MTT ELO 1/2012 by Natural Resources Institute Finland (Luke)

1/2012

Makea vesi on kultaakin kalliimpaa s. 4

Ministeriö yhdistää tutkimuslaitokset s. 6 Vastuullisuutta mittaamaan s. 10 Lisää biokaasua liikenteeseen? s. 19

asiakaslehti

PÄÄKIRJOITUS ¯

Yhdessä ylöspäin

ela

om Tapio Tu

MTT ELO l www.mttelo.fi

Vastuullisuuden merkitys ihmisten arvomaailmassa ja valinnoissa vaikuttaisi kasvaneen: ainakin aiheesta keskustellaan paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten. Tämä kertoo vastuullisuuden tärkeydestä, mutta myös siitä, että yhteiskuntamme on kohtalaisen hyvinvoiva. Isolla osalla kansalaisista on varaa miettiä, onko tuote vastuullisesti ja kestävien normien mukaan tuotettu. Omien eettisten arvojen mukaisista elintarvikkeista voidaan maksaakin enemmän. Hinta ei ole enää ykköskriteeri. Kaikki eivät kuitenkaan pysty ostamaan vapaan kanan munia tai luomulihaa vaikka haluaisivat. Pienituloiset joutuvat vertailemaan hintoja ja ostamaan edullista, koska rahaa ei muuhun ole. On elettävä. Yrityksillä on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Vastuullisesti tuotettujen tuotteiden ja elintarvikkeiden tulisi olla jokaisen saatavilla ja sopia kaikkien tulotasoon. Tästä löytyy jatkossa haastetta monelle yritykselle, mutta myös menestyksen avain. Kuluttajat tulevat varmasti vastaan. Oleellista on vastuullisuusviestintä – löytyykö tuotteesta riittävästi tietoa vaikkapa pakkauksen kyljestä tai netistä? MTT:n uunituoreen, yrityksille suunnatun Vastuullisuus ruokaketjussa -kirjan mukaan tulevaisuudessa menestyvät sellaiset yritykset, jotka pystyvät toimimaan vastuullisesti, löytämään vastuullisuudesta uudenlaista liiketoimintaa sekä kääntämään heikkoutensa ja uhkakuvansa mahdollisuuksiksi. Tämä edellyttää vastuuasioiden priorisointia ja aitoa viemistä käytäntöön. Vastuullinen toiminta on jatkuvaa ylöspäin yrittämistä, eikä se onnistu kaikilta yrityksiltä. On yrityksiä, jotka vain reagoivat ulkoa tuleviin paineisiin, esimerkiksi kansalaisjärjestöaktivismiin. Toisen ääripään yritykset rakentavat koko bisneksensä vastuullisuusajattelun pohjalle tai luovat uusia vastuullisuusinnovaatioita. Samalla ne kehittävät kysyntää vastuullisuudelle. Kun tarjolla olisi runsaasti kestävästi tuotettuja elintarvikkeita, se kannustaisi kuluttajiakin vastuullisiin valintoihin ja ajatteluun. Ehkä eettiseksi ja laadukkaaksi miellettävää ruokaa ei heitettäisi roskiin niin paljon kuin nyt. Syntyisi positiivinen noste, jossa kuluttajat ovat ikään kuin yritysten kumppaneita – eivät pelkästään ostajia. Ulla Jauhiainen päätoimittaja

MTT ELO 1/2012 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 5. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

1/2012

TILAUKSET: Tarja Lintula, MTT, tarja.lintula@mtt.fi

asiakaslehti

MTT ELO netissä: www.mttelo.mtt.fi Julkaisija: MTT, puh. 029 5300 700, etunimi.sukunimi@mtt.fi www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti Kannen kuva: Rodeo/Ossi Lehtonen Layout ja taitto: ID BBN Paino: Forssa Print Oy

Sisältö: Pääkirjoitus

Vastuullisuus pitäisi olla joka kukkaron ulottuvilla, miettii Ulla Jauhiainen. Sivu 2

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Lehmän näkökulma huomioon

Veikko Somerpuro

Eläinten ehdoilla tehty navetta nostaa maidontuotantoa. Sivu 12

Jalanjälki pinnalla

Tutkimus ryhtyy jäljittämään ruoan vesijalanjälkeä. Sivu 4

Kolumni

Hyvä ja paha eivät ole absoluuttisia totuuksia. Sivu 13

Kolmesta tulee yksi

MTT, Metla ja RKTL fuusioidaan luonnonvaratutkimuskeskukseksi. Sivu 6

Jopa 400 miljoonaa kiloa

Tutkimus kertoo karua faktaa suomalaisesta ruokahävikistä. Sivu 7

Rahoituksen puute rassaa

MTT ja Helsingin yliopisto yrittävät elvyttää luomututkimusta. Sivu 8

Osaamista Balkanille

Julkisuutta riittää

Ministeri toivoo ruoan arvostuksen näkyvän myös tuottajahinnoissa. Sivu 9

Kosovon maataloutta kehitetään myös suomalaisosaamisen avulla. Sivu 14

Vastuun siemenistä kasvoi puu

Lyhyesti

Sivu 16

MTT on kehittänyt mittareita vastuullisuuden määrittämiseksi. Sivu 10

Lue lisää netistä: www.mttelo.fi Anita Polkutie

MTT ELO l www.mttelo.fi

Vesi

on valttia

Vesivaroiltaan rikas Suomi voisi kehittää kotieläintuotannosta ekologisen vientivaltin ja osallistua globaaleihin vesitalkoisiin pienentämällä muissa maissa syntyvää vesijalanjälkeään. TEKSTI: Kirsi Koivuporras l KUVA: Rodeo/Lev Dolgachov

amiaispöydässä suuhun sujahtaa pari palaa ruisleipää, joiden päälle on pilkottu eiliset illallislihapullat ja höylätty juustoa. Toisessa kädessä höyryää jättikuppi kahvia. Pannunpohjat lähtevät työmatkalle mukaan termospullossa. Aamiaistouhujen lomassa tulee harvoin tuumailtua, että 1,25 kahvidesilitran valmistamiseen on kulunut 140 litraa vettä, juustokiloon keskimäärin 5 000 litraa ja yhteen kiloon naudanlihaa peräti 15 400 litraa vettä. Makea vesi on suomalaiselle itsestäänselvyys, mutta globaalisti katsoen koko ajan niukentuva luonnonvara. Veden riittävyys on yksi maapallon suurimmista haasteista seuraavien vuosikymmenten aikana. YK:n arvioiden mukaan 2/3 maailman väestöstä kärsii vesipulasta jo vuonna 2025.

MTT ELO l www.mttelo.fi

Osa jalanjäljestä piilossa Kestävän ruoantuotannon ja -kulutuksen edistämiseksi on tärkeää pystyä mittaamaan yksittäisen ihmisen, yrityksen tai koko valtion kokonaisvedenkulutusta. Työkaluksi tähän on kehitetty vesijalanjälki. – Vesijalanjäljen laskemisessa otetaan huomioon koko tuotantoketju kasvatuksesta jalostukseen ja markkinoille. Mukaan lasketaan tällöin myös elintarvikkeen pakkaukseen käytetty vesimäärä, selventää professori Sirpa Kurppa MTT:stä. Vesijalanjälkeen mukaan laskettavan piiloveden määrään vaikuttavat myös tuotantotekniikat ja olosuhteet. Esimerkiksi kahvin vesijalanjäljestä suurin osa on piilovettä. Maatalouden osuus maailman vesijalanjäljestä on noin 70 prosenttia. Rosvon osa langetetaan usein lihantuotannolle. Totta onkin, että lihantuotanto kuluttaa paljon enemmän vettä kuin viljelykasvien kasvattaminen. Raskain vesijalanjälki on naudanlihalla. – Sillä on looginen perusta, sillä lehmä juo vähintään 40 litraa vettä päivässä, ja lisäksi lasketaan kaikki rehuntuotantoon kulutettu vesi, toteaa Kurppa.

