MTT_ELO_2_09 by Natural Resources Institute Finland (Luke)

2/2009

Kannattaako Itämeren suojelu?

s.12 Syömällä voit vaikuttaa

s.16 Pitkää ikää ja mustaherukkaa

s.23

Perinnekasvien geenit nostetaan arvoonsa s.4

Pääkirjoitus

kuva: VEIKKO SOMERPURO

Panos-tuotos-suhde Tutkimusmaailmassa puhutaan geenivarojen säilyttämisestä. Kuulostaa varsin professionaalilta. Juu, tuttu professorihan käy ratsastamassa geenivaralla, ja vanhan navettamme nurkalla geenivarat rehottavat. Geenivarojen suojelu on pitkälti tavallisten ihmisten käsissä: viljelijöiden, harrastajien ja kasvattajien. Geenivarojen säilyttämistyö ei välttämättä ole kovin rahakasta toimintaa, ollaanhan tekemisissä tuottoisiksi jalostettuja rotuja ja lajikkeita heikompien maatiaisten kanssa. Homma pikemminkin syö seteleitä, mutta samalla se sampoaa jotakin paljon arvokkaampaa kuin eurot. Sydänalassa tuntui lämmin läikähdys, kun istutin kotipuutarhaamme Kuokkala-luumupuun. Aikoinaan kulkukauppiaitten matkassa idästä Karjalan kautta tulleen vanhan kannan verso löydettiin autiotalon pihasta Jyväskylän Kuokkalasta. Vuonna 2006 arvokkaaksi ja säilytettäväksi geenivaraksi valittu löytölapsi tunkee juurensa vaikka väkisin viileämpäänkin maahan, eikä ole moksiskaan, jos pakkanen sitä vähän kurittaa. Samaa tunnetta ei olisi syntynyt, jos olisin istuttanut keskieurooppalaisen tuontitaimen. Säilyttäminen on arjen tekoja. Alkuperäiskarjan geeniperimää voidaan suojella syömällä niiden lihaa ja maitotuotteita. Perinne- ja maatiaiskasveja kasvattamalla turvataan museoita karttelevien kansallisaarteidemme olemassaolo. Vanhat kasvilajikkeet ja eläinrodut ovat tärkeitä geenipankkeja tulevaisuuden tarpeisiin. Maatiaiskasveista saadaan esimerkiksi taudinkestävyyttä uusiin viljelylajikkeisiin. Myös kotieläinten jalostus edellyttää maatiaisrotujen perimän vaalimista, sillä jalostajan materiaali löytyy laajasta geneettisestä muuntelusta. MTT koordinoi kansallisia kasvi- ja eläingeenivaraohjelmia ja vie niihin liittyvää tutkimusta eteenpäin määrätietoisesti. Lisäksi tarvitaan sieluja, joiden sopukoista löytyy tilaa maatiaisille. Kun satsaa maatiaisiin, tuotos ei välttämättä tule omaan käyttöön, vaan vasta tuleville sukupolville. Ehkä panoksen ja tuotoksen määrä ei olekaan tärkeintä – vaan suhde.

Ulla Jauhiainen päätoimittaja

MTT ELO asiakaslehti

MTT ELO 2/2009 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 2. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) Tilaukset: Tarja Lintula, MTT, puh. (03) 4188 2219 tai viestinta@mtt.fi MTT ELO netissä: www.mtt.fi/elo

Julkaisija: MTT, puh. (03) 41 881, etunimi.sukunimi@mtt.fi, www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti Kannen kuva: Kari Westerholm Layout ja taitto: ID BBN Materiaalit: Kannet, Novatech Gloss 250 g/m2 Sisus, Novatech Satin 135 g/m2 Paino: Forssan Kirjapaino Oy

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Sisältö:

Pääkirjoitus

Geenivarojen suojelu on arkista aherrusta, toteaa Ulla Jauhiainen. Sivu 2

Kasviaarteiden jäljillä

Kolumni

Matti Mäkelä ei ymmärrä kaukana tuotetun lähiruuan hienoutta. Sivu 19

Naudan nahan alle

Tutkijat etsivät vanhoissa puutarhoissa yhä kasvavia maatiaislajikkeita. Sivu 4

Tutkijat kehittävät langatonta lähetintä, jolla seurataan lehmän terveydentilaa. Sivu 20

Kuuminta hottia

Uudet upeat herukat

Kestävyys perimässä

Virkistävää aivoille

Uhanalaiselle suomenkarjalle luodaan nyt omaa brändiä. Sivu 8

Maatiaisviljoista etsitään taudinkestävyyden geenejä. Sivu 10

Meren hinta?

Mikä on Itämeren suojelemisen tai suojelemattomuuden hinta? Sivu 12

Geenit hyvin hallussa

MTT:ssä on jalostettu uusia maukkaita herukkalajikkeita. Sivu 22

Mustaherukan polyfenolit voivat hidastaa Alzheimerin tautia. Sivu 23

kuva: KARI WESTERHOLM

s.20

Ravinteet kiertoon

Biovirta-hanke tuotteistaa biokaasulaitosten jätteistä kierrätysravinteita. Sivu 24

Syvällä turpeessa

Erikoistutkija Johanna Vilkki on vienyt MTT:n genomitutkimuksen huipulle. Sivu 14

MTT haastaa yhteistyökumppaninsa mukaan suopotkupallon MM-kisoihin. Sivu 25

Mitä syötäisiin?

Lyhyesti

Ympäristötietoinen lounastaja valitsee sesonkikasviksia ja kohtuudella lihaa. Sivu 16

s.4

Sivu 26

Väitöstutkimuksia Sivu 29

kuva: VEIKKO SOMERPURO

MTT ELO asiakaslehti

Kasviaarteiden jäljillä

teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: KARI WESTERHOLM

Ehkä jo ensi kesänä Yläneen vanhan pappilan jasmikepensas ja purppuratulikukka kukkivat kotiseutumuseon mäellä.

ikä tuoksu! Heti pappilan portin sisäpuolella tervehtii tähtikukkainen jasmike-pensas, ja toinen, kolmaskin. – Ihana pihapiiri, huokaa MTT:n perinnekasviasiantuntija Merja Hartikainen saapuessaan Yläneen entiseen pappilaan, jota nykyään isännöivät Elisa ja Veikko Niittymaa. Hartikainen on tullut kartoittamaan pappilan pihan perinnekasveja ja valitsemaan niistä mielenkiintoisimpia siirrettäväksi Yläneen kotiseutumuseon pihamaalle. Kasvien tarinoita ja historiallista taustaa keräämässä ovat myös projektipäällikkö Maarit Heinonen MTT:stä ja museologian tutkija Sirkku Pihlman Turun yliopistosta. – Monitieteisen ryhmämme tavoitteena on luoda malleja siitä, miten perinnekasveja voitaisiin tuoda esille kulttuurihistoriallisissa museoissa, kertoo Heinonen. Hanke on osa Perinnekasvit museopuutarhoissa -projektia, jossa ovat mukana myös Kuusiston ja Pukkilan kartanomuseot. Aito pihajasmike

Pappilan perinneaarteet kaiken kansan nähtäville 1940-luvulta peräisin olevat pihajasmikepensaat reunustavat monessa kohtaa Yläneen vanhan pappilan pihaa.

MTT ELO asiakaslehti

Merja Hartikainen tutkailee jasmikepensaan kukkaa pappilan pihamaalla ja toteaa, että pensas on aito pihajasmike. Hän pitää 1940-lukua edustavaa kantaa arvokkaana, sillä jasmikkeita on montaa lajia. – Monet luulevat, että heillä on vanha pihajasmike, mutta usein se onkin jokin muu. Lapsuudessaan 1940-luvulla pappilassa asunut Annikka HaavioTapaninen on paikalla ja muistaa, kuinka jasmikepensaat olivat aina kukassa isä Jaakon syntymäpäivänä heinäkuun alussa. Puutarhan kasvirunsaudessa näkyy

Kasviaarteiden jäljillä

Rovasti Kaarlo Haavio piirsi Yläneen vanhan pappilan puutarhasta kasvikartan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Karttaa tutkivat perinnekasviasiantuntija Merja Hartikainen, pappilan nykyinen emäntä Elisa Niittymaa ja lapsuudessaan siellä asunut Annikka Haavio-Tapaninen sekä projektipäällikkö Maarit Heinonen.

edelleen Haavion pappissuvun kädenjälki. Laajalta puutarha-alueelta löytyy vanhastaan kymmeniä kukka- ja pensaslajikkeita: puistosyreeniä, seljapensasta, ruskoliljaa, palavaarakkautta, akileijaa, kultapiiskua, varjoliljaa, illakkoa, angervoa, peurankelloa, vuorenkilpeä, harjaneilikkaa… Isoisän, Kaarlo Haavion, piirtämä puutarhakartta on yhä tallella. Siihen on numeroitu omenapuut, karviaispensaat, punaiset viinimarjapensaat sekä muut hyöty- ja koristekasvit. Takapihan vanhan karviaispensaan marjoja Annikka Haavio-Tapaninen kuvailee maailman parhaiksi; isoisä istutti pensaan 1910- tai 1920-luvulla. Elisa Niittymaa kertoo, että marjat ovat erittäin makeita ja juuri ”Haavion karviaismarjat” syödään aina ensimmäisinä. Tulikukka säästössä Elisa Niittymaa sanoo, että ei ole ainakaan tietoisesti hävittänyt puutarhasta mitään. – Jos kasvi päättää kasvaa jossain, suon sen sille. Maarit Heinosen mielestä ihanne onkin,

että uusi omistaja ei poista puutarhan eriikäisiä kerrostumia, vaan katselee rauhassa, mitä siellä on. Kaikki kasvit eivät välttämättä tule esiinkään heti, vaan uinuvat hiljaa muutaman vuoden ja yllättävät sitten. Niittymaa esittelee nurmikon keskeltä ponnistavia purppuratulikukkia. – Näitä olen säästänyt teitä varten. Minulle on kerrottu, että nämä ovat vanhoja. Merja Hartikainen tutkii purppuratulikukkaa nelinkontin suurennuslasin kanssa. Hän toteaa, että juuri se ja pihajasmike voisivat olla niitä kasveja, jotka hän haluaisi tästä puutarhasta Yläneen kotiseutuyhdistyksen museon pihalle. Museonmäki odottaa Yläneen museonmäelle on siirretty eri puolilta pitäjää kaksi päärakennusta sekä mäkitupa, tuulimylly ja aittoja. Teinilän talon edessä kasvaa nyt syreeni ja Iso-Jokelan talon edustalla juhannusruusu ja suviruusu. Projektissa rakennukset saavat takaisin omia entisiä pihakasvejaan. Mäntykankaalle tehdään myöhäissyksyn aikana myös hyötykasvimaa, jol-

Merja Hartikainen tunnistaa nurmikolle kylväytynyttä purppuratulikukkaa.

le MTT:n tutkijat laativat istutussuunnitelmat. Sinne kerätään maatiaislajikkeita eri puolilta Ylänettä. Itseoppinut kasvitieteilijä Sirkku Pihlman kertoo kirkonkylästä tuodun Teinilän talon mielenkiintoisesta kasvihistoriasta. Sivukammarissa asusti paikkakunnalla hyvin tunnettu, itseoppinut kasvitieteilijä Anton Korva, emännän veli. Korva keräsi ja toi kasveja kaukaakin, ja tunsi latinankieliset nimet. Hän teki Turun yliopiston kasvitieteen professorin kanssa Yläneen kasvillisuuskartoitusta 1950ja 1960-luvuilla. – Hän oli kiinnostunut myös mausteja lääkekasveista sekä yleensä vahvajuurisista kasveista. Perinnekasveja löytyy Teinilän tilan alueelta nykyäänkin, ja niitä siirretään museonmäelle Teinilän vanhan päärivin vierelle. Lapsuudessaan Korvan tavannut Pihlman kertoo, että originellilla ja vähäpuheisella kasvitieteilijällä oli vahva näkemys siitä, että koululaisilla olisi kasveista paljon opittavaa.

MTT ELO asiakaslehti

Kasviaarteiden jäljillä

Viljelyhistoria talteen! Korvan ajatukset näyttävät nyt toteutuvan, sillä museonmäki on aivan Yläneen yhtenäiskoulun vieressä. Alustavasti 4Hyhdistyksen kanssa on jo tehty suunnitelmia luontokoulun järjestämisestä vuonna 2010. Perinnekasvit museopuutarhoissa -hankkeessa yläneläisiä kuten kaikkia muitakin kannustetaan keräämään ja kirjaamaan talteen kasviensa viljelyhistoriatietoja. Myös kuvat ovat arvokkaita. – Esimerkiksi samalla vanhalla ruusulla on eri tarinat eri puolilla Suomea. On mielenkiintoista tietää, kuka sen on istuttanut tai miten nimi on muodostunut. Tiedoilla on merkitystä paitsi puutarhan kulloisellekin omistajalle, myös kotiseutuhistoriallisesti ja kansallisesti, sanoo hankkeen projektipäällikkö Maarit Heinonen. Kantapuun jäljillä Yläneen kuuluisan Huvitus-omenalajikkeen vaiheista Heinonen innostuu kuin salapoliisikertomuksesta. – Olemme ehkä päässeet Huvituksen kantapuun jäljille! Tutkijat löysivät pienen rungonnysän maanomistajan vinkistä entisen Korpelan torpan tontilta Yläneeltä. Omenapuun lehtinäytteiden DNA tutkitaan ja marraskuussa otetaan varrennusoksa. – Tämä olisi jännittävä erikoisuus, sillä kantapuita ei ole paikannettu kovin paljon. Huvitus-omenasta tulee keskeinen kasvi museonmäelle. Lajikkeen kertomus lähtee Yläneen Huvituksen tilalta, jossa oli 1800-luvulla laaja hedelmätarha satoine omenapuineen. Ulkomailta tuodut lajikkeet eivät kestäneet kylmiä talvia, ja suurin osa tuhoutui. Tarinan mukaan torppari Korpela oli saanut tilalta omenansiemeniä, jotka kylvi pihalleen. Lajike osoittautui kestäväksi ja hedelmä hyvänmakuiseksi, joten siitä kiinnostuivat muutkin. Nyt suurin osa suomalaisista omenalajikkeista kantaa Huvituksen perimää. Lisätietoja: www.mtt.fi/kasvigeenivarat

MTT ELO asiakaslehti

Kestävä valamonruusu sopii hyvin köynnöstäväksi ruusuksi. Nimi tulee todennäköisesti sen ruotsalaisesta nimestä unikkoruusu (vallmoros).

