Peducalehti 04_08 by Peducalehti

04_08

PEDUCALEHTI

PEDUCALEHTI PÄÄKIRJOITUS 3 PUHEENJOHTAJAN TERVEISET 4 RUMANAAMA 8 OPISKELIJAN 10 KÄSKYÄ 10 TULE MUKAAN AMMATTIJÄRJESTÖSI TOIMINTAAN 12 MILJOONAN

MOIN MIES 13 HELSINKI, CHILL OUT15

REITTIOPAS VALTAAN 16 TOIMITTAJAKSI TEKEYTYMINEN LUULTUA YLEISEMPÄÄ SUOMESSA 22

MIKÄ SOOL? 24 LEVYRAATI 25 KAUNEUS 27 SUDOKU 23

KADONNUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ 28

FUKSIAISET 08 32 KETÄ VITTU KIINNOSTAA 41 AUTTAJAHAI 43

PÄÄKIRJOITUS MINKA RISSANEN päätoimittaja

ykyisessä demokraattisessa yhteiskunnassamme on monia tapoja vaikuttaa. Äänestäminen lienee niistä perinteisin ja sosiaalisesti hyväksytyin. Toisille politiikka ja yhteisten asioiden päättäminen ovat niin suuria mielenkiinnon kohteita, että he lähtevät itse mukaan

ehdokkaina. Aktivistit ovat mielenkiintoinen ryhmä. Heihin on suhtauduttu hyvin eri tavalla, ristiriitasestikin, eri aikakausina. Nykyään tietynlainen anarkistin leima ei enää tahraa poliittisesti aktiivisen, suoran toiminnan kannattajaa. On tärkeää muistaa, että vaikka mielenosoituksilla tai kriittisesti lehtiin kirjoittamalla ei olisikaan suoraa vaikutusta maan asioihin, ne nostavat ongelmalliset asiat päivänvaloon, tekevät niistä helpommin keskusteltavia ja tutumpia. Ihmisten on helpompi kannattaa julkisesti valtavirrasta poikkeavaa mielipidettä, kun on tiedossa muitakin samaa asiaa ajavia. Tulevat kunnallisvaalit antavat taas tilaisuuden toteuttaa demokratiaa. Olen monesti miettinyt, mihin katoavat useimmat, nuoruudessaan niin aktiiviset yhteiskunnan kriitikot? Omalta ikääntymiseltäni toivon ennen kaikkea kokemuksen tuomaa varmuutta, elämänviisautta. Yhtä suuri toiveeni on, etten unohda nuoruuden paloa, sitä tunteen täyttämää kiihtymisen hetkeä, vääryttä näkiessäni. Yliopistomaailmassa tulevat uudistukset ovat nostattaneet keskustelua, joiltain tahoilta myös kritiikkiä. Lehtemme haluaakin korostaa keskustelun ja kritiikin olennaisuutta näin tärkeässä asiassa. Olkaa aktiivisia ja ottakaa kantaa!

PEDUCALEHTI

Vielä kerran... JANICA NIIRONEN puheenjohtaja Peduca AAPO HUHTA kuva

uosi alkaa olla pulkassa. Yliopisto-opiskelijan vuosi on itse asiassa kovin lyhyt. Kolme työntäyteistä kuukautta per lukukausi. Joka viikolle vähintään yksi essee ja yhdet hehkutetut bileet. Ihmisten väsymys alkaa näkyä ja kuulua vuoden loppua kohti. Nollille vetäminen on ehkä sitäkin nautinnollisempaa joulun pitkillä kaukomatkoilla tai perheen perinteisissä jouluriennoissa.

Oma pestini Peducan puheenjohtajana loppuu myös vuodenvaihteeseen. Olo on nyt etukäteen jo hieman haikea, mutta toisaalta raukea. Ajatukseni käsittelevät lähinnä sitä, mitä olisi pitänyt tehdä enemmän tai toisin. Hyvillä mielin voin kuitenkin lopettaa, sillä eri tahot joka viikolle tuntuvat rullaavan loisteliaasti. Nykyinen

“

vähintään yksi essee ja yhdet hehkutetut bileet

“

PÄÄKIRJOITUS MINKA RISSANEN päätoimittaja

lehtiporukka on antaumuksella saanut lehden tason nousemaan pilviin (en halua edes muistella omia taittotuotoksiani). Koulutuspolitiikka rullaa ja ainakin opettajaopiskelijat ovat sillä saralla hyvin edustettuina. Ilman Aktia monet bileet olisivat jääneet palautelappusiin. Kaikki on siis hyvin, ihmiset aktiivisia ja innoissaan. Ensi vuoden tapahtumista pitävät huolta Peducan uudet hallituslaiset. Yhtenä uutena asiana on muun muassa muutto upouuteen Leppätaloon kaikkien conduslaisten kanssa. Ensi vuosi on myös juhlavuosi Peducalle, syksyllä 2009 vietetään Peducan 35- vuotissynttäreitä. Synttärit ovat mahtipontisten vuosijuhlien muodossa, joiden järjestämiseen sinäkin olet tervetullut. Jos haluat itse tulla mukaan toimimaan tavalla tai toisella, niin kannattaa liittyä hallitukseen tai muuhun järjestävään porukkaan. Tämä on ollut kivaa.

Kiitos Kaikki peducalaiset Hallitus 2008 Akti Lehtipoppoo Tuutorit 2008 Fuksit Condus Muut ainejärjestöt Hyy, Sool, Specia äiti, isi ja elämä

PEDUCALEHTI

та╗

“Akateemiselle opettajalle sopimatonta ajattelemattomuutta osoittaa se, että tahtoo filosofiselta näkökannalta esittää opiskelevalle nuorisolle akateemista vapautta” - Rehtorin nuhtelut eräälle kuraattorile vm 1837. Kuraattori oli ehdottanut luentosarjaa “yliopistollisen vapauden todellisesta luonnosta ja olemuksesta”

FACE RUMANAAMA JOONA-HERMANNI MÄKINEN AAPO HUHTA kuva

-vuotias Harvardin opiskelija pystytti sosiaalisen verkostoitumissivuston opiskelijoille alkuvuodesta 2004, ja kaikki muuttui. Facebook yhdistää ihmiset kätevästi, pienentää puhelinlaskuja ja se pitää viihteessä – bilekuvia, pelejä, sketsejä ja videoita. Uusi tekniikka on aina kiehtonut, varsinkin sen sosiaalinen puoli. On pakko tunnustaa, että en nauti naamakirjasta. Mikä siinä sitten on vikana? Facebookin käyttöehdot on kirjoitettu Vuonna 1984. Sivustolla on täydet oikeudet kaikkeen käyttäjän julkaisemaan materiaaliin. Kun lähetän äänittämäni biisin tai eeppisen bilekuvan kavereille, Facebook arkistoi kopion palvelimilleen ja varaa täydet oikeudet sen käyttöön. Facebookilla on oikeus kerätä tietoa myös muusta käyttäjän toiminnasta tietokoneella, kuten uutissivuista, blogeista ja pikaviestiohjelmista. Käyttöehdot ovat kuitenkin pikkutuhmaa verrattuna Facebookin rahoitustaustaan. Sosiaalisia verkostoitumissivustoja syntyi 2000-luvun alkupuoliskolla ekstaattista vauhtia. Riskisijoittajat pelästyivät alkuihastuksen jälkeen kasvaneita kaverisivujen rahoituskatastrofeja, ja markkinoiden trendi oli selvä – raha virtasi muihin ideoihin. Facebook sai kuitenkin samaan aikaan massiivisia rahoituseriä riskirahoitusfirmalta, Accel Partnersilta. Accel on talouslehdistössä tunnettu lämpimistä kytköksistään CIA:n perustamaan rahoituspajaan In-Q-Teliin, joka on erikoistunut “tietojen keräämisen teknologiaan”. Kyseisen firman pomot ovat neuvonantajina Yhdysvaltain puolustusministeriön DARPAprojektissa (Defence Advanced Research Agency). New York Times kuvaili projektin tavoitteeksi “kerätä mahdollisimman paljon tietoa keskitetysti Yhdysvaltojen hallinnon käytettäväksi kaikkien ihmisten internet-käytöstä, luottokorttiostoksista, lentolippuostoksista, autonvuokrauksista, sairaskertomuksista, ajokorteista, veronpalautuksista ja muusta datasta”. Facebook on muuttanut nuorten suomalaisten identiteetin rakentamista aika lailla. Facebookissa, kuten muissakin verkkoyhteisöissä, on monia egoistisia, yksilöllisyyttä korostavia piirteitä. Sosiaalinen minä-imago tuotteistetaan profiilisivun linkein, jotka taas antavat sivustolle seksikkyyttä mainostajien silmissä. Musiikki, elokuvat, tapahtumat, kaverit, ja parisuhde naputetaan esiteltäväksi minäksi. Viattomasti nimetty Mini-Feed tarjoaa lähipiirin viimeisimmät päivitykset, juorut ja darrat reaaliajassa.

PEDUCALEHTI

FACE Facebookissa emotionaalista tietoa hukkuu runsaasti oikean naaman ja näytön väliin, ja välittömät tunnereaktiot jäävät kanssakäymisestä pois. Tämä mahdollistaa, profiilikuvasta huolimatta, turvallisen tuntuisen anonymiteetin ja kasvottomuuden. Anonymiteetti ja vertaisryhmän läsnäolo kannustavat kertomaan enemmän itsestään ja ohjaavat verkkokäyttäytymistä avoimempaan ja tunnustuksellisempaan suuntaan. Ehkä se osaksi selittää, miksi ujot kaverit näyttäytyvät avoimesti buukin bilekuvissa, ja korjaavat tunneittain statustaan. Pidän yli kaiken hyvien tyyppien tapaamisesta kasvotusten. Kun ihmisiä kokoontuu yhteen, aina jotain hyvää ja odottamatonta tapahtuu. Yksi ilta kuuntelin hieman ärsyyntyneenä kaveria, joka kertoi elävästi hauskaa sattumusta menneeltä viikolta. Pohdin, onko se kännissä, kun kertoo samaa juttua uudestaan – kunnes tajusin, että olin lukenut jutun kliimaksin jo Facebookissa.

PEDUCALEHTI

Opiskelijan 10 käskyä EMMA WESTERHOLM

aluan omalta osaltani toivottaa uudet opiskelijamme lämpimästi tervetulleeksi yliopistomme ihmeelliseen maailmaan ja jakaa muutaman vaatimattoman neuvon helpottamaan ensimmäisen vuoden epävarmuudesta mahdollisesti aiheutuvaa tuskaa. Olkaatten hyvät:

H 1 2 3 4 5

Arvosta koulutustasi. Opiskelupaikkasi ei ole itsestäänselvyys. Moni jäi rannalle ruikuttamaan kun sinä lähdit purjehtimaan tiedon valtamerta kohti uusia haasteita. Ajatus lämmittää kummasti esimerkiksi silloin kun tuntuu, että äspeekympin aaykkösen seinät kaatuvat niskaan tai kun tenttimenestys ei vastaa odotuksiasi.

Lue paljon ja vielä vähän enemmän. Tutustu alasi kirjallisuuteen mahdollisimman laajasti, tutki erilaisia näkökulmia ja suhtaudu varauksella luennoitsijoiden tulkintohin opetettavista asioista. Ota itse selvää asioista mahdollisimman paljon. Ja kun luet sellaisen tenttikirjan, josta et ymmärrä puoliakaan, sen sijaan että haukkuisit kurssivaatimukset ja siihen liittyvän kirjallisuuden sekä kurssia vetävän proffan, palauta kirja kirjastoon ja palaa siihen myöhemmin jolloin huomaat tekstin sisällön avautuvan jo paremmin.

