MTT ELO 2/2010 by Natural Resources Institute Finland (Luke)

2/2010

Maailma ilman maataloustukia?

s.6 Rauhalan kuvissa vallitsee luonto

s.14 Kyyti채 fosforille

s.17

Genomi kertoo yh채 enemm채n s.4

Pääkirjoitus

kuva: VEIKKO SOMERPURO

Sananvapauden suojassa Mediassa ja tutkimuslaitoksissa on tänä syksynä keskusteltu kiivaasti tutkijoiden sananvapaudesta ja tutkimuslaitosten viestintäpolitiikasta. Saako tutkija puhua tutkimustuloksistaan julkisuudessa? Milloin puhutaan yksityishenkilönä, milloin organisaation työntekijänä? Tutkijoiden sananvapautta rajoitettaessa liikutaan tulenaralla alueella, sillä tieteen vapaus ja riippumattomuus on yksi länsimaisen yhteiskunnan keskeisimpiä arvoja. Intressiristiriidat lisääntyvät sitä mukaa kun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen ja tilaustutkimusten määrä kasvaa. Toisaalta tutkimuslaitoksen on tänä päivänä saatava rahoittajia mukaan, koska julkisen rahoituksen määrä vähenee koko ajan. Joskus julkistettava tutkimus saattaa puhua toista kuin aikaisempi tulos tai olla punainen vaate rahoittajalle. Silloin käydään keskustelu, jossa periaatteet selvitetään. Loppupelissä

avoin viestintä kuitenkin kannattaa kaikkia osapuolia – niitäkin, jotka ovat pelänneet, että sahaavat altaan omaa oksaa. Mitä tämä kaikki tarkoittaa sektoritutkimuslaitoksen viestinnässä, jonka kautta suurin osa tutkimustuloksista julkistetaan tiedotteina ja lehtijuttuina? Onko edes mahdollista olla astumatta aina jonkun varpaille? Esimerkiksi tässä MTT ELO:ssa puhutaan luomutuotannosta, jota tukevia tutkimuksia on tehty useita. Emme väitä, että se olisi ainoa oikea tapa viljellä maata. Yhtenä juttuaiheenamme on, mitä tapahtuisi, jos maatalouden tukeminen loppuisi. Ehkäpä rasvaveron kannattajat harmistuvat lehden sivuilta löytyvästä tuloksesta, jonka mukaan kymmenen prosentin veronkorotus rasvaa sisältäville elintarvikkeille vähentäisi rasvan kulutusta vain puolisen prosenttia. Herättää varmasti keskustelua puolesta ja vastaan, mutta tutkimus näyttää suuntaa tässäkin. Viestintätyötä olisi mahdoton tehdä, jos emme luottaisi tutkijoihimme ja heidän tuloksiinsa. Tutkimuslaitos ei ole kone, joka luo virallisen ja yksituumaisen kantansa, vaan se koostuu ihmisistä, joilla on mielipiteitä. Syntyy mielenkiintoisia ja ajassa muuttuvia tutkimustuloksia – ihan kuten vapaassa tieteessä pitääkin. Ulla Jauhiainen päätoimittaja

MTT ELO asiakaslehti

2/2010

MTT ELO 2/2010 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 3. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu) Tilaukset: Tarja Lintula, MTT, puh. (03) 4188 2219 tai viestinta@mtt.fi

MTT ELO netissä: www.mtt.fi/elo Julkaisija: MTT, puh. (03) 41 881, etunimi.sukunimi@mtt.fi, www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, MTT Kannen kuva: Veikko Somerpuro Layout ja taitto: ID BBN Paino: Forssa Print Oy

Valmistettu Novatech Satin 135 ja Gloss 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Sisältö: Pääkirjoitus

Inspiraation lähteellä

Avoin viestintä kannattaa, tuumii Ulla Jauhiainen.

Oma maatila on osa taiteilija Osmo Rauhalan identiteettiä.

Sivu 2

Sivu 14

Genomit avautuvat

Ravinteet kiinni

Teknologian kehitys on vauhdittanut eläinten perimän tutkimusta.

MTT kehittää tehomenetelmiä fosforipäästöjen vähentämiseen.

Sivu 4

Sivu 17

Markkinahintaan

Ilmastopäästöt alas

Mitä tapahtuisi maataloudelle ja ruuan hinnalle ilman tukia?

Tutkimus pureutuu maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen lähteisiin.

Sivu 6

Sivu 18

Maailma muuttuu

Hoivaa ja työtä maalla

Globaalit megatrendit vaikuttavat myös suomalaisten ruokapöytään. Sivu 8

Saksalainen luomutila työllistää ja kouluttaa kehitysvammaisia. Sivu 20

Rikkaat aromit

Kolumni

Lyhyt mutta valoisa kesä saa suomalaisomenan maistumaan.

Matti Mäkelä arvostaa kulttuurista monimuotoisuutta.

Sivu 9

Sivu 22

Lypsyn aika

Väitöstutkimuksia

Keittiömestari Heikki Ahopellon kyytönmaitojuustoilla on kysyntää.

Sivu 23

Sivu 10

Ruista kautta aikojen Suomessa on syöty ruista jo tuhansien vuosien ajan. Sivu 13

s.10

kuva: TOMI LEPORINNE

Maitotaitoa Keniaan MTT on mukana kehittämässä Kenian rehu-maitoketjun turvallisuutta. Sivu 24

Lyhyesti Sivu 26

s.14 kuva: VEIKKO SOMERPURO

MTT ELO asiakaslehti

Genomit avautuvat

Teknologian kehitys on vienyt genomiikkatutkimusta nopeasti eteenpäin. Professori Kevin Shingfield ja tutkija Anu Sironen etsivät ratkaisuja kotieläinten terveys- ja tuotantoongelmiin DNA-molekyylien tasolta.

teksti: MINNA NURRO kuva: VEIKKO SOMERPURO

Pintaa syvemmälle Genomiikka etsii ratkaisuja kotieläinten terveys- ja tuotanto-ongelmiin niiden omasta perimästä. MTT aloitti eläinten geenikartoituksen pari vuosikymmentä sitten, jolloin tutkimuksen tavoitteena oli nopeuttaa eläinjalostusta. Nyt tutkijat pureutuvat yhä syvemmälle geenien ja ympäristön monitahoiseen vuorovaikutukseen.

MTT ELO asiakaslehti

enomiikka eli eliöiden perimän rakenteen selvittäminen on tieteenalana nuori. Se alkoi kehittyä 1980-luvun lopulla DNA:n monistamiseen soveltuvien menetelmien ja laitteiden kehittymisen myötä. MTT lähti tuolloin nopeasti mukaan eläinten genomin tutkimukseen. Alan uranuurtaja MTT:ssä, professori Johanna Vilkki kertoo, että työ alkoi 1990-luvun alussa geenikartoituksella ja alkiotutkimuksella. Kansainvälisessä yhteistyössä MTT on osallistunut mm. naudan, kanan ja sian perimän kartoitukseen. – Tutkimuksen tuloksena on tuotet-

Genomit avautuvat

Hyppivä geeni johdatti uusien arvoitusten jäljille tu valintamerkkejä, joiden avulla jalostaja voi poistaa haitallisia ominaisuuksia tai parantaa tuotteen laatua. Tulevaisuudessa eläinten jalostusarvo voidaan ennustaa aiempaa paljon nopeammin, Vilkki sanoo. Jättiharppauksia eteenpäin Viime vuosina genomiikka on edennyt jättiharppauksin teknologisen kehityksen siivittämänä. Kun vielä 1990-luvulla geenejä jäljitettiin kromosomeista melko epätarkkojen karttojen avulla, nyt käytössä on yhden emäsparin eroja tunnistavia SNP-merkkejä (single nucleotide polymorphism). Tärkeimpien kotieläinlajien perimän koko emäsjärjestys tunnetaan. – Satojen tuhansien tiheiden SNPmerkkien avulla pystytään laatimaan aiempaa tarkempia geenikarttoja. Uudet tehokkaat sekvensointityökalut mahdollistavat myös sen, että geenien erilaiset ilmenemismuodot kudoksissa voidaan selvittää samalla kertaa, Vilkki toteaa. Parempaa laatua ja terveyttä Perimän hienokartoituksen lisäksi MTT:ssä on ryhdytty tarkastelemaan geenien ja ympäristön monimutkaista vuorovaikutusta. Vilkin mukaan perimän tutkimus lähestyy nyt systeemibiologista näkemystä. Genomitutkijoita kiinnostavat sekä kotieläintuotteiden laadun että eläinten terveyden taustalla toimivat perimän mekanismit. MTT:n tutkimuskohteita ovat muun muassa nautojen hedelmällisyysongelmat ja utaretulehdus sekä kananmunan kuoren kestävyys. – Ne ovat asioita, jotka vaikuttavat eläinten tuotannolliseen kilpailukykyyn. Samat ongelmat esiintyvät kaikkialla Euroopassa, ja tutkimusta tehdään tiiviissä kansainvälisessä yhteistyössä, Vilkki huomauttaa. MTT on osallistunut esimerkiksi EU:n tutkimuksen 6. puiteohjelman SABRE-tut-

kimusohjelmaan, joka päättyy tänä syksynä. Jättimäisessä hankkeessa on yhteensä 33 eurooppalaista tutkimuslaitosta ja se koostuu kymmenestä tutkimuskokonaisuudesta. MTT:n tutkijat ovat olleet mukana SABRE:n kolmessa kokonaisuudessa: selvittämässä naudan tiinehtymiseen vaikuttavaa geenitoimintaa, utaretulehduksen patogeenialtistuksen vaikutusta geenitasolla sekä tuottamassa kananmunan kuoren kestävyyden parantamiseen tarkoitettuja valintamerkkejä. Molekyylien tasolla Geenitutkimuksen uusinta aluetta edustaa nutrigenomiikka: se selvittää solu- ja molekyylitasolla, miten ravitsemus muokkaa geenien toimintaa soluissa. Professori Kevin Shingfield MTT:stä huomauttaa, että näköpiirissä olevien sovellusten kirjo on laaja. – Nutrigenomiikan avulla voidaan tehostaa tuotantoa ja vähentää sen ympäristövaikutuksia sekä kohentaa eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi voidaan nostaa tuotteiden laatua, hän kuvailee. Shingfield kollegoineen tutkii nautojen ruokinnan muutosten vaikutusta niiden maitorasvasynteesiin. Tutkimuksen tavoitteena on parantaa maitorasvan laatua ja selvittää korkeatuottoisten lehmien hedelmällisyysongelmien taustalla toimivia mekanismeja. – Olemme tähän mennessä tehneet yhden kokeen eräällä mikroravinteella, ja analysoineet sen vaikutuksia lehmien maitorasvasynteesiin ja rasvan koostumukseen. Tutkimus voi auttaa ymmärtämään myös ihmisten rasva-aineenvaihduntaa, ja se on tarkoitus ulottaa myöhemmin muihinkin eläinlajeihin, Shingfield toteaa. Teknologian kehittymisestä huolimatta genomitutkimus on yhä hidasta työtä, ja valmiita tuloksia on odotettavissa vasta vuosien uurastuksen jälkeen.

Suomalaisilla yorkshire-karjuilla yleistyi 1990-luvulla nopeasti perinnöllinen siittiövika, joka aiheutti sioille hedelmättömyyttä. Tutkija Anu Sironen MTT:stä jäljitti siittiövian syyksi hyppivän geenin eli retroposonin ja kehitti testin, jonka avulla geenivirheen kantajat on karsittu sikapopulaatiosta. Tutkimus kuitenkin jatkuu. Hyppivä geeni oli tarrannut kiinni isoon ja monimutkaiseen spef2-geeniin, joka esiintyy kaikilla nisäkkäillä, myös ihmisellä. Spef2 säätelee siittiön hännän lisäksi elimistön monien muiden värekarvojen ja kudosten kehitystä. Sironen selvittää nyt spef2-geenin tuottamia proteiineja ja niiden toimintaa. Hiirimallilla on tarkoitus tutkia, mitä geenin hiljentäminen vaikuttaa hedelmällisyyteen ja esimerkiksi hengitysteihin. – Spef2-geeni on tärkeä tekijä lisääntymisessä, ja se voi auttaa myös muiden sairauksien synnyn jäljille. Geenin toiminnasta on vedettävissä vahvoja johtopäätöksiä myös ihmispuolelle, Sironen toteaa.