Kasviaarteiden jäljillä

”Haavion karviainen” on säilynyt puutarhan suosikkina makeiden marjojensa ansiosta jo lähes sata vuotta.

Peurankellot kasvavat pappilan puutarhan luonnonkukkien 2009 MTT:N TUTKIMUSOHJELMAT: nurkkauksessa. Mahdollisuuksien

maaseutu

Huomisen maatila

Arvogeenit esiin MTT:n Arvogeeni-hanke nostaa esiin perinnekasveja ja niiden arvoa. Tavoitteena on parantaa kotimaisten kasvigeenivarojen säilytystä ja tuottaa niistä lisää tietoa. Erikoistutkija Merja Veteläinen MTT:stä kertoo, että Arvogeeni-hankkeessa kehitetään DNA-tunnistusmenetelmää herukoille ja muutamille perennoille, kuten astereille. Esimerkiksi omenalle tällainen menetelmä on jo käytössä. DNA-merkkitietoja tarvitaan, kun päätetään, mitkä kasvilajit valitaan kansalliseen geenipankkiin. Tietojen avulla voidaan karsia esimerkiksi geneettisesti päällekkäiset kannat. Kylmäsäilytystä kehitetään Aktiivituotannosta poistuneiden vanhojen kasvikantojen tallettaminen tarkoittaa käytännössä koekenttäviljelyä, mikrolisäystä tai pakkassäilytystä, kuten siemenpankkeja ja solukkojen säilömistä nestetyppeen. – Hankkeen tavoitteena on parantaa pakkassäilytystä, koska kentällä viljellen säilytettävät geenivarat ovat tuholaisten ja säiden armoilla. Haluamme kehittää nimenomaan kasvullisesti lisättävien kasvien kylmäsäilytystä, Veteläinen kertoo.

Tällaisessa kryosäilytyksessä kasvupisteet, kuten silmut, ovat -196-asteisessa nestetypessä tai sen kaasufaasissa (alle -150 astetta). Jäädytyksessä tautivirukset saattavat tuhoutua, mikä olisi tärkeää, koska säilytettävien geenivarojen tulee olla terveitä. Myös tämän kryoterapian toimivuutta selvitetään tutkimuksessa. Kolmas tehtävä on tuottaa geenivaroista viljelyarvotietoa, jota voidaan käyttää valinnan apuna jalostusohjelmissa. Herukoista eli Ribes-lajeista selvitetään terveysvaikutusominaisuuksia ja perennoista esimerkiksi talvenkestävyyttä. – Tarkat tiedot kustakin kannasta edistävät geenivarojen hyödyntämistä. Vanhoille kasvikannoille voi löytyä myös uusia käyttötarkoituksia, sanoo Merja Veteläinen. Museoissa mahdollisuus Perinnekasvien tuominen museopuutarhoihin kuuluu hankkeen arvo-osioon. – Koko tutkimuksen läpi menevänä teemana on geenivarojen arvon miettiminen. Perinnekasvithan ovat meidän kulttuuriperintöämme ja sen vuoksi sinällään arvokkaita. Tätä on vaikea tuoda esille, jos kasveja ei ole missään nähtävillä.

Fossiilisesta uusiutuvaan Hyvinvointia ruuasta Vastuullinen elintarviketalous Muuttuva ilmasto ja maatalous Vesistöystävällinen maatalous

Geenivarojen kestävä käyttö

Arvogeeni-hankkeessa kehitetään toimintamallia museoille, jotta ne voisivat esitellä perinnekasveja. Kun museoiden yhteistyöhalukkuutta alustavasti vuosi sitten kyseltiin, ilmeni, että kiinnostusta löytyy, mutta perinnekasveihin perehtynyttä henkilökuntaa ei juuri ole. – Museoiden pihaympäristöjä voisi hyvin hyödyntää biologisen kulttuuriperinnön esille tuojina ja saada näin nykyistä laajemmat ihmisjoukot tutustumaan perinnekasveihin, sanoo Veteläinen. Hankkeen tulokset kootaan kansallisten geenivaraohjelmien tietojärjestelmiin. Arvogeeni-hanke on alkanut vuoden 2009 alussa ja päättyy 2012. Se on osa MTT:n Geenivarojen kestävä käyttö -tutkimusohjelmaa. Merja Veteläinen on Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman koordinaattori. MTT vastaa maa- ja puutarhatalouden kasvigeenivarojen säilytystyöstä.

MTT ELO asiakaslehti

Kuuminta hottia

teksti: TUULA AINASOJA kuva: VEIKKO SOMERPURO

Kyytöistä bränditähtiä Suomalaiset voivat suojella alkuperäiskarjan arvokasta geeniperimää syömällä niiden lihaa ja maitotuotteita. Hyötykäyttö on yksi toimenpide suojelun tehostamiseksi.

MTT käynnisti kesällä monitieteisen hankkeen, jonka avulla alkuperäiskarjalle pyritään luomaan vahva tutkimuspohjainen brändi. Nelivuotinen hanke on osa MTT:n Geenivarojen kestävä käyttö -tutkimusohjelmaa, ja sitä rahoittaa Suomen kulttuurirahasto. Erikoistutkija Juha Kantanen MTT:stä kertoo ajatuksena olevan sen, että geeniperimän säilyminen turvataan hyötykäytöllä tuotteistamisen kautta. – Esimerkiksi kyytönmaidosta tehdään juustoja ja erilaisia hapanmaitotuotteita myyntiin. Alkuperäisrotuisten lehmien maidosta saadaankin varsinaisia gourmet-herkkuja. Alustavat kokeet ovat osoittaneet,

MTT ELO asiakaslehti

että kyytönmaidon käsittelyominaisuudet ovat jatkojalostuksen kannalta erinomaiset. Ravintoloiden ja kauppahallien kiinnostus maitotuotteita kohtaan on kasvanut ja kyytön liha viedään käsistä. Suojele kyyttö syömällä se Kyytöt ja lapinlehmät olivat vähällä hävitä kokonaan maamme navetoista muutama vuosikymmen sitten. Niiden arvokkaat ominaisuudet on saatu pelastettua eläväksi geenipankiksi 1980-luvulla alkaneiden suojelutoimien ansiosta. Uhanalaisuus ei ole tyystin väistynyt, sillä kyyttöjä ja lapinlehmiä on kutakin kantaa vain viitisensataa ja länsisuo-

menkarjaa noin 3 000. Uhanalaisten nautojen lihan syönti ei ole ristiriidassa suojelun kanssa, sillä kysyntä lisää karjatilallisten motivaatiota kasvattaa alkuperäiskarjaa. – Tutkimuksen, karjankasvattajien ja pienten jatkojalostusyrittäjien sekä kaupan välille pitäisi saada toimiva logistinen väylä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat meille myös Ahlmanin ja Kainuun ammattiopistot, joiden tavoitteena on kehittää juustoja alkuperäisrotuisten lehmien maidosta, Kantanen sanoo. Geenit tarkkaan syyniin Tutkijoita kiinnostaa myös ekologisen ja-

Kuuminta hottia

Erikoistutkija Juha Kantasen mukaan kyyttöjen ja muun alkuperäiskarjan maidolla on hyvät prosessointiominaisuudet, joten siitä saadaan erinomaista juustoa, jogurttia ja viiliä.

Sukevan kyytöistä sikiäviä citylehmiä

ukevan vankilasta puolitoista vuotta sitten Tampereelle muuttanut 37-päinen alkuperäiskarja on kotiutunut erinomaisesti Ahlmanin ammattiopiston maatilalle. Maatilamestari Harri Ala-Kapeen mukaan lehmät sopeutuivat yllättävän hyvin. – Pihaton sijaan eläinten oli totuttava parsinavettaan ja uusiin elinkumppaneihin. Ja tietysti myös hoitajat vaihtuivat, meillä oppilaat hoitavat karjaa, hän sanoo. Maatilamestari kertoo, että muutamasta länsisuomenkarjan lehmästä jouduttiin luopumaan joko utareterveyden tai hedelmällisyysongelmien vuoksi. Viime vuonna kesäajan ja alkusyksyn harmina oli sorkanvälinajotulehdus, johon opiston lähes kaikki lehmät sairastuivat. Mutta muuten lehmät ovat voineet paksusti. – Lehmävasikka-aika on ollut niin hyvä, että olemme myyneet niitä yksityisille karjatiloille. Synnytykset ovat sujuneet hienosti uudessa poikimakarsinassa.

Julkisuuden valokeilassa Pitkä laidunkausi edistää Ala-Kapeen mukaan alkuperäiskarjan hyvinvointia. Opiston 20 hehtaarin tilasta puolet on laidunta, ja lehmät pääsevät myös talviruokintakaudella päivittäin tunniksi ulkotarhaan jaloittelemaan. Ahlmanin ammattiopisto sijaitsee vain viiden kilometrin päässä Tampereen keskustasta, joten Sukevan kyytöistä on tullut kuuluisia citylehmiä. Kuvaustiimejä on käynyt monelta TV-kanavalta ja lehtikuvaajien kamerat ovat räpsyneet navetassa ja laitumella. Positiivinen julkisuus on lisännyt maidon kysyntää. – Meidän Maitobaarin asiakasmäärä on kasvanut, aiemman 11 tuhannen litran sijaan maitoa myydään nyt 17 tuhatta litraa vuodessa. Erityisen mielissään Harri Ala-Kapee on siitä, että Ahlmanin ammattiopiston oma tilameijeri aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Muistot talteen lanjäljen minimoiminen ruokinnassa ja jatkojalostusprosessissa. Lisäksi MTT selvittää alkuperäiskarjan soveltuvuutta kuntouttavassa hoidossa. Yksi hankkeen tärkeä osa-alue on alkuperäiskarjan geeniperimän tutkiminen uusilla analyysimenetelmillä. – Olemme lähettäneet alkuperäisrotujen DNA-näytteet Yhdysvaltoihin, jossa tehdään koko perimän kattavat DNAmerkkityypitykset. Tuloksia verrataan muihin rotuihin, sillä haluamme selvittää, mikä alkuperäiskarjan geeniperimässä tekee niistä arvokkaita ja ainutlaatuisia. Erikoistutkija Kantanen näkee suojelutulevaisuuden valoisana, sillä alkuperäiskarjan arvostus on selvästi nousussa.

MTT ja Savon Sanomat tekevät yhteistyötä kokemusperäisen tiedon hankkimiseksi itäsuomenkarjasta. Aikoinaan kyyttöjä pitäneitä henkilöitä pyydetään kertomaan kokemuksistaan karjanhoidosta ja eläinten luonteenpiirteistä. Myös karjasta luopumiseen liittyvä muistitieto kiinnostaa tutkijoita. Muistitietoa kokoamalla pyritään selvittämään muun muassa mistä syystä muut rodut alkoivat syrjäyttää alkuperäiskarjaa ja jalostus keskitettiin 1960-luvulta alkaen ulkomailta tuotuihin rotuihin. Erikoistutkija Juha Kantanen sanoo, että eri rotujen tuottamissa maitomäärissä ei tuolloin vielä ollut suuria eroja, joten kannattavuudesta ei ollut kyse. – Luulen, että alkuperäisrotujen hylkäämisen taustalla on pitkälti sosiaalinen ulottuvuus: kyyttöjen pitäminen leimattiin takapajuiseksi ja sitä jopa hävettiin. www.savonsanomat.fi/muistipankki

MTT ELO asiakaslehti

Kestävyys perimässä

Vekkulit vehnät voivat kätkeä kestävyysgeenejä teksti: MINNA NURRO kuvat: TAPIO TUOMELA

Maatiaisviljojen perimästä etsitään resistenssigeenejä, joiden avulla myös jalostetut lajikkeet voidaan vahvistaa kestämään vaikeita kasvitauteja. MTT:ssä on tutkittu pitkään ohran taudinkestävyyttä, nyt työ on alkamassa myös vehnällä ja kauralla.

uluneen kesän aikana MTT:n koekentillä Jokioisissa kasvoi noin 200 maatiais- ja villivehnägenotyyppiä. Mukana oli geenipankkiaineistoa kaikista Pohjoismaista sekä vehnän syntysijoilta Euraasiasta. Vekkulin näköiset vehnäpellot olivat osa Hyötygeeni-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää uusia menetelmiä viljojen taudinkestävyysjalostukseen. Tutkija Marja Jalli MTT:stä kertoo, että maatiaisiin tukeudutaan, koska jalostetuista lajikkeista ei löydy riittävästi kestävyyttä muuntuville sienitaudeille. – Pysyväksi jalostetun lajikkeen resistenssi on koetuksella, kun vastassa on villi ja jatkuvasti muuntuva taudinaiheuttajapopulaatio, hän taustoittaa. Tämän vuoden alussa käynnistynyt hanke jatkuu vuoden 2011 loppuun. MTT:n yhteistyökumppaneina ovat Boreal Kasvinjalostus Oy, Evira, Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutti sekä VTT Biotekniikka. Hanke on osa MTT:n Geenivarojen kestävä käyttö -tutkimusohjelmaa. Pellolla ja laboratoriossa

Tutkija Marja Jalli esittelee erikoisen näköisiä viljapeltoja. MTT:n koekentillä Jokioisissa kasvoi viime kesänä 200 erilaista maatiais- ja villivehnää.

MTT ELO asiakaslehti

Viljojen taudinkestävyystutkimusta tehdään sekä saappaat savessa pellolla että kumihanskat kädessä laboratoriossa. Pellolla kasveista etsitään erilaisuutta, jonka tunnistamiseen geenitasolla käytetään uusinta biotekniikkaa.

