Maaseudun Tiede 3/2012

Vihreä talous kunnioittaa kasvun rajoja Liite 3/2012 | 22.10.2012

Luonnonvarojen kestävä kulutus on jatkuvuuden ehto. Uusiutuvat luonnonvarat ja kasvun tavoittelu tuovat rajat vastaan nopeasti. Teema-artikkeleissa kartoitetaan vihreän talouden mahdollisuuksia

Kimmo Haimi

Sekatilat hävisivät erikoistumisen tieltä

Sikoja ja nautoja pitäneiden sekatilojen määrä on vähentynyt 12 vuodessa 90 prosenttia. Suurin osa sekatiloista jatkoi tuotantoaan ja erikoistui yhden eläinlajin pitoon.

Sivu 3

Lähiruokaa heikosti saatavilla kuntakeittiöihin

Huono saatavuus, raha ja alhainen jalostusaste hankaloittavat lähiruuan käyttöä kuntakeittiöissä. Vähillä työntekijämäärillä pyörivät kuntakeittiöt tarvitsevat raaka-aineet esikäsiteltyinä, mutta pienillä lähiruokatuottajilla ei ole mahdollisuutta jalostaa itse tuotteitaan.

Sivu 7

Nurmet vain harvoin syysviljan esikasvina

Nurmea hyödynnetään huonosti viljelykierrossa, vaikka noin 42 prosenttia Suomen maatalousmaasta on nurmipeitteistä. Esimerkiksi palkokasvinurmien tehokkaampi hyödyntäminen on perusteltua, mikäli typpilannoitteiden hinnat jatkavat nousuaan.

Sivu 12

Uudet lajikkeet paransivat rukiin kilpailukykyä

Uudet, satoisat ja kestävät lajikkeet ovat lisänneet halukkuutta viljellä ruista.

Synteettiset lajikkeet voivat nostaa kotimaisen rukiin satotasoja tulevaisuudessa huomattavasti. Myös rukiin hyvä kysyntä ja teollisuuden sitoutuminen kannustavat sen viljelyyn.

Sivu 13 Yrjö Tuunanen

Titta Pihamaan mielestä kotimaisten marjaviinien tärkeä ominaisuus on raaka-aineiden, suomalaisten marjojen puhtaus.

Lähiruoka turvaa alueen hyvinvointia Suomalaisten marjaviinien suosio on kasvanut viime vuosina, mutta vielä ne eivät pysty vastamaan ulkomaalaisille rypäleviineille.

Alkiontutkimuksen tavoitteena on saada aikaan terveitä jälkeläisiä.

Paljon maitoa ja pitkää ikää

Alkionsiirrot ovat nopea tapa uudistaa tilojen eläinkantaa. Hyvät alkiot takaavat terveet eläimet. Onnistuminen on monen asian summa. Tutkija Jaana Peipon työn tavoitteena on, että lehmät voidaan pitää karjassa mahdollisimman pitkään.

Sivu 18

Pohjoisen kaalisato ylitti odotukset… s. 16 Oikea niittoajankohta vähentää fosforikuormitusta… s. 17 Suomenlehmän maito on oiva raaka-aine… s. 20

Tiukka alkoholilainsäädäntö ja toimitusmyynnin kieltäminen vähittäisasiakkaille vähentävät suomalaisen lähijuoman, marjaviinin, menekkiä. Yksikään viinitila ei tule toimeen Suomessa pelkällä viinintuotannolla vaan lisäksi tarvitaan esimerkiksi maatilamatkailua.

Lähijuoman ja -ruuan lisäk-

si pitäisi suosia myös lähipalveluita.

Oman alueen hyvinvoinnista ja työpaikoista on pidettävä huolta.

– Nuorille voisi esittää kysymyksen, onko kenenkään äiti tai kummisetä esimerkiksi Tukholmassa töissä, kun ulkomaille suunnataan ostoksille. Tuskinpa, Lähiruokatori Heilan omistajan Titta Pihamaa sanoo.

Pihamaa on tyytyväinen, että ruuan alkuperä on alkanut kiinnostaa yhä useampaa. Nainen kuitenkin toivoo pientä herätystä, jotta jokainen kuluttaja ymmärtäisi millaisilla kustannuksilla ruokaa Suomessa tuotetaan.

Sivut 10–11

Yrjö Tuunanen

Eläinten ruuissa käytetään usein ulkomaalaista soijavalkuaista kotimaisten vaihtoehtojen sijasta.

Kotimainen ruoka on 75-prosenttisesti kotimaista Täysin kotimaisia elintarvikkeita ei ole, sillä niiden valmistus vaatii aina tuontipanoksia. Eniten tuontiin nojaa kasvi- ja eläinöljyjen valmistus, kun esimerkiksi maatalouden tuontipanosaste on suhteellisen pieni. Suomen koko elintarvikemarkkinoiden kotimaisuusaste on 75 prosenttia. MTT:n vanhemman tutkijan Marja Knuuttilan mukaan kotimaisuusastetta voidaan pitää varsin korkeana.

Sivu 4

2

Nana Simelius

Maatiaisohran tuotteistaminen vaati vuosien työn

Suomessa viljellään hyvin vähän vanhoja viljalajikkeita, etenkin maatiaisviljoja. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia elintarvikkeista, joiden alkuperä on vahvasti paikallinen ja historiallinen.

P

kuvat: Maarit Heinonen, MTT

ienimuotoisen, usein volyymiltään kotitarveviljelyn tasoisen sadon lajikepohjainen markkinointi on suuri haaste viljelijälle, joka on vastuussa koko toiminnasta aina tuotannosta tuotteen kaupan hyllylle toimittamiseen.

Paikallisten elintarvike- ja luonnontuotealan yritysten kannattavuuden kehittämistä tutkittiin Keski-Karjalan alueella InnoKarelia-hankkeessa vuosina 2010–2012. Hankkeessa luotiin kolme uutta tuoteperhettä, yksi niistä syntyi maatiaisohra Jormasta.

Kohti maaseudun vihreää taloutta Elämme kuvainnollisesti sanottuna ripulitaloudessa: aineita virtaa tuotannossa ja kulutuksessa siten, että suuri osa niistä menee hukkaan. Eikä ainoastaan hukkaan, vaan usein jopa vahingolliseen osoitteeseen.

Tarvittavasta korjausliikkeestä käytetään termiä vihreä talous. Sillä tarkoitetaan elämänmenoa, jossa ihmiskunnan talous on saatettu toimimaan maapallon ekologisissa rajoissa. Vihreässä taloudessa elämänlaatu ja hyvinvointi turvataan vähemmällä materian- ja energiankäytöllä. Kulutuksen on vähitellen muututtava kestävämmäksi ja kohtuullisemmaksi ja aineettomien asioiden merkityksen tulisi vahvistua hyvinvoinnissamme.

käytön hyödyntämistä eri tasoilla ja selvittää, mikä on politiikan rooli vihreän talouden mahdollisuuksien toteutumisessa.

Vihreän talouden yhteydessä puhutaan puhtaasta ja turvallisesta tuotannosta, kierrätyksen ja suljettujen kiertojen tärkeydestä, sekä talouden luonnonvaraperusteisuudesta, mutta myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja paikallisuuden merkityksen lisääntymisestä. Kyse on perustavaa laatua olevasta systeemisestä muutoksesta.

Vihreä talous on nykyisen hallituksen ohjelmassa, ja esimerkiksi EU, Sitra ja Tekes pyrkivät edistämään sen toteutumista. Näissä keskusteluissa esillä ovat erityisesti uudet teknologiat, vähähiilisyys, energiaratkaisut ja kulutuksen kohtuullistaminen, mutta huomio keskittyy luonnonvararesursseja lukuun ottamatta lähes kokonaan kaupunkeihin ja keskuksiin. On kuitenkin selvää, että systeemisiä muutoksia tarvitaan myös tavassa, jolla maaseutu ja sen elinkeinot toimivat.

MTT:n Vihreän talouden tutkimusalueen tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltainen näkemys siitä, miten vihreän talouden kasvu uudistaa maa- ja elintarviketalouden tuotantoa sekä luonnonvarojen ja maan-

Siirtymä kestävämpään talouteen tulee vähittäin muuttamaan perinteisiä markkinoita ja tuotantoa, kun pyritään yhä parempaan resurssitehokkuuteen. On myös todennäköistä, että syntyy kokonaan uutta elinkeinotoimintaa ja markkinoita esimeriksi luonnon, luonnontuotteiden, maiseman, (tuotanto)eläinten ja -kasvien kestävän hyödyntämisen varaan.

Lähi- ja luomutuotanto ovat esimerkkejä ratkaisuista, joissa on aineksia matkalle kohti vihreämpää taloutta.

Isotkin muutokset koostuvat käytännössä lukuisista pienistä askelista ja erilaisten vaihtoehtojen havaitsemisesta. Lähi- ja luomutuotanto ovat esimerkkejä ratkaisuista, joissa on aineksia matkalle kohti vihreämpää taloutta. Paljon on myös tehtävissä tuotantoeläinten ruokintaa tai viljelykasveja ja -käytäntöjä muuttamalla tai tarkentamalla. Käännetään vihreää taloutta ”maaseuduksi”, maaseudun käytännöiksi.

Hilkka Vihinen tutkimuspäällikkö Vihreän talouden mahdollisuudet hilkka.vihinen@mtt.fi

TOIMITTANUT: Johanna Leppänen, MTT

Liite 3/2012 22.10.2012

69. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

Yhteistyössä:

Paljasjyväinen maatiaisohra Kesälahdella Luomutila Laitisilla 1970-luvulta asti viljelty kuoreton, Jormaksi rekisteröity maatiaisohra edustaa erittäin vanhaa suomalaista viljelyperinnettä. Jorma-ohra on jäljitetty MTT:ssä tutkittujen vanhojen jyvänäytteiden perusteella Rautalammin maatiaisohraksi, jota tiedetään viljellyn 1600-luvulla Savossa. Tiettävästi tämä on ainoa Suomessa viljeltävä kuoreton maatiaisohra.

Jorma-ohra on nimetty orimattilalaisen Jorma Simolan mukaan. Hän sai 1970-luvulla erän kuoretonta ohraa ja lajitteli siitä kauppalajikkeen. Nykyään Jorma-ohra on rekisteröity alkuperäislajikkeeksi, mikä mahdollistaa siementuotannon.

Koska kuorettoman ohran akanakuori irtoaa jo pellossa kypsymisvaiheessa, hävikki myllyssä on merkittävästi pienempi verrattuna kuorelliseen ohraan. Lisäksi MTT:ssä tehdyissä hivenaine- ja proteiinianalyyseissä ilmeni, että Jorma-ohra sisältää enemmän proteiinia, tärkkelystä ja beetaglukaania kuin kuorellinen ohra. Näillä ominaisuuksilla on kolesterolia ja verensokeria tasaavia vaikutuksia.

Maistatuksia ja verkostoitumista Kiinnostava alkuperä ja tutkitusti hyvät ravinto-ominaisuudet eivät riitä nostamaan tuotetta kaupan hyllylle ja sieltä kuluttajan ostoskoriin. Uudenlainen tuote on esiteltävä kuluttajille ja jatkojalostajille ja saatava heidät vakuuttuneeksi raaka-aineen ja tuotteen laadusta. InnoKarelia-hankkeessa Jorma-ohran viljelijäperhe on maistattanut leivonnaisia ammattikeittiöissä ja lähiruokapäivillä ruokakaupoissa.

Hanke on järjestänyt kehittämispalavereja ohran jatkojalostajien, kuten paikallisen myllyn ja kotileipomon kanssa. Nämä yritykset yhdessä viljelijäperheen kanssa ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Jorma-ohra-tuoteperheen, johon kuuluu ryynejä, suurimoita, hiutaleita, erikarkeusasteisia jauhoja, pikkuleipiä, rieskaa, karjalanpiirakoita ja makkaraa.

Vuosien pitkäjänteisen työn ansiosta tuotteet ovat kysyttyjä lähialueilla. Haasteena on TOIMITUSKUNTA: MTT: Jyrki Aakkula, Markku Järvenpää, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Leppänen, Pekka Uimari, Hilkka Vihinen Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

Luomutila Laitisilla on viljelty Jorma-ohraa 1970-luvulta asti. Kuvassa viljelijä Kalervo Laitinen ja maatiaisohra Jorman oras.

Jorma-ohra-tuotteet ovat kysyttyjä, mutta se on vaatinut vuosien työn.

luoda laaja jakeluverkosto sekä näkyvämpää markkinointia, jotta tuoteperhe saavuttaisi laajemman asiakaskunnan.

Elinkeinoyhtiö KETIn InnoKarelia-hanketta ovat rahoittaneet Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Keski-Karjalan kunnat ja paikalliset yritykset.

Maarit Heinonen, MTT, Airi Timonen, Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Oy KETI Lisätietoja: maarit.heinonen@mtt.fi Puh. 029 531 7199

MAASEUDUN TIEDE Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Humppilantie 9 A 31600 Jokioinen 029 5300 700 www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus.

Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

3

Erikoistuminen on hävittänyt sekatilat lähes kokonaan Suuret ja montaa eläinlajia vuonna 1997 pitäneet, sittemmin yhden eläinlajin pitoon siirtyneet tilat jatkoivat toimintaansa todennäköisimmin vielä vuonna 2009. MTT:n ja Eviran selvityksen mukaan jatkaneiden tilojen keskikoko on kasvanut vähemmän kuin tilastot kertovat.

S

Olli Häkämies

ekatilat, joilla on sekä nautoja että sikoja, ovat hävinneet lähes kokonaan.

Sekatilojen lukumäärä vähentyi 12 vuoden tarkastelujaksolla lähes 90 prosenttia. Valtaosa sekatiloista jatkoi tuotantoaan, mutta erikoistui yhden eläinlajin pitoon.

Suuret tilat jatkoivat eläintenpitoa muita todennäköisimmin vuoteen 2009 asti.

Jatkajatilojen koko on kasvanut vähemmän kuin tilastokeskiarvoista voidaan havaita.

Lopettajatilan profiili selittää osan tilastoharhasta.

Yhden eläinlajin pitoa jatkaneet tilat olivat jo lähtökohtaisesti suurempia kuin lopettaneet, sillä jatkajilla oli alkujaan lähes puolitoistakertainen määrä sikoja tai emolehmiä lopettajiin verrattuna. Pienten tilojen lopettaessa toimintansa jäljelle jäävien keskikoko kasvaa, vaikka niillä ei investoitaisi.

Toinen selittävä tekijä on, että esimerkiksi sikasektorille on perustettu uudella tilatunnuksella toimivia yrityksiä, kuten vanhojen tuottajien omistamia yhteisyrityksiä. Vuonna 2009 näillä ”uusilla” tiloilla oli lähes kolminkertainen määrä emakoita kuin jo vuonna 1997 toimineilla tiloilla. Sikatuotannossa rakennemuutos onkin ollut nopeaa.

Alueellista keskittymistä sikatuotannossa Sikatilojen määrä vähentyi 60 prosenttia ja nautatilojen 54 prosenttia vuosien 1997 ja 2009 välillä. Eläintenpitoa jatkettiin keskimääräistä todennäköisemmin suurilla tiloilla, joilla oli emakoita tai lehmiä.

Yleisimmin jatkettiin entistä tuotantosuuntaa, joskin monessa yhdistelmäsikalassa oli päädytty jatkamaan vain lihasikojen kasvatusta.

Sika- ja nautatilojen määrä vähentyi kaikissa kunnissa. Sekä sika- että nautatilat jatkoivat tuotantoa todennäköisimmin alueilla, joilla oli paljon sikatiloja. Sen sijaan nautojenpidon lopettamisen todennäköisyys kasvoi hieman siellä, missä oli ennestään paljon nautatiloja.

Tuotannon jatkaminen ei ollut yleisempää meijerin tai teurastamon läheisyydessä.

Työllisyys ja pellon hinta vaikuttavat Tulonhankintamahdollisuudet vaikuttavat päätökseen jatkaa tuotantoa: työllistyminen tilan ulkopuolelle voi esimerkiksi nautatilalla johtaa sivutoimiseen lihakarjankasvatukseen päätoimisen ja työvoimavaltaisen maidontuotannon sijasta.

Seudun kotitalouksien keskimääräisen tulotason kohentuessa jatkajan todennäköisyys pitää emakoita tai lypsylehmiä pieneni.

Lisäksi sikojenpidon jatkaminen ylipäätään oli epätodennäköistä siellä, missä kotitalouksien keskimääräinen tulotaso on suuri.

Eläinmäärä ja sijainti eivät selitä kaikkea Pellon hinta on yhteydessä tuotantosuunnan valintaan. Mitä korkeampi pellon hinta tai mitä suurempi työttömyysaste alueella oli vuonna 1997 sitä todennäköisemmin eläintenpitoa jatkaneet tilat valitsivat

Sikasektorille on perustettu uudella tilatunnuksella toimivia yrityksiä, kuten vanhojen tuottajien omistamia yhteisyrityksiä. Sikatiloilla rakennemuutos on ollut nopeaa.

Lehmää 30

Emakkoa 90 80

25

500

70 60

20 Lopettaneet 1997 Jatkaneet 1997 Jatkaneet 2009

15 10

50 40 30 20

5 0

Lihasikaa 600

0 Emolehmiä

Lypsy- ja emolehmien määrä vuonna 1997 tiloilla, jotka ovat lopettaneet tai jatkaneet lehmien pitoa, sekä lehmien määrä jatkaneilla tiloilla 2009

lypsylehmien tai emakoiden pidon.

Tilan eläinmäärä ja sijainti selittävät noin 70 prosenttia jatkamispäätöksistä. Sen sijaan tilan koon kasvua ei voitu selittää tuntematta tilakohtaisia tekijöitä, kuten investointitarpeita tai tuottajan ikää.

Lopettaneet 1997

300

Jatkaneet 1997

200

Kaikki 2009

Jatkaneet 2009

100

10 Lypsylehmiä

400

Emakoita*

Lihasikoja

0

Emakoiden ja lihasikojen lukumäärä keskimäärin vuonna 1997 tiloilla, jotka ovat lopettaneet tai jatkaneen emakoiden tai lihasikojen pitoa, eläinten määrät jatkaneilla tiloilla 2009 sekä kaikilla 2009 toimineilla sikatiloilla. Emakoiden määrä sisältää yhdistelmäsikalat.

Fakta MTT ja Evira selvittivät Maatilarekisterin tietoja analysoimalla, miten nauta- ja sikatilojen rakenne on muuttunut vuodesta 1997 vuoteen 2009.

Jarkko Niemi, Alina Sinisalo ja Heikki Lehtonen, MTT

Jatkajaksi määriteltiin tila, jolla oli tietyn lajin eläimiä sekä 1997 että 2009. Lopettajalla oli kyseisen lajin eläimiä vain 1997. Lopettaja voi silti jatkaa muuta maataloustuotantoa.

Lisätietoja: jarkko.niemi@mtt.fi Puh. 029 531 7550

Lisäksi oli ”uusia” tiloja, jotka toimivat uudella tilatunnuksella esimerkiksi omistusjärjestelyiden vuoksi.

4

Kotimainen elintarviketuotanto on tuonnin varassa Puhumme kotimaisesta ruuasta, kun Suomessa sijaitseva elintarviketeollisuus jalostaa kotimaiset maataloustuotteet elintarvikkeiksi. Täysin kotimaisia elintarvikkeita ei kuitenkaan ole, sillä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden valmistuksessa käytetään tuontipanoksia.

K

otimainen ruoka on kotimaista vain 75-prosenttisesti, kun otetaan huomioon sen valmistuksessa käytettävät tuontipanokset. Vaikka kotimaisuusastetta voi pitää korkeana, tuontipanokset elintarvikealoilla ja niille tuotteita tuottavilla aloilla tekevät Suomen riippuvaisiksi ulkomaista. Kansainvälistä verkottumista kuvaa se, että tavaratuonnin lisäksi liikkuvat myös palvelut.

MTT:n tutkimuksessa jäljitettiin elintarviketoimialojen panostuonnit tuotantoketjun koko pituudelta, olipa se toimialan suoraa raaka-aine- tai torjunta-ainetuontia tai kotimaisen energia- tai lannoitevalmistajan tuontia.

Korkeimmat tuontipanosasteet olivat kasvi- ja eläinöljyjen valmistuksessa (46,7 prosenttia), kalanjalostuksessa (44,7) 0 10 ja eläinten ruokien valmistuksessa (40,3) vuonna 2008. Näiden alojen pääraaka-aiKasvija eläinöljyt ja -rasvat neet ovat tuontitavaraa, esimerkiksi rehunKalanjalostus valmistuksessa käytettävä soijavalkuainen.

Myös kahvi- jaEläinten mausteala ruuatovat miltei täysin riippuvaisia pääraaka-aineen Muut elintarvikkeet tuonnista. Niiden tuontipanosastetta ei ole mahdollista Juomien valmistus laskea, koska ne sisältyvät aineistossa muija tärkkelystuotteet denMyllyelintarvikkeiden ryhmään, jonka tuonHedelmät ja kasvikset tipanosaste oli 35 prosenttia.

Keskiarvo

Tapio Tuomel a

lyn torjunta-aineet. Kemikaaleihin lukeutuu myös typpiravinteen lähde ammoniakki lannoitevalmistuksessa, jossa ainoastaan fosforiraaka-aine on kotimaista alkuperää.

Huolimatta suuresta euromääräisestä tuonnista maatalouden tuontipanosaste (17,1) oli muihin verrattuna suhteellisen pieni. Osin tätä selittää se, että tutkimusaineistoon luetaan mukaan ainoastaan niin sanotut kertaluonteiset tuotteet. Investointihyödykkeiden (koneet ja laitteet) mukaanotto nostaisi pääomavaltaisen maatalouden tuontipanosastetta noin kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Maidon- ja lihanjalostuksessa jalostetaan pääasiassa kotimaista raaka-ainetta. Tätä kuvaavia suhteellisen matalia tuontipanosasteita (21,9 ja 20,9) nostavat eniten jalostettaviin kotimaisiin maataloustuotteisiin 20 30 40 50 sisältyvät tuontipanokset.

46,7 Kotimainen tuotanto riippuvainen ulkomaista44,7 Elintarvikeketjun panostuonnin 40,3 arvoksi saatiin 4,9 miljardia euroa ja tuontipan35,0 osasteeksi 18 prosenttia vuonna 2008, kun 33,8 ketjun eri toimialojen päällekkäiset tuonnit 30,3 poistetaan laskennassa.

Lisäämällä panostuontiin valmiselintar30,3 viketuonti, 1,9 27,9miljardia euroa, oli elintarvikemarkkinoiden kokonaistuonti 6,8 mil21,9 jardia euroa. Kun elintarvikemarkkinoiden kooksi21,5 laskettiin 27 miljardia euroa, tuonti20,9saatiin 25,2 prosenttia eli kotimaiasteeksi suusasteeksi 75 prosenttia.

18,1

Energiaa ja kemikaaleja tuodaan Maitotaloustuotteet Raaka-aineen alkuperästä riippumatta kaikmakaroni kiLeipomotuotteet, elintarvikealat tarvitsevat tuontienergiaa Lihanjalostus sähkönä, polttoaineina tai lämpönä. EnergiRavitsemistoiminta aa loppukäyttöön jalostavat toimialat tuovat raaka-öljyä, kivihiiltä, maakaasua ja ydin*Elint.tukkukauppa 17,4 polttoaineita. ** Maatalous Marja Knuuttila ja Eero Vatanen, MTT 17,1 Maatalous käyttää energian lisäksi paljon *Elint.vähittäiskauppa tuontiperäisiä kemikaaleja. Maatalouden 13,4 Lisätietoja: miljardin euron panostuonnista kemikaamarja.knuuttila@mtt.fi lien osuus oli 320 miljoonaa euroa vuonna Puh. 029 531 7362 2008. Keskeisiä ovat esimerkiksi kasvinvilje-

0

10

20

30

40

50

Kasvi- ja eläinöljyt ja -rasvat

46,7

Kalanjalostus

44,7

Eläinten ruuat

40,3

Muut elintarvikkeet

35,0

Juomien valmistus

33,8

Mylly- ja tärkkelystuotteet

30,3

Hedelmät ja kasvikset

30,3

Keskiarvo

27,9

Maitotaloustuotteet

21,9

Leipomotuotteet, makaroni

21,5

Lihanjalostus Ravitsemistoiminta *Elint.tukkukauppa ** Maatalous *Elint.vähittäiskauppa

20,9 18,1 17,4 17,1

Maatalouden lannoitteissa käytettävistä raaka-ainesta esimerkiksi ammoniakki on tuontikemikaali.

Fakta Elintarvikeketjun panostuontia tutkittiin Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista -tutkimushankkeessa.

Mukana oli 14 elintarvikealaa alkutuotannosta jalostukseen ja jakeluun. Tärkein tutkimusaineisto, panos-tuotos-tilinpito, kattoi vuodet 2003–2008.

Lähde: Knuuttila, M., Vatanen, E., Jansik, C. & Niemi, J. (2012).

Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista.

MTT Raportti 61. 51 s.

Raportti on luettavissa osoitteessa http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti61.pdf.

Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Ympäristövaikutuksista siirrytään kestävyyden tarkasteluun

5

Teema

Kuluttajille suositellaan kasvisvoittoista ruokaa ruoankulutuksen ilmastovaikutuksen vähentämiseksi. Suositus perustuu elinkaariarviointeihin, joissa ilmastovaikutus suhteutetaan kiloon tuotetta. Voiko erilaisia tuotteita kuitenkaan suoraan verrata toisiinsa, vaikka niiden merkitys ihmisen ravitsemukselle on erilainen? Kertovatko ympäristövaikutukset riittävästi ruoantuotannon kestävyydestä?

M

Pixmac

TT:n SustFoodChoice-hankkessa kehitetään menetelmiä ruoan ravitsevuuden ja viljelyn maaperävaikutusten sisällyttämiseksi elinkaariarviointiin. Ravitsemus ja maaperävaikutukset ovat ensiarvoisen tärkeitä ruoantuotannon ja -kulutuksen kestävyyttä arvioitaessa.

Ravitsevuus mukaan vertailuun Ravitsevuutta tarkasteltaessa haasteena on, miten tuotteiden ravintoainesisältö määritetään. Hankkeessa on kokeiltu, ovatko ravitsemustieteessä kehitetyt, kaikkiin tuotteisiin sovellettavat ja tuotteiden yleistä ravitsevuutta kuvaavat mittarit, ravintoaineindek-

Fakta SustFoodChoice-hanke kehittää vaikutusten arvioinnin metodologioita käytännönläheisesti suorassa vuorovaikutuksessa elintarvikeketjun yritysten kanssa.

Hankkeessa arvioidaan eri menetelmiä ja niiden soveltuvuutta tuotekohtaiseen tarkasteluun osana elinkaariarviointia.

Mukana ovat Valio, HK-Ruokatalo, Ravintoraisio, Samsara, Kankaisten öljykasvit, Juvan Luomu ja Bioferme.

Hankkeessa arvioidaan noin 20 tuotteen ympäristö- ja kestävyysvaikutuksia. Osa on luomutuotteita.

aineksen määrää. Nämä mittarit ovat kuitenkin liian karkeita pellon kunnon ennakoivaan tarkasteluun.

Monelle muullekin tekijälle on olemassa mittaustapoja, mutta ne ovat vaikeasti toteutettavissa. Valmiita tietoaineistoja maaperän laadun monipuoliselle arvioinnille ei ole.

Merja Saarinen, MTT Lisätietoja: merja.saarinen@mtt.fi Puh. 029 531 7709

Lihan ja vihannesten hiilijalanjälkeä vertaillaan toisiinsa, vaikka niiden merkitys ravitsemukselle on erilainen.

sit, käyttökelpoisia tuotteiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Alustavien tulosten mukaan indeksit ovat käyttökelpoisia, mutta niiden sisältöä ja yhdistämistä ympäristötiedon kanssa täytyy vielä kehittää.

Olemassa olevat indeksit sisältävät eri ravintoaineita sekä määrällisesti että laadullisesti, ja se vaikuttaa ratkaisevasti indeksien antamaan tulokseen. Esimerkiksi oliiviöljyn ja rypsiöljyn ravintoaineindeksit eroavat selvästi toisistaan: toisilla indekseillä rypsiöljyn eduksi ja toisilla tappioksi. Näillä eroilla on ratkaiseva merkitys tuotteen ravintoainesisältöön suhteutettuun ympäristökuormitukseen.

Kaikkiin tuotteisiin sovellettavat yleiset indeksit eivät tuo helpotusta erilaisten tuotteiden ympäristövaikutusten vertailuun.

Tuotteilla on erilainen rooli ravitsemuksessa, joten niiden vertaaminen on mielekästä vain samaan ravitsemukselliseen tarkoituk-

seen käytettyjen tuotteiden kesken. Jatkossa hankkeessa keskitytäänkin kehittämään ja testaamaan tuoteryhmäkohtaisia mittareita.

Miten mitata maaperävaikutuksia?

Pellon maaperävaikutukset liittyvät ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Sen lisäksi, että pellon käytön kestävyys on arvo sinänsä, maaperä on sidoksissa myös muihin ympäristövaikutuksiin, kuten ilmastovaikutukseen ja rehevöitymiseen. Maaperän osuutta näiden vaikutusten synnyssä ei vielä tunneta täysin, eivätkä nykyiset päästöjen arviointimenetelmät pysty ottamaan huomioon maaperäominaisuuksia.

Maaperän laatu ja käytön kestävyys koostuvat monesta fysikaalisesta, kemiallisesta ja biologisesta tekijästä. Näistä rutiininluontoisesti seurataan ainoastaan maan ravinteisuutta ja maalajia, joka kuvaa orgaanisen

Kuuma puheenaihe Mahdollinen ero luomutuotteiden ja ei-luomutuotteiden ympäristövaikutuksissa ja ravitsevuudessa käy kohtuullisen kuumana meillä ja maailmalla. Suomessa on kuitenkin tehty vielä liian vähän tutkimusta, jotta eroon voisi ottaa selkeän kannan.

MTT on tarttumassa tähän haasteeseen LUOTAVA-hankkeella.

Siinä mitataan luomupeltojen vesi- ja ilmapäästöjä ja ekosysteemipalveluja, ja tuotetaan mittausten pohjalta mallit, joita voidaan hyödyntää luomutuotteiden elinkaariarvioinneissa.

Kotimaisesta rehusta vauhtia eläintuotantoon Luonnonmukaisen rehukasviviljelyn ja eläintuotannon kannattavuuden parantamista tavoitellaan MTT:n hallinnoimassa Edistystä luomutuotantoon -hankkeessa. Lisäksi kartoitetaan tuotannon muita ongelmakohtia ja etsitään näihin ratkaisuja.

H

allitusohjelma ja Suomen maabrändityöryhmä ovat asettaneet tavoitteeksi luomutuotannon ja luomuruoan osuuden selkeän lisäämisen. Tällä hetkellä noin 7,5 prosenttia Suomen peltoalasta on luomutuotannossa. Kuitenkin myytävistä elintarvikkeista luomun osuus on selvästi tätä pienempi. Varsinkin luomulihaa on markkinoilla vähän kysyntään nähden.

Hankkeen tavoitteena on tiivis kasvinja kotieläintuotannon yhteensovittaminen.

Nautakarjatilan rehuntuotantoa turvataan muun muassa kehittämällä menetelmiä kestorikkakasvien torjuntaan ja nurmien sadontuottokyvyn ylläpitämiseen. Merkittävässä osassa ovat myös säilörehuksi korjattavat vilja-palkokasviseokset.

Ruutukokeissa verrataan herne- ja härkäpapulajikkeiden satopotentiaalia sekä rehuarvon kehitystä viljapalkokasviseoksissa.

Tavoitteena on kehittää luotettava rehuarvomääritysmenetelmä vilja-palkokasviseoksille. Lisäksi pyritään määrittämään vilja-palkokasvisäilörehujen optimaaliset

korjuuajankohdat eri tuotantomuotoihin (lypsylehmät, kasvavat naudat, emolehmät) ja antamaan suosituksia vilja-palkokasvirehujen säilöntään. Toteutettavaksi on suunniteltu myös kasvavien sonnien ruokintakoe, jossa selvitetään palkokasvisäilörehujen tuotanto-ominaisuuksia suhteessa nurmisäilörehuun.

Vasikat lihantuotantoon Hankkeen talousosiossa etsitään ja ratkotaan luomunaudanlihantuotannon pullonkauloja. Eräänä keskeisenä toimenpiteenä on mallintaa, millä tavalla maitorotuisten vasikoiden juotto voitaisiin järjestää kustannustehokkaasti, jotta mahdollisimman suuri osuus maitorotuisista vasikoista ohjautuisi luomulihantuotantoon. Lisäksi etsitään optimaalista eläinmäärän ja peltoalan suhdetta ja selvitetään, kuinka paljon tuotantokustannus nousee, jos tämä suhde ei ole ihanteellinen.

Edistystä luomutuotantoon -hankkeen päärahoittaja on Pohjois-Pohjanmaan

Essi Saarinen, MTT

ELY-keskus. Yhteistyökumppaneina ovat A-Tuottajat Oy, Valio Oy, Kemira Oyj, Hamec Oy ja Ekotjänst Lindgård Oy. Hanke jatkuu vuoden 2014 loppuun saakka.

Arto Huuskonen, Timo Lötjönen ja Maarit Kärki MTT Lisätietoja: maarit.karki@mtt.fi Puh. 029 531 7414

Ruukissa verrataan härkäpapulajikkeiden satopotentiaalia ja rehuarvoa viljapalkokasviseoksissa. Kuvassa Jussi-Pekka Pyy mittaa Fuego-härkäpapua.

6

Ennuste voi valaista alueellista toksiiniriskiä Hometoksiinien alueellisen riskiennusteen toimivuutta kokeiltiin vuoden 2012 kesällä. Ennusteen tavoitteena on antaa vilja-alan toimijoille yleiskuva alueellisesta toksiiniriskistä. Ennusteen onnistuminen selviää syksyn sadon analyysien valmistuttua.