Kuva: YRJÖ TUUNANEN/MTT:n arkisto MTT ELO asiakaslehti

Markkinahintaan teksti: HANNU KASKINEN kuva: VEIKKO SOMERPURO/MTT:n arkisto

Jos maataloutta

EI TUETTAISI? Loppuisiko Suomesta maataloustuotanto, jos sitä ei tuettaisi? Mitkä maat voittaisivat, jos maailmankaupasta poistettaisiin suojatullit? Ajatusleikkiin ryhtyy kaksi maatalouspolitiikan professoria.

uomen maatalouden 4,3 miljardin euron liikevaihdosta tuli viime vuonna markkinoilta 57 prosenttia sekä kansallisina ja EU-tukina 43 prosenttia. Tukien summa oli 1,9 miljardia euroa. Liikevaihdosta 3,5 miljardia meni tuotantopanoksiin. Maataloustuloa eli korvausta omalle työlle ja pääomalle viljelijät hankkivat 0,845 miljardia euroa. – Jos maataloustuet lopetettaisiin koko maailmassa – ja teollisuus ja kauppa pitäisivät katteensa nykyisellään – maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat nousisivat. Tämä nostaisi elintarviketeollisuuden kustannuksia, mikä näkyisi kuluttajan ruokakorissa nopeasti, arvioi maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi MTT:stä. Kollega Helsingin yliopistosta eli professori Jukka Kola on samaa mieltä.

Maitoa heruisi yhä

Tullit suojaavat Eurooppaa

Maidontuotanto leikkautuisi Niemen mukaan yli neljänneksellä. Juustosta ja jäätelöstä tulisi lähes täysin tuontituotteita. Leipomot eivät kärsisi, koska leipä leivottaisiin yhä lähellä kuluttajia. Myllyt olisivat kuitenkin vaikeuksissa, ja jauhot tuotaisiin muualta. Kola tiivistää, että pohjoisissa luonnonoloissa kasvinviljely on heikoilla. Tilannetta voisi tosin muuttaa esimerkiksi vahva satsaus kotimaisen valkuaisraaka-aineen tuotantoon, huoltokyvyn parantamiseksi. – Suomessa maito on suhteellisesti kilpailukykyisin maataloustuote, ja lypsykarjatuotokset ovat maailman huippua. Enenevästi korostuu elintarviketuotannon kyky tuottaa lisäarvoa muun muassa terveysvaikutteisin tuottein, Kola miettii.

Ruokateollisuus kärsisi

Harva viljelijä pärjäisi

Niemi ei usko, että maataloustukien poisto lopettaisi Suomessa maataloustuotannon, mutta etenkin viljanviljely romahtaisi. Rehuviljaa viljeltäisiin vain sen verran, mitä ympäristölait vaatisivat lannanlevityksen takia. Kotieläintuotanto säilyisi osittain halvan tuontiviljan varassa. Sian- ja siipikarjanlihaa tuotettaisiin lähinnä Länsi- ja Etelä-Suomessa, lähellä satamia. Naudanlihantuotanto riittäisi noin puoleen kotimaan kulutuksesta. Pula kotimaisesta raaka-aineesta likimain lopettaisi jalostavan elintarviketeollisuuden. – Jotkut yritykset säilyisivät brändäämällä tuotteensa, sillä osa kuluttajista maksaisi enemmän kotimaisista elintarvikkeista, Niemi täsmentää.

Jyrki Niemi arvelee, että kovan markkinatalouden varaan joutuneista Suomen maataloustuottajista valtaosa menettäisi kaikki tulonsa. – Vaikka pellon hinta noin puolittuisi ja muut tuotantokustannukset alenisivat, silti tuotot jäisivät selvästi kustannuksia pienemmiksi. Konkurssit yleistyisivät. Myös Jukka Kola uskoo, että maan hinta alenisi suuresti, jos tuet poistuisivat. Viljelyä jatkaville olisi peltoa paremmin saatavilla, vaikka niiden sijainti haittaisi viljelyä. – Suomessa on tulevaisuudessa nykyistä harvempia maatiloja ja tuotantosuuntia, mutta keskittyneemmin, Kola povaa.

Maatalouskaupan vapauttaminen lisäisi merkittävästi tuontia EU-maihin muualta maailmasta. Varsinkin täkäläinen sokerin- ja lihantuotanto kärsisivät, koska tullit vaikuttavat niihin suuresti. EU näet suojelee jäsenmaidensa tuotantoa korkeilla tullimaksuilla. Niemi arvelee, että ainakin Brasilia, Argentiina ja Meksiko lisäisivät vientiään maailmanmarkkinoille. Kola näkee, että tullittomuudessa muut voittavat, mutta Eurooppa menettää. Kilpailukyvyltään heikko Suomi menettää erityisen paljon jo parissa vuodessa. – Suhteellinen kilpailukyky on tosin hitaasti muuttumassa, kun sään ääri-ilmiöt ovat lisääntymässä. Ilmastonmuutos voi kääntää asetelmat. Esimerkiksi Australian kaltainen nykyinen vahva tuotantoalue ei ole yhtä vahva jatkossa, Kola aprikoi. Hän päättelee, että ruuan maailmanmarkkinahintojen nousu pistää monet kuluttajat valitsemaan entistä edullisempia elintarvikkeita. Maailmanmitassa tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että talouskasvusta nauttineessa Kiinassa kasvisruokavalio ei monellakaan vaihtuisi lännen malliin liharuuaksi. Tässä ratkaisee toki tulojen ja hintojen suhteellinen kehitys. Lisäksi Kola on havainnut joko protektionistisen tai huoltokykyä painottavan ajattelun paluuta. Ruoka on perushyödyke, jonka saatavuus halutaan turvata.

MTT ELO asiakaslehti

Tukien uusi logiikka Jyrki Niemi sanoo, että EU:ssa maatalouskaupan vapauttamista ajavat vain Iso-Britannia, Tanska, Ruotsi ja Viro.

Markkinahintaan

– EU:ssa maatalouden suojelua on vähennetty asteittain, ja maatalouspolitiikan merkitys ruokamarkkinoilla pienenee. Tulevina vuosina ympäristö-, energia- ja ilmastonmuutospolitiikoilla ohjataan maataloustuotantoa, Niemi pohtii. Jukka Kola jatkaa, että EU-budjetista jo yli kymmenen prosenttia, eli lähes 16 miljardia euroa, on suunnattu maaseudun kehittämiseen. Puhdas maataloustuki on tänä vuonna noin 30 prosenttia eli lähes 44 miljardia euroa. – Perinteisiä maataloustukia on muokattu ja muokataan esimerkiksi maisema-, ympäristö- ja eläinten hyvinvointituiksi. Silti ne yhä kohdentuvat maatiloille, ja ne vaikuttavat myös maataloustuotantoon, Kola muistuttaa.

Kuluttaja maksaa aina. Maataloustuista luopuminen koko maailmassa nostaisi ruuan hintaa, koska ruuan raaka-aineiden kallistuminen nostaisi elintarviketeollisuuden tuotantokustannuksia.

MTT ELO asiakaslehti

Maailma muuttuu teksti: SARI TIIRO kuva: VEIKKO SOMERPURO

Ratkaiseeko raha? Professori Xavier Irz kollegoineen tutkii MTT:ssä, mikä ohjaa suomalaisten ruokatottumuksia ja miten käy ruokavalion terveellisyydelle. Voidaanko syömistä ohjata verotuksella?

arkkivero meillä jo on, mutta jos rasva ja suola pannaan verolle, mikä muuttuu suomalaisten ruokapöydässä? Ja tuleeko meistä terveempiä ja solakampia? Entä mitä koko elintarvikeketjussa tapahtuu, kun energian hinta nousee tai yhä useampi valitseekin lautaselleen luomua ja lähiruokaa? Tällaisiin kysymyksiin pureutuu parhaillaan professori Xavier Irz MTT:stä. Hän koordinoi tutkimushanketta, jossa analysoidaan globaalien megatrendien vaikutusta suomalaisten ruokavalioon ja koko elintarvikeketjuun. Hanke on osa MTT:n Hyvinvointia ruuasta -tutkimusohjelmaa. Näkökulma leveäksi Irz kollegoineen kehittää malleja, jotka kuvaisivat, miten tuotannontekijöiden hinnanmuutokset vaikuttavat elintarvikkeiden kuluttajahintoihin ja miten muutokset

MTT ELO asiakaslehti

kuluttajahinnoissa puolestaan vaikuttavat elintarvikkeiden kysyntään. – MTT:ssä on aiemmin tutkittu näitä samoja kysymyksiä funktionaalisten elintarvikkeiden näkökulmasta. Nyt tarkastelemme suomalaisten ruokavaliota ja elintarvikkeiden kulutusta laajasti, Irz kertoo. Näkökulman laajentaminen palvelee hänen mukaansa paitsi elintarvikeketjun toimijoita myös kansanterveydestä käytävää keskustelua. – Vaikka suomalaisten ruokavalio onkin muuttunut muutamassa vuosikymmenessä huomattavasti ja terveyden kannalta parempaan suuntaan, meille on tullut uusia huolenaiheita kuten lihavuus ja kakkostyypin diabetes. Tutkimuksemme tuottaa luotettavaa tietoa siitä, miten hinta ohjaa suomalaisten ruokavalintoja. Sivuvaikutuksia Tähän mennessä Irz on havainnut, että

rasvaveron kannattajat pettyisivät. – Kymmenen prosentin veronkorotus rasvaisille ja rasvaa sisältäville sokerisille elintarvikkeille vähentäisi rasvan kokonaiskulutusta vain puolisen prosenttia. Korotuksen pitäisi olla todella merkittävä. Elintarvikkeiden arvonlisäveromuutoksilla näyttäisi muutoinkin olevan vain vähäinen vaikutus suomalaisten ruokavalion terveellisyyteen. Paljon käytettyjen elintarvikkeiden hinnanmuutokset nimittäin aiheuttaisivat ”sivuvaikutuksia”, jotka puolestaan heikentäisivät ruokavalion ravitsemuksellista laatua. – Jos rasvavero nostaisi rasvaisten ruokien hintaa, myös vihannesten ja hedelmien kysyntä saattaisi laskea. Tämä taas ei olisi terveyden kannalta tavoiteltava tulos. – Kaikki kulutusmuutokset eivät kuitenkaan ole sidoksissa hintaan, ja siksi aiommekin analysoida myös joidenkin terveellisiksi miellettyjen tuoteryhmien kysynnän kehitystä, Irz lisää.

Rikkaat aromit teksti: MARJATTA SIHVONEN kuva: YRJÖ TUUNANEN/MTT:n arkisto

Xavier Irz tausta: • Kotoisin Ranskan maaseudulta • Kiinnostunut biologiasta ja maatalouteen liittyvistä taloudellisista kysymyksistä • Tohtoriksi Minnesotan yliopistossa 2000 aiheenaan maatalouden merkitys erityisesti kehittyvien maiden talous kehityksessä ura: • Tutkijaksi MTT:hen 2008 • Sitä ennen työskenteli neuvonantajana Britannian elintarvikevirastossa Lontoossa sekä opettajana ja tutkijana mm. Britanniassa ja Tunisiassa perhe: Suomenruotsalainen vaimo, johon tutustui Minnesotassa, ja kaksi lasta erityistä: Hämmästelee suomalaisessa ruoka-kaupassa valmiiksi marinoitua lihaa, terveysväittämien paljoutta ja kevyttuotteiden määrää. ”Alkaa olla vaikea löytää elintarvikkeita, varsinkin maitotuotteita, jotka olisivat ei-kevyttuotteita.”