Kestävyys perimässä

Hyötygeeni-hankkeen aluksi tutkijat tartuttivat koekenttien maatiaisvehnät taudinaiheuttajilla. Patogeenipommitusta parhaiten kestäneet yksilöt poimittiin alkusyksyllä jatkotutkimuksiin kasvihuoneeseen. Siellä viljaparkojen kiusaamista jatketaan valikoiduilla taudinaiheuttajilla. – Laboratoriotutkimuksiin viedään kestävimmät kasvit sekä sellaiset, jotka poikkeavat toisistaan, Jalli selventää. Ohran taudit tunnetaan MTT:ssä taudinkestävyystutkimus aloitettiin jo 1980-luvun lopulla ohralla, jota sienitaudit kurittivat ankararasti, pahimpana verkkolaikku. Pitkäaikaisissa tutkimuksissa on seulottu valtavat määrät maatiais- ja villiohria, kehitetty tarvittavia työmenetelmiä ja seu-

rattu ohran taudinaiheuttajia, minkä ansiosta niiden muuntelu on opittu tuntemaan. Työ on myös tuottanut tulosta: monet ohralajikkeet kestävät jo hyvin tauteja. Jalostusjohtaja Eero Nissilä Borealista toteaa, että taudinkestävyyden jalostaminen on sinänsä suoraviivaista, mutta taudinaiheuttajien muuntumiskyky vaikeuttaa työtä. – Se on kuin liikkuvaan maaliin tähtäämistä. Geneettinen taudinkestävyys on kuitenkin ekologinen ja taloudellinen keino taistella kasvitauteja vastaan, hän korostaa. Borealilla on ”kypsymässä” myös ohra, jolla on erittäin vahva resistenssi verkkolaikkua vastaan. Sen tuomisesta markkinoille ei ole vielä tehty päätöstä. – Hyvin vahva resistenssi aiheuttaa kovan valintapaineen taudinaiheuttajaa kohtaan, jolloin lopputuloksena voi olla

patogeenin voimistuminen, Nissilä huomauttaa. Vehnän taudit työn alla Hyötygeeni-hankkeessa selvitetään, mitkä ovat vehnän yleisimmät taudit Suomessa. Vehnällä tavataan nykyään kolmea laikkutautia: ruskolaikkua, DTR-laikkua sekä harmaalaikkua, joiden tärkeysjärjestys elää ympäristöolojen muuttuessa. – Oireiden perusteella niiden erottaminen toisistaan on erittäin vaikeaa, mutta taudinaiheuttajille kehitetyn geenimerkin perusteella se onnistuu, Marja Jalli selventää. Kauran pahimpia tauteja ovat Fusarium-sienten aiheuttamat tyvitaudit ja punahome. Niiden osalta tutkimus keskittyy testausmenetelmien kehittämiseen.

single nucleotide polymorphism SNP-merkit tarkentavat kartoitusta Taudinkestävyyttä etsitään viljojen perimästä geenimerkkien avulla. Hyötygeenihankkeessa käytetään ns. SNP-merkkejä (single nucleotide polymorphism), joilla pystytään tunnistamaan DNA:sta jo yhden emäksen suuruisia muutoksia. Erikoistutkija Outi Manninen MTT:stä kertoo, että SNP-merkit ovat huomattavasti tarkempi geenikartoituksen väline kuin aiemmin käytetyt mikrosatelliitit. – Geenipankkimateriaalia voidaan nyt analysoida suoraan, ilman hidasta kasvi-

en risteyttämistä. Tieto on myös yleispätevämpää, kun se saadaan suuresta aineistosta, Manninen toteaa. Hyötygeeni-hankkeessa on SNP-merkkien avulla tutkittu etiopialaista maatiaisohraa, joka sisältää vahvan resistenssilähteen verkkolaikulle. Kyseistä ohraa on käytetty suomalaisessa tutkimuksessa pitkään ja sen resistenssigeeni on paikannettu. – Nyt teemme hienokartoitusta ja yritämme selvittää tarkemmin, mitä geenejä etiopialaisohran DNA-sekvenssissä on,

Manninen sanoo. Yhdessä venäläisen Vavilov-instituutin ja Vizr-tutkimuslaitoksen kanssa tutkitaan myös uusia kestävyyslähteitä ja selvitetään, missä ohran kromosomissa taudinkestävyyden geenit sijaitsevat. MTT:n tutkijoita kiinnostaisi laajentaa genomiikan työkalut myös kauran taudinkestävyystutkimukseen. Sitä varten etsitään parhaillaan rahoitusta yhdessä kanadalaisten ja pohjoismaisten tutkimuslaitosten kanssa.

MTT ELO asiakaslehti

Meren hinta

Itämeren suojelu saa hintalapun teksti: MARJATTA SIHVONEN kuvat: ANU HIRVONEN ja ILKKA LASTUMÄKI

Ekonomisti Nicholas Stern osoitti vuonna 2006, että ilmastomuutoksen torjunta on välttämätöntä maailman taloudelle. MTT soveltaa nyt vastaavaa ympäristönsuojelun kannattavuuden analyysiä Itämerelle. Leväkukinnat, happikato ja kasvava öljyonnettomuusriski ovat saaneet pohjoismaiset vaikuttajat peräänkuuluttamaan ”Itämeren Stern-raporttia” avuksi suojelutoimen tehostamiseen. MTT on ottanut haasteen vastaan. Monitieteistä, suojelun nettohyötyjä tarkastelevaa tutkimusta johtaa professori Anni Huhtala. Kansainvälisen hankkeen suomalaisia tutkimuskumppaneita ovat Suomen ympäristökeskus ja Helsingin yliopisto. Sektoritutkimuksen neuvottelukunta on myöntänyt kolmivuotiselle tutkimukselle miljoona euroa. – Neuvottelukunnan rahoitus on luottamuksenosoitus sekä MTT:lle että monitieteiselle työlle Itämeren hyväksi, Huhtala sanoo. Hankkeeseen osallistuvaa kansainvälistä tutkimusverkostoa rahoittaa Ruotsin Naturvårdsverket samalla summalla. Mitä viivyttely maksaa? Ympäristötaloutta ja luonnonvarojen käyttöä tutkivan Huhtalan mukaan niin Itämerellä kuin ilmastomuutoksessa ollaan saman ongelman edessä: maksajia ei löydy. Tekemättä jättäminenkään ei kuitenkaan ole ilmaista. – Joudumme vastaamaan myös niiden haittojen kustannuksista, jotka koituvat, jos meren paheneville ongelmille ei tehdä mitään. Monet elinkeinot tulevat kärsimään, Huhtala varoittaa. Tutkimuksessa tarkastellaan suojelun nettohyötyjä kustannus-hyötyanalyysillä. Koska hyödyt ja kustannukset jakautuvat rantavaltioille epätasaisesti, suojelutarpei-

MTT ELO asiakaslehti

Meren hinta

den nykymuotoinen kansallinen tarkastelu ei paranna Itämeren tilaa. Diskonttaus työvälineenä Erikoistutkija Kari Hyytiäinen MTT:stä rakentaa mallikehikkoa, jossa ravinnekuormituksen taloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida maakohtaisesti. Kuormituksen hillitseminen ja jätevesien puhdistaminen ovat ympäristöinvestointeja, joiden hyödyt jakaantuvat pitkälle ajanjaksolle. Hyötyjen ja kustannusten virta saadaan yhteismitalliseksi pankkimaailmasta tutun diskonttauksen avulla. Stern käytti ilmastolaskelmissaan matalaa diskonttokorkoa, jolloin kaukana tulevaisuudessakin koituvat hyödyt ovat arvokkaita. – Tutkimuksessa emme juutu yhteen korkokantaan, vaan tuotamme päätöksentekijöille monipuolisia tuloksia eri toimenpiteiden taloudellisista seurauksista, Hyytiäinen kertoo.

Perämeren päästöt alas Tutkijoiden alustavat laskelmat paljastavat, että Suomen olisi kannattavinta investoida päästöjen vähentämiseen Perämerellä. Tällä erää Perämeren vedenlaatu on hyvä, mutta esimerkiksi Suomenlahdella leväkukinnat ovat kaikkien nähtävissä. – Alustavien ennusteiden mukaan rehevöitymisen haitat kuitenkin lisääntyvät myös Perämerellä, mikäli kuormituksen vähentämiseen ei ryhdytä, Hyytiäinen sanoo. – Saamme merkittäviä hyötyjä Perämeren suojelusta, koska suurin osa sen hajakuormituksesta on peräisin Suomesta. Suomenlahden altaan kuormituksessa osuutemme on pieni, mutta toki paikallinen vaikutus omiin rannikkovesiimme merkittävä, hän tarkentaa. – Perämeri olisi siis Suomelle paras investointi, mikäli tarkastelemme tilannetta kansallisesti, muiden maiden päätöksistä riippumatta. Kun pääsemme mallintamaan koko Itämerta, kuva kannattavista

toimista ja niiden sijoittumisesta todennäköisesti muuttuu, Hyytiäinen painottaa. Arvo myös hyödyille Itämeren suojelun hyötyjä voidaan kartoittaa myös arvioimalla ihmisten halukkuutta maksaa suojelusta. Arvottamistutkimusta tekevä tutkija Heini Ahtiainen MTT:stä on kohdannut työssään myös epäluuloa. Voidaanko meren ongelmia ylipäätään arvottaa rahassa? – Yksi näkökulma on, että suojelulla on itseisarvonsa. Suojelun taloudellisia hyötyjä on kuitenkin tutkittu vasta vähän, ja hyötyarvioiden puuttuessa suojelun kustannukset korostuvat. Hyödyistä on vain paikallista, tapauskohtaista tietoa ja suuruusluokka ja sijoittuminen ovat epäselviä. Kun kansainvälinen kokonaiskuva hyödyistä selkeytyy, myös suojelu voi tehostua huomattavasti, Ahtiainen kaavailee.

Monitieteinen tutkimushanke havainnollistaa ihmisen ja meriluonnon kytköksiä taloudellisella mallinnuksella.

MTT ELO asiakaslehti

Henkilökuvassa Johanna Vilkki

teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: VEIKKO SOMERPURO

Kiinni perimässä

Johanna Vilkille on mieluista käväistä laboratoriossa. Vuosien mittaan oma työ budjetti- ja hallintovastuineen on siirtynyt kirjoitus- ja neuvottelupöytien ääreen.

– Eläingenetiikan uudet tutkimuskohteet löytyvät sieltä mistä ihmispuolellakin, ravitsemuksen ja geenien yhteispelistä, kertoo erikoistutkija Johanna Vilkki MTT:stä.

ohanna Vilkki on juuri palannut vuorotteluvapaalta MTT:n eläingenomiikan tutkimusryhmän johtoon. Uudet hankkeet ovat aluillaan. Tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti nutrigenomiikka eli se, miten ravintotekijät vaikuttavat geenien toimintaan ja sitä kautta eläinten terveyteen ja tuotantoon. Tavoitteena on löytää tekijöitä, jotka selittävät, miksi samaa ravintoa syövät eläimet reagoivat ruokintaan eri tavoin.

MTT ELO asiakaslehti

Vilkki visioi, että geenitutkimuksella pystytään hakemaan sellaiset lehmät ja ruokintatavat, joilla ravintovaste on paras ja maitoon päätyy eniten terveellisiä tyydyttymättömiä rasvahappoja. – MTT:n eläinravitsemuksen kanssa selvitämme lisäksi, miten emolehmän ravitsemus vaikuttaa hedelmällisyyteen, alkion laatuun ja jälkeläisten terveyteen. Tässä tulemme tekemään yhteistyötä myös ihmisgenetiikan tutkijoiden kanssa. Menetelmät kehittyneet Aiemmin eläingenetiikka tutki erityisesti yksittäisten geenien vaihtelua. Nyt menetelmät ovat kehittyneet niin, että ilmiöiden

syitä, kuten ravinnon vaikutusmekanismeja, voidaan selvittää koko perimän tasolla. Vilkki on ollut geenitutkimuksen koko kiihkeän kehitysajan töissä MTT:ssä. Hänen tullessaan taloon vuonna 1990 DNAja molekyylitason tutkimukset olivat maailmallakin vasta alkamassa. Pro gradu -työnsä hän oli tehnyt banaanikärpästen DNA-teknologiasta ja väitöskirjansa ihmisen mitokondriaalisesta periytymisestä. Pian väittelemisen jälkeen vapautui paikka MTT:n kasvinjalostuksessa, jonne aviomieskin oli tullut vähän aiemmin. Johanna Vilkki oli perustamassa MTT:n kasvinjalostukseen molekyyligeneettistä tutkimusryhmää, mutta siirtyi kolmen vuo-

Henkilökuvassa Johanna Vilkki

den päästä eläingenetiikan puolelle ja kokosi sinne vastaavan ryhmän. – Eläingenetiikka kiinnosti enemmän, koska se oli lähempänä omaa tutkimustaustaani. Eläinjalostuksen ryhmä oli vuonna 1993 pieni kolmen hengen tiimi; nyt siinä on 10 tutkijaa, viisi laboratoriotyöntekijää ja vaihteleva määrä vierailevia tutkijoita.

pois geenivirhe, kanoille on voitu syöttää eurooppalaista rypsiä, Vilkki kertoo. MTT:n eläingenomiikkaryhmä on mukana kahdessa isossa EU-hankkeessa, joissa tutkijat tunnistavat yhä tarkemmin naudan, sian ja kanan genomien jalostuksellisesti tärkeitä alueita. MTT tutkii näissä muun muassa naudan utaretulehdusalttiutta, lypsykarjan hedelmällisyyttä ja kananmunan kuorenkestävyyttä.