Löydä oma tyylisi oppia. Jos et jo tiedä millä tavalla opit parhaiten, kannattaa se selvittää pikimmiten. On nimittäin täysin turhaa istua yksin kotona lukemassa tenttiin jos opit paremmin keskustelemalla muiden kanssa. Eikä ole mitään järkeä ottaa osaa luennoille, jos et jälkeenpäin muista mitä siellä edes käsiteltiin tai kirjoittaa tenttikirjoista pikkutarkkoja muistiinpanoja, jos hahmotat parhaiten suuria kokonaisuuksia.

Osallistu ja ota kantaa rohkeasti, mutta perustellen. Ensimmäinen vuosi yliopistolla on erittäin haastava. Olet vasta tutustumassa siihen laajaan sisältöön, joka sinun tulisi ottaa haltuun opiskelujesi aikana. Neuvoni on, että pidät suuta soukemmalla mutta korvat sekä silmät avoinna. Jos otat kantaa/ kritisoit jotakin asiaa, tee se perustellen, tietäen todella mistä puhut.

Verkostoidu. Opiskelukaverit ovat tärkein tukipilarisi yliopistomaailmassa, niin suruissa kuin iloissa. Arvosta yhteisöllisyyttä, luo uusia suhteita ja ole avoin.

PEDUCALEHTI

6 7 8

9 10 11

Mietiskele, ajattele ja kehitä itseäsi. Parhaiten tämä onnistuu keskustelemalla muiden opiskelutovereiden kanssa mieltä polttavista asioista. Moni asia on selkiintynyt akateemista diskurssia harjoittamalla! Anna itsellesi ja ajatuksillesi myös aikaa kehittyä. Pysähdy välillä tenttikirjojen äärelle ja mietiskele rauhassa.

Rytmitä arkesi järkevästi. Täyteen buukattu kalenteri ei ole tavoittelemisen arvoinen asia. Oman asiantuntijuutesi kannalta ei ole myöskään kenenkään edunmukaista, että juokset läpi koulutuksesi vaikka kuinka olisi kiire työelämään. Opiskelija on kuin hyvä viini, joka paranee kun sen antaa rauhassa kypsyä!

Tiedosta suhtautumisesi aikaan. Valitettavan usein yliopiston käytävillä kaikuva valitus liittyy opiskelijan ajankäyttöön. Tarkemmin sanottuna siihen ettei aikaa tunnu riittävän kaikkeen. Tämä on tietysti vain harhakuvitelmaa. Kyse on asioiden priorisoinnista. Jokainen yksilö konstruoi oman suhteensa aikaan ja ajankäyttöön reflektoiden sitä jatkuvasti suhteessa toimintoihinsa. Mitä enemmän panikoit sitä, ettet millään ehdi lukea tenttiin sen vuoksi että sinun täytyy esimerkiksi kirjoittaa kaksi kommentaaria, 15 sivun laajuinen tutkimusraportti, lukea kahteen tenttiin ja juosta vielä siinä jossain välissä Viikissä observoimassa, sitä vähemmän mieleesi piirtyy muistijälkiä siitä mitä yritit hätiköiden oppia. Vedä siis syvään henkeä, tunnusta rajallisuutesi ja valitse juuri sinua parhaiten palvelevat opiskeltavat sisällöt ja tee työsi rauhassa syventyen. Sinua vähemmän miellyttävät kurssitehtävät voit suorittaa tällöin hyvällä omallatunnolla hieman, miten sen nyt muotoilisi, vähemmän keskittyen.

Anna itsellesi anteeksi. Jokainen meistä tekee virheitä opintojensa aikana. Ole kuitenkin suopea itsellesi, ota opiksi virheistäsi, päästä irti epäonnistumistasi ja suuntaa katseesi uusiin haasteisiin!

Nauti. Vuosia sitten käydessäni lukion toista luokkaa eräs ystäväni vastasi filosofian tunnilla seuraavanlaisesti hänelle esitettyyn kysymykseen siitä, mikä hänen mielestään on elämän parasta aikaa: Se on sitten kun pääsee opiskelemaan. Olit sitten samaa tai eri mieltä hänen kanssaan, niin muista että opiskeluaika on kuitenkin juuri Sinun Omaa Aikaasi kasvaa, kehittyä ja viisastua. Ota siitä siis kaikki irti!

PEDUCALEHTI

Tule mukaan ammattijärjestösi toimintaan!

MINNA AHOLA Specian hallituksen opiskelijajäsen, Akavan Erityisalojen opiskelijatoimikunnan puheenjohtaja

Tämä on minun viimeinen kirjeeni teille, rakkaat ystävät. Olen ollut Specian hallituksen opiskelijajäsenenä 4 vuotta. On aika siirtyä uusiin haasteisiin ja antaa tilaa muille toimijoille. Kun mietin kuluneita vuosia, en voi olla toteamatta, että olen todella onnekas. Olen teidän muiden tavoin tavannut lukuisia opiskelijoita ympäri Suomea. Minusta on mahtavaa, että Specia on saattanut niin monet meistä yhteen. Specia on nykyään hyvin tunnettu toimija kasvatustieteilijäopiskelijoiden keskuudessa. Minun mieltäni lämmittää erityisesti se yhteenkuuluvuuden tunne joka keskuudessamme elää. Olen varma, että nyt luodut verkostot kestävät läpi elämän ja syntynyt ammattiidentiteetti kehittyy Specian ja vertaistuen avulla koko työuran.

“muut opiskelijat miettivät yleensä ihan samoja asioita kuin itse”

Tapasimme parinkymmenen opiskelijan voimin lokakuun alussa Vierumäellä Akavan Erityisalojen opiskelijatapahtuman yhteydessä. Pohdimme mielestäni erittäin ansiokkaasti tulevia työuran haasteita, pätkätöiden kuluttavuutta ja työnhakujuttuja. Kävimme myös läpi suosikkityöpaikkoja ja työtehtäviä. Itse olen ainakin taas vähän viisaampi. On hyvä kuulla siitä, että muut opiskelijat miettivät yleensä ihan samoja asioita kuin itse. Samalla voi oppia muilta.

Opiskelijatoiminta Speciassa on neljän vuoden aikana vakiintunut hyvälle ja monet kasvatustieteilijäopiskelijat tavoittavalle tasolle. Tätä tulee edelleen kehittää. Seuraava yhteinen haasteemme on kuitenkin minun mielestäni löytää tapa, jolla voimme tukea toisiamme valmistumisen kynnyksellä ja valmistumisen jälkeen. Maisterintutkinto ei aina tuokaan onnea tai muuta elämää. Tutkintotodistuksen saaminen voi olla tyhjyyden tunteen aiheuttava kokemus. Työelämään siirtyminen, työhaastattelut ja työhakemusten lähettäminen ovat jokaiselle yksilöllisiä prosesseja, mutta ne sisältävät samankaltaisia kompastuspaikkoja jokaiselle. Miten voisimme tässä auttaa toisiamme? Kantaako opiskeluaikana luotu yhteishenki valmistumisen yli? Mikä rooli Specialla tulee tässä olla? Vaikka opiskelijaedustukseni Specian hallituksessa loppuu, en ole menossa kovin kauas. Aion jatkossakin olla aktiivinen jäsen. Haluan kiinnittää huomiota erityisesti valmistumisen kynnyksen molemmilla puolilla tarvittavaan tukeen. Toivon että tapaan teistä monia näissäkin merkeissä. Oikein hyvää jatkoa ja turvallista matkaa kohti valmistumista!

MILJOONAN MOIN MIES OLLI VALLO teksti AAPO HUHTA kuva iljoonan moin mies Wille rahastaa leijonanosan käyttiksen opiskelijan ruokabudjetista, mutta kukapa tuntee millainen kaveri on kyseessä?

monessakin paikassa tässä vuosien varrella. Metsätalolla, biokeskuksessa, eläinmuseossa, päärakennuksella ja muutamassa muussakin paikassa.

Terve, kukas olet?

Missä on mukavimmat asiakkaat?

Moi, oon Wurmanin Wille ja tuota... Toimin täällä unicafessa tuntityöntekijänä kassalla.

Metsätalolla ja täällä Siltiksellä. Johtuu varmaan näistä humanistisista aineista, mitä näissä opetetaan.

Kuinka pitkään olet ollut Unicafessa töissä?

Mikä on työssäsi parasta?

Muistaakseni vuonna -99 siirryin Vanhan Kuppilasta Unicafeen. Mä oon tällanen kiertotähti, oon ollut hyvin

Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ravintolaala on hyvä tällaiselle tuntityöläiselle. Saa sopia työajat

hyvin joustavasti, teen nimittäin vähän muitakin töitä tän työn ohella.

Kellariteatterissa, tossa Liisankadulla. Viime aikoina olen vähentänyt noita juttuja, mutta pidän silti huolta äänestäni ja harjoittelen päivittäin.

Mitäs muuta teet? Oon varsinaiselta koulutukseltani homeopaatti ja mulla on oma toiminimi, eli toimin siis yksityisyrittäjänä. Pidän perjantaisin praktiikkaa tuossa pääkirjaston vieressä ja joskus viikonlopuisin myös opetan homeopatian perusteita työväenopistolla. Mielenkiintoista. Mitäs tää homeopatia onkaan? Eikös sitä oo vasta aloitettu AMK:ssa opettamaan? Ei kun ne on osteopaatteja, mitä ne siellä kouluttaa. Osteopatia on tällanen manuaalihoito, mutta homeopatia hoitaa lääkkeillä. Se on käsitteenä jo ikivanha, mutta yli 200 vuotta sitten saksalainen lääkäri Hahnemann viritti sen sille asteelle missä se nyt tunnetaan. Keskieuroopassa se kuuluu monessa maassa Kelan alaisten hoitojärjestelmien piiriin, mutta Suomessa nyt ollaan niin takapajuisia näiden juttujen kanssa, että se on täällä aika pienissä kantimissa toistaiseksi. Suomi taitaa olla niin yltiökonservatiivinen, mitä tulee uusiin hoitomenetelmiin. Ootko harkinnut lähteväsi ulkomaille ammattiasi harjoittamaan? Heh...itse asiassa olen sitä kyllä harkinnut. Saa nyt nähdä, homma on vielä ihan suunnitteluasteella. Kenties jossain vaiheessa. Mitäs sun vapaa-ajan harratuksiin kuuluu? Mä joogaan, oon just tän haastattelun jälkeen menossa tunnille. Sitten harrastan paljon musiikkia, ja hoidan kahta kissaani. Okei, homeopaatti joka joogaa. Ootko vielä kasvissyöjäkin? No kyllä olen, mutta en kuitenkaan ihan puristi sen suhteen. Saatan joskus harvoin syödä myös lihaa. Ehkä koulutuksestanikin johtuen tykkään pitää kokonaisvaltaisesti huolta kehostani ja joogan avulla se pysyy kunnossa. Mites nuo musajutut? Kuuntelen sellasta tansittavaa teknoa, chill outtia ja ambienteä. Mistään HC-kamasta en tykkää. Toisaalta mulla on klassisen laulajan tausta ja olen itse asiassa yhtä tasokoetta vaille klassisenlaulunopettaja. Muutama vuosi sitten olin yhden tuotantokauden mukana Savonlinnan opperakuorossa ja Helsingissä olen tehnyt muutamia proggiksia mm.