Suomessa vettä riittää Lihantuotannon vesitaloutta tarkasteltaessa on kuitenkin merkitystä sillä, missä ja miten lihaa tuotetaan. Suomessa makeanveden varannot ja sademäärät suhteessa haihduntaan ovat hyvät, kastelua ei juuri tarvita ja vesitalousjärjestelyt ovat hallinnollisesti kiistattomia. – Me olemme maailman kärkipäätä kotieläintuotteiden vedenkäytön ekologisuudessa. Suomalaisen lihan syöjä voi olla varma, ettei ole tuottanut ongelmia veden suhteen, sanoo Kurppa. Suomessa karjatalouden ongelmana ovat kuitenkin vesistöihin valuvat ravinteet. – Meillä on matalat järvet, ja vesi yleensäkin pienissä altaissa. Ravinteilla rikastunut vesi ja erityisesti eläinten lanta ja virtsan ravinteet pitäisi saada mahdollisimman hyvin kierrätettyä, huomauttaa Kurppa.

kaksi prosenttia uusiutuvista makeanveden varannoistamme. Täällä vedestä ei tarvitse kilpailla, kuten esimerkiksi kuivuudesta kärsivässä Meksikossa, jossa vesikysymys on polttava. Meksikon tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat muun muassa kahvi, vihannekset ja hedelmät. Etenkin kahvinviljely kuluttaa paljon vettä. Lisäksi Meksiko on vuonna 1944 tehdyn vesisopimuksen perusteella velvoitettu toimittamaan vettä Yhdysvalloille Rio Granden alueella. Samaan aikaan noin 12 miljoonaa meksikolaista on vailla puhdasta vettä.

Syömme muiden vettä Suomi ei kuitenkaan ole vedenkäytön mallioppilas. Vesijalanjälkemme muodostuu täällä kulutetusta vedestä, maahan tuotujen tuotteiden valmistuksessa käytetystä vedestä ja suomalaisten vientituotteiden vedestä. Suomen kokonaisvesijalanjälki on keskimääräistä hiukan raskaampi, ja siitä noin 47 prosenttia syntyy ulkomailla. Miksi? – Juuri tätä keskustelua halutaan herätellä: miten kotimainen tuotanto ja elintarvikkeiden tuonti rinnastuvat? Kurppa toteaa.

Piilovesi pienemmäksi Valtioiden ulkomaiseen vedenkäyttöön eniten vaikuttavia maataloustuotteita ovat naudanliha, soija, vehnä, riisi, puuvilla ja maissi. Maailmankaupassa piilovettä kulkee runsaasti etenkin puuvillan ja soijapapujen mukana. Puuvillan tuontia on vaikea vähentää, mutta Suomessa karjan rehuksi tuotavaa soijaa voitaisiin korvata kotimaisella valkuaisella. MTT:n tutkimuksen mukaan pystyisimme tuottamaan paljon nykyistä enemmän valkuaiskasveja, kuten rypsiä, rapsia, hernettä ja härkäpapua. – Esimerkiksi härkäpapu voisi olla huolellisesti jalostettuna erinomainen. Miksei siitä saisi tofutyyppistä ruokaa myös ihmisen ravinnoksi, Kurppa pohtii.

Jopa polttava kysymys Vesi onkin Suomen maatalouden kilpailuvaltti, sillä täällä tuotetulla ruoalla on pieni vesijalanjälki. Kulutamme vuosittain vain

Anita Polkutie

MTT:llä on suunnitteilla hanke, jossa kehitetään vesi- ja ravinnejalanjälkiä koskevaa asiantuntemusta.

Laatulihaa maailmalle! Globaalissa maailmassa vesikysymykset ovat yhteisiä. Professori Sirpa Kurppa esittää, että hyvästä vesitaloudesta rakennettaisiin vientivaltti suomalaiselle kotieläintuotannolle. Maailmassa on alueita, joilla lihansyönnin lisääntymisellä olisi terveyttä edistäviä vaikutuksia. Suomessa lihan tuotanto-olosuhteet ovat hyvät sekä ekologisesta että laadullisesta näkökulmasta. – Meidän pitäisi hyödyntää omia luonnonvarojamme innovatiivisesti ja luoda mahdollisimman hyvän ja terveellisen lihan konsepti. Suomessa esimerkiksi elintarviketurvallisuus on korkealuokkaista. Voisimme viedä ulkomaille sekä mahdollisimman hyvää lihaa että sen tuottamisen konseptia. Samalla tehtäisiin globaali palvelus, Kurppa visioi. Hän korostaa, että samalla kun kotieläinsektorin kilpailukyky nostettaisiin mahdollisimman korkealle, pitäisi ravinteet ja harmaan veden hallinta ottaa tiukasti haltuun.

MTT ELO l www.mttelo.fi

MTT, Metla ja RKTL

YHDISTETÄÄN

olmesta tutkimuslaitoksesta muodostetaan uusi luonnonvaratutkimuskeskus vuoteen 2016 mennessä. Ministeriö asetti urakkaa valmistelemaan projektiryhmän, johon kuuluvat kunkin laitoksen ylijohtajat sekä ministeriön tutkimusjohtaja. Fuusion taustalla on LYNET-yhteistyö, joka ministeriön näkökulmasta ei kuitenkaan tuottanut tulosta niin nopeasti kuin oli toivottu. Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maaja metsätalousministeriöstä perustelee päätöstä ensisijaisesti tutkimuksen tehostamisella ja uusiutuvien luonnonvarojen tutkimuksen profiilin nostolla. Hän toteaa säästöjen olevan vasta toissijainen tavoite, joskin melko itsestään selvä. – MTT:n, Metlan ja RKTL:n yhdistämisellä halutaan estää esimerkiksi se tilanne, että hyvät hankkeet kilpailevat keskenään rahoituksesta. Myös LYNETyhteistyötä jatketaan edelleen ja laajennetaan muihinkin valtion sektoritutkimuslaitoksiin, Husu-Kallio sanoo.

Tutkimusaloja ei karsita Kansliapäällikkö arvioi yhdistymisen vahvistavan entisestään etenkin biotalouden tutkimusta ja mahdollisuuksia Suomessa. Muitakaan tutkimusaloja ei ole tarkoitus karsia fuusion yhteydessä. Husu-Kallio ei odota yhdistymisen sujuvan täysin ongelmitta, mutta arvioi hankaluuksien liittyvän ennemmin arkisiin asioihin kuten palkkaukseen, nimik-

MTT ELO l www.mttelo.fi

Maa- ja metsätalousministeriö julkisti maaliskuussa aikeensa yhdistää MTT, Metsäntutkimuslaitos sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tavoitteena on tehostaa uusiutuvien luonnonvarojen tutkimusta sekä helpottaa tutkimuksen priorisointia ja tulosohjausta pitkällä aikavälillä. Myös säästöjä haetaan. TEKSTI: Minna Nurro

keisiin ja sisäisen viestinnän organisointiin kuin suuriin linjoihin. – Helppoa tässä fuusiossa on se, että MTT, Metla ja RKTL ovat kaikki tutkimuslaitoksia, joita yhdistää korkealaatuinen tutkimus ja asiantuntijatyö, hän toteaa.

Looginen uudistus Tutkimuslaitosten yhdistäminen ei tullut yllätyksenä MTT:n ylijohtajalle Erkki Kemppaiselle. Hän pitää sitä loogisena jatkumona sekä LYNET-yhteistyölle että valtion koko tutkimusjärjestelmän kehittämiselle. Ylijohtaja pitää fuusiota pitkällä aikavälillä hyvänä uudistuksena, joskin se vaatii suuren määrän työtä erilaisten järjestelmien ja toimintatapojen yhteensovittamiseksi. Tutkimuslaitosten käytännön työhön edessä oleva yhdistyminen ei vielä vaikuta. – Näen fuusion pikemminkin tutkimusalojen vahvistumisen kuin karsiutumisen kautta. Esimerkiksi biodiversiteettiin, maaperään ja bioenergiaan liittyvän tutkimuksen ponnistusvoima kasvaa, hän arvioi. Kemppainen katsoo ison talon tarjoavan uusia mahdollisuuksia myös alueellisen toiminnan järjestämiselle. Henkilöstölle se merkitsee esimerkiksi sitä, että työpisteensä voi tulevaisuudessa valita aiempaa vapaammin.

sesti jo maaliskuussa. Aikataulu on tiukka, sillä työn on määrä olla valmis kuluvan vuoden loppuun mennessä. – Alamme välittömästi miettiä, miten tutkimuksen tukitoiminnot eli talous-, henkilöstö- ja tietohallinto sekä muu infrastruktuuri laitetaan yhteen. Tutkimuksessa sellaista perusosaamista, joka voidaan yhdistää, on esimerkiksi laboratoriopuolella, Kemppainen kertoo. Projektiryhmä perehtyy aiemmin toteutettuihin valtion laitosten yhdistämisiin, esimerkiksi Eviran, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Aalto-yliopiston muodostamiseen. Tehtävänä on myös laatia fuusiolle etenemisaikataulu.

Projektiryhmän jäsenet: ylijohtaja Hannu Raitio, Metla (pj.) ylijohtaja Erkki Kemppainen, MTT ylijohtaja Eero Helle, RKTL tutkimusjohtaja Mikko Peltonen, MMM Tutkimus- laitos

budjetti/milj. € henkilöstö (v. 2010) htv (v. 2010)

MTT

53,8

764

Metla

55,9

754 (v. 2011)

RKTL

321

Tukitoiminnot yhteen Fuusiota valmisteleva projektiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran epäviralli-

Satoja miljoonia kiloja

Haaskaus on haaskausta Foodspill-hankkeella oli selvä päämäärä: saada ensimmäinen, edes karkea kokonaiskuva suomalaisen ruokaketjun hävikistä. Tämä antaa selkänojan sen pohdinnalle, miten ehkäistä merkittävästi ruokahävikin syntyä. Kaikki ruoan haaskaus on luonnollisesti turhaa. Katajajuuri pitää haaskausta yhtenä suurimmista ruoan tuotannon ja kulutuksen kohtaamisen vastuuasioista – ja tämä kohtaaminen on epätasapainossa. Ruoan osuus kotitalouksien ympäristökuormasta on jopa kolmasosa. – Kun ruokaa menee hukkaan kotona tai kaupassa, tuotantoketjun aiemmissa vaiheissa ympäristöä on kuormitettu turhaan, Katajajuuri puntaroi.

Helposti vähennettävissä Katajajuuri pitää tavallisen kuluttajan syyllistämistä turhana, sillä hän arvelee, että moni ei tiedosta ruokahävikin aiheuttamaa turhaa kuormitusta. Asia on monelle yhä uutinen. Tie parannukseen on yksinkertainen. Kuluttaja voi vähentää ruokahävikkiä etenkin syömällä ensiksi pilaantuvimman ruoan – tämä helpottuu, jos laittaa herkimmän ruoan jääkaapissa hyvin näkyville. Lisäksi ruokaa pitää ottaa lautaselle vain se määrä, minkä syö. Ruokahävikkitutkimusta rahoittivat MTT:n lisäksi maaja metsätalousministeriön Laatuketju, monet elintarvike- ja ruokapalveluyritykset sekä Motiva ja Jätelaitosyhdistys.

150

Hävikki milj. kg/vuosi

120

kotitalous

z ue

rig

Foodspill-tulokset perustuvat ensimmäisiin Suomessa lähes koko elintarvikeketjusta kerättyihin tietoihin. Aiemmissa ulkomaisissa tutkimuksissa on päätelty koko elintarveketjun hävikiksi 25–50 prosenttia tuotannosta. Katajajuuren mukaan haitari on leveä, koska arvio perustuu lähinnä kirjoituspöytälaskelmiin. Toisaalta se si-

sältää myös alkutuotannon osuuden, joka ei ollut mukana Foodspill-hankkeessa. – Suomessa vuosittainen hävikkisuhde on selvästi matalampi: ketjun yhteenlaskettu ruokahävikki ilman maataloutta on 10–15 prosenttia Suomessa kulutetusta ruoasta, Katajajuuri haarukoi. Aiemmin MTT:n tutkijat ovat kartoittaneet, että kotitalouksissa pilaantuu joka vuosi keskimäärin 123 miljoonaa kiloa ruokaa, ravintola-alalla 80 miljoonaa ja kaupoissa 70 miljoonaa kiloa. Kaupan osuus sisältää kuljetukset ja varastoinnin. Kotien, ravintoloiden, kaupan ja elintarviketeollisuuden hävikkikilojen summa nousee täten jopa 400 miljoonaan kiloon.

kauppa

od sR

Joka kahdeksas kilo hävikkiin

TEKSTI: Hannu Kaskinen

ravitsemusala

dre

n /A eo

lintarviketeollisuuden hävikki on noin kolme prosenttia raaka-aineesta. Se vastaa 75–140 miljoonaa kiloa vuosittain eli noin 20 kiloa suomalaista kohti. Elintarviketeollisuudessa hävikki tarkoittaa raaka-ainetta, josta piti tehdä ihmisravintoa, mutta joka jostain syystä päätyikin jätteeksi. – Kun elintarvikkeita jalostetaan, syntyy väistämättä hävikkiä jonkin verran, tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä muistuttaa. Esimerkiksi maitokiloja haaskaantuu runsaasti, mutta meijerialan hävikki vastaa ruokateollisuuden keskiarvoa. Leipomoteollisuudessa hukataan tuotannosta jopa kahdeksan prosenttia, mutta se saadaan pääosin hyödynnettyä biopolttoaineena tai rehuteollisuudessa. Foodspill-tutkimuksen elintarviketeollisuus-osioon osallistuivat alan isot yritykset eli Arla Ingman, Ingman Ice Cream, Valio, Atria, HK Ruokatalo, Kokkikartano ja Saarioinen. Näiden lisäksi tutkijat saivat hävikkitietoja vaihtelevasti muista elintarvikealan yrityksistä.

MTT:n tutkijat ovat selvittäneet suomalaisen ruokahävikin tehtaalta pöytään asti. Foodspill-tutkimuksessa kävi ilmi, että kokonaishävikki voi olla jopa 400 miljoonaa kiloa vuodessa.

elintarviketeollisuus

d Ro

ruokaa haaskataan

0 MTT ELO l www.mttelo.fi

Suomalainen luomututkimus on viime vuosina hiipunut rahoituksen puutteessa.

Viime vuosina luomututkimuksen rahoitus on supistunut alle kymmenekseen entisestä. Nyt tutkimusta yritetään saada uuteen nousuun MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteistyöllä: ne suunnittelevat yhteistä luomututkimusohjelmaa. TEKSTI: Anna-Maria Mäki-Kuutti KUVA: Janne Lehtinen

Mihin menet, luomututkimus?

uomen maabrändivaltuuskunta esitti, että vuoteen 2030 mennessä puolet suomalaisesta maataloustuotannosta tulisi olla luomua. Tällä hetkellä Suomen kaikista maatiloista vain reilut kuusi prosenttia kuuluu luomuvalvontaan. Tuotannossa on yhä pullonkauloja, joita viime vuonna perustettu Pro Luomu ry selvittää muun muassa vähittäiskaupan näkökulmasta. – Luomuketjun tehokkuutta voi selvittää myös tutkimuksen keinoin, muistuttavat ohjelmajohtaja Jyrki Aakkula MTT:stä ja agroekologian professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta. Maabrändivaltuuskunta antoi tutkimuslaitoksille tehtäväksi luomuinstituutin perustamisen. Ehdotus tuli saumaan, jolloin erillinen luomututkimus on Suomessa käytännössä lakannut rahoituksen supistuttua muutamaan sataantuhanteen euroon.

Uutta yhteistyötä vireillä Uutta yhteistyötä on herätelty MTT:n ja Helsingin yliopiston työryhmässä. Maaliskuun lopussa luovutetussa raportissa esitettiin osapuolten yhteinen näkemys

MTT ELO l www.mttelo.fi

luomututkimuksen kehittämiseksi. Rahoitus on yksi – mutta ei ainoa – kivi tutkijoiden kengässä. – Luomutuotantoa on pidetty Suomessa marginaalisena ja sen tutkimusta jopa tekijöitään leimaavana. Tästä syystä tutkijakunnalta puuttuu luomun kehittämiseen liittyvien tutkimuskysymysten tuntemusta, Helenius sanoo. MTT:n kokeellinen luomututkimus on lähivuosina muutosten edessä. Karilan maatilan luomututkimuspellot Mikkelissä myydään säästösyistä ja tutkimus joudutaan järjestämään uudelleen. HY:n Viikin kampuksella luomua kehittävää tutkimusta on hyvin vähän, ja yliopiston Ruralia-instituutti Mikkelissä on keskittynyt koulutukseen ja muihin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin.

Luomuinstituutti ei riitä Mikkeliin perustettavaksi ehdotettu luomu instituutti kokoaisi yhteen paikalliset luomutoimijat, joista näkyvimpiä ovat MTT, HY, ja Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus. Etelä-Savon maakuntaliitto on myöntänyt rahoituksen instituutin käynnistyshankkeelle, ja sen perustamisesta päätetään

tämän vuoden aikana. – Instituutti ei yksin ratkaise tutkimuksen ongelmia. Sillä on paljon myös alueelliseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä, Aakkula toteaa. – Instituutin rooli olisi edistää luomun tutkimusosuuden kasvua MTT:ssä ja Helsingin yliopistossa. Uutta ”omaa” tutkimusrahaa sille ei ole tiedossa, Helenius lisää.

Tutkimusohjelma tulossa? Siksi MTT ja HY suunnittelevat yhteistä luomututkimusohjelmaa, johon on tarkoitus hakea ulkopuolista rahoitusta Suomen Akatemialta, Tekesiltä ja EU:lta. – Tarvitaan monitieteistä perustutkimusta, jonka kysymykset nousevat luomutuotannon erityistarpeista, vaikkapa kotieläinten hyvinvoinnista ja ravinteiden kierrätyksestä, Helenius sanoo. Myös Aakkulan mielestä tutkimuksen tulee kattaa koko repertuaari viljelyjärjestelmien biologiasta ja teknologiasta luomun ympäristö- ja terveysvaikutuksiin. Vaikka resurssit ovat tiukassa, luomututkimukselle olisi tärkeää saada legitiimi asema.

Kotimaisen ruoan tulevaisuus mietityttää ministeriä Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen iloitsee ruoan arvostuksen noususta, joka ilmenee esimerkiksi TV:n kokkiohjelmien runsautena sekä lähi- ja luomuruokatrendinä. Arvostuksen hän soisi näkyvän myös tuottajahinnoissa.

iime kesänä maaja metsätalousministeriksi nimitetty Jari Koskinen on tuttu mies ministeriön virkaatekeville. Kokoomusta edustava hauholainen maanviljelijä toimi ministerinä edellisen kerran vuosina 2002–2003. Kahdeksassa vuodessa maailma on muuttunut piirun verran. Ministerin pöydän takaa katsottuna parempaan suuntaan on menty siinä, että ruoasta on tullut paitsi makuasia myös todellinen issue: median kestokulutushyödyke ja intohimoja herättävä puheenaihe. – Keskustelu ruoasta ylipäätään on ollut positiivista. Lähi- ja luomuruoka yhdistetään automaattisesti kotimaiseen tuotantoon, ja meneillään oleva buumi on tuonut uusia toimeentulomahdollisuuksia maatiloille, Koskinen arvioi.

Luomuun vielä pitkä tie Luomu on ollut myös juhlapuheissa pinnalla siitä asti, kun maabrändityöryhmä esitti luomualan nostoa puoleen Suomen viljelyalasta vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä luomun osuus on noin 7,5 prosenttia, joten tavoitteeseen on matkaa. MTT:n tekemän selvityksen mukaan se vaatisi maataloudelta melkoisia rakenteellisia muutoksia. – Onhan se aikamoinen haaste. Kuluttajat lopulta ratkaisevat: jos he ovat valmiita maksamaan luomusta, tuottajia varmaan löytyy. Luomutilojen kannattavuus on tutkimusten mukaan vähän parempi kuin tavanomaisten tilojen, ja tuottajien kiinnostus luomua kohtaan on lisääntynyt. On sitten eri asia, millä vauhdilla muutos tapahtuu, Koskinen pohtii. Ajan henki on tunnistettu myös maaja metsätalousministeriössä, jossa on valmisteilla 1,5 miljoonan euron kehittämisohjelma lähi- ja luomuruoalle. Lisäksi

ministeriö on myöntänyt hankerahoitusta Pro Luomu ry:n toimintaan.

TEKSTI: Minna Nurro KUVA: Veikko Somerpuro

Riittääkö uusia tuottajia? Ruoan yleisestä nosteesta huolimatta suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuus huolestuttaa ministeriä. Kova työ ja heikot tuottajahinnat eivät houkuttele nuoria alalle. – Ruoantuottajia kuitenkin tarvitaan jatkossakin. Luulisi, että ruoan arvostuksen nousu näkyy jossain vaiheessa hinnoissakin, Koskinen miettii. Hän muistuttaa, että eri tuotannonaloilla tilanne on erilainen. Esimerkiksi meijeriteollisuus on pystynyt pitämään tuottajahinnat hyvällä tasolla ja menestyy myös vientimarkkinoilla. Sen sijaan lihasektori on kannattavuuskriisin kourissa. – Jotain muutoksia maataloudessa voi tapahtua lähi- ja luomuruoka-ajattelun kautta, mutta isot rakenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti, hän tuumii.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen pitää kunnostaan huolta mm. sählymailan varressa.

Tittelin takana NIMI: Jari Antero Koskinen SYNTYNYT: 1960 Hauholla ASUU: Hauholla omalla maatilalla PERHE: puoliso Minna Koskinen sekä lapset Anniina (1991) ja Juhani (1993) KOULUTUS: valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1988 EDELLISET TYÖTEHTÄVÄT: Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäsen (Lontoo), 2009–2011 kansanedustaja, 1996–2009 HARRASTUKSET: jääkiekko, sähly, golf LEMPILÄTKÄJOUKKUE: HPK (”tietysti!”) MIELIRUOKA: lasagne

MTT ELO l www.mttelo.fi

R uokaketjun vastuullisuudelle versoi mittareita

MTT:n tuore julkaisu tarjoaa mittareita ruokaketjun vastuullisuuden johtamiseen ja kehittämiseen. Tutkijat toivovat mittarien herättävän keskustelua, joka TEKSTI: Päivi Haavisto l KUVAT: Anita Polkutie vie vastuullisuusajattelua eteenpäin.

astuullisuuden alustava määritelmä tehtiin edellisessä, vuonna 2009 päättyneessä tutkimushankkeessa. Siinä MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus laajan sidosryhmäjoukon kanssa kiteyttivät elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemään ulottuvuuteen: ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus. – Jos nämä ulottuvuudet olivat silloin siemeniä, niin nyt ne ovat monihaaraisia puita, vertaa hankkeen vastuullinen johtaja, tutkija Pasi Heikkurinen MTT:stä. Jatkohankkeessa elintarvikeketjun vastuullisuutta mallinnettiin liiketoimintamahdollisuudeksi. Työn aikana jokainen ulottuvuus sai tarkempia tunnuksia ja ominaisuuksia. Mittarit on valittu ja kehitelty niiden pohjalta. Tutkijat korostavat, että kirjaan koottu mittaristo on vasta ehdotus ja keskustelun pohjustus. Kirjan taustaryhmä odottaa kiinnostuneena mielipiteitä siitä, ovatko valitut mittarit tärkeitä ja mitä muita mittareita voisi käyttää.

mittaavat toimintoja, jotka ylittävät Suomen lainsäädännön vaatimukset. Jokaista ulottuvuutta kohti on useita mittareita: yhteensä niitä on 87. Talousulottuvuudessa menestystä kartoitetaan paitsi osakkeenomistajien, myös työntekijöiden ja laajemmin yhteiskunnan kannalta. Perinteisten kannattavuuden ja jatkuvuuden rinnalla seurataan esimerkiksi henkilöstön palkkatasoa suhteessa alan yleiseen palkkatasoon. Ympäristön kohdalla mitataan esimerkiksi energiatehokkuuden parantamista ja organisaation hiilijalanjäljen pienentämistä. Eläinten hyvinvoinnin mittaaminen puolestaan perustuu eurooppalaiseen Welfare Quality -mittaristoon, joka terveyden ja ravitsemuksen ohella huomioi mahdollisuuden lajityypilliseen käyttäytymiseen. Pasi Heikkurisen mukaan mittareiden valinta on vaatinut rajauksia ja kompromisseja. Esimerkiksi monimuotoisuus on tärkeä arvo, mutta ongelmana on, miten saada se kiinnitettyä yrityksen toimintaan.

Ylittää lain vaatimukset

Heikkurinen kertoo, että vastuullisuuden mallia ja laadittua mittaristoa voidaan hyödyntää sekä strategisessa että ope-

Kirjassa esitetyt vastuullisuuden mittarit

MTT ELO l www.mttelo.fi

Eettinen puoli bisnekseen

rationaalisessa johtamisessa ja kuluttajille viestinnässä. – Kirja on yrityksille vastuullisuuden kehittämisen sisäinen apuneuvo, ei vielä viestinnän työkalu. Näemme, että vastuullisuus on kokonaisvaltainen asia, jonka yritys ensin toteuttaa ja vasta sitten viestii siitä nostamalla esiin kuluttajia kiinnostavia asioita. Hän painottaa, että vastuullisuus tuo liiketoimintaan monialaisen näkökulman, ei pelkästään kilpailuetua, kuten laatu. – Vastuullisuus sisältää myös eettisen puolen. Kaikki laadukkaat tuotteet eivät välttämättä ole vastuullisia. Esimerkiksi ravitsemuksellisesti laadukas tuote ei aina ole vastuullinen ympäristön tai eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Sidosryhmien vuoropuhelua Ruokaketjun vastuullisuusmittariston kehittänyt tutkimushanke perustui edeltäjänsä tavoin vilkkaaseen sidosryhmäkeskusteluun. Asiantuntija- ja yritystyöpajoihin osallistui kymmeniä tutkijoita, viranomaisia ja elintarvikeyritysten edustajia. Isossa sidosryhmätyöpajassa oli mukana myös kansalaisjärjestöjen edustajia ja alkutuottajia. Lisäksi kuluttajat arvioivat

vastuullisuuden kriteereitä yli 1 300 vastaajan kyselyssä. MTT:n ohella hankkeessa ovat olleet mukana Jyväskylän yliopisto ja Kuluttajatutkimuskeskus. Yritysyhteistyökumppaneina ja rahoittajina ovat olleet Fazer Leipomot Oy, HK Ruokatalo Oy, Raisiokonserni ja SOK. Hankkeen päärahoittaja on TEKES ja se kuuluu MTT:n Vastuullinen ruokaketju – Hyvinvoiva kuluttaja -tutkimusalueeseen. Heikkurinen, P. & ym. (2012). Vastuullisuus ruokaketjussa: Eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestintään. MTT: Jokioinen.

Suomi voisi olla edelläkävijä Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta katsoo, että Suomi voisi olla jopa edelläkävijä vastuullisuuskeskustelussa. – Meillä on vahvaa kiinnostusta yhteiskuntavastuullisuuteen. Olisiko tässä suomalaisen ruokaketjun tilaisuus luoda erityisyyttä ja osoittaa vahvuutensa kansainvälisesti? Mäkelä osallistui vastuullisuuden mittarien kehittämishankkeeseen työsken-

nellessään Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkönä. Hänen mukaansa kuluttajia kiinnostavat erityisesti tuoteturvallisuus ja elintarvikkeiden jäljitettävyys, ympäristö ja eläinten hyvinvointi. – Kuluttajat odottavat yrityksiltä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kuluttajille viestiminen ja heidän toiveidensa kuunteleminen on tärkeää. Yritykset voisivat nyt pohtia, millä keinoin ja mitä kanavia käyttäen tätä vuoropuhelua voisi rohkaista.

MTT ELO l www.mttelo.fi

Oikea mitoitus tekee navetasta viihtyisän

Onnistuneessa navetassa parret ovat mukavat, käytävät tilavat, ja valoa ja ilmaa riittää. Navetan toimivuuden salaisuus on paljastettu ankaralla jalkatyöllä ja tuhansien mittaTEKSTI: Raila Aaltonen l KUVA: Tapani Kivinen usten tilastollisella käsittelyllä.

uurten karjojen määrä lisääntyy ja yhä suurempia navettoja rakennetaan. Kehitys on niin nopeaa, että viitisentoista vuotta sitten rakennetut yhden robotin navetat alkavat jäädä pieniksi. Tutkimus seuraa valppaasti kehitystä ja tuottaa täsmällistä tietoa suurten navettojen suunnittelijoille ja rakentajille. Arkkitehti Tapani Kivinen MTT:stä veti hanketta, jossa tutkittiin tarkasti sata suurehkoa lypsykarjanavettaa eri puolilla Suomea. Tarkastelluilla tiloilla oli 40–80 lehmää.

Parempi tuotos ja terveys

Jan

Käytävien on oltava riittävän leveitä: Kivinen neuvoo mitoittamaan ruokintakäytävät mieluiten nelimetrisiksi. Arat lehmät arvostavat myös sitä, että käytävät eivät pääty umpiperiin. Kivisen mukaan etenkin vanhimmissa yhden robotin pihatoissa toimivuutta heikentää robotin edustan ahtaus. Vapaata tilaa tulisi olla 4–6 metriä. Jos robotteja on kaksi peräkkäin, niiden edessä tulisi olla seitsemän metriä tilaa ruuhkien välttämiseksi. Tutkimuksessa kerätty tieto parhaista ratkaisuista on tulossa tuetun lypsykarjarakentamisen mitoitusohjeeksi. Jatkohankkeessa selvitellään jo isojen, 80–160 lehmän tilojen ryhmittelystrategioita.

tin

Leh

Havainnoitsijat kävivät navetoissa mittaamassa sentilleen toimivuuden kannalta tärkeät pisteet, kuten käytävien, parsien ja ruokintapöytien mitoitukset. Samalla he arvioivat toimintojen sujuvuutta. Karjoista kerättiin kattavasti tuotanto- ja terveysdataa, ja kaikki tieto yhdistettiin tilastollisesti käsiteltäväksi malliksi. – Joka kohteesta kerättiin noin tuhat erilaista muuttujaa. Niiden tilastollinen tarkastelu toi esiin, että mittojen ollessa kohdallaan lehmien maitotuotos on suurempi ja terveys parempi kuin ahtaammissa pihatoissa, Kivinen kertoo. Navetan investointikulu saadaan siis tuottavuuden kautta takaisin.

Kasvatus eriytyy iän mukaan

Lehmä tarvitsee tilaa Parren on oltava sopivan pehmeä, sopivasti kuivitettu ja oikean mittainen, jotta lehmä menee sinne mielellään. Pään liikkeille on oltava tilaa. Mittauksissa selvisi, että liian alas asennetun niskapuomin nostaminen oikealle korkeudelle parantaa lehmän päivätuotosta jopa kaksi litraa. Isossa karjassa muutos tuo vuodessa kymmeniä tuhansia maitolitroja lisää.

MTT ELO l www.mttelo.fi

Kivinen näkee, että eri ikäryhmiin kuuluvien eläinten kasvatus eriytyy: maidontuotantoyksikössä on lehmien lisäksi poikimatilat ja pikkuvasikoiden yksilökarsinoita, mutta ternivaiheen jälkeen vasikat siirretään igluihin tai pieneen vasikkapihattoon. Nuorkarjalle on oma pihattonsa, josta eläin palaa kantavana hiehona lehmien pihattoon. Jatkohankkeen tulokset ovat valmiit keväällä 2013, mutta Tapani Kivinen antaa jo nyt vinkin laajennusta suunnitteleville: – Uudet rakennukset kannattaa suunnitella lypsylehmille ja nuorkarjalle erikseen. Silloin niiden hoito ja ruokinta toteutuu tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Kivinen T. & ym.: Lehmän mittainen pihatto – onnistuneen lypsylehmäosaston pääkohdat. Maito ja me -lehti 1/2011, liite.

¯ KOLUMNI ¯

Hyvän ja pahan

ONGELMA

TEKSTI JA KUVA: Kai Linnilä

irkkojen saarnastuoleissa kuvaillaan nykyisin yhä harvemmin helvetin kauhuja. Synnin palkka ei ole välttämättä kuolema. Vaikka papisto jättää seurakuntalaisen rauhaan, viranomaiset, joukkotiedotus ja aatteelliset yhteisöt – vedoten uskomuksiin, filosofioihin ja tieteellisiin tutkimuksiin – asettavat kansalaisen valitsemaan hyvän ja pahan välillä. Huono omatunto on tiedostavan kuluttajan ikuinen matkakumppani. 1960-luvun nuoriso saattoi joutua boikotoimaan eteläafrikkalaista brandya ja Jaffa-appelsiineja tai osuustoiminnallisia ja yksityisiä kauppiaita. Nyt joudumme valitsemaan ruokaa tuotantotavan, hiilijalanjäljen tai joulemäärän perusteella. Kirottu rasva peittoaa yhtäkkiä eilen terveellisiksi julistetut kevyttuotteet.

Kehitysmaan tunnistaa valtion taloudellisista vaikeuksista. Sillä on vähän teollisuutta. Talous pohjaa lähinnä maatalouteen. Mahdollinen vienti on enimmäkseen maataloustuotteita ja jalostamattomia raaka-aineita. Monen kehitysmaan ilmasto ei välttämättä suosi maanviljelystä, siksi nälänhätä on nykypäivää. Suotuisassa ilmastossa taas maanviljelyksen ongelmana on koneiden ja lannoitteiden puute. Yleensä yli puolet väestä elää virallisen talouden ulkopuolella. Valtio teollistaa, jos saa investointilainaa rikkailta. Kehitysmaa on yleensä velkakierteessä.

Oleilin taannoin kahdessa erilaisessa kolmannen maailman valtakunnassa. Etiopia kuuluu epäsuotuisan ilmaston maatalousmaihin. Kahvipensaan alkusijoilla tuotetaan kuitenkin runsaat kolme prosenttia

Kuubalaisen Vuelta Abajon tupakkaa pidetään maailman parhaana, ja siitä kääritään kalleimmat sikarit. Punainen maa, kompostilannoitus ja pasaatituulten viilentämä trooppinen ilmasto takaavat, että kuivatukseen ja fermentointiin menevät ensiluokkaiset lehdet.

maailman raakakahvista. Määrä on kymmenes Brasilian tuotannosta, mutta silti merkittävä vientitulon lähde. Kahvin maailmanmarkkinahintojen vaihtelun vuoksi moni maajussi viljelee myös kepeää khat-huumetta. Kahvi ja khat ovat silkkaa luomua, koska lannoitteisiin ei ole varaa. Etiopialaisen luomun terveellisyys selviää, jos kahvin ja khatin terveellisyys todistetaan. Kuuba saa ulkomaanvaluuttansa pääasiassa turismista, tupakanviljelystä, tupakanlehtien jalostamisesta sekä ruokosokerin tuotannosta. Kuuban ilmasto on

kaikin puolin otollinen maanviljelykselle. Maaperä on suotuisa, ja kastelu onnistuu sateiden ja runsaiden jokien ansiosta. Maatalous ei kuitenkaan kestä nykyaikaisen viljelijän katsetta. Pellot muokataan härkien ja harvojen alkeellisten maatalouskoneiden voimalla. Lannoitteena käytetään kompostia, koska apulantaan ei ole varaa. Tupakanviljely ja jalostus ovat työvoimavaltaista käsityötä. Upeaa terveellistä luomua, kunhan sikarit ja sokeri julistetaan osaksi globaalia mielenterveystyötä.

MTT ELO l www.mttelo.fi

Kosovon maitotalous kehittyy

Vuoret ympäröivät Pristinan aluetta. Metsissä kasvaa paljon tammea ja jonkin verran havupuita.

MTT:ssä Maaningalla tutkimusmestarina työskentelevä Tiina Kokko vieraili maaliskuussa osana opintojaan Kosovossa tutustumassa maan maitotalouteen. Suomalaiseen teki vaikutuksen kosovolaisten kova tahto kehittää sodan runteleman maansa maataloutta. TEKSTI JA KUVAT: Tiina Kokko

MTT ELO l www.mttelo.fi

osovon maatalous kehittyy nopeaa vauhtia, ja nopeimmin kehittyvä sektori on maidontuotanto. Maidon laatu ei kuitenkaan ole hyvä, ja tiloilla on jonkin verran alkuperäisrotuja kuten Buscha tai tuontirotuna Tyrol Grey, jotka eivät tuota paljon maitoa. Koko maan keskituotoksen on arvioitu olevan noin 2 200 litraa vuodessa. Kosovossa on kuitenkin myös suuria tiloja, joiden keskituotos on huomattavasti korkeampi, ja rotuina esimerkiksi Black tai Red Holstein. Navetat ovat pääosin parsinavetoita. Kosovolaisen tilan keskilehmäluku on noin kaksi, ja peltoa on keskimäärin kaksi hehtaaria. Ruokinta on yleisesti ottaen hyvin kuivaheinävaltaista, lisäksi annetaan maissisäilörehua, vehnää, ohraa, maissia, auringonkukkaa ja soijaa. Peltokoneet ovat pääosin vanhanaikaisia ja pieniä.

Vain osa maidosta meijeriin Vain noin kymmenen prosenttia tuotetusta maidosta lähetetään meijeriin. Iso osa maidosta juotetaan vasikoille tai käytetään omiin tarpeisiin tilalla. Usein tilalliset vievät myytävän maitonsa itse yksityisiin maidonkeruupisteisiin, joista se siirretään eteenpäin. Suurilta tiloilta meijerit hakevat maidon. Kosovon maaperä on hyvää maataloutta ajatellen, mutta kesällä kuivuus voi vaivata. Maassa tuotetaan menestyksekkäästi esimerkiksi paprikaa.

Kosovolaisittain normaali navetta, tämä tosin hieman iso keskiarvoon nähden.

Matka viivästyi talven takia Vierailuni Kosovoon liittyi Savonia-ammattikorkeakoulun ylemmän agrologintutkintoni opinnäytetyöhön, jossa arvioidaan kosovolaisen maatalouden kehittämistarpeita. Teen työn TAGAK-hankkeelle (Training of Agricultural Advisors in Kosovo), jonka tarkoituksena on kouluttaa 20 maatalousneuvojaa Kosovoon ja luoda yhteistyössä Pristinan yliopiston kanssa neuvojien koulutusmalli. Opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään koulutusmallin suunnittelussa. Hanke alkoi lokakuussa 2011 ja kestää kaksi vuotta. Vieraillut tilat ovat lähellä Pristinaa, ja reissu tehtiin 11.–18.3.2012. Alun perin vierailu piti tehdä jo helmikuun lopulla, mutta talvi sattui olemaan hyvin rankka runsaan lumisateen ja pakkasen takia, eikä osalle tiloista olisi päässyt ollenkaan lumen takia. Tiloilla oli jo maaliskuussa normaalitilanne, ja lumi oli jo lähes sulanut pois. Paikoittain pelloilla oli jäljellä tulvia.

Vierailukohteina 13 tilaa Kaikkiaan vierailin 13 tilalla, jotka olivat keskimääräistä isompia: niillä oli 6–115 lehmää ja peltoa 6–450 hehtaaria. Rotuina olivat Black Holstein, Simmental, Red Holstein, risteytykset, Tyrol Grey, Brown Swiss, MontBeliarde sekä Buscha. Tiloista yhdeksällä oli kannukone-lypsy, kolmella putkilypsykone ja yhdellä tilalla lypsettiin käsin. Otin tiloilla paljon kuvia. Kuvauksen kohteena olivat lehmät ja vasikat sekä niiden elinolot, lantakuilut, lantalat, rehuvarastot, koneistus, lypsyhygieniaan liittyvät asiat sekä lypsykoneet. Lisäksi joka tilalla käytiin läpi 4-sivuinen kyselylomake, jossa selvitettiin mm.

Isäntä Hakif Zuka Graufi on ylpeä Tyrol Grey -karjastaan.

Sodan jäljet näkyvät yhä maidon laatua ja pitoisuuksia, maitotuotosta, ruokintaa, lannankäyttöä, veden laatua, jätteiden lajittelua sekä viljelijöiden tulevaisuudensuunnitelmia.

Viljelijät uskovat alaan Suurimmat kehittämiskohteet liittyvät maitohygienian parantamiseen, lypsykoneiden huoltoon, kunnollisten lantaloiden rakentamiseen, jätteiden keräilyyn sekä kiimantarkkailuun. Positiivisinta vierailussa oli viljelijöiden oma usko tulevaisuuteen, kiinnostuneisuus maitotaloutta kohtaan ja luottamus siihen, että maitotalous on hyvä bisnes. Mielestäni leimaa-antavaa kosovolaisille on tahto, jolla he haluavat työllistää itsensä. He haluavat tehdä töitä ja haluavat tehdä sen hyvin! Ihmiset tuntuivat olevan hyvin lämpimiä, avoimia ja positiivisia. Osa tilallisista oli hyvin otettuja, kun Suomesta asti tultiin katsomaan heidän tilaansa. Lisäksi osa muisteli hyvällä Martti Ahtisaarta, jolla oli tärkeä rooli Kosovon rauhanneuvottelijana. Tällä tiellä kannattaa jatkaa, jotta hyvä maineemme vain paranee.

Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008, mutta tietyt maat kuten Serbia eivät ole itsenäisyyttä vieläkään tunnustaneet. Kosovon sota käytiin vuosina 1996–1999 ja se oli yksi Jugoslavian hajoamissodista. Sodan jäljet näkyvät Kosovon yleisilmeessä esimerkiksi kesken jääneinä rakennuksina, joita on paljon varsinkin Pristinan ulkopuolella. Osa asukkaista pakeni sotaa ja rakennukset odottavat omistajiaan puolivalmiina. Joissakin keskeneräisissä asunnoissa näkyi asuvan ilmeisesti kodittomia. Pristinan keskustassa näkee jonkin verran romaneja, jotka lapsia myöten yrittävät ansaita rahaa esimerkiksi autojen ikkunoita pesemällä. Kosovon työttömyys on hyvin korkea, noin 40– 50 prosenttia. Pelloilla oli ennen hyvät kastelujärjestelmät, mutta ne tuhottiin sodassa. Väestöstä suuri osa on alle 30-vuotiaita.

MTT ELO l www.mttelo.fi

¯ LYHYESTI¯

KUVA: Minna Nurro

KYSYMYKSIÄ KULUTTAJALLE Ympäristöinsinööri Tiina Kumpula asuu Tampereella miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Vastuullisten ruokavalintojen tekeminen vaatii hänen mielestään melko paljon vaivannäköä.

1. Mitä teillä syödään? Hilma Kinnanen

Lückin päärynä

WANTED alive: maatiaiskasvit Kasvaako pihallasi tai pellollasi vanhoja, paikallisia kasveja? Kerro siitä MTT:n kasvigeenivaratutkijoille, jotka etsivät viljelyssä yhä olevia maatiaiskantoja. Hakusessa ovat niin ruis, kaura, ohra kuin vehnä sekä ryvässipulit. Tutkijat ilahtuisivat myös todella vanhoista humalan ja aitaorapihlajan kasvustoista. Niin ikään etsitään siemenestä syntyneitä ja paikalliseen viljelyyn levinneitä omena- ja päärynälajikkeita. Tutkijoita kiinnostaa, kuinka alkuperäinen siemenpuu on syntynyt, elääkö se yhä ja kuinka lajike levisi paikalliseen viljelyyn. Pohjoisimmat etsittävät paikallislajikkeet ovat Kempeleeltä ja Suomussalmelta ja eteläisimmät Tammisaaresta.

Myös perimätietoa kaivataan Tutkija Maarit Heinonen MTT:stä kertoo, että erityisen arvokasta on perimätieto paikallislajikkeen nimestä ja syntyhistoriasta. Lisäksi etsitään vanhoja puuyksilöitä. – Toivomme tietoja esimerkiksi Lückin päärynälajikkeesta, jonka tiedetään syntyneen Turun sokeritehtaan sokerimes-

MTT ELO l www.mttelo.fi

tari Lückin kylvämästä siemenestä, hän havainnollistaa. Esimerkiksi Pieksämäen omenasta puolestaan tiedetään, että se on syntyjään Pieksämäen Moision tilalta 1800-luvun puolivälistä. Emopuu on kuollut 1900-luvun alussa. – Löytyykö yhä Pieksämäen omenalajiketta Keski-Suomesta – entä vanhoja puuyksilöitä tätä lajiketta? tutkija pohtii. Tutkimus on osa eurooppalaista hanketta, jossa kartoitetaan maatiaiskasvien nykyviljelyn laajuutta ja pyritään varmistamaan niiden viljely myös tulevaisuudessa. Hankkeessa etsitään eri puolilta Suomea noin 70 paikallista omenalajiketta ja noin 20 paikallista päärynälajiketta. Löytyneistä kasveista tehdään kantavertailuja DNA-analyysilla. Lista etsintäkuulutetuista maatiais lajikkeista on netissä osoitteessa www.mtt.fi/kasvigeenivarat. – Minna Nurro Lisätietoja: maarit.heinonen@mtt.fi, puh. 029 5317199 ja hilma.kinnanen@mtt.fi, puh. 029 5317347

– Arkisin nopeasti tai edellisenä päivänä valmistettua perusruokaa, viikonloppuisin pyritään kokkaamaan vähän pitemmän kaavan mukaan toisinaan uuttakin testaillen. Perheen vanhimman lapsen jätettyä ruokavaliostaan lihan ja kanan on viime aikojen tavoitteena ollut löytää koko perheelle maistuvia kasvisruokia.

2. Mihin kiinnität huomiota ruokaostoksilla? – Tärkeysjärjestys menee teoriassa suunnilleen näin: tuotantomaa (suosimme kotimaista ja lähituotantoa), lisäainemäärät, luomua vai ei, hinta, pakkausmateriaalien määrä ja laatu. Lisäksi tulee katsottua parasta ennen -päiväykset. Käytännössä ostoskorin sisältöön vaikuttavat lisäksi lasten toiveet, valmistamisen helppous, sijainti hyllyssä ja herkkujen houkutukset.

3. Mistä löydät tarvitsemaasi tietoa? – Yksittäisistä tietolähteistä eniten käytössä on netti. Lehtiä lukiessa tulee kiinnitettyä huomiota aihetta käsitteleviin juttuihin. Tosin tässäkin asiassa tieto lisää toisinaan tuskaa, mistä syystä en nykyään hakemalla hae niin paljon tietoa kuin ehkä joskus tein.

4. Pelastuuko maailma vastuullisella kulutuksella? – Tuskinpa. Vastuullinenkin länsimainen kulutus aiheuttaa joka tapauksessa suuremman kuormituksen kuin mitä maapallon kantokyky sallisi. Mikäli vastuullisella kuluttamisella tarkoitetaan askeleita omavaraistalouden suuntaan ja ns. turhan kulutuksen lopettamista, vastaus voisi olla kenties. – Minna Nurro

¯ LYHYESTI¯

Elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskentaohje tulossa syksyllä

Suomessa hyödynnettiin kotieläimiä jo kivikaudella Pienessä lampaanluun sirussa on piillyt historiallisesti merkittävä tieto: Suomessa on hyödynnetty kotieläimiä jo neoliittisen kivikauden loppupuolella eli noin 2000–1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tämän todistaa MTT:n FinnArch-hankkeen tutkimusryhmä, jonka tutkima lampaanluun siru on paljastunut noin 3 700 vuoden ikäiseksi. Luunsiru löydettiin jo 1930-luvulla Ähtävänjokisuun kaivauksilta Pohjanmaalta. Iän varmisti Uppsalan yliopistossa tehty radiohiiliajoitus. – Luulöytömme on ensimmäinen varma todiste siitä, että ruoantuotannossa hyödynnettävien eläinten kasvatus alkoi ainakin neoliittisen kivikauden lopulla, kertoo professori Juha Kantanen MTT:stä.

Lammas ennen nautaa? Löytö kertoo myös sen, että lampaita on saatettu kasvattaa Suomessa ennen nautakarjaa. Suomen Akatemialta rahoitusta saavassa FinnArch-hankeessa on jo aiemmin todistettu, että Suomessa on pidetty nautakarjaa 3 300 vuotta sitten. Nakkila-

FinnArch-hankkeessa selvitetään, sisältävätkö vanhoilta kaivauksilta löytyneet luunäytteet muinaiskarjan DNA:ta.