P

unahomeet muodostavat kasvukaudella viljaan hometoksiineja, jotka alentavat sadon käyttökelpoisuutta.

Toksiinien muodostumiseen vaikuttavat niitä tuottavien homelajien esiintyminen ja sää tähkälle tulosta korjuuseen asti.

Ennuste auttaa suunnittelussa Käytettävissä oleva tieto lämpötilasta ja kosteudesta riittää alueellisen riskin esittämiseen karttamuodossa.

Historiallisen havaintoaineiston mukaan riskiä ennustavat kohtuullisesti korkea lämpötila sekä pitkään jatkuva kosteus viljan kukinnan aikaan, pari viikkoa sen jälkeen ja juuri ennen korjuuta.

Pelkkä laskettu riski ei kerro viljaerän toksiinipitoisuutta. Se antaa kuitenkin vilja-alalle riskistä yleiskuvan, joka sopii parhaiten toksiinien analysoinnin ohjaamiseen ja tulkintaan.

Viljelijällekin alueellisen riskin tunteminen voi olla hyödyllistä, jos satoa suunnitellaan käytettäväksi rehuksi herkille eläimille.

Viljelijälle paremmin sopivan paikallisen riskitiedon tuottaminenkin olisi teknisesti mahdollista, jos käytettäisiin viljelysuunnitelmasta lohkon taustatietoja ja kuluvan kauden viljelytietoja, jotka yhdistettäisiin tietoverkosta saatavaan säätietoon.

Toksiineja useimmin kauralla Hometoksiinien pitoisuudet suomalaisessa viljassa ovat useimmiten melko alhaisia.

Yleisimmin korkeita toksiinipitoisuuksia on todettu kaurassa, harvemmin ohrassa tai kevätvehnässä. Syysviljoissa pitoisuudet ovat tavallisesti alhaisia.

Yleisimmin on havaittu deoksinivalenolin (DON) kohonneita pitoisuuksia. Nekin kuitenkin melko harvoin ylittävät EU:n elintarvikeviljalle asetetut enimmäispitoisuudet. Alle enimmäispitoisuuden jäävä, mutta selvästi kohonnut toksiinipitoisuus voi kuitenkin olla este viljan käytölle erikoistuotteisiin. Rehuksi vilja on harvoin kelpaamatonta toksiinien takia.

Toksiinitilanne on huomattavasti huonompi Norjassa, jossa vuosittain tavataan paljon elintarvikkeeksi, jopa rehuksi kelpaamattomia viljaeriä. DON-toksiinia tuottavat punahomeet, erityisesti Fusarium graminearum, ovat Norjassa selvästi runsaammin esiintyviä kuin Suomessa.

Kuitenkin toksiinipitoisuuksien alueelliset erot voivat olla Suomessa suuria. Syynä ovat mahdollisesti toksiinituottajia eri tavoin suosivat sääolot, viljelytekijät ja käytetyt lajikkeet.

Fakta: Tärkeimmät Fusarium-toksiinit ja niiden muodostajat Suomessa ovat: Deoksinivalenoli (DON), 3Ac-DON, zearalenoni (ZEN): Fusarium graminearum, F. culmorum T-2 ja HT-2: Fusarium langsethiae, F. sporotrichioides Nivalenoli (NIV): Fusarium poae, F. graminearum.

EU:n asettamat DON-toksiinin enimmäispitoisuudet elintarvikeviljassa: ohra ja vehnä 1250 mikrogrammaa/kg. kaura 1750 mikrogrammaa/kg.

T-2 ja HT-2 toksiineille ei ole asetettu enimmäispitoisuutta.

Päivi Parikka, Timo Kaukoranta, Tauno Koivisto ja Veli Hietaniemi, MTT Lisätietoja: paivi.parikka@mtt.fi Puh. 029 531 7598

Syyskuun alun ennuste DON-toksiinin pitoisuudelle aikaisilla kauralajikkeilla viittaa riskin olevan suurin (60%) Itä-Suomessa.

Uusia pellavalajikkeita testattiin suorakylvössä Luonnonkuitujen kaupallisia mahdollisuuksia kartoittaneen hankkeen viljelyosiossa selvitettiin etenkin öljypellavalajikkeiden varsisadon käyttöä luonnonkuitulujitteisten komposiittien valmistuksessa.

L

Merja Mäkinen

Pellavalajikkeiden menestyminen suorakylvössä iiketoimintaa luonnonkuitukomporus. Helmimaatilakokeissa oli heikkosatoisin, mutta samalla Juhasiiteista Järvihaaviston tilalla vuosina 2010-11 -hankkeessa komposiitteihin aikaisin lajike. Comtess on hyvin lyhytvarsopivia pellavalajikkeita testattiin lajitinen, vielä lyhyempi kuin Laser. KuitupelLajiketyyppi Lajike Kokeiden SiemenVarren ÖljyValkuais- Lehtivihreäkekokeissa ja maatilakokeissa. lava Belinkan siemensato lukumäärä sato pituus pitoisuus pitoisuusoli heikompi pitoisuus kuin Maatilakoe tehtiin vuosina 2010 kg/ha ja 2011 cm öljypellavalajikkeiden.

Seg on pitkävartisin. g/100 g g/100 mg/kg Juha Järvihaaviston KoSitkeävartinen puida, Öljypellava Heljä, tilalla Toijalassa.

2 2145 62 40,1 Belinka 24,8on vaikea7,6 keessa testattiin öljypellavalajikkeista Helminkä vuoksi se puitiin vain vuonna 2010. mittari 100 miä, Heljää, Laseria, Sunrisea, Taurusta ja Comtessia sekä kuitupellavista Belinkaa.

Kuitu riippuvainen Helmi 1 91 60 37,5 26,6 olosuhteista 10,5 Helmi ja Heljä ovat Suomen kasvilajikeluetLajikkeiden laatu oli hyvä kumpanakin Comtess 2 102 45 40,5 24,1 5,0 telossa, muut EU:n kasvilajikeluettelossa. vuonna, mutta öljypitoisuudet olivat mataSunrise 2 110 56 40,2 23,7 2,6Vuonna Kokeet tehtiin suorakylvönä multavallammat vuonna 2011 kuin 2010. le liejusavimaalle (pH 5,9).

N-lannoitustaso 2010 Helmissä ja Heljässä esiintyi jälkikuTaurus 2 113 59 40,6 22,7 4,0 oli 41–45 kg/ha. Lajikkeet kylvettiin kaiskintaa, joka johtui ilmeisesti kesän 2010 Laser 2 3-kerranteisi114 54 43,3ja kuumuudesta 21,0 1,8niitä seutoina vierekkäin ja korjattiin kuivuudesta sekä na.

Lajikkeet pysyivät lakoutumatranneista 34,0 syyskuun sateista.

Korkein Kuitupellava Belinka pystyssä 1 81 76 29,0 13,1 öljyta kumpanakin vuonna. Lajikkeiden sadot pitoisuus oli Laser-lajikkeessa. Kuitupellaylittivät 2000 kg/ha lukuun ottamatta Bevalajike Belinkassa oli vähemmän öljyä ja linkaa vuonna 2010 ja Comtessia ja Heljää enemmän valkuaista kuin öljypellavalajikvuonna 2011. keissa. Sen lehtivihreäpitoisuus oli korkeSatoisimmat lajikkeet olivat Laser ja Tauampi kuin öljypellavalajikkeiden.

Lajiketyyppi Lajike

Öljypellava

Heljä,

Kokeiden lukumäärä

Siemensato kg/ha

Varren pituus cm

Öljypitoisuus g/100 g

Valkuaispitoisuus g/100 g

Lehtivihreäpitoisuus mg/kg

2

2145

62

40,1

24,8

7,6

mittari

Kuitupellava

100

Helmi

1

91

60

37,5

26,6

10,5

Comtess

2

102

45

40,5

24,1

5,0

Sunrise

2

110

56

40,2

23,7

2,6

Taurus

2

113

59

40,6

22,7

4,0

Laser

2

114

54

43,3

21,0

1,8

Belinka

1

81

76

34,0

29,0

13,1

Öljypellavalajikkeiden kaistoja maatilakokeessa Juha Järvihaaviston tilalla vuonna 2010.

Lajikkeista otettiin lyhdenäytteet, joita liotettiin pellolla. Lyhteet kuidutettiin laboratoriossa kuidutuskoneella MTT:n Ylistaron yksikössä. Kuidutustulos riippuu hyvin paljon liotusolosuhteista. Jos liotusolosuhteet ovat huonot ja liotus kestää liian pitkään saadaan tummunutta kuitua.

Pellavan kuidun väri riippuu paljon pellavan varren kehitysvaiheesta. Joskus se voi olla vihreää tai keltaista, sateessa tummuessaan hyvinkin tummaa tai lähes mustaa.

Sastamalan Seudun Yrityspalvelun johtaman hankkeen viljelyosion hoiti vuosina 2007–2011 Satafood Kehittämisyhdistys ry.

Hanke kuuluu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan.

Marketta Saastamoinen ja Ari Klemola, Satafood Kehittämisyhdistys ry Lisätiedot: marketta.saastamoinen@satafood.net

Saatavuus ja raha hidastavat lähiruuan marssia Teema kuntakeittiöihin

7

Kuntien lähiruokahankintojen suurin hidaste on lähituotteiden huono saatavuus. Toisaalta kuntien vaatimukset kustannustehokkuudesta ovat heikentäneet mahdollisuuksia hankkia lähiruokaa.

Johanna Leppänen

Pienet lähiruuantuottajat eivät pysty jalostamaan raaka-aineita kuntakeittiöiden käytettäväksi.

U

sein kunnissa katsotaan lähiruokaa liian suppeasti ja unohdetaan naapurikuntien tai oman maakunnan mahdollisuudet. Jos lähiruokaa halutaan,

Fakta Politiikkadialogi paikallisten hankintojen edistäjänä on MTT 2011 – 2013 toteuttama hanke, jonka tavoitteena on parantaa kuntatoimijoiden edellytyksiä tehdä lähiruokaa suosivia päätöksiä kuntien julkisissa hankinnoissa.

Hankkeessa on mukana seitsemän kuntaa, Kuhmo, Paltamo, Puolanka ja Sotkamo Kainuusta sekä Siikajoki, Pyhäjoki ja Tyrnävä Pohjois-Pohjanmaalta.

Hankkeessa järjestettiin politiikkadialogitilaisuus kussakin kohdekunnassa kevättalvella ja toiset tilaisuudet pidetään loppuvuoden 2012 aikana.

Ylimaakunnallista hanketta rahoittaa Kainuun ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta.

on aina mahdollista noudattaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n lähiruokamääritelmän periaatetta ja hankkia mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa.

Kuntien suhtautuminen lähiruokaan kävi ilmi MTT:n Politiikkadialogi paikallisten hankintojen edistäjänä -hankkeen järjestämissä kuntakohtaisissa tilaisuuksissa kevättalvella 2012. Tilaisuuksiin kutsuttiin kuntien luottamushenkilöitä, virkamiehiä ja tuottajien edustajia seitsemästä kunnasta.

Tuotteita ei tarjolla Dialogeihin osallistuneet eivät yllättäen nähneet rahaa suurena esteenä lähiruuan hankinnassa. Monessa kunnassa oli lupa ostaa lähiruokaa, vaikka se olisi hieman kalliimpaa. Eräässä kunnassa koettiin, että kaksinkertaisella budjetillakaan ei voitaisi hankkia enempää lähiruokaa, koska sitä ei ole saatavilla. Samanaikaisesti kunta kuitenkin hankki ulkomaisia marjoja niiden halvemman hinnan vuoksi.

Hankintarenkaiden muodostaminen ja elintarvikkeiden hankkiminen keskitetysti ovat vähentäneet kuntien työtaakkaa.

Kaikissa kohdekunnissa kuitenkin löytyi tyytymättömyyttä hankintarenkaiden toimintaan. Niiden tuotetarjontaan toivottiin enemmän lähituotteita, ja pienet tuottajat toivottiin huomioitavan paremmin tarjouskilpailuissa.

Kunnissa vaikutusmahdollisuuksia han-

kintarenkaiden toimintaan pidettiin puutteellisina. Hankintarenkaat ovat olemassa kuntia varten, ja toimintaan tyytymättömien kuntien pitäisi aktiivisesti pyrkiä saamaan aikaan muutosta.

Tehokkuusvaatimukset esteenä Hankinnan ongelmaksi koituu usein lähituotteiden alhainen jalostusaste, vaikka tuotantoa olisi lähellä. Pienellä henkilöstöllä toimivat kuntakeittiöt haluavat tuotteet esikäsiteltyinä. Ruuan hinta on kilpailutettu mahdollisimman alhaiseksi keskittämällä ostot hankintarenkaisiin. Kuntien keittiöresurssit on puristettu minimiinsä, jotta voidaan tehokkaasti ja edullisesti valmistaa ruokaa esivalmistelluista aineksista.

Kuntakeittiöiden aika ja resurssit eivät riitä raaka-aineiden esikäsittelyyn. Monilla pientuottajilla ei ole mahdollisuutta jalostaa itse tuotteitaan, eivätkä he voi edes tarjota niitä keskuskeittiöille.

Kustannustehokkuutta tavoiteltaessa on heikennetty lähiruuan hankintamahdollisuuksia. Kysymys on siis lopulta kuitenkin rahasta.

Hyötyä lähialueelle Julkiseen ruokapalveluun käytetty raha on kuntien budjetista vain 2-4 prosenttia, josta elintarvikkeiden osuus on noin kolmannes.

Kovin merkittävistä summista ei siis puhuta. Lähihankintoja tekemällä raha jää kiertämään omaan aluetalouteen.

Kunnissa tulisikin pohtia, nähdäänkö ruokapalveluun käytettävä raha vain kustannuksena vai investointina kuntalaisten ja oman alueen hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Lähiruuan suosiminen on arvovalinta, joka kuntien hankinnoissa edellyttää poliittisten päättäjien, ruokapalvelujen sekä tuottajien ja jalostajien yhteistä tahtoa.

Silja Puoskari, MTT Lisätietoja: silja.puoskari@mtt.fi Puh. 040 847 3994

Fakta Miten kunta voi edistää lähiruuan käyttöä?

Lähiruuan suosimisesta kirjaus kuntastrategiaan.

Ruokalistasuunnittelu lähituotteita hyödyntäen.

Suorat hankinnat hankintarenkaan ohi, kun tarjontaa on.

Hankintarenkaan ohjeistaminen tarvittaessa.

8 mielipide

Tiina Mäkinen

Teema Helmi Risku-Norja, MTT

Paikalliset tuotteet kiinnostavat venäläismatkailijoita. Mikkelissä sijaitseva Heikkilän yrttitila tuottaa mausteyrttejä ja teesekoituksia omista raaka-aineista.

Venäläismatkailijat haluavat lähiruokaa Halpa ruoka tulee kunnille kalliiksi Kuntien talous tuntuu olevan näinä päivinä tiukoilla. Silti jokaiseen koulupäivään kuuluu oppilaille maksuton lämmin ateria. Joissakin kunnissa kouluruoan kauaskantoiset vaikutukset on oivallettu. Esimerkiksi Kiuruvedellä kunnallinen ruokahuolto nähdään sekä lasten hyvinvoinnin että oman alueen toimeentulon turvaajana, ja lähi- ja luomuruoan käytön edistäminen on kirjattu kaupungin toimintastrategiaan. Menekin jatkuvuus on taattu, ja alueelle on muodostunut monipuolista ruoka-alan yrittäjyyttä.

Toista ääripäätäkin edustavia esimerkkejä on, kun lakisääteiset kunnalliset ruokapalvelut on kilpailutettu pelkästään hinnan perusteella. Valituksia on tullut muun muassa pääkaupunkiseudulla, missä ruokapalvelut on ulkoistettu: ongelmia on ollut sekä kouluruoan laadussa että sen riittävyydessä ja jopa hygienian tasossa. Kauhuskenaariossa äärimmilleen viety rationalisointi ja lyhytnäköinen kustannustehokkuus johtavat vähitellen siihen, että ruoka-annokset ovat pitkälle prosessoituja eineksiä, jotka voidaan muumioida pilaantumattomiksi ja tuottaa vaikka toisella puolen maapalloa.

Ammattitaitoisten ihmisten työ typistyy valmiitten annosten lämmittämiseksi.

Se on turhauttavaa, eikä se lisää työn arvostusta asiakkaiden eikä työntekijöiden itsensäkään silmissä.

Ruoan laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Halvallakin tuotettu annos voidaan koostaa ravitsemussuositusten mukaiseksi, mutta jos siitä jää maku jonnekin matkan varrelle, menekki ei ole kovin hyvä. Tarkoin lasketut kalorit jäävät hyödyntämättä, kun koululaiset siirtyvät pikaruokaloitten ja makeiskioskien asiakkaiksi. Siitä aiheutuu vahinkoa paitsi koululaisille itselleen, myös kotimaisille ruoantuottajille ja kuntien taloudelle.

Hyvin ei voi ympäristökään, jos ruokaa tuotetaan poisviskattavaksi, ja energian raaka-aineena tällainen biojäte on järjettömän kallista.

Kovin mittavia säästöjä ei edes saada aikaan tinkimällä ruoan laadusta, sillä raaka-ainekustannukset ovat jo nyt reilusti alle euron annosta kohti. Se vähä mikä saadaan tiristettyä ruokapalveluista, menetetään moninkertaisesti kasvavi-

na terveydenhuollon kustannuksina. Ylipaino on jo vakava ongelma Suomessa, ja se altistaa monille muille sairauksille, jotka kuormittavat kansantaloutta sekä hoitokustannuksina että menetettyinä työvuosina. Päälle tulevat sairastuneiden henkilökohtaiset kärsimykset, joita ei voi rahassa mitata.

Se vähä mikä saadaan tiristettyä ruokapalveluista, menetetään moninkertaisesti kasvavina terveydenhuollon kustannuksina.

Huolestuttavaa on, että epäterveellisistä ruokailutottumuksista aiheutuvia ongelmia esiintyy yhä nuoremmilla.

Käsissä on iso aikapommi, sillä terveysvaikutukset näkyvät viiveellä. Meilläkin tehdään lääketieteellisin perustein tuhatkunta lihavuusleikkausta vuosittain.

Tarve olisi ainakin kuusinkertainen. Jokainen leikkaus maksaa noin 10 000 euroa.

Summa maksaa THL:n laskelmien mukaan itsensä takaisin vähentyneinä terveydenhoitokustannuksina seitsemässä vuodessa. Jo syntyneitten ongelmien korjaaminen jälkikäteen on paljon hankalampaa kuin niiden synnyn ehkäiseminen. Kustannustehokkaampaa olisi siis varata riittävästi resursseja ennaltaehkäisevään kansanterveystyöhön laadukkaan ruokatarjonnan muodossa.

Virkamiehillä on paljon valtaa, ja se on heille annettu olettaen, että he osaavat punnita hyötyjä ja haittoja – muitakin kuin taloudellisia – budjettivuotta pitemmällä tähtäimellä. Ympäristö-, ruoka- ja terveyspoliittisten tavoitteiden sovittaminen edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä ja poliittista tahtoa. Harvaan asutussa pitkien välimatkojen maassa järkevää olisi tukeutua paikallisiin resursseihin ja etsiä ratkaisut konkreettisessa tilanteessa konkreettisiin ongelmiin kuuntelemalla herkällä korvalla käytännön toimijoiden ääntä.

V

enäläiset pitävät suomalaista ruokaa erittäin laadukkaana. Ruualla on suuri merkitys osana lomanviettoa, ja elintarvikkeita ostetaan myös kotiin viemisiksi. Toisaalta suomalainen keittiö tunnetaan huonosti eivätkä paikalliset elintarvikkeet erotu muista. Valtaosa matkailijoista ei tiedä, että suomalaisissa kaupoissa on tarjolla sertifioituja luomuelintarvikkeita.

Etelä-Savossa matkailevien venäläisten käsityksiä suomalaista ruuasta ja mahdollisuuksia markkinoida paikallisia elintarvikkeita ja ruokapalveluja tälle ryhmälle nykyistä paremmin tutkittiin FoodRushankkeessa.

Tutkimuksen mukaan venäläismatkailijat tuntevat Hyvää Suomesta -joutsenlipun hyvin. Merkki yhdistetään suomalaisuuteen ja korkeaan laatuun. Sen sijaan paikallisten elintarvikkeiden tunnistaminen on vaikeaa. Sama koskee luomuelintarvikkeita, sillä luomumerkinnät eivät ole venäläiskuluttajille tuttuja.

Tuotetietoa kaivataan venäjäksi Venäläismatkailijat yhdistävät ruuan paikallisuuden lyhyisiin kuljetusmatkoihin ja ruuan tuoreuteen, mutta suomalaisen ja paikallisen ruuan ero on hämärtynyt. Enemmistö venäläismatkailijoista olisi kiinnostunut ostamaan paikallisia elintarvikkeita nykyistä enemmän, jos he tunnistaisivat ne.

Elintarvikkeisiin kaivataan lisää tuotetietoa venäjäksi. Paikallisia tuotteita tulisi olla tarjolla marketeissa, sillä vaikka venäläiset käyttävät paljon toreja kotimaassaan, Suomessa torimyynti on vierasta. Vain harva on kiinnostunut ostamaan elintarvikkeita suoraan tuottajilta.

Ravintolaruualta toivotaan yksinkertaisuutta ja luonnollisuutta. Haastatellut matkailijat pitivät eteläsavolaisten ruokapalvelujen puutteena sitä, että suomalaista keittiötä ja kotiruokaa ei markkinoida. Ravintolapalveluita, mukaan luettuna hotelliaamiaiset, käyttäneillä matkailijoilla ei ollut käsitystä, mistä heille tarjotut raaka-aineet olivat peräisin tai oliko tarjolla luomuelintarvikkeita.

Mahdollisuus tutustua suomalaiseen keittiöön houkuttelisi hyödyntämään paikallisia palveluita.

Lähiruuan lisäarvoa hyödynnetään vähän Venäläiset ovat Etelä-Savossa ja koko ItäSuomessa selvästi merkittävin ulkomainen matkailijaryhmä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lähiruuan potentiaalista lisäarvoa hyödynnetään tällä hetkellä varsin vaillinaisesti alueen ruokaketjussa.

Venäläismatkailijoiden osoittama suu-

ri arvostus suomalaista ruokaa kohtaan ja positiiviset käsitykset lähiruuasta tukevat ajatusta paikallisen ruuan kaupallisesta potentiaalista.

Johanna Logrén MTT, Marjo SärkkäTirkkonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Sinikka Mynttinen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Teija Rautiainen Mikkelin ammattikorkeakoulu Lisätietoja: marjo.sarkka-tirkkonen@helsinki.fi Puh. +358 44 5906849

Fakta Etelä-Savon alueella tehdyn, Tekesin Sapuska-ohjelmaan kuuluvan tutkimuksen ovat toteuttaneet Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, MTT Mikkeli, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Mikkelin ammattikorkeakoulu. Lisäksi mukana on ollut joukko elintarvike- ja matkailualan yrityksiä.

Tutkimuksessa on tehty Etelä-Savossa matkailleiden venäläisten syvähaastatteluja, kerätty kyselylomakeaineisto (N=122) ruokakaupoissa asioineilta venäläisiltä ja järjestetty venäläisille mökkilomailijoille kuluttajatesti, jossa maistatettiin paikallisia elintarvikkeita (N=86). Lisäksi on haastateltu mukana olevien yritysten edustajia.

FoodRus-hanke jatkuu helmikuun 2013 loppuun. Syksyn kuluessa kehitetään ruokapalvelu- ja markkinointikonsepteja ja tehdään toinen kuluttajatesti vuodenvaihteen matkailusesongin aikana.

9

Prosessoitujen kasvisten laatu pysyy hyvänä, jos jatkojalostusyritysten hygienia on kunnossa. Kuluttajan vastuulla on käyttää kasvikset tuoreena.

Puhdas prosessi takaa turvallisen tuotteen

Kuluttajat haluavat helppoa ruuanlaittoa ja esikäsiteltyjä raaka-aineita. Kasvisten jatkojalostus on haaste kasviksia tuottavalle yritykselle, sillä vaatimukset prosessoidulle tuotteelle, tuotantotiloille ja prosessihygienialle ovat korkeat.

K

asviksia käsitellään yhä useammin valmiiksi raasteiksi, viipaleiksi ja salaattisilpuksi. Kasvisten käyttöä tulee edelleen lisätä, joten on tärkeää tuottaa kuluttajien haluamia tuotteita.

Tuorekasviksia jatkojalostetaan erilaisissa ja erikokoisissa yrityksissä. Ongelmia voi aiheutua, jos tuotteessa esiintyy haitallisia mikrobeja. Kuluttajan vastuulla on käyttää tuotteet tuoreena.

Turvallisia lopputuotteita Tuorevihannesten hygienia -hankkeen viljelytutkimuksella pyrittiin parantamaan varastoitavan porkkanan säilyvyyttä. Hankkeessa kehitettiin testimenetelmää porkkanan pahimman varastotaudin, porkkananmustamädän, määrän arvioimiseksi maassa. Lisäksi testattiin kalsium- ja kaliumlannoituksen vaikutuksia porkkanan säilyvyyteen.

Porkkanamustamätätestillä voitiin osoittaa peltomaissa esiintyvä mustamätä sekä sen esiintymisen vaihtelu peltolohkojen välillä. Porkkanan korkeampi kalsiumpitoisuus paransi sadon varastosäilyvyyttä, mutta näyttäisi, että porkkanan kaliumpitoisuuden noustessa sen säilyvyys heikkeni.

Prosessien puhtaus on tärkeää Jatkojalostusyritysten pintahygieniatasoa

selvitettiin hygieniakartoituksilla. Tavoitteena oli hygieniatason parantaminen, kriittisten pisteiden tunnistaminen ja turvallisemman lopputuotteen aikaansaaminen.

Kartoitusten yhteydessä selvitettiin myös raaka-aineen, tuotteen sekä prosessivesien hygieenistä laatua.

Tulosten perusteella erityisesti laitteiden ja kuljettimien puhdistusta pitää tehostaa ja omavalvontaa tehdä säännöllisesti. Kartoitukset osoittivat, että tuotantolaitosten kokonaishygieniataso oli kohentunut hankkeen aikana.

Yrityksissä oli tehty erilaisia toimenpiteitä hygienian parantamiseksi, esimerkiksi kuluneita pintoja oli vaihdettu uusiin ja puhdistusta oli parannettu. Hankkeessa julkaistiin puhtausopas tuorevihannesten tuotantolaitoksille.

Yersinia ja ne muut mikrobit Hankkeessa tutkittujen prosessoitujen kasvistuotteiden laatu oli hyvä. Pestyn ja silputun jäävuorisalaatin kokonaismikrobimäärä oli vähän korkeampi kuin porkkanassa.

Koliformisten bakteerien, enterobakteerien ja hiivojen määrä kasvoi hieman prosessoinnin aikana.

Hiivojen määrä oli alhaisin pestyssä porkkanassa ja korkein porkkanaraasteessa.

E. coli -bakteeria ei todettu raaka-aineesta

eikä tuotteista.

Suomessa on viime vuosina todettu kasvisvälitteisiä Yersinia-vatsatautiepidemioita.

Hankkeessa tutkituista kasvistuotteista ei löydetty tautia aiheuttavaa Yersinia-mikrobia. Yersinia pseudotuberculosista ei todettu, mutta Y. enterocoliticaa todettiin porkkanasta yleisesti.

Marja Lehto, Risto Kuisma, Hanna-Riitta Kymäläinen, Tuija-Liina Laamanen, Maarit Mäki Lisätietoja marja.lehto@mtt.fi Puh. 040 354 8894

Fakta Tuorevihannesten hygienia – TUOVI -hanke toteutettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen yhteistyönä 2009 – 2012. Tavoitteena oli tuorevihannesten, erityisesti porkkanan ja salaatin viljely- ja tuotantoprosessien kehittäminen koko tuotantoketjussa. Hanketta rahoittivat Varsinais-Suomen ELY-keskus ja yritykset.

Hankkeen loppuraportti ja Porkkananmustamätätestin työohje ovat MTT:n ja Helsingin yliopiston nettisivuilla. Puhtausopas tuorevihannesten tuotantolaitoksille on osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/28072.

Työtä jatketaan Tuorekasvisten turvallisuuden parantaminen - TuoPro -hankkeessa, jonka toteutettavat MTT, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Maataloustieteiden laitos, Mikkelin ammattikorkeakoulu sekä ProAgria. Lisäksi hankkeessa tehdään yhteistyötä yritysten sekä viranomaisten kanssa. Rahoittaja on Hämeen ELY-keskus, ja se toteutetaan valtakunnallisena kehittämishankkeena vuosina 2012–2014.

10 Kuvat: KIMMO HAIMI

Alkossa on hyllyjä eri maiden viineille, mutta missään ei lue: suomalaisia viinejä, Mikko Hasu murehtii. Heilassa niitä on hyllykaupalla, kuten myös aidoista marjoista valmistettuja limsoja, siidereitä, likööreitä sekä pienpanimoiden oluita ja sahtia.

Suomalaisten marjaviinien suosio ei riitä korvaamaan perinteisiä rypäleviinejä Suomalaiset marjaviinit, siiderit ja limsat ovat lähijuomaa. Puhtaista raaka-aineista tehdyt pienyrittäjien tuotteet ovat taloudellinen mahdollisuus, mutta heikosti hyödynnetty Suomessa. Merten ja mantereiden takaa tulevat juomat vetävät silti pidemmän korren suomalaisilta lähijuomilta.

HEINOLA

Suomalaisten marjaviinien suosio on noussut siitä lähtien kun viinitilat saivat oikeuden valmistaa tilaviinejä 1995. Vielä niistä ei kuitenkaan ole vastaamaan muualla maailmassa tuotetuille rypäleviineille, Titta Pihamaa toteaa.

Pihamaa on yksi lähiruokatori Heilan omistajista ja Asikkalan Kalkkisissa sijaitsevan Viini-Pihamaan emäntä.

Viini-Heilan viinit ovat valmistettu Pihamaan tilan raaka-aineista. Viinit, siiderit ja limsat valmistetaan Heilassa olevissa tuotantotiloissa ja myydään siellä eteenpäin.

Ei kopioita vaan omia makuja – Ei ole järkeä alkaa kilpailla rypäleviinien valmistuksessa ranskalaisten kanssa, jotka ovat tehneet viinejä tuhansia vuosia, Pihamaa pohtii. Hänen mielestään se ei ole kannattavaa, vaikka rypäleviinejäkin voidaan Suomessa valmistaa.

Samaa mieltä on Viini-Heilan viinimestari Mikko Hasu.

– Meidän kannattaa tehdä suomalaisia makuja. Ranskalaisten viinien makuja ei kannata kopioida. Suomessa on niin montaa eri marjaa ja hedelmää, joista saadaan hyvin erilaisia makuyhdistelmiä.

Suomalaisten suhtautumisessa on vielä Hasun ja Pihamaan mukaan paljon tehtävää. Kummankin mielestä asenteet estävät marjaviinien käytön lisääntymistä.

Jotta ihmiset alkaisivat käyttää marjaviinejä, tarvittaisiin kulttuurimuutos. Suomi ei vielä ole viinimaa, vaikka viini on tullut moneen ruokapöytään.

Markkinoinnille asetettu esteitä Suomalaisten marjaviinien osuus viinimarkkinoista on vain yksi prosentti. Asenteiden lisäksi esteenä on tiukka alkoholilainsäädäntö. Tilaviinejä saa myydä vain tuotantotilojen välittömässä läheisyydessä. Laajempi

myynti jää sen varaan, että Alko ottaa niitä valikoimaansa.

– Alkosta löytyy monien maiden viinejä, mutta mistään ei löydy hyllyä, jossa lukisi: suomalaiset viinit, Hasu kritisoi.

Jos marjaviinien osuutta viinien kokonaiskulutuksesta pystyttäisiin kasvattamaan, se voisi luoda uusia työpaikkoja.

Toinen este on, että toimitusmyynti vähittäisasiakkaille on kiellettyä.

– Monet ihmiset kysyvät, voitteko lähettää viiniä. Se avaisi uusia ovia ja nostaisi toimintakykyä yrityksissä, Hasu jatkaa.

Viinitilan sijainti vaikuttaa menestykseen – Harva on valmis ajamaan 200 kilometrin päähän siksi, että haluaa suomalaista marjaviiniä. Onneksi heitäkin on, Pihamaa toteaa.

Viinitilan menestys riippuu sijainnista.

Jos tila sijaitsee 20 kilometriä päätiestä, joudutaan tilalla ponnistelemaan paljon asiak-

kaiden saamiseksi.

Pelkällä viinin tuotannolla eivät tilat ainakaan vielä pärjää.

– Lisäksi pitää olla maatilamatkailua, toteaa Pihamaa.

Suomalaiset keittiömestarit ovat Hasun mukaan edistäneet marjaviinien menekkiä. Helsingin ydinkeskustan ravintolat ovat nostaneet suomalaisten marjaviinien profiilia. Hasu kuitenkin arvioi, etteivät marjaviinit ole korvanneet kyseisissä ravintoloissa rypäleviinejä vaan tulleet niiden ohelle.

Pihamaan mukaan monet ulkomaalaiset ryhmät haluavat nauttia illallisen yhteydessä nimenomaan suomalaisia marjaviinejä, mutta suomalaiset isännät haluavat tarjota perinteisiä rypäleviinejä.

Viiniä puhtaista raaka-aineista Viinin raaka-aineita ei tuoteta väkisin. Keinovaloa ei Pihamaan tilalla käytetä. Raaka-aineet saadaan metsästä ja pellosta. Jos

11 marjoja tai hedelmiä tuotettaisiin tehokkaammin, ympäristöarvot menisivät Pihamaan mukaan sekaisin.

Ympäristösaasteet ovat Keski-Euroopassa eri luokkaa kuin Suomessa. Pihamaa arvioikin, että suomalainen tehotuotettu mansikka voi olla puhtaampi kuin keskieurooppalainen luomumansikka. Luomu ei ole samanlainen joka maassa, eikä se aina takaa puhtautta.

– Suomessa talvi tappaa enemmän ötököitä ja tauteja kuin Euroopassa, ja siksi suomalaiset viinit ovat puhtaampia. Miten

se saadaan suuren asiakaskunnan päähän, siinäpä on hyvä kysymys, Pihamaa lisää.

Suomalaisen marjaviinien puhtautta on vaikea markkinoida, koska alkoholituotteiden markkinointi on yleisesti vaikeaa. Hasun mukaan kaikki Suomen 30 viinitilaa tekevät yhdessä töitä suomalaisen marjaviinin eteen, koska yksittäisen tilan on vaikea saada yksin mitään aikaiseksi.

Limsan maku oikeista marjoista Heilassa myydään myös Pihamaan siidereitä

ja limsoja. Hasun mukaan suomalaiset siiderit on otettu hyvin vastaan. Suomalaisten makumaailma on kehittynyt kohti aidompia makuja. Suomalaiset siiderit hyötyvät myös pienpanimoteollisuuden menestymisestä.

Limsat on valmistettu oikeista marjoista.

Siksi makukin on erilainen peruslimsoihin verrattuna.

– Mansikkalimsa maistuu mansikalle ja mustaherukka mustaherukalle eikä esanssille, toteaa Hasu.

Pihamaan tilan limsat eivät sisällä säilön-

täaineita. Siksi ne eivät säily yhtä pitkään kuin muut limsat. Limsoja tuotetaan niin paljon kuin myydään. Kysyntä on kasvanut, mutta sillä ei vielä elantoa yksikään tila voi pelkästään saada.

Lähiruokainnostukseen sopii hyvin myös puhtaiden suomalaisten lähijuomien suosiminen. Siiderien ja limsojen osalta tulevaisuus on varmasti valoisampi. Sen sijaan jotta suomalaiset käyttäisivät marjaviinejä rypäleviinien sijaa, tarvitaan suuri muutos.

Elina Helmanen

”Rahan pitää kiertää paikallisesti” Heinolassa sijaitsevan lähiruokatori Heilan omistajat Eila Eerola ja Titta Pihamaa ovat lähiruuan lähettiläitä. Heilassa kaikki on lähiruokaa, vaikka lähiruuan määritelmä ei ole tarkka. Lähes kaikki tuotteet ovat peräisin alle 100 kilometrin säteeltä.

Eerola ja Pihamaa tunnustavat olevansa todella fanaattisia lähiruuan ystäviä. He haluavat tarjota toisenlaisen vaihtoehdon.

– Kansanterveyden ja ruuan suhteesta voidaan puhua vaikka kuinka paljon. Ei se määrä vaan se laatu. Ei mässäillä ihan mitä vain, Pihamaa muistuttaa.

Ruuan maun ja laadun pitää olla kohdallaan.

Lähiruokaa ja lähipalveluja Naiset eivät ole ainoastaan lähiruuan kannattajia vaan myös lähipalveluiden. He kannattavat suomalaisuutta ja veroäyrien kierrättämistä Suomessa. Sillä turvattaisiin työpaikkoja ja tuettaisiin suomalaisia yrittäjiä.

Mieluiten Heilan omistajat haluaisivat rahan kiertävän nimenomaan Heinolan alueella.

– Nuorille voisi esittää kysymyksen, että onko kenenkään äiti tai kummisetä esimerkiksi Tukholmassa töissä, kun ulkomaille suunnataan ostoksille. Tuskinpa, Pihamaa sanoo.

Oman alueen hyvinvointia pitää tukea kaikin tavoin.

Lähiruuassa arvot kohdallaan Ympäristöalan asiantuntijoiksi naiset eivät tunnustaudu, vaikka pitävät ympäristön huomioimista tärkeänä.

– Me kannatamme suomalaisuutta ja etenkin paikallisuutta, Eerola painottaa.

– Meillä tehdään asiat pienessä mittakaavassa. Voihan sitä miettiä, kumpi rasittaa ympäristöä enemmän: Puolasta meren yli tuotu massatuote vai täällä paikallisen pienyrittäjän tuote? Pihamaa pohtii.

Kotimainen tuote viestii kotimaisista raaka-aineista ja työstä. Pihamaan mielestä tuotteiden taustalla olevat asiat pitää ottaa paremmin huomioon.

Hänen lapsensa ovat osanneet katsoa jo 2–3-vuotiaina, löytyykö tuotteesta Joutsenmerkki.

Lähiruuan valikoima kauden ja sään mukaan Heilassa arvot ovat naisten mielestä kohdallaan.

– Pitäisi miettiä, missä niitä valintoja tehdään ja miten jokainen ostopäätöksensä tekee.

– Meidän tuotteet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Esimerkiksi suomalaista maissia ei vielä keväällä voi saada, Eerola muistuttaa.

Heilan tuotevalikoima on riippuvainen myös säästä. Huono sato vaikuttaa valikoi-

Suomalaisuus, paikallisuus ja ympäristön huomioon ottaminen ovat tärkeitä lähiruokatori Heilan toiminnassa, torin toinen omistaja Eila Eerola sanoo.

soijan suomalaisilla hampun siemenillä tai hamppuöljyllä, ettei soijaa tarvitsisi tuoda toiselta puolelta maapalloa.

Lähiruokatori Heilassa on myytävänä viinien ja limsojen lisäksi monenmoista lähiruokaa.

maan. Jos jotain ei ole saatavilla, niin sitten tarjolla on jotain muuta, Eerola muistuttaa.

Pakolla tuotteita ei pidetä valikoimassa, jos niitä ei ole saatavilla.

Naisten mielestä myös osan muualta tuotavista tuotteista voisi hyvinkin korvata.

Moni kasvissyöjä voisi esimerkiksi korvata

Ruuan alkuperä otettava huomioon Pihamaan mukaan ruuan arvostamisessa ollaan menossa hyvään suuntaan. Alkuperä kiinnostaa yhä enemmän kuluttajia.

Vaikka alkuperästä kiinnostaa, osa kuluttajista ei silti tiedä, mistä ruoka tulee.

Pihamaa kaipaa pientä herätystä, joka saisi ihmiset ajattelemaan ruuan alkuperää enemmän.

– Salaa toivon, että sattuisi ruokakriisi, jotta tiedettäisiin mitä suomessa voidaan tuottaa ja mitä se maksaa. Lehmä ei lypsä ilmaiseksi 14–15 vuotta. Sen on syötävä ja päästävä kävelylle. Suomessa tuottaminen maksaa enemmän ja siten myös ruoka, Pihamaa painottaa.

Suurimmalle osalle tuotteiden hiilijalanjälki on samantekevää. Se ei ohjaa Pihamaan mukaan ihmisten ostopäätöksiä kuin pienen ryhmän osalta.

– Suomalaiset heräävät eläinten hyvinvoinnin epäkohtiin tai jos peltoon levitetään 18 kertaa kasvinsuojeluaineita.

Heilassa tuottaja määrää hinnan Tuottajat saavat itse määritellä tuotteidensa

hinnan Heilassa. Se on reilua. Keskusliikkeiden valta on naisten mielestä liian suuri.

Tuottajahintoja ei voida asettaa useita kuukausia ennakkoon ennen kuin edes tiedetään, millainen sato on tulossa.

Heilan viinimestari Mikko Hasu pitää järjestelmää reiluna kaikille. ”Tuottajat saavat itse määrittää ulosmyyntihintansa. Se pitää Suomen pyörimässä ja pienyrittäjät elinvoimaisina, koska tukkukaupan provisio jää pois välistä. Yrittäjille se on parempi vaihtoehto.”

ELINA HELMANEN

Lähiruokatori Heila Heila perustettiin vuoden 2008 toukokuussa Heinolaan.

Melkein kaikki tuotteet ovat alle 100 kilometrin säteeltä.

Viini-Heila tuottaa marjaviinejä ja siidereitä sekä limonadeja ja liköörejä.

12 Uudet hankkeet ROHDOS- JA MAUSTEKASVIVILJELY on Suomessa verrattain uusi

tuotantosuunta, joka on kehittynyt merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Erityisesti yrttien jatkojalostuksessa ja markkinoinnissa kaivataan lisää osaamista.

Pietarissa ja Leningradin alueella tuotetaan puolestaan runsaasti kasvipohjaisia rohdos- ja lääkevalmisteita. Niiden kysyntä on suurta, mutta maan raaka-ainetuotanto on tyrehtynyt lähes täysin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Molemmissa maissa on tarvetta kotimaisen yrttituotannon kehittämiselle ja toiminnan kaupallistamiselle.

Yhtenä edellytyksenä on nykyaikainen, uusimpia tutkimustuloksia ja käytännön viljelykokemuksia hyödyntävä opetusmateriaali pohjoisiin oloihin. Lisäksi tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä koulutuksen, neuvonnan, tutkimuksen ja liike-elämän välillä niin alkutuotannon kuin jalostuksen puolella.

MTT Mikkelin koordinoimassa SPECICROP-hankkeessa (Special crop education for economic development in North-West Russia and SouthEast Finland) edistetään erikoiskasvien ammattiviljelyä, tuotteiden kaupallistamista, prosessointia ja vähittäismyyntiä Kaakkois-Suomen ja Luoteis-Venäjän alueella.

Yrttien lisäksi paneudutaan marja- ja hedelmätuotannon kehittämiseen.

Alan osaamisen parantamiseksi hankkeessa tuotetaan opetusmateriaaleja ammattiopistojen ja viljelijöiden käyttöön, koulutetaan opetushenkilökuntaa ja perustetaan opetustarhoja molemmissa maissa.

Erikoiskasvituotannon kaupallistamista tuetaan tutkimalla uusia lupaavia raaka-aineita ja kehittämällä niiden prosessointiteknologioita suomalais-venäläisenä yhteistyönä.

Tavoitteena on lisäksi tuoda lupaavia venäläisiä hedelmä- ja marjalajikkeita viljelijöiden tietoisuuteen ja koeviljelyyn Suomessa. Venäläisten lajikkeiden etuna on usein erittäin hyvä talvenkestävyys ja esimerkiksi omenan kohdalla rupi-immuniteetti.

SPECICROP-hankkeen partnereita ovat Begunitsyn maatalousteknologian ammattiopisto, Etelä-Savon ammattiopiston Otavan koulutila, Lugan puutarhakasvien lajiketestausasema, Pietarin Farmasiainstituutti sekä Euro-Rahoitus Oy. Hanke toteutetaan vuosina 2012 2014 ja sitä rahoittaa Kaakkois-Suomi - Venäjä ENPI CBC 2007 - 2013 -ohjelma.

Johanna Logrén ja Sanna Kauppinen MTT Lisätietoja: sanna.kauppinen@mtt.fi Puh. 040 183 4845

Nurmet ovat samoilla lohkoilla lähes vuodesta toiseen

Noin 42 prosenttia Suomen maatalousmaasta on nurmipeitteistä, ja nurmea on peltoalasta yli 950 000 hehtaaria.

Nurmen tehokas hyödyntäminen viljelykierrossa voisi helpottaa esimerkiksi syysviljan perustamista Etelä-Suomessa.

N

Oiva Niemel äinen

urmet ovat samoilla lohkoilla vuodesta toiseen. Nautakarjatilojen lohkoilla nurmea on lähes yhtäjaksoisesti. Myös hoidetut, viljelemättömät peltolohkot pysyvät enimmäkseen samoilla lohkoilla.

MTT:n tutkimuksessa selvitettiin tuotantonurmien suojavilja-alan määrää ja nurmen esikasveja sekä sitä, mitä viljeltiin tuotantonurmen jälkeen. Tutkimuksessa tarkasteltiin lohkoja, joilla oli tuotantonurmea vuonna 2011 ja muuta kasvustoa vuonna 2010. Tilastoissa ensimmäistä vuotta tuotantonurmena olevaa alaa oli kaikkiaan 118 900 hehtaaria.

Vuosittaiset nurmien viljelyalat selviävät maataloustilastoista. Tilastot eivät kerro, millä lohkoilla ja kuinka kauan nurmikasvustot ovat viljelyksessä. Myöskään perustettujen ensimmäisen vuoden nurmien määrästä ei ole tietoa. Maatalousviraston peltolohkorekisteristä selvisi kuitenkin joitakin nurmenviljelyn piirteitä.

Rehuohra tuotantonurmen esikasvina Tuotantonurmilla tarkoitetaan selkeästi nurmirehun tuotantoon tähtääviä käyttömuotoja: säilörehu-, heinä- ja laidunnurmia sekä siemennurmia. Hoidettuja ja viljelemättömiä peltoja eli hvp-nurmia ovat luonnonhoitopellot ja viherkesanto.

Tuotantonurmen yleisimmät esikasvit olivat rehuohra (32,6 prosenttia) ja kaura (24,6). Vuonna 2010 esikasvit olivat olleet suojaviljana. Erilaisia nurmimuotoja, esimerkiksi viherlannoitusnurmea tai yksivuotista rehunurmea, oli esikasveina 22 prosentilla tuotantonurmesta. Suojaviljaa, mukaan lukien rypsi, herne ja härkäpapu, kasvoi noin 80 000 hehtaarilla.

Vuonna 2010 tuotantonurmea lopetettiin 101 070 hehtaaria. Vuonna 2011 rehuohra (30,5 prosenttia) ja kaura (27,7) olivat yleisimmät kasvit tuotantonurmen jälkeen. Tuotantonurmialasta 16 prosentilla viljeltiin muuta nurmea, mutta lohko palasi hyvin nopeasti takaisin tuotantonurmeksi.

Vuonna 2011 ensimmäistä vuotta hvpnurmi-ohjelmassa oli yhteensä 27 450 hehtaaria. Lähes puolella (47,4 prosenttia)

100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

Varsinais-Suomi Pohjois-Savo

Hyvin perustunut apilakasvusto kurkottaa valoon suojaviljan korjuun jälkeen Jokioisissa.

Apila on perustettu siemennurmeksi. Syksyllä 2010 oli lähes 90 000 hehtaaria suojakasviin perustettuja tuotantonurmia, ja lähes 10 000 hehtaaria suojakasviin perustettuja hoitamattomia ja viljeltyjä peltonurmia.

luonnonnurmista oli esikasveina erilaisia nurmiluokkia, yleisimpinä rehunurmi (36,5 prosenttia), rehuohra (12,4) ja kaura (10,7).

Vuonna 2011 lopetettiin 39 500 hehtaaria hvp-nurmialaa. Rehunurmina niistä jatkoi neljännes. Hvp-nurmea oli kauran esikasvina 20,8 prosenttia ja rehuohran 13,5 prosenttia.

viljan viljelyssä. Jos vaikutukset ovat myönteisiä ja typpilannoitteiden hinnat jatkavat nousuaan, palkokasvinurmien tehokkaampi hyödyntäminen viljelykierossa voisi olla perustelua.

Hvp-nurmet harvoin syysviljojen esikasvina Syysviljoille kylvettiin kaksi prosenttia lopetetusta hvp-alasta. Määrä oli yllätys, sillä hvp-nurmi voitaisiin lopettaa syysviljojen perustamisen kannalta sopivaan aikaan. Todennäköisesti glyfosaatin käyttökielto hvpnurmien lopettamisessa rajoittaa syysviljojen perustamista niiden jälkeen.

Nurmien vaikutusta maan rakenteeseen ja niiden esikasvivaikutusta voitaisiin mahdollisesti hyödyntää paremmin. MTT mittaa vuonna 2013 esikasvinurmen vaikutusta

Lisätiedot: oiva.niemelainen@mtt.fi Puh. 029 531 7547

3 vuotta 2 vuotta 1 vuosi

Lappi

Koko maa

Nautakarjatilojen tuotantonurmilohko palaa varsin joutuisista takaisin nurmikäyttöön. Kuvio osoittaa kuinka monta välivuotta tuotantonurmilohkolla oli muuta viljelyä ennen kuin lohko oli uudelleen nurmikäytössä. Yksi välivuosi tarkoittaa käytännössä, että uusi nurmi oli perustettu suojaviljaan heti nurmen lopettamisen jälkeen.

Oiva Niemeläinen, Lauri Jauhiainen ja Marjo Keskitalo, MTT

Fakta Tarkastelussa käytettiin Maatalousviraston lohkotietoaineistoa vuodesta 1995 lähtien. Vuosia jatkuva saman kasvulohkon viljelyn seuranta on haasteellista. Peltolohkorekisterissä on tunnus peruslohkoille, jolla voi olla yksi tai useampi kasvulohko. Kasvulohkon pinta-alasta on tieto.

Perus- ja kasvulohkojen alat voivat muuttua, kun pinta-aloja tarkistetaan. Tässä tarkastelussa oletettiin kasvulohko samaksi, jos lohkon pinta-alamuutos on ollut alle 20 prosenttia. Mikäli kasvulohkojen lukumäärä ja pinta-alat vaihtelivat paljon vuodesta toiseen, viljelytietoja ei voitu yhdistää jonkun vuoden osalta ollenkaan.

