1 minute read

Savonian opiskelijat lottien matkassa

Savonian yTiimin opiskelijat Tinja Käräjäoja (vas.) ja Jenna Hukkanen tutustuivat Kuopion Sotaveteraanimuseossa muun muassa sodanajan lottien tehtäviin.

TEKSTI JOUNI VORNANEN | KUVA MIKKO LAPPALAINEN

Lotta Svärd -järjestö täyttää 100 vuotta. Kyseessä on merkittävä naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Lotat toimivat lukuisissa huolto- ja avustustehtävissä. Savoniaammattikorkeakoulun yTiimin opiskelijat ovat kunnioittaneet arvokasta perintöä myymällä ilmoituksia Sotaveteraani-lehteen.

Lehtori Jari-Pekka Jääskeläinen on toiminut projektissa yhteyshenkilönä opiskelijoiden ja Pohjois-Savon Sotaveteraanipiirin välillä. Hänellä on omakohtaisia muistoja lotta-aiheista, sillä hänen isoäitinsä oli pikkulottien päällikkönä Haapajärvellä.

Millaisia ajatuksia Lotta Svärd herättää yTiimin opiskelijoissa? Jenna Hukkasen mielestä olisi hienoa, että naiset voisivat osallistua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Jenna on harkinnut asepalvelukseen menemistä. Hän uskoo: jos sota syttyisi, naisia näkisi myös rintamalla.

Tinja Käräjäojan mummo oli pikkulotta. Hän sai pikkulottamerkin nuoresta iästään huolimatta. Tinja muistaa kuulleensa joitakin tarinoita mummon kertomana, jotka ovat vahvasti piirtyneet mieleen.

Emma Hirvonen on kuullut lotista historian tunneilla. Emma uskoo yhteisölliseen toimintaan myös nykyaikana, mutta se kohdistuisi ehkä enemmän naisten asioihin, joka aiheena on tärkeä, mistä kuuluisi puhua enemmän.

Henna Kaipaisessa heräsi kiinnostus, kun sai enemmän tietoa Lotta Svärd –järjestöstä. Hän luulee, että nuorilla voisi olla kiinnostusta yhteisölliseen toimintaan, sillä monet nuoret pitävät yhteisöllisyydestä ja yhteisöllisyyden tunteesta.

Julia Perälän suvussa on ollut ilmavalvontalottia. Hänen mielestään naiset voisivat osallistua vapaaehtoiseen asepalvelukseen, sillä se lisäisi tasa-arvoa naisten ja miesten välillä. Julia näkee, että on olemassa erilaisia järjestöjä, joissa toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Niina Turunen puolestaan yllättyi tutustuessaan järjestöön. Hän huomasi sen oleva laajempi mitä oli kuvitellut. Mitä enemmän Niina luki, arvostus heitä kohtaan nousi huimasti. Niina uskoo myös nykypäivän nuorilla olevan kiinnostusta tämän tapaiseen toimintaan.

Elina Karjalaisen isomummo oli äidin puolelta lotta. Elina näki tuolloin vahvasti epätasa-arvoisuuden miesten ja naisten välillä, sillä naiset eivät saaneet osallistua sotaan. Silti Elinasta on tärkeää, että naisia päästettiin rintamalle avustamaan sotilaita muun muassa lääkityksessä ja muonituksessa.

This article is from: