MTT ELO 1/2010 by Natural Resources Institute Finland (Luke)

1/2010

Marjoja Lapista

s.7 MTT sai uuden tutkimusjohtajan

s.12 Kiire ei sovi navettaan

s.18

Hevosyritt채j채 luottaa huomiseen s.4

Pääkirjoitus

kuva: VEIKKO SOMERPURO

Avataanko ikkunaluukut? Ei tarvitse ajaa kuin muutama kilometri kaupungin tai taajaman ulkopuolelle, kun nukkuvia autiotaloja alkaa putkahdella maisemaan. Tulee surullinen olo. Näen mielessäni äitejä menossa navettaan, kirmailevia kersoja, äijiä kessuttelemassa rappusilla. Niin paljon elämää on virrannut noilla pihoilla. Mutta menneeseen on turha haikailla tai odottaa unesta herättävää suudelmaa. Jos havahtuisimme sadan vuoden takaiseen tilanteeseen, huomaisimme myös köyhyyden, nälän ja muut tuon ajan ongelmat. Ikkunaluukut on saatava auki ilman satuprinssiä. Sitran alkuvuodesta julkistaman kyselyn tulokset kertovat, että suomalaisista 68 prosenttia uskoo maaseudun olevan voimakkaasti autioi tunut kymmenen vuoden kuluttua. Sen ei kuitenkaan toivota tapahtuvan. Kaksi kolmasosaa uskoo maatalouden olevan vuonna 2020 huomattavasti nykyistä tehokkaampaa, mutta ei kuitenkaan toivo sitä. Onko tässä ristiriita? Onko joku muukin juuttunut nostalgiaan? Maaseudulla ei enää oravannahoilla pärjää. Meidän pitäisi nähdä, että maatalous voi tehostua ja siitä huolimatta ihmisten ja eläinten on hyvä elää tiloilla ja niitä ympäröivällä maaseudulla. On pystyttävä tuottamaan puhdasta ja laadukasta ruokaa siten, ettei suuruuden ekonomia johda harhaan ja murskaa idyllistä mielikuvaa – sitäkin tarvitaan. Kyselyn mukaan suomalaisista yli puolet toivoo, että maaseudulla olisi enemmän etätyötä, erilaisia yrityksiä ja monimuotoista turismia. Miksi etätyötä ei tehdä enempää? Tietoliikenneverkot ovat yhä riittämättömiä ja liian kalliita. Harvaan asutulta maaseudulta kiinteät linjat rullataan pois, ja tilalle tarjotaan maksimissaan muutaman megan mokkulaliittymää. Nopea valokuituyhteys on yksittäiselle etätyöpaikalle liian kallis. Myös työnantajien asenteiden pitäisi kehittyä etätyömyönteisemmiksi. MTT ei ole heittänyt maaseudun kehittämisessä kirvestä kaivoon. Mahdollisuuksien maaseutu -tutkimusohjelma tarkastelee maaseutua sen omista lähtökohdista. Ohjelman tutkimusaiheista tähän MTT ELO -lehteen on nostettu mm. porotalous ja luonnonmarja-ala. Piipahdamme Urjalassa katsastamassa hevostallin menestyksellistä toimintaa. Tuolla alalla jos millä on paljon kasvumahdollisuuksia. Maaseudulla yrittäminen vaatii kekseliäisyyttä ja rohkeutta. Henkinen kannustus on paikallaan, eikä taloudellinenkaan tuki pahaa tee: siitä voi riippua monen pienen yrityksen käyntiinlähtö. Entä miten maaseudun asuttuna pitämiseen tepsisi työtoverini ehdottama konsti: lisätään väestötiheyttä Keski-Euroopan malliin. Lisää lapsia!

Ulla Jauhiainen päätoimittaja

MTT ELO asiakaslehti

1/2010

MTT ELO 1/2010 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 3. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) Tilaukset: Tarja Lintula, MTT, puh. (03) 4188 2219 tai viestinta@mtt.fi

MTT ELO netissä: www.mtt.fi/elo Julkaisija: MTT, puh. (03) 41 881, etunimi.sukunimi@mtt.fi, www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, MTT Kannen kuva: Veikko Somerpuro Layout ja taitto: ID BBN Paino: Forssan Kirjapaino Oy

Valmistettu Novatech Satin 135 ja Gloss 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Sisältö:

Pääkirjoitus

Anu Harkki tuli taloon

Onko mahdollista säilyttää maaseutu elävänä, pohtii Ulla Jauhiainen. Sivu 2

Uudella tutkimusjohtajalla on selkeä näkemys MTT:n tulevaisuudesta. Sivu 12

Täyttä laukkaa!

Takaisin itärajan taa

Hevosyritykset menestyvät sisulla ja sydämellä – sekä innovatiivisuudella. Sivu 4

MTT vie nurmituotannon osaamista Venäjän Karjalaan. Sivu 14

Metsistä ja pelloilta

Ongelmia on

Lapin luonnonmarjojen tuotantoa kehitetään. Sivu 7

Satu Raussi tuntee tuotantoeläinten hyvinvointiongelmat. Sivu 16

Kylä ilman päästöjä?

Kolumni

Tutkimushanke säätää maaseututaajamien päästöjä pienemmiksi. Sivu 8

Matti Mäkelä ihmettelee eläinaktivistien saamaa medianäkyvyyttä. Sivu 17

Kilpailu piristäisi

Turvallista työpäivää

Porotalouden kannattavuus kohenisi, jos alalla olisi enemmän kilpailua. Sivu 10

Maatilojen naisten työhyvinvoinnissa on parantamisen varaa. Sivu 18

s.12 kuva: VEIKKO SOMERPURO

Liian kirkasta Uusia terveyspommeja Kasvihuoneen hyötyötökkä saattaa kärsiä väärästä valaistuksesta. Sivu 11

Marja-aronia ja ruusunmarja sisältävät hurjasti ravintoaineita. Sivu 20

Lyhyesti Sivu 21

Väitöstutkimuksia Sivu 25

s.14 kuva: JOHANNA LOGRÉN

MTT ELO asiakaslehti

Täyttä laukkaa!

teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: VEIKKO SOMERPURO

Hevosalalla menee

lujaa

Suomenhevosten kasvatukseen ja valjakkoajoon erikoistuneella urjalalaisella hevosyrittäjällä Heidi Sindalla on monta rautaa tulessa. Maaseudulla sijaitsevan yrityksen on kehitettävä toimintaansa kekseliäästi, jotta bisnes pyörii vuodesta toiseen.

Oppisopimustyöntekijä Emmi Lepola ratsuttaa neljävuotiasta Sicco Sil -ruunaa.

MTT ELO asiakaslehti

Täyttä laukkaa!

Tuvassa on juuri päättynyt työnohjaus Hessi-Tallin väelle, ja kolme työntekijää palaa hoitamaan hevosia. Kaksi isoa koiraa loikkii yrittäjän jaloissa, ja alle vuoden vanhat kaksosvauvat Miro ja Mikaela odottavat huomiota. Välillä soi radiopuhelin, jolla Heidi Sinda antaa ohjeita tallin puolelle. Hevoset ovat 35-vuotiaalle Sindalle sekä elinkeino että elämäntapa. Yrittäjä, kouluttaja, valmentaja, kouluratsastaja, kansainvälisen tason valjakkoajaja ja alan yhdistysaktiivi tosin sanoo, että juuri nyt perhe on etusijalla. Omaa osallistumista tallityöskentelyyn on pitänyt rauhoittaa. Tähän saumaan hän on ottanut avuksi työnohjauksen. – Näin tulee puhuttua asioista, vaikka en itse olekaan aina talleilla. Ohjaajan johdolla keskustelemme yhdessä työstä, motivaatiosta ja ongelmatilanteiden hoidosta. Hevostenhoito on hyvin fyysistä työtä, ja kulunut talvi pakkasineen on tarjonnut siihen ääriolosuhteet. – Tätä työtä ei voi teknistää kovin pitkälle, sillä hevoset vaativat yksilöhoitoa ja ihmisen läsnäoloa. Vähitellen laajemmaksi Jo 14 vuotta toiminut Hessi-Talli on syntynyt ja kasvanut Sindan oman kilpauran

tarpeista suvun maille. Nykyään liikevaihto on 300 000 euroa ja yritys on keskimääräistä ratsutallia isompi. Tulot koostuvat pääosin nuorten hevosten opettamisesta, perustunneista, täyshoitohevosista, hääkyydeistä ja valjakkoajo-opetuksesta. Maneesin yhteydessä on myös hevostarvikekauppa. Hevosia tallilla on viitisenkymmentä, joista lähes puolet omia. Suomenhevosten kasvatus on tallilla melko laajaa, sillä varsoja syntyy 4–6 joka vuosi. Henkilökuntaa on tuuraajat ja harjoittelijat mukaan lukien noin kymmenen. Lisäksi talleilla käy vuosittain useita peruskoulun työelämäharjoittelijoita. Sinda sanoo, että lomitusten järjestäminen on haasteellista ja hyvät verkostot ovat siinä tarpeen. – Muut harrastukset, tietokoneet ja Facebook kilpailevat ajasta. On selvästi nähtävissä, että eläinten hoitoon ei enää välitetä sitoutua. Valjakkoajo koulii hevosta Valjakkoajo on ollut viime vuodet Sindalle läheisin kilpailumuoto, josta on tullut suomenmestaruuksia ja kansainvälistä joukkuehopeaa. Tallin erikoisuus on, että hevoset koulutetaan sekä ratsuiksi että valjakkoajoon.

Siitostammat eivät ehdi laiskottelemaan, sillä monipuolisten taitojensa vuoksi niitä käytetään paitsi ratsuina myös hääkuljetuksiin ja elokuvaesiintymisiin. Niitä nähdään esimerkiksi uudessa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa. Noin 70 prosenttia tallin asiakkaista on aikuisia naisia. Valjakkoajon koulutus on tosin tuonut myös miehiä harrastuksen piiriin. Moni on innostunut groomaamaan vaimoaan eli toimimaan avustajana ajossa. Ideoita joka lähtöön – Maaseudulla sijaitsevan yrityksen on kehiteltävä uusia toimintoja saadakseen asiakkaita. Harrastajat eivät tule ihan läheltä, sillä maalla jokaisella on yllin kyllin vapaa-ajan tekemistä omissa nurkissaan, Heidi Sinda toteaa. Yrittäjä on itse vastuussa uusien toimintamuotojen kehittelystä, mutta hän kertoo, että myös harjoittelijat ja oppisopimustyöntekijät tuovat hyviä ideoita. Tavanomaisten ratsastustuntien lisäksi Hessi-Talli tarjoaa esimerkiksi istuntatunteja, joilla voi kehittää oman kehon hallintaa. Hevoset kulkevat liinassa ympyrää ja selässä istuja voi keskittyä hartiajumppaan. – Meillä on myös lastenleikkitunteja ponien ja hevosten kanssa. Uusinta uut-

Heidi Sinda kasvattaa suomenhevosia. Hessi-Tallilla syntyy vuosittain neljästä kuuteen varsaa.

MTT ELO asiakaslehti

Täyttä laukkaa!

ta on hevosagility eli tottelevaisuustehtävät. Ja jopa keppihevoskisoja on järjestetty, Sinda kertoo.

lomitusrenkaasta, mutta asia on vielä alkuasteella. Kilpailuja ja näyttelyjä

Yhteistyö välttämätöntä Hessi-Tallilla ei yritetä tehdä kaikkea itse. Urakointifirma siivoaa pihat, Ypäjältä käy kengittäjä viikoittain, koneet vuokrataan säiliöheinän tekoon ja osa tarvikkeista hankitaan yhteistilauksin. Sinda näkee alan muut yrittäjät yhteistyökumppaneina, ei kilpailijoina. Jos leirille tarvitaan lisähevosia, hän voi lainata niitä lähialueen toiselta talliyrittäjältä. Ja ellei hääkyyditykseen ole itsellä aikaa, hän ohjaa tilauksen eteenpäin. Kaikki hevosyrittäjien yhteishankkeet eivät heti ota tulta. Esimerkiksi EU-hankkeessa yritettiin synnyttää vaellusyhteistyötä, jota ei kuitenkaan saatu jatkumaan. – Nyt on keskusteltu tallien kesken

YRITTÄJÄ HYÖTYY VERKOSTOITUMISESTA Hevostaloudessa pärjää verkostoitunut ja idearikas yrittäjä, joka on löytänyt oman toimintatapansa. – Hevostaloudessa ollaan todella uutta luovia, joten siellä on paljon kasvumahdollisuuksia. On hyvä, jos tämä viimein huomataan myös kansallisissa ja alueellisissa innovaatiostrategioissa, sanoo erikoistutkija Leena Rantamäki-Lahtinen MTT:stä. Hän on havainnut, että virallisetkin tahot mieltävät alan helposti pikkutyttöjen puuhasteluksi, vaikka todellisuudessa toiminta on usein hyvin ammattimaista. Ala työllistää 15 000–16 000 henkeä ja on harvoja aidosti kasvavia maaseudun toimialoja. Uutta luotava ajan tasalla Rantamäki-Lahtinen vetää MTT:n Ruralclust-tutkimushanketta, jossa selvitetään innovatiivisten yrityskeskittymien ja taloudellisten toimijaverkostojen syntymistä maaseudulle. Hanke alkoi vuoden 2008 alussa ja kestää vuoden 2010 lop-

MTT ELO asiakaslehti

Tallit järjestävät yhteistyössä seurojen ja järjestöjen kanssa kilpailuja ja näyttelyjä. Esimerkiksi Urjalan Hevosurheilijat pitävät Hessi-Tallilla vuosittain suomenhevosille SH-kummajaiset-kilpailun, joka kerää paikalle 300 hevosta. Heidi Sinda on edelleen vahvasti mukana hevosalan yhdistystoiminnassa, vaikka joitakin luottamustoimia on viime aikoina karsinutkin. Kontakteja kertyi paljon myös vuosilta, jolloin hän toimi Ypäjän Hevosopiston kilpailusihteerinä. Sindan mielestä koulutusta on tarjolla hyvin. Sitä järjestävät esimerkiksi Ypäjällä Hevosalan osaamiskeskus Hippolis ja Hämeen ammattikorkeakoulun Hyvinkään toimipiste.

puun. Se on osa MTT:n Mahdollisuuksien maaseutu -tutkimusohjelmaa. – Verkostoitumista halutaan kehittää, koska keskittymät tuovat pienille yrityksille kilpailuetua muun muassa hyvien käytäntöjen ja ideoiden välittymisen kautta. Tutkimushankkeessa on selvinnyt, että maaseudun hevos- ja bioenergiaalan yrittäjillä on kehityshakuisuutta ja paljon ideoita, mutta niiden toteuttamisen pahimmat esteet ovat ajan ja rahan puute. Tietoa rahoitusmahdollisuuksista ei välttämättä ole, ja osa tutkimuksessa haastatelluista uusista yrittäjistä kertoi turhautuneensa TE-keskusten tiukkoihin rahoituskäytäntöihin. Tukea tarvitaan ulkoapäin Innovaatioita, niiden leviämistä ja verkostoitumista voidaan maaseudulla tukea monin tavoin. Tätä käsiteltiin muun muassa LounaisHämeen hevosyrityskeskittymää koskeneessa MTT:n tutkimuksessa. Keskittymä ei ole vielä yhtenäinen, vaan alueella on Forssan Pilvenmäen ympärille muodostunut ravialan ja Ypäjän alueen ympärille muodostunut ratsualan osaamistihentymä. Yhteistyön ajatukseen yrittäjät kui-

tenkin suhtautuvat myönteisesti. Rantamäki-Lahtinen sanoo, että erilaiset kehittämishankkeet auttavat innovaatioita ja lisäävät vuorovaikutusta. – Kokemus on osoittanut, että hankkeissa tarvittaisiin välittäjäorganisaatiota. Sen tulisi tuntea toimialaa ja hankehallintoa, jonka yrittäjät kokevat raskaaksi. Tällainen välittäjä on esimerkiksi Hippolis Ypäjällä. Yrittäjien välisiä verkostoja pitäisi kehittää käytännönläheisesti. Yksinkertainen keino voisi olla vaikkapa yhteinen aamukahvipalaveri kerran kuussa. Heidi Sinda on kehittänyt rohkeasti yrityksensä toimintaa laajentaakseen asiakaskuntaa.

Metsistä ja pelloilta

teksti: HANNU KASKINEN kuva: PLUGI /KATI MOLIN

Lapin marjat markkinoille MTT ja Pro Agria yrittävät tehostaa Lapin luonnonmarjojen saatavuutta. Puolukkaa aiotaan viljellä ja mustikkaa puoliviljellä. Tutkimuskoordinaattori Rainer Peltola MTT:stä toteaa, että mustikka ja puolukka ovat Suomen kerätyimmät ja taloudellisesti merkittävimmät luonnonmarjat. Tämän osoittaa esimerkiksi maaja metsätalousministeriön tilasto. – Iso raha tulee globaaleilta markkinoilta, eikä hilla kiinnosta kuin Pohjolassa, Peltola huomauttaa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä suurempi on satovaihtelu. Metsätilastollinen vuosikirja arvioi vuosittaisen luonnonmarjasadon ainakin 500 miljoonaksi kiloksi. Määrästä poimitaan alle kymmenen prosenttia, ja kaksi kolmannesta koko sadosta on poimijalle vaikeasti saavutettavissa. Puolukkaa viljelmiltä Peltola tietää hyvän syyn, miksi suomalaiset eivät poimi marjaa myyntiin: vielä 1980-luvulla mustikan ja puolukan poimijahinnat olivat lähes viisinkertaisia nykyelintasoon suhteutettuna. – Puolukanviljelyn kannattavuutta Suomessa voi verrata yleensä puutarhamarjojen tuotantoon. Logistiikka ja raaka-aine-

Luonnonmarjat kaupassa Kauppaantulo 2007/2008 (milj. kg)

Lapin läänistä 2007/2008 (%)

Oulun läänistä 2007/2008 (%)

Poimintatulo 2007/2008 (milj. €)

Mustikka

4,9 / 1, 7

55 / 76

41 / 24

7,4 / 3,2

Puolukka

5,9 / 4,0

26 / 20

34 / 50

5,1 / 4,2

0,04 / 0,17

76 / 54

14 / 46

0,35 / 1,3

Lakka

Lähde: MMM/marsi-tilastot 2007 ja 2008

huolto vain ovat niin pitkään perustuneet metsämarjaan, että viljelyn nykyistä kannattavuutta ei ole huolella selvitetty. Viljeltäviä puolukkalajikkeita on kuitenkin jalostettu Keski-Euroopassa, Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa. Mustikkaa metsästä Mustikkalajikkeiden kaupallistaminen on maailmalla alussa, joten Lapissakin keskitytään metsämustikan parempaan saatavuuteen. Keinona on puoliviljely: luontaisia satoja parannellaan lähinnä metsänhoitoa pehmentämällä. – Ehkä pölyttäjähyönteisten tuominen metsään nostaisi eniten satotasoa. Metla on tutkinut, että kimalainen nosti itäsuomalaisessa metsässä mustikkasadon jopa 12-kertaiseksi. Tosin Metla käytti keskieurooppalaista kontukimalaista, joka ei Lapissa tahdo selvitä, Peltola miettii. Metsänomistaja on tottunut näkemään talousmetsän pelkkänä puuntuotantoalueena. Peltola ponnistelee löytääkseen maanomistajan ja puoliviljelyn yhteiset hyödyt. Luomu käyttämätön valtti Lähes kaikki pohjoisen marjat ovat luomua, mutta ennen kuin marjoja voi myydä luomuna, Evira vaatii poimintapaikan hyväksymistä luomukeruualueeksi. – Lapissa on niin vähän lannoitettuja tai torjunta-aineilla käsiteltyjä alueita, että järkevämpää olisi rajata ne alueet, jotka eivät ole luomua, Peltola esittää. Lapin luonnonmarjojen hyödyntäminen on osa viime vuonna käynnistynyttä Lappi luo -hanketta, jota Euroopan unionin maatalousrahasto ja Lapin ely rahoittavat liki miljoonalla eurolla. Hanke kestää ensi vuoden loppuun ja kuuluu MTT:n Mahdollisuuksien maaseutu -tutkimusohjelmaan.

MTT ELO asiakaslehti

Kylä ilman päästöjä?

teksti: HANNU KASKINEN kuvitus: ANITA POLKUTIE

Kuntien hiilijalanjäljet pienemmiksi

MTT ryhtyy selvittämään, miten tyypillisen suomalaisen maaseututaajaman päästöjä voi pienentää. Tutkittavina ovat hajautettu tuotanto ja luonnonvarojen nykyistä parempi hallinta.

unnat ovat tärkeitä tekijöitä ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. MTT:n viime vuonna alkaneessa Locarus-hankkeessa mallinnetaan niiden ja muiden vastaavien alueiden omia biomassavaroja, energia- ja materiaalitaseita sekä ihmisen toimintoja ja niistä syntyviä päästöjä. Jotta päästöt tai alueelliset hiilijalanjäljet pienenisivät, tutkijat tarkastelevat säästävän teknologian ratkaisuja ja arvioivat monen vaihtoehdon eko- ja kustannustehokkuudet. Tätä varten tutkimuksessa kehitetään simulointi- ja optimointimalli. – Olemme luomassa kunnille sopivan arviointityökalun, jolla niiden virkamiehet voivat arvioida kuntien toimenpiteiden vaikutuksia kestävän kehityksen näkökulmista, tutkija Rabbe Thun MTT:stä selventää.

MTT ELO asiakaslehti

Tutkimuskumppanit ovat Helsingin, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus. Tutkittavia kuntia ovat ainakin Forssa, Jokioinen, Humppila, Tammela ja Ypäjä, ja mukaan on tarkoitus saada myös yrityksiä. Hankkeen budjetti on 1,3 miljoonaa euroa. Tutkimuslaitosten oman satsauksen lisäksi rahoitusta tullee yrityksiltä ja kunnilta. Tutkimus päättyy elokuussa 2012.

töjä, Thun pohjustaa. Tutkimus tähtää kaikkien viljelys- ja metsämaiden hyötykäyttöön, joka varmimmin takaisi omavaraisuuden. Lisäksi luonnonvarat ja käyttökohteet asemoidaan tarkasti kartalle eli hyödynnetään paikkatietojärjestelmää. Kokonaisuus on myös aikaan sidottu. Tämä tarkoittaa, että muun muassa energiankulutuksen huippukaudet selvitetään. Kaikki mallinnetaan

Omavaraisuus mielessä Locarus-hanke (Low Carbon Rural Society) kuuluu MTT:n Fossiilisesta uusiutuvaan -tutkimusohjelmaan. – Päähuomio on kasvihuonekaasuissa, mutta kartoitamme myös esimerkiksi vesijalanjälkeä ja rehevöittäviä pääs-

Hankkeessa mallinnetaan tutkimusalueiden pellot, metsät ja muut luonnonvarat sekä kaikki yhteiskunnan toiminnot. Käytössä on jo ohjelmistoja materiaalija energiavirtojen hallintaan. Humppilan kaltainen maatalous- ja metsävaltainen alue on selvästi helpompi

mallintaa kuin esimerkiksi Kuopio. – Tavoite on luoda yleinen tarkastelumalli. Sillä löytyisi tarkat vastaukset, mitä ja paljonko energiakasveja ja viljalajeja on syytä viljellä sekä miten parhaimmin hyödyntää metsävarat, Thun selventää. Hän sanoo, että tavoitteena on nimenomaan pienimuotoinen hajautettu tuotanto. Kunta lienee sopiva koko, jonka alueelle löytyy parhaita mahdollisia energiaratkaisuja. Locarus poikii hyvää raakatietoa ohjelmistojen kehittäjille ja pienten voimalaitoskattiloiden valmistajille, jotka pystyvät kehittämään uutta liiketoimintaa pikkulaitosten automaattisen valvonnan ja ohjauksen säätöjärjestelmistä. Tavoitteena on lisäksi, että maanviljelijät pystyttävät laitosta pyörittävän verkoston, joka vastaisi logistiikkaketjusta.

Humppila lämpiäisi jätteillään Laskentamallia on jo testattu Humppilan kuntaan, kun Taija Sinkko teki viime vuonna diplomityönsä Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. Hän tutki maaseudun pieniä CHP-laitoksia, jotka tuottavat sekä sähköä että lämpöä. Sinkko selvitti Humppilan materiaalivirtoja, energiankulutusta ja biomassavaroja sekä kahden kuvitteellisen voimalan suljettua materiaalikiertoa. – Mallissa oli paljon epävarmuuksia, mutta Humppila voisi biomassavaroillaan tuottaa tarvitsemansa lämmön, kiteyttää nykyisin MTT:n tutkijana toimiva Sinkko. Kaksi laitosta rinnakkain Hänen laskelmissaan kaksi CHP-laitosta toimisi rinnakkain. Biokaasupolttokennolaitos mädättäisi alueen lannat, biojätteet ja jätevesilietteet, ja syntyvä reaktorijäännös korvaisi kemiallisten lannoitteiden käytön. Toinen eli ORC-polttolaitos käyttäisi raaka-aineena olkea ja metsän hakkuutähteitä sekä muuta polttokelpoista jätettä. – Esimerkkialue saisi tuotettua omilla biomassavaroillaan 75 prosenttia sähkön- ja 90 prosenttia lämmöntarpeesta. Viidesosa päästöistä pois Humppilassakaan ei kesällä juuri lämmitetä, joten molemmat laitokset eivät toimisi koko aikaa täysitehoisesti. Laitosten taloudellista kannattavuutta Sinkko ei tutkinut. Suurin osa laskelmista perustuu keskimääräisiin valtakunnallisiin arvioihin. Näistä rajoituksista huolimatta Sinkko arvioi, että alueen kasvihuonekaasupäästöt pienenisivät omavaraisilla laitoksilla viidenneksen. – Vaikka lämpöä saisi tuotettua 90 prosenttia tarpeesta, lämmön siirtäminen asukkaille jää ongelmaksi. Nykyisin Humppilan kaukolämpöverkko palvelee lähinnä keskustan kerrostaloja ja kunnanvirastoja. Kaukolämpövoimala voisi hyödyntää vain kolmasosan ORC-prosessilla tuotetusta lämpöenergiasta, Sinkko täsmentää.

hajautettu energiantuotanto:

tuotantomalli, jossa pienet voimalat sijaitsevat lähelle energian kulutuspisteitä

CHP-laitos:

voimala, joka tuottaa yhtä aikaa sähköä ja lämpöä (combined heat and power)

ORC-polttolaitos:

eloperäisiä aineita käyttävä voimala, jossa kiertoaineena on veden asemesta jokin orgaaninen yhdiste (organic rankine cycle)

MTT ELO asiakaslehti

Kilpailu piristäisi

teksti: RAILA AALTONEN kuva: Rodeo/PENTTI SORMUNEN

Kilpailun puute nakertaa porotaloutta Poronlihaa tuotetaan Suomessa vähemmän kuin kysyntää olisi. Suotuisasta markkinatilanteesta huolimatta porotalouden kannattavuus on keskimäärin heikko ja tukiriippuvuus suurta. Suomessa tuotetaan vuosittain lähes 2,5 miljoonaa kiloa poronlihaa. Siitä vähän yli puolet myydään jalostukseen, toinen puoli menee poronomistajien omaan käyttöön tai löytää ostajansa suoramyynnin kautta. Tutkija Jussi Tuomisto MTT:stä kertoo, että pari suurta lihanostajaa määräävät hintatason. – Kilpailun vähäisyys on jatkojalostajien kannalta mukavaa: vaikka markkinat ovat pienet, alalla toimii paljon yrityksiä. Isot yritykset keräävät ylimääräisiä voittoja ja samalla pitävät pienet mukana, Tuomisto kuvailee. MTT selvittää yhdessä RKTL:n kanssa porotalouden kannattavuutta ja tukikäytäntöjä sekä poronlihan markkinoita eri maissa. Makeran rahoittama tutkimus alkoi vuonna 2008 ja päättyy tämän vuoden lopussa. Yhteistyö toisi etua Poromiesten kannattaisi tehdä yhteistyötä yli paliskuntarajojen ja kilpailuttaa ostajia

nykyistä enemmän. Näin alkutuotantoon tuloutuisi suurempi osa jalostavien yritysten nyt keräämästä voitosta. Markkinoilta putoaisi pois muutamia pieniä, kannattamattomia jalostajia. Kannattavuus paranisi myös, jos paliskunta ei myisi kaikkea lihaa yhdelle yritykselle. – Paliskunnat ovat ryhtyneetkin kilpailuttamaan ostajia. Poronlihan keskihinta nousi viime kaudella 6,39 euroon, kun se vuosina 2000–2007 on ollut keskimäärin viisi euroa. Kilpailuttamisessa ja sopimustuotannossa olisi silti vielä paljon tekemistä, Tuomisto toteaa. Kuluttaja maksaisi kyllä Tutkimuksessa tarkastellaan myös markkinoilta välittyvää informaatiota. Siinä Tuomisto näkee kehitettävää. – Ketjun alkupäässä ei välttämättä tiedetä, että kuluttajat olisivat valmiit maksamaan nykyistä enemmän laadukkaasta poronlihasta. Kuluttaja taas joutuu tyytymään saksanhirveen. Tuomiston mukaan informaation heikko kulku selittää suoramyynnin suurta osuutta. Elinkeinon verotuskäytäntö vaikuttaa samaan suuntaan. Suoramyynnistä poronomistaja saa korkohyödyn arvonlisäverosta, kun taas jalostukseen myytävän lihan osalta se menee paliskunnalle.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että toisenlaisesta järjestelystä olisi elinkeinolle hyötyä. Poromiehet eivät kuitenkaan itse haluaisi purkaa nykyistä verotusmallia. Suomessa tuottavinta Poronlihan markkinat ovat kolmessa Pohjoismaassa yhteiset, mutta tukipolitiikat eroavat toisistaan. Tämä luo markkinoille jännitteitä. Tutkija Kaija Saarni RKTL:stä kertoo, että Suomi tukee poronhoitoa elinkeinopolitiikan lähtökohdista, kun taas Ruotsissa ja Norjassa tuki on kulttuurisidonnainen ja varattu vain saamelaisille. Poromiehiä tuetaan avokätisimmin Norjassa. Vain Suomessa tuki maksetaan eloporojen perusteella noin 2 000 poromiestaloudelle. Eläinkohtaisen tuen suuruus on noin 25 euroa. – Suomessa porotalouden tuottavuus on kolmesta Pohjoismaasta paras. Tämä johtuu siitä, että teurastuksiin valitaan vasoja toisin kuin muissa maissa, selvittää Saarni. Tuki on kuitenkin tarpeen myös Suomessa, sillä poromääriä ei voi kasvattaa. Tuotannon ylärajan määrää laitumien kestokyky.

Suomessa teurastetaan vuosittain noin 100 000 poroa pääosin paliskuntien omissa teurastamoissa.

MTT ELO asiakaslehti

Liian kirkasta

teksti: MARIA LATOKARTANO kuva: IRENE VÄNNINEN

Petolude ei viihdy valossa

Tomaattiviljelmien kasvinsuojeluongelmat kärjistyvät aina talvisaikaan. MTT:n tutkijat selvittivät, että osasyynä on kasvihuoneissa käytettävä valaistus.

Ansarijauhiainen on tomaatin viljelijälle tuttu, mutta epätoivottu vieras. Pienet, vaaleankeltaista perhosta muistuttavat hyönteiset lisääntyvät kasvihuoneissa ja vioittavat tomaatin lehtiä imemällä niistä kasvinesteitä. Ansarijauhiaista torjutaan yleisesti niitä ravinnokseen käyttävien petoluteiden avulla. Talvikausina luteilla on kuitenkin vaikeuksia. – Kun luteet levitetään alkusyksyllä viljelmään, ne eivät aina lisäänny vaan taantuvat, erikoistutkija Irene Vänninen MTT:stä kertoo. Paljon valoa, vähän munia Etelä-Amerikasta kotoisin oleva tomaatti vaatii Suomessa talvikaudella reippaasti tekovaloa satoa tehdäkseen. Keskimääräinen valaistusaika viljelmällä on 16–18 tuntia vuorokaudessa. Petoluteelle tämä näyttäisi olevan liikaa. – Mitä pidempi päivä on, sen huonommin luteet munivat, Vänninen kertoo. Kokeessa vertailtiin neljää eri päivänpituutta, joista lyhyin oli kahdeksan ja pi-

Tutkija Delia Pinto tarkkailee ansarijauhiaisten käyttäytymistä LED-valossa.

sin 16 tuntia. Pisimpään päivänvalolle altistuneet luteet munivat elämänsä aikana keskimäärin sata munaa muita vähemmän. Ero saattaa selittyä luteen alkuperällä: Macrolophus-petolude on kotoisin Välimeren alueelta, missä vuorokauden pimeä aika on pidempi. Tulos antaa aiheen epäillä, että petoluteella saattaa Suomessa olla selviytymisvaikeuksia myös kesällä. – Vaikuttaa siltä, että kyseessä on pimeäaktiivinen laji, joka ei saalista valoisaan aikaan yhtä tehokkaasti kuin pimeässä, Vänninen sanoo.

Ansarijauhiainen tarvitsee ultraviolettivaloa löytääkseen isäntäkasvilleen. Jos ultraviolettivaloa ei ole, hyönteinen ”sokeutuu”. Erilaisia spektrejä on mahdollista luoda led-valaisimilla. Vänninen arvioi, että led-valoja käytetään tulevaisuudessa niin sanottuina välivaloina, jotka vaikeuttavat hyönteisten suunnistautumista ja samaan aikaan edistävät kasvien yhteyttämistä.

Torjuntaa led-valaisimilla?

Tekovalaistuksen vaikutusta kasvihuoneen eliöihin selvitetään MTT:n Huomisen maatila - tutkimusohjelmassa. Viime vuonna alkanut hanke jatkuu vuoteen 2014 ja sen aikana on tarkoitus tutkia tekovalon vaikutuksia myös kasvien tuottamiin puolustusaineisiin. – Kyseessä on vaikea yhtälö, jossa on monta muuttujaa. Toivomme kuitenkin, että parin vuoden päästä pääsisimme murtamaan tekijöitä, jotka nyt muodostavat kasvinsuojelun pullonkaulan, Vänninen sanoo.

Valon määrän lisäksi myös sen laatu saattaa vaikuttaa petoluteen lisääntymiseen. Kasvihuoneiden valaistukseen käytetään yleisesti suurpainenatriumlamppuja, joiden valon spektri poikkeaa luonnonvalosta. Vännisen mukaan tutkimuksen seuraava askel onkin selvittää, reagoiko petolude valon spektrin muutoksiin. – Ansarijauhiaisella valon laatu vaikuttaa selvästi sen suunnistautumiseen, Vänninen kertoo.

Tuloksia lähivuosina

MTT ELO asiakaslehti

Henkilökuvassa Anu Harkki

teksti: ELINA VEHMASTO kuvat: VEIKKO SOMERPURO

MTT:n uuden tutkimusjohtajan Anu Harkin tavoitteena on fokusoida ja syventää MTT:n osaamista sekä lisätä tutkimuskeskuksen kilpailukykyä – myös kansainvälisesti.

Yritystalouden opit ryhdittävät tutkimusta Osaamisen syventäminen valituilla alueilla, tutkimustulosten tuotteistaminen sekä tavoitteellinen kansainvälistyminen: siinä keinot, joilla MTT suuntaa kohti tulevaa uuden tutkimusjohtajansa Anu Harkin luotsaamana.

arkin alkukuukaudet uudessa talossa ovat olleet kiireiset. Uusi tutkimusjohtaja on tarjoutunut olemaan halukkaiden tavattavissa samalla kun on ottanut haltuunsa normaalit tehtävänsä. – On ollut hyvä lähtökohta minulle, että MTT:läiset tulevat mielellään keskustelemaan kanssani. Avoimet keskustelut ovat

MTT ELO asiakaslehti

se väylä, jolla parhaiten saan tietoa ajankohtaisista kysymyksistä, sanoo Harkki. Hänen mukaansa MTT on paremmassa iskussa kuin mitä ulkopuolelta katsoen näyttää. – Tämä on sekä hyvä että huono asia. Miksi minulle ei ulkopuolella ollessani välittynyt MTT:stä niin hyvää kuvaa kuin sisäpuolelta katsoen on tapahtunut? Tämä on yksi niistä asioista, joiden parantamiseen aion tarttua, Harkki kertoo. Strategia päivittyy Ensimmäinen iso työsarka on MTT:n strategian päivittäminen. Harkki luottaa tutkimusryhmien asiantuntemukseen ja näke-