Melkoisen mutkikasta tuo ruokakaupan kuluttajakoreografia... Ymmärrämme siitä enemmän vuoden 2012 lopussa, kun tutkimushankkeen tulokset valmistuvat.

Maailman pohjoisimmat omenat MTT:n hedelmätarhoilla Piikkiössä on jalostettu maailman pohjoisimpia omenia jo 50 vuotta. Ammattimaista omenanviljelyä ei harjoiteta muualla näin pohjoisilla leveysasteilla. Maukkaat hedelmät ja vähäinen kasvinsuojeluaineiden käyttö tekevät pohjoisista omenista ainutlaatuisia. Suomalainen omena kypsyy lyhyen kesän aikana. Säteilysummana mitattuna se saa kuitenkin auringon valoa yhtä paljon kuin keskieurooppalaiset toverinsa. – Lisäksi meillä tuotteiden jälkikypsytys tehdään normaalivarastossa, jossa aromit edelleen rikastuvat, kertoo professori Risto Tahvonen MTT:stä. Lyhyen kesän aromi Kasvuolot ja tuontiomeniin verrattuna erilainen varastointi antavat suomalaiselle omenalle oman makunsa. Samoista syistä niihin kehittyy runsaasti C-vitamiinia. Professori Tahvonen kehottaakin nauttimaan suomalaista omenaa paljon ja kuorineen. – Tuontiomenia en mielelläni tällä tavoin syö, mutta meillä tämä on mahdollista siksi, että suomalaisilla omenatarhoilla kasvinsuojelun tarve on vähäistä etelän hedelmiin verrattuna.

Talvenkestävyys haaste Toisen maailmansodan aikana Suomen hedelmänviljely koki ankaran takaiskun, sillä suuri osa omenapuista kuoli sotatalvien kovissa pakkasissa. Tahvonen kertoo, että omenapuiden talvenkestävyys on yhä jalostustyön suurin haaste. – Lisäksi parannamme hedelmien laatua, kuten kokoa, makua ja kauppakestävyyttä sekä puun viljelyominaisuuksia. Viime vuosikymmenen jalostuksessa on haettu lisäksi ruvenkestäviä jalosteita kemiallisen torjunnan vähentämiseksi. Tulevaisuuden omenanjalostuksen ja lajikevalinnan on Tahvosen mukaan keskityttävä ilmastonmuutokseen. Kasvukausi pitenee alkupäästä ja pimeät, lämpimät syksyt antavat aikaa talveentumiseen. Myös satunnaisia kovia pakkastalvia tullee Suomeen jatkossakin. – Ilmastonmuutoksen haasteisiin on vastattava seuraavan 20–30 vuoden aikana, jolloin nykyisestä poikkeavat kasvuolot ovat arkipäivää, Tahvonen arvioi.

Globaaleja megatrendejä ovat mm: Energian ja raaka-aineiden hinnannousu, teknologinen kehitys, ilmaston lämpeneminen ja kuluttajien terveys- ja ympäristötietoisuus.

Megatrendit ruokalautasella: Sisältö samankaltaistuu ja kansalliset erot vähenevät. Suomalaisten aiemmin ravitsemuksellisesti heikkolaatuiseksi arvioitu ruokavalio on parantunut selvästi kun taas eteläeurooppalaiset ovat siirtyneet terveellisenä pidetystä välimerellisestä ruokavaliosta ravitsemuksellisesti huonompaan suuntaan.

MTT ELO asiakaslehti

Lypsyn aika – Kyytönmaito sopii erityisen hyvin juustontekoon, sillä se juustoutuu helposti. Alkuperäiskarjan tuotteissa on lisäksi vahva kulttuurihistoriallinen arvo, Heikki Ahopelto toteaa.

teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: TOMI LEPORINNE

Kyytönmaito jalostuu herkkujuustoiksi Keittiömestari Heikki Ahopelto toteutti tänä syksynä pitkäaikaisen haaveensa ja avasi oman juustolan Orivedelle, lähelle Tamperetta. Hänen kehittämässään Armas-tuoteperheessä yhdistyvät ihanteellinen raaka-aine, paikallisten pientuottajien yhteistyö sekä maatiaisrodun suojelu. Ahopellon kehittämän Armas-tuoteperheen juustot on valmistettu itäsuomenkarjan eli kyyttöjen maidosta. Perheeseen kuuluvat kittikuorinen Armas, Savu-Armas, brie-tyyppinen valkohomejuusto Juhana ja cheddar-tyyppinen Eemeli. Valkohomejuusto Kalevaa tehdään toisen alkuperäisrodun eli lapinlehmän maidosta. Oman juustolan avaaminen oli huippukokille askel juuston tekijöiden rinkiin valmistuttajan ja tuoteperheen kokoajan roolista. Ahopelto puhuu mielellään taitajista Armas-juustojen taustalla: kyytönmaito tulee pääosin Pentti Ukkosen tilalta Ruovedeltä, ja juustoja ovat valmistaneet Peter Dörig Mouhijärven Herkkujuustolasta ja Pirkko Heikkilä Pälkäneeltä. Kaikki ovat Tampereen ympäristöstä. Vain lapinlehmänmaito tulee hieman kauempaa, Harri Toikalta Haminasta. – Pirkko on vähentämässä työntekoa, joten siirryn tavallaan hänen tilalleen. Hän myös tukee tässä alkuvaiheessa asiantuntemuksellaan, kertoo tunnettujen tamperelaisravintoloiden Näsinneulan ja Masuunin entinen keittiömestari.

Tässä on kyse optimoinnista, ei maksimoinnista. Ajatuksena on tehdä kyytönmaidosta juuri sitä, mihin se parhaiten soveltuu. Oriveden juustolamyymälästä saa tulevaisuudessa juustojen lisäksi ehkä jäätelöä sekä jogurttia ja muita hapanmaitotuotteita. Kokemuksen kautta tullutta tietoutta Ahopelto levittää eteenpäin. Hän esimerkiksi avustaa yhdessä MTT:n erikoistutkijan Juha Kantasen kanssa vastaavanlaisen tuottajaryppään syntymistä Kainuuseen. Hyvin juustoutuvaa

Kuin kuumille kiville Armas-juustoja on valmistettu jo yli viisi vuotta. Erikoistuotteiden menekki on ollut hyvä, ja Ahopelto arvioi, että viisinkertainenkaan määrä ei riittäisi kattamaan kysyntää. Armas-juustoja saa Pirkanmaan lisäksi vain Helsingistä ja Raumalta. – Ehkä parin vuoden päästä ostan jo kaiken Pentin tilan maidon eli 100 000 litraa vuodessa. Se olisi noin kaksi kertaa nykyinen määrä. Kolmanneksen tuotteista tekisin itse, kolmanneksen valmistaisi Peter ja kolmanneksen joku muu, Ahopelto miettii. – Siitä ei ole enää tarkoitus laajentaa.

Kyytönmaidossa on ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka vanha kansa hyvin tunsi. – Kyytönmaito on erityisen sopivaa juustontekoon, koska se juustoutuu helposti. Myös saanti on hyvä, sillä jos normaalisti kymmenestä litrasta maitoa saa kilon juustoa, kyytönmaidosta saa kilon ja sata grammaa, Heikki Ahopelto kuvailee. MTT:n tuoreessa vertailussa havaittiin, että kyyttöjen raakamaidossa on lievästi korkeammat rasva-, proteiini- ja laktoosipitoisuudet kuin ayrshire-lehmien raakamaidossa. Juustonkeitossa kyytön maidon juoksettuma oli kiinteämpi, hera kirkkaampi ja juoksettumisaika puolta lyhyempi. Kaikki ovat juustonteossa haluttuja ominaisuuksia. Vertailututkimuksen mukaan kyytönmaito soveltuu erittäin hyvin myös viilin ja jogurttien valmistukseen, sillä tuotteet MTT ELO asiakaslehti

Lypsyn aika

ovat kiinteitä ja rakenne näyttää hyvältä. – Alkuperäiskarjan tuotteissa on lisäksi vahva kulttuurihistoriallinen arvo mukana. Kyytöt ovat olleet suomalaisten kanssa vaikeina aikoina. Ukkosen Pentin sanoin: kyytönmaidolla on sotakorvausten aikakin jaksettu, juttelee Ahopelto. Maun puolesta hän ei halua mollata muitakaan rotuja. Kaikki tinkimaito on hyvää: lapsuudenkesinä naapuritilalta haettu ayrshire-maito ja siitä tehty viili ovat iäksi tallentuneet mukaviin makumuistoihin. Miksi niitä ei lypsetä… Ahopellon kiinnostus kyyttöihin syttyi, kun hän tapasi ihmisiä, jotka kasvattivat maatiaiskarjaa. Hän oli kuullut maidon hyvistä juustoutumisominaisuuksista ja ihmetteli, miksi maisemanhoitotöissä olleita kyyttöjä ei lypsetä. – Sitten kyselin ja etsin tilaa, jolla lypsettäisiin, ja sain Pentti Ukkosen numeron. Otin yhteyttä, ja pari viikkoa soitosta jo haimme hänelle suoramyyntikiintiötä. Tällä hetkellä Ukkosen tilalla on lypsäviä kyyttöjä 17. Puolet niiden maitomäärästä ostetaan Armas-juustojen raakaaineeksi. Osa maidosta tulee Ahlmanin ammattiopiston navetalta Tampereelta. Ensimmäinen kyytönmaitojuusto Juhana valmistui 2005. – Kysyin Mouhijärven herkkujuustolan Peter Dörigiltä, voisiko hän tehdä erityisjuustoa. Vastaus oli kyllä, kunhan juusto on valkohomejuustoa ja maidon vähimmäismäärä 300 litraa. Niinpä se 300 litran erä kulki Mouhijärvelle komeasti 15 000 litran meijeriautolla, joka oli vuokrattu Osuuskunta Länsi-Maidolta. Vähitellen syntyivät muutkin Armasperheen juustot. Maitoa niihin kuluu vuosittain noin 50 000 litraa. Armas-tuotemerkkiä hallitsee Ahopellon oma yritys, jonka hän perusti vuonna 2007.

MTT ELO asiakaslehti

kuva: VEIKKO SOMERPURO/MTT:n arkisto

Lähiruoasta tunnustusta Ahopelto tunnetaan lähiruoka-aatteen pioneerina. Särkänniemessä sijaitsevan Näsinneula-ravintolan keittiömestarina hänellä oli mahdollisuus luoda omaa, luontaista linjaansa heti ravintolakoulun jälkeen, 1990-luvun puolesta välistä lähtien. – Aloitin urani vähän poikkeuksellisesti latvasta puuhun -tyyliin. Noviisi keittiömestarina taisi vähän kummeksuttaa ihmisiä. Yhtä lailla lähiruoka-asia hymyilytti vielä 1990-luvun loppupuolella. Mutta vahva paikallisuus nousi samalla kun kehityin ruuanlaittajana. Se oli hienoa aikaa! Keittiömestari Ahopellon periaatteena on, että ruokalista tehdään sen mukaan, missä ollaan ja mikä kausi vuodesta on menossa. Toki hän muistaa intoilleensa lähiruuasta jo ennen kuin tiesi mitään ruuanlaitosta: – Ihailin äärettömästi, jos ainekset oli haettu omasta pihasta tai naapurista. Lähiruuasta tuli vuosien mittaan oleellinen osa Näsinneulan toimintatapaa. Raaka-aineet lisääntyivät ja niiden laatu parani. Oli syntynyt luottamussuhde ostajan ja tuottajien välille, jolloin toiveitakin saattoi luontevasti esittää. Vuonna 2005 Näsinneula sai Hyvää Suomesta -ravintolatunnuksen ja eurooppalaisten kokkien Euro-Toques -järjestön kilven. – Yhtäkkiä me olimme esillä kaikkialla. Meille sanottiin, että hienoa, kun teette näin. Itse ihmettelimme, että mitä nyt, tätähän me olemme tehneet koko ajan.

