Maaseudun Tiede 1/2012

Vastuullinen ruokaketju kannattaa Liite 1/2012 | 12.3.2012

Juurekset voi aumata samoin kuin jurtit

Ruuan tie tiedetään

Mitä tarkoittaa vesijalanjälki?

Teatteriravintola ylpeänä esittää: karitsan taival Tohmajärveltä Joensuuhun.

Tuomikirvat voivat yllättää keväällä

Miltä näyttää ensi kevään tuomikirvakartta? Paikoitellen aika punaiselta, sillä viime kesä oli kirvoille otollista muninta-aikaa.

Sivu 4

Tasaiset aumat ovat sopiva välivarasto juureksille, joiden sesonki alkaa vasta parin kuukauden kuluttua sadonkorjuusta. Lämpimät syksyt voivat kuitenkin hankaloittaa säilytystä.

Sivu 5

Maatalous kuluttaa noin 70 prosenttia maailmassa käytetyistä vesivaroista.

Teollisissa vaiheissakin vettä kuluu.

Suomessa ruokaa tuotetaan silti pienellä vesijalanjäljellä, sillä vesivaramme ovat runsaat.

Sivu 9

Kevätrapsi kukoistaa Pohjanmaalla

Kevätrapsi tuotti Pohjanmaalla hyvän sadon, kunhan kylvöille päästiin aikaisin. Kasvukausien lämpeneminen lisää kevätrapsin kilpailukykyä rypsiin nähden myös kolmannella viljelyvyöhykkeellä.

Sivu 16

Ruokapöydän koolla on lehmälle merkitystä … s. 8 Rehu-maitoketjua jäljitettiin Italiassa … s. 12 Kasvihuoneille tehdään hiilijalanjälkilaskuri …s. 19 Katja Järvel ä

Lähes kaikki kysyvät lihan alkuperää, joensuulaisen Teatteriravintolan keittiömestari Tiia Tahvanainen kertoo.

Saavat mielellään kysyäkin, varsinkin lammasruuista. Teatteriravintolan karitsanliha on tuotettu Outi ja Jari Sirolan tilalla Tohmajärvellä. Tahvanainen osaa kertoa siitä enemmänkin; hän on käynyt paikan päällä.

Keittiömestari tietää myös lihan muut vaiheet. Teurastus, leikkaus, pakkaus, pakastus, varastointi ja lopulta aterian valmistus tapahtuvat kaikki lähialueella.

Muutkin ruoka-ainekset ravintola hankkii mieluiten omasta maakunnasta ja ainakin kotimaasta. Tahvanainen on siitä ylpeä. ”Paikallisen tuotteen hankinta on työläämpää, mutta se voi olla myös varmempaa. Kotimainen on kokille hienompi raaka-aine kuin ulkomainen.”

Myös Sirolat pitävät tärkeänä yhteistyötä paikallisen ravintolan kanssa. ”Tieto kulkee puolin ja toisin.”

Sirolan laitumella olevat lampaat näkyvät tieltä. Osaltaan sekin antaa ohikulkijoille tietoa, miten lampaat kasvatetaan.

Outi Sirola korostaa, että Suomi on lihantuotannon mallimaa. ”Meillä on varmasti Euroopan tiukimmat vaatimukset lihantuotannossa. Ne pitäisi vain tuotteistaa. Nyt yhtä maailman parhaista tuotteista myydään Euroopan halvimpaan hintaan.”

Sivut 10–11

Tuoreet, suoraan tuottajalta ostettavat tuotteet vetävät kuluttajia puoleensa.

Vastuullisesti toimiva ruokaketju on kilpailukyvyn edellytys. Tuotannon läpinäkyvyys helpottaa kuluttajan päivittäisiä valintoja. Teema-artikkelit valottavat vastuullisuuteen liittyvää tutkimusta.

eil a pennanen

Sirolan karitsaa, olkaa hyvä. Keittiöpäällikkö Tiia Tahvanainen on ylpeä Teatteriravintolan ruokaannoksista ja niiden kotimaisista raaka-aineista. Suuri osa raaka-aineista on vieläpä omasta maakunnasta.

markku vuorikari

Tuotantoeläinten kohtelu kiinnostaa kuluttajia. Kuluttajat myös luottavat kotimaisiin tuotantotapoihin enemmän kuin ulkomaisiin.

Suorat kontaktit kiinnostavat ostajia

Kuluttajien mielestä heidän mahdollisuutensa vaikuttaa ruokaketjun toimintaan ovat heikommat kuin kaupalla ja suurilla elintarviketeollisuusyrityksillä. Samoin he kokevat, että tuottajilla on vain vähän vaikutusvaltaa. Kuluttajat haluavat asioida suoraan tuottajien kanssa, sillä tuottajilta suoraan ostetut tuotteet koetaan laadukkaammiksi.

Sivut 14-15

Vastuullisen tuotannon kriteerit ovat hyvässä mallissa lihasikaloissa Jo 93 prosenttia lihasikaloista täyttää vastuullisen tuotannon vaatimukset.

Suomalainen lihaketju on seurannut sikojen terveyttä ja hyvinvointia vuoden 2011 alusta lähtien. Seurannan aloittaminen näyttää tuottaneen tulosta, sillä vuonna 2010 kriteerit olisi täyttänyt vain 82 prosenttia lihasikaloista. Tilojen myyntikatteet ovat parantuneet samassa tahdissa sikojen hyvinvoinnin kanssa.

Sivut 6–7

2

Veikko Somerpuro

Luonnonhoitopelto edistää monimuotoisuutta Ympäristötuen hakuaika jatkuu huhtikuun loppuun, joten nyt on aika pohtia luonnonhoitopellon perustamista.

L

uonnonhoitopellot ovat uusi toimenpide, jonka tarkoituksena on lisätä monimuotoisuutta sekä parantaa maan kuntoa ja vesien tilaa. Ympäristötukeen sitoutuneet viljelijät ovat voineet perustaa luonnonhoitopeltoja vapaaehtoisesti vuodesta 2009 alkaen. Toimenpiteen hyödyistä saatiin tietoa, kun Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitos tutki niitä vuosina 2010 ja 2011.

Ruokaketjun ja ruoankulutuksen vastuullisuutta metsästämässä Vastuullinen ruokaketju – hyvinvoiva kuluttaja -tutkimusalue kurottaa tulevaisuuteen tekemällä kokonaisvaltaista tutkimusta ruokaketjusta, ruoankulutuksesta ja niiden vastuullisuudesta.

Tutkimusalueen keskeisinä lähtökohtina ovat tutkimustiedot siitä, että ruokavalinnat dominoivat suomalaisten kulutusjalanjälkien syntyä ja vähentämistä.

Ruokaketjun osuus kulutuksen ympäristövaikutuksista on peräti 40 prosenttia.

Suomalaiset ovat liikalihavia ja sairastavat paljon tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja. Näistä yli 80 prosenttia olisi ennaltaehkäistävissä ruokavalio- ja elintapamuutoksilla. Elintapasairauksien hoitokustannukset ovat nykyisin peräti 10 prosenttia valtion menoista.

Ruoka vaikuttaa siis moneen asiaan, eikä tätä aina muisteta ja tiedosteta. Silti hyvästä ruoasta pitää edelleen pystyä nauttimaan. Ruoanhaaskaus ei taas palvele ketään. Tutkimusalueen tavoitteena onkin vähentää ruokaketjun ja ruokavalintojen aiheuttamia ilmastovaikutuksia, rehevöitymistä sekä elintapasairauksia ja niiden hoitokustannuksia.

Tavoitteena on myös edistää kansanterveyttä, tuoteturvallisuutta, eläinten hyvinvointia sekä ruokamarkkinoiden toimivuutta ja läpinäkyvyyttä. Tutkimusalue tuottaa tietoa, työkaluja ja ratkaisuja ruokaketjulle, kuluttajille ja yhteiskunnallisille päättäjille. Ruokaketjussa tehdyt, vastuullisuutta edistävät, kustannustehokkaat, en-

nakoivat ja innovatiiviset ratkaisut lisäävät yhteiskunnallista hyvinvointia.

MTT:n uudistettu tutkimusstrategia ja uudet tutkimusalueet lanseerataan tämän vuoden aikana. Biotalouden ja ruoantuotannon vastuullisuus, kilpailukyky, kestävyys ja jäljitettävyys sekä ruoan ravitsemus muodostavat tutkimuksemme keskeisen perustan. Yhteistyömme jatkuu edelleen tiiviinä niin tuottajien, teollisuuden, kaupan, ketjun sidosryhmien kuin

Sijainti vaikuttaa onnistumiseen Luonnonhoitopellot kannattaa sijoittaa viljavuudeltaan heikoimmille alueille, ja ne kannattaa pitää samoilla paikoilla mahdollisimman kauan. Tämä lisää monimuotoisuutta, sillä pellon lajimäärä kasvaa viljavuuden heikentyessä ja kasviston vanhetessa. Tämä on myös viljelijän kannalta järkevää, koska heikkotuottoiset lohkot jäävät näin pois muusta viljelystä.

Monipuolisuus on etu Viljelijät perustavat luonnonhoitopeltoja monista syistä. Esimerkiksi maanparannukseen pyrkivä viljelijä kylvää reheväkasvuisia nurmiseoksia ja kierrättää luonnonhoitopeltoja lohkolta toiselle.

Metsästäjät perustavat riistapeltoja ja kukkaloistoa haluavat kylvävät niitty- tai maisemaseosta tienvarteen omaksi ja muiden iloksi. Koska luonnonhoitopellot ovat monipuolinen toimenpide, niiden avulla voidaan lisätä monimuotoisuutta paremmin kuin entisten kesantojen avulla.

Hanna Seitapuro ja Irina Herzon, Helsingin yliopisto Lisätietoja: herzon@mappi.helsinki.fi Puh. 040 533 0946

Irina Herzon

Ruokaketjussa tehdyt ja vastuullisuutta edistävät, kustannustehokkaat ja innovatiiviset ratkaisut lisäävät yhteiskunnallista hyvinvointia yhteiskunnallisten päättäjien kanssa. Uutena kohderyhmänä mukaan tulevat myös kuluttaja-kansalaiset: kuluttajalähtöinen käyttäytymisen tutkimus on merkittävä osa tutkimustamme, ja siten se kattaa aidosti koko ruokaketjun aina kuluttajan lautaselle saakka.

Juha-Matti Katajajuuri tutkimuspäällikkö Vastuullinen ruokaketju – hyvinvoiva kuluttaja juha-matti.katajajuuri@mtt.fi

TOIMITTANUT: Niina Pitkänen, MTT

Liite 1/2012

Niittypelloilla paljon lajeja Kaikki luonnonhoitopellot lisäävät monimuotoisuutta. Kasvillisuudeltaan kaikkein monimuotoisimpia ovat kuitenkin niittykasveilla kylvetyt pellot eli niittypellot.

Niille kylvettävät lajit, kuten päivänkakkara ja heinistä nadat, eivät ole liian voimakkaita kilpailijoita, joten kylvölajien joukkoon pääsee kasvamaan luonnonlajeja.

Myös vanhat nurmet ovat kasvillisuudeltaan rikkaita, ja parhaimmat niistä alkavat kukkaloistossaan muistuttaa perinteisiä puoliluontaisia niittyjä. On tärkeää, että vanhat nurmet säilytetään ja pidetään hoidossa.

Sekä silmäniloa että rikkoja Viljelijöiden kokemukset uudesta toimenpiteestä ovat pääosin myönteisiä. Tukitaso on hyvä vaadittavaan työmäärään nähden.

Viljelijöiden mielestä suurimmat luonnonhoitopeltoihin liittyvät ongelmat johtuvat pelloille leviävistä rikkakasveista. Lohkojen palauttaminen viljelyyn on hankalaa, koska kasvustoa ei saa päättää kemiallisesti.

Lisäksi niittypeltojen kylvön onnistuminen aiheuttaa päänvaivaa: monet lohkot kukoistavat ensimmäisenä kesänä, mutta toisena kesänä kaikki kylvölajit eivät enää nouse maasta.

69. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

Yhteistyössä:

Kostea peltonotkelma on erinomainen paikka perustaa luonnonhoitopelto.

TOIMITUSKUNTA: MTT: Jyrki Aakkula, Markku Järvenpää, Juha-Matti Katajajuuri, Niina Pitkänen, Pekka Uimari, Hilkka Vihinen Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

MAASEUDUN TIEDE Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Humppilantie 9 A 31600 Jokioinen 029 5300 700 www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus.

Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

3

Maankäyttö vaikuttaa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeen Trooppisten metsien tuhoalueilta tulevat raaka-aineet vaikuttavat suomalaistenkin tuotteiden hiilijalanjälkiin. On tärkeää, että suomalainenkin elintarvikeketju tunnistaa oman vastuunsa ja ottaa metsien kaatamisesta syntyvät maankäytön muutosten seuraukset huomioon.

Plugi

M

TT:n Foodprint Tools -hankkeessa julkaistaan syksyllä 2012 laskentasuositus elintarvikkeiden hiilijalanjälkien arvioimiseksi. Suosituksen tarkoituksena on parantaa hiilijalanjälkien vertailtavuutta yhtenäistämällä niiden laskentaa Suomessa.

Suosituksessa on mukana myös maankäytön muutoksista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen laskenta, joka perustuu hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, laskentaan. Se mukailee myös muita kansainvälisiä laskentaohjeita, mutta tarkentaa monia laskennan osia.

Metsien raivaus vapauttaa hiiltä Uusilla laskentaohjeilla voidaan arvioida miten paljon khk-päästöjä syntyy tuotantoketjuissa, joissa tapahtuu maankäytön muutoksia.

Päästöjä syntyy erityisesti sellaisten tuotteiden tuotannossa, joissa raaka-aineena tai tuotantoketjussa, esimerkiksi rehuna, käytetään trooppista metsää kaatavien maiden tuotteita. Tällaisia tuontituotteita ovat erityisesti soija ja palmuöljy.

Metsien raivaamisesta eli maankäytön muutoksista syntyvät khk-päästöt ovat merkittäviä, sillä metsät sitovat vuosien saatossa hiiltä niin puustoon kuin maaperäänkin.

Hiilidioksidia vapautuu metsien rikasta kasvustoa poltettaessa ja seuraavien kymmenien vuosien aikana, kun maata viljellään ja hiiltä vapautuu vähitellen ilmakehään.

Khk-päästöjen vähennystarve 80 % vuoteen 2050 mennessä on korkea, ja siksi elintarvikeketjujen tulee tiedostaa omassa ketjussaan mahdollisesti tapahtuvat maankäytön muutokset.

Laskentamenetelmät kehittyvät Maankäytön muutoksia on huomioitu elintarvikkeiden hiilijalanjälkilaskelmissa tutkimuspiireissä vasta muutamia vuosia.

Laskentamenetelmät eivät vielä ole vakiintuneet, joten MTT:llä kehitettyä laskentatapaa esitellään myös kansainvälisesti.

Maankäytön muutosten aiheuttamien khk-päästöjen laskentaan sisältyy vielä haasteita. Ensinnäkin tulisi tietää, mistä tarkasteltava raaka-aine on lähtöisin. Lisäksi muutoksia raportoivat tilastot ovat osittain vielä puutteellisia, samoin kuin laskentaan tarvittavat taustatiedot, kuten esimerkiksi

Metsien ja vanhojen laitumien raivaaminen esimerkiksi brasilialaisen soijan viljelyyn on johtanut siihen, että suomalaisten syömän broilerituotteen hiilijalanjälki on kasvanut.

Maankäytön muutoksen vaikutus hiilijalanjälkiin

Kasvihuonekaasujen lisäys maankäytön muutosten seurauksena Hiilijalanjälki ilman

Hannele Pulkkinen, Kristoffer Krogerus ja Juha-Matti Katajajuuri, MTT Lisätietoja: hannele.pulkkinen@mtt.fi Puh. 040 179 3847

maankäytön muutosta Suomalainen broilerituote

Brasilialainen soija

Maankäytön muutosten vaikutus hiilijalanjälkiin uuden suosituksen mukaisesti laskettuna.

Broilerituotteen hiilijalanjälki kasvoi viljelymaan muutosten vuoksi MTT:llä testattiin maankäytön muutosten aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen laskemista yhdelle broilerituotteelle suosituksen mukaisesti.

Broilerituotteen tuotantoketjussa vain brasilialaisen soijan viljelyssä otettiin uutta viljelymaata käyttöön, kun tarkasteltiin kansainvälisten standardien mukaisesti viimeistä 20 vuoden jaksoa.

Laskennassa huomioitiin, että kaikki uusi soijapinta-ala ei ole ollut aikaisemmin metsää, vaan osa on ollut laidunmaita tai ollut muussa viljelykäytössä.

Broilerituotteen hiilijalanjälki kasvoi

paljonko maaperään tietyssä olosuhteissa sitoutuu hiiltä.

Voi myös olla vaikeaa arvioida, kuinka suuri osa päästöistä tulisi kohdistaa alueelle tulevalle viljelylle, ja kuinka suuri merkitys arvopuiden kaatamisella on ollut muutokselle.

jaana kankaanpää

maankäytön muutosten myötä noin 15 prosenttia. Aikaisemmin laskettu ilmastovaikutus oli 3,6 kgCO2-ekv. tuotekiloa kohden ja uusi 4,1 kgCO2-ekv. tuotekiloa kohti.

Trooppisten metsien tuhoalueilla viljellyn soijan käyttö suurensi suomalaisen broilerituotteen hiilijalanjälkeä. Kuvan tuote ei ollut mukana laskennassa.

Mikä on hiilijalanjälki?

Hiilijalanjälki kuvastaa tuotteen koko elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasujen aiheuttamaa ilmastovaikutusta.

Jalanjälki ilmaistaan hiilidioksidiekvivalentteina, CO2-ekv.

Kasvihuonekaasujen ilmastokuormitukset muunnetaan yhteismitallisiksi karakterisointikertoimien avulla.

Karakterisointikertoimet: o Hiilidioksidi = 1 o Metaani = 25 o Dityppioksidi = 298

4

Tuomikirvariski muhii etelässä ensi keväänä Syksyllä 2011 lasketun tuomikirvaennusteen mukaan kotimainen tuomikirvakanta on nyt runsaampi kuin vuosiin. Suuren tuhoriskin alueita laskettiin lähes kymmeneltä paikkakunnalta eri puolilta maata. Vaihtelu on kuitenkin suurta lyhyilläkin välimatkoilla.

K

otimainen tuomikirvakanta on tulevana keväänä selvästi tavanomaista suurempi Länsi-Uudellamaalla, Lounais-Suomen rannikolla, Kaakkois-Suomessa ja osin Keski-Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla kanta on kohtalainen, Kurejoella suuri.

Tuomikirvaennustekartalla on myös melko paljon valkoisia alueita, joilta ei näytteitä ole saatu. Luultavasti tilanne on valkoisilla alueilla yhtä vaihteleva kuin tutkituillakin seuduilla. Seurantaan ja mahdollisiin kirvatuhoihin pitää varautua heti viljojen orastaessa. runsastuivat keskikesällä 2011 Kasvukaudella 2011 kotimainen tuomikirvakanta oli ennusteen mukaan vähäinen.

Hämeessä Lopen ja Tammelan alueella laskettiin ainoat selkeästi suuren tuhoriskin aiheuttaneet lukemat.

Etelä-Pohjanmaalla oli mahdollisen tuhoriskin alueita, mutta muualla Suomessa lukemat olivat pieniä. Tuomikirvoja tuli ilmavirtojen mukana jonkun verran toukokuun lopulla ja uudestaan juhannuksen maissa.

Kirvaparvet näkyivät säätutkissa ja viirihaaviseurannassa. Torjuntaa ei alkukesällä tarvittu, mutta keskikesällä kirvoja alkoi löytyä. Monin paikoin viljapelloilla tuomikirvat ja myös viljakirvat lisääntyivät ripeästi. Pitkään jatkunut lämmin ja kostea loppukesä ja syksy suosivat kirvojen muuttoa viljoilta heinille ja lopulta tuomille munimaan.

Tuomikirvat valtasivat Tammelan Viime syksynä näytteitä saatiin yli 40 paikkakunnalta. Jälleen kerran suurin kanta löytyi Tammelan Venesillalta. Reippaasti yli suuren tuhoriskin rajan mentiin myös MTT Vihtavuoressa, Inkoon Västankvarnissa, Lappeenrannassa ja Kurejoella.

Tuusniemellä, Tuorlassa ja Lopella on myös oltava valppaana kuluvan vuoden alkukesällä.

Hannu Ojanen

Miten ennuste tehdään Tuomikirva talvehtii mustina talvimunina tuomen silmujen ympärillä. Ennuste tehdään laskemalla munien määriä tuomenoksanäytteistä.

Kultakin paikkakunnalta munat lasketaan sadasta silmusta 3-5 tuomesta ja näistä keskiarvo. Oksia leikattaessa on oltava varma, että puu on tuomi ja että oksat ovat tuoreita. Oksat voi leikata sopivalta tarttumakorkeudelta.

Oksia ovat keränneet MTT:n toimipaikat, eräät koetilat, jotkut maatalousalan koulut, muutamat maaseutukeskusten neuvojat sekä viljelijät.

Jokioisilla oksat silputaan ja munat lasketaan mikroskoopin avulla. Summista vähennetään todennäköinen kuolleisuus, joka vaihtelee sisä-Suomen 55 prosentista Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueiden 90 prosenttiin.

Munamäärä 1-15 tarkoittaa pientä tuomikirvan tuhoriskiä, 15-40 mahdollisia tuhoja ja yli 40 suurta tuhoriskiä.

Irmeli Markkula, MTT Lisätietoja: irmeli.markkula@mtt.fi Puh. 040 551 7561

Vihreään piiloutuva kirva Tuomikirva voi levittää ohran kääpiökasvuvirusta (BYDV).

Siivelliset kirvat hakeutuvat vihreisiin heiniin, esimerkiksi juolavehnään, jos vilja ei ole vielä oraalla kirvojen lähtiessä tuomilta.

Juolavehnä voi olla viruksen kantaja ja virus siirtyy viljaan kirvan mukana.

Tuomikirvaennuste näyttää ensi kevääksi tiheitä kirvakantoja.

Erja Huusel a-Veistol a

Viime vuoden lämmin ja kostea loppukesä suosi tuomikirvan munimista.

Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

5

Kuvat: Marja Aaltonen

MTT:ssä tutkittua Puolet Suomesta luomua vuonna 2030? Maabrändityöryhmä asetti tavoitteeksi nostaa Suomen luomuviljelyalan puoleen koko viljelyalasta vuoteen 2030 mennessä. Luomuviljelyn tuotantopinta-ala on tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia kokonaisviljelyalasta. Luomutuotteiden markkinaosuus on kuitenkin vain prosentin luokkaa, mikä viittaa siihen, että tuotantoketju ei toimi ongelmitta.

Lämmin syksy sai jyvät itämään auman reunoiksi kasatuissa olkipaaleissa.

Lämpimät syksyt hankaloittavat juuresten aumaamista Juureksia viljellään Satakunnassa runsaasti. Varastointi on kuitenkin ongelmallista: juuresten noston ja tehdaskäsittelyn välissä juuresten tulisi säilyä pelloilla ja välivarastoissa mahdollisimman hyvinä 1–2 kuukauden ajan.

L

yhyeksi ajaksi ei kannata rakentaa erillisiä jäähdytettäviä varastoja, joten sokerijuurikkaan viljelystä tuttu aumaus kelpaa myös juuresten säilytykseen.

Vuoden 2010 syksy oli aumauksen kannalta sopivan viileä. Vuoden 2011 syksyllä edessä oli tuttu ongelma: marraskuun toisella viikolla lämpötila oli vielä reilut +10°C. Vihannesten, perunoiden ja juurikkaiden aumat lämpenivät ja likosivat märillä pellonreunoilla.

Auman sijoittaminen Aumat pitää tehdä sellaiseen paikkaan, että niitä pystytään hoitamaan hyvin ja pohja on alustaltaan tasainen sekä helposti puhdistettavissa. Yleensä auman leveyden määrää käytettävien pressujen leveys.

Piha-alueiden valaistuksesta on hyötyä, joten sopiva paikka löytyy yleensä talouskeskuksen läheisyydestä. Usein aumat kantataan suurilla olkipaaleilla, jotka eristävät reunoja kylmyydeltä ja tuulelta. Asfaltin päälle tehdyistä aumoista oli myös negatiivisia havaintoja, sillä ne lämpenevät herkemmin kuin soran päälle kasatut.

Kuormauksen yhteydessä on katsottava tarkkaan, että lavat ovat puhtaat ja ettei aumasta päädy kuormaan juuresten joukkoon vieraita esineitä kuten laudanpätkiä, multaa tai kiviä.

Erilaisia aumaratkaisuja löytyy Pelto- ja piha-aumojen lisäksi on käytössä erilaisista halleista eristämällä tehtyjä kiinteitä aumoja ja vihannesvarastoja. Niille on mahdollista saada tietyin edellytyksin myös varastointitukea.

Tällainen varasto oli käytössä esimerkiksi Veli-Pekka Sunilla Köyliössä, jossa vanhan konehallin sisäpuolen metallilevyrakenteisiin oli puhaltamalla lisätty uretaanieristettä noin 5 cm. Lattiaan oli lisäksi tehty ilmastointikanavat noin 2 metrin välein. Kanaviin oli mahdollista puhaltaa kierrätysilmaa tarpeen mukaan: ulkoa kylmää tai sisältä lämmintä ilmaa.

Pitääkö aumat peittää vai ei?

Sokerijuurikkaan aumauksen ohjeissa on päädytty siihen, ettei aumoja saa peittää en-

MTT:n Luomu 50 -raporttia koordinoinut tutkija Kauko Koikkalainen laskee, että luomuviljelyn pitäisi lisääntyä kymmenen prosentin vuosivauhdilla, jotta maabrändityöryhmän tavoite täyttyisi. Tämä olisi kaksinkertainen vauhti viimevuosien kasvuun verrattuna.

Luomutilojen kannattavuutta seuranneen MTT:n tutkijan Jukka Tauriaisen mukaan luomutuotanto on tällä hetkellä kannattavampaa kuin tavanomainen tuotanto.

Parempi kannattavuus perustuu hieman suurempaan tukeen ja luomusta maksettaviin parempiin hintoihin.

Tukien uudelleen suuntaaminen olisi välttämätöntä, jotta luomutuotannon houkuttelevuus paranisi.

Luomutuotantoa voidaan pitää luonnon monimuotoisuutta ylläpitävänä tuotantotapana. Jos kotieläintalous ja kasvintuotanto toimisivat vuorovaikutuksessa nykyistä paremmin, luomutuotannon ravinnetalous todennäköisesti toimisi tavanomaista maataloutta selvästi tehokkaammin. Luomu 50 -raportti saatavilla: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/ mttraportti36.pdf

Tasaiselle pohjalle perustettu auma säilyttää juurikkaat ja vihannekset hyvinä välivarastoinnin ajan.

nen kuin 1.11. lämpenemisen vuoksi. Toisaalta juurikasaumat on peitettävä viimeistään 22.11.

Viime syksynä aikarajaa siirrettiin vieläkin kauemmas. Päivän kierroksen aikana emme nähneet yhtään peitettyä juurikasaumaa, vaan peitetyt aumat olivat juures- tai peruna-aumoja.

Peitteissä vaihtoehtoja Porkkana-aumoissa käytettiin peitteenä erilaisia pressuja, Toptexiä tai skottipeitettä.

Toptex on hengittävää, joten kondenssivettä ei muodostu niin helposti, jos lämpötila sahaa varastoinnin aikana. Hengittävä peite ei kuitenkaan saa jäädä kuopalle, ettei vesi pääse peitteen läpi juuresten päälle.

Pitemmässä varastoinnissa on usein paikallaan laittaa eristettä reunojen lisäksi myös auman päälle. Materiaalina voi olla turve tai olki. Rastasverkko on käyttökelpoinen juuresten päällä ennen eristekerroksen lisäämistä, sillä sen avulla eriste saadaan helpommin pois.

Eristekerroksen jälkeen pitää auman harjan ja vihannesten väliin jättää riittävä ilmatila, jotta auma pääsee tuulettumaan. Myös auman pitkällä sivulla pitää olla useassa kohdin tuuletusaukkoja peitteessä.

Säiden kylmetessä tuuletusta pitää säännöstellä ja estää jäätyminen ja lämpötilan sahaaminen. Sisävarastoinnissa aumaa ei saa tuulettaa liikaa koneellisesti, etteivät tuotteet nahistu. Varasto ei saa olla kuivaamo!

Huolellinen logistiikka tärkeää Vihannesten siirtelyssä tulee noudattaa hellävaraista käsittelyä. Pohjasta purkavat vaunut ovat vielä harvinaisia Suomessa, samoin kuin sellaiset kuormalavat, jotka on eristetty pakkasta vastaan tai pehmustettu erilaisin matoin kuljetusvaurioiden välttämiseksi.

Köyliön Vanhankartanon tilanhoitaja Kimmo Oravuo kiteytti, että varastoon tulee laittaa ainoastaan terveitä juureksia.

Vihannesvarasto ei ole sairaala, eivätkä tuotteet siellä parane.

Marja Aaltonen, MTT Lisätietoja: marja.aaltonen@mtt.fi Puh. 040 128 1269

Vaihtoehtoja välivarastointiin Köyliössä pidettiin viime marraskuussa Kasviklusterihankkeen ja Satakunnassa Varjellen viljelty -hankkeen teemapäivä.

Päivän aikana pohdittiin erilaisia vaihtoehtoja selvitä vihannesten välivarastoinnista vaihtelevissa olosuhteissa.

Suomalaiset saavat riittävästi seleeniä. MTT:n koordinoiman seleenityöryhmän uusimman raportin mukaan suomalaisten seleeninsaanti on riittävää. Seleeninsaanti perustuu seleenilannoitukseen, joka nostaa kotimaisten rehujen ja elintarvikkeiden seleenipitoisuudet tavoitetasolle. Raportin tulosten perusteella seleenilannoitus on tehokas, turvallinen ja edullinen keino turvata seleeninsaanti.

Tärkeimmät seleenin lähteet ovat maito ja liha, joista saadaan noin 70 % päivittäisestä seleenistä. Seleeni on ravitsemuksellisesti tärkeä hivenaine. Sitä tarvitaan kasvuun ja lisääntymiseen sekä ylläpitämään sydämen ja lihasten terveyttä. Tunnetuin seleenin puutteesta johtuva sairaus on kotieläinten lihasrappeuma.

Seleenin lisääminen lannoitteisiin aloitettiin vuonna 1984, kun tutkimuksissa oli todettu, että ihmisten ja kotieläinten seleeninsaanti on Suomessa liian vähäistä. Liukoisen seleenin määrä on Suomen viljelymaissa pieni: vain noin 4 % maaperän kokonaisseleenistä on kasveille käyttökelpoisessa muodossa. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/ mttraportti35.pdf

6

Lihasikalat ylsivät vastuullisen tuotannon kriteereihin edellisvuotta paremmin Teema Jo 93 prosenttia lihasikaloista täyttää vastuullisen tuotannon vaatimukset. Myös tilojen myyntikatteet ovat parantuneet samassa tahdissa sikojen hyvinvoinnin kanssa.

S

Kimmo Haimi

uomalainen lihaketju on vuoden 2011 alusta lähtien seurannut sikojen terveyttä ja hyvinvointia kolmen mittarin avulla. Vastuullisessa sianlihantuotannossa kokoruhohylkäyksiä tulisi olla alle 1,1 prosenttia, osaruhohylkäyksiä alle 12 prosenttia ja kuolleisuuden alle 4 prosenttia.

Raja-arvojen asettaminen näyttää pienentäneen lihasikojen kuolleisuutta. Raja-arvot ylittävien sikaloiden määrä on vähentynyt vuoteen 2010 verrattuna, sillä silloin 18 prosenttia aineiston lihasikaloista ei olisi täyttänyt vastuullisen sianlihantuotannon kriteerejä.

Seurannan aloittaminen näyttää tuottaneen tulosta, sillä ensimmäisenä seurantavuonna sikaloista jo 93 prosenttia täytti vastuullisen tuotannon vaatimukset.

Kuolleisuus pienentynyt HK Agri Oy:n asiakastiloilta kerätyn aineiston mukaan lihasikojen kuolleisuus oli viime vuonna kertatäyttöisissä sikaloissa keskimäärin 2,4 prosenttia. Kuolleisuus on pienentynyt puoli prosenttiyksikköä vuodesta 2010.

Sen sijaan kokoruhohylkäysten prosentti on pienentynyt vain hieman ja osaruhohylkäysten prosentti on hieman kasvanut. Osaruhohylkäysten raja-arvo voisi olla pienempikin, sillä vain muutama lihasikala ylitti 12 prosentin rajan.

Sikamäärässä muutos parempaan oli suurempi: 15 prosenttiyksikköä eli yhteensä noin 50 000 lihasian hyvinvointi oli vastuullisen tuotannon mittareiden perusteella parempi edellisvuoteen verrattuna. Muutos johtuu kuolleisuuden pienenemisestä suurissa lihasikaloissa ja tuotannon lopettamisesta pienillä ja ongelmatiloilla.

Sikatilojen yltäminen vastuullisen sianlihantuotannon kriteereihin näkyi sikojen nopeampana kasvuna, parempana teuraslaatuna ja tilan suurempana myyntikatteena.

Kehitys näkyy myyntikatteessa Vastuullisen sianlihantuotannon kriteereihin yltäminen näkyi tiloilla sikojen nopeampana kasvuna, parempana teuraslaatuna ja suurempana myyntikatteena. Kriteerit täyttävien ja täyttämättömien tilaryhmien välinen ero on suurentunut seurannan alettua.

Vuonna 2010 kriteerit täyttävien tilojen siat kasvoivat 56 grammaa paremmin kuin tiloilla, jotka eivät täyttäneet kriteereitä.

Vuonna 2011 kasvun ero oli jo 106 grammaa päivässä.

Suurempi päiväkasvu näkyy sikalan nopeutuneena kiertona, osaston nopeampana tyhjentymisenä ja erän jopa kymmenisen päivää lyhyempänä kasvatusaikana. Myös myyntikatteessa kriteerit täyttävien tilojen etulyöntiasema kasvoi: myyntikatteen ero kriteerit täyttämättömiin tiloihin venyi 7,20

eurosta 10,10 euroon per sika.

Suomalainen lihaketju seuraa vastuullisuusmittareiden arvoja Sikavan kautta 12 kuukauden jaksoissa. Yhdenkin raja-arvon ylittyessä teurastamo ottaa yhteytä tilaan ja edellyttää siltä toimia sikojen hoidon ja tuotanto-olosuhteiden parantamiseksi. Jos tilanne ei korjaannu kuuden kuukauden aikana, tuotantosopimus voidaan irtisanoa.

Kirsi Partanen, Jarkko Niemi ja Liisa Voutila, MTT sekä Elias Jukola, HK Agri Oy

100 % 90 %

Aineisto 200 sikalasta

80 % 70 % 60 % 50 %

2010

40 %

2011

30 % 20 % 10 % 0% Alle 300

300 - 500

500 - 900

Yli 900

Sikapaikkoja/tila Vastuullisen sianlihatuotannon kriteerit täyttävien lihasikaloiden osuus on kasvanut sekä pienten että suurten sikaloiden joukossa.

Kirjoituksen tiedot on laskettu HK Agri Oy:n tuotannonseuranta-aineistosta osastoittain tai kerralla täytettävissä lihasikaloissa vuosina 2010 ja 2011 valmistuneista kasvatuseristä.

Seurannassa oli runsas 200 lihasikalaa, joissa kasvatettiin molempina vuosina hieman yli tuhat kasvatuserää eli noin 350 000 lihasikaa.