Myös pellon käyttöluokat ovat muuttuneet tarkastelujakson aikana, mikä vaikeuttaa yhtenäisen aikasarjan tekemistä. Käyttöluokkia on runsaasti, ja samankaltaisia luokkia yhdistettiin tarkastelun selkeyttämiseksi. Esimerkiksi tuotantonurmet-ryhmään on koottu 13 eri käyttöluokkaa.

Uudet lajikkeet ovat lisänneet intoa viljellä ruista

13

Suomalainen ruisleipä halutaan leipoa suomalaisesta rukiista. Uudet satoisat lajikkeet ja teollisuuden sitoutuminen kotimaiseen raaka-aineeseen lisäävät halukkuutta viljellä ruista.

R

Anna Perttu

uis ei ole ollut viljelijöille kilpailukykyinen valinta eivätkä syyskylvöjen ja talvehtimisen haasteet sekä mielikuvat rukiinviljelyn hankaluudesta ole lisänneet viljelyhaluja.

Viime vuosina uudet lajikkeet ovat kuitenkin parantaneet rukiin kilpailukykyä.

Hyvä kysyntä, rukiin arvostus ja teollisuuden sitoutuminen kotimaiseen rukiiseen kannustavat sen viljelyyn.

Jalostuksella lisää kilpailukykyä Kasvinjalostuksen tehtävä on parantaa viljelyn kannattavuutta. Rukiilla tämä tarkoittaa erityisesti entistä satoisampien ja viljelyvarmempien lajikkeiden kehittämistä.

– Satotasojen parantaminen on avainasemassa kaikessa jalostuksessa, niin myös rukiilla. Hyvä talvenkestävyys ja luja korsi puolestaan ovat olennaisia rukiin viljelyvarmuuden kannalta, joten myös niihin jalostuksessa panostetaan, kertoo jalostusjohtaja Merja Veteläinen Borealilta.

Uudentyyppisten, lyhytkortisten rukiiden jalostamiseksi on tehty Borealilla paljon töitä. Lyhyempikortisten lajikkeiden jalostuksessa on edetty, kun niissä on onnistuttu säilyttämään vanhojen pidempien lajikkeiden syvälle maahan ulottuva juuristo, joka takaa hyvän talvenkestävyyden. Lyhyt korsi taas mahdollistaa rukiillakin intensiivisen viljelyn ja sitä kautta korkean satotason.

Perinteisten populaatiorukiiden rinnalla Borealilla jalostetaan myös niin sanottuja synteettisiä lajikkeita.

– Ne ovat ikään kuin populaatio- ja hybridilajikkeen välimuoto, ja niiden myötä kotimaisten ruislajikkeiden satotaso nousee tulevaisuudessa huomattavasti.

Viljelyyn satsaaminen tuottaa tulosta Ruis pärjää kannattavuusvertailuissa muille viljoille, kun sen sato on yli 4 000 kg/ha.

Kannattavuuteen vaikuttaa erityisesti lajikevalinta.

Heikki Mäkelän tilalla Lahdessa on viljelty ruista vuosikymmeniä.

– Satoisalla ruislajikkeella on mahdollisuudet päästä hyvään kannattavuuteen, Heikki Mäkelä kertoo.

Mäkelä huomioi rukiin tuotannon viljelykierrossa ja valitsee ruislohkolle esikasviksi aikaisen kevätviljan, hankkii rukiinsiemenet ajoissa sekä huolehtii maan kasvukunnosta ja muokkauksesta. Suunnitelmallisuus on

Hyvä menekki on kasvattanut rukiin suosiota viljelijöiden keskuudessa.

rukiin tuotannossa olennaista.

Rukiinviljelyllä on monia positiivisia vaikutuksia niin viljelijän kuin ympäristönkin kannalta. Ruis monipuolistaa viljelykiertoa ja syväjuurisena kasvina se kuohkeuttaa maata. Syysmuotoisena ruis hyödyntää tehokkaasti esikasvivaikutuksen ja kevään sulamisvedet. Laajan juuristonsa ansiosta se hyödyntää myös pellon ravinteita, jolloin annetut lannoitteet poistuvat sadon mukana.

Anna Perttu, Boreal Lisätietoja: anna.perttu@boreal.fi, Puh. 040 356 1778

Rukiin eri lajiketyypit Populaatioruislajikkeet ovat perinteisiä ja laajasti Suomessa menestyviä ruislajiketyyppejä. Lajikkeet on jalostettu risteyttämällä sopivia yksilöitä keskenään.

Hybridilajike tuotetaan huolella valitun äiti- ja isälinjan avulla. Hybridilajikkeen elinvoima ja korkea satopotentiaali perustuvat heteroosi-ilmiöön, joka saadaan aikaan yhdistämällä perimältään mahdollisimman erilaisia ja tarkasti valikoituja vanhemmaislinjoja uudeksi lajikkeeksi. Hybridilajikkeen siemen on uusittava vuosittain.

Synteettisiä lajikkeita pidetään populaatio- ja hybridilajikkeiden välimuotona.

Hybridilajikkeiden tapaan niiden korkea satopotentiaali perustuu heteroosiin, joka syntyy eri siementuotantolinjojen välisen risteytymisen tuloksena.

5500 5000 4500 4000 3500 3000

Sato kg/ha

Riihi (1999)

Reetta (2009)

Lako % 5500

60 50 40 30 20 10 0

Sato kg

5000 4500 4000 3500 Riihi (1999) 3000

Reetta (2009)

Riihi (1999) Reetta-ruis on jo vienyt perinteisten populaatiorukiiden sadot uudelle tasolle. Myös sen korsiominaisuudet ovat vanhempiin lajikkeisiin verrattuna paremmat. (Lähde: MTT Viralliset lajikekokeet 2003–2010)

Teollisuus haluaa kotimaista Fazer Leipomot on luvannut leipoa vuonna 2016 kaikki Oululainen-tuotemerkin ruistuotteet 100-prosenttisesti kotimaisesta rukiista. Lupaus kuvastaa teollisuuden sitoutumista kotimaiseen rukiiseen.

– Tavoite on kova, mutta se ei ole mahdoton, uskoo Fazer Myllyn johtaja Pekka Mäki-Reinikka.

Rukiin omavaraisuuden saavuttaminen vaatii koko ketjun yhteistyötä. Mäki-Reinikka on nähnyt viljelijöiden halukkuuden rukiin tuotantoon kasvaneen. Nyt viljeli-

jöille on saatava viestiä uusista kilpailukykyisistä lajikkeista sekä viljelytekniikoista.

Ruis on suomalaisille kunnia-asia. Rukiin omavaraisuusasteen kasvattamiseksi tarvitaan satotasojen kasvattamista ja viljelyalojen kasvua.

Kotimaisten lajikkeiden vahvuutena on, että niitä voidaan viljellä koko rukiin tuotantoalueella, sillä ne on jalostettu paikallisiin oloihin sopivaksi.

Anna Perttu, Boreal

14 Janne Lehtinen

Uudet hankkeet Paikallisten rehujen hyödyntämistä sikojen ja siipikarjan luomuruokinnassa tutkitaan yhteiseurooppalaisessa luomuhanke ICOPP:ssa.

Hankkeessa päivitetään suomalaistenkin luomusikojen ja -siipikarjan rehustusmahdollisuuksia.

Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa rehuaineiden tulee olla 100-prosenttisesti luomutuotettuja.

Siirtymävaiheen aikana (31.12.2014 asti) luomurehuissa saa käyttää tavanomaisesta tuotannosta peräisin olevia valkuaisraaka-aineita 5 prosenttia, mutta valkuaispitoisen soijapavun viljely on Euroopassa ilmasto-olosuhteista johtuen vähäistä. Lisäksi luomutuotannossa tulisi käyttää mahdollisimman pitkälle omalla tilalla tuotettuja rehuja.

Suomessa palkoviljoja ja rypsiä voisi hyödyntää nykyistä laajemmin sikojen ja siipikarjan ruokinnassa. Lisäksi EU:n alueella on tarjolla uusia valkuaislähteitä, joiden rehuarvo on tarpeen selvittää. Myös vähän hyödynnettyjen karkearehujen käytöstä sioille ja siipikarjalle tarvitaan tietoa.

ICOPP-hanketta (2011–2014) koordinoi tanskalainen Århusin yliopisto, ja mukana on 10 Euroopan maata.

Hankkeessa kartoitetaan luomuruokinnan nykytila Euroopassa ja tehdään rehuaineiden koostumus- ja sulavuusanalyysejä niiltä osin, kun tavanomaisen tuotannon tietoja ei voida hyödyntää. Hankkeen tavoitteena on, että eläimet saavat luomurehuista tarvitsemansa ravintoaineet tuottaakseen hyvin ja taloudellisesti eikä esimerkiksi typpeä päädy lantaan ylimäärin.

Suomessa tutkitaan luomurehujen koostumusta, karkearehun ja erikoisempien rehuaineiden rehuarvoa lihasioilla sekä härkäpavun soveltuvuutta emakoiden luomuruokintaan.

Tulokset ovat hyödynnettävissä eurooppalaisessa luomukotieläintuotannossa. Tietoa saadaan palkokasvien, kuten peltonätkelmän ja esparsetin kuivatuista mustasotilaskärpäsen toukista sekä sinisimpukoista valmistetun jauheen ja soijatofun valmistuksen sivutuotteen, kuivaamattoman okaran, rehuarvosta. Lisäksi tutkitaan aikaisen korjuuasteen apilapitoista säilörehua.

Tulokset julkaistaan ammattilehdissä, internetissä ja tieteellisissä lehdissä ja niitä käytetään MTT:n Rehutaulukot ja ruokintasuositukset -verkkopalvelun tietojen päivittämiseen. Lisätietoja osoitteessa: http:// orgprints.org/20804/22/ICOPP_ leaflet_Finnish.pdf

Liisa Voutila, Kirsi Partanen, Hilkka Siljander-Rasi, Tiina Kortelainen, MTT Lisätietoja: liisa.voutila@mtt.fi, Puh. 029 531 7915

Lisäpellon saatavuus ja hinta, pieni tilakoko Tuottajahinnat, kustannukset, kannattavuus Rahoitus, pääomien saatavuus, investoinnit Byrokratia, maataloustuet, valvonta Lisämaata viljelyyn on huonosti saatavilla, mikä rajoittaa tilan kehittämistä.

Epävarmuus (hinnat, tuet, politiikka) Kaavoitus, ympäristöja rakennusluvat

Lisäpellon huono saatavuus rajoittaa aloittelevan viljelijän kehityshaaveita Ajanpuute

Työvoiman saatavuus

Jaksaminen, terveys, työkyky

0

5

10

15

20

Toimintaansa aloittavien viljelijöiden tilojen kehittämistä rajoittavat eniten lisämaan saatavuus, tuotannon kannattavuus sekä rahoituksen hankkiminen. Lisäpellon huono saatavuus on ongelmana erityisesti isommilla ja tuotantoaan jo laajentaneilla tiloilla.

S

ukupolvenvaihdoksen yhteydessä maatilan toimintaa usein muutetaan, laajennetaan tai kehitetään muulla tavoin. Kehittämistoimilla on ratkaiseva merkitys tilan toiminnan kannattavuudelle, jatkamisedellytyksille ja kilpailukyvylle tulevaisuudessa.

MTT:n tekemässä yrittäjäkyselyssä tarkasteltiin erikseen alle kymmenen vuotta maataloutta harjoittaneita viljelijöitä sekä heidän kehittämissuunnitelmiaan ja -toimiaan.

Laajennus viljelysmaata lisäämällä Kyselyyn vastanneista, alle kymmenen vuotta maataloustuotantoa harjoittaneista viljelijöistä neljännes oli jo laajentanut tai oli parhaillaan laajentamassa tilansa tuotantoa.

Yleisimmin tuotantoa oli laajennettu hankkimalla lisää viljelysmaata. Sillä, harjoitettiinko tilalla muuta yritystoimintaa, ei ollut vaikutusta maataloustuotannon laajentamiseen.

Muuta yritystoimintaa tilallaan oli aloittamassa noin joka kymmenes tilanpitoa aloitteleva viljelijä. Suosituimmat muun yritystoiminnan muodot olivat koneurakointi, matkailu ja puun jatkojalostus.

Lisäksi vajaa yhdeksän prosenttia tilanpidon aloittajista oli vaihtanut tai vaihtamassa tilansa tuotantosuuntaa. Yleisimmin tuotantosuuntaa vaihdettiin siirtymällä kotieläintuotannosta toiseen kotieläintuotannon lajiin. Osa tiloista oli myös lopettanut kotieläintuotannon ja siirtynyt kasvinvil-

Lisäpellon saatavuus ja hinta, pieni tilakoko Tuottajahinnat, kustannukset, kannattavuus Rahoitus, pääomien saatavuus, investoinnit Byrokratia, maataloustuet, valvonta Epävarmuus (hinnat, tuet, politiikka) Kaavoitus, ympäristö- ja rakennusluvat Ajanpuute Työvoiman saatavuus Jaksaminen, terveys, työkyky 0

5

10

15

20

Aloittelevien, alle 10 vuotta tilanpitoa harjoittaneiden viljelijöiden kehittämisen rajoitteet.

jelyyn, mutta tuotantomuutoksia oli tehty myös päinvastaiseen suuntaan.

Jaksaminen ei rajoita kehittämistä Kyselyn mukaan toimintaansa aloittavien tilojen kehittämistä rajoittavat eniten lisämaan huono saatavuus ja korkea hinta sekä niistä johtuva liian pieni tilakoko. Erityisesti isot sekä tuotantoaan jo laajentaneet tilat pitävät lisäpellon saatavuutta ongelmana.

Toiseksi eniten tilan kehittämistä rajoittavat korkea kustannustaso, alhaiset tuottajahinnat sekä niistä aiheutuva tuotannon huono kannattavuus.

Kolmanneksi tärkeimmäksi tilan kehittämistä rajoittavaksi tekijäksi nousivat rahoituksen hankkimiseen ja investointeihin

liittyvät tekijät.

Työvoiman saatavuuden tai oman jaksamisen ei sen sijaan nähty rajoittavan tilan kehittämistä kovin merkittävästi. Tilanpidon aloittajista noin neljännes oli lisännyt oman tai viljelijäperheen työpanoksen käyttöä tilalla. Samoin ulkopuolisen urakoitsijan käyttöä oli lisätty tilanpidon aloittamisen jälkeen reilulla neljänneksellä tiloista. Sen sijaan vain vajaa viidennes vastaajista oli lisännyt ja melkein 10 prosenttia vähentänyt ulkopuolisen työvoiman käyttöä tilallaan.

Minna Väre, MTT Lisätietoja: minna.väre@mtt.fi

Maatila tarvitsee tukiverkoston pärjätäkseen muuttuvassa maailmassa

15

Maatilayrityksessä johtamisen kokonaisuus on haastava. Intensiivisen ja jatkuvasti kasvavan tuotantotoiminnan lisäksi on hallittava markkinat ja politiikan muutokset.

Y

Janne Lehtinen

rittäjän on muokattava liiketoimintaansa toimintaympäristön muutosta ennakoiden. Liiketoimintaosaamiseen liittyy vahvasti omien menestystekijöiden tunnistaminen suhteessa kilpailijoihin sekä kyky rakentaa oma liiketoiminta kilpailuetua tuottavaksi yrityksen johtamis- ja ansaintamalliksi.

MTT:n toteuttamassa yrittäjäkyselyssä kartoitettiin erikokoisten ja elinkaaren eri vaiheessa olevien maatilojen liiketoiminnan esteitä ja rajoitteita, tilan taloudellisen aseman kehitysnäkymiä, tilan toiminnan tavoitteita sekä kehittämistarpeita.

Verkostoituminen haasteena Maatilayritysten tulevaisuuden haasteena on yhteistyörenkaiden ja -verkostojen lisääminen, uusien asiakkaiden hakeminen ja paikallismyynnin kasvattaminen. Yritykset voisivat tehdä parempaa tulosta käyttämällä yhteiskoneita, työnvaihtoa ja optimoimalla lannankäsittelyä ja -käyttöä. Paikallismyynnin kasvuun on halua erityisesti lähiruoan kysynnän lisääntyessä.

Osaamisen kehittämiseksi tilat tarvitsevat sparraus- ja vertaistukea. Lähes neljännes maatilayrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole tukiverkostoa ja että he haluaisivat kannustusta erityisesti tilan pitkän aikavälin tavoitteiden pohdintaan.

Tilojen mielestä oman toiminnan viisi tärkeintä vahvistettavaa kohdetta olivat osaamisen kehittäminen erityisesti tulevaisuuden tarpeita ennakoiden, tiedonhan-

Fakta Liiketoimintaosaamisen kehittäminen maatilayrityksissä (LIIKEMAA) -hankkeessa tarkasteltiin tilan toimintaa 10 vuotta taaksepäin, nykytilannetta sekä tulevaisuutta viiden vuoden tähtäimellä. Kyselyyn poimittiin maatiloja maatalouden eri perustuotantosuunnista.