Säännöllisiä läpimurtoja Vilkin ryhmä on tutkinut kotieläinten genomiikkaa, alkioteknologiaa ja geneettistä monimuotoisuutta. Läpimurtoja on saavutettu vähän väliä. Hänen ohjauksessaan on syntynyt useita kovan luokan väitöskirjoja. Ryhmän ensimmäinen iso tutkimushanke oli naudan koko genomin kartoitus vuosituhannen vaihteessa. Projekti kesti 7–8 vuotta. – Matkan varrella löysimme maidontuotantoon vaikuttavia geenimuutoksia. Kehitimme myös menetelmän, jolla alkioista pystytään tunnistamaan hyvät maidontuottajat: ensimmäiset näin valikoidut ja geenikartoitetut vasikat syntyivät Jokioisissa 2003. Jalostajat hakivat patentit löydetyille maidontuotantoon vaikuttaville geeneille. Sittemmin on tutkittu utaretulehdusalttiutta, ja siinä Vilkin koordinoima EU-hanke on tuottanut tunnistettuja kromosomialueita. Myös niille on haettu patenttisuojaa. Syvemmälle syihin Sian perimästä ryhmä on tällä vuosikymmenellä paikantanut geenin, jonka virhe aiheuttaa karjuille hedelmättömyyttä. Tietoa taudin taustasta voidaan soveltaa myös ihmisiin. Kanoilla geenitutkimuksen tulokset ovat nopeasti hyödynnettävissä. Suuri saksalainen jalostusyhtiö pääsi ruskeiden kananmunien hankalasta laatuongelmasta suomalaisten avulla. MTT:n tutkimusryhmä jäljitti vuonna 2005 geenivirheen, joka aiheutti kalanhajuisia kananmunia rypsirouhetta syöneillä kanoilla. – Tässäkin sivuttiin ravitsemusasiaa. Kun jalostuslinjoista kyettiin karsimaan

Kloonaus ei hyödytä Geeniteknologia on jo nopeuttanut ja tehostanut perinteistä jalostusta, joka voi

nyt yhdistää sekä ominaisuuksien että genomimerkkien seurannan. – Jalostuskustannukset pienenevät, kun esimerkiksi siemennyssonnin arvo voidaan laskea muutaman vuoden sisällä. Aiemmin se selvisi jälkeläisten kautta vasta kymmenessä vuodessa. Sen sijaan tuotantoeläinten kloonausta Vilkki ei näe kannattavana, sillä elinkelpoisia jälkeläisiä syntyy vähän ja niillä esiintyy normaalia enemmän terveysongelmia. – Siksi sitä ei pidetä suotavana. Yhdysvalloissa on tuotantoeläimiä jonkin verran kloonattu, mutta Euroopassa sitä ei ole vielä hyväksytty.

nimi: Johanna Vilkki syntyi: Espoossa 1956 asuu: omakotitalossa Jokioisten Puistometsässä koulutus: FM 1981 Turun yliopisto FT 1990 Turun yliopisto sovelletun molekyyligenetiikan dosentti 1996 Turun yliopisto perhe: mies ja 12-vuotias tytär harrastukset: kuntonyrkkeily, hiihto, laskettelu, purjehdus erityistä: On pitänyt silloin tällöin kesämökillä Salon seudulla kesäkanoja, joita on hauska seurata. Toissa kesänä karkaileva kukkopoika Herkules ja geenitutkija nähtiin useamman kerran kävelemässä peräkkäin naapurista takaisin kotipihalle. Silloisessa eläinkatraassa oli ”myöhässä” kuoriutuneita kanoja risteytyskokeesta.

MTT ELO asiakaslehti

Mitä syötäisiin?

teksti: RAILA AALTONEN kuva: OLLI HÄKÄMIES

Noin kolmannes lounasaterioista syödään henkilöstöravintoloissa.

Valintoja lounaslautasen ääressä Lounasruokailijan omatunto on hyvä, kun lautasella on runsaasti sesongin mukaisia kasviksia ja maltillinen määrä lihaa. Ateria on ravitsemuksellisesti täysipainoinen, ja sen aiheuttama ympäristökuormitus on kurissa.

MTT ELO asiakaslehti

Mitä syötäisiin?

Lounas kattaa kolmasosan päivän ravinnontarpeestamme: lounaslautasen äärellä tekemämme valinnat vaikuttavat siten kolmannekseen ruuan ympäristökuormituksesta. Lounas myös tehdään usein kerralla isolle ruokailijajoukolle. Aamun ja illan syöminen kodeissa on päiväruokailuun verrattuna hajanaista. Kulutuksen ympäristövaikutuksia selvittävässä MTT:n ConsEnv-tutkimushankkeessa tarkasteltiin 35 erilaisen lounasannoksen ympäristövaikutuksia. Hanke on osa MTT:n Vastuullinen elintarviketalous -tutkimusohjelmaa.

kuva: Kotimaiset Kasvikset ry/SANNA PEURAKOSKI

Ravitsemuksesta ei tingitty Malliateriat koottiin tasapainoisiksi ja ravitsemuksellisesti oikeaoppisiksi, ja vasta sitten luotiin katse ympäristöasioihin. – Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ympäristömyönteiset ruokavalinnat eivät missään nimessä heikennä lounaan ravitsemuksellista arvoa, kertoo hankkeen vetäjä, professori Sirpa Kurppa MTT:stä. Sen sijaan tutkimustulokset ohjaavat nykyistä maltillisempaan erikoisuuksien käyttöön. Suomessa on hyväksyttävä varastossa hyvin säilyvät kaalit, porkkanat, punajuuret ja lantut talviajan kasviksiksi, ja herkuteltava tuoreilla tomaateilla ja salaateilla mieluummin kesäaikaan. Kotona, koulukeittiössä ja teollisuudessa reseptit poikkeavat toisistaan, ja tutkimusaterioita tehtiin kaikilla kolmella tavalla. Kaikissa annoksissa oli suositusten mukaisesti puolet salaattia ja kasviksia, neljännes hiilihydraattia kuten pastaa tai perunaa, ja neljännes lihaa tai kalaa tai vastaavasti kasvispohjaista proteiinilähdettä.

sesti koostetulla lounaslautasella lihaa on melko pieni keko salaatin ja perunan tai riisin rinnalla. – Broileri ja possunliha kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin nauta. Naudanlihan ilmastokuormitusta lisää märehtijöiden ruuansulatuksessa syntyvä kasvihuonekaasu metaani, selventää Kurppa. Hänen mukaansa lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla, kunhan sen määrä pidetään maltillisena ja haaskaaminen kurissa. Kotieläintuotanto liittyy maatalouden koko tuotantojärjestelmän kestävyyteen: eläimiä ja nurmen viljelyä rehuksi tarvitaan, jotta järjestelmä toimisi tasapainoisesti. – Ympäristön kannalta kestävin ratkaisu on mosaiikkimainen tuotantorakenne, jossa on tietty määrä eläintuotantoa mielellään mahdollisimman tasaisesti jakaantuneena koko maahan. Tämä pätee niin teollistuneissa kuin kehitysmaissa, sanoo Sirpa Kurppa.

Lihalle synninpäästö – Aikaisempaa tietoa eri ruoka-aineiden ympäristövaikutuksista on, mutta kokonaisia dieettejä vertailevaa tutkimusta on tehty erittäin vähän, Sirpa Kurppa kertoo. Tutkimus tuo uutta valoa eläintuotteiden ympäristövaikutuksiin, joita on totuttu pitämään suurina kasvisten vastaaviin verrattuna. Koko ateriaa tarkasteltaessa ero pienenee, sillä oikeaoppi-

Kasviksia sesongin mukaan Tutkimuksessa kävi selväksi, että kasvisten luontaisten sesonkien hyödyntämisellä on suuri vaikutus aterian ympäristökuormaan. – Sesongit eivät näy riittävästi suomalaisessa lounasruokailussa. Ympärivuotinen kasvihuonetuotanto nostaa kurkun ja tomaatin ympäristövaikutukset helpos-

ti korkealle, Kurppa toteaa. Tomaattikilon tuottamisesta aiheutuva hiilidioksidivaikutus voi vaihdella puolesta kilosta viiteen kiloon sen mukaan, onko tomaatti tuotettu avomaalla ja minimaalisella kastelulla vai kasvihuoneessa fossiilisia polttoaineita käyttäen. – Kasvihuoneiden tulisi pikaisesti kiinnittää huomiota energiankäyttöönsä ja pyrkiä siirtymään uusiutuviin energianlähteisiin. Mieluiten lähellä tuotettua Raaka-aineiden ja ruuan kuljetukset rasittavat ympäristöä tutkimuksen mukaan yllättävänkin vähän. Niistä aiheutuu reilusti alle kymmenesosa ruuan ilmastonmuutosvaikutuksista. Kurpan mielestä ruuan kuljetteluun liittyy toinenkin, vähemmän keskusteltu, mutta laajamerkityksinen ongelma. – Pitkien kuljetusmatkojen vuoksi tuotteet jalostetaan kestämään kovaa käsittelyä ja pitkää säilytystä. Onko eettistä teettää tällaista työtä, kun samaan aikaan tulisi globaalilla tasolla ratkaista isoja nälkäongelmia? Aterioinnin ympäristönäkökulma tuo kouluruokailuun uutta kasvatuksellista sisältöä. Sirpa Kurppa uskoo, että jos lapset koulussa hahmottavat ruokailunsa ympäristövaikutukset, he pystyvät vaikuttamaan ruokavalintoihin kotonakin.

MTT ELO asiakaslehti

Mitä syötäisiin?

Tietoa oletusten sijaan Elintarviketeollisuus saa ConsEnv-hankkeesta syvällistä tietoa, jonka varassa ketjun toimintaa voidaan kehittää yhä ympäristömyönteisempään suuntaan, luonnehtii toimitusjohtaja Heikki Juutinen Elintarviketeollisuusliitosta. – Tasapainoisesta ravinnosta ei pitäisi poistaa mitään väärin perustein tai olettamusten varassa. Myös elintarviketuotannon ympäristötehokkuutta parantavien keinojen ja toimenpiteiden tulee perustua tutkittuun tietoon. ConsEnvhankkeessa tuotettu tieto on erinomainen lähtökohta teollisuuden ja koko elintarvikealan kehitystyölle. Tulokset osoittavat, että terveellisten ravitsemussuositusten noudattaminen ja ympäristömyönteisemmät ruokavalinnat tukevat toisiaan. Ohjenuora teollisuudelle Eri elintarvikkeista aiheutuvaa ympäristö-

kuva: Kotimaiset Kasvikset ry/TEPPO JOHANSSON

MTT ELO asiakaslehti

kuormitusta on Juutisen mukaan mielekästä tarkastella konkreettisena lounaslautasena tai muuna ateriakokonaisuutena. – Tällöin erityyppisten tuoteryhmien ympäristövaikutus voidaan suhteuttaa toisiinsa kulutuksen mukaan. Hän ehdottaa, että hankkeen tuloksia sovelletaan myös ruokapalveluissa, kun suunnitellaan terveellisiä ja vähemmän ympäristöä kuormittavia ateriakokonaisuuksia. Elintarvikeketjun toimijoiden yhteinen tavoite on alan ympäristötehokkuuden parantaminen. Vaikka hankkeessa löytyi kuluttajia kiinnostavaa tietoa, Juutinen käyttäisi tietoa varsinkin ketjun muiden toimijoiden ohjenuorana. – Haluamme tarjota kotimaisista raaka-aineista tehtyä terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, jonka valmistamisessa on huomioitu kestävä kehitys. Meidän ilmastomme soveltuu juuri tämän tyyppiselle raaka-ainetuotannolle. Tutkimustiedon avulla ruokaa pystytään tuottamaan ja jalostamaan ympäristönäkökulma huomioiden, hän korostaa.

Ympäristövaikutusten raportointimalli tekeillä Elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia päästään laskemaan tarkasti vasta vuosien kuluttua. Paljon on kuitenkin jo tehty. Tutkija Yrjö Virtanen MTT:stä on tarkastellut Ketjuvastuu-hankkeessa suomalaisen elintarvikeketjun ympäristökuormaa ja selvittänyt, miten se jakaantuu kotieläintuotannon, viljan ja kasvisten kesken. Tuotteen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset jaetaan neljään luokkaan. Tässä hankkeessa ilmastovaikutuksena tarkastellaan tuotteen tuottamisen aiheuttamaa hiilidioksidikuormaa. Vaikutukset voivat olla myös happamoittavia tai rehevöittäviä, tai tuote voi vaikuttaa otsonin muodostumiseen alailmakehässä. Tiedonkeruuta kehitettävä Laskelma on vielä ylimalkainen, sillä mallin rakennuspuut ovat melko puutteelliset. Tuotannossa ei vielä synny riittävästi tarkkaa tietoa, eikä sitä kerätä tietopankkeihin laskelmien raaka-aineeksi. Virtanen kertoo, että eniten kehitettävää on kotieläintuotannossa. – Kasvintuotannossa tiedonkeruu on pisimmällä. ProAgrian Lohkotietopankkiin tallentuu tietoa peltoviljelystä, niin viljan kuin avomaanvihannestenkin tuotannosta. Järjestelmä on olemassa, mutta ei vielä laajassa käytössä, ja tiedon kaivaminen sieltä vaatii erikoisosaamista. Maidon- ja lihantuotannon ympäristövaikutuksia voidaan alkaa mallintaa tarkemmin vasta kun niille saadaan luotua omat, panosten ja tuotoksen määriä seuraavat tiedonkeruujärjestelmänsä. – Kotieläintuotannossa on aloitteita vireillä, mutta missään ei tietoa vielä kerätä yhtenäisesti ja kattavasti. Alan toimijat ovat avainasemassa tiedonkeruussa. MTT:llä tehdyn mallinnuksen avulla tieto vain muutetaan käyttöön soveltuvaksi. Ympäristövaikutusten laskenta perustuu Tilastokeskuksen luomiin kansantalouden tilinpidon malleihin. Ketjuvastuu-hankkeessa MTT:n kumppaneina olivat Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopiston Thule-instituutti.