Henkilökuvassa Anu Harkki

myksiin siitä, mitkä ovat MTT:n tärkeimmät osaamisalueet, joita lähdetään entisestään syventämään. – En aio sanella organisaatiolle uutta suuntaa, vaan tehdä mahdolliseksi sen, että voimme pitkälle määritellä sen yhdessä. Aikataulu on tiukka, sillä valmista pitäisi tulla jo kesäkuun loppuun mennessä, Harkki pohtii. Anu Harkin kansainvälinen bisnestausta on vankka perusta johtaa MTT:n tutkimusta fokusoidumpaan suuntaan. Resurssien pysyessä ennallaan tai vähetessä on uskallettava tehdä päätöksiä, ja tarvittaessa on luovuttava jostain. – On esimerkiksi mahdollista, että strategian päivityksen tuloksena joidenkin asiantuntijoiden työpanosta suunnataan toisin, miettii Harkki. Osaamiselle oikea hinta Kilpailukyky nostetaan tärkeäksi osaksi MTT:n strategiaa, ja tutkimuksen hedelmiä on tuotteistettava. Tämä ei käy käden käänteessä, joten alkuun lähdetään tänä keväänä muutamien pilottihankkeiden avulla. – Pilot-esimerkkien avulla voimme oppia MTT:n toiminnan tuotteistamista käytännössä ja siirtää oppia vähitellen koskemaan yhä laajempia osia toiminnassamme, Harkki visioi. Osaamiselle ja palveluille on löydettävä oikea hinta. Myös sopimuskäytäntö esimerkiksi immateriaalioikeuksien osalta on tarkennettava ja nykyaikaistettava. – Palvelun hinnoittelussa on erittäin suuri merkitys sillä, sisältyvätkö kauppaan myös aineettomat tekijänoikeudet. Kasvaneen tarpeen pakottamana IPR-asiantuntemukseen (Intellectual Property Rights) on alettu MTT:ssäkin panostaa. Kansainvälistä vetovoimaa Harkki arvioi, että MTT:llä on hyvät mahdollisuudet kehittää kilpailukykyään ja vaikuttavuuttaan myös kansainvälisesti. Kansainvälisen vetovoiman ja tutkijavaihdon lisääminen onnistuvat nekin vain tutkimusta entisestään syventämällä: vain kovatasoinen tutkimus houkuttelee hyviä tutkijoita. – Kansainvälistymisessä on oltava myös selkeä suunnitelma: kolmen vuoden

kuluttua MTT:llä on oltava toimivat suhteet kaikkiin maailman johtaviin toimijoihin niillä aloilla, jotka on valittu strategisesti tärkeimmiksi, Harkki linjaa. Sisäisen synergian syke MTT palvelee koko elintarvikeketjua, joka ulottuu alkutuotannon ja elintarviketalouden lisäksi kauppaan ja kuluttajien käyttäytymiseen asti. Eri osa-alueiden osaamistiimejä on paljon. – Ensituntumani on, että myös MTT:n sisäistä yhteistyötä on lisättävä. Tavoit-

teena tulee olla, että hallinnolliset, etäisyyksistä tai tiedon puutteesta johtuvat yhteistyön esteet ylitetään entistä useammin. Tyypillisesti oivallukset yhteistyömahdollisuuksista nousevat esiin epävirallisissa keskusteluissa, joissa uskalletaan ennakkoluulottomasti heittää ilmaan keskeneräisiäkin ajatuksia, uusi tutkimusjohtaja pohtii.

nimi: Anu Marjukka Harkki syntyi: Helsingissä 1951 asuu: Lauttasaaressa Helsingissä, kakkoskoti Kuorevedellä koulutus: FM 1980 Helsingin yliopisto FT 1987 Helsingin yliopisto, bioteknologia MBA 1999 Henley Management School, Brunel University of London ura: 1980–1985 tutkija, Helsingin yliopisto, molekyylibiologia ja genetiikka 1986–1990 vanhempi tutkija, VTT, biotekniikan laboratorio 1990–1999 johtotehtävät, Cultor-konserni 1999–2002 johtotehtävät, Noviant group ja MB Multibene Health Oy 2002–2005 ja 2009 toimitusjohtaja, Life-science-man Oy Ltd (LSM) 2005–2008 ohjelmajohtaja, Sitra perhe: aviomies, kaksi aikuista tytärtä miehineen ja kaksi lastenlasta harrastukset: mökkielämä, lintujen bongaus, pyöräily, hiihto, golf ja jooga erityistä: Tapasi valtiotieteilijämiehensä Kimmon pyöräillessään Rhodoksella 1972. Kimmon ensimmäiset sanat Anulle olivat: ”Oletko mahdollisesti eksyksissä? Minulla olisi kartta.” Liitto on kestänyt sekä purjehdusreissut että Anun kolmen vuoden työskentelyn Manhattanilla New Yorkissa.

MTT ELO asiakaslehti

Takaisin itärajan taa

teksti: MARJATTA SIHVONEN kuvat: JOHANNA LOGRÉN

Rehunkorjuu käynnissä Novoladozhski-tilalla. Yksi Karjalan säilörehuntuotannon ongelmista on konekapasiteetin riittävyys tilojen valtaville pinta-aloille.

Suomalaisosaamista

MTT on ollut mukana kehittämässä maidontuotannon edellytyksiä Venäjän Karjalassa jo kahden vuosikymmenen ajan. Maitotilat ovat meikäläisellä mittapuulla jättimäisiä, mutta nurmirehuntuotannon hyville käytännöille on yhtä lailla kysyntää. Maidontuotanto on maatalouden tärkein tuotannonala myös itärajan takana.

MTT ELO asiakaslehti

MTT:n tutkija Harri Huhta vastaa puhelimeensa Venäjän tullista. Nurmiviljelyn kehittäminen ja Venäjän maatalouden tuntemus on yhdistelmä, joka on pitänyt Huhdan kiireisenä 1990-luvun alusta lähtien. Rajamuodollisuuksien edetessä hän kertoo mielellään työstään, sillä tutkimusyhteistyö Suomen lähialueilla on ollut palkitsevaa.

– Voitto Koskenmäki Boreal Oy:stä otti minuun yhteyttä noin vuonna 1990. Oli tarvetta testata suomalaisia kasvilajikkeita Karjalan oloissa, ja kumppaneiksi tarvittiin mtt:läisiä kenttäkoetekniikan ja lajiketestauksen asiantuntijoita. Lähdin heti mukaan ja sillä tiellä ollaan, Huhta kertoo. Pääasiassa Suomen ulkoministeriön lähialueyhteistyörahoituksella toteutetut tutkimus- ja kehityshankkeet ovat seuranneet toisiaan lähes yhtäjaksoisesti. Villi itä tullut tutuksi Alkuaikojen suuri tuntematon on muuttunut toimivaksi vuorovaikutukseksi venäläisten kollegoiden ja organisaatioiden kans-

Takaisin itärajan taa

Kansainvälinen yhteistyö on hauskaa. Iljinskoen suurtilalla agronomeina työskentelevät Natalia Vladimirovna ja Nadezhda Viktorovna juttelevat Harri Huhdan kanssa.

runsaasti kysyntää myös Venäjällä. – Vaihtelu on suurta: osa nurmista on ikivanhoja ja pellot huonossa kunnossa, parhaat taas huolellisesti perustettuja ja erinomaisessa kunnossa. Säilörehuntuotannon suurin ongelma on korjuu valtavilta pinta-aloilta heikolla konekapasiteetilla. Korjuu myöhästyy auttamattomasti ja rehun sulavuus on heikko, Huhta kertoo. Rehun säilönnällinen laatu sen sijaan on ollut varsin hyvä, eli säilöntäteknologia hallitaan erityisesti Leningradin alueen tiloilla. Perinteistä parempaan

sa. Työssä viehättävät niin kieli, kulttuuri ja Venäjän luonto kuin ilo edustaa MTT:n korkealuokkaista osaamista koko maaja elintarviketalouden alalla. – Suomalaisella osaamisella on kysyntää. Työtämme helpottavat myös pitkät perinteet ja suhteet. Se on Venäjällä edelleen erityisen tärkeä asia, Huhta sanoo. Tärkeimmät venäläiset yhteistyökumppanit ovat löytyneet Petroskoin valtionyliopistosta sekä Karjalan valtiolliselta maatalouskoeasemalta ja Venäjän Maataloustiedeakatemiasta. Huhta toimii tutkimusryhmineen pinta-alaltaan Suomea suuremmalla, Murmanskista Pietariin ulottuvalla alueella. Yhteistyö Suomen ympäristökeskuksen kanssa on vienyt Huhdan ryhmän myös Kaliningradiin, jossa on juuri valmistunut Itämeren suojelukomission (HELCOM) tilaama selvitys suurkotieläintilojen valumista ja niiden vähentämisestä. Loppusuoralla on myös ProAgria Etelä-Karjalan ja MTT:n yhteinen kehittämishanke, jossa on kolme viime vuotta perehdytty Karjalassa ja Leningradin alueella koko nurmiviljelyn tuotantoketjuun rehun laadun parantamiseksi.

Yhteistyötilat suuria Maidontuotanto on Luoteis-Venäjän maatalouden ylivoimaisesti tärkein tuotannonala. Huhdan tutkimusten yhteistyötilat ovat suomalaisesta näkökulmasta suuria, pääosin yhtiömuotoisia, joskin osin edelleen valtion omistamia. Lypsylehmiä on tyypillisesti 800–1 000, ja peltoa tuhansia hehtaareja. Tiloja Venäjällä on Huhdan mukaan laidasta laitaan, moderneja huippuyksiköitä ja toisaalta rappioituvia, pois kuihtuvia neuvostoajan jäänteitä. Nurmien laatu heikoin lenkki Nurmirehun tuotanto on karjatalouden heikoin lenkki – myös niillä tiloilla, joissa muut asiat alkavat olla kunnossa. – Tiloille ostetaan Suomesta parhaita lypsylehmiä, mutta niitä ruokitaan huonolla rehulla. Työmme nurmiviljelyn ja säilörehun kehittämisen parissa hyödyttää tiloja suoraan, Huhta summaa. Yhteistyökumppaneista ei ole ollut pulaa. MTT:n kehittämille nurmirehun tuotannon hyville käytännöille ja teknologialle on

Tiloilla ollaan kiinnostuneita uusista tuotantotavoista, vaikka paikoin vanhanaikaiset perinteet vielä istuvatkin tiukassa. Tutkijoiden tiedotus on tavoittanut viljelijät toivotusti. – Esimerkiksi venäjäksi julkaisemamme nurmiviljelyn opas on otettu hyvin vastaan, Huhta sanoo. Suurtilojen infrastruktuurin kohentaminen on työlästä. Vanhoja rakennuksia olisi uudistettava, mutta uuden rakentaminen on kallista. – Koska nurmet ovat heikossa kunnossa, rahaa kuluu myös hintavan väkirehun ostoon eikä pystytä investoimaan nurmien ja konekannan uudistamiseen. Työn organisointi tiloilla on hankalaa, Huhta kertoo. Työn tulokset näkyvät Hankaluudet eivät kuitenkaan ole jääneet päällimmäisiksi tuomisiksi Venäjäyhteistyöstä. – On ollut ilo nähdä ohjeiden mukaan perustettuja, hyväkuntoisia nurmia, Huhta kuvailee tyytyväisenä. Venäjänkieliset kehotukset kuuluvat puhelun taustalta, ja tutkijan on lähdettävä eteenpäin. Päättyviä tutkimuksia viimeisteltäessä uudet ovat jo vauhdissa. – Olemme aloittamassa uutta kasvinsuojeluprojektia, Harri Huhta huikkaa, ja kiiruhtaa vielä illaksi palaveriin pietarilaisten yhteistyökumppanien kanssa. MTT ELO asiakaslehti

Ongelmia on

teksti: MARJATTA SIHVONEN kuva: VEIKKO SOMERPURO

Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Kansallinen eläinten hyvinvointikeskus on asiantuntijaverkosto, joka edistää alaa koskevan tutkitun tiedon levittämistä. Raussi siirtyi tehtäväänsä vuoden alussa MTT:n erikoistutkijan paikalta – ja aloitti työnsä keskellä Suomen historian suurinta kohua tuotantoeläinten oloista. Raussin kanta aktivistien julkisuuteen tuomiin kuviin sikaloista ja turkistarhoilta on selvä: kuvat esittävät lainvastaisia tilanteita, joita ei voi puolustella millään tavalla. Syyllisten etsimisellä ei kuitenkaan päästä eteenpäin. Eläinten omistaja on välittömässä vastuussa eläinten hyvinvoinnista ja viranomaisvalvonnan tulee toimia, mutta vastuuta ei voi väistää kukaan. – Kaupassa tehdään valintoja hyvinvoinnin puolesta ja sitä vastaan. Ostaessamme teemme aina päätöksen siitä, millaista tuotantoa haluamme tukea, Raussi huomauttaa.

Ei puhtaita papereita

Paineet kasvavat

Mitkä sitten ovat eläinten hyvinvoinnin pahimmat ongelmat? Mitä tiloilla pitäisi parantaa? Mikään kotieläintuotannon ala ei saa Raussilta puhtaita papereita. – Liian pienet tilat ovat ongelma lähes kaikkien tuotantoeläinten kohdalla, samoin virikkeiden eli tekemisen puute. Siat tarvitsevat oikeasti tongittavaa – se ei ole kaupunkilaisten keksintöä, Raussi luettelee. Turkistuotanto on ajettu alas monissa Euroopan maissa. – Meidänkin on kysyttävä, voiko eläin toteuttaa käyttäytymistarpeitaan verkkopohjaisessa häkissä. Siinä Suomella on paljon kehittämistä – ja selittämistä.