Aineisto edusti 16:tta prosenttia Suomessa vuosittain teurastetuista noin 2,2 miljoonasta lihasiasta.

Lisätietoja: kirsi.partanen@mtt.fi, elias.jukola@hkagri.fi Puh. 040 735 6205 (Partanen), 040 764 8510 (Jukola)

Eläinten hyvinvointi tärkeää Eläinten hyvinvointi on tuoteturvallisuuden ja ympäristövastuun ohella keskeinen osa lihaketjun vastuullisuutta.

Riittävän terveet ja hyvinvoivat tuotantoeläimet ovat myös perusedellytys lihantuotannon kannattavuudelle.

Kuluttajat näkevät eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä eettisenä että tuotteiden laatuun vaikuttavana tekijänä.

Moni kuitenkin kokee, ettei tuotantoeläinten kasvatuksesta ole saatavilla riittävästi tietoa.

7 Ostan kotimaista sianlihaa, koska...

Ostaa kotimaista sianlihaa, n=955

MTT:ssä tutkittua

Keskiarvo Haluan suosia kotimaista tuotantoa

68

Haluan, että Suomessa on tulevaisuudessakin sianlihantuotantoa

67

Luotan tuotteen turvallisuuteen enemmän kuin ulkomaiseen Luotan suomalaisiin tuotantotapoihin enemmän kuin ulkomaisiin Lihan maku on hyvä Eläinten hyvinvointiasiat on huomioitu paremmin kuin ulkomaisessa tuotannossa

Hinta-laatusuhde on sopiva

21

Suomalaisessa tuotannossa ympäristöasiat on hyvin huomioitu

20 10

31

11

3 10 4,34

54

30

12

3 11 4,34

38

18

37

26

37

26 43

30

40

5 1 5 1

25 50

60

5 Täysin samaa mieltä

4 Jokseenkin samaa mieltä

3 Ei samaa eikä eri mieltä

1 Täysin eri mieltä

EOS

2 Jokseenkin eri mieltä

70

Kasvinviljelytilojen tuloskehitys nosti maatalouden kannattavuutta vuonna 2010. Maa- ja puutarhatalouden kannattavuus parani merkittävästi verrattuna edelliseen vuoteen. Yrittäjän omalle työlle saama tuntipalkka lähes kaksinkertaistui 7,3 euroon tunnilta. Yrittäjätulo puolestaan nousi 16 100 eurosta 26 400 euroon vuodessa, kertoo MTT:n vuoden 2011 lopulla julkaisema seurantalaskelma.

203 4,17

23

40 20

7 102 4,57

53

25 21

6 100 4,59

23

39

Tuotantoyksiköt ovat usein pienemmät kuin ulkomaisessa tuotannossa

% 0

25

7 11

3,81

8 9

3,84

3 2 3,74 1 5

Maatalous- ja puutarhayritysten myyntituotot kasvoivat erityisesti kasvinviljely- ja puutarhatuottojen nousun vuoksi 12 prosenttia, 88 200 euroon. Kun tähän lisättiin 52 200 euron tuet, päästiin 140 400 euron kokonaistuottoon, jossa nousua on 11 prosenttia. Yritysten keskimääräinen viljelyala kasvoi 3,7 hehtaaria 56 hehtaariin.

3,71

80 90 100 MTT:n kuluttajatutkimus 2012

Valtaosa vastaajista ostaa kotimaista sianlihaa, koska haluaa tukea suomalaista tuotantoa.

Kuluttajat toivovat läpinäkyvää ja jäljitettävää lihaketjua

Teema

Kannattavuus kohosi erityisesti viljatiloilla mutta myös muilla kasvinviljelytiloilla ja puutarhatiloilla.

Näissä tuotantosuunnissa kannattavuus oli erityisen heikko vuonna 2009. Kotieläintiloilla kannattavuus keskimäärin tarkasteltuna säilyi ennallaan.

Kuluttajat haluavat suosia kotimaisia lihatuotteita. Heitä kiinnostavat kysymykset siitä, mistä ruoka tulee, miten tuoteturvallisuus on varmistettu ja kuinka tuotantoeläimiä on kohdeltu. Lisätietoa ruokaketjun toiminnasta kuitenkin kaivataan.

K

uluttajien näkemysten selvittämiseksi tehtiin MTT:ssä vuoden alussa laaja kysely, jossa selvitettiin kuluttajien tiedontarpeita ja heidän käsityksiään sianlihan tuotantoketjun vastuullisuudesta. Kyselyyn vastasi 1 000 kuluttajaa.

Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista vastasi ostavansa kotimaista lihaa, koska haluaa suosia kotimaista tuotantoa.

Kuluttajat ovat erityisen kiinnostuneita jäljitettävyydestä, tuoteturvallisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista. Kotimaisten tuotteiden turvallisuuteen ja kotimaisiin tuotantotapoihin myös luotetaan enemmän kuin ulkomaalaisiin.

Suomessa jäljitettävyys on hyvällä tasolla. Askel eteen ja askel taaksepäin -menetelmään perustuva jäljitettävyys varmistaa toimivan takaisinvetojärjestelmän tilanteessa, jossa tuoteturvallisuus on uhattuna tai jossa tuote ei muuten täytä sille asetettuja vaatimuksia. Siitä huolimatta kuluttajat kuitenkin haluavat saada lisätietoa siitä, miten tuoteturvallisuus on varmistettu tuotantoketjun eri vaiheissa.

Pakkauksiin tietoa ketjun toiminnasta?

Kuluttajilla ei kuitenkaan yleensä ole mahdollisuutta saada tarkempaa tietoa siitä, miten heidän ostamansa ruoka on tuotettu.

Kuluttajia kiinnostaisi erityisesti saada tietää tuotteen koko reitti tilalta kauppaan.

Tämän reitin varrelta kaivattavia tietoja ovat muun muassa teurastusmaa, valmistusmaa ja pakkausmaa, lisäaineiden käyttö ja tuoteturvallisuuden varmistaminen ketjussa.

Samoin halutaan tietoa eläinten terveydestä, eläinten saamista antibiooteista, jäljitettävyydestä tilalle saakka ja niiden kohtelusta tuotantotilalla ja teurastuskuljetusten aikana. Toiminnan läpinäkyvyyttä siis kaivataan.

Kenen sitten tulisi antaa tätä lisätietoa

kuluttajille, jotta siihen luotettaisiin? Kuluttajat vastasivat luottavansa ketjun toimijoista eniten viranomaisten viestintään, mutta myös vahvasti maatilojen omaan viestintään. Tällaista tilaviestintää on kuitenkin hyvin vähän, ja kyselyn tulos antaakin viitettä siihen, että ruokaketjun alkupään viestintää tulisi lisätä. Mieluiten kuluttajat haluaisivat lisätietoa suoraan tuotepakkauksesta erillisen vastuullisuusmerkin tai sisällöltään laajennetun Hyvää Suomesta -merkin kautta.

Tuotantokustannukset kasvoivat 6 prosenttia, 164 900 euroon.

Suhteessa eniten nousivat sähkö-, polttoaine- ja vakuutuskustannukset ja myös pellonvuokrakulut. Samalla lannoite- ja myös korko- ja ostorehukustannukset alenivat.

Kokonaistuoton ja tuotantokustannusten erotuksena saatava yrittäjänvoitto kasvoi vuoteen 2009 verrattuna 5 000 euroa, mutta on edelleen silti negatiivinen, -24 200 euroa.

nä lihaketju -hanketta, jonka toteutuksesta vastaavat myös Lihateollisuuden tutkimuskeskus ja Maatalouden Laskentakeskus.

Hankeosapuolten lisäksi rahoittajina ovat Maa- ja metsätalousministeriö, Atria Suomi Oy ja HK-Ruokatalo Oy. Hankkeen tuloksista julkaistaan raportti kevään 2012 aikana.

Jaana Kotro ja Katriina Penttilä, MTT

Tiedot perustuvat MTT Taloustutkimuksen vuosittain laskemiin kannattavuuskirjanpitotuloksiin. Yksityiskohtaiset tulokset: www.mtt.fi/ taloustohtori

Lisätietoja: jaana.kotro@mtt.fi Puh. 040 723 2585

Tähtäimessä läpinäkyvä ja luotettava ketju Ruoan jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen on useissa yhteyksissä todettu kohteeksi, jota suomalainen ruokaketju haluaa lähteä kehittämään ja johon sillä on hyvät edellytykset Olet ostamassa sianlihaa/sianlihatuotetta vuonna 2015. Kuinka tärkeänä pidät, että saat tulevaisuudessa muun muassa ketjun lyhyyden seuraavia lisätietoja ostamastasi sianlihasta? takia.

Jäljitettävyyden parantamiHaluaa saada lisätietoa sianlihan tuotantoketjuun liittyen, n=375 Keskiarvo nen otetaan esille myös nykyiTuotteen reitti tilalta kauppaan (teurastusmaa, 11 20 4,37 34 53 sessä hallitusohjelmassa, jossa valmistusmaa, pakkausmaa) luvataan turvata kuluttajien Lisäaineiden käyttö elintarviketeollisuudessa 9 2 22 4,34 32 53 oikeus tietää ruoan alkuperä, tuotantotapa ja koostumus.

Tuoteturvallisuuden varmistus tuotantoketjun eri vaiheissa 13 20 4,33 34 51 Ohjelmassa todetaan sama, Eläinten terveys: mm. vapaus tarttuvista taudeista, 3 11 4,29 12 32 51 minkä myös kuluttajakysely sairastavuus, kuolleisuus, lääkkeiden käyttötarve vahvistaa: elintarvikkeiden jälEläimen saamien antibioottien määrä on alle 6 01 4,27 10 33 50 määritetyn raja-arvon jitettävyys parantaa kuluttajien luottamusta.

Eläimen jäljitettävyys tilalle saakka 5 11 4,18 16 31 47 Kuluttajakysely oli osa Tilan tuotanto täyttää EU-eläinsuojelulainsäädännön tason 3 2 2 4,18 14 35 44 MTT:n koordinoimaa VasTuotannossa noudatetaan vapaaehtoisesti eläimen tuullisuuden jäljitettävyyden 4 10 4,13 18 32 44 hyvinvoinnin edistämistoimia kehittäminen – esimerkkiEläimellä ollut mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen

44

Tila kuuluu tarkennettuun eläinten hyvinvoinnin seurantaan %

Kuluttajat toivovat, että ruokaketjun läpinäkyvyys löytäisi tiensä pakkausmerkintöihin.

5 Täysin samaa mieltä 2 Jokseenkin eri mieltä

0

39 10

4 Jokseenkin samaa mieltä 1 Täysin eri mieltä

20

30

40

50

29

20

5 10 4,09

36

16

5 22 4,08

60

70 80 90 100 MTT:n kuluttajatutkimus 2012

3 Ei samaa eikä eri mieltä EOS

8 Seppo Samuli

mielipide

Tapani Kivinen, MTT

Rehun ja sen raaka-aineiden tuotanto muodostaa noin 80 prosenttia kirjolohifileen hiilijalanjäljestä. Itämeren kalan käyttäminen rehukalana vähentäisi ravinteita Itämeressä.

Kirjolohen kasvatuksen ympäristövaikutukset pienentyneet Kirjolohen tuotantoketjun rehevöittävä vaikutus on pienentynyt noin 26 prosenttia suhteessa kalojen tuotantomäärään vuosina 2002-2009. Suomessa kasvatetun kirjolohen ympäristövaikutuksia verrataan tutkimuksessa myös luonnonkaloihin.

Lehmän hyvinvointi taattu säädöksellä?

Maa- ja metsätalousministeriö antoi tammikuussa uuden asetuksen lypsykarjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista. Valmistelua edelsi laaja lausuntokierros, johon uskoakseni alan toimijat ottivat laajasti kantaa. Tavoite oli kaikkien tiedossa: nostaa lehmän hyvinvointi ja tuottavuus hyvälle ja hyväksytylle tasolle.

Säädösvalmistelun taustalla on laajasti tutkimustietoa niin maailmalta kuin kotimaastakin. Viimeisin laaja pihattotutkimus valmistui 2006 MTT:n, TTS:n ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Sen tuottamia tunnuslukuja on viety säädöksiin, osa suoraan ja osa muokattuna. Kun säädöstä on luettu suurennuslasin kanssa, kentältä on kantautunut kysymyksiä. Ovatko lehmän asiat nyt kunnossa?

Tuettavaa rakentamista koskeva uusi säädös määrittelee varsin tarkasti parren, kulkukäytävien ja ruokintatilan mitoitukset. Parsien mitoitukseen annetaan vaihteluväli, josta suunnittelija voi valita karjan todellisiin mittoihin sopivat ulottuvuudet.

Kulkukäytävät ovat yksiselitteisiä, vaihteluväliä ei ole. Tieto lisääntyy ja ruokintakäytävän leveyteen kohdistuu uusimpien käsityksen mukaan jopa leventämispaineita säädöksen 3,8 metristä 4 metriin. Tärkeintä on ruokailurauha ja rehun saanti kokonaisuutena.

Tästä päästäänkin ruokintapöydän eläinkohtaiseen vähimmäisleveyteen.

Sen pitää olla 75 cm, jos rehun saanti on aikavälistä, ja 40 cm, jos rehun saanti on jatkuvaa. Normaalissa 2-rivisessä lehmäosastossa lehmää kohden on tilaa periaatteessa 60 cm plus poikkikäytävistä syntyvä lisämitta.

75 cm ruokintaleveys saadaan 2-rivisessä systeemissä ja esimerkiksi 60 parsipaikalla syntymään kolmella 3-metrisellä poikkikäytävällä riippuen rivien asettelusta pohjaratkaisuun. Mutta miten onnistuu 3-rivinen ratkaisu, jossa lehmää kohden on lähtökohtaisesti 40 cm?

Puuttuvat 35 cm per lehmä samaisessa 60 parren tilanteessa vaativat kolmea 7-metristä poikkikäytävää, jotta ruokintapöytä muodostuisi riittävän pitkäksi.

Tämä ei ehkä ole taloudellisuuteen tähtäävän pihattosuunnittelun tavoite.

Mihin tuo 75 cm sitten perustuu ja miten se on löytänyt tiensä säädökseen?

Taustalla ovat useat ulkomaiset tutkimukset, joiden perusteella vierekkäin ruokailevien lehmien todellinen tilatarve leveimmältä kohdalta mitattuna on keskimäärin 75 cm. Pääpuoli on tietysti kapeampi, mutta se ei yksinään riitä. Ainakaan silloin, kun rehu jaetaan niin harvoin, että se syödään kerralla loppuun.

Mutta hetkinen, säädöksessä on edelleen tuo 40 cm minimi, sama kuin eläin-

Tärkeintä on ruokailurauha. suojelulainsäädännössä. 40 cm riittää, kun rehun saanti on jatkuvaa. Huomio kiinnittyykin rehun saatavuuteen, ei jakokertojen lukumäärään. Niinpä 3-rivinen systeemi toimii edelleen, kunhan rehustuksesta pidetään huolta. 4-rivisessä järjestelmässä ruokintaleveys jää kriittisen niukaksi lehmää kohden.

Tutkimustyössä olen päässyt tutustumaan yli 50 uusimpaan kanadalaiseen pihaton malliin. Arviolta 70 prosentissa pihatoista ratkaisu on 2+2 -rivinen ja 30 prosentissa 3+3 -rivinen. 4-rivisiä ei ollut.

M

TT:n, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeen alustavien tulosten mukaan kasvatetun kirjolohen hiilijalanjälki on pienentynyt noin 7 prosenttia, primaarienergian kulutus yli 20 prosenttia ja happamoittavat päästöt noin 28 prosenttia vuosina 2002-2009.

Koko tuotantoketju huomioitu Tutkimuksessa ympäristövaikutukset laskettiin koko tuotantoketjulle sisältäen rehun ja sen raaka-aineiden tuotantoprosessin, poikaskasvatuksen, kalan kasvatuksen verkkoaltaissa, perkaamon, pakkauksen ja fileoinnin.

Rehun ja sen raaka-aineiden tuotanto muodostaa noin 80 prosenttia kirjolohifileen hiilijalanjäljestä. Se vastaa myös suurimmasta osasta kirjolohifileen tuotantoketjun energiankulutuksesta sekä happamoittavien yhdisteiden päästöistä.

Koska rehunkäyttöä on kyetty parantamaan parempien rehujen ja ruokintatapojen ansiosta, ympäristövaikutukset ovat vähentyneet. Rehun kulutusmäärä suhteessa tuotantoon on pienentynyt vuosina 2002-2009 noin 10 prosenttia.

Ravinteita voidaan poistaa Tutkimuksessa on selvitetty myös erilaisia mahdollisuuksia vähentää kirjolohen kasvatuksen vesiä rehevöittävää vaikutusta.

Perinteiseen verkkokassikasvatukseen verrattuna kiertovesilaitos vähentää ravinnekuormitusta yli kolmanneksen, mutta johtaa suurempaan hiilijalanjälkeen, jos sähköenergian tuotannossa käytetään fossiilisia polttoaineita.

Sen sijaan Itämeren kalan käyttäminen kirjolohen rehun kalaperäisenä raaka-aineena vähentäisi ravinteiden määrää Itämeressä, koska kalastetun kalan mukana merestä poistuu ravinteita eikä rehukalan sisältämiä ravinteita tuotaisi Itämereen muualta.

Vertailuja muihin elintarvikkeisiin Tutkimuksessa tehdään vertailuja myös luonnonkalaan. Luonnonkalojen pyydystäminen poistaa ravinteita vedestä, jolloin rehevöitymisen suhteen kyseessä on ympäristöhyöty eikä ympäristöhaitta.

Pyydettyjen kalojen hiilijalanjälki on hieman kirjolohta pienempi, koska rehutuotannon vaikutusta ei ole. Pienet saalismäärät nostavat kuitenkin suurten suomukalojen kuten siian, kuhan, ahvenen ja hauen kuljetusten ympäristövaikutusta.