Sirkeä ja terve rotu Kyyttö eli itäsuomenkarjan lehmä kuuluu Suomen vanhoihin maatiaisrotuihin. Tyypillisiltä ominaisuuksiltaan se on ketterä, terve ja sitkeä. Rotu oli kuitenkin vähällä kuolla sukupuuttoon 1980-luvulla, kun runsaslypsyisemmät ayrshire- ja holstein-rodut syrjäyttivät alkuperäisrodut. Vähimmillään kyyttöjä oli Suomessa vain 40. Nykyisin itäsuomenlehmiä on runsaat 500. Rotua elvytettiin Sukevan vankilan avo-osaston maatilalla Sonkajärvellä. Avovankilaosaston toiminnan loputtua säilytyskarja siirrettiin Ahlmanin ammattiopistolle Tampereelle ja Kainuun ammattiopistolle Kajaaniin. MTT on tärkeä toimija kyyttöjen suojelussa. Se on esimerkiksi koonnut alkuperäiskarjan ja erityisesti itäsuomenkarjan alkioita geenipankkiin. Uusimmassa, Suomen kulttuurirahaston rahoittamassa hankkeessa MTT etsii alkuperäiskarjalle hyötykäyttöä tuotteistamisen kautta. Kyyttörotu on ainutlaatuinen myös alkuperäiskarjojen joukossa. – 35 pohjoismaalaisen, baltialaisen ja puolalaisen nautarodun vertailussa selvisi, että itäsuomenkarjalla on suurin geneettinen suojeluarvo. Sen sukupuutto kaventaisi pohjoiseurooppalaisen nautakarjan geneettistä vaihtelua enemmän kuin minkään muun rodun katoaminen, sanoo erikoistutkija Juha Kantanen MTT:stä.

Ruista kautta aikojen

Juuriaan myöten suomalainen Tuskin mikään muu vilja maistuu suomalaisen suussa yhtä kotoisalta kuin ruis. Eikä ihme, yltäväthän ensimmäiset merkit rukiista Suomessa tuhansien vuosien taakse. Kun seuraavan kerran haukkaat ruisleipää, tunnet suussasi saman maun, jonka jo esi-esi-esi-esivanhempasi oppivat tuntemaan vuosituhansia sitten. Kuulostaako uskomattomalta? Totta se kuitenkin on, vakuuttaa erikoistutkija Hannu Ahokas MTT:stä. Hänen mukaansa suomalaiset löysivät rukiin jo 4 000 vuotta sitten. Tehdään pieni aikamatka: 2 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua elettiin Suomessa asbestikeramiikan aikakautta. Astiat tehtiin puusta, tuohesta ja savesta, kuten oli tehty viimeiset pari tuhatta vuotta. Esinekulttuurin huippua edusti kivestä hiottu vasarakirves. Maanviljelys otti ensi askeliaan perinteisten pyyntielinkeinojen, paimentolaisuuden ja keräilyn rinnalla. Ja joillakin Suomen harjuilla kaskeen kylvettiin ensimmäiset rukiinjyvät. Ulkonäöltään kivikautinen ruis muistutti nykyaikaista jälkeläistään, mutta erojakin oli. – Viljaruis kehittyi rikkarukiista, jonka tähkä hajoaa ja varisee tuleennuttuaan, Ahokas kertoo. Pyyntimiehen eväs Esihistorialliset viljelijät kaskesivat ja kytösivät maitaan parantaakseen niiden ravinteikkuutta. Paloviljely tuhosi vähän kerrassaan rikkarukiin siemenet niin, että 1700-luvulle tultaessa rukiin rikkamuoto oli jo lähestulkoon hävinnyt. Pohjoisia olosuhteita kestävänä ruis levisi Skandinaviaankin, mutta syystä tai toisesta vain suomalaiset tuntuivat tykästyneen sen makuun. Pohjoisista kansoista vain suomalaiset syövät ruisleipää, julkaisi ruotsalainen historioitsija Olaus Magnus jo vuonna 1555 ”Pohjoisten kansojen historiassa”.

– Näkkileivän esikuva oli täysin suomalainen keksintö. Kuivat, ohuet ruisleivät leivottiin alun perin kontin pohjan kokoisiksi. Pitkään säilyvinä ja keveinä niitä oli kätevä ottaa mukaan retkille, Ahokas kuvailee

teksti: MARIA LATOKARTANO kuva: JII ROIKONEN

Lyhdeauma talvivarastona Vielä 1700-luvulla palomaassa viljelty ja riihetetty siemenruis oli Suomelle merkittävä vientituote, jota hyvinä vuosina vietiin miljoonia kiloja Venäjälle, Ruotsiin ja muualle Eurooppaan. – Ruotsalainen tiedemies Ulrik Rudenschöld mainitsi Päijät-Hämeessä matkaillessaan, että rahvas syö täällä puhdasta ruista vain juhlapäivinä. Arkena syötiin viljan jatkeena jauhettua olkea ja pettua, jotta jyvää saataisiin mahdollisimman paljon myyntiin, Ahokas sanoo. Ahokkaan mukaan kaikkia lyhteitä ei välttämättä puitu syksyllä. Sen sijaan kuhilaissa kuivatut lyhteet säilytettiin talven yli peltoaukeille kootuissa aumoissa. – Lyhteet aseteltiin viistoon niin, että jyvät jäivät auman sisäpuolelle ja vesi valui pois ulkopintaa pitkin. Jäniksiltä ja kotieläimiltä se suojattiin rakentamalla ympärille aitaus. Aumassa rukiin kerrotaan enimmillään säilyttäneen itävyyttään 15 vuotta.

Auma Juureksista tai viljalyhteistä koottu kumpu ulkosäilytystä varten Kaskeaminen Metsän muuttaminen pelloksi hakkaamalla ja polttamalla puusto Kontti Koivun tuohesta valmistettu reppu Kuhilas Viljalyhteistä koottu holvimainen rakennelma viljan ulkosäilytystä varten Lyhde Viljan korsista koottu nippu Pettu Ravinnoksi käytettyä männyn kuorikerrosta Riihettäminen Viljan kuivaaminen uunin lämmössä riihessä

MTT ELO asiakaslehti

Inspiraation lähteellä teksti: MINNA NURRO

kuvat: VEIKKO SOMERPURO

Halu ymmärtää

Taiteilija Osmo Rauhalan työt ovat äärimmilleen kiteytettyjä ja analyyttisiä huomioita maailmasta, mutta samalla ne viestivät sanomaansa suurella tunteella. Sama älyn ja intohimon liitto kuuluu taiteilijan puheesta, kun hän kertoo toisesta elämäntyöstään, luomuviljelystä.

smo Rauhala on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä kuvataiteilijoita. Hänen maalauksissaan esiintyy usein eläimiä ja erilaisia luonnonilmiöitä, sen sijaan ihmishahmoja niissä ei juuri näy. Taiteilija käyttää materiaalinaan myös mikroskooppi- ja satelliittikuvia sekä kieputtaa töissään niin DNA-molekyylejä kuin avaruuden teoreettisia madonreikiä. Katsojalle kuvista välittyy halu ymmärtää ja kunnioittaa luontoa. Sama aihepiiri näkyy myös Rauhalan viime vuosien suururakassa, Sastamalassa sijaitsevan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon alttarimaalauksissa. Rauhala työsti keskiaikaisen kivikirkon alttarimaalauksia kesät 2006–2009. Alkuperäiset maalaukset sekä kirkon puinen sisustus tuhoutuivat tuhopoltossa vuonna 1997. Luomiskertomuksesta ja syntiinlankeemuksesta kertovissa alttarimaalauksissa jopa Aatami ja Eeva ovat eläimiä – norsuja. Siksi, että luonnossa norsunaaras houkuttelee urosta parittelemaan tarjoamalla tälle hedelmiä. Kaaosteoria viitoitti tien Rauhala on ilmaissut itseään kuvilla koulupojasta lähtien – ensimmäiset maalauksensa hän teki 12-vuotiaana ”isän van-

MTT ELO asiakaslehti

Inspiraation lähteellä

Osmo Rauhala: Matter–Antimatter, 2004

hoilla miranoleilla” ja voitti 14-vuotiaana alueellisen piirustuskilpailun. Lukion jälkeen tie vei kuitenkin ensin Turun yliopistoon opiskelemaan historiaa ja taloustiedettä, ja vasta sieltä valmistuttuaan hän lähti opiskelemaan kuvataiteita Helsinkiin. – Halusin selvittää, miten muutoin todellisuus toimii kuin positivististen tieteiden selittämänä. Jo muutaman kuukauden kuluttua tajusin, että tämä on minun työtäni, Rauhala muistelee. Eläimet ovat esiintyneet Osmo Rauhalan kuvissa jo kouluvuosista lähtien. Oma tyyli ja kuvasto löytyivät lopullisesti hänen opiskellessaan New Yorkissa 1980-luvun lopulla. – Selkeä muutos oli se, kun eräs opettaja määräsi ensimmäiseksi tenttikirjaksi James Gleickin hiljattain ilmestyneen teoksen kaaosteoriasta. Se teki minuun suuren vaikutuksen, Rauhala kertoo. Herätys New Yorkissa Toinen tärkeä osa Osmo Rauhalan elämää ja identiteettiä on maanviljely. Hän on viljellyt kotitilaansa Nokian Siurossa 17-vuotiaasta lähtien, jo ennen kuin hänestä tuli taiteilija. – Maanviljelyssä ja taiteessa on paljon samaa: työ on syklistä ja itsenäistä, ja sen tulokset ovat konkreettisesti nähtävissä. Lisäksi kumpikin on jossain määrin riippuvaista valosta ja säästä, hän kuvailee. Luomutuotannolle Rauhala syttyi kuitenkin vasta kaukana kotoa. – New Yorkissa opiskellessani kotimme lähelle alkoi ilmestyä pieniä luomuruokakauppoja, joissa oli aina jonoa. Nyt pikkukaupoista on kasvanut jo satoja tavarataloja käsittävä ketju. Kysynnän

ja tarjonnan laki ohjasi luomun kehitystä siellä, hän toteaa. Rauhala siirsi omat peltonsa luomutuotantoon pari vuosikymmentä sitten. Sadan hehtaarin alalla kasvaa tätä nykyä luomuviljaa ja -mustaherukkaa sekä luomunurmea lammaskatraan evääksi. Vuosituhannen vaihteessa tila oli mukana MTT:n tutkimuksessa, jossa selvitettiin luomupeltojen typpitaseita ja ravinnepäästöjä. Vaikutukset arveluttavat Rauhalan luomuherätyksen taustalla vaikutti myös huoli ympäristön tilasta ja omasta työterveydestä. – Ihmisellä täytyy olla jonkinlainen visio siitä, että työ kestää tulevaisuudessakin. Maata pitää viljellä niin, että se antaa satoa vielä satojen vuosienkin päästä, hän tiivistää. Maataloudessa käytettävät kemikaalit ja niiden vaikutukset luontoon ja ihmiseen arveluttivat Rauhalaa jo nuorena. Hän huomauttaa, että kemikaaleja on käytetty ruuantuotannossa historiallisesti tarkasteltuna vasta vähän aikaa, eikä niiden epigeneettisistä vaikutuksista ole tietoa. Epigeneettisillä tekijöillä tarkoitetaan solusukupolvesta toiseen periytyviä säätelytekijöitä, jotka eivät varsinaisesti muuta DNA:ta ja periydy ”perinteiseen” tapaan. Silti ne vaikuttavat myös uuden sukupolven geenien toimintaan. – Sama epävarmuus pätee muuntogeenisiin organismeihin. En vastusta GMOteknologiaa sinänsä, mutta mielestäni ei ole vielä osoitettu, että sen seuraamukset hallitaan. GMO-tutkimus pitäisi siksi pitää laboratorion sisäpuolella, Rauhala sanoo.