Takas työjuttuihin. Sanoit, että oot ollu menneisyydessäsi vanhan kuppilassa töissä. Mikäs siellä oli meininki aikoinaan? Noh, mä oli silloin nuori itsekin ja olihan siellä ihan hyvä meininki. Meillä oli mahtava työporukka ja hommia tuli painettua ihan kybällä. Mutta sitten... asioita tapahtuu, työkaverit vaihtuvat ja homma meni jossain vaiheessa aika raadolliseksi. Tein töitä vähän liikaakin, uuvuin siihen hommaan ja vaihdoin Unicafeen. Vanhalla ei vissiin mene kovin hyvin tällä hetkellä? En nyt hirveesti tuosta tiedä. Kyllä meitä saman firman työntekijöitä noista infotaan ja kuuntelen kyllä sujuvasti, mutta en niistä niin piittaa. Tuntuu, että samojen ongelmien kanssa ne ovat painineet viimeiset 20 vuotta, ei mitään uutta auringon alla. Oot ollut pitkään Hyy-Yhtymän alaisuudessa töissä. Näkyykö firman opiskelijajohtoisuus missään? Ei mun mielestä. Aika vähän mulla on tosin vertailukohtia. Aika näennäistä se opiskelijajohtoisuus tässä paikassa on. Hommaa kuitenkin pyörittää palkatut ammattilaiset, vaikka opiskelijajärjestö firman omistaakin. Pidätkö muuten tätä Oliviaa enemmän ravintolana vai ruokalana? Kyllä tää äkkiseltään ehkä enemmän ruokalalta vaikuttaa, mutta musta tuntuu että opiskelijat pitää tätä enemmän ravintolana, mikä henkisesti nostaa tätä enemmän siihen suuntaan. Ehkä tää on vähän molempia, vaikka virallisestihan tästä ravintolana puhutaan. Tympiikö kiire koskaan? Puolenpäivän aikoihin jonot ovat melko pitkiä. Se on asennekysymys niin työntekijöille kuin asiakkaillekin. Joskus harmittaa kun tulee negatiivista palautetta jonojen hitaudesta meille, vaikka syy hitauteen löytyy yleensä jonottajista itsestään. Me ei omaa työnopeuttamme voida enempäämme nostaa ja usein jonon seisahtumiset johtuvat siitä, että asiakkaat huomaavat vasta kassalla, että kortti on jäänyt kotiin, tai että rahaa ei olekaan. Alright, olkaapa tarkkana vastaisuudessa lukijat! Kiitos Wille, tää oli tässä. Kiitos.

Helsinki, chill out ANTTI JAUHIAINEN AAPO HUHTA kuva Peducalehden uusi palsta antaa mahdollisuuden paljastaa ne kaikkein hoteimmat spotit Helsingistä. Antti aloittaa.

[Yrjönkadun uimahalli] Loistava mesta. Puulämmitteinen sauna, kylpytakit, klassisessa tyylissään tiukasti vanhanaikaisena pidetty ympäristö ja tarjoilijalta tilattu belgialainen olut hivelee mieltä, ruumista ja silmää. Tytöille ja pojille omat päivät (vuorotellen), ja mahdollisuus valita uintikokemuksensa normal (2e) tai deluxe (6e) versioina. Deluxessa oma kabiini, omat saunat ja oma kylpytakki, sekä mahdollisuus allasbaarin tarjoiluista nauttimiseen. Tällaista palvelua saa vain Helsingin kaupungin uimahalleista!

[Espresso Edgen voikkarit] Aivan Siltiksen lähellä tarjoillaan maailman parasta lattea (tuopeissa!) ja herkullisuudessaan legendaarisia sandwichejä. Tarjolla kerrankin myös aidosti vegaaninen vaihtoehto, grillatulla munakoisolla ja muilla viheraineksilla täyteen ahdettu viiden tähden "true veggie sandwich". Kun on aika kääriä hihat ylös ja sukeltaa kasvatustieteen kuumimpaan ytimeen on hyvä ottaa evästä mukaan - päivisin tätä saa yhteisestä Unicafestamme, mutta neljän jälkeen ja ennen illan kuumimpia tutkimussessioita on Espresso Edge ehdoton santsimesta.

[Suomenlinnan lautta] Helsingin syksy ei välttämättä ole romanttisin ajatus mitä mieleen saattaa tulla, mutta yritetään: syksyinen ilta, viileähkö (muttei kuitenkaan jäätävä) ilma, kuppi kuumaa kaakaota, täysikuu pilvettömällä taivaalla, oma rakas kainalossa ja tuhansissa valoissa välkehtivä Helsinki horisontissa. K u u l o s t a a k o p a re m m a l t a ? N ä i t ä e l ä m y k s i ä t a r j o a a Suomenlinnan lautta HKL:n lippua vastaan, kaakaot kannattaa ottaa mukaan vaikka Café Engelistä Senaatintorin laidalta. Purjehdus Kauppatori-Suomenlinna välillä tarjoaa myös merellistä raikkautta vaikka keskelle päivää. Tuuletusta aivoille, Helsingin kauneutta silmille ja laineiden rauhoittavaa sinfoniaa korville - Suomenlinnan lautta, anytime.

REITTIOPAS VALTAAN JOONA-HERMANNI MÄKINEN teksti & grafiikka ANTTI JAUHIAINEN kuva & teksti

1960-luvun opiskelijaradikaalit valtasivat Vanhan, vastustivat Vietnamin sotaa, ja hankkivat opiskelijoille kolmasosan yliopiston päättävistä elimistä. 60% nykyopiskelijoista ei usko vaikutusmahdollisuuksiinsa ja järjestörakenne on sekava. Peducalehti arvioi järjestöt ja selvitti, miten tiedekuntaa pääsee parantamaan.

Helsingin yliopisto

HYY kaikki Helsingin yliopiston opiskelijat

tiedekuntataso

CONDUS käyttäytymistieteellisen opiskelijat

ainejärjestötaso

AKK

PEDUCA

aikuiskasvatustieteestä kiinnostuneet

luokanopettajat, kasvatustieteilijät, aikuiskasvatustieteilijät

CONDUS Ainejärjestöjen kattokompleksi sisältää oikeastaan kaikki tiedekuntamme opiskelijat, 4000 ihmistä. Ajatuksia vaihdetaan poikkitieteellisesti, ja samalla valvotaan opiskelijoiden etua.

+ melko helppo vallata + speksi + iso

Rahat saadaan HYY:lta, bileistä, speksistä ja tiedekunnan satunnaisista tuista. Rahat palavat tapahtumiin, vuosijuhliin iso osa. Ainejärjestöille ostettiin tiliohjelmatkin.

– hukkaa potentiaalin – bileillä tehdään voittoa

Condus edustaa isoa tiedekuntaamme HYY:ssa, mutta näymme yliopistotasolla heikosti. Hallituksessa on edustusta jokaisen ainejärjestön hallituksesta – silti riviopiskelija kysyy: “Mikä on Condus?”

PEDUCA Luokanopettajaksi, kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä opiskelevien ainejärjestö. Valvotaan opiskelijoiden etua, vaikutetaan koulutukseen, ja reagoidaan mahdollisiin valituksiin. Ei haluta leimautua bilejärjestöksi, mutta jäsenistön viihtyminen tärkeää. Näkyvin toiminta on bileitä. Rahaa saadaan HYY:lta, jäsenmaksuilla, osa bileistä tekee voittoa, mutta enimmäkseen palvelua ja fiilistelyä. Nyt kerätään rahaa vuosijuhlaan. Raha kuluu bileisiin, tilavuokriin, Peducalehteen, kokouskahveihin, hallitusviikonloppuun, satunnaisiin hankintoihin.

+ helppo vallata + runsas budjetti + avoin meille kaikille – pääosin bilejärjestäjä – vaikuttaminen nysväämistä

Peducan hallitukseen pääsee kävelemällä sisään.

Aikuiskasvatuksen Kilta AKK ei ole varsinainen ainejärjestö, vaikka kovasti siltä näyttää. Jäseniä on myös työelämästä, joten verkostoituminen on hot. Kasvatustieteen laitoksen opiskelu ei ryhmäytä opiskelijoita SOKLA:n malliin – AKK yhdistää nämä yksinäiset. Rahat saadaan HYY:lta, jäsenmaksuista ja bileistä. Toiminta on piristävän monipuolista, eikä kerää voittoa. Matkapoppoo tekee vuosittaisen hoocee-ekskursion ulkomaille, mutta hoitaa omat finanssit talkoohengessä. Hallituksessa on rento porukka ja hyvä meininki, mutta samat naamat pyörii.

+ helppo vallata + toimintaa muillekin kuin bilehileille + ottavat kantaa kysymättäkin – rajattu aikuiskasvatukseen – pieni järjestö

AUTA MUITA Oman edun ajaminen on out. Opiskelijoilla on aito mahdollisuus muuttaa epäkohtia. Osallistu! iksi Suomea sanotaan demokratiaksi? Mikä on kolmikanta josta joskus kuulee yliopistolla puhuttavan? Kansalaisvaikuttaminen jota luokanopettajien toivotaan pienille oppilaille opettavan, mitä se on? Miksi äänestysten osallistumisprosenttien laskusta ollaan huolissaan? Mitä yliopistolla tapahtuu, miten asioihin ylipäätään voi vaikuttaa? Nämä kysymykset olivat mielessämme kun lähdimme alunperin kokoamaan artikkelia siitä mikä Peduca on ja mitä siellä tehdään. Ydinajatukseksi voidaan summata: Opiskelijajärjestö, mistä siinä on kyse.

