Nietos 2014-2015

Page 1

TALVI 2014–2015

japani - pyhä 50 vuotta - vapaahiihdon historia - rukaN UUSI ISÄNTÄ


Y L I 8 0 N A U T I N N O L L I S TA V A I H T O E H T O A A I N A TÄY D E L L I S I S S Ä O L O S U H T E I S S A . BMW xDRIVE -NELIVETO. bmw.fi

PIDÄ HAUSKAA. BMW xDRIVE -NELIVETO.


BMW xDrive

www.bmw.fi

Ajamisen iloa.



AVAILABLE AT: AT H L E T E : m A R K u S E d E R L O C AT I O N : T O R d R I L L O m O u N TA I N S , A K / P H O T O : B L A K E J O R G E N S O N

KAu PPAKE S Ku S Ku m PAR E Ru KAN KyLäNTIE 8 , Ru KA +358 400 488898

CONQuER

THE uNKNOwN T H E F R E E T H I N K E R J A C K E T , B u I LT w I T H G O R E - T E X ® P R O F O R TH E m O ST d E m A N d I N G B I G m O u NTA I N R I d E S . d I S C OVE R m O R E AT ASTE B RA N d STO R E . F I

NEVER STOP EXPLORING


ttro. a u q i d u A

. n e n ö k k y n e j o t e v Neli

allroad Audi A4 66 €. alk. 51.9

) S tronic (140 kW I D T .0 2 quat t r o

olla ja ro-nelived isella quatt ovat Suomen im to va u llit k yk yä – jatk llroad -ma a viija etenemis t A u di A 4 a sen kruuna tu e k st tu ri ru o Tilaa, ty yliä va su a n ll va ra h a va a V a . am naan korotetull sa kuin koto olosuhteis essa audi.fi a te ss it vi ti so a va Tutustu o . a k k ii n k meisin te

Audi Care Base -huolenpitosopimus A4 allroad -malleihin alk. 37,10 €/kk.

Audi A4 allroad quattro 2.0 TDI S tronic 140 kW (190 hv): autoveroton hinta: 39.280 €, arvioitu autovero 12.686,10 €*, kokonaishinta: 51.966,10 €. Vapaa autoetu 955 €/kk, käyttöetu 775 €/ kk. Keskikulutus 5,6 l/100 km. *CO2-päästöt 149 g/km. Hintaan lisätään jälleenmyyjäkohtaiset toimituskulut. Kuvan auto erikoisvarustein.


AURELIEN DUCROZ, WORLD CHAMPION FREERIDE SKIER

HELLY HANSEN CATWALK

Scandinavian Design is the cornerstone in all Helly Hansen gear. The optimal combination of purposeful design, protection and style. This is why professional athletes, patrollers and discerning enthusiasts choose Helly Hansen. HE L LY H AN SEN . CO M



FIND YOUR SOUND Earth Friendly. Sculpted Design. Energised Sound. Bob Marley’s vision of equality, love, philanthropy and sustainability continues to uplift and unite hearts around the globe. House of Marley realizes Bob’s vision of One Love, One World by creating lifestyle products that are crafted to last, use earth-friendly materials and benefit people and the planet.

Available at:

Kauppakeskus Kumpare Ruka

Hotelli Pyhätunturi Pyhätunturi


o t

E i n SISÄ

TT E U L YS L L

O L E PÄÄKIRJOITUS.......................................................... 12 Tekijät......................................................................... 14 LUKIJApALAUTE

Anteeksi Matti Räty............................................................. 16

OMAN KYLÄN TYTTÖ Meeri Koutaniemi kantaa mukanaan kotiseutunsa rauhaa............................................................ 20

TUNTURIUUTISET

Uutuuksia Rukalla ja Pyhällä............................................... 23

LADULLA

Vinkit massahiihtotapahtumaan........................................ 28

OLDSCHOOL, NEWSCHOOL

Tunturihiihtäjien perintö....................................................... 30

KALENTERI

Tunturissa tapahtuu koko talven........................................ 34

Tutkitusti totta

Ennin olympiamitalin kriittiset mitat................................ 36

FRONTTI OMAN KYLÄN POIKA Taiteilija Aale Hakava oli tunturihiihdon ja Pyhän matkailun pioneeri.

18

VIHERPIIPERTÄJÄ Koskisoturi pelasti Oulangan vedet voimalaitoksilta, nyt on kaivossotureiden vuoro.

40

VÄLInetohtori Hupia ja hyötyä harrastuksiin..................................... ........38

PYHÄKOULU Pyhä Extreme is back!................................... .......................42


Jani Kärppä | Antti Autti,Jaakko Tamok, Norja Kuva: Posti

HUIPPUJUTUT KAIKKI ALKOI TUNTURIHIIHDOSTA Viisikymppisiään juhlivan Pyhän historia on täynnä kiehtovia tarinoita joulusodasta tunturikonjakin pelastusoperaatioon

48

MATKA TUNTEMATTOMAAN Nietoksen kaukomatkareportteri Juhani Toivio pääsi puuterimatkalle Japaniin ja koki siellä kummallisia asioita.

56

SUOMILAUTAILUN DNA Nietoksen tutkiva toimittaja Arttu Muukkonen selvitti syitä suomalaisten lumilautailijoiden maailmanmenestykselle.

66

AFTER SKI BISTRO Maukas poronkäristys valmistuu hartaasti hauduttaen.................................................................92

HISSIFILOSOFI

alppihiihto mutkittelee suomeen Kuopiolaiset naisvoimistelijat aloittivat alppihiihdon opettamisen Suomessa.......................................................... 44

UUSI ISÄNTÄ TUNTURISSA Rukan ja Pyhän toimitusjohtaja Ville Aho ei aio koskaan jäädä eläkkeelle hiihtämisestä.............................................. 62

Ilmaisun ja urheilun välissä Kalle Leinonen pohtii identiteettiään etsivän vapaahiihdon tulevaisuutta Sotshin olympialaisten jälkeen..................... 68

NARRAAMISEN LUMOUS Pilkkiminen sopii suomalaisille: saa olla yksin, vaikka ollaankin porukassa.................................................. 74

Huippukuvat Matti Ollila, Teemu Lahtinen, Ari Heinilä, Simo Vilhunen, Juha Laine ................................................ 80

SLOPESTYLE Nietoksen omaperäinen muotinäytös organisoitui siististi ja tyylikkäästi.

96

s oo

Se on pienestä kii – Noora Lintukangas kirjoittaa............. 94

LASKIJAN SIlmIN Kuvasatoa Nietoksen lukijoilta........................................... 104

LUONTOHETKI Jänis on tehty kaikkiin lumiolosuhteisiin........................ 106

t

t


FRONTTI | pääkirjoitus

PIONEERIEN JALANJÄLJILLÄ Olemme Nietoksen toimituksessa päässeet viimeisen vuoden aikana huikealle matkalle suomalaisen tunturimatkailun ja laskettelukulttuurin historiaan. Toimeksiantonamme on ollut viisikymppisiään juhlivan Pyhätunturin juhlakirjan tekeminen. Pyhän historia on näkyvästi esillä myös tässä numerossa. Tarina alkaa taiteilija Aale Hakavasta (sivu 18), jonka visiosta Pyhän matkailu lähti kehittymään. Minulla oli kunnia päästä tapaamaan edesmenneen Hakavan 97-vuotiasta Hilkka-vaimoa. Hän muisti ensimmäisen matkansa Pyhälle 1930-luvulla kuin eilisen. Hämmentyneenä kysyin, miten hän voi muistaa asioita niin kirkkaasti melkein 80 vuoden takaa. ”Silloin maailmassa ei tapahtunut kovinkaan paljoa, matka Pyhätunturille oli niin suuri asia, että siitä jäi varmasti kaikki mieleen”, Hilkka vastasi.

Herääkin kysymys, millaiselle matkalle pitäisi päästä tänä päivänä, jotta sen muistaisi kiikkustuolissa yhtä hyvin kuin Hilkka ensimmäisen kertansa Pyhällä? Nietoksen kaukomatkareportteri Juhani Toivio sai viime talvena toteuttaa monivuotisen unelmansa, puuterimatkan Japaniin. Hän pääsi kokemaan siellä hetkiä, jotka eivät koskaan unohdu (sivu 56). Palkittu valokuvaaja Meeri Koutaniemi on todistanut kuvausmatkoillaan kohtaloita, jotka varmasti piirtyvät ikuisesti mieleen (sivu 20). Toivottavasti löydät tämänkertaisesta numerostamme jonkin tarinan tai tiedon murusen, jonka muistat vielä kiikkustuolissa. Ehkä sen, että kuopiolaiset naisvoimistelijat aloittivat alppihiihdon opettamisen Suomessa (sivu 44), tai miten joulupukki ja Pyhä liittyvät toisiinsa (sivu 51).

Myös Nietoksella on aihetta pienimuotoiseen juhlaan, sillä tämä numero on jo historiamme viides. Kurkistus ensimmäisen lehden pääkirjoitukseen muistutti, että kaikki alkoi peukalokyydistä Rukalta Pyhälle keväällä 2009. Viiden vuoden aikana olemme saaneet teiltä sadoittain lukijapalautteita. Se on enemmän kuin koskaan osasimme edes toivoa. Te jaksoitte lähettää paljon palautetta myös viime talven lehdestä. Kiitos! Olemme taas voineet toteuttaa monia teiltä saatuja ideoita. Toivottavasti yllätätte meidät tänäkin vuonna palauteryöpyllä (sivu 109)!

Juhlallisia lukuhetkiä ja laskufiiliksiä toivottaen, Jusu Toivonen, päätoimittaja P.S. Pysy Nietos-yhteisön taajuudella talven mittaan osoitteissa nietos.fi ja facebook.com/NietosLehti

niEtos

12



FRONTTI | TEKIJÄT

EMIL BERTELL, 30, kuvitti Nietoksen kannen, vaikka ei oikeastaan enää teekään kuvituksia. “Ne työt jäivät, kun perheeseen syntyi tytär pari vuotta sitten.” Mutta kun vanha armeijakaveri, Nietoksen AD Harri Tarvainen pyysi tekemään Pyhän 50-vuotista historiaa symboloivan kannen, suostui Bertell tehtävään. Lopputulokseen palkittu suunnittelija on tyytäväinen. “Kuva on mielestäni onnistunut. Ehkä vasempaan yläreunaan olisi voinut jonkin yksityiskohdan vielä tehdä. Suosikkikohtiani ovat ne, joissa on lämpimät väripisteet, niissä on hyvä jännite.” Bertell on nykyään kansainvälisesti tunnustettu fonttisuunnittelija, mutta hänen meriittilistansa on mairitteleva myös kuvittajana. Hänet on palkittu vuoden graafikoksi Agent Pekka -agentuurin kuvittajana. Lisäksi hänen tekemistään postimerkkisarjoista on otettu useita painoksia. Bertellin yksityiskohtaisia eläinhahmoja on käytetty myös monien levyjen kansissa, ja jopa Lambin wc-paperin pakkauksissa.

niEtos

Kalle Leinonen,

Milla Lappalainen,

25, on yliopisto-opinnoissaan vasta alkutekijöissä, mutta freestylehiihdossa hän on jo ehtinyt pitkälle – sekä suksilla että toimittajana. “Olen kirjoittanut näistä aiheista aika kauan.” Nietokseen talviuniversiadien slopestylen kultamitalisti ja Nipwitzin kiintotähti kirjoitti vapaahiihdon historiasta (s. 68). Leinosella on edessä uudenlainen talvi, sillä valtion painostus pakottaa koulun penkille. “En ole aikaisemmin päässyt yhdellekään kevään kurssille laskujuttujen takia. Tänä vuonna se askel on otettava.”

22, muistaa ensimmäisistä laskettelusuksistaan sen, että niissä oli perhoskuviot ja mittaa alle metri. “Kunnon tyttöskimbat.” Lappalainen opiskelee Tampereella journalistiikkaa. Nietokseen hän haastatteli enoaan, Rukan ja Pyhän toimitusjohtaja Ville Ahoa (s. 62). “Yleensä juttelemme rennosti niitä näitä, mutta oli kiinnostavaa tentata häneltä tietoja nauhuri kädessä. Oli hurjaa kuulla esimerkiksi Alpeille katoamisesta suoraan Villen suusta.” Lappalainen kokosi myös Tunturiuutiset-palstan (s. 23).

14


Päätoimittaja AD OIKOLUKU NIETOS.FI

Jusu Toivonen Harri Tarvainen Arttu Muukkonen KovaKoodarit Oy

jusu.toivonen@nietos.fi • harri.tarvainen@nietos.fi Nietos • Höyläämötie 14 • 00380 Helsinki

NIETOS VERKOSSA: www.nietos.fi, Facebook: Nietos – Pohjoinen elämäntapa

Kirjoittajat: Satu Järvelä, Antti Laiho, Milla Lappalainen, Heidi Lehikoinen, Kalle Leinonen, Noora Lintukangas, Arttu Muukkonen, Tuomo Pirttimaa, Juhani Toivio, Veera Vihervaara

Kuvaajat ja Kuvittajat: Emil Bertell, Ari Heinilä, Reino Kalliola, Jani Kärppä, Teemu Lahtinen, Juha Laine, Matti Ollila, Tuomo Pirttimaa, Meri Peltonen, Jaakko Posti, Suvi Suitiala, Harri Tarvainen, Simo Vilhunen

PAINO: Forssan Kirjapaino Oy Kansi: Galerie Art Silk 200g, Paperi: UPM Star Matta 90g ISSN-L 1799-3849 – ISSN 1799-3849 PAINOS ja jakelu: 40 000, Nietos ilmestyy kerran vuodessa ja on valtakunnallisessa jakelussa Ski Exposta kesään. Nietos postitetaan noin 23 000 osoitteeseen lehden tilaajille, Rukan ja Pyhän kausikortin ostajille sekä muille kanta-asiakkaille. JULKAISIJA: Rukakeskus Oy

MERI PELTONEN, 28, on ikuinen haaveilija ja entinen lumilautailuammattilainen, jonka ura päättyi kivuliaaseen ja pitkän kuntoutuksen vaatineeseen loukkaantumiseen. Lautailu-uran loppumisen jälkeen Peltonen on löytänyt inspiraationsa graafisesta suunnittelusta ja valokuvauksesta. Nietokseen hän kuvitti jutun, joka käsittelee suomilautailun menestyksen syitä (s. 66). Lopputulos on kuvittajansa näköinen. “Pelkistetty tyyli ja vahva värien käyttö ovat minulle ominaisia piirteitä.” Kauppatieteitä nykyään opiskeleva Peltonen toivoo, että saa tulevaisuudessa tehdä luovaa työtä, jossa yhdistyy graafinen suunnittelu ja markkinointi.

441 612 Painotuote

PEFC/02-31-162

Nietoksen jakelupisteet: Aava-lääkärikeskukset, Halti Store Helsinki, Holiday Club-loma-asunnot Rukalla ja Pyhällä, Hotelli Pyhätunturi, Kahvila Kauppayhtiö, Lomarengas -mökit Rukalla ja Pyhällä, Peak Performance Store Helsinki, Pyhä Booking -mökit, Ruka jaPyhä -hiihtokeskukset, Ski Expo, Ski-Inn huoneistot Rukalla ja Pyhällä, Ski Service Helsinki. Lisäksi Nietosta voi lukea kahviloissa ja kampaamoissa eri puolella Suomea.


FRONTTI | LUKIJAPALAUTE

ANTEEKSI MATTI

Esittelimme ylpeinä Nipwitz-tähti Matti Rädyn yhtenä Nietoksen tekijänä viime talven numerossa. Useista oikolukijoista ja oikolukukerroista huolimatta painoversioon pääsi lipsahtamaan kirjoitusvirhepaholainen. Ja vieläpä otsikkoon, jossa esittelimme kuopiolaislähtöisen urbaanihiihtäjän Mättinimellä. Olemme jo ehtineet pahoitella asiaa henkilökohtaisesti Rädylle, mutta haluamme olla kohteliaita ja korjata virheen siellä, missä se alun perin tehtiinkin. Toivomme, ettei erheestämme ole syntynyt liiaksi harmia, vaikka fanisi Atlantin toisella puolella ehtivätkin jo innostua Amerikan tyylillä ääntyvästä nimestä. Toivomme myös Nipwitzin Brain Massage -leffalle suurta menestystä, ja suosittelemme sen katsomista kaikille Nietoksen lukijoille.

Onnea TIINA ja muut voittajat! Nietoksen lukijapalautekilpailun pääpalkinnon, 500 euron RukaPyhä-lahjakortin, voitti Tiina Karjalainen Vantaalta. Toimitus onnittelee Tiinaa ja kiittää kaikkia palautetta lähettäneitä. Onnea myös Haglöfsin, Haltin, House of Marleyn ja Peak Performancen tuotepalkintojen voittajille. Tämän numeron lukijapalautekilpailu löytyy sivulta 109. Toimitus pidättää oikeuden palkita lukijoita täysin mielivaltaisesti esimerkiksi hyvistä kuvista tai nettikirjoituksista!

niEtos

16


FR

FR

ON ON

Postia Nietoksen lukijoilta Haluaisin lukea seuraavassa lehdessä

Lehdestä olisi voinut jättää pois

Kuvia Pyhätunturista 50 vuotta sitten. Onhan tulossa 50-v. juhlavuosi!

Minun mielestäni voisi ilmestyä useammin, vaikka 3 kertaa vuodessa.

Anna

Aleksi

Toimitus vastaa: Toiveesi on kuultu, tästä numerosta löytyy monta tarinaa ja kuvaa Pyhän historiasta – kannesta lähtien.

Toimitus vastaa: Olemme imarreltuja, mutta ainakin toistaiseksi teemme Nietosta vain kerran vuodessa. Lupaamme kuitenkin, että lehden saa jatkossakin ilmaiseksi.

Kylmä kaste -jutun kuvan naisen bikinit.

Uutisen siitä, että kaivosta ei tule Kuusamoon. Tiina S. Toimitus vastaa: Ikävä kyllä emme voi (vielä) tässä numerossa asiaa uutisoida, mutta sivulla 40 voi lukea koskisoturista, joka pelasti Oulangan vesistöt voimalaitoksilta. Nyt on kaivossotureiden vuoro!

- Eetu Toimitus vastaa: Ymmärrämme mielesi liikkeet, mutta aiomme houkutuksista huolimatta pysyä kaikenikäisille sallittuna lehtenä.

Murtomaahiihdosta

Ei kai mitään ollut turhaa.

Sisko

Liisa

Toimitus vastaa: Jos olet lähdössä massahiihtotapahtumaan, löydät vinkit sivulta 28.

Toimitus vastaa: Ei ollut meidänkään mielestä.

Historiakatsaus entisajan hiihtoja laskettelutouhuista. Minna Toimitus vastaa: Ainakin sivuilla 30, 44-47 ja 48-53 pääsee aikamatkalle menneisyyteen.

Rinnekarttoja, aikatauluja, miten julkisilla pääsee rinteisiin. Tiina K. Toimitus vastaa: Pahoittelemme, että näitä tietoja ei ole sivuillamme, mutta ne löytyvät kätevästi osoitteista ski.ruka.fi ja ski.pyha.fi.

Terveiseni toimitukselle

Lehti oli tällä kertaa huonompi, jutut olivat tylsiä. Aliisa Toimitus vastaa: Olemme harmissamme, että viime talven numeron jutut eivät innostaneet sinua. Toivottavasti tällä kertaa löydät Nietoksesta kiinnostavaa sisältöä!

Loistava lukupaketti, josta syntyy tunne ”kunpa voisin olla duunissa Rukalla tai Pyhällä ja olla osa loistofiilistä”. Nimimerkillä etelään muuttanut. Merja Toimitus vastaa: Tervetuloa takaisin pohjoiseen, täällä on aina loistofiilis.

SEURAA

NIETOSTA FACEBOOKISSA,

OSALLISTU LEHDEN TEKEMISEEN

JA KILPAILUIHIN: www.facebook.com/NietosLehti

Pitäkää rohkeasti mainosten taso korkealla. Janne Toimitus vastaa: Mainostajat, tämä palaute on ensisijaisesti teille!

