Tampere Biennale 2014 - Käsiohjelma / Programme by Ville Saarivaara

TAMPEREMUSICFESTIVALS.FI/BIENNALE

Mu sii kin aika Uuden taiteellisen johtajan Johan Tallgrenin ensimmäinen festivaaliohjelma julkaistaan 21.4. Ohjelma lumen ja tulen väliltä ei jätä ketään kylmäksi!

Coming soon… Mukamas 2014 – International Puppet Theatre Festival ● Orivesi Summer Festivals ● Tampere Dance Current Contemporary Dance Festival ● Tampere Guitar Festival ● Annikki Poetry Festival ● SottiisiMoves ● Mänttä Art Festival ● Musiikkia! Ruovesi Chamber Music Festival ● The Days of Old Literature ● Tammerkosken Sillalla ● Sata-Häme Soi Accordion Festival ● Tammerfest ● Sastamala Gregoriana – Early Music Festival ● Tampere Flamenco Festival ● Workers’ Music Festival ● Tampere Floral Festival ● Pentinkulma Literature Festival … and much more: www.pirfest.ﬁ

Kurssiohjelmassa säveltäjävieras Sandeep Bhagwatin sävellys-, improvisaatio- ja komprovisaatiokurssit säveltäjille ja muusikoille.

Lue lisää:

www.musiikinaika.org

KAUDEN 2014–2015 OHJELMA JULKISTETAAN 28.4. Samana päivänä aloitamme kausilippumyynnin tulevalle kaudelle!

Musiikkitalon lipunmyynti ma-pe klo 9–18, la 10–17

Tilaa uusi kausiesite osoitteessa yle.fi/rso

TORSTAI 10.4. THURSDAY 10 APRIL 17.00 BUSSI NUMERO 13 BUS NUMBER 13 Tampere-talo, Studio Tampere Hall, Studio 15/10 € Raymond Queneaun kirjaan Tyyliharjoituksia perustuva musiikkinäytelmä tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia yhteen välikohtaukseen bussissa numero 13. Sävellykset ovat TAMKin ja Tampereen konservatorion sävellystyön opiskelijoiden käsialaa. A musical play based on Exercises in Style written by Raymond Queneau, offering alternative interpretations of an incident that happened on bus number 13. The music is by students from the Tampere University of Applied Sciences and the Tampere Conservatory.

KESKIVIIKKO 9.4. WEDNESDAY 9 APRIL

sivu page 24

19.00 TIUKAHKOA SETTIÄ PRETTY INTENSE 19.00 AVAJAISET – MUSIIKKI JA KUVA GRAND OPENING - MUSIC AND IMAGE

Tampere-talo, Pieni sali Tampere Hall, Small Auditorium 18/15 €

Galleria Himmelblau vapaa pääsy free entry

Kompromissitonta menoa ja meininkiä Uusinta Ensemblen konsertissa, jossa kuullaan muun muassa Tampere Biennalen tilausteos Antonin Servièreltä. Relentless drive and energy courtesy of the Uusinta Ensemble. The programme will include the premiere of a work commissioned by the Tampere Biennale from Antonin Servière.

Gösta Serlachiuksen taidessäätiön kahden tilausteoksen ja kahden kokoelmaan kuuluvan videoteoksen ääniraidoilla raikaavat mieskuoro, kamariyhtye, sinfoniaorkesteri ja sähkökitara. Two musical works commissioned by the Gösta Serlachius Fine Arts Foundation and two video works from its collections: a collage of images set against a male voice choir, chamber ensemble, symphony orchestra and electric guitar. sivu page 8

21.00 KAIROS I – KURI JA FANTASIA DISCIPLINE AND FANTASY Tampereen Ylioppilasteatteri Student Theatre 13/10 €

21.00 VUOROPUHELUT DIALOGUES Finlaysonin kirkko Finlayson Church 18/15 € Ismo Eskelisen esittämä oman aikamme kitaramusiikki kohtaa Jarmo Julkusen tulkinnat renessanssi- ja barokkimusiikista konsertissa, jossa kitaran historia peilautuu musiikillisen vuoropuhelun kautta. Ismo Eskelinen performs contemporary guitar music juxtaposed with Jarmo Julkunen’s interpretations of Renaissance and Baroque music in a recital illustrating the history of the guitar through a musical dialogue.

sivu page 26

sivu page 16

Festivaalin ulkomainen esiintyjävieras, berliiniläinen Kairos Quartett heittäytyy Ylioppilasteatterin iltakonsertissa Sampo Haapamäen jousikvarteton ja viime vuosisadan alun modernistien mykkäelokuvien kiihkeään maailmaan. At this evening concert at the Student Theatre, the festival’s foreign guest, the Kairos Quartet from Berlin, will perform Sampo Haapamäki’s String Quartet and immerse the audience in the hectic world of modernist silent films from the early 20th century.

sivu page 32

12.00 DOMINUS KRABBE Vanha kirjastotalo, Musiikkisali Old Library House, Music Hall 13/10 € Äänenkäytön monipuolinen mestari Teppo Lampela 1700-luvun alun kummittelevana juoppona pappina Pekka Jalkasen monologioopperassa Dominus Krabbe. Teppo Lampela, a master of voice, tells the tale of an 18thcentury drunken priest who comes back to haunt the parish, in the monologue opera Dominus Krabbe by Pekka Jalkanen.

PERJANTAI 11.4. FRIDAY 11 APRIL

sivu page 36 © Raisa Kilpeläinen

14.00–17.00 SEMINAARI – VÄLTTÄMÄTÖN MUSIIKKI SEMINAR – THE NECESSITY OF MUSIC Tampere-talo, Studio Tampere Hall, Studio vapaa pääsy free entry Asiantuntijoiden vastauksia kysymykseen, miksi musiikki on ihmiselle välttämätöntä. Experts from various fields of science explain why music is necessary for human beings. sivu page 40

18.00 HANASAARI A TAITEILIJATAPAAMINEN ARTIST ENCOUNTER

19.00 KIVENMURSKAAJAT ROCK CRUSHERS Tampere-talo, Iso sali Tampere Hall, Main Auditorium 22/16/10/6 € Harri Vuoren värikylläinen orkesteriteos ja Jukka Tiensuun viulukonsertto saavat vastinparikseen kaksi dokumenttielokuvaa, joissa orkesterin säestämänä kuvataan Tampereen ja Helsingin historiallisen tehdasmiljöön hävittämistä. A colourful orchestral work by Harri Vuori and the Violin Concerto of Jukka Tiensuu will be paired with two orchestrally accompanied documentary films on the demolition of a historical industrial district in Tampere and Helsinki. sivu page 48 22.00 FOLKPOPPIA, PROGEA JA JASKAA FOLK POP, PROGRESSIVE ROCK AND ALL THAT JAZZ Telakka 13/10 €

Tampere-talo, Studio Tampere Hall, Studio vapaa pääsy free entry Säveltäjä Perttu Haapanen ja Hanasaari A -dokumenttielokuvan ohjaajat Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen Olli Virtaperkon haastateltavina. Composer Perttu Haapanen and the directors of the documentary film Hanasaari A, Hannes Vartiainen and Pekka Veikkolainen, interviewed by Olli Virtaperko.

Victoria Lindqvist ja Lauri Schreck muodostavat kansanmusiikin ja pop-progen yhdistävän Sepian ytimen. Ice Loving Animalsissa taituroivat Marzi Nyman, Niko Kumpuvaara, Arttu Takalo ja Jaska Lukkarinen. Victoria Lindqvist and Lauri Schreck form the core of Sepia, a combo that blends folk music with pop and progressive rock. Ice Loving Animals consists of four virtuosos, Marzi Nyman, Niko Kumpuvaara, Arttu Takalo and Jaska Lukkarinen.

sivu page 44

sivu page 56

NÄYTTELYT EXHIBITIONS

sivu Page 84

TAITEILIJOIDEN KALEVALASTA I FROM THE ARTISTS´ KALEVALA I

TAITEILIJOIDEN KALEVALASTA II FROM THE ARTISTS´ KALEVALA II

Tampere-talo, Talvipuutarha Tampere Hall, Winter Garden vapaa pääsy free entry

Mediamuseo Rupriikki, Bio Rupriikki Media Museum 6/4/3 €

Lemminkäisen tarinan inspiroima Katja Tukiaisen Kevätjuhla-teos yhdistää maalaustaidetta ja animaatiota.

Santeri Tuorin videoteos Pöydältä voi tippua tarkastelee pienen pojan kielen kehittymistä. Teos on saanut innoituksensa Kalevalan teksteistä.

Inspired by the tale of Lemminkäinen, Katja Tukiainen’s work Kevätjuhla [Spring celebration] combines painting and animation.

Santeri Tuori’s video work Pöydältä voi tippua [You can fall off a table] examines a small boy’s language development. The work was inspired by the Kalevala.

Katso myös Avajaiset – Musiikki ja kuva sivu 8 See also Grand Opening – Music and image page 8

LAUANTAI 12.4. SATURDAY 12 APRIL

12.00 MUSIIKKI JA KIELI MUSIC AND LANGUAGE LUENTOKONSERTTI I LECTURE CONCERT I

19.00 MUSIIKKI, MATEMATIIKKA JA MAAILMANKAIKKEUS MUSIC, MATHEMATICS AND EVERYTHING LUENTOKONSERTTI II LECTURE CONCERT II

Vanha kirjastotalo, Musiikkisali Old Library House, Music Hall 13/10 €

Tampereen Tuomiokirkko Tampere Cathedral 18/15 €

Janne Saarikiven ja Uusinta Ensemblen konsertissa kartoitetaan musiikin ja kielen kosketuspintoja. Janne Saarikivi and the Uusinta Ensemble will explore points of contact between music and language.

sivu page 58

Esko Valtaojan ja Susanne Kujalan yhteiskonsertissa luodaan katsaus musiikin, matematiikan ja tähtitieteen kiinteisiin historiallisiin siteisiin. Esko Valtaoja and Susanne Kujala will discuss the fascinating historical ties between music, mathematics and astronomy. sivu page 68

21.00 KAIROS II – MUSIIKKI JA PIMEYS MUSIC AND DARKNESS Vanha kirjastotalo, Musiikkisali Old Library House, Music Hall 13/10 €

Itävaltalaisen G. F. Haasin kolmas jousikvartetto „In iij. Noct.” kuunnellaan täydellisessä pimeydessä. „In iij. Noct.”, the Third String Quartet of Austrian composer G.F. Haas will be performed in complete darkness. sivu page 72

21.00 DIE KUNST DES BASS THE ART OF THE BASS

17.00 NAISEN MUOTOKUVA PORTRAIT OF A WOMAN Tampereen Ylioppilasteatteri Student Theatre 18/15€ Minna Leinosen ja Heta Kuchkan Naisen muotokuva yhdistelee musiikkia, videota, valoa ja performanssia. Konsertissa kuullaan myös Lotta Wennäkosken ja Riikka Talvitien Taiteilijoiden Kalevala -projektin sävelteokset. Naisen Muotokuva [Portrait of a Woman] by composer Minna Leinonen and video artist Heta Kuchka combines music, video, light and performance art. Works written by Lotta Wennäkoski and Riikka Talvitie for the Taiteilijoiden Kalevala [Artists’ Kalevala] project will also be performed.

Soulduo Humus ja Stringpurée Band valmistelevat illan basistiheeros Lauri Porralle. Soul duo Humus and the Stringpurée Band will set the stage for upstanding bass player Lauri Porra and his ensemble. sivu page 76

sivu page 62

SUNNUNTAI 13.4. SUNDAY 13 APRIL 9.00–16.00 SOIVA TEHDAS SOUND FACTORY Finlaysonin vanha tehdas Finlayson factory vapaa pääsy free entry Syntetisaattori soi, värit räiskyvät ja sanat muuttuvat musiikiksi Soivan Tehtaan monipuolisissa muskareissa, työpajoissa ja konserteissa. Synthesiser sounds, blazing colours and words turning into music will all be featured in the workshops and other activities at the Sound Factory. sivu page 78

Klubi 16/13 €

Info Konserttipaikat Concert venues

sivu page 88 sivu page 89

MUSIIKKI JA KUVA

ESIPUHE

Huhtikuinen Tampere tarjoaa jälleen näköalan aikamme suomalaisen taidemusiikin tuoreimpiin ja kiinnostavimpiin ilmentymiin. Viisipäiväisen festivaalin keskiössä ovat tänä vuonna musiikkia ja visuaalisuutta yhdistävät teokset. Ohjelmassa on niin ääntä ja kuvaa hyödyntäviä multimediateoksia, monologioopperaa kuin elävän musiikin säestämää elokuvaakin – improvisoitua ja läpisävellettyä. Festivaalin ulkomainen esiintyjävieras on berliiniläinen Kairos Quartett, joka tuo visuaalisuuden teemaan eräänlaisen antiulottuvuuden: täydellisessä pimeydessä esitettävän G.F. Haasin kolmannen jousikvarteton „In iij. Noct.” Biennalen kotimainen yhtyevieras on Uusinta Ensemble, joka kolmessa konsertissaan esittää muun muassa Tampere Biennalen Antonin Servièreltä tilaaman uutuusteoksen Kumahdukset. Festivaalin toinen tilausteos on Sami Klemolan kitaraduo re, jonka esittävät Ismo Eskelinen ja Jarmo Julkunen Biennalen avajaiskonsertissa. Tampere Filharmonian konsertti perjantaina 11.4. esittelee kahden eri kaupungin kahtena eri aikana tapahtuneen historiallisen teollisuusmiljöön purkamisen dokumentaation musiikkielokuvan muodossa. Arvo Ahlroosin vuonna 1982 TV2:lle ohjaama Super M - konsertto murhaajalle kuvaa Tampereen historiallisen tehdasalueen purkamista Usko Meriläisen musiikein. Sen parina on Perttu Haapasen orkesterille säveltämä uusi ääniraita Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen visuaalisesti huikeaan lyhytelokuvaan Hanasaari A (2009), joka kuvaa hiilivoimalan purkamista 2000-luvun Helsingissä. Elokuvien ääniraidat reaaliaikaisesti tulkitsevaa Tampere Filharmoniaa johtaa konsertissa Anna-Maria Helsing. Tampere Biennalen ja Gösta Serlachiuksen taidesäätiön vuonna 2012 alkanut yhteistyö saa jatkoa kahden tuoreen videoteoksen myötä. Pirjetta Branderin Mielen tasapainolajit käyttää ääniraitanaan Maija

Hynnisen mieskuoroteosta ja Elina Brotheruksen Conter fleurette Harri Vuoren trioa. Molemmat videoteokset saavat ensiesityksensä Tampere Biennalen avajaisissa Galleria Himmelblaussa. Musiikin ja kuvan teeman rinnalla festivaalilla käydään musiikin ja tieteiden vuoropuhelua kahdessa luentokonsertissa ja seminaarissa. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ja urkutaiteteilija Susanne Kujala tarjoavat kiehtovan näköalan musiikin, matematiikan ja tähtitieteen historiallisesti toisiinsa kietoutuneisiin suhteisiin, kun taas suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi ja Uusinta Ensemble kartoittavat luentokonsertissaan musiikin ja kielen kosketuspintoja. Tervetuloa Tampereelle! Olli Virtaperko Taiteellinen johtaja Tampere Biennale

FOREWORD

MUSIC, IMAGE AND VISION This April, Tampere will once again showcase the newest and most intriguing things in Finnish contemporary classical music. This year, the five-day festival is focusing on works that combine music with visual elements. There will be multimedia works with sound and image, a monologue opera, and film screenings with live music – both improvised and specifically composed. Our foreign guest is the Kairos Quartet from Berlin. They will be performing a sort of anti-statement of the festival theme: „In iij. Noct.”, the Third String Quartet of G.F. Haas, which is performed in complete darkness. Our Finnish guest group is Uusinta Ensemble, whose three concert programmes will include the premiere of Kumahdukset [Booms], commissioned by the Tampere Biennale from Antonin Servière. The festival has also commissioned re, a guitar duo by Sami Klemola, which will be premiered by Ismo Eskelinen and Jarmo Julkunen at the opening concert. The concert of the Tampere Philharmonic on Friday 11 April will feature documentary films with music illustrating the disappearance of a traditional industrial environment in two cities in two different decades. Super M – konsertto murhaajalle [Super M – concerto for a murderer], depicting the demolition of the historical industrial district in the heart of Tampere, was directed by Arvo Ahlroos for Finnish TV2 in 1982. The score was written by Usko Meriläinen. This film is paired with the visually stunning short documentary Hanasaari A, depicting

the demolition of a coal-fired power plant in Helsinki in the 2000s, created by Hannes Vartiainen and Pekka Veikkolainen in 2009. A new soundtrack has been written for the film by Perttu Haapanen. Both scores will be performed live by the Tampere Philharmonic, conducted by Anna-Maria Helsing. The collaboration of the Tampere Biennale with the Gösta Serlachius Fine Arts Foundation that began in 2012 continues with two new video works. Mielen tasapainolajit [Mental Balance Variants] by Pirjetta Brander is set to a male voice choir work by Maija Hynninen, and Conter fleurette by Elina Brotherus is set to a trio by Harri Vuori. Both video works will be premiered at the opening of the Tampere Biennale at Galleria Himmelblau. Alongside the ‘music and image’ theme there will be dialogue between music and science at two lecture-concerts and a seminar. Professor of Space Astronomy Esko Valtaoja and organist Susanne Kujala will be talking about the fascinating intertwined relationships of music, mathematics and astronomy, while Professor of Finno-Ugric Languages Janne Saarikivi and the Uusinta Ensemble will explore points of contact between music and language. See you in Tampere! Olli Virtaperko, Artistic Director Tampere Biennale

KESKIVIIKKO 9.4. WEDNESDAY 9 APRIL

AVAJAISET – MUSIIKKI JA KUVA GRAND OPENING – MUSIC AND IMAGE 19.00

GALLERIA HIMMELBLAU VAPAA PÄÄSY FREE ENTRY

Elina Brotherus: Conter fleurette (2014) 13’ musiikki music Harri Vuori: Conter fleurette (2012) Pirjetta Brander: Mielen tasapainolajit (2014) 6’ musiikki music Maija Hynninen: Mielen tasapainolajit (2012) Tuulia Susiaho: Lummelampi (2011) 14’ musiikki music Olli Virtaperko: Kuru (2009) Jaan Toomik: Dancing with Dad (2003) 4’ musiikki music Jimi Hendrix Grafiikanpajassa avajaisyleisö voi tutustua Johannes Ylipään elektroakustiseen interaktiiviseen soivaan kasviin Plantomime. In the grand opening there is also an electroacoustic interactive plant-theremin Plantomime by Johannes Ylipää inside the Printmaking Studio. Yhteistyössä Serlachius-museoiden ja Galleria Himmelblaun kanssa. Joint production with the Serlachius Museums and Galleria Himmelblau. Näyttely avoinna 10.4.–4.5. ke–pe 11–17, la–su 12–16; suljettu ma–ti ja juhlapyhinä. Exhibition open 10 April to 4 May, Wed–Fri 11.00 to 17.00 and Sat–Sun 12.00 to 16.00; closed Mon–Tue and on national holidays.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ja Tampere Biennalen yhteistyö alkoi kolme vuotta sitten osana vuoden 2012 festivaalin teemaa Modernit mesenaatit, jossa herätettiin keskustelua yksityisen taiteentukemisen tilasta, etsittiin rahoitusmalleja valtiokeskeisen järjestelmän rinnalle ja kartoitettiin, keitä ovat oman aikamme taiteen tukijat. Festivaalilla kantaesitettiin kaikkiaan seitsemän modernien mesenaattien tilaamaa sävelteosta, joihin lukeutuivat Gösta Serlachiuksen taidesäätiön tilaukset Maija Hynniseltä (mieskuoroteos Polyteknikkojen kuorolle) ja Harri Vuorelta (trio klarinetille, sellolle ja harmonikalle). Taidesäätiön ja Biennalen vuoteen 2014 tähdänneen yhteistyön lopullisena tavoitteena eivät olleet sävelteokset sellaisinaan, vaan tasavertaisesti musiikista ja kuvasta koostuvat kaksi multimediateosta. Projektin musiikkiosuus tilattiin, kantaesitettiin ja taltioitiin vuoden 2012 Biennalessa, jonka jälkeen kuvataiteilijat Pirjetta Brander ja Elina Brotherus tekivät valitsemillaan tekniikoilla musiikkeihin visualisaatiot.

Collaboration between the Gösta Serlachius Fine Arts Foundation and the Tampere Biennale began three years ago with the 2012 theme, Patrons of the modern. The idea was to prompt debate about current private arts sponsorship in Finland and to find funding models to complement governmentsupported arts – in short, to survey who the patrons of the arts in our day and age actually are. Seven new compositions were commissioned by the ‘patrons of the modern’ and premiered at the Biennale, including two commissions by the Foundation: a male choir work for the Polytech Choir by Maija Hynninen and a trio for clarinet, cello and accordion by Harri Vuori. The goal of the project was to gain not just new music but new multimedia works combining image and music, each artworks in their own right. The music was premiered and recorded at the 2012 Biennale. Then, visual artists Pirjetta Brander and Elina Brotherus created a visual artwork to go with each of the compositions, using techniques of their choice.

Tämä musiikkia ja kuvaa yhdistänyt monitaiteellinen projekti toimii luontevana jatkona omalle yhteistyölleni Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kanssa, joka alkoi vuonna 2007. Tuolloin sovin Serlachiusmuseoiden johtaja Pauli Sivosen kanssa musiikkia ja kuvaa yhdistävän multimediateoksen musiikkiosuuden säveltämisestä. Sittemmin Biennalen tilauskonseptin mallina toimineen teoksen ääniraita koostui RSO:lle kirjoittamastani orkesteriteoksesta Kuru (2009), jonka Tuulia Susiaho käytti teoksessaan Lummelampi (2011). Kokonaisuus valmistui Göstan helmet -näyttelyyn ja oli esillä Mäntän Joenniemen Gösta-museossa hieman yli vuoden.

This marriage of music and image evolved out of my own work with the Gösta Serlachius Fine Arts Foundation, which began in 2007 with an agreement with Pauli Sivonen, director of the Serlachius Museums – a commission for me to write the music for a multimedia work combining music and image; this provided the template for the Biennale commissions. My orchestral work Kuru (Ravine, 2009), written for the Finnish Radio Symphony Orchestra, found a companion in the work Lummelampi (Lily pond, 2011) by Tuulia Susiaho. Completed for the Göstan helmet (Gösta’s Gems) exhibition, it was on display at the Gösta Museum at Joenniemi in Mänttä for just over a year.

Galleria Himmelblaun näyttely tämän vuoden Tampere Biennalessa kokoaa yhteen nämä kolmen taiteilijaparin musiikkia ja kuvaa yhdistävät Gösta Serlachiuksen taidesäätiön tilaukset. Sen sijaan näyttelyn neljäs teos, Jaan Toomikin Dancing with Dad (2003) ei liity millään tavalla edellä esiteltyyn tilausyhteistyöhön. Näin Toomikin teoksen 2011 Mäntän Kuvataideviikoilla ja kuultuani taidesäätiön hankkineen teoksen kokoelmiinsa, kysyin mahdollisuutta sisällyttää se näyttelyyn. Ja miksikö? Siksi että se on minusta vaikuttava teos ja pidin siitä – voisiko tyhjentävämpää vastausta antaa!

All three music-and-image commissions of the Foundation will come together at Galleria Himmelblau at this year’s Biennale. They are joined by a fourth work, Dancing with Dad (2003) by Jaan Toomik, that has nothing to do with the commission project. It is simply a work I happened to see at the Mänttä Art Festival in 2011; when I heard that the Foundation had acquired it, I asked whether we could bring it to Tampere. And why? Because it is an impressive work that appealed to me – what better reason could there be? Olli Virtaperko

Valokuva- ja videotaiteilija Elina Brotheruksen (s. 1972) työt käsittelevät maisemaa ja ihmisfiguuria, ajan kulumista ja omaa henkilöhistoriaa. Elina Brotherus valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2000. Hän on pitänyt näyttelyitä vuodesta 1997 ja julkaissut neljä monografiaa, joista uusimman, Artist and her model, vuonna 2012. Brotherukselle on myönnetty Valokuvataiteen valtionpalkinto 2008, ranskalainen Prix Niépce -palkinto 2005 ja Fotofinlandia 2000. Ensimmäisenä musiikkiyhteistyönään Elina Brotherus teki livenä esitettävän videon Lotta Wennäkosken monodraamaan Lelele vuonna 2011.

Elina Brotherus (b. 1972) is a photographer and video artist. Her works are studies of landscapes and the human figure, the passing of time and her personal history. Elina Brotherus graduated with a Master of Arts degree from the Helsinki University of Art and Design in 2000. She has been giving exhibitions since 1997, and she has published four monographs, the most recent one being Artist and her model (2012). She was awarded the State Prize for Photography in 2008, the Prix Niépce in France in 2005 and the Fotofinlandia Prize in 2000. Elina Brotherus’s first collaboration with music was a video for live performances of the monodrama Lelele (2011) by Lotta Wennäkoski. Conter fleurette, commissioned by the Tampere Biennale, was created to accompany Harri Vuori’s composition of the same name. The video work progresses from abstract staff elements through lights in the night sky to a windy beach with a brightly lit amusement park in the background.

