-V
ahvan perustan toimivalle ryhmälle muodostaa kristillinen ihmiskäsitys, johon kuuluu, että ryhmässä annetaan tilaa erilaisille ihmisille, mielipiteille ja kysymyksille. Kukaan ei tuomitse toista, vaan kaikille annetaan varaukseton ihmisarvo, toteaa kasvatustieteiden maisteri Juha Parkkinen. Parkkinen kouluttaa Jyväskylän yliopistossa tulevia opintoohjaajia. Hän on myös pitänyt eri kristillisissä järjestöissä koulutuksia, luentoja ja seminaareja ihmisenä ja kristittynä kasvuun liittyvistä aiheista noin 15 vuoden ajan. Kuulostaa itsestään selvältä, että kristillisen pienryhmän perustana on kristillinen ihmiskäsitys, ihmisarvo ja armollisuus. Parkkinen on kuitenkin huomannut, että tämä perusta helposti unohdetaan tuoda esille ääneen ja soveltaa käytäntöön. Tällöin hyväkään raamattuopetus ei välttämättä mene perille, jos ryhmän sanaton viestintä puhuu sitä vastaan. - Kristillisessä opetuksessa ja työssä kiinnitämme yleensä huomiota opetettavaan asiaan, mikä on hyvä, mutta jos perusta puuttuu, korttitalo romahtaa. Ihmiset eivät koe olevansa tervetulleita ja kokevat kitkaa sen suhteen, kelpaavatko he muille. Juha Parkkisen kokemuksen mukaan nykypäivän ihmiset ovat hyvin epävarmoja siitä, miltä pohjalta he voivat kokea olevansa ryhmässä hyväksyttyjä ja arvokkaita. Ryhmänohjaaja voi vahvistaa tätä pohjaa kertomalla kristillisestä ihmiskäsityksestä, jonka perustalta ryhmäläiset voivat armahtaa ja tukea toisiaan. - Ryhmän johtajien tulee oppia kommunikoimaan luontevasti, että jokainen ryhmässä on terve-
tullut ja arvokas sellaisena kuin on. Ihminen saa olla heikko ja epävarma, mutta hänet otetaan aina vastaan, vaikka hän epäonnistuisi, Parkkinen painottaa.
Kaikille samat pelisäännöt Juha Parkkinen osallistui ensimmäistä kertaa raamattupiiriin opiskellessaan Jyväskylässä luokanopettajaksi. Sittemmin hän on vetänyt kymmeniä erilaisia raamattupiirejä ja vetää tälläkin hetkellä perheraamattupiiriä. Parkkiselle onkin kertynyt runsaasti kokemusta sekä toimivista ryhmistä että ongelmia aiheuttavista toimintatavoista. - Klassisin virhe on, että kun joku kertoo omaa tarinaansa tai tulkintaansa, sitä ei arvosteta vaan joku toinen tuo heti oman, ”oikean” tulkintansa esille. Oikeassa olemisen ja sen osoittamisen tarve on yksi suurimpia ryhmädynamiikkaa tappavia asioita. - Ryhmässä tulee olla varovainen, etteivät erilaiset tulkinnat ja vakaumukset ylikorostu puheessa. Kannattaa puhua riittävästi siitä, että meillä saa olla omat vakaumukset ja saamme käydä keskustelua erilaisista tulkinnoista. Raamattupiirissä, jossa halutaan pitää matala kynnys kaikin eri tavoin ajatteleville, joku saattaakin ruveta tuomaan vahvasti esille kyseenalaisia Raamatun tulkintojaan ja vaatimaan niille oikeutusta. Jokainen lienee myös ollut joskus ryhmätilanteessa, jossa yksi henkilö hallitsee keskustelua muiden kustannuksella tai toistuvasti ohjaa sitä epäolennaiseen suuntaan. - Kun ryhmässä toimimisen perusta on tuotu esille, seuraava vaihe on käydä läpi pelisäännöt. Tässä yhteydessä otetaan esille, mistä asioista voi keskustella ja mistä ei, Parkkinen neuvoo.