TT

I

TT


FRONTTI | OMAN KYLÄN POIKA

Sanat: Jusu Toivonen Kuva: Aale Hakava

Aale Hakavan taide inspiroi Pyhän matkailun kehitykseen

TAITEILIJAN VISIO

niEtos

18

TAITEILJAVISIONÄÄRIN SELFIE VUODELTA 1941


FRONTTI FRONTTI

P

yhätunturin matkailun lasketaan alkaneeksi, kun nuori taiteilija Aale Hakava (19.2.1909–15.3.1995) aloitti Tunturilan matkailumajan rakentamisen Pyhäjärven rantaan vuonna 1936. Aale Hakava oli syntyjään rovaniemeläinen, mutta asui nuoruutensa Kemijärvellä, josta hän muutti perheensä kanssa Helsinkiin isän työn perässä 1920-luvulla. Hakava jatkoi vierailujaan Pyhätunturissa, vaikka matka sinne olikin Helsingistä pitkä. ”Pyhä oli Aalelle erityinen paikka, mistään muusta ei puhuttukaan. Hän löysi sieltä nuorena oman paikkansa”, Hakavan Hilkka-vaimo kertoo. Pyhällä Aale Hakava liikkui usein parhaan kaverinsa Uuno Särkelän kanssa. Myös Särkelä oli lahjakas taidemaalari. Kaverukset olivat tunturihiihdon pioneereja 1930-luvun alkuvuosina. He majoittuivat pitkiksi ajoiksi Kemijärven majalle, joka sijaitsi Isokurun suulla. Sinne kannettiin suuret säkit ruokatarvikkeita, muun muassa perunaa, suolaa ja kahvia.”Aale ja Uuno olivat varsinainen pari, aina kujeilu mielessä”, Hilkka Hakava muistelee. Aale Hakava sai vision Pyhän matkailun kehittämisestä liikkuessaan tuntureilla ja ryhtyi raknetamaan Tunturilaa vuonna 1936. Hirret majaa varten kaadettiin ja

”Pyhä oli Aalelle erityinen paikka, mistään muusta ei puhuttukaan.”

veistettiin Pelkosenniemellä ja kuljetettiin tunturiin hevosten avulla. Taiteilijan visio ei rajoittunut pelkän matkailumajan rakentamiseen, sillä Hakava yritti etsiä yhteistyökumppaneita Pyhän matkailun laajentamiseksi muun muassa Matkailijayhdistyksestä ja Vierumäen silloisen johtajan Akseli Kaskelan kautta. Pyhä oli kuitenkin kaukainen erämaatunturi 1930-luvulla, eivätkä etelän miehet innostuneet ehdotuksesta. Hakavan matkailusuunnitelmat kääntyivät kohti Italiaa, kun hänelle myönnettiin valtion taiteilijastipendi vuonna 1937. Stipendi piti suorittaa ulkomailla, ja Hakava muutti Firenzeen opiskelemaan taidemaalaamisen saloja. Pyhää hän ei unohtanut ulkomaillakaan. ”Aina Suomeen palatessaan hän matkusti saman tien tunturiin”, taiteilijan vaimo kertoo. Firenzeen muuton takia Hakavan oli luovuttava Tunturilasta. Koillis-Lapin artikkelissa vuodelta 1977 kerrotaan, että Hakava törmäsi sattumalta Gösta

Mallanderiin Helsingin keskustassa juuri kun oli lähdössä junalla pohjoiseen selvittämään matkailumajansa jatkoa. Hakava ehdotti Mallanderille, että tämä lähtisi hänen mukaansa Lappiin. Mallander ei ollut koskaan kuullutkaan Pyhätunturista, mutta hyppäsi taiteilijan seuraksi junaan. Matkan lopputuloksena Mallanderista tuli Tunturilan uusi omistaja. Pian paikan nimikin muuttui Mallanderin majaksi. Taiteilijauransa aikana Hakava maalasi erityisesti muotokuvia, Lapin maisemia sekä freskoja ja alttaritauluja. Esimerkiksi Pelkosenniemen ja Kemijärven kirkkojen alttaritaulut ovat hänen maalaamiaan. Kansainvälisiä näyttelyitä Hakavalla oli muun muassa Roomassa, Milanossa ja Tukholmassa. Hän vietti aikaa myös Nizzassa taidemaalari Juho Rissasen assistenttina. Hakava oli luonteeltaan vaatimaton eikä hän pitänyt itsestään tai töistään suurta ääntä, edes perheensä keskuudessa. ”Kuulimme monesti esimerkiksi hänen tekemistään julkisuuden henkilöiden muotokuvamaalauksista vasta, kun niistä kirjoitettiin lehdissä”, Hakavan poika Pekka kertoo. Aale Hakavalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1969 ja professorin arvonimi vuonna 1977.


FRONTTI | OMAN KYLÄN TYTTÖ

Sanat: Noora Lintukangas Kuva: Arttu Muukkonen

Palkittu valokuvaaja Meeri Koutaniemi kiertää maailman konfliktialueita, mutta kantaa mukanaan kotiseutunsa rauhaa.

Meeri Koutaniemi on kuusamolainen kuvajournalisti, joka on valittu vuoden lehtikuvaajaksi 2013 ja 2014. www.meeri.fi.

niEtos

20


FRONTTI FRONTTI

M

itä vanhemmaksi kasvan ja mitä enemmän olen irrallaan Suomesta, sitä paremmin juurrun kotiseutuuni. Olen miettinyt lähivuosina paljon henkistä perimää, joka ei välttämättä kulje sanallisesti. Kannan isovanhempieni elämää mukanani, ja se myös inspiroi minua. Venäjän rajan takana on paikka nimeltä Koutaniemi, josta isä on kotoisin. Minulle on tullut hinku ymmärtää sukuhistoriaani. Kuusamolaisuus ja suomalaisuus ovat maailmalla kierrellessä jotakin erityislaatuista. Minussa on suomalaista huumoria ja erakkomaisuutta, sekä luonnon, rauhan ja hiljaisuuden kunnioitusta.Maailmalla Suomi on monelle tuntematon. Pidän mukana kuvia Kuusamosta. Esimerkiksi kuva avannosta saa mielenkiintoisen keskustelun aikaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan nähnyt lunta.

Y

mmärrän olevani kotoisin tästä tuntemattomuudesta. Lapin pimeys ja kylmyys ovat karaisseet luonnettani. Suomalaisessa mielenmaisemassa näkyy konstailemattomuus ja karuus, jotka yhdistyvät ihan konkreettiseen maisemaan. Rakastan valoa ja lämpöä, mutta olen oppinut nauttimaan talvesta ja ikävöin sitä. Nuorena lumilautailu oli minulle polku luonnon ymmärtämiseen. Olen istunut lukemattomia tunteja laudan kanssa kinoksissa ympäri Rukaa ja tuijottanut metsää. Teini-iässä se oli mi-

nulle henkireikä. Nykyäänkin on ihanaa palata metsäreiteille, joita nuorena laskin tuntitolkulla. Luonnossa tiivistyy vapauden henki. Kuusamo edustaa minulle edelleen suhdetta luontoon ja perheeseen. Teimme lapsena paljon retkiä, kävimme patikoimassa ja marjassa. Valkeisen mökkimaisema on minulle rakas.

”Ajattelemalla Kuusamon luontoa voin tehdä henkisen siirtymän ja ammentaa rauhaa, missä tahansa olenkin.”

Asuimme lapsuuteni Kuusamon keskustassa. Isän suunnittelema omakotitalo oli huvikumpu, jossa riitti löydettävää ja leikittävää kuudelle lapselle. Olen nuorin ja perheen lapsista ainoa, joka on syntynyt Kuusamossa. Tajusin vasta teini-iässä, että siksi suhteeni Kuusamoon on erityislaatuinen. Olen Kuusamon tyttö.

I

nspiraatio valokuvaukseen tuli vanhemmiltani. Äiti kuvasi meitä lapsia albumeittain ja isä paljon luontodioja. Ensimmäiset kokemukseni valokuvista olivat, että niiden ääreen hiljennytään. Yläasteikäisenä siskoni otti minusta mustavalkokuvia, joihin hän sai tallennettua jotakin olennaista persoonastani.

Näin itseni sen jälkeen erilaisin silmin. Ymmärsin, että kamera voi tallentaa jotakin näkymätöntä, läsnäoloa vahvempaa. Sisko korosti piirteitä, joista en itsessäni pitänyt, mutta teki sen rakkaudella ja arvostuksella. Tätä olen myöhemmin yrittänyt toistaa omissa henkilökuvissani. Valokuva on muotokuva ihmisen sisäisestä maailmasta. Ysiluokalla kävin pimiökurssin ja ostin ensimmäisen filmikamerani. 15-vuotiaana muutin Ouluun ja puolen vuoden päästä Helsinkiin lukioon. Helsingissä huomasin, miten suojaisessa ja erityislaatuisessa paikassa olin kasvanut. Internet teki vasta tuloaan, enkä tiennyt monista asioista, jotka olivat helsinkiläiskavereille arkipäivää. Tapanani oli sanoa, että tieto eksyi matkalla Kuusamoon. Yhteiskunnallinen aktivismi tuli elämääni Helsingissä. Jo nuorena unelmani liittyivät taiteeseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Pienestä asti olin kiinnostunut kulttuureista; tapojen ja elämisen monimuotoisuudesta. Ihmiset ovat lopulta hyvin samanlaisia, olosuhteet ovat vain erilaiset. Olemisen tavat ovat rikkaus, ja koetan myös ottaa osan erilaisuudesta itseeni ja kehittyä. Inhoan kuitenkin suurkaupunkeja melun, hektisyyden ja liikenteen takia. Lapsuuteni määrittää maisemaa, jossa viihdyn. Ajattelemalla Kuusamon luontoa voin tehdä henkisen siirtymän ja ammentaa rauhaa, missä tahansa olenkin.”


Varaa netistä tai soita!

Mökit alk.

300 € / viikko

niEtos

22

0306 502 502*

*(p. 8,28 snt/puh + 3,2 snt/min, m. 19,2 snt/min)

3800 vuokramökkiä, huvilaa ja huoneistoa ympäri talvista Suomea.


FRONTTI FRONTTI

Koonnut: Milla Lappalainen

TUNTURIUUTISET

Bistro nousee tuhkasta RESTAMAX OY KURVASI RUKALLE JA PYHÄLLE Ravintolakonserni Restamax Oy osti 65 prosenttia Rukan ja Pyhän ravintoloista. Uuden Tunturimax-ravintolayhtiön linjajohtajaksi nimettiin Charrlotta Ylimys. “Olemme todella innoissamme! Nämä ovat mahtavia tuntureita, joilla on paljon mahdollisuuksia. Haluamme houkutella kävijöitä ravintoloihin myös kauempaa”, Ylimys sanoo. Pyhällä Tunturimax-yhtiöön siirtyi hotellin maisemaravintola Glacier ja Rukalla Piste,

Bistro, Alphut sekä Hillside-grilli. Rukalla kaasu laitettiin pohjaan heti kaupan toteuduttua. Piste saa täydellisen kasvojen kohotuksen ja Alphutin tilalle avataan maukkaista pihveistä kuuluisa Stefan’s Steakhouse.

60-vuotias Ruka palkittiin Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry valitsi Rukan vuoden 2014 hiihtokeskukseksi. Palkintoraadin mukaan Ruka tarjoaa laadukkaita talvielämyksiä niin rinteissä kuin ympäröivässä luonnossa. Perinteikkään keskuksen toiminnassa näkyvät kokemuksen tuomat varmuus, vaivattomuus ja ilo. Rukakeskus Oy:n toimitusjohtaja Ville Aho näkee, että

palkinnon saamiseen vaikutti eläväinen kävelykylä, jossa lomailu on helppoa. “Rukan rakennuspuitteet ovat maan parasta tasoa. Kombinaatio Kuusamon luonnon kanssa on ainutlaatuinen”, Aho kuvailee.

Rukan legendaarisen rinneravintolan paluuta on odotettu kuin kuuta nousevaa siitä lähtien, kun se paloi poroksi kolme vuotta sitten. Uusi Bistro sijaitsee tutulla paikalla Vuosselin puolella, aivan lastenrinteiden vieressä, hieman edeltäjäänsä alempana. Vanhan Bistron hyvät puolet on säilytetty ja heikot korjattu. Enää ei esimerkiksi tarvitse kolistella monoilla alakertaan, sillä uusi Bistro toimii yhdessä kerroksessa. Hengeltään Bistro pysyy kuitenkin alkuperäisen kaltaisena. Myös vanha logo säilyy, kuin myös sisääntulon kulma ja tunnelmallinen sisustus. Terassille pohjoisen aurinko paistaa koko päivän, aina kun paistaa. Uusi Bistro avaa ovensa jouluna 2014.

Kairosmajasta tuli keski-ikäinen Pyhätunturin kupeessa sijaitseva Kairosmaja on saavuttanut keski-iän kynnyksen. Ikääntymisestä huolimatta toiminnan tarkoitus ei ole muuttunut, vaan se perustuu edelleen sielun, ruumiin ja hengen hoitoon. Vieraat käyvät hiljentymässä Revontulikappelissa, samoilevat kansallispuistossa, saunovat ja pulahtavat avantoon Pyhäjärven rantasaunassa. Kairosmajan isäntä Kari Hämäläinen lupaa, että samalla kaavalla mennään seuraavatkin 40 vuotta. Vielä leikki-ikäinen Nietos onnittelee lämpimästi!


FRONTTI | TUNTURIUUTISET

Kolme kiipeilijää valloittaa PyhäWurstin Onko hyvällä ruoalla ja jääkiipeilyllä jotain yhteistä? Nyt on, sillä Pyhän Pohjoisrinteiden perinteikäs nakkiravintola on siirtynyt jääkiipeilyyn erikoistuneen elämysyritys Bliss Adventuren haltuun. Uusi ykköskokki Mikael Backman suunnittelee täyttävänsä ruokalistan laadukkailla makkaroilla ja hodareilla. ”Kasvisannoksista tehdään niin hyviä, että intohimoisimmatkin lihansyöjät diggaavat.” Uudesta Wurstista saa myös maukkaita erikoiskahveja ja -teetä. Sisustukseen haetaan kiipeilyfiilistä hakuin ja köysin. Backmanin lisäksi PyhäWurstin essut pukevat päälleen jääkiipeilijät Aleksi Mehtonen ja Artturi Kröger. Hakunheiluttajille ravintolatyö ei ole uusi aluevaltaus, yhteensä miehillä on usean vuosikymmenen kokemus ravintola-alalta.Bliss Adventuren jääkiipeily- ja muu opastoiminta jatkuu normaaliin tapaan ravintolatoiminnan kanssa.

Laskijat ovat puhuneet:

Pyhä on Suomen paras!

Pyhä putsasi pöydän Lumipallo.fi-sivuston äänestyksessä viime keväänä. Kultaa tuli sympaattiselle tunturille peräti kolmessa kategoriassa: paras harrastajille, paras experteille, paras vapaalaskuun. Kolmoisvoiton voi tiivistää yksinkertaisesti: Pyhä on Suomen paras. Voittajan on helppo hymyillä.

niEtos

24

JALAN JA MONON KEMIAA

RUKASTORESSA Painaako varvasta? Eikö suksi kulje? Avain kivuttomiin ja tyylipuhtaisiin kurveihin voi löytyä monoista. Monojen personointiin on monta niksiä. Alppikengän kuorta voi muokata lämmöllä ja pullistaa vaikkapa liikavarpaan kohdalta. Muotopohjalliset ja erilaiset sisäkengät parantavat istuvuutta. RukaStoren päämuotoilija Mika Nissin mukaan mullistavinta on Fischerin VacuumFitmuokkaus. Siinä uunissa lämmitetty mono puristetaan oman jalan ympärille ylipaineella. Myös muillakin merkeillä on vastaavia tekniikoita tarjolla. Jalkoja nuolevia monoja voi tehdä niin harrastajille kuin kilpalaskijoille. Hintaero tavallisiin monoihin verrattuna on pari sataa euroa mallista riippuen. Nissi on saanut oppinsa monovalmistajilta ja monoguru Juha Snyffe Nykäseltä. RukaStore lupaa kaikille monotöille takuun. Muokkauksia tehdään kunnes lopputulos on täydellinen. Nissi muistuttaa myös, että RukaStoressa suksiakin pääsee testaamaan ennen ostopäätöstä.

Soutajan lenkki on sopiva Enää ei tarvitse kiertää koko tunturiketjua, jos haluaa hiihtää ympyrää Pyhällä. Viime talvena avattiin uusi, Soutaja-tunturin rinteillä polveileva latu, joka koukkaa Pyhäjärven kylän ja Astelin kautta takaisin Pyhän keskustaan. Järven pohjoislaidalle, historialliseen Oravan rantaan voi pysähtyä munkkikahveille ja ihailla tunturimaisemia vetten yli. Sieniselän reitillä viihtyville hiihtäjille on puolestaan pystytetty uusi laavu ladun varteen.


FRONTTI FRONTTI

RUKA SAI UUDEN ILMEEN Rukaa ja Kuusamoa markkinoitiin pitkään kaksoisbrändinä punaisen ja vihreän lipun alla. Nyt uusi logo tuo ne yhteen. “Aikaisemmin on pyritty yhteen brändiin, mutta markkinoitu kahdella logolla. Uudistus auttaa näkemään Rukan ja Kuusamon yhteisenä alueena” sanoo Matkailuyhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Mats Lindfors. Lindfors näkee yhdistyksen tärkeimpänä tehtävänä uusien asiakkaiden houkuttelemisen alueelle. Se pitää tehdä niin, että myös vanhat ystävät tykkäävät.

Pyhän kauppakeskuksesta tuttu Kide Shop avaa toisen liikkeen hotellille. Samalla vuosikymmenet Hotelli Pyhätunturin aulassa palvellut PyhäShop siirtyy historiankirjoihin. Kide Shopin yrittäjä Anna-Kaisa Luoma-aho lupaa päivittää kulmaputiikin nykypäivään. Mallistojen lisäksi muuttuu myös liikkeen ulkonäkö. Vaatekauppaan virtaa enemmän valoa, kun antiikkinen puuseinä puretaan ja tilalle pystytetään lasiseinä. Myyntirekeille ripustetaan parhaat palat Peak Performancen aikuisten ja lasten mallistoista. Lisäksi Kide Shopissa myydään muun muassa Reiman ulkoiluvaatteita, Sorelin talvitöppösiä ja tuttuja RukaPyhä-tuotteita. Alakerran, eli Pyhän kauppakeskuksen liikkeestä voi edelleen löytää laadukkaan vaatetuksen lisäksi monipuoliset sisustus- ja lahjatavaratuotteet.

Lucky Ranchilla

ratsastetaan lännentyyliin Pyhäjärven kylässä sijaitseva Lucky Ranch -tila on erikoistunut lännenratsastukseen ja luonnollisiin hevosmiestaitoihin. Opetushevosena toimii 7-vuotias Amerikan quarter-hevosruuna Roy ja opettajana Anu Lampinen. Tunnit ovat yksityistunteja, jotka toteutetaan asiakkaan osaamisen mukaan. Lucky Ranchille voi tulla myös oman hevosen kanssa. Lisäksi tarjolla on kotimajoitusta, Palju-Antin kylpytynnyrivuokrausta sekä Elämysosaajien ohjelmapalveluita. luckyranch.wordpress.com - elamysosaajat.fi

“Ruka on tunnettu hiihtokeskuksena ja siihen liittyvästä meiningistä. Tällä alueella riittää paljon muutakin puuhattavaa, mitä haluamme tuoda esille. Yhteinen brändi yksinkertaistaa kokonaisuutta”, Lindfors sanoo. Asiakasta ilahduttavat uudistuneet www-sivustot. Saitilita löytää linkit paitsi rinnepalveluihin, myös moottorikelkka-ajeluihin, huskyretkiin ja porotilavierailuihin. “Tietoa on paljon, mutta sen pitää myös olla helposti löydettävissä. Nyt elämykset alkavat suoraan sivustolta”, Lindfors lupaa.

Pyhä-Luoston kansallispuistoa pääsee tutkimaan tänä talvena vaikka pyörän selästä.

FATBIKE

tuhti

Kide-shopeja on nyt kaksi

rullaa kepeästi vaikka hangella

Bliss Adventure on tuonut tunturiin fatbikepyörät, jotka kehitettiin alunperin Alaskassa koiravaljakkoreiteillä polkemiseen. “Fättäreissä” on massiiviset renkaat, jotka kannattelevat polkijaa lumisilla poluilla. Laji sopii myös aloittelijalle, sillä pullerorenkaat eivät lipsu hangella. Fatbike-pyöräretkelle voi ilmoittautua yksin tai porukalla. Lähdöt tapahtuvat Hotelli Pyhätunturilta ja rinneravintola Wurstilta.