Kokosimme jutun kahteen osioon: reittioppaaseen, joka löytyy edellisiltä sivuilta, sekä perusteluihin ja detailsseihin jotka ovat tässä. Päästäksemme nykypäivään oli tehtävä pieni kieppi menneisyyden kautta, sillä yksi olennainen osa demokratiaa, aivan kuten muuten akateemista tiedettäkin, on jatkuva historiallinen kehitys ja siitä oppiminen. Opiskelijavaikuttamisen ytimessä on aina ollut yksilö, joka tahtoo vaikuttaa ympäristöönsä. Niin yksinkertaista se on. Kun yksilöt kokoontuvat yhteen, pitävät hauskaa ja jakavat ajatuksia, syntyy yhteisöllisyyttä ja asioita tapahtuu. Vuosien saatossa tällainen toiminta alkoi muodostaa yliopistoissa opiskelijoiden omia organisaatioita. Opiskelijoiden asioihin ei voitu vaikuttaa riittävästi, ja konsistorien ja inspehtorien mahtikäskyt sanelivat tahtia opiskelijoista piittamatta. Ensin opiskelijat kaappasivat heidän valvomiseensa tarkoitetut osakunnat omien aatteidensa asialle. Toisen maailmansodan jälkeen tätä mallia kehitettiin muutaman vuosikymmenen aikana suuntautumaan oppiaineiden ja koulutuslinjojen mukaiseksi, jotta samoista asioista huolta kantavien olisi tehokkaampi vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Samassa rytäkässä tehtiin hartiavoimin työtä kaikilla tahoilla demokraattisemman yliopiston luomiseksi, jossa kaikilla yliopisto- ja tiedeyhteisön jäsenillä olisi tasa-arvoinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Näin syntyi kolmikanta, ja vuonna 2008 opiskelijoilla on kolmasosa päätäntävallasta yliopiston asioihin. Haastatteluissamme pyysimme Conduksen, Peducan ja AKK:n muutamilta hallituslaisilta lyhyesti vapaamuotoisia kommentteja siitä, mitä heidän järjestönsä tekevät ja miksi he itse ovat mukana järjestöissä jotta saataisiin kuvaa hallituslaisen arjesta. Tärkeää meille oli myös se, millaiseksi opiskelijavaikuttaminen koetaan, millaisissa tunnelmissa ja tahtotiloissa päätöksiä tehdään. Osa halusi auttaa toisia opiskelijoita ja parantaa asioita, osa keskittyi vastauksissaan oman edun tavoitteluun. Vaikuttamisen koettiin luovan työelämään elintärkeitä verkostoja ja yhdistystoimintakokemus koettiin eduksi. Kuitenkaan opiskelijajärjestöt eivät ole olemassa tätä varten. Olennaista oli siis kuulla myös ne superkalifragilistisimmat yhdessä aikaansaamisen tähtihetket mitä järjestöjen kanssa puuhatessa on koettu, ja niitä iloksemme riittikin. On ollut onnistuneita neuvotteluja uusista tiloista, konkreettisia muutoksia kursseihin, hillittömän legendaarisia bileitä, kaunista ja pitelemätöntä rakastumista yli laitosrajojen ja heräämisiä telttaretkiltä kauneimman luonnon siimeksessä. Condus on varsin uusi tekijä järjestökentällä, se on perustettu 2004 parantamaan yhteistyötä eri alojen opiskelijoiden välillä tiedekunnassamme. Kattojärjestönä se kerää jäsenikseen noin 4000 opiskelijaa. Condus on vaikutusvaltaisin, keskeisin ja kuulluin järjestöistä, se tehtailee tärkeitä lausuntoja eri työryhmien, HYYkokousten ja joissain tilanteissa jopa eduskunnan hallituksen esityksiä valmistelevien tahojen

“Condus on vaikutusvaltaisin, keskeisin ja kuulluin järjestöistä”

kuultavaksi. Conduksen edustajat seikkailevat kabineteissa ja vääntävät otsa hiessä esityksiä virkamiesten luettavaksi, mutta heidät palkitaan vastaavasti - kun työ on tehty niin mahdollisuudet työelämään, vaikutusvaltaan ja elintasoportaikossa kipuamiseen ovat parantuneet, tietysti riippuen siitä kuinka "yhteistyökykyisen" kuvan on itsestään onnistunut antamaan. Opiskelijoiden suuntaan Condus on lähinnä soittanut musiikkia, tarjoillut juominkeja, järkännyt hyvää fiilistä ja pyrkinyt kasvattamaan profiiliaan isona mutta välillä vähän yksipuolisena bilejärjestäjänä. Peduca puolestaan on Peducalehden koti. Kasvatustieteen, aikuiskasvatuksen ja luokanopettajaopiskelijoiden yhteinen järjestö on 35 vuotias ja suunnilleen kuudensadan opiskelijan vahvuinen. Peducan keskeisin tehtävä on edunvalvonta: jos kurssi tuntuu perusteettomalta, jos jotain puuttuu mielestäsi opintopaletista, jos lehtori tulee ehdottelemaan sopimattomia tai on muuta opintoja koskevaa sydämellä, niin Peduca on paikka minne mennä. Useimmat jutut voidaan ottaa käsittelyyn hallituksessa ja siirtää huoli esimerkiksi opetussuunnitelmatyöryhmän tietoon. Haastatelluilta aktiiveilta kuulimme edunvalvonnasta huolestuneita kommentteja siitä, että riviopiskelijoista ei ole kuulunut oikein mitään – ei ole tietoa opiskelijoiden mielipiteistä, kurssisisällöistä eikä epäkohdista, kun kukaan ei niistä tule sanomaan. Peducan edunvalvontatyö jää auttamatta nysväämiseksi jos hallituslaisia ei potkita persuksille asioiden ajamisessa ja jos heitä ei vastaavasti jeesata kun tarvitaan osallistujia haastatteluihin, kyselyihin, opiskelijoiden mielenosoituksiin tai vaikka äänestyksiin. Peducassa on kuitenkin näppärästi saatavilla koko joukko ihmisiä jotka tietävät laitoksen elimet, tuntevat sen tyypit ja voivat auttaa yleensä asian kuin asian kanssa.

“Ruokapöytänapinat epäolennaisista kurssisisällöistä eivät jää ponnettomaksi paskanjauhannaksi”

Ruokapöytänapinat epäolennaisista kurssisisällöistä eivät jää ponnettomaksi paskanjauhannaksi, vaan Peduca saa asiat nopeasti liikkeelle ja kurssipaletista

PEDUCALEHTI

päättävien opiskelijoiden tietoon. Yhtälailla Peducan toiminnassa on tärkeää fiiliksen luominen. Tämä tapahtuu bileillä, leffailloilla, levyraadeilla ja millä tahansa, mitä halutaan järjestää. Peduca voi antaa rahaa tapahtuman mahdollistamiseen ja pyrkii jeesaamaan tilojen kanssa. Peducassa siis sattuu ja tapahtuu, jos siellä pistetään sattumaan ja tapahtumaan. AKK, eli aikuiskasvatuksen kilta on pieni ja pippurinen järjestö, joka on luotu kokoamaan kaikkia aikuiskasvatuksesta kiinnostuneita tekemään aloitteita, luomaan yhteyksiä työelämään ja varsinkin toimimaan ja retkeilemään yhdessä. Se ei ole varsinaisesti minkäänlainen ainejärjestö tai muutenkaan sidottu yhteen tiettyyn koulutuslinjaan, mutta on kuitenkin saanut itselleen vahvan edustuksen Conduksen hallitukseen. Ja tässä piileekin juju: pieni järjestö on aktiivisuudellaan kaivertanut omalle porukalleen tilaa kehitellä projekteja kaikkiin suuntiin. Järjestön lehtikin kannetaan jäsenille suoraan kotiin kuuden euron vuosittaisten jäsenmaksujen, lahjoitusten ja HYY:n tuen turvin - tapahtumat eivät esimerkiksi tee juurikaan voittoa, vaan ne ainoastaan maksavat itsensä kuiville. Järjestettyjen tapahtumien skaala on omaperäistä ja luovaa, on patikointia Nuuksiosssa ja viini-illanviettoa.

“pieni järjestö on aktiivisuudellaan kaivertanut omalle porukalleen tilaa kehitellä projekteja kaikkiin suuntiin”

Nämä kolme ovat Peducalaisille keskeisimmät järjestöt. Niiden lisäksi on erilaisiin tehtäviin erikoistuneita pienempiä ja suurempia järjestöjä, kaikki osana sitä laajaa verkostoa jonka tehtävänä on varmistaa ettei opiskelijoiden etuja tallota yliopistollamme. Jos opiskelijoiden vaikuttamiskanavat ja yliopistodemokratia typistyy CV-kalasteluksi ja kontaktien luomiseksi, opiskelijat ovat luovuttaneet 1960-luvun laajalla toiminnalla hankkimansa aseman vakavana vaikuttajaosapuolena yliopiston päätöksenteossa. Asia on tiivistettävissä kahteen kysymykseen. Haluatko auttaa itseäsi vai myös muita? Mitä varten opiskelijoiden järjestöt ovat olemassa? Haastattelujen yhteydessä heräsi myös kysymys siitä, miksi opiskelijoiden vaikuttaminen on muuttunut konservatiivisemmaksi? Ainejärjestöt, tiedekuntajärjestö ja luottamustoimet tiedekunnassa ovat aitoja ja vahvoja tapoja vaikuttaa omaan opiskeluympäristöön, mutta mihin on hävinnyt riviopiskelijoiden aktiivisuus ja toiminta? Opiskelijaedustajien sana painaa enemmän, jos työryhmän tai neuvoston kokouksen ulkopuolella opiskelijoiden joukko osoittaa mieltään ja lobbaa yhteisen näkemyksen puolesta. Eri vaikuttamisen muodot eivät sulje toisiaan pois. Nykyään opiskelijat käyttävät vähemmän aikaa yliopistolla kuin ennen. Töissä käydään enemmän ja elämässä on paljon muutakin. Tästä huolimatta tarvitsemme opiskelijavaikuttajia joita kiinnostaa. Jos sinulla on halua ja aikaa auttaa muita, osallistu ainejärjestön toimintaan. Siellä oppii yliopistovaikuttamisen kuviot ja pääsee luomaan uutta vaikuttamiskulttuuria. Opiskelijoilla on kolmasosa yliopiston päätäntävallasta ja tämä valta kannattaa käyttää – opiskelijoiden hyväksi!

⠻

“Ihmisen merkitys ei ole siinä, mitä hän saavuttaa vaan pikemminkin siinä, mitä hän kaipaa” - Kahlil Gibran 21

PEDUCALEHTI

Toimittajaksi tekeytyminen luultua yleisempää Suomessa LEHTI lehti.samizdat.info

(HAUKIPUDAS) Loppukesästä kovaa kohua herättänyt tapaus, jossa poliisi tekeytyi toimittajaksi, on vain jäävuoren huippu, selviää Lehden teettämästä laajasta tutkimuksesta. Sen mukaan toimittajana esiintyminen on erittäin yleistä, joskaan kaikki tapaukset eivät tule koskaan julki. “Valetoimittajia näyttää olevan itse asiassa koko maa pullollaan. Erityisen paljon heitä näyttää työskentelevän viihdeaiheiden parissa tai verkkotoimituksissa”, hätkäyttää tutkimuksen johtaja, Lehden web porn director Saku Sammakko-Kosiomatka. Useimmiten valetoimittajan havaitsee siitä, ettei tämä osaa alkeellisintakaan kielioppia tai tunnista mainoksen ja journalismin välistä eroa edes kahta kertaa kolmesta. Monilla ei tutkijoiden mukaan myöskään ole, ahmavaaralaisittain ilmaistuna, vitunkaan käsitystä yhtään mistään. “12-vuotta, hirmu myrsky, Kimi Räikkönen ja Tag Heuer”, luettelee Sammakko-Kosiomatka valetoimittajan tuntomerkkejä. Tuorein tapaus paljastui erään aikakauslehden ulkoasu-uudistuksen yhteydessä. “Advertoriaali. Voi vittu, advertoriaali. Ei nyt saatana voi olla totta”, kommentoi toinen tutkijoista, art deco designer Frank Frank-Frank. Saa syyttää itseään Tutkijat arvelevat, että journalismi saa kuitenkin syyttää valetoimittajatapauksista etupäässä itseään. Alan itsesääntelyn heikkous yhdistettynä matalaan palkkatasoon on synnyttänyt itseään ruokkivan kierteen. “Vapaa ammatti. Sehän se mukavaa ja idealistista on. Pystymetsän sankaritoimittajat. Kollegiaalisuus. Voi vittu miten ihanaa. Oven takana on kyllä tulijoita jonoksi asti, joo, ja saatanan briljantti jono onkin”, luettelee Frank-Frank. Tutkimus tehtiin seuraamalla suurten suomalaisviestinten internetsivuja ja toteamalla moneen kertaan “ei vittu oikeasti“. Selvitystyön yhteydessä tekijät törmäsivät myös salaiseen asiakirja-aineistoon, joka paljastaa suurimpien suomalaismedioiden verkkostrategian. Julkistamme shokkitiedot viikonlopun numerossamme.

Paska luento? Tee sudoku, voita olut.