Harri Vuoren (s. 1957) sävellyksen Conter fleurette (2012) nimi viittaa teoksen hienovireiseen eroottisluontoiseen sointiin. Kolmesta osasta ensimmäinen, taukojen pirstoma tanssi, muistuttaa polyrytmeineen kovin omituisten olentojen esittämää tangoa. Toinen osa puolestaan huhuilee esiin hurjan karkelon kuin annunnakien pidoista. Se sisältää liukumia ja outoja harmonioita kiihtyäkseen kuitenkin ajoittain lähes vimmaiseen liikkeeseen. Viimeinen osa on huokailu, jossa kahden edellisen osan elementit esiintyvät riutuneina, kuin auringonlaskun väreissa. Sekään ei kuitenkaan pääty ilman pientä konfliktia.

Tampere Biennalen tilausteos Conter fleurette on rakennettu Harri Vuoren samannimiseen sävellykseen. Se liikkuu abstrakteista viivasto-elementeistä öisten valoilmiöiden kautta tuuliselle rannalle, jossa hiekan takana kohoaa valaistu huvipuisto.

The title of Conter fleurette (2012) by Harri Vuori (b. 1957) refers to the subtle erotic nuances of the music. The piece consists of three movements. The first is a polyrhythmic dance punctuated by rests, reminiscent of a tango danced by very strange creatures. The second is a furious frolic featuring glissandos and odd harmonies, escalating repeatedly to an almost frenzied movement. The last movement is a sighing recapitulation of elements from the previous two movements, exhausted and spent like in a sunset. But even here, a spark of conflict remains.

Harri Vuoren esitttely sivulla 50. Harri Vuori is presented on p. 50.

Pirjetta Brander (s. 1970) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän tekee piirustuksia, maalauksia, grafiikkaa, animaatioita ja installaatioita. Hänen teoksiaan on säännöllisesti esillä museoissa, gallerioissa sekä filmifestivaaleilla Suomessa ja ulkomailla. Branderin viimeaikaisiin töihin lukeutuvat myös UMO:n Ville ja Valle -levyn kansitaidemaalaukset, joiden ympärille on rakentunut mittava hyväntekeväisyyshanke Lastensairaalan hyväksi. Mielen tasapainolajeista Brander kertoo seuraavasti: ”Kuullessani Maija Hynnisen mieskuoroteoksen ajattelin heti savikukkokokoelmaa, jota olen keräillyt vuosien ajan. Näin mielessäni savikukkojen kulkevan rivistössä ja parijonossa, liikkuvan sujuvasti shakkilaudalla, tanssivan piirissä ja kiipeävän rappusia ylös alas, mielentilasta toiseen. Symboliikka Polyteknikkojen kuoron ja savikukkoarmeijan välillä oli vastustamaton. Ensivaikutelmaa vahvistivat Janne Nummelan Ensyklopedia-runoteoksen tekstit.”

Pirjetta Brander (b. 1970) is a visual artist who lives and works in Helsinki. Her works include drawings, paintings, graphic art, animations and installations. She is regularly featured in exhibitions at museums, galleries and film festivals in Finland and abroad. Brander’s recent works include the cover art for the album Ville ja Valle (Ville and Valle) by UMO Jazz Orchestra, headlining a substantial charity project in aid of the new Children’s Hospital. Brander describes Mielen tasapainolajit (Balancing acts of the mind) thus: “When I heard Maija Hynninen’s male choir work, I was immediately reminded of the of clay cockerels that I have been collecting over the years. In my mind, I saw the clay birds walking in rows and in pairs, moving across a chess board, dancing in a circle and climbing up and down stairs, shifting from one mood to another. The symbolic link between the Polytech Choir and the army of clay cockerels was irresistible. The lyrics by Janne Nummela, from his poem Ensyklopedia, reinforced this initial impression.”

Fin lan d

iM us ic

k rjo uo aV r a Sa

Maija Hynninen (s. 1977) on tullut tunnetuksi teoksista, jotka yhdistävät ihmisääntä, elektroniikkaa ja poikkitaiteellisuutta. Hän opiskeli SibeliusAkatemiassa 2003–2011 Paavo Heinisen oppilaana ja suoritti samanaikaisesti viulunsoiton kandidaatintutkinnon Norjan Musiikkikorkeakoulussa 2004. Kokonaisvaltaisen keskittymisen sävellystyöhön mahdollistaa tällä hetkellä Suomen Kulttuurirahaston taiteilija-apuraha.

Maija Hynninen (b. 1977) has made a name for herself with works combining the human voice, live electronics and multi-genre performances. She studied with Paavo Heininen at the Sibelius Academy from 2003 to 2011 and also completed a B.Mus. degree in the violin at the Norwegian Academy of Music in 2004. She is currently the recipient of an artist grant from the Finnish Cultural Foundation, enabling her to dedicate all of her time to composing.

Mielen tasapainolajeissa toisiinsa yhdistyvät vuonna 2011 ilmestyneestä Ensyklopedia-runokirjasta löytyneet Janne Nummelan tekstit kirjan hakusanojen muodostamassa uusia mielleyhtymiä luovassa verkostossa. Puoliolento elää osittain kokonaista, vaarallisen vauhdikasta elämää täysillä. Mielen tasapainolajeissa pohditaan haaveen olemusta. Osa Nummelan tekstistä jää mykkänä teoksen laulamattomaksi keskusideaksi. ”Haaveen potentiaalienergia” kasvaa muuttumattomasta suurimmilleen teoksen kaoottista keskikohtaa kohden.

In Mielen tasapainolajit (Balancing acts of the mind), poems by Janne Nummela from his collection Ensyklopedia (2011) create a network of dictionary entries with constantly emerging associations. Puoliolento (Half creature) is living a partly full, dangerously fast life to the max. Mielen tasapainolajit, the title movement, reflects on the essence of dreams. Some of Nummela’s text remains an unsung sub-text, and the ‘potential energy of a dream’ grows from zero to its maximum as the work approaches its chaotic climax.

Tuulia Susiaho (s. 1980) on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2008 ja hänen teoksiaan on ollut esillä useissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Lummelampi -teostaan Susiaho kuvailee seuraavasti: ”Istun soutuveneessä ja kumarrun katsomaan järven pintaa veneen reunan yli. Tuulenvire tarttuu veneeseen ja kuulen laineiden ja vesikasvien osuvan veneen pohjaan. Hetkittäin tuuli tyyntyy siten, että vene jää suojaisaan kohtaan. Luonnon äänet kuuluvat hiljaisina mutta monimuotoisina. Kauempaa kantautuu vaimeaa linnunlaulua. Ihmettelen miten samaan aikaan voi olla niin rauhallista, miltei pysähtynyttä, ja toisaalta tuntuu kuin ympärillä tapahtuisi valtavasti. Järven pienet tapahtumat, korentojen, nuijapäiden ja vesikirppujen liikkeet tuntuvat hyvin todellisilta, kaikenlainen muu, mennyt ja tuleva taas merkityksettömältä. Paikoitellen veden pinta on tyyni, etäämpänä näyttää kuin mustaa kevyen pölyn peittämää öljyä kiiltelisi auringon paisteessa. Suljen silmäni ja avaan ne. Katson miten kirkas valo muuttaa värejä.”

Tuulia Susiaho (b. 1980) graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2008. Her works have been displayed at many exhibitions in Finland and abroad. She describes her work Lummelampi (Lily pond) thus: “I am sitting in a rowboat and lean over the side to look at the surface of the lake. A breeze catches the boat, and I hear ripples and water plants against the bottom of the boat. The breeze rises and falls, and the boat is momentarily becalmed. The sounds of nature are soft but diverse. Birdsong can be heard from afar. I wonder how it can be at once so tranquil, almost static, and so busy and energetic. The tiny events on the lake – the darting of dragonflies, tadpoles and water bugs – seem very real and concrete, while everything else, past, present and future, seems insignificant. The water is flat calm in places; further off, the surface is like black oil with a sprinkling of dust, glistening in the sunlight. I close my eyes and open them again, watching how the bright light changes the colours.”

Olli Virtaperko (s. 1973) on helsinkiläinen säveltäjä ja Tampere Biennalen taiteellinen johtaja, joka sävellystyön ohella toimittaa musiikkiohjelmia Yleisradiolle. Virtaperkon läpimurto säveltäjänä tapahtui RSO:lle kirjoitetun orkesteriteos Kurun (2009) ja kaksoiskonserton Calvinon viisi sanaa (sellolle, harmonikalle ja sinfoniaorkesterille, 2010) myötä.

Virtaperkon kolmas orkesteriteos, Kuru (2009), saa soinnillisen identiteettinsä runsaasta jousiston luonnollisten huiluäänien käytöstä, joka tuo teokseen hauraan läpikuultavuuden tunnun. Lapin luonnosta inspiraationsa ammentava teos on Gösta Serlachiuksen taidesäätiön tilaus.

Olli Virtaperko (b. 1973) is a composer living in Helsinki and the Artistic Director of the Tampere Biennale. Apart from composing, he produces music programmes for the Finnish Broadcasting Company. He made his breakthrough as a composer with Kuru (Ravine, 2009), written for the Finnish Radio Symphony Orchestra, and the double concerto Calvinon viisi sanaa (Five Words by Calvino, 2010) for cello, accordion and symphony orchestra. Commissioned by the Gösta Serlachius Fine Arts Foundation, and inspired by the natural environment of Lapland, Kuru is characterised by the rich use of the natural harmonics of the strings, which gives the music a clear and transparent quality. The 13-minute work features the key elements of Virtaperko’s orchestral thinking: timbre and sonorous sensitivity, colourful orchestration and a strong sense of structure.

Jaan Toomik (s. 1961) on virolainen videotaiteilija ja taidemaalari. Häntä pidetään Viron kansainvälisesti kuuluisimpana taiteilijana. Hänen teoksiaan löytyy muun muassa Suomen Kansallisgallerian kokoelmista, Nykytaiteen museo Kiasmasta.

Jaan Toomik (b. 1961) is an Estonian video artist and painter, regarded as Estonia’s internationally bestknown artist. His works may be found for instance in the collections of the Finnish National Gallery, in the Museum of Contemporary Art, Kiasma.

Dancing with Dad on Jan Toomikin symbolinen tanssi isänsä kanssa, joka kuoli Toomikin ollessa yhdeksänvuotias. Teos on yritys luoda taiteen avulla kontakti isään.

Dancing with Dad is a symbolic dance by Jaan Toomik with his own father, who died when he was nine years old. It is an attempt to re-establish contact and to overcome certain taboos of his own.

KESKIVIIKKO 9.4. WEDNESDAY 9 APRIL

VUOROPUHELUT DIALOGUES 21.00

FINLAYSONIN KIRKKO FINLAYSON CHURCH 18/15 €

Ismo Eskelinen – klassinen kitara classical guitar Jarmo Julkunen – renessanssikitara, barokkikitara, ukulele, akustinen teräskielinen kitara Renaissance guitar, Baroque guitar, ukulele, acoustic steel-stringed guitar Sampsa Ertamo: Constructed improvisations (kantaesitys first performance) (2013) 8’ Adrian Le Roy: musiikkia kokoelmasta music from the Second Livre de Guiterre (1556) 5’ Jukka Tiensuu: Drang (1998) 8’ Gaspar Sanz: Canarios (1674) 5’ Sebastian Fagerlund: Kromos (2011) 8’ Trad. / Jarmo Julkunen: Pontikka (2002) 5’ Sami Klemola: re (kantaesitys first performance, Tampere Biennalen tilaus commissioned by the Tampere Biennale) (2014) 10’

Vi lja Ta mm ine n

Sampsa Ertamo (s. 1973) valmistui 2004 SibeliusAkatemiasta sävellys pääaineenaan ja on keskittynyt sen jälkeen yksinomaan sävellystyöhön. Hänen teoksiaan on esitetty Suomen lisäksi ulkomailla, ja hän on toiminut sävellyskonserteissaan myös kapellimestarina. Ertamon tuotanto ulottuu nauhamusiikista orkesteriteoksiin.

Ertamo kertoo uudesta teoksestaan seuraavaa: "Constructed Improvisations (rakennettua improvisointia tai improvisoiden rakennettua) (2014) on osittain uloskirjoitettua mutta pääosin vapaapulsatiivista musiikkia. Ajattelin teoksen säveltämisessä ja esittämisessä kontrolloitua vaistomaisuutta sekä vaistomaista kontrollia. Äänivalikoimaan kuuluvat myös lyömäsoittimet ja lauluäänet. Tekstinä toimii teoksen nimi, johon päämelodia ja -rytmi pohjaavat." Sampsa Ertamo (b. 1973) graduated from the Sibelius Academy in 2004, majoring in composition, and has been a full-time composer ever since. His works have been performed in Finland and abroad, and he has himself conducted concerts of his works. His output extends from electronic music to orchestral works. Ertamo describes his new work thus: “Constructed Improvisations (2014) is a partly written-out but mainly free-pulsative piece that in both its writing and its performing is about controlled instincts and instinctive control. Percussion and voices are included in the scoring. The text is simply the title of the piece, and the principal melodic and rhythmic motifs are derived from this.”

Ranskalainen Adrian Le Roy (n. 1520–1598) toimi aidossa renessanssihengessä monipuolisesti sekä säveltäjänä, luutun- ja kitaransoittajana, musiikinkustantajana että opettajana. Hän työskenteli aluksi muusikkona parissakin ylhäisaatelisessa hovissa, kunnes hän 1551 sai serkkunsa Robert Ballardin kanssa kuninkaallisen yksinoikeuden musiikin painamiseen ja julkaisi samasta vuodesta lähtien suuren määrän sekä omia että muiden säveltäjien teoksia. Hänen omaa tuotantoaan edustavat monet luuttu- ja kitaramusiikin oppikirjat sekä soitinteosten ja laulujen kokoelmat, joista kitarakokoelma Second Livre de Guiterre on vuodelta 1554.

French musician Adrian Le Roy (c. 1520–1598) was, in true Renaissance fashion, a composer, lute player, guitar player, music publisher and teacher. He initially worked as court musician for a few members of the aristocracy until he and his cousin Robert Ballard were granted the sole right to print music in 1551. Beginning in that year, the two published a great deal of music, both their own works and those of other composers. Le Roy himself wrote lute and guitar primers and collections of instrumental pieces and songs, such as the Second Livre de Guiterre (1554).

Jukka Tiensuun (s. 1948) kitarateos Drang valmistui 1998 samana vuonna Tampereella olleen Guitaristival-tapahtuman ensimmäistä kansainvälistä kitarakilpailua varten, jolloin kilpailun voittajana oli Ismo Eskelinen. Drang on soljuvasti ryöpsähtävine eleineen ilmetyn "kitaristinen" kappale, jonka maailmaan Tiensuulle ominaiset mikrosävelaskeleet tuovat omaa kiehtovaa tuntuaan – kuin katsoisi tutunoloista näkymää lievästi vääristävän peilin kautta.

Jukka Tiensuu (b. 1948) wrote his guitar work Drang (1998) for the first international guitar competition at the Guitaristival in Tampere in 1998. The competition winner was Ismo Eskelinen. Drang is an obviously guitar-idiomatic piece, with flowing and cascading gestures. Tiensuu employs microintervals as is his habit, which lend a fascinating colour to the work: it is like watching a familiar scene through a slightly distorting mirror.

Gaspar Sanz (1640–1710) oli yksi aikansa merkittävimmistä viisikielisen barokkikitaran soittajista ja samalla yksi espanjalaisen barokin tärkeimmistä säveltäjistä. Hän opiskeli kitaransoittoa oleskellessaan nuoruudessaan Italiassa ja toimi Espanjaan palattuaan Kuningas Filip IV:n ja näyttelijätär Maria Calderonin aviottoman pojan Don Juanin kitaransoiton opettajana. Hän julkaisi kolme kitaransoiton oppikirjaa (1674, 1675 ja 1697), jotka muodostavat yhden klassisen kitaraohjelmiston kivijaloista. Kahteen ensimmäiseen kokoelmaan sisältyy kolme Canarios-kappaletta. Kyseessä on Kanarian saarilta Espanjaan 1500-luvulla kulkeutunut ja siellä suurta suosiota saavuttanut tanssisävelmän muoto.

Gaspar Sanz (1640–1710) was one of the foremost performers on the fivestring Baroque guitar in his day and also one of the principal composers of the Spanish Baroque. He studied the guitar in Italy in his youth, and having returned to Spain he became guitar teacher to the illegitimate son of King Philip IV and actress Maria Calderon, Don Juan. He published three treatises on playing the guitar (1674, 1675, 1697), which form one of the cornerstones of the classical guitar style. The first two collections contain three pieces named Canarios, a type of popular dance tune brought to Spain from the Canary Islands in the 16th century.

Sebastian Fagerlund (s. 1972) on nopeasti noussut yhdeksi menestyneimmistä nuoremmista säveltäjistämme. Hänen tuotantonsa ytimessä on joukko soinnillisesti tehokkaita orkesteriteoksia ja konserttoja, mutta hän on säveltänyt myös paljon kamarimusiikkia ja kamarioopperan Döbeln. Ismo Eskeliselle kirjoitettu kitarateos Kromos (2011) oli Fagerlundille uusi aluevaltaus, sillä hän ei ollut ennen sitä perehtynyt kitaran soittotekniikkaan. Hän piti kiinnostavana mm. sitä, miten kitaran käyttö pakotti hänet pohtimaan omaa säveltäjänilmaisuaan uudesta näkökulmasta. Samalla Kromos toimi Fagerlundille eräänlaisena esityönä niin ikään Eskelistä varten kirjoitetulle kitarakonsertolle Transit (2013), ja teoksissa on myös yhteistä materiaalia.

Sebastian Fagerlund (b. 1972) has quickly become one of Finland’s most successful young composers. The core of his output consists of orchestral works and concertos of striking sonority and power, but he has also written a great deal of chamber music and the chamber opera Döbeln. Kromos (2011), a guitar work written for Ismo Eskelinen, was a new departure for Fagerlund, as he had not previously been familiar with guitar performance techniques. He considered it interesting that writing for the guitar forced him to reconsider his idiom as a composer from a fresh angle. Kromos was also a preliminary study for the guitar concerto Transit (2013) that Fagerlund also wrote for Eskelinen, and the two works share some material.

Yhden osa-alueen Jarmo Julkusen (s. 1973) monipuolisesta työstä muusikkona muodostaa säveltäjyys. Hän on tehnyt mm. Viivi ja Wagner –kärsämysoperetin, jonka kantaesitys oli Helsingin juhlaviikoilla 2006, sekä Helsingin kaupunginteatterissa 2008 esitetyn musiikkinäytelmän Raimo Reiska Raksa. Hän on tehnyt musiikkia myös omaa, laajaa soitinvalikoimaansa varten. Sitä edustaa teos Pontikka, joka on Julkusen mukaan "avoimeen C-vireeseen viritetylle ukulelelle sävelletty ja suomalaiseen kansanlauluun pohjautuva variaatiosarja."

Composing is only one facet of Jarmo Julkunen’s (b. 1973) career as a musician. His works include the operetta Viivi ja Wagner (Viivi and Wagner), based on a popular Finnish comic strip and premiered at the Helsinki Festival in 2006, and the musical play Raimo Reiska Raksa performed at the Helsinki City Theater in 2008. He has also written music for the wide range of instruments that he himself performs on. A case in point is Pontikka (Moonshine), which he describes as “a set of variations written for a ukulele in open C tuning and based on a Finnish folk song”.

Sami Klemola (s. 1973) on helsinkiläinen säveltäjä, äänitaiteilija ja elektroakustiseen musiikkiin erikoistuneen defunensemblen taiteellinen johtaja. Hän kertoo Tampere Biennalen tilaamasta teoksesta re (2014) seuraavaa: "Kappale on sävelletty kahdelle erisointiselle kitaralle. En pyri erittelemään sointien erilaisuuksia vaan koetan luoda soinnillisesti yhtenäisen kokonaisuuden, osiensa summan. re on sooloteos, jonka toteuttaa kaksi soittajaa. Kappaleen nimi re viittaa moneen suuntaan, mm. toisteiseen materiaaliin, solmisaatioon (tosin hieman harhaanjohtavasti, säveltäjän erheellisen muistikuvan saattamana) sekä kyseessä olevaan asiaan, oli se asia sitten mikä tahansa. Jääköön se kuulijoiden assosiaatioiden päätettäväksi. Ohjeistuksena on kuitenkin hetkessä oleminen. Sävellystyötä on tukenut Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto." Sami Klemola (b. 1973) is a Helsinkibased composer and sound artist and the artistic director of defunensemble, a group specialising in electroacoustic music. His work re (2014) was commissioned by the Tampere Biennale and is described by him thus: “The piece is written for two guitars with differing sounds. Instead of focusing on the differences in sound, I aim to create a blended whole, more than the sum of its parts. re is a solo work performed by two performers. The title, re, prompts multiple associations, including repeats, solfège (albeit somewhat erroneously due to the composer’s faulty memory) and the matter at hand, whatever that may be. Listeners are free to make their own associations; the only requirement is to live in the moment. The composing of this work was supported by the Sibelius Foundation of the Society of Finnish Composers.” © Jonte Knif

Kimmo Korhonen

Ismo Eskelisen (s. 1971) kansainvälinen ura alkoi 17-vuotiaana kilpailumenestyksillä (Gargnano, Leo Brouwer-prize, GFA). Se on vienyt Eskelisen esiintymään merkittäviin konserttitaloihin, kuten Amsterdamin Concertgebouwhun ja Lontoon Royal Festival Halliin. Kauden 2013–2014 esiintymisiin kuuluu muun muassa solistitehtäviä BBC Symphony Orchestran, Radion sinfoniaorkesterin, Tampere Filharmonian, Lapin kamariorkesterin ja Kymi Sinfoniettan konserteissa sekä resitaaleja ja kamarimusiikkia mm. New Yorkissa ja Dresdenin musiikkijuhlilla Saksassa. Eskelinen soittaa musiikkia 1500-luvulta nykypäivään. Yhteistyö nykysäveltäjien kanssa on johtanut lukuisiin kantaesityksiin ja levytyksiin.

Ismo Eskelinen (b. 1971) began his international career as a prizewinner in international competitions at the age of 17 (Gargnano, Leo Brouwer prize, GFA). He has since appeared at major concert halls such as the Concertgebouw in Amsterdam and the Royal Festival Hall in London. His engagements in the 2013–2014 season include solo appearances with the BBC Symphony Orchestra and the Finnish Radio Symphony Orchestra, besides recitals and chamber music performances for instance in New York and at the Dresden Music Festival. Eskelinen performs music from the 16th century to the present day. His collaboration with contemporary composers has led to several premieres and recordings.

Hämeen säveltaiteen läänintaiteilija Jarmo Julkunen (s. 1973) on yksi Suomen monipuolisimmista muusikoista. Julkusen instrumenttivalikoimaan kuuluvat modernien kitaroiden ja mandoliinin lisäksi periodisoittimet luuttu, vihuela ja barokkikitara. Hän esiintyy säännöllisesti sekä solistina että kamarimuusikkona. Julkusen työnantajia ovat olleet mm. RSO, Helsingin Barokkiorkesteri, Suomalainen barokkiorkesteri, Avanti, Tapiola Sinfonietta ja Pipoka.

Jarmo Julkunen (b. 1973), the province artist for music in Häme, is one of Finland’s most versatile musicians. His instrument selection includes modern guitars and the mandolin but also a number of period instruments such as the lute, vihuela and Baroque guitar. He performs regularly both as a soloist and in chamber music ensembles. He has worked with the Finnish Radio Symphony Orchestra, the Helsinki Baroque Orchestra, the Finnish Baroque Orchestra, Avanti!, the Tapiola Sinfonietta and Pipoka.