Kolumni

teksti: MATTI MÄKELÄ kuva: JII ROIKONEN

Lähiruoka on hyvä asia, kun se on kaukana

ähiruoka on hieno asia. Televisiokanavat ovat tulvillaan ohjelmia, joissa kuvataan, kuinka sen ja sen saaren viisas alkuperäiskansa osasi säilyttää luonnon tasapainon Pääsiäissaarten kivipääkansaa lukuunottamatta, joka sitten tuhoutui – niin kuin me kohta. Joillakin etäisillä seuduilla luonnon kestokyvyn kauniisti huomioiva kulttuuri on elänyt näihin päiviin saakka. Kunnes paha ylikansallinen yritys tulee paikalle ja perustaa McDonaldsin pikaruokalan. Tämä kaikki hyvä ja varmasti osin (noin 30 %) tottakin. Kauniissa kertomuksessa on vain yksi vika. Annas olla kun lähiruoka alkaa tulla liian lähelle eli Suomeen. Silloin ääni kellossa muuttuu. Lähiruuan ympärille alkaa muodostua pahoja ongelmia. Se muuttuukin tuetuksi maataloustuotannoksi, tuetuksi vaikka olisi luomuakin. Ellei ole, sen tuottaminen lähenee jo rikollista toimintaa. Se saastuttaa Itämeren, tuo sinilevät Helsingin edustan saarten arvokkaisiin mökinrantoihin. Olisi peräti suotavaa, että koko kallis ja ilmastoakin rasittava maataloustuotanto Suomesta vähitellen lopetettaisiin. Välillä tämä todellisen ja ainoan oikean lähiruuan kammo saa suorastaan suhteellisuudentajuttomia piirteitä. Tänä syksynä on monen laihan vuoden jälkeen ollut vihdoin hyvä sienisyksy. Sen sijaan, että kansalaisia rohkaistaisiin terveellisten sienien poimintaan, pääosaan nousee yksi kuolemaanjohtanut sienimyrkytys ja muutama sairaalareissu samasta syystä. Kirjailija Heikki Turusta ei pidetä kovin suurena ajattelijana, pikemminkin värikkäänä tarinankertojana. Kuitenkin, opin Heikki Turusen yhdestä saarnasta, eräällä syksyisellä automatkalla Karjalasta Helsinkiin, hyvin paljon. Kärjistäjänä ja EU-kriitikkona Turunen tietysti paisutteli saarnaansa, mutta sen ydin oli selvä: kauppojen valinnanvaraa notkuvat hyllyt ovat ympäristöongelmamme ydin. Jos meillä ei olisi “valinnanvapaudeksi” nimitettyä kasaa ympäri maailmaa kulkevia tavaroita, eläisimme paljon kestävämmässä maailmassa.

Risto Isomäkeä puolestaan pidetään vakavasti otettavana saarnamiehenä, eräänlaisena nyky-Linkolana, minkä hän itsekin hyvin tietää. Satuin hiljakkoin paikalle, kun Isomäki heitti maailmanloppusettinsä salintäyteiselle yleisölle. Hänen ennustuksissaan on paljon totta ja onkeen otettavaa. Esimerkkeinä se, että hän hyväksyy nykyteknologian, eikä enää pelkää väestörajähdystä. Tosin kunnon pappina hän on huomannut, että helvetin korventava tulimeri myy paljon paremmin kuin pliisut taivaan ilot. Mutta lähiruuasta polemisoidessaan Isomäki esitti erikoisia näkemyksiä. Harhaan häntä vei se, että hän halusi ehdottomasti väittää Linkolaa vastaan sysätäkseen vanhan profeetan valtaistuimelta. Isomäen mukaan meillä ei ole paluuta linkolalaisen ruumiillisen työn menneisyyteen, itse tehtyyn lähiruokaan. Sitten seurasi perustelu: koska lähiruoan tekeminen vie paljon energiaa, kun pitää syödä enemmän. Terveydenhoidon romahtaessa myös ihmisen loiset lisääntyvät ja vievät lopun hyödyn.

liha, jota syön kerran vuodessa hyvällä omallatunnolla Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi.

Tämä on jo sen verran paksua, että uskon ennen Heikki Turusta kuin Risto Isomäkeä. Lähellä tuotettu ruoka vie varmasti vähemmän energiaa kuin sen kuskaaminen ympäri maailmaa, vaikka tekijät tarvitsevat hiukan enemmän ruista ranteeseen. Sitäpaitsi, miksi meidän pitäisi hylätä teknologia, käytetään sitä – paikallisella polttoaineella. Visionääreillä on aina sama vika, vai onko se vika tiedon edelleenvälittäjissä. Jutut muuttuvat yksipuolisiksi monomaanikoiden kiivailuiksi. Siksi varaan oikeuden ihan ikiomaan moraaliseen ruokalautaseeni, jossa on viipale eri profeetoiden opeista. Järjestys on seuraava: Ensimmäisenä on itse hankittu luonnon lähiruoka, marjat, sienet, kalat. Toisena on maakunnassa tuotettu suomalainen ruoka. Kolmantena on jalostettu, teollinen kotimainen ruoka. Sen jälkeen tulevat intiaanisokerit ja muut reilun kaupan tuotteet. Ja viimeisenä se kuuluisa uusseelantilainen lampaanMTT ELO asiakaslehti

Naudan nahan alle

teksti: HANNU KASKINEN kuva: VEIKKO SOMERPURO

Lehmäteknologia viestii terveydestä Lähivuosina lehmän nahan alta voi seurata eläimen terveyttä ja hyvinvointia. MTT:n tutkijaryhmä alkoi kesällä selvittää, kuinka anturiteknologia kuvaa pitkäaikaisesti lehmän sydämen toimintaa, ruumiinlämpöä ja käyttäytymistä.

Lehmän nahan alle asennettavalla anturilla on tarkoitus aluksi tarkkailla kiimaa ja poikimista.

MTT ELO asiakaslehti

Naudan nahan alle

MTT:n vetämässä tutkimushankkeessa kehitetään langatonta terveysanturia, jolla voi tarkkailla eläinten hyvinvointia tuotanto-oloissa. Remowel-hanke kuuluu MTT:n Huomisen maatila -tutkimusohjelmaan. Kuluneena kesänä kuusihenkinen tutkijaryhmä alkoi selvittää teknologian mahdollisuuksia naudan hyvinvoinnin seurannassa. Mukana on kaksi tutkijaa niin MTT:stä, Tampereen teknillisestä yliopistosta (TTY) kuin Helsingin yliopistosta. Puolen miljoonan euron kolmivuotista hanketta rahoittavat MTT, maa- ja metsätalousministeriö, Maatalouskoneiden tutkimussäätiö ja muutama yritys. Eläimen ja ihmisen turvaksi – Karjakoko suurenee ja karjanhoitajan työaika eläintä kohti pienenee, joten työ kaipaa uusia tarkkailumenetelmiä, taustoittaa Remowel-hanketta johtava tutkija Jutta Siivonen MTT:stä. Hän painottaa, että karjanhoidolliset ratkaisut eläimen hyvinvoinnille tulevat yhä tärkeämmiksi. Monen sadan lehmän navetassa sekä eläimen että ihmisen jaksamisongelmiin on pakko puuttua ajoissa. – Tuotannon riskit on hallittava. Eläimen siis pitäisi pysyä navetassa terveenä pitkään. Tätä pyrimme edistämään tutkimalla muun muassa, mitkä asiat vaikuttavat lehmän stressiin. Alustavasti on testattu lähinnä anturi-implantin sijoituspaikkaa lehmässä ja tiedon välittymistä nahan sisältä. Siivonen arvioi, että paras paikka näyttää olevan vasemman etujalan yläpuolella, lähellä sydäntä. Eläinlääkäri sijoittaa pienen anturin nahan alle taskuun. Siivonen toivoo, että tulevaisuudessa anturin voi pienentää siten, että sen voi pistää lehmään. Yhteistyötä yli lajirajojen TTY:ssä kehitettiin 2000-luvun alussa implanttimenetelmiä potilaan kaukovalvon-

taan. MTT:llä taas on kehitetty menetelmiä eläimen fysiologian ja käyttäytymisen pitkäaikaiseen seurantaan. Kun Jutta Siivonen kohtasi Tampereen insinöörit, ilmeni nopeasti, että ihmistutkimuksen menetelmiä voi soveltaa eläintutkimuksessa. Ensimmäinen koe järjestettiin kesällä 2006. Sen jälkeen anturiversioita on testattu kolmessa kokeessa. Lehmiltä mitataan sydämen toiminta, ruumiinlämpö ja liikeaktiivisuus. Seuranta perustuu ihmislääketieteessä kehitettyihin hyvinvointiteknologian menetelmiin, kuten sykkeen ja sykevälivaihtelun mittaamiseen. – Ensimmäisessä versiossa tutkija piti antennia lehmän kyljessä. Seuraavaksi vyötimme nahan päälle vastaanottimen, mutta lehmä hinkkasi sen pian pois. Pystyimme tekemään vain lyhyitä testejä, mutta saimme silti tietoa oikeanlaatuisesta tekniikasta, tutkija Juho Väisänen TTY:n biolääketieteen tekniikan laitokselta kertoo. Lehmille asennettavien implanttien kaltaisia sovelluksia käyttävät ainakin sydänpotilaat. Jos potilas menettää tajunsa, ihon alle asennettu anturi antaa ulkopuoliselle laitteelle signaalin ja dataa alkaa tallentua. Siitä lääkäri näkee, selittääkö sydämen toiminta pyörtymisen. Kesällä insinöörit kehittivät ja testasivat implantin tiedonsiirtoa. Väisänen kertoo, että uuteen versioon on kehitetty vastaava teholähde kuin esimerkiksi sydäntahdistimissa käytetään.

ti kertoa karjanhoitajalle poikkeamat normaaleista raja-arvoista. Näin hoitaja voisi puuttua terveysoireisiin ja jopa vähentää eläinten sairastumisia. – Tehokkaimmillaan pitkäaikainen tieto paljastaisi piilevän sairauden, Siivonen visioi. Tietopankki elinkaaresta Hankkeen lopulla alkaa isoin urakka eli tiedon pitkäaikaiskeräys ja mallinnus: tavoite on koota lehmän elinkaaresta tietopankki. – Odotamme, että uusi teknologia mahdollistaa monentyyppiset kokeet esimerkiksi lehmän stressitasosta. Myöhemmin koko ruuantuotantoketju varmistaa turvallisuuttaan, kun eläintuotanto saa pitkäaikaista jäljitystietoa esimerkiksi terveysongelmista, Siivonen ennakoi. Siivosen mukaan tätä ennen eläimiltä on mitattu vain yhtä muuttujaa lyhytaikaisesti. Pitkäaikaisesti mitattuja muuttujien yhdistelmiä ei ole tutkittu. – Kun olen nähnyt asian tärkeyden ja mahdollisuudet jo vuosia, ja nyt on toimintatapa löytynyt sekä rahoitus varmistunut, tuntuu hyvältä. Toimivalle järjestelmälle olisi paljon kaupallisia mahdollisuuksia, Siivonen myhäilee. Ensimmäiset pitkäaikaismittaukset alkavat loppuvuonna kuudella lehmällä Maaningan uudessa navetassa. Ensimmäiset anturit ovat nautojen nahan alla kuukauden tai kaksi.

Jo oireet syytä havaita Lehmältä mallinnetaan anturiteknologian muuttujista perusarvot ja -käyttäytyminen. Aluksi havainnoidaan kiimaa ja poikimista. Nämä ovat tavallisimpia ja taloudellisesti merkittäviä muuttujia lehmän elämässä. Niiden jälkeen keskitytään terveysongelmiin. Jutta Siivonen huomauttaa, että anturin mittaamien muuttujien pitäisi selväs-

MTT ELO asiakaslehti

Uudet upeat herukat

teksti: TARJA LINTULA kuva: TAPIO TUOMELA

Vihreä Venny

tyrmää tyrninkin

MTT:ssä on kehitetty uusia herukkalajikkeita. Yksi kiinnostavimmista on viherherukka Venny, jonka C-vitamiinipitoisuus pärjää ulkomaisille tyrneille ja lähentelee kotimaisten lajikkeiden pitoisuuksia.

Viherherukat sisältävät erittäin paljon C-vitamiinia.

MTT puutarhatutkimus on jalostanut viisi uutta herukkalajiketta: kaksi viher- ja mustaherukkaa sekä yhden punaherukan. Uutuudet ovat saaneet nimikseen Venny ja Vilma, Marski ja Mikael sekä Punahilkka. Musta-, viher- ja punaherukasta on testattu useita satoja risteytysyhdistelmiä ja arvioitavia kasveja on ollut tuhansia. Nyt kehitettyjä uusia lajikkeita on saatavissa hyvin varustetuista taimimyymälöistä ensi vuodesta alkaen. Makeat Vilma ja Venny Viherherukkaa viljellään vain Suomessa; ainoana lajikkeena on tähän asti ollut MTT:n jalostama Vertti. Nyt kehitetyt lajikkeet Vilma ja Venny ovat sen ja nimeämättömän viherherukan risteytyksiä. Vilman ja Vennyn sato on parempi verrattuna Verttiin. Viherherukkalajikkeiden sokerin määrä on muita herukoita korkeampi, joten marjat maistuvat kypsinä makeilta. Vennyn maku miellyttänee hedelmähapoista pitävää, sillä siinä on maistettavissa enemmän happamuutta kuin muissa viherherukoissa. Myös C-vitamiinipitoisuus on mahtava: parhaimmillaan sadassa marjagrammassa Venny-lajiketta on mitattu peräti 240 milligrammaa C-vitamiinia. Vilman ja Vennyn marjat ovat tasapyöreitä ja nuorilla pensailla herukkamarjoiksi suurikokoisia. Molemmat soveltuvat

MTT ELO asiakaslehti

Mikael on jalostuksen huipputyönäyte. Vanhoille lajikkeille tyypillinen lamoava kasvutapa on Mikaelista kitketty pois. Sen sato ja pensaan ilmavuus on verranteita parempi ja pensaiden talven- ja taudinkestävyys on hyvä. Marjat maistuvat makeahkoilta eikä niissä ole perinteisesti hyvin voimakasta mustaherukan aromia. Ne soveltuvat erinomaisesti tuorekäyttöön ja mehustukseen. Marjojen C-vitamiinipitoisuus on muita mustaherukoita korkeampi. Punahilkka maistuu miellyttävän makealta. Uuden punaherukan jalostaminen kestää noin neljännesvuosisadan.

koneelliseen sadonkorjuuseen, mikä on merkittävä parannus aiempaan verrattuna. Marjat eivät varise heti kypsyttyään. Upeat Marski ja Mikael Marsalkkamaista ryhdikkyyttä omaan puutarhaan tarjoaa Marski. Se soveltuu erityisen hyvin harrasteviljelyyn ja on mainio vaihtoehto pihoille esimerkiksi aitakasviksi. Pensas voi kasvaa jopa 180 senttiä korkeaksi, ja pystykasvuisuuden ansiosta sen leikkaustarve on vähäinen. Näkösuojan lisäksi se antaa runsaan ja maukkaan marjasadon. Marski kukkii ja marjat kypsyvät hieman aiemmin kuin valtalajike Mortilla, mikä vähentää hallariskiä ja helpottaa sadon poiminnan ajoitusta viljelmillä.

