Ruskiss-lehti 1/2013

Ruskiss Ruskiksen vuosijulkaisu 1 • 2013

Oppilaat tekivät kuntotestauksia

Ohjauskäynnillä

Porvoossa

Veturi-hanke etenee

Ruskiss 2013 1

Ruskiksen vuosijulkaisu 1• 2013 Eltsun kisoissa.

sivu 27

Ruskis ja Albert Edelfeltin koulu luovat yhdessä ohjaus­palvelumallia.

sivut 4–7

Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Ohjauspalvelumalli

4 Ohjauskäynti Albert Edelfeltin koululla 7 Veturi etenee

8 Puhevammaisten viikko 8 Osaako laite lukea?

11 Juhlahetki

12 Työviihtyvyys

12 Kuntoa kohottamalla

3 Lyhyet 1 14 Kansainvälisyys 14 Pisan CP-kongressi

15 COTEC Tukholmassa 15 Comenius-hanke päättyi

26 Junior Games Jyväskylässä 27 Eltsun kisat

16 Osaamisverkosto

8 Neuropsykologinen 2 valmentaja 30 Nuorten palsta

16 POVer harppoo

18 Koulun toiminta 18 Innopajat

19 Lyhyet 19 20 20

21

Sisäilmaseuranta OPS 2016 Yhteistyö Autismi-säätiön kanssa Väitös: Keskoset

22 Koulun toiminta

22 Svalorna-ryhmä 23 Tukijaksot 24 Hevostoimintaprojekti

Tutustumiskäynti Lehtimäellä Tutustumiskäynti Tikkurilassa Metsälähettilään vierailu Hissiremppa Taideviikko

33 Elämä Ruskiksen jälkeen 35 Ruskiksen palvelut

26 Ruskis liikkuu

Julkaisija Ruskis Tenholantie 15 00280 Helsinki Puh. 09 473 390 Faksi 09 4586627 ruskeasuon.koulu@ruskis.fi www.ruskis.fi

2 Ruskiss 2013

30 31 31 31 32

Toimitus Päätoimittaja Leena Airaksinen Toimittaja Vuokko Maria Nummi Toimitussihteeri Eija Lindström Minna Rouste, Anne Keinänen, Peetu Toivonen

Ulkoasu ja taitto Limukka / Leena Aalto Kannen kuva Flaming Star / Pentti Hokkanen Kirjapaino Erweko Oy Painosmäärä 1500 kpl

Kuva iStockphoto

PÄ Ä K I R J O I TU S

E

läkkeelle jäävä talouspäällikkömme lähetti ennen joulua henkilöstölle lämpimän viestin, jossa hän kiitti ruskislaisia yhteisistä työvuosista. Hän lainasi Ruskiksen tasa-arvosuunnitelmasta kohtaa, jossa kiteytyy toimintamme periaatteet: ”Sujuva ja avoin toimintakulttuuri ja hyvä hallintotapa ovat erityisen tärkeitä koulun kaltaisessa heterogeenisessa ja suuressa yhteisössä.

Työyhteisön avoimuus ja toisten työn arvostaminen ovat olennaisia luotaessa toimintaedellytykset luovalle ja innovatiiviselle työlle ja siihen perustuvalle opetukselle.”

Työ ja työssä jaksaminen on monimutkainen kokonaisuus. Ruskiksen työhyvinvoinnin tukemisen malli jakaa työssä jaksamisen nelikenttään, jossa omat voimavarat, ammatillinen osaaminen, työyhteisön toimivuus ja työolot käyvät vuoropuhelua ja painottuvat eri tavoin työntekijän eri elämäntilanteissa.

Työtä voisi tarkastella myös vaihdannan näkökulmasta – työnantaja ostaa työntekijältä tämän aikaa. Tähän liittyy keskeisesti työstä maksettava korvaus – palkka. Ainoana motivaation lähteenä palkka kannattelee vain hetken kerrallaan, joten pidempään tai peräti kestävään työssä jaksamiseen tarvitaan muutakin.

Jotkut työtehtävät ovat niin mielenkiintoisia, hauskoja, viihdyttäviä, innostavia että maallinen unohtuu.

Mikä siis saa liekin lepattamaan? Varmasti tämä liittyy fyysisiin tiloihin, ja niiden pitää olla miellyttävät ja toimi-

vat. Varmasti kyse on myös henkilöistä, joiden kanssa työtäni teen: jaettu ilo on suurempi kuin yksin punnertaessa, vaikka me suomalaiset emme ole maailman sosiaalisinta porukkaa. Ehkä kuitenkin suurin ilon lähde on varsinainen työn tulos. Ihminen hakee tietoisesti työlleen merkitystä ja saa merkityksellisestä työstä energiaa, jolla jaksaa eteenpäin.

Olemme rekrytoineet vuoden aikana muutamia uusia työntekijöitä. Kysyin myös, miksi he haluaisivat työskennellä Ruskiksella. Yksi vastasi, että hän haluaa tehdä työtä ”eettisesti kestävän lopputuotteen kanssa”. Eettisesti kestävä tulos voi olla sellainen, josta saa ”kiksejä”.

Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjä Linus Torvalds kirjoittaa kirjassaan Just for Fun: ”Jossakin vaiheessa niin monta palaa oli äkkiä loksahtanut paikalleen, että koin tulkoon valkeus -hetken. Ennen sitä hetkeä mikään ei oikeastaan toiminut, ja sitten yhtäkkiä kaikki toimikin. Se oli todella hieno tunne.”.

Ehkä juuri tällaiset ”tulkoon valkeus” -hetket ovat niitä merkityksellisimpiä hetkiä, joista työhyvinvointi kumpuaa ja jotka auttavat meitä jatkamaan ja jaksamaan.

Toivotan kaikille monia ”tulkoon valkeus” -hetkiä sekä lukunautintoja Ruskiss-lehden parissa!

Leena Airaksinen rehtori

kuva pentti hokkanen

Voiko töistä saada ”kiksejä”?

Ruskiss 2013 3

Erityisopettaja ja vararehtori Anne Kolsi pitää tärkeänä, että Ruskis-yhteistyö mahdollistaa tukemisen lapsen omassa ympäristössä koulun olemassa olevilla resursseilla.

Ohjausmallia luodaan yhdessä

Ohjauskäynnillä Albert Edelfeltin koululla Teksti vuokko maria nummi, kuvat Pentti hokkanen

Tervetuloa! Jo koulun eteisessä lapset toivottavat vieraat tervetulleiksi, sillä Albert Edelfeltin koulussa on totuttu vierailijoihin. Tänään täällä ovat ohjauskäynnillä Taina ja Gergely Ruskeasuon koulusta.

R

uskis kehittää ohjauspalvelumallia yhdessä porvoolaiskoulun pienluokkien kanssa. Moniammatillisella ohjauksella etsitään yhteistyötapoja, jotka tukevat oppilaiden aktiivista osallistumista ja oppimista, pärjäämistä koko koulupäivän aikana.

Syksyn aikana Ruskikselta on tehty kymmenellä ohjauskäynnillä Albert Edelefeltin koululla kahdeksantoista ohjausta. Käyntejä ovat tehneet koulunkäynnin ohjaaja, ohjaava opettaja, fysioterapeutti, konduktori ja työnohjaaja.

Yhteistyö alkoi kyselykartoituksella viime vuonna. Ensin Porvoon kau-

4 Ruskiss 2013

pungin erityisopettajilta, erityisluokanopettajilta ja opinto-ohjaajilta kysyttiin, millaisissa asioissa he eniten tarvitsisivat ohjausta, jos luokassa on vaikeavammainen lapsi. Esiin nousivat muun muassa motoriikan tukeminen ja kommunikointi, näönkäyttö sekä uinninohjaus. Myös ergonomiaan työntekijät kaipasivat vinkkejä.

Albert Edelfeltin koulun apulaisrehtori Anne Kolsi korostaa, että monivammaisten luokassa oppilas on keskipisteenä. Hänen sisällään on – vammasta huolimatta – tietoa ja kapasiteettia, jota aikuisten on mahdollisuus oppia herättelemään ja näin tukemaan lasta ottamaan voimavaroja käyttöön.

Kolsi on iloinen yhteistyön ensimmäisestä syksystä. Moniammatillinen yhteistyö hyödyttää koulussa laajempaa joukkoa kuin jos yksittäiset oppilaat kävisivät Ruskiksella.

– Porvoon kaupunki on sitoutunut maksamaan ohjauskäynnit, jotka jo syksyllä ovat vastanneet noin yhden lapsen yhtä jaksoa Ruskiksella. Päivittäinen matkustaminen Porvoosta Helsinkiin olisi myös lapselle ja perheelle raskasta, Kolsi sanoo.

Ympäristöoppia Tänään Annen pienluokassa avustavat opiskelija Jenni ja koulunkäynnin avustaja Maarit. Ruskikselta mukana on konduktori-opettaja Gergely Deak.

Jenni auttaa Nikoa kirjoittamaan viikonpäivän vihkoon. Pyörätuolissa istuva Mico opiskelee kädenkäyttöä. Juuli ehtii kirjoittaa viikonpäivän ja vuosiluvun ennen kuin Anne aloittaa ympäristöopin opetuksen.

Kirjaa tutkimalla opetellaan tällä kertaa puhumaan tunnetiloista. Anne

Mico arvaa, mitä talvisessa metsässä tapahtuu!

kertoo pelänneensä karhua, joka liikkui mökin lähellä. Juuli tunnustaa pelkäävänsä leppäkerttua ja ampiaista. Sitten katsotaan kirjasta talviunta nukkuvaa karhua ja opetellaan eläinten nimiä.

Entä kumpi nukkuu talviunta – karhu vai orava? Mico tietää ja painaa Gergelyn avustuksella nappia. Mikä eläin pystyy kiipeämään puuhun – sillä on punainen töyhtö päässä ja nokka. Se on palokärki!

Mico ja Juuli ovat vahvasti sitä mieltä, että hirvet nukkuvat talviunta. Niko tietää, että niin ei ole. Gergelyllä sattuu olemaan väärä kirjan sivu esillä ja lapset hihittävät. Mico näyttää kirjasta

Anne ohjaa Juulia päivämäärän ja vuosiluvun kirjoituksessa.

käärmeen kuvan, kun opettaja kysyy, mikä eläin on kylmähorroksessa talvella. Oppitunnin jälkeen lapset siirtyvät liikuntasaliin.

Synttärijuhla

Eijan luokassa vietetään Rasmuksen 10-vuotissyntymäpäivää. Luokan oppilaat Jasmin, Riina, Heleriina ja Rasmus melkein riehaantuvat synttärikakun ja onnittelulaulun tunnelmissa.

Ruskiksen koulunkäynnin ohjaaja Taina Kinnunen on mukana oppitunnilla. Eijan luokassa pohditaan työskentelyasentoja. Taina kertoo opettajalle ja luokka-avustajille, kuinka he

voivat rakentaa “työskentelypisteen” näkövammaiselle oppilaalle ruokailutilanteeseen. Se voi olla muovinen alusta, johon voimakkailla kontrasteilla tai tunnusteltavalla materiaalilla merkitään esimerkiksi lautasen ja lasin paikka.

– Ohjauskäynneillä olemme Gergelyn kanssa kuunnelleet opettajan ja luokka-avustajien toiveita. He toivoivat, että ideoimme yhdessä, miten tuemme liikuntavammaisten ja monivammaisten oppilaiden aktiivisempaa osallistumista koko koulupäivän aikana, sekä oppitunneilla että arjen tilanteissa, Taina kertoo.

Ohjaava opettaja Taina Kinnunen Ruskikselta avustaa Heleriinaa kädenkäytössä.

Ruskiss 2013 5

Konduktori-opettaja Gergely Deak on Micon suosiossa.

inen Ohjausmallin kehittäm

on mm. etsiä ja kokeilOhjauksen tavoitteena a tukevat oppilaiden jotk oja, tap työ ä ess la yhd oppimista sekä keja ista um llist osa aktiivista llia. hittää ohjausma t keskustelut, moniaTyötapoina ovat yhteise styöskentely, koulutus, ikai ana sam n line atil mm työnohjaus. . motoriikka, kommuTeemoja ovat olleet mm i. uint nikointi, näönkäyttö,

He pyrkivät parityöskentelyn keinoin kannustamaan työntekijöitä myös huomiomaan omaa työssä jaksamista ja ergonomiaa. Ohjauksen piirissä oleville luokille on ollut erityisuinninopettajan vetämä uinnin konsultaatio, jonka yhteydessä erityisuinninopettaja Mari ja ohjaaja Taina ovat ohjanneet esimerkiksi allasnosturin käyttöä.

Ohjauskäyntien tavoitteena onkin rohkaista lasten kanssa työskenteleviä ottamaan käyttöön lasten taidot ja näin myös työntekijöinä löytää keinoja työmotivaation ylläpitämiseen ja jaksamiseen. Arjen työkalut ovat pieniä ja yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi käsien käytön aktivoiminen ja harjoittelu tukee taitoja, joita oppilas tarvitsee käyttäessään vaikkapa kommunikaattoria, tietokonetta tai sähköpyörätuolia liikkumisen apuvälineenä.

– Koulun ilmapiiri on lämmin. Sekä opettajat että avustajat ovat ottaneet meidät avoimin mielin vastaan. Olemme iloksemme saaneet huomata, että

6 Ruskiss 2013

he ovat ottaneetkin neuvoja käyttöön ja luoneet ratkaisumalleja oman toimintansa ja ajattelun kautta. Toivomme, että työntekijät saavat siirrettyä näitä työkaluja ja vinkkejä käyttöönsä myös uusissa tilanteissa. Tämä olisi meille ohjaajina paras palkinto, Taina Kinnunen sanoo.

Oppilaiden kanssa työskentelyssä on tärkeää tarttua heidän motivaatioonsa ja siten saada oppilaat tekemään asioita, joita he eivät ole koskaan ehkä uskoneet tekevänsä. Tämä onnistumisen ilon tunne luo yhteyden lapsen ja ohjaavan aikuisen välille.

”Olen aktiivinen ja osallistun” Albert Edelfeltin koulun pienluokat, koulutustoimi, varhaiserityiskasvatus ja Ruskeasuon koulun edustajat ideoivat helmikuussa 2012 yhteistyötä, jossa halutaan kehittää moniammatillista ohjausprosessia. Ohjausprosessia kehittävään toimintatutkimukseen val-

Erityisopetuksen rehtori Martti Toivanen on ollut kehittämässä Porvoon erityis­ opetusta ja uskoo ohjausmallin tule­ vaisuuteen.

takunnallinen Veturi-hanke kohdentaa tutkijaresursseja. Koulutusjaostossa hankkeelle näytettiin vihreää valoa ja syyskuussa Albert Edelfeltin koulu ja Ruskis solmivat ohjauksen yhteistyösopimuksen ”Olen aktiivinen ja osallistun” syyslukukautta varten.