Auli Bläuer

Niina Pitkänen

MTT julkistaa ensi syksynä suosituksen elintarvikkeiden hiilijalanjälkien laskentaa varten. Suosituksesta on tarkoitus laatia ruokaketjun yrityksille selkeä ja käyttökelpoinen kokonaisuus, ja se on vapaasti kaikkien käytettävissä. Tavoitteena on elintarvikkeiden hiilijalanjälkien pienentäminen. Tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä toteaa, että tuotteiden hiilijalanjälkien laskentaa ohjaavia erilaisia ohjeistuksia on maailmalla olemassa jo entuudestaan. Niiden käyttö on kuitenkin haasteellista, koska ne ovat kaikille tuotannonaloille suunnattuja, ja siksi hyvin yleisiä ja pitkiä. – MTT:ssä tekeillä oleva suositus keskittyy ruokaan, ja sen toivotaan vaikuttavan tuotantoketjujen kehittämiseen sekä yhtenäistävän hiilimerkintöjen taustalla olevaa laskentaa, hän paljastaa. Suosituksen sisältöä käsittelevä viimeinen työpaja järjestetään 21.5.2012 Helsingissä. – Minna Nurro

laisesta muinaishaudasta löytynyt naudan hammas ajoitettiin varhaiselle pronssikaudelle. Lampaanluun siru osoittautui kuitenkin vieläkin vanhemmaksi. Tämä tulos on nostanut esiin kysymyksen siitä, voisiko lammas olla Suomen vanhin tuotantoeläin? – Koira on tullut ensin metsästäjien mukana, mutta lammas saattoi olla ensimmäinen ruoantuotannossa hyödynnetty eläin Suomessa. Tätä ovat arkeologitkin pohtineet aiemmin, luotaa Kantanen. – Kirsi Koivuporras MTT ELO l www.mttelo.fi

Kotimainen kirjolohi kasvaa entistä kevyemmin Suomessa kasvatetun kirjolohen ympäristövaikutukset ovat pienentyneet kuluneen kymmenen viime vuoden aikana. Kalankasvatuksen rehevöittävä vaikutus, energiankulutus ja happamoittavat päästöt pienenivät reilulla viidenneksellä. Hiilijalanjälki kutistui yhdeksän prosenttia. Syynä on etenkin rehunkulutuksen väheneminen. Kotimaisen kasvatetun kirjolohen koko elinkaaren ympäristövaikutukset tutkittiin MTT:n, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeessa. Edellisen kerran niitä tarkasteltiin kymmenen vuotta sitten. Tutkija Frans Silvenius MTT:stä kertoo, että ympäristövaikutukset laskettiin kalan koko tuotantoketjulle alkaen rehun ja sen raaka-aineiden tuotantoprosessista poikaskasvatukseen, kalan verkkoallaskasvatukseen, perkaamoon, pakkaukseen ja fileointiin asti.

Kalalla hillitty hiilijalanjälki Kun kirjolohifileen hiilijalanjälkeä verrattiin tutkimuksessa lihatuotteisiin, naudanlihan hiilijalanjälki osoittautui noin kuusi kertaa suuremmaksi kuin kirjolohifileellä.

MTT ELO l www.mttelo.fi

Sian- ja broilerinlihan tuotantoketjussa kasvihuonekaasupäästöt olivat vähimmillään samaa suuruusluokkaa kuin kirjolohella. Enimmillään sianlihan päästöt olivat 2,5-kertaiset ja broilerinlihan päästöt 1,5-kertaiset kirjolohifileeseen nähden.

Kalankakka jää vesistöön Rehevöittävien typpi- ja fosforipäästöjen osalta vertailun tulos asettui toisin päin: yksi tuotettu kirjolohikilo rehevöittää vesistöjä noin kolme kertaa enemmän kuin yksi naudanlihakilo ja neljä kertaa enemmän kuin yksi sianlihakilo. Broilerinlihan

Rodeo/Frolov Andrey

¯ LYHYESTI¯

etumatka kirjoloheen nähden on vielä suurempi. Tämä johtuu siitä, että karjanlannan ravinteita voidaan hyödyntää peltoviljelyssä, mutta kalankasvatuksen ei. Kalankasvattamoilla on otettu kuluneen vuosikymmenen aikana käyttöön ravinnekuormitusta vähentäviä kasvatusmenetelmiä. – Perinteiseen verkkokassikasvatukseen verrattuna kiertovesikasvatus vähentää ravinnekuormitusta, mutta johtaa suurempaan hiilijalanjälkeen, jos sähköenergia tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, Silvenius summaa. – Niina Pitkänen

¯ LYHYESTI¯

Saija Rasi

Biokaasuautoilu vauhtiin poliittisella vetoavulla?

Investointituki tarpeen Jos Etelä-Suomen autokannasta esimerkiksi 1,5 prosenttia olisi kaasukäyttöisiä

vuonna 2020, Turun ja Salon seudulle riittäisi yksi 7,4 MW:n laitos ja Kymenlaaksoon tarvittaisiin yksi 5,9 MW:n laitos. Helsinkiin ei tarvitsisi rakentaa yhtään uutta biokaasulaitosta, vaan liikennebiometaanin tarve tulisi katetuksi jo suunnitelmissa olevilla laitoksilla. Hankkeen laskelmien mukaan tuotantoinfrastruktuurin rakentamiseen tarvittaisiin 30 prosentin investointituki, ja siirtymävaiheessa maatalouden biomassoja käsittäville laitoksille 30–50 €/MWh tuotantotukea. Kun valtaosa biometaanista saataisiin myytyä liikennepolttoainemarkkinoille, lisätukea ei enää tarvittaisi. Toiminnan kannattavuus riippuu myös fossiilisten polttoaineiden hinnoista, joten tuotantotuki tulisi sitoa niiden hintaan.

Ympäristöhyödyt selvät Hankkeessa todettiin, että biometaanin liikennekäyttö vähentäisi selvästi kasvihuonekaasupäästöjä Turun ja Salon seudulla sekä Kymenlaaksossa. Päästöt vähenisivät näillä alueilla yhteensä noin 440 000 tonnia. Myös Helsingissä khk-päästöt pienenisivät, mutta eivät yhtä selkeästi kuin hankkeen muilla alueilla. Tämä johtuu siitä, että pääkaupunkiseudun biomassoista on tarkoitus joka tapauksessa

tuottaa biometaania sähkön- ja lämmöntuotantoon. EU:n rahoittamaan W-Fuel-hankkeeseen osallistuivat MTT:n lisäksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Tallinnan Teknillinen yliopisto, Tukholman ympäristöinstituutin Tallinnan osasto sekä useita alan toimijoita. – Minna Nurro

Elonkierto kutsuu

Jokioisilla sijaitseva maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierto avataan jälleen touko-kesäkuun vaihteessa yleisölle. Elonkierto esittelee käytännöllisesti, mistä ruoka tulee ja miten ruoantuotanto vaikuttaa ympäristöömme. Esittelypolun varrella pääsee näkemään läheltä tutut kotieläimemme ja useimmat suomalaiset viljelykasvit. Kierroksella voi tutustua myös vanhoihin lääkeyrtteihin ja menneen maailman maatalouskoneisiin. Elonkierrossa pidettävillä luennoilla puhuttavat tänä kesänä muun muassa luomuruoka ja sudet. Katso Elonkierron kesän tarkka ohjelma netistä www.mtt.fi/ elonkierto. Tervetuloa!

Janne Lehtinen

Paikallisiin biomassoihin perustuva ympäristöystävällinen kaasuautoilu tarvitsisi poliittista vetoapua päästäkseen vauhtiin. W-Fuel-tutkimushankeessa havaittiin, että Etelä-Suomessa on runsaasti käyttökelpoisia biomassoja liikennebiokaasun valmistamiseen, mutta kaasuautojen vähäisen määrän takia tuotanto tarvitsisi tukea ainakin 10 vuoden siirtymäkauden ajan. Tällä hetkellä kaasukäyttöisiä autoja on Suomessa yhteensä noin 900. Tutkija Saija Rasi MTT:stä toteaa, että kaasuautokannan kasvattaminen olisi helpointa aloittaa kaupunkien julkisesta liikenteestä ja takseista. – Etelä-Suomessa olisi biomassoja lähes 50 suuren biokaasulaitoksen tarpeisiin, mutta jo muutama uusi laitos riittäisi siihen, että liikennebiokaasun kysyntä lähtisi käyntiin, hän tiivistää. W-Fuel-hankkeessa selvitettiin liikennebiokaasun tuotantomahdollisuuksia Turun ja Salon seudulla, Helsingin alueella sekä Kymenlaaksossa. Hankkeessa oli mukana myös Harjun ja Lääne-Virun maakunnat Virossa.

MTT ELO l www.mttelo.fi

Asiakaslehti ja blogit verkossa www.mttelo.mtt.fi LUE JA KOMMENTOI