Satumainen Punahilkka Punahilkka on monilta ominaisuuksiltaan ainutkertainen punaherukka. Kukat ovat kauniin vaaleanpunaiset ja lehdet ovat poikkeuksellisen tummanvihreät. Marjat ovat suurehkot, pisaran muotoiset ja kiinteät. Yhdessä tertussa on 10–15 raikkaan hapokasta marjaa, joissa on maistettavissa muista punaherukoista poiketen makeus. Marjat ovat tuoreenakin erittäin miellyttävän makuisia. Punahilkasta valmistettu mehu ja viini on syvän tummanpunaista, mikä poikkeaa väriltään totutusta. Punahilkan satoisuus on sama tai parempi kuin nyt markkinoilla olevien punaherukoiden. Testeissä Punahilkka meni kirkkaasti muiden edelle makunsa ja teollisuuden kannalta merkittävien ominaisuuksiensa johdosta. Punahilkasta onkin tehty jatkohanke tuotannon kehittämiseksi.

Virkistävää aivoille

teksti: HANNU KASKINEN kuva: TAPIO TUOMELA

Mustaherukasta terveysmehua aivoille Polyfenolit ovat kasvien tuottamia aineita, jotka ovat olennainen osa ruokavaliotamme. www.uku.fi/ettk/ettk_marjat.shtml Alzheimerin tauti on hitaasti etenevä aivoja rappeuttava sairaus. www.alzheimerintauti.net

Mustaherukka on osoittautumassa todelliseksi terveyspommiksi. Kuopion yliopiston ja MTT:n hankkeessa tutkitaan, pystyvätkö sen polyfenolit hidastamaan Alzheimerin tautia. Samalla marjasta pyritään kehittämään terveyttä edistäviä tuotteita. Mustaherukassa on muihin viljeltyihin marjoihin verrattuna runsaasti polyfenoleita. Fenoliyhdisteet ovat kehittyneet kasveihin suojaamaan niitä muun muassa taudeilta sekä otsoni- ja UV-säteilyltä. BrainHealthFood-tutkimushanketta vetävä MTT:n tutkija ja Kuopion yliopiston biotieteiden laitoksen tutkimusjohtaja Reijo Karjalainen kertoo, että samat fenoliyhdisteet näyttävät suojaavan myös ihmisiä monilta pitkäaikaissairauksilta. – Tutkimushankkeessa haetaan uutta tietoa kasvien fenoliyhdisteistä ja niiden tärkeistä sovelluksista. Tähän pyritään yhdistämällä muun muassa kasvibiotekniikan, elintarvikekemian ja neurologian vahvaa osaamista, hän sanoo. BrainHealthFood-hanke kuuluu MTT:n Hyvinvointia ruuasta -tutkimusohjelmaan. Tiedettä ja tuotteita Dosentti Karjalainen kiteyttää, että hankkeelta odotetaan vahvojen tieteellisten tulosten lisäksi uusia, aivoterveyttä edis-

täviä tuotteita. MTT:n tutkijat kartoittavat eurooppalaisten mustaherukkamehujen polyfenolipitoisuudet ja osallistuvat tuotesuunnitteluun. Hanketta hyödyntää välittömästi viisi pk-yritystä, jotka valmistavat mehuja tai ravintolisiä. – Alzheimerin kaltaiset taudit lisääntyvät, kun väestön keski-ikä nousee. Siksi vanhenemisen terveysbisnekseen satsataan yhä enemmän. Terveyttä edistävät elintarvikkeet ovat pääosassa, kun vähennetään terveydenhoitokustannuksia, Karjalainen taustoittaa. Mustaherukan bioaktiivisten yhdisteiden tutkimus rahoitetaan EU:n 7. puiteohjelmasta. Kaksivuotinen tutkimus alkoi kuluvan vuoden tammikuussa 1,2 miljoonan euron budjetilla. Tutkijoita on noin 15, heistä pääosa Suomesta. Mukana on IsonBritannian, Saksan, Puolan ja Espanjan yrityksiä ja tutkimuslaitoksia.

leilla rikastetun mehun vaikutusta Alzheimer-hiirten aivotoimintoihin ja biokemiaan. Kolmas vaihe on lääketieteellinen. Tällöin Kuopiossa tutkitaan rikastetun mustaherukkamehun polyfenolien imeytymistä ihmiseen. Mekanismit selville Kuopiossa tutkitaan myös aivoja suojaavat biokemialliset mekanismit, joita polyfenoleilla on monia. Koska monet polyfenolit ovat voimakkaita antioksidantteja, ne pystyvät estämään oksidatiivisen stressin aiheuttamia ongelmia aivoissa. Toiseksi polyfenolit vähentänevät haitallisten valkuaisaineyhdistelmien kerääntymistä aivoihin. Kolmas keskeinen mekanismi on se, että polyfenolit vaikuttavat suoraan biokemiallisiin signaalireitteihin, jotka johtavat sairauteen.

Polyfenolit syynissä Kuopion yliopistossa tutkitaan soluviljelmillä, mitkä mustaherukan polyfenolit ja osat parhaimmin suojaavat Alzheimerin taudin muutoksilta. Parhaillaan on käynnissä kaksi neurologista tutkimusta siirtogeenisillä hiirillä, jotka ilmentävät Alzheimer-tautia. Molemmat kaksivuotiset kokeet valmistuvat syksyllä. Toisessa vaiheessa tutkitaan tavanomaisen mustaherukkamehun ja polyfeno-

Uusseelantilaiset tutkijat osoittivat kolmisen vuotta sitten, että mustaherukalla on aivoja suojaavia ominaisuuksia.

MTT ELO asiakaslehti

Ravinteet kiertoon

teksti: RAILA AALTONEN kuva: TAPIO TUOMELA

Tulevaisuuden biojalostamoissa yhdyskuntajätteistä tuotetaan energiaa, kierrätysravinteita ja hiilituotteita. Biovirta-hanke pyrkii kutistamaan hyödyntämättä jäävän osan yhä pienemmäksi.

Biovirta pistää ravinteet kiertämään

aikkea jätettä maailmasta ei saada häviämään, mutta paljon on tehtävissä jätevirtojen pienentämiseksi. MTT:n koordinoimassa Biovirtahankkeessa etsitään keinoja tukkia ruokajärjestelmän vuotoja. Hankkeessa ovat mukana myös Jyväskylän yliopisto, Evira ja VTT. – Ravinteet ja hiili on saatava kiertämään paremmin takaisin alkutuotantoon tai muuhun käyttöön, kuvaa tutkimuksen lähtökohdan tutkija Teija Paavola MTT:stä. Suomessa aletaan rajoittaa biohajoavan jätteen joutumista kaatopaikoille. Tämä merkitsee sitä, että käsittelykapasiteettia on lähivuosina saatava tuntuvasti lisää. Käsittelytekniikkaa tarvitaan myös lietteelle ja lannalle sekä kasvavalle määrälle teollisuuden orgaanisia sivutuotteita. Kun edessä on isoja laitosinvestointeja, on tärkeää, että ratkaisut ovat toimivia.

Monivuotisissa kenttäkokeissa tutkitaan erilaisten lannoitevalmisteiden soveltuvuutta muun muassa kasvinravinteeksi.

Lisävauhtia tuotteistamiseen

Uusia käyttökohteita etsitään

Edelläkävijä odottaa tuloksia

Biovirta-hanke on osa MTT:n Fossiilisesta uusiutuvaan -tutkimusohjelmaa. Hankkeessa tutkitaan, miten biokaasulaitosten jäännösmateriaalit pystyttäisiin parhaiten tuotteistamaan ja ohjaamaan hyötykäyttöön. Tällä hetkellä tuotteistaminen on Paavolan mukaan alkutekijöissään. – Useimmiten jäännös menee sellaisenaan pelloille. Biokaasuprosessissa aineksen tilavuus ei juuri vähene, mutta massa muuttuu nestemäisemmäksi, kun osa hiilestä muuttuu metaaniksi. Isosta laitoksesta tulee paljon vettä kuskattavaksi, ellei käsittelyjäännökselle tehdä mitään. Hankkeessa tutkitaan, voiko esimerkiksi biokaasutuksessa käytettäviä raaka-aineita valitsemalla päästä lopputuotteeseen, joka sellaisenaan olisi sopiva lannoite tietylle kasville.

Paavolan mukaan kierrätysravinteilla voidaan tulevaisuudessa korvata esimerkiksi jäteveden puhdistuksessa ja savukaasujen pesussa käytettäviä teollisia kemiantuotteita. Ensin on kuitenkin kehitettävä sopiva tekniikka typen, fosforin ja kaliumin erottamiseksi omiksi jakeikseen. Kaasutuksen lopputuotteeseen jäävä orgaaninen osa kiinnostaa myös, sillä hiilen palauttamisella maaperään saattaa olla tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys. Lisäksi prosessien ja niiden lopputuotteiden on oltava turvallisia ja hyväksyttyjä. – Tiiviistä viranomaisyhteistyöstä on kaikille osapuolille iso hyöty. Käsittelytekniikoiden kehittyessä viranomaisetkin saavat koko ajan lisää tietoa testausmenetelmistä ja laadunvalvontakriteereistä, jotta lopputuotteen käytön kanssa ei tule ongelmia, Paavola sanoo.

Biovakka Oy:n biokaasulaitos on toiminut Vehmaalla vuodesta 2004. Se ottaa vastaan maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa syntyviä lietteitä, ja prosessin lopputuote käytetään peltolannoitteena. Yritys suunnittelee laitosverkostonsa laajentamista koko maahan. Käsiteltävät ainemäärät kasvavat ja lopputuotteille etsitään uusia käyttökohteita. Biovakan hallituksen puheenjohtajan Jyrki Heilän mukaan Biovirtahankkeessa ratkotaan biokaasualan pioneerien kohtaamia käytännön ongelmia. – Hanke tuo perusteellista tietoa kierrätysravinteiden turvallisuudesta. Alalle tarvitaan hyväksytyt toimintatavat ja tietoa siitä, miten kierrätysravinteita analysoidaan ja mihin niitä käytetään, Heilä sanoo. Viime vuonna alkanut hanke jatkuu vielä kaksi vuotta.

MTT ELO asiakaslehti

Syvällä turpeessa

teksti: ULLA JAUHIAINEN kuva: SIRPA PIIRA

Suolla tavataan

MTT:n joukkue potki lohkonsa kolmanneksi suopotkupallon MM-kisojen Yritys-sarjassa.

Suo

Pölhövaara

Joukkue

Sivistyksen parissa elävä nykyihminen ei ole tottunut rämpimään päiväkausia vettä litisevissä kengissä eikä haaroja myöten upottavassa turvevellissä. Mutta nykyihminenkin voi muuttua primitiiviseksi suoihmiseksi, metamorfoosi on todistettu. Kenties viisas tutkija voisi älyllisesti perustella, mikä suohon sukeltamisessa viehättää. Vai onko kysymyksessä aikuisen muuttuminen takaisin lapseksi? Suossa ei tarvitse varoa vaatteiden tai naaman ryvettymistä, päinvastoin se on suotavaa ja kuuluu asiaan.

Suopotkupallon MM-kisoihin heinäkuun puolessa välissä osallistui tänä vuonna 325 joukkuetta ja 5 000 pelaajaa. Semmoinen joukko ei voi olla väärässä lajin ihmeellisen vetovoiman suhteen. Hyrynsalmen Vuorisuolla, Pölhövaarassa on pelattu suopotkupallon MM-kilpailuita vuodesta 1998. Ensimmäisissä, talkoovoimin järjestetyissä kisoissa oli 13 joukkuetta.

MTT:n joukkue oli ensimmäistä kertaa suolla mukana. Jalkapalloileva porukka urakoi Yritys-sarjassa lohkonsa kolmannelle sijalle. MTT kaatoi ranskalaispelaajilla miehitetyn FC Maffin ja pelasi tasapelin koko yrityssarjan voittanutta ja useiden aikaisempien vuosien mitalijoukkuetta K-Hillamarkettia vastaan. Voitto tai tappio, sillä ei lopultakaan ole niin suurta merkitystä. Peli-into kiilui pelaajien silmissä ja sisu nousi suomäntyjen latvojen yli. Asenne oli Englannin Valioliiga-tasoa.

Potkupallo Kun suon ja jalkapallon yhdistää, syntyy suopotkupallo. Sitä ei voi täysin verrata emolajiinsa jalkapalloon, mutta isoja liittymäkohtia on. Tavoitteena on saada peliväline maaliin jalkoja avuksi käyttäen, ja myös muita, mielikuvituksellisempiakin tapoja suokentillä nähdään. Periaatteena on tietysti vastustajan lyöminen kunniakkaalla tavalla. Tässä lajissa pärjäävät sitkeimmät ja hapenottokykyisimmät turvenuijat.