Uusi kitarakonsertto Pe 25.4. klo 19 Tampere-talo Eugene Tzigane, kapellimestari Ismo Eskelinen, kitara Ravel: Espanjalainen rapsodia Fagerlund: Transit, kitarakonsertto Debussy: Images

Liput Tampere-talon Lipputoimistosta 22 €, eläk. 16 €, opisk. 10 €, lapset 6 € ja Lippupisteestä alk. 24,50/18,50/12,50/7,50 €. www.tampere.fi/filharmonia

Oopperaa ja konsertteja Etelä-Pohjanmaalla – Ilmajoen Musiikkijuhlat 5.–15.6.2014 Ilmajoen Musiikkijuhlat pystyy toistuvasti suuriin kulttuuritekoihin. – Helsingin Sanomat 9.6.2013

KEKKONEN OOPPERA SUURMIEHESTÄ Rohkea ooppera jatkaa ensi kesänä! TAITEELLINEN TOTEUTUS Sävellys: Uljas Pulkkis Libretto: Lasse Lehtinen Ohjaus: Vilppu Kiljunen PÄÄROOLEISSA MM. Jyrki Anttila, Raimo Laukka, Tiina-Maija Koskela, Ville Salonen, Ulla Raiskio

OOPPERAN ESITYSPÄIVÄT 6.–8.6. ja 13.–15.6.2014 LIPUT Liput 62/57 € Ryhmät 54€ 30.4. asti

www.musiikkijuhlat.fi | Puh. (06) 424 2900 | toimisto@musiikkijuhlat.fi

TORSTAI 10.4. THURSDAY 10 APRIL

BUSSI NUMERO 13 BUS NUMBER 13 17.00

TAMPERE-TALO, STUDIO TAMPERE HALL, STUDIO 15/10 €

Auvo Vihro – ohjaaja director, Hannu Pohjannoro – sävellystyön ohjaaja composition instructor TAMKin teatterimusiikin ja Tampereen konservatorion opiskelijat Students of stage music at the Tampere University of Applied Sciences and students of the Tampere Conservatory Teksti Text Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia Exercices de style (suomennos Finnish translation by Pentti Salmenranta) Tuotanto: Tampereen Musiikkiakatemia Produced by the Tampere Music Academy

Bussi nro 13 on musiikillisteatterillinen leikki. Leikkikaluna on pieni, yksinkertainen tarina. Leikin sysäsi liikkeelle Raymond Queneaun kirja Tyyliharjoituksia, jossa tarina kerrotaan 99:llä eri tavalla. Kirjailija sai idean teokseensa kuultuaan konsertissa Bachin tunnetun sävellyksen Die Kunst der Fuge, jossa samaa pääteemaa käytetään eri tavoin muunneltuna kaikissa teoksen osissa. Queneau halusi kokeilla samaa periaatetta kirjallisuudessa. Bussi nro 13 sisältää parikymmentä tarinaversiota Queneaun kirjasta, jotka on sävelletty usean eri säveltäjän voimin. Lopputulos on varsin erikoinen, eikä sitä ehkä kannata yrittää ymmärtää. Sen ymmärtää joka tapauksessa, ehkä ei vain haluamallaan tavalla.

Auvo Vihro

Bus number 13 is a game for musical theatre, using a short and simple story as its toy. The game was motivated by Exercices de style by Raymond Queneau, where the same story is told in 99 different ways. The author was inspired by a concert where he heard Bach’s celebrated Die Kunst der Fuge, a work where a single theme is varied in different ways in each movement. Queneau decided to try to apply the same principle to literature. Bus number 13 contains some two dozen of the variations in Queneau’s book, and several composers have collaborated in setting them to music. The end result is quite peculiar, and perhaps the listener should not try to understand it. He (or she) will understand it in some way anyway, though perhaps not in the way he (or she) would like.

Auvo Vihro (s. 1956) on suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1985 ja on ollut kiinnitettynä Lahden kaupunginteatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hän on työskennellyt vuodesta 1991 alkaen. Tampereella hän on näytellyt muun muassa kenkätehtailija Emil Aaltosta Suutari Aaltosessa (2004), kohupappi Markus Hautalaa Fundamentalistissa (2007) ja säveltäjä Antonio Salieria Amadeuksessa (2008). Vihro on esiintynyt myös elokuvissa ja televisiossa. Vuonna 2003 hänelle myönnettiin Veikko Sinisalo -palkinto.

Auvo Vihro (b. 1956) is a Finnish actor and stage director. He graduated from the Theatre Academy in 1985 and has been engaged at the Lahti City Theatre and from 1991 at the Tampere Workers’ Theatre. In Tampere, his roles have included shoe factory owner Emil Aaltonen in Suutari Aaltonen (Aaltonen the Shoemaker, 2004), the controversial priest Markus Hautala in Fundamentalisti (2007) and composer Antonio Salieri in Amadeus (2008). He has also appeared in films and on TV. He received the Veikko Sinisalo Award in 2003.

TORSTAI 10.4. THURSDAY 10 APRIL

TIUKAHKOA SETTIÄ PRETTY INTENSE 19.00

TAMPERE-TALO, PIENI SALI TAMPERE HALL, SMALL AUDITORIUM 18/15 €

UUSINTA ENSEMBLE Jukka Iisakkila, kapellimestari conductor Malla Vivolin – huilu flute, Markus Kaarto – klarinetti clarinet, Lauri Kilpinen – pasuuna trombone Väinö Jalkanen – piano, Antti Suoranta – lyömäsoittimet percussion, Maria Puusaari – viulu violin Teija Kivinen – viulu violin, Max Savikangas – alttoviulu viola, Markus Hohti – sello violoncello Klaus Wiede: Oh, These Disgusting, Lovely Lovers (Suomen ensiesitys first performance in Finland) 8’ Antti Auvinen: Kaarea (2006/2007) 10’ Jarkko Hartikainen: magnetic (2011/2013) 9’ Kimmo Kuokkala: Ocra (2005–2007) 10’ Antonin Servière: Kumahdukset (kantaesitys first performance, Tampere Biennalen tilaus commissioned by the Tampere Biennale) (2014) 10’

YLE Radio 1 23.4.2014 klo 22.05 Konsertti on kuultavissa Yle Areenassa 30 päivän ajan. The concert will be available online at Yle Areena for 30 days.

Klaus Wiede (s. 1950) syntyi Frankfurtissa ja opiskeli Goethe-yliopistossa sekä yksityisesti muun muassa Gerhard Schedlin oppilaana. Säveltämistä hän on opiskellut myös H.-U. Engelmannin ja Isang Yunin johdolla. Hän on saanut kunniamaininnan Kuhmon kamarimusiikin kansainvälisessä sävellyskilpailussa sekä sävellysapurahaa muun muassa Suomen kulttuurirahastolta, Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahastolta ja Oskar Öflundin rahastolta. Hänen teoksiaan on kantaesitetty Tampere Biennalen lisäksi Carinthische Sommer -festivaalilla Itävallassa, Gustav Mahler -festivaalilla Italian Dobbiacossa ja Ljubljanan juhlaviikoilla Sloveniassa. Vuodesta 2004 asti Klaus Wiede on asunut ja työskennellyt vapaana säveltäjänä Suomessa. Säveltäjä esittelee teoksensa näin: ”Myönnettäköön, otsikko kuulostaa hieman pramealta ja melodramaattiselta. Siinä käsitellään erään monimutkaiseen rakkaussuhteeseen vangitun henkilön tunteita, rakkautta dominoivaan henkilöön, josta säteilee myös negatiivisia, sadistisia ja tuhoavia voimia. Sisäinen kiihtymys, kestäminen, yritykset paeta ovat asialistalla. Mutta hän ei pysty vapautumaan rakastajasta eikä luultavasti haluakaan sitä. Koska on olemassa aina myös hellyyttä ja kaipausta ja toivoa olla onnellinen. Musiikki viittaa ajoittain henkilöön, jolla tässä suhteessa oli erityisen epäsuotuisa kohtalo ja joka sen vuoksi nauttii epäilemättä meidän kaikkien myötätuntoa, nimittäin herra tohtori Schön Alban Bergin oopperasta Lulu.”

Antti Auvinen (s. 1974) lukeutuu säveltäjänä modernismin jatkajiin. Hän rakentaa teostensa dramaturgiaa ennen muuta rytmin ja sointivärin keinoilla. Pääosa hänen tuotannostaan koostuu erilaisille kokoonpanoille kirjoitetusta soitinmusiikista, mutta hän on myös tehnyt yhteistyötä muiden alojen taiteilijoiden kanssa. Kamariyhtyeteos Kaarea (2006/2009) on valmistunut Viitasaaren Musiikin ajan tilauksesta. Auvinen on kertonut, että häntä on teoksessa kiinnostanut luoda rytmisten prosessien avulla vaikutelma musiikin suunnasta, jopa useammasta suunnasta samanaikaisesti. Toinen erityinen piirre teoksessa on säveltasoiltaan ja aikaulottuvuuksiltaan rajatun improvisaation hyödyntäminen.

Klaus Wiede, born 1950 in Frankfurt, studies at the J.W.v.Goethe-University and privately with Gerhard Schedl; he also attended classes with H.-U. Engelmann and Isang Yun. He received several prizes and grants (Kuhmo Chamber Music Festival Finland, Gustav Mahler Composition Competition Vienna, Arts Council of Finland, Finnish Composers Sibelius Fund, Oskar Öflund and others). His works were premiered at Tampere Biennale, Carinthian Summer Festival in Ossiach, Gustav-Mahler-Festival in Dobbiaco or Ljubljana-Festival-Weeks. Klaus Wiede lives and works since 2004 in Finland as a freelance composer. The composer presents his work thus: Admittedly, the title sounds a bit sensational and melodramatic. It is about the feelings of a person who is caught in a complicated love affair, namely the love to a dominant person, who radiates negative, sadistic and destructive forces. Inner turmoil, endurance, escape attempts are on the agenda. But the person can’t get rid of the lover, and probably does not want to. For, there is always also tenderness and desire and the hope for happiness. The music refers occasionally to a person who in this respect had a particularly unfavourable destiny and therefore certainly enjoys all our sympathy, namely Dr. Schön from Alban Berg’s opera Lulu.

Antti Auvinen (b. 1974) is a composer following in the footsteps of modernism. He builds the dramaturgy of his works through rhythm and tonal colour. The bulk of his output consists of instrumental works for various ensembles, but he has also collaborated with artists from other branches of the arts. Kaarea (2006/2009) for chamber ensemble was commissioned by the Time of Music festival in Viitasaari. Auvinen has said that his aim here was to use rhythmic processes to create a sense of direction in the music, or even several simultaneous directions. Another interesting feature in the piece is the use of controlled improvisation, with specified pitches and time dimensions.

Jarkko Hartikainen (b. 1981) is an explorer and an experimentalist. Not content with the means already available, he seeks to expand the expressive palette of music. He quotes German composer Helmut Lachenmann: “One must seek something that it not yet music but could one day be.” Hartikainen’s explorations include new dimensions of sound and sonority. In magnetic (2011) for chamber ensemble, he works with ‘sensitising’ certain intervals to certain octaves, preserving their characteristic sounds but undergoing extremely subtle microtonal shifts as small as an 1/8 tone.

Erkki Jokisen johdolla Sibelius-Akatemiassa vuosina 2000-2008 opiskellut Kimmo Kuokkala (s. 1973) on tullut esiin pääasiassa erilaisille kokoonpanoille kirjoitettujen yhtyeteosten säveltäjänä, mutta hän on tehnyt musiikkia myös mm. tanssiesityksiin. Hän on kiinnittänyt paljon huomiota äänen sointiin ja sen vivahteisiin. Kamariyhtyeteoksesta Ocra (2007) hän on todennut: "Teoksen alussa musiikillinen aika ja tila on meditatiivinen alkaen melko askeettisella materiaalilla. Materiaali laajenee, ja laajenemisprosessi muodostaa erilaisia väreileviä ja eteerisiä pintoja musiikilliseen ympäristöön. Lopulta materiaali hakeutuu aktiivisempiin tilanteisiin ja aikaisemmin vallinnut pidättyneisyys kääntyy vitaaliksi energiaksi."

Jarkko Hartikainen (s. 1981) on säveltäjänä tutkija ja etsijä. Hän ei tyydy jo olemassa oleviin keinoihin vaan haluaa kartoittaa musiikin uudenlaisia mahdollisuuksia. Hän on kiteyttänyt lähtökohtansa lainaamalla saksalaisen Helmut Lachenmannin ajatusta: "Pitää etsiä jotain, joka ei vielä ole musiikkia mutta joka voisi joskus olla." Hartikainen on tutkinut mm. äänen ja soinnin uusia ulottuvuuksia. Kamariyhtyeteoksessa magnetic (2011) on yhtenä lähtökohtana ollut tiettyjen intervallien "herkistämien" eri oktaavialoille, jolloin niiden luonteenomainen sointi säilyy mutta kokee äärimmäisen hienovaraisia, jopa 1/8-sävelaskeleen mikrotonaalisia siirtymiä.

Kimmo Kuokkala (b. 1973) studied with Erkki Jokinen at the Sibelius Academy from 2000 to 2008. He is mainly known as a composer of instrumental pieces for various ensembles, but he has also written music for instance for dance performances. He is highly interested in the nuances of sounds. About his piece Ocra (2007) for chamber ensemble, he writes: “At the beginning, the musical time and space are meditative, and the material is rather ascetic to being with. It soon expands, and this expansion creates shimmering and ethereal surfaces in the musical environment. Eventually, the material seeks out more active contexts, and the restrained mood turns into vibrant energy.”

Antonin Servière (s. 1977) on opiskellut saksofoniopintojen lisäksi Pariisin konservatoriossa orkestrointia ja sävellystä. Hän opiskeli myös musiikkitiedettä ja teki väitöskirjansa Sibeliuksesta. Hänen teoksiaan on esitetty Ranskassa, Kanadassa, Suomessa, Hollannissa, Sveitsissä ja Italiassa. Hänen teosluettelonsa noin 20 teoksesta suurin osa on kamarimusiikkia, minkä lisäksi on yksi teos orkesterille ja nauhalle sekä yksi kamariooppera. Servière kertoo nyt kantaesitettävästä teoksesta seuraavaa: "Kumahdukset on alun perin runo, josta syntynyttä sävellystä on inspiroinut Schubertin eräs teos. Vaikka teokseni taustalla ei varsinaisesti ole tarinaa, sen musiikissa voinee kuulla kertovuutta." Antonin Servière (b. 1977) studied the saxophone, orchestration and composition at the Paris Conservatoire. He also studied musicology and wrote a doctoral dissertation on Sibelius. His compositions have been performed in France, Canada, Finland, the Netherlands, Switzerland and Italy. Most of the two dozen works in his output are chamber music; there is also one work for orchestra and tape and one chamber opera. Servière describes this new work thus: “Kumahdukset (Booms) was originally a poem, and there is a piece by Schubert that inspired the composition. Although there is no story as such, the music may probably be perceived as a narrative.” Kimmo Korhonen

Uusinta Ensemble on vuonna 1998 perustettu aikamme taidemusiikkia esittävä yhtye, joka näkee tehtäväkseen paitsi kiinnostavimpien suomalaisteosten myös innostavimpien ulkomaisten sävellysten tuomisen konsertteihinsa Helsingissä, muualla Suomessa sekä ulkomaan vierailuilla. Uusinta esiintyy myös yhteiskonserteissa erilaisten uuden musiikin ryhmien kuten Helsingin kamarikuoron, Ensemble Alephin (FRA), Ensemble Adapterin (GER) ja Ensemble Espai Sonorin (ESP) kanssa ja tekee yhteistyötä aikamme johtavien säveltäjien kuten Beat Furrerin (AUT) ja Kaija Saariahon kanssa.

Uusinta Ensemble is a group founded in 1998 and dedicated to performing contemporary classical music. Its purpose is not only to perform the most interesting new Finnish music but also to bring intriguing new foreign works to concert programmes in Helsinki, elsewhere in Finland and on tour abroad. Uusinta also appear together with various other contemporary music groups such as the Helsinki Chamber Choir, Ensemble Aleph (FRA), Ensemble Adapter (GER) and Ensemble Espai Sonor (ESP). The ensemble also works with leading contemporary composers such as Beat Furrer (AUT) and Kaija Saariaho.

Kapellimestari Jukka Iisakkila vierailee säännöllisesti Euroopan merkittävien uuden musiikin yhtyeiden ja sinfoniaorkesterien edessä sekä oopperataloissa. Hän tekee yhteistyötä niin suomalaisten, ruotsalaisten kuin tanskalaistenkin orkesterien kanssa. Tulevina kausina Iisakkilan ovat kutsuneet vierailijakseen muun muassa BBC:n Filharmonikot, Jena Philharmonie ja Nagoya Philharmonic Orchestra. Iisakkila toimi Pori Sinfoniettan kapellimestarina ja taiteellisena johtajana vuoteen 2012. Vuonna 2006 Iisakkila palkittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian kapellimestaripalkinnolla.

Conductor Jukka Iisakkila is a regular guest conductor with prominent European contemporary music ensembles, symphony orchestras and opera houses. He works with Finnish, Swedish and Danish orchestras, and he has received invitations for future seasons from the BBC Philharmonic, the Jena Philharmonic and the Nagoya Philharmonic. Iisakkila was the conductor and artistic director of the Pori Sinfonietta in Finland until 2012. In 2006, he received the conductor’s award of the Swedish Royal Academy of Music.

H E T K I N E N

XIX

MODERNISTI

KLASSISTA

Dave Berg: Whatever II.

MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT 15.6.–31.8.2014

Kuraattori Minna Joenniemi 68 taiteilijaa / taiteilijaryhmää Runsaasti oheisohjelmaa

Näyttely on avoinna joka päivä klo 10–18. Pääsyliput 0–12 € Kausikortti 15 €

Mäntän kuvataideviikot. Pekilo, Tehtaankatu 21, 35800 Mänttä. P. 044 2599 194, kuvataideviikot@gmail.com www.mantankuvataideviikot.fi

Juhlatilaus: 4 kk nyt vain 39 euroa + tilaajalahjana Jorma Hynnisen cd tai

TUTUSTU ja TILAA

Ilmainen näytenumero

www.rondoclassic. tai soita 03-225 1948

arvo 9,90

CONCEPTION Hannu linTu kapellimestari

Soile iSokoSki

Veli kujala

sopraano

neljäsosasävelaskelharmonikka

Mika kareS basso

juuSo nieMinen

neljäsosasävelaskelkitara

Pe 25.4. klo 19 TaPiolan kirkko Takemitsu: Rain Coming • Haapamäki: Conception (ke.) • Šostakovitš: Sinfonia nro 14 Liput Lippupisteestä 11–25 €, sisältää palvelumaksun

TORSTAI 10.4. THURSDAY 10 APRIL

KAIROS I – KURI JA FANTASIA DISCIPLINE AND FANTASY 21.00

TAMPEREEN YLIOPPILASTEATTERI STUDENT THEATRE 13/10 €

KAIROS QUARTETT (DE) Wolfgang Bender – viulu violin, Stefan Häussler – viulu violin Simone Heilgendorff – alttoviulu viola, Claudius von Wrochem – sello violoncello Sampo Haapamäki: Connection (2007) 12’ Man Rayn ja Marcel Duchampin mykkäelokuvia (musiikki-improvisaatio) 45’ Silent films by Man Ray and Marcel Duchamp (music improvisation) Elokuvat Films: Le retour à la raison; Emak bakia; Anemic Cinema; L’étoile de mer © Kuvasto 2014

Sampo Haapamäki (s. 1979) kuuluu nuoren polven kiinnostavimpiin suomalaisiin säveltäjiin. Hän on vuodesta 2004 lähtien soveltanut teoksissaan mik- rotonaalisuutta tai niin kuin hän itse määrittelee "täysneljäsosasävelaskelharmonioita". Musiikin ajan tilausteoksessa jousikvartetossa Connection (2007) niitä lähestytään pääosin säveljoukkojen näkökulmasta mutta lopussa spektraalisesti. Myös rytmiset rakenteet ovat teoksessa muotoa luovia, ensin pääosin polyrytmisiä, sitten keskivaiheen yhteen säveleen tiivistyvän käänteen jälkeen pääosin additionaalisia. Teoksen nimi voi säveltäjän mukaan viitata esimerkiksi kvartetin soittajien väliseen yhteyteen ja kommunikaatioon. Kimmo Korhonen

Sampo Haapamäki (b. 1979) is one of the most interesting members of Finland’s generation of young composers. He has been applying microtonality – or, as he says, “full quarter-tone harmony” – in his works since 2004. In the string quartet Connection (2007), commissioned by the Time of Music festival, he approaches this material mainly from the pitch class set angle but towards the end also spectrally. Rhythmical structures are also used to generate form in the work, being first mainly polyrhythmic and later, after the turning point coalescing into a single note, mainly additive. The title of the work, according to the composer, may refer for instance to the contacts and communication between the members of a string quartet. Kimmo Korhonen

Perinteisesti mykkäfilmien säestyksenä on käytetty kyseisen aikakauden musiikkia. Uusi säestys taas usein pohjautuu säveltäjän omiin mielikuviin. Kun kohteena on kokeellinen elokuva, joka keskittyy itse filminteon prosesseihin perinteisen kerronnan asemasta, musiikki jää helposti etäiseksi. Kairos Quartett käyttää mykkäfilmien säestyksessä käsiteimprovisaatiota, joka sijoittuu sävellyksen ja vapaan improvisaation välimaastoon. Partituuri pohjautuu elokuvien erityispiirteisiin ja moderniin äänimaailmaan, jota rajoittaa vain käytössä oleva soitinvalikoima. Nähtävien elokuvien tyyli vaihtelee esittävästä täysin abstraktiin, usein jopa yhden elokuvan aikana. Le retour à la raison ja Emak Bakia (baskin kieltä: ”jättäkää meidät rauhaan”) sisältävät keskenään samantapaista ja jopa samaa materiaalia. Säestyksessä vaihdellaan käytettäviä instrumentteja ja niiden paikkoja, jotta yleisölle tarjoutuisi erilaisia visuaalisia tulkintamahdollisuuksia. L'etoile de mer taas on tyyliltään surrealistinen ja sisältää runsaasti symboliikkaa. Miehen ja naisen halu, viha ja rakkaus, sisäinen ja ulkoinen maailma, elämä ja kuolema kiteytyvät meritähdessä, joka esiintyy milloin simpukan milloin koko ruudun täyttävän merihirviön hahmossa. Marcel Duchampin Anemic Cinema käyttää pyöriviä levyjä erilaisten optisten vaikutelmien luomiseksi. Abstraktin muodon takaa voi kuitenkin aistia tarinan.

Usually, a silent film is accompanied by music of its own time. Often composers create a new sound track as a personal reflection. In the case of an experimental film that focuses on the filmmaking process instead of storytelling, this can create a disjointed effect. Kairos Quartet approaches silent films by concept improvisation that lies midway between composition and free improvisation. The rules draw on the characteristics of the films and all imaginable sounds available to us today, limited only by the available instruments and voices. The films range from the entirely abstract to the representational, often within the very same film. Le retour à la raison and Emak Bakia (Basque for ‘leave us alone’) contain similar or identical material. The musicians apply different concepts, changing instrumentation and positions, to offer the audience a choice of visual interpretations. L’etoile de mer is a Surrealist film loaded with symbolism. Male and female desire, hatred and love, the inner realm versus the outside world, life and death all become one in the symbol of the starfish which ranges from a shell found on the shore to a full-screen, man-eating sea monster. Anemic Cinema by Marcel Duchamp uses rotating disks to create a multitude of optical effects. It eliminates mimesis while hinting that there might be a story to discover. Claudius von Wrochem

Claudius von Wrochem

Amerikkalainen valokuvataiteilija, taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija Man Ray (1890–1976) tutustui jo varhain dadaan ja surrealismiin ranskalaisten taiteilijoiden Marcel Duchampin ja Francis Picabian kautta. Hän muutti Pariisiin vuonna 1921 ja teki 20-luvulla neljä elokuvaa, jotka varmistivat hänelle paikan avantgarden eturivissä. Elokuvissaan hän hyödynsi kokemustaan valokuvaajana ja kehitti edelleen luomiaan kuvaustekniikoita.

American photographer, painter, sculptor and author Man Ray (1890–1976) got a head start in Dada and Surrealism through the French artists Marcel Duchamp and Francis Picabia. He emigrated to Paris in 1921, and in the 1920s he made four films that established him firmly at the cutting edge of the avant-garde. He drew on his experience in photography in his films and developed his camera techniques further.

Marcel Duchamp (1887–1968) oli alun perin ranskalainen (Yhdysvaltain kansalainen vuodesta 1956) taiteilija, avantgardisti ja readymade-taiteen keksijä. Hänen taiteellaan ja ajatuksillaan on ollut huomattava vaikutus toisen maailmansodan jälkeiseen nykytaiteeseen. Duchampia kiinnosti erityisesti katsojan osuus taiteen luomisessa.

Marcel Duchamp (1887–1968) was a French-born artist who became a US citizen in 1956, an avantgardist and the inventor of ‘ready-made’ art. His art and thinking exerted a considerable influence on contemporary art after WWII. Duchamp was particularly interested in the role of the viewer in creating art.

”Loppujen lopuksi taiteilija ei luo taidetta yksin, vaan katsoja muodostaa yhteyden teoksesta ulkomaailmaan tulkitsemalla sen sisäisiä merkityksiä ja tuo näin oman lisänsä luovaan prosessiin. Tämä käy vielä ilmeisemmäksi, kun jälkipolvet antavat oman tuomionsa teoksista ja toisinaan nostavat esiin jo unohdettuja taiteilijoita.” – Marcel Duchamp

“All in all, the creative act is not performed by the artist alone; the spectator brings the work in contact with the external world by deciphering and interpreting its inner qualification and thus adds his contribution to the creative act. This becomes even more obvious when posterity gives a final verdict and sometimes rehabilitates forgotten artists.” – Marcel Duchamp

Berliiniläinen Kairos Quartett perustettiin vuonna 1996 ja se on erikoistunut vuoden 1950 jälkeen sävellettyyn musiikkiin. Yhtyeen konserteissa on kuultu yli viisikymmentä kantaesitystä, ja se on työskennellyt yhdessä useiden merkittävien säveltäjien, esimerkiksi G. Kurtágin, H. Lachenmannin, G.F. Haasin ja B. Ferneyhoughn kanssa. Muusikot pyrkivät toimimaan tiiviissä yhteistyössä säveltäjien kanssa, ikään kuin siltana säveltäjän ja kuulijoiden välillä, järjestämällä vaihtoehtoisia konserttimuotoja, joihin voi kuulua esimerkiksi keskustelua musiikista.