FRONTTI | TUNTURIUUTISET

Pyhä Tunturimaraton

juostiin jylhissä maisemissa Reilut neljäkymmentä kilometriä taittuu hyvällä hiihtokelillä kuin lentäen, mutta entäs juosten? Sitä lähti testaamaan 300 polkujuoksijaa elokuussa ensimmäistä kertaa järjestetyssä Pyhä Tunturimaratonissa. Juoksureitti kulki tunturipolkujen ja rakkakivien keskellä Aittakurun, Karhunjuomalammen, Annikinlammen ja Huttutunturin kautta. Tarjolla oli myös Tunturipuolikas ja Tunturikymppi. klaw yranoitulover A sniater taht erutaef Rukalla vastaava polkujuoksutapahtuma järjestettiin toukokuussa Karhunkierroksen xedni xefl eht fmaisemiso %001 sa. Ilmoittautuminen ensi kevään tapahtumaan on jo auki. Vaikka osallistumispaikkoja desimorpmocon nu saatu rof rutkasti lisää, täyttyi ultrasarja 15 minuutissa. ecnamrofrep llihnwod eht htiw denibmoc noitom fo egnar tsegral ycneicfife llihpu rof

BMW:n AUTOT hurauttiVAT Rukalle

Automiehillä- ja naisilla on kissanpäivät tunturissa, sillä Ruka ja BMW löivät hynttyyt yhteen. Yhteistyö näkyy kylässä uusimpien bemareiden esittelyinä ja koeajoina. Potentiaalisilla asiakkailla on myös mahdollisuus varata paikka BMW:n talviajokoulusta. Winter driving experiencessä opetellaan turvallista ajoa jäätävissä olosuhteissa.

031 ELCANNIP Pysy KARTALLA KOKO kAUDEN!

Kumpaankin tunturiin oma kausari Rukalle ja Pyhälle on nyt mahdollista hankkia erilliset kausikortit. Ennakkoon ostettu kausikortti maksaa itsensä takaisin jo kymmenessä päivässä. RukaPyhä-yhteiskausikortti avaa portit kahteen tunturiin ja maksaa itsensä takaisin, jos viettää yhdenkin päivän toisen tunturin lumilla. Suosittu perhelippu on saatavilla tänäkin vuonna: kun kaksi vanhempaa ostavat normaalihintaiset hissiliput, lasten lipuista saa 30 prosentin alennuksen.

Viimeisimmät tunturiuutiset ja päivitetyt rinnetiedot löydät talven aikana osoitteista ski.pyha.fi ja ski.ruka.fi tai Pyhän ja Rukan omilta Facebook-sivuilta. Pohjoista elämän,xefl 031 tapaa ,stsal )VS( mm 001 dvoit na )Vseurata L( mm79verkossa osoitteissa nietos.fi ja facebook.com/NietosLehti. ,reniL ®NOITIUTNI ruoT tiFnoisicerP ,enypS esufrewoP sgnittiF hceT detargetnI

niEtos

26

moc.siks2k moc.ezeeks2k

:revocsiD & 2K pmaK nioJ

dloh ,ytilitasrev htgnerts &


A revolutionary walk feature that retains 100% of the flex index for uncompromised downhill performance combined with the largest range of motion for uphill efficiency

PINNACLE 130

Join Kamp K2 & Discover:

versatility, hold & strength

130 flex, 97mm (LV) and 100mm (SV) lasts, PrecisionFit Tour INTUITION速 Liner, Powerfuse Spyne, Integrated Tech Fittings

k2skis.com k2skeeze.com

www.esakorpela.fi


FRONTTI | LADULLA

Sanat: Heidi Lehikoinen Kuva: Jukka Veltheim

onnistuneesti massahiihtoon U

seamman tunnin kestävä massahiihto on elimistölle poikkeuksellinen rasitus ja sellaiseen pitääkin valmistautua huolella. Harjoittelussa tärkeintä on säännöllisyys. Kilometrejä parempi mittari on harjoituskertojen määrä. ”Jos on kahden kuukauden aikana käynyt hiihtämässä noin 30 kertaa, puolesta tunnista tuntiin kerrallaan, on jo kohtuullinen pohja nautinnolliseen massahiihtoon”, hiihtovalmentaja Esko Paavola sanoo. Perinteisen tyylin laturetkillä käsien lihaskestävyyteen on syytä kohdistaa hieman erityishuomiota. Ne väsyvät pitkissä

niEtos

28

hiihdoissa yleensä ensin. ”Sitä varten hiihtolenkkien aikana voi tehdä 2–4 kertaa toistettavan tasatyöntöosuuden, jossa tietoisesti rasitetaan käsiä lievään väsymykseen asti”, Paavola neuvoo. Tapahtumaa edeltävänä viikonloppuna ja tapahtumaviikon keskiviikkona on mahdollisuuksien mukaan hyvä hiihtää pidemmät harjoitukset hieman vauhtia vaihdellen. Viimeiset pari-kolme päivää kannattaa käyttää palautumiseen ja energiavarastojen täydentämiseen.

Riittävä harjoittelu, oikein mitoitettu tankkaus ja viisas vauhdinjako ovat avaimia onnistuneeseen suoritukseen massahiihtotapahtumassa.

Suorituksen aikana avaintekijänä on vauhdinjako. Moni turhautuu usein ruuhkaisiin alkukilometreihin ja höntyilee turhan reippaasti innokkaasti ohitellen. Siinä tuhrautuu voimia, sillä 40–50 kilometrin matkalla ehtii kyllä vauhtiin. ”Matkalla kannattaa muistaa, että letkoissa veturin hommat ovat kuormittavampia kuin perässä hiihtäminen. Välillä kannattaa peesata, minkä jälkeen sitten vilkku silmään ja ohi, jos voimia on”, massahiihtojen konkari Mikko Koutaniemi evästää.


FRONTTI FRONTTI

Finlandia-hiihto Lahden hiihtostadionille huipentuvista matkavaihtoehdoista 50 kilometriä perinteisellä on klassikko, jonka vetovoima kestää.

Pirkan Hiihto Kankaanpään Niinisalosta Tampereen Teivoon 90 kilometriä hiihdon hurmaa. Myös 52 ja 45 kilometrin taipaleet.

Vuokatti Hiihto Vaarojen viehätystä parhaimmillaan 120 kilometrin verran, jos ei osaa päättää, hiihtääkö 60 kilometriä perinteisellä vai vapaalla: Kainuulainen sprintti tarjoaa molemmat yhdessä. Myös lyhyempiä matkoja.

Lapponia Kun yksi laturetki ei riitä ja tunturit kiehtovat, kolmen massahiihdon Lapponia on oikea osoite.

Y

li mennyt tankkaus on helppo tunnistaa huonosta olosta ja haluttomuudesta nauttia mitään nestettä tai kiinteää ravintoa. Koutaniemen mukaan paljon vaikeampaa on tunnistaa tilanne, jossa polttoaineen nauttiminen on jäänyt vajavaiseksi. ”Hyvä tilanne on silloin, kun joutuu käymään säännöllisesti vessassa. Viimeisenä tuntina ennen starttia ei kuitenkaan kannata enää juoda”, Koutaniemi suosittelee. Nesteen nauttiminen on syytä aloittaa heti ensimmäiseltä juottoasemalta, pieninä annoksina. Aineenvaihdunnan ja hikoilun lähdettyä reilusti käyntiin voi annoksia kasvattaa. Energiageeleistä saa nopeasti potkua. Kaksi annosta juomisen yhteydessä on hyvä määrä massahiihtoon.

”Geeleistä toisen voi nauttia puolimatkassa ja toisen ennen viimeistä neljännestä”, Paavola ohjeistaa.

”Välillä kannattaa peesata, jonka jälkeen sitten vilkku silmään ja ohi, jos voimia on.”

V

oitelussa on huomioitava matkan pituus ja kelin muuttuminen hiihdon aikana. Yleensä kevättalvella sää lämpenee, ja lumi kostuu hiihdon aikana huomattavastikin vaikeuttaen pitovoitelua. Pitovoitelussa on tällöin hyvä laittaa alle pehmeämpää, loppumatkan olosuhteisiin sopivaa pitovoidetta ja lisätä päälle ulkona kylmässä pari ohutta kerrosta

lähtöhetken kelissä toimivaa voidetta. Se estää suksien tökkimisen tai jäätymisen alkumatkasta. ”Suksi pitää loppuun asti, jos se lähdön hetkellä tuntuu hieman ylipitävältä, mutta kuitenkin toimivalta”, Paavola neuvoo. Välinepuolesta ei kannata liikaa murehtia, sillä voidevalmistajilla on huoltopalveluita ainakin isoimmissa tapahtumissa. Huoltopalveluita kannattaa hyödyntää, jos suksi tuntuu hyytyvän kelistä tai muusta syystä. ”Varusteasioissa mennään aika monesti metsikköön pukeutumisessa. Kuntohiihtäjillä on usein liikaa päällä, mikä lisää hikoilua ja syö useamman tunnin hiihdon aikana turhaan mehuja”, Koutaniemi vinkkaa.


FRONTTI | OLDSCHOOL, NEWSCHOOL

Elli Niemioja, Sakari Niemioja ja Olli Laitinen Pyhätunturin rinteillä juhannuksena 1951. Sanat: Jusu Toivonen Kuvat: Elli Niemioja, Tomas Bhose

TUNTURIHIIHTÄJIEN Perintö Tunturihiihtäjät olivat oman aikansa vapaalaskijoita ja laskettelun pioneereja Suomessa.

L

asketteluharrastus alkoi kehittyä Suomessa tunturihiihtäjien innoittamana 1930-luvulla. Tunturihiihdossa oli pitkälti kyse siitä, mitä nykyään kutsutaan vapaalaskuksi. Keroille noustiin ilman hissejä tai muita koneellisia apuvälineitä ja alas laskettiin itse valittuja reittejä.

niEtos

30

Vapaalaskupioneerien avaamista laduista nautitaan vielä nykyäänkin. Viime vuosina myös välineyritykset ovat hyötyneet heidän perinnöstään, sillä vapaalaskun ja randonnee-hiihdon suosio on ollut kovassa kasvussa 2000-luvulla. Vaikka nykypäivän vapaalaskussa on pohjimmiltaan kyse samasta harrastuk-

sesta kuin alkuaikojen tunturihiihdossa, eroavat ne toisistaan monessa mielessä. Erityisesti välineet ovat kehittyneet huimasti. Alkuaikojen tunturihiihtäjät tamppasivat rinteitä ylös kapeilla puusuksilla, joihin oli kiinnitetty nahkamonot erilaisilla remmivirityksillä. Alas laskiessa suurin haaste oli pysyä pystyssä.


FRONTTI FRONTTI

Nykyään tuntureille noustaan tehokkaasti nousukarvojen avittamina. Myös kevyet monot sekä nousuja varten kantapäät vapauttavat siteet nopeuttavat etenemistä. Leveiden suksien ansiosta syvässäkin lumessa laskeminen on nautinnollista. Välinekehityksestä kertoo paljon sekin, että tunturihiihtäjät ehtivät nousta joitain satoja korkeuserometrejä päivässä. Nykyään kovakuntoiset vapaalaskijat nousevat saman verran tunnissa.

T

oki kehitykseen ovat vaikuttaneet monet muutkin seikat. Harrastamiseen liittyvää tietoa on käytettävissä lähes rajattomasti. Tunturihiihtäjille lumiolosuhteet selvisivät vasta, kun he pääsivät monen tunnin hiihtämisen jälkeen rinteille. Nykyään monta kertaa vuorokaudessa päivittyvät lumiraportit ja sää-

Pasi Riihinen (vasemmalla), Tommi Lehto ja Jussi Koskinen Lyngenin vuorilla keväällä 2014. ennusteet voi tarkistaa kätevästi verkkopalveluista - mistä päin maailmaa tahansa. Suuri muutos on tapahtunut myös lumiturvallisuusriskeihin varautumisessa. Kuten yllä olevat kuvat hyvin havainnollistavat, tunturihiihtäjien ja vapaalaskijoiden varusteissa on huima ero. Tänä päivänä tuskin kukaan lähtee offariretkelle puuvillavaatteissa tai ilman lumivyörypiipparia, lapiota ja sondia. Lisäksi monet kantavat selässään niin sanottua paukkureppua, josta voi laukaista kellukkeet lumivyöryn sattuessa. Yllä olevat kuvat kertovat myös harrastuspaikkoihin liittyvästä muutoksesta. 1950-luvulla ei matkustettu esimerkiksi Pohjois-Norjan Lyngeniin upeisiin vuono-

maisemiin vaan hiihtoretket suunnattiin lähialueen tuntureille. Etelän ihmisille hiihtomatka Lappiin oli yhtä jännittävä kuin tänä päivänä reissu Huippuvuorille. Huimasta kehityksestä huolimatta seikkailun kokemus ei ollut yhtään sen vähäisempi tunturihiihtäjille kuin se on 2010-luvun vapaalaskijoille. Ehkä jopa päinvastoin. Nykyään tuntureilla ja vuorilla liikkuvat hiihtäjät pääsevät vain harvoin paikkoihin, joista ei jo etukäteen tiedä, mitä tuleman pitää.


n o i s i v

d l r o w e Th s your n eed

snow TiGEr on, plus the / UnivErsE and maximum field of visi Universe io G G va a G t ep rrain, Enak ing of the te t Frame conc ONE LENS ED ! IS ALL I NE HROMIC

- Crédits photos : Jérémy Bernard - Semaphore.

PHOTOC

r read imalis ons. With its Min lens for bette er whatever the conditi otochromic rid Snow Tiger ph es and abilities of every ey liberates the

Revelstoke Canada

www.esakorpela.fi www.julbo-eyewear.com Maahantuonti ja markkinointi: Greendoor Oy | Nuijamiestentie 5B | 00400 Helsinki | p. 010 470 2630 | greendoor@greendoor.fi


New Generation Technology:Advanced built-in Wi-Fi transmission function. Maximum 100m Wi-Fi transmission & remote control.* * Maximum 100m Wi-Fi Transmission & Remote Control: Tested in open space without interruption.

Innovative & Professional Waterproof Case: Waterproof to 100m; excellent anti-fog performance; distinctive cool appearance design Vivid & Powerful:16MP / 10fps photo burst 147

Wide & Quality:147? ultra wide angle & f/2.7 5 Resolutions:4k12 / 2.7k24 / 1080p60 / 960p60 / 720p120fps More Details:10X digital zoom More Durable:1500mAh high-capacity li-battery App Experience:Well-controlled in portable devices

Esa Korpela Oy www.esakorpela.fi

info@esakorpela.fi


FRONTTI | KALENTERI

RUKAN TAPAHTUMAT 2014-2015 MARRASkuu 2014

Huhtikuu 2015

Rukan Talven Avajaiset 7.-9.11.

Hiihtokoulun Pääsiäiskurssit 2.-5.4.

FIS Ruka Nordic 28.-30.11.

Freestylen SM-Kilpailut 9.-12.4. Lumilautailun SM-Kilpailut 9.-12.4.

JOULUkuu 2014

Ladies Ski Week 13.-19.4.

HotDogs & HandRails – railjam 6.12.

Spring Break 23.-26.4.

FIS Freestyle Ski World Cup Opening 12.-14.12.

Rukan Wappu & Wappulounas 30.4.-3.5.

Audi Alpine Ski Tour 19.-21.12.

Toukokuu 2015 Tammikuu 2015 Audi Freestyle Ski Tour Fabulous Ruka 23.-25.1. Ruka FIS Slalom Race 30.-31.1.

Santeri Paloniemi Alpine Ski Camp 7.-10.5. AJ Kemppainen Spring Camp 7.-10.5. Burton & Ruka Spring Camp 7.-10.5.

Helmikuu 2015

Rukan kesä 2015

Naperoviikko 7, 8.-15.2.

NUTS Karhunkierros 22.-24.5. Rukan Juhannus 19.-21.6.

Maaliskuu 2015 Naperoviikko 11, 9.-15.3. Ruka Pop 16.-22.3.

America comes to Ruka 2.-4.7. Rukan Naurettavan Pienet Festarit Vol3. 23.-25.7.

Oikeudet muutoksiin pidätetään • Viimeisimmät tiedot tapahtumista löytyvät osoitteesta ski.ruka.fi/tapahtumat

niEtos

34


FRONTTI FRONTTI

PYHÄN TAPAHTUMAT 2014-2015 JOULUkuu 2014

Huhtikuu 2015

FIS-kilpailu 1.-3.12.

Pyhä Randonnée -kilpailut 10.-12.4.

Pyhä 50 vuotta juhlaviikonloppu 5.-7.12.

Pujottelun SM-kilpailut 16.-19.4. Pyhän Kiitosviikonloppu 17.-19.4. Merlen Ski Camp 25.-27.4.

Tammikuu 2015 Kaamosretriitti, valoa kaamoksen keskellä joogaviikonloppu 15.-18.1.

AnttisWorldCup 25.-26.4. Pyhän Tunturivappu & MayDay 30.4.-2.5.

Audi Alpine Ski Tour 16.-18.1. Pyhä Winter UnPlugged 31.1.-2.2.

Helmikuu 2015 Pyhän hiihtolomaviikot 14.2.-7.3.

Maaliskuu 2015

PYHÄN kesä 2015 Pyhän tunturijuhannus 19.-21.6.

Pyhän vapaalaskuviikko 15.-19.3.

Yöttömän yön soutu 2015 16.-18.7.

Free’kend, vapaalaskijoiden viikonloppu Pyhällä 27.-30.3.

Pyhä Tunturifestivaali 23.-26.7. Pyhä UnPlugged 30.7.-2.8. Pyhä Tunturimaraton 7.-9.8.

Oikeudet muutoksiin pidätetään • Viimeisimmät tiedot tapahtumista löytyvät osoitteesta ski.pyha.fi/tapahtumat


FRONTTI | TUTkitusti totta

Sanat: Satu Järvelä

ennin olympiamitali Enni Rukajärvi oli Sotshissa Suomen olympiajoukkueen lipunkantaja ja ainoa yksilölajista mitalin voittanut urheilija. Hopeamitaliaan

Mitalin etupuolella on olympiarenkaat ja takapuolella kilpailun nimi englanniksi sekä kaiverrettu Sotshin 2014 tunnus.

Rukajärvi säilyttää kotona kirjahyllyssä.

Mitalit symboloivat Sotshin kontrasteja ja moniulotteisuutta sekä venäläistä luonnetta.

Ennin mitalin kriittiset mitat Paino: 525 g Läpimitta: 10 cm Paksuus: 1 cm

Sotshin mitalien paino vaihtelee 460 ja 531 gramman välillä.

Yhden mitalin tekeminen vaati 18 tunnin työn.

Mitalin reunaan on kirjoitettu venäjäksi, ranskaksi ja englanniksi kilpailujen virallinen nimi: Olympic Winter Games.

Olympia- ja paralympiamitaleita valmistettiin yhteensä 1300 kappaletta ja niiden kokonaispaino oli yli 700 kiloa. Valmistukseen käytettiin 2,5 kiloa kultaa, 490 kiloa hopeaa ja 210 kiloa pronssia.

niEtos

36

Ennin virallisia mitalijuhlia vietettiin Rukalla, jossa paikalla oli arviolta 3000 henkilöä.

Mitalin sisällä olevan läpinäkyvän polykarbonaattilasin kuviointi edustaa Venäjän eri alueita.


HELI GHOST limited edition

in selected retailers: aste, ruka and kide, pyh채


FRONTTI | VÄLINETOHTORI

Sanat: Antti Laiho Kuvat: Valmistajat

HUPIA JA HYÖTYÄ Nietoksen välinetohtori ANTTI LAIHO tietää, että pelkkä suorituskyky ei ole kaikki kaikessa. talviharrastuksista kuuluu myös nauttia.