Porvoosta hankkeen edistymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti koulutusjohtaja Jari Kettunen, Albert Edelfeltin koulun rehtori Juha Levänen ja apulaisrehtori Anne Kolsi, erityislastentarhanopettaja Anne Rytilahti sekä erityisopetuksen rehtori Martti Toivanen. Hän vaikutti aktiivisesti siihen, että Porvoon kaupunki lähti mukaan Veturi-hankkeeseen ja ryhtyi Ruskiksen kumppaniksi.

Toivasella on yli 30 vuoden kokemus erityisopetuksen ja oppilashuollon kehittämistehtävistä.

– Olen vakuuttunut, että tämä hanke jää elämään. Jo nyt kokemukset ovat hyviä ja yhteistyö Ruskiksen kans-

Jännittävää! Anne jatkaa luokan kanssa talvisia leikkejä liikuntasalissa ennen ruokailuun siirtymistä.

sa sujuu mainiosti. Ruskeasuon koulu ehdotti meille yhteistyön tiivistämistä ja kiinnostuimme, kun vielä Veturihankkeen myötä saamme hanketta tukemaan Helsingin ja Jyväskylän yliopistolliset toimintatutkimuksetkin, Toivanen kertoo.

Uuden perusopetuslain mukaan lähikoulun tulisi tarjota oppilaan tarvitsemat palvelut, mutta aina se ei ole mahdollista. Porvoosta käy vuosittain muutama oppilas Ruskeasuon koululla tutkimus- ja lähijaksoilla opetuksen tarpeen selvittelyssä. Nyt erityisen tuen tarvetta oli huomattavasti enemmän kuin aikaisempina vuosina.

– Kehitysvammaisten opetus on erittäin vaativaa työtä. Se vaatii erityisosaamista, jota tässä yhteistyöhankkeessa saamme kouluumme ohjauskäyntien muodossa. On hienoa huomata, miten tietoa ja kokemusta voi siirtää eteenpäin käytännön ohjaustilanteissa.

Lähikouluperiaatteen toteuttaminen edellyttää, että koulun henkilöstö saa jaksamiseensa ja motivaatioonsa tukea. Albert Edelfeltin koulu toimii myös alueensa oppimiskeskuksena.

Tässäkin mielessä yhteistyöhankkeeseen liittyvä työnohjaus on koettu hyvin tärkeäksi.

– Tämähän on myös mitä parhainta kolmiportaisen tuen jalkauttamista, Toivanen toteaa.

Vuonna 2013 vuorossa on täydennyskoulutusta, kokeilua ja tapaustutkimusta. Seuraavana vuonna 2014 saadaan yliopistojen toimintatutkimuksen tulokset, ja kesäkuussa 2015 ilmestyy hankkeen loppuraportti.

Veturi etenee

V

eturi-hanke kohdistuu perusopetuksen vaativaan erityiseen tukeen. Moniammatillista tukea oppimiseensa ja kuntoutumiseensa tarvitsevat oppilaat, joilla on vakavia psyykkisiä pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvamma- tai autismikirjon diagnoosi. Useimmilla näistä lapsista ja nuorista on pidennetty oppivelvollisuus. Lisäksi tähän ryhmään saattaa kuulua kotiopetuksessa olevia, joista on vähän tutkimustietoa.

Veturi-hankkeen ydinryhmässä työskentelee useita ammattitahoja. Valteri-verkostoon kuuluva Ruskis – Oppimis- ja ohjauskeskus, Ruskeasuon koulu on ollut alusta saakka suunnittelemassa tutkimushanketta.

Ruskiksen lisäksi yhteistyötä tekevät Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, EduCluster Finland Oy, Oppimis- ja ohjauskeskus Mikael (Mikkeli), Naulan ja Malmin koulut (Rauma), Päiväharjun koulu (Jyväskylä) ja Peltosaaren koulu (Riihimäki).

Veturi-hanke muodostuu kehittävästä tutkimuksesta ja sitä tukevasta täydennyskoulutuksesta. Tutkimuksella on kaksi päälinjaa: aluksi selvitetään opetuksen ja erityisen tuen kokonaiskuva. Tätä tietoa hyödynnetään kohderyhmän oppilaiden opetushenkilöstön täydennyskoulutuksessa. Lisäksi

toteutetaan erilaisia opetuksen kehittämisen pedagogisia kokeiluja kehittämistutkimuksen mukaisesti. Kokeilututkimus voi olla esimerkiksi vuorovaikutuksen, taiteiden, inkluusion, arvioinnin, moniammatillisen yhteistyön tai ohjausmallien kehittämistä.

Veturi-hankkeessa on jo aloitettu täydennyskoulutus, joka rakentuu seminaareista ja lähiopetuspäivistä, monimuotoisista, omaa työtä havainnoivista ja kehittävistä oppimistehtävistä sekä verkkotyöskentelystä. Lähiopetustapaamisissa hankkeen työntekijät antavat koulutusta eri teemoista koulutettavien tarpeiden mukaisesti. Valmennuksen rinnalla kulkee tieteellinen tutkimus. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Veturi-valmennuksessa on 31 koulutettavaa, jotka jo nyt jakavat uutta tietoa omissa kouluissaan ja kunnissaan eri puolella Suomea.

Yhteistyö Ruskiksen kanssa on mahdollistanut tutkimustehtäviemme syventämisen. Ruskeasuon koulu on aloittanut Porvoon kaupungissa opettajien ohjausmallipalveluiden kehittämistyön. Veturi-hanke on työssä mukana. Yhteistyöstä saamme aineistoa, josta voimme raportoida valtakunnallisella tasolla.

Teksti Elina Kontu, Raija Pirttimaa, Henri Pesonen

Ruskiss 2013 7

K a n s a i n vä lin en pu h e va m m a isten viikko

Osaako laite lukea ajatuksia?

Teksti ja kuvat Peetu toivonen

Käpylän koululaiset ihastelivat hienoja tietokoneita. Katseohjauksella toimiva tietokone on kuin ajatuksenlukija!

AAC-yksikkö järjesti koululla kommunikointiradan, jossa muiden koulujen oppilailla oli tilaisuus tutustua heille aivan uudenlaiseen kommunikointiin.

K

olme 4.–6. -luokkalaista oppilasryhmää helsinkiläisistä kouluista tutustui Ruskiksen oppilaisiin ja tapoihin kommunikoida. Eniten vierailijoita ihmetytti katseella ohjattava tietokone. Osaako laite todella lukea ajatuksia?

Käpylän peruskoulun neljäsluokkalaiset kuuntelivat tarkkaavaisina pu-

8 Ruskiss 2013

heterapeutti Taina Honkasen esitystä Ruskeasuon koulusta ja sen monenlaisista oppilaista, puhevammaisuudesta sekä erilaisista kommunikointikeinoista. Moni Ruskiksen oppilas juttelee puhumisen sijaan puhelaitteiden, kommunikointikansioiden tai vaikkapa viittomien avulla.

Honkanen pohti oppilaiden kanssa, miten kukin voisi olla hyvä kommunikointikumppani silloinkin, kun toisen tapa jutella on erilainen kuin oma.

AAC-yksikkö oli valmistellut muutaman koulun oppilaan kanssa kommunikointiradan, jonka kuudella rastilla vierailevat koululaiset pääsivät

kokeilemaan erilaisia kommunikointitapoja Ruskiksen oppilaiden opastuksella.

TAIKE-rastilla Osku ja Jere laittoivat vieraat koville tiukoilla urheilukysymyksillään, Sarfis ja Suvi taas esittelivät askellusta. Puheterapeutti Anna Palojärvi opetti vieraita kommunikoimaan viittomien avulla. Annan yllätykseksi muutamat osasivat jo rastille tullessaan tapailla omaa nimeään.

Viittomiin oli tutustuttu jo esikoulussa. Tituksen ja Wilman Bumtsi Bumissa arvuuteltiin tämän päivän kuumimpia suomalaisartisteja kommunikointimerkkien avulla.

”Yllätyin siitä, että on niin monta erilaista kommunikointitapaa” Monipuolisuus yllätti Tehtaankadun ala-asteen neljäsluokkalaisten jännitys karisi nopeasti, kun he pääsivät juttusille rasteja vetäneiden ruskislaisten kanssa. Luokanopettaja Riitta Lavonen-Meswani kertoi yllättyneensä siitä, miten nopeasti vieras ja erilainen muuttui tutuksi ja luontevaksi. Myös Ruskiksen oppilaiden aktiivisuus teki vaikutuksen.

– Varsinkin tietokoneen avulla tehty urheiluvisa keikautti ennakko-oletukset ympäri. Rastia pitänyt Osku oli liideri, vaikka hän ei pystynyt puhumaan. Osku oli se, joka antoi vaihtoehdot vastauksiin ja veti tilannetta, Lavonen-Meswani hämmästeli.

Oppilaat olivat yllättyneitä siitä, että on olemassa niin monta erilaista tapaa kommunikoida. Annikan ja Jeren rastilla leikittiin rikkinäistä puhelinta kommunikointikansion avulla. Oppilaat huomasivat, ettei puhetta aina tarvita, viesti välittyy muutenkin. Viittomien opettelu oli koettu hauskaksi ja oppilaiden saamat viittomaohjeet olivatkin opettajien mukaan olleet kovassa käytössä myös kotona.

Ajatustenlukua ja muuta hienoa Kommunikoinnin tukena käytettävät tietokoneet herättivät paljon kiinnostusta. Eräs Käpylän peruskoulun oppilas tokaisikin, että ”täällähän on hienommat vehkeet kuin meillä kotona”.

”Paras rasti oli Oskun kysely koska se kysyi urheilukysy­myksiä”

Tehtaankadun oppilaat olivat yllättyneitä siitä, miten iloisia ja pirteitä Ruskiksen oppilaat olivat. Vierailu jännittikin monia.

Ruskiss 2013 9

K a n s a i n vä lin en pu h e va m m a isten viikko

Viittomien oppiminen oli hauskaa.

”Opin ettei ulkonäöllä ole väliä ja että sisältä he ovat samanlaisia kuin me.”

Varsinkin katseella ohjattava kommunikointiväline MyTobii sai oppilaiden mielikuvituksen lentoon. Oppilaat nimesivät laitteen ajatuksenlukijaksi ja pohtivat, osaako kone todella lukea ajatuksia.

Päivästä teemaviikoksi Kansainvälistä puhevammaisten päivää vietettiin lauantaina 6. lokakuuta. Kehitysvammaliitto oli tänä vuonna rakentanut päivän ympärille kokonaisen teemaviikon otsikolla ”Miten sanoisit jos et voisi puhua?”. Tapahtumia järjestettiin 15 eri paikkakunnalla, kuten esimerkiksi Helsingissä, Turussa, Vaasassa, Tampereella, Porissa, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Kuopiossa. Tarjolla oli

yleisöluentoja, työpajoja, erityiskoulujen tempauksia, keskussairaaloiden apuväline- ja kommunikaatiokeskusten avointen ovien päiviä sekä kirjastojen teemaviikkoa. Viikko huipentui kansainväliseen puhevammaisten päivään, jolloin järjestettiin isot yleisötapahtumat Narinkkatorilla Helsingissä ja Hansatorilla Turussa.

tai seurausta aivoverenkierron häiriöstä, onnettomuudesta tai sairaudesta. Esimerkiksi aivoverenkierron häiriön seurauksena noin 3000 ihmistä vuosittain menettää kyvyn kommunikoida puheella.

Puhevamman monet syyt Kehitysvammaliitto ja sen yhteistyökumppanit haluavat muistuttaa, että Suomessa on yli 50 000 ihmistä, jotka eivät pysty puhumaan tai joiden puhe on hyvin epäselvää. Osalle heistä myös puheen ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Puhevamma voi olla synnynnäinen

Opettaja: ”Olin yllättynyt siitä, miten nopeasti erilainen ja vieras muuttui tutuksi ja luontevaksi. Tämä oli kaikille vaikuttava kokemus!”

”Oppilaiden kohtaaminen ei ollut vaikeaa vaan jännittävää.” ”Oli kiva tutustua Ruskiksen oppilaisiin. Opin, että ollaan erilaisia mutta silti samanlaisia.” ”Rikkinäinen puhelin oli kivoin, koska oli hauska leikkiä sitä eri tavalla.”

10 Ruskiss 2013

ju hl ahe tki

Pitkä työura takana – eläkepäivät edessä

”Osku oli mukava ja kiltti, Suvi oli iloinen puhuja vaikkei se kyllä osannut puhua. Jere innostui näkiessään meidät.

Anton osasi hyvin soittaa kitaraa. Titus oli ujo mutta kiva.”

V

Tuula Viuhko

iisi Ruskiksen pitkäaikaista työn­ tekijää siirtyi eläkkeelle viime vuonna. Toukokuussa nämä työnsankarit viettivät yhteisen juhlahetken Ruskiksella. Ruskiksen väki kiittää Markkua, kahta Tuulaa, Aulikkia ja Elmaa työtoveruudesta ja työstä Ruskiksen oppilaiden hyväksi.

Erityisluokanopettajista eläkkeelle jäivät Tuula Rinta-Valkama ja Markku Malmström. Tuula ehti työskennellä Ruskeasuon koulussa 38 vuotta ja Markku 35 vuotta. Neuropsykologi Aulikki Tervo työskenteli Ruskiksella 29 vuotta, hoidon esimies Tuula Viuhko 25 vuotta ja hoitaja Elma Puhakka 36 vuotta.

Kuvat Peetu Toivonen

Markku Malmström

Aulikki Tervo

Tuula Rinta-Valkama ja Elma Puhakka

Ruskiss 2013 11

t yöv iiht y v y ys

Työviihtyvyyteen

vaikuttaminen kuntoa kohottamalla Liikkuminen on myös osa työviihtyvyyttä. Ruskeasuon koulun henkilökunnalla on ollut mahdollisuus osallistua kuntotestaukseen, ja H-luokan pojat ovat oman kunto­saliharjoittelunsa lomassa perehtyneet itse testaustoimintaan.

Teksti Elisa Raivio, kuvat Pentti Hokkanen

K

untotestausta tehtiin työajalla syksyn 2012 aikana. Tavoitteena on ollut herättää työntekijöiden kiinnostus liikuntaa kohtaan ja siten lisätä työssä jaksamista ja viihtymistä.

Testattavat ovat suorittaneet 12 minuutin polkupyöräergometri-testin, mikä on antanut suuntaa aerobisesta suorituskyvystä sekä sykkeestä. Tavoitteena on myös laatia kuntosaliohjelma halukkaille ja myöhemmin kevätlukukaudella testata halukkaat kahden kilometrin kävelytestillä.

Henkilökunnan testaaminen on osa oppilaiden liikunnan ja terveys-

tiedon opetusta. H-luokan pojat ovat oman kuntosaliharjoittelunsa lomassa perehtyneet testaustoimintaan ja ovatkin jo oman harjoittelun ohessa testanneet ”asiakkaita” kuntosalilla. Kuntotestin lisäksi testattavalta on mitattu verenpaine. Oppilaiden kanssa on keskusteltu sydän- ja verisuonitaudeista ja niiden ennaltaehkäisystä samalla kun on perehdytty mittariin. Kuntosalilla työskentely on ollut motivoivaa ja mielekästä.

