Esite: Viljelykasvien, metsäpuiden, kotieläinten ja kalojen kansallinen geenivaraohjelma

Page 1

Viljelykasvien, metsäpuiden, kotieläinten ja kalojen

Picture: Niina Laitonen

kansallinen geenivaraohjelma


Picture: Tarja Hietaranta/Luke

Mitä geenivarat ovat ja miksi niitä suojellaan?

Picture: Petri Heinimaa/Luke

Picture: Erkki Oksanen/Luke

Maa-, metsä- ja kalatalouden geenivarat käsittävät modernien kasvilajikkeiden samoin kuin alkuperäislajikkeiden ja niiden luonnonvaraisten sukulaislajien, kotieläinrotujen, metsäpuiden ja kalalajien geeniperimän. Geenivarat ovat sekä ekologisesti että taloudellisesti merkittävä osa luonnon monimuotoisuutta. Niiden säilyttämisen tärkein peruste on luonnonvarojen käytön taloudellisuuden ja kestävyyden kehittäminen ja lopputuotteiden laadun parantaminen. Siihen sisältyy varautuminen maa- ja metsätalousympäristössämme tapahtuviin muutoksiin kasvin-, metsän- ja eläinjalostuksen avulla. Geenivarat ovat kasvin- ja eläinjalostuksen perusta.


Geenivarat ovat sekä ekologisesti että taloudellisesti merkittävä osa luonnnon monimuotoisuutta.

Suojelun perusteet Geenivarojen suojelun ja kestävän käytön oikeudellinen perusta ovat kansainväliset sopimukset. Suomi tekee aktiivista yhteistyötä sekä poliittisella että asiantuntijatasolla niin globaaleilla, eurooppalaisilla kuin pohjoismaisilla foorumeilla. Poliittisista sopimuksista tärkeimpiä ovat Luonnon monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (CBD), kansainvälinen kasvigeenivarasopimus (IT-Treaty) ja erityisesti FAOn sektorikohtaiset toimintaohjelmat (GPA). Lisäksi metsäsektorilla geenivaratyötä ohjaa FOREST EUROPE –prosessi. Kansainvälisiin sitoumuksiin liittyy myös raportointivastuu. Asiantuntijatasolla EU:ssa ja Euroopassa toimivat kasvi-, eläin ja metsäsektoreiden yhteistyöverkostot (ECPGR, ERFP, EUFORGEN), jotka koordinoivat geenivarojen suojelua sekä kestävää käyttöä ja hoitoa. Nämä verkostot tukevat voimakkaasti myös kansallisten ohjelmien toteutusta sekä jakamalla osaamista että tekemällä merkittävää tavoitteellista viestintää. Suomi on myös Euroopan virtuaaligeenipankin (AEGIS) jäsen. Pohjoismaisen yhteistyön keskeinen toimija on Pohjoismainen geenivarakeskus (NordGen), joka toimii sekä geenivarojen ylläpitäjänä että yhteistyöverkostona. Konkreettisinta yhteistyö on kasvi- ja eläinsektoreilla. EU- ja kansallinen lainsäädäntö sekä strategiat ohjaavat osaltaan geenivarapolitiikkaa käytännön tasolla. Suomessa kansainväliset sopimukset ja toimintaohjelmat pannaan täytäntöön Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisella geenivaraohjelmalla (2018). Kansallisessa geenivaraohjelmassa on esitetty geenivarojen suojelun ja kestävän käytön keskeiset periaatteet, tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset. Ohjelman koordinaatio on osoitettu Luonnonvarakeskukselle (Luke).