VITSA VÄÄNNETÄÄN JO NUORENA Hiihtokeskuksen kalusto: tampparit, lumitykit ja hissit kiinnostavat myös pikkuhiihtäjiä. Mikä parasta, tulevaisuuden haaveammattia voi leikkiä kotonakin! Seilbahnshopin pienoismalleilla voi rakentaa vaikka oman hiihtokeskuksen. Tai miksei miniatyyrituolihissillä voisi kuljettaa snapsilaseja baaritiskiltä pöytään? seilbahnshop.com

Pyhätunturin juhlakirja Taiteilijoiden visioita, Suomen ensimmäinen kansallispuisto, karhunkesyttäjä, joulusota, Luupäät, tunturikonjakin pelastusoperaatio, suomalaisen vapaalaskukulttuurin synty... Viisikymppisiään viettävän Pyhän historia on täynnä mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita. Tunturihiihdon juhlakirjaa on saatavilla vain rajoitettu määrä, osta omasi tunturissa tai osoitteessa shop.ruka.fi. Sh. 50 €. * Saatavilla Kide Shopista ja Ruka Storesta

LINSSIT JOKA KELIIN Laskijan ikuinen ongelma laskulasikaupassa: minkä värinen linssi toimii parhaiten kaikissa keleissä? Enää ei tarvitse miettiä, sillä Julbon fototrooppiset Snow Tiger -linssit on suunniteltu toimimaan kelissä kuin kelissä, ja ne reagoivat automaattisesti valoisuuden muutoksiin. Linssi tummuu, kun taivas repeää auringonpaisteeseen, ja vaalenee, kun pilvet tulevat eteen. Lisäksi Glare Control vähentää heijastuksia. Kätevää, mukavaa ja turvallista! Sh. 179 €

LISÄÄ VAUHTIA KÄYRÄLLÄ SAUVALLA Exelin X-Curve-maastohiihtosauva vaikuttaa suotuisasti sykekäyrään, kertoo norjalainen ampumahiihtolegenda Ole-Einar Björndalen. ”Olen huomannut, että hiihtotekniikkani tällä sauvalla on yksinkertaisesti parempi”, Björndalen sanoo. Sauvan käyrä muoto tehostaa työntöä ja auttaa hiihtämään kovempaa – tai säästämään voimia. Sh. 349 €

niEtos

38


FRONTTI FRONTTI

LIHAVA MUTTA KEVYT Freetouring-välineillä voi liikkua sähäkästi sekä ylä- että alamäkeen. Esimerkiksi Salomon Q BC Lab -suksessa (leveys 115 mm) yhdistyy keveiden välineiden vaivattomuus ja vapaalaskusuksien suorituskyky. Suksessa on jämäkkä täyspuuydin, mutta myös paljon kevyitä ratkaisuja, kuten hiilikuitua sisältävät laminaatit ja hunajakennorakenteet kärjessä sekä kannassa. Sh. 799 €

MUISTOT TALTEEN MONIPUOLISESTI Mille tunturille hiihdit ja mitä reittiä? Ilmainen Suunto Movescount App kerää seikkailuistasi tiedot talteen. Mutta ei vain numeroina ja karttana! iPhonen ja Movescount Appin avulla liität valokuvat osaksi seikkailuasi ja teet siitä helposti havainnollisen Suunto Movie -animaation. suunto.com/movescountapp

1, 2, 3… MagiCam! Action-kamerat yleistyvät ja kehittyvät. Mielenkiintoisin uutuus on AEE MagiCam, jonka lippulaivamalli S71 kuvaa videota huipputarkalla 4K-resoluutiolla. Käyttöä helpottavat muun muassa TFT-näyttö, 100 metriä kantava Wi-Fi-kaukosäädin ja digitaalinen zoomi. Kameraa voi ohjata myös Android- ja iOS-sovelluksilla. Eikä enää tarvitse kysellä kaverilta, kuvaako kamera: S71:n sisäänrakennettu kiihtyvyysanturi aloittaa kuvauksen automaattisesti toiminnan alkaessa! Sh. 399 € * Saatavilla Ruka Storesta

JÄRKI PÄÄSSÄ, VOJD SELÄSSÄ Tilastot lupaavat, että lumivyörystä selviää todennäköisemmin, jos laskijalla on selässään niin sanottu paukkureppu. Haglöfs taas lupaa, että myös laskufiilis paranee, kun käyttää Vojd ABS 30 -reppua. Samaan hengenvetoon muistutetaan, että järki päässä on selviytymisen ensimmäinen edellytys. Sh. 949 €.

RYTMIT MUKANA HIIHTOREISSULLA House of Marleyn Chant -matkakaiuttimella jaat korkealaatuiset soundit koko hiihtoporukan kanssa, vaikka tunturivappupiknikillä. Kompaktiin kaiuttimeen saa yhteyden langattomasti bluetoothilla tai piuhaa pitkin. Potkua USB:llä ladattavassa akussa riittää yli kuudeksi tunniksi. Sh. 109 € * Saatavilla Aste Brandstoresta (Ruka) ja Kide Shopista (Pyhä)


FRONTTI | VIHERPIIPERTÄJÄ

Se tapahtui vuonna 1956: paikallislehti Koillissanomien päätoimittaja Reino Rinne kirjoitti ensimmäisen kannanottonsa Kuusamon koskien rakentamista vastaan. Miehen mieli oli muuttunut. Aikaisemmat velvollisuudentuntoiset pääkirjoitukset edistyksestä ja uusien tuulien saapumisesta muuttuivat omaääniseksi, jyriseväksi puheeksi kuusamolaisen luonnon puolesta.

niEtos

40


Sanat: Tuomo Pirttimaa Kuvitus: Harri Tarvainen

KOSKISOTURIN PERINTÖ L

uonnonsuojelija ja koskisoturi Reino Rinne oli vuosikymmeniä aikaansa edellä kirjoittaessaan ylistyslaulua Kuusamon koskille ja suurjärville: meillä on ympärillämme jotain ainutlaatuista, emmekä me anna tuhota sitä. Koskisoturilla ei ollut alussa monia ymmärtäjiä, mutta vuosien mittaan viesti meni perille. Se upposi myös kotikenttään. Kuusamolaisten halu säilyttää vapaat kosket oli lopulta laajaa. Koskia ei annettu valjastaa, eivätkä suurjärvet valuneet säännöstelyaltaiden alennustilaan. Hurjimmissa suunnitelmissa Kuusamon kaikkien itään laskevien järvien laskusuunta olisi käännetty länteen, kohti jo olemassa olevia voimalaitoksia. Muun muassa Kitkajoki olisi lakannut olemasta. Oulangan kansallispuisto olisi jäänyt tyngäksi, tulematta jäisivät puiston vuosittaiset 170 000 kävijää ja heidän Kuusamoon jättämät yli 14 miljoonaa euroa vuodessa. Nuo miljoonat ovat vain pieni osa kuusamolaisen luontomatkailun tuottoa. Kuusamolaiset saivat rakentamattomista koskista ja kansallispuistosta ehtymättömän kultakaivoksen. Sen arvo nousee sitä mukaa, mitä vähemmän maailmassa on koskematonta metsää, vapaana virtaavia koskia ja juotavaksi kelpaavaa pintavettä. Nyt näihin maisemiin, Rukan ja Oulangan kansallispuiston väliin, australialainen kaivosyhtiö Dragon Mining hakee

lupaa kullan ja uraanin louhimiselle. Kaivoksen prosessivedet päätyisivät kansallispuiston halki virtaavaan Kitkajokeen. Kymmenen vuoden elinkaaren aikana kaivos työllistäisi kaivosammattilaisia ja kuljetusyrittäjiä. Kerrannaisvaikutukset näkyisivät palveluiden käytössä, kaivos maksaisi kiinteistöveroa Kuusamon kaupungille. Se olisi piristysruiske paikallistalouteen, mutta ei ilmainen. Juomasuon kulta-uraanikaivos ehtyisi vuo-

Kuusamon pysyvä kultakaivos on sen luonnossa

sikymmenessä ja jättäisi pitkäksi aikaa syvän jäljen kuusamolaiseen luontoon, josta ihmiset ja matkailu saavat käyttövoimansa. On mahdotonta laskea, paljonko kaivoksesta aiheutuu haittaa Kuusamolle. Kiinteistöjen arvon aleneminen kaivoksen vaikutusalueella tai matkailun väheneminen kaivoksen ja uraanin imagohaitan vuoksi voidaan arvioida euroissa, mutta sekin on loppujen lopuksi vain rahaa. Uraanipitoisen malmin louhiminen kallioperästä ei ole missään onnistunut il-

man ongelmia. Minkä hintaisiksi arvioidaan sen aiheuttamat terveyshaitat? Kaivoksen vesitalouden hallitseminen Pohjois-Suomen olosuhteissa näyttää olevan kovin vaikeaa hyvistä suunnitelmista huolimatta. Minkä arvoiseksi lasketaan yhden hallitsemattoman jätevesivuodon pilaamat vesistöt? Entä jäljelle jääneistä jätekivikasoista satojen vuosien aikana hitaasti luontoon liukenevat myrkyt? Tuhoutunut Kitkajoen ainutlaatuinen taimenkanta? Paikallislehdessä kysyttiin, missä ovat luonnonsuojelijat nyt, kun heitä tarvittaisiin. Ilmeisesti kysyjä näki luonnonsuojelijoina muualta tulevat aktivistit, jotka saapuvat näyttävästi hoitamaan homman. Kysymykseen on helppo vastata. Luonnonsuojelijat ovat jo paikalla, ovat olleet kauan. Koskisoturin perintönä Kuusamosta ei puutu ihmisiä, jotka näkevät kotiseutunsa puhtaan luonnon arvon kalleimpana kultana. Matkailuyrittäjien riveissä vastustus on yksimielistä. Koskisoturi aloitti yksin, kaivossotureita on pataljoona. Ensimmäisen koskisoturin, toimittaja, kirjailija ja runoilija Reino Rinteen viesti pätee yhä:

Älkää upottako likaisia käsiänne / tähän jumalaiseen veteen / Ihminen tarvitsee sitä.


FRONTTI | PYHÄKOULU

Pyhä Extreme -takamaastoretket olivat huippusuosittuja 1990-luvulla, kun vapaalasku teki läpimurtoa Lapin tuntureilla. Nyt Suomen hienoimmille takamaastoille pääsee taas oppaan kanssa. Sanat: Antti Laiho Kuva: Jaakko Posti

Pyhän hiihtokoulun ohjelmasta löytyy tänä talvena vapaalaskutuotteita sekä aloitteleville että kokeneille harrastajille. Takamaastolaskemiseen voi tutustua kahdella pari tuntia kestävällä kurssilla. Vapaalaskuun otetaan tuntumaa Pyhän monipuolisilla lähioffareilla. “Kultakerolla laskemme hissioffareita, joille pääsee pienellä vaivalla ilman randovälineitä”, Henri Norio Pyhätunturin hiihtokoulusta kertoo. Myös randoiluun, eli omin voimin tunturissa liikkumiseen, tutustutaan lähimaastoissa. ”Tämä kaksituntinen on hyvä

niEtos

42

käydä, jos haluaa lähteä pidemmälle reissulle, mutta randoilu on vielä uutta.” Pidemmät randoretket suuntautuvat Pyhän kansallispuistoon, josta tunnetusti löytyvät Suomen hienoimmat vapaalaskumäet. Ukonhatun, eli Pyhän slangissa Kakkosen valloitus on neljä tuntia kestävä retki, joka alkaa laskulla legendaarisessa Jacksonissa. Vaatimustasoltaan seuraava haaste on Noitatunturille, eli Kolmoselle nousu. Noitatunturin huippu on Pyhän korkein, 540 metriä, ja sieltä löytyy monenlaisia laskuja metsäpätkistä jyrkkiin kuruihin.

”Valmiiksi paketoitujen retkien lisäksi tarjoamme räätälöityjä seikkailuja Pyhän takamaastoihin lumitilanne ja asiakkaiden taitotaso huomioiden. Myös yön yli kestäviä retkiä voidaan järjestää,” Norio lupaa. Pyhän hiihtokoulun vapaalaskutuotteista vastaavat erityisesti niitä varten koulutetut hiihdonopettajat. Tarjolla on myös lumivyöryvälineiden käyttöopetusta. Lisätietoja: ski.pyha.fi/hiihtokoulu


BUFF速 and Flat is Boring速 are registered trademark property of Original Buff, S.A. (Spain)

F er BUF r, 速

rmlore Marxe . a w k c N e A n n e F a mp i o n

by r Ch Worn orld Tou de W tive r eer i n ov a . F n i 1 d 1 an 20 ece t c o l d in o n e p i s n i a ag , all c t ion s t y le P r ote .fi .bu f f w w w .e u .bu f f w w w Maahantuoja: B-Trade Ky, p. 09-3404800


ALPP I H

I IHTO

MUTKITTELEE

SUOMEEN

niEtos

44


Sanat: Noora Lintukangas Kuvitus: Harri Tarvainen

Minkälainen vaikutus kuopiolaisilla naisvoimistelijoilla on ollut suomalaisen alppihiihdon kehitykseen ja Lapin talvimatkailun syntyyn? Miksi hiihtokoulussa harjoiteltiin myös poroajoa? Suomalaisen laskettelukulttuurin historia on värikäs.

A

lussa oli metsähiihto, norjalaiset ja Keski-Euroopan tuulet. Suomalaisten kiinnostus lasketteluun lähti murtomaahiihdosta 1800-luvun lopulla. Kun suomalaiset amatöörit kävivät hiihtokilpailuissa Euroopassa, törmäsivät he uusiin lajeihin kuten alppihiihtoon. Innostus tarttui. Norjalaiset opiskelijat olivat vieneet mäenlaskutaitoa KeskiEurooppaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, mutta varsinaisen alppihiihtokulttuurin Eurooppaan kehitti tylsistynyt englantilainen ylhäisö. Viettäessään talvia Keski-Euroopassa, kotisaarensa sateita paossa, piti keksiä jotakin tekemistä. Grand Hotellien pihoilla ja ympäristössä syntyivät niin taitoluistelu, kelkkailu kuin alppihiihtokin. Mutkamäenlaskua harrastettiin Suomessa siis jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään hissiä oli rakennettu, mutta koko kansan harrastus siitä tuli vasta 1970-luvulla. Välissä ehti tapahtua vaikka mitä.


V

apaa-ajan vietto yleistyi Suomessakin 1900-luvun alkupuolella. 1920–1930-luvuilla työlainsäädäntö määräsi lepopäivistä, ja tokihan tekemistä piti keksiä. Ensimmäiset talviolympialaiset Chamonix’ssa 1924 innoittivat entisestään talvilajien pariin. Suomessa opetusta mutkamäen hiihtoon ryhtyivät pioneereina organisoimaan voimistelijanaiset. Ensimmäiset hiihtokurssit järjesti Suomen Naisten Liikuntaliitto (SNLL) ja sen ponteva puheenjohtaja Kaarina Kari, joka halusi kehittää suomalaista hiihtokulttuuria. Pelkkä latuhiihto ei hänen mukaansa riittänyt, vaan piti olla taitava ja hallita myös käännökset. Naiset eivät olleet ennen tätä Suomessa juurikaan hiihtäneet. Nyt Kuopiossa opetettiin voimistelijanaisille telemark- ja kristiania-käännöksiä sekä hiihtovoimistelua. Kari oli saanut houkuteltua pääopettajaksi ruotsalaisen Marrit Hallströmin. Niinpä maaliskuussa 1928 saivat kuopiolaiset pojankoltiaiset hieraista silmiään, kun aamu toisensa jälkeen 28 naisen hiihtoletka kiiruhti kohti mäkeä. Hiihtokurssitoimintaan saatiin vaikutteita Ruotsista, Saksasta ja Itävallasta. Koko suomalainen hiihtokoulujärjestelmä juontaa juurensa näistä ajoista. Alkuvaiheessa maastohiihtoa ja alppihiihtoa opetettiin rinta rinnan. Tämä oli kätevää myös siksi, että jollakin tapaa mäen päällekin oli päästävä. Mutta miksi juuri naiset? Heillä oli hiihdossa kirkas kouluttautumispäämäärä. Miehisessä hiihtokulttuurissa tähdättiin lähinnä kilpailuun.

H

iihtoliitto alkoi järjestää kursseja miehille Enontekiöllä ja ruotsinkielinen FK 37 (Fjällskidarklubben) Äkäslompolossa ja Sirkassa 1930-luvulla. Ruotsinkielisten keskuudessa naiset ja miehet hiihtivät enemmän yhdessä. Työväenurheiluliikkeen parissa alppihiihdosta ei innostuttu. Keskieurooppalaisten juurten vuoksi sitä kenties pidettiin hieman hienostelevana lajina. Suomessa vuosi 1934 oli merkityksellinen alppihiihtokulttuurin kehittymisen kannalta. Kanadassa oleskellut ja laskettelemaan oppinut Erkki Penttilä oli palannut edellisenä vuonna Suomeen ja laittoi alppihiihtoon vipinää. Hänen johdolla Kauniaisiin, Bad Grankullan yhteyteen avattiin Suomen ensimmäinen laskettelurinne, Granin rinne. Bad Grankullassa toimi keskieurooppalaisen esikuvan

niEtos

46

mukaan mannermainen kylpylä, talvisin ajanvietteeksi tarjottiin alppihiihtoa ja hiihtoretkeilyä. Samaisena vuonna järjestettiin Puijon hiihtokisojen yhteydessä ensimmäiset alppihiihtokilpailut, ja voimistelijanaiset pitivät ensimmäisen tunturihiihtokurssin Pallaksella. Käytännössä Lapin matkailu alkoi tästä. Aiemmin Suomen Matkailuliitto oli panostanut lähinnä kesämatkailuun, mutta nyt matkailupomojen silmät aukenivat. Pallakselle päätettiin rakentaa Lapin ensimmäinen hiihtohotelli, joka avattiin 1938. Sitä ennen Lapin ainoa hotelli oli ollut Rovaniemellä.

L

askettelun harrastaminen vaati 1940–1950-luvuilla melkoista paloa. Junamatka Helsingistä Aavasaksalle kesti vuorokauden. Tästä mentiin linja-autolla Muonioon, ja sukset seurasivat erillisessä reessä bussin perässä. Loppumatka Pallakselle taitettiin poron kyydissä. Siksi alun perin hiihtokursseihin kuului myös poron perässä hiihtoa. Keski-Euroopassa oli totuttu juniin, autoihin ja jopa hiihtohisseihin, mutta Suomessa hiihdonopetus perustui siihen, että paikan päälle piti pystyä hiihtämään. Ennen hiihtohissejä laskettelu oli Suomessa pitkälti retkihiihtoa tunturissa: tiettyä reittiä mentiin ylös ja toista reittiä laskettiin alas. Nykyaikainen vapaalasku on siis paluuta perinteisen tunturihiihdon äärelle. Toinen maailmansota tyrehdytti alppihiihdon kehittymisen ja matkailun. Saksalaiset räjäyttivät Pallaksen hotellin 1944 ja myös monet muut Lapin matkailumajaverkostot ja hiihtomajat tuhoutuivat. Etenkin kilpailutoimintaan ja -paikkoihin sota jätti pahan arven. Ensimmäiset alppihiihdon SM-kilpailut oli järjestetty 1937 Vanhassa Sallassa, joka jäi sodassa Venäjälle. Kun Lappia ryhdyttiin jälleenrakentamaan, panosti valtio infrastruktuuriin yllättävän suurilla matkailurahoilla. Lapin talvimatkailu hyötyi siitä, että asioita hoidettiin etelästä käsin. Pulavuosien jälkeen talviturismi alkoi hiljalleen kasvaa, mutta alppihiihto kehittyi edelleen maastohiihdon puristuksessa. Kansainvälisiin kilpailuihin valittiin automaattisesti mäkihyppääjiä ja maastohiihtäjiä. Alppihiihtäjien lähettämisestä puhuttiin kriittisesti. Yksittäisiä menestystarinoita lukuun ottamatta suomalaiset innostuivat alppihiihdosta kilpalajina todella vasta Kalle Palanderin läpimurron myötä 1990-luvulla.


A

lppihiihto ja matkailu kiinnostivat suomalaisia sotien jälkeen, mutta kehitys koko kansan lajiksi vaati pari vuosikymmentä. Välineet olivat edelleen kalliita, eikä vuokraustoimintaa ollut. Ensimmäinen hiihtohissi saatiin Turenkiin vuonna 1950, Kiian linnan yksityiselle, solmiotehtailija Kalle Ebbin omistamalle rinteelle. Siellä harjoitteli myös helsinkiläinen slalomseura, joka oli ensimmäinen pelkästään alppihiihtoon erikoistunut seura. Kovin paljon jäljessä ei tullut Ruka, jonne ensimmäinen hissi avattiin 1957, vain kolme vuotta rinteen raivauksen jälkeen. Jo vuotta aiemmin Rukalla oli myös aloittanut Suomen ensimmäinen hiihtokoulu, joka otti käyttöönsä kansainvälisessä hiihdonopettajien konferenssissa sovitut opetusperiaatteet. Ensimmäiset After ski -iltapäivät järjestettiin 1960-luvulla Kalpalinnassa markkinointitarkoituksessa. Jo Chamonix’n olympialaisissa oli kilpailun jälkeen après ski -tilaisuuksia, mutta suomalaiseen mentaliteettiin tällainen ei vielä tuolloin sopinut. After ski -kulttuuri iskostui suomalaiseen tunturikulttuuriin viimeistään vuonna 1987, kun maamme ensimmäinen after ski -rinneravintola Ski Bistro avattiin Rukalla. Monia helppopääsyisiä laskettelupaikkoja, kuten Laajavuori, avattiin 1970-luvulla. Suomalainen alppikulttuuri oli kulkenut pitkän matkan tunturihiihdosta mutkamäenlaskuun, eikä enää tarvinnut kiitää mäkeen poron perässä tai tampata tietään huipulle.

Artikkelia varten on haastateltu Suomen Liikuntatieteellisen seuran viestintäpäällikköä, filosofian tohtori Jari Kanervaa, joka on tehnyt väitöskirjansa suomalaisen alppihiihdon alkutaipaleesta. Lähteinä on käytetty myös Markku Rimpiläisen ja Roger Talermon kirjaa Alppihiihtäjät, suomalaisen laskettelun historia sekä Erkki Leikosken toimittamaa Rukan historiikkia Ensimmäiset 50 vuotta.