Kuntotestissä opettaja Herkko Takala. Herkon tulokset olivat hyvät. Tieto­ kone analysoi kunnon perustuen sykkeen nousuun suhteessa annettuun vastukseen ja aikaan. Testaajina Tuomas Nousiainen ja Patrick Heräjärvi.

Testaaminen motivoi ”Olen motivoitunut kuntosalilla käynnistä ja minusta se on mukavaa ja mielekästä. Minusta on ollut kivaa testaa muita ihmisiä, koska olen saanut huomata, että kuntoni ei ole sen hassumpi kuin muidenkaan.

Olen oppinut kuntosaliryhmässä, että kunnosta huolta pitämällä on hyvä olo ja ei ole niin väsynytkään kuin ennen. Minun mielestä kuntosaliryhmä on ollut kaiken mielin positiivinen ja intoa herättävä kokemus kuntosalitreeniä kohtaan.

Tuomas Nousiainen

12 Ruskiss 2013

Ly h y e t

Tuomas esittelee verenpainemittarin toimintaa Herkolle Paten asettaessa mansettia paikoilleen.

Allasturvallisuuskoulutus käynnistyi

E

nsimmäiset allasturvallisuuden trimmikurssit järjestettiin Ruskiksella lokakuussa 2012. Uusi kuluttajaturvalaki (920/2011) tuli voimaan 1.1.2012. Se edellyttää, että uimahalliosastolla on oma kirjallinen turvallisuusasiakirja ja että allastilan toimintaa valvoo koulutettu henkilö.

Ruskiksella on nyt 35 henkilöä, jotka voivat vastata turvallisuudesta altaalla. He osaavat pelastaa, antaa PP-elvytystä ja he tietävät, miten erilaisissa hätä- tai vaaratilanteissa toimitaan Ruskiksella.

Kurssi uusitaan vuosittain lukuvuoden alussa. Toivomme runsaasti osallistujia kursseille jatkossakin. Näin oppilaiden ja henkilökunnan allastoiminta jatkuu turvallisena.

Kira Durchman

Venla voitti valokuvakilpailun

R

uskiksen oppilaan Venla Vainion ottama kuva pyöräilevästä isästään voitti kamerapalkinnon Liikenneturvan ja Suomen Vanhempainliiton järjestämässä kilpailussa.

Loistava isä -valokuvakilpailussa etsittiin alle 18-vuotiaiden lasten ottamia kuvia, joissa isä ja liikenne ovat pääosassa. Järjestöt halusivat kilpailulla korostaa vanhemman tärkeää asemaa liikennekasvattajana.

Venla Vainion kuva sai kilpailun tuomarilta valokuvaaja Pauli Jupilta kiitosta ajankohtaisuudesta: ”8-vuotiaan Venla Vainion

ottamassa kuvassa tulee hienosti esille kilpailun teema; näkyvyys. Pyöräilevällä isällä on asianmukaiset varusteet ja hän taluttaa polkupyörän tien yli. Heijastimien merkitys pimeässä käy kuvasta hyvin ilmi. Kuvan ottaja on itse turvallisesti sivussa autotieltä.”

Ruskiss-lehti onnittelee voittajaa!

www.liikenneturva.fi

Ruskiss 2013 13

k an s ai n vä l is y ys

K a n s a i n vä lin en CP -kon gressi 10 .–1 3 .10 . 201 2

“Science, family and society: together for a better future for our children”

Vaikuttavuuden arviointia Pisassa Yli 600 osallistujaa ympäri maailmaa kokoontui Pisaan kansain­ väliseeen CP-kongressiin päivittämään osaamistaan. Neljän päivän ohjelma rinnakkaisistuintoineen tarjosi kaikille ammattiryhmille mielenkiintoisia aiheita.

TEKSTI ja kuva TUUL A KIVIRANTA

S

uomesta kongressiin osallistui noin 15 hengen moniammatillinen ryhmä, jossa oli edusta­ jia terveydenhuollon eri yksiköistä, KELA:sta ja Valteri-kouluista. Kong­ ressiin osallistui myös CP-vammaisia nuoria ja aikuisia ja heidän perheitään.

Yhteissessioita oli järjestetty perheille ja työntekijöille.

Vaikuttavuuden arviointia Hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa tarvitaan yhdenmukaisia menetelmiä ja mittareita. Oli ilahduttavaa huomata, että Suomessa CP-kuntoutuksen arvioinnissa käyttöön valitut arviointimenetelmät olivat perusmittareita useimmissa esitellyissä tutkimuksissa. Mittarit on todettu kansainvälisesti päteviksi. Niiden käyttöönotto kaikissa Suomen lastenneurologisissa yksiköissä on tärkeä tulevaisuuden tavoite.

Valteri-kouluilla on tärkeä rooli me­neillään olevassa CP-kuntoutuksen kehittämishankkeessa käytäntöjen muokkauksessa. Kuntoutuksen vaikuttavuus on sitä parempi mitä kohdennetumpia ja arkeen sidotumpia yhdessä asetetut tavoitteet ovat ja mitä useammin harjoittelu toistuu.

14 Ruskiss 2013

Hype and hope – uutta toivoa vai utopiaa?

Kongressissa esiteltiin myös aivotutkimuksen uusimpia sovellutusmahdollisuuksia kuntoutuksessa. Peilisolujärjestelmää koskeva tutkimus selvittää mahdollisuuksia hyödyntää aktiivisen kuntoutuksen aloittamista jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen syntymän jälkeen. Myös myöhemmällä iällä pyritään parantamaan aktiivisen ja suunnatun kuntoutuksen tuloksia liittämällä motoriseen kuntoutukseen myös peilisolujärjestelmän aktivoiminen.

Tarkoilla aivojen toiminnallisilla kuvauksilla voidaan tutkia aivojen toiminnan muutoksia ja kliinisillä arviointimenetelmillä voidaan mitata, eroavatko kuntoutuksen tulokset vertailuryhmästä. Lähivuosina näistä saadaan lisätietoa. Samalla tavalla joudutaan edelleen odottamaan kantasoluhoitotutkimusten tuloksia. Läpimurtoja ei ole vielä tarjolla, mutta laadullisesti hyvin suunniteltuja seurantatutkimuksia on meneillään.

Muutama vuosi sitten kuntoutuksessa asetettiin suuria odotuksia muun muassa kevennetyn kävelyn avulla tehtäviin harjoituksiin. Tulokset isommissa tutkimusjoukoissa ja pitkäaikaiseurannassa CP-vammaisilla lapsilla ovat jääneet kuitenkin melko vaatimattomiksi.

Yläraajan kuntoutuksen erilaiset robottiohjatut harjoitusmuodot ovat vielä kokeiluasteella. Sen sijaan motivoitu (pakotettu) kädenkäyttö on vakiinnuttanut asemansa tiiviimmän kuntoutuksen muotona hemiplegialapsilla. Parhaat hoitotulokset on saatu alle kouluikäisillä lapsilla, joilla yläraajan käyttö on ollut CP-vammaan liittyen ainoastaan lievästi rajoittunutta.

Tietokone motivoi Tietokone kuuluu useimpien lasten ja nuorten arkeen jossakin muodossa. Myös kuntoutuksessa tietokoneen motivoivaa roolia on pyritty hyödyntämään kehittämällä erilaisia kuntoutusja oppimisohjelmia. Pisimmällä lienee Tanskassa kehitetty internet-pohjainen järjestelmä (MITII, Move It To Improve It). Sen avulla kullekin lapselle laaditaan yksilöllinen internetin kautta ohjattava päivittäinen kotiharjoitusohjelma, jonka toteutumista ja etenemistä vastuuterapeutti voi seurata ja tehdä tarvittavat muutokset etäyhteyden kautta.

Kongressin anti oli erittäin stimuloiva ja antoi kokonaiskuvan siitä, millaisia asioita CP-vammaan liittyvässä tutkimuksessa ja kuntoutuksessa tällä hetkellä maailmalla pidetään tärkeinä.

k an s ai n vä l is y ys

cot e c

Euroopan toiminta­ terapeutit Tukholmassa Eurooppalaisia toimintaterapeutteja 43 maasta kokoontui toukokuussa Tukholmassa. Suomesta COTEC:n osallistui 60 henkilöä.

TEKSTI LEENA arima JA SIRPA haaranen

Saimme hienon tilaisuuden osallistua toukokuussa 2012 Tukholmassa pidettyyn eurooppalaisten toimintaterapeuttien kongressiin.

K

ongressin neljän päivän ohjelma oli niin monipuolinen, että saimme välillä pistää juoksuksi, jotta näkisimme kuulisimme mahdollisimman paljon. Oli hienoa huomata, että toimintaterapeutit eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa työskentelevät samojen asioiden parissa.

Ruskiksellakin tutut arviointivälineet GAS ja ICF ovat laajasti käytössä. Useassa lasten toimintaterapiatutkimuksessa arviointimenetelmänä oli käytetty COPMia (Canadian Occupational Performance Measure). Asiakasta haastatellen kartoitetaan päivittäisten toimintojen eri osa-alueilta sellaisia toimintoja, joissa hän haluaa kehittyä.

Ruskiksen toimintaterapeutit ovat aktiivisesti käyttäneet COPMia viime

vuosina ja todenneet, että se soveltuu hyvin oppilaiden ja heidän perheidensä arjen asioiden arviointimenetelmäksi.

Kauniit apuvälineet Apuvälinerintamalla näimme tuotteita, joiden muotoilu oli kaunista ja silmää hivelevää. Esimerkiksi Ergonomidesign pyrkii tekemään apuvälineiden avulla elämästä hauskempaa, helpompaa ja vähemmän turhauttavaa. Rannekoru voi toimia muistin apuvälineenä, johon pystyy ohjelmoimaan muistutuksia.

Ruotsin Karolinska Institutetissa tehdään toimintaterapeuttista tutkimusta laajasti ja kehitetään uusia arviointimenetelmiä. Yksi mielenkiintoinen arviointimenetelmä liittyy lasten kykyyn oppia hallitsemaan aikaa. Ajallista orientaatiota, ajan hahmottamista ja ajan hallintaa tarvitaan kaikessa arjen toiminnassa. Valitettavasti arviointimenetelmää ei ole käännetty vielä suomeksi, joten sellaisenaan se ei ole vielä suomalaisten toimintaterapeuttien

käytettävissä. Joitakin yleisiä asioita, kuten ajan käsitteitä voimme jo nyt hyödyntää työssämme.

Kongressin ohessa oli mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kollegojen kanssa. Tapasimme Tervaväylän koulusta Johanna Rontin ja Lea Karjalaisen. Keskustelimme heidän kanssaan muun muassa toimintaterapiaosaamisen vaihdosta koulujen kesken.

Toimintaterapeuttien Euroopan järjestö COTEC edustaa 29 maata ja 120 000 toimintaterapeuttia. Vuonna 1986 perustetun järjestön tavoitteena on tukea EU-maiden kansallisten yhdistysten kehittämistä ja yhtenäistymistä sekä kehittää ammatinharjoittamisen ja koulutuksen normeja. Tavoitteena on myös edistää teorioiden kehittämistä Euroopassa. Suomalainen toimintaterapeutti Anu Söderström valittiin COTECin puheenjohtajaksi kaudelle 2010–2014.

Ruskeasuon koulu osallistui yhdessä seitsemän eurooppalaisen koulun kanssa Comenius-ohjelmaan ”Think outside the box” vuosina 2011–2012. Loppuraportti valmistui syyskuussa 2012.

Comenius: ajattele uudella tavalla!

C

omenius-ohjelman avulla tuetaan eurooppa­ laisten koulujen yhteistyötä ja niiden välistä oppilas- ja henkilökuntavaihtoa. Syyskuussa 2011 eurooppalaiset Comenius-koulut vierailivat Ruskiksella.

Comenius-kokoontumisia oli seitsemän. Rus­ kikselta kokouksiin osallistui 12 henkilöä, jotka valmistivat oman esityksensä tapaamisen aiheista.

Koulut olivat erilaisia, mutta yhteisiäkin piirteitä löytyi. Muut koulut ovat yksityisiä, konduktiivisia kouluja, mutta Ruskis noudattaa suomalaista opetussuunnitelmaa. Osallistuminen tähän hankkeeseen vahvisti valitsemaamme suuntaa.

Saimme paljon ajateltavaa ja rohkeutta suunnitella uutta. Uuden aikataulun kehittäminen käynnistyi Comenius-tapaamisista.

Huhtikuussa Münchenin tapaamisen aiheena oli ”Documentation based on ICF”. Ruskiksen

kuntoutustyöryhmä ja pedagoginen työryhmä suunnittelevat uutta HOJKS-pohjaa ottaen huomioon toimintakykyluokituksen.

Helsingissä olivat esillä kommunikointikansiot ja puheterapeuttimme Iina Heikurainen saikin kutsun Wieniin kouluttamaan Comenius-koulun opettajia.

Koulut pitivät vuorollaan esitelmän sovitusta aiheesta. Seurasimme vierailukouluilla myös konduktiivisen pedagogiikan ryhmiä. Ryhmät herättivät innostunutta keskustelua ja opimme niistä paljon.

Viimeiseen Comenius-tapaamiseen hankkeen koordinaattorikoulu Institut Keil Wienissä oli järjestänyt opetusryhmien lisäksi muutakin ohjelmaa. Pääsimme Hübners Kursalon -konserttisaliin kuuntelemaan tuttua wieniläismusiikkia. Meillä oli mahdollisuus osallistua kesäkonserttiin upeas-

sa Schönbrunnin linnassa. Wienin ulkopuolella harjoittelimme erilaisia tiimitaitoja.

Yhtenä hienona esimerkkinä konduktiivisen pedagogiikan soveltamisesta jäi mieleen Birminghamin NICE:n konduktorien käynnit tavallisissa kouluissa, joissa he pitivät oppitunteja vilkkaille lapsille. Ehkäpä mekin joskus…

Suunnitelmissa on ollut hakea vastaavalle hankkeelle jatkoa.

Teksti Kati Tolvanen

Tapaamisten yhteenvedot löytyvät hankkeen kotisivuilta www.comeniusconductive.jimdo.com

Ruskiss 2013 15

osa a m isv e rkosto

POVer harppoo eteenpäin Pääkaupunkiseudun pedagogisen osaamisverkoston POVerin työryhmät kokoontuivat marraskuussa Ruskiksella. Keskustelua syntyi siitä, miten parhaiten tavoittaa tukea tarvitsevat oppilaat.

Teksti ja kuvat Peetu toivonen

L

iikunta-, näkö- ja kuulovammaisten oppilaiden oppimista tukevat työryhmät vaihtoivat kuulumisia ja suunnittelivat ensiaskelia ottavaa palvelutoimintaansa.