Hankkeessa on tarkasteltu maatilojen liiketoiminnan esteitä ja rajoitteita, tilan taloudellisen aseman kehitysnäkymiä, tilan toiminnan tavoitteita sekä tulevaisuuden kehit-tämistarpeita eri yrityskokoluokissa sekä kehitetty yksikkökustannuslaskentajärjestelmää tilan talousjohtamiseen.

Maatilatalouden kehittämisrahaston, Makeran rahoittamassa tutkimuksessa toteutettiin puhelinhaastattelu reilun 400 viljelijän otoksella. MTT:n johtamassa tutkimuksessa ovat mukana ProAgria Keskusten liitto, ProAgria Uusimaa ja Helsingin yliopiston taloustieteen laitos.

Maatilayritykset voisivat tehdä parempaa tulosta, jos ne käyttäisivät yhteiskoneita ja työnvaihtoa.

kinta tilan toiminnan suuntaamiseksi ja kehittämiseksi, neuvonta- ja konsultointipalveluiden tuki tulevaisuuden vaihtoehtojen ja uusien mahdollisuuksien kartoituksessa, tulevien teknologiavalintojen ja investointien vaihtoehtojen ennakointi ja arviointi sekä tilan talouden ennakointi 3–5 vuoden aikavälillä.

3-5 vuoden ja tulevan vuoden aikajänteellä.

Pidemmän aikavälin tarkastelua tarvitaan erityisesti investointitilanteessa. Tulevai-suuteen varautumisen tärkeimpinä aiheina nähtiin tukipolitiikan muutosten ennakointi sekä ruokamarkkinoiden muutokset seuraavien viiden vuoden aikana.

Tulevaisuuden tavoitteista yritystoiminnan kannattavuus on selkeästi tärkein, mutta siinä tilat eivät olleet kokeneet onnistuneensa. Liiketoiminnan kasvua ja kasvattamista ei niinkään nähty tärkeänä tavoitteena, mutta siinä yrittäjät kokivat onnistuneensa parhaiten.

Toiminnan kannattavuus tärkein tavoite Tilat katsovat tulevaisuuteen vahvimmin

Kuinka tärkeänä näette seuraavien tilan asiakas -ja sidosryhmäsuhteisiin liittyvien asioiden kehittämisen 5 vuoden kuluessa? Kaikki vastaajat, n=226 5 Erittäin tärkeä

4

3

2

1 Ei lainkaan tärkeä

Yhteistyörenkaiden ja verkostojen lisääminen (esim. yhteiskoneet, työnvaihto, lannanlevityssopimukset)

15

35

18

28

Uudet asiakkaat

KA 11

32

17

29 30

23

14

Paikallismyynnin kasvattaminen (esim. lähiruoka)

EOS

8 3,38 8 3,29

20

14 3,04

Uudet jakelukanavat

8

21

37

23

12 2,90

Tilan tuotannon ja tuotteiden jatkojalostus

8

20

36

23

12 2,89

Yhteisomistus 5

16

8

12

Vientimarkkinoille pääseminen

Yhtiömuodon muuttaminen 4 8 0

24

28

23

24 23

26

26 32 38

1 2,50 2,39 02,14

10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 %

Pasi Rikkonen, MTT Lisätietoja: pasi.rikkonen@mtt.fi Puh. 029 531 7675

Julkaisut MTT:n Raportti-sarjassa on ilmestynyt kesän ja syksyn 2012 aikana muun muassa: – Eriytyvät alue- ja maatalouden rakenteet Suomessa maaseutunäkökulmasta – Pihvirotuisten nautojen teurasominaisuudet ja lihan laatu – From Waste to Traffic Fuel (WFuel) Julkaisut löytyvät osoitteesta: https://portal.mtt.fi/portal/page/ portal/mtt/mtt/julkaisut Pro Agrian Tieto tuottamaan –sarjassa on ilmestynyt syksyllä muun muassa: – Vasikasta huippulypsylehmäksi (ilm. syyskuussa) Julkaisut löytyvät osoitteesta: http://proagria.fi/tuotteet/new/ haku.asp

16

Kesäkurpitsan ja suippokaalin satojen runsaus yllätti pohjoisessa Kaalit ja kesäkurpitsa menestyivät Pohjois-Suomen oloissa, ja osa vihanneksista tuotti jopa yllättävän suuren sadon.

K

Anu Räty

erä- ja suippokaalin sekä kesäkurpitsan menestymistä kokeiltiin MTT:n pohjoisilla tutkimusasemilla Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä. Kaalit san kokosato ja kauppaktuottivat runsaan ja laadukkaan sadon ja pakelpoisiksi luokiteltiin Rovaniemellä varhaiskaalit ylsivät hyviin satolukuihin. Pohjois-Suomessa on tehty väRuukki, Ro hän = Rovaniemi tutkimuksia suippokaalin ja kesäkurpitsan viljelystä, ja ne yllättivät erinomaisella to Kauppakelpoinensato sadollaan. a tn/ha

Ru

Ro

51,6

64,4

56,6

70,9

62,8

70,2

60,3

39,5

58,3

46,0

74,4

49,2

03,1

43,7

69,5

33,1

55,4

22,1

71,3

42,4

65,9

39,1

63,1

47,2

85,4

22,7

43,8

47,4

57,1

36,0

76,0

57,3

91,3

67,4

96,9

50,4

91,9

74,8

So

Ru

Fakta Kokeet olivat osa MTT Sotkamon vetämää kolmivuotista Vihannesviljelystä vahva elinkeino PohjoisSuomeen -hanketta.

Hanketta rahoittaa EU:n maaseuturahasto Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten kautta.

Ro

Kesäkurpitsalla huippusatoja 54,1 49,5oli mukana 57,0 Kokeessa neljä kesäkurpitsalaji44,9 58,2 55,3 ja Ruukissa kesäkurpitsan ketta. Sotkamossa satokausi 51,0 62,8oli pitkä, 53,6 heinäkuun puolesta välistä syyskuun loppupuolelle. Rovaniemellä 70,6 23,4 23,7 satokausi kesti kaksi kuukautta.

67,6 47,1 32,0 Lajikkeiden sato vaihteli 50 000 kilosta 73,4 47,4 33,2 hehtaarilla. Sotkamossa yli 110 000 kiloon 99,0 67,8 35,4 ja Ro-vaniemellä suurimpaan kokonaissatoon pääsi 66,6 60,6 Cora.

27,4Ruukissa paras kokonaissato oli President-lajikkeella.

51,4 46,0 19,6 Sotkamossa kauppakelpoiset sadot olivat 78,5 64,6 38,1 korkeita ja huonoja kurpitsoja oli vähän.

69,9 54,5 20,8 Ruukissa huonoja esiintyi koko kasvukau72,1 63,1 34,9 satoa verottivat myös den. Rovaniemellä 55,6 60,7esiintyneet 19,4 runsaana myyrät.

52,9

26,2

15/852 ylsi Sotkamossa ja Ruukissa suurempaan kokonais- ja kauppakelpoiseen satoon kuin vihreä Dutchman. Rovaniemellä taas Dutcman menestyi paremmin. Suippokaalilla kauppakelpoisuutta alensi kaalien halkeilu, joka olisi ollut vältettävissä aikaisemmalla sadonkorjuulla.

35,6

Satoisat 82,8 53,3 kaalit 31,9

Keräkaaleilla testattiin varhais-, syys- ja talvilajikkeita. Kasvukaudella 2011 tuholais94,8 vauriot56,3 olivat 36,8 vähäisiä ja kaalien kauppakel104,1 78,6 korkeita.

50,8 poiset sadot 98,6Rovaniemellä 58,5 26,4valkokaalin varhaislajikkeet Farao, 114,3 67,1 Nozomi 53,9 ja Campra saavuttivat

suurimmat kokonais- ja kauppakelpoiset sadot. Sotkamossa ja Ruukissa lajikkeet Concul, Lennox ja Brady olivat parhaimmat.

Kaalin ja kesäkurpitsan kokosato ja kauppakelpoinen sato. Kauppakelpoisiksi luokiteltiin yli 0,75 kg kerät.

So = Sotkamo, Ru = Ruukki, Ro = Rovaniemi Kokosato tn/ha Kaalit:

So

Kauppakelpoinensato tn/ha

Ru

Ro

So

Ru

Ro

Campra F1

58,8

51,6

64,4

54,1

49,5

57,0

Farao

46,6

56,6

70,9

44,9

58,2

55,3

Nozomi

52,3

62,8

70,2

51,0

62,8

53,6

Amazon

70,6

60,3

39,5

70,6

23,4

23,7

Tekila

67,6

58,3

46,0

67,6

47,1

32,0

Brady

75,3

74,4

49,2

73,4

47,4

33,2

Consul

108,5

103,1

43,7

99,0

67,8

35,4

Attraction

66,6

69,5

33,1

66,6

60,6

27,4

Sting F1

51,4

55,4

22,1

51,4

46,0

19,6

Lennox

78,5

71,3

42,4

78,5

64,6

38,1

Paradox

69,9

65,9

39,1

69,9

54,5

20,8

Rodeo

77,5

63,1

47,2

72,1

63,1

34,9

Roderick

55,6

85,4

22,7

55,6

60,7

19,4

Dutchman

60,1

43,8

47,4

52,9

26,2

35,6

Niz 15/852

95,5

57,1

36,0

82,8

53,3

31,9

Anissa

97,0

76,0

57,3

94,8

56,3

36,8

Tosca F1

104,7

91,3

67,4

104,1

78,6

50,8

President

101,4

96,9

50,4

98,6

58,5

26,4

Cora F1

116,3

91,9

74,8

114,3

67,1

53,9

Kesäkurpitsat:

Punakaalista lyhyemmän kasvukauden vaativa Rodeo saavutti Sotkamossa ja Rovaniemellä parhaimman sadon. Ruukissa parhaiten menestyi Roderick.

Väriltään punainen suippokaali Niz

Anu Räty, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Hanna Kekkonen ja Kaisa Soppela, MTT Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi Puh. 029 531 7704

Nauriin myöhäinen kylvö vähentää kaalikärpästuhoja Kaalikärpänen on lähes jokakesäinen ongelma naurisviljelmillä. Jo muutama toukka saa nauriin kauppakelvottomaksi. MTT:n tutkimusasemilla Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä tutkittiin kaalikärpäsen muninnan määrää ja ajankohtaa sekä kaalikärpäsen toukkien aiheuttamien vioituksien laajuutta ja määrää nauriissa.

Kylvöt aloitettiin kesäkuun alussa ja suoritettiin viikon välein viisi kertaa. Kaalikärpäsen muninnan tarkkailu tehtiin nauriin ympäriltä otetuista maanäytteistä. Kokeessa käytettiin Goldball-lajiketta.

Nauriin kokonaissatomäärissä päästiin ensimmäisissä kylvöissä lähes tavanomaisiin hehtaarisatoihin, mutta sadon laatu kärsi toukkavioituksista. Rovaniemellä myöhäisempi, juhannuksen aikoihin tehty kylvö ei altistunut kaalikärpäselle niin paljon kuin aikaisemmat kylvöt.

Pohjoisessa muninnan aloitus poikkeaa Etelä-Suomesta. Kaalikärpäsen munamäärät vaihtelivat tutkimuspaikkakunnittain, ja

Sotkamossa ne olivat alhaisimmat. Ruukissa munamäärät olivat moninkertaisia Sotkamoon ja Rovaniemeen verrattuna.

Ruukissa kaalikärpäsen runsain muninta näyttää alkavan tehoisan lämpötilasumman ollessa 700 astetta eli noudattavan EteläSuomeen laskettua ennustetta. Sotkamossa ja Rovaniemellä munamäärät alkoivat kohota jo tehoisan lämpötilasumman ollessa 500 astetta. Tehoisaa lämpötilasummaa alkaa kertyä keväällä, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella. Siihen lasketaan kultakin päivältä yhteen viiden asteen ylittävä osa.

Tulokset ovat vain yhdeltä kasvukaudelta. Koe toistettiin kasvukaudella 2012.

Anu Räty, MTT Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi Puh. 029 531 7704

17 Katariina Yli-Heikkil ä

Nurminäytteitä altistettiin vuorotellen pakkaselle, sulamiselle ja vesihuuhtelulle. Fosforia vapautui eniten ensimmäisen sulamis- ja jäätymistapahtuman jälkeen

Nurmen niittoajankohta vaikuttaa vesistöjen fosforikuormitukseen Fosforihuuhtouma vähenee, kun luonnonhoitopellot ja nurmimaat niitetään siten, että maan päällä on talven aikana mahdollisimman vähän kasvustoa. Toistuva jäätyminen ja sulaminen keväällä rikkovat kasvisoluja ja aiheuttavat fosforin vapautumista kasviaineksesta.

M

onivuotinen nurmikasvusto pellolla vähentää maan erodoitumista ja maa-aineksen mukana kulkeutuvan fosforin määrää maan päällä virtaavassa vedessä. Sen sijaan veteen liuenneiden ravinteiden määrä nurmella kasvaa kevätvalumakauden aikana. Syynä tähän on fosforin ja typen vapautuminen pakkasen rikkomista kasvisoluista.

Lumensulamis- ja sadevesien mukana ravinteet kulkeutuvat ojiin ja lopulta vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä. Siksi onkin tarpeen vähentää ravinteiden määrää nurmikasvustoissa kasvukauden ulkopuolella.

Niittoajankohdalla voidaan vaikuttaa seuraavan talvikauden ravinnehuuhtoumaan.

Jäätyminen ja sulaminen vapauttavat fosforia MTT selvitti laboratoriossa fosforin ja typen huuhtoutumista eri-ikäisistä lannoittamattomista odelmakasvustoista, kun ensim-

mäinen sato oli korjattu 22. kesäkuuta, 5. heinäkuuta tai 1. elokuuta. Kasvustonäytteet kerättiin syyskuun lopulla, jolloin niitosta oli kulunut 96, 83 ja 56 vuorokautta.

Näytteitä altistettiin vuoronperään pakkaselle, sulamiselle ja vesihuuhtelulle. Näin pyrittiin matkimaan kevätvaluma-ajan pelto-olosuhteita. Kasvustoista vapautui fosforia jopa yli 7 kg ha-1. Yli puolet maanpäällisten kasvinosien sisältämästä fosforista huuhtoutui ensimmäisen jäätymis- ja sulamistapahtuman jälkeen. Tämän jälkeen huuhtoutuminen väheni nopeasti.

Lähes kaikki maanpäällisissä kasvinosissa oleva fosfori vapautui, ja 90 prosenttia siitä oli liukoisessa muodossa. Kasvin typestä vapautui alle 20 prosenttia, mikä vastasi 4–7 kg:n ha-1 typpihuuhtoumaa.

Niitä elokuussa ja korjaa kasvusto pois pellolta Kasvukaudella kuivuneista kasvinosista va-

pautuneet ravinteet päätyvät yleensä kasvien käyttöön tai sitoutuvat maahan. Toisin on keväällä, kun maa on jäässä ja ravinteet kulkeutuvat maan pinnalla virtaavan veden mukana. Laboratoriokokeessa maanpäällisten kasvinosien fosfori vapautui lähes kokonaan.

Talveksi pellolle jäävän heinäkasvuston määrän pitäisi olla mahdollisimman pieni, jolloin huuhtoutumisalttiiden ravinteiden määräkin olisi pieni. Niitto elokuun alussa on parempi kuin kesäkuussa, koska tällöin maanpäällinen biomassa jää pienemmäksi.

Syksyllä eri-ikäisten kasvustojen fosforipitoisuuksissa ei ollut suuria eroja.

Niitetty kasvusto pitää korjata pellolta, jotta ravinteita ei vapaudu kasvijätteistä.

Korjatulle sadolle tulee löytyä sopiva käyttö, jotta ravinteet eivät päätyisi vesiin. Jos kasvustoa ei käytetä rehuna, sitä voitaneen tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi lannan kanssa syötteenä biokaasulaitoksissa.

Jaana Uusi-Kämppä, Katariina Yli-Heikkilä, Janne Kaseva ja Oiva Niemeläinen, MTT Lisätietoja: jaana.uusi-kamppa@mtt.fi Puh. 029 531 7866

Fakta Suomessa on viljeltyä pinta-alaa 2 275 200 hehtaaria, josta noin 40 prosenttia on nurmipeitteisiä.

Rehunurmea ym. on 656 200, luonnonhoitopeltoa 145 200, suojavyöhykkeitä 7 600 ja muita nurmipeitteisiä alueita 87 300 hehtaaria.

18 Johanna Leppänen

Jaana Peippo kollegoineen selvittää muun muassa, miten ruokinta vaikuttaa lehmien hedelmällisyyteen.

Mahdollisimman terveitä ja tuotteliaita eläimiä

Jokaisen lypsytilallisen toiveissa on terve, pitkäikäinen ja tuottelias eläin. Alkionsiirroilla tilat voivat uudistaa eläinkantaansa nopeasti. Alkiontutkimusta tarvitaan, jotta jälkeläisistä tulisi mahdollisimman hyviä.

Jaana Peippo tutkii eläinten lisääntymistä.