The Kairos Quartet (DE) was founded in 1996 and specializes in music written since 1950. It has performed more than 50 world premieres and worked with a number of well-known composers such as G. Kurtág, H. Lachenmann, G. F. Haas, and B. Ferneyhough. Acting as a bridge between composer and audience the musicians work closely whenever possible - with composers and reach out to the audience by offering alternative concert formats (p.e. 1 hour of music + 1 hour of discussion) and workshops. All members of the ensemble work as equals: everyone has the right to veto a new piece, and important decisions are made by consensus.

Kairos Quartett sai ensimmäisenä yhtyeenä Akademie Schloß Solitude -apurahan ja sen toimintaa on rahoittanut pysyvästi E. v. Siemens Music Foundation ja Berliinin Haupstadtskulturfond.

The Kairos Quartet was the first ensemble to be granted an Akademie Schloß Solitude grant, and its projects were repeatedly funded by the E. v. Siemens Music Foundation and the Capital Cultural Fund in Berlin.

PERJANTAI 11.4. FRIDAY 11 APRIL

DOMINUS KRABBE 12.00

VANHA KIRJASTOTALO, MUSIIKKISALI OLD LIBRARY HOUSE, MUSIC HALL 13/10 €

Teppo Lampela – kontratenori countertenor Mari Mäntylä – dekakordi decacorde Kimmo Kahra – ohjaus director Pekka Jalkanen: Dominus Krabbe Monologiooppera kontratenorille ja decacordelle Monologue opera for countertenor and decacorde (2012) (P. Mustapää) I II III IV V VI

Pappilan nuorenherran kertomus The story of the young gentleman from the vicarage Piika Amandan kertomus The story of Amanda the maid Renki Epramin kertomus The story of Ephraim the farmhand Kirkonvartija Optaatuksen kertomus The story of Optatus the churchwarden Pappilan neitien kertomus The story of the ladies of the vicarage Vanhan haudankaivajan kertomus The story of the old gravedigger

Kesto duration 55’

Dominus Krabbe oli todellinen henkilö 1600-luvulta, pappiparka, joka joi virkansa ja päätyi loiseksi toisten nurkkiin. P. Mustapään kauhuballadissa syyllisyys ajaa hänet alas taivaasta tunnustamaan tekonsa. Krabbe ilmestyy haamuna keskellä kauneinta juhannusta vanhaan pappilaansa, koska on päättänyt tehdä tilinsä selväksi saarnaamalla kirkossaan viimeisen kerran. Johanneksen, Herodeksen, Herodiaan ja Salomen kohtaloihin vedoten hän saa purettua itsetuhoisen ahdistuksensa ja kerrottua sen syyn: ”Joka ainoa oman itsensä on tappanut Salomen tähden”. Syyllisyyden kääntöpuoli on syyllistäminen. Tässä sen osa lankeaa puhdasoppiselle kirkolle ja sen edusmiehille. Ihmisiä hallitsevan vallankäytön tunnus on Krabben muotokuva. Sakariston taulussa olevat papin jäiset, tylyt ja kaikkinäkevät silmät luovat huonoa omaatuntoa seurakuntalaisten keskuuteen: Pappilan nuoriherra lymyilee kotiin juhannustansseista isäänsä peläten, piika Amandaa laiskottaa aamulla, renki Eprami palaa yöjalasta kaikkivoipaisessa ruusunpunassa, kirkonvartija Optaatus on taipuvainen taikauskoon ja naukkailemiseen ja pappilan neidit kantavat säätytietoisina ylpeilyn ja koreilun syntejä. Krabben haamun varjossa viattomuudet ovatkin yhtäkkiä synneistä veriruskeimmat. Mutta kun saarnat on saarnattu, seurakuntalaisilta putoavat suomut silmiltä: peljättävä auktoriteetti onkin yhtä raadollinen kuin kuka tahansa meistä. Lunastus ilmenee vapauttavana elämänriemuna: ”Ja kaunis tyttö tanssi ristikongilla Salomen lailla”. Monologioopperaksi muotoutuneessa teoksessa dramaturgiaa luo etenkin monipuolinen lauluääni. Matalasta barytonista kontratenorin korkeuksiin ulottuva rekisteri muuntuu seitsemäksi eri henkilöksi. Sitä tukee decacorde, kymmenkielinen kitara, saman sukuisin sävel- ja rytmiaihein, soinnein ja kudoksin. Keskipiste on pappi Krabbe. Hänen olomuotonsa on musta ja matala, ja sen herättämän kauhun huutaa ulos korkea falsettiääni. Pienaiheista rakentuvaa ja arkaaisoivaa sävelkieltä maustaa muutama synkäntuttu liturginen aihe, Kyrie -armonhuuto ja Dies Irae -valitus. Pekka Jalkanen

Dominus Krabbe was an actual person who lived in the 17th century. He was a miserably failed priest who destroyed his career with drink and ended up living on the mercy of others. In the literary horror ballad of the same name written by P. Mustapää, the guilt of the deceased priest brings him down from heaven to acknowledge his misdeeds. Krabbe’s ghost appears at his old rectory at the loveliest Midsummer: he has decided to clear his slate by preaching one more sermon in his church. Citing the fates of St John the Baptist, Herod, Herodias and Salome, he pours out his self-destructive anguish and reveals its ultimate cause: “Everyone has killed himself over Salome”. The flip side of blaming oneself is blaming others. Here, blame falls on the fundamentalism of the established Church and its representatives. The portrait of Krabbe on the sacristy wall is an emblem of the power that the Church wields over people. The icy, unfriendly, allseeing eyes of the portrait awaken the guilty consciences of all parishioners: the young master of the rectory skulking home from the Midsummer dance in fear of his father’s retribution; Amanda the maid lazing about in the morning; Eprami the farm hand returning from a secret nocturnal assignation all rosy-cheeked; church warden Optaatus showing a penchant for superstition and the bottle; and the young women of the rectory class-consciously embracing the sins of pride and ornamentation. Under the shadow of Krabbe’s ghost, innocent things suddenly become blood-red sins. But once the sermon has been preached, the parishioners’ eyes have opened: the fearsome authority is no better a mortal man than any of us. Redemption manifests itself in an exhilarating joy of living: “And a lovely girl dances in the transept like Salome”. This work is a monologue opera whose dramaturgy depends on a single, versatile singing voice. Exploiting the range of a male voice from low baritone to countertenor, the singer is required to perform seven different characters. The accompaniment is provided by a decacorde, a ten-stringed guitar, in a texture of economically treated melodies, rhythms, sounds and harmonies. Krabbe, the priest, is at the centre of the action throughout. Swarthy and short in stature, he instils fear in all who see him, a fear that manifests itself as a shrill falsetto. The musical material is austere and archaic, with snatches of familiar liturgical tunes, a Kyrie cry and a Dies irae lament. Pekka Jalkanen

Composer Pekka Jalkanen (b. 1945) is a minimalist with an interest in ethnic and archaic subjects. The seeds of his style and technique often come from the ancient traditional music of the Finns and related peoples. However, the majority of his works have no such external connections: his musical materials are built up of repeated tiny motifs and rhythms, with fixed tonal centres and textures rich in tonal colour. Jalkanen has also been a music producer with the Finnish Broadcasting Company, a music teacher, a choir conductor and a Docent in Musicology at the University of Tampere.

Kontratenori Teppo Lampelalla (s. 1969) on Suomen mittakaavassa erittäin harvinainen instrumentaalinen ääni, joka taipuu niin altto- kuin baritonirooleihin. Hänen alttosolistirepertoaariinsa kuuluvat muun muassa kaikki merkittävimmät kirkkomusiikkiteokset J.S. Bachilta. Näyttämöllä häntä on kuultu mm. Apollon roolissa, Mozartin Apollo et Hyacinthus -oopperan Suomen kantaesityksessä. Lampela on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Marjut Hannulan oppilaana sekä useilla mestarikursseilla. Hän on vuoden 2005 Lohjan Tenorikilpailujen voittaja.

Teppo Lampela (b. 1969) is a countertenor with an instrumental-type voice that is rare in Finland. He is equally adept at alto and baritone roles. His repertoire as an alto includes all of the major sacred works of J.S. Bach. He has appeared on stage as Apollo in the first Finnish performance of Mozart’s Apollo et Hyacinthus. Teppo Lampela studied with Marjut Hannula at the Sibelius Academy and has attended several masterclasses. He won the Tenor Competition in Lohja in 2005.

Mari Mäntylä kuuluu maamme eturivin kitarataiteilijoihin. Hän on erikoistunut 10-kieliseen kitaraan eli decacordeen. Mäntylä konsertoi aktiivisesti sekä solistina että kamarimuusikkona ja tekee yhteistyötä monien suomalaisten ja ulkomaalaisten säveltäjien kanssa. Hän on kantaesittänyt useita, erityisesti decacordelle sävellettyjä teoksia ja näin edistänyt merkittävästi myös instrumenttinsa tunnetuksi tekemistä. Mäntylän perusohjelmisto kattaa klassisen musiikin eri aikakaudet. Sen lisäksi hän liikkuu luontevasti eri musiikkityylien parissa.

Mari Mäntylä is one of Finland’s most distinguished players of classical guitar. Her speciality is the tenstringed decacorde. She has a busy schedule as a solo artist and a chamber musician, and she regularly collaborates with Finnish and foreign composers. She has premiered several works written for her instrument, thereby making it better known. Her core repertoire spans various eras of classical music, and she is at home with a variety of musical styles.

Säveltäjä Pekka Jalkanen (s. 1945) on etnisistä ja arkaaisista aiheista kiinnostunut minimalisti. Tyylin ja tekniikan siemenenä on useissa hänen teoksistaan ollut suomensukuisten kansojen muinaismusiikki. Suuri osa Jalkasen tuotannosta on silti musiikkia ilman ulkopuolisia viitteitä: toisteisista pienaiheista ja rytmeistä, keskussävelistä ja sointiväreistä rakentuvaa ilmaisuvoimaista minimalismia. Jalkanen on toiminut Yleisradion musiikkitoimittajana, musiikinopettajana, kuoronjohtajana ja musiikkitieteen dosenttina Tampereen yliopistossa.

PERJANTAI 11.4. FRIDAY 11 APRIL

VÄLTTÄMÄTÖN MUSIIKKI THE NECESSITY OF MUSIC SEMINAARI SEMINAR 14.00–17.00 TAMPERE-TALO, STUDIO TAMPERE HALL, STUDIO VAPAA PÄÄSY FREE ENTRY Moderaattori moderator: Hannamari Luukkanen Tiedetoimittaja, Yleisradio Science presenter, Finnish Broadcasting Company Asiantuntijat expert panel members: Minna Huotilainen Kognitiotieteen dosentti, Helsingin yliopisto Docent in Cognitive Sciences, University of Helsinki Suvi Saarikallio Musiikkipsykologian tutkija, Jyväskylän yliopisto Researcher in music psychology University of Jyväskylä Teppo Särkämö Musiikkikuntoutuksen tutkija, Helsingin yliopisto Researcher in music rehabilitation, University of Helsinki Seminaarin kieli on suomi. The seminar will be held in Finnish. Yhteistyössä Suomen Säveltäjät ry:n kanssa Joint production with the Society of Finnish Composers

Miksi musiikki on lajillemme välttämätöntä – miksei se evoluution kulussa ole karsiutunut pois ihmiselle elintärkeän toiminnan joukosta? Ensimmäisen varteenotettavan tieteellisen lähestymistavan kysymykseen musiikin merkityksestä ihmiselle tarjosi Charles Darwin kirjassaan Ihmisen polveutuminen ja sukupuolivalinta (1871). Darwin mukaan musiikki toimii vastakkaisen sukupuolen houkuttimena ja siten ensisijaisesti seksuaalivalinnan osana. Myöhemmät evoluutiobiologit ovat selventäneet Darwinin ideaa vertaamalla soittimen tai säveltämisen opiskelun kaltaista sitkeyttä vaativaa ja paljon voimavaroja sitovaa, näennäisen hyödyttömän taidon kerryttämistä riikinkukon komean pyrstön kaltaiseen rasitteeseen, jonka kantaja viestittää geeniensä olevan niin ylivertaisia, että hänellä on varaa elonjäämisen vaarantavan, liikkuvuutta rajoittavan ja energiaa kuluttavan korean turhakkeensa kantamiseen. Darwin ei varmaankaan ollut täysin väärässä vetäessään yhtäläisyysmerkkejä musiikin ja ihmisen parinvalinnan monimutkaisten mekanismien välille, mutta nykytiedon valossa hänen näkökulmansa on osoittautunut liian kapeaksi. Kun evolutiivisen lähestymistavan rinnalle on nostettu muiden tieteenalojen tarjoamia tutkimustuloksia, on musiikin merkitys ihmiselle avautunut aiempaa monipuolisemmalla ja kattavammalla, tutkittavaa asiaa ratkaisevasti tyhjentävämmin selittävällä tavalla. Kiitos muun muassa kognitiivisen, neurobiologisen ja musiikkipsykologisen tutkimuksen tiedämme nykyään, että musiikin kuuntelemisella ja soittamisella on voimakas vaikutus aivojen kehittymiseen varhaislapsuudessa. Musiikillista informaatiota käsitellään monipuolisesti aivojen eri osissa. Musiikki muokkaa aivokuorta ja tehostaa aivojen toimintaa, ja siitä voi olla huomattavaa hyötyä neurologisessa kuntoutuksessa. Lisäksi musisointi antaa ilmiasun ihmisen tarpeelle ja kyvylle käyttää aivojaan erilaisiin luoviin ja itseilmaiseviin tarkoitusperiin - musiikki on todellakin ihmiselle välttämätöntä!

Why is music a necessity for our species? Why has evolution not eliminated it as a non-essential trait? The first scientifically valid discussion of the importance of music was offered by Charles Darwin in The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex (1871). Darwin argued that music served to attract the opposite sex and hence was a component of sexual selection. Later evolutionary biologists have clarified Darwin’s idea by comparing the studying of an instrument or composition to equally painstaking or demanding but apparently useless pursuits such as a male peacock’s tail: these are quite simply ways for individuals to demonstrate that their genes are so superior that they can afford a luxury that jeopardises their survival, restricts their mobility and wastes energy. Darwin was probably not completely wrong in lumping music into the complex mating rituals of the human species, but in the light of modern knowledge his view is too narrow. Adding findings from other sciences to the evolutionary angle has revealed the importance of music to human beings as something vastly more comprehensive and diverse. Thanks to cognitive studies, neurobiology and music psychology, we now know that listening to and playing music has a powerful effect on brain development in early childhood. Musical information is processed all over the brain. Music effectively shapes the cortex and enhances brain performance, and it may be of crucial importance in neurological rehabilitation. Moreover, making music is a channel for the human need and ability to use the brain for a variety of creative and expressive pursuits: music is indeed a necessity for the human race! Olli Virtaperko

Olli Virtaperko

Hannamari Luukkanen työskentelee tiedetoimittajana Yleisradiossa. Häntä voi nähdä ja kuulla muun muassa Prisma Studio tiedeohjelmassa sekä Hitin kaava- ohjelmassa, jossa analysoidaan hittikappaleiden menestysaineksia. Musiikki on välttämättömyys myös Hannamarille, hän on nimittäin lastenmusiikkiyhtye Mimmien toinen solisti.

Hannamari Luukkanen is a science presenter with the Finnish Broadcasting Company, appearing regularly on the Prisma Studio science programme and the Hitin kaava [Hit formula] programme, analysing the components of hit songs. Music is a necessity for Hannamari: she forms half of the soloist duo in the children’s music group Mimmit.

Minna Huotilainen is a Research Professor at the ‘Brain at Work’ Research Centre of the Finnish Institute of Occupational Health, which aims to improve working life by leveraging the most recent research on the human brain. Huotilainen has also studied the impact of having music as a hobby on the functioning and development of the brain. Huotilainen dreams of a brave new working life with utilisation of the full capacity of the brain and high wellbeing for employees.

Suvi Saarikallio työskentelee akatemiatutkijana Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella, jossa hän tutkii musiikin vaikutusta ihmisen tunteisiin ja käyttäytymiseen. Saarikallion mukaan arkielämän musiikin kuuntelu ja musiikkiharrastukset toimivat monipuolisesti tunnekokemusten synnyttäjänä, mielialojen säätelijänä, psykososiaalisen kehityksen tukijana ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä.

Suvi Saarikallio is an Academy of Finland Research Fellow at the Department of Music at the University of Jyväskylä, studying the impact of music on human emotions and behaviour. She says that listening to music on a daily basis and having music as a hobby can foster a wide variety of emotional experiences, regulate moods, support psychosocial development and maintain wellbeing.

Ma rkk u Ma ttila

Minna Huotilainen työskentelee tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskuksessa, jossa pyritään työelämän kehittämiseen uusimman aivotutkimustiedon avulla. Lisäksi Huotilainen on tutkinut musiikkiharrastuksen vaikutusta aivojen toimintaan ja kehittymiseen. Huotilainen haaveilee uudesta uljaasta työelämästä, jossa kaikki aivojen kapasiteetti saadaan käyttöön ja jossa työntekijät voivat hyvin.

Teppo Särkämö työskentelee Suomen Akatemian tutkijatohtorina Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksella toimivassa Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Särkämön tutkimus selvittää, miten musiikkia käsitellään terveissä ja vaurioituneissa aivoissa ja miten sitä voidaan hyödyntää erilaisten neurologisten sairauksien, kuten aivohalvauksen, aivovammojen ja dementian, kuntoutuksessa. Teppo Särkämö is a Post-Doctoral Researcher at the Academy of Finland, based at the Cognitive Brain Research Unit of the Institute of Behavioural Sciences at the University of Helsinki. His main research interest is how music is perceived in healthy and damaged brains and how music can be used in the rehabilitation of various neurological conditions such as stroke and dementia.

PERJANTAI 11.4. FRIDAY 11 APRIL

HANASAARI A TAITEILIJATAPAAMINEN ARTIST ENCOUNTER 18.00 TAMPERE-TALO, STUDIO TAMPERE HALL, STUDIO VAPAA PÄÄSY FREE ENTRY

Ennen konserttia järjestettävässä taiteilijatapaamisessa säveltäjä Perttu Haapanen ja Hanasaari A -dokumenttielokuvan ohjaajat Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen ovat festivaalin taiteellisen johtajan Olli Virtaperkon haastateltavina. At this pre-concert talk, composer Perttu Haapanen and the directors of the documentary Hanasaari A, Hannes Vartiainen and Pekka Veikkolainen, will be interviewed by Olli Virtaperko, Artistic Director of the festival. Taiteilijatapaamisen kieli on suomi. The artist encounter will be held in Finnish.

ÂŠ Pohjankonna Oy

Kun Olli Virtaperko soitti kysyäkseen halukkuuttani kirjoittaa musiikkia näin hienoon olemassa olevaan nykyelokuvaan, innostuin välittömästi. Jännittäväksi projektin teki se, että elokuvassa on Joonatan Portaankorvan alkuperäinen musiikki. Uusia sävellyksiä on tilattu esimerkiksi vanhoihin mykkäelokuviin, joihin ei ole olemassa alkuperäistä musiikkia. Miten uuden musiikin tulisi suhtautua alkuperäiseen tässä tapauksessa? Mitä uusi ääniraita voisi tuoda elokuvaan lisää tai valottaa sitä toiselta suunnalta? Toisaalta jo kokoonpano ja live-tilanne tekisivät eroa. Toisaalta elävään kulttuuriin kuuluu se, että teoksista tehdään erilaisia versioita ja syntyy uusia yhdistelmiä. Lähdin peilaamaan omia ideoitani elokuvan rakenteeseen ja tunnelmiin ilman, että olin kuunnellut alkuperäistä musiikkia lyhyitä katkelmia lukuun ottamatta. Katsoin elokuvan Joonatanin musiikin kanssa vasta, kun minulla oli musiikki jo lähes valmiina. Siinä vaiheessa oli vielä mahdollista verrata omia musiikillisia päätöksiäni Joonatanin tekemiin ja tehdä tarpeellisia muutoksia.

I matched up my ideas with the structure and mood of the film without listening to the original music apart from some very short fragments. I did not watch the film with Joonatan’s music until I had almost completed my score. At that point, I was able to combine my solutions with Joonatan’s and make any changes that suggested themselves.

Näkisin musiikkini eräänlaisena havaintosuodattimena, joka on asetettu elokuvan päälle suhteessa elokuvan rakenteeseen ja rytmiin, paikoitellen elokuvan kanssa yksi yhteen sopien, paikoitellen etääntyen ja muodostaen monimerkityksellisempiä suhteita. Myös sävellysteknisessä mielessä voidaan puhua eräänlaisesta suodattimesta; musiikin pohjalla kulkee kolmiääninen hitaasti virtaava ja pehmeästi dissonoiva sävelkierre, joka musiikin pinnalle ehtiessään on kulkenut monien muokkainten läpi; esimerkiksi nopeutuen, hidastuen, monistuen, heijastuen, täyttyen, interpoloituen tai mikrointervalleilla leikkautuen. Vaikka kokonaisuus on tehty isolla mittakaavalla, lähtivät soivat musiikilliset ideani elokuvan yksityiskohdista; esimerkiksi noin elokuvan puolivälissä rakennusmiehen vapauttaman piiskamaisesti karkaavan johdon luonne heijastuu musiikkiin sitä seuraavassa jaksossa.

I see my music as a perception filter imposed on the film, matching its structure and rhythm at times exactly but at times somewhat ambiguously. In terms of composition technique, the score could also be described as filtered: underlying the music is a slowly flowing and softly dissonant three-part swirl of notes that goes through a number of changes before emerging on the surface: speeding up, slowing down, multiplying, reflecting, filling up, interpolating or being cut with microintervals. Although the score as a whole is on a large scale, my musical ideas emerged from details in the film: for instance, the character of the whiplike power cable that escapes a construction worker’s grasp towards the middle of the film is reflected in the music of the following section.

Lämpimät kiitokseni Hannekselle, Pekalle ja Joonatanille, jotka lähtivät mukaan tähän projektiin.

Perttu Haapanen

When Olli Virtaperko phoned me to ask whether I would like to write new music for an existing film, I was immediately enthusiastic because it was such a fine film. What made the project exciting was that there was already music for the film, written by Joonatan Portaankorva. In recent years, scores have been commissioned for silent films where no original music is known, but what should one do in a case like this? What added value could a new score bring to a film, or how could it illuminate it differently? The orchestra available and the fact that it would be a live performance made the setup very different from the original. And it is a part of a living culture to create new versions of existing works and to try out new combinations.

I would like to extend my cordial thanks to Hannes, Pekka and Joonatan for undertaking this project.

Sa ara Vuo and rjoki Music Finl

Perttu Haapanen (b. 1972) writes music inspired by an inquiring, curious experimentation and a passion for discovering new territories. His music is mercurial, light-footed, surprising and sometimes features absurd humour, a far cry from pathos and sentimentality. On the stylistic continuum of contemporary music, he is firmly placed towards the modernist end. His works feature a post-serialist profusion of detail and complexity, but he also works with rich tonal colours sometimes produced with non-traditional instrumental techniques and noises. Haapanen initially concentrated on instrumental music and did not venture into vocal music until the 2000s. In his vocal works, he likes to explore the manifestations of semantic dimensions. In some works, he uses an invented nonsense language yet manages to produce an original, almost understandable form of expression. Despite their apparent levity, Haapanen’s works sometimes deal with very serious topics. ©

Perttu Haapasen (s. 1972) sävellyksellisiä lähtökohtia luonnehtii etsivä, utelias kokeilevuus ja intohimo uusien alueiden kartoittamiseen. Hänen musiikissaan nopealiikkeisyys, keveys, yllättävyys ja jopa absurdi huumori korvaavat paatoksen ja sentimentaalisuuden. Aikamme musiikin tyylikartalla hän lukeutuu selvästi modernistiseen siipeen. Hänen teoksissaan on jälkisarjallisuuteen liitettyä yksityiskohtien runsautta ja kompleksisuutta, mutta yhtä tärkeitä ovat rikkaat sointivärit, joiden toteuttamisessa käytetään usein modernismin suosimia epäperinteisiä soittotapoja ja joskus myös hälytehoja. Haapanen suuntautui aluksi soitinmusiikkiin ja ryhtyi kirjoittamaan vokaaliteoksia vasta 2000-luvun puolella. Niissä hän on mielellään tutkinut erilaisia semanttisten ulottuvuuksien ilmenemismuotoja. Hän käyttää muutamissa teoksissa itse keksittyä nonsense-kieltä mutta pystyy silti luomaan erikoista, lähes ymmärrettävänkaltaista ilmaisua. Näennäisestä kepeydestä huolimatta Haapasen teokset voivat kosketella myös vakavia aiheita. Kimmo Korhonen

Hanasaari A (2009) on lyhyt (15 min) dokumenttielokuva Hanasaaren vanhan hiilivoimalan viimeisistä hetkistä. Se kertoo Helsingin kaupunkikuvan merkittävästä muutoksesta: 1950-luvun teollinen maisema katoaa ja tilalle visioidaan modernia, merellistä kerrostalokompleksia. Elokuva yhdistelee animaatiota, elävää kuvaa ja graafisia elementtejä. Se perustuu puoleen miljoonaan valokuvaan voimalan kahden viimeisen elinvuoden ajalta. Elokuvan tekijät Hannes Vartiainen (s. 1980) ja Pekka Veikkolainen (s. 1982) perustivat tuotantoyhtiö Pohjankonna Oy:n vuonna 2008. He ovat tehneet Hanasaari A:n lisäksi kolme dokumenttielokuvaa: Erään hyönteisen tuho (2010), Häivähdys elämää (2012) ja Hätäkutsu (2013). Joonatan Portaankorva (s. 1983) on säveltänyt alkuperäisen musiikin kaikkiin elokuviin.