”
Tulee oppia kommunikoimaan luontevasti, että jokainen on tervetullut ja arvokas sellaisena kuin on.
- Ryhmälle on määriteltävä tavoitteet. Samassa yhteydessä määritellään, mitkä teemat tai kysymykset eivät liity tavoitteeseen pyrkimiseen. Kun joku on ottamassa valtaa keskustelusta, ryhmän ohjaaja voi joustavasti vedota pelisääntöihin ja palauttaa keskustelun urilleen. Yksi keino on antaa tällaisessa tilanteessa puheenvuoro toiselle ryhmäläiselle.
Jyräävä käytös voi kertoa epävarmuudesta Kristillisessä pienryhmässä kaikilla on parhaimmillaan mahdollisuus jakaa myös henkilökohtaisia asioitaan ja saada muilta rohkaisua. Jos joku kuitenkin puhuu jatkuvasti vain omista asioistaan ja ohjaa näin keskustelun painopistettä pois ryhmän alkuperäisestä tarkoituksesta, muut ryhmäläiset saattavat turhautua. - Raamattupiirissä on tärkeä käydä jo ensimmäisellä kerralla läpi, että voimme tuoda oman elämämme asioita esille, mutta niille ei saa antaa valtaa tilanteessa, jos tavoitteena on ymmärtää vaikkapa jotakin Raamatun kirjaa tai teemaa. - Kun ryhmädynamiikassa on päästy eteenpäin ja ihmiset kuuntelevat toisiaan, joku voi kokea tilanteen terapeuttisena ja alkaa työstää omia prosessejaan. Se ei kuitenkaan välttämättä ole ryhmän tehtävä. Sielunhoidolliset ja terapeuttiset ryhmät ovat asia erikseen.
Useimmille tuttu on myös tilanne, jossa yksi tai useampi ryhmäläisistä ajattelee tietävänsä kaiken paremmin kuin muut eikä välitä alkuunkaan yhteisistä päämääristä. Parkkinen on todennut, että tällaisissa tilanteissa harvoin tehoaa pelkkä puhe. Sen sijaan hän neuvoo ryhmänvetäjiä tarjoamaan voimakkaille persoonille haasteita, joissa nämä joutuvat kohtaamaan asiat oman kokemuksensa kautta. - Itse olen ollut tilanteissa, joissa ryhmä on kärsinyt ylikriittisten ihmisten negatiivisuudesta. Usein negatiivisuus on purkautunut siten, että henkilölle on tarjottu julkinen haaste jonkin asian läpiviemiseen. Monesti tällaiset ihmiset pehmenevät joutuessaan itse esille ja tekemisiin omien voimavarojensa kanssa. Parkkisen mukaan itseään ylikorostavilla ihmisillä on usein sisäistä turvattomuutta, jota he yrittävät peittää jyräämällä muut. - Kun oma identiteetti on hutera, ihminen joutuu käymään taistelua ja raivaamaan reviiriä suhteessa toisiin. Selkeä identiteetti tarkoittaa, että ihmisellä on sisäinen turvallisuus, jolloin hän pystyy orientoitumaan ryhmän toimintaan. Jos ryhmänohjaaja näkee ihmisessä kasvun ja kehityksen haasteita, hän voi ottaa asian esille kahden kesken turvallisessa tilanteessa.
A R K K I 3-09 | 5
RA AMATUSTA
Yhteistyö on Jumalan ajatus 4Jeesus
kutsui 12 opetuslasta ja lähetti heidät julistamaan ja tekemään ihmetekoja pareittain. Paavali kertoo kirjeissään tehneensä yhteistyötä mm. Timoteuksen ja Barnabaksen kanssa. Ja useiden kirjeittensä lopussa hän käyttää paljon tilaa terveisten lähettämiseen eri henkilöille. Paavali myös opettaa runsaasti kristittyjen yhteydestä ja yhdessä toimimisesta. Jeesuksen ja Paavalin ohjelmana ei siis todellakaan ollut
”
Olemmeko huomanneet, että Raamatussa 1+1 on paljon enemmän kuin kaksi?
mikään ”one-man-show ”. Olemmeko huomanneet tämän yhteyden runsauden, jota Raamattu suorastaan tulvii? Vai olemmeko lukeneet Raamattua © Julia Freeman-Woolpert | Stock.xchng
8 | A R K K I 3-09
yksilöä korostavien silmälasien läpi? Olemmeko huomanneet, että Raamatussa 1+1 on paljon enemmän kuin kaksi?