Picture: Mika Raivonen/Luke

Viljelykasvien geenivarat Kasvigeenivarojen suojelun tavoitteena on turvata pitkällä aikavälillä viljelykasvien perinnöllisen monimuotoisuuden säilyminen ja kestävä käyttö Suomessa. Kansallinen geenivaraohjelma käsittää Suomessa viljellyt pelto- ja puutarhakasvit, joihin lukeutuvat ravinto- ja rehukasvit, yrtit ja rohdokset, sekä koriste- ja viherrakentamisen kasvit. Kasvigeenivaroja on vuosien varrella kerätty ja tutkittu. Pitkäaikaissäilytykseen on valittu geneettisesti ja alueellisesti monimuotoista kasviainesta, joka on hyvin sopeutunut pohjoisiin kasvuolosuhteisiimme. Lisäksi suojelun piiriin kuuluvat viljelykasvien luonnonvaraiset sukulaislajit. Viljojen, nurmi-, palko- ja öljykasvien sekä perunan geenivarat säilytetään NordGenissa Ruotsissa ja siemennäytteiden säilymistä varmistetaan Huippuvuorten varmuusvarastossa (Svalbad Global Seed Vault). Kasvullisesti lisättävien lajien geenivaroja ylläpidetään elävinä kasveina kenttäkokoelmissa. Keskuskokoelmat on perustettu hedelmä- ja marjakasveista, vihanneksista, yrteistä ja rohdoksista sekä koristekasveista, ja niiden pääasiallinen säilytyspaikka on Luonnonvarakeskus. Säilymistä varmistetaan varmuuskokoelmaverkostossa sekä solukoina syväjäässä kryopankissa. Lisäksi maatiais- ja paikalliskantojen viljelyä pelloilla ja puutarhoissa pyritään edistämään. Kasvigeenivaratyön tavoitteena on, että viljelykasvien monimuotoisuus on ja pysyy saatavilla geenivaroja kestävästi hyödyntäviin tarkoituksiin, kuten lajikejalostukseen, tutkimukseen ja tuotteistamiseen. Viljelykasvien perinnöllistä monimuotoisuutta tarvitaan, jotta sopeutuminen muuttuviin tarpeisiin ja kasvuolosuhteisiin on mahdollista. Samalla säilytetään muun muassa sadon erilaisia maku- ja laatuominaisuuksia sekä suomalaiseen maisemaan perinteisesti kuuluvia kasvilajikkeita. Geenipankit luovuttavat aineistoa materiaalinsiirtosopimuksin tutkimus-, jalostus- ja opetustarkoituksiin sekä mahdollisuuksien mukaan harrastajille. Lisäksi viljelykasvien monimuotoisuutta on saatavilla taimistojen ja useiden yhdistysten kautta. Vanhoja kasvikantoja voi ilmoittaa osoitteessa www.luke.fi/ilmoitakasvi


Picture: Erkki Oksanen/Luke

Picture: Saija Rantala/Luke Picture: Erkki Oksanen/Luke

Metsäpuiden geenivarat Metsäpuiden geenivaratyön päätavoite on lajin sisäisen geneettisen monimuotoisuuden suojeleminen, koska lajin kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin perustuu monimuotoisuuteen. Geneettistä muuntelua säilytetään geenireservimetsissä ja geenivarakokoelmissa siten että yksittäiset genotyypit voivat kadota mutta muuntelun määrä pyritään pitämään korkeana. Suojelun piirissä ovat lähes kaikki joko taloudellisesti tai ekologisesti tärkeimmät puulajimme. Pääpuulajien geenivaroja suojellaan useimmiten geenireservimetsissä alkuperäisellä kasvupaikalla (in situ) eli siinä ympäristössä, jossa populaatio on kehittänyt ominaispiirteensä. Aktiivisella metsänhoidolla pyritään pitämään perinnöllinen monimuotoisuus mahdollisimman suurena. Suomen geenireservimetsäverkosto kattaa noin 7 000 ha metsämaata ja koostuu 44 metsiköstä, joista kolme neljäsosaa sijaitsee valtion mailla. Harvinaisempien puulajiemme kuten jalojen lehtipuiden geneettistä monimuotoisuutta suojellaan geenivarakokoelmissa alkuperäisen kasvupaikan ulkopuolella (ex situ), intensiivisen hoidon piirissä. Kokoelmien aineisto on satunnaisotos kunkin lajin perimästä sen suomalaisella levinneisyysalueella. Geenivarakokoelmia on yhdeksällä eri lajilla, yhteensä 16 kpl. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on lähes 9 hehtaaria ja niissä kasvaa noin 5 000 puuta. Suomen metsälainsäädäntö perustuu kestävän metsätalouden periaatteelle, jonka kolme tasa-arvoista osa-aluetta ovat ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Metsäpuiden geenivarat muodostavat perustan kestävälle metsätaloudelle sekä monimuotoiselle ympäristöllemme ja metsien monikäytölle. Metsänjalostuksella turvataan perinnöllisesti korkeatasoisen ja monimuotoisen siemenen saatavuus metsänviljelyyn. Metsäpuiden geenivaratyön tehtävä on tukea metsänjalostusta ja varmistaa, että näytteitä alkuperäisestä aineistosta säilyy geenireservimetsissä silloin kun metsänviljelyssä käytetään jalostettua aineistoa. Harvinaisten puulajien geenivarakokoelmat tuottavat jatkossa monimuotoista siementä suoraan metsänviljelyyn sekä myös jalostuksen tarpeisiin, kun ilmasto muuttuu suotuisammaksi jaloille lehtipuille.