Kimmo Korhonen

Hanasaari A (2009) is a short (15 min) documentary about the last moments of the old coal-fired power plant in Hanasaari in Helsinki. It reflects a profound change in the cityscape: the disappearance of the industrial environment of the 1950s, which will be replaced with a modern complex of apartment buildings on the sea. The film combines animation, live action and graphic elements. It is a composite of half a million photographs taken during the last two years of the existence of the power plant. The filmmakers, Hannes Vartiainen (b. 1980) and Pekka Veikkolainen (b. 1982), founded the production company Pohjankonna Oy in 2008. In addition to Hanasaari A, they have made three documentary films: Erään hyönteisen tuho (The Death of an Insect, 2010), Häivähdys elämää (Gates of Life, 2012) and Hätäkutsu (Emergency Calls, 2013). Joonatan Portaankorva (b. 1983) has written the original music for all the above films.

PERJANTAI 11.4. FRIDAY 11 APRIL

KIVENMURSKAAJAT ROCK CRUSHERS 19.00

TAMPERE-TALO, ISO SALI TAMPERE HALL, MAIN AUDITORIUM 22/16/10/6 €

Tampere Filharmonia Tampere Philharmonic Orchestra Anna-Maria Helsing – kapellimestari conductor Cho-Liang Lin – viulu violin Harri Vuori: Die Elfenmusik (uuden version kantaesitys first performance of new version) (2009–2013) 20’ I Durchsichtig (Kuulas, läpinäkyvä) (Translucent) II Das Geheimnis (Salaisuus) (The secret) III Der Flügel (Siipi) (The wing) IV Sternklar (Tähtikirkas) (Starbright) V Aus, weit weg (Pois, kauas) (Far away) Jukka Tiensuu: Hou (konsertto viululle ja orkesterille concerto for violin and orchestra) (2012) 20’ - väliaika intermission Dokumenttielokuva Documentary film Super M – konsertto murhaajalle (1982) 20’ Ohjaus director Arvo Ahlroos, musiikki music Usko Meriläinen: Kivenmurskaajat (orkesteriteoksen kantaesitys first performance of orchestral work) (1981) Dokumenttielokuva Documentary film Hanasaari A (2009) 20’ Ohjaus directors Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen, uusi orkesteriääniraita new orchestral score Perttu Haapanen (kantaesitys first performance, Tampere Filharmonian tilaus commissioned by the Tampere Philharmonic Orchestra) (2014)

Tuotanto: Tampere Filharmonia Produced by the Tampere Philharmonic Orchestra Yle Radio 1, suora lähetys live broadcast Konsertti on kuultavissa Yle Areenassa 30 päivän ajan. The concert will be available online at Yle Areena for 30 days.

ÂŠ Pohjankonna Oy

Myytit ja niihin liittyvät olennot - todelliset tai keksityt - ovat aina olleet minulle läheisiä ja hiukan asiaa mietittyäni valitsin keijukaiset syntyvän teokseni aiheistoksi. Teos on omistettu kahdelle pikkutytölle, Elsie Wrightille ja Frances Griffithsille, jotka 1900-luvun alkupuolella tarkkailivat ja valokuvasivat laajan puutarhansa keijukaisia aikaansaaden näin kansainvälisen sensaation.

Myths and mythical creatures – whether real or invented – have always been close to my heart, and after some thought I chose fairies as the topic. The work is dedicated to Elsie Wright and Frances Griffith, who as little girls in the early years of the 20th century observed and photographed fairies in their extensive garden, creating an international sensation.

Kantaesityksen (2012) jälkeen uudistin Der Flügel -osan kokonaan ja Sternklarin osittain. Tämä on siis uudistetun version kantaesitys.

After the premiere in 2012, I revised Der Flügel and partly revised Sternklar. This occasion marks the premiere of the revised version.

Osista erikoisin lienee juuri tuo uusittu kolmas osa, Der Flügel: sen lopun huumaavan nousun mallina on toiminut aito siipi, jonka jokainen suomu, poimu ja kaarre on saanut tapahtumassa tarkan musiikillisen vastineensa. Sen materiaalia on myös hyödynnetty runsaasti teoksen muissa osissa. Kaikissa teoksen osissa vallitsee merkillinen, hiukan surumielinen sointi, ikään kuin myyttiset olennot olisivat katoamassa rationaalisen aikamme ulottuvilta toiseen todellisuuteen. Tämä toteutuukin lopulta viimeisen osan päättävässä pitkässä hiipumisessa.

The most curious of the movements is probably the third, Der Flügel: its dizzying final climax was inspired by an actual wing, each of its scales, folds and curves being mirrored in the music. Material from this movement also appears elsewhere in the work. There is a strange, somewhat melancholy sound in all the movements, as if the mythical creatures were escaping from our rational age into another dimension. The slow fade-out at the end tangibly represents this.

Vaikka maailmaa on tässä teoksessa katseltu (minulle hyvin tyypillisen) romanttisen verhon läpi, tarina on kuitenkin kerrottu nykyaikaisella kielellä tämän päivän kuulijalle.

Although this work is about looking at the world through a Romantic veil (typically for me), it is a tale told in a modern language for modern listeners.

Harri Vuori

Harri Vuori (s. 1957) on maininnut oman minuutensa ja myös luovan prosessinsa perustana hedelmällisen sisäisen jännitteen: analyyttisen modernismin yhdistyneenä intuitiiviseen romantiikkaan tai tieteellisen maailmankuvan yhdistyneenä maagiseen. Vuoren teoksissa se voi ilmentyä esimerkiksi vankkojen rakenteiden ja fantasianomaisen väri- ja sointimaailman saumattomana synteesinä. Hänen musiikkiaan sävyttävät huolellisesti hiotut yksityiskohdat, rikkaat sointivärit ja tekstuurit sekä usein yläsävelsarjoja hyödyntävät spektraaliset harmoniat. Vuori valoi tyylinsä modernistisen perustan jo 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, mutta hän on sen jälkeen jatkuvasti laajentanut musiikkinsa ulottuvuuksia.

Harri Vuori

Harri Vuori (b. 1957) has ascribed his identity and his creative process to a fertile inner tension: the juxtaposition of analytical modernism with intuitive Romanticism, or of the scientific world view with the magical. In his works, this may manifest itself as the seamless synthesis of solid structures and fantastic colours and sounds. His music is characterised by polished details, rich tonal colours and textures, and spectral harmonies playing on the overtone series. Vuori established the modernist foundation of his style in the late 1980s and early 1990s, but since then he has constantly been expanding his horizons.

Kuunneltuani monia CD-levyjä pyysin Jukka Tiensuuta kirjoittamaan minulle viuluteoksen. Hän kirjoitti teoksen Hou, ja tutkiessani sitä se kiihotti mielikuvitustani jatkuvasti enemmän ja enemmän. Hänen tapansa käyttää suhteellisen pientä ensembleä tavallisen suuren orkesterin sijasta on taidokasta. Monet värit sekä teräväsärmäiset ja sahalaitaiset rytmit tekevät tästä vastustamattoman teoksen.

Jukka Tiensuu (s. 1948) murtautui esiin 1970-luvulla ja saavutti nopeasti paikkansa uuden suomalaisen musiikin tärkeänä ja monipuolisena vaikuttajana. Paitsi säveltäjänä hän on työskennellyt cembalistina, pianistina, kapellimestarina, opettajana, esseistinä ja musiikkitapahtumien organisoijana, joka oli perustamassa sekä 1981 alkanutta Helsinki Biennalea että seuraavana vuonna alkanutta Viitasaaren Musiikin aika -tapahtumaa. Tiensuu ei halua tulla henkilönä liian suoraan kytketyksi musiikkiinsa, eikä hän myöskään ole ollut halukas kommentoimaan teoksiaan. Tärkeää ei ole se, mitä säveltäjä teoksesta ajattelee, vaan se, miten kuulija sen kokee. Tiensuu on hyödyntänyt monipuolisesti erilaisia modernin musiikin ilmaisukeinoja, esimerkiksi mikrointervalleja, erilaisia aleatorisia menetelmiä, avointa tai vaihtuvaa muotoa, sarjallisuutta, elektroniikkaa ja tietokoneavusteista säveltämistä. 1980-luvulta lähtien hänen musiikkiinsa on usein tullut uudenlaista materiaalin selkeyttä ja jopa musikanttisuutta, mikä on taannut sen, että moderneista keinovaroista huolimatta hänen teoksensa ovat vahvan vetovoimaisia, kaukana modernismiin usein liitetystä "teoreettisuudesta".

After listening to many CDs, I asked Jukka Tiensuu to write a violin work for me. He wrote Hou and it caught my sense of fantasy more and more as I studied it. His use of a relatively small ensemble instead of the usual big orchestra is expert. Lots of colors, jagged and saw-toothed rhythm all make this a compelling work. Cho-Liang Lin

Jukka Tiensuu (b. 1948) emerged in the 1970s as an important and diverse influence in contemporary Finnish music. He is not only a composer but also a harpsichord player, a pianist, conductor, a teacher, an essayist and a musical organiser. He was one of the founders of the Helsinki Biennale in 1981 and the Time of Music festival in Viitasaari in 1982. Tiensuu seeks to distance himself from his music and refuses to comment on his works. For him, it is not important what the composer thinks of his work; what is important is how the listener experiences it. Tiensuu makes rich use of the means of modern music, such as microintervals, aleatoric methods, open or changing forms, serialism, electronics and computer-assisted composition. From the 1980s onwards, his music has acquired a new clarity of material and even a certain joy of musicianship, which makes his music appealing despite their modern vocabulary – a far cry from the ‘theoretical’ stigma with which modernism is often branded.

Usko Meriläisen (1930–2004) tuotannossa on useita sinfonioita, konserttoja, kvartettoja ja sonaatteja, klassismista periytyviä lajityyppejä edustavia teoksia, joiden on katsottu edustavan musiikkia puhtaimmillaan ja absoluuttisimmillaan. Sulkeutuminen ympäröivältä todellisuudelta oli kuitenkin vierasta Meriläisen taiteilijaneetokselle. Hän reagoi ulkopuoleltaan tulleisiin impulsseihin monella tasolla, joskus suodattaen virikkeet runollisiksi teosotsikoiksi, joskus taas ottaen aktiivisesti kantaa. Esimerkiksi radiofoninen teos Oratorio Picassolle (1984) purkaa Picasson suuren Guernica-teoksen kautta väkivallan kauhuja. Yhtä väkevästi kantaaottava ja tietoisesti suunnattu protesti on Arvo Ahlroosin dokumenttielokuvan musiikiksi sävelletty Super M – konsertto murhaajalle (1982).

The output of Usko Meriläinen (1930–2004) contains several symphonies, concertos, quartets and sonatas – works cast in classical forms that are considered to represent music at its purest and most absolute. However, isolating himself from the outside world was an alien notion for his artist persona. He reacted to external impulses on several levels, sometimes processing them into poetic titles for works, sometimes actively expressing an opinion. For instance, his radiophonic work Oratorio Picassolle (Oratorio for Picasso, 1984) explores the horrors of war through Picasso’s famous Guernica painting. An equally emphatic protest may be found in the music he wrote for a documentary film by Arvo Ahlroos, Super M – konsertto murhaajalle (Super M – concerto for a murderer, 1982).

Arvo Ahlroos (b. 1939) is known as an influential personality in the arts, a poet and TV documentary filmmaker. Super M – konsertto murhaajalle is one of his documentaries about the city of Tampere. Whereas Nousu Pispalaan (Going up to Pispala, 1965) conveys the viewer with a warm nostalgia to the traditional low-rise neighbourhood that was home to poet Lauri Viita, Jää hyvästi Amuri (Farewell to Amuri, 1967) is already more elegiac in tone: when the film was made, it was already known that the ramshackle but picturesque working-class district of Amuri would be torn down to make way for modern apartment blocks.

Arvo Ahlroos (s. 1939) tunnetaan monipuolisena taiteen vaikuttajana, runoilijana ja tv-dokumentaristina. Super M – konsertto murhaajalle on yksi hänen Tamperetta kuvaavista dokumenteistaan. Siinä missä Nousu Pispalaan (1965) vie lämpimän nostalgisessa hengessä katsojan runoilija Lauri Viidan mukana Pispalan idylliin, siinä Jää hyvästi Amuri (1967) saa jo surumielisemmän sävyn, sillä dokumenttia kuvatessa oli jo tieto siitä, että Amurin nukkavieru mutta pittoreski työläiskaupunginosa purettaisiin pian uusien kerrostalojen tieltä. Alhroosin Tampere-dokumenteista armottomin on Super M – konsertto murhaajalle. Se vie katsojan suoraan tuhon ytimeen ilman vähäisintäkään mahdollisuutta paeta haaveilevaan nostalgiaan. Elokuva etenee sanattomana kerrontana, jossa Tampereen perinteinen rakennusmiljöö saa murskautua hirviömäisten tuhokoneiden hampaisiin. Meriläisen musiikki elää mukana kuvien virrassa ja terävöittää ilmaisua hätkähdyttävällä, moniin tulkintoihin avautuvalla viittauksella Sibeliuksen Finlandiaan. Meriläisen tuotanto kietoutuu tiiviisti yhteen toisen maailmansodan jälkeisen suomalaisen modernismin kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut säveltäjänä vallitsevien suuntausten hiljainen seurailija vaan niiden omaperäinen soveltaja ja uudistaja. Varhaisvaiheen uusklassismi vaihtui 1960-luvun alussa lyhyeksi jääneeseen mutta ilmaisulle uutta ilmettä antaneeseen dodekafoniseen vaiheeseen ja edelleen erityisen "karakteritekniikan" kautta ilmaisuvoimaiseksi "neoekspressionismiksi". Myöhemmässä tuotannossaan Meriläinen eteni kohti pienten eleiden ja sävykkäiden sointivärien runollista herkkyyttä. Tämän kehityksen ulkoisena vastineena oli kamarimusiikin aiempaan tärkeämpi asema 1970-luvun lopulta lähtien.

The most brutal of Ahlroos’s Tampere documentaries, however, is Super M. It takes the viewer directly into the centre of destruction with no mitigating nostalgia. The film is a textless narrative of the demolition of the traditional industrial milieu in the heart of Tampere by monstrous engines of destruction. Meriläinen’s music lives with the flow of images and inflicts a series of shocks, not least in the ambiguous reference to Sibelius’s Finlandia. Usko Meriläinen (1930–2004) was at the forefront of Finnish post-war modernism. Instead of going with the flow, however, he proved his originality in applying and revising new techniques. His early NeoClassicism soon gave way to a brief but instructive dodecaphonic period in the early 1960s; he then progressed through what he called a ‘character technique’ to a kind of Neo-Expressionism. In his later output, his gestures became smaller and his colours more poetic. This led to a predominance of chamber music in his output from the late 1970s onwards. Kimmo Korhonen

Dokumenttielokuvan Hanasaari A, sen tekijöiden sekä Perttu Haapasen musiikin esittely sivulla 47. The documentary film Hanasaari A, its authors and the new score written by Perttu Haapanen for the film are presented on p. 47.

Kimmo Korhonen

Kun Anna-Maria Helsing toimi kaudella 2010– 2013 Oulu Sinfonian taiteellisena johtajana, hän oli ensimmäinen nainen Suomessa suuren sinfoniaorkesterin johdossa. Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta 2007 erinomaisin arvosanoin ja on esiintynyt kaikkien tärkeimpien suomalaisten orkesterien kanssa. Hän teki debyyttinsä Kansallisoopperassa 2008 johtamalla Kaija Saariahon Adriana Materin, ja keväällä 2013 hän johti Tampereen oopperan Madama Butterfly -esitykset.

Cho-Liang Lin on Taiwanilla syntynyt viulutaituri, joka debytoi 19-vuotiaana New Yorkin Mostly Mozart -juhlilla ja esiintyi pian myös New Yorkin filharmonikkojen solistina. Vuonna 2000 Musical America -lehti valitsi hänet vuoden instrumentalistiksi. Linin diskografia kattaa hänen laajan, klassikoista nykymusiikkiin ulottuvan ohjelmistonsa. Viime vuosina hän on myös johtanut orkestereita. Vuodesta 2001 lähtien Lin on ollut La Jolla Music Society's SummerFestin taiteellinen johtaja. Cho-Liang Lin is a violinist born in Taiwan. He made his début at the age of 19 at the Mostly Mozart festival in New York and was soon invited to perform with the New York Philharmonic. In 2000, Musical America magazine nominated him Instrumentalist of the Year. Lin’s discography extends through the full range of his extensive repertoire, from the classics to contemporary music. In recent years, he has also appeared as a conductor. He has been the artistic director of the SummerFest of the La Jolla Music Society since 2001.

Anna-Maria Helsing was artistic director of the Oulu Sinfonia from 2010 to 2013, the first woman to conduct a major symphony orchestra in Finland. She graduated with excellent marks from the Sibelius Academy in 2007 and has since appeared with all major Finnish orchestras. She made her début at the Finnish National Opera conducting Adriana Mater by Kaija Saariaho in 2008, and in spring 2013 she conducted Madama Butterfly at the Tampere Opera.

With 97 members, the Tampere Philharmonic is Finland’s only full-sized symphony orchestra outside the Helsinki metropolitan area. SanttuMatias Rouvali has been its artistic director and chief conductor since autumn 2013. In addition to symphony concerts, the orchestra has a chamber music series. It also plays in opera and ballet performances every year and gives a concert at the Tampere Biennale. The orchestra has had a Baroque orchestra operating in its ranks since autumn 2011.

Tampere Filharmonia on 97 muusikon vahvuudellaan ainoa täysimittainen sinfoniaorkesteri pääkaupungin ulkopuolella. Sen taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina on syksystä 2013 alkaen toiminut Santtu-Matias Rouvali. Sinfoniakonserttien lisäksi orkesterilla on oma kamarimusiikkisarja, se soittaa oopperaa ja balettia vuosittain ja konsertoi Tampere Biennalessa. Syksystä 2011 alkaen orkesterin sisällä on toiminut barokkiorkesteri.

PERJANTAI 11.4. FRIDAY 11 APRIL

FOLKPOPPIA, PROGEA JA JASKAA FOLK POP, PROGRESSIVE ROCK AND ALL THAT JAZZ 22.00

TELAKKA 13/10 €

SEPIA Victoria Lindqvist - laulu vocals, Lauri Schreck - kitara, laulu guitar, vocals Jon-Patrik Kuhlefelt - äänisuunnittelu sounds

ICE LOVING ANIMALS

Marzi Nyman - kitara guitar, Niko Kumpuvaara – harmonikka accordion Arttu Takalo – vibrafoni vibraphone, Jaska Lukkarinen - rummut drums

Victoria Lindqvistin upean ilmaisuvoimainen ääni ja Lauri Schrekin suvereeni kitarismi muodostavat kansanmusiikin ja pop-progen yhdistävän Sepian ytimen. Sepian vuonna 2011 julkaistu debyyttialbumi FLOD sai ilmestyessään lämpimän vastaanoton. Vuonna 2013 Sepia on äänittänyt uutta musiikkia ja keikkaillut kotimaan lisäksi muun muassa Ruotsissa ja Kanadassa. Uusi levy ilmestyy kuluvana vuonna.

The wonderfully expressive voice of Victoria Lindqvist and the fretwork of Lauri Schrek form the nucleus of Sepia, a group that blends folk music and pop / progressive rock. Sepia’s début album FLOD (2011) was warmly received. In 2013, Sepia recorded again and toured in Finland, Sweden and Canada. The new album will be released in the current year.

Ice Loving Animals on neljän virtuoosin, muodostama yhtye, jonka soitossa on läsnä uhkarohkea improvisaatio. Uniikin soundin omaavan yhtyeen suurena innoittajana toimivat luontodokumentit sekä inuiittien karu ja luonnonläheinen elämäntyyli. Yhtyeen omat sävellykset liikkuvat jossain arktisen jazzin ja jäätävän maailmanmusiikin välimaastossa. Lisäksi heidän käsittelyynsä joutuvat niin kotimaiset ikivihreät kuin ulkomaiset jatsin klassikot.

Ice Loving Animals is a combo of four virtuosos serious about daredevil improvisation. Their unique sound is inspired by nature documentaries and the austere, nature-bound lifestyle of the Inuit. The group members write their own music, which lies somewhere between Arctic jazz and icy world music. They also turn their hands to Finnish evergreens and jazz standards.

LAUANTAI 12.4. SATURDAY 12 APRIL

MUSIIKKI JA KIELI MUSIC AND LANGUAGE LUENTOKONSERTTI I LECTURE CONCERT I 12.00

VANHA KIRJASTOTALO, MUSIIKKISALI OLD LIBRARY HOUSE, MUSIC HALL 13/10 €

Janne Saarikivi – puhe speaker, Eija Kankaanranta – kantele Susanne Kujala – harmonikka accordion, Veli Kujala – harmonikka accordion UUSINTA ENSEMBLE Maria Puusaari – viulu violin, Teija Kivinen – viulu violin, Max Savikangas – alttoviulu viola Markus Hohti - sello violoncello, Tomi Laitamäki - kontrabasso double bass, Väinö Jalkanen - piano Asko Hyvärinen: valse griffyre (2002) 5’ Iamus: Colossus (Suomen ensiesitys first performance in Finland) (2012) 5’ Timo Alakotila: Ilmari 24 (1. osa Jousikvartetosta nro 1 1st movement of String Quartet no. 1) (2010) 5’ Max Savikangas: Geeniparanneltu Väinämöinen laulaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon Gene-enhanced Väinämöinen sings cyborg Joukahainen into the black hole of virtual space (2006) 10’ Luennon kieli on suomi. The lecture will be given in Finnish.

Minkälaisia vastaavuuksia kielen ja musiikin rakenneyksiköistä löytyy? Onko ihmisen kyky tuottaa musiikkia nähtävissä evoluution muovaaman kielikyvyn laajentumana? Miten kognitiiviset valmiudet kieleen ja musiikkiin heijastuvat ihmisen luomassa kulttuurissa, ja mikä on yhtäältä länsimaisen ja toisaalta suomalais-ugrilaisen/suomalaisen tradition paikka siinä? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi luentokonsertissa, jossa kartoitetaan musiikin ja kielen yhteisiä juuria.

What similarities may be found in the structural units of language and music? Should the human ability to make music be seen as an evolution-driven expansion of the capacity for language? How is the cognitive potential for language and music reflected in human culture, and what is the place of Western tradition and Finno-Ugric or Finnish tradition in that field? These are some of the questions that will be addressed by Janne Saarikivi, Professor of Finno-Ugric Language Studies, at a lecture concert exploring the shared roots of music and language.

Musiikista vastaa Uusinta Ensemble, joka Eija Kankaanrannalla sekä Susanne ja Veli Kujalalla vahvistettuna esittää Max Savikankaan (s. 1969) teoksen Geeniparanneltu Väinämöinen laulaa

The music will be performed by Uusinta Ensemble with the addition of Eija Kankaanranta and Susanna and Veli Kujala, performing Geeniparanneltu Väinämöinen laulaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan

Asko Hyvärinen (s. 1963) kaihtaa musiikissaan ennalta saneltuja tai ulkoa päin määrättyjä soittimellisia rajoituksia. Sooloteoksessa valse griffyre (2002) kantele näyttäytyy kalevalaisesta traditiostaan maksimaalisesti etäännytettynä. Griffyre tarkoittaa raapaisua, valse puolestaan valssin ohella muutosta. Valssi, raapaisu ja muutos ovatkin avainsanat teoksessa, jonka keskeisin soinnillinen elementti syntyy kahden metallipinnan kohtaamisesta – kanteleen kielten ja slide-putken.

aukkoon (Gene-enhanced Väinämöinen sings cyborg Joukahainen into the black hole of virtual space, 2006) by Max Savikangas (b. 1969) – a hilarious modernisation of a Kalevala story employing a palette described by the composer as “bruising, rasping, ripping, buzzing, hissing and bursting”. Asko Hyvärinen (b. 1963) avoids predetermined or external instrumental limitations in his works. In the solo work valse griffyre (2002), the kantele is distanced from its origins in the Kalevala tradition just about as far as it can go. Waltz, scraping and change are the keywords for a works whose key sound element is created by the meeting of two metal surfaces: the kantele strings and a slide guitar tube.

Timo Alakotilan (s. 1959) Jousikvartetto nro 1 (2010) on saanut inspiraationsa suomalaisesta perinnemusiikista. Sikäli teos sitoutuu lähtökohdiltaan Savikankaan Väinämöis-kuvaelman tapaan suomalaiseen kansanperinteeseen. Konsertissa kuultava kvarteton ensimmäinen osa, Ilmari 24, pohjautuu Samuel Rinda-Nickolan vuonna 1809 kokoaman nuottikirjan melodiaan, johon Alakotila integroi kansanmusiikin ilmaisullisia traditioita kunnioittavan sävelkielensä.