Yleisölaji Suovieraita, yleisö mukaan luettuna, liikkuu alueella tapahtumaviikonloppuna parhaimmillaan 30 000. Tänä vuonna kotimaisten osanottajien lisäksi joukkueita oli ainakin Norjasta, Venäjältä, Saksasta, Ranskasta ja Hollannista. MM-kisat keräsivät melkoisen kansainvälisen huomion. Paikalla oli kotimaisten medioiden lisäksi useita ulkomaisia uutistoimistoja, muun muassa amerikkalaisen Discovery Channelin kuvausryhmä saapui paikalle. Dokumenttiohjelmajätillä lasketaan olevan 431 miljoonaa katsojaa 170 eri maassa, joten suomalainen urheilukulttuuri leviää laajaan tietoisuuteen.

Haaste Suopotkupalloon jäi suuri palo, joten ensi vuonnakin MTT:n joukkue lähtee Pölhövaaraan pelaamaan ja haastaa mukaan yhteistyökumppanit, -organisaatiot ja tutkimuslaitokset. Yhteistyö tiivistyy, kun kamppaillaan urheilurintamalla ja rakennetaan vahvoja henkisiä siltoja. Ketkä ovat sinun organisaatiosi puolustajia, kuka sopii hyökkääjäksi ja kuka keskikentälle? Pelinrakentajia tarvitaan.

MTT ELO asiakaslehti

Lyhyesti

kuva: Rodeo/ ANDRES RODRIGUEZ

teksti: JUHA HEIKKILÄ

Bisnesvaltteja vastuullisuudesta Vastuullisuudesta aletaan jalostaa kilpailuvaltteja elintarvikealan yrityksille MTT:n johtamassa hankkeessa ”Elintarvikeketjun vastuullisuuden konseptointi liiketoimintamahdollisuudeksi”. – Kehitämme MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen aiemmin määrittelemän elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta konkreettisemmiksi työkaluiksi, joita voidaan hyödyntää koko arvoketjun kehittämisessä ja kuluttajaviestinnässä, kertoo tutkimuspäällikkö Sari Forsman-Hugg MTT:stä. Huomion kohteena ovat siis vastuullisuuden seitsemän sakaraa: ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus. Tekes on myöntänyt tutkimukselle puolen miljoonan euron rahoituksen vuosina 2009–2011. Hanketta rahoittavat ja tutkimukseen osallistuvat myös Fazer Leipomot Oy, HK Ruokatalo Oy, Raisio Oyj ja SOK. MTT:n kanssa hankkeessa tekevät yhteistyötä Jyväskylän yliopisto, Kuluttajatutkimuskeskus ja Vaasan yliopisto.

Vastuullisuus on nousemassa kilpailutekijäksi myös elintarvikealalla.

MTT ELO asiakaslehti

Hiilijalanjälkiä seurataan Yhteiskunnassa on tällä hetkellä suuri tarve saada tietoa elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä. Peräti 25 prosenttia kulutuksen ilmastotaakasta aiheutuu ravinnosta ja syömisestä, kun ostosten lisäksi ynnätään muutkin ruokaan liittyvät toimet, kuten ruuan valmistus, säilytys ja kauppamatkat sekä ravintolapalvelut. Vertailukelpoisten hiilijalanjälkitietojen laskentaa ja viestintää kehitetään MTT:n Climate count and communication -hankekokonaisuudessa. Mukana tutkimuksessa ovat SOK, HK Ruokatalo Oy, Valio Oy, Raisio Oyj ja Fazer Leipomot Oy. Hankkeessa kehitetään menetelmiä, joilla voidaan tuottaa luotettavaa ja helposti päivitettävää tietoa elintarvikeketjun prosessien ympäristökuormituksesta. – Selvitämme myös kansainvälisten elintarvikeyritysten ja kaupan hiilimerkintöjen tilannetta. Tärkeintä olisi kehittää ja harmonisoida yhtenäiset laskentasäännöt ja -työkalut, jotta saataisiin vertailukelpoista tietoa elintarvikeketjujen kehittämisen ja hiilimerkintöjen pohjaksi, toteaa tutkija Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä. Kumpikin alkava tutkimushanke kuuluu MTT:n Vastuullinen elintarviketalous -tutkimusohjelmaan.

Lyhyesti

teksti: ULLA JAUHIAINEN kuva: Rodeo/BARBRO WICKSTRÖM

Ilman vänkäriä ei yrittäjä jaksa

Tilan koon kasvaessa maatilayrittäjä ei voi tehdä kaikkia töitä yksin.

Maatilayrittäjä saattaa ylikuormittua ja väsyä työssään. Se vaikuttaa terveyteen sekä työturvallisuuteen, ja voi pahimmillaan näkyä esimerkiksi eläinten huonona hoitona. Yrittäjän väsyminen voi vaarantaa koko yrityksen jatkuvuuden. Maatilojen kasvaessa ja monimuotoistuessa maatilayrittäjä ei voi tehdä kaikkia töitä yksin. Rekrytointitarve kasvaa koko ajan. Tänä vuonna alkanut Maavoima-projekti selvittää maatilojen päätöksentekoa ja ongelmia erityisesti oman ja ulkopuolisen työvoiman käytössä. Viisivuotinen hanke on MTT:n ja TTS tutkimuksen yhteinen, ja kuuluu MTT:n Mahdollisuuksien maaseutu -tutkimusohjelmaan.

halutaan palkata myös ulkomailta. Siihen liittyvissä byrokratiakuvioissa ja uuden työntekijän työnohjauksessa on yrittäjällä tekemistä, kuvailee projektia vetävä erikoistutkija Juha Suutarinen MTT:stä. Selvitys menee kansallisiin politiikkatoimiin asti, joilla voidaan edistää yrittäjien hyvinvointia ja jaksamista sekä riskienhallintaa. – Toivottavasti myös maaseutuammattien ja -yrittämisen vetovoima kasvaa. Jos luonnonvara-alalle ei saada riittävästi nuoria yrittäjiä, voidaan sanoa, että merkittävä kansallinen resurssi jää hyödyntämättä, Suutarinen sanoo. Alku aina hankalaa

Osaajista pulaa – Pula osaavista työntekijöistä maaseudulla on johtanut siihen, että työvoimaa

– Maa- ja elintarviketalouden kilpailukyvyn kasvu riippuu yhä enemmän aineettomien investointien ja pääoman kehit-

tämisestä. On investoitava työvoiman osaamiseen ja jaksamiseen. Maatilalla saattaa olla korkea kynnys ensimmäisen työntekijänsä palkkaamiseen. Kun alun hankaluuksista on selvitty ja palkka-, vero- sekä muut hallinnolliset asiat ratkaistu, sujuu seuraavan työntekijöiden rekrytoiminen kivutta. Myös työhön perehdyttämiseen jää aikaa. – Eräs tutkimuksessamme mukana olleen tilan yrittäjä ryhtyi kehittämään työnjohtamistaitojaan ja palkkasi nuoria ja innokkaita maatalousalan harjoittelijoita. Nyt hän on jo kokenut työnjohtaja omalla maatilallaan, kertoo Suutarinen. Tänä vuonna on alkanut myös kaksi muuta hyvinvointihanketta: TTS tutkimuksen ja Savonia AMK:n Maatalousyrittäjän vuosikello sekä Helsingin ja Joensuun yliopistojen, MTT:n, Työterveyslaitoksen ja Novetos Oy:n toteuttama Maitotilan Hyvä Vointi.

MTT ELO asiakaslehti

Lyhyesti

teksti: ULLA JAUHIAINEN

Liha-ala muutokseen markkinoiden mukana Ulkomaiset liha-alan yritykset tulevat voimakkaasti Suomen markkinoille, ja lihantuotannoltamme vaaditaan yhä suurempaa kustannustehokkuutta. Liha-alalla on huomioitava entistä enemmän myös tuotannon vastuullisuuskysymykset. MTT, Kuluttajatutkimuskeskus ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto ovat käynnistäneet ”Lihaketjun kokonaisvaltainen kilpailukyky muuttuvilla markkinoilla” -hankkeen, joka selvittää, kuinka liha-ala voisi toimia paremmin muutoksessa. – Hankkeen tuloksia voivat hyödyntää kaikki liha-alan toimijat, sanoo hanketta johtava professori Jyrki Niemi MTT:stä.

kuva: Rodeo/TERO SIVULA

Pärjättävä ilman tukia Suomalaisen lihan tuottajahinta on EU:n keskitasoa. – Haasteenamme ovat kansainvälisesti korkeat tuotantokustannukset. Niitä on kompensoitu tuotantosidonnaisten tukien avulla, mutta tästä vuodesta lähtien sika- ja siipikarjanlihan tuet on irrotettu kokonaan tuotannosta, sanoo Niemi. Pienetkin viestit tuotantonäkymien muutoksista heijastuvat nopeasti lihamarkkinoiden hintoihin. Lihantuottajan markkinariskit kasvavat sekä tuotteiden myynnissä että tarvikkeiden, kuten rehujen hankinnoissa. Riskien hallinta siirtyy valtiolta yrityksille. Eettiset kriteerit painavat Lihaketju-hanke kuuluu MTT:n Vastuullinen elintarviketalous -ohjelmaan. – Kuluttajien kiinnostus ruokaketjun läpinäkyvyyttä, esimerkiksi tuotantoeläinten hyvinvointia ja ympäristökysymyksiä kohtaan kasvaa koko ajan niin Suomessa kuin laajemminkin Euroopassa. Kuluttajien valintapäätöksiä on yhä vaikeampi ennakoida, kertoo ohjelmakoordinaattori Sari Forsman-Hugg MTT:stä. Hän huomauttaa, että kuluttajamarkkinoinnin kehittämiseksi tarvitaan tietoa siitä, mistä asioista kuluttajalähtöinen lisäarvo lihaketjussa rakentuu ja mistä kuluttajat ovat valmiita maksamaan.

Kipsistäkö lääke eroosioon? Kipsin käyttö maanparannusaineena saattaa osoittautua tehokkaaksi keinoksi torjua peltojen eroosiota. Yhden talvikauden mittauksissa menetelmän teho oli paras syksyllä muokatussa savimaassa, jossa kipsi saa maahiukkaset liittymään ärhäkämmin toisiinsa. Yaran, MTT:n, Tekesin, Suomen ympäristökeskuksen ja TTS:n kolmivuotisessa TraP-hankkeessa mittauksia jatketaan kipsin vaikutuksen keston arvioimiseksi. – Etelä-Suomessa eroosiota torjuvaa nurmiviljelyä on vähän, joten hyviä keinoja tarvitaan. Valumavesien sameuden taltuttaminen voisi pienentää myös fosforin kulkeutumista, kertoo yhteistutkimuksen MTT:n osuudesta vastaava professori Eila Turtola. Myös kipsistä liukenevan sulfaattirikin huuhtoutumista tutkitaan. – Sulfaatti saattaa häiritä fosforin pidättymistä järvisedimentteihin, mikä voisi jopa kiihdyttää alajuoksulla sijaitsevien järvien rehevöitymistä, Turtola pohtii. Maanparannusaineen ei pitäisi loppua kesken, sillä Yaralla on Siilinjärvellä kymmenien miljoonien tonnien kipsivuori, joka on peräisin fosforituotannosta.

teksti: JUHA HEIKKILÄ

JopasWeb neuvoo maatilan johtajaa Maatilan johtajan avuksi on avattu JopasWeb-verkkopalvelu Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan sivuille. Päivitetty palvelu kokoaa verkossa olevan luotettavan tiedon helposti käytettäväksi kokonaisuudeksi. Verkkopalvelun on tuottanut MTT. Työn järjestäminen maatiloilla on entistä tärkeämpää, koska tuotantoyksiköiden laajentumisen myötä työstä on tul-

MTT ELO asiakaslehti

lut aiempaa moninaisempaa ja työmäärä on kasvanut. Hyvä johtaminen ja organisointi turvaavat maatilayrityksen kannattavuuden ja maatilan väen hyvinvoinnin. JopasWeb-sivustolla neuvotaan muun muassa toiminnan suunnittelun, talouden hallinnan, investointien sekä terveys- ja hyvinvointikysymysten tietolähteille. Tutustu JopasWebiin osoitteessa: www.mela.fi/jopas

Väitöstutkimuksia

teksti: ULLA JAUHIAINEN

Arboretum APUKKA avattiin Rovaniemellä sijaitseva arboretum Apukka avattiin yleisölle elokuussa MTT:n Rovaniemen toimipaikan 70-vuotisjuhlan yhteydessä. MTT:n ja Rovaniemen kaupungin yhteinen puu- ja pensaslajipuisto esittelee Pohjois-Suomessa ja pohjoisella polaarialueella menestyviä luonnonja viljelykasveja sekä niiden erilaisia hyödyntämismahdollisuuksia. Arboretum Apukkaan on istutettu lähes 150 puuvartista koristekasvia ja -lajiketta. Yhteensä puistossa on noin 1 400 kasvia. Suurin osa niistä on siirretty puistoon kantavertailukokeista, joissa on testattu eri kasvialkuperien talvenkestävyyttä ja terveyttä Lapin olosuhteissa. Arboretum on noin hehtaarin laajuinen, ja se sijaitsee seitsemisen kilometriä napapiiriltä pohjoiseen Olkkaja Apukkajärvien välisellä kannaksella.

teksti: RAILA AALTONEN

Valkuaislisä ei kasvata lihanautaa Valkuaislisä ei paranna maitorotuisten lihanautojen tuotantotuloksia, selvitti tutkija Arto Huuskonen MTT:stä väitöstutkimuksessaan. Huuskonen tutki lihanautojen kasvutuloksia eri rehuyhdistelmillä. Hän havaitsi, että sonnit saavat nurmisäilörehusta ja viljasta riittävästi fosforia. Lisäfosfori kivennäisrehussa sekä lisävalkuainen lisäävät fosforin ylijäämää ruokinnassa. Huuskonen arvioi, että kasvavien sonnien nykyiset energiaruokintasuositukset on päivitettävä, ja että nykyinen valkuaisarvojärjestelmä ei ehkä ole paras mahdollinen yli puolen vuoden ikäisille kasvaville naudoille. Taloudellisuus punnittiin Aihetta selvitettiin neljällä osakokeella. Ensimmäisessä sonneja ruokittiin kolmella eri väkirehutasolla, ja puolet eläimistä sai litistetyn ohran lisäksi rypsirouhetta. Huuskosen mukaan seosrehuruokinnalla voi käyttää korkeaakin väkirehutasoa.