Ensimm채inen sudokun ratkaissut saa ilmaisen oluen Unicafe-aterian yhteyteen. peducalehti@gmail.com

PEDUCALEHTI

etsii

kirjoittajia. Tule mukaan.

PEDUCALEHTI

MIKÄ SOOL? KAISA VIITANEN teksti AAPO HUHTA kuva On monta aihetta josta haluaisin teille kirjoittaa. Valtakunnallisesti koulutuspolitiikan kuumaperuna on yliopistolain uudistus ja pinnalla ovat myös kunnallisvaalit sekä nuorten alhainen kiinnostus vaikuttamiseen. Päädyin kuitenkin kertomaan Suomen opettajaksi opiskelevien liitosta SOOLista. Tässä vaiheessa vuotta on hyvä kerrata, mitä SOOL tekeekään. Tässä teille lyhyt kertaus: SOOL on valtakunnallinen, kaikkien opettajaksi opiskelevien edunvalvoja ja yhteistyöjärjestö. Tarkoituksena on edistää tulevien opetus- ja kasvatusalan työntekijöiden yhteistä toimintaa koulutuksen kehittämiseksi, valvoa jäsenistöön kuuluvien oikeudellisia etuja sekä parantaa yhteiskunnallista asemaa ja opiskeluolosuhteita. Olemme aktiivisia koulutuspoliittisina keskustelijoina sekä aloitteentekijöinä. Opettajankoulutuksen kehittäminen ja laadun turvaaminen ovat toimintamme keskeisiä tavoitteita. Esimerkiksi julkaisimme keväällä tavoitteet opettajankoulutukselle 2008-2010. Julkaisussa on nostettu esiin kolme teemaa, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota opettajankoulutuksessa: valmiudet oppimisen tukemiseen, kansalaisvaikuttaminen ja opintojen ohjaus. Tutustukaa myös esitteeseemme Suositukset harjoittelun ohjaukselle ennen harjoittelua. Kummatkin esitteet ovat luettavissa netissä. Koulutuspolitiikan lisäksi teemme paljon muutakin. Järjestämme jäsenistölle maksuttomia k o u l u t u s t i l a i s u u k s i a j a t e e m a s e m i n a a re i t a . S e m i n a a re i s s a k ä s i t e l l ä ä n a i h e i t a , j o i t a opettajankoulutuksessa ei riittävästi huomioida ja ne on valittu jäsenistön palautteen perusteella. Tervetuloa meidän seuraavaan seminaariimme, joka järjestetään tammikuussa Helsingissä. Eikä tietenkään voi unohtaa SOOLin legendaarisia Talvipäiviä, jotka on vuoden hulvattomin tapahtuma. Ne kannattaa kerran kokea! Käykää tutustumassa tarkemmin toimintaamme kotisivuillamme www.sool.fi. Kotisivuiltamme löytyy linkki keskustelufoorumille. Siellä on hyvä tilaisuus kirjoittaa tai vain lukea koulutuspolitiikasta, järjestön toiminnasta tai kysellä kyytiä johonkin päin Suomea. Älkää myöskään epäröikö ottaa yhteyttä hallitukseemme, jos jotain mielenkiintoista on tapahtunut tai näette koulutuksessa epäkohtia joihin voisimme yhdessä vaikuttaa. Yhdessä tekemisessä on voimaa.

Levyraati OLLI VALLO teksti AAPO HUHTA kuvat

esällä –61 Jaakko Jahnukainen sai idean tv-ohjelma levyraadista. Temperamenttinen jazzmuusikko toimi ohjelman ensimmäisenä juontajana 20 vuotta ja teki levyraadista kaikkien tunteman käsitteen. Sittemmin levyraadin perinteitä on vaalittu MoonTV:n videoraati-ohjelmassa ja koulun musiikin opetuksessa.

Ainejärjestömme on pullollaan musiikkia rakastavia ihmisiä, joten päätimme järjestää Jahnukaisen jalanjäljissä - katsauksen opiskelukavereidemme musiikkimieltymyksiin. Paikalle saapuneet Paavo, Marja, Janica, Iiti, Antti, Jude, Tuomas, Aapo ja Olli toivat biisit ja Peduca tarjosi viinit. Illan alkutahdit iski Aapo, ajankohtaisesti Oasiksen uusimmalla sinkulla, A shock of lightning. Wonderwall-Paavoksi itsensä nimenneen raadin jäsenen mielestä kappale antoi toivoa paremmasta Oasiksesta, viimeisimpien epäonnistuneiden albumien jälkeen. Aivan kärkikahinoihin A Shock of Lightning ei kuitenkaan yltänyt, sillä jengi ei oikein saanut sanoista selvää.

Paavon Thirteenth and Godin, Men of Station, oli myös raadin mieleen. Saksalaisamerikkalaisen yhtyeen kappale oli Aapon sanoin, ”Herkkä, mutta rujo”, aivan kuten huhun mukaan biisin tuojakin. Rauhallisen konerumpubiitin päälle soitetut jouset ja kitarat, sekä revittelemätön laulu olivat useimpien raatilaisten mieleen. Jousien käyttö kappaleessa tosin jakoi raatia kahteen leiriin, mutta tappeluilta silti vältyttiin. Aivan mitaleille ei ”13 and god” kuitenkaan kovassa kilvassa yltänyt Marja oli kesällä saavuttanut flow tilan Flow festivaaleilla, kuunnellessaan New Yorkin kaduilta Suomeen saapunutta José Jamesia. Raati pääsikin Marjan toimesta nauttimaan Josén uunilämpimältä suklaajäätelöltä korvissa tuntuneesta äänestä ja sitä säestäneistä bluesrytmeistä, jotka saivat Antin haikailemaan ennen muinoin Kalliossa toimineiden nyrkkeilybaarien perään. Suomen tihkusateiseen iltaan sopineet riimittelyt rennosta kaupunkichillauksesta (Park Bench People), kirvoittivat raadilta rutkasti kehuja, mutta biisi sai myös negatiivista palautetta junnaavuudestaan.

Herkkää rakkaus-reggaeta esitteli meille herkkä reggea-rakastelija Tuomas. Bitty Maclean lauloi kappaleen Make it with you, ja oi, niin kauniiltahan se kuulosti. Orgaaniset soundit nostivat Bittyn äänen leijumaan ilmaan, josta se hiljalleen, ilmastointilaitteen hönkäyksen saattelemana siirtyi korvakäytäviä pitkin sydämiimme, selittäen kuulokkeet päässään tallaavan Tuomaksen kestohymyn salaisuuden. Toisten sydämet lempeä reggaekomppi sai baunssaamaan mukanaan, toisille se aiheutti rytmihäiriöitä. Levyraatien perinteitä vaalien olimme kutsuneet paikalle julkkisvieraan, musiikkilehtien palstoilta tutun Iitin, jonka Pintandwefall-bändi pisti viime syksynä julkaistulla ensilevyllään kritikoiden reikäiset sukat pyörimään heidän jaloissaan. Helsinkiläisten muusikkopiirien nuori sisko oli hankkinut eksklusiivista matskua raadin fiilisteltäväksi: Credit-niminen bändi on I Was A Teenage Satan Worshipperin ja Pintandwefallin jäsenien yhdynnän tulos, jolta kuulimme kappaleen Older men. Maailmanluokan elektroniset soundit, joskin hieman aldente sellaiset, saivat raatilaiset miettimään suomalaisen indiepopmusiikin kovaa tasoa. Jäämme odottamaan tulevia julkaisuja. Iitin jälkeen puikkoihin päästettiin itse Jude, faijarokin lipunkantaja ja uskottu asiantuntija. Jude päätti pitkien pohdintojen jälkeen välittää meille tunteensa Pearl Jamin Black biisillä. Käheä kurkunpäälaulu toimi ja jengi digaili melko kybällä. Raadin nuoruus ja ymmärtämättömyys koitui kuitenkin bändin rasitteeksi, eikä Pearl Jam päässyt nousemaan terävimpään kärkeen. Mutta sitten siihen kärkikolmikkoon: Hot Chip on bändi, joka on hankkinut indieuskottavuutensa musiikillisilla ansioillaan, toisin kuin monet muut genrensä edustajat. Laulajan naismainen miesääni, tanssittavat rytmit ja omaperäisen kauniit melodiat ovat miellyttäneet sekä kriitikoita kuin yleisöäkin. Konemusiikista fiiliksensä ammentava Janica soitti meille Brittiläiseltä elektrobändiltä biisin, A Boy From School. Muun muassa kauniilla kellopelisoundeilla herkistelyt miellyttivät raatia ja kappale ylsi aina kolmanneksi asti. Toiseksi eniten raadin mieleen oli Ollin tuoma, skotlantilaisen Belle&Sebastianin soittama Blues are still blue. Kepeä rokkiralli ei suututtanut ketään. Niin herttaiselta se kuulosti, että Aapokin päätti marssia seuraavana päivänä levyostoksille. Tältä musiikki voi kuulostaa vain silloin, kun sitä tehdään ainoastaan tekemisen riemusta. Entäs se illan voittaja sitten? Antti, freelance levykriitikko ja lehtemme toimittaja oli myös saapunut paikalle. Hän oli vastikään tutustunut, Radio Helsinginkin soittolistoilla tiheästi esiintyneeseen, National -bändiin ja halusi esitellä bändiltä suosikkibiisinsä, Fake Empiren. Konstailemattomasti ja isosti soiva rockbändi villitsi tuomariston totaalisesti. Paavon mieleen muistuivat kesämökin maalaaminen ja halu juosta kappaleen tahdissa alasti ympäri mökkiä. Niin hyvä se oli! Iiti puolestaan päätti tuoda Nationalin rumpalilta saamiaan vaikutteita seuraavalle levylleen. Ei epäselvyyttä voittajasta.