String Quartet no. 1 (2010) by Timo Alakotila (b. 1959) was inspired by traditional Finnish music, and as such is distantly related to the Väinämöinen fantasy of Max Savikangas. This concert will feature the first movement of the Quartet, Ilmari 24. It is based on a melody from the collection of fiddler tunes taken down by Samuel Rinda-Nickola in 1809. Alakotila introduces his own idiom with deep respect for the original material.

Oman näkökulmansa kielen ja musiikin suhteeseen tarjoaa soolopianoteos Colossus, jonka säveltäjä on Malagan yliopistossa vuonna 2010 valmistunut, useasta verkotetusta tietokoneesta muodostettu sävellyksiä tuottava klusteri, Iamus. Sen kehitystyössä on hyödynnetty biomimeettisen tutkimuksen avaamia mahdollisuuksia, joihin tietojenkäsittelytieteen alalla kuuluvat muun muassa keinotekoisten hermosolujen ja -verkkojen tuottaminen. Itsenäisesti sävellyksiä ohjelmointinsa pohjalta generoivan Iamuksen pianoteos on nimetty maailman ensimmäisen ohjelmoitavan elektronisen tietokoneen mukaan, joka suunniteltiin toisen maailmansodan aikana Englannissa purkamaan saksalaisia salakirjoitussanomia.

A different perspective on the relationship between language and music is provided by the solo piano work Colossus, which was written by a cluster of several networked computers, Iamus, completed at the University of Málaga in 2010. Its development leveraged findings in biomimetic research, which includes the generating of artificial neurons and neural networks. Iamus generates compositions independently on the basis of its programming. This piece is named after the world’s first programmable electronic computer, which was designed in Britain during the Second World War to decode German messages.

Olli Virtaperko

kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon (2006) – hulvattoman modernisaation kalevalaisesta aihepiiristä, jonka sointivärillistä palettia säveltäjä kuvaa sanoilla ”ruhjoutuva, ratiseva, repeävä, särisevät, sähisevä ja purskahteleva”.

Janne Saarikivi (s. 1973) on kielitieteilijä, jonka tutkimuskohteena ovat suomalais-ugrilaisten kielten muutokset historiassa. Hän on tutkinut uralilaisten kielten ja niiden puhujayhteisöjen muutosta ajassa ja tilassa mm. paikannimien ja etymologioiden valossa sekä kirjoittanut vähemmistökielten säilyttämisen tärkeydestä. Tutkimuskohteina ovat olleet mm. saamen kielet ja komin kieli sekä venäjän murteet. Saarikivi on kiinnostunut kielen, kulttuurin ja ajattelun yhteyksistä ja toimii myös kirjallisuuslehti Parnasson kolumnistina. Janne Saarikivi (b. 1973) is a linguist who studies historical changes in Finno-Ugric languages. His studies have focused on changes in time and space in Uralic languages and their speaker communities as shown in place names and etymologies, and he has written articles arguing for the importance of the preservation of minority languages. His research has further involved the Sámi languages, the Komi language and dialects of Russian. He is interested in links between language, culture and thought, and he writes a column for the Parnasso literature magazine.

Eija Kankaanranta on aktiivinen kantelemusiikin uudistaja, joka on kantaesittänyt useiden suomalaisten nykymusiikin säveltäjien teoksia. Kankaanranta on soittanut muun muassa Avanti!:n, ja hollantilaisen NBE:n solistina ja toiminut orkesterimuusikkona esimerkiksi Moscow Contemporary Music Ensemblen ja tanskalaisen Athelas Sinfoniettan riveissä. Uusimmat kokoonpanot ovat bluesia ja kansanmusiikkia fuusioiva Juurakko sekä improvisaatioduo saksofonisti Esa Pietilän kanssa.

Eija Kankaanranta (DMus) is an active innovator in kantele music. She has premiered several works by contemporary Finnish composers. She has appeared as a soloist with the Avanti! Chamber Orchestra in Finland and the NBE in the Netherlands. She has also played with the Moscow Contemporary Music Ensemble and the Athelas Sinfonietta in Denmark. Her most recent groups are Juurakko, which merges blues and folk music, and an improvisation duo with sax player Esa Pietilä.

Susanne Kujala (s. 1976) on suorittanut erinomaisin arvosanoin sekä harmonikansoiton ja korrepetition A-tutkinnon Berliinin ”Hochschule für Musik Hanns Eislerissa” että urkujensoiton A-tutkinnon Sibelius-Akatemiassa. Hän on kantaesittänyt teoksia useilta suomalaisilta säveltäjiltä ja esiintynyt Euroopassa ja USA:ssa. Maaliskuussa 2014 hän konsertoi Amsterdamin Muziekgebouw’n mikrotonaalisilla Fokker-uruilla. Susanne Kujala (b. 1976 ) completed diplomas with excellent marks in the accordion and as correpetiteur at the Hochschule für Musik Hanns Eisler in Berlin and an organ diploma at the Sibelius Academy. She has premiered works by numerous Finnish composers, and she has performed in Europe and the USA. In March 2014, she gave a recital on the microtonal Fokker organ at the Muziekgebouw in Amsterdam.

Veli Kujala (s. 1976) valmistui musiikin tohtoriksi syksyllä 2010 Sibelius-Akatemian DocMus-yksiköstä. Hänet on palkittu useasti kansainvälisissä kilpailuissa sekä säveltäjänä että harmonikansoittajana. Kujala on esiintynyt monien orkestereiden solistina Suomessa ja ulkomailla ja kantaesittänyt mm. viisi harmonikkakonserttoa. Lisäksi hän toimii myös jazzin ja improvisoidun musiikin parissa.

Veli Kujala (b. 1976) graduated with a DMus degree from the DocMus unit at the Sibelius Academy in autumn 2010. He has won several prizes in international competitions as a composer and as an accordionist. He has appeared with several orchestras in Finland and abroad, and he has premiered five accordion concertos. He also works with jazz and improvised music.

Uusinta Ensemblen esittely sivulla 29. Uusinta Ensemble is presented on p. 29.

LAUANTAI 12.4. SATURDAY 12 APRIL

NAISEN MUOTOKUVA PORTRAIT OF A WOMAN 17.00

TAMPEREEN YLIOPPILASTEATTERI STUDENT THEATRE 18/15€

TAMPERERAW Tuomas Turriago - kapellimestari conductor Seppo Planman – huilu flute, Heikki Pöyhönen – oboe, englannintorvi cor anglais Janne Pesonen – klarinetti clarinet, bassoklarinetti bass clarinet, Reetta Näätänen – klarinetti clarinet Timo Jäntti – fagotti bassoon, kontrafagotti contrabassoon, Jaakko Välimäki – käyrätorvi horn Antti Hirvonen – pasuuna trombone, Maria Itkonen – viulu violin, Heili Hannikainen – alttoviulu viola Jarkko Uimonen – kontrabasso double bass

Riikka Talvitie: Mies – miekka vyöllä (2008) 12’ Lotta Wennäkoski: Suka (2008) 10’ I Vaan tuli vähän vialle / tavoiltansa turmiolle II Suan seinähän sivalti / harjan paiskoi patsasehen III Lauloivat Lapin runoja / hiien virttä vinguttivat (mitä huoli Lemminkäinen!) IV Jo veri suasta vuoti / hurme harjasta norahti V Kysyi puilta poikoansa / kaipasi kaonnuttansa VI Veti kerran pitkin vettä / kerran toisen poikki vettä / kolmannen vitahan vettä VII Nousi lieto Lemminkäinen / kohosi Kalevan poika / haravassa vaskisessa / päälle selvien vesien - väliaika intermission Minna Leinonen ja Heta Kuchka, Hildegard von Bingen: Naisen muotokuva (2013) 24’ I ”hillitty, pidätetyn sielukas” (lainaus Maria Wiikin saamasta kritiikistä) II ”naiset kaipasivat aiheisiin henkisyyttä” III ”kuin kalpeat, kainot ja surumieliset kukat” IV ”pienet aiheet sopivat naisille” V ”kaikki nuo taiteilijattaret näyttävät ihmeteltävällä mielentyyneydellä kantavan onnettomuutensa” (Venny Soldan-Brofeldt)

Vuonna 2009 Kalevala-seura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tilasivat kymmeneltä säveltäjältä Kalevala-teokset, kuitenkin niin, että jokainen säveltäjä toimi vapaamuotoisena työparina jonkin kuvataiteilijan kanssa. Riikka Talvitie ja Lotta Wennäkoski olivat mukana projektissa, ja kummankin aiheeksi valikoitui Lemminkäinen.

In 2009, the Kalevala Society and the Finnish Literature Society commissioned ten composers to write a musical work based on the Kalevala, working together with a visual artist. Riikka Talvitie and Lotta Wennäkoski were among the commissioned composers, and both chose the character of Lemminkäinen as their subject.

Talvitien teos Mies – miekka vyöllä (2008) liittyy Lemminkäisen sotaretkiin Pohjolaa vastaan (runot 26–30) ja katsoo säveltäjän mukaan maailmaa "Lemminkäisen silmin, hänen uhonsa läpi". Talvitie on hyödyntänyt runolaulusta ammennettua rytmisyyttä ja toisteisuutta; paikoin modernien tekstuurien keskeltä nousee esiin aidon arkaaisia sävyjä, ja myös ihmisääni pääsee esiin. Teoksesta syntyy musiikillinen kertomus, jossa erityisesti huilu toimii kertojana. Sävellystyön valmistuttua Talvitie huomasi säveltäneensä "ohjelmallisen sävelrunon kalevalamittaa hyväksi käyttäen".

Talvitie’s work, Mies – miekka vyöllä (A man with his sword, 2008), narrates the campaign pursued by Lemminkäinen against Pohjola (Runos 26–30). According to the composer, it looks at the world “through Lemminkäinen’s eyes, through his bravado”. Talvitie makes use of the rhythms and repetitions of runo singing, with archaic tones embedded in the modernist textures and a role for the human voice. The work becomes a musical narrative with a particularly prominent part for the flute. When the work was completed, Talvitie realised that she had written “a programmatic tone poem based on Kalevala metre”.

Wennäkosken teos Suka (2008) ottaa Lemminkäiseen hiukan toisenlaisen näkökulman. Nuoren sankarin testosteronia pursuavien seikkailujen sijasta lähtökohtana on suka, karkea harja jonka Lemminkäinen paiskaa seinään lähtiessään sotaan. Se on Wennäkosken sanoin "Kaukomielen kuva, kotiin jäänyt osa hänestä, paljosta raskas merkki". Kun Lemminkäinen joutuu matkoillaan vaikeuksiin, kodin seinällä oleva suka alkaa vuotaa verta. Italiankielisten esitysmerkintöjen sijasta muusikot ovat saaneet ohjeikseen Lemminkäis-episodista leikattuja Kalevalan runosäkeitä. Säveltäjä Minna Leinonen ja kuvataiteilija Heta Kuchka ovat molemmat käsitelleet tuotannossaan naiseuden kysymyksiä, Leinonen esimerkiksi radiofonisessa teoksessa Äiti – iäti (2012) ja Kuchka monissa eri keinoja hyödyntävissä teoksissaan. Naisen muotokuvassa kahden taiteilijan työ sulautuu yhdeksi, kun Leinosen musiikki, jonka tilaan levittäytyvä kamariyhtye esittää, saa rinnalleen Kuchkan videoita, valoja ja performanssia. Teos syntyi Kalliola-Kuninkala-festivaalin tilauksesta ja sai kantaesityksensä kesällä 2013. Naisen muotokuvassa tulee esiin kolme naistaiteilijuuden aikatasoa. Ensimmäisen muodostavat Leinosen ja Kuchkan taiteen nykyhetki. Toinen aikataso tulee esiin viiden yhteen nivotun osan otsikoissa, jotka viittaavat 1800-luvun lopun

Wennäkoski took a slightly different approach in her Suka (Brush, 2008). Instead of the testosteroneladen adventures of a young hero, she chose to focus on a rough brush that Lemminkäinen symbolically throws at the wall in his home as he goes off to war. Wennäkoski describes this as “the portrait of Kaukomieli, the part of him that remains at home, a heavy sign”. When Lemminkäinen is killed on his excursion, the brush on the wall in his home begins to bleed. Instead of performance indications in Italian, the musicians are given lines from the Lemminkäinen tales in the Kalevala to guide them. Composer Minna Leinonen (b. 1977) and visual artist Heta Kuchka (b. 1974) have both addressed issues of womanhood in their output, for instance in Leinonen’s radiophonic work Äiti – iäti (Mother – for ever, 2012) and in many of Kuchka’s varied works. In Naisen muotokuva (Portrait of a woman), two artists merge their work, as Leinonen’s music is played by a chamber ensemble spread across the room against Kuchka’s videos, lights and performance art. The joint work was created to a commission from the Kallio-Kuninkala festival and was premiered in summer 2013. Naisen muotokuva shows three time periods in its portrayal of a woman artist. The first level is the present, in the art of Leinonen and Kuchka. The second is shown in the titles of the five conjoined

Trombone

? 43

&  ¿ ¿ ¿ b¿ p

° & ( ∑ ) œ & æJ ‰



>œ b œ œ bœ bœ

that make referring to  up‰ the work,  Œ  #movements Œ    J  Finnish woman artists of the late 19th century and to  œ b œ œ.  b  b comments from critics who felt that – as the title of the fourth movement says – “small subjects are suitable  for women”. The third and oldest level appears in the fifth suanmovement with the music of the late 12th-  with air

s uomalaisiin naistaiteilijoihin ja sellaisiin kriitikko3 jen kommentteihin, joissa – niin kuin neljännen osan otsikko toteaa – arveltiin, että "pienet aiheet sopivat 3 naisille". Vanhin aikataso ilmaantuu ensimmäisessä ja viidennessä osassa 1100-luvun mystikkosäveltäjän Hildegard von Bingenin sävelissä.



Kimmo Korhonen

(q 126)

bœ ÔR ® ≈ ‰ Œ Œ fff

seinand ähäcomposer century mystic n sivalti/ Hildegard von Bingen. harjan paiskoi patsasehen

44 Œ

Ä ŒŒ

œ. ‰ b œ œ œ œ œ. b œ J Ó . œ . œ . . . suan seinähän siva .

sper individually Kimmo whi Korhonen (in a fast tempo)

lti

fff

œ. œ. # œ.

. whi7sper individually œ œ. n œ. œ œ ŸÈ ~~~~~~~~~~~~œ~~~~~~~~~ 3 with air ‰ ‰  (in a fasttem b po) · æJ J Ä#     ÔR ≈ ™ ‰ 4 Œ &‰( ∑æ)œ #æœ Riikka &  5 Œ Ó œ b 4 Talvitie (s. 1970) valmistui oboisRiikka Talvitie (b. 1970) graduated as œ œ  . 3 œ tiksi Sibelius-Akatemiasta. Tämän jälan oboist from the Sibelius Academy.  suan seinähä n sivalti fffPaavo keen hän opiskeli sävellystä She then studied composition fff  Heinisen oppilaana ja täydensi with Paavo Heininen and studied ?  whisper indifurther #œ vidually opistojaan Pariisin konservaat the Paris Conservatoire (in a fast tempo) toriossa ja Ircamissa. Talvitie and at IRCAM. She is widely Ä ÔR ≈ ™ ‰ 4 Œ & ( ∑ ) työskentelee laaja-alaisesti muactive in the field of music, being Œ Ó 4 siikin parissa niin säveltäjänä, a composer and a teacher and suan seinähäholding n sivavarious lti pedagoginakuin erilaisissafff luottaelected posts. Her fff & mustoimissa. Viimeisimpänä työnä recent works include the music to Ä Œ

whisper

mainittakoon Laura Ruohosen näytelmä Luolasto Suomen Kansallisteatterissa.

& j ≈ j ≈ j ≈ j ≈ j ? ™  ™ b >g ™ g ™ g ™ >öö >öö >öög >öög öö

≈ 44 Œ

j ≈ j ≈ j ≈ j ≈ j g > ™ >g™ >g™ >g™ >g™

≈ 44 Œ

suan fff

fff

öö

Ä Œ

Lotta (s. 1970) on öö Helsinkiläinen öö öö Wennäkoski öö opiskellut musiikinteoriaa ja sävellysfff tä Sibelius–Akatemiassa ja Haagin Kuninkaallisessa konservatoriossa. Hän toimi Tampere Biennalen taiteellisena suunnittelijana suin suin 2008–2010. Records julkaisi suin Alba suin suin Wennäkosken kamarimusiikkia fff sisältävän levytyksen Culla d'aria q 80-88 vuonna 2008. Radion sinfoniaorkesteri puolestaan levyttää hänen orkesteriteoksiaan vuoden 2014 kuluessa. Wennäkoski työskentelee parhailp 5-vuotisen taiteilija-apurahan turvin. laan valtion ossia: whistle with a glissando downwards and back

& ¿j™ ≈ ¿j™ ≈ ¿j™ ≈ j™ ≈ j™ > > > >¿ >¿

‚

j ¿

≈ 44 Œ

#‚

the play Luolasto (Caves) by Laura Ruohonen at the Finnish National Theatre.



œ œ bœ

( Œ)

∑

 ∑  ∑

( )

ppp

1whisper individually (in a fast tempo)

suaLotta n seinWennäkoski ähän sivalti (b.

1970) was born in

fff Helsinki and studied theory of music and whisper individually composition at the Sibelius Academy (in a fast tempo)

Ä Œ

‰ ∑

and at the Royal Conservatory in the Hague. She was the artistic of the Tampere Biennale suan seinähän planner siva from lti 2008 to 2010. An album of fff her chamber music, Culla d’aria (2008), has been released by Alba lauloivat LapinRecords, runoja/and the Finnish Radio Hiien virttä ving uttivat Orchestra is going to Symphony be recording her orchestral works in 2014. Wennäkoski is currently enjoying a five-year state artist grant. 3 mf

U j ‰ Œ #œ œ #œ 7œ 7œ ≈ ‰ ‰ œ œ ‚ >

∑ ∑

#œ œ b œ œ 77

(flz.) U j ‰ Œ #œ œ™#œ œ œ œ ≈ ‰ ‰ 7Jœ œ ‰#œ œ œ b65œ œ ¿ 7

Minna Leinonen (s. 1977) on valmistunut säveltäjäksi Sibelius-Akatemiasta ja PIRAMK/Konservatoriosta erinomaisin arvosanoin. Leinosen teoksia ovat esittäneet mm. Tampere Filharmonia, Tapiola Sinfonietta (johtajana Santtu-Matias Rouvali), Zagros ensemble, Tampere Raw ja Uusinta Ensemble. Tällä hetkellä Leinonen työskentelee Taiteen keskustoimikunnan tuella ja säveltää teosta Radion sinfoniaorkesterille.

Minna Leinonen (b. 1977) graduated as a composer with excellent marks from the Sibelius Academy and from the PIRAMK University of Applied Sciences. Her works have been performed by the Tampere Philharmonic, the Tapiola Sinfonietta (under SanttuMatias Rouvali), the Zagros ensemble, Tampere Raw and Uusinta Ensemble. She is currently on a grant from the Central Arts Council of Finland and is writing a work for the Finnish Radio Symphony Orchestra.

Kuvataiteilija Heta Kuchka (s. 1974) valmistui Kuvataideakatemiasta, Helsingistä vuonna 2001 ja työskentelee videon, valokuvan ja piirustuksen parissa. Hän käsittelee ihmisten välisiä suhteita ja lähestyy aiheitaan lämpimällä huumorilla. Usein teoksissa esiintyy taiteilijan lisäksi amatöörinäyttelijöitä. ”Työskentely säveltäjä Minna Leinosen kanssa on ollut erittäin avartavaa äänilähtöisen maailman pakottaessa visuaalisen tekijän uusiin työskentelytapoihin”, Kuchka kertoo.

Visual artist Heta Kuchka (b. 1974) graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2001. She works with video, photography and drawing. Her works illustrate personal relationships with a warm humour. She performs in her works herself along with amateur actors. “Working with composer Minna Leinonen has been very enlightening, as a sound-based world forces a visual artist to adopt new approaches,” says Kuchka.

Pianisti ja säveltäjä Tuomas Turriago (s.1979) on monipuolinen muusikko, joka tunnetaan erityisesti kokeneena kamarimuusikkona, mutta hän on myös esiintynyt useiden orkestereiden solistina. Turriago on Tampereen Kamarioopperayhdistyksen perustajajäsen ja kapellimestari. TampereRawn lisäksi Turriago on johtanut kaudella 2009-10 Mikkelin Orkesteria ja kaudella 2011-2012 Tampere Filharmonian Vaskia. Syksystä 2010 Turriago on ollut Suomen Säveltäjät ry:n jäsen ja vuodesta 2011 Piazzollan musiikkiin erikoistuneen In Time-kvintetin pianisti. Pianist and composer Tuomas Turriago (b. 1979) is a multi-talented musician known primarily for chamber music performances, but he has also appeared as a soloist with several orchestras. He is a founder member and the conductor of the Tampere Chamber Opera Association. In addition to TampereRaw, Turriago conducted the Mikkeli Orchestra in 2009–2010 and the Tampere Philharmonic Brass in 2011–2012. He has been a member of the Society of Finnish Composers since autumn 2010, and he plays piano with the In Time quintet, which specialises in the music of Piazzolla.

TampereRaw syntyi vuonna 2001 muutamien Tampereen Kaupunginorkesterin nuoren polven muusikoiden tarpeesta saada foorumi uuden konserttimusiikin esittämiseksi Tampereella. Yhtye on esiintynyt Tampereen alueen lisäksi myös muualla Suomessa, mm. Viitasaaren Musiikin aika-festivaalilla sekä Korsholman musiikkijuhlilla ja Hetan musiikkipäivillä. TampereRaw on tehnyt yhteistyötä useiden suomalaissäveltäjien kanssa ja pyrkii sisällyttämään ohjelmistoonsa säännöllisesti myös kantaesityksiä. TampereRaw was founded in 2001 to satisfy the need by certain young musicians of the Tampere City Orchestra to create a forum for new classical music in Tampere. The ensemble has performed not only in and around Tampere but also elsewhere in Finland, for instance at the Time of Music festival in Viitasaari, the Korsholma Music Festival and the Hetta Music Festival. They have collaborated with several Finnish composers such as Jouni Kaipainen, Perttu Haapanen, Paavo Korpijaakko, Tapio Tuomela, Olli Virtaperko and Lotta Wennäkoski.

Rajaton ViRon filhaRmoninen kamaRikuoRo tapiolan kuoRo histan Veisaajat Yl // ahjo ensemble emo ensemble keY ensemble // helsingin filhaRmoninen kuoRo tapiolan nuoRet sinfonikot polYteknikkojen kuoRo ko n s e r t t e ja , k u r s s e ja & k i l pa i l u ja

International Vocal Festival

1.–7.6.2014

e s p o o n k u lt t u u r i k e s k u s

vo c a l e s p o o. f i

LAUANTAI 12.4. SATURDAY 12 APRIL

MUSIIKKI, MATEMATIIKKA JA MAAILMANKAIKKEUS MUSIC, MATHEMATICS AND EVERYTHING LUENTOKONSERTTI II LECTURE CONCERT II 19.00

TAMPEREEN TUOMIOKIRKKO TAMPERE CATHEDRAL 18/15 €

Esko Valtaoja – puhe speaker, Susanne Kujala – urut organ Veli Kujala – elektroniikka electronics TAMPERERAW, UUSINTA ENSEMBLE Maria Puusaari, Silva Koskela, Salla Savolainen, Teija Kivinen, Reeta Maalismaa, Anna Angervo – viulu violin, Max Savikangas, Marianne Hautakangas – alttoviulu viola Jussi Vähälä, Elina Sipilä – sello violoncello, Tomi Laitamäki – kontrabasso double bass Olli Virtaperko: Dawkins (2007–2008) 15’ I Kopioitujat Replicators II Kohti monimuotoisuutta Towards Polymorphism III Kuolemattomat kierteet Immortal Coils Vincenzo Galilei: Dialogo (1568) 3’ Johannes Kepler: Sfäärien harmonia (1609) 1’ Juhani Nuorvala: Prélude non retouché (2012) 8’ Veli Kujala: CybOrgan (2012) 21’ I -UM II On the Strand of Remoteness III Warp

Luennon kieli on suomi. The lecture will be given in Finnish. Yle Radio 1, 3.5.2014 klo 19.03 Konsertti on kuultavissa Yle Areenassa 30 päivän ajan. The concert will be available online at Yle Areena for 30 days.

Antiikin maailmankäsityksestä välittyi kristinuskon piiriin ajatus musiikista Jumalan täydellisyyden maanpäällisenä heijastumana. Todellisuuden syvin olemus ilmeni kokonaislukujen suhteiden kautta, joiden avulla pystyttiin musiikissa määrittämään intervallien kaltaiset keskeiset rakennuspalikat. Sama selkeä ja erehtymätön matematiikka määritti kosmosta, jossa ikuiset taivaankappaleet kiersivät täydellisiä ympyränmuotoisia ratojaan kristallisiin sfääreihin ripustautuneina täyttäen samalla liikkuessaan kosmoksen ihanimmalla ajateltavissa olevalla musiikilla, sfäärien harmonialla.