Jo alussa oli yhteistyö Kristittyjen yhteyden ja yhteistyön lähtökohdan voimme nähdä Pyhässä kolminaisuudessa. Jo luomisessa näkyy Jumalan yhteistyö, kun Jumala sanoo ”itselleen”: ”tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme” (1.Moos. 1:26). Koko pelastushistoria on oikeastaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteistyötä: Isä lähettää Pojan sovittamaan maailman itsensä kanssa ja Poika lähettää Hengen kirkastamaan Pojan sovitustyötä. Joissakin tilanteissa tämä yhteys välähtää näkyville, kuten Jeesusta kastettaessa. Henki laskeutuu taivaista Jeesukseen ja ylhäältä kuuluu ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt” (Mark. 1:10–11). Saumaton yhteistyö tulee mahdolliseksi täydellisen yhteyden kautta, jota ilmentävät esimerkiksi Jeesuksen sanat: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)
Kristus – connecting people Kristitty tulee liitetyksi Jumalan yhteyteen kasteen ja uskon kautta. Tätä salaista yhteyttä Raamattu kuvaa niin, että me tulemme Kristuksen ruumiin jäseniksi. Näin meitä yhdistää salattu yhteys toisiin kristittyihin Kristuksessa. Tämä yhteys konkretisoituu selkeimmin ehtoollispöydässä, jossa tulemme kaikki ”samasta leivästä”, Kristuksesta, osallisiksi (1. Kor. 10:17). Sitä yhteyttä meidän ei tarvitse itse luoda, vaan mitä lähempänä elämme Kristusta, sitä todellisemmaksi tulee uskonyhteytemme. Raamatussa kristittyjen yhteydestä käytetään nimitystä ”koinonia”. Tämä sana esiintyy mm. Apt 2:42:ssa, jossa seurakunnan ”tuntomerkeiksi” mainitaan Jumalan sana, ehtoollinen, rukous ja kristittyjen yhteys. Näiden välillä on positiivinen vuorovaikutussuhde: Kristus luo yhteyttä sanan, ehtoollisen ja rukouksen kautta. Kuten Pyhässä kolminaisuudessa, myös seurakunnassa yhteys on lähtökohtana toi-
KANSAINVÄLISTÄ
Formación 2009 varusti opiskelijoita johtajuuteen
Andrew Page jakoi oppia Markuksen evankeliumista.
4Puolassa
järjestettiin heinäelokuun vaihteessa eurooppalainen opiskelijoiden johtajuuskonferenssi Student Leadership Formación. IFES Euroopan järjestämään konferenssiin osallistui noin 150 opiskelijaa viidestäkymmenestä maasta. Suomesta osanottajia lähti viisi, joista yksi oli Helsingin OPKOn lähetyssihteeri Aino Kola. - Sain rohkaisua evankeliumin kertomiseen ja tajusin, että saan olla oma itseni. Jokaisella on omat lahjansa, oma persoonansa ja menneisyytensä, ja Jumala voi käyttää hyödykseen hyviä ja huonojakin puoliamme, Kola tiivistää konferenssin antia. Kristillisten opiskelijaryhmien johtajille ja johtajuudesta kiinnostuneille tarkoitettu Stu-
dent Leadership Formación järjestetään joka toinen vuosi. Konferenssin tarkoituksena on rohkaista osallistujia kokonaisvaltaiseen kasvuun kohti Kristuksen kaltaisuutta ja varustaa heitä palvelemaan johtajina ja vastuunkantajina opiskelijatyössä.