Ruokinnan taloudellisen optimin määrää väkirehun hinta suhteessa karkearehuun. Toisessa osakokeessa osa rehuviljasta korvattiin teollisuuden sivutuotteena syntyvällä ohrarehulla. Tulokset osoittavat, että kasvavan sonnin väkirehuannoksesta enintään puolet voi olla ohrarehua, ja väkirehujen keskinäiset hintasuhteet ratkaisevat taloudellisen käyttötason. Lisävalkuainen ei antanut merkittävää tulosvastetta kokeessa, jossa verrattiin keskenään kolmen erilaisen valkuaislisän vaikutusta sonnien kasvuun. Kaurakin käypä rehu Huuskonen vertasi myös eri viljalajien vaikutusta sonnien kasvuun, syöntiin ja rehun hyväksikäyttöön sekä ruhon laatuun. Ohran korvaaminen kauralla heikensi hieman päiväkasvua ja rehun hyväksikäyttöä, mutta ei vaikuttanut ruhon laatuun. Tutkijan mukaan kauran käytölle ei ole estettä, jos sen hinta on edullinen. Valkuaislisän merkitys oli myös tässä osakokeessa olematon. Arto Huuskosen väitöstutkimus ”Concentrate feeding strategies for growing and finishing dairy bulls offered grass silage-based diets” tarkastettiin kesäkuussa 2009 Helsingin yliopistossa. kuva: MIKKO JAUHIAINEN

teksti: JUHA HEIKKILÄ

T I E T O PA N K K I naudanlihantuottajalle MTT Ruukin InnoNauta Tiedotus -hankkeen Naudanlihantuottajan tietopankki kokoaa yhteen käytännöllistä tutkimustietoa maatalousyrittäjälle. Sivuilta löytyy erilaista aineistoa emolehmä- ja naudanlihantuotannosta sekä rehuviljan- ja nurmenviljelystä. InnoNauta-hankkeiden tavoitteena on parantaa tuotannon kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tähän pyritään koulutuksen ja tiedonjakelun avulla. Hankkeissa järjestetään tuottajille myös runsaasti koulutuksia, joiden materiaalit ovat saatavilla verkosta: www.mtt.fi/ruukki

MTT ELO asiakaslehti

Väitöksiä

teksti: MIKKO GRÖNMAN

Glyfosaatti kulkeutuu juuristoon Rikkakasvien torjunta-aineena käytetystä glyfosaatista osa kulkeutuu kasvin juuristoon ja vapautuu sieltä maahan, todisti tutkija Pirkko Laitinen MTT:stä väitöstutkimuksessaan. Glyfosaatti on yksi maailman käytetyimmistä rikkakasvien torjunta-aineista. Suomessa sen myynti vastasi noin 66 prosenttia vuonna 2007 myydyistä herbisideistä. – Tutkimuksessa selvisi, että glyfosaattia kulkeutui kasvin juuristoon yli 12 prosenttia käytetystä määrästä. Kulkeutuminen kasvissa tuleekin huomioida arvioitaessa glyfosaatin ympäristöriskejä, sanoo Laitinen. Juurista aine vapautuu maahan, jossa mikrobit voivat hajottaa sitä, tai se voi sitoutua maapartikkeleihin ja kulkeutua veden mukana.

ne. Syyskäsittelyä tuleekin arvioida kriittisesti ja rajoittaa ainakin tietyillä alueilla, Laitinen kertoo. Pirkko Laitisen väitöskirja ”Fate of the organophosphate herbicide glyphosate in arable soils and its relationship to soil phosphorus status” tarkastettiin syyskuussa 2009 Kuopion yliopistossa.

Lisää henkistä pääomaa

kuva: Rodeo/TERO SIVULA teksti: MIKKO GRÖNMAN

Kilpailee fosforin kanssa Glyfosaatti kuuluu orgaanisiin fosforivalmisteisiin, joten se kilpailee peltomaan sitoutumispaikoista fosforin kanssa. Tutkimustulokset osoittavat, että pellon fosforitason kasvaessa glyfosaatin sitoutuminen heikkenee ja kulkeutumisriski kasvaa. Maan fosforitaso vaikuttaa glyfosaatin hajoamiseen, sillä mikrobit hajottavat paremmin vapaana olevaa kuin tiukasti sitoutunutta glyfosaattia. Glyfosaatin kertyvyys- ja huuhtoutumisriskiä voitaisiin arvioida pellon fosforitason perusteella. – Suomessa pellon viljavuusfosforin tasoa tutkitaan säännöllisin väliajoin. Viljavuusfosforiluku voisikin olla käyttökelpoinen ja taloudellinen väline tähän arviointiin, toteaa Laitinen Ainetta voi kertyä peltoon Glyfosaatti hajoaa hitaasti alhaisen fosforitason maassa. Aineen toistuva käyttö ilman maan kyntämistä voi johtaa glyfosaatin kertymiseen pellon pintaan. – Syyskäsittelyn jälkeen hajoaminen on hidasta, ja muokkaustavan valinta vaikuttaa siihen, huuhtoutuuko torjunta-ai-

MTT ELO asiakaslehti

on monialaisia, eli harjoittaa maatilatalouden ohella muuta yritystoimintaa kuten matkailua tai koneurakointia. Monialaisten tilojen ongelmana on varsin usein voimavarojen liiallinen hajauttaminen. Tutkimuksessa vuoden 2001 aineiston yrityksistä 18 prosenttia voitiin luokitella ylihajauttaneiksi, ja vuoden 2006 yrityksistä 14 prosenttia. Näissä yrityksissä myös osaamisen riittävyys koettiin ongelmallisemmaksi kuin muissa yrityksissä. Toinen merkittävä tulos oli, että ylihajauttaminen heikentää yrityksen kannattavuutta. – Resurssien ylihajauttaminen on usein väliaikainen vaihe ja siihen liittyvät ongelmat ovat eriasteisia. Tämä antaa viitteitä siitä, että ylihajauttamistilanne saattaa liittyä tilan elinkaareen tai kasvuvaiheeseen, selvittää Rantamäki-Lahtinen

Menestys edellyttää osaamista Monialaisen maatilan menestyksen kannalta tärkeitä tekijöitä ovat yrittäjän osaaminen, varsinkin johtamistaidot, sekä oppiminen, havaitsi tutkija Leena Rantamäki-Lahtinen MTT:stä selvittäessään väitöstyössään resurssien käytön ja menestymisen välistä suhdetta. – Yrittäjän liikkeenjohdollinen ja ammatillinen osaaminen ovat avainasemassa. Erittäin tärkeää on myös se, että yrittäjä ei ole yksin, vaan hänellä on mahdollisuus sparrata ajatuksiaan, sanoo Rantamäki-Lahtinen. Vaarana ylihajauttaminen Noin kolmannes suomalaisista maatiloista

Maaseutuyritysten toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina nopeasti. Muutoksiin on helpompi sopeutua, kun yrittäjän taidot johtaa ja tehdä kasvavat. Muutokset antavat myös mahdollisuuden hyötyä, kun palveluille ja tuotteille avautuu uutta kysyntää. – Investoinnit omaan osaamiseen ja henkiseen pääomaan tuovat kustannuksia, mutta toisaalta hyvin suurella todennäköisyydellä käytetty panostus näkyy tulevaisuuden menestymisessä. Leena Rantamäki-Lahtisen väitöstutkimus ”The success of the diversified farm – resource-based view” tarkastettiin toukokuussa Helsingin yliopistossa. kuva: Rodeo/TERO SIVULA

Väitöksiä

teksti: PÄIVI HAAVISTO

EU toi ympäristöpolitiikan EU-jäsenyys tuotti Suomeen maatalouden ympäristöpolitiikan ja kouli vähitellen erihenkiset hallinnot yhteistyöhön. MTT:n tutkimusjohtajan ja kehitysjohtajan erityisavustajana työskentelevä Laura Kröger selvitti väitöstutkimuksessaan, että yksin normiohjaus ei saanut sitä aikaan, vaan yhtä oleellista oli oppimisprosessi ja sen tukeminen politiikan valmistelussa ja toimeenpanossa.

teisiä tehtäviä ja tiukat resurssit, Kröger huomauttaa. Laura Krögerin väitöstutkimus ”Policy Change and Learning: Implementing EU Environmental Policies Affecting Agriculture” tarkastettiin elokuussa 2009 Tampereen yliopistossa.

Ei yhteistyötä ennen EU:ta Ennen EU-jäsenyyttä 1995 Suomen maataloudella ei ollut sitovaa ympäristöpolitiikkaa eivätkä maatalous- ja ympäristöviranomaiset juuri tehneet yhteistyötä. EU-jäsenyys on tuonut maatalouspolitiikkaan uusia aineksia, joista tärkein on maatalouden ympäristötukijärjestelmä. – Ensimmäisen ympäristötukiohjelman teko jäsenyyden kynnyksellä oli vaikea prosessi, sillä maatalous- ja ympäristöhallinto olivat vielä vahvasti omissa poteroissaan, Kröger kertoo. Kehitys ollut nopeaa Kehitys on kymmenen vuoden aikana ollut nopeaa. Uusia käytännön toimintamalleja on syntynyt ja lisäksi on vahvistunut näkemys, että maatalouden ympäristöongelmien ratkominen vaatii eri toimijoiden yhteistyötä. Kröger löysi ministeriötasolta uuden yhteistyöverkoston, jota hän kutsuu maatalouden ympäristöpolitiikan ryhmäksi. Se katsoo, että ympäristökysymykset on hoidettava, jotta maatalous pysyisi hyväksyttynä yhteiskunnassa. Politiikkaa toteuttavalla aluetasolla yhteistyö parhaimmillaan sujuu omaehtoisesti ilman siihen velvoittavia säädöksiä. Alueella näyttää toimivan kuitenkin vain kaksi perinteistä verkostoa tai ryhmittymää, joista toinen on maataloussuuntautunut ja toinen ympäristöpainotteinen. – Epävirallinen yhteistyö ei pääse kunnolla laajenemaan esimerkiksi siksi, että TE-keskuksissa on niin paljon lakisää-

kuva: Rodeo/JUHA TUOMI

teksti: MINNA NURRO

Merenrantaniitty on herkkä laidun Tutkija Marika Niemelä MTT:stä selvitti väitöstutkimuksessaan erilaisten tekijöiden vaikutuksia Perämeren rantaniittyjen uhanalaisiin kasvilajeihin. Tutkija tarkasteli kasvien välisen kilpailun, kasviloisinnan, hanhien laidunnuksen ja niiton vaikutuksia sekä hanhien ravinnon- ja ympäristönvalintaa laiduntajien näkökulmasta. Niemelä huomauttaa, että merenrantaniittyjen suhteellisen alhainen ja vaihteleva kasvillisuuden satotaso rajoittaa sitä, miten niittyjen hoito karjan laidunnuksen avulla voidaan toteuttaa. – Laidunkauden ajoittaminen, laidunnuspaine sekä sopivan eläintyypin valinta ovat avaintekijöitä sekä luonnonhoidon

että laiduneläinten hyvinvoinnin kannalta, hän tiivistää. Avoin elinympäristö tärkeä Pienikokoista rönsysorsimo-heinäkasvia esiintyy muutamalla pienellä alueella Perämeren rannikolla. Laji on Itämeren alueella äärimmäisen uhanalainen. Rönsysorsimo osoittautui sekä maastoettä puutarhakokeiden perusteella huomattavan heikoksi kilpailijaksi kookkaampiin heinäkasveihin verrattuna. Merihanhen laidunnus sekä suolasänkiön loisinta hyödyttivät rönsysorsimoa epäsuorasti vähentämällä sen kilpailijoiden kasvua. Kasvillisuuden nopeasta sukkessiosta johtuen avoimen elinympäristön jatkuva muodostuminen on erittäin tärkeää kilpailussa heikommille kasvilajeille. Niitto osoittautui tehokkaaksi hoitotavaksi uhanalaiselle pohjansorsimolle ja ruijanesikolle, mutta rönsysorsimon menestymiseen sillä ei ollut vaikutusta. Vaihtelu sopii hanhille Todennäköisesti rönsysorsimo hyötyisi enemmän karjan laidunnuksesta. Äärimmäisen uhanalaiselle kiljuhanhelle sekä merihanhelle ihanteellista elinympäristöä ovat laajat avoimet merenrantaniityt, joilla hoidon voimakkuus vaihtelee ja joilla tämän seurauksena kasvaa monipuolisesti hanhien suosimia ravintokasveja. Marika Niemelän väitöstutkimus ”Biotic interactions and vegetation management on coastal meadows” tarkastettiin toukokuussa 2009 Oulun yliopistossa.

kuva: Rodeo/Tuomas Heinonen MTT ELO asiakaslehti

Uudistunut www.mtt.fi

tuo tutkimustiedon ulottuvillesi MTT palvelee kansalaisia, asiakkaitaan sekä tutkimuksen ammattilaisia monipuolisesti. Jaamme tuottamaamme tietoa käyttökelpoisessa muodossa esimerkiksi ilmaisissa verkkopalveluissamme. Teemme laadukasta tutkimusta myös tilauksesta. Tutustu MTT:n tutkimus- ja asiantuntijapalveluihin: Artturi tarjoaa tukea nurmirehun tuotantoon ja käyttöön. KasperIT auttaa kasvinsuojelussa. Taloustohtori on työkalu kannattavuusseurantaan. Rehutaulukot antaa tietoa kotieläinten ruokintaan.

Suurin osa palveluistamme ja julkaisuistamme ovat verkossa saatavilla ilmaiseksi.

Ajankohtainen tutkimuksemme löytyy kahdeksasta tutkimusohjelmasta kolmen otsikon alta.

Julkaisemme viikottain uusia tutkimustuloksia ja järjestämme monenlaisia avoimia tapahtumia. Hyödynnä ilmaiset verkkopalvelumme.

Lisätietoja MTT, 31600 Jokioinen, puh. (03) 41 881