Sanat: Jusu Toivonen Kuvat: Aale Hakava, Ari Heinilä, Olof Rytövaara, Helvi Pesonen, Matti Hulkko, Pyhätunturi Oy:n arkistot, Koillis-Lapin arkistot

PYHÄN TARINA Kaikki alkoi tunturihiihdosta. Tiettävästi Pyhällä hiihdettiin harrastusmielessä ensimmäisen kerran vuonna 1932. Silloin tunturiin ei tullut edes tietä. Ensimmäinen hissi ja rinne avattiin vihdoin vuonna 1964.

niEtos

48


Lopulta ryhmä rohkeita paikallisia perusti Pyhätunturi Oy:n. Yhtiösopimus hyväksyttiin 11.7.1964.

O

tajaveljekset Arvi, Kauko ja Leo Pyhäjärvi, kemijärveläinen pankinjohtaja ja kauppalan apulaisjohtaja Tauno Soivio sekä Kemijärven kauppalan virkamiehet Veli Saarinen ja Timo Oksanen. Tiettävästi perustajiin kuului muutama muukin taho, mutta heidän nimensä eivät ole mukana virallisissa asiakirjoissa.

pettaja Erkki Pesonen oli yksi Pyhän laskettelukulttuurin innokkaista kehittäjistä. Merkittävä vuosi oli 1952, jolloin hän tilasi Pyhälle pujotteluneuvojan opettamaan paikallisille nuorille lajia. Hissejä ei vielä ollut. Viikon pituisen kurssin päätteeksi järjestettiin piirikunnallinen pujottelukilpailu Aittakurun vieressä. Seminaarin apulaisrehtori Vilho O. Orava oli Pesosen tavoin laskettelun ja matkailun vahva puolestapuhuja. ”Oravalle on nostettava lakkia, hän oli aidosti kiinnostunut Pyhätunturin kehittämisestä”, kaupunkineuvos Kaarlo E. Liimatainen sanoo. Orava ja Pesonen tekivät pitkään töitä löytääkseen vakavaraisen tahon perustamaan hiihtokeskuksen Pyhälle, mutta sellaista ei löytynyt. Lopulta ryhmä rohkeita paikallisia perusti Pyhätunturi Oy:n. Yhtiösopimus hyväksyttiin 11.7.1964. Perustajia oli kahdeksan: Oravan ja Pesosen lisäksi maanomis-

E

nsimmäiselle kaudelle rakennettiin rinne ja vaijerihissi Huttu-Ukon alaosaan. Seuraavaksi valmistui suurena tunturihissinä mainostettu kaksoistuolihissi, joka on sittemmin nimetty Vanhaksi Tuolihissiksi. Pyhän kaksoistuolihissi oli aikansa sensaatio, yksi Euroopan moderneimmista hisseistä. Sen hankintapäätökseen vaikutti merkittävästi se, että Yle aikoi rakentaa tunturin huipulle tv-maston. Yleisölle kaksoistuolihissi avattiin juhannuksena 1965.


Yhtenä pääsiäisenä asiakkaita tuli ravintolaan syömään oman pöydän ja tuolien kanssa.

Huttu-Ukon Hujaus ja Kultakeron rinne rakennettiin kaksoistuolihissin valmistuttua. Ne olivat jyrkkiä ja sen ajan laskijoille erittäin haastavia. Lisää rinteitä saatiin vasta vuonna 1969, kun Polar valmistui talvi-universiadeja varten. Opiskelijaolympialaisten alppilajit kisattiin Pyhällä vuonna 1970. Hotelli avattiin helmikuussa 1966. Alkuperäisessä Hotelli Kultakerossa oli vain 11 huonetta eikä ravintolaankaan mahtunut kuin 80 asiakasta. Kiireisimpinä sesonkeina hotelli oli täyteen tungettu. ”Yhtenä pääsiäisenä asiakkaita tuli syömään oman pöydän ja tuolien kanssa”, keikkatöitä Pyhällä tehnyt Tauno Äijälä muistelee. Kesätoiminta oli vilkasta kaksoistuolihissin ansiosta. Erityisen suosittuja olivat juhannukset, jolloin Pyhälle saapui tuhansia yöttömän yön juhlijoita – parhaimmillaan yli 6 000. Tunturitanssit olivat juhannusten ehdoton vetonaula. Suositut juhannusjuhlat olivat koko lähialueen yhteinen ponnistus. Niitä olivat tekemässä muun muassa Pyhän Slalom Seura sekä Pelkosenniemen nuorisoseura ja sotaveteraanit.

niEtos

50

P

yhätunturi Oy myytiin Suomen Matkailuliitolle vuonna 1975. Hotelli ja rinnetoiminta kaipasivat uusia investointeja, joihin perustajien resurssit eivät enää riittäneet. Kaupan yhteydessä Pyhän hiihtokoulu siirtyi Ski Six Team ry:lle, joka oli siihen aikaan Etelä-Suomen suurin hiihtokoulu. Ski Six Team toimi muun muassa Westendissä, Swinghillissä, Peuramaalla ja Kauniaisissa.

Silloinen hotellijohtaja Matti Koponen antoi uudelle hiihtokoululle vapaat kädet uudistaa tunturin toimintatapoja ja asiakaspalvelua. Syntyi muun muassa viikko-ohjelmat, vappusesonki ja hevosvaellukset. Yhtenä pääjehuna touhusi Olof Rytövaara. ”Teimme tunturissa kaikkea. Jos jotain lupasimme, sen myös hoidimme.” Ski Six Team piti huolen myös siitä, että tunturissa riitti vauhtia ja hauskoja tilanteita, usein hupimestari Henrik Heka Wikstedtin johdolla. Huoleton elämä ja railakas juhlinta leimasivat ajankuvaa ja tunturielämää 1970-1980-luvuilla. ”Elettiin vapautumisen nousukautta. Suuret ikäluokat viihtyivät kapakoissa, ja alkoholi oli palkkatasoon verrattuna halvempaa kuin EU-Suomessa”, muistelee Tuomo Koskelainen, Pyhän legendaarinen hovimestari.


Joulusota Tunnettu radio- ja tv-toimittaja Niilo Tarvajärvi matkusti Disneylandiin vuonna 1959 ja keksi Kalifornian auringossa idean: Suomeen rakennetaan vastaava huvipuisto, mutta jouluteemalla. Ensimmäisenä Tarvajärvi ryhtyi kaupallistamaan joulupukin kotia eli Korvatunturia. Seuraavaksi keksittiin joulupukin vuotuinen lähtöjuhla Pyhälle. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1964. Joulupukin tonttuina puuhastelivat Pelkosenniemen koulun oppilaat. Lähtöjuhlista tuli merkittävä joulunajan alkamisen symboli, ja niitä uutisoitiin suorina lähetyksinä radiossa sekä tv:ssä. Suurta visiotaan joulumaasta Tarvajärvi ei kuitenkaan onnistunut toteuttamaan, sillä muodostui kaksi leiriä. Tarvajärven tukijat ajoivat joulumaan rakentamista Pyhälle. Rovaniemeläiset halusivat joulupukin Ounasvaaralle. Tilanne kärjistyi lopulta kiivaaseen taisteluun. Koillis-Lappi-sanomalehdessä uutisoitiin tilanteesta helmikuussa 1974 otsikolla ”Kaksi Joulumaata nyt ilmisodassa toisiaan vastaan!”. Tarvajärven alkuperäisen joulumaahankkeen perintönä Rovaniemen napapiirille valmistui vuosituhannen loppupuolella joulupukin pajakylä ja kallion sisään rakennettu Santapark.


Pyhä Extreme Pyhällä on ollut suuri merkitys suomalaisen vapaalaskukulttuurin kehittymiselle. Ensimmäinen kotimainen vapaalaskuelokuva kuvattiin Pyhän kuruissa ja keroilla vuonna 1989. Ari Heinilän tuottaman Pyhä Extremen stuntteina laskivat muun muassa Antti Pennanen, Jukka Lainkari sekä Markku Kallio ja Matti Honkanen. Pyhä Extreme -elokuvan innoittamana hiihtokoulu lanseerasi samannimiset takamaastoretket, joista tuli nopeasti hittituote. Suomen Vapaalaskuliitto perustettiin Pyhällä itsenäisyyspäivänä 1998. Perustamiskokouksessa olivat mukana edellisenä keväänä ideaa pohtineet Kimmo Oivo ja Jarkko Henttonen sekä Johanna Hall, Päivi Huhtela, Arto Majava, Antti Pennanen ja Jukka Räsänen. Liiton tärkein tehtävä oli järjestää Kukkulan kunkut -kisa, jolla oli huomattava kulttuurillinen merkitys, sillä se yhdisti ensimmäistä kertaa eri lajien laskijat yhteiseen tapahtumaan. Vuosituhannen vaihteessa vapaalaskubuumi oli kasvanut niin suureksi, että koko Pyhätunturi Oy:n strategia luotiin Pyhä Extreme -teeman ympärille. Puhuttiin äärimmäisestä yrityksestä.

Ski Six Team piti huolen myös siitä, että tunturissa riitti vauhtia ja hauskoja tilanteita, usein hupimestari Henrik Heka Wikstedtin johdolla.

Matkailuliitto ajautui talousvaikeuksiin 1980-luvulla eikä sillä ollut varoja Pyhän kehittämiseen. ”Hotelli oli hajoamispisteessä”, pitkän työuran Pyhällä tehnyt Jukka Nopanen kuvailee. Reijo Laakson omistama Datomi Oy osti Pyhän kesäkuussa 1986. Tiedotusvälineissä Laakso maalaili suuria lupauksia Pyhän tulevaisuudesta, mutta pian kävi selväksi, ettei hänellä ollut rahoja lupaustensa lunastamiseen. Datomin vuosi muistetaan Pyhän historian synkimpänä, silloin monet pitkäaikaiset työntekijät jättivät tunturin.

niEtos

52

R

ukan menestykseen johtanut yrittäjä ja lääkäri Juhani Aho oli pitkään ollut kiinnostunut Pyhästä, ja vuonna 1987 hän osti Pyhätunturi Oy:n osaksi Rukakeskus-konsernia. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana Ahon perheyritys investoi Pyhälle 50 miljoonaa markkaa. Rakennettiin uusia rinteitä ja hissejä, lumetusjärjestelmät sekä rinnevalaistus. Hotellin laajennus ja täydellinen uudistus valmistuivat 1990. Mittavien investointien lomassa Juhani Ahon vanhin poika Kari Jussi aloitti Pyhän uuden brändin luomisen. Pyhästä kehittyi myös tunturitapahtumien edelläkävijä, kun KJ Aho ja paikallisjohtaja Heikki Roiha kehittivät teemaviikonloppukonseptin. Parhaimmillaan yhtenä talvikautena järjestet-


Tunturikonjakin pelastusoperaatio Yhden tähden Jaloviina ei nauttinut kovinkaan suurta arvostusta Suomessa 1970-luvulla, mutta Pyhällä päätettiin muuttaa tilanne. Arvostus alkoikin nousta, kun Jaloviinaa ryhdyttiin tarjoilemaan konjakkilaseista ja tilaus tehtiin hienostuneesti ranskalaisittain ääntäen. Ranska ei kuitenkaan Lapin miehen suuhun sopinut, joten pian Jaloviinaa tilattiin tunturikonjakki-salanimellä. Pyhäläisten innostuksesta huolimatta Jaloviinan arvostus lähti laskuun 1980-luvun nousuhuumassa. Silloin Alkon johtajien riveistä kantautui huolestuttava uutinen: Jaloviinan valmistus lopetetaan. ”Pyhällä oltiin valmiina kansannousuun ja aseelliseen kapinaan”, Tuomo Koskelainen värittää. Lopulta Alkon johtokuntaa lähestyttiin kirjeellä, ja se toimi. Pelastettu Jaloviina aloitti voittomarssin muihin tuntureihin, muusikkopiireihin, Hankoon, Finnairin lennoille ja lopulta koko Suomen jalojuomaksi.

tiin 24 eri tapahtumaa. Teemaviikonloppujen ansiosta Pyhän maine kasvoi suosittuna biletunturina. Hotellin Bistro-baarin huikeista viikonlopuista on lukemattomia tarinoita, mutta vain harva on julkaisukelpoinen. Pyhän seuraava suuri kehitysaskel tapahtui, kun Pohjoisrinteet, PyhäWurst-rinneravintola, HolySuites-huoneistot sekä kokouskeskus valmistuivat 1998. Uudistetun brändin ja mittavien investointien siivittämänä Pyhä nousi uuteen kukoistukseen. Juhani Ahon tytär Miia Porkkala aloitti Pyhän toimitusjoh-

tajana vuonna 2004. Hänen aikana vietiin läpi Pyhän historian suurimmat, lähes 10 miljoonan euron investoinnit, jotka valmistuivat vuonna 2010. Pyhälle rakennettiin kanadalaisen EcoSign-suunnitteluyrityksen tekemän master planin mukaisesti uusi tunturitie sekä eturinteet yhdistävä skiway ja silta. Vielä merkittävämpinä uudistuksina valmistuivat FIS-luokiteltu Piste Palander -rinne, kuuden hengen Pyhä Express -tuolihissi sekä uusittu perherinnealue. Ahon perheessä alkoi uusi aikakausi, kun Ville Aho aloitti Pyhän toimitusjohtajana vuonna 2013. Hänen johdollaan Pyhän historiassa käännetään uusi lehti kohti seuraavaa 50 vuotta.


ISTUVATKO KENKÄSI JALKAAN YHTÄ HYVIN KUIN NÄMÄ? FISCHER VACUUM – ISTUVUUTTA ILMAN KOMPROMISSEJA, RINTEESSÄ JA SEN ULKOPUOLELLA! Tiedätkö tunteen kun kengät tuntuvat niin hyviltä, että et halua riisua niitä enää pois? Täysin räätälöitävät Fischer VACUUM -laskettelukengät istuvat jalkaasi niin hyvin, että haluat välttämättä pitää niitä jaloissasi myös laskupäivän jälkeen.

CERTIFIED RETAILER

DER ERSTE SKISCHUH, Ranger 12 VACUUM

fischersports.com


M E I L L Ä KA I K K I M I TÄ N Ä E T ONKIN IHANAA L U N TA .

7 päivän hissilippu a lle 2 7 € / p ä i v ä . O sta n et i st ä . s ki . r u ka . f i / h i ss i l i p u t


Sanat: Juhani Toivio Kuvat: Mika Selroos, Peter Velisek, Juhani Toivio

MATKA TUNTEMATTOMAAN N i e t o k s e n k a u k o m at k a r e p o r t t e r i J u h a n i To i v i o pä ä s i v i i m e ta lv e n a t o t e u t ta m a a n p i t k ä a i k a i s e n h a av e e n s a : p u u t e r i m at k a n J a pa n i i n . R e i s s u u n m a h t u i m y ö s k u m m a l l i s i a k u lt t u u r i k o k e m u k s i a .

Matka Japaniin oli minulle ensimmäinen, joten en tiennyt maasta paljoakaan. Mielikuvat ja odotukset rajoittuvat lähinnä lumeen, tarkemmin sanottuna sen runsauteen. Viime vuosina Japanin vuorten pohjattomia kinoksia on ylistetty niin paljon eri medioissa, etten odottanut laskevani mitään muuta kuin pitkiä ja syvälumisia laskuja harvapuisissa metsissä. Näiden yksinkertaisten odotusten innoittamana lähdin kanadalaisen kaverini, vapaalaskumestari Peter Velisekin kanssa puuterilomalle Japaniin.

niEtos

56


M

atkan hämmentävimmät kokemukset tulevat vastaan heti Tokiossa. Lentokentän junapysäkillä huomaan tunnelissa edestakaisin liikkuvan valon. Sen kantajaksi osoittautuu siivoaja, joka on keräämässä roskia raiteilta. Toden totta, laituri ja junarata loistavat kuin vastakiillotettu peili. Erikoiset puhtauden kokemukset saavat jatkoa Tokion keskustassa. Suksipussin pohjaan tuskin tarttuu likaa raahatessani sitä pitkin jalkakäytävää. Jopa autojen renkaat kiiltävät kuin kiinalaisen sotilaan kengät juhlaparaatissa. Odottamastani ihmisten ja liikenteen kaaoksesta ei ole tietoakaan. Päinvastoin, kaikkialla vallitsee täydellinen järjestelmällisyys. Metroasemalla opaskyltit kertovat kymmenen metrin välein, paljonko pysäkille on vielä matkaa. Laiturilla ihmiset jonottavat tottelevaisesti maahan merkityillä paikoilla. Juuri niissä kohdin ovet avautuvat metron saapuessa – ajallaan.

Vieläkin enemmän hämmentää ympäröivä hiljaisuus. Suur-Tokiossa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mutta silti kaduilla on hiljaista kuin Kemijärven pääraitilla iltakahdeksan jälkeen. Ihmiset eivät puhu toisilleen liikkuessaan kaupungilla, he vain kulkevat eteenpäin ottamatta keneenkään kontaktia. Myös liikenne on lähes äänetöntä. Osittain sähköautojen takia, mutta eivät bensa-autotkaan juuri melua aiheuta. Kummallisten kokemusten keskellä tunnen saapuneeni lavastettuun todellisuuteen, kuin Jim Carrey Truman Show:ssa.


” U h r a a m m e a lta a s e e n k o l i k o t, k y lv e m m e j u m a l i e n s av u s s a j a p e s e m m e v i e l ä k a s v o t p y h ä s s ä v e d e s s ä .”

niEtos

Hiljaisuus rikkoutuu vasta, kun astelemme sisään pachinkopelihalliin, jossa järjetön meteli särkee korvia. Satoja ihmisiä teineistä eläkeläisiin syöttää kirkuviin automaatteihin metallikuulia, monet tupakka huulessa. Meteli on niin häiritsevä, että on pakko lähteä Sensoji-temppeliin rukoilemaan puuterijumalalta lunta. Uhraamme altaaseen kolikot, kylvemme jumalien savussa ja pesemme vielä kasvot pyhässä vedessä. Yrittämisestä tämä ei ainakaan jää kiinni.

tarpeet, jopa karaokea pääsee laulamaan. Hisseille on ovelta matkaa alle 100 metriä - kätevää.

T

okion kulttuurihoidon jälkeen pääsemme kokemaan jälleen yhden japanilaisen erikoisuuden, luotijunan. Futuristinen matka Naganoon on nopea, ja tietenkin hiljainen. Täältä tullaan, kauan odotettu Japanin puuterilumi!

Hotellilla tapaamme suomalaisia laskijoita, Arto Majavan, Juha Hautsalon, Mika Selroosin ja Sami Sarsaman. Heiltä saamme lohduttavaa tietoa. Puuteria löytyy, pitää vain tietää mihin mennä.

Perillä Cortina-keskuksessa toteamme, että olemme saapuneet epätavalliseen hiihtokeskukseen. Cortinassa on vain yksi valtava hotelli eikä mitään muuta. Hotel Green Plazaan mahtuu kerralla 1300 vierasta ja se täyttää hiihtolomailijan kaikki

Rauhoittunein mielin vaihdamme laskuvaatteet kimonoihin ja suuntaamme seuraavaan Japani-kokemukseen, onseniin. Japanilaisille onsenit ovat kuin saunat suomalaisille. Tulivuorten lämmittämä vesi kerätään kylpylöihin, joihin ihmiset

58

Emme malta odottaa huoneemme vapautumista vaan lähdemme tutustumaan hiihtoalueeseen. Parin ensimmäisen laskun jälkeen kysymme toisiltamme epäuskoisina, onko meitä huijattu. Puuterilumesta ei näy jälkeäkään. Lähimetsissä jokainen neliösentti on laskettu kivenkovaksi panssariksi. Auringon lämmittämä lumi tarttuu ikävästi kantteihin. Pohdimme pettyneinä, voiko lumi olla tästä kamalampaa.


kokoontuvat rentoutumaan ja peseytymään. Onseneita hyödynnetään muutenkin, esimerkiksi katujen lämmittämiseen ja lumen sulattamiseen.

L

umisade alkaa illallisen jälkeen. Näinköhän tämä Japanin unelma toteutuu sittenkin heti kättelyssä? Keskellä yötä käyn varmistamassa ikkunasta, etten ole nähnyt unta. Parkkipaikalla autot ovat lumen peitossa, ja teillä lumiauraajat jo töissä. Hakuban vuoristossa sataa keskimäärin yli 14 metriä lunta talvessa. Joillain alueilla sademäärät ovat vieläkin hurjempia. Japanilaiset ovatkin lumenluonnin mestareita. Heistä kannattaisi myös suomalaisten ottaa mallia. Lumisateiden jälkeen erikokoisten koneiden armeija valloittaa kadut. Ahtaimmatkin paikat saadaan puhdistettua. Myös asukkaat osallistuvat talkoisiin. Vaikuttaa siltä, että Japanissa lumitöiden tekeminen on kansalaisten hyötyliikuntaa.