”Jumala käyttää keskeneräisiä” Aino Kola koki Formaciónin aikana vahvistuneensa omassa uskossaan ja saaneensa eväitä vastuunkantajana toimimiseen. - Oli lohdullista tarkastella, millaisia opetuslapset olivat. Jeesus laittoi heidät tekemään kaikenlaista, vaikkei heillä ollut hajuakaan Jumalan pelastussuunnitelmasta. Jumala voi ja
Aino Kola (vas.) nautti kansainvälisestä ryhmätyöskentelystä.
14 | A R K K I 3-09
haluaa käyttää keskeneräisiä ihmisiä. Kola kertoo päätyneensä Formación-konferenssiin ”sattumalta”, mikä osoittautui myöhemmin tyypilliseksi Jumalan johdatukseksi. - Helsingin OPKOn hallituksen kokouksessa tuli ilmi, että tällainen tapahtuma on tulossa. Olin meistä ainoa, jolla oli kalenterissa vapaata, Kola naurahtaa. Ennen konferenssia Aino Kolaa arvelutti, sopisiko hän joukkoon, vaikkei ole varsinaisesti minkään ryhmän johtaja. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. - Opin ymmärtämään, kuinka suuri on Jumalan rakkaus ja voima ja kuinka kannattaa satsata ajan viettämiseen Hänen kanssaan. Jeesuskin kutsui opetuslapsiaan ensin vain olemaan kanssaan ja sitten menemään, Kola toteaa.
Oppia Markuksen evankeliumista Tänä vuonna Puolan Zakoscielessa konferenssin teemana oli ”Gospel, Transformation, Obedience” (evankeliumi, muutos, kuuliaisuus). Pääpuhujana oli englantilainen IFESin raamattukouluttaja Andrew Page. Aamu-
Palvelua kaupungilla...
päivisin osallistujat syventyivät Markuksen evankeliumiin, jota käytiin läpi ja opeteltiin ulkoa Pagen johdolla. Iltaisin käsiteltiin erilaisia käytännön aiheita, kuten identiteettiä, maailmankatsomuksia, johtajuutta, evankelioivan raamattupiirin vetämistä sekä opiskelujen ja uskon yhdistämistä. Kulttuuriillassa oli esillä ruokakulttuuria ja esityksiä kaikista osanottajien edustamista maista. Osallistujat jaettiin kymmenen hengen Community Groups -ryhmiin, joissa tutkittiin Raamattua, keskusteltiin, rukoiltiin ja tehtiin erilaisia ryhmätehtäviä. Serving the Community -palvelupäivänä osallistujat esimerkiksi maalasivat aitoja sekä siivosivat kaupungilla ja leirikeskuksessa. Tiimityöskentelyä harjoiteltiin myös liikunta- ja urheilukisojen avulla. Ohjelmassa oli muun muassa melomista, seinäkiipeilyä, jousiammuntaa sekä koko konferenssin koripalloottelu. Konferenssi huipentui puhuttelevaan Mark Drama -näytelmään, jossa opiskelijaryhmät esittivät toisilleen pala palalta koko Markuksen evankeliumin. Sari Nuutinen Kuvat: Aino Kola
...ja draamaharjoituksia Andrew Pagen johdolla.
FSSMNYT T
Frihet och relationer - välsignat att jobba med studerande
Mats Sundfors planerar att skriva färdig sin gradu i höst, och har därför sagt upp sig från Studentmissionen. Vi tackar Mats av hela vårt hjärta för hans insats! Här en intervju om åren som gått:
Du börjar redan vara en veteran i dessa sammanhang. Hur länge har du jobbat för Studentmissionen? Jag kom genast med i Studentmissionens verksamhet när jag flyttade till Åbo hösten 2003 för att inleda studierna på Teologiska fakulteten. Först satt jag med i lokalföreningens (ÅSSM) styrelse, samtidigt i förbundsstyrelsen ett år. Från och med januari 2006 har jag varit anställd som studentarbetare i Åbo.