1980-luvun lopun harjoittelujaksosta Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa alkaneen uran aikana tutkijan katse on siirtynyt munasoluista ja alkioista isompiin kokonaisuuksiin. Nyt kiinnostaa yhä enemmän koko eläin, se, miten esimerkiksi ravinto vaikuttaa lehmän munasoluihin ja alkioihin.

– Kun aloitin, naudanalkioita ei osattu tuottaa laboratorioissa. Teimme paljon tutkimusta käyttäen hiirtä mallieläimenä.

Parikymmentä vuotta sitten naudanalkioita huuhdeltiin kerran kesässä. Nyt se on ympärivuotista rutiinia samoin kuin alkioiden laboratoriotuotantokin. Nyt pystymme alkionäytteistä katsomaan tuhansia geenejä, menetelmät ovat kehittyneet valtavasti.

Yksinkertaisuudessaan alkionsiirroissa käytetään parhaiden periyttäjien alkioita, joita voidaan siirtää vaatimattomampiinkin yksilöihin. Alkiotuotannossa on Suomessa saatu Euroopan tasolla hyviä tuloksia. Alkionsiirtoja tehdään vuosi vuodelta enemmän, ja alkioilla tehdään kauppaa. Peipon mukaan hyvien tulosten taustalla on toimiva kokonaisuus.

– Kaikki alkaa maatiloista. Niillä halutaan tehdä huuhteluja. Alkionsiirtoeläinlääkäreille ja -seminologeille huuhtelut ovat rutiinia. Palaset osuvat kohdilleen.

Monipuolinen työpäivä innostaa Peipon työpäivät ovat vaihtelevia, ja työssä

Jaana Peippo Erikoistutkija, FT Pyrki MTT:lle harjoittelijaksi vuonna 1989, ja alkoi tehdä MTT:llä gradua.

Asuu Jokioisilla perheineen.

Harastaa ratsastusta ja juoksemista.

Alkionsiirtoja tehdään yhä enemmän. Kuvassa on kuoriutuva alkio.

Munasarjan toiminnan säätely kiinnostaa Jaana Peippoa. Kuvassa munasolu.

pääsee tekemään monenlaisia asioita. Alkuaikoina tutkija työskenteli navetassa ja laboratoriossa, nykyisin hän tekee enemmän kirjoitustöitä: tieteellisiä käsikirjoituksia, rahoitushakemuksia ja raportteja.

– Käyn yhä teurastamolla keräämässä näytteitä sekä työskentelen tarvittaessa navetassa ja laboratoriossa. Käytännön työ on mukavaa. Työaika on kuitenkin rajallista, ja töitä pitää jakaa.

Tutkimuksen konkreettisuus innostaa Peippoa: viikon kestävää alkionviljelyä voi seurata mikroskoopilla, tutkimustuloksia

sovelletaan tiloilla. Alkionsiirroilla saadaan aikaan nopeampia tuloksia kuin jalostamalla siemennysten kautta.

Hedelmättömyys ja utaretulehdus ovat merkittävimpiä nautojen poiston syitä.

– Käytössä olevilla tekniikoilla pyrimme selvittämään esimerkiksi, miksi hedelmällisyys on alentunut ja miten ruokinta vaikuttaa siihen. Lisääntymistutkimuksen tavoitteena on, että lehmät voitaisiin pitää karjassa pidempään. Taloudellisuus paranee, ympäristö paranee, koko paketti hyötyy.

Työtä tehdään ryhmässä Peippo työskentelee MTT:llä Jokioisilla eläingenomiikka-ryhmässä, joka tutkii nautoja, sikoja, kanoja ja lampaita. Ryhmään kuuluu myös geenisäilytystutkijoita. Tutki-

musryhmien väliset rajat ovat hämärtyneet, eikä esimerkiksi hedelmällisyyttä voida selvittää tyhjiössä.

– Tiimityötä tämä on ehdottomasti, yksin ei osaa eikä ehdi kaikkea.

Ryhmän uusimmissa tutkimushankkeissa selvitetään erilaisten ruokintaratkaisujen vaikutusta lehmien poikimisen jälkeiseen energiataseeseen ja hedelmällisyyteen sekä suomenlampaan hedelmällisyyden genomiikkaa. Munasarjan toiminnan säätely kiinnostaa Peippoa yli eri eläinlajien.

Alun perin Peiposta piti tulla kirahvitutkija, mutta sitten kotoisat eläimet veivät voiton.

– Lehmät, lampaat ja hevoset ovat mukavia. Olen ensimmäisestä päivästä asti ollut erittäin innostunut työstäni, ja olen sitä edelleen.

Johanna Leppänen, MTT

Seuraava Maaseudun Tiede -liite ilmestyy 17.12.2012

19

Ympäristötaide tuo luonnon lähelle Selviämme stressitilanteista paremmin, kun kasvit ja eläimet ovat osa elämäämme. Ihminen on luonnossa kokonaisvaltaisesti läsnä aistien, tunteiden, tekemisen ja vuorovaikutuksen välityksellä. Vihreä hoiva ei aktivoi pelkästään aivoja.

Mielenterveyskuntoutujat, esikoululaiset ja ikäihmiset testasivat taideopiskelijoiden ohjauksessa uudenlaisia luontoharrastuksen ja ulkoilun muotoja MTT:n Apukan koetilalla Rovaniemellä. Ryhmät työskentelivät kaksipäiväisissä ympäristötaidepajoissa viime kevään ja alkukesän aikana.

Taidetyöpaja osoitti, että yhteisöllinen ympäristötaideprojekti lisää ihmisten hyvinvointia ja antaa luontokokemukseen uusia ulottuvuuksia.

Luonnon tarkkailu ja luonnonmateriaalien käsittely tuottivat paljon iloa ryhmäläisille. Ne rauhoittivat ja antoivat uutta puhtia. Rentouttavana pidettiin työpajojen kiireetöntä tahtia. Moni kertoi unen tulleen illalla tavallista paremmin ja levon olleen syvempää.

Mielenterveyskuntoutujat kertoivat ahdistuksen siirtyneen taka-alalle. Alussa oli tuntunut vaikealta keskittyä tehtäviin, mutta työ imaisi mukaansa. Senioreita innostivat lapsuudesta tutut materiaalit, jotka virittivät keskustelun menneistä ajoista.

Toiminta kykyjen ja tarpeiden mukaan Ohjaajat kannustivat osallistujia ilmaisemaan mielipiteitään ja vapauttamaan luovuutensa. Kannustusta ja ohjausta tarvitaan etenkin, kun aistien tai fysiikan pelätään rajoittavan tekemistä.

Lasten ryhmässä tehtävä kannattaa rajata tarkasti ja kytkeä osaksi tarinaa. Ikäihmisten henkilökohtaiselle ohjaukselle pitää jättää riittävästi aikaa. Myös ryhmäytyminen vaatii oman aikansa.

Paikan valinnassa on tärkeä kiinnittää huomiota ympäristön esteettömyyden lisäksi sen monimuotoisuuteen. Koko prosessi suunnittelusta toteutukseen vie helposti kuukauden verran.

Maria Kerol a

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Luomu suomalaisille Taidetyöpajan ohjaajat ja pikkutaiteilijat työn touhussa.

Marja Uusitalo ja Anja Yli-Viikari MTT Maria Kerola, Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lisätietoja: marja.uusitalo@mtt.fi Puh. 040 551 6916

Työpajat suunniteltiin MTT:n, Lapin yliopiston, Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Rovaniemen kaupungin asiantuntijoiden yhteistyönä.

Tutkimusta varten haastateltiin osallistujia. Lisäksi työpajan aikana havainnoitiin, miten vuorovaikutus toimi ryhmissä.

Vihreän hoivan testausta jatketaan Apukassa. Seuraavaksi aloitetaan puutarhakerhon ja luontoliikuntatapahtuman suunnittelu tulevalle kesälle.

Lisätietoja taideprojektista: http://projectsinnature.wordpress.com/ ja Vihreästä hoivasta: www.gcfinland.fi

Kaikki haluavat nykyään viljellä, ei siksi että olisi pakko vaan siksi, että se on hyvä. Lähes poikkeuksetta kysymys on luomu- ja lähiruokaan liitetyistä arvoista, joita myös etsitään kauppojen hyllyiltä.

Siinä vaiheessa, kun Stubbin strateL aura Romppainen

gikot päästivät luomuintonsa valloilleen, epäuskontunne maaseudulla oli veitsellä leikattavissa. Herrat olivat kuitenkin viisaita, eivät siksi, että he pystyisivät suoraan kääntämään viljelijöiden ammattitottumuksia joksikin muuksi vaan siksi, että kasvavan trendin kelkkaan on helppo hypätä.

Trendinhaistelua on myös ollut havaittavissa keskusliikkeissä. Kesko on brändännyt omaa luomutuotemerkkiään ja lisännyt luomuvalikoimaa. Sinänsä hienoa työtä, sillä suomalaisten ruokatottumuksien muutos ei ole tuulesta temmattu, ja se vaatii katteensa, mikä on koettu luomun läpimurron esteeksi ja kaupan mahdollisuudeksi rahastaa.

Fakta Työpajat toteutettiin Green care osana lappilaisia elinkeinoja -hankkeen ja Lapin luonnontuote- ja elintarvikealojen työohjelma Lappi Luo II -hankkeen rahoituksella yhdessä rovaniemeläisten päiväkotien ja hoivapalvelujen tuottajien kanssa.

Miksi luomu ja lähiruoka? Jos asiaa tarkastelee maatalouden julkikuvan näkökulmasta, 1980-luvulla tullisuojan takana piileskelleen viljelijän tie on ollut pitkä EU-Suomen alistetun ja unohdetun kansanosan asemasta hipsterien puheenaiheeksi.

S-ryhmä sen sijaan on ollut liikkeellä

Uusien taitojen opettelu antoi oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Aikaansaannosten herättämästä ylpeydestä kertoo se, että osallistujat toivoivat taideteosten kestävän pitkään, vaikka ympäristötaiteelle on usein ominaista väliaikaisuus ja katoavaisuus.

LAMPAITA

kuin hidas hölmö. Luomutuotteita on ollut vaikea löytää ketjun kaupoista, asettelu, brändäys ja tuotevalikoima ovat lapsenkengissä. Rainbow-tuotemerkki ei naurettavan englanninkielisen nimensä puitteissa tule ikinä symboloimaan puhdasta suomalaista ruokaa. Tässä suhteessa S-ryhmä onkin rehellinen, sillä suuri osa Rainbow-merkin maataloustuotteista tulee Virosta, ja joissain merkin

luomutuotteissa on ollut E-koodimerkittyjä lisäaineita.

Vaikuttaa siltä , että yhteinen ässämme ei taida pelin henkeä. Luomusiementä keväällä ostaessani ei koko Agrimarketin organisaatiosta löytynyt riittävää asiantuntemusta koskien suhteellisen yksinkertaisia luomutuottajan tarpeita.

Keskusliike liikahtaa hitaasti, ja samalla herää kysymys siitä, ovatko luomu- ja lähiruoka oikeassa paikassa keskusliikkeessä? Isot brändit sumentavat luomuja lähituotannon logiikkaa, sillä ketjujen massatarpeet eivät ikinä täyty yksittäisten toimijoiden resursseilla. Kaupan voitontavoittelu on myös suhteetonta maatalouteen verrattuna.

Tähän huutoon vastaa maatalouden uudelleenorganisoituminen: tuottajaketjut, jossa keskitytään monen eri tuottajan valtakunnalliseen erikoistuotantoon, ruokapiirit ja suoramyynti esimerkiksi oman nettikaupan kautta ovat varteenotettavia mahdollisuuksia.

Vastaiskuun voisi lähteä myös järeämmin: Luomu-brändi (isolla kotimaisella alkukirjaimella) tulisi varata ainoastaan suomalaiselle luonnonmukaiselle tuotannolle, ja ulkomaiset tuotteet voisivat käyttää EKO-sertifikaattia. Tuotteen yhteydessä olisi aina mainittava alkutuottaja ja siten vahvistettava kotimaista ruokakulttuuria.

Mitä trendiin tulee , niin ärsyttävä piirre siinä lähinnä on hännystely: alkuperäiset, ideologialtaan vahvat tiennäyttäjät ovat ihan jotain muuta, kuin asiaa tuntemattomat perässähiihtäjät, jotka hyödyntävät ilmiön pintakerrosta ilman halua tai kykyä tukea kokonaisuutta.

Se Siitä Sitten.

20 Janne Lehtinen

Reseptit Viili suomenkarjan maidosta Kaupan viiliä Suomenkarjan maitoa

Jos saat hankittua suomenkarjan maitoa, kokeile viilin valmistusta kotona.

Viilin ”siemenen” saat kaupan viilistä.

Tee viili annosastioihin.

Sekoita kaupan viili ja annostele sitä jokaiseen astiaan noin ruokalusikallinen. Lisää maito, sekoita ja anna astioiden seistä huoneenlämmössä noin vuorokausi. Viili säilyy jääkaapissa muutamia päiviä.

Jogurtti suomenkarjan maidosta

1 l suomenkarjan maitoa 1 dl maustamatonta jogurttia Myös jogurttia voit valmistaa kotona.

Kuumenna maito noin 80 asteeseen ja anna jäähtyä 42 asteeseen. Lisää siemeneksi 1 dl maustamatonta kaupan jogurttia. Pidä seos lämpimänä esimerkiksi termoskannussa yön yli.

Jogurtti on valmista, kun se tuntuu sekoitettaessa sakealta. Itse tehty jogurtti säilyy jääkaapissa muutamia päiviä.

Raija Tahvonen

Itäsuomenkarjan eli kyytön maidossa on runsaasti valkuaista ja rasvaa.

Herkkuja alkuperäiskarjan maidosta Ääriolosuhteisiin sopeutuneen suomenlehmän maito sopii hyvin herkkutuotteisiin. Muutamat pienmeijerit valmistavat siitä jo juustoja. Kotikeittiössä maidosta voi tehdä vaikkapa viiliä.

Suomenkarja on ilmeisesti tuotu tänne jo 4000 – 5000 vuotta sitten. Aikojen kuluessa siitä on eriytynyt kolme eri rotua: itäsuomenkarja eli kyyttö, länsisuomenkarja ja pohjoissuomenkarja. Ne eroavat toisistaan jonkin verran esimerkiksi ulkonäön ja muidenkin ominaisuuksien suhteen. Yhteistä niille on pieni koko, pärjääminen ääriolosuhteissa, hyvä hedelmällisyys ja terveys, erityisesti jalkaterveys.

Ilmastonmuutoksen sopeutujat Suomenkarja on sopeutunut vaatimattomaan rehuun, ja sen maidontuotto on hyvä rehunkäyttöön nähden. Suomenkarja on arvokas geenivara, jota voidaan hyödyntää sopeutettaessa nautoja ilmastonmuutokseen.

Kaikkia kolmea rotua on jäljellä vähintään muutamia satoja yksilöitä, läntistä rotua eniten. Rodut pyritään säilyttämään ja niiden maitoa ja lihaa hyödyntämään niiden erityisominaisuudet huomioiden.

parhaillaan tutkimusprojektissa. Tavoitteena on myös tutkia maidon mahdollisia terveysvaikutteisia yhdisteitä.

Juoksettuvaa maitoa Suomenkarjan maidossa on melko runsaasti valkuaista ja rasvaa. Valkuaisen rakenne poikkeaa jonkin verran valtarotujen valkuaisen rakenteesta. Maito esimerkiksi juoksettuu helposti ja sopii siten hyvin juustojen ja hapanmaitotuotteiden valmistukseen.

Maidon rasvassa on enemmän välttämättömiä rasvahappoja eli linoli- ja alfalinoleenihappoa kuin valtarotujen rasvassa. Maidon prosessointiominaisuuksia selvitetään

Maitotuotteet sopivat herkutteluun Maidon ja maitotuotteiden makukin on erinomainen. Makuun, rasvahappokoostumukseen ja valkuaisen määrään voidaan jonkin verran vaikuttaa rehulla. Suomenlehmän maidosta ja maitotuotteista voidaankin optimoinnilla kehittää herkkutuotteita.

Esimerkiksi muutamat pienmeijerit valmistavat jo suomenkarjan maidosta juustoja. Ne sopivat sellaisenaan juustotarjottimen erityisherkuiksi.

Raija Tahvonen, Tuomo Tupasela, MTT

Cheddarjuustosalaattiin sopivat hyvin kotimaiset mausteiset omenalajikkeet.

Cheddarjuustosalaatti

Cheddarjuustoa omenaa (kotimaisista lajikkeista

sopivat esimerkiksi hieman

mausteiset Punakaneli,

Raike tai Lobo) lehtisalaattia Kuutioi juusto ja omenat. Sekoita keskenään yhtä paljon juusto- ja omenakuutioita ja tarjoile ne lehtisalaattipediltä. Kastikkeeksi sopii ranskalainen salaatinkastike.

Terveet, kestävät ja kotimaiset FinE-taimet ammatti- ja kotikäyttöön Valikoimiin kuuluvat: • marja- ja hedelmäkasvit • viherrakentamisen puut ja pensaat • perennat Taimia myyvät taimistot ja puutarhamyymälät löytyvät osoitteesta www.mtt.fi/fine