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten opetustoimet päättivät vuonna 2006 ryhtyä yhteistyössä kehittämään liikunta-, näkö-, ja kuulovammaisten oppilaiden koulunkäynnin ja sen tuen sekä ohjauksen järjestämistä. Kehittämishankkeesta syntyi POVer, joka nyt tarjoaa pääkaupunkiseudun lähikouluille yleisen ja tehostetun tuen palveluita, kuten opetuksen tukea ja ohjausta, koulutusta sekä konsultaatiota.

Näkövammaisten POVer verkostoituu

Kuva iStockphoto

16 Ruskiss 2013

Näkövammaisten työryhmän koordinaattori Marita Kiesilä Espoon Kilon koulusta kertoo, että ohjauskäynnit ovat käynnistymässä. POVerin ohjaavat opettajat perehtyvät oman kuntansa näkövammaisten oppilaiden koulunkäyntiin liittyviin käytäntöihin, vastaavat koulujen konsultaatiotarpeisiin sekä tekevät tarvittaessa koulukäyntejä.

– Tämä on verkostotyötä, jossa tar­vitaan erilaista terveydenhuollon, järjestöjen ja opetuksen osaamista.

Teemme yhteistyötä muun muassa Jyväskylän näkövammaisten koulun ja Näkövammaisten keskusliiton kanssa.

Jyväskylän koulu on ollut suurena apuna näkövammaisten lasten tavoittamisessa, NKL:stä POVer taas on löytänyt toimivan koulutus- ja tiedotuskumppanin.

Työryhmä on kartoittanut näkövammaisten lasten opettajien ja perheiden tarpeita. POVerilta toivotaan tukea esimerkiksi apuvälineiden ja opiskelumateriaalin muodossa, opettajan ja avustajien ohjauksessa ja koulutuksessa, koulupolun suunnittelussa, nivelvaiheiden tukemisessa, sopivan oppimisympäristön rakentamisessa. Työtä siis riittää.

Miten tavoittaa liikunta­ vammaiset lapset?

Vantaan Veromäen koulun luotsaama liikuntavammaisten työryhmä on niin ikään käynnistänyt ohjaustoimintansa, jota tarjotaan erityisesti opettajille, oppilaille ja huoltajille. Ryhmän koordinaattori Mari Jaakkola kertoo, että ryhmä on rakentanut palvelutarjontaansa yhdessä Ruskiksen asiantuntijoiden kanssa.

– Ruskis on ollut alusta asti suurena apuna verkoston toiminnan suunnittelussa ja käynnistämisessä. Tällä hetkellä virittelemme yhteistyötä Ruskiksen ohjaavien opettajien kanssa. Toiveenamme olisi, että POVerin ohjaajat pääsisivät mukaan ohjauskäynneille oppimaan ja samalla välittämään tietoa verkoston toiminnasta.

POVerin palveluista hyötyvien koulujen ja perheiden tavoittaminen on Jaakkolan mukaan tällä hetkellä ryhmän suurimpana haasteena. Verkostolle luodaan parhaillaan omaa verkkosivustoa, jonka kautta informaatiota on jatkossa helpompi jakaa. POVer myös osallistuu Pääkaupunkiseudun tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkoston Opi ja kasva -konferenssiin.

Huoli kuulovammaisten oppilaiden tuesta Kuuroina syntyneiden lasten koulunkäynti on muuttunut sisäkorvaistutteiden yleistymisen myötä. Lapsista tulee istutteen jälkeen yleensä lievästi

Ylhäällä vasemmalla: Liikuntavammaisten ryhmän koordinaattori Mari Jaakkola.

Ylhäällä oikealla: POVerin hankekoordinaattori Hanna Näremaa-Perälä. Oikealla: Näkövammaisten työryhmän koordinaattori Marita Kiesilä ja kuulovammaisten työryhmän koordinaattori Eeva Korhonen.

huonokuuloisia, puhekieltä käyttäviä lapsia, jotka pystyvät kuulemaan puhetta. Koulun alkaessa useimmat lapset suuntaavat lähikouluun, jossa he ovat yleisen tai tehostetun tuen piirissä. Vain pieni osa kuulovammaisista on erityisluokalla, jossa saa erityisen tuen mukaista opetusta. Muuttunut tilanne asettaa uusia haasteita lähikouluissa työskenteleville opettajille.

Kuulovammaisten työryhmän koordinaattori Eeva Korhonen kertoo, että huolena on, kuinka sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi saa tarvitsemaansa tukea saavuttaakseen kykynsä mukaiset tiedot ja taidot peruskoulussa.

– Kuulovammainen on yleensä helppo oppilas. Hän ei pidä meteliä itsestään, vaan sopeutuu ryhmään. Hän ei usein itse tiedä, mitä tukea tarvitsisi. Myöskään opettajat eivät osaa vaatia tai pyytää tarvitsemaansa tukea tai koulutusta, koska ongelmia ei aina havaita eikä kuulovamman osuutta oppimisessa välttämättä tiedosteta.

Kuulovammaisten POVer tarjoaa opettajille ja kouluavustajille konsultaatiota, koulutusta ja tukea. Ohjauskäynnillä POVerin ohjaava opettaja seuraa huonokuuloisen oppilaan päivää, ja keskustelee sitten luokan opettajan kanssa huomioistaan ja tarjoaa oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja.

Myös muutokset oppimisympäristössä auttavat huonokuuloista osallistumaan vuorovaikutteiseen kommunikaatioon luokassa. Pieni opetusryhmä, kuulotekniset apuvälineet (FM-laite ja kuulokoje), hyvät akustiset ratkaisut sekä nykyaikaiset opetusvälineet (älytaulu ja dokumenttikamera) ovat tärkeitä työkaluja.

Ruskiss 2013 17

koulu n toi m i nta

Ruskea eväspussi

– henkilöstö seikkaili innopajoissa

Tämä tapahtui lokakuussa: piirsin sarjakuvia tumpeloille suunnatussa työpajassa. Joku toinen geokätkeili, seinä­kiipeili, tutustui naapurin taideaarteisiin, rentoutui, sai päähierontaa tai huolsi kehoaan.

TEKSTI RIITTA TIAINEN, KUVAT PEETU TOIVONEN

O

tin tuolloin lokakuun viikolla 43 sarjakuvahahmojeni kanssa vauhtia henkilöstöiltapäivän innopajoihin.

Perjantaina me ruskislaiset sitten ideoimme, avasimme ja tutkimme Ruskiksen tulevaisuutta toiminnallisilla ja taidelähtöisillä menetelmillä kuudessa innopajassa. Innopajojen teemat löytyivät koulun toimintasuunnitelmista ja kehittämistavoitteista.

Saimme sujuvuutta suunnitteluun ja työskentelyyn kuuden Susinno Oy:n fasilitaattorin avulla. Susinnolaiset luottavat siihen, että uutta tietoa syntyy teorian ja faktatiedon ohella käytännön, intuitiivisen ja hiljaisen tiedon sekä kokemuksellisen, ilmaisullisen ja sumeankin tietämyksen kautta.

Ruskis on saanut Valtiokonttorista Kaiku -työelämän kehittämisrahaa, jonka turvin on mahdollista toteuttaa innovatiivisia, työhyvinvointia edistäviä tekoja työpaikan muuttuvissa tilanteissa. Viikon virkistystapahtumat ja perjantain innopajat olivat osa Ruskiksen ”UUTTA ETSIMÄSSÄ – henkilöstön osaaminen ja voimavarat muutoksessa” Kaiku-hanketta. Kaiku vastaa…kaiku haastaa vaikuttamaan ja osallistumaan oman työmme tulevaisuuden rakentamiseen.

18 Ruskiss 2013

Aarre arjessa Perjantain aloituspajaksi olin valinnut Kartan tulevaan, jossa pienryhmäni kanssa rakensin kuvista ja sanoista Ruskiksen tulevaisuuden tavoitetilaa.

Kirjasimme nykytilassa arvostamiamme asioita sekä tavoitetilan saavuttamista edistäviä ja estäviä tekijöitä. Etsimme aarretta arjessa.

Kumppanuuspajassa kuvat, runot ja yhteinen performanssi toivat näkyväksi yhteistyön onnistumista. Työn muuttumista ja asiantuntijuutta tutkivassa innopajassa maalasimme yhteistaideteoksen ”missä on mun työ, mitä on asiantuntijuus”.

Innopajapolkuni evääksi sain mukaani ruskean eväspussin.

Iltapäiväksi sitouduin työskentely­ sopimukseen, jonka mukaan minulta ei vaadita erityisosaamista, minun ei tarvitse olla hyvä. Kaikki mitä teen on oikein. Minua ei pakoteta tekemään mitään vastoin tahtoani. Kunnioitan toisten tapaa tehdä harjoitukset haluamallaan tavalla.

Eväspussin antimet söin omassa tahdissani. Olisin voinut kulkea toisenlaistenkin pajojen polkua. Silloin olisin valinnut Ruskis – silta vanhasta uuteen, Yhteisöllisyys- ja Idusta ideaksi -innopajat.

Iltapäivän lopuksi cocktail-tilaisuudessa kuulin myös näiden pajojen kiteytykset. Sillalla oli syvennytty miettimään, mitä haluamme säilyttää työssämme ja mistä olemme valmiita luopumaan. Yhteisöllisyyden musiikkipajassa oli tutkittu, mikä yhteistyöskentelyssä mahdollistaa kohtaamisen, kuuntelemisen, liittymisen, hyväksytyksi tulemisen ja yhteenkuulumisen kokemuksen. Ideapajassa oli luotu ideasampo, johon Ruskiksen arjessa nousseet ideat ja oivallukset saadaan kaikkien tietoon ja käyttöön. Ideasammon lööppi ”Ruskis otti karvaiset kaverit apuun” sai eniten kannatusta.

Palautteen avulla eteenpäin Löysin liikuntasalista ja myöhemmin koulun käytäviltä muutaman tyhjän, muutaman puoliksi syödyn ja muutaman avaamattoman eväspussin.

Tätä juttua kirjoittaessa osallistujapalautteen kerääminen on kesken. Palautetta on pyydetty virkistys- ja innopajojen lisäksi koulutuspäivien ideoista ja toiveista sekä Ruskiksen toiminnan uudistamisen ja työntekijöiden jaksamisen kysymyksistä. Palautteen analysointi tuo tärkeää tietämystä Ruskiksen tulevaisuuteen.

Ly h y e t

Sisäilman seuranta aloitettu Ruskeasuon koulun sisäilma on kunnossa.

Sisäilman tilaa seurataan systemaattisesti, jotta vältytään ongelmilta jatkossakin.

R

Kaiku-hankkeen tuloksista kirjoitetaan raportti Valtiokonttoriin. Raportin liitteeksi yritän sujauttaa ruskean eväspussin jatkorahoituksen turvaamiseksi.

Alkuperäinen hankesuunnitelma UUTTA ETSIMÄSSÄ on kirjoitettu jatkumaan vuoden 2013 loppuun.

Mikä tuli perjantaina minulle näkyväksi?

Avoimuus KehityS Ihmettely SAllivuus KuNnioitus KokemusTieto Uudistuminen Näyttö TaiTo Into Jatkuvuus LUotto JoUstavuus HerkkyyS Ja ruskean eväspussin symboliikka, jossa kalan ruoto muuttuu mahdollisten maailmoiden rakentajaksi.

uskeasuon koulun omistaja Senaatti-kiinteistöt valitsi keväällä 2012 Ruskeasuon koulun yhdeksi seurantakohteeksi, jonka sisäympäristön tilaa seurataan systemaattisesti usean vuoden ajan. Näin pyritään ylläpitämään hyviä olosuhteita ja voidaan reagoida mahdollisiin sisäympäristön muutoksiin ajoissa. Seurannan suorittajaksi Senaatti-kiinteistöt valitsi Halton Oy:n.

Ennakoiva sisäympäristön hallinta aloitettiin toukokuussa 2012. Koulun henkilökunnalle lähetettiin sähköpostitse sisäympäristökysely (Halton Survey), jossa kartoitettiin käyttäjien tyytyväisyyttä eri osa-alueilla. Käyttäjät arvioivat asteikolla erittäin tyytyväinen–erittäin tyytymätön kutakin osa-aluetta koskevia kysymyksiä.

Ruskeasuon koulusta kertynyttä vastausaineistoa tarkasteltiin sekä kaikkien vastaajien, että työpisteiden sijainnin (kerroksittain, alueittain) perusteella. Vastaavantyyppisiä rakennuksia tutkittaessa on huomattu, että käyttäjät ovat yleensä tyytyväisimpiä tilankäyttöön, toimistokalusteisiin, valaistukseen ja työpaikan turvallisuuteen ja tyytymättömimpiä lämpöolosuhteisiin, ilmanlaatuun ja ääniympäristöön.

Lähes kaikki Ruskeasuon koulun eri osa-alueiden tulokset olivat referenssiaineiston keskiarvon tuntumassa, osittain jopa reilusti keskiarvon yläpuolella. Erityisesti siivoukseen, huoltoon ja ylläpitoon sekä yleisesti koko rakennukseen ja omaan työpisteeseen oltiin erityisen tyytyväisiä. Myös muihin osaalueisiin käyttäjät olivat pääosin tyytyväisiä.

Kyselytulosten perusteella Ruskeasuon koulun lähtötaso todettiin hyväksi. Uusintakysely toteutetaan ensi vuoden puolella, ja sitä ennen tämän kyselyn perusteella esiin nousseet asiat tarkistetaan.

Halton Survey -sisäympäristökysely soveltuu niin kiinteistöjen ennakoivaan sisäympäristön hallintaan kuin kohteisiin, joissa jo epäillään sisäympäristöongelmaa. Lähtötilanteen kartoituksen perusteella voidaan tarvittavat toimenpiteet keskittää suoraan alueille, joista käyttäjät raportoivat kyselyssä.

Sähköpostitse tehdyssä kyselyssä työntekijät arvioivat yleistä tyytyväisyyttä rakennukseen ja työpisteeseen, toimistoympäristön tilankäyttöön, väreihin ja materiaaleihin, lämpöolosuhteisiin, ilmanlaatuun, valaistukseen, ääniympäristöön, siivouspalveluun, huoltoon ja ylläpitoon, turvallisuuteen sekä muihin tiloihin (esimerkiksi sosiaalitilat ja piha-alue).

Teksti Kirsi Villberg, Halton Oy

Ruskiss 2013 19

t Ly h y e

Kuva Olli Häk ämies

Uusi opetussuunnitelma Millaiset kasvun ja oppimisen mahdollisuudet koulu tarjoaa tulevaisuudessa?

O

petushallitus käynnisti elokuussa 2012 valtioneuvoston asetuksen pohjalta opetussuunnitelman perusteiden valmistelun esi-, perus- ja lisäopetusta varten. Tänä vuonna käynnistyy sisältöalueittainen ja oppiainekohtainen suunnittelutyö.

Perusteiden tulee valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä.