Picture: Mervi Honkatukia/NordGen

Kotieläinten geenivarat Kotieläinten geenivarat muodostuvat eri kotieläinlajien, lajien eri rotujen ja rotujen sisällä yksilöiden välisten perinnöllisten erojen kirjosta, jolla on taloudellista, tieteellistä, kulttuurista, yhteiskunnallista tai ekologista merkitystä. Tarkemmin ilmaistuna kysymyksessä ovat erot geenien erilaisten geenimuotojen ja geeniyhdistelmien yleisyyksissä, joita ilmenee saman lajin eri eläinrotujen välillä. Geenivaroihin luetaan myös pakastettu geneettinen materiaali. Monimuotoiset eläingeenivarat ovat kotieläinten jalostuksen ja kotieläinjalostukseen liittyvän tutkimus- ja kehitystyön ehdoton perusta. Kansallisessa geenivaraohjelmassa huomioitavat eläinlajit ovat hevonen, kana, koira, lammas, mehiläinen, nauta, poro, sika ja vuohi. Näiden lajien roduista geenivaraohjelma koskee niitä eläinrotuja, joiden jalostushistoria maassamme on kestänyt vähintään kymmeniä sukupolvia. Tällaisia rotuja ovat suomalaiset alkuperäisrodut, kuten itäsuomenkarja, maatiaiskana tai suomenhevonen, ja meille vakiintuneet tuontirodut, kuten ayrshirekarja, maatiaissika ja texel-lammas. Kotieläinten geenivaroja säilytetään perustamalla alkuperäisille kotieläinroduille säilytyskarjoja ja säilytysohjelmia sekä pakastamalla nestetyppisäiliöihin siemennestettä, munasoluja ja alkioita. Lisäksi eläinrotujen jalostusohjelmissa, joista vastaavat eläinjalostusorganisaatiot, kehitetään monipuolisesti eläinten tuotanto-, terveys- ja hedelmällisyysominaisuuksia. Luonnonvarakeskus tukee eläingeenivarojen kestävää käyttöä tutkimus- ja kehityshankkein. Kysymykseen tulevat erityisesti alkuperäisrotujen erityisominaisuuksien ja tuotteiden tutkimus, jonka pohjalta voidaan kehittää erityistuotantoa, esimerkiksi hyödyntämällä alkuperäisten nautarotujen maitoa ja lihaa, lammasrotujen lihaa ja villaa. Tiedotuksella lisätään tietämystä eläingeenivaroista ja säilytettävistä eläinroduista. Alkuperäisrotuihin liittyvää perinnetietoa kootaan ja hyödynnetään tuotteistamisessa.