Kauneus TUOMAS SALONEN AAPO HUHTA kuva

Kauneus on jotakin sanoinkuvaamatonta, jotakin tajunnanräjäyttävää. Kauneus on mieltä ylentävää, sielua valaisevaa ja sitä kohti taivaita nostattavaa. Elämä on kaunista - kuolema on kaunista. Rakkaus on kaunista rakkaudettomuus on kaunista. Nautinto on kaunista - kärsimys on kaunista. Onnellisuus on kaunista onnettomuus on kaunista. Taisteleminen on kaunista – antautuminen, joskus jopa vielä kauniimpaa. Kauneus on niin täydellisyyttä kuin epätäydellisyyttäkin. Kuitenkin kauneus on harmoniaa. Kauneus on jotakin todellista kauneutta ilmentävää. Kauneus on – vaan yksinkertaisesti kaunista. Ennen kaikkea kauneus on idea. Tämä idea on mielessämme, ja tähän ideaan me suhteutamme todellisuuden. Täten kauneus löytyy periaatteessa myös suhteesta kokijan, subjektin, ja koettavan objektin välillä. Tämän takia kauneus on periaatteessa aina myös ”suhteellista”. Niin kuin sanotaan: kauneus on katsojan silmässä. Mitä meillä sitten oikein on silmässämme että olemme kykenemättömiä näkemään niin montaa kaunista asiaa tässä maailmassa ja tämän maailman kaikessa kauneudessaan? Ensinnäkin olemme alisteisia yleisille kauneusihanteille. Kulttuurissamme on ajan kuluessa muotoutunut näkemys kauneudesta, kauneusihanne tai ennemminkin vaatimukset mitä kauneudelle asetetaan. Tämä näkemys on totta kai vaihdellut ajasta aikaan. Tänä päivänä esimerkiksi televisio, elokuvateollisuus ja mainonta ovat keskeisessä asemassa näiden ihanteiden muodostamisessa ja niiden muokkaamisessa. Ne tarjoavat meille kiillotettua kuvaa todellisuudesta, mihin sitten peilaamme omaa elämäämme ja omaa ympäristöä. On sanomattakin selvää etteivät nämä kaksi oikein vastaa toisiaan. Näin oman todellisuutemme kaikki kauneus näyttää helposti niin arkiselta ja harmaalta. Mutta tätä petollisempaa, koska ne ovat monesti niin piilossa syvällä mielen syövereissä, ovat meidän omat odotuksemme ja ehtomme kauneudelle. Meidän omat illuusiomme siitä, mikä on kaunista ja mitä kauneuden tulisi olla. Unelmat, niin kauniita kuin ne monesti ovatkin, voivat estää meitä näkemästä sen todellisen kauneuden mitä meillä on ympärillämme. Emme tavallaan, useimmiten tiedostamattamme, suostu näkemään asioita ja ihmisiä kauniina. Maailma on läpeensä, kauttaaltaan ja perinpohjaisesti kaunis juuri sellaisena kuin se on. Me emme vaan sitä näe tai emme pysähdy sitä katsomaan. Sen takia meidän tulisikin kuunnella niitä, jotka tästä kauneudesta puhuvat ja uskoa niitä, jotka tämän näkevät. Meidän tulisi etsiä kauneutta, koska kun näkee kauneutta, on helpompi tuntea rakkautta. Ja taas mitä enemmän tuntee rakkautta, sitä helpompi on nähdä kauneutta. Ja mitä enemmän näkee kauneutta ja tuntee rakkautta, sitä enemmän arvostaa ja vaalii elämää ja sen ihmettä…

PEDUCALEHTI

KADONNUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ JANNE SÄNTTI teksti AAPO HUHTA kuvat

1990-luvun peducalainen, yliopistonlehtori Janne Säntti kertoo, miten joskus muinoin vaikutettiin, kritisoitiin ja juotiin. lämäkertatutkijana minulle sallittaneen vahva henkilökohtaisuuden aste tässä kirjoituksessa jo heti alusta alkaen. Olen myös tietoinen muistojen värittymisestä, mikä minulle sallittakoon.

Saatuani tiedon opiskelupaikasta Helsingin yliopiston OKL:n luokanopettajan koulutusohjelmassa päätin tehdä suunnilleen kaiken eri tavalla kuin aikaisemmissa humanistisissa opinnoissani: suhtautua opintoihin tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti sekä pitää mielessä tietty ammattitehtävä vailla turhia opintoviikkojen ulkopuolisia pohdintoja ja kriittisyyttä. Minusta piti tulla (eikä kai se ole vieläkään liian myöhäistä) se tavallinen rivikansankynttilä johonkin normiperuskouluun luultavasti pääkaupunkiseudulle. Mutta toisin kävi. Hyvän opiskelukaverin ja sittemmin ystävän aloitteesta päädyin ensiksi Peducaaktiiviksi, joka alkoikin suhtautua opintoihin hyvin kriittisesti kammoten samalla

opettajaseminaareista tuttua kovin käytännöllispainotteista työorientaatiota. Runsas viisitoista vuotta sitten me peducalaiset koostuimme kahden eri laitoksen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen o piskel ij oista kuten tänäänkin. Vaikka opintomme ja usein myös ammatilliset intressimme poikkesivatkin toisistaan, löysimme ainakin minun mielestäni yhteisen sävelen varsin helposti. Kenties näkemykseni johtuu siitä, että tein kasvatustieteellisiä opintoja sekä KTL:ssä että OKL:ssä. Jälkimmäinen laitos oli minulle kuitenkin se varsinainen kotipesä, mikä aivan varmasti huokuu tästä kirjoituksesta. Me luokanopettajaksi opiskelevat aktiivipeducalaiset olimme vilpittömästi huolissamme opintojen rakenteellisesta epäselvyydestä ja kuten jo sanottua niiden sangen praktisesta luonteesta. Vastakaikua saimme professoritasolta, mutta ainakin osa meritokratian keskikastin edustajista eli

PEDUCALEHTI

lehtorikunnasta, johon itsekin nyt siis kuulun, menetti varmasti meidän Peduca-aktiivien vuoksi yöuniaan. Kyseenalaistimme pianonsoiton ja estejuoksun rationaalisuutta, ja ihailimme kasvatustieteellistä teoretisointia. Ja tänä päivänä tuntuu siltä, että sitä todellista kasvatustieteellistä teoretisointia ja ajattelua on loppujen lopuksi varsin vähän ja pianonsoittoa vielä vähemmän. Ja kumpaakin kai pitäisi olla, jos ajatellaan vaikkapa peruskoululle asetettuja tehtäviä. Kuuluessani Peducan aktiivisiin toimijoihin sain huomata olevani varsin mielekkäässä seurassa. Kävimme sellaisia kasvatukseen liittyviä keskusteluja, joihin en nykyisten kollegoideni kanssa enää kykene. Opetukselta jäävä aika kun menee erilaisten laatumatriisien ja työaikailmoitusten laatimisessa. Meistä Peducaaktiiveista tuli kaiketi aika elitistinen porukka, jonka vilpittömänä aikeena oli kuitenkin toimia kaikkien kasvatustieteellisten aineiden opiskelijoiden hyväksi. Järjestimme erilaisia tilaisuuksia, joiden avulla pyrimme tiedottamaan niin sanotuille riviopiskelijoille aikeistamme ja kyselemään heidän toiveitaan. Yleensä saimme nauttia kahvit ja pullat itseksemme. Sen sijaan erilaisiin Peducan järjestämiin juhliin osallistuivat sitten riviopiskelijatkin runsaslukuisina. Kaljaseuraa löytyi aina.

Me Peducan aktiivit luokanopettajaksi opiskelevat päätimme vakaasti, että kehitämme opetusta omasta näkökulmastamme, kun emme oikein saaneet tarkkaa selvyyttä siitä, mitä muut opiskelijat ajattelivat. Sen sijaan jokainen meistä peducalaisista sai varmaan yksittäisiä huolestuneita kannanottoja milloin minkin opettajan kähminnästä (sanan varsinaisessa merkityksessä) tai laaduttomasta opetuksesta. Seuraavaksi tulee viimeistään se osuus, jossa ”vanha setä muistelee vanhoja hyviä aikoja”. Me aktiiviset peducalaiset taisimme tehdä varsin vähän palkkatyötä varsinaisten opintojen ohessa. Eikä sitä oikein ollut tarjollakaan lamaSuomessa. Silloin ikkunanpesijöiltäkin edellytettiin aikaisempaa työkokemusta ja protestanttista työorientaatiota. Me keskityimme joka tapauksessa opintoihin varsin painokkaasti,

“

Ja kas kummaa, tuoreen väitöskirjan mukaan viisi vuotta opettajanopissa olleet kokevat työelämään astuessaan sokin.

“

ja etenkin niiden kehittämiseen. Olen tietoinen tämän päivän opintososiaalisesta tilanteesta, mikä arvokkaan työkokemuksen ohella houkuttelee opiskelijoita tekemään töitä opintojen ohessa. Vallitsevat opettajien ja opiskelijoiden väliset ymmärryserot johtuvat ainakin osin siitä, että me opettajat emme ole täysin tiedostaneet vallitsevaa tilannetta, jossa noin 70 % asiakkaistamme käy vieraissa eli tekee töitä opintojen ohella. Tästä seuraa valitettavasti se, että oppimisen kruunaavalle ajattelulle ja pohdinnalle on loppujen lopuksi aivan liian vähän aikaa. Ilman aikaa ei myöskään Peduca pyörisi. Ja opiskelijoiden ja opettajien välistä yhteistä laatuaikaa, jota voisi viettää vaikka Kolmessa Liisassa, ei ole ymmärtääkseni ollenkaan. Tätä en varmasti muista väärin, vaikka en saakaan sattuneesta syystä muistiinpanoistani selvää. Nimittäin entisen OKLn eli nykyisen SOKLAn väki tapasi kokoontua varsin spontaanisti Annankadun William K:hon tai sitä edeltäneeseen Annan pubiin. Vaikka meininki oli rento, niin professori

oli professori ja opiskelija opiskelija. Eikä yhteistä aikaa käytetty joutaviin logistisiin ongelmiin kuten korvaavista tehtävistä keskusteluun. Vuosien varrella moni asia on muuttunut. Koska olen auttamattomasti fossiili, niin muutos on tapahtunut mielestäni tietysti kohti ei-toivottavaa. Ennen oli paremmin. Näin on ajateltava, ja näin ajattelen tietäen samalla, että moni asia on myös pysytellyt ennallaan. Vaikka en ole ihan vielä nostanut käsiäni pystyyn, tietoisuus tästä pysyvyydestä tekee toisaalta nöyräksi. Peducan tämänhetkisestä toiminnasta en tiedä käytännössä mitään, mutta sama suhde aktiivisten ja vaikkapa niitä bileitä etsivien opiskelijoiden välillä vallinnee edelleen? Samoin pelkään, että etenkin opettajaksi opiskelevat huomaavat (aivan kuten ennenkin) jo ensimmäisen opintovuoden aikana, että tenteistä pääsee läpi kunhan muistaa mainita riittävän usein konstruktivismin tai jonkun sen johdannaisen lapsi- ja opiskelijakeskeisyyden ohella ja ryhmät puolestaan hoituvat ”musta tuntuu” periaatteella. Ja kas kummaa, tuoreen väitöskirjan mukaan viisi vuotta opettajanopissa olleet kokevat työelämään astuessaan sokin. Meille fukseille tehtiin aikanaan varsin hyvä käytännön pila. Rakkaalla Ratakadulla sijainneen laitoksemme ilmoitustaululle oli laitettu ilmoitus, jossa kehotettiin osallistumaan noin 1 opintoviikon vapaavalinnaiselle kurssille aiheena välituntivalvonta. Kurssia ei tietysti koskaan järjestetty, mutta ilmoittautuneet saivat fuksiaisissa raikuvien suosionosoitusten kera diplomin halukkuudestaan. Minä en tajunnut ilmoittautua.

TAPAHTUMAT JANICA NIIRONEN

4.11. Peducan leffailta Conduksen kanssa klo 19 alkaen Tule katsomaan yhdessä conduslaisten kanssa ”Half-Nelson”. Peduca tarjoaa leffaelämyksen ja seuraa, myynnissä pientä purtavaa ja haalarimerkkejä. 5.11. Peducan syyskokous Tule tänne, jos haluat vaikuttaa ensi vuoden hallituksen kokoonpanoon. Joko äänestämällä tai itse mukaan tulemalla! 14.11. Fuksisitsit Akateeminen pöytäjuhla, jossa harjoitellaan tapoja hienoissa asuissa. Ole tarkkana ilmoitusten suhteen, paikat loppuvat nopeasti! 27.-28.11. Kasvatustieteen päivät Turussa Peducasta lähtee sankoin joukoin porukkaa Turkuun tutustumaan koulutussosiologisiin teemoihin. 3.12. Conduksen pikkujoulut 9.12. Metrobileet Jokavuotiset vihoviimeiset Metrobileet. Juhlapuku niskaan ja metroon skumpalle. Tammikuussa Peducan pikkujouluristeily, muutto Leppätalon tiloihin. Joka torstai kahvitus 11.30-14.00 Conddoorissa.