Raussi pitää todennäköisenä, että paineet Suomen eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen kasvavat. – Monissa Euroopan maissa lakiuudistus on jo tehty. Se on Suomessakin edessä. Myös tutkimus etenee monitieteisellä rintamalla. – Tutkijoiden työn alla ovat esimerkiksi laskelmat siitä, paljonko säästetään, jos sioille järjestetään olot, joissa ne eivät pure toistensa häntiä. Vaikka eläinten olojen parantaminen maksaa, se voi myös tuottaa.

Oikeaa tietoa oloista Raussin mukaan julkisessa keskustelussa näkyy, että tietoa eläinten oloista on liian vähän yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Se näkyy niin pääministerin kirjoitteluna turkistarhojen olemattomista sairashäkeistä kuin kuluttajien tietämättömyytenä ruuan alkuperästä. Toisaalta monilta tahoilta on löytynyt halukkuutta parantaa asioita. Esimerkiksi lihateollisuudessa on tunnistettu elinkeinon kohtalonkysymykset. – Siellä halutaan nostaa profiilia Suomen eläinsuojelulakia ja EU:n standardeja tiukemmilla eläinten hyvinvoinnin normeilla. Myös EU:n parlamentissa on keskusteltu merkinnästä, josta kuluttaja tunnistaisi eläinten hyvinvointiin erityistä huomiota kiinnittäneen tuotannon, Raussi sanoo. Hän ei vähättele Suomessa viranomaisvoimin tehtyä työtä. On perustettu eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta – ja Kansallinen eläinten hyvinvointikeskus. Raussi painottaa, että työn tulosten tulisi näkyä nopeasti käytännössä, ja Suomen maatalouden tulisi pyrkiä alalla eturiviin. – Mehän haluamme tuotannoltamme laatua. Siihen pääsemiseksi tarvitaan kaikkien eri intressiryhmien näkemyksiä, myös kansalaisjärjestöjen, hän muistuttaa.

MTT ELO asiakaslehti

Yksikään ei voi pestä käsiään – Suomen maatalous ei voi kilpailla muulla kuin laadulla – ja laatuun kuuluu tuotantoeläinten hyvinvointi, sanoo Kansallisen eläinten hyvinvointikeskuksen tuore johtaja Satu Raussi.

Kolumni

teksti: MATTI MÄKELÄ kuva: JII ROIKONEN

Maaseudun koko kuva

arre-lehden viime numerossa oli kuvapari, jonka ensimmäisessä kuvassa pikkupoika piti kiinni mittaisestaan männyntaimesta. Toisessa kuvassa, 17 vuotta myöhemmin, isoksi kasvanut poika nojasi vielä isommaksi kasvaneeseen mäntypuuhun. Kuvapari ”ennen ja nyt” on jotenkin hellyttävä ja maalainen, koska siinä ikään kuin kahdella kuvalla pyritään todistamaan jokin asia todeksi. Vaikka me kaikki tiedämme, että kuvalla ja kuvalle voi tehdä mitä vain. Silti tunnen parikuvia – niin kuin vuodenaikakuviakin – kohtaan suurta sympatiaa. Ne välittävät myös muita maaseutumaiselle elämäntavalle keskeisiä arvoja, kuten jatkuvuutta, turvallisuutta, slow life -elämäntapaa. Nyt tämä mielikuva maaseudusta on muuttumassa, mutta ei suinkaan siihen suuntaan, jota maaseudulla toivotaan. Muistan kuinka itsekin pilkkasin pääkaupunkilaisten mielikuvaa maaseudusta heinäseiväs- ja huurremaisemana ja kaipasin jotakin todellisempaa. En kuitenkaan aavistanut, että se ”todellinen” voisi olla yöllä otettuja hämäräkuvia sairaannäköisistä turkiseläimistä ja sikaloista. Mitä näille kuville pitäisi tehdä? Ensisijaisesti pitäisi tietenkin parantaa turkiseläinten ja sikojen oloja, niin kuin koko ajan tehdäänkin.

Toissijaisesti pitäisi opettaa ihmisiä, jopa ministereitä, lukemaan kuvia. Näiden kuvien aiheuttamat tunnereaktiot nimittäin osoittavat, että jos on sympaattisen naiivi parikuva ”ennen ja nyt”, niin suorastaan hölmön naiivia on uskoa turkistarhojen hämäräkuvien yhteen totuuteen. Ainakin uskoa niin kovasti, että oikein ministereitä sillä perusteella lähdetään erottamaan. Tämänkaltaisen kuvajournalismin ainoa arvo on vaikuttavuus nyt heti, shokki. Propagandan perusta kun on se vanha totuus, että hetken voi valehdella kaikille, pitkään vain joillekin. Ihmisten kärsimysten kuvaamiseen propagandamielessä meille syntyivät sotien yhteydessä rajat, mutta eläinten suhteen tällaisia rajoja ei ole. Mitä tällaisille kuville sitten pitäisi tehdä (paitsi parantaa jatkuvasti eläinten oloja)? Voisimme tehdä niin kuin jotkut kiihkoislamilaiset Mohammedin pilakuvien kohdalla. Kieltää kuvat ja yrittää tappaa kuvaajat. Toinen vaihtoehto on järjestää kuvanlukukurssi. Sen ensimmäisenä aiheena on pohtia kysymystä, miksi minut nyt yritetään saada raivoon. Puhetta ja kirjoitusta arvioidessaan suomalaiset ovat hyvin kriittisiä, kuvien kohdalla eivät. Sitten pitää kuvitella parikuva, asettaa toinen kuva rinnalle, suhteuttaa kuva. Kolmanneksi pitää miettiä, kuka kuvan on ottanut, mik-

si, miten kuvaa on käsitelty jne. Ja vasta sitten kiihtyä, jos näkee aihetta. Toinen tärkeä kysymyskokonaisuus on kuvien näyttäminen julkisesti. Kiihkoislamilaiset ovat siinä oikeilla jäljillä, että kuva on voimakkaampi kuin sana. Kuvan näyttäminen toimii hetkessä, me emme ehdi valmistautua siihen kuin Kirsti Virtasen puheeseen tai kolumnistin propagandakirjoitukseen. Mutta lainalaisuus kuitenkin on, että mitä korkeampi on tietoisuutemme taso sitä hienovaraisempaa ja mietitympää propagandaa on pakko käyttää. Kiinalaisessa TV-mainoksessa valkaiseva hammastahna melkein kasvatti käyttäjälleen uudet hampaat. Sellaista mainosta ei Suomessa voisi käyttää, koska me nauraisimme sille. Mainospropagandistin on esimerkiksi saatava meikäläinen katsoja hyvälle tuulelle hämäläisen maalaismiehen luonteenpiirteitä lempeästi vitsailevalla tarinalla, jotta saisi hänet ostamaan käyttöliittymän. (Hieno mainos, muuten.) Mitä tämä turkistarhoihin ja sikaloihin siirrettynä tarkoittaa? Sitä, että mennään sinne päiväsaikaan, näytetään kaikki mahdollinen ja vasta sen jälkeen mietitään johtopäätöksiä. Ennen ihmiset näkivät niin paljon pahaa, että halusivat unohtaa sen. Nyt he ovat niin suojeltuja, että kun näkevät jotakin pahaa, he juoksevat kaatamaan hallitusta. Kaikkia voi huijata hetken, vain joitakin pitkään, mutta YLEä näköjään tuotantoeläinasioissa loputtomasti. Laittakaa kiireesti se valvontaelin pystyyn!

MTT ELO asiakaslehti

Turvallista työpäivää

teksti: ULLA JAUHIAINEN kuva: PLUGI

Maatilojen naisten työturvallisuudessa korjattavaa Maatilojen naiset törmäävät työssään monesti vaaratilanteisiin. Eniten työtapaturmia sattuu kotieläimiä hoidettaessa; taustalla on usein kiire ja väsymys. Riskejä ovat myös pöly, hankalat työasennot, melu ja kemikaalit. Työ puolison, luonnon ja eläinten parissa koetaan kuitenkin palkitsevana.

MTT ELO asiakaslehti

Turvallista työpäivää

Maatalous on yksi vaarallisimmista työaloista, ja erityisesti naisten työhyvinvoinnissa on toivomisen varaa. Tutkija Marja Kallioniemi MTT:stä laskee, että maatiloilla työskentelee liki 30 000 naista. – Perinteisen työnjaon mukaan naiset keskittyvät eläinten ja kotitalouden hoitoon. Kun maatilan pyörittäminen muuttuu yritysmäisemmäksi, tarttuvat naisetkin ennakkoluulottomasti kaikkiin tilan tehtäviin, myös konetöihin. MTT:n Huomisen maatila -tutkimusohjelmaan kuluva Naisturva-hanke selvitti erityisesti maitotilojen naisten työturvallisuusriskejä.

ten mitoille ja voimankäytölle sopiviksi, Kallioniemi sanoo. Meneillään oleva rakennemuutos rasittaa tiloja. Haastatteluissa naiset kokivat, ettei yhteiskunta arvosta heidän työtään. Turvallisuuskulttuurin sijaan mietittiin oman tilan tulevaisuutta muutosten keskellä. – Maatilojen työturvallisuus ja yrittäjien työkyvyn kohentaminen vaatisivat ongelmien ponnekasta esiin nostoa. Suvantovaihe rakennemuutoksen keskellä ei olisi ollenkaan pahitteeksi, miettii Kallioniemi.

Kiire ei sovi navettaan

Hankkeessa esiin nousseita teemoja käsiteltiin Työterveyslaitoksen, UKK-instituutin ja MTT:n asiantuntijoiden kanssa, ja materiaalista koottiin opas MTT Kasvu -julkaisusarjaan. Erityisen tarkkaan selvitettiin maataloustyön vaaroja raskausaikana: aiheesta tehtiin myös neuvontaesite yhdessä Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan kanssa. Raskausaikana maatilan riskeistä vaarallisimpia ovat torjunta-aineet, liuottimet sekä tartuntataudit listerioosi ja toksoplasmoosi. Myös taakkojen kantaminen, nostot, stressi, melu, tärinä ja yötyö voivat olla haitallisia. – Vaarallisimpia torjunta-aineita, eläinten eritteistä tarttuvia tauteja ja liuottimia ei tiedostettu haastatteluissa lainkaan, selvittää Kallioniemi. Osa naisista ei pystynyt olemaan työssään äitiysloman alkuun asti – jotkut taas lähtivät suoraan lypsyltä synnyttämään.

Kallioniemi summaa yleisimmiksi tapaturmien aiheuttajiksi kiireen ja väsymyksen. – Haastatelluille sattui eniten vahinkoja kotieläinten kanssa – tosin tilojen välillä oli paljon eroja. Syynä tähän voivat olla erot hoitajan ja eläimen vuorovaikutuksessa. Tutkija kehottaa lisäämään yrittäjien tietämystä eläinten käyttäytymisestä ja ominaisuuksista. Työturvallisuus paranee, kun eläimille luodaan viihtyisät olosuhteet, jotka sallivat luontaisen käyttäytymisen. – Vähitellen hoitajan ja eläinten välille kehittyy luottamus. Naudat pitävät turvallisista rutiineista ja rauhallisesta käyttäytymisestä. – Kaiken kiireenkin keskellä täytyy ottaa huomioon eläinten hitaampi liikkuminen ja näkökyvyn rajoittuneisuus. Suojaimet hukassa – ja vähän muukin Työn haitoiksi mainittiin yleisimmin pölyisyys, hankalat työasennot, melu ja myrkylliset tai ärsyttävät aineet. Henkilökohtaisista suojaimista yleisimmin käytettiin turvajalkineita, mutta hengityssuojainten käytössä oli puutteita. – Suojaimet eivät ole käsillä silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin. Useissa raporteissa pohditaan, onko maatalouden suojavarusteita ja apuvälineitä tehty nais-

Lypsyltä suoraan synnytyslaitokselle

maan joko yksin tai avun kanssa, Kallioniemi sanoo. Lomitusjärjestelyihin oltiin kohtalaisen tyytyväisiä. Yllättävissä tilanteissa työavun saaminen tilalle on kuitenkin epävarmaa, ja ajoittain on pakko tehdä töitä myös sairaana. Läheiset ihmiset, kuten oma puoliso, vanhemmat tai varttuneet lapset ovat tärkeä turvaverkosto. Vaikeuksista huolimatta työ oman puolison, luonnon ja eläinten parissa koettiin palkitsevana. Naisten työ näkyväksi Maatiloilla työskentelevien naisten määrä vähenee koko ajan. Kallioniemen mielestä se on suuri harmi, sillä naisilla on positiivinen vaikutus maatalousyrittämiseen sekä ihmisten että eläinten hyvinvointiin. – Moni nainen kokee, että hänen työnsä on näkymätöntä. Mutta mitä tapahtuisi, jos tilan kotieläimistä, vanhuksista, lapsista ja ruokahuollosta vastaava nainen menisi lakkoon, Kallioniemi pohtii. kuva: MTT:n arkisto/MIKKO JAUHIAINEN

Puurtamista välillä jaksamisen rajoilla Maatalousalalla työskentelevillä naisilla on paljon pitkäaikaissairauksia. Tutkimuksessa mukana olleista puolet arvioi työmääränsä olevan liian suuri ja tunsi, että tilanne on ylivoimainen. – Moni oli huolissaan sekä omasta että puolison terveydestä. Jos puoliso ei kykene tekemään työtehtäviään, naisen on jotenkin saatava kotieläintilan työt hoitu-

Kiireetön ja rauhallinen käytös sekä lehmän ja hoitajan välinen luottamus vähentävät tapaturmien riskiä nautojen kanssa työskenneltäessä.