Kasvatetun kirjolohen ja luonnonkalan välillä on vielä otettava huomioon kalan sisältämät haitalliset aineet ja erilainen ravintoainesisältö. Jotkut luonnonkalat saattavat sisältää esimerkiksi elohopeaa ja dioksiinia, minkä perusteella Evira onkin antanut joillekin kalalajeille syöntisuosituksia. Toisaalta vertailussa on myös huomioitava se, että kirjolohi sisältää runsaasti terveellisiä EPA- ja DHA-rasvahappoja.

Frans Silvenius, MTT Lisätietoja: frans.silvenius@mtt.fi Puh. 040 847 2689 Tapio Tuomel a/MTT:n arkisto

Jotkut vielä muistavat, että EU:hun liityttäessä navettainvestoinnilla oli ylärajana 50 lehmää. Tänään sen kokoista navettaa ei varmaan kukaan enää haikaile.

Kehitys on niin nopeaa, että viitisentoista vuotta sitten rakennetut yhden robotin navetat alkavat jäädä pieniksi.

Suurten karjojen määrä lisääntyy ja yhä suurempia navettoja rakennetaan. Kohtaamme uusia suunnitteluhaasteita, joihin pitää löytää tutkittua tietoa. Silloin säädöksiin oletettavasti kirjoitetaan jälleen uudet luvut.

Pyydettyjen luonnonkalojen hiilijalanjälki on hieman pienempi kuin kasvatetulla kirjolohella, koska luonnonkaloilla ei ole rehuntuotannon vaikutusta. Pienet saalismäärät nostavat kuitenkin kuljetusten ympäristövaikutusta.

9

Suomessa tuotetaan ruokaa pienellä vesijalanjäljellä Vedenkulutuksesta puhuttaessa ajatellaan usein kuluttajien suoraa vedenkäyttöä, vaikkapa suihkussa käyntiä ja pihanurmen kastelua. Paljon merkittävämpää on kuitenkin vesi, jota on tarvittu tuotteiden, kuten elintarvikkeiden tuottamiseen.

Ruokaketjussa vettä kuluu teollisissa vaiheissa jonkin verran, mutta kaikista merkittävin vedenkuluttaja on kuitenkin alkutuotanto. Maailmanlaajuisesti maatalous kuluttaa noin 70 prosenttia maailmassa käytetyistä vesivaroista.

Esimerkiksi rypsin ja rapsin tuotanto vaatii maailmanlaajuisesti keskimäärin yli 1 500 m3 vettä/tonni, viljojen 500–1 500 m3/tonni ja perunan noin 250 m3/tonni.

Sininen ja vihreä vedenkulutus Veden kulutus voidaan jakaa tekniseen, niin sanottuun siniseen veteen, joka on ihmisen käyttöön ottamaa vettä sekä niin sanottuun vihreään eli kasvien käyttämään veteen.

Näiden lisäksi tarkastellaan usein vesien pilaantumista omana kysymyksenään.

Ruokaketjussa sinistä vettä käytetään muun muassa kastelussa ja kotieläinten juomavedeksi sekä eläintuotannon ja teollisuuden pesuvesiksi. Tuotteisiin, esimerkiksi juomiin lisättävä vesi on myös sinistä vettä.

Varsinkin Suomen leveysasteilla monet kasvit kasvavat kuitenkin sadeveden varassa, ilman kastelua. Tämän vihreän veden osuus voi olla todella huomattava koko elintarvikkeen vedenkulutuksesta. Usein on vieläpä niin, että jos maaperässä on vettä runsaasti saatavilla, kasvit myös käyttävät sitä reilusti.

Piilovesi painaa paljon Mikä merkitys vesilitrojen tai kuutioiden tarkastelulla sitten on? Absoluuttiset litramäärät eli piilo- tai virtuaalivesi on ollut tapana liittää maailmanlaajuisessa kaupankäynnissä liikkuviin tuotemassoihin. Tuotteen sisältämällä piilovedellä tarkoitetaan koko sen elinkaaren aikana kulutettua vesimäärää.

Piilovesivirtojen taseita tarkastelemalla nähdään piiloveden nettotuojat ja -viejät.

Esimerkiksi Suomesta viedään runsaasti piilovettä metsäteollisuuden tuotteiden mukana. Suomeen tuotavien elintarvikkeiden piilovesikuormat ovat puolestaan merkittäviä meille päin virtaavia piilovesiä.

Suomessa vettä on reilusti Suomessa tuotettavalla ruualla on pieni vesijalanjälki. Tämä johtuu pitkälti Suomen runsaista vesivaroista. Kulutamme vain 2 prosenttia vuosittain uusiutuvista makean veden varoistamme, kun luku lähentelee maailman pahimmilla vesikriisialueilla sataa prosenttia.

Anita Polkutie

Veden niukkuutta esiintyy maassamme vain muutamilla alueilla osan aikaa vuodesta, mutta niukkuuden merkitys on häviävän pieni verrattuna globaaliin vesitilanteeseen.

Mitä merkitystä vesijalanjäljellä sitten on suomalaisen elintarvikeketjun kannalta? Olemme tottuneet siihen, että ilmasto-olosuhteistamme johtuen joudumme käyttämään energiaa tilanteissa, joissa lämpimämpien maiden tuottajat eivät sitä tarvitse ja tuotantomme hiilijalanjälki kasvaa.

Vesijalanjäljen suhteen olemme kuitenkin vahvoilla. Hyvät vesivaramme sallivat useimmilla alueilla runsaankin sinisen veden käytön ja toisaalta meillä kasvavat sadevedenvaraisesti monet sellaiset lajikkeet, jotka muualla vaativat kastelua.

Maailmanlaajuisen vesikriisin alla olemme yksi niistä alueista, jotka pys-

Suomesta virtaa paljon piilovettä metsäteollisuuden tuotteiden mukana. Suomeen taas tuodaan paljon piilovettä alueilta, joilla vedestä on niukkuutta.

tyvät lisäämään myös vesi-intensiivistä tuotantoa kuten kasvihuoneviljelyä, kastelua vaativien avomaan tuotteiden viljelyä sekä lihantuotantoa ilman, että sillä on merkittävästi negatiivisia vaikutuksia maamme vesitalouteen tai vedenkulutuksen kautta ekosysteemeihimme.

Maatalouden osuus noin 70 % veden käytöstä maailmalla 100 % 80 % 60 %

maatalous teollisuus

40 %

talousvesi

20 % 0%

Afrikka

Aasia

Etelä- ja Karibia Väli-Amerikka

Maatalouden, teollisuuden ja talousveden oton osuus veden käytöstä eri alueilla. Lähteenä olevissa FAO:n AQUASTAT –tilastoissa mukana onhttp://www.fao.org/nr/aquastat suolanpoiston tuottama makea vesi sekä Source: FAO. 2009. AQUASTAT database. kierrätetty ja puhdistettu vesi.

ruoantuotannon edellytysten heikentyessä erityisesti kehitysmaiden olosuhteissa. Toisaalta alueilla, joilla vettä on runsaasti, sitä on mahdollista myös käyttää enemmän ilman mainittavia vaikutuksia.

Puhutaan niin sanotuista stressi-indekseistä eli alueellisista vedenkulutuksen seurauksista. Vesijalanjäljen laskennassa tuotteen piilovesi tuleekin suhteuttaa paikallisiin olosuhteisiin. Veden kuluttamisella Egyptissä voi olla merkittävät vaikutukset, kun taas sama vesimäärä vaikkapa vesirikkaassa Suomessa ei käytännössä aiheuta mitään vaikutuksia paikallisiin vesivaroihin tai ekosysteemeihin.

Lisätietoja: kirsi.usva@mtt.fi Puh. 040 735 4195

Pohjois- Oseania Eurooppa Amerikka

Mikä vesijalanjälki?

Vesijalanjälki on indikaattori, joka kuvaa tuotteen elinkaaren aikaista vedenkäyttöä eli piilovettä linkitettynä vedenkulutuksen aiheuttamiin vaikutuksiin.

Veden kuluttaminen hyvin vesiniukalla alueella saattaa aiheuttaa kyseisen alueen makean veden resurssien vähenemistä, vaikkapa pohjaveden pinnan laskua, mikä on yleinen ongelma monin paikoin maailmalla. Veden kulutuksella voi olla vaikutuksia paikalliseen ekosysteemiin esimerkiksi joen uomien kuivumisen seurauksena. Äärimmäisissä tapauksissa sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen

Kirsi Usva, MTT

Vesijalanjälkikonseptin on tehnyt tunnetuksi kansainvälinen Water Footprint Network -verkosto. Nyttemmin vesijalanjäljen laskentaa kehitetään useilla tahoilla ja siitä on valmisteilla myös ISO:n standardi.

Monet globaalit elintarvikeyritykset ovat ottaneet tuotteidensa vesijalanjäljen pienentämisen osaksi yrityksen ympäristövastuullisuuden kehittämistä. Vesijalanjälki voidaan laskea paitsi tuotteelle, myös esimerkiksi henkilölle tai vaikkapa valtiolle. Yksittäisen kuluttajan vesijalanjälki koostuu hänen kuluttamiensa tuotteiden yhteenlasketusta vesijalanjäljestä.

Fakta Vesijalanjälkikeskustelu on rantautumassa myös Suomeen. Paitsi suomalaiseen tuotantoon, on olennaista kiinnittää huomiota myös suomalaisten elintarvikekulutukseen.

Vesirikkaaseen Suomeen tuodaan elintarvikkeiden piiloveden muodossa vettä useilta vesikriisialueilta maailmalla.

Lisää tietoa tarvitaan kaikilla yhteiskunnan tahoilla sekä elintarvikekulutuksemme vaikutuksista maailman vesivaroihin että mahdollisuuksistamme hyödyntää omia hyviä vesiresurssejamme.

10

Lyhyt matka lampolasta lautas Tohmajärveläisen Sirolan tilan karitsaa tarjoillaan Joensuun Teatteriravintolassa. Liha on helppo jäljittää, koska sen koko ketju mahtuu alle sadan kilometrin säteelle. Tilalle asti pystytään seuraamaan myös monia muita kotimaisia elintarvikkeita.

Keittiöpäällikkö Tiia Tahvanaisen äänessä on ylpeyttä, kun hän esittelee Joensuun Teatteriravintolan ruokalistaa. Kotimaisilla, ja etenkin omassa maakunnassa tuotetuilla raaka-aineilla on iso rooli. ”Arvostan lähellä tuotettua ja olen ylpeä oman maakunnan ruuasta.”

Listalla on muun muassa paikallista jäätelöä, kalaa ja karitsaa.

Yhteistyö tohmajärveläisen Sirolan lammastilan kanssa alkoi viime syksynä. Ennen sitä Tahvanainen kävi tutustumassa karitsan tuotantoon paikan päällä. ”Ruokaa on helpompi myydä ja kertoa siitä, kun oikeasti tietää taustan.”

Hän tuntee myös karitsanlihan muut vaiheet. Eläimet teurastetaan Joensuun Suhmurassa, leikataan Tohmajärvellä ja pakastevarastoidaan Joensuussa. ”On iso etu, että saamme esimerkiksi toivoa, miten liha leikataan.”

kuvat: eil a pennanen

Ketjujen pituus yllättää välillä Kaikkia raaka-aineita keittiöpäällikkö ei tunne yhtä läheisesti. Usein hän kuitenkin selvittää, minkälainen ketju tilattavan aineksen taustalla on. ”Se kiinnostaa muun muassa tilauksen keston vuoksi.”

Monesti paljastuu, että esimerkiksi paikallinen kala saattaa kulkea välillä käsiteltävänä Helsingissä ja Kuopiossa.

Tietoa ketjun vaiheista saa yleensä helposti, sillä läpinäkyvyys alkaa olla suomalaisille toimijoille itsestäänselvyys.

Maailmalla näin ei aina ole, kertoo useita kansainvälisiä kokkikilpailuja kolunnut Tahvanainen. ”Hygienia, puhtaat maut ja kunnolliset raaka-aineet eivät ole kaikkialla selvää.” ”Työläämpi mutta hienompi” Paikallisen tuotteen käyttäminen isossa ravintolassa vaatii enemmän vaivannäköä kuin tukun kautta tilattavan. ”Hankinta on työläämpää, mutta toisaalta se voi olla varmempaa. Kotimainen on kokille hienompi raaka-aine kuin ulkomainen.”

Tahvanaisen mukaan asiakkaat ovat jatkuvasti kiinnostuneempia ruuasta. ”Lähes kaikki kysyvät alkuperää.”

Eniten kysytään kotimaisuudesta, mutta varsinkin pohjoiskarjalaisia kiinnostaa myös lihan tarkempi alkuperä. Ketjun vaiheita tiedustelee hyvin harva.

Paras viesti on onnellinen lammas Sirolan tilalla Tohmajärvellä paras viesti tilan tuotteen alkuperästä ovat pellolla laiduntavat lampaat. Tila sijaitsee itärajalle johtavan vilkasliikenteisen tien varressa ja vieraita käy usein. ”Moni pysähtyy sanomaan, että haluaa ostaa noita onnellisen näköisiä lampaita”, Outi ja Jari Sirola kertovat.

Etenkin kauempaa tulevat asiakkaat kyselevät paljon myös lampaiden kasvatuksesta. ”Kerromme mielellämme.”

Paras tapa viestiä omasta tuotteesta on yrittäjien mielestä henkilökohtainen kontakti. Niitä syntyy muun muassa suoramyynnissä ja avoimien ovien päivillä.

Lisäksi tuotteiden mukana annetaan esitteitä.

Sirolan tila on oxford down -liharodun jalostuslampola ja noin puolet karitsoista myydään siitoseläimiksi. Loput, eli runsas

Suhmuran lihapalvelu

Teurastus Ruhot pussissa, jotka numeroitu.

Farmisavu Rantanen

Sirolan tila

Leikkaus Numero kertoo, miltä tilalta pakatut lihat ovat. Yksittäistä eläintä ei enää voi jäljittää.

Pakkaus 123

Aamu-usvan riistatila

Pakastus

Teatteriravintola

Suomessa on Euroopan tiukimmat vaatimukset lihantuotannolle. Ne pitäisi saada tuotteistetuksi, Outi Sirola pohtii.

sata karitsaa vuodessa, myydään ravintoloihin, kauppoihin ja yksityisille asiakkaille.

Läpinäkyvä ja lyhyt lihaketju Lihaketju on selkeä. Karitsat syntyvät keväällä, laiduntavat kesän ja ovat teuraskypsiä syksyllä.

Tuottajat kuljettavat eläimet teurastamoon ja noutavat teurastuksen jälkeen numeroidut ruhot leikkaamoon. ”Yleensä samana päivänä teurastetaan vain meidän lampaita.”

Mukana kulkevat mennessä ketjuinformaatiolomake ja tilan oma teurastuslomake.

Leikkaamolle tulee ruhojen mukana teurastusilmoitus, joka yhdistää eläimen teurastusnumeron ja korvanumeron.

Leikkaamossa liha kulkee numeroiduissa laatikoissa ja pakataan lopuksi vakuumiin. Valmiit pakkaukset noutaa lihan tilaaja tai tuottaja. Teatteriravintolan kohdalla lihat toimitetaan välivarastoon pakastamoon.

Outi Sirola pitää lähialueyhteistyötä tärkeänä. ”Se on arvo sinänsä. Lähellä kun toimitaan, tieto kulkee puolin ja toisin ja saamme palautetta.” ”Parasta myydään edullisimpaan hintaan” MTK:n keskusliiton ja Itä-Suomen liittojen lihavaliokunnassa toimiva Outi Sirola korostaa, että Suomi on lihantuotannossa mallimaa. ”Meillä on varmasti Euroopan tiukimmat standardit lihantuotannossa. Ne pitäisi vain tuotteistaa. Nyt yhtä maailman parhaista tuotteista myydään Euroopan edullisimpaan hintaan.”

Sirolan mukaan kotimaista lihaa kan-

11

selle

Teollisuus herännyt kansan tiedonjanoon

Sirolan karitsan prässättyä rintaa ja paistettua maksaa à la Teatteriravintola, olkaa hyvä.

nattaa syödä, mikäli haluaa valita turvallisen, aukottomasti valvotun elintarvikkeen. ”Lantin toinen puoli on, että joskus valvonta on tuottajan näkökulmasta liiankin tarkkaa. Lisäksi jäljitettävyydestä tulee kustannuksia, eikä euro lihaketjussa jakaannu läheskään tasan.”

Ketjun avaamisessa on vielä kehitettävää MTT:n tutkija Jaana Kotro kertoo, että suomalaisen elintarvikeketjun tekninen jäljitettävyys ja tuoteturvallisuus ovat kansainvälisesti korkeaa tasoa. Läpinäkyvyydessä sen sijaan olisi parantamisen varaa. ”Ketjun avaamisessa kuluttajille olisi runsaasti kehitettävää.”

Kotro arvioi, että melko lyhyet ketjut ovat suomalaisille elintarvikkeille ainakin osaksi hyödyntämätön mahdollisuus.

Esimerkiksi tuontilihan tai siitä tehdyn tuotteen ketjun jäljittäminen on aivan eri asia kuin kokonaan suomalaisen tuotteen.

”Hankalaa voi olla jo alkuperämaan selville saaminen.”

Maatilan viestiin luotetaan Kotron johtaman MTT:n hankkeen kuluttajakyselyn vastauksista ilmenee, että alkutuottajien ja kuluttajien välisen vuorovaikutuksen lisäämiselle on tarvetta.

Kyselyn perusteella kuluttajat luottavat sekä maatilayrityksiin että teollisuuteen viestijöinä, listan hännillä ovat eläinsuojelujärjestöt. ”Tuottajien kannattaa viestiä, jos kuluttajat luottavat siihen. Yhtenä mahdollisuutena mieleen tulee teollisuuden koordinoima, sopimustuottajiin liittyvä viestintä, jota jo toteutetaankin.”