FUKSIAISET08 PAAVO SAALASTI teksti AAPO HUHTA JOONA-HERMANNI MÄKINEN kuvat

Kertomus ajasta, jossa elämme

royal

party

pool

Lähtölaskenta pieneen sydämeen

animals

l a y. i P o d r a k s u t t a a . M u s t a n muovikökkäleen sisällä tapahtuu jonkun todellisuuspakoisen, mutta p e l o t t a v a a k y l l ä k e s k i v e r ro n kehitysmaan vuotuisen kansantuoton kuukaudessa ansaitsevan, pikkuinsinöörin suunnittelema nollien ja ykkösten transformaatio sähköiseksi käskyverkostoksi. Verkko on nyt valmis ja ylimmäinen omenatirehtööri huiskauttaa kliinisen näköistä mutta vähintäänkin mainosmiesten silmää varmasti miellyttävää sauvaansa: antaa paukkua!

jonka valkoiseksi maalatut jalat jostain kansallismielisyydessään varmaan aika absurdista mutta silti niin kovin herttaisesta syystä mukailevat ulkonäöltään ikäänkuin koivua, tiedättehän? Me kolme, siis minä, musiikki ja penkki, olemme kuplassa. Maailma on taas hetkeksi vetänyt vetskarinsa ja utuisa lämpö ympäröi meidät. Kaikki on hyvin, kaikki on oikein. Selkäni takana joukko Loch Nessin hirviöksi pukeutuneita luokanopettajaopiskelijoita yrittää vakuuttaa toista joukko samaisen oppialan opiskelijoita siitä että he ovat tänä iltana tuoneet keskuuteemme jotain legendaarista. Minä tanssin. Spastiset liikeimpulssit nytkäyttelevät hyvinkin huonosti tälläiseen liikehdintään tottunutta tai edes sopivaa ruumistani puolelta toiselle. Minulle tämä on swingiä, ohikulkijoille tai sivustaseuraajille ehkä paremminkin jälleen yhden harmittoman känniapinan huojuntaa. Känni sanoo ”paskat niistä” ja minä tottelen, jälleen kerran.

Käsityskykymme rajat lyhyydellään ylittävä aikajakso syntyy, kukoistaa ja kuolee. Se jakso oli hiljainen, tämä sitä seuraava on täynnä elämää. Se oli hyvää aikaa, tästä emme voi vielä olla varmoja. Maailma ympärilläni ei ole yksinkertainen, mutta nyt se tuntuu kiteytyvän kolmeen asiaan: olemme vain minä, tanssipoppi ja tuhansien syysmyrskyjen, enemmän ja vähemmän lumettomien talvien, toiveikkaiden keväiden ja bermudashortsipyllyjen täyttämien suvihurmosten armottomasti kuluttama puistonpenkki. Sellainen vaaleanvihreä

Hälinää ja hulinaa. Elämä, ihmissuhteet, opiskelu ja maailmanloppu. En välitä

PEDUCALEHTI

niistä, minä tanssin. Olen paikalla mutten läsnä, kuin säynävä Vantaanjoessa: tukevasti pohjalla ja matkalla ei-mihinkään. Jos tämänhetkinen elämäni olisi taulu, se olisi se keskikaljakuppiloista tai nuhjuisten biljardikauppojen seinältä joskus löytyvä pala korkeakulttuuria, jossa joukko koiria pelaa pokeria, tiedättehän toki sen? Koirien sijaan tämän pelipöydän ympäriltä tosin löytyy neljä ajallemme tyypillisempää pelaajaa: paikkaansa etsivä nuori (se olet sinä! se olen minä!), vallitseva kulttuuri (se on se edellä mainittu tanssipoppi), historian painolasti (se on Kyösti Kallio), näitä toisiinsa melko huonosti sopivia palasia yhdistävä välittäjäaine (se on känni). Kvartetti istuu pelipöydässä. Paikkaansa etsivä nuori on aina ensikertalainen. Siis ihan aina. Vallitseva kulttuuri on joka pöydästä löytyvä vanha kehäkettu. Sille mikään ei ole uutta ja se lukee kuin avointa kirjaa ja tanssittaa oman pillinsä mukaan kaikkia, ennenkaikkea toki märkäkorvaa. Kyösti Kalliota on vaikea lukea, hän on tyhjine katseineen kuin kiveä. Känni on jakaja. "Tässä talossa kasino tuskin aina voittaa, sen verran anteliaasti se tarjoomuksiaan jakelee", tuumin. Kuinka oikeassa olenkaan. Ai miten peli päättyy? Tokkopa sillä on väliä, varmaa kuitenkin on että me, sinä ja minä, häviämme aina lopulta. Vaan kyllä näissäkin tikanheittokisoissa viitseliäisyys lopulta toki palkitaan – ankaralla työllä saatamme ehkä saada jalkamme sen oven väliin, jonka takaa kajastaa kulttuurin loisto. Tai parhaassa tapauksessa voimme olla kuin siat vatukossa ja ilman omaa panostamme saada kutsun elämän päiväkirjahuoneeseen. Helvetti, oikein yrittämällä meistä voi joskus tulla historian painolastia! Mutta nyt ei eletä huomispäivää ja me, ystäväiseni, siis häviämme. Kupla puhkeaa ja vetoketju avautuu. Olen taas kaltaisteni joukossa. Luokanopettajaopiskelijat ympärilläni

liikehtivät kärsimättöminä. Tämä paikka ei enää voi täyttää perustarpeitamme: riekkumista, kukkumista, kiekumista. Vielä viimeinen vilkaisu ympärilleni: ro s k a a , p u l l a a , t y h j i ä p u l l o j a j a toiveikkaita tähtisilmiä. Turkooseja haalareita jotka eivät varmasti ole koskaan näyttäneet näin hyviltä. Ainakaan syyskuisessa Töölössä. Keräämme vain välttämättömimmän (jotkut meistä eivät tosin meinaa muistaa edes sitä, luojalle kiitos näiden raukkaparkojen paremmin todellisuudessa kiinni olevista tovereista!) ja jätämme jälkeemme kaiken sen mitä emme tarvitse. Me olemme tuikkuasteen kansankynttilöitä ja me olemme matkalla maanpäälliseen onnelaan.

Jos Helsinki on kaunis Final Fantasy seiskassa on kohta, jota olen aina pitänyt jokseenkin vaikuttavana. Kahdenkymmenen tunnin jälkeen jo tutuksi käynyt toimintamusiikki korvautuu hetkeksi unenomaisella ambient-pimputtelulla. Se ei koskaan toistu. Pidän tuollaisesta – odottamattomuudesta. ”Mulle tulee noista isoista pulloista aina heti ihan sä mieleen”, Flinda ilmoittaa. Lyhyen perverssin hetken tunnen ylpeyttä, mutta onneksi tunne korvautuu pian hämmenyksellä. Mumisen jotain epämääräistä, nyökkään, ja nostan ykskaks-vitosen vielä melko kuiville huulilleni. Ghettopullon tenho on kieltämättä selvä, vaikka monien kuuleekin päivittelevän, miten olut moisessa väljähtyy. En tajua mitä he puhuvat, romanttisuus ennenkaikkea, kekkuloidessakin (tai no, ennenkaikkea silloin). Istumme Kyösti Kallion patsaan ja eduskuntatalon välisessä puistikossa, minä ja toverini. Iltapäivä alkaa kääntyä illaksi, ja alamme jo pikkuhiljaa odotella ensimmäistä fuksiporukkaa saapuvaksi

rastille. Olemme suunnitelleet hienon tehtävän, minun tietääkseni parhaan. Minulla ei tosin ole hajuakaan, mitä niillä muilla rasteilla tehdään. Olemme tulomatkalla vierailleet Alkossa. Tytöt ostivat viintä, minä ostin puolen litran pullon Koskenkorvaa. Tarja on kiivennyt Kyösti Kallion kiviseen syliin. Kylläpä näyttääkin neito nyt pieneltä, tai patsas isolta. Aika rivakalla tahdilla kiskomani kalja alkaa pikku hiljaa herättämään nousuhumalan ensimmäisiä samettisia onnentunteita. Odottamatta tunnen oloni yht'äkkiä ihan älyttömän hyväksi. Se on uutta, koska ennen en ole koskaan oikein tuntenut kuuluvani näihin haalarihulabaloisiin. Joskus ihminen vain tuntee ettei kuulu johonkin tilanteeseen, vaikka varmaan pitäisi osata kuulua. Vähän niinkuin jos kuvitellaan täysin hypoteettinen tilanne, jossa järjestelet extyttöystäväsi kamoja tämän uudessa asunnossa ja käteesi osuu puolityhjä kondomipaketti. Reagoit siihen tietty hätäännyksissäsi jollain nasevuudessaan löysää poskisuudelmaa vastaavalla ”noh noh mitäs täältä löytyy!” -isällisyysläpällä, johon exä vastaa nappaamalla ne skordarit sanaakaan sanomatta kädestäsi ja jatkamalla jo valmiiksi painostavuudessaan kaikki maailman ihmisbiologian sijaistunnit ylittävää hiljaisuutta parilla kriittisellä sekunnilla. No tohon tilanteeseen ei kyllä pitäisi kenenkään kuulua. Jäätävää, jäätävää. Ai niin, se nousuhumala ja odottamaton hyvänolontunne. Ei niistä sen enempää. Litkimme Duden kanssa olutta ja failistelemme Helsingin syksyä. ”DEN GLIDER IN I MÅL IGEN!” Ennenkuin ehdin neljä-yks sanoa, meidät on ympäröinyt joukko pelottavan autenttisiin lätkäasuihin sonnustautuneita amatööriopiskelijoita. Kaikki ovat ihan fiiliksissä, me ja he. Minäkin huudan muiden mukana vaikka humalatila onkin toistaiseksi vielä sillä tasolla, etten oikein tiedä miksi. Hyörivät. En jaksa kertoa enempää näistä fuksijengeistä, kuulin myöhemmin että

tämä ensimmäinen oli lopulta voittanut koko skaban. Onnea heille. Tiinan kaveri on läheisessä kahvilassa töissä ja tuo meille jossain vaiheessa iltaa hirveät setit kaikenmaailman pullia ja paakkelsseja. Syömme ja kiittelemme. Tässä vaiheessa olen jo aikaa sitten vaihtanut kaljan kossun nekkailuun. Suupielet nousevat samaa tahtia humalan kanssa. Jo on siistiä. Odottamattomuus yllättää minut taas ja tunnen, ettei minulla ehkä koskaan ole ollut ihan näin hauskaa. Rakastan kaikkia ja erityisesti sinua. Tiina kysyy, onko minulla iPod mukana. Myönnän että on. Hän kaivaa repustaan kaiutinhärvelin ja yhdistämme rakkaan muoviläystäkkeeni siihen. Olen juonut neljä desiä tiukkaa viinaa, loput olen tarjonnut muille tai roiskuttanut tahtomattani maahan. Valitsen jotain tanssipoppia ja painan Play. Final Fantasy seiskassa on toinenkin kohta, josta olen aina pitänyt. Siinä androgyyni supersotilas tappaa muodottoman lonkerohirviön yhdellä virheettömän katanansa sivalluksella. Vittu huikea kohta!