MTT ELO asiakaslehti

Uusia terveyspommeja

teksti: TUULA AINASOJA kuva: Rodeo/TIMO SALORANTA

Kotimaisten marjojen terveysvaikutuksista on saatu näyttöä monessa tutkimuksessa, mutta vielä eivät kaikki ole päässeet arvoonsa. MTT:ssä selvitetään, saataisiinko marja-aronia ja kurtturuusun kiulukka nousemaan marjojen kuningaskastiin.

turuusun punaisia kiulukoita eikä marjaaronian tummia terttuja. – Marja-aroniaa on viljelty vähäisesti 70-luvulta lähtien, mutta kitkerän makunsa vuoksi se ei ole saanut suurta suosiota.

Marja-aroniapensaita kasvaa kotipihoissa aitakasvina, mutta marjat jätetään usein lintujen nokittaviksi. Luontoon levinneet kurtturuusupuskat ovat rikka- tai haittakasvin asemassa. Viljelykasvina kumpaakaan ei osata arvostaa, vaikka syytä olisi. – Kurtturuusun kiulukka on erittäin ravintorikas ja yksi arvokkaimmista marjoistamme. Se sisältää esimerkiksi paljon enemmän C-vitamiinia kuin tyrni sekä runsaasti karotenoideja ja fenoliyhdisteitä, kertoo erikoistutkija Pirjo Mattila MTT:stä.

Mattila kartoittaa Marjasta moneksi -hankkeessa marja-aronian ja ruusunmarjan soveltuvuutta erilaisiksi tuotteiksi, joissa hyödynnettäisiin niiden korkeita ravintoarvoja ja käytettäisiin hyväksi koko marja. Lisäksi hankkeessa tutkitaan marjaaronian verenpainevaikutuksia. Tutkimus kuuluu MTT:n Hyvinvointia ruuasta -tutkimusohjelmaan. Tutkimuksessa on mukana myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä eri alojen yrityksiä. Marjojen fenoliyhdisteet ja siemenöljyt kiinnostavat myös luontaistuotteissa ja kosmetiikassa. – Pyrimme selvittämään, saadaanko kurtturuusun kiulukoista ja marja-aroniasta isommassa mittakaavassa tuotteita, joita olisi teollisuuden näkökulmasta taloudellisesti kannattavaa tuottaa. Mattila huomauttaa, että ainakin yksi kannattavuustekijä on kohdallaan: sekä kurtturuusu että marjaaronia viihtyvät erittäin hyvin pohjoisissa kasvuolosuhteissa ja myös niukassa maaperässä.

Ravintoarvoltaan rikkaat Mattilan huomio kiinnittyi kurtturuusun ja marja-aronian ravintoarvoihin jo viime vuosikymmenellä. Tuolloin hän veti MTT:n ja Kuopion yliopiston yhteishanketta, jossa tutkittiin noin 150 kasviperäisen elintarvikkeen polyfenolien eli fenoliyhdisteiden pitoisuudet. Myös ruusunmarjan ravintosisältöä on selvitetty. – Tutkimustemme mukaan marja-aronia sisälsi eniten polyfenoleja. Ruusunmarjakin sisälsi niitä runsaasti, mutta tämän lisäksi sen lykopeenipitoisuudet olivat jopa suuremmat kuin tomaatissa, joka on hyvä lykopeenin lähde. Lykopeeniä esiintyy hyvin harvoissa kasveissa. Lykopeeni on tehokas antioksidantti, joka useiden tutkimusten mukaan näyttää vähentävän riskiä sairastua tietyntyyppisiin syöpiin sekä sydän- ja verisuonitautiin. Myös polyfenolien arvellaan ehkäisevän useita kroonisia kansansairauksia. Värillä on väliä Marjojen tumma väri saattaa olla kytköksissä niiden terveysvaikutuksiin, sillä sini- ja punamustissa marjoissa fenoliyhdisteiden kokonaismäärät ovat yleensä suurimmat. Poikkeus on esimerkiksi ruusunmarja, jonka fenoliyhdisteet eivät ole sinipunaisia – ruusunmarjan väri tulee karotenoideista. Tutkimustuloksista huolimatta kansa ei edelleenkään popsi suurella innolla kurt-

MTT ELO asiakaslehti

Kurtturuusun kiulukassa on runsaasti arvokkaita ravintoaineita

Tavoitteena tuotteistus

Marja-aronia ja ruusunmarja

kuningaskastiin

Lyhyesti

teksti: JUHA HEIKKILÄ kuva: Rodeo/MICHAEL TRAVERS

EKOA ruokapakkauksiin MTT on mukana kehittämässä ekologista elintarvikepakkausta. FutupackEKO2010hankkeessa selvitetään kolmen elintarvikkeen vaihtoehtoisten pakkaustyyppien ja niiden hyötykäyttövaihtoehtojen ympäristövaikutukset. Tutkittavina tuotteina ovat ruispalaleipä, kokolihaleikkele sekä jogurtti ja jogurttia vastaavat tuotteet. Hankkeessa tarkastellaan elintarvikepakkausten ympäristövaikutuksia koko toimitusketjun pituudelta ns. elinkaarinäkökulmasta. Viime vuoden alussa alkaneessa tutkimushankkeessa ovat MTT:n lisäksi mukana VTT, Pakkaustutkimus – PTR, Lappeenrannan teknillinen yliopistosta sekä Aalto-yliopisto.

Oikea koko vähentää hävikkiä Useimmissa tapauksissa pakkauksen valmistuksen osuus tuotteen ympäristövaikutuksista on vähäinen. Sen sijaan turhan iso pakkauskoko saattaa johtaa siihen, että kaikkea ei saadakaan syötyä ja ruokaa heitetään pois. – Hyvin suunniteltujen pakkausten avulla voidaan pienentää tuotehävikkiä ja näin olennaisesti vähentää tuotteiden ympäristökuormitusta, korostaa hankkeen johtaja, tutkija Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä. Hankkeessa toteutetun kuluttajakyselyn mukaan tutkittujen tuoteryhmien hävikin arvioitiin olevan 1–4 prosentin luokkaa.

Prosentuaalisesti suurimmat ruokahävikit olivat nuorissa ikäluokissa ja sinkkutalouksissa. Kuluttajakyselyn toteutti Research Insight Finland Oy loppuvuodesta 2009 ja siihen vastasi yhteensä noin 560 henkilöä. FutupackEKO2010-tutkimuksen rahoittaa Tekes yhdessä hankkeeseen osallistuvien elintarvike- ja pakkausalan yritysten kanssa.

kuva: JII ROIKONEN

MTT ELO asiakaslehti

Lyhyesti

teksti: IRMELI MARKKULA kuva: Kuvaliiteri/JARKKO MÄKINEVA

Luvassa

runsaasti

tuomikirvoja K otimainen tuomikirvakanta on ensi kesänä selvästi vahvempi kuin viime vuonna, kertoo MTT:n tuomikirvaennuste kasvukaudelle 2010. Nyt tuomikirvoilla on hyvät mahdollisuudet synnyttää nälkäisiä uusia sukupolvia etenkin Hauholla, Ruovedellä ja Kauhavalla. MTT:n ennuste perustuu tuomikirvojen talvimunien tarkkailulaskentaan, joka tehdään eri puolilta Suomea kerätyistä tuomenoksista. Viime syksynä tuomenoksia saatiin lähes viideltäkymmeneltä paikkakunnalta. Ennusteen mukaan erityisen runsaasti tuomikirvoja on odotettavissa Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Hämeessä ja Satakunnassa. Muualla Suomessa talvimunamäärät olivat vähäisiä, mutta vain harvoin nollassa. Samallakin alueella määrissä voi olla huomattavaa vaihtelua. Seuranta jatkuu kesällä teksti: ARTO LATUKKA ja CSABA JANSIK

Viime kesänä jatkettiin tuulen kuljettamien kirvojen seurantaa viirihaaveilla ja säätutkilla. Suurta migraatiota ei todettu, mutta ilmavirtojen mukana kulkeutuu koko ajan erilaisia hyönteisiä ja todennäköisesti niiden mukana on tullut myös vähäisiä kirvamääriä. Merkittävää vaikutusta niillä ei ollut. Tuomikirvojen seurantaa viirihaaveilla aiotaan jatkaa myös tänä vuonna alkukesän aikana. Tarkkailua keltaisilla liimapyydyksillä jatketaan niin ikään eri puolilla maata. Seurannan tulokset ovat kasvukaudella nähtävissä osoitteessa www.mtt.fi/kasperit.

MTT ELO asiakaslehti

Viljatietopankki palvelee verkossa Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR julkisti alkuvuodesta Suomen ja Itämeren maiden vilja- ja öljykasviketjuista tietoa tarjoavan Viljatietopankki-verkkopalvelun osoitteessa www.vyr.fi. Se sisältää monipuolista aineistoa koko viljaketjusta. Verkkopalvelun taulukoissa, kuvioissa ja kartoissa kuvataan viljaketjun eri osien toimintaa pitkinä aikasarjoina sekä tarjotaan ketjun eri osia koskevia ennusteita. Viljatietopankkiverkkopalvelu kertoo myös Suomen ja seitsemän muun Itämeren rantavalti® on viljatilojen taloudesta sekä tuot-

to- ja kustannusrakenteista. Tältä osin Viljatietopankki hyödyntää MTT:n Taloustohtori-sivuston eri verkkopalveluja. Viljatietopankin sisältöä päivitetään ja kehitetään jatkuvasti. Palvelu tarjoaa jatkossa tietoa mm. viljelyn viljalajikohtaisista yksikkökustannuksista. Helppo käyttää Viljatietopankin käyttöliittymä on tuttu MTT:n Taloustohtori-sivuston eri verkkopalveluista. Sivun yläosan linkeistä voi tarkasteluun valita joko Suomen tai Itämeren maat. Vasemman reunan linkeistä valitaan haluttu viljaketjun osa. Itämeren maat -osiosta löytyvät maakohtaiset tulokset. Palvelusta voi ladata myös raportteja Suomen viljastrategiasta ja sen toteutumisesta. Tietopankki on julkinen ja ilmainen, eikä sen käyttö edellytä kirjautumista.

Lyhyesti

teksti: MARKETTA RINNE kuva: MTT:n arkisto/OLLI HÄKÄMIES

teksti: MARJATTA SIHVONEN kuva: ARI LAMPINEN

Rehutaulukot

päivittyvät

ehutaulukoita ja kotieläinten ruokintasuosituksia päivitetään tänä keväänä. Päivityksessä tarkennetaan sikojen, siipikarjan, hevosten ja lampaiden kivennäissaantisuosituksia. Tarpeettoman runsas kivennäisruokinta kuormittaa ympäristöä, koska käyttämättä jääneet ravinteet erittyvät lantaan. Viljan vaikealiukoisen fytaattifosforin hyväksikäyttöä sikojen ruokinnassa voidaan parantaa lisäämällä fytaasientsyymiä rehuseokseen. Fytaasin vaikutus rehun käyttökelpoisen fosforin pitoisuuden lisäämiseen pystytään nyt huomioimaan fosforiruokinnan suunnittelussa. Lisäksi päivityksiä on luvassa mm. märehtijöiden valkuaisarvojen laskentaan. Rehuyksikkö jää historiaan märehtijöiden ja hevosten rehuenergian yksikkönä, ja sen sijasta ruvetaan käyttämään SI-järjestelmän mukaisia megajouleja. Lihanautojen energiansaantisuositus kasvaa ja rehutaulukoiden rehuvalikoimaa päivitetään.