” J a pa n i s s a va pa a l a s k u k u lt t u u r i on v i e l ä n u o r i .”

Ensimmäinen aamu Japanin vuorilla ja heti puuteria vyötäröön asti. Hyvinhän tämä sittenkin alkaa. Saamme oivat vinkit laskupaikoista Elämysmatkojen oppaalta Jussi Koskiselta ja aamupäivä hurahtaa Hakuban takametsissä. Lumi on juuri sitä, mitä medioissa on hehkutettu: pehmeää ja syvää. Mäet eivät vastaa täysin mielikuviini piirtyneitä odotuksia, sillä ne ovat lyhyempiä ja loivempia kuin lehtien kuvissa ja nettivideoissa on maalailtu. Emme kuitenkaan valita, lumen takia tänne on tultu. Iltapäivällä lähdemme Majavan ja kumppanien kanssa Norikuran takamaastoihin. Mahtavat jäljettömät mäet avautuvat lyhyen skinnailun jälkeen. Juuri tältä se on näyttänyt galleriakuvissakin.


” T u nn e n s a a p u n e e n i l ava s t e t t u u n t o d e l l i s u u t e e n .”

Seuraavana aamuna otamme bussin Tsukaigenin hiihtokeskukseen. Sieltä nousemme takamaastoille, jotka bongasimme edellisenä päivänä Norikurasta. Nyt mäet ovat pitkiä ja viettäviä, jiihaa!

V

iikon ilottelun jälkeen lähdemme Myokoon, jonka sydän on perinteitä henkivä vuoristokylä. Välipäiville ei ole aikaa lumisateiden jatkuessa. Myokon alueella on useita keskuksia suhteellisen lyhyiden etäisyyksien päässä. Koluamme niitä ahkeraan. Japanin vanhimman hiihtoalueen mäet ovat jonkin verran Cortinaa leppoisampia, mutta toisaalta ruuhkaa offareilla on vähemmän. Japanissa vapaalaskukulttuuri on vielä nuori, mikä näkyy suhtautumisessa laskemiseen rinnealueiden ulkopuolella. Esimerkiksi Myokossa monet metsät on merkattu kielletyiksi alueiksi. On sanomattakin selvää, etteivät ulkomaalaiset turistit pysty kieltäytymään puuterilumen houkutukselta, vaikka kiinni jäämisen riskinä onkin hissilipun menettäminen. Ennen varoituskylttien ohitusta vilkaisu olan yli varmistukseksi, etteivät ski patrollerit ole kannoilla. Edessä puuterisukellus pohjattomaan lumeen. Ei tätä kuulu kieltää keneltäkään! Myokon matkailutoimiston johtaja Amy Shimizu kertoo, että Japanin hiihtokeskukset totuttelevat vielä vapaalaskuun. ”Japanilaiset ovat perinteisesti olleet rinnelaskijoita, mutta turistien vaikutuksesta kulttuuri ja säännöt ovat muuttumassa. Monissa keskuksissa takamaastoja ollaan nyt avaamassa.” Cortina-keskuksen markkinointijohtaja Yoshiko Chikunin mukaan hiihtokeskukset ovat huolissaan vapaalaskuun liittyvistä tapaturmista. ”Huomasimme ensimmäisen vuoden kokeilun jälkeen, ettei takamaastojen avaamisesta aiheutunut ongelmia.” Cortinassa on saanut laskea ilman rajoituksia talvesta 2011 asti. Paine offarialueiden avaamiselle on kova, sillä 2000-luvulla harrastajamäärät ovat olleet jyrkässä laskussa Japanissa.

niEtos

60

Ulkomaisia turisteja tarvitaan, jotta maan noin 600 hiihtokeskusta pysyvät hengissä. Kansainvälisten hiihtoturistien määrä onkin kasvussa juuri puuterilumen ansiosta. Chikunin mukaan Japaniin saapuu ylivoimaisesti eniten kansainvälisiä hiihtoturisteja Australiasta. Esimerkiksi Nisekossa australialaisia on valtavasti, mutta ei yhtä paljon Myokossa tai Cortinassa. ”Eurooppalaisten kävijöiden määrät ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina, Suomesta hiihtäjiä tulee koko ajan enemmän”, Shimizu kertoo.

H

iihtolomamme kääntyy loppusuoralle. Olemme kylläisiä puuterilumesta ja Japani-kokemuksista. Monet asiat ovat viihdyttäneet, esimerkiksi automaattiset wc:t. On ollut kiinnostavaa nähdä, miten perinteikäs ja moderni, pitkälle automatisoitunut kulttuuri yhdistyvät Japanissa. Mielenkiintoista on sekin, miten japanilaiset osaavat antaa ihmisille tilaa, vaikka fyysiset puitteet ovatkin suomalaisin silmin katsottuna ruuhkaiset ja ahtaat. Yllätyksiäkin on ollut. Kuten se, ettei Japanissa olekaan sushi-ravintoloita joka nurkassa – ehkä se on helsinkiläinen ilmiö. Ylivoimaisesti suurimman vaikutuksen on tehnyt japanilaisten ystävällisyys. On mahtava lomailla maassa, jossa ihmiset auttavat aina hymyillen. Ennen kotiinpaluuta haluamme kokea vielä yhden japanilaisen erikoisuuden: kapselihotellin. Hauska idea on todellisuudessa shokeeraava kokemus, tuntuu kuin olisi vapaaehtoisesti kirjautunut vankilaan.


Peter Velisek sukeltaa syvälle japanilaiseen puuteriunelmaan. Katso hänen ja Juhani Toivion videokoosteita Japanista osoitteessa NIETOS.fi

S u o s i t t u j a p u u t e r i k o h t e i ta J a pa n i s s a

Japanissa on yli 600 hiihtokeskusta. Pohjoisessa Hokkaidon saarella Niseko on ylivoimaisesti suosituin keskus. Japanin pääsaarella, bussi- tai junamatkan päässä Tokiosta, lumirikkaat keskukset sijaitsevat Niigatan ja Hakuban alueilla. Paras puuterikausi osuu normaalisti joulu-helmikuun väliselle ajalle. Tokio sijaitsee samalla leveyspiirillä kuin esimerkiksi Kypros ja Los Angeles, joten Japanissa kevätauringon lämpö on jo erittäin voimakas. Suomesta hiihtoreissuja Japaniin järjestää muun muassa Elämysmatkat, jolla on omat oppaat ja vapaalaskuohjelmaa asiakkailleen muun muassa Nisekossa, Hakubassa ja Myokossa.


Sanat: Milla Lappalainen Kuvat: Harri Tarvainen

Uusi isäntä tunturissa Ville Aho otti Rukan ja Pyhän toimitusjohtajan tehtävän vastaan isosiskoltaan Miia Porkkalalta viime talven alla. Idearikkaan kehittäjän tavoitteena on luoda maan parhaat puitteet hiihtäville asiakkaille.

E

nsimmäisen kerran Ville Aho meni Rukalle töihin 15-vuotiaana. Kaksiviikkoisen TET-jakson aikana hän teki serkkunsa kanssa lumetushommia ja paistoi hampurilaisia Hillsidegrillissä. Kun työtunnit oli tehty, päivä jatkui rinteessä. Elettiin 1980-luvun loppua ja Burtonin lumilaudat olivat juuri saapuneet Rukan vuokraamoon. Harva oli lautoja vielä nähnytkään, kun serkukset jo treenasivat uutta lajia. ”Lautamonoja ei vielä ollut, laskimme pikkukengät jalassa. Ensimmäisen kokeilun jälkeen nilkat olivat ruvella, ja totesimme, ettei tämä ole kovin mukava laji”, Aho muistelee. Kun lautailu tuli tutummaksi, Aho ihmetteli, mikseivät sukset voi leikata samalla tavalla kuin lauta. Muutamaa vuotta myöhemmin asia oivallettiin myös suksibisneksessä. Siitä lähtien Ahokin on pitäytynyt alppihiihdon maailmassa. Ville Ahon toinen työrupeama Rukalla osui abikeväälle vuonna 1992. Tunturissa hän paiski hommia Ski Bistron kevätapulaisena: blokkasi laseja, paistoi makkaraa ja tiskasi. ”Kaikki markat, jotka Bistrosta palkkana tulivat, sinne myöskin menivät. Luonnon kiertokulku toimi oikein hyvin, käteen ei jäänyt lanttiakaan”.

niEtos

62

L

ukion jälkeen Aho pääsi teknilliseen korkeakouluun, jossa hän viihtyi parhaiten hiihtokerho Skipolissa. Puoli vuotta matematiikkaa riitti ja armeijan aikana Aho haki sisarusten perässä kauppakorkeakouluun. Kauppiksen hiihtokerho KySkissa Ahon vanhemmat sisarukset olivat jo vakiinnuttaneet kauppatieteilijöiden kaamosmatkat Rukalle. Itse hän keksi tuoda laskukansan tunturiin 300 hengen junalla. Matkan aikana opiskelijabändi keikkaili Ski Bistroksi naamioidussa tavaravaunussa. Opintojensa loppusuoralla Aho oli puolitoista vuotta töissä Soneralla, mutta totesi, ettei iso pörssiyritys ole hänen juttunsa. Niinpä isosiskon tarjoamaan kolmen kuukauden projektityöhön Rukalla oli helppo tarttua. Pian pätkätyö vaihtui vakituiseksi pestiksi. Rukalla ja Pyhällä jokainen Ahojen sisarus on palkattu tekemään uusia asioita. Kenenkään pöytää ei ole tyhjennetty tieltä, vaan osaamista on aina tuotu lisää. Ville Aho toi mukanaan numeroviisauden. ”Olen enemmän faktapuolen vetäjä kuin tunnepuolen osaaja. Numeroiden pyörittäminen on vahvuuteni. Luotan intuitioon, mutta sekin taitaa pohjautua Exceliin”, Aho nauraa.


A

hojen perheen kuopusta kuvaillaan kekseliääksi veijariksi, joka on aina kehittelemässä jotain uutta. Ajatukset jäävät harvoin aineettomiksi, sillä hän on myös innokas toteuttamaan ideoitaan. Ahon ensimmäisen projektipestin tuloksena Rukalla otettiin käyttöön Skidatan modernit hissiportit ja etäluettavat älykortit. ”Rakensimme myös maailman ensimmäisen hissilippujen nettikaupan. Skidata oli tästä kovin innoissaan ja kopioi idean maailmalle”, Aho kertoo. Kehityspäällikkönä hän loi älykortista tunturiavaimen, jossa yhdistyivät hissilippu, maksukortti ja huoneen avain. ”Kortti toimi teknisesti, mutta ei kaupallisesti. Se haudattiin, mutta virheistäkin oppii.” Ahon suuri unelma toteutui kehitysjohtajana, kun Rukan kävelykylä valmistui. Samalla hän rakensi Rukalle ja Pyhälle Tuotto-Omistus-mallin ja 400 hotbed-huoneistoa. ”Tässä projektissa tunsin olevani kaikkein vahvimmillani.” Seuraavassa pestissä markkinointi- ja myyntijohtajana Aho ei kokenut onnistuneensa täysin. “Tehtävä tuli harteilleni hieman yllättäen. Sain markkinoinnin ja nettikaupan toimimaan, mutta myynnin johtaminen ei ollut vahvuuteni. Kukaan ei ole kaikessa ekspertti, sekin on hyvä ymmärtää.”


niEtos

64


V

uonna 2009 Miia Porkkala kertoi sisaruksilleen, että hän aikoo luopua perheyrityksen toimitusjohtajuudesta neljän vuoden päästä. Ville Aho ei heti napannut kiinni vapautuvaan pestiin. Isosiskon ilmoitus tuntui aluksi hurjalta. ”Ensimmäinen ajatukseni oli, että ups, en ole valmis toimitusjohtajan hommaan”, Aho myöntää. Muutaman vuoden miettimisen jälkeen päätös tuntui ainoalta oikealta. Takana oli 14 vuotta työtä hiihtokeskuksissa, yhtä monta kuin isosiskolle oli kertynyt toimarivuosia. ”Sillä on myös tietty arvo, että perheyrityksen toimitusjohtajana on yksi omistajista. Olen nähnyt läheltä, miten pahasti ulkopuolisen toimitusjohtajan palkkaaminen voi mennä pieleen”, Aho sanoo. Ahon ottaessa vetovastuun moni vanha käytäntö lensi roskakoriin. Rukan ja Pyhän organisaatiot pantiin samaan matriisiin. Näin saatiin enemmän yhteistyötä ja tehokkuutta tunturien välille. Viimeisimpänä uudistuksena ravintolatoiminnoista 65 prosenttia myytiin pörssiyhtiö Restamaxille. Kun Aholta kysyy, miltä tunturit näyttäisivät, jos kaikki menisi parhaimmalla mahdollisella tavalla, vastaus on varovainen. ”Nyt ei ole aika leijua pilvilinnoissa. Molemmissa tuntureissa on tehty suuret investoinnit, uusien perään on turha haikailla.” Jotain toimitusjohtajasta sentään saa irti. Ahon unelmissa Rukan sydän eli kävelykylä elävöityisi entisestään. Myös kylpylä ja itäkylä olisivat rakenteilla. ”Pyhällä ainutlaatuisen luonnon ja tunturin mahdollisuuksia ei ole vielä lähellekään hyödynnetty. Pyhä on aidosti Suomen paras paikka hiihtää. Se pitää kertoa kaikille”, Aho näkee.

K

ymmenen vuotta on Ahon mielestä pisin aika, joka kannattaa olla samassa duunissa. Sinä aikana hän haluaa olla rakentamassa Lapista matkailukohdetta, joka tunnetaan maailmalla puhtaan luontonsa ansiosta. Vaikka toimitusjohtajan työ jossain vaiheessa loppuukin, se on varmaa, ettei Aho jää koskaan eläkkeelle hiihtämisestä. ”Laskettelu on paras harrastus vauvasta vaariin. Jenkkikeskusten iskulause ’a family who skis together, stays together’ kiteyttää, miksi tämä on perheen yhteinen juttu”, Aho sanoo.

VERBIERIN KIROUS

R

akkaus lasketteluun on ollut lähellä kääntyä Ville Ahon kohtaloksi kahdesti. Hän eksyi 11-vuotiaana kaverinsa kanssa Verbierin metsään kovassa pakkasessa. Pojat löytyivät vasta aamuyöllä 12 tuntia katoamisen jälkeen kallion kylkeen leiriytyneinä. ”Emme kuvitelleet kuolevamme, mutta kylmä oli. Iltapäivälehdet kirjoittivat, että olimme neuvokkaita, kun pysyttelimme hereillä. Todellisuudessa yritimme nukkua, jotta aika menisi nopeammin”, Aho kertoo. Kolmetoista vuotta myöhemmin Aho oli jälleen Verbierissä, jonne oli pitkästä aikaa satanut paljon lunta. Petollinen puuteri houkutteli Ahon kavereineen merkittyjen rinteiden ulkopuolelle. Pojilla oli lumivyöryreput ja piipparit, mutta varusteiden käytön harjoittelu oli jäänyt vähiin. Lumipatja lähti vyörymään Ahon alta. Hän uppoutui liikkuvaan lumeen ja pyöri sen mukana kuin pesukoneessa. ”Olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sitten tuli vielä toinen vyöry päälle ja lumi tiivistyi entisestään. Se oli kamalaa.” Aho jäi istuvaan asentoon eikä happea ollut yhtään. Hän menetti tajunsa muutamassa minuutissa ja virkosi vasta, kun rinnepelastajat iskivät adrenaliinipiikin käsivarteen. ”Herätessäni olin vielä puoliksi hangessa kiinni. Näin auringonpaisteen kuopan pohjalta ja pelkäsin, että sieltä tulee uusi vyöry päälle.” Vyörystä selviäminen oli pieni ihme. Ahon pään päällä oli ollut kaksi metriä lunta, ja pelkkä kaivaminen kesti parikymmentä minuuttia. Monilla muilla ei käynyt tuuri: sinä päivänä alueella kuoli neljä ihmistä. Viimeisen kerran Aho kävi Verbierissä kolme vuotta lumivyöryn jälkeen. Sillä kertaa hänen vaimonsa Miia Aho rikkoi polvensa. ”Totesimme, ettei Verbier ole meidän paikka. Sillä on huono karma”, Aho toteaa puoliksi huvittuneena.


Sanat: Arttu Muukkonen Kuvitus: Meri Peltonen

Suomilautailun DNA Suomalaisia lumilautailijoita on ponnistanut maailman huipulle poikkeuksellisen paljon. Nietoksen tutkiva toimittaja Arttu Muukkonen selvitti syitä menestyksen taustalla.

niEtos

Kellertävät iltamäet

Liittoutuminen kannattaa aina

Yksi suomikeskusten etu on ollut pitkät aukioloajat. Kaamosta vastaan on taisteltu valaisemalla rinteet - myös iltaisin. Ilmiö on pohjoismainen. Niinpä tulevat lautatähdet ovat päässeet koulupäivän jälkeen laskemaan keinovalossa, usein iltayhdeksään asti. Esimerkiksi Alpeilla hiihtokeskusten hissit pysähtyvät yleensä viimeistään viideltä. ”Alkukaudesta on siistiä mennä aamupäivällä mäkeen, kun on vielä pimeää ja rinteet valaistu. Kun tulee valoisaa, voi pitää muutaman tunnin tauon kämpillä ja mennä takaisin mäkeen iltapäivällä, kun taas pimenee. Kelillä ei silloin ole merkitystä samalla tavalla kuin jäätiköillä, jossa mennään aamulla ylös ja jos näkyvyys on huono, ei voi tehdä oikein mitään”, kehuu Ounasvaaran juurella ja Rukalla varttunut Antti Autti.

Suomi on yhdistysten luvattu maa, sillä täällä on totuttu toimimaan järjestöissä ja yhdistyksissä jo 1800-luvun puolelta lähtien. Ei siis ole ihme, että uuden ja kapinallisena pidetyn lajin ympärille perustettiin toimintaa organisoiva yhdistys – Suomen lumilautaliitto, alkuperäiseltä nimeltään Snowboardliitto – jo vuonna 1988 Oulussa. Se on maailman toiseksi vanhin lautaliitto.

66

Lajiliitto on tuonut nuoreen lajiin pitkäjänteisyyttä ja valmennustietoutta. Maajoukkueen kautta laskijat ovat päässeet myös kokeilemaan siipiään isoissa kilpailuissa. ”Ne maat, joissa on lautaliitto, ovat aina menestyneet hyvin. Esimerkiksi Italiassa on ehkä maailman parhaita parkkeja, mutta ei samankaltaista liittotoimintaa. Italialaiset eivät ole nousseet samalla tavalla huipulle kuin vaikkapa suomalaiset”, sanoo Suomen Lumilautaliiton toiminnanjohtajana vuosina 2006-2014 toiminut Mats Lindfors.


Suomi Cup Suomen kisapuolen tähdet alkaen Jussi Oksasesta ja jatkuen Enni Rukajärveen ovat kaikki ponnistaneet menestykseen lumilautaliiton kisoista. Legendaarisin lienee Suomi Cup, joka keräsi kaikki suomalaiset lautailijat mittelemään taidoissaan ja tapaamaan toisiaan 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle. Kiertue tarjosi näytönpaikkoja, kisakokemusta ja ponnahduslaudan eteenpäin. Suomicup oli pitkään pelkkä paippikilpailu. Vancouverin paipin olympiapronssimitalisti Markku Koski aloitti kisauransa Suomicupissa vuonna 1993.

“Ekoissa kisoissa omassa sarjassani oli kolme osallistujaa, mutta heti seuraavissa jo kymmeniä – buumi käynnistyi juuri silloin. Parhaiten on jäänyt mieleen se fiilis, kun kaikki halusivat kehittyä ja oppia uutta, voitto ei ollut tärkein juttu. Tempuilla ei ollut niin väliä, vaan nimellä ja tyylillä pääsi pitkälle. Toki se on vastoin kaikkea kisaetiikkaa, mutta elämäntyyli siinä ympärillä oli silloin niin merkityksellistä, eli ihan hyvä vaan. Femmoilla ja seiskoilla pärjäsi hyvin, ja 90-luvun loppuun asti tehtiin vikasta hitistä handplantteja.”

Näkemykselliset maahantuojat Tyylitietoinen media portinvartijana Jo telakoituneen Slammer-lautailulehden kaikki päätoimittajat olivat tyyliä arvostavia valokuvaajia. Kalle Mustonen, Juha Mustonen, Peter Hasselgren ja Kalle Tarkiainen sekä AD:t, kuten Jari Salo, toimivat portinvartijoina lumilautakulttuurin ja -tyylin pää-äänenkannattajassa. Teknisesti hyvä kuva ei riittänyt, jos laskija ei näyttänyt kuvassa hyvältä. Rima on siis ollut korkealla, ja lehden lukijat, joista monet ovat olleet nuoria laskijoita, ovat oppineet hakemaan omaankin laskemiseensa tyyliä.