Tavoitteena on, että uusien tavoitteiden ja tuntijaon sekä opetussuunnitelmien mukainen opetus alkaa esiopetuksessa ja perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla syksyllä 2016. Opetussuunnitelmat -yksikön päällikkö Irmeli Halinen Opetushallituksesta kuvaa käynnistysvaiheen henkeä erittäin innostuneeksi.

Valmistelussa on mukana eri alojen parasta asiantuntemusta.

Palautetta pyydetään kunnista ja kouluista useaan otteeseen, ja Opetushallituksen verkkosivuilla voi seurata ja kommentoida työn etenemistä.

Syksyllä 2012 työryhmissä laadittiin ehdotukset perusteiden rakenteeksi ja yleisiksi linjauksiksi. Tällaisia linjauksia ovat muun muassa opetuksen arvoperustaa, tehtävää, tavoitteita, oppimiskäsityksiä, oppimisympäristöjä ja työtapoja koskevat osuudet. Lisäksi on pohdittu, miten tulevaisuudessa tarvittava laaja-alainen osaaminen määritellään osana tavoitteita ja miten opetuksen eheyttäminen linjataan.

– Meillä on jo olemassa hyvät opetussuunnitelman perusteet, mutta maailma muuttuu koulun ympärillä. Yhteiskunta on yhä monimutkaisempi ja ihmisiltä vaaditaan uudenlaista osaamista teknologian ja globalisoitumisen tuomissa haasteissa. Koulun tehtävä on auttaa oppilaita kehittämään entistä paremmin esimerkiksi vuorovaikutuksen, yhteistyön, ajattelun ja oppimisen taitoja. On yhä vähemmän töitä, joita tehdään yksin ja yhä enemmän töitä, joissa tarvitaan taitoa käsitellä tietoa, toteaa opetusneuvos Irmeli Halinen.

Oppiainekohtainen suunnittelu käynnistyy tänä vuonna, sanoo opetusneuvos Irmeli Halinen.

Opetussuunnitelmia uudistettaessa on hänen mukaansa tarpeen miettiä erityisesti omia toimintatapoja, pedagogiikkaa ja koulun koko toimintakulttuuria.

Valteri-koulut osallistuvat OPS 2016 -työhön oppimisen ja koulun­käynnin tuen osaryhmässä, jossa on mukana ohjaava opettaja Marjatta Mikola Onerva Mäen koulusta. Valteri-koulujen asiantuntemusta tarvitaan myös muiden osa-alueiden mietinnässä, Halinen korostaa.

Opetussuunnitelman perusteiden uudistamisella halutaan luoda paremmat edellytykset koulun kasvatustyölle, kaikkien oppilaiden mielekkäälle oppimiselle ja kestävälle tulevaisuudelle.

Tietoa ops-tiekartasta ja yliopistojen harjoittelukoulujen tuottamasta tukiaineistosta, perusteprosessin etenemisestä ja ops-tilaisuuksista Opetushallituksen verkkosivuilta www.oph.fi/ops2016 Teksti Vuokko Maria Nummi

Ruskiksen ja Autismisäätiön yhteistyö

Uusi AACi-kansiomalli ja koulutuskokonaisuus Ruskis on kehittänyt yhteistyössä Autismisäätiön kanssa AACi-kansiomallia autismikirjon asiakkaille. Kansio julkaistaan vuoden 2013 alussa.

K

ansiossa huomioidaan autismikirjon asiakkaiden erityistarpeet esimerkiksi niin, että kansion selaamiseen käytettäviä ”surffausmerkkejä” on mukautettu käytön helpottamiseksi.

Kommunikointikansioon on myös lisätty nuorille aikuisille suunnattua sanastoa.

Kansiomallin julkaisun yhteydessä Ruskiksella järjestetään kaksipäiväinen koulutus, jonka aiheena on lausetasoinen kuvakom-

20 Ruskiss 2013

munikaatio. Koulutus on suunnattu autismin kirjon henkilöiden parissa työskenteleville, omaisille ja muille asiasta kiinnostuneille.

Koulutus opastaa uudenlaisten AACi-kommunikointikansioiden ja lausetasoisten toimintataulujen tekoon ja rikkaaseen käyttöön ottaen huomioon autismin kirjon henkilöiden kommunikaation erityispiirteet. Koulutus on käytännönläheinen ja asioita käydään läpi esimerkkien, käytännön harjoitusten sekä videoiden avulla. Kouluttajina toimivat Ruskiksen puheterapeutti Taina Honkanen ja Autismisäätiön kehittämiskoordinaattori Pia-Maria Ala-Kihniä.

Teksti Peetu Toivonen

Ly h y e t

Väitös: kehitysseuranta on osa keskosten hyvää hoitokäytäntöä Yhä useampi pienenä keskosena syntynyt lapsi selviää elämään.

L

aajoissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu varsin korkea neurologisten ja etenkin kognitiivisten ongelmien esiintyvyys pikkukeskosilla. Keskosten kehitysseurannan tarpeellisuudesta ja ajoituksesta ei ole kuitenkaan yksimielisyyttä. Sellaisia lapsia, joilla on varhain todettu neurologinen sairaus, seurataan erikoissairaanhoidossa. Lievemmät kehityksen ongelmat saattavat kuitenkin tulla esiin vasta myöhemmin kouluiässä.

Kehitysennusteeseen vaikuttavat lukuisat lääketieteelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät. Kehitysennuste vaihtelee huomattavasti eri sairaaloissa ja eri maissa syntyneiden lasten välillä.

Väitöstutkimuksessani tutkin pienipainoisena syntyneiden keskosten kognitiivista kehitystä varhaislapsuudesta esikouluikään.

Tutkimus on osa Turun yliopistollisen keskussairaalan PIPARI-tutkimusprojektia (PIeniPAinoiset RIskilapset), jossa on kerätty seurantatietoa vuosina 2001–2006 hyvin pienipainoisena (<1500 grammaa) syntyneistä keskosista.

Kehitysseurannassa havaittiin, että keskosten neurologinen ja kognitiivinen kehitysennuste on parempi kuin mitä kansainvälisissä tutkimuksissa on raportoitu. Etenkin vaikeimpia vammoja (CPvamma ja kehitysvamma) esiintyy vähemmän. Monet keskoset

kuitenkin kärsivät lievemmistä kognitiivisen kehityksen ongelmista, jotka saattavat näkyä myöhemmin oppimisvaikeuksina koulussa.

Varhaiset vaikeat aivolöydökset ja imeväisiän sairastavuus olivat keskeisiä riskitekijöitä. Varhaisvaiheessa itkuisemmilla keskosilla ei ollut kognitiivisen kehityksen ongelmien riskiä, mutta heillä oli enemmän motoriikan ongelmia. Äidin ennen synnytystä saama glukokortikoidihoito suojasi keskosen kehitystä.

Varhainen seuranta tärkeää Kahden vuoden iässä arvioitu kognitiivinen kehitys oli vahvasti yhteydessä kognitiiviseen kehitykseen 5 vuoden iässä, mikä korostaa varhaisen kehitysseurannan merkitystä. Kaikkia kouluoppimisen kannalta tärkeitä taitoja ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida vielä 2-vuotiaana. Viiden vuoden iässä havaittiinkin, että keskosilla on heikommat lukemista ennakoivat valmiudet kuin täysiaikaisena syntyneillä lapsilla.

Keskosten vanhemmille olisi tärkeää pystyä tarjoamaan ajantasaista ja alueellisesti kerättyä tietoa lasten kehitysennusteesta.

Keskosten hoidon ja kehitysennusteen parantaminen on kaikkien keskosia hoitavien yksiköiden yhteinen tavoite.

Seurantakäytäntöjen yhtenäistäminen mahdollistaisi eri maiden ja sairaaloiden välisen vertailun. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan suositella, että keskosia seurattaisiin sekä lyhyellä (2 vuotta) että pidemmällä (5 vuotta) aikavälillä. Kehitysseurannan tarpeellisuutta voi perustella sekä lapsen ja perheen edun että palvelujärjestelmän laadun kehittämisen näkökulmasta.

Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkais­u­ arkistossa: www.doria.fi/handle/10024/76838

Kuva iStockphoto

Petriina Munck, PsT, neuropsykologian erikoispsykologi TYKS/Lastenklinikka ja Turun yliopisto/psykologian laitos Ruskis – oppimis- ja ohjauskeskus

Ruskiss 2013 21

koulu n toi m i nta

iä s y k s ä ä p iä n ie p ä tä t Meillä viile Ruskiksen käytävillä on kipittänyt totuttua nuorempia lapsia. He ovat Ruskeasuon päiväkodin Svalorna-ryhmän lapsia.

V

anhan vuokrasopimuksen päätyttyä Ruskeasuon päiväkodin 4–6-vuotiaille tarkoitettu ruotsinkielen kielikylpyryhmä Svalorna joutui nopeasti etsimään uudet tilat. Uusi koti löytyi lopulta Ruskikselta, entisestä iltapäiväntoiminnan huoneesta.

Jututimme päiväkodin johtaja Sari Mannista ja lastentarhanopettaja Henna Hinnerichsen-Stilliä Svalorna-ryhmän tunnelmista.

Miten olette kotiutuneet Ruskikselle?

Sari: Olihan se iso muutos niin aikuisille kuin lapsillekin. Täällä kaikki on isoa: liikuntasali yhdessä paikassa, ruokasali toisessa. Se on muuttanut ryhmän toimintaa. Tila, jossa ennen toimimme, oli oikeastaan pieni huoneisto, joten arki, kuten ruokailu, oli järjestetty eri tavalla.

Henna: Alku vaati pientä totuttelua.

Ennen ruokailimme omassa huoneessa, täällä mennäänkin ruokasaliin. Se on kuitenkin hyvä oppia, koska täältä lapset siirtyvät kouluun, jossa syödään ruokasalissa.

Miten lapset ovat suhtautuneet muutokseen?

Henna: Viime syksynä puolet ryhmästä oli jo uusia lapsia, jotka eivät tiedä vanhasta mitään. Puolet ehti nähdä myös

entiset tilat, mutta eivät he siitä enää juuri puhu. Joku on pohdiskellut, kumpi oli kivempi: vanhat vai uudet ”svalat”. Vanhemmat ovat kiitelleet Ruskiksen lämpimästä tunnelmasta. Kun he väsyneinä ja stressaantuneina tuovat lapsia päiväkotiin, täällä vieraat ihmiset tervehtivät ystävällisesti ja katsovat silmiin. Välillä sitä itsekin ihan hätkähtää kun täällä sanotaan reippaasti ”Huomenta!”

Mitä tiloja olette käyttäneet?

Henna: Kotiluokkana toimii vanha iltapäivätoiminnan tila. Olemme myös käyttäneet jumppasalia, kuvaamataidon luokkaa, monitoimitilaa ja luentosalia. Syksyllä järjestimme Ruskiksen altaalla uimakoulun. Kotitalousluokassa paistoimme jouluna pipareita.

Miten kielikylpytoiminta näkyy arjessanne?

Henna: Lapset ovat suomenkielisiä, mutta me puhumme heille ruotsia. Yllättävän nopeasti lapset oppivat ymmärtämään vierasta kieltä. Puheen tuottaminen on tietysti hankalampaa.

Keskenään lapset käyttävät suomea, mutta ohjattu toiminta tehdään aina ruotsiksi. Silloin he ymmärtävät, että nyt heidän odotetaan vastaavan ruotsiksi.

22 Ruskiss 2013

tukijaksot

Ruskis kehittää opetusta ja oppimista tukevia jaksoja Tukijaksojen rakennetta on kehitetty kahden viimeisen lukuvuoden aikana. Niiden yhteydessä on kartoituskäynti oppilaan omassa koulussa ennen varsinaista jaksoa.

TEKSTI ja kuva MINNA ROUSTE

Kuvassa fysioterapeutti AnnaKreetta Klasila ja Maija Nilsen.

Teemme myös pieniä retkiä ruotsinkieliseen ympäristöön. Olemme käyneet esimerkiksi Unga Teaternissa, Espoossa.Vierailimme myös Folkhälsanin Senioritalossa.

Oletteko tehneet yhteistyötä koulun henkilökunnan kanssa?

Henna: Viime syksynä kävimme tutustumassa Niinan (Laitisen) luokkaan, jossa oppilaat esittivät meille näytelmän. Niina on kutsunut meidän eskareita kaksi kerrallaan tutustumaan yhdelle oppitunnille. Viime talven Kirjallisuusviikolla saimme lahjakortin, joka sisälsi elokuvan ja popcornit. Sen lapset muistavat hyvin.

Sari: Olemme myös vierailleet Ruskiksen tilaisuuksissa, esimerkiksi Kenraali Basso -laulunäytelmässä.

Henna: Ja laskiaistapahtumassa! Täällä oli soppatykki ja laskiaispullat. Pihalla oli poneja ja vaikka mitä. Patjalla laskettiin mäkeä ja lumesta tehtiin pihalle labyrintti. Meillä oli jouluna myös Luciakulkue, joka kiersi kaikissa kerroksissa.

Olemme luvanneet järjestää sen myös tänä vuonna.

Minkä verran oppilaat ovat olleet tekemisissä Ruskiksen oppilaiden kanssa?

Onko vammaisuus herättänyt keskustelua?

Henna: Aluksi se herätti kysymyksiä, mutta nyt lapset ovat jo tottuneet. Täällä on muodostunut yksi kirjeenvaihtokaveruuskin. Tytöt olivat vaihtaneet osoitteita ja nyt he ovat jo lähettäneet kirjeitä toisilleen.

TEKSTI JA KUVAT PEETU TOIVONEN

T

ukijaksot ovat tärkeä osa Oppimisja ohjauskeskus Ruskiksen toimintaa.

Jaksojen tavoitteena on tukea oppilaiden opiskelua omissa kouluissaan, ja niillä käsitellään esimerkiksi oppilaiden opetuksen käytännön järjestelyjä sekä oppimista tukevaa kuntoutusta ja avustamista.

Jaksolla havainnoidaan oppimisvalmiuksia, kuten lukemisen ja kirjoittamisen taitoja, matematiikan taitoja tai tietokoneen käyttöä oppimisen apuvälineenä. Jakso voi olla myös suunnattu tukijakso, jolloin oppilas osallistuu ohjattuun asumisharjoitteluun tai hänelle tehdään toiminnallisen näönkäytön arvio.

Tukijaksojen rakennetta on kehitetty Ruskiksella kahden viimeisen lukuvuoden aikana. Niiden yhteyteen on suunniteltu kartoituskäynti oppilaan omaan kouluun ennen varsinaista jaksoa. Kartoituskäynnin tavoitteena on ollut havainnoida oppilaan opiskelua omassa oppimisympäristössään ja sopia oppilaan perheen ja hänen lähityöntekijöidensä kanssa tulevan jakson tavoitteista ja sisällöistä.

Oppilaista on muodostettu 3–5 oppilaan ryhmiä, jotka opiskelevat yhdessä viikon ajan. Ryhmät on koottu erilaisin perustein. Perusteena on ollut esimerkiksi oppilaiden yhteiset tarpeet. Sellaisia ovat esimerkiksi kommunikoinnin kehittäminen tai oppilaita yhdistävä tausta, kuten opiskelu integroituna yleisopetuksen ryhmään tai siirtyminen yläkouluun.

