Jo harmaantunut mies on matkalla rautatieasemalta kotiinsa Eiraan. Hän kävelee katsellen tupruttavaa lunta. Ei tämä lumi kuitenkaan vielä jää, hän miettii. On jo pimeää. Kadulla vilisevän ihmisjoukon keskellä hän erottaa liikkumattoman hahmon. Mies yhdistää kerjäläisen niihin Hesarissa puhuttuihin. Taisivat olla Romaniasta, mies muistelee. Noin nuori mies! Luulisi, että sille löytyisi töitä. Onhan sitä puhuttu, että ne kuulus johonkin rikollisorganisaatioon. Tiedä häntä! Nuori mies katsoo häntä kulmiensa alta ja heiluttaa yhteenliittettyjä käsiään. Vanha mies nostaa katseensa. Ylittäessään suojatietä hän tuntee kerjäläisen katseen selässään. Pitäisi kieltää lailla tuo piinaminen. Ilta alkaa olla jo pitkällä, kadulla on aivan toisen näköistä kuin muutama tuntia aiemmin. Ihmisiä liikkuu paljon, mutta nyt monet niistä ovat ryhmissä. Ne ovat perjantain kunniaksi lähteneet juhlimaan. Kerjäläisellä paikkoja särkee ja nälkäkin vaivaa. Hän on saanut kasaan jo kivasti rahaa. Luojan kiitos vanhoista naisista, hän miettii. Silloin nuori tummanihoinen poika pyhähtyy ja pudottaa kolikon hänen lakkiinsa -sympaattinen katse ja nyökkäys. Ihmiset joista päivällä ei kuulunut muuta kuin kengänkopinaa ovat muuttuneet äänekäiksi. Osa horjahtelee uhkaavasti. Kerjäläinen miettii lähtevänsä etsimään yöpaikkaa. ”Mee sossuun, niin ne asiat täällä hoidetaan!”, joku karjahtaa hänen selkänsä takaa. Kerjäläinen ei ymmärrä. Juopunut keski-ikäinen mies jatkaa matkaansa. Joukko nuoria miehiä on kävelemässä ryysyläisen ohi. Kovaääninen johtajahahmo äkkää kerjäläisen: ”Vitun pummi, painu muualle käyttämään muita hyväksi!”. Potku osuu maassa olevaan lakkiin ja kolikot pomppivat iloisesti kadulla, kaikki omiin suuntiinsa. Yksi kolikko vierii kohti viemäriä. Kaivossa loiskahtaa. Pojat nauravat.
Ihmiset luovuttavat vastuunsa koneistolle. Se saattaa aiheuttaa pidättäytymisen moraalisesta sitoutumisesta, jonka ajatellaan kuuluvan kaikille yksilöille. Zygmunt Bauman puhuu kirjassaan sosiologinen ajattelu ihmisen vapauden rajoista: Kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta päästä tavoitteisiinsa, koska muutkin pyrkivät niihin esimerkiksi työpaikat. Tavoitteisiin pyrkiessä usein tarvitaan tiettyjä voimavaroja (kuten raha, rotu, ikä, sukupuoli, kansallisuus). Vapaus on myös riippuvaista kulttuurista ja kielestä. Myöhemmin kirjassa Bauman analysoi byrokraattista johtamisteknologiaa. Ihmiset luovuttavat vastuunsa koneistolle. Se saattaa aiheuttaa pidättäytymisen moraalisesta sitoutumisesta, jonka ajatellaan kuuluvan kaikille yksilöille. Tästä esimerkkinä hän käyttää rodullisten ja etnisten vähemmistöjen syrjintää maissa, jotka muuten ylpeilevät ihmisoikeustilanteellaan. ”Moraalisten velvollisuuksien tukahduttamista helpottaa lisäksi byrokratian tapa tarkastella tilastollisesti niitä ihmisiä, joihin inhimillinen toiminta kohdistuu. Kun ihmisiä pidetään numeroina – puhtaina muotoina, jotka voidaan täyttää millä sisällöllä tahansa – he menettävät yksilöllisyytensä. Heiltä riistetään sekä inhimilliset oikeutensa että moraaliset velvollisuutensa”, Bauman kirjoittaa.
✪
5