Tapahtumat ja kilpailut ovat tärkeitä lajikulttuurin rakentajia ja ylläpitäjiä. Ne pitävät laskijat lajin parissa ja keräävät uutta harrastajakuntaa. Suomessa maahantuojat ovat tukeneet erilaisia tapahtumia alusta asti. Merkittävin tukija on ollut Burtonin maahantuoja Markus Aarni, joka on jeesannut paitsi laskijoita, myös lajikulttuuria. Maailmalle Aarni on saattanut Burtonin Suomentiimistä muun muassa Aleksi Vannisen, Sebu Kuhlbergin, Satu Järvelän, Peetu Piiroisen, Roope Tonterin ja Enni Rukajärven. “Meillä on ollut mahdollisuus sponsoroida useita laskijoita, ja maailmalle puskeminen on tietysti paitsi hienoa, myös taloudellisesti järkevää. Kun suomalaiset pääsevät isompiin ympyröihin, ei minun tarvitse enää maksaa heidän reissujaan”, Aarni selittää.


Luovuus ja rohkeus yhdistyiv채t aerial-hypyiss채 1980-luvulla.

niEtos

68


Urheilun ja ilmaisun välissä Sanat: Kalle Leinonen Kuvat: Ari Heinilä, Harri Tarvainen Kulttuuri-ilmiö, ajanvietettä vai urheilua? Olympiadebyyttinsä Sotshissa tehnyt vapaahiihto painii nyt pitkälti samojen ongelmien kanssa kuin lumilautailu viisitoista vuotta aiemmin.

K

un sanon mafia, tarkoitan mitä useimmat näkevät siinä sanassa: ihmisiä, jotka ottavat vallan antamatta kenenkään tarkastella tekemisiään sisältä päin.

tui pian ristiriitaan muiden lumilautailusta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Isot kihot KOK ja FIS olivat saapuneet lajiyhteisön leikkikentälle.

Sitaatti kuuluu 1990-luvun menestyneimmälle lumilautailijalle Terje Håkonsenille, joka ilmaisi pettymyksensä kansainvälisen olympiakomitean toimintaan lumilautailun olympiadebyytin kynnyksellä vuonna 1998. Håkonsen oli aiemmin kieltäytynyt osallistumasta kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n järjestämälle karsintakiertueelle ja protestin merkiksi päätti myös boikotoida Naganon kisoja.

Vastakulttuurista kummunnutta lumilautailua oltiin ottamassa puoliväkisin mukaan perinteisen kilpaurheilun suurimpaan tapahtumaan, eikä tilanne enää olisi harrastajien omissa käsissä.

T

arkoituksena on olla luova ja rohkea, ja toisin kuin alppihiihdossa, jossa kaikki näyttävät samalta, tässä lajissa yritetään näyttää uniikilta.

Ennen tätä kuuluisaa kannanottoa lumilautailu oli kasvanut maailmanluokan talviurheiluksi pitkälti lajiyhteisön sisälNäillä sanoin 1970-luvun freestylehiihdon pioneeri Wayne lä. Ensimmäisissä kilpailuissa järjestäytyneisyys oli vähäistä Wong kuvaili toimittajalle luonnonkumpareikossa laskettaja tapahtumat toimivat kirjaimellisesti vaa hotdog-hiihtoa. Aivan kuten lumilaskijoilta laskijoille -periaatteella. Tullautailukin, freestyle sai alkunsa hartaessa 1990-luvulle lumilautailu kasvoi rastajien omasta taipumuksesta luoda vaivihkaa tasolle, jolla puhtaasti laskiuutta ikivanhan lasketteluperinteen Isot kihot KOK ja FIS javetoinen järjestelmä ei enää voinut päälle. Parhaimmillaan hotdog-tapahtutoimia entiseen malliin. Yhteistä asiaa mat keräsivät yhteen tuhansia harrastaolivat saapuneet lajihoitamaan perustettiin kansainvälinen jia. Tyyli oli vapaata, suoritukset villejä yhteisön leikkikentälle. lumilautaliitto ISF, joka kuitenkin ajauja laskijat rinteiden rokkitähtiä.


Lopulta hotdog lankesi samaan ongelmaan, jonka jokainen arvostelulaji joutuu ajan myötä kohtaamaan. Kilpailujen kasvaessa voittaminen ja häviäminen ei enää ollut yhdentekevää, ja vapaamuotoisessa lajissa oli ajoittain vaikea tietää, millainen suoritus oikeuttaisi korkeimmalle korokkeelle. Niinpä 1980-luvulle tultaessa hotdogin kapinahenki luisui hitaasti mutta varmasti kohti nykyistä kumparelaskua, jonka rinnalla freestylehiihdon ytimen muodostivat aerials-hypyt sekä 1990-luvulla kilpailuista kadonnut suksibaletti.

Ajan hengen mukaisesti skeittauksesta kasvoi 1960-luvun Kaliforniassa pahojen poikien laji osaltaan siksi, että yhteiskunta suhtautui epäluuloisesti takapihojen pooleilla luvatta rullaaviin nuoriin. Puhuttiin moraalikadosta, jonka korostaminen entisestään vauhditti erilaisten vastakulttuurien muodostumista. Myöhemmin samoista lähtökohdista myös lumilautailun sisäinen yhteenkuuluvuus vahvistui, kun laudalla laskeminen pysyi pitkään kiellettynä useissa laskettelijoiden kansoittamissa hiihtokeskuksissa.

Alkuaikojen lasketteluvastaisuudella luTyyli oli vapaata, suorimilautailua brändättiin omaksi alakultuosituhannen vaihtuessa twin tukset villejä ja laskijat tuurikseen hauskana ja vaihtoehtoisetip -sukset, lumilautakulttuurisrinteiden rokkitähtiä. na liikuntamuotona. Symbolisen kuvan ta otetut vaikutteet ja tyytymättömyys tilanteesta antaa vuoden 1985 James kaavoihin kangistunutta freestylea kohBond -filmi 007 ja Kuoleman katse, jonka taan loivat pohjan nykyaikaiselle vapaaavauskohtauksessa Bond improvisoi rähiihdolle. Jälleen kerran toiminta lähti jähtäneen moottorikelkan etusuksesta liikkeelle löyhistä järjestelyistä, joiden lumilaudan ja jatkaa pakomatkaansa renoli ajan myötä vakavoiduttava kasvanosti surffimusiikin säestyksella suksilla takaa-ajavien pahisneen lajin vaatimalle tasolle. 2000-luvun alussa parhaat parten kaatuillessa nolosti. keissa ja paipeissa laskevat suksijat olivat jo ammattilaisia, mutta kisojen tuomarointi oli vaihtelevaa, eikä esimerkiksi Laskettelu ja lumilautailu lähentyivät uudelleen 2000-luvulla kauden päätapahtumaan X Gamesiin ollut olemassa minlajien siirryttyä samoille suorituspaikoille uusien vapaahiihkäänlaista järjestelmällistä karsintakiertuetta. täjien mukana. Parhaimmillaan yhteiselo on auttanut molempia osapuolia. Suuremmalla samanhenkisellä porukalla Samaan aikaan vapaahiihdosta haluttiin tehdä olympiakelon myös suurempi vaikutusvalta esimerkiksi parkkien ja tapoinen laji sisarensa lumilautailun rinnalle. Oli jälleen uusien pahtumien suunnittelussa. Pahimmillaan taas lajit on haluttu ratkaisujen aika. nähdä kilpailijoina, jotka samoista harrastajista taistellessaan eivät palvele oikeastaan kenenkään etua.

V

V

apaahiihdon, kuten lumilautailunkin juuret ovat 1950–60-lukujen länsimaisen nuorisokulttuurin murroksessa. Sotien jälkeen keskiluokka kasvoi, kotitaloudet vaurastuivat ja nuorista tuli kulutusyhteiskunnan jäseniä, joilla oli aiempaa enemmän vapaa-aikaa .

niEtos

70

V

apaahiihdon kehittyessä myös suhde kilpailemiseen on väistämättä muuttunut. Alkuaikoina kilpailut olivat parhaimmillaan kuin kokoontumisajoja, joissa samanhenkiset harrastajat löysivät toisensa, ja esimerkiksi palkintoraho-


Hotdog-buumin aikaan laskijat olivat rinteiden rokkitähtiä. Legendaarisen Luupäätiimin Jarmo Väijy Timlin fanien piirittämänä.


AJ Kemppainen edusti Suomea Sotshin olympialaisissa. Kuvassa h채n tyylittelee kotikeskuksensa Rukan paipissa.

niEtos

72


ja saatettiin isoissakin kisoissa jakaa finalistien kesken.

Laskijavetoisena organisaationa TTR (Ticket to Ride) saavutti nopeasti enemmistön tuen. Painoarvoa ei ainakaan heikentänyt se, että eräs järjestön perustajajäsenistä oli kukapa muukaan kuin olympiaboikotista sisuuntunut Terje Håkonsen, josta oli tapauksen jälkeen kasvanut melkoinen mielipidevaikuttaja. Vuodesta 2012 TTR:n kisakiertue on kantanut nimeä World Snowboard Tour.

Viime vuosina kilpailuhenkisyys on lisääntynyt. Yhä useammat kisalaskijat valmentautuvat ammattimaisesti erikoistumaan vain yhteen lajiin, ja uudet temput harjoitellaan kuukausia etukäteen vallitsevan tuomarilinjan mukaisiksi. Kun samat laskijat ovat vieläpä niitä, jotka keräävät median ja sitä kautta uusien juniorien huomion, on urheilu tullut jäädäkseen myös vaEhkä todellisuus on paahiihdon kentälle.

TTR:n ideologian mukaan lumilautailu haluttiin pitää lumilautailijoiden käsisjotakin molempien sä. Vanhat yhteisöllisyyttä ja hauskanpinäkökantojen väliltä. Lumilautailun urheilullistumisen väitetoa korostaneet arvot eivät saisi kadota, tään usein alkaneen Naganon olympiaja kaikki kisajärjestelyistä tuomarointiin laisista. Vapaahiihdossa taas Sotshin järjestettäisiin palvelemaan laskijoita. olympiadebyyttiä on radikaaleimmisMaailmalle haluttiin viestittää suurin sa puheenvuoroissa kuvattu pisteeksi, sanoin, että lumilautailu ei ollut yksi laji jossa halfpipe ja slopestyle irtaantuivat muiden joukossa, vaan oma maailmanpysyvästi muusta vapaahiihdosta omiksi lajeikseen. Histolaajuinen yhteisönsä. riaan viitaten tapahtumaa on verrattu vuoteen 1979, jolloin FIS otti villinä rehottaneen hotdog-hiihdon siipiensä suojiin Vapaahiihtäjät, jotka olivat hieman huvittavastikin kopioija alkoi muokata lajia kohti nykyistä, säännellympää kumpaneet lumilautailijoita koko vuosituhannen alun, perustivat relaskua. oman vastaavan kattojärjestönsä vuonna 2007. Järjestö sai nimen AFP (Association of Freeskiing Professionals) ja sen Historia saattaa siis toistaa itseään, mutta todellisuudessa urtoiminta tuomarointiklinikoineen ja ranking-järjestelmineen heilullistuminen on tuskin pelkästään olympialaisten syytä. perustui alusta asti pitkälti samoihin arvoihin kuin TTR:n. Todennäköisemmin säännöt, byrokratia ja kilpailu lisääntyvät missä tahansa lajissa siinä vaiheessa, kun se kasvaa tarPerustamisestaan lähtien AFP palveli vapaahiihtäjien enempeeksi suureksi. Olipa kyseessä olympialaji tai ei. mistön halua saada laji lumilautailun rinnalle olympialaisiin. Vaikka kaikki eivät ajatuksesta pitäneetkään, ei vuoden 1998 kaltaista vastarintaliikettä koskaan ilmaantunut. Suurin osa kriittisistä kannanotoista kuultiin vasta, kun päätös KOK:n kabineteissa oli jo tehty. ilpaileminen on aina ollut keskeinen osa suksilla ja Sotshin jälkeen vapaahiihto on lumilautailun kanssa olympialaudalla laskemisen historiaa. Jotta kilpailujen suorilaisissa nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin -aatetta tuspaikat pysyisivät hyvinä, tuomarointi reiluna ja järjestelyt vaalivien lajien joukossa erikoisessa asemassa. Kisojen ajan johdonmukaisina, tarvitaan laskijavetoisissa lajeissakin aina molemmat lajit ovat maailman silmissä kilpaurheilua siinä byrokratiaa. missä muutkin, vaikka oma yhteisö ajattelisikin toisin. Ehkä todellisuus on jotakin molempien näkökantojen väliltä. Vuonna 2002 joidenkin rukouksiin vastattiin, kun TTR-niminen lumilautailijoiden kattojärjestö aloitti toimintansa.

K


Sanat ja kuva: Arttu Muukkonen

Narraamisen lumous P i l k k i m i n e n s o p i i s u o m a l a i s e e n s i e lu n m a i s e m a a n: s i i nä s a a o l l a o m i s sa o lo i s sa a n, h i l ja a. M u t ta s e u r a a k i n löy t y y, j o s s i tä h a lua a.

niEtos

74


yhän vapputapahtuma Mayday maistuu vielä suussa ja näkyy silmissä, kun hyppään bussin kyytiin hotellin edustalta. Aamukuudelta on jo pohjoisessa valoisaa. Kevääseen kurkottava mäntymetsä vilistää silmissä matkan taittuessa kohti Kilpisjärveä. Siellä odottaa pilkkijöiden suurtapahtuma, Vain 2 kalaa.

P

Mietin pilkkimisen syvintä olemusta bussin halkoessa lumista maisemaa. Se sopii suomalaiseen kansanluonteeseen. Pilkillä voi eristäytyä fyysisesti muista, mutta kuitenkin ollaan porukassa. Maisema on avoin, mieli ja katse lepäävät. Saa olla hiljaa, muuten kala ei syö. On kylmä. Toisaalta pilkkiminen on vähän kuin lottoamista. Ei omia numeroita kerrota naapurille, kuten ei parhaita kalapaikkojakaan. Pohjoisessa kalamiehet tietävät, mistä ja milloin rautua nousee vaikka kymmeniä tunnissa. Sitä ei etelän kävijälle paljasteta.

päivän muihin saaliisiin nähden jättiläinen. Liikuttelen pilkkiä ylös alas, vähän väristelen, kuten ohjeeksi kerrottiin. Rautu kiinnostuu minusta. Sitten se katoaa. Tunne on kuin puoli neljältä yökerhossa.

Pilkkiminen on vähän kuin lottoamista. Ei omia numeroita kerrota naapurille, kuten ei parhaita kalapaikkojakaan.

Pilkkiminen on jännittävää ensikertalaisellekin. Se ei ole sähäkkää kuten älypuhelimen näytön selailu, mutta tarkkana pitää olla. Parasta kalojen narraaminen on Lapissa keväällä, kun aurinko lämmittää jo vähän niskaa. Kairalla reikä syvään tunturijärveen, porontalja alle eristämään jäätä, joka sulaa vasta kesäkuun lopulla.

ilkki veteen, koukku uimaan lähelle pohjaa, muutamaan metriin. Sitten rohkeasti pää reiän päälle, kädellä peitetään muu suora valo. Avautuu vedenalainen maisema, kylmiä sinisen sävyjä. Kuulee oman hengityksen.

P

Sitten odotellaan, kaikessa rauhassa. Hidasta, ei tässä mitään tapahdu. Mutta sitten tapahtuu. Kala ui lähelle syöttiä. Se kiertelee, katselee, pohtii. Tämä on rautu, Lapin halutuin ja toivotuin kala. Parikymmentäsenttinen, ei erikoinen, mutta

Nostan katseeni jäälle. Muutkin pilkkivät keskittyneesti päät jäässä kiinni. Osa on kääntynyt ottamaan aurinkoa. Ei ole kaloja näkynyt, sanovat. En kerro omasta liehittelystäni mitään. Sitten rautu liukuu taas paikalle. Toukka on viety, huomaan, kun kelaan siimaa sisään. Lähden kahvitauolle. Kuulemma olisi pitänyt nykäistä, kun kala on koukulla. Muuten se huomaa, ettei tämä ollutkaan syötävää ja karkaa. Eivät sitten kertoneet aloittelijalle kaikkea.

ilkkiminen tuo suomalaisia myös yhteen. Kun saavun Kilpisjärvelle, avautuu edessä odottamaton maisema: kaksirivinen asuntoauto- ja vaunuletka venyy miltei kolmikilometriseksi nauhaksi kylän läpi kulkevalla tiellä. Suomessa järjestetään kymmeniä pilkkikisoja vuosittain, joista SM-kisat ja tämä Kilpisjärven pilkkitapahtuma vetävät runsaslukuisimmat osallistujamäärät.

P

Kisapäivänä näky on huima. Tuhat ihmistä istuu jalkapallokentän kokoisella neliöllä, kukin yksin, mutta silti yhdessä. Tunnelma on keskittynyttä, joillakin myös vähän riehakasta. Kalansaalis on mielessä, vaikka harvoin Kilpisjärven kilpailualueelta mitään nousee. Illalla lauletaan karaokea ja tanssitaan. Sitten jaetaan palkintoja, osa kalansaaliin perusteella, loput arvotaan. Päävoitto, kymppitonnin mönkijä, menee 204-grammaisella siialla. Oma tunturijärven rautunikin olisi ollut isompi. Ihan varmasti.


Angry Birds™ © 2009 - 2014 Rovio Entertainment Ltd.

Riemua kuten haluat

Angry Birds -loma Kuusamon Tropiikissa alk. 63 €/hlö

Aktiivinen Angry Birds -loma koostuu virkistävästä kylpylästä, yhdessäolosta ja tietenkin vierailusta koko perheen Angry Birds Activity Parkiin! Perheloma alk. 184 €. Sisältää majoituksen 2 hh tai perhehuoneessa max. 2 aik.+2 lasta, aamiaiset, kylpylän vapaan käytön sekä liput Angry Birds -puistoon. Perhehuoneen hintaan kuuluu 4 lippua/vrk ja 2 hh hintaan 2 lippua/vrk Angry Birds -puistoon. Tarkista aukioloajat ja lippujen hinnat holidayclub.fi/angrybirds Varaa loma netistä holidayclub.fi tai soita 030 68 600 ma–pe 8–18, la 10–15

Puheluiden hinnat 030-numeroihin: Lankapuh: 0,0828 €/puh. + 0,07 €/min., matkapuh: 0,0828 €/puh + 0,17 €/min



now available in

Uusi täyden palvelun lääkärikeskus-sairaala Kampissa! Annankatu 32, Helsinki p. 010 380 3838

Lääkärikeskus Aava Orto-Lääkärit lukeutuu Suomen merkittävimpiin yksityisiin liikuntalääketieteen, ortopedian, neurokirurgian ja käsikirurgian osaajiin. Asiakkaamme ovat ammattilaistemme pätevissä ja luotettavissa käsissä jokaisessa hoidon vaiheessa. Huippuluokan erityisosaajamme ja osaava henkilökuntamme takaavat palvelu lupauksemme, Sinua varten, pitävyyden.

www.aava.fi


PITKÄ VIIKONLOPPU EI OLE AJANMÄÄRE

VAAN MIELENTILA*

HIIHTOPÄIVÄ JA YÖ ALK. 99€/HLÖ. SIS. HISSILIPUN, MAJOITUKSEN, VÄLINEET JA TÄYSIHOIDON. www.ski-inn.fi/inclusive


Kuvamatka Pyh채tunturin keroille ja kuruihin Reino Kalliolan, Matti Ollilan, Simo Vilhusen, Ari Heinil채n, Juha Laineen ja Teemu Lahtisen silmin.

Reino Kalliola Pyh채tunturin kansallispuisto

niEtos

80


Matti Ollila Kultakero Joel Lahti


Simo Vilhunen Saunakuru Mikko Halinen

niEtos

82


Ari Heinilä Isokuru Juha ”Putte” Nykänen ja Juha ”Pikkuväijy” Timlin


Pyh채tunturi Oy:n arkistokuvia niEtos

84


Juha Laine Piste Palander


Ari Heinil채

niEtos

86

Sarvikuru



Juha Laine Piste Palander

niEtos

88


Teemu Lahtinen Huttu-Ukko Matti Ollila



LÄÄKÄRIASEMA BENE • RUKA

1.12.2013–1.5.2014 • Lääkäripäivystys / Doctor, Call 24/7

+358 40 70 77 123

Kauppakeskus Kumpare, Ruka


AFTER SKI | BISTRO

Sanat: Veera Vihervaara Kuvat: Harri Tarvainen

YKSINKERTAISESTI

MAUKASTA

Poronkäristys on Lapin tunnetuin perinneruoka, joka löytyy lähes jokaisen pohjoisen ravintolan menusta. Jo ennen à la carte -listojen valloitusta poronkäristys TOIMI satoja vuosia poromiesten arkisena lounaana.