Rehuarvot verkosta MTT vastaa Suomen virallisista rehuarvojen laskuperusteista. Suora kanava ajantasaiseen tietoon löytyy MTT:n Rehutaulukot-verkkopalvelusta osoitteessa www. mtt.fi/rehutaulukot. Rehuarvotyön tavoitteena on kuvata rehujen suhteellinen tuotantovaikutus mahdollisimman oikein. Rehutaulukoihin on kerätty kattavasti Suomessa käytettyjen rehujen koostumustiedot ja rehuarvot. Ruokintasuositukset puolestaan kertovat, kuinka paljon energiaa ja valkuaista tietyn tuotostason saavuttamiseen keskimäärin tarvitaan. Tasapainoinen ruokinta edistää kotieläinten hyvinvointia, parantaa kotieläintuotannon taloudellista tulosta, ruokaturvallisuutta ja ravintoaineiden hyväksikäyttöä, jolloin ympäristöön kohdistuva ravinnekuormitus pienenee. Rehuarvoja käytetään mm. rehujen hinnoittelun perusteena ja kotieläinten ruokinnansuunnittelun lähtötietoina.

Pääseekö biokaasulla pitkälle? Biopolttoaineiden tai muun uusiutuvan energian tulisi vuoteen 2020 mennessä kattaa kymmenen prosenttia EU:n tieliikenteessä käytetystä polttoaineesta. Jäsenvaltioissa laaditaan nyt toimintasuunnitelmia, joilla tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen päästään. MTT:n koordinoima Jätteestä liikennepolttoaineeksi -hanke (W-Fuel) nostaa biokaasun varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nestemäisten biopolttoaineiden rinnalle. Hankkeen tutkijat luovat edellytyksiä biokaasuautoilulle Suomessa ja Virossa ohjaamalla biojätevirtoja uusiutuvan liikennepolttoaineen tuotantoon. Polttoainetta paikallisesti – Biokaasulla on tutkitusti merkittäviä etuja, kun sen elinkaarta verrataan muihin biopolttoaineisiin, painottaa hankkeen koordinaattori, erikoistutkija Sanna Marttinen MTT:stä. Biokaasuteknologia ei ole riippuvainen tuontiraaka-aineista. Koska biokaasua saadaan niin jätteistä kuin energiakasveista, voidaan energiaa tuottaa paikallisesti ja hyödyntää ravinnekiertoja kestävällä tavalla. Tutkijat laativat biokaasun tuotantosuunnitelmia Viron Harjun ja Lääne-Virun maakuntiin, sekä Suomessa pääkaupunkiseudulle sekä Kotkan, Turun ja Salon seuduille. – Tällä hetkellä selvitämme, paljonko biokaasutukseen sopivaa materiaalia muodostuu kohdealueillamme, jotta saamme oikeat luvut tuotannon rakentamisen pohjaksi, Marttinen kertoo. Jätteestä liikennepolttoaineeksi -hanke saa rahoituksensa EU:n eräästä INTERREGohjelmasta.

MTT ELO asiakaslehti

Lyhyesti

teksti: ULLA JAUHIAINEN kuva: KAISA KUOPPALA

Maatalouden esittelypuisto Elonkierto avautuu kesäkuun alussa, jolloin eläimet saapuvat puistoon ja kasvit ovat jo hyvässä kasvussa. Makasiinin valtaa IdeaTeatteri. Lavalla nähdään Tuomo Salmelan ohjaamana Key For Two -komedia. John Chapmanin ja Dave Freemanin kynästä lähtöisin olevan hauskuutuksen ensi-ilta on 7.6., jonka jälkeen on 17 esitystä. Heinä-elokuussa puiston kävijöille on tarjolla kolme teemakierrosta, joissa keskustellaan maaseudun ajankohtaisista kysymyksistä ja perehdytään myös maatalouden perinteisiin. Kierrosten ohjelma on osoitteessa www.mtt.fi/elonkierto.

parrasvaloissa koko kesän

Tutkimustieto siirtyy Elonkierrossa MTT esittelee, kuinka maataloutta tutkitaan ja miten tutkimus siirtyy käytäntöön. Puisto on koulujen suosima retkeilykohde, ja siellä järjestetään luontokerhoja ja asiantuntijaluentoja. Makasiinilla pidetään taidenäyttelyitä. Vuosittain Elonkierrossa vierailee arviolta 15 000 henkeä. Puistossa kävijä pääsee tutustumaan harvinaisiin itäsuomalaisiin kyyttölehmiin ja muihin kotieläimiin. Viljelykset ja opastaulut johdattavat pellon maailmaan. Myös viljelyn ympäristövaikutuksia ja ilmastonmuutosta esitellään havainnollisesti.

Eläinystäviltä tunnustus Eläimet ovat tärkeä osa Elonkierron kesää. Sitä todistaa Elonkierron saama vuoden eläintenystävän tunnustus Jokioisten eläinsuojeluyhdistykseltä. Tunnustuksen perusteluissa painotetaan sitä, että Elonkierrossa aikuiset ja lapset pääsevät vapaasti ja maksutta

tutustumaan maatilan eläimiin luonnonmukaisessa ympäristössä. Palkinto ei ole Elonkierrolle ensimmäinen, sillä edelliskesänä Kotivinkki-lehti valitsi Elonkierron parhaaksi puistoksi ja lukijoiden suosikkipaikaksi. Aikaisemmin puisto on valittu mm. vuoden mielenterveysteoksi.

teksti: MINNA NURRO kuva: ID BBN arkisto

Ruokastrategia valmisteilla Suomeen on tekeillä kansallinen ruokastrategia. Kesäkuussa valmistuvasta strategiasta pitäisi selvitä, miten pitkän aikavälin globaalit kehityskulut ja muutostrendit olisi otettava huomioon suomalaisessa elintarviketuotannossa ja -kulutuksessa. Strategiassa tarkastellaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia ruuantuotantoon sekä raaka-aineiden kysynnän ja tarjonnan muutoksia maailmanmarkkinoilla. Strategiatyöryhmän sihteeri Kaisa Karttunen korostaa, että varsinaisiin kriiseihin varautumisesta ei kuitenkaan ole kyse. – Strategiassa on tarkoitus määritellä ruokasektorin tulevaisuuden visio jopa vuoteen 2030 asti sekä miettiä keinot,

MTT ELO asiakaslehti

miten siihen päästään. Pohdittavia asioita ovat esimerkiksi, miten kulutus jatkossa muuttuu ja miten tuotetaan riittävästi laadukasta ja maukasta ruokaa sekä se, miten varaudutaan maailmanmarkkinoiden hintaheilahteluihin, Karttunen kertoo. Työryhmässä alan väkeä Strategiaa työstää pääministerin asettama työryhmä, joka koostuu elintarvikesektorin toimijoista. Hallinnon edustajia ei ole mukana työryhmässä, mutta heitä kuullaan asiantuntijoina. MTT:stä mukana on professori Sirpa Kurppa, joka edustaa kestävän kehityksen asiantuntemusta.

Pontimena strategiatyölle oli parin vuoden takainen ruuan raaka-ainehintojen raju nousu, joka aiheutti jopa mellakoita maapallon köyhimmissä maissa. Suomessa taannoinen ruokakriisi näkyi kuluttajahintojen nousupaineena. Ruokastrategia luovutetaan kesäkuussa maaja metsätalousministeriölle, joka muokkaa siitä eduskunnalle syksyllä annettavan selonteon.

Väitöstutkimuksia

teksti: RAILA AALTONEN

Karjatilan kuormitusta voi keventää Nautatila voi pienentää karjankasvatuksesta aiheutuvaa vesistökuormitusta monin tavoin, osoitti tutkija Jaana Uusi-Kämppä MTT:stä väitöstyössään. Nautojen ulkokasvatus ja ulkoilu tarhoissa sekä lietelannan levittäminen nurmelle aiheuttavat vesistöihin typpi- ja fosforikuormitusta. Sitä voidaan vähentää suojavyöhykkeiden avulla sekä siirtymällä lietelannan pintalevityksestä lannan sijoittamiseen. Lantaa kannattaa myös poistaa nautojen ulkoalueilta. Lietelanta syytä sijoittaa

teksti: MINNA NURRO kuva: Rodeo/MIKAEL DAMKIER

DNA paljastaa hyvän viinin viholliset Rypälemehu muuttuu käymisprosessissa viiniksi useiden hyödyllisten mikrobien avustuksella. Joskus sammioon pääsee kuitenkin myös haitallisia bakteereja, jotka pilaavat viinin. Tutkija Lucia Blasco MTT:stä kehitti väitöstutkimuksessaan DNA-tunnistukseen perustuvia menetelmiä, joilla viinille vahingolliset bakteerit havaitaan jo käymisprosessin varhaisessa vaiheessa. Blasco sovelsi tutkimuksessaan DNA-tunnistuksessa käytettäviä tekniikoita. – Käyttökelpoisin näyttää olevan ns. FISH-tekniikka, jolla voidaan tunnistaa yksittäiset bakteerisolut suoraan rypälemehusta tai viinistä, hän toteaa. Haittabakteerit selville Haitallisia maitohappo- ja etikkahappobakteereita saattaa olla valmiiksi viinirypäleiden pinnalla. Niitä voi päästä rypälemehuun myös viininvalmistuksen laitteista ja putkista. Blasco huomauttaa, että osa maitohappobakteereista on hyödyllisiä vii-

ninvalmistuksessa. Osa niistä sen sijaan tekee viinin mausta kitkerää ja hajusta ummehtuneen. – Haitalliset maitohappobakteerit saattavat saada aikaan sen, että viinin juojalle tulee päänsärkyä, allergisia reaktioita ja verenpaineen vaihtelua. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa syöpää, tutkija selvittää. Etikkahappobakteerit puolestaan muuttavat viinin etikaksi. Viini voidaan pelastaa Kun haitalliset bakteerisolut saadaan tunnistettua viinistä riittävän ajoissa, niiden määrää voidaan pienentää harmittomalle tasolle. Hyviä menetelmiä ovat esimerkiksi viinin sulfointi eli rikkidioksidin lisääminen, viinin suodattaminen tai peittäminen elintarvikekäytössä olevalla suojakaasulla. Lucia Blascon väitöskirja “Application of FISH, specific PCR and 16S-ARDRA techniques to study the microbial population associated to vinification process” tarkastettiin marraskuussa 2009 Valencian yliopistossa Espanjassa.

Uusi-Kämppä tutki nautatilojen kuormitusta ja sen vähentämistä usealla paikkakunnalla vuosina 1996–2008 tehdyissä kokeissa. Nautojen tarhoista valui toisesta käyttövuodesta lähtien vettä, joka vastasi typpi- ja fosforikuormitukseltaan peltoviljelyn valumavesiä. Lannan poistaminen ruokinta- ja makuualueilta vähensi ravinnekuormitusta. Nurmilta valuu ravinteita maan pintaa pitkin vesiin, jos lietelanta levitetään niille pintalevittimellä. Kun lietelanta sijoitettiin, valumaveden kokonaisfosforin määrä aleni tutkimuksen mukaan 79 prosenttia ja liuenneen fosforin 86 prosenttia. Suojavyöhyke tehoaa Pellon ja vesistön välissä olevat suojavyöhykkeet pidättävät pintavalunnan mukana kulkeutuvia ravinteita ja maa-ainesta. Uusi-Kämppä havaitsi, että syysmuokatuilla mailla suojavyöhykkeet poistivat yli puolet pintavalunnan sisältämästä maaaineksesta, puolet kokonaistypestä ja vajaan kolmanneksen kokonaisfosforista. Laitumen ja vesistön väliin perustetun suojavyöhykkeen hyöty oli pienempi, koska laitumen ravinnekuormitus on pienempi kuin muokatulta maalta. Jaana Uusi-Kämpän Itä-Suomen yliopistoon tekemä väitöskirja ”Effect of Outdoor Production, Slurry Management and Buffer Zones on Phosphorus and Nitrogen Runoff Losses from Finnish Cattle Farms” tarkastettiin maaliskuussa 2010. MTT ELO asiakaslehti

Väitöstutkimuksia

kuvitus: JAANA NISSI

teksti: MINNA NURRO

Vuokraviljely voi heikentää pellon kuntoa

Sami Myyrän väitöskirja ”Land leasing, land degradation and agricultural productivity in Finland” tarkastettiin marraskuussa 2009 Helsingin yliopistossa.