Osmo Rauhala syntynyt: 1957 asuu: Nokian Siurossa ja New Yorkissa perhe: vaimo Minttu Loukola sekä lapset Onni ja Liisa taideopinnot: Vapaa taidekoulu, Helsinki 1981–82, Kuvataideakatemia, Helsinki 1982–87, School of Visual Arts, New York 1988–90, New York University, School of Education 1998– viimeisimpiä näyttelyitä: ”Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen: Tyrvään Pyhän Olavin kirkon luonnokset”, Kansallismuseo, Helsinki 2010. ”The Origin of Understanding”, Museum Arte Moderne, Rio de Janeiro, Brasilia 2009. “Nature Interrupted”, Chelsea Art Museum, New York, USA ja “The Birth of Consciousness”, Karsh Masson Gallery, Ottawa, Kanada 2008. “Before the Horizon was Broken”, Groninger Museum, Hollanti 2007 seuraavat näyttelyt: Kiasma, Helsinki 2012 ja MASS MoCA, Massachusetts 2012

MTT ELO asiakaslehti

Inspiraation lähteellä

Maanviljely ja taide muodostavat Rauhalan identiteetin peruspilarit. – Niissä on paljon samaa: työn syklisyys ja itsenäisyys sekä riippuvuus valosta, hän pohtii.

Asenteet muuttuneet

Lisää painoarvoa luomulle

Suomen peltopinta-alasta noin seitsemän prosenttia on luonnonmukaisessa tuotannossa, ja luomutuotteiden markkinaosuus vähittäiskaupassa on vähän yli prosentti. Luomun kasvu Suomessa on ollut hidasta, mutta kasvua kuitenkin. Suurin muutos lienee tapahtunut tuottajien asenteissa. – On ilahduttavaa, että viljelijät ovat alkaneet nähdä luomun modernina työkaluna eikä paluuna kivikauteen, Rauhala huomauttaa. Hän arvelee, että syyt luomun hitaaseen kasvuun Suomessa ovat moninaiset. – Viljelijät ovat tottuneet ottamaan ylhäältä tulevat käskyt ja ohjeet nöyrästi vastaan, eivätkä näe omia mahdollisuuksiaan. Kemian- ja koneteollisuudella on merkittävät taloudelliset edut puolustettavinaan maataloudessa. Lisäksi suomalainen elintarviketeollisuus ja -kauppa ovat erittäin keskittyneitä, minkä takia todellista kilpailua ei ole, hän analysoi.

Rauhala arvelee, että luomutuotannon avulla suomalaisella elintarvikesektorilla olisi hyvät mahdollisuudet kasvattaa kansantaloudellista painoarvoaan. Hänen visionsa perustuu näkemykseen, että luomutuotteille on maailmalla runsaasti kysyntää. – Luomutuotannon kasvulla olisi positiivinen vaikutus kansantalouteen kahdella tapaa: tuontikemikaalien ja -energian käytön vähentäminen säästäisi tuontipanoksia ja pitkälle jalostettujen luomutuotteiden viennin lisääntyminen kasvattaisi vientituloja. Luomuun keskittyminen olisi teollisuudelle kannattavampaa kuin viedä bulkkia Venäjälle, hän huomauttaa. Rauhala näkee luomutuotannon lisäämisellä myös muita mittavia höytyjä: muun muassa Itämeren ja sisävesien tila kohenisi, maan huoltovarmuus nousisi ja maatilojen työterveys ja kannattavuus paranisivat. – Luomutuotannon lisäämisellä olisi monta etua. Minun on vaikea nähdä, miksi sitä ei voitaisi ottaa maatalouden pääsuunnaksi, hän toteaa.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon alttarimaalauksissa Rauhala on kuvannut Aatamin ja Eevan norsuiksi. Käärmeensilmäinen kasvi edustaa pahaa.

MTT ELO asiakaslehti

Ravinteet kiinni

TEHOPESU

teksti: MARJATTA SIHVONEN kuva: TAPIO TUOMELA

Professori Eila Turtola kulkee MTT:n koepelloilla suurin odotuksin. Turtolan ryhmän laboratoriotutkimukset aktiivisista vesienpuhdistusmenetelmistä ovat antaneet lupaavia tuloksia, ja käytännön sovelluksista odotetaan apua fosforista pahiten kärsiville vesistöille. – Nyt pääsemme kokeilemaan tehopuhdistintamme pelloilla. Raemainen, rautaa ja kalsiumia sisältävä materiaali sitoo veteen liuennutta fosforia tehokkaasti laboratoriossa, mutta sen on toimittava myös luonnon vaihtelevissa oloissa, talvella ja äkillisissä tulvissa, Turtola kertoo. Tehopuhdistin parantaisi vesistöjen tilaa alueilla, joilla pintamaan fosforipitoisuus on korkea, sekä pistemäisten kuormittajien, kuten hevostarhojen läheisyydessä. Liukoisen fosforin lisäksi MTT:ssä tutkitaan keinoja, joilla voidaan vähentää peltojen eroosiossa vesistöihin kulkeutuvaa fosforia. Eroosiota on saatu hillittyä merkittävästi levittämällä pelloille mm. maahiukkasia sitovaa kipsiä. Hankkeet kuuluvat MTT:n Vesistöystävällinen maatalous -tutkimusohjelmaan. Direktiivi velvoittaa Suomessa pelloilta kulkeutuva fosfori rehevöittää erityisesti Saaristomerta ja Lounais-Suomen viljelyalueiden jokia ja järviä. Ravinnevalumia vähentäville tehomenetelmille on kysyntää myös muualla Euroopassa, sillä EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää jäsenvaltioilta vesistöjen hyvää ekologista tilaa vuoteen 2027 mennessä. Eila Turtola on tyytyväinen teknologian edistysaskeliin, mutta katsoo jo kauas tulevaisuuteen, jossa maatalous toimii pitkälti kierrätysravinteilla. – Yhteiskuntaamme ei ole suunniteltu ravinteiden kierron näkökulmasta. Ravinnekierrot on kuitenkin syytä saada nykyistä paljon hallitummiksi, sillä hyvään satota-

Vaatimattoman näköinen tehopuhdistin kiinnosti kansainvälistä tutkijakuntaa, joka osallistui kesällä 2010 Jokioisilla pidettyyn konferenssiin.

soon on jatkossa päästävä nykyistä pienemmillä tuotantopanoksilla.

– Ihmisenkin tuottamat ravinteet kannattaa viedä sinne, missä niistä on hyötyä kasveille.

Liikalihava ravinnekierto Maatalouden tehostuessa Suomen kasvija eläintuotantotilat ovat eriytyneet maantieteellisesti. Lantaa kertyy liikaa eläintilojen lähelle, kasvintuotantotiloilla taas käytetään kemiallisia lannoitteita. Lisäksi Suomen fosforilannoitussuositukset ovat Turtolan mukaan olleet hieman ylimitoitettuja. – Tämä vinoutunut, liikalihava ravinnekierto kertyy maaperään, josta fosforia pääsee vesistöihin. Oikeastaan ongelmia voisi olla nykyistäkin enemmän, mutta maaperä pystyy pidättämään valtavat määrät ravinteita ja kestää myös muuta rasitusta yllättävän hyvin, Turtola kuvailee. Turtolan mukaan tulevaisuudessa maataloudessa käytetään hyväksi myös alihyödynnetty ihmisen käymäläjäte.

Hyvinvoiva maa antaa satoa Turtola tähdentää, että vesistöjen tilan parantamiseksi tarvitaan sekä uutta puhdistusteknologiaa että viljelyn pitkän aikavälin muutoksia. Viljelymaan rakenne heijastuu suoraan sekä ympäristöön että satotasoon, joten sitä parantamalla on mahdollista vähentää kuormitusta ja turvata ruuantuotanto. Matka ravinnehuuhtoutumista ja tiivistyneistä maista kestäviin ravinnekiertoihin ja hyvärakenteiseen maaperään on pitkä, mutta muutosta parempaan näkyy jo. – Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ja uusia ratkaisuja. Ympäristömyönteiset muutokset tapahtuvat aikanaan käytännössä, jos niin haluamme, toteaa Turtola.

MTT ELO asiakaslehti

Ilmastopäästöt alas

teksti: Raila Aaltonen

kuva: JAAKKO SUVALA/Rodeo

Päästönupit lounaaseen, mutta Maatalouden kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennettävä tuntuvasti vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on 13 prosentin vähennys vuoden 2005 tasosta. Tutkijat etsivät säätönappuloita päästöjen rajoitukseen navetasta, pellolta ja metsistä.

TT on mukana tutkimushankkeessa, jossa laaditaan vaihtoehtoisia päästöskenaarioita lähivuosikymmenille. Hankkeessa arvioidaan, miten maataloustuotannon ja metsien käytön muutokset vaikuttavat kasvihuonekaasujen (khk) eli metaanin, typpioksiduulin ja hiilidioksidin päästöihin. – Laadimme maataloudesta neljä skenaariota. Jo perusskenaarioon, eli siihen, miten päästöt kehittyvät ilman muutoksia tuotantomenetelmissä, liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi hintakehitys ja tukipolitiikka ohjaavat tuotannon laajuutta ja vaikuttavat päästöihin, kertoo erikoistutkija Kristiina Regina MTT:stä. Hanke alkoi tänä syksynä ja jatkuu vuoden 2012 loppuun. Sen muut osapuolet ovat Metla, Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos. Tutkimus kuuluu MTT:n Muuttuva ilmasto ja maatalous -tutkimusohjelmaan. Katse kohti navettaa Maatalouden kasvihuonekaasuista 30 prosenttia syntyy märehtijöiden aineenvaihdunnassa. Päästöjä voidaan jonkin verran vähentää ruokinnan keinoin.