Picture: MRKTL/Luke

Picture: Mervi Honkatukia/NordGen Picture: Petri Heinimaa/Luke

Kalageenivarat Kalageenivaroja ovat Suomen alkuperäiset kalalajit sekä kalankasvatusta ja istutuksia varten tuodut kalalajit. Aktiivisia hoitotoimenpiteitä kalageenivarojen osalta edellytetään, kun lajin luonnonvaraiset resurssit heikkenevät, eikä niiden riittävä ja toivottava hyödyntäminen enää ole mahdollista. Ensimmäisessä vaiheessa pyritään erilaisilla kalastuksen säätely- ja elvytystoimilla parantamaan kalakantojen tilaa luonnossa, ja vasta kun se ei syystä tai toisesta onnistu, siirrytään geenivaratoiminnassa keinolliseen lisäämiseen, eli luonnonmädinhankintaan ja viljelyyn tai mädintuotantoon emokalastojen perustamisen avulla. Kalageenivaratyössä korostuu uhanalaisten kalalajien ja -kantojen säilyttäminen kalanviljelylaitoksissa emokalaparvissa ja maitipankissa nestetypessä sekä elvyttäminen niiden luontaisissa elinympäristöissä. Kalageenivaraohjelmaan on sisällytetty ensisijaisesti uhanalaisimmat ja taloudellisesti arvokkaimmat kalalajit ja -kannat. Nämä lajit ovat niitä, joiden geneettisten resurssien säilyminen luonnossa riittävän laajana ja riittävän pitkällä aikavälillä ei ole turvattu. Tällaisia ovat myös ne kala- tai rapulajit, joilla on tai potentiaalisesti voi olla jatkossa suuri taloudellinen merkitys hyödynnettynä lajina, joko luonnossa tai viljelytuotannossa. Käytännössä kalageenivaraohjelma koskee seuraavia taloudellisesti merkittäviä kalalajeja tai muotoja: järvilohi, meriharjus, saimaannieriä, ankerias, meritaimen, järvitaimen, vaellussiika, lohi, planktonsiika, kuha, lapinnieriä, nahkiainen ja tuontilajeista kirjolohi, nelma, peledsiika ja hornavannieriä. Luonnonvarakeskuksen kalanviljelylaitosten ylläpitämiä kalojen geenivaroja käytetään laajasti hyväksi luonnonvaraisten ja viljeltyjen kalakantojen lisääntymisen turvaamisessa ja lisäämisessä, sekä ruokakalantuotannossa. Viljelymateriaalia toimitetaan maksullisesti tilaajille niin kotimaassa kuin ulkomaillekin. Kalojen geenivaroja käytetään tutkimustoiminnassa yhteistyössä eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa.


Toimijat ja lisätiedot Luke, Luonnonvarakeskus www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/geenivarat/ Kasvigeenivarojen koordinaattori Elina Kiviharju, elina.kiviharju@luke.fi, kasvigeenivarat@luke.fi Metsäpuiden geenivarojen koordinaattori Mari Rusanen, mari.rusanen@luke.fi Eläingeenivarojen koordinaattori Juha Kantanen, juha.kantanen@luke.fi, elaingeenivarat@luke.fi Kalageenivarojen koordinaattori Petri Heinimaa, petri.heinimaa@luke.fi Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallinen geenivaraohjelma http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-994-4 Pohjoismainen yhteistyö Pohjoismainen geenivarakeskus NordGen Johtaja Lise Lykke Steffensen, lise.lykke.steffensen@nordgen.org Kasvigeenivarat, plants@norgden.org Metsäpuut, forest@nordgen.org Eläingeenivarat, farm-animals@nordgen.org

Biologisen monimuotoisuuden yleissopimus, CBD, 1994; www.cbd.int/convention/ FAO:n kasvigeenivarasopimus, ITPGRFA, 2004; www.fao.org/plant-treaty/en/ FAO:n toimintaohjelmat, GPA: Second Global Plan of Action for the Conservation and Sustainable Utilization of Plant Genetic Resources for Food and Agriculture 2011; www.fao.org/3/i2624e/i2624e00.pdf First Global Plan of Action for Forest Genetic Resources 2013; www.fao.org/3/a-i3849e.pdf FOREST EUROPE; foresteurope.org/ Global Plan of Action for Farm Animal Genetic Resources 2007; www.fao.org/3/a1250e/a1250e00.htm Nagoyan pöytäkirja 2016; www.cbd.int/abs/


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.