Jaksoryhmää on ohjannut Ruskiksen ohjaava opettaja, ja koulun moniammatillinen tiimi on ollut aktiivisesti mukana jaksojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Jaksolaiset ovat liittyneet Ruskiksen muihin oppilaisiin esimerkiksi liikuntatuntien yhteydessä. Lukuvuonna 2011–2012 ryhmätukijaksoilla toteutui kuusi ryhmää, tämän lisäksi osa oppilaista on osallistunut yksilöllisille tukijaksoille.

Kohokohtana kiipeilykokeilu Syksyn 2012 ensimmäinen ryhmätukijakso koottiin peruskoulun alakoulun oppilaista, jotka opiskelevat omissa lähikouluissaan integroituna yleisopetuksen luokkiin. Kaikkia oppilaita yhdisti myös tietokoneen aktiivinen rooli omana opiskeluvälineenä. Viikon yhteisiksi tavoitteiksi ryhmälle asetettiin tietokoneen käyttötaidon kehittäminen sekä itselle sopivien liikuntamuotojen kokeileminen. Viikon aikana hyödynnettiin Ruskiksellekin rantautuneita iPadeja, joiden avulla tehtiin luontoon liittyvä projekti.

Lisäksi kehitettiin oppilaiden henkilökohtaisia työskentelytapoja ja -taitoja tietokoneen käytössä.

Viikon kohokohdaksi nousi kiipeilykokeilu Ruskiksen seinällä. Ruskiksen työtekijät ovat käyneet kiipeilytoiminnanohjauksen kurssin ja koulun oppilaat ovat ennättäneet kokeilla kiipeilemistä useaan kertaan. Joillekin jaksolaisista kiipeily oli tuttua, mutta valtaosalle kokemus oli ensimmäinen laatuaan, mikä teki elämyksestä erityisen jännittävän. Jokainen jaksolainen kokeili kiipeämistä. Kaikki ylittivät itsensä ja voittivat jännityksensä nousemalla seinälle useaan kertaan. Kokemuksesta riitti puhuttavaa koko loppuviikoksi ja tapahtuma jäi monelle mieleen viikon tärkeimpänä tapahtumana.

Ruskiss 2013 23

Hevostoiminnassa

ylittyi monta estettä Hevostoimintaprojektin ajatus syntyi, kun mietimme uusia mahdollisuuksia toteuttaa kuntoutusta erityisesti yläkouluikäisten nuorten kanssa.

TEKSTI MERJA MIETTINEN, KUVAT TIINA JOKEL A, L AURA ISOHANNI, MERJA MIETTINEN

M

uutamat yläkouluikäiset Ruskiksen oppilaat ovat voineet osallistua vuoden 2012 aikana hevostoimintaprojektiin. Keväällä toimintaan osallistui kolme ja syksyllä neljä F- ja G-luokkien oppilasta. Koulun henkilökunnasta mukana ovat olleet toimintaterapeutti Laura Isohanni, AAC-ohjaaja Tiina Jokela, koulunkäynnin ohjaaja Heli Korpijaakko sekä fysio- ja ratsastusterapeutti Merja Miettinen.

Tavoitteena on löytää keinoja, joilla tuemme oppilaidemme koulunkäyntiä sekä fyysisellä, psyykkisellä että sosiaalisella alueella. Olemme myös keränneet tietoa ja kokemusta siitä, miten hevostoiminta soveltuu hyödynnettäväksi osaksi oppilaidemme eheää koulupäivää.

Vuosia kestäneeseen kuntoutukseen motivoituminen voi murrosikäisellä olla välillä haastavaa. On kuitenkin tärkeää jatkaa treenaamista, jotta opittuja taitoja on mahdollista säilyttää ja kehittää.

Motivointia tarvitaan Murrosikäisten oppilaiden motivoinnissa tarvitaankin erilaisia lähestymistapoja. Eläimet tarjoavat erilaisen näkökulman kuntoutukseen. Eläin kannustaa ja motivoi nuorta. Hevonen on yhteistyöhaluinen ja sosiaalinen olen-

24 Ruskiss 2013

to, johon on helppo ottaa kontakti. Hevosen kanssa toimiminen on palkitseva kokemus, joka motivoi jatkamaan yhteistyötä. Talliympäristö on monipuolinen toiminnallinen ympäristö, joka mahdollistaa hyvin erilaisten asioiden harjoittelemisen.

Käytännössä hevostoiminta toteutui yksilö-, pari- että ryhmämuotoisena.

Oppilaat lähtivät innokkaasti mukaan toimintaan eikä ohjaavia aikuisiakaan tarvinnut kauan mukaan kysellä! Aikuisilta edellytettiin toki aikaisempaa hevoskokemusta ja hevosten käsittelytaitoa, jotta toiminta olisi oppilaille (ja hevosille) turvallista. Myös hevoset olivat tarkoituksenmukaisesti koulutettuja.

Ratsailla ilman taluttajaa!

Oppilaiden omiksi tavoitteiksi nousivat ratsastustaidon opettelu sekä hevosten hoitaminen. Hevosia harjattiin, kavioita putsattiin, hevosia satuloitiin ja suitsia laitettiin. Ratsastustaidoissa jokainen oppi jotain uutta jopa niin, että itsenäinen ratsastaminenkin ilman taluttajaa onnistui.

Tallilla ja hevosten kanssa on omat sääntönsä ja rutiininsa, jotka toistuvat ja näin helpottavat kokonaisuuden hallitsemista ja itsenäistä toimintaa. Hevostoimintajakson loppupuolella mo-

net oppilaat pystyivätkin jo hyvin itseohjautumaan tehtäviin, ja aikuisten rooli selkeästi väheni.

Oppilaat antoivat hevostoiminnasta hyvää palautetta ja toiveita toiminnan jatkumisesta. Eräs oppilas totesi, että ”ravaaminen on niin kivaa ja se kun talutan hevosta ja se seuraa minua”! Toinen oppilas toivoi, että hän voisi aloittaa ratsastuksen omana harrastuksena ja kehittyä edelleen itsenäisessä ratsastustaidossa. Jollekin oppilaalle erityisesti hevosen hoitaminen ja lähellä oleminen tallissa oli tärkeää. Myös oppilaiden perheiden ja luokan aikuisten kanssa keskusteltiin projektista. Palaute oli erittäin hyvää.

Onnistumisen riemua Hevostoimintaprojektin avulla pääsimme toimimaan motivoivasti jopa hieman haastavillakin alueilla, ja jokainen oppilas ylitti itsensä useaan kertaan.

Oli hienoa jälleen kerran nähdä, kuinka mahtavia hevoset ovat tässä työssä ja kuinka hienosti ne työskentelevät yhdessä oppilaiden kanssa. Toivottavasti hevostoiminnan jatkolle järjestyisi rahoitusta.

Lämpimät kiitokset oppilaille – teitte tästä hienon projektin!

Suurkiitos kuuluu myös yhteistyötalleille Keskustalli Helsingissä ja Ratsutila Wikner Kirkkonummella. Lisäksi iso kiitos kuuluu Lionsin N- ja B-piirien rahalliselle tuelle. Kiitos myös koulun johdolle, joka mahdollisti luvat ja uskoi projektiin.

koulun toiminta

”Ratsastus vaatii rohkeutta, päättäväisyyttä, nopeita reaktioita, fyysistä kuntoa, pitkäjännitteisyyttä ja mielenmalttia, rakkautta hevoseen ja vastuuntuntoa sekä eläimen kunnioittamista. Noita se vaatii ja niitä se myös kehittää.”

– Maire Andersson-Blondyx – Keskustallin johtaja ja ratsastuksenopettaja vuosina 1958-1979.

Ruskiss 2013 25

ruskis l iikkuu

jy väsk yl ässä

Ruskiksen joukkue ”kuohui” Junior Games -syyskisoissa

Ruskis menestyi loistokkaasti yhdeksänsissä Junior Games -kisoissa Jyväskylässä. Ruskeasuon koulusta marraskuussa pidettyihin yleisurheilukisoihin osallistui 22 oppilasta.

TEKSTI ja kuvat ELISA RAIVIO

J

unior Games- kisat ovat vammaisurheilun lasten ja nuorten matalan kynnyksen kilpailutapahtuma, missä eri vammaryhmät ja erityisen tuen tarpeessa olevat kilpailevat yhdessä omissa sarjoissaan.

Kisat ovat avoimet kaikille liikunta-, kehitys- ja näkövammaisille sekä elinsiirron saanneille ja erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille.

Tänä vuonna Jyväskylässä kisasi noin 365 kilpailijaa eri puolelta Suomea. Ruskis on osallistunut kaikkiin Jyväskylän Junior Games -kisoihin.

Ripeästi matkaan Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin Ruskiksen joukkue lähti varhain kisa-

26 Ruskiss 2013

päivän aamuna linja-autolla kohti Jyväskylää. Koulun pihasta lähdettiin klo 7.10, mikä ylitti kaikki odotukset ripeästä siirtymisestä. Linja-auto matkaa vauhdittti eväiden syöminen, elokuvan katsominen, pelaaminen ja musiikin kuunteleminen. Kisapaikalla oppilaat ehtivät suorittaa ensimmäisen lajinsa jo ennen avajaisia. Aamuinen aikataulutus oli loistava! Lounastauolla ruskislaiset nauttivat herkulliset pizzat.

Jyväskylässä kisataan yleisurheilulajeissa. Kukin oppilas kisaa omassa luokassaan toiminnallisuuteen perustuen. Kilpailu on kolmiottelu. L1 luokassa kisataan aikaradassa, tarkkuuspallossa ja sähköpyörätuoli-slalomissa. L2 luokassa lajeina ovat 30 m kelaus,

tarkkuuspallo ja pyörätuoli-slalom. L3 luokassa lajeina ovat 60 m kelaus, pyörätuoli-slalom ja pallonheitto. L4 luokassa taas kisataan 60 m juoksussa, turbokeihäässä ja kuulantyönnössä.

Sukkulaviestissä on sekajoukkueet: joukkueessa on kelaavia ja juoksevia oppilaita.

Loistava menestys Ruskis menestyi loistokkaasti kisoissa.

Koululle tuomisena oli sukkulaviestipokaali sekä hopeaa samaisesta lajista. Yksilölajeista Ruskis sai 7 kultaa, 6 hopeaa ja 4 pronssia. Kisamenestyksen kruunasi vuosittain jaettava kannustuspokaali, jonka Ruskiksen joukkue sai.

Kisat olivat mahtavat, ja joukkue tsemppasi itsensä hyvään tulokseen.

Ruskiksen edustaja Matti Sillanpää totesikin eräälle mukana olleelle aikuiselle: ”Sä kuohut!” Nämä sanat kuvaavat hyvin koko joukkueen tunnelmaa.

ruskis l iikkuu

Eltsun kisoissa

hyvä meininki E

läintarhan kentällä urheilutapahtumassa oli mukana koko koulu. Söimme paikan päällä. Ruokana oli hernekeittoa ja rieskaa sekä pullaa. Lajeina oli 60 metrin juoksu sekä 60 ja 200 metrin kelaus. Sää oli hyvä, aurinkoinen ja hieman pilvinen.

Ei kuitenkaan satanut. Kisat päättyivät klo 13 hyviin tunnelmiin. Osa lähti takaisin koululle kävellen ja osa lähti autoilla.

Teksti Karoliina Saarinen, kuvat Peetu Toivonen

Ruskiss 2013 27

n e urops y ki atrin en va lm e n ta ja

Ohjausta, terapiaa ja neuvontaa

vai kaikkea tätä?

Neuropsykiatrisen valmentajan jokainen kohtaaminen on yksilöllinen. Valmentaja huomioi oppilaan perheen tavoitteet, tilanteen ja voimavarat.

TEKSTI BIRGITTA LÖNN-KORHONEN, Toimintaterapeutti, neuropsykiatrinen valmentaja

V

almentajana kohtaan työssäni hyvin erilaisia perheitä ja lapsia ja nuoria. Jo ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä mietitään alustavasti, miten lähdetään liikkeelle. Ensimmäinen yhteydenotto voi tulla perheen kanssa jo työskennelleeltä lastensuojelun työntekijältä, kuntoutustyöryhmän vetäjältä, vanhemmilta, lasta tutkineelta psykologilta tai opettajalta.

Toisinaan maksusitoumus on jo olemassa, toisinaan mietitään, mistä sellaista voi hakea. Usein myös kysytään neuropsykiatrisen valmennuksen arviota. Voisiko valmennuksesta mahdollisesti olla apua nuoren ja lapsen ongelmiin?

Tein pitkään yksilöterapiatyötä pienten lasten kanssa SI-terapeuttina.

Nyt neuropsykiatrisena valmentajana työskentelen koko perheen kanssa. Tavoitteet laadimme yhdessä koko perheen kanssa. Siihen käytetään paljon aikaa, koska usein lähtökohta on ”ongelma”.

Yhteinen todellisuus Työskentelyssä olisi päästävä miettimään vahvuuksia ja etsimään sellaisia perheen juttuja, joita vahvistamalla saadaan aikaan pienikin muutos eteenpäin.

28 Ruskiss 2013

Ennen tavoitteiden asettamista on ensin tärkeää tutustua perheeseen ja luoda yhteinen todellisuus, jotta kaikki voivat sitoutua yhteisiin tavoitteisiin.

Usein vanhemmilla on näkemys siitä, mikä ei suju ja nuorella on taas oma käsitys siitä, mitä hän ei halua. Käymme läpi sitä, mitä kaikki haluavat. Luottamuksen rakentamista varten tarvitaan muutama tapaaminen.

Haasteellista työssäni on osata jättäytyä taka-alalle ja samalla olla aktiivinen osallistuja. Valmentajalta vaaditaan hyvin intuitiivista työotetta. Häneltä odotetaan valmiita vastauksia ja neuvoja. Parhaimmillaan perhe ja nuori ryhtyvät kuitenkin itse työskentelemään.

Paras kiitos valmentajalle on nuoren palaute valmennuksen hyödyistä: ”On se valmentaja käynyt ja on juteltu ja tehty yhdessä suunnitelmia ja piirretty karttoja. Minä olen kuitenkin itse päättänyt kaikesta ja nyt koulu sujuu, kaikki on muutenkin ok.”

On olemassa joitakin selkeitä diagnooseihin liittyviä kysymyksiä. On myös varsin selvää, että tarvitaan yhteistyötä koko perheen sekä koulun ja mahdollisten muiden sidosryhmien kanssa. Isovanhemmat tai tukiperhe voivat olla nuorelle tärkeitä. Silloin myös heidän on tärkeä tietää valmen-

nuksesta, sillä he ovat edelleen auttamassa nuorta valmennuksen päätyttyä.