The idea of music being an earthly reflection of the perfection of God trickled through from the worldview of Antiquity to the Christian faith. It was felt that the true nature of reality was revealed in the integer proportions that defined the building blocks of music, the intervals. This also meant that the cosmos was governed by the same clear and infallible mathematics, with eternal celestial bodies revolving in perfect circular orbits, fixed to crystal spheres as they moved and filled the cosmos with the most wonderful music imaginable – referred to as the harmony of the spheres because of the supposed structure of the heavens.

Musiikin, matematiikan ja maailmankaikkeuden toisiinsa kietoutuneisiin historiallisiin siteisiin luodaan katsaus avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan ja urkutaiteilija Susanne Kujalan luentokonsertissa, joka avaa kiehtovia näköaloja niin musiikin kuin tieteidenkin kehitykseen. Konsertissa kuultavat teokset heijastelevat eri aikoina musiikin ja tieteiden vuorovaikutuksesta kummunneita ideoita jaksottaen luentoa, joka etenee antiikin maailmankuvan ja sen myöhemmän kristillisen adaptaation esittelystä kohti kopernikaanista vallankumousta, tieteellisen maailmankuvan syntyä ja lopulta nykyaikaa.

The intertwined historical relations between music, mathematics and the universe will be addressed in this lecture concert by Esko Valtaoja, Professor of Space Astronomy, and organist Susanne Kujala, exploring fascinating aspects of the development of both music and science. The music performed in the concert reflect the ideas emerging from the interaction of music and science at various times in history, and these punctuate the lecture that progresses from the cosmology of Antiquity and its Christian adaptation to the Copernican revolution, the emergence of the scientific worldview and finally the present day.

Moniäänisen musiikin voimakas kehittyminen myöhäiskeskiajalla siirsi musiikin matematiikan tutkimuksen painopistettä viritysjärjestelmiin, joista renessanssin aikaan tultaessa suurten terssien puhtautta korostava keskisävelviritys vakiintui käytetyimmäksi. 1500-luvun keskeisen musiikkiteoreetikon Vincenzo Galilein – tähtitieteilijän isän – Dialogo (1568) toimii esimerkkinä keskisävelisen viritysjärjestelmän idiomaattisesta käytöstä renes-

The strong development of polyphonic music in the late Middle Ages shifted the focus in musical mathematics to tuning systems. By the time of the Renaissance, the mean-tone tuning system – which focused on the purity of major thirds – had become the most common. Dialogo (1568) by Vincenzo Galilei (father of the famous astronomer) is an example of the idiomatic use of mean-tone tuning

sanssin musiikillisessa tekstuurissa, jossa pitäydytään diatonisissa kirkkosävellajeissa ja yksinkertaisissa kolmisoinnuissa. Juhani Nuorvalan (s. 1961) Prélude non retouché (2012) puolestaan hyödyntää samasta viritysjärjestelmästä löytyviä luonnonpuhtaita ja kirpeän dissonoivia intervalleja, jotka osana tonaalista kudosta näyttäytyvät huolellisesti paikoilleen maalattuina oikullisina kauneuspilkkuina. Oma teokseni Dawkins (2007-2008) on esimerkki musiikista, joka on saanut innoituksensa nykypäivän tieteellisestä ajattelusta. Richard Dawkinsin kirjan Geenin itsekkyys lukujen mukaan nimetyissä osissa kuullaan kuvitteellisia musiikillisia representaatioita muun muassa geenien kopioitumisesta ja dna-kierteistä. Veli Kujalan (s. 1976) CybOrganissa, konsertossa uruille, infrapunakameraohjatulle live-elektroniikalle ja jousille (2012) puolestaan laajennetaan urkujen soinnillisia mahdollisuuksia muokkaamalla olemassa olevia äänikertoja reaaliaikaisesti ja lisäämällä niihin erilaisia tilaefektejä ja harmonisaattoreita, joiden prosesseja hallinnoidaan Kinect-liiketunnistimen avulla. CybOrgan on omistettu Esko Valtaojalle.

in musical textures in the Renaissance era, where the music never strays far from diatonic modes and simple triads. Prélude non retouché (2012) by Juhani Nuorvala (b. 1961) makes use of both the pure and the harshly dissonant intervals found in the tuning system. In a tonal framework, these appear as carefully placed beauty spots, quirky but essential. My own work Dawkins (2007–2008) was inspired by modern scientific thinking. Its movements are named after chapters in the book The Selfish Gene by Richard Dawkins, and it features imagined musical representations of gene replication and DNA helices. CybOrgan (2012), a concerto for organ, live electronics guided by infrared cameras and strings by Veli Kujala (b. 1976), expands the sound world of the organ by processing the sound of organ stops in real time and adding various spatial effects and harmonisers controlled with a Kinect motion sensor. CybOrgan is dedicated to Esko Valtaoja. Olli Virtaperko

Olli Virtaperko

Olli Virtaperkon esittely sivulla 15, Susanne Kujalan ja Veli Kujalan esittelyt sivulla 61, TampereRaw:n esittely sivulla 67 ja Uusinta Ensemblen sivulla 29. Olli Virtaperko is presented on p. 15, Susanne Kujala and Veli Kujala on p. 61, TampereRaw on p. 67 and Uusinta Ensemble on p. 29.

Juhani Nuorvalan (s. 1961) musiikissa kuuluvat erilaiset vaikutteet: mikrotonaalisuus, minimalismi, uusromantiikka ja rytmimusiikki, erityisesti EDM. Hän on säveltänyt mm. kamarimusiikkia, orkesteriteoksia ja elektronisia teoksia. 2000-luvulla Nuorvalan musiikki on perustunut erityisesti ns. laajennettuun puhdasvireisyyteen. Nuorvala toimii sävellyksen lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Juhani Nuorvala (b. 1961) draws on a variety of influences – microtonality, minimalism, NeoRomanticism and popular music (notably EDM). He has written chamber music, orchestral works and electronic works. In the 2000s, he began to explore Extended Just Intonation in his music. Juhani Nuorvala is a lecturer in composition at the Sibelius Academy.

Esko Valtaoja (s. 1951) on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa ja Tuorlan observatorion entinen johtaja, joka on tunnettu tieteen kansantajuistajana. Hänen teoksensa Kotona maailmankaikkeudessa sai Tieto-Finlandiapalkinnon vuonna 2002. Valtaoja on saanut myös Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2008 sekä vuonna 2011 Skepsis ry:n Sokratespalkinnon, joka annetaan järkiperäisen ajattelun edistämisestä. Kirjoissaan Valtaoja on pohtinut muun muassa maailmankaikkeutta, tieteen ja uskonnon suhdetta ja maailmanloppua. Suomalaisten näkemyksiä tutkineen Tiedebarometri 2013:n mukaan Valtaoja oli Suomen tunnetuin tieteentekijä.

Esko Valtaoja (b. 1951) is a Professor of Space Astronomy at the University of Turku and former director of the Tuorla Observatory. He is known for his popularisation of science. His book Kotona maailmankaikkeudessa (At home in the universe) received the Tieto-Finlandia Prize for non-fiction in 2002. He was awarded the State Prize for Dissemination of Information in 2008 and the Socrates Prize of Skepsis ry., awarded for promoting rational thought, in 2011. Valtaoja’s books discuss topics such as the universe, the relationship between science and religion, and the end of the world. According to Science Barometer 2013, Valtaoja is the best-known scientists in Finland.

LAUANTAI 12.4. SATURDAY 12 APRIL

KAIROS II – MUSIIKKI JA PIMEYS MUSIC AND DARKNESS 21.00

VANHA KIRJASTOTALO, MUSIIKKISALI OLD LIBRARY HOUSE, MUSIC HALL 13/10 €

KAIROS QUARTETT (DE) Wolfgang Bender – viulu violin, Stefan Häussler – viulu violin, Simone Heilgendorff – alttoviulu viola Claudius von Wrochem – sello violoncello Georg Friedrich Haas: String Quartet no. 3 „In iij. Noct.” (2001) 50–65’ HUOM. Esitys tapahtuu pimeässä tilassa. NOTE. This performance will take place in darkness.

Mitä tapahtuu, kun konsertissa onkin käytettävissä vain kuuloaisti? Pääseekö kuulija mielentilaan, jossa uppoaa musiikkiin kuin syvään veteen? Minkälaiseksi muusikoiden musiikin avulla käymä keskustelu muodostuu kuulijan mielikuvituksessa? Kairos Quartettin toinen konsertti haastaa festivaalin visuaalisuuden teeman itävaltalaisen Georg Friedrich Haasin kolmannella jousikvartetolla „In iij. Noct.”, jonka tunnin mittainen kokonaisuus esitetään ja kuunnellaan täydellisessä pimeydessä.

What happens if you can only listen to music at a concert? Can you enter a state of mind in which you sink into the music like into deep water? What will the musical dialogue among the musicians turn into in the listener’s imagination? The second recital of the Kairos Quartet will present an anti-statement to the visual theme of the festival, as „In iij. Noct.”, the Third String Quartet of Austrian composer Georg Friedrich Haas, lasting about one hour, will be performed (and heard) in complete darkness.

Esiintyjät luonnehtivat tilaisuutta näin: ”Georg Friedrich Haasin kolmannen jousikvarteton „In iij. Noct.” esittäminen on kuin pääsisi huippukokin omaan keittiöön valmistamaan viiden ruokalajin päivällistä. Tässä ovat veitseni ja muut työvälineeni, hän sanoisi, näyttäisi, mistä löytyvät tuoreet yrtit ja muut mausteet ja antaisi vielä pari vinkkiä alkupaloja varten. Päivällisvieraiksi on tulossa valikoituja herkuttelijoita, joista osa saattaa olla jo aiemmin maistanut huippukokin omia luomuksia. Pelottava tilanne, eikö vain? Tervetuloa vieraaksemme.

The Kairos Quartet presents the performance thus: “Performing Georg Friedrich Haas' Third String Quartet is like being invited by a master chef [cook] to use his own kitchens to prepare a 5-course-dinner. Here are my knives and other tools, he might say, point out his favourite fresh herbs and condiments, give you a hint for starters etc. The food you are about to prepare will be tasted by selected connoisseurs some of whom may know the chef 's own creations. Quite a terrifying situation? You're welcome to be our guest.

Teoksen soittajille asettamia vaatimuksia tuskin voidaan liioitella: vain alku ja loppu ovat melko tarkoin määriteltyjä, suurin osa teoksesta on hetken mielijohteen ja 16-sivuisen ohjekirjan varassa. Pimeys pitää huolta siitä, että soittajat kommunikoivat ainoastaan musiikin välityksellä.”

The demands to the performers can hardly be exaggerated: only start and finish are fairly defined, the bulk of the duration of „In iij. Noct.” is governed by the spur of the moment and by a ruleset of 16 pages. The darkness is the means for ensuring communication between the musicians through the very music only.”

Kolmannessa jousikvartetossaan “In iij Noct.“ Georg Friedrich Haas kehittää edelleen teoksissaan Adolf Wölfli ja in vain kokeilemaansa menetelmää esittää musiikkia pimeässä. Pimeys ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoita vain valon puuttumista, vaan se muodostaa koko teoksen teeman: paitsi että esiintyjät soittavat täydellisessä pimeydessä näkemättä sen enempää nuotteja kuin toisiaankaan, he myös istuvat mahdollisimman kaukana toisistaan, esimerkiksi yleisön ympärillä salin reunoilla tai nurkissa. Teoksen loppupuolella kuullaan lainaus Carlo Gesualdon teoksesta (Tenebrae Responsoria, Feria V, Resp. VII), josta Haasin sävellys on myös saanut nimensä. Italialainen Gesualdo (1560–1613) on tunnettu varsinkin ilmaisuvoimaisista madrigaaleistaan. Hän myös käytti hengellisissä sävellyksissään kromaattista sävelkulkua, joka tuli laajemmin käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. “In iij Noct.“ on sävelletty tekstimuotoisena, joten monet yksityiskohdat ja musiikilliset valinnat jäävät esiintyjien varaan. Esiintyjät kommunikoivat pelkästään soittimillaan: he kutsuvat toisiaan musiikilliseen vuoropuheluun ja vastaavat joko seuraamalla jonkun toisen viitoittamaa polkua tai tekemällä uuden aloitteen. Jokainen saa kohdallaan itse valita, kuinka pitkälle seuraa muita ennen kuin kääntyy takaisin. Kappaleen kesto määräytyy vasta esityksen aikana. Georg Friedrich Haas Lähde Source: www.universaledition.com

Georg Friedrich Haas (s. 1953) syntyi Grazissa, itäisessä Itävallassa, ja vietti lapsuutensa Sveitsin rajalla, vuoristoisessa Vorarlbergissa. Vuoristoalueen varjoisat laaksot ahdistivat häntä, ja hän koki luonnon pimeänä voimana. Ympäröivän luonnon lisäksi toinen merkittävä vaikuttaja hänen elämässään oli ulkopuolisuuden tunne: hän ei koskaan oppinut puhumaan paikallista murretta ja joutui elämään protestanttina pääosin katolisessa yhteisössä.

In his third string quartet (“In iij Noct.“), Georg Friedrich Haas continues his experiments with the possibilities of music performed in the dark, as established in Adolf Wölfli and in vain. Darkness, however, is not present in this piece merely as an absence of light, but becomes the key theme of the work: the whole piece is played in complete darkness, the musicians can see neither their music nor their fellow performers, and are seated as far apart from one another as possible – for example they might be seated around the audience in the four corners of the auditorium. Towards the end of the 3rd String Quartet a quotation from Carlo Gesualdo can be heard, from which the work also takes its title (from the Responses: Feria V, Resp. VII). The Italian composer Gesualdo (1560– 1613) is known for writing intensely expressive madrigals and sacred music that use a chromatic language not heard again until the late 19th century. The 3rd String Quartet is composed as a verbal score, with many details and decisions left to the performers. They communicate solely through the sounds produced by their instruments, inviting one another into musical processes, accepting these invitations or responding in kind with an invitation of their own – and always deciding for themselves how far they choose to go down each path together, before turning back. The duration of the piece is only decided during the performance. Georg Friedrich Haas

Georg Friedrich Haas (b. 1953) was born in Graz, in the east of Austria, but spent his childhood in the mountainous province of Vorarlberg, on the Swiss border. He felt closed in by the narrow valley where the sun rarely penetrated. Nature for him represented a dark force. Just as important for him was the experience of being an outsider: he never learned to speak the local Alemannic dialect. Also, he was a Protestant in a predominantly Catholic society.

Haasille myönnettiin tunnustuksena säveltäjäntyöstä Itävallan valtionpalkinto vuonna 2007. Siihen asti hänen uransa oli ollut vaikea, ja hän puhuukin avoimesti ”täydellisen epäonnistumisen” vuosista, jotka vain syvensivät hänen synnynnäistä pessimismiään. Myöhempi menestyskään ei ole pystynyt sitä kokonaan poistamaan, eikä näin ollen ole ihme, että yö, pimeys ja illuusioiden särkyminen näyttelevät merkittävää osaa Haasin tuotannossa. Vasta viime aikoina hänen teoksissaan on alkanut näkyä myös valon välähdyksiä. Georg Friedrich Haas on maailmalla tunnettu ja arvostettu ihmisen sisäisen äänimaailman äärimmäisen herkkänä ja luovana kuvaajana. Useimmat hänen teoksensa sisältävät mikrotonaalisia elementtejä, vaikka Haas ei haluakaan tulla leimatuksi ”mikrotonaaliseksi säveltäjäksi”. Georg Friedrich Haas on yksi Euroopan tunnetuimmista nykysäveltäjistä. Hän on saanut muun muassa seuraavat merkittävät musiikkitaiteen palkinnot: SWR:n sinfoniaorkesterin sävellyspalkinto 2010, Wienin kaupungin musiikkipalkinto 2012 and Salzburgin musiikkipalkinto 2013.

Until the year 2007, when Haas received the Great Austrian State Prize, he had had a thorny path to traverse. He speaks openly of the years of “total failure” in trying to make his mark as a composer. Success only mitigated his pessimism but could never wholly eliminate it. It is no wonder, then, that night, darkness, the loss of illusions should have played such an important role in Haas’ oeuvre. It was not until quite recently that his music has been illuminated by light. Georg Friedrich Haas is known and respected internationally as a highly sensitive and imaginative researcher into the inner world of sound. Most of his works make use of microtonality, although Haas is not really comfortable with being pigeonholed as a ‘microtonal composer’. Georg Friedrich Haas is one of the leading artists in Europe today. Among the prizes he has won are the SWR Symphony Orchestra Composition Prize 2010, the Music Award of the City of Vienna 2012 and the Music Award Salzburg 2013. Lähde Source: www.universaledition.com

Kairos Quartettin esittely sivulla 35. Kairos Quartet is presented on p. 35.

LAUANTAI 12.4. SATURDAY 12 APRIL

DIE KUNST DES BASS THE ART OF THE BASS 21.00

KLUBI 16/13 €

21.00

HUMUS

22.00

STRINGPURÉE BAND

Senni Eskelinen - sähkökantele electric kantele, Kalle Ylitalo - basso bass, Niko Votkin – rummut drums

23.00

LAURI PORRA BAND

Lauri Porra – basso bass, Mikko Kosonen – kitara guitar, Aki Rissanen – koskettimet keyboards Juho Viljanen – pasuuna, lyömäsoittimet ja elektroniikka trombone, percussion and electronics Ville Pynssi – rummut drums Tuotanto: Klubi Liput: Tiketti Produced by Klubi Tickets available at Tiketti

Suomalainen soulduo Humus koostuu kahdesta hyvin erilaisesta muusikosta. Helsinkiläistaustainen multi-instrumentalisti Heikki (aka Akanuke) sai aikoinaan idean tehdä hiphop-musiikkia viittomakielellä ja perusti kuuron ystävänsä kanssa Signmarkyhtyeen, jonka kanssa he kiersivät keikkailemassa yli 20 maassa. Napapiirin seudulta kotoisin oleva laulaja Tiia (aka Anahata) aloitti musiikin opiskelun klassisella huilulla, mutta vaihtoi myöhemmin lauluun ja jazziin. Nykyisin hän opettaa nuoria laulajia Pop & Jazz Konservatoriossa.

The Finnish soul duo Humus features two very different musicians. Multi-instrumentalist Heikki (aka Akanuke) once had the idea of performing hiphop music in sign language and set up a group called Signmark together with a deaf friend of his. They toured in some two dozen countries. Singer Tiia (aka Anahata), who comes from the Arctic Circle, began her musical career studying classical flute but later switched to voice and jazz. Now she teaches young singers at the Pop & Jazz Conservatory.

Stringpurée Band on Pohjois-Savon takametsistä luovuutensa ammentava kanteleproge-trio, joka saapuu valloittamaan ihmisten mielet instrumentaalitulkinnallaan. Sähkökanteleesta, bassosta ja rummuista koostuvan kolmikon omakutoiset sävellykset tekevät kunniaa suomalaisille juurilleen progressiivisen rokin sekä psykedeelisen tunnelmoinnin inspiroimana.

Strinpurée Band plays 100% raw progressive kantele music. The trio, hailing from the backwoods of the Northern Savo region in Finland, is here to win over audiences of all kinds with their instrumental sound. The original music composed by the three members echoes the roots of Finnish progressive and psychedelic musical tradition.

Basisti ja säveltäjä Lauri Porra (s. 1977) edustaa nykypäivän monipuolista muusikkoutta puhtaimmillaan. Bassovirtuoosina tunnetuksi tulleen Porran instrumentaalinen ilmaisukieli ulottuu Emma Salokoski Ensemblen herkän ilmaisuvoimaisesta kamarimusisoinnista Stratovarius-yhtyeen ”sinfoniseksi power-metalliksi” määritellyn metallimusiikin alalajiin suurieleiseen ja mahtipontiseen sankar’basismiin. Soolotuotannonsa kautta Porra kytkeytyy Pekka Pohjolan kaltaisten säveltäjien joukkoon, joiden musiikin kantavana voimana on itseisarvoisen instrumentaalisen virtuoosisen tiluttelun sijaan pyrkimys kokonaisvaltaiseen sävellykselliseen ajatteluun.

Bass player and composer Lauri Porra (b. 1977) is a fine example of the multi-talented musician of today. Known as a bass virtuoso, his idiom extends from the sensitive chamber music of the Emma Salokoski Ensemble to expansive heroic bass playing in the ‘symphonic power metal’ of Stratovarius. Through his solo work, Porra joins the ranks of performercomposers such as Pekka Pohjola, whose music is governed not by instrumental pyrotechnics but by an aim to create overarching musical structures. Lauri Porran esittely: Olli Virtaperko Introduction of Lauri Porra by Olli Virtaperko

SUNNUNTAI 13.4. SUNDAY 13 APRIL

SOIVA TEHDAS SOUND FACTORY 11.00–16.00 FINLAYSONIN VANHA TEHDAS FINLAYSON FACTORY VAPAA PÄÄSY FREE ENTRY

Aamuohjelma vain ennakkoilmoittautuneille Morning programme only by advance booking Työpajojen ohjaus suomeksi Workshops to be held in Finnish Soivassa Tehtaassa on koko perheellä mahdollisuus tutustua taiteen tekemiseen musiikin, kuvataiteen ja sanojen kautta. Perheen pienimmille sopivat aamun muskarit ja musiikilliset värikylvyt. Ala-asteikäisten omia sävellyksiä, sanoituksia ja esityksiä kuullaan Mun tekemä -konserteissa. Sanat soimaan! -sanasävellyspaja on suunnattu pääasiassa 6–12-vuotiaille. Elektronisen musiikin pajaan, Nappula ja namiska, voivat osallistua sekä aikuiset että lapset tarhaikäisistä lukiolaisiin. Soivan Tehtaan perhepäivä huipentuu koko perheen Videogame Blast -pelimusiikkikonserttiin.

At Sound Factory, the whole family will be able to create art through music, visual art and words. The morning’s music playschool sessions and musical colour baths are suitable for the youngest. Children in lower-level comprehensive school will be able to show their compositions, lyrics and performances at the I made this! concerts. The Words become music word composition workshop is aimed at children aged 6–12. The electronic music workshop, Button and switch is suitable for both adults and children, from preschool to upper secondary school. The Sound Factory family day concludes with Videogame Blast, a concert of music from video games.

UUTTA UUSILLE NEW MUSIC FOR NEW PEOPLE

MUSIIKILLISET VAUVOJEN VÄRIKYLVYT MUSICAL COLOUR WORKSHOPS FOR BABIES

Lastenkulttuurikeskus Rulla Children’s Culture Centre Rulla

Mediamuseo Rupriikki Rupriikki Media Museum

• •

9.00–9.30 Vauvamuskari 6–11 kk Music playschool for infants 6–11 months 10.00–10.30 Taaperomuskari 1–3 v Music playschool for toddlers 1–3 years

• •

9.00–9.30 Taaperot 1–3 v Infants 6–11 months 10.00–10.30 Vauvat 6–11 kk Toddlers 1–3 years

Ennakkoilmoittautuminen alkaen 20.3. klo 10 Advance bookings from 20 March at 10.00 www.tampere.fi/soivatehdas

11.00–14.00 NAPPULA JA NAMISKA BUTTONS AND SWITCHES

13.30–15.00 SANAT SOIMAAN! WORDS BECOME MUSIC!

Mediamuseo Rupriikki Rupriikki Media Museum

Elektronisen musiikin paja koko perheelle. Sisäänpääsy koko pajan ajan. Electronic music workshop for the whole family. You may enter at any time during the workshop.

Sävellyspaja 6–12 -vuotiaille koululaisille. Osallistujamäärä 25 lasta, paja täytetään saapumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen alkaa 15 minuuttia ennen pajan alkua. Vanhemmat voivat osallistua pajaan, mikäli tilaan mahtuu. Composition workshop for schoolchildren aged 6–12. Maximum 25 participants, admitted on a first-come-first-served basis. Signing up begins 15 minutes before the beginning of the workshop. Parents may join in if there is room.

12.00 MUN TEKEMÄ -KONSERTTI I MADE THIS! –CONCERT Lastenkulttuurikeskus Rulla Children’s Culture Centre Rulla Pirkanmaan musiikkiopiston ja Sanataideyhdistys Yöstäjän yhteinen nuorten säveltäjien ja runoilijoiden konsertti, kesto noin 30 minuuttia. Konsertin jälkeen järjestetään soitinesittely. Concert for young composers and poets, jointly arranged by the Pirkanmaa Music Institute and Sanataideyhdistys Yöstäjä. Duration about 30 minutes. There will be an instrument demonstration after the concert.

14.00 MUN TEKEMÄ -KONSERTTI I MADE THIS! –CONCERT Lastenkulttuurikeskus Rulla Children’s Culture Centre Rulla

15.00

VIDEOGAME BLAST

Mediamuseo Rupriikki Rupriikki Media Museum Pelimusiikkikonsertti, kesto noin 45 minuuttia. A concert of music from video games. Duration about 45 minutes. Mukana myös Liikkuva kirjasto ja Äänimuseo! Also includes Sound Museum and Mobile Library!

Yhteistyössä Partners

UUTTA UUSILLE NEW MUSIC FOR NEW PEOPLE Pirkanmaan musiikkiopiston opettajien vetämät musiikkileikkikoulutuokiot tarjoavat puolen tunnin ajan reipasta laulua, leikkiä ja tanssia uuden musiikin tunnelmissa. Musiikkileikkikouluja vetävät varhaisiän musiikkipedagogit Johanna Kaivo-oja ja Sari Ullvén.