Eldorado Makaan sikiöasennossa Onnelan tanssilattialla, strobovalot pieksevät ruumistani ja ympärilläni kerääntyneet opiskelijatoverit ovat vähän vaivaantuneita kollektiivisesta humalastaan huolimatta. Luulen seisovani ja tanssivani, minulla on hauskaa. Olen matkalla yökerhoon avautunut yksityiselämästäni täysin asiaan liittymättömälle opiskelijatoverilleni, jonka nimen jätän hienotunteisuudesta nyt mainitsematta. Olkoon tämä salaperäinen hyväntekijä nimeltään siis vaikkapa Varjo. Kylmäävä suulauteni on varmaan saanut e m . fi l a n t r o o p i n t u n t e m a a n , e t t ä kännireppana on nyt sitten tämän illan hänen vastuullaan, joten hän taluttaa minut tanssilattialta seinänvieruspöydän ääreen. En ole kehoni herra, en ole enää aikoihin ollut. Rikon tuoppeja ja mökellän.

PEDUCALEHTI

“ En ole kehoni herra, en ole enää aikoihin ollut.

“

On mahdotonta sanoa, yritänkö keskustella henkeviä vai valittaa huonovointisuutta. Onneksi tämä piinaavan epätietoisuuden harso väistyy nopeasti, kun paljastuu että kyseessä lienee ollut viimeksimainittu toimenpide. Annan väkivaltaisesti ylen pöydän, sohvan ja ennenkaikkea itseni päälle. Harmaanvalkea nilja peittää käsivarteni.

on jokseenkin yhtä paljon syytä ylpeyteen kuin jokaisella kaikki Pekko-elokuvat ensiillassa nähneellä. Ystäväni Ovimies ja m in ä j a t k a m m e k i e r t o k ä y n t i ä m m e , seuraavaksi vuorossa on Onnelan tilava ja komea sisääntuloaula ja narikka. Olen sisään tullessani vaatimalla vaatinut että saan työntää päällystakkini reppuuni, en tähän päivään mennessä tiedä miksi. Oikeastaan tuo tieto on lohdullinen, sehän tarkoittaa että

Tokenen hiukan mutta tämä klaarimpi olotila ei kestä pitkään. Ravintolatyöntekijä riuhtoo minut tiskille tarkoituksenaan A)osaan hyvin piilottaa humalatilani vaikka passittaa minut kassan kautta pihalle. olen ympäripäissäni (ei kuulosta Tietämättään hän on jo puoliksi onnistunut uskottavalta) koska olen täysin pihalla. Tapaan B)minulla on niin hyviä ystäviä että he ovat baaritiskillä Mikon [nimi muutettu]. puhuneet poken päästämään riettaassa Riemastuttavasti onnistun tämän kekkulissa olevan toverinsa sisään hetkellisen kohtaamisemme aikana kanssaan (valitettavasti en usko sotkemaan omaa oksennustani Mikon tähänkään) päälle. Hän onneksi huomaa sen vasta C)näytän niin äveriäältä että minut myöhemmin enkä siis pilaa hänen päätettiin päästää sisään kännistä iltaansa. Kuten sanottu, minut tiskille huolimatta (ei varmasti totta) roudanneen portieerin oli D)olen hutikassa paljon tarkoitus saada minut avallista sulavampi m a a l l i s e n tsupliikkimies pulittamaan spydäämisestä ja puhuin itse perittävä siivoustaksa ja m y r k y l l i s y y t e n i itseni sisään (...) poistumaan paikalta. E)näytän ihan joltain P a h a k s i o n n e k s i t ä m ä y h t e e n s a n a a n edelliskauden Big Brotherk ä n n i ä ä l i ö b i s n e k s e n l a d a t e n v a s t a a n asukkaalta/ pörssimeklari on kuitenkin I d o l s - s e m i fi n a l i s t i l t a a r v i o i n u t h u m a l a t i l a n i ”pankkikortilla.” (surullista, mutta tämä promillearvon alakanttiin. kuulostaa ehdottomasti Minulla ei ole tippaakaan todennäköisimmältä) jano, en toden totta tajua miksi olen tiskillä ja poistunkin viipymättä etsimään vessaa Matkalla juna-asemalla uskollinen ja rakas siistiäkseni itseni. WC-kopissa rutistan Varjoni, tuo Soklan Äiti Teresa, juoksee paperista palloja joilla pyyhin oksennusta minut kiinni ja tarjoutuu saattamaan minut päältäni, melko heikoin tuloksin. asemalle. Vakuuttelen että pärjään kyllä, Poistuessani kopista minulle jo suorastaan mutta kaikeksi onneksi sanoillani on yhtä liiankin tuttu ravitsemusalan ammattilainen paljon tehoa kuin pessaarilla on ulkopuolella odottamassa ja raahaa poikakoulussa. Matkalla asemalle tunnen minut kirjaimellisesti niskasta takaisin olevani jo selvin päin. Ha. Ha. Ha. Kun baaritiskille. lopulta pääsen junaan ja se lähtee liikkeelle kamala pitkän syljen jälkijäristys ”50€” vähän hölmistynyt baarimarja ravistelee kehoani. Taistelen vastaan ja toteaa. Ylemmyydentunnossani kaivan lopulta päädynkin vain päästelemään taskusta maksukorttini ja kaiken kännisen rupeltavan kurluttavia röyhtäyksiä noin ylemmyydentuntoni ja maallisen välimatkan Käpylä-Pukinmäki. Jopa myrkyllisyyteni yhteen sanaan ladaten eksaktia norjan kielioppia vastaan vastaan ”PANKKIkortilla.” Perkele, käymäni karhunpainin läpi ehdin tuntea minuahan nuo eivät voi nöyryyttää! Minulla sääliä minua vastapäätä istuvaa täysin

tuntematonta ja ennenkaikkea syytöntä kanssamatkustajaa kohtaan. Jään pois Tapanilassa ja seuraavaksi sitten olenkin tietoinen itsestäni kännykän herätyskellon soidessa kello 06:15.

muistista. Järkyttävässä laskuhumalassa perjantaiaamuna kello 07:14 saan voimaa tästä naivista harhaluulosta. Jopa niin paljon että kerään olemattomat voimani, puen päälleni ja lähden edelleen humalassa k o h t i S i l t a v u o r e n p e n g e r t ä j a E T: n ryhmäkertaa. Eteisessä huomaan hukanneeni hienon villapiponi. Vituttaa.

Suussani maistuu kumisaapas vääntäytyessäni suihkuun. Päässä pyörii ja tajuan olevani edelleen ihan poskettomassa humalassa. Edellisen illan tapahtumat ovat mielessäni vain hajanainen kuvakollaasi jonka otokset eivät ole missään järjestyksessä ja josta tuntuu puuttuvan Herään torstaiaamuna innoissani. Silloin monta hyvinkin kriittistä palaa. tällöin tälläiset isommat opiskelijapippalot Kalkkipitoinen vesi suomii nahkeaa ihoani ja ovat kyllä juuri se mitä kaipaan. Virkistävä haistan itsekkin vanhan viinan elähtäneen suihku, aamupuuro ja iso kuppi kahvia. tuoksahduksen. Kuuraan itseni jonkun Sitten vain junalla yliopistolle. Hilpeän naapurin Bodyshop-saippualla mutta se ei odottavaiset ajatukset täyttävät pääni tee mitään aistimalleni kulahtaneelle kahlatessani alkusyksyn ensimmäisessä, tuoksulle, nyt siihen vain sekoittuu vaatimattomuudessaan herttaisessa, vähintäänkin eltaantunut kiwiesanssin lehtimeressä. Olen älyttömän hyvissä sivuaromi. Lopulta luovutan ja palaan fi i l i k s i s s ä , p i h l a j a n m a r j a t h e h k u v a t asuntooni. Astuessani sisään tyrmäävä punaisina ja kaikki edellisten viikkojen oksennuksenhaju pyyhkäisee aikana kertynyt apeus ja ylitseni voimalla joka saa surumielisyys valuu mielestäni t u k k a n i v a l a h t a m a a n S i l l o i n t ä l l ö i n kuin kyyneleet sateessa. keskijakaukselle. Syy löytyy tälläiset isommat Tästä tulee hyvä päivä. pyykkipussista: olen tunkenut sinne kaikki eiliset vaatteeni ja opiskelijapippalot ne ovat lähes jokainen aivan ovat kyllä juuri se totaalisesti oksennuksen peitossa. Jopa repussani on mitä kaipaan. melko miehekkäät vauhtiraidat Koskenkorvan ja erilaisten leipomotuotteiden yhdistettyä voimansa vatsalaukussani ja karattua onnistuneesti ulkomaailmaan. Kiusallista kyllä, huomaan nämä repussani olevat tahrat vasta useita päiviä myöhemmin.

Pihlajankukka

Istahdan sohvalle ja vajoan uuteen ominaistuoksuuni joka tuo mieleen lähinnä sängylle läikkyneen kossu/kiwilikööriboolin. Siis sellaiselle sängylle jossa on seuraavat kaksi päivää harrastettu lähes taukoamatta hikistä apinain rakkautta. Reflektoin. Silmäni osuu jostain olohuoneen matolle eksyneeseen viidenkymmenen euron pankkikorttikuittiin. Onni onnettomuudessa että SKatolinen kirkko harrastaa edelleen ane-kauppaa, viisi kymppiä tiskiin ja sekoilusi on pyyhitty pois kollektiivisesta

PEDUCALEHTI

Fuksien tajunnanr채j채ytys. Royal Onnelan lavalla Band Of Confusionin Mikko P채rn채.

Ketä vittu kiinnostaa [talouskriisi] JOONA-HERMANNI MÄKINEN

Marx & Engels: Porvaristo on hävittänyt kaikki feodaaliset, patriarkaaliset, idylliset suhteet kaikkialla missä se on päässyt valtaan... eikä se ole jättänyt ihmisten välille mitään muuta sidettä kuin alastoman edun, tunteettoman "käteismaksun". Se on hukuttanut hurskaan haaveilun, ritarillisen innostuksen ja poroporvarillisen kaihomielisyyden pyhät väreilyt itsekkään harkinnan jääkylmään veteen. ... Sanalla sanoen se on uskonnollisilla ja poliittisilla harhakuvitelmilla verhotun riiston tilalle asettanut avoimen, häpeämättömän, välittömän ja ankaran riiston.

41 41

PEDUCALEHTI04_08 JULKAISIJA PEDUCA RY (SILTAVUORENPENGER 20 R HELSINGIN YLIOPISTO) PEDUCALEHTI@GMAIL.COM

PÄÄTOIMITTAJA MINKA RISSANEN TOIMITUS EMMA WESTERHOLM TUOMAS SALONEN OLLI VALLO MINKA RISSANEN JOONAHERMANNI MÄKINEN PAAVO SAALASTI ANTTI JAUHIAINEN JANNE SÄNTTI JANICA NIIRONEN KAISA VIITANEN AAPO HUHTA MINNA AHOLA TOIMITUSSIHTEERI AAPO HUHTA

TAITTO AAPO HUHTA ANTTI JAUHIAINEN JOONA-HERMANNI MÄKINEN SARJAKUVA JYRKI NISSINEN WWW.JYRKINISSINEN.COM VALOKUVAT AAPO HUHTA ANTTI JAUHIAINEN JOONA-HERMANNI MÄKINEN PAINOPAIKKA DOMUS PRINT OY 2008 TAMPERE FACEBOOK-SIVU WWW.FACEBOOK.COM/ PAGES/PEDUCALEHTI/18071842054

PEDUCALEHTI

"Meidän tulee viljellä ja puolustaa erityisyyttä, yksilöllisyyttä ja epäsäännöllisyyttä - siis elämää"