Arkisia ratkaisuja Valmennuksessa pyritään löytämään arkisia ratkaisuja yhdessä ja pyritään mahdollistamaan muutos parempaan suuntaan.

Koulumaailmassa olen valmentajana törmännyt usein käsitteeseen ”kiusaaminen”. Kiusaamista on joka paikassa. On olemassa raakaa ja kipeää tekevää kiusaamista, mitä ei saisi olla ja mikä on saatava ehdottomasti loppumaan. Jos nuori joutuu kiusaamisen kohteeksi, hän tarvitsee pikaisesti oikeanlaista apua. Hänen on päästävä purkamaan tapahtuma niin, ettei se aiheuta lisäongelmia kuten koulukieltäytymistä.

Usein oppilaat kokevat kiusaamiseksi asian, jota joku toinen pitäisi vitsinä eikä edes itseensä kohdistuvana.

Tällöin nuorilla on vaikeutta tunnistaa ilmeitä, eleitä ja ymmärtää kieltä samalla tavalla kuin toiset. Varsin usein oman osuuden näkeminen on vaikeaa.

Nuorelle tilanne on aina aito ja todellinen. On tärkeää miettiä yhdessä ja piirtää auki tapahtumien kulkua, jotta tilanne ei aiheuta uusia suruja. Näille nuorille on tärkeää oppia keinoja, joilla omaa käyttäytymistä voi muokata tilanteissa, joissa ei ymmärrä tai ymmärtää väärin ympärillä tapahtumat.

Diagnoosina ADHD tai ADD Usein valmennuksesta tukea hakevassa perheessä on jo kokeiltu useita eri tukimuotoja, tukihenkilöä ja mahdollisesti toimintaterapiaa aistisäätelyongelmiin.

Perhe on saattanut käydä perheterapiassa ja lapselle on tehty psykologin tutkimuksia. Koko perhe voi tarvita tukea arjen sujumiseksi.

Arjen tavoitteet löytyvät usein toiminnanohjauksen alueelta, keskittymisen ja tarkkaavuuden tukemisen keinojen lisäämisestä. Sekä nuoret että vanhemmat kokevat hankaliksi läksyjen tekemisen, rauhattomuuden tai pysähtyneisyyden ja vaikeudet asettua illalla lepäämään ja toisaalta lähteä aamulla virkeänä. Miten ottaa kaikki tavarat mukaan oikeaan paikkaan ennakoiden tulevan päivän haasteet.

Valmentaja ja valmennettava pelaavat Voimaa-peliä yhteisen siivoustuokion jälkeen. Miltä tuntuu, kun on surullinen tai kiukustunut?

Käytämme apuna esimerkiksi etukäteissuunnitelmia, kalentereita, sopimuksia ja palkkiojärjestelmiä. Voidaan kokeilla myös kuvaohjaustauluja.

Diagnoosina Asberger tai autismihäiriöt Lapsi tai nuori voi pärjätä varsin hyvin koulun akateemisissa opinnoissa. Hän haluaa tehdä paljon tehtäviä, joista on kiinnostunut ja keskustelee aikuisten kanssa mielellään itseään kiinnostavista asioista. Hän on useinkin ”totuuden torvi”eikä säästele sanojaan arvostellessaan muita nuoria.

Näillä nuorilla on omia mielenkiinnon kohteita, joihin he juuttuvat hyvin voimakkaasti. Valmentajana olen tavannut nuoria, jotka ovat kiinni sarjakuvahahmoissa, tietokoneissa, peleissä tai keräilyssä. Heillä on ensin sellainen käsitys, että toiset ihmiset tekevät heidän elämänsä hankalaksi. Muiden olisi mietittävä aikataulut ja suunnitelmat sellaisiksi, että ne sopisivat heille.

As-nuorille siirtyminen yläkouluun on hyvin vaikeaa. Jatkuvasti vaihtuvat opettajat, luokan kokoonpanomuutokset, vaihtuvat luokkatilat ja pulpetit muodostavat heille sietämättömiä tilanteita.

Eräs asiakkaani totesi, ettei hän kestä sitä, kun ei tiedä, kuka on edellisellä tunnilla istunut tuolilla. Siinä voi olla bakteereja. Nämä meidän mielestämme ”outoudet” herättävät huomiota, vaikka ovatkin selitettävissä.

Kiusaamisen kohteeksi joutunut nuori tarvitsee pikaisesti oikeanlaista apua.

Hänen on päästävä purkamaan tapahtuma, ettei se aiheuta lisäongelmia kuten koulukieltäytymistä.

kaa, toisaalta valmennukset useinkin kestävät vuodesta kahteen.

Valmennus aloitetaan rakentamalla vuorovaikutussuhdetta kaikkiin perheen jäseniin ja tuetaan nuoren myönteistä minäkuvaa. Kysymyksillä ohjataan vanhempia kertomaan myönteisiä asioita nuoresta hänen kuultensa.

Usein vanhemmat tai toinen vanhemmista on paikalla, kun valmentaja keskustelee ja työskentelee nuoren kanssa. Peleihin otetaan mukaan sisarukset ja vanhemmat, jos mahdollista. Peleinä käytän erilaisia sosiaaliseen vuorovaikutukseen pureutuvia pelejä, kuten esimerkiksi ”Vahvuuskortit”, ”Tunnepeli” ja ”Valovoimaa”.

Valmennuksen lopetus Valmennuksessa mietimme ratkaisuja myös siihen, miten nuori selviytyy sosiaalisiin suhteisiin vaikuttavien tilanteiden hallinnasta. Pohdimme yhdessä, kuinka voi olla puuttumatta ympärillä oleviin epäkohtiin, miten ollaan toisten nuorten kanssa ja kuinka voi päästä irti juuttumisesta. Hankalia tilanteita sanallistetaan jälkikäteen, käytetään kuvaohjausta, harjoitellaan ”Timerin” käyttöä, joskus piirretään erilaisia mindmap-karttoja, tehdään pilkottuja lukujärjestyksiä erilaisiin tilanteisiin, käytetään valokuvausta.

Valmentaja tukee sosiaalisten taitojen harjoittelua olemalla tukena erilaisissa ryhmissä. Valmennuksessa voidaan pelata sosiaalisia taitoja kartoittavia ja lisääviä pelejä. Näiden hyvin mielenkiintoisella tavalla ajattelevien nuorten kanssa valmennussuhteet kestävät keskimäärin pidempään kuin muilla. Alussa puolitoista tuntia intensiivistä yhdessäoloa voi olla jollekin lii-

Valmennus lopetetaan porrastetusti, ja tutkitaan, millaisen tuen varaan perhe jää ja tarvitaanko vielä yhteydenottoja. Nuoret voivat soittaa, tapaamisia harvennetaan, sähköposti on käytössä, kunnes jossakin vaiheessa on tapaamisen viimeinen kerta. Valmentajana olen mukana perheen verkostoissa ja kirjoitan loppupalautteen sekä tarvittaessa välilläkin yhteenvetoja.

Tulery-ryhmät ovat alkaneet Mäntykankaan koulun uutena toimintana.

Nuorille on oma ryhmänsä ja samaan aikaan kokoontuu vanhempien ryhmä.

Molemmissa ryhmissä on kaksi vetäjää.Vanhempien vertaisryhmässä annetaan tietoa heitä kiinnostavasta nuoren tulevaisuuteen liittyvästä yhteiskunnan tukitoimista, kuntoutuksesta, asumispalveluista ja koulutuksista. Nuorten ryhmässä mietitään itsetuntoon, tulevaisuuden suunnitelmiin, itsenäistymiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä kysymyksiä, tehdään retkiä ja muita nuoria kiinnostavia asioita. Ryhmä kokoontuu 15 kertaa.

Ruskiss 2013 29

lsta a p n e t r o Nu

Tutustumismatka Lehtimäen opistolle

Nicolen matkakertomus.

Liisa, Nicole ja Eeva-Reetta tekivät opintomatkan Lehtimäen erityis­ kansanopistoon.

N

uoret tutustuivat opiston toimintaan ja tapasivat vanhoja koulukavereitaan. Lehtimäellä opiskelee parhaillaan viisi entistä ruskislaista. Lyhytkurssilaisten aikuisopiskelijoiden joukossa on puurtamassa Arto, joka on saanut päästötodistuksen Ruskeasuolta jo vuonna 1964.

Lehtimäen käsityöluokka ”siistein”

”Juna lähti klo 9.30 jälkeen kohti Seinäjokea. Junassa oli paljon tekemistä ja kolme tuntia meni nopeasti. Kun tulimme junasta, ulkona oli tuulista ja kylmää. Inva-taksi tuli hakemaan heti junan lähdettyä. Matka kesti vielä tunnin Lehtimäen opistolle. Olemme matkustaneet aamupäivällä noin neljä tuntia.

Paikka näytti ensin oudolta, mutta mitä enemmän minä tutustuin paikkaan, se kuulosti kivalta.

Eeva-Reetan matkakertomus.

Sairaanhoitaja Marju ja Ruskiksen vanha oppilas Vesa esittelivät paikkoja meille.

Käsityöluokka oli kaikista siistein, koska siellä tehdään paljon käsitöitä, esimerkiksi meikkipusseja, kangaskasseja ja hienoja koruja. Korvakorut, rannekorut, kaulakorut, kangaskasseja ja muitakin tavaraa oli myytävänä. Ostin korvakorukellot ja värikkään rannekorun. Ensimmäisenä iltana oli disco, jossa me lähes kaikki tanssimme. Disco oli vauhdikas, ja oli hyvä meininki. Haluaisin kokea saman uudelleen.

Seuraavana päivänä lounaan jälkeen oli musiikkitunti, josta tuli mahtava fiilis. Seikkailija-oppilaat saivat laulaa musiikinopettajan kanssa, oli hauskaa. Muutaman tunnin päästä Asva-asuntolan eteen tuli iiiiiiiso inva-taksi. Otin taksista kuvan, koska taksi oli hieno. Hyppäsimme taksiin ja menimme Tuuriin shoppailemaan, mikä oli hieno kyläkauppa. Shoppailimme kunnolla ja olimme tyytyväisiä ostoksiimme. Shoppailun jälkeen menimme Onnenkiven grillille syömään. Päivä oli tosi kiva, ainaskin minun mielestäni. Seuraavana aamuna tuli tunne että ei haluaisi lähteä Helsinkiin.

Teimme muistoja Lehtimäeltä ja lähdimme pian sen jälkeen Seinäjoen rautatieasemalle.

Juna lähti Seinäjoelta klo 15.47 Helsinkiin päin. Matka onnistui hyvin ja lähdimme Lehtimäen opistolta hyvällä tuulella Helsinkiin päin.

Kirjoittaja Liisa Kuvat Liisa Uski ja Jukka Kokko

30 Ruskiss 2013

Metsä on kaunis taideteos E-luokkalaiset pohtivat viime syksynä median erilaisia muotoja. Oppilaat tutustuivat sanomalehden rakenteeseen ja juttujen erilaisiin tyylilajeihin.

O

ppilaat käsittelivät kolumnissa suomalaisia metsiä, niiden hyödyntämistä oppilaiden virkistyskäyttöön sekä luonnonsuojelua. Ruskiksella vieraili lokakuussa Luonto-Liiton metsälähettiläs Taija Luostari.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö. Järjestön tavoitteena on yhteiskunta, jossa arvostetaan luonnon moninaisuutta ja sen itseisarvoa Laitoimme silmät kiinni ja kuvittelimme oman näköisen metsän. Suomessa on erilaisia metsätyyppejä: kuusimetsä, mäntymetsä ja lehto, jossa kasvaa lehtipuita.

Tutustumiskäynnillä Tikkurilassa

K

ävimme Jukka-open ja vanhempieni kanssa tutustumassa TYVA-linjalla Tikkurilassa ja Lassilassa.

Siellä kerrottiin, miten sinne voi hakea opiskelemaan ja minkälaiset koulupäivät siellä on.

Kierrettiin keittiössä, ATK-luokassa, pesutuvassa ja jumppatilassa. Se oli ihan kiva paikka ja yksi vanha tuttukin Ruskikselta oli myös siellä opiskelemassa.

Kävin myös Lassilassa ja sekin oli OK, mutta siellä oli aika ahtaat tilat liikkua. Tikkurilassa oli parempi liikkua.

Tikkurilassa ja Lassilassa opiskelijat olivat aikuisia. Molemmat paikat oli tosi jänniä, koska ne olivat niin paljon erilaisia kuin Ruskis.

Emmi Saukkonen, lisäopetus

Mihin puuta käytetään?

Puuta hakataan metsistä. Parasta puuta saadaan noin 60–80 vuotta vanhoista puista. Hakkuissa on tärkeää jättää pystyyn siemenpuita ja käytäviä eläimille. Puusta vamistetaan tuoleja, pöytiä, kaappeja, taloja ja käytetään polttopuuna. Myös oppikirjat ovat itse asiassa puuta!

Mentiin metsään

Lähdettiin koulun lähimetsään, joka on kuivakangasmetsä.

Syksyinen metsä oli kostea ja kylmä

Tutkittiin lähimetsää

Löysimme nuoria ja vanhoja puita, havupuita ja lehtipuita sekä käpyjä. Lehtipuut olivat jo ottaneet talteen lehtivihreän ja tiputtaneet lehtensä pois. Aina vihreät havupuut toivat metsän tunnelman.

Jokamiehen oikeudet

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen oikeutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan lupaa eikä oikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa.

Kirjoittajina E-luokan oppilaat

Vihdoinkin hissiremppa!

H

issiremontti piti alunperin aloittaa jo kesällä 2011, mutta se saatiin käyntiin vasta 2012, koska rahat päätettiin käyttää muuhun talon kunnostukseen. Remontti aloitettiin kesäkuussa ja lopetettiin elokuussa. Toinen hissi saatiin valmiiksi vasta myöhemmin. Uusien hissien kerrosnäytöt on varustettu ”EI KÄYTÖSSÄ” tekstillä, joka ilmestyy automaattisesti, kun joku vika tulee, jonka takia hissi ei pääsisi liikkumaan. Tämän takia paperia säästyy, eikä valtio mene vararikkoon!

Milo Hilve

Kuva iStockphoto

Ruskiss 2013 31

lsta a p n e t r o Nu

Taideviikko Solu3 järjesti taideviikon joulukuussa. Teimme näytelmää, johon kuului paljon työtä. Sen ensiesitys oli joulujuhlissamme.

Meillä oli monia työryhmiä mm. puvustus, lavastus ja valot, käsikirjoitus, musiikki ja näyttelijät. Puvustuksen tehtävä oli etsiä näyttelijöille puvut, lavastuksen puolella oli tehtävänä huolehtia näyttämöstä ja valoista, käsikirjoitusryhmä teki näytelmään juonen, musiikkiryhmä sovitti musiikin yhteen näytelmän kanssa, Tuomas Nousiainen teki sävellykset. Näytelmään myös kuului videoita, jotka oli kulkue video ja ikkuna video.