MTT ELO asiakaslehti

Ensimmäiseen vähennysskenaarioon lasketaan, miten ruokintaa muuttamalla voitaisiin vähentää metaanin tuotantoa ja lannassa erittyvän typen määrää. Samalla selvitetään, miten lehmien keski-iän nosto keventäisi maitokiloa kohti syntyvää metaanikuormaa. Laskelmassa hahmotellaan myös erilaisten lannankäsittelymenetelmien, kuten biokaasuttamisen vaikutusta ilmastolle haitallisten kaasujen vapautumiseen.

nempi ja kasvusto sitoo kesän mittaan hiiltä pitempään kuin viljaa viljeltäessä. Myös nurmen ojitussyvyys voisi olla nykyistä pienempi, jolloin turpeen hajoaminen hidastuu. Neljännessä skenaariossa yhdistetään kaikkien tarkasteltujen toimien vaikutus ja selvitetään, saadaanko eri keinoja yhdistämällä khk-päästöjä pienennettyä tavoitellut 13 prosenttia. Metsät sitovat hiiltä

Pellon hidas hiilivaranto Maatalouden khk-päästöistä 20 prosenttia aiheutuu turvemaiden viljelystä. Maaperän hiilivarantoihin ja turvemaiden käyttöön liittyvien toimien arviointi muodostavat toisen vähennysskenaarion. – Hiilivarannon muutokset maassa ovat hitaita. Laskelmissa selvitetään, minkä verran suorakylvö voisi lisätä maaperän hiilivarastoja Suomessa. Tämä tutkimushanke on ensimmäinen, jossa voidaan käyttää Suomen oloista tehtyjä mittauksia, Regina kertoo. Lisäksi tarkastellaan maan orgaanisen aineksen lisäämisen vaikutuksia. Hiilitase paranee, jos maahan lisätään kasvintähteitä, lantaa tai muita orgaanisia aineksia tai viljellään esimerkiksi syväjuurista ruokohelpiä. Herkästi hiiltä ja typpeä päästäviä turvemaita on Suomessa viljelyssä noin 330 000 hehtaaria. Orgaanisten maiden päästöjä voi vähentää metsityksellä tai viljelemällä niillä nurmea. Nurmilla kynnön tarve on pie-

Suuri joukko muuttujia vaikuttaa myös metsien muodostaman hiilinielun tehoon. Metsätalouden neljä vaihtoehtoista skenaariota laatii Metla. Erikoistutkija Risto Sieväsen mukaan kaikki tarvittava pohjatieto on jo olemassa. – Arvioimme erilaisten hakkuumäärien ja metsänkäsittelytapojen vaikutuksen puuston kehitykseen Metsätalouden suunnitteluohjelmiston MELA:n avulla. Puustotiedoista johdetaan arviot khk-päästöistä. Laskelma kertoo myös, miten puiden sisältämän hiilen määrä ja maaperän hiilitase kehittyvät eri metsänkäsittelymalleissa. Puun kysyntä ratkaisee Metsätalouden perusskenaariossa metsien käyttö ja energiapuun tarve perustuvat kansalliseen metsäohjelmaan. Metsäsektorille laaditun tasapainomallin ansiosta energiapuun ja sahatavaran kysyntää pystytään arvioimaan melko tarkasti yleisen taloudellisen kehityksen perusteella.

Ilmastopäästöt alas

miten? Ensimmäisessä muutosskenaariossa tarkastellaan metsäenergian kysynnän kasvun vaikutuksia puustoon ja maaperään sitoutuneeseen hiileen. Kysyntää lisäävät esimerkiksi syöttötariffit, energiapuun tuotannolle maksettava tuki tai muut bioenergian käyttöä edistävät toimenpiteet. Toinen ennuste laaditaan tilanteelle, jossa poliittisin päätöksin haluttaisiin edistää metsien hiilensidontaa. Metsänomistajille saatettaisiin esimerkiksi maksaa päätehakkuun viivästyttämisestä eräänlaista hiilivuokraa, ja tämä vaikuttaisi hakkuisiin ja sitä kautta metsien hiilensidontaan. Kolmannessa muutosskenaariossa tarkastellaan kahden edellisen muutostekijän vaikutuksia yhdessä. Lähtökohdat päätöksenteolle Metsäteollisuuden ja energiapolitiikan tilanne elää koko ajan, ja tutkijat ovat valmiita muuttamaan myös ennusteiden perusedellytyksiä, jos se nähdään tarpeelliseksi. Risto Sievänen ei kuitenkaan usko dramaattisiin muutoksiin. – Energiaratkaisujen vaikutus ei muuta tasetta niin paljoa, että metsistä tulisi hiilinielun sijaan päästölähteitä. Skenaariot eivät sisällä varsinaisia toimenpidesuosituksia. Tutkimuksen tehtävä on kartoittaa vaihtoehdot mahdollisimman hyvin ja tarjota monipuoliset lähtökohdat päätöksenteon pohjaksi. Päättäjien vastuulle jää valita toimenpiteet, joilla päästötavoitteet pyritään saavuttamaan. Maatalouden kasvihuonekaasuista 30 prosenttia syntyy märehtijöiden aineenvaihdunnassa.

MTT ELO asiakaslehti

Hoivaa ja työtä maalla

Kuhhorstin luomutilan myymälän työntekijä Inge Karbe esittelee toiminnanjohtaja Helmut Schattkalle syksyn vihannestarjontaa. Tilamyymälässä pistäytyy usein bussilasteittain maaseudulla retkeileviä pääkaupunkilaisia.

Maatila tarjoaa täysipainoista elämää teksti ja kuvat: TUULA AINASOJA

Saksalainen Kuhhorstin luomutila kouluttaa ja työllistää Berliinin kehitysvammaisia. Sosiaalisen maatilan henkilöstö auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa. Pienistä versoista kasvatetaan yhteisvoimin hyvinvointia ja elämänlaatua. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittava Kuhhorst sijaitsee Saksan pääkaupunkia ympäröivässä Brandenburgin osavaltiossa. Länsiberliiniläinen kehitysvammaisten tukiyhdistys perusti sosiaalisen luomutilan

MTT ELO asiakaslehti

vaatimattomiin puitteisiin, kun itäsaksalaisten kolhoosien maita jaettiin 90-luvun alussa Saksojen yhdistymisen jälkeen. Nykyään maatilayritys Kuhhorst kouluttaa ja työllistää 75 kehitysvammaista. – Periaatteessa haluamme tarjota asiakkaille sitä, mitä me kaikki elämältä haluamme: mielekästä työtä ja mahdollisuuden viettää normaalia arkea, sanoo maatilan toiminnanjohtaja Helmut Schattka. Vastaavanlainen green care -toiminta on Saksassa yleistymässä, mutta hoiva-

alan ja maatalouden yhdistäminen on vielä melko harvinaista. Kuhhorstin luomutila on edelläkävijä, jonka palkitusta toimintamallista ollaan laajalti kiinnostuneita. Laaja kirjo työtehtäviä Työtehtäviä on Kuhhorstissa tarjolla kunkin kykyjen mukaan, sillä luomutilalla tuotetaan monialaisesti ja suurissa mittasuhteissa. Peltoalaa on 400 hehtaaria ja navetassa tilaa yli 200 naudalle. Töitä riittää myös sikalassa, jossa on toistasataa

Hoivaa ja työtä maalla

Suomessa haetaan yhtenäistä linjaa

Yhteisöön kuulumisen tunne on tärkeää Kuhhorstin kehitysvammaisille. Me-henki on vahva myös harjoituskeittiön ryhmässä, joka esittelee ylpeänä tilalla valmistettuja nuudeleita.

Kuhhorstissa on tarjolla paljon erilaisia työtehtäviä asiakkaiden kykyjen mukaan.

possua. Ankkoja ja hanhia tilalla on yhteensä noin 1 400. Teurastamon ohella tilalla toimii juustola, jossa valmistetaan myös maitorahkaa ja jogurtteja. Liha- ja maitotuotteiden lisäksi Kuhhorstin tilamyymälässä on tarjolla puutarhatuotteita sekä oman myllyn spelttijauohoista tehtyjä nuudeleita.

mutta viranomaisia ei ole helppo vakuuttaa. – Meillä on usein sellainen tunne, että joudumme kerjäämään viranomaisilta avustuksia ja rahoitusta. Tosiasiassahan me tarjoamme palveluja, joiden myötä kaupunki voi toteuttaa lakisääteisen velvollisuutensa huolehtia kehitysvammaisten sosiaali- ja terveyspalveluista.

Elämänlaatu etusijalle

Liiketalous taustalla

– Maatilan ruumiillinen työ tekee monille hyvää ja etenkin tunnetasolla tapahtuu usein todella paljon, kun kehitysvammainen henkilö pääsee suurkaupungin ahtaudesta maalle, Schattka sanoo. Yleensä Berliinin kehitysvammaiset työskentelevät työpajoissa, joissa valmistetaan pieniä teknisiä osasia teollisuuden käyttöön. Maatilalla heidän on helppo hahmottaa tuotantoprosessit ja kokea oman työnsä tarkoitus ja mielekkyys. Eläinten ja maaseutuympäristön positiivinen vaikutus asiakkaitten hyvinvointiin on Schattkan mukaan jokaisen nähtävillä,

Kolmasosa Kuhhorstin asiakkaista asuu tilan asuntolassa, muita kuljetetaan päivittäin bussilla kaupungista maalle. Berliinin keskustasta luomutilalle on matkaa noin 50 kilometriä. – Pitkä kuljetusmatka Berliinistä on monelle ongelma. Asiakkaita olisi lähempänäkin, mutta Brandenburgin osavaltio ei ole valmis maksamaan riittävästi hoitokuluista. Berliinin kaupungin asiakaskohtainen maksusitoumus on lähtökohta toiminnalle. Schattka huomauttaa, että sosiaalisen maatilankin on toimittava liiketaloudellisella pohjalla.

Green care on monissa Euroopan maissa yleistynyt toimintamalli, jonka perusajatuksena on hyödyntää luontoa ja maaseutuympäristöä hyvinvoinnin lähteenä. Suomessakin on jo monien vuosien ajan tarjottu esimerkiksi ratsastus-, puutarhaja ekoterapiaa. – Suomessa on paljon luontoavusteisia hoivamenetelmiä, mutta ne pitää saada saman nimen ja sateenvarjon alle. Olemme lanseeranneet kansainvälistä green care -käsitettä Suomeen, sanoo erikoistutkija Katriina Soini MTT:stä. Hän vetää hanketta, jossa tutkitaan green care -toiminnan leviämisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia Suomessa. Hanke kuuluu MTT:n Mahdollisuuksien maaseutu -tutkimusohjelmaan. Maaseudun toimijoiden kiinnostus näyttää heränneen viime vuosien aikana. – Meille tulee paljon kyselyjä, tiedon ja neuvonnan tarve näyttää olevan suuri. Green care -toiminnan kehittämiseksi on käynnistetty hankkeita ja kesällä 2010 perustettiin Green Care Finland ry. Hyvinvointia maatiloilta Hoivamaatalous on yksi green care -toiminnan osa-alue, joka on yleistynyt etenkin Alankomaissa ja Belgiassa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan maatalousympäristö tarjoaa erittäin monipuoliset mahdollisuudet edistää erilaisten asiakasryhmien henkistä ja fyysistä hyvinvointia. – Maatilalla voi ottaa luontevasti vastuuta eläimistä ja kasveista ja oppia sosiaalisia taitoja. Monille on myös tärkeää nähdä omin käsin tehdyn työn tulokset ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Soinin mukaan green care voi olla monialaisille maatilayrityksille hyvä lisäelinkeino, mutta toiminnan laadusta ei ole tinkimistä. Vuonna 2011 alkavassa hankkeessa alalle kehitellään laatujärjestelmä. – Green care -alalle ei kannata lähteä köykäisin perustein. Soveliaan koulutuksen ja menetelmiin perehtymisen lisäksi on oltava valmis sitoutumaan pitkäjänteiseen asiakastyöhön.

MTT ELO asiakaslehti

Kolumni

Cultural diversity p e l a s t a a

m a a s e u d u n

teksti: MATTI MÄKELÄ kuva: MICHAEL BROWN/Rodeo

Muistatteko vielä biodiversiteetin ja kestävän kehityksen? Totta kai muistatte, koska nämä UNESCO:n aikanaan lanseeraamat kattokäsitteet ovat nykyään kaiken keskustelun, sopimuksenteon ja lainsäädännön pyhiä käsitteitä. Niillä argumentoidaan mitä vaan, koska kukaan ei aseta niitä kyseenalaiseksi. En halua myöskään minä asettaa. Mutta viime vuosina UNESCO-kieleen on tullut kaksi uudempaa käsitettä, joiden suhdetta edellisiin väännellään ja käännellään nykyään kansainvälisissä konferensseissa. Epäilemättä myös niistä tulee aikanaan pyhiä käsitteitä. Ja se on minusta riemullinen asia.