Suomalaisviljelijät eivät huolehdi vuokrapeltojen perusparannuksesta yhtä hyvin kuin omistamiensa peltojen, todisti tutkija Sami Myyrä MTT:stä väitöstutkimuksessaan. Hän havaitsi, että pellon kunnosta huolehditaan sitä paremmin, mitä varmempana viljelijä pitää vuokrasopimuksen uusimista. – Pellon perusparannusten laiminlyönti voi johtaa matalan tuottavuuden loukkuun, jossa kellään ei ole taloudellisia kannustimia kunnostaa peltoa – ei vuokraviljelijälle eikä pellon omistajalla, Myyrä toteaa. Suomen aktiiviviljelyssä oleva peltoala on yli kaksi miljoonaa hehtaaria, ja siitä noin kolmasosa on vuokralla. Peltojen vuokra-ajat ovat Suomessa keskimäärin noin viiden vuoden luokkaa.

teksti: ANNA-MARIA MÄKI-KUUTTI

Fosfori ja pH mittareina Myyrä vertasi omistus- ja vuokrapeltojen helppoliukoisen fosforin pitoisuutta sekä pH-lukua, joka kertoo kalkituksesta. Hän huomasi niissä selvän tasoeron omistajien viljelemien peltojen hyväksi. Lisäksi Myyrä tarkasteli viljelijän päätöksentekoa dynaamisen optimoinnin menetelmillä. Tulos osoitti, että keskeinen tekijä viljelijän kalkitus- ja lannoituspäätöksenteossa on vuokrasopimuksen uusiutumisen todennäköisyys. – Pellonvuokramarkkinat eivät Suomessa toimi. Jos ne toimisivat, omistajankin kannattaisi tehdä perusparannukset, vaikka ei itse viljelisi peltoa, hän tiivistää. Peltoa ei haluta myydä Suomalaiset pellonomistajat ovat jostain syystä erittäin haluttomia myymään peltojaan. Myyrä tarkasteli kolmea keinoa peltokauppojen lisäämiseksi: kiinteistöveroa, myyntivoittoveron väliaikaista huojennusta sekä pellon perusparannusvelvoitteen asettamista omistajalle. – Myyntivoittoveron väliaikainen huojennus kannustaa parhaiten niitä pellonomistajia, joilla on edes hiukan myyntiaikeita, hän toteaa.

MTT ELO asiakaslehti

Aluskasvi kannattaa valita oikein Viljanviljelyn kasvavia haasteita ovat viime vuosikymmeninä olleet lajivalikoiman yksipuolisuus, ravinteiden huuhtoutuminen ja typen hinta. Tutkija Hannu Känkänen MTT:stä selvitti väitöstutkimuksessaan, voitaisiinko näitä ongelmia vähentää mukautuvalla aluskasvimenetelmällä. Tutkimus tehtiin vuosina 1991–1999 erilaisilla apila- ja heinäkasveilla sekä niiden seoksella. Lisäksi tutkittiin hajakylvöratkaisuja. Soveltuvuus aluskasviksi sekä vaikutukset pääkasvin kasvuun ja typen kiertoon riippuivat suuresti lajista. – Palkokasvit sitoivat hyvin ilmakehän typpeä ja vapauttivat sitä seuraavan kevätviljan käyttöön, kun taas heinäkasvit estivät typen huuhtoutumista keräämällä nitraattityppeä maasta, Känkänen selvittää. Apila kierrättää typpeä Palkokasvien kasvu painottuu syksyyn, mikä oli eduksi aluskasvikäytössä. Heinäkasvien kasvurytmi sopi menetelmään huonommin. – Puna- ja valkoapila sopivat toistuvaan käyttöön: ne luovuttivat typpeä viljalle lisäten sen jyväsatoa mutta eivät kasvattaneet olennaisesti typen huuhtoutumisen riskiä, Känkänen sanoo. Apiloilla voidaan siis pienentää viljelyn lannoitekuluja. Puna-apilan ja timotein seos sopii silloin, kun tavoitellaan samanaikaisesti monimuotoisuutta, typpihyötyä ja pientä huuhtoutumisen riskiä. Tavoitteet ratkaisevat Mukautuvan aluskasvimenetelmän käytön kannalta on ratkaisevaa, halutaanko sitoa typpeä ilmasta tai kerätä sitä maasta, vai onko päätavoitteena monimuotoisempi viljely ja ajan mittaan paraneva

maan kasvukunto. – Aluskasvin kylvötiheydellä ja lannoitetypellä voidaan säädellä satovaikutuksia ja typpivastetta. Käytännössä menetelmä edellyttää jatkuvaa harkintaa olosuhteiden mukaan sekä ajan mittaan myös maan paranevan kasvukunnon huomioimista. Hannu Känkäsen väitöskirja ”Undersowing in a northern climate: effects on spring cereal yield and risk of nitrate leaching” tarkastettiin Helsingin yliopistossa huhtikuussa 2010.

teksti: ULLA JAUHIAINEN

Mikrosienen ja heinän kimura suhde Kasvien sisällä elää mikrobeja, sieniä ja bakteereita, jotka käyttävät isäntiään hyväkseen. Myös isäntäkasvi voi hyötyä näistä endofyyteistä. Tutkija Susanna Saari MTT:stä selvitti väitöstutkimuksessaan, että endofyytti-infektiot ovat yleisiä Suomessa viljellyissä nurminatalajikkeissa, mutta lajikkeiden välillä ja niiden sisällä esiintyy suurta vaihtelua. Eurooppalaiset viljellyt ruokonatalajikkeet osoittautuivat lähes endofyytittömiksi. – Viljeltyjen lajien infektioasteiden vaihtelun syy voi olla se, että endofyytti vaikuttaa heinän viljelyominaisuuteen, jota suosivat tai välttävät kasvinjalostajat ovat samalla tietämättään suosineet tai välttäneet myös endofyyttiä, Saari pohtii. Luonnon ruokonatapopulaatioissa endofyytit olivat hyvin yleisiä. – Korkea infektioaste viittaa siihen, että endofyytti on hyödyllinen luonnonvaraiselle heinälle, Saari sanoo. Hääti nurminadan kirvat Endofyytin tuottamat myrkyt vaikuttavat monella tavalla heinän tuholaiskestävyyteen. Tutkimuksissa endofyytti karkotti

Väitöstutkimuksia

kirvat nurminadalta heinän alkuperästä ja lajikkeesta riippumatta. Endofyytti voi vaikuttaa heinän lisääntymiseen ja kasvuun. Se näyttäisi lisäävän nurminadan siementuotantoa mutta vähentävän sen kasvua niittämisen jälkeen joissakin olosuhteissa. – Ilmeisesti endofyytti vaikuttaa eri kasvutoimintojen kilpailuun kasvin sisällä, Saari arvelee. Hyötyä maataloudelle? USA:ssa ja Uudessa-Seelannissa endofyytit ovat aiheuttaneet heinää syöneelle karjalle vakavia myrkytysoireita. Näissä maissa siementuottajafirmat selvittävätkin rehuheinien endofyytit rutiininomaisesti. – Koska endofyytit vaikuttavat monella tavalla heinän tärkeisiin viljelyominaisuuksiin, ne olisi syytä huomioida paremmin myös Euroopan maataloudessa, Saari miettii. Susanna Saaren väitöskirja ”Plant endophyte in food chain - friend or foe?” tarkastettiin Turun yliopistossa maaliskuussa 2010.

teksti: MINNA NURRO

Seksi voimistaisi verkkolaikkua Suomessa viljeltävät ohralajikkeet ovat melko vastustuskykyisiä ohran yleisintä kasvitautia verkkolaikkua vastaan. Taudinaiheuttajan suvullisen lisääntymisen yleistyminen voi kuitenkin vaikeuttaa tilannetta. Tutkija Marja Jalli MTT:stä kehitti väitöstutkimuksessaan kasvihuoneeseen soveltuvan testimenetelmän verkkolaikun taudinaiheuttamiskyvyn mittaamiseksi. Hän havaitsi, että täkäläisen verkkolaikkupopulaation kyky aiheuttaa tauti on pysynyt pitkään samana. – Jos ohralla esiintyisi erittäin vahvaa vastustuskykyä, myös taudinaiheuttajan olisi pakko muuntua vahvemmaksi, Jalli selvittää. Voimakas verkkolaikkutartunta voi pahimmillaan aiheuttaa jopa 30 prosentin sadonmenetyksiä.

Sairaan vahvoja jälkeläisiä Verkkolaikkua aiheuttava sieni lisääntyy Suomen pelloilla enimmäkseen suvuttomasti itiöiden välityksellä, mutta se kykenee myös suvulliseen lisääntymiseen. Jalli testasi laboratoriossa, miten verkkolaikun taudinaiheuttamiskyky muuntuu niiden lisääntyessä suvullisesti. – Kun risteytettiin kaksi verkkolaikkuyksilöä, joista kumpikaan ei pystynyt murtamaan ohran vastustuskykyä, niin niiden jälkeläiset aiheuttivat taudin jopa sellaisille ohrille, jotka aiemmin olivat täysin vastustuskykyisiä, Jalli kuvailee. Taudinaiheuttajan suvullisen lisääntymisen odotetaan yleistyvän, sillä ilmastonmuutos, kevennetyn muokkauksen lisääntyminen ja viljelyn yksipuolistuminen muuttavat pelto-oloja sille aiempaa otollisemmiksi. Ei yhden korren varaan Verkkolaikun taudinaiheuttamiskyky ei ole yhden geenin tuotosta, vaan paljon monimutkaisempi prosessi. Jalli toteaa, että kestävyysjalostuksessa ei siksi kannata nojata vain yhden tekijän varaan. – Ohralajikkeistoon on hyvä syöttää myös uutta vastustuskykyä. Taudinkestävyyttä haetaan paljon esimerkiksi maatiais- ja villiohrien perimästä, hän kertoo. Marja Jallin väitöskirja ”The virulence of Finnish Pyrenophora teres f. teres isolates and its implications for resistance breeding” tarkastetaan huhtikuussa Helsingin yliopistossa.

teksti: MINNA NURRO

Biohajoava rautalannoite käy salaatille Raudan biohajoava kelatointiaine EDDS soveltuu hyvin suomalaiseen kasvihuoneviljelyyn, totesi väitöstutkimuksessaan tutkija Kari Ylivainio MTT:stä. Kelatointiaine pitää kasvualustan raudan liukoisessa muodossa, jolloin se on helpommin kasvien käytettävissä.

EDDS on mikrobien tuottama orgaaninen yhdiste. Aiemmin sitä on käytetty mm. raskasmetallien saastuttaman maan puhdistamisessa. – EDDS-yhdisteen biohajoava muoto on käyttökelpoinen vaihtoehto kasvihuoneviljelyn nykyisille kelatointiaineille. Se on niihin verrattuna edullisempaa ja ympäristöystävällisempää, Ylivainio selventää. Ei liuota raskasmetalleja Ylivainio käytti tutkimuksessaan EDDS:n eri stereoisomeerien seoksia. Stereoisomeerit ovat saman yhdisteen eri muotoja, jotka poikkeavat hieman toisistaan molekyylien avaruudellisen rakenteen suhteen. – EDDS:n biohajoava muoto ei nosta maaperän haitallisten raskasmetallien liukoisuutta ja huuhtoutumisriskiä. Sen sijaan se lisää kasville tarpeellisten mineraaliravinteiden kuten kuparin ja sinkin liukoisuutta, Ylivainio sanoo. Kasvin raudansaannin tehostuminen näyttää nostavan myös sen antioksidatiivisten entsyymien aktiivisuutta, mikä hidastaa kasvien vanhenemista. Riittävästi rautaa Ylivainio testasi EDDS:n tehoa salaatilla ja raiheinällä, joilla on erilainen raudanottomekanismi. – Kaksisirkkaisena kasvina salaatti on raiheinää herkempi raudanpuutteelle. Myös tomaatin ja kurkun raudanottomekanismi on samanlainen kuin salaatilla, hän huomauttaa. Astiakokeissa kasvualustana oli kvartsihiekkaa, joka vastaa ravinneominaisuuksiltaan kasvihuoneissa käytettävää kivivillaa. – Kvartsihiekassa biohajoava EDDS toimi hyvin ja lisäsi salaatin raudansaantia, Ylivainio kertoo. Kari Ylivainion väitöskirja ”Environmentally benign Fe chelates in plant nutrition” tarkastettiin marraskuussa 2009 Helsingin yliopistossa.

kuva: Rodeo/JUHA TUOMI

MTT ELO asiakaslehti

MTT:n perustama esittelypuisto Elonkierto tuo monia maalaiselämään ja alkutuotantoon liittyviä asioita käsin kosketeltaviksi. Tervetuloa Jokioisiin - Elonkiertoon on vapaa pääsy!

Lisätietoja puh. (03) 41 881 tai www.mtt.fi/elonkierto