Kanava, jonka kautta kuluttajat haluavat mieluiten tietoa muun muassa vastuullisuudesta, on tuotepakkaus. tekstit: TERHI TORIKKA

Kotieläintuotteita markkinoivat suomalaiset yritykset pitävät ketjun läpinäkyvyyttä jatkuvasti entistä tärkeämpänä. Realismi ei pelota. ”Tavoitteena on lähentää kuluttajaa uudelleen siihen, että eläimiä kasvatetaan tuotantotarkoituksessa. Ketju on monelle vieras, mutta ei tässä ole mitään piiloteltavaa”, HK Ruokatalon markkinointi- ja tuotekehitysjohtaja Markus Gotthardt sanoo.

Kuluttajille annetaan verkossa tietoa muun muassa sopimustilojen arvoista, toiminnasta ja siitä, miten eläimiä kohdellaan ja lääkitään.

Halutessaan tietoonsa saa myös tilaluettelot ja hankintasopimusten säännöt. ”Lähivuosina on tapahtunut paljon, ennen tietoa on ehkä ollut hankalampi saada.”

Samaa mieltä on Atrian siipikarjaliiketoiminnan johtaja Merja Leino. ”Oli vuosia, jolloin teollisuus oli varovainen. Ehkä kuitenkin on parempi kertoa avoimesti ja avata todellisuutta. Tietämättömyys voi synnyttää vääriä käsityksiä.”

Leinon mukaan trendi on selkeä: kuluttajat haluavat tietää alkuperästä ja valmistusprosessista. ”Pyrimme vastaamaan kertomalla mitä tehdään ja miksi.”

Tietotekniikalla uusia ulottuvuuksia Sekä Atria että HK nostavat esiin tietotekniikan luomat uudet mahdollisuudet. Tuo-

tepakkauksessa tilaa on rajallisesti, mutta verkossa prosesseja voi käydä läpi laajemmin.

Valio julkaisee huhtikuussa entistä laajemman vastuullisuus-sivuston, viestintäjohtaja Pia Kontunen kertoo.

Vastuullisuus-sivustolla nostetaan esiin jäljitettävyys, lehmien hyvinvointi, ympäristöasiat ja henkilöstön hyvinvoinnin edistäminen.

Lisäksi kerrotaan nykyistä laajemmin Valion toimintaperiaatteista sekä vastuullisuuden tavoitteista. ”Läpinäkyvyys lisää luottamusta” Valio kokee läpinäkyvyyden lisäävän kuluttajien luottamusta brändiä kohtaan.

Kontusen mukaan yhä useampi asiakas haluaa tietää miten omavalvonta toimii, mistä raaka-aine tulee, ja miten sen laatua valvotaan.

Lisäksi kuluttajille on tärkeää, että lehmät voivat hyvin. ”Siksi kerromme myös siitä yritysvastuuraportissa.”

Maitotölkeissä kerrotaan, ettei Valio salli gm-rehujen käyttöä ketjussa.

Kontusen mukaan tiedonvälityksen onnistumista on vaikea arvioida. ”Sen tiedämme, että kuluttajat luottavat vastuullisuuteen ja tietävät Valion käyttävän suomalaista maitoa.”

Yksi askel eteenpäin ja yksi taaksepäin

Outi ja Jari Sirola kertovat kyselijöille mielellään lampaista.

Lampuri kaipaa tutkimusta

Jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä käytetään tuoteturvallisuuden edistämiseen, mutta myös ketjun sisäisen laadun varmistamiseen ja tuotantoketjun erilaistamiseen.

Termit on määritelty muun muassa MTT:n Mistä suomalainen ruokaketju voi olla ylpeä -raportissa.

Läpinäkyvyys on jäljitettävyyden yläkäsite: tila, jossa kaikilla ruokaketjun osapuolilla on yhteinen käsitys siitä, mitkä tekijät kuuluvat läpinäkyvyyteen. Lisäksi kaikilla toimijoilla on helposti ja nopeasti käytettävissään tuotteisiin liittyvät, ajantasaiset tiedot.

Jäljitettävyys on määritelty EU-asetuksessa. Se tarkoittaa mahdollisuutta jäljittää elintarvike, rehu, eläin tai valmistusaine kaikissa ketjun vaiheissa. Tietojen tulee olla saatavissa periaatteella yksi askel eteenpäin ja yksi taaksepäin.

MTT:n näkökulmasta ala on yhä liian pieni.

Tohmajärveläinen lampuri ja MTK:n lammasjaoston puheenjohtaja Outi Sirola kaipaa kipeästi tutkimusta kasvavan tuotannonalan tueksi.

Sirolan mielestä tarpeen olisi ainakin ruokintanormien ajantasaistaminen uuteen energiajärjestelmään sekä uuhi-indeksin saaminen jalostuksen käyttöön. Lisäksi tutkimustietoa tarvittaisiin karitsanlihan tuotannosta kaksivaihekasvatuksessa ja risteytystuotannosta ja -ohjelmista.

Etenkin kuluttajien kanssa keskustellessa esiin nousseita tutkimusaiheita ovat karitsanlihantuotannon ympäristövaikutukset sekä lampaanlihan ravitsemuksellisen koostumuksen selvittäminen. ”Lammastutkimus on koko 2000-luvn ollut lapsipuolen asemassa. Nyt alan rakennekehitys etenee vauhdilla ja tuotantomäärät ovat vahvassa nousussa.”

MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki

toteaa Suomen lammastalouden olevan kasvusuhdanteessa. ”Tosiasia on kuitenkin se, että tiloja on noin tuhat ja niistä vain 100 suurempaa.”

Kotieläintuotannon yksikönjohtaja Jutta Siivonen myöntää, että lammastalouden kehitysnäkymät ja tutkimustarpeet ovat olemassa, mutta kansallinen mittakaava, jota se palvelee on vielä pieni.

Sirolan esiin nostamat teemat ovat ajankohtaisia, mutta eivät sinällään ratkaise isomman mittakaavan haasteita, jotka liittyvät maatalousyrittämisen muutokseen ja painiskeluun kannattavuuskysymysten parissa.

MTT:n lammastutkimus on jo jonkin aikaa ollut olematonta johtuen sekä kysynnän että rahoituksen puutteesta.

Osaavia tutkijoita on muutama, mutta he keskittyvät muuhun tuotantoeläintutkimukseen.

Sirolan lampaat ovat oxford downeja.

Takaisinvetojen vuoksi Jäljittäminen on oleellista niin sanotuissa takaisinvetotilanteissa, kertoo ylitarkastaja Anne Fagerlund Evirasta.

Jotta virheelliset tuotteet tavoitetaan, toimijalla oltava kirjanpito siitä, mihin tuotteita on toimitettu. Jos kirjanpitoa ei ole, takaisinveto on huomattavasti vaikeampaa.

Toisaalta se saattaa johtaa siihen, että suuri määrä tuotteita on hävitettävä ”varmuuden vuoksi”.

Suomessa ei vaadita elintarvikealan laitoksilta niin sanottua sisäistä jäljitettävyyttä.

Tieto siitä, mistä raaka-aineet tulevat ja mihin tuotteet toimitetaan, riittää.

Naudanlihan jäljitettävyysvaatimukset ovat tiukemmat kuin muilla lihoilla. Nauta on yksilöllisesti jäljitettävissä leikkaamoon asti. n

12

”

Lainattua MTT:n professori Jyrki Niemi laskee, että maatilojen liikevaihdosta keskimäärin reilu kolmannes tulee maataloustuesta. Loput saadaan tuotteiden myynnistä markkinoilla. ”Maatalous on Suomessa hyvin tukiriippuvaista. Osa tuesta on käytettävä kustannusten kattamiseen, sillä markkinatulot eivät tähän riitä.”

Keskisuomalainen/STT 25.2.2012 Turvemaiden kyntöön kaavaillut rajoitukset perustuvat ilmastopoliittisiin tavoitteisiin. Turvemaiden raivaus, muokkaus kynnön tapaan ja viljely tuottavat moninkertaisesti kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna vastaaviin toimiin kivennäismailla.

MTT:n ja SYKE:n raportin mukaan Suomi on ainoa EU-maa, jossa turvemaiden osuus pelloista on nousussa. Tämän vuoksi vuodesta 1990 jatkunut maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen on viime vuosina pysähtynyt.

Ilkka 17.2.2012 Pellon vesitalouden hallinta on yksi keino edistää kasvin kalsiumin ottoa ja sadon hyvää laatua. Lisäksi porkkanan viljely kannattaa keskittää lohkoille, joissa maan kalsiumpitoisuus on korkea. Maan kalsiumpitoisuuden nostaminen kalkitsemalla tai muilla menetelmillä lienee pitkällä tähtäimellä hyödyksi, vaikka MTT:n kokeissa yhden vuoden kalsiumlannoituksella ei saatu etuja.

Puutarha & Kauppa 9.2.2012 MTT:n tuoreessa vertailussa tarhamustikoiden kestävimmiksi lajikkeiksi nousivat Aino ja Sine, joita voidaan suositella kotipuutarhoihin Etelä-Kainuun ja Keski-Pohjanmaan korkeudelle saakka. Saatavilla olevista lajikkeista voi kokeiluun ottaa silti muitakin, sillä ristipölytys lisää mustikoiden satoa.

Kantri/Maaseudun Tulevaisuus 15.2.2012

Kuminan ja ohran yhteiselo onnistuu Arjo Kangas

Kuminan kylväminen aikaisin tuleentuvan ohran sekaan tuo uusia mahdollisuuksia kasvintuotantoon. Menetelmän avulla kuminan satoa tuottamaton ensimmäinen vuosi saadaan hyötykäyttöön, ja syksyllä ohran korjuun jälkeen kumina ehkäisee maata peittävänä kasvina eroosiota. Kumina on kasvi, joka hyötyy syksyjen lämpenemisestä.

Suojakasvit harvempaan Vuonna 2010 kumina kylvettiin ristikkäin herneen, härkäpavun, kevätvehnän, rehuohran ja öljypellavan suojaan heti suojakasvien kylvön jälkeen. Suojakasvien siemenmäärä oli tavanomainen tai sitä oli vähennetty 20-40%.

Suojakasvit saivat typpeä hehtaaria kohti laskettuna 40 kg (palkokasvit) – 60kg (öljypellava) – 80 kg (rehuohra ) – 100 kg (kevätvehnä), josta 20 kg sijoitettiin maahan kuminan kylvön yhteydessä. Korjuun jälkeen palkokasvien seassa kasvaneet kuminat jatkoivat syksyllä kasvua niistä vapautuvan typen turvin, muille annettiin 20 kg/ha typpilisä.

Suojakasvien kylvötiheyden alentaminen vaikutti suhteellisesti eniten herneeseen, jonka sato oli 500 kg/ha pienempi silloin, kun kylvösiemenmäärää oli alennettu 40 % tavanomaisesta.

Ohra paras suojakasvi Vuoden 2011 keväällä kuminaa kasvoi eri suojakasvitiheyksiin kylvettynä keskimäärin 283 kappaletta ja puhdaskasvustona keski-

Penkkiin kylvetyn kuminan rivivälejä haraamalla saatiin torjuttua suurin osa rikkakasveista.

määrin 315 kappaletta neliöllä. Kumina taimettui parhaiten kevätvehnän seassa ja heikoimmin rehuohran ja herneen seassa.

Vuonna 2011 kukkivia kuminoita oli vähiten tiheisiin suojakasvustoihin kylvetyissä ruuduissa. Poikkeuksena oli ohra, jonka sekaan kylvetyt kuminat kukkivat yhtä runsaina riippumatta ohran tiheydestä ja joista saatiin satoa enimmillään 396 kg/ha. Suoja-

Lisää suojakasveja tulossa Suojakasvikylvössä on huomioitava kahden erilaisen kasvin kasvinsuojelu- ja ravinnevaatimukset. Kokeessa harmia aiheuttivat kylvövuonna koejärjestelyn takia torjumatta jääneet rikkakasvit, jotka on myöhemmin perustetuissa kokeissa torjuttu onnistuneesti ennen kuminan kylvöä.

Jos maasta ei luontaisesti liukene ravinteita kasvukauden aikana, on pohdittava kahden kasvin lannoitustarvetta tarkemmin. Pellavan seassa kasvanut kumina kärsi mahdollisesti jonkin ravinteen puutteesta, jota uudessa, vuonna 2011 perustetussa ja paremmin lannoitetussa kokeessa ei havaittu.

Koko kokeen matalat sadot johtuivat kukintavaiheen epänormaalin korkeista lämpötiloista sekä rengaspunkin iskeytymisestä kasvustoon. Jatkossa etsitään keinoja eri suojakasviin perustettujen kuminoiden satomäärien nostamiseen.

Marjo Keskitalo, MTT Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi Puh. 050 520 2296

Kuminan penkkiviljely sopii luomuun Kuminan rikkakasvitorjunta on mahdollista hoitaa haraamalla, kun kuminaa viljellään penkissä.

Jos halutaan tuottaa luomukuminaa, on rikat torjuttava ilman kemiallisia rikkatorjunta-aineita. Penkkiin kylvetty kumina kestää hyvin penkkivälien harausta. Näin voidaan rikat pitää kurissa. Kokeiltu uusi menetelmä sopii luomuviljelyyn ja viljelyyn, jossa halutaan muuten vähentää kemiallisen rikkatorjunnan ainekustannuksia.

Kumina taimettuu erittäin hitaasti. Taimettumisen jälkeenkin kumina kilpailee heikosti rikkakasvien kanssa. Rikkakasvien torjunnan onnistuminen kylvövuonna ratkaisee pitkälti kuminakasvuston kunnon satovuosina.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja MTT:n

yhteisessä tutkimuksessa kumina kylvettiin penkkeihin, joiden väli oli 75 cm. Penkin päällä oli kaksi seitsemän sentin levyistä kylvönauhaa noin kymmenen sentin etäisyydellä.

Kylvövuonna penkit harattiin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran harattiin heti kuminan taimettumisen jälkeen heinäkuun alussa, toisen kerran noin parin viikon kuluttua tästä. Kolmas harauskerta tehtiin elokuussa.

Talvehtineen kuminan kasvu satovuosina alkaa varhain keväällä. Satovuosina olikin tarpeen vain yksi harauskerta toukokuun puolivälissä. Rivivälejä haraamalla voitiin kuminan rikkakasvit suurimmaksi osaksi torjua.

Vaikeimmin torjuttavia olivat penkkien päällä taimettuvat rikat.

Kokeissa penkkiviljelystä saatiin ensim-

Tietotekniikka parantaa elintarvikeketjun jäljitettävyyttä MTT osallistui hankkeessa rehu-maitoketjun toimitusketjun kuvaamiseen ja jäljitettävyyden pilotointiin todellisessa ympäristössä Pohjois-Italiassa. Kehitetty järjestelmä soveltui hyvin mikrosuodatetun, pastöroidun maidon ulkoiseen jäljitettävyyteen. Simuloidussa takaisinvetotilanteessa tuotteen historia saatiin tehokkaasti selville.

Käyttäjien kokemukset olivat pääasiassa myönteisiä Internet-alustalla toteutetusta ratkaisusta, johon voitiin yhdistää erilaisia tietoja toimitusketjun varrelta. Valmistuserän historiatiedot, kuten määrä-, paikka- ja laatutiedot saatiin koottua tai linkitettyä samaan järjestelmään.

Jäljitettävyyden parantaminen lähtee

mäisenä satovuonna jopa yli 2 000 kg/ha satoja. Tavanomaisella kylvötavalla sato oli ensimmäisenä vuonna penkkiviljelyä suurempi. Toisena vuonna penkkiviljely tuotti satoa suhteessa hieman paremmin.

Penkin nopeampi lämpiäminen keväällä aikaisti kuminan kehitystä. Penkin odotettiin myös varmentavan kuminan talvehtimista.

Tästä tutkimus ei kuitenkaan tuottanut selviä todisteita.

Arjo Kangas, MTT ja Jussi Esala, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Lisätietoja: arjo.kangas@mtt.fi Puh. 0500 761 383

Alkuperä ja reitti löydyttävä

Elintarvikeketjun jäljitettävyys on elintarviketurvallisuuden tärkeä osatekijä. Jäljitettävyyden tehokkuutta ja luotettavuutta voidaan parantaa tietotekniikan avulla.

Euroopan komission rahoittamassa TRACEBACK-hankkeessa kehitettiin tiedonsiirtosysteemi, jossa voidaan seurata reaaliaikaisesti elintarvikkeiden raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden laatua ja turvallisuutta tuottajalta vähittäismyyntiin asti.

Systeemin toimivuus testattiin onnistuneesti todellisessa tomaatti- ja maitoketjussa.

Jäljitettävyysjärjestelmän kehittämisen osana testattiin myös maidon laatua ja turvallisuutta mittaavia analyysimenetelmiä.

Tavoitteena oli varmistaa EU:ssa valmistettujen ja EU-alueelle tulevien elintarvikkeiden turvallisuus kansainvälistyvässä kaupassa.

kasvin seassa varttunut kumina tuotti siten parhaimmillaan kaksi kolmasosaa siitä, mitä puhtaana kasvaneesta kuminasta korjattiin (605 kg/ha).

yritysten, niiden sidosryhmien ja kuluttajien tarpeista. Käyttäjät puolestaan toivoivat järjestelmän tueksi enemmän automaattisia tiedonkeruumenetelmiä, joilla tarkoitetaan esimerkiksi viivakoodijärjestelmiä.

Hankkeeseen osallistui yhteensä 27 tutkimuslaitosta, yliopistoa ja yritystä 11 maasta.

Maarit Mäki, Tuomo Tupasela, Hannu J. Korhonen, MTT Lisätietoja: maarit.maki@mtt.fi Puh. 040 591 7492

Elintarvike- ja rehualan toimijan on voitava osoittaa, mistä ja milloin elintarvike tai rehu on tullut ja minne se on toimitettu.

Toimijoiden on elintarvikelain mukaan riittävällä tarkkuudella huolehdittava sisäisestä jäljitettävyydestä, jolla tarkoitetaan muun muassa tuotteen prosessoinnin eri vaiheita ja valmistukseen käytettyjä eriä.