Näyttelijät harjoittelivat koko viikon. Harjoitukset menivät hyvin, näyttelijät muistivat vuorosanat hyvin ja oli vain vähän mokia. Lavastus teki hyvän näyttämön, joka näytti aidolta.

Aluksi ennen harjoituksia ja ryhmiin menoja oli lämppärit. Oli älyttömän hauskaa tehdä tätä näytelmää, ja taideviikkoja saisi olla enemmänkin!

Me tehtiin myös valokuvanäyttely taideviikosta.

Kenraaliharjoituksessa viimeisetkin palaset laitetaan paikoilleen. Vasemmalta oikealle: Nuuttipukin apulaisena Outi Koponen, nuuttipukkina Tuomas Manni, nukkuvana äitinä Meeri Brummer, perheen tyttärenä Kim Mabunga, perheen isänä Ian Willamo.

Solu 3, kirjurit: Meeri ja Nina

Balqees Shabeeb ro

oliasussa.

inen.

ki ja apula

Nuuttipuk

Juhlivia nuuttipukkeja metsän siimeksessä.

32 Ruskiss 2013

E l ä m ä R uskiks en jälkeen

Ruskiksella koulunkäyntinsä lopettaa joka vuosi 10–20 nuorta. Iso kysymys kuuluu: mitä koulun jälkeen?

Miten ja minne

lähden täältä?

TEKSTI PIRJO RYTKÖNEN, kuvat istockphoto ja pentti hokkanen

O

sa oppilaista jatkaa opintojaan yhdeksänneltä luokalta ja osa lisäopetusvuoden jälkeen. Toiset heistä ovat käyneet koko peruskoulunsa Ruskiksella ja toiset ovat tulleet kesken peruskoulun kotikuntansa koulusta. Myöhemmin oppilaaksi tulleista monet ovat olleet Ruskiksen ohjaustoiminnan piirissä ja käyneet esimerkiksi tukijaksoilla Ruskiksella.

Ruskiksen jatko-ohjauksen perusperiaatteita ovat yksilöllisyys, pitkäjänteisyys, konkreettisuus ja saattaen siirtyminen. Jatko-ohjaus toteutetaan moniammatillisesti. Yhteistyö oppilaan vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää koko prosessin ajan.

Peruskoulun päättyminen nostetaan vähitellen esiin seitsemänneltä luokalta alkaen. Sitä käsitellään oppitunneilla, hojks-palaverissa ja oppilaiden kanssa yksilöllisissä tapaamisissa Oppilaan ohjauksessa keskustellaan omista vahvuuksista, harjoitusta vaativista asioista sekä omista toiveista ja haaveista peruskoulun jälkeen.

Samat aiheet kertautuvat useammassakin yhteydessä eri tilanteissa: itsearvioinnissa, hojks- ja kuntoutussuunnitelmapalavereissa sekä eri työntekijöiden yksilöllisissä tapaamisissa oppilaan kanssa.

Tutustumiskäynnit Jatko-opiskelusuunnitelma tulee selkeämmin esille 8. luokan hojks-palaverissa. Useimmat oppilaat täyttävät silloin 16 vuotta, ja alustava jatko-opiskelusuunnitelma tarvitaan Kelan etuuksia haettaessa.

Oppilaat aloittavat myös tutustumiskäynnit eri oppilaitoksiin yksilöllisten tavoitteiden suuntaisesti. Näiden kokemusten perusteella yhdeksännellä luokalla jatketaan tutustumiskäyntejä ja laajennetaan niitä tutustumisjaksoiksi tai/ja mahdollisesti koulutuskokeiluksi.

Oppilas voi myös jatkaa lisäopetusluokalle vahvistamaan taitojaan ja harjoittelemaan arjen asioita. Tutustumisten avulla oppilaalle ja hänen vanhemmilleen alkaa vähitellen avautua konkreettisesti, millaisia jatkopaikkoja on olemassa ja mitkä ovat kyseiselle oppilaalle mahdollisia.

Asumisharjoittelut Koulun ja oppilaskodin lisäksi arjen taitojen harjoitteluun tuovat tärkeän lisän asumisharjoittelujaksot, jotka ovat mahdollisia koulun yhteydessä olevassa toimintayksikössä. Siellä oppilas voi harjoitella yksilöllisesti, suunnitellusti ja tavoitteellisesti omia taitojaan esimerkiksi ruoanlaitossa, kaupassa tai muualla asioinnissa, kaupungilla liikkumisessa, vaatehuollossa, tai tutustumalla erilaisiin vapaa-ajan toimintamahdollisuuksiin.

Oppilaan jatkosuunnitelmaan kirjataan jatko-opinnot, kuntoutussuunnitelmaan (terveydenhuollon jatkoseuranta, kuntoutus, apuvälineet) ja sosiaaliturvaan liittyvät asiat sekä mahdollisesti asumisen järjestelyt.

Yhdeksännen luokan oppilaille tehdään neuropsykologin tutkimus, jossa kartoitetaan oppilaan oppimisvalmiuksia, vahvuuksia ja oppimisen haastei-

Oppilaan ohjauksessa keskustellaan omista vahvuuksista, harjoitusta vaativista asioista sekä omista toiveista ja haaveista peruskoulun jälkeen.

ta. Tulokset ovat tärkeä suunnannäyttäjä ja auttavat kohdentamaan opiskelun tavoitteita realistisesti.

Ajankohtaiseksi nousee joskus myös kotoa pois muuttaminen, jos opiskelupaikka on toisella paikkakunnalla. Yöpyminen opiskelija-asuntolassa ja omista asioista huolehtiminen on suuri haaste. Se saattaa olla jopa opiskelupaikan saamisen esteenä.

Lisäopetusluokka Ruskeasuon koulun lisäopetusluokalla opiskelun pääpaino on arjen taitojen harjoittelussa. Niitä harjoitellaan eri kursseilla, joita ohjaavat opettaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, AAC-ohjaaja, hoitaja, kuntoutusohjaaja ja sairaanhoitaja. Taitoja harjoitellaan koululuokassa, oppilaskodissa, asumisharjoittelussa, kaupungilla asioinneilla, julkisilla kulkuvälineillä liikkuessa, tutustumiskäynneillä.

Arjen taitojen harjoittelun lähtökohtana on, että oppilas tunnistaa omat taitonsa, pystyy toimimaan nii-

Ruskiss 2013 33

E l ä m ä R uskiks en jälkeen

den mukaan ja pystyy pyytämään apua tarvitsemiinsa tilanteisiin ja myös ohjaamaan työntekijää avustustilanteissa.

Hän perehtyy omien apuvälineidensä huoltoon fysioterapeutin ja toimintaterapeutin ohjaamana. Oppilaat täyttävät myös hakemuskaavakkeita Kelaan, sosiaalitoimeen tai eri oppilaitoksiin yhdessä kuntoutusohjaajan kanssa.

Arjen asioiden lisäksi oppilas voi vahvista tietojaan esimerkiksi reaaliaineista äidinkielessä, matematiikassa, englannissa/ruotsissa, yhteiskuntaopissa. Myös taito- ja taideaineita kuuluu lisäopetuksen sisältöön.

Oppilas ja tukiverkosto Oppilaan osallistuminen mahdollisimman paljon häntä koskevien asioiden hoitamiseen on ensiarvoisen tärkeää.

Esimerkiksi hojksiin ja palvelusuunnitelmapalavereihin voidaan valmistautua hänen kanssaan jo etukäteen miettimällä tärkeitä asioita: missä olen hyvä, mistä pidän, mitä haluan harjoitella, mitä haluaisin tehdä Ruskiksen jälkeen.

Oppilaan ja perheen tukiverkoston kokoaminen aloitetaan jo Ruskiksella.

Kaikilla tulee olla tiedossa oppilaan asioita kunnassa hoitava sosiaalityöntekijä. Hän osallistuu viimeistään yhdeksännellä luokalla hojks-palaveriin tai sitten erikseen koolle kutsuttuun palvelusuunnitelmapalaveriin.

Vanhempien osallistuminen ja yhteistyö heidän kanssaan korostuu nuoren siirtyessä pois Ruskeasuon koulusta. Koulun työntekijät esittelevät eri vaihtoehtoja ja kannustavat vanhempia osallistumaan aktiivisesti nivelvaiheen asioihin. Vanhemmat ja nuoret tekevät lopullisen päätöksen, oppilaan valinnoista. Tavoitteena on, että jokaisella oppilaalla olisi ainakin 2–3 vaihtoehtoa. Hakemusten tekemisestä oppilaitokseen sovitaan yhdessä oppilaan, vanhempien ja Ruskiksen oppilaanohjaajan/kuntoutusohjaajan kesken.

Oppilas saa lähtiessään vuodeksi eteenpäin tehdyn kuntoutussuunnitelman, hojksin sekä kirjalliset ohjeet apuvälineiden hankkimisesta ja sosiaaliturvan asioista.

34 Ruskiss 2013

Valmentavat linjat Suurin osa Ruskiksen oppilaista jatkaa opintojaan erityisammattioppilaitosten valmentavilla linjoilla. Ammattitutkintoon johtavien opintojen suunnitelmat ovat vielä selkiintymättömiä. He tarvitsevat lisää aikaa opiskelutaitojen harjoitteluun ja kokemuksia sekä tietoa eri ammattikoulutuksien vaatimuksista. Osalla valmentavan koulutuksen tavoitteena on harjoitella arjen taitoja ja saada lisävalmiuksia aktiiviseen osallistumiseen ja itsellisempään elämään.

Useimmille Ruskiksen oppilaista jatko-opiskelupaikka on löytynyt Keskuspuiston ammattiopistosta, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksesta ja Lehtimäen opistosta.

Joskus opiskelupaikka löytyy vasta kesän aikana ja siinä voivat olla Ruskiksen oppilaanohjaaja ja kuntoutusohjaaja apuna. Kotiin jäävien osuus on ollut pieni, ja syyt ovat olleet terveydelliset tekijät tai oma halu.

Jatkopaikat

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Valm. linjat 5 14 7 6 8 13 Amm. tutk.

5 6 6 6 Lukiot 1 4 1 1 Päivätoiminta/työt.

1 9.lk/10.lk omaan kuntaan 1 Muu: koti, sairaala, asuntola 4 1 1 1 2 1

11 10 14 1 1 2 1 1 2 1 1 2 2

14 1

7

2

4

1

1

Ruskis palvelut

Ruskiksen palvelut

tukevat oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä Ruskis tukee lähikouluperiaatteen toteutumista tarjoamalla mo­ ni­puolisia koulutus- ja ohjauspalveluja opetuksen järjestäjille, varhaiskasvatuksen, esi- ja perus- ja lisäopetuksen sekä sosiaalija terveystoimen toimijoille. Ruskis osallistuu erilaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin sekä toimii erityisopetuksen kehittämishankkeissa ja -verkostoissa.

Ruskiksen moniammatillinen osaaminen – ohjaavat opettajat, erityisopettajat, kuntoutusohjaajat, neuropsykologi, puhe-, fysio- ja toimintaterapeutit, hoitajat ja avustajat, lastenneurologi, pedagoginen johtaja, kuntoutusjohtaja – on käytössä kunnille tarjottavien palvelujen toteuttamiseen.

Ohjauskäynti: Tavoitteena on tukea lapsen oppimista ja lisätä hänen mahdollisuuksiaan osallistumiseen oppimisympäristössään.

Käynti toteutetaan tiiviissä yhteistyössä oppilaan huoltajien ja lähihenkilöstön kanssa. Ruskiksen asiantuntija, esimerkiksi ohjaava opettaja, voi työskennellä samanaikaisopettajana luokassa, tukea avustavaa henkilökuntaa oppilaan oppimisessa tarvitsemien apuvälineiden tai kommunikointikeinojen käytössä tai arjen taitojen kehittymisessä. Asiantuntija voi ohjata henkilöstöä oppilaan käyttämän materiaalin suunnittelussa ja valinnassa. Tarvittaessa hän osallistuu HOJKS-kokoukseen tai verkostopalaveriin.

Tukijakso: Tukijakson tarve arvioidaan lapsen opettajan ja perheen kanssa. Kartoituskäynnillä ennen jaksoa sovitaan tulevan tukijakson tavoitteet. Tukijakso voidaan järjestää Ruskiksella tai lap-

sen/nuoren omassa koulussa. Jakson sisältöä voidaan suunnata tavoitteiden pohjalta esimerkiksi tietokoneen käyttötavan arviointiin, kommunikointiin tai oppiaineisiin.

Henkilöstökoulutus: Joustavasti räätälöitävien koulutusten aiheina voivat olla esimerkiksi oppimisen tukeminen moniammatillisena yhteistyönä tai opettajan ja avustajan yhteistyönä, taito- ja taideaineet (mm. soveltava liikunta, kädentaidot ja musiikki), neuropsykologinen tieto opetuksen tukena, puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi (AAC). Koulutustilaisuudet voidaan järjestää Ruskiksen tiloissa tai tilaajan toivomassa paikassa.

Konsultaatio ja työnohjaus: Työnohjauksen avulla tuetaan henkilökunnan työssä jaksamista ja työryhmän toiminnan kehittämistä. Työnohjausryhmän/-ryhmien koko, kokoonpano, tavoitteet, toteutusmuodot ja aikataulu suunnitellaan koulun ja henkilöstön tarpeiden mukaan. Työnohjaajiamme ovat pedagoginen johtaja, kuntoutusjohtaja, ohjaava opettaja ja kuntoutusohjaaja.

Tutustu Ruskiksen monipuoliseen palvelutarjontaan osoitteessa www.ruskis.fi

Yhteyshenkilöt Kehittämispäällikkö Leea Paija leea.paija@ruskis.fi, puh. (09) 4733 9522, 040 354 8261 Palvelusihteeri Peetu Toivonen peetu.toivonen@ruskis.fi, puh (09) 4733 9509, 040 674 0309

Oppimis- ja ohjauskeskus | Ruskeasuon koulu Tenholantie 15, 00280 Helsinki | www.ruskis.fi

Lentävä pyörätuoli konsertti

Ruskiksen leirikoulujen hyväksi Sunnuntaina 10.2.2013 klo 16.00 Ruskeasuon koululla Esiintyjät:

Cellophane Flowers / Lentävä pyörätuoli -orkesteri, solisteina Mikko Kuustonen ja Maarit ja Sami Hurmerinta.

Finnair Pilots’ Big Band, solisteina Kiki Rautio ja Mikael Konttinen.

Mikko Kuustonen

Kahvila ja arpajaiset.

Liput 20 € Lippuja koulun vahtimestarilta puh. 09 473 390.

Konsertin tuotto Ruskiksen leirikoulujen hyväksi.

Järjestäjät • Finnairin Lentävä pyörätuoli -kampanja • Ruskiksen frendit ry • Ruskis – Oppimis- ja ohjauskeskus | Ruskeasuon koulu

Maarit ja Sami Hurmerinta

Oppimis- ja ohjauskeskus | Ruskeasuon koulu Tenholantie 15, 00280 Helsinki | puh. 09 473 390 | www.ruskis.fi