Nuo käsitteet ovat cultural diversity ja resilience. Edellisen käännös on selvä, kulttuurinen monimuotoisuus. Jälkimmäiselle ei tietääkseni ole vielä vakiintunutta suomennosta, mutta sen voisi kääntää sanalla sinnikkyys tai joustavuus. Tarkoittaa lyhyesti sanottuna: jos kaikki munat eivät ole yhdessä korissa, yhteisö pystyy jatkamaan elämäänsä, vaikka jokin sen osista romahtaisikin. Resilience-käsitettä voi selventää myös vastakohdan kautta. Euroopan suurin nälänhätä kohtasi Irlantia 1800-luvulla, koska koko englantilaisten lordien hallinnoima maa oli käytännössä yksi suuri perunamaa ja perunanviljelyä kohtasi katastrofi. Ei ollut enempää biologista kuin kulttuurista monimuotoisuutta, resilienssistä puhumattakaan.

Se, mikä näissä uudemmissa käsitteissä myös on riemullista, on puhumisen koh-

MTT ELO asiakaslehti

de. Niissä puhutaan ihmisistä, ei pelkästään ns. luonnosta. Edelleen niissä on riemullista se, että niiden kautta annetaan lupa, ei lupa vaan suositus, etten sanoisi vaatimus, ihmisyhteisöjen monimuotoisuudesta. UNESCO:n näkövinkkelistä se tietenkin tarkoittaa vähemmistökansoja, pieniä kieliä, heimoja, jotka eivät halua muuttaa kaupunkiin jne. Mutta pohjoismaisessa käytännössä se tarkoittaa muun muassa asumisen ja elintapojen monimuotoisuutta. On siis globaalisti hyödyllistä, että on suuria ja pieniä yhteisöjä, monenlaista maataloutta, vaikkapa pieniä kouluja ja isoja kouluja. Kylätoiminnan kannalta se tarkoittaa, että on globaalisti hyödyllistä, että maaseutu ei katoa, vaan olemme olemassa. Saamme siis YK:n nykyisten suositusten mukaan olla olemassa. Jippii, sehän on melkein kuin ihmisoikeuksien julistus meille maaseudun asukkaille!

Tätä kaikkea olin opiskelemassa Bonnissa, jossa oli vaihtoehto-Nobel-organisaation 30-vuotisjuhlaseminaari. Suomalainen kylätoiminta sai palkinnon 1992. Seminaari oli innostava, suomalainen kylätoiminta oli kansainvälisesti hyvin arvostettua ja meidän ongelmamme pieniä muiden asioihin verrattuna. Mutta en voinut olla huomaamatta, että pienyhteisöissä on paljon universaaleja piirteitä. Sellaisia ovat monet arvot, toimintatavat, ihmisten väliset suhteet. Kuvaavaa kehityseroille oli, että kun muiden asioista olivat pääasiassa puhumassa ammattiauttajat, suomalaiset kylätoimijat olivat itse paikalla puhumassa omista asioistaan.

Väitöstutkimuksia

teksti: RAILA AALTONEN kuva: ERIC ISSELEE/Rodeo

Kana voi paremmin virikehäkissä Kanat voivat paremmin varustelluissa häkeissä kuin perinteisissä häkkikanaloissa käytetyissä häkeissä. Tutkija Eija Valkonen MTT:stä totesi väitöstutkimuksessaan, että varustelluissa häkeissä pidettyjen kanojen luusto oli paremmin mineralisoitunut kuin perinteisessä häkkimallissa pidetyillä kanoilla. – Tämä tukee oletusta kanojen parantuneesta hyvinvoinnista, Valkonen toteaa. Varustelluissa häkeissä on orret, munintapesä ja pehkualue sekä tilaa kanaa kohti enemmän kuin perinteisissä häkeissä. Tutkimuksessa todettu orsien ja munintapesän runsas käyttö kertoo kanojen pystyvän toteuttamaan tiettyjä lajinmukaisia käyttäytymismalleja varustelluissa häkeissä. Munivia kanoja ei saa pitää perinteisissä, varustelemattomissa häkeissä enää vuoden 2012 alusta.

sessa selvitettiin orren vaikutusta kanojen rehunkulutukseen ja käyttäytymiseen. Tulosten mukaan kanojen nykyiset ruokintasuositukset pätevät myös varustelluissa häkeissä, ja niissä voidaan saavuttaa sama tuotostaso kuin perinteisissä häkeissä. – Tuotannon kannattavuuden kannalta tärkeä rehunkulutus tuotettua munakiloa kohden oli tutkituissa häkkityypeissä sama, Valkonen huomauttaa. Eija Valkosen väitöskirja ”Egg production in furnished cages” tarkastetaan marraskuussa Helsingin yliopistossa.

vaksi säilörehun raaka-aineeksi. Kuoppala huomasi, että lehmät saavat käytettyä hyvin hyödykseen apilan energian. – Aikaista puna-apilaa lehmät söivät vähemmän kuin muita säilörehuseoksia, mutta maitotuotos säilyi silti samalla tasolla. Vähemmällä rehulla saatiin siten enemmän tuotosta, hän kertoo. Kuoppalan mukaan korjuuajan myötä tapahtuva säilörehun sulavuuden heikkeneminen ei vaikuttanut puna-apilan kohdalla yhtä systemaattisesti kuin timoteinurminataruokinnoilla. Toinen sato ei maistu

teksti: MINNA NURRO kuva: KAISA KUOPPALA

Puna-apila saa lehmät lypsämään Puna-apilaa sisältävä säilörehu maittaa hyvin lehmille ja nostaa niiden maitotuotosta. Tutkija Kaisa Kuoppala MTT:stä havaitsi väitöstutkimuksessaan myös, että loppukesällä tehty timotei-nurminatasäilörehu ei vedä vertoja alkukesällä tehdylle vastaavalle rehulle. Tutkija tarkasteli ensimmäisen sadon puna-apilaa ja toisen sadon timotei-nurminataa, joita hän vertasi ensimmäisen sadon timotei-nurminataan. Apilan sulavuus säilyy Arviolta vain viidennes maatilojen säilörehuista sisältää nykyään puna-apilaa. Tutkimuksessa se osoittautui varsin suositelta-

Tutkimuksessa kävi ilmi, että toisesta sadosta eri aikoina korjatut timotei-nurminatasäilörehut maistuivat lehmille heikommin kuin ensimmäisestä sadosta korjatut, vaikka rehujen sulavuus oli kokeissa yhtä hyvä. Lehmät myös lypsivät tällöin vähemmän maitoa. Kuoppala arvioi syöntierojen johtuvan siitä, että toisen sadon rehussa on enemmän kasvitauteja, rikkakasveja ja kuollutta kasvimassaa kuin ensimmäisessä sadossa. – Toisen sadon timotei-nurminatasäilörehu ilmeisesti maistuu lehmistä huonommalta kuin ensimmäisen sadon rehu. Ensimmäisestä sadosta tehty laaturehu kannattaisi suunnata paljon lypsäville lehmille ja käyttää toisen sadon rehua ummessa olevien lehmien ja nuorkarjan ruokintaan, hän tulkitsee. Kaisa Kuoppalan väitöskirja ”Influence of harvesting strategy on nutrient supply and production of dairy cows consuming diets based on grass and red clover silage” tarkastettiin syyskuussa 2010 Helsingin yliopistossa.

Sama tuotostaso saavutetaan Valkonen selvitti myös virikehäkkien vaikutusta kanojen tuotantoon ja rehunkulutukseen. Varusteltuja häkkejä on kehitetty jo vuosikymmenten ajan, mutta kanojen ruokintaa ja ravinnontarvetta tässä tuotantomuodossa on tutkittu vain vähän. Kolmessa, koko munintakauden kestävässä tutkimuksessa tarkasteltiin rehun valkuaispitoisuuden, energiasisällön ja kalsiumlisän vaikutusta kanojen tuotantoon ja kuntoon. Tutkittavina oli kolmen kanan perinteisiä häkkejä ja kahdeksan kanan varusteltuja häkkejä. Neljännessä tutkimukMTT ELO asiakaslehti

Maitotaitoa Keniaan

Maidontuotantoa turvataan suomalaisopein Keniassa teksti: ANNA-MARIA MÄKI-KUUTTI kuvat: Eric Isselee/Rodeo ja Hannu Korhonen

Maidontuotantoketjun turvallisuuden parantaminen Keniassa • Koordinaattori: professori Hannu J. Korhonen, MTT • Yhteistyökumppanit: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Nairobin yliopisto, Egertonin yliopisto, Kenian Maataloustutkimuslaitos KARI, (Kenya Agricultural Research Institute) • Hankkeen kesto: 2010–2013 • Tavoite: perustaa Nairobin yliopistoon nykyaikainen referenssilaboratorio ja selvittää mykotoksiinien ja antibioottijäämien esiintymistä Kenian maidontuotantoketjussa • Budjetti: 590 000 eur • Rahoittaja: Suomen ulkoministeriö

MTT ELO asiakaslehti

Maitotaitoa Keniaan

Nairobissa on ihan tavallista pitää nautaeläintä kerrostalon takapihalla. Se on tuttu näky myös Hannu Korhoselle, jonka haaveena on tehdä kenialaisten kaupunkilehmienkin lypsämästä maidosta valvotumpaa ja turvallisempaa. Mies voi lähteä Afrikasta mutta Afrikka ei miehestä, tulee mieleen professori Hannu Korhosta kuunnellessa. Kun MTT:ssä työskentelevä Korhonen edellisen kerran oli Kenian-komennuksella 1980–90-lukujen taitteessa, hän ehti vuosikymmenessä nähdä Kenian maatalouden kehitystyön pitkän kaaren. Mittava projekti ajettiin alas 2000-luvun alussa, kun Suomen ulkoministeriö yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa vetäytyi Keniasta protestina maan epädemokraattiselle kehitykselle. Nyt maassa on monipuoluejärjestelmä, mutta poliittisesti tilanne on yhä levoton. Korhonen on palannut Keniaan ja uuden kehitysyhteistyöhankkeen peräsimeen kaksijakoisissa tunnelmissa. Maito tärkeä tulonlähde Uuden hankkeen tavoitteena on parantaa rehu-maitoketjun turvallisuutta ja hygieniaa. – Myönteistä on maidon vahva asema ja sen tuotannon vapautuminen säätelystä. Tuotantobuumin takia laatua on kuitenkin vaikea valvoa, Korhonen sanoo. Maito on merkittävä tulonlähde sekä maaseudun pienviljelijöille että kaupunkilaisille: ei ole tavatonta nähdä city-lehmien laiduntavan kerrostalon takapihalla keskellä Nairobia. Jopa neljä miljoonaa kenialaista omistaa muutaman lypsylehmän, ja lähes 70

prosenttia tuotetusta maidosta myydään pastöroimattomana epävirallisilla markkinoilla suoraan tuottajalta kuluttajalle. Tekniset valmiudet kuntoon Maidontuotantoketjua ei valvota Keniassa systemaattisesti, mikä näkyy biologisten vierasaineiden määrissä. Arviolta joka 10. maitonäytteessä on antibioottijäämiä, jotka ovat peräisin kontrolloimattomasta eläinlääkinnästä. Suomessa vastaava luku on tuhat kertaa pienempi. Homemyrkkyjä eli mykotoksiineja on joka kolmannessa kenialaisista maitonäytteistä ja yli puolessa rehunäytteistä. Hanke parantaa maitoketjun turvallisuuden seurantaa perustamalla Nairobin yliopistoon nykyaikaisen tutkimus- ja valvontalaboratorion. Se varustetaan mykotoksiinien ja antibioottijäämien määrityksessä tarvittavin laittein ja menetelmin. – Olemme jo toimittaneet paikan päälle laitekantaa ja tarvikkeita laboratorion rakentamiseksi. Syksyllä alkaa teknisen henkilökunnan ja tutkijoiden koulutus, Korhonen kertoo. Viiden vuoden kuluessa laboratorion on tarkoitus palvella asiakkaita koko itäisessä Afrikassa ja toimia EU-standardien mukaisena valvontalaboratoriona. Tavoitteena on, että laboratorio voi antaa kansainvälisesti hyväksyttyjä sertifikaatteja muun muassa maitovalmisteiden laadusta. Tietoa riskinhallinnan tueksi Kahdelta hankealueelta Itä- ja Länsi-Keniassa kerätään myös taustatietoa mykotoksiinien ja antibioottijäämien esiintymisestä maidontuotantoketjussa. Satojen maitonäytteiden ja tuhansien rehunäyttei-