TRACEBACK-hanke osoitti, että tutkimusta tarvitaan lisää reaaliaikaisten luotettavien laadunvarmistusmenetelmien ja tehokkaiden hälytysjärjestelmien liittämiseksi elintarvikeketjujen jäljitettävyysjärjestelmiin.

Lisätietoa: www.traceback-ip.eu

13

Ruokohelvestä ei tule koko kylän riesaa

Ruokohelpikasvuston hävittäminen onnistuu parhaiten, kun siitä niitetään kaksi säilörehusatoa, ruiskutetaan odelma ja lohko kynnetään myöhään syksyllä.

Kasvi ei leviä herkästi viereiselle lohkolle. kuvat: Saara Nikkari

Viljelijöitä on askarruttanut ruokohelven mahdollinen leviäminen naapuripelloille sekä sen jääminen rikkakasviksi viljelyn lopettamisen jälkeen. Ruokohelpi on vahvajuurinen kasvi ja sitkeä kilpailija. Siementäkin muodostuu runsaasti.

Juolavehnä helpeä sitkeämpi Pelkkä mekaaninen käsittely ei hävittänyt ruokohelpeä kovin tehokkaasti, mutta helpeä pahempi ongelma näillä ruuduilla oli juolavehnä. Muitakin heiniä ruudulla kasvoi. Kyntö on jyrsintää suositeltavampi muokkausmenetelmä.

Tehokkain keino oli odotetusti glyfosaattiruiskutus yhdistettynä mekaaniseen torjuntaan. Käytetyt valmisteet olivat Roundup Bio, Roundup Max ja Rambo 360 S ja määrät ohjeiden mukaiset. Helven jälkeen kylvettiin syksyllä nurmi tai seuraavana keväänä yksivuotinen vilja.

Silmämääräisesti näiden ruutujen ruokohelpimäärillä ei ollut eroja vuoden päästä ruiskutuksesta. Helpeä kasvoi siellä täällä.

Viljaruutua ei tässä kokeessa kynnetty, mikä todennäköisesti heikensi torjuntatulosta.

Elina Virkkunen, MTT, Saara Nikkari, Helsingin yliopisto, Olli Reinikainen, Vapo Oy Lisätietoja: elina.virkkunen@mtt.fi Puh. 040 759 9640

hävitys yhtenä vuonna paras Parhaiten helpi hävisi, kun kasvusto niitettiin kaksi kertaa, ruiskutettiin ja kynnettiin.

Hävittämistoimenpiteisiin kului vain yksi kasvukausi, ja kasvustosta saatiin kaksi säilörehusatoa. Ruiskutuksen paras ajankohta on odelman ollessa 30-60 cm mittaista.

Ruokohelpeä ruiskutettiin myös tuleentuneesta ohrakasvustosta. Ruokohelpi näytti ensin hävinneen, mutta sitä ilmestyi alueelle seuraavana vuonna loppukesästä. Ilmeisesti glyfosaatti ei kulkeutunut juuriston alempiin osiin, vaan kasvi versoi niistä myöhemmin.

Lohkolla kannattaakin hävittämisen jälkeen viljellä muutamana vuonna kevätviljaa ja kyntää pelto syksyisin.

Leviäminen ei aggressiivista Ruokohelven leviämistä viljelmän ulkopuo-

lelle seurattiin kolmen vuoden ajan. Helpipellon vieressä viljeltiin ohraa, nurmea ja yksi lohko oli joutomaana.

Helpi ei näytä leviävän juuriston avulla, kun ulkopuolella olevia lohkoja kynnettiin.

Helpi ei levinnyt edes joutomaana pidetylle lohkolle.

Muutamia helven siementaimia kasvoi kauempana pellolla. Eniten taimia oli muokatuilla reuna-alueilla, jossa oli ilmeisesti sopivat itämisolosuhteet. Hennot siementaimet eivät lähteneet kasvuun nurmikasvustossa.

Rehunurmen seassa kasvavasta vähäisestä ruokohelpimäärästä ei ole suurta haittaa. Tiheät niitot hillitsevät helven kasvua.

Ruokohelpi ei ole meillä vieraslaji, vaan se kasvaa luonnonvaraisena pohjoisella pallonpuoliskolla.

Lopettaminen osa tutkimusta

Ruokohelven ja nurmen raja pysyi terävänä, eikä helpi levinnyt juurakon avulla viereiselle pellolle.

Ruutu 1. vuosi

2. vuosi

Havainnot

1

Säilörehun korjuu, glyfosaattiruiskutus

Jyrsintä, äestys, ohran kylvö, puinti

Ruokohelpi hävisi melko hyvin

2

Glyfosaattiruiskutus, jyrsintä, timotein kylvö

Kaksi säilörehusatoa

Ruokohelpi hävisi melko hyvin

3

Kaksi glyfosaattiruiskutusta

Jyrsintä, äestys, ohran kylvö, puinti

Ruokohelpi hävisi hyvin, torjuntaan kului koko kasvukausi

4

Kyntö, kaksi jyrsintää

Jyrsintä, äestys, ohran kylvö ja puinti

Helpi ei hävinnyt, mutta juolavehnä suurempi haitta, torjuntaan kului koko kasvukausi

5

Kyntö, äestys, ohran kylvö ja puinti

Kyntö, äestys, ohran kylvö, puinti

Havainnot kuten edellä, torjuntavuonna saatiin sato

6

Kaksi säilörehusatoa, glyfosaattiruiskutus, kyntö

Ei toimenpiteitä

Paras torjuntavaikutus, saatiin myös kaksi satoa

7

Ruokohelven kevätkorjuu, kyntö ja äestys, ohran kylvö, glyfosaattiruiskutus, puinti

Ei toimenpiteitä

Ei tyydyttävä torjuntavaikutus, olkisadon käytölle rajoituksia

Ruokohelpi hävisi parhaiten ruudusta kuusi. Siitä saatiin myös kaksi säilörehusatoa.

MTT Sotkamossa tutkittiin ruokohelven viljelyn lopettamista sekä kasvin leviämistä vuosina 2009 – 2011.

Tutkimukset sisältyivät MTT Sotkamon Biokaasu ja peltoenergia Kainuussa -hankkeeseen. Se rahoitettiin osittain Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Muita rahoittajia olivat Suomen valtio, Kainuun kunnat ja yksityisrahoittajat, kuten Vapo Oy.

Lohkoa kynnettiin ja jyrsittiin yksi kasvukausi. Seuraavana vuonna kylvetyn ohran joukossa kasvoi helpeä.

14 Joel Rosenberg

Suora yhteys tuottajaan kiinnostaa kyselyyn vastanneita kuluttajia, sillä ruoan alkuperästä vakuuttuminen, tuotteiden tuoreus ja lisäaineettomuus koetaan tärkeiksi arvoiksi.

Tuottajien tukeminen kiinnostaa kuluttajia

Kuluttajat kokevat, että tuottajien ja kuluttajien mahdollisuudet vaikuttaa ruokaketjun toimintaan ovat heikommat kuin kaupalla ja suurilla elintarviketeollisuusyrityksillä. Kuluttajat haluavat asioida suoraan tuottajien kanssa, mihin heitä motivoivat erityisesti tuotteiden laatu ja mahdollisuus tukea tuottajia ilman välikäsiä.

Suomessa elintarvikejärjestelmän erityispiirteisiin kuuluu voimakas keskittyminen.

Maataloustuottajat ja kuluttajat ovat etääntyneet toisistaan fyysisesti ja ajallisesti. Samalla heidän mahdollisuutensa keskinäiseen vuorovaikutukseen ovat heikentyneet. Myös kaupan ja teollisuuden keskittyminen ja niiden kasvanut merkitys ovat haurastuttaneet yhteyttä.

Jäävätkö tuottajat ja kuluttajat ketjun jalkoihin?

Kuluttajien mielestä ruokaketjussa näyttää näin käyvän. Suurilla elintarviketeollisuusyrityksillä ja kaupalla nähdään olevan parhaat mahdollisuudet vaikuttaa elintarvikevalikoimiin. Kyselyn vastaajista 39 % näkee kuluttajien vaikutusmahdollisuudet valikoimiin joko vähäisinä tai olemattomina. Maataloustuottajien mahdollisuudet nähdään tätäkin heikompina. Näin siitäkin huolimatta, että tuottajien työpanos muodostaa merkittävän osan elintarvikkeiden tuotannosta.

Asetelma toistuu, kun kuluttajat arvi-

niina pitkänen

kompina kuin maataloustuottajien. Kuluttajien mielestä ruokaketjun vastuullisuuteen liittyvä toiminta näyttää tapahtuvan siis pääosin ennen kuin ruoka päätyy ostoskoriin. toimijoiden välistä Vuoropuhelua vahvistettava Tuottajien ja kuluttajien vuorovaikutuksen lisääntyminen voi parantaa heidän mahdollisuuksiaan vastuullisuuden edistämiseen.

Automaattisesti se ei toki ole tae vastuullisemmista teoista.

Vuorovaikutus voi kuitenkin välittää tietoa tuotteista ja tuotannosta sekä vahvistaa keskinäistä luottamusta. Se voi parantaa osapuolten ymmärrystä ruoan tuotannosta ja kulutuksesta sekä heidän tekemiensä valintojen todellisista merkityksistä.

oivat mahdollisuuksia vaikuttaa elintarvikeketjun vastuullisuuteen. Nyt kuluttajat pitävät omia mahdollisuuksiaan vielä hei-

ongelmina Jalostus ja jakelun keskittyminen Kyselyn tulokset ilmentävät myös tarvetta tuottajien ja kuluttajien aseman voimistamiselle elintarvikeketjussa. Noin kaksi kol-

masosaa vastaajista pitää kaupan ja elintarviketeollisuuden keskittymistä erittäin vakavana tai vakavana ongelmana.

Kuluttajien huolenaiheiden kärjessä ovat myös elintarvikeketjujen globalisoituminen, ruoan korkea hinta, epäterveelliset ruokatottumukset ja tuottajien työstään saama liian pieni korvaus.

Halu tukea tuottajia motivoi suoraan asiointiin Kyselyn vastaajista noin puolet oli ostanut elintarvikkeita suoraan tuottajalta vuonna 2011, osa säännöllisesti, osa kausiluonteisesti. Jopa kaksi kolmasosaa vastaajista ilmaisi kiinnostuksensa asioida tulevaisuudessa suoraan tuottajien kanssa.

Kuluttajat perustelevat suoraan tuottajien kanssa asiointia ensisijaisesti tuotteisiin liittyvillä syillä, kuten tuoreudella, hyvällä maulla ja lisäaineettomuudella. Suorasta asioinnista tulevaisuudessa kiinnostuneilla halu tukea tuottajia ilman välikäsiä on myös vahva perustelu: peräti joka kolmas vastaaja pitää tätä erittäin tärkeänä.

15 Markku Vuorikari

MTT:ssä tutkittua Kouluruoka sekä ravitsee että kasvattaa. Kouluissa jokainen ruokailuhetki on ruokakasvatusta, ja kestävän kehityksen tavoitteet voidaan tuoda ruoan kautta käytännönläheisesti ihmisten arkeen, toteaa MTT:n vanhempi tutkija Helmi Risku-Norja. Ruokakasvatus- ja kestävän kehityksen tutkijat kannustavatkin kouluja olemaan kaukaa viisaita ja keskittymään kouluruoasta säästämisen sijaan ruokakasvatukseen.

MTT koordinoi Suomen Akatemian rahoittaman SEED-tutkimushankkeen osaprojektia, jossa tutkittiin ruokakasvatuksen roolia osana kestävyyskasvatusta koulujen opetussuunnitelmissa ja arjen käytännöissä.

Noin kaksi kolmesta vastaajasta pitää kaupan ja elintarviketeollisuuden keskittymistä isoille yrityksille erittäin vakavana tai vakavana ongelmana. Asioiminen suoraan tuottajan kanssa voi olla vastaajille yksi ratkaisu tähän epätasapainon tunteeseen.

Molemmissa tapauksissa tuotteiden alkuperästä vakuuttuminen on tärkeä syy toiminnalle. Mielenkiinto suoraan asioimiseen voi kertoa myös kuluttajien halusta etsiä ratkaisuja epätasapainoiseksi koettuun elintarvikeketjuun.

Maataloustuottajien näkemyksiä tuotta-

jien ja kuluttajien väliseen vuorovaikutukseen ja vastuullisuuteen selvitetään vuorostaan kevään 2012 aikana toteutettavassa kyselyssä. Tämän jälkeen tuottajille ja kuluttajille järjestetään työpajoja, joissa aiheesta päästään keskustelemaan kasvotusten.

Laura Koistinen, MTT, Katja Järvelä, KTK, Tapani Yrjölä, PTT Lisätietoja: laura.koistinen@mtt.fi Puh. 040 486 0571

Kuinka tärkeänä pidät seuraavia seikkoja asioidessasi suoraan tuottajan kanssa?

0%

Mahdollisuus...

20 % 33

...tukea tuottajia ilman välikäsiä

...ottaa selvää ruoasta ja tuotteista sekä niiden tuotannosta

15

...tukea tiettyä tuotantotapaa

15 8

...tutustua ihmisiin, jotka ovat tuottaneet/valmistaneet ruoan 6

Erittäin tärkeää

Tärkeää

Melko tärkeää

80 % 22

100 % 6 23

23

41 3

42

21

...vakuuttua siitä, mistä ruoka on peräisin

60 % 34

26

...vakuuttua ruoan laadusta

...kokeilla jotakin uutta

40 %

37

27

37

32

30

Ei kovin tärkeää

11

30

26 24

10 2 3

32 31 Ei lainkaan tärkeää

17 23 26

23

Kaupungistumisen myötä ihmisten käsitys ruoan alkuperästä ja tuotantotavoista on alkanut hämärtyä. Ruoan kautta tuotannon kestävyyden kysymykset voidaan tuoda käytännönläheiseen ja oppilaille tuttuun yhteyteen ja pohtia niitä eri näkökulmista ja eri oppiaineiden kautta.

Tulosten mukaan kestävän kehityksen kasvatuksella on vaikuttavuutta: oppilaiden ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät koulukokemukset, myönteiset luontoarvot ja suvaitsevaisuus edistävät heidän vastuullisuuttaan suhteessa ympäristöön, kanssaihmisiin ja omaan elämään. Parhaiten ruokakasvatus toteutuu aidossa ympäristössä luokkahuoneen ulkopuolella kuten kasvimaalla koulun pihalla, lähimetsässä sekä maatiloilla ja keittiöissä.

Ruoka – oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara -julkaisu saatavilla: http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Julkaisuja25.pdf

3 5 6 5 9

4

En osaa sanoa

Ruoan valinnassa tuoteturvallisuus ajaa ympäristön edelle Tuoteturvallisuus ja eläinten hyvinvointi ovat kuluttajille tärkeimmät elintarvikeketjun vastuullisuuden ulottuvuudet ruokaa valittaessa.

Kuluttajat myös uskovat maataloustuottajien pyrkimykseen tuottaa turvallista ruokaa.

Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ruoan laatuominaisuuksista. Noin joka neljäs vastaaja kokee tärkeäksi keskustella tuottajien kanssa elintarvikkeiden vastuullisuudesta.

Tuoteturvallisuus tulee kuluttajaa lähelle Suomalaisen elintarvikeketjun vastuullisuus koostuu seitsemästä ulottuvuudesta, jotka ovat ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, talous ja paikallisuus.

Kuluttajille kaikilla edellä mainituilla tekijöillä näyttää olevan varsin painava merkitys ruokaa valittaessa. Tärkeimpinä näistä kuluttajat pitävät kuitenkin tuoteturvallisuutta ja eläinten hyvinvointia.

Ympäristö yhdessä paikallisuuden ja talouden kanssa nähdään vähiten tärkeiksi.

Kuluttajat uskovat myös maataloustuottajien kokevan tuoteturvallisuuden omassa toiminnassaan tärkeimmäksi ja ympäristön vähiten tärkeäksi ulottuvuudeksi.

Ympäristö yllättäen viimeisenä Syitä tuoteturvallisuuden korostumiseen ja ympäristöulottuvuuden vähäiseen tärkeyteen kyselyn tuloksissa on monia. Tuoteturvallisuuteen liittyviä kriisejä on uutisoitu viime aikoina laajasti. Kansainvälistymisen myötä

suomalainen ruokajärjestelmä on haavoittuvampi myös ulkomailta tuleville ongelmille.

Ympäristöasioista taas on puhuttu jo pidempään. Myös mittasuhteet vaikuttavat.

Siinä missä yksittäisen tuotteen ostamisella on pieni merkitys ympäristön hyvinvoinnille, yksi pilaantunut tuote riittää aiheuttamaan ruokamyrkytyksen.

Ympäristön jääminen kaikista vastuullisuuden ulottuvuuksista vähiten tärkeäksi on kuitenkin yllättävää. Tulos tuskin kertoo ympäristön olevan kuluttajille merkityksetön asia, joka voidaan jättää huomioitta muutoin vastuullisen tuotannon rinnalla. Pikemminkin se nostaa esiin tarpeen kantaa ympäristövastuuta koko elintarvikeketjun laajuisesti sen sijaan, että kuluttajien valinnat ja kysyntä nostetaan keskiöön.

Vuorovaikutus ja vastuu Artikkeli pohjautuu kuluttajakyselyyn ja kirjallisuuskatsaukseen, jotka valmistuivat joulukuussa PTT:n, KTK:n ja MTT:n hankkeessa Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elintarvikeketju – ratkaisuja tuottajien ja kuluttajien kohtaamisen haasteisiin.

Lisätietoja: http://www.ptt.fi/ vuorovastuu

16 Arjo Kangas

Uudet hankkeet Venäläismatkailija suosii suomalaista. Venäläiset ovat ylivoimaisesti merkittävin ulkomainen matkailijaryhmä Suomessa, ja venäläismatkailijoiden määrä on kuluneen talven aikana jälleen lyönyt aiemmat ennätykset. Tilastojen mukaan venäläiset käyttävät Suomessa kulutetusta rahasta huomattavan osan elintarvikkeisiin, mutta tarkempi tieto kulutuksen jakautumisesta ja matkailijoiden mieltymyksistä puuttuu.