K

äristys on syntynyt olosuhteiden ohjaamana. Menneinä vuosisatoina poromiehet hakivat poronsa erotusta varten metsästä ja tuntureilta hiihtäen. Poronliha toimi maukkaana ja kätevänä reissueväänä. Kun poro laitettiin metsässä lihoiksi, jäätyi se pakkassäässä. Poronkäristys syntyi, kun ruoan kypsennystä nopeuttaakseen poromiehet leikkasivat kohmeisen poronlihan puukolla ohuiksi suikaleiksi.

Riittävän kohmeinen liha ja terävä veitsi helpottavat käristyslihan leikkaamista.

Hartaasti hauduttaen Perinteitä kunnioittaen Poronkäristyksen valmistus onnistuu vain muutamalla ainesosalla, mutta lopputulosta voi myös hienosäätää erilaisilla resepteillä. Perinteiset käristyksen kokkaajat vannovat yksinkertaisuuden nimeen, esimerkiksi rovaniemeläinen kokki Roope Kotila. ”Jotkut laittavat poronkäristykseen vaikka mitä, esimerkiksi pekonia tai mausteeksi pippuria. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei

niEtos

92

poron hienoa makua kannata turhaan sotkea, kun yksinkertaisimmillaan ihan pelkkä suola riittää mausteeksi.” Kotila, vuoden nuori kokki 2014, laskee myös voin käristysmausteeksi, ja neuvoo käyttämään sitä runsaasti: ”Kiloon lihaa laitan yleensä noin 250 grammaa voita. Saattaa kuulostaa paljolta, mutta jos rasvan kanssa säästelee, voi lopputulos olla turhan kuiva.”

Poronkäristyksen haudutusajasta on monia näkemyksiä. Lihan ollessa paistia voi kymmenenkin minuuttia riittää, mutta yleensä käristysliha vaatii pidemmän haudutuksen. Kotilan nyrkkisääntö haudutukseen on ”tunti per kilo”. Mehukkaan, hartaudella haudutetun poronkäristyksen viimeistelee suolakurkkujen ja puolukoiden kanssa tarjoiltava pottumuusi, Lapin puikuloista valmistettu totta kai.


Perinteinen poronkäristys (3-4 annosta) 1 poron kylkirulla tai n. 700 g poron lapaa, etuselkää, paistia tai valmiiksi siivutettua käristyslihaa n. 150 g voita tai poron rasvaa eli kuuta 2 dl vettä 1,5 tl suolaa

Valmistusohje • Anna lihan sulaa kohmeiseksi (n. -6 astetta), leikkaa siivuttamaton liha pituussuunnassa halki ja vuole siitä ohuita käristyslastuja poikittaissuunnassa. Valmiiksi siivutetun käristyslihan voit ottaa käyttöön sellaisenaan. • Sulata rasva padassa. Paras valmistusastia on valurautapata, mutta iso kannellinen paistinpannukin käy. • Lisää käristysliha pataan pienissä erissä ja ruskista. Paras käristys saadaan oikein kuumalla pannulla reilussa rasvassa paistaen. • Kun kaikki lihat on ruskistettu, lisää vesi ja suola. • Pienennä lämpöä ja anna hautua kannen alla 30 minuutista tuntiin. Kauemminkin voi antaa hautua, jos aikaa riittää.


AFTER SKI | HISSIFILOSOFI

Sanat: Noora Lintukangas Kuvitus: Suvi Suitiala

Pienestä kii Elämä on täynnä pieniä ja suuria lottovoittoja sekä niiden väleihin osuvia pettymyksiä ja epäonnistumisia. Ulkoisille olosuhteille ei usein voi mitään, mutta mielelleen ja asenteelleen voi paljonkin.

U

rheilijat ovat jo pitkään hakeneet suoritukseen rentoutta ja pyrkineet vapauttamaan jännittämiseen tai pelkoon sitoutuneen energian hyötykäyttöön henkisen valmennuksen avulla. Henkinen valmennus on mielen potentiaalin laajempaa käyttöä, itseluottamuksen kasvattamista, mielenhallinnan opettelua ja keskittymisen harjoittelua erilaisten mentaalisten mallien ja tekniikoiden avulla. Asenteen ja mielen merkitys yhdistetään pärjäämiseen nykyään paitsi urheilussa, myös työssä ja ihan jokapäiväisessä elämässä. Onnistuminen, menestys ja onnellisuus ovatkin hyvin paljon mielenhallinnasta kiinni. Joogaoppien mukaan mieli räjäyttää tajuntaamme joka sekunti tuhat ajatusta, joista se valitsee summamutikassa yhden. Siksi ajatukset tuntuvat joskus hyppivän melko kummallisia ratoja aiheesta toiseen. Mielen hälinän hiljentäminen on välttämätöntä esimerkiksi keskittymisen kasvattamiseksi. Keskittyminen taas tuo onnistumisia ja itseluottamusta. Itsensä voittaminen ja onnistumisen elämykset vaativat siis myös kovaa henkistä kuntoa.

O

li edessä sitten pujottelun maailmancup tai kauden ensimmäinen lasku Pyhän rinteillä, on kyse taidon ja treenimäärän lisäksi kamppailusta oman itsensä ja oman suorituskykynsä kanssa. Kun taito ja tekniikka ovat olemassa, on loppu kiinni pään sisältä.

niEtos

94

Miten itsestään saa tärkeällä hetkellä irti sen sata prosenttia, jonka treenitulosten pohjalta pitäisi olla saavutettavissa? Itämainen lähestyminen mielenhallintaan on meditaatio, joka sekin on keskittymistä. Kun keskittyy johonkin tarpeeksi helppoon ja olennaiseen, kuten omaan hengitykseensä, saa yhteyden syvään sielun voimaan. Hengityksen avulla voi kontrolloida mieltä, ja se joka kontrolloi omaa hengitystään, kontrolloi maailmaa, sanoo jooginen viisaus. Keskity omaan hengitykseesi, siihen parhaillaan käynnissä olevaan hengenvetoon, joka pitää sinut elossa. Juuri nyt kaikki on hyvin. Sinä hengität, mikä voisi olla tärkeämpää? Voit myös kokeilla erästä vapaasukeltajien käyttämää tekniikkaa pulssin alentamiseksi ja rentoutumisen lisäämiseksi: uloshengitys on puolet pidempi kuin sisäänhengitys. Laske sisäänhengityksellä vaikka neljään ja uloshengityksellä kahdeksaan. Keskitä ajatukset hengittämiseen ja laskemiseen. Tai opettele rentoutustekniikka, joka toimii varmasti. Tee rentoutumisesta automaatio. Se vaatii harjoittelua, mutta kannattaa tiukan paikan tullen. Tekniikoita on monia. Koska jännitys pakkautuu helposti hartioihin ja kasvoihin, voit rentouttaa tietoisesti kasvojasi. Kasvojen rentoudella on suora yhteys mielen rentouteen. Pidä silmiä kiinni ja anna kasvojen ”valua alaspäin” ikään kuin olisit lämpimän vesiputouksen alla.


K

ukaan ei ole täydellinen, eikä täydellisyyttä voi tavoittaa. Se kannattaa hyväksyä. Epätäydellisyys on olennainen osa ihmisyyttä, eikä kannata hävetä sitä, että on ihminen. Parhaimmillaan epätäydellisyys ajaa kehittymään. Mutta itselleen on epätäydellisenäkin annettava lupa elää ja onnistua. Sitä ei kukaan muu voi tehdä, vaikka apua usein odotetaan ulkopuolelta. Joskus kannattaakin miettiä, millaisella äänellä itselleen puhuu. Kannustaako ja kiittääkö? Vai vertaileeko muihin itselleen rangaistuksia ja palkintoja jakaen? Jatkuva vertaaminen on tuhoisaa ja estää pysyvän onnellisuuden. Maailmassa on aina niitä, joilla menee ”paremmin” tai ”huonommin”.

M

onissa elämäntapahtumissa kyse on asenteesta ja siitä, että asiat saavat juuri sellaisen merkityksen kuin niille antaa. Elävä esimerkki henkisen kantin lujuudesta on 24-vuotias Pekka Hyysalo, joka vajosi neljä vuotta sitten koomaan lasketteluonnettomuuden seurauksena. Tuuli tarttui nuoreen mieheen kesken huiman hypyn ja paiskasi rinteeseen. Ennuste oli huono. Lääkärien mukaan kannatti olla kiitollinen, että ylipäänsä oli elossa. Hyysalo ryhtyi treenaamaan itseään kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Aivovamma olisi pysyvä, mutta kaikki muu oli itsestä kiinni. Pekka Hyysalo joutui opettelemaan uudelleen kävelemisen, nyt hän treenaa ensimmäiselle maratonilleen.

Kannustaminen, kiittäminen ja rohkaiseminen tuo elämään iloa, joka syntyy puhtaasti omasta itsestä. Silloin keskittyy oikeaan asiaan: omaan suoritukseen ja omaan kasvuun. Kirjoittaja on toimittaja ja kundaliinijoogan opettaja, jonka mielestä suurimmat joogaharjoitukset tapahtuvat joogamaton ulkopuolella.


AFTER SKI | SLOPESTYLE

Slopestyle

THE SWEETEST

of THINGS organiSed Nice & Neat. Kuvat: Harri Tarvainen Photo/Creative

niEtos

96


PEAK PERFORMANCE BLACKBURN DOWN JACKET

HELLY HANSEN LAZER JACKET

sh. 399,00€ | peakperformance.com

sh. 400,00€ | hellyhansen.com

BULA Natalie

K2 ANNEX 98

sh. 39,00€ | bula.fi

sh. 629,00€ | esakorpela.fi

HELLY HANSEN RADICAL PANT sh. 250,00€

PEAK PERFORMANCE JAQUARD SCARF sh. 69,00€

PEAK PERFORMANCE HELI BACKPACK sh. 129,00€

HELLY HANSEN ALPINE GLOVE sh. 50,00€


AFTER SKI | SLOPESTYLE

BULA Ninja sh. 25,00€ | bula.fi

HELLY HANSEN ACTIVE LS sh. 50,00€ | hellyhansen.com

LINE Future spin shorty sukset sh. 309,00€ | esakorpela.fi

LINE PIN sauva sh. 55,00€

niEtos

98


K2 RANT KYPÄRÄ

SMITH Squad lasketteluLASIT

MILLET HAPPY BEANIE

sh. 79€ | esakorpela.fi

sh. 109,00€ | esakorpela.fi

sh. 44,90€ | millet.fr

FISCHER Nightstick SUKSI

FISCHER Ranger 10+ vacuum cf Monot

MILLET steep 12 backpack

HALTI GAISSA 2-IN-1 JACKET

sh. 499,00€ | patrol.fi

sh. 549,00€

sh. 85,00€

sh. 699,95€ | halti.fi


AFTER SKI | SLOPESTYLE THE NORTH FACE BASE CAMP DUFFEL sh. 150,00€ | thenorthface.com

THE NORTH FACE FREE THINKEr JACKET sh. 500,00€ | thenorthface.com

niEtos

100

BUFF cyclone green hunt

FULL TILT B&E laskettelumono

sh. 45,90€ | buff.fi

sh. 519,00€ | esakorpela.fi


PETZL TIKKA RXP OTSALAMPPU

CAMELBAK CHUTE 0,75L

MILLET HEEL LIFT DOWN HOODIE

sh. 114,90€ | petzl.com

sh. 19,90€ | camelbak.com

sh. 309,00€ | millet.fr

TSL symbioz LUMIKENGÄT sh. 335,00€ tslsnowshoes.com

BUFF SPIDERMAN BALACLAVA JR.

RUKA HOOD FOR KIDS

BULA Rachel

sh. 33,50€ | buff.fi

sh. 45,90€ | ski.ruka.fi

sh. 35,00€ | bula.fi


AFTER SKI | SLOPESTYLE

JULBO UNIVERSE ZEBRA LASIT sh. 169,00€ | greendoor.fi

JULBO SYMBIOS KYPÄRÄ sh. 135,00€

BCA D-2 ext Lapio sh. 99,00€

BCA stealth sondi 240cm sh. 59,00€

HOUSE OF MARLEY LIBERATE DENIM KUULOKKEET sh. 109,00€ | houseofmarley.fi

MAGLITE SOLITAIRE LED TASKULAMPPU sh. 24,95€ | maglite.com

AEE S70 Kamera sh. 319,00€ | esakorpela.fi

BCA TRACKER3 PIIPPARI sh. 349,00€ | esakorpela.fi

PEAK PERFORMANCE HELium shorts sh. 160,00€ | peakperformance.com

niEtos

102


RIDE KINK LUMILAUTA sh. 389,00€ | esakorpela.fi

RIDE ANTHEM boa KENKÄ sh. 249,00€ RIDE EX LUMILAUTASIDE sh. 219,00€ GIRO COMBYN kypärä SMITH I/O LASIT sh. 179,00€

sh. 145€ | esakorpela.fi

RUKA & PYHÄ PASSION FOR SKIING VYÖ sh. 7,90€ | ski.ruka.fi


AFTER SKI | LASKIJAN SILMIN

LASKIJAN

SILMIN

Tällä palstalla julkaistaan Nietoksen Facebook-sivulla järjestetyn kuvakisan otoksia, Nietoksen ystävien lähettämiä kuvia sekä laskijoiden tunnelmia rinteestä ja rinteiden ulkopuolelta. Kuvat: Veli-Pekka Haajanen, Julius Konttinen, Erkki Laakso, Juhani Toivio, Arto Nevala, Tuomas Konttinen, Markus Härkönen ja Jaakko Markkanen

Ada Konttisen ensimmäinen puikkakisa Rukalla. > <Vili-koira ja vain varjo lumessa

niEtos

104


Wappulounaan bileet tuntuvat sielussa asti www.flickr.com/photos/soulevents/

”Saateenkaaren tällä puolen on Pyhä”

CURRENT HASHTAGS: #päälankutus #seuraaesimerkkiä #juhohaapalainen > < #anttisworldcup #bankedslalom #approach&attack


AFTER SKI | LUONTOHETKI

Sanat: Tuomo Pirttimaa Kuva: Esko Pitkänen / Cartina

Jänis tehty kaikkiin

lumiolosuhteisiin Ajoissa alkava talvi ja riittävästi lunta.

N

ämä toiveet olisivat melko korkealla metsäjäniksen top tenissä jos se laatisi listaa. Metsäjäniksen selviytyminen on rakennettu osan vuodesta lumen varaan, ilman sitä se on pulassa. Jänis kun ei voi mitään sille, että myöhään syksyllä turkki alkaa vaihtua harmaanruskeasta kesäturkista valkeaan talvikarvaan. Lumella tai pakkasella ei ole tekemistä värin vaihtumisen aikataulun kanssa, se säätyy päivän pituuden perusteella. Kun pysyvä lumi on Koillismaalla satanut tuhansien vuosien ajan pian lokakuun puolivälin jälkeen, meidän jäniksemme värin vaihto on säädetty siihen: päivän lyhetessä kuuteen tuntiin on syytä olla valkoinen, jos haluaa sulautua maisemaan.

Nykyisissä eurotalvissa vanha aikataulu ei aina päde. Jos vuoden lopulla rätkii räntää mustaan maahan, vitivalkoinen eläin on kuin huutomerkki saalistajille. Väärä aika, väärä paikka. Lumettomassa talvessa on kotonaan peltojänis eli rusakko. Se on eteläisen Suomen nykytalvien selviytyjä ja vallannut elintilaa jo Oulun korkeudelle. Pienikokoisempi metsäjänis on väistyvä laji rusakon edessä.

niEtos

106

Mutta Kuusamoon lumi sentään tulee, se on vielä varmaa, metsäjänis pääsee sulautumaan valkoiseen. Uuden lumen ensimmäisten päivien aikana jänis on haluton liikkumaan. Saaliseläimen vaisto varoittaa jättämästä lumeen jälkiä, joiden päästä kaksi- ja nelijalkaiset metsästäjät sen löytävät. Lumi ei vielä hidasta ketunkaan liikettä. Hangen kasvaessa nähdään, miksi rusakko ei pysty elämään Koillismaan olosuhteissa. Metsäjäniksellä on lumipuvun lisäksi myös lumijalka. Mitä upottavampi hanki, sitä suuremmaksi jäniksen käpälä aukeaa. Liikkuminen ja saalistajien pakeneminen on helppoa. Nietoksen vahveneminen talven mittaan auttaa jänistä ruuan hankinnassa. Se pääsee käsiksi korkeammalla olevaan puun kuoreen ja oksiin. Ne ovat metsäjänikselle vaatimatonta mutta kelvollista normiruokaa. Rusakko syö niitä vain henkensä hädässä, sen tavallinen ravinto löytyy maasta, ja nyt sitä peittää metrinen hanki. Tämä on viimeinen niitti siihen, miksi Kuusamossa metsäjänisten ei tarvitse väistyä rusakon tieltä. On vain yksi keli, johon jäniskin uppoaa. Jos yhtäkkinen lämpöaalto sulattaa syvän pakkaslumen kertarysäyksellä vetiseksi soseeksi, siinä ei liiku jäniskään. Tällaista kelia ei tule läheskään joka talvi ja kun tulee, se ei kestä monta vuorokautta. Jänis selviää. Se on tehty kaikkiin mahdollisiin lumiolosuhteisiin.


HIIHTÄJÄN PARAS YSTÄVÄ Skier’s Edge auttaa sinua pääsemään kuntoon! Harjoittele 10-15 minuuttia joka toinen päivä ja kehityt taatusti paremmaksi ja vahvemmaksi laskijaksi – lisäksi ehkäiset vammoja.

tehokasta harjoittelua, polttaa 1540 kaloria tunnissa opettaa oikean ylävartalon asennon, mikä mahdollistaa kauniit, leikkaavat käännökset

Rakastan hiihtämistä mutta...

parantaa tasapainoa ja kehittää vartalon voimaa

-en pidä mustista rinteistä

opettaa oikeanlaisen carvingin-käännöksen ja painonsiirron

-selkäni väsyy ja jalkojani särkee -en mielelläni laske irtolumella tai jäällä -joudun matkustamaan pois lasteni luota -hiihdän ainoastaan puolet päivästä...

vahvistaa polvien ja reisien lihaksistoa, mikä estää väsymistä ja vammoja lukuisia asetuksia, joilla voi simuloida erilaisia lumiolosuhteita

” Olen pitkään ollut keskivertohiihtäjä, laskenut enimmäkseen sinisiä ja punaisia rinteitä. Viime syksynä aloin treenata Skier’s Edgellä ja nykyään lasken kumpareita ja mustia rinteitä ongelmitta. Hiihtoharrastukseni on saanut todellisen piristysruiskeen.”

” Yrityksessämme on useita innokkaita hiihtäjiä. Viime talvena hankimme Skier’s Edgen ja se on ollut paras sijoituksemme! Harjoittelu on hauskaa eikä ole väliä laskeeko Sälenissa vai Sveitsin Engelbergissä, kunto riittää varmasti. Suosittelemme!”

”Olen innokas hiihtäjä ja rakastan laskettelua. Olen pohtinut, kuinka voisin kehittyä ja viime talvena aloitin Skier’s Edge -harjoittelun. Valmiuteni kauden alussa ei ole koskaan ollut parempi kuin nyt, kiitos Skier’s Edgen.”

Marina S., Suomi

Åke S., Tukholma

Anders E., Tukholma

Meillä on ratkaisu! Soita tai lähetä sähköpostia saadaksesi lisätietoja. Puhelin: 0709-245 666 S-posti: info@skiersedge.se Netti: www.skiersedge.se Tulossa myös Pyhälle


VAIKKA ÄITI AIKOINAAN KIELSI, NIIN SIITÄ VAAN:

HIIHDÄ SUORAAN SISÄÄN. KAIKKIIN RUKAN JA PYHÄN SKI-INN HUONEISTOIHIN, HOTELLEIHIN JA MÖKKEIHIN PÄÄSET SUORAAN LADULTA JA MÄESTÄ. Mukavat ja hyvinvarustellut Ski-Inn -huoneistomme ovat myös edullisia: saat aina neljännen ja seitsemännen yön ilmaiseksi. Meillä myös hintatakuu: voit varata huoletta hyvissä ajoin, sillä tulevat tarjoukset koskevat aina myös vanhoja varauksia.




Maahantuonti ja lis채tiedot: Vandernet Oy | vandernet.com | vandernet@vandernet.com | 020 7418 330


OUTSTANDING O U T D O O R E Q U I P M E N T

#OUTDOORPASSION


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.