den lisäksi analysoidaan mykotoksiinien esiintymistä maaseudun asukkaiden ruokavaliossa. Kartoituksen perusteella arvioidaan vierasaineiden aiheuttamien terveysriskien laajuutta koko ruokaketjussa. – Saatava tieto antaa pohjaa lainsäädäntö- ja valistustyöhön. Tuotamme informaatiota ja pyrimme sen avulla vaikuttamaan viranomaisiin, farmareihin, rehutehtaisiin, meijereihin ja kuluttajiin. Maitoon joutuneet vierasaineet aiheuttavat vakavia terveysongelmia kuten myrkytyksiä ja syöpää. Sylttytehtaisiin törmäsivät myös suomalaistutkijat, jotka vierailivat hankealueilla viime keväänä: – Rehut pilaantuvat, koska niille ei ole oikeanlaisia säilöjä. Kun lehmät syövät pilaantunutta rehua, myrkyt siirtyvät maitoon ja lopulta ihmiseen. Laaja ohjelma suunitteilla Etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoisessa Keniassa puolet kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Ilmastonmuutos vaikeuttaa maatalouden harjoittamista entisestään itäisessä Afrikassa, sillä se aiheuttaa epäsäännöllisiä sateita, pahentaa kuivuutta ja lisää homesienten kasvun mahdollisuuksia. Maidontuotantoketjun turvallisuuden parantaminen on elinolosuhteiden kohentamisessa pieni askel. Toimenpiteitä tarvitaan lisää. – Emme kuvittele, että voisimme ratkaista kaikkia ongelmia kerralla. Tämä on malli, jonka suuntaan asioita pitää viedä, Korhonen sanoo. Kenian hanke liittyykin laajempaan ruokaturvaohjelmaan Länsi- ja Itä-Afrikassa, jota MTT parhaillaan valmistelee Suomen ulkoministeriön toimeksiannosta. MTT ELO asiakaslehti

Lyhyesti kuva: OLLI HÄKÄMIES/MTT:n arkisto

BATMAN

luo lannasta liiketoimintaa

Paljonko heität

ruokaa roskiin? Suomessa arvioidaan päätyvän roskiin jopa 25 prosenttia syömäkelpoisesta ruuasta. MTT:n FOODSPILL-tutkimus paneutuu ruokahävikin seurantaan ja syihin. – Useiden elintarvikkeiden ympäristövaikutukset ovat hävikin vuoksi selvästi suuremmat kuin esimerkiksi pakkausten tai jätehuollon. Tästä huolimatta kuluttajat kokevat elintarvikepakkaukset suurempana ympäristöongelmana kuin ruokahävikin, selvittää tutkija Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä. Katajajuuren mukaan Suomessa ei ole koko elintarvikeketjua kattavia aiempia tutkimuksia ja yksittäiset selvitykset ovat rajoittuneet hyvin pieniin otoksiin. Myös kansainväliset tutkimukset ovat hyvin vaihtelevia. – Moniin maailmalla esitettyihin tuloksiin sisältyy melko suuria epävarmuustekijöitä, ja hävikin määriä on mielekästä tarkastella lähinnä suuntaa antavina arvioina. Tutkimusten keskinäinen vertailu osoittautui hyvin haastavaksi, Katajajuuri kertoo. FOODSPILL-hankkeessa käytettäviä menetelmiä onkin pohdittu paljon ennen

varsinaisen seurantatutkimuksen aloittamista. Kodit ja ravintolat syyniin FOODSPILL-hanke keskittyy kotitalouksiin ja ravintoloihin ja siellä vähiten tunnettuun asiaan eli lautashävikkiin. Tutkijat selvittävät yli 400 suomalaisen kotitalouden ruokahävikkiä kuluttajakyselyllä ja -seurannalla. Mukaan sitoutuneet kotitaloudet pitävät kaksi viikkoa yksityiskohtaista päiväkirjaa, johon ne kirjaavat kaiken pois heittämänsä ruoan painon, tyypin ja poisheiton syyn. Lisäksi seurataan ruoan hankintamääriä. Myös suomalainen elintarviketeollisuus on lupautunut toimittamaan tutkijoille hävikkiä koskevaa tilastotietoaan. – Määrän ja syiden lisäksi pohdimme myös keinoja, joilla hävikkiä saataisiin merkittävästi vähennettyä. Tavoitteenamme on, että niin ketjun eri portaissa kuin kotitalouksissa heitettäisiin ruokaa nykyistä selvästi vähemmän roskiin, Katajajuuri summaa. – Marjatta Sihvonen

Taloustutkimus siirtyi Viikkiin MTT:n taloustutkimus muutti kesällä Helsingin Viikkiin, samaan rakennukseen Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksen kanssa. Uusi osoite on Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki ja puhelinvaihde 020 772 004. Yksittäisten tutkijoiden tarkat yhteystiedot löytyvät MTT:n nettisivuilta www.mtt.fi.

MTT ELO asiakaslehti

Kotieläinten lannasta ryhdytään kehittämään uusiutuvaa energiaa ja lannoitteita. MTT:n koordinoiman BATMAN-tutkimushankkeen tavoitteena on synnyttää uusia lannankäsittelymenetelmiä sekä liiketoimintamahdollisuuksia lannan tuotteistamiseksi. BATMAN-hankkeessa on mukana 18 tutkimus- ja teknologiansiirto-organisaatiota Itämeren alueen kahdeksasta maasta. Hankkeessa levitetään tietoa myös eri maissa jo olemassa olevista hyvistä lannankäsittelyteknologioista. Erityistä huomiota kiinnitetään fosforin kierrättämiseen. Tutkimushankkeeseen osallistuvien maiden maataloudessa sontii yhteensä 36 miljoonaa nautaa, 67 miljoonaa sikaa sekä 190 miljoonaa lintua. Eläinten lanta sisältää suuret määrät typpeä ja fosforia. Ongelmasta hyödykkeeksi Teknologiatutkimuksen johtaja Markku Järvenpää MTT:stä toteaa, että lanta on ainoa maataloustuote, jota ei vielä hyödynnetä kaupallisesti. Lanta on tähän asti nähty lähinnä ympäristöongelmana, mutta BATMAN tarkastelee sitä hyödykkeenä muiden joukossa. – BATMAN-hankkeen tavoitteena on päästä eroon ”lilluvan lannan ongelmasta”. Tarkoituksena on luoda foorumi, joka tuo yhteen uuden lannankäsittelyteknologian tuottajat ja käyttäjät sekä tutkimuksen ja hallinnon, Järvenpää hahmottelee. Ison haasteen hankkeelle muodostaa se, että eri osallistujamaissa on omanlaisensa maatalous, teknologia, vauraus ja hallinto. Järvenpää huomauttaa, että ratkaisuja joudutaan siis hakemaan erilaisiin rakenteisiin ja olosuhteisiin. EU:n Interreg-rahoituksella toteutettavan BATMAN-hankkeen kokonaisbudjetti on 3,74 miljoonaa euroa. Suomesta ovat MTT:n lisäksi mukana Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto sekä Turku Science Park Oy. – Minna Nurro

Lyhyesti kuva: JUHA HEIKKILÄ

Nurmesta polttoainetta autoille? Onko taloudellisesti kannattavaa jalostaa nurmesta liikennepolttoaineena käytettävää biometaania? MTT:n BIONURMI-hanke selvittää, voisiko Hämeeseen, Kaakkois-Suomeen ja Uudellemaalle syntyä paikallisia nurmibiomassaa hyödyntäviä biokaasulaitoksia. – Laskemme biokaasulaitosten taloudelliset vaikutukset sekä alueen maatilojen että alue- ja kansantalouden näkökulmasta. Arvioimme myös nurmibiokaasuliiketoiminnan kestävyyttä ja toteutuksen reunaehtoja, kertoo hankkeesta vastaava tutkija Teija Paavola MTT:stä. Tutkijat visioivat, että biokaasulaitos voisi luoda ympäristöönsä paikallisesti hyvin toimivat nurmirehumarkkinat. Kierrot kohdalleen Hanke tutkii myös biokaasulaitoksien vaikutukset ympäristöön. On todennäköistä, että nurmentuotannon laajentaminen vähentäisi yksipuolisen viljanviljelyn haittoja. Biokaasuprosessissa syntyy merkittäviä määriä ravinteikasta käsittelyjäännöstä, josta voidaan valmistaa lannoitetta ja samalla vähentää riippuvuutta väkilannoitteista. Erityisesti nurmipalkokasvien varastoima typpi siirtyisi alueen peltojen lannoitukseen. BIONURMI-hanke on saanut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta 350 000 euron rahoituksen. Tutkimus kestää vuoteen 2013 saakka. – Ulla Jauhiainen

Lisää omaa valkuaista Valkuaisen tuotanto on Euroopassa viimeisten 30 vuoden aikana yli kaksinkertaistunut, mutta samalla sen kysyntä on kasvanut lähes yhtä paljon. Rehuvalkuaista saadaan öljy- ja palkokasveista: soijasta, rapsista, rypsistä, herneestä sekä härkäpavusta. EU:ssa käytettävästä kasviperäisestä rehuvalkuaisesta vain kolmannes tuotetaan unionin alueella. Suomen omavaraisuus on parhaina vuosina samalla tasolla. Ranska on EU:n omavaraisin valkuaisen tuottaja, kun taas esimerkiksi Espanja tuo neljä viidesosaa käyttämästään rehuvalkuaisesta. MTT:n tutkimushankkeessa etsitään keinoja rehuvalkuaisen omavaraisuuden parantamiseksi Suomessa. Suuri osa tuloksista on sovellettavissa muuallekin Eurooppaan. – Määrittelemme tuotantomme pullonkaulat. Selvitämme, mikä voisi olla tuotantopotentiaali ja miksi emme saavuta sitä. Talous- ja ilmastoennusteiden sekä pitkäaikaisten kasvintuotannon tutkimusaineistojen perusteella arvioimme, millaista

tuotantomme voisi olla 2020-luvun maailmassa, sanoo professori Pirjo Peltonen-Sainio MTT:stä. Iso huoltovarmuuskysymys Valkuaisomavaraisuus on merkittävä huoltovarmuuskysymys jo nyt, ja yhä vahvemmin tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen edetessä. Luonnonkatastrofit voivat vaikuttaa voimakkaasti valkuaisen saatavuuteen ja hintaan. Myös salmonella voi levitä tuontivalkuaisen mukana. – Toisaalta ilmastonmuutoksen edetessä Suomessa voidaan mennä isolla harppauksella eteenpäin rehuvalkuaisen tuotannossa, sillä palkokasvien ja öljykasvien syysmuotojen viljely tulee meillä mahdolliseksi, huomauttaa Peltonen-Sainio. Rehuvalkuaisen tarve kasvaa, kun elintaso nousee maailman runsasväkisimmillä alueilla ja lihaa syödään enemmän. Samaan aikaan ilmastonmuutos voi kurittaa soijan merkittäviä tuotantoalueita EteläAmerikassa. – Juha Heikkilä

kuva: Rodeo/JUHA TUOMI

MTT ELO asiakaslehti

Tieteestä

elinvoimaa MTT tekee tutkimusta monitieteisissä tutkimusohjelmissa: • Fossiilisesta uusiutuvaan • Geenivarojen kestävä käyttö • Huomisen maatila • Hyvinvointia ruuasta • Mahdollisuuksien maaseutu • Muuttuva ilmasto ja maatalous • Vastuullinen elintarviketalous • Vesistöystävällinen maatalous