Tekesin Sapuska-ohjelmaan kuuluvassa FoodRus-hankkeessa tutkitaan venäläismatkailijoiden käsityksiä suomalaista ruuasta ja mahdollisuuksia markkinoida paikallisia elintarvikkeita ja ruokapalveluja tälle ryhmälle nykyistä paremmin. Etelä-Savon alueella tehtävän tutkimuksen toteuttavat Helsingin yliopiston Ruraliainstituutti, MTT Mikkeli, Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Mikkelin Ammattikorkeakoulu. Lisäksi mukana on 15 elintarvike- ja matkailualan yritystä. Hanke jatkuu helmikuuhun 2013.

Venäläiset pitävät suomalaista vähittäiskauppaa hyvin luotettavana ja myytäviä elintarvikkeita laadukkaina. Kaikkein eniten arvostetaan suomalaisia kala- ja maitotuotteita. Syöminen ja ruuanlaitto ovat tärkeä osa venäläisten lomanviettoa, ja elintarvikkeita ostetaan poikkeuksetta myös kotiin viemisiksi.

Alustavien tulosten perusteella venäläismatkailijat tuntevat Hyvää Suomesta -joutsenlipun ilahduttavan hyvin. Myös paikallisia elintarvikkeita ollaan kiinnostuneita kokeilemaan, mutta niiden tunnistaminen on vaikeaa. Venäläiset arvostavat ruuan luonnonmukaisuutta, mutta valtaosa matkailijoista ei tiedä, että suomalaisissa kaupoissa on tarjolla sertifioituja luomuelintarvikkeita. Luomumerkintöjä ei tunnisteta.

Vuoden 2012 aikana FoodRushankkeen yritysten markkinointia ja tuoteviestintää kehitetään saadun tutkimustiedon pohjalta. Matkailijoille räätälöidyllä viestinnällä pyritään paitsi lisäämään tuotteiden ja palvelujen myyntiä Suomessa, myös ulottamaan markkinointi Venäjän puolelle.

Johanna Logrén MTT, Marjo Särkkä-Tirkkonen, Helsingin yliopisto, Sinikka Mynttinen, Aalto-yliopisto ja Teija Rautiainen, Mikkelin ammattikorkeakoulu Lisätietoja: marjo.sarkka-tirkkonen @helsinki.fi Puh. 044 590 6849

Kevätrapsin vaatima tehoisa lämpösumma ylittyi Pohjanmaalla joka vuosi.

Kevätrapsin viljely sopii myös Pohjanmaalle Kevätrapsin pitkä kasvuaika edellyttää varhaista kylvöä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan aikaisimmilla alueilla kylvöt päästään aloittamaan tavallisesti jo huhtikuun puolella.

Kasvukausien lämpeneminen ja kevätrapsin rypsiä nopeampi lajikkeiden kehittyminen lisäävät sen kilpailukykyä rypsiin nähden myös kolmannella viljelyvyöhykkeellä. Kylvön myöhentyminen toukokuun alusta lisää kevätrapsin riskejä merkittävästi.

Kevätrapsi menestyi hyvin Etelä-Pohjanmaalla MTT Ylistaron toimipaikassa vuosina 2009–2011 tehdyissä lajikekokeissa.

Kasvustot ehtivät tuleentua ja sato oli kauppakelpoista.

Aikaisin kylvöille Kokeissa kevätrapsit saatiin kylvettyä Ylistarossa huhtikuun lopussa. Kokemusten mukaan kevätrapsin voi kylvää heti, kun maan kosteus on sopiva. Lämpöä oli riittävästi kaikkina koevuosina.

Myöhäisimpien rapsilajikkeiden vaatima tehoisa lämpösumma 1 180 astetta ylittyi joka vuosi lähes 200 asteella. Kasvustot puitiin vuonna 2010 syyskuun alussa ja 2009 sekä 2011 syyskuun puolenvälin jälkeen.

Jokaisena vuonna jäi myös parantamisen varaa. Vuonna 2009 joidenkin lajikkeiden satoa alensi liian syvä kylvö. Isosiemeniset lajikkeet hyötyivät nopeammasta kasvuun lähdöstä.

Vuonna 2010 rikkakasvit torjuttiin uudella Galeralla, jolle joidenkin lajikkeiden todettiin olevan herkkiä. Vuonna 2011 ongelmana olivat tuholaiset. Rapsikuoriaisia esiintyi runsaasti ja ne ehtivät syödä kukin-

Kevätrypsin ja -rapsin sadot Vuosina 2009–2011 kevätrapsin keskisadot olivat: 2600, 2400 ja 2010 kg/ha.

Kevätrypsistä saatiin vastaavasti: 2840, 2100 ja 1160 kg/ha.

Kevätrapsilajikkeiden menestymistä selvitettiin ”Uutta vipuvoimaa kasvi- ja puutarhatuotantoon Etelä-Pohjanmaalla”-hankkeessa.

Kevätrapsilajikkeiden satoisuus rypsiin verrattuna Ylistarossa 2009-2011 H = hybridilajike kg/ha

Sl

kg/ha

Sl

2010

kg/ha

Sl

Lajike

2009

2011

kevätrypsi *)

2840

100

2100

100

1160

100

Ilves

2210

78

1980

94

1530

132

Marie

2330

82

1960

94 1920

166

2160

187

1970

170

Campino Tamarin

2690

Smille (DLE 1006)

H

Trapper

H

Brando

H

Majong

H

3190

113

128

2540

121

1520

132

2990

143

2510

217

2520

217

*)2009 Valo 2010 - 2011 Apollo 2009 isosiemeninen Trapper selvisi muita paremmin syvästä kylvöstä

toja kolmesta torjuntakerrasta huolimatta.

Rypsille hankalana vuonna kevätrapsi menestyi selvästi sitä paremmin.

Viljelyvarmuus kehittymässä Kevätrapsin viljelyala on vuosina 20102011 ollut Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaan alueella noin 800 hehtaaria. Tämä on 5 prosenttia rapsin koko viljelyalasta. Kevätrapsin viljelyala pysyi ennallaan vuonna 2011, vaikka kevätrypsiala väheni 40 prosenttia.

Vuosina 2009 ja 2011 mikään lajike ei aiheuttanut laatuvähennyksiä lehtivihreän osalta. Öljykasveilla tavoiteltava lehtivihreäpitoisuus on 0–20 mg/kg. Vuonna 2010 kuitenkin Brando, Tamarin ja Marie ylittivät ylärajan niukasti, 2–5 g/kg.

Lämpö riittää Vuonna 2010 rapsit tuleentuivat tasaisesti 117–118 päivää kylvöstä. Apollo-rypsin kasvuaika oli kymmenen vuorokautta lyhyempi. Kevätrapsi on selvästi ollut eteläisen Suomen viljelykasvi. Kolmannella viljelyalueella se sopii viljelyyn suotuisimmille alueille aikaisiin kylvöihin.

Ylistarossa tehoisa lämpösumma on lisääntynyt 2000-luvulla 14 prosenttia vertailujaksoon 1966–2000 nähden. Eniten lisäystä on tapahtunut heinä-elo-syyskuussa. Jonkin verran lämpenemistä on havaittavissa myös kasvukauden alussa. Jos kasvukauden lämpöolojen muutos jatkuu samansuuntaisena, se parantaa rapsin viljelyvarmuutta.

Uudet lajikkeet viljelyyn Hybridilajikkeiden myötä kevätrapsin satoisuuteen on saatu nopeasti 20–30 prosentin parannus. Myöhäiset Brando ja Tamarin tulivat lajikeluetteloon vuonna 2011. Tänä vuonna on lajikeluetteloon hyväksytty aikainen satoisa Smilla sekä myöhäinen Majong. Näistä Tamarin on populaatiolajike ja muut hybridejä.

Merja Högnäsbacka ja Arjo Kangas, MTT Lisätietoja: merja.hognasbacka@mtt.fi Puh. 044 332 6800

17

Pakkauksella on väliä kotitalouksien ruokahävikin vähentämisessä

Teema

Oikeanlainen pakkaussuunnittelu voi vähentää ruokahävikkiä ja siten pienentää ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. Etenkin pienissä talouksissa pakkauskoolla on väliä.

Pentti Hokkanen/MTT:n arkisto

Usein on vallalla ajatus, että ekologinen pakkausmateriaali olisi ympäristöteko.

MTT:n vetämässä FutupackECO-hankkeessa havaittiin, että tilanne ei kuitenkaan aina aivan näin yksinkertainen.

Hankkeessa selvitettiin koko tuote-pakkausyhdistelmän ympäristövaikutuksia ja pakkausten roolia tuotteen suojaajana ja hukkaan päätyvän ruokamäärän minimoijana. Tutkimuksessa selvitettiin kolmen erilaisen tuotteen eli ruispalaleivän, kinkun ja jogurttityyppisen soijatuotteen ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutuksista huomioitiin ilmastonmuutos, rehevöityminen ja happamoituminen.

Tutkimuksessa selvisi, että pakkausten elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset ovat haaskatun ruuan ympäristövaikutuksiin verrattuna pääsääntöisesti vähäiset – pakkausmateriaaleista riippumatta. Tarkasteltujen elintarvikkeiden pakkausten elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset olivat vain muutaman prosentin luokkaa.

Niinpä ruokapakkauksen materiaalivalinta ei tee pakkauksesta suoraan ekologisempaa. Sen sijaan pakkaus on usein ekologisempi, mikäli se johtaa vähäisempään ruokahävikkiin.

Ruokaa liian suurissa pakkauksissa?

Pakkauksen kestävyys on siis yksi tärkeä ominaisuus ruokahävikin ja siten ympäristövaikutusten minimoinnissa, mutta toki muutkin pakkauksen ominaisuudet vaikuttavat hävikin syntyyn. Esimerkiksi pakkauskoon vaikutusta ruokahävikin syntyyn kotitalouksissa on tarkasteltu MTT:n vetämässä Foodspill-ruokahävikkitutkimuksessa.

Ruokahävikkitutkimuksessa noin puolet vastanneista arvioi joitakin ruokatuotteita myytävän liian suurissa pakkauksissa.

Useimmiten mainitut olivat järjestyksessä lihatuotteet, leipä ja juusto. Muutama vastaajista totesi, ettei ruokaa myydä liian suurissa pakkauksissa, sillä ylijäävän voi pakastaa.

Lisäksi osa kertoi erilaisia pakkauskokoja olevan toki saatavilla, mutta ongelmana ovat pienemmissä erissä myytävien tuotteiden korkeammat kilohinnat.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös erilaisia hävikin vähentämiskeinoja. Monia muita keinoja, kuten suunnitelmallisuut-

Elintarvikkeiden pakkausten ekologisuus syntyy erityisesti siitä, että se suojaa tuotetta pilaantumiselta ja siten vähentää ruokahävikkiä.

Kuluttajaviestintä tärkeässä roolissa Hävikkitutkimuksessa selvisi myös, että pienissä kotitalouksissa syntyy ruokahävikkiä henkeä kohden keskimäärin enemmän kuin suuremmissa kotitalouksissa. Eri pakkauskokojen saatavuus voisi siis olla melko tehokas keino vähentää hävikkiä kokonaisuudessaan.

Toki saatavuuskaan ei yksin riitä ja pie-

Vastausten määrä 90

Kuluttajien suhtautuminen pakkauskokoihin vaihtelee: toisten mielestä liian suuret pakkaukset aiheuttavat ruokahävikkiä, toiset pakastavat ylimääräisen ruoan.

80 70 60 50 40

Kyllä

30

Ei

20 10 0

1 (n=58)

Jaana Kankaanpää

ta ja pakastamista pidettiin pienennettyjä pakkauskokoja tärkeämpinä. Monet hävikin vähentämiskeinot koettiin tasaisesti hyvinä erisuuruisissa kotitalouksissa, kun taas pienennetyt pakkauskoot nähtiin keskeisinä keinoina lähinnä pienissä kotitalouksissa.

2 (135)

3 (79)

4 (76)

5=/> (32)

Talouden koko Vastaukset kysymykseen: ”Kotitaloudessani olisi mahdollista vähentää ruokahävikkiä ostamalla pienempiä pakkauskokoja.”

nempien pakkauksien uudelleen hinnoittelussa on omat haasteensa. Sen sijaan elintarvikkeiden hinnat ja syntyvä ruokahävikki olisi syytä kietoa selvemmin yhteen kuluttajaviestinnässä.

Kuluttajat saattavat ostaa ruokaa yli oman tarpeen katsoessaan vain tuotteiden kilohintoja. Tällöin ei aina muisteta, että hinta suhteessa syötyyn ruokaan voi nousta korkeaksi osan ruuan päätyessä hävikkiin.

Pienennetyillä pakkauksillakaan ei ole toki lopulta merkitystä, jos ruokaa ei arvosteta, vaan sitä heitetään roskiin vanhasta tottumuksesta. Haaskatun ruuan ympäristövaikutuksista ja kalleudesta olisikin siis syytä keskustella enemmän.

Tutkimukset siis osoittavat, että jo vähäisen roskiin päätyvän ruokamäärään

tuotanto aiheuttaa suuremmat ympäristövaikutukset kuin tuotteen pakkauksen tuotantoketju. Vähäisempään hävikkiin voitaisiin pyrkiä esimerkiksi tarjoamalla kuluttajille erilaisia pakkauskokoja.

Edelleen sen sijaan, että keskityttäisiin suunnittelemaan materiaaliltaan aina yhä ekologisempia pakkauksia, tulisi kehittää pakkauksia, jotka suojaavat tuotetta ja estävät hävikin synnyn.

Hanna Hartikainen ja Frans Silvenius, MTT Lisätietoja: hanna.hartikainen@mtt.fi Puh. 040 824 2973

18 Uudet hankkeet Kierrätysravinnetuotteiden käytännön ratkaisuja tiloille.

Uudenlaisten orgaanisten lannoitevalmisteiden levitystekniikkaa ja varastointikäytäntöjä tarkastellaan juuri alkaneessa Orgaaniset lannoitevalmisteet lähialueiden tilojen käyttöön -hankkeessa (LeviLogi).

Orgaanisten lannoitevalmisteiden laatu on tarkasti säädeltyä ja valvottua, mutta niiden hyödyntäminen voi tyrehtyä käytännön hankaluuksiin ja puutteelliseen ohjeistukseen. Orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttöön tarvitaan selkeitä ohjeita ja ratkaisumalleja.

LeviLogi-hanke etsii orgaanisia lannoitevalmisteita käyttäviltä tiloilta patteroinnin malliratkaisut ja toimivat levitystekniikan esimerkit normaalin levityskaluston pohjalta.

Esimerkkitapausten avulla kootaan viljelijöiden käyttöön ohjeistus orgaanisille lannoitevalmisteille soveltuvista levitys- ja annostelutavoista sekä toimivasta patteroinnista.

Tilakäytössä tarkasteltavat lannoitevalmisteet ovat kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete (Oulu), puhdistamolietteeseen ja yhdyskuntien biojätteeseen pohjautuva kuivarae (Ilmajoki), puhdistamolietteestä tuotettu maanparannuskomposti (Sipoo) sekä puhdistamolietteeseen ja biojätteeseen pohjautuva kuivattu mädätysjäännös (Kouvola).

Tuotteet ovat Eviran hyväksymiä ja täyttävät lannoitevalmisteiden laatuvaatimukset tyyppinsä mukaisesti. Tuotantolaitosten lähialueilta etsitään yhteistyöhön mukaan viljelijöitä, jotka ovat käyttäneet tai aikovat käyttää kyseistä lannoitevalmistetta pelloillaan.

Viljelijöiden ja lannoitevalmisteen tuottajien asiakassuhde muotoutuu itsenäisesti, ja sen rinnalla hanketyönä kerätään käytännössä havaintoja ja tuloksia tiloilta.

Hanke ottaa maanäytteitä, tarkastelee levitystekniikan ratkaisuja ja toimivuutta sekä mittaa tuotteen vaikutuksia todellisissa tilan olosuhteissa. Viljelijä saa hankkeen keräämät tiedot käyttöönsä. Patteroinnin ja levitysmenetelmien esittelytilaisuuksia järjestetään yhdessä tilojen ja levitysurakoitsijoiden kanssa.

Koeruuduilta suoria vinkkejä seuraavan kesän viljelyksille Viljelijän kevät alkaa edellisen kasvukauden satotulosten puntaroinnilla. MTT:n tutkimushankkeen sopimusviljelijälle tulosten tutkiminen on erityisen kiinnostavaa.

Ruudut hoidettava erikseen Kari Vaismaa kertoo innostuneensa tutkimukseen osallistumisesta heti, kun kuuli siitä.

– Olen kiinnostunut uusien asioiden kokeilusta ja tilan toiminnan kehittämisestä.

Tutkimus on tuttua myös sitä kautta, että olin opiskeluaikana MTT:n Ylistaron tutkimusasemalla harjoittelussa.

PesticideLife -hankkeessa kokeita on tehty Vaismaan tilalla tähän mennessä kahtena kesänä. Koeruudut on sijoitettu normaalin tuotantoviljelyksen keskelle. Viljelijän pitää käsitellä koeruutuja eri tavoin koko kasvukauden ajan, tai jättää tarvittaessa kasvinsuojelutoimet tekemättä kokonaan. Sadonkorjuun aikaan MTT:n tutkimusasema pui koeruudun sadon tutkimuskäyttöön.

Vaismaan tilalla vakiviljelyssä on ohraa, kauraa, vehnää, ruista, rypsiä ja härkäpapua. Kokeilussa on välillä muitakin viljoja.

Koeruutuja on ollut kymmenisen kappaletta kesässä.

– Viime kesänä koeruudut sijaitsivat kauran, rukiin ja ohran keskellä. Noudatan normaalia kasvinvuorotusta, joten koeruuduille tulee vuosittain eri kasveja.