Vad har du tyckt om i jobbet? Friheten, och relationerna. Alla vänner och kontakter jag fått genom jobbet. Det är sådant som består. Jag har också fått ett stort förtroende att följa Guds ledning - hur han än leder. Jag har aldrig känt mig bunden av traditioner eller tvingad att göra något på ett visst sätt. Det har känts bra att söka Gud och be om ledning i alla situationer och följa honom, även när det varit fråga om mera drastiska beslut. Det har också varit välsignat att få jobba med studeranden. Det finns en stor iver som smit22 | A R K K I 3-09
tar av sig. En hängivenhet för evangeliet. En vilja att göra saker tillsammans, att dra sitt strå till stacken. Det är sådant som inte är lika lätt att hitta i vanliga församlingssammanhang. Idéerna frodas bland studeranden och Studentmissionen är en underbar plats att få pröva på. Det har funnits utrymme att lära sig genom försök och misstag. Att söka Gud enskilt och tillsammans. Lära sig höra hans röst. Lära känna Jesus och hans kallelse i ens liv. Att tillsammans få vara och växa som Jesu lärjungar och bli redskap för evangeliet.
Vad har varit utmanande? Att stiga ut i Guds kallelse för ens liv innebär att stå ansikte mot ansikte med sig själv. Se ens starka och svaga sidor. Alla är vi begränsade. Som enda anställd kan man lätt bli lite ensam med allt jobb. Då gäller det att kunna delegera och hitta rätt person på rätt plats bland alla frivilliga. Det allra mesta jobbet måste ändå ske på frivillig basis. Samtidigt har det faktum att Studentmissionen mest fungerar genom frivilligt engagemang varit en stor styrka
som hjälpt att se och lämna bort sådan verksamhet som inte varit fruktbar.
Vad har du lärt dig? Att jag är beroende. Av Gud, av den Helige Andens kraft och ledning. Men också av medkristna. Också en studentarbetare behöver uppmuntran, förbön, goda råd, hjälp och tröst. Och av att ha andra kristna omkring sig att samarbeta med. Dela bördorna med. Gud kallar oss att dela livet med varandra och föra ut Guds rike var vi än befinner oss – tillsammans. Vi är tillsammans Kristi kropp. Jag har lärt mig mycket om Guds kärlek, nåd och tålamod. Och hur enormt stor nöd och kärlek han har till de människor som ännu inte känner honom. Gud har en stor dröm för studievärlden som också behöver blir vår dröm. Det är inget mindre än att hans rike – Guds rike – blir verklighet mitt i den verklighet där studeranden i dag rör sig och befinner sig. Och det sker genom att kristna studeranden blir utrustade att leva som redskap för Guds rike i vardagen, i gemenskap med sina medmänniskor. ”Kristus i
er – härlighetens hopp”. Att vi som kallas kristna förvandlas till Kristi avbild och börjar göra hans gärningar ”sådan han var, sådana är vi i denna världen”. Att evangeliet förkunnas öppet mitt i studievärlden och Guds ord lovar att tecken och under skall följa det förkunnade ordet. Vi behöver mod att öppet föra ut evangeliet. I ord, men också gärning. Vi behöver be för dem som vi möter. Jesus har kommit för att ge ”syn för de blinda, frihet för de fångna och förkunna ett nådens år från Herren.” Han vill och han kan använda oss som redskap – för det handlar om honom. Om hans stora nåd, kärlek, liv och kraft. Evangeliet om hans offerdöd på korset och uppståndelse från det döda. Det har varit underbart att få lära känna så många kristna och se hur oerhört stor mångfald och rikedom det finns av gåvor, som väntar på att hitta sin rätta plats. Alla har en plats där de får tjäna Gud för hans rike.
Vart för dig livet härnäst? Under sommaren till Österbotten i egenskap av sommarteolog. Sedan är det öppet. Men