Led by teachers from the Pirkanmaa Music Institute, these music playschool sessions are 30 minutes of singing, playing and dancing to new music. Early childhood music teachers Johanna Kaivo-oja and Sari Ullvén will be in charge.

MUSIIKILLISET VAUVOJEN VÄRIKYLVYT MUSICAL COLOUR WORKSHOPS FOR BABIES Vauvojen värikylpy on Porin lastenkulttuurikeskuksessa kehitettyä vauvaperheille suunnattua kuvataidetoimintaa. Menetelmässä on tärkeää värien kokemuksellisuus ja elämyksellisyys sekä herkkä vuorovaikutus kaikkien osallistujien kesken.

The painting materials are made from food ingredients: blueberry soup, apricot purée, raspberries and wheat pearls. The colour baths also make use of other materials such as fabrics, rags, balls, soap bubbles and feathers. Music and sound are used to set the atmosphere. The event will be conducted by museum educator Janina Ahlfors from the Cultural Education Unit Taite.

Maalausmateriaalit valmistetaan elintarvikkeista, joten pajoissa maalaillaan esimerkiksi mustikkakiisselillä, aprikoosisoseella, kokonaisilla vadelmilla ja helmisuurimoilla. Värikylvyissä hyödynnetään myös monenlaisia virikemateriaaleja, esimerkiksi kankaita, matonkuteita, palloja, saippuakuplia ja höyheniä. Soivan Tehtaan värikylvyissä tunnelmaan virittäydytään musiikin ja äänien avulla. Värikylpyjen vetäjänä toimii ohjaava museolehtori Janina Ahlfors kulttuurikasvatusyksikkö Taitesta.

Musical colour baths for babies are arts activities designed at the children’s culture centre in Pori for families with very small children. The important feature here is the intensity and vividness of the colours and a sensitive interaction among all participants.

NAPPULA JA NAMISKA BUTTONS AND SWITCHES Mikä on oskillaattori? Miltä kuulostaa robotti? Näihin kysymyksiin vastaus löytyy Soivan Tehtaan elektronisen musiikin äänityöpajasta. Äänityöpajassa osallistujat pääsevät kokeilemaan erilaisia sähköisiä soittimia ja tutkimaan, miten esimerkiksi tietokonepelien äänimaisemat syntyvät.

What is an oscillator? What does a robot sound like? These questions and many more will be answered at the electronic music workshop at Sound Factory. Participants can try out various electronic instruments and find out how the soundscapes in computer games are created.

Alpo Nummelin on porilaislähtöinen freelance-muusikko ja valosuunnittelija, joka on jo kymmenen vuoden ajan toiminut lastenkulttuurityössä ohjaten äänityöpajoja lapsille ja nuorille päiväkoti-ikäisistä lukioikäisiin. Nummelinin periaatteena lastenkulttuurityössä on tarjota omakohtaisia taidekokemuksia kaikille riippumatta osallistujien ennakkotaidoista ja -tiedoista taiteen tai musiikin saralla.

Alpo Nummelin is a freelance musician and lighting designer from Pori. He has been involved in children’s culture for ten years now, leading sound workshops for children and adolescents from preschool to upper secondary school. His principle is to offer personal art experiences to everyone, regardless of their prior skills or knowledge in arts or music.

MUN TEKEMÄ -KONSERTIT I MADE THIS! –CONCERTS Pirkanmaan musiikkiopiston ja Sanataideyhdistys Yöstäjän yhteisissä nuorten säveltäjien ja runoilijoiden konserteissa kuullaan musiikkiopiston oppilaiden sävellyksiä, jotka ovat saaneet inspiraationsa 9–12-vuotiaiden sanataideharrastajien runoista. Nuoret säveltäjät ja runoilijat nousevat itse esiintymään Rullan Lasten lavalle.

At a joint concert arranged by the Pirkanmaa Music Institute and Sanataideyhdistys Yöstäjä, the programme will feature compositions by students at the Music Institute to poems by lyricists aged 9 to 12. The young composers and lyricists will take the stage themselves at the children’s stage at Rulla.

SANAT SOIMAAN! WORDS BECOME MUSIC!

Lasten sanasävellyspajan tavoitteena on tarjota 6–12-vuotiaille lapsille kokemus siitä, millaista säveltäminen voi olla, ilman että tarvitsee osata nuottikirjoitusta. Nuottien sijasta käytetään äänisanoja. Niistä rakennetaan äänipartituuri, jonka muusikot tulkitsevat ohjeiden mukaan. Esitys äänitetään, ja se tulee kuunneltavaksi festivaalin nettisivuille.

The purpose of the word composition workshops is to give children aged 6 to 12 a sense of what it is like to compose without knowing how to write music. Instead of notes, sound words are used. These are used to build a sound score that musicians then interpret according to instructions. The performances are recorded and will be posted on the festival website.

Sanasävellyspajan vetäjä Max Savikangas (s. 1969) on säveltäjä ja alttoviulisti, jonka tuotanto sisältää muun muassa elektroakustisia- ja monitaideteoksia. Hän nauttii nykymusiikin uusiutuvista haasteista, improvisoinnista ja ääniulottuvuuden kuulostelusta. Savikangas on laajentanut alttoviulun ilmaisukeinoja keksimiensä uusien soittotapojen ja eloelektroniikan avulla. Hän on yksi Uusinta Ensemblen perustajajäsenistä.

The composition workshop leader Max Savikangas (b. 1969) is a composer and viola player. His output includes electroacoustic and multimedia works. He enjoys the expanding challenges of contemporary music, improvisation and the sound dimension. Savikangas has expanded the vocabulary of the viola with new techniques he has invented himself and with live electronics. He is one of the founder members of Uusinta Ensemble.

VIDEOGAME BLAST QUINSONITUS BRASS & PERCUSSION ENSEMBLE Toni Isokivi – trumpetti trumpet, Mikael Topi – trumpetti trumpet, Mikko Perälä – käyrätorvi horn, Torsti Pirkkanen – pasuuna trombone, Janne Roine – tuuba tuba, Tomi Salo – lyömäsoittimet percussion, Saana Iljin – piano Videogame Blast on katsaus videopelimusiikin tunnetuimpiin sävelmiin 80-luvulta nykypäivään. Konsertissa soivat esimerkiksi Street Fighterin, The Secret of Monkey Islandin, Super Marion, Turrican 2:n sekä Halo- ja Elder Scrolls -pelisarjojen musiikit. Suosikkisävelmiä riittää siis niin varttuneemman kuin nuoremmankin pelaajasukupolven makuun. Videogame Blast on erikoisversio Quinsonituksen ja Turun oopperakuoron yhteisestä ”The Super Sound of Videogames” -pelimusiikkikonsertista, joka kuultiin vuonna 2013 muun muassa Hartwall-areenalla järjestetyssä Assembly-pelitapahtumassa.

Videogame Blast is an entertaining showcase of the best-known video game tunes from the 1980s to the present day: Street Fighter, The Secret of Monkey Island, Super Mario, Turrican 2, the Halo and Elder Scrolls series, and so on. There is something for both older and younger gamers here. Videogame Blast is a specially adapted version of The Super Sound of Videogames, a concert performed by Quinsonitus and the Turku Opera Chorus for instance at the Assembly gaming event at Hartwall Arena in Helsinki in 2013. Duration about 45 min

Kesto n. 45 min

TAPAHTUMAPÄIVÄNÄ MAKSUTTA MYÖS ALSO FREE OF CHARGE ON THE EVENT DAY MEDIAMUSEO RUPRIIKKI RUPRIIKKI MEDIA MUSEUM Liikkuva kirjasto lainaa kirjoja, musiikkia, elokuvia ja muuta mukavaa klo 11–15. Mobile Library for borrowing books, music, films, etc. 11.00–15.00. Äänimuseo eli puinen veistos soittaa sinulle tuttuja ääniä historiasta nykypäivään. Sound Museum, a wood sculpture that plays you familiar sounds form past and present. Näyttelyt: Jokapäiväinen mediamme, Verkonpunontaa ja Edgar P. Jacobs: Blake ja Mortimer seikkailevat, Tintin-lehden kansikuvia 1946–1950. Exhibitions: Jokapäiväinen mediamme [Our everyday media], Verkonpunontaa [Net weaving] and Edgar P. Jacobs: Blake ja Mortimer seikkailevat, Tintin-lehden kansikuvia 1946–1950 [Blake and Mortimer’s adventures, covers of Tintin Magazine 1946–1950].

Lisäksi Lerppu-koiran karkuretki -tarinavihko johdattelee Jokapäiväinen mediamme -näyttelyn teemoihin. There is a storybook available to guide visitors through the media exihibition.

LASTENKULTTUURIKESKUS RULLA CHILDREN’S CULTURE CENTRE RULLA Musiikkiaiheinen avoin työpaja klo 11–16 Music workshop 11.00–16.00 Näpsä-käsityökoulun Sukellus-näyttely Sukellus [Dive] exhibition by the Näpsä craft school

TR1 TAIDEHALLI TR1 KUNSTHALLE Ylin nappi auki, Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelman lopputyönäyttely. Ylin nappi auki [Top button undone], final project exhibition of students in the fine arts study programme at the Tampere University of Applied Sciences.

NÄYTTELYT 9.–13.4. EXHIBITIONS 9–13 APRIL

TAITEILIJOIDEN KALEVALASTA I FROM THE ARTISTS’ KALEVALA I TAMPERE-TALO, TALVIPUUTARHA TAMPERE HALL, WINTER GARDEN VAPAA PÄÄSY FREE ENTRY Katja Tukianen: Kevätjuhla 200 x 450 cm, öljy ja animaatioprojisointi kankaalle oil and animation projection on canvas (2008) Yhteistyössä Tampereen taidemuseon kanssa Joint production with the Tampere Art Museum

TAITEILIJOIDEN KALEVALASTA II FROM THE ARTISTS’ KALEVALA II MEDIAMUSEO RUPRIIKKI, BIO RUPRIIKKI MEDIA MUSEUM, BIO 6/4/3 € Santeri Tuori: Pöydältä voi tippua videoteos video work (2009) 17’28 Yhteistyössä Tampereen taidemuseon kanssa Joint production with the Tampere Art Museum

Taiteilijoiden Kalevalan runoihin pohjautuvat Lotta Wennäkosken ja Riikka Talvitien sävellykset kuullaan TampereRaw’n esittäminä Naisen muotokuva -konsertissa la 12.4. klo 17.00 Tampereen Ylioppilasteatterissa. Compositions by Lotta Wennäkoski and Riikka Talvitie from the Artists’ Kalevala project will be performed by TampereRaw at the concert ‘Portrait of a Woman’ at Tampere Student Theatre on Saturday 12 April at 17.00.

Galleria Himmelblau – Musiikki ja kuva Music and image sivu page 8

Katja Tukiainen: Kevätjuhla (2008) yksityiskohta teoksesta

Taiteilijoiden Kalevala on Kalevalaseuran vuonna 2009 toteuttama hanke, jossa kymmenen suomalaista nykysäveltäjää ja -kuvataiteilijaa esitti musiikillisen tai kuvallisen tulkintansa valitsemastaan Kalevalan (1849) runosikermästä. Kaikilta taiteilijoilta kysyttiin, mitä heidän mielessään tapahtuu, kun he lukevat Kalevalan runoja: mikä niissä on heidän mielestään olennaista ja miten he haluavat ne teoksissaan tulkita. Kalevala tunnetaan maailmalla hyvin: se on käännetty 62 eri kielelle, useille kielille jopa moneen kertaan. Lisäksi Kalevalan ja muiden kulttuureiden myyttisissä kertomuksissa on runsaasti yhtymäkohtia, tuttuja tapahtumia ja hahmoja. Tähän mennessä afrikkalaiset, espanjalaiset ja vietnamilaiset kuvataiteilijat sekä italialaiset säveltäjät ovat Kalevalaseuran pyynnöstä tulkinneet Kalevalan runoja teoksissaan. Parhaillaan Taiteilijoiden Kalevala -hanke jatkuu Venäjällä, jossa seitsemän taiteilijaa tekee tulkintojaan eepoksesta. Heidän teoksensa ovat vuonna 2014 esillä Pietarissa, Viipurissa ja Petroskoissa. Suomeen näyttely saadaan vuonna 2015.

The Artists’ Kalevala was a project implemented by the Kalevala Society in 2009. Ten Finnish contemporary composers and ten visual artists were commissioned to produce a musical or visual interpretation of a section of the Kalevala (1849) of their choosing. Every artist was asked what happened in their minds when they read the poetry – what did they think was its essential content and how did they want to interpret it in their work? The Finnish national epic, the Kalevala, is well known around the world: it has been translated into 62 languages, in some cases several times over. There are many event and character parallels with mythologies in other cultures. The Artists’ Kalevala project has continued with African, Spanish and Vietnamese visual artists and Italian composers being invited to participate, and there are currently seven Russian artists working on the project. Their works will be exhibited in St Petersburg, Vyborg and Petrozavodsk in 2014 and in Finland in 2015.

Keväällä 2008 maalaan juhannusruusuja, huutavan puun ja punaisen esiripun. Esirippu liukuu loppukesällä maalauskankaan reunan yli työhuoneeni seinälle, ja myöhemmin Ateneumin taidemuseon seinälle. Maalaukseni oranssi kenttä on Tuonelan virran värillinen negatiivi. Kuu on sekä katsoja että Lemminkäisen äiti, joka etsii poikaansa. Neitolinnut huutavan puun oksalla puhaltavat purukumipalloja. In spring 2008, I paint Midsummer roses, a screaming tree and a red curtain. In late summer, the curtain flows over the edge of the canvas to my studio wall, and later to the wall of the Ateneum. The orange field in the painting is the colour negative of the River of Tuonela [the realm of the dead]. The moon is both an observer and the mother of Lemminkäinen searching for her son. Maiden birds on a branch of the screaming tree blow bubble gum bubbles. Katja Tukiainen

Katja Tukiainen (s. 1969) on kuvataiteilija, joka työskentelee maalauksen, sarjakuvan ja animaatioita sisältävien maalausinstallaatioiden parissa. Tampere Biennalessa häneltä on esillä maalausinstallaatio Kevätjuhla (2009), joka on valmistunut alun perin Ateneumin Taiteilijoiden Kalevala -näyttelyyn. Teoksen innoittajana toimivat Kalevalan säkeet, joissa Lemminkäinen kisailee saaren neitojen kanssa. Maalauksen suuri oranssi lammenpinta jättää tilaa katsojan muistoille Kalevalasta, keväisistä koulunäytelmistä ja Kalevalan innoittaman nykymusiikin luomista mielikuvista. Tukiaisen työparina Kalevala-aiheisessa näyttelyssä toimi säveltäjä Lotta Wennäkoski, joka sävelsi sanojen pohjalta oman teoksensa.

Katja Tukiainen (b. 1969) is a visual artist who works with painting, cartoons and painting installations containing animations. At the Tampere Biennale, she is represented with the painting installation Kevätjuhla (Spring festival, 2009), originally created for the Artists’ Kalevala exhibition at the Ateneum. The work was inspired by the section in the Kalevala where Lemminkäinen cavorts with the maidens of Saari. The large orange pond in the painting gives the viewer space to contemplate the Kalevala, perhaps recalling school plays and images conjured up by contemporary music based on the epic. Tukiainen was paired with composer Lotta Wennäkoski, who wrote her music based on the same poetry extract.

Santeri Tuori: Pöydältä voi tippua (2009) stillkuva videosta still image from the video work Pöydältä voi tippua -teosta varten seurasin pienen pojan puheen kehittymistä noin kymmenen kuukauden ajan. Pyysin hänet aika ajoin studiooni ”tarinatuoliin” kertomaan asioista, jotka olivat vastikään tapahtuneet tai muistelemaan mieleen painuneita asioita edelliseltä kesältä. Teos muodostuu näistä lyhyistä tarinoista.

For Pöydältä voi tippua (You can fall off the table), I monitored speech development in a small boy for about 10 months. Every now and again I would ask him to sit in the ‘story chair’ in my studio to tell me about things that had just happened or to think back to the previous summer. The work is made up of these brief narratives.

Kuvausten alkaessa poika oli puolitoistavuotias, eikä osannut puhua. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä selittämästä asioita, päinvastoin selitykset olivat hyvin eläviä. Videolla näemme kuinka poika kasvaa ja puhe kehittyy ja rikastuu. Teoksessa keskitytään siis kieleen ja kuinka sen avulla pieni lapsi alkaa käsitteellistää ja hahmottaa maailmaa ja omaa identiteettiään.

When I began making the video, the boy was 18 months old and could not talk. This did not prevent him from explaining things, however; on the contrary, his descriptions were very vivid. We can see on the video how the boy grows and how his speech develops and becomes richer. The work focuses on language and how a small child begins to conceptualise and outline the world and his own identity.

Teoksessa tulevat ilmi myös pienen pojan arkipäivän huippuhetket; isoisän rikkinäinen sukka tai koiran tippuminen veteen. Poika kertoo tarinansa suurella antaumuksella ja vakavuudella. Häntä ärsyttää kykenemättömyys ilmaista itseään ja vastaavasti hän ilahtuu, kun häntä ymmärretään. Pieni poika tekee parhaansa koettaessaan hallita uutta välinettään. Santeri Tuori

Santeri Tuori (s. 1970) työskentelee sekä videon että valokuvan keinoin ja yhdistelee useissa teoksissaan pysähtynyttä ja liikkuvaa kuvaa. Tuori työstää samaa aihetta usein vuosien ajan. Muutokset ja ajan kuluminen ovat oleellinen osa taiteilijan teosten sisältöä.

There are of course also the high points in the everyday life of a small boy: grandfather’s worn-out sock or a dog falling into the water. The boy tells his stories with great passion and seriousness. He is irritated if he cannot express himself properly and delighted when he is understood. He is doing his best in coming to grips with this new means of communication. Santeri Tuori

Santeri Tuori (b. 1970) works with both video and photography, combining still and moving images in many of his works. He often works with the same subject for years. Changes and the passing of time are an essential component of his works.

INFO LIPUT TICKETS LIPPUPISTE WWW.LIPPU.FI p. 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm, 7–22) Tel. +358 600 900 900 (EUR 1.98 per min + local charge, 07.00 to 22.00) Palvelumaksu vähintään 2,50 €/lippu Minimum service charge EUR 2.50 per ticket

TAMPERE-TALON LIPPUTOIMISTO TAMPERE HALL BOX OFFICE p. 0600 94500 (1,40 €/min+pvm) Tel. +358 600 94500 (EUR 1.40 per min + local charge) Palvelumaksu vähintään 2,50 €/lippu. Palvelumaksua ei peritä Tampere-talossa järjestettävien konserttien lipuista. Minimum service charge EUR 2.50 per ticket. No service charge for tickets to concerts at Tampere Hall.

TAMPEREEN MUSIIKKIJUHLAT TAMPERE MUSIC FESTIVALS Tullikamarinaukio 2, FI-33100 Tampere, Finland. p. Tel. +358 (0)3 5656 6172 e-mail: music@tampere.fi www.tamperemusicfestivals.fi/biennale Taiteellinen johtaja Artistic director Olli Virtaperko Toiminnanjohtaja Executive director Minnakaisa Kuivalainen Tuottaja Producer Eija Koivusalo Tuottaja Producer Juhamatti Kauppinen Tiedottaja PR Officer Aino Holma Festivaaliassistentti Festival assistant Liisa Forsström Festivaaliassistentti Festival assistant Manu Alakarhu

KÄSIOHJELMA PROGRAMME BOOK Toimitus Edition Aino Holma, vastaava toimittaja editor-in-chief Liisa Forsström Käännökset Translation Jaakko Mäntyjärvi Taitto Layout Ville Saarivaara / Nokikana Kansi Cover Hanasaari A © Pohjankonna Oy Painopaikka Printed by Tampereen Offsetpalvelu Oy

Alempi hintakategoria: koululaiset, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet Ryhmäalennukset: vähintään 10 hlöä -10 %; vähintään 20 hlöä -20 % Maksuvälineinä käyvät myös Kulttuuriseteli, Virikeseteli ja Tyky-Kuntoseteli+. Concessions: school children, students, pensioners, unemployed, conscripts Group discounts: groups of 10 or more, –10%; groups of 20 or more, –20% Kulttuuriseteli, Virikeseteli and Tyky-Kuntoseteli+ vouchers are accepted as payment. La 12.4. klo 21.00 Klubi, ennakkoliput Tiketistä Sat 12 April 21.00 Klubi, advance sales at Tiketti www.tiketti.fi Lipunmyynti ja festivaali-info konserttipaikoilla aukeavat tuntia ennen konserttia. Ticket sales and festival info desk at the concert venues open one hour before each concert.

YHTEISTYÖSSÄ PARTNERS Tampereen kaupunki, Suomen Säveltäjät ry, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Musiikin edistämissäätiö, Taiteen edistämiskeskus, Suomen Säveltäjäin Sibeliusrahasto, Music Finland, Tampere Filharmonia, Serlachius-museot, Galleria Himmelblau, Tampereen Musiikkiakatemia, Pirkanmaan musiikkiopisto, Tampereen ev.lut. seurakunnat, Tampereen taidemuseo, Kalevalaseura, Tampereen kaupunginkirjasto, Tampereen seudun työväenopisto, Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE, Lastenkulttuurikeskus Rulla, Mediamuseo Rupriikki, TR1 Taidehalli, Tampere-talo, Klubi, Telakka, Yleisradio, Sokos Hotels, Museokeskus Vapriikki, Sara Hildénin taidemuseo City of Tampere, Society of Finnish Composers, Ministry of Education and Culture, Finnish Music Foundation, Arts Promotion Centre Finland, Finnish Composers Sibelius Fund, Music Finland, Tampere Philharmonic Orchestra, Serlachius Museums, Galleria Himmelblau, Tampere Music Academy, Pirkanmaa Music Institute, Evangelical-Lutheran Parishes of Tampere, Tampere Art Museum, Kalevala Society, Tampere City Library, Adult Education Centre of Tampere Region, TAITE cultural education unit, Children’s culture centre Rulla, Rupriikki Media Museum, TR1 Kunsthalle, Tampere Hall, Klubi, Telakka, Finnish Broadcasting Company (YLE), Sokos Hotels, Vapriikki Museum Centre, Sara Hildén Art Museum

Finlaysoninkuja 6

Kuninka

Hämee

ankatu

npuisto

katu

Hämeen

atu

Kauppak

Puutarha

Aleksis

Puuvillatehtaankatu 2

FINLAYSONIN KIRKKO FINLAYSON CHURCH

atu

nankatu

Satakun

ninkatu

Finlayso

LASTENKULTTUURIKESKUS RULLA CHILDREN’S CULTURE CENTRE RULLA

Itäinenk

GALLERIA HIMMELBLAU

Kiven K

atu

atu Hämeenk

puisto

Rautati enkatu

RAUTATIEASEMA RAILWAY STATION

Åkerlundinkatu

Kalevantie

KLUBI

Lähteenkatu

Tullikamarinaukio 2

Tullikatu

Tullikamarinaukio 3

TELAKKA

Itsenäisyydenkatu

Tuomiokirkonkatu

TAMPEREEN TUOMIOKIRKKO TAMPERE CATHEDRAL

Pinninkatu

KESKUSTORI CITY CENTRE

Keskustori 4

atu

Hämeenk

VANHA KIRJASTOTALO OLD LIBRARY HOUSE

Väinö Linnan aukio 13

MEDIAMUSEO RUPRIIKKI RUPRIIKKI MEDIA MUSEUM

Satakun

nankatu

Väinö Linnan aukio 13

TR1 TAIDEHALLI & FINLAYSONIN VANHA TEHDAS TR1 ART HALL & FINLAYSON FACTORY

Finlaysoninkuja 9

Yliopistonkatu

Rautati enkatu

H p atan ään

Hämeen

valt

puisto

atie

Yliopistonkatu 55

TAMPERE-TALO TAMPERE HALL

Itsenäisyydenkatu 12-14

ntie

Kalevantie

Sam mon katu TAMPEREEN YLIOPPILASTEATTERI STUDENT THEATRE

Itsenäisyydenkatu

sko Tei

TAMPERING TAMPERING Kuuluu kaikkialle

14.5 klo 19 Landet som icke 채r, Pyynikinsali 20.-24.8 Tampering-festivaali

www.tampering.fi

Jean Sibelius 150-vuotta Taiteellinen johtaja Matti Hyรถkki KUOROKATSELMUS, YHTYELAULUKILPAILU KURSSEJA, KONSERTTEJA www.tamperemusicfestivals.fi/vocal

www.radioclassic.fi

Suomen klassisin radiokanava! Helsinki 92,9 MHz, Tampere 92,2 MHz, Turku 106,8 MHz, Oulu 99,6 MHz, Porvoo 90,8 MHz, Kuopio 94,8 MHz, Hyvinkää 103,4 MHz, Hämeenlinna 88,1 MHz, Jyväskylä 96,2 MHz, Lahti 107,4 MHz, Savonlinna 100,0 MHz, Raasepori 104,3 MHz, Valkeakoski 90,3 MHz

/RadioClassicFI