Tulokset heti luettavaksi Koeruutujen avulla PesticideLife -hankkeen tavoite on saada selville erilaisten kasvinsuojelutoimien satovaikutus aidossa viljely-ympäristössä. Sopimustilallisten avulla selvitetään kasvintorjuntakynnyksen ylittymistä ja kehitetään oikea-aikaisen torjunnan suunnittelua.

Kari Vaismaa ei pidä tutkimukseen liittyvää lisätyötä hankalana, sillä hyödyt ovat moninkertaiset.

– Onhan siitä jonkinlainen lisävaiva, kun

Tiina Tontti, MTT Lisätietoja: tiina.tontti@mtt.fi Puh. 040 513 5904

Suvi Hara

Isossakyrössä kasvinviljely- ja kalkkunatilaa pitävä Kari Vaismaa pohtii parhaillaan, minkälaisia kasvinsuojeluaineita valitsee viljelynsä tueksi ensi kesänä, vaikka kesästä ei ole vielä tietoakaan. Valmistautuminen seuraavaan kasvukauteen alkaakin edellisen kesän tulosten tutkimisella.

– Huomioitavia asioita on paljon. Pitää ehkäistä resistenttien kasvintuhoojien syntymistä, huomioida aineiden teho ja kustannukset, ja samalla pitää huomioida ympäristönäkökohdat, hän listaa.

Kari Vaismaalle edellisen kesän tulokset ovat mielenkiintoista luettavaa, sillä hän on mukana MTT:n PesticideLife -hankkeessa sopimustilallisena. Hankkeessa kokeillaan erilaisia kasvinsuojelumenetelmiä sopimustilallisten viljelylohkojen keskelle perustetuilla koeruuduilla.

Kari Vaismaa 40-vuotias agrologi (amk). Perheeseen kuuluu vaimo ja neljä lasta.

On viljellyt kotitilaansa Isossakyrössä vuodesta 2000 lähtien.

Osa tilan viljelykasveista tuotetaan myyntiin, osa omien kalkkunoiden rehuksi.

Isokyröläisen Kari Vaismaan tilalla pidettiin kesällä 2010 PesticideLife -hankkeen pellonpiennartapahtuma, jossa tutustuttiin integroidun kasvinsuojelun periaatteisiin ja tutkimuksen tuloksiin.

ruutuja pitää hoitaa eri tavalla, mutta sadonmenetys ei ole kuin muutama kymmenen neliömetriä. Satovahingosta saa sen verran korvausta, että se kattaa vaivan. Lisäksi tutkimuksessa mukana ollessa tapaan asiantuntijoita ja pystyn verkostoitumaan. Uutta opin koko ajan, hän toteaa.

Tutkimuksen aikana hänelle on selvinnyt, että hyvin menestyvä kasvusto tarvitsee useimmiten jonkinlaista tautitorjuntaa.

Muutenkin hän on ollut tyytyväinen mahdollisuuteen seurata oman viljelytilan analyyseja läheltä.

– On hyvä saada omiin tekemisiin ulkopuolista näkökulmaa. Lisäksi kasvitautiennusteen kehittämisestä saan aina raportit tuoreeltaan luettavaksi, samoin satotulokset omien lohkojen koeruuduilta. Aika hyvin niistä on näkynyt, mikä vaikutus kokeilluilla toimenpiteillä oli. Ja joitakin menetelmiä tulee kokeiltua seuraavana kesänä isommallekin viljelyalalle, hän myöntää.

Niina Pitkänen, MTT

PesticideLife Hankkeessa tutkitaan kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien vähentämistä pohjoisissa oloissa.

Kokeita Jokioisten, Etelä-Pohjanmaan ja ruotsinkielisen Uudenmaan alueilla. Jokaisella alueella on kolme sopimustilaa, joilla on yhteensä noin 25 koelohkoa.

Tiloilla testataan ja kehitetään integroidun kasvinsuojelun menetelmiä. Tavoitteena on tarpeenmukainen täsmätorjunta taloudellisesti perustellusti.

Vuodesta 2014 alkaen kaikkien ammattiviljelmien on sovellettava integroidun kasvinsuojelun periaatteita.

EU:n Life+ -ohjelman puoliksi rahoittama tutkimushanke. Vuosien 2010-2013 budjetti on 1,02 miljoonaa euroa. Yhteistyössä MTT, Tukes ja Nylands Svenska Lantbrukssällskap.

19 Tarkasteltavat tuotantovaiheet

TARKASTELTAVAT TUONTANTOVAIHEET

Jätehuolto ja kierrätys

Taimikasvatus Kalkin, lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus

Pakkaus ja kuljetus

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Kasvualustan tuotanto ja loppukäsittely

Kasvatusruukut

Sähkön- ja lämmöntuotanto Lämpöverhot ja jäähdytysjärjestelmät

Hiilidioksidin lisäys Kastelu

Valaistus

Kasvihuonetuotteiden hiilijalanjälki selville Kasvihuoneviljelijöiden käyttöön tuleva laskuri auttaa selvittämään oman tuotteen viljelystä aiheutuvan hiilijalanjäljen.

Suomalaisen kasvihuonetuotannon elinkaaren kaikkien vaiheiden ilmastovaikutukset selvitetään MTT:n, Kauppapuutarhaliitto ry:n ja Svenska Lantbruksproducenternas centralförbund rf:n tutkimushankkeessa.

Syksyllä käynnistyneessä tutkimuksessa seurataan tomaatin, kurkun, ruukkusalaatin, leikkotulppaanin ja kukkivan ruukkukasvin tuotantoketjujen eri vaiheissa syntyviä yleisimpiä kasvihuonekaasuja: hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia tuoteyksikköä kohden.

kasvihuonekaasupäästökertoimet riippuvat käytetystä energianlähteestä.

Jokaisen tuotteen lähtötiedot kerätään neljästä erilaisia tuotantotapoja käyttävästä kasvihuoneyrityksestä. Tavoitteena on energiantuotantotapojen, viljelykauden pituuden ja taimien istutusajankohdan optimoiminen hiilijalanjäljen kannalta.

Eri tuotantotavat huomioidaan Viljelymenetelmänä voi olla joko ympärivuotinen tai kausiviljely. Lisäksi kasvihuoneiden käyttämän lämpö- ja sähköenergian

Lisätietoja: frans.silvenius@mtt.fi Puh. 040 847 2689

Teema

hiilijalanjälki ennen ja nyt Aiempien kotimaisten tutkimusten mukaan kurkun ja tomaatin hiilijalanjäljet vaihtelevat. Oletusarvona uudessa tutkimuksessa on, että kasvihuonetuotteiden keskimääräinen hiilijalanjälki on pienentynyt johtuen lisääntyneestä uusiutuvan energian käytöstä.

Tutkimustuloksista selviävät tehokkaimmat mahdollisuudet pienentää kasvihuonealan hiilijalanjälkeä.

Frans Silvenius ja Heli Yrjänäinen, MTT

Maatiaiskanoille ja omenalle Kulttuurirahaston tukea Suomen Kulttuurirahasto myönsi 100 000 euron apurahan MTT:n professori Asko Mäki-Tanilan tutkimusryhmälle maatiaiskanalinjojen sekä paikallisten omena- ja päärynälajikkeiden alkuperän ja sukulaisuuksien tutkimukselle.

Paikallisen omenan kannoista tunnetaan 50 vanhaa lajiketta, päärynästä parikymmentä. Lajikkeen alkuperän selvittämisessä käytetään historiatietoja. Mielenkiintoisimpia ovat lajikkeet, jotka voidaan yhdistää johonkin paikkakuntaan, puutarhaan tai kartanoon.

Löytöjen aitous varmistetaan molekyyligeneettisesti. Tällä lähestymistavalla saatiin esimerkiksi Huvitus-omenan emopuu paikallistetuksi Yläneelle.

Maatiaiskanojen historia selville MTT on koordinoinut maatiaiskanojen säilytystä yli kymmenen vuotta. Maatiaiskanalinjoja on tusinan verran, ja osa kannoista on hyvin pieniä. DNA-tutkimuksilla saadaan paljastettua, kuinka paljon kannoissa on vaihtelua ja kuinka läheistä tai kuinka kaukaista sukua kannat ovat toisilleen.

Lähisukulaisia voidaan käyttää heikentyneiden kantojen vaihtelun voimistamiseen.

Tällaisella maatiaiseläin- ja kasvikantojen tutkimuksella voidaan vahvistaa kantojen paikallisleimaa ja edistää niiden hyödyntämistä.

LAMPAITA

Järki hoi Järki on tullut tiensä päähän. Sinä päivänä, kun viljan hinta alkoi ohjautua futuurien mukaan, menetimme järkemme. Tarpeemme on järkevä, mutta tapa hinnoitella se on puhdasta taikauskoa.

Järki on heikko ja olen pettynyt.

Ajatus siitä, että järki hallitsee maailmaa kuulostaa hyvältä, sillä jumalaahan ei ole ja valta on meidän. Aristoteleen Fronesis (käytännön järki) ja Sofia (viisaus) ovat kuitenkin vieraita nykyaikaiselle järkiajattelulle, jota leimaavat tehokkuus, kasvu ja pyrkimys vapauteen. Näitä argumentteja uusliberalistinen kapitalismi on 2000-luvun alkuvuodet jankannut ja nyt asiat ovat päin härmäläistä honkaa.

Järjellä on voitu perustella toimia, joilla ei ole tekemistä viisauden tai käytännöllisyyden kanssa. Maailmanmarkkinat on viidakko, jossa säntäilevä marakattilauma kuuntelee rapinoita ja poukkoilee sinne tänne välillä kuoleman pelosta, välillä kiimasta sekaisin.

Järkemme riemuvoiton oireita, kuten rahoituskriisiä, voidaan ainoastaan tyynnytellä, ei kuitenkaan hallita. Eikö olekin erikoista?

Näennäisesti järkevä perustelu löytyy monille elämäämme vaikuttaville tekijöille. Logiikka voi olla kuitenkin rakennettu huojuvaksi torniksi, kompromissiksi ilman eheää ydintä. Tuotannosta irrotetut maataloustuet ovat yksi leikkaa-liimaa-kompromissikeiton lopputuloksista, joissa on kyllä omalaatuinen järki, muttei paljoa muuta. Mitä kauemmaksi arkipäiväisten asioiden arvoketju karkaa silmistämme, sitä vaikeampaa on erottaa hyvää pahasta, arvokasta arvottomasta. Korruption siemen on kylvetty.

Markkinatalouden arvot, kuten tehokkuus tai vapaus määrittävät järjen käytön raamit, mutta yksipuolisesti tulkittuna ovat ristiriitaisia. Vanhukset pidetään osastoilla kipulääkkeillä turrutettuina hengissä, sillä elämällähän on itseisarvo. Tehokkuus ei kuitenkaan välttämättä kohtaa viisautta, eikä elämälle jää muita arvoja, kuin itseisarvo, joka riutuu pissavaipoissa puolitajuttomassa tilassa kuolemaa odottaen.

Tieteen perustekijä, maalaisjärki, toimii omassa elinpiirissämme, näkemämme ja kokemamme perusteella.

Sen etiikka rakentuu tekojen suorille seurauksille. Maalaisjärki ei ole pelkästään pellon laidoilta loppuun kulutettu slogan, vaan terveen järjen perusta. Sen vastine, globaalin kapitalismin järki, on altis spekulaatioille ja vallankäytölle. Yhteisten pelisääntöjen puutteessa globaalin kapitalismin järki kääntyy itseään vastaan, kun kuolemansynti (ahneus) perustellaan kardinaalihyveellä (viisaus).

Järki on siis henkitoreissaan, mutta maassa kytee vielä sen siemen. Itse aion keskittyä viljelemään järkeä riippumattomana Yara-Monsantojen riesasta, luottaen luomuun ja lähiruokaan. Kyse ei ole sulkeutumisesta Euroopan kylmään kolkkaan, vaan globaalin markkinatalouden suitsimisesta takaisin rengin rooliin. Monikulttuurinen Suomi on arvokas realiteetti, mutta kvartaaliseen höpöhöpöön nojaava talous vaarallista.

Aristoteleen on täytynyt olla maanviljelijä.

20 Kuvat: Pirjo Mattil a

Reseptit Blinitaikina:

Taikinasta tulee noin 10 keskikokoista ohukaista.

4 dl maitoa 20 g tuorehiivaa 2 dl tattarijauhoja 1,5 dl vehnäjauhoja ½ tl suolaa 1 dl olutta 2 kananmunaa ½ dl sulatettua voita paistamiseen voita Kuumenna maito kädenlämpöiseksi ja lisää murennettu hiiva. Sekoita joukkoon jauhot vähän kerrallaan sekä suola ja olut. Erottele kananmunien keltuainen ja valkuainen ja lisää keltuaiset taikinaan. Sekoita hyvin ja kohota taikinaa liinalla peitettynä huoneenlämmössä vähintään tunti.

Blinien täytteet voi valita omien makumieltymysten mukaan. Useimmiten täytteenä tarjotaan kalaa, sipulia, smetanaa tai sieniä.

Tattari tekee paluuta ruokapöytiin

Tattari on ekologinen ja terveellinen uusvanha tuttavuus. Tattari- ja vehnäjauhoista valmistetut blinit ovat lähtöisin venäläisestä keittiöstä, ja niitä nautitaan perinteisesti sydäntalvella pakkasen paukkuessa. Rapeiksi paistetut paksut ohukaiset saavat veden kihoamaan kenen tahansa kielelle – täytteiksi voi valita mieleisensä vaihtoehdot.

Tattari on tatarkasveihin kuuluva raparperin sukuinen kasvi, jonka siemeniä eli pähkylöitä käytetään ruoaksi. Tattari on yksi vanhimmista viljan tavoin käytettävistä kasveista, vaikka varsinainen vilja se ei olekaan.

Ympäristöystävällinen perinnekasvi Suomessa tattari oli yleinen viljelykasvi vuosina 1700–1850, mutta myöhemmin sen viljely lähes loppui. 2000-luvulla tattarin viljely kääntyi nousuun ja on nyt noin 1 300 hehtaaria, mikä on enemmän kuin lähes sataan vuoteen.

Vähäinen viljely kuitenkin ihmetyttää, koska tattari on viljelykasvina erittäin ekologinen, ja se sisältää runsaasti terveysvaikutteisia aktiiviaineita. Kotimainen tuotanto ei riitä täyttämään kysyntää, joten tattaria tuodaan Suomeen ulkomailta.

Tattarin viljelyä voidaan pitää ympäristötekona, koska kasvi vaatii hyvin vähän tuotantopanoksia. Se menestyy vähäravinteisilla mailla eikä sen viljelyssä tarvita juuri lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Ympäristövaikutustensa ansiosta tattari voisi olla kiinnostava kasvi valumaherkillä ja yksipuolisesta viljelystä kärsivillä pelloilla.

Tattari on kukkivana viljelykasvina myös hunajakasvi ja maiseman kaunistus. Kukki-

Lisäksi tattarin pähkylät sisältävät mielenkiintoisia hiilihydraatteja, jotka toimivat todennäköisesti insuliinin välittäjinä ja veren glukoositason alentajina aterian jälkeen.

Tattari saattaisi siis olla hyödyllinen 2-tyypin diabeteksesta kärsivien ruokavaliossa ja diabetesriskin ehkäisyssä. Tavanomaisista viljoista poiketen tattari sisältää myös antioksidatiivisia flavonoideja, joilla saattaa olla useita terveysvaikutuksia.

Herkulliset blinit täytteineen kannattaa nauttia heti tuoreeltaan.

en siitepöly ja mesi lisäävät pölyttäjien elinmahdollisuuksia.

Terveysvaikutuksia ilman gluteenia Tattari tunnetaan erityisesti luontaisen gluteenittomuutensa vuoksi. Tästä syystä sitä voivat nauttia myös keliaakikot, joille tavanomaisten viljakasvien valkuainen ei sovi.

Tattarin terveysvaikutuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän. Tattarin proteiinin tiedetään kuitenkin olevan biologiselta arvoltaan selvästi korkealaatuisempaa kuin esimerkiksi vehnän valkuaisen.

Tattaria monessa muodossa Tattaria myydään muun muassa hiutaleina, jauhoina, ryyneinä, rouheina, muroina, nuudeleina ja makaroneina. Tattarista voidaan valmistaa esimerkiksi puuroa, piirakoita, leipiä, blinejä ja muita leivonnaisia.

Tattaria voi myös tarjota lisäkkeenä keitettynä riisin tapaan kuten esimerkiksi Venäjällä tehdään. Suomessa on nykyään useita pelkästään gluteenittomaan leivontaan erikoistuneita leipomoita, jotka valmistavat muun muassa tattarilimppuja ja tattaripiirakoita.

Pirjo Mattila, Raija Tahvonen ja Marjo Keskitalo, MT

Lue ajankohtaiset artikkelit ja blogit tutkimuksesta

www.mttelo.mtt.fi

Lisää kohotuksen jälkeen taikinaan sulatettu voi sekä kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset varovasti käännellen. Paista taikinasta blinipannulla keskilämmöllä paksuja lettuja ja tarjoa ne erilaisten täytteiden kera.

Alla mainittujen täytevaihtoehtojen lisäksi blinien lisukkeena maistuu myös esimerkiksi graavisuolattu lohi tai sienisalaatti. Blinit voi tehdä myös täysin gluteenittomiksi käyttämällä valmistukseen vain tattarijauhoa.

Esimerkiksi Internetistä löytyy useita reseptejä.

Lohitäyte: 200 g lämminsavulohta 100 g ranskankermaa 100 g ruohosipulituorejuustoa ½ dl silputtua tilliä

mustapippuria ja halutessasi punasipulia Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Suolakurkkutäyte: Kasaa blinille pilkottuja suolakurkkuja, juoksevaa hunajaa ja smetanaa.

Mätitäyte: Päällystä blini esim. siian tai kirjolohen mädillä, smetanalla ja punasipulilla.