Maaseudun Tiede 4/2011

Liite 4/2011

Hyvä fiilis vaikuttaa myös eläimiin

n

19.12.2011

jukka olkkonen

Viljelijää ei uuvuta niinkään työ kuin byrokratia, talous ja yleinen ilmapiiri. ”Oma hyvä fiilis vaikuttaa myös eläimiin”, joutsenolainen maidontuottaja Satu Parvinen sanoo. Vastavuoroisesti hoitaja saa palkinnon työstään, kun näkee eläinten viihtyvän.

Maidontuottajat ovat omistautuneita työlleen, ja jaksamaan auttaa perheen jälkeen eniten eläinten terveys.

Silti joka toinen on ainakin lievästi uupunut, liki joka kymmenes jopa vakavasti.

Niin tuottajat vastasivat Maitotilan hyvä vointi -tutkimuksen kyselyyn.

Raskainta maidontuottajille ei ole itse työ eläinten kanssa. Eniten kuormittavat EU:n maatalouspolitiikka, viljelijöiden kohtelu yhteiskunnassa ja mediassa sekä huoli maatalouden tulevaisuudesta.

Eläimet voivat tutkimuksen mukaan parhaiten tiloilla, joilla on yli 40 lehmää ja jotka kuuluvat erilaisiin seurantoihin. ”Aina kannattaa kuunnella, mitä vinkkejä ulkopuolisilla on”, Pasi Parvinen sanoo.

Sivut 8–9

Navetan suunnitteluvaiheessa voi vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin. Kuvan hoitokäytävän pois jättämistä harkittiin kustannussyistä, mutta se helpottaa huomattavasti esimerkiksi nuorkarjan kuivitusta, kertoo Pasi Parvinen.

EU:n komission sokeriarvio ei ole luotettava

Punajuuripaistos sopii joulun makuun Niina Pitkänen

Pirjo Mattila

EU:n komission tekemä arvio sokerikiintiöiden poistamisen vaikutuksista ei ole uskottava, toteavat MTT:n tutkijat Ellen Huan-Niemi ja Petri Liesivaara. Tutkijoiden mukaan vaikutusarviossa on pienennetty sokerijuurikkaan tulevaisuuden satotasoja, jotta EU:n oma sokerin ylituotanto näyttäisi pienemmältä ja vaikutukset kehitysmaihin jäisivät piiloon.

Sivu 3

Värikkäät kotimaiset juurekset lupaavat piristystä jo ulkonäöllään. Ne ovat hyviä kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä. Lanttu ja nauris ovat lähes appelsiinin veroisia C-vitamiinin lähteitä, ja punajuuresta saa tärkeitä, punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan vaikuttavia folaatteja.

Joulun alla juureksista voi valmistaa muutakin kuin rosollia.

Sivu 16

MTT:n tutkijoiden mukaan EU:n komission laskelmat perustuvat malliin, jota ei ole rakennettu arvioimaan sokerikiintiöiden poiston vaikutusta.

Punajuurta kannattaa kokeilla paistoksessa, jossa sen hurmaava maku yhdistyy vuohenjuuston pehmeyteen.

Nurmen ensiniittoa voi myöhästyttää

Rypsi ja herne paransivat broileria

Tiedonhallinta yltää uuteen

Myöhäistetty ensiniitto notkahduttaa rehun sulavuusarvoa, mutta heikennys kompensoituu jälkisadon suuremmassa määrässä ja paremmassa laadussa.

Kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen liha oli mehukkaampaa kuin soijalla ruokittujen. Lihan rasvahappokoostumus myös parani, vaikka tuotantotulokset heikkenivät.

Reaaliaikaisen säätiedon, kasvitautiennusteiden, viljelysuunnitelmien ja viljelytietojen kerääminen samaan tietovarastoon tuo viljelytilan arkeen uusia ulottuvuuksia.

Sivu 6

Sivu 11

Sivut 12-13

Hellekesä helli kasvitauteja

Kasvitaudit rehottivat, ja tuomikirvat ja koloradonkuoriaiset nauttivat helteisestä viime kesästä. Koloradonkuoriainen levisi sen verran laajalle, että sen ensi kesän tarkkailuun varaudutaan jo.

Sivu 14

Vakuutusjärjestelmällä tasausta tuloihin

Sivu 4

Kvinoa selviää Sivu 7 hallasta Luomu kannattaa paremmin Sivu 15

MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

2 Luomualan kehitys 1995-2011

Jyrki Niemi

Maatalouspolitiikan professori, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT

MTT:ssä tutkittua Tapio Tuomela

n Lue tiedotteet kokonaan:

www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset

Viljelijän identiteetti ristiriitainen Suomalaisen maanviljelijän identiteetti on tasapainoilua talonpojan, tuottajan ja yrittäjän roolien välillä.

Moni viljelijä mieltää ammattinsa yhä sukupolvelta toiselle siirtyväksi elämäntavaksi, mutta yhä useammat myös kytkevät maatilaan yritystoimintaa muotoja. Tutkija Jarkko Pyysiäisen väitöstutkimuksessa selvisi muun muassa, että jos uusi liiketoiminta ei uhannut perinteistä identiteettiä ja tilan totunnaisia toimintoja, siihen suhtauduttiin positiivisesti. Jos se taas näytti kovin erilaiselta, se torjuttiin. Toisaalta yrittäjyyteen liittyvät riippumattomuus ja vapaus kuuluivat viljelijöille tärkeisiin arvoihin.

Biokaasu on vähäpäästöistä polttoainetta 170 000 henkilöautoa kulkisi paikallisista raaka-aineista tuotetulla vähäpäästöisellä biokaasulla EteläSuomessa. W-Fuel-hankkeessa tehdyn kartoituksen mukaan biometaanin käyttö liikennepolttoaineena on varsin vähäpäästöistä, mutta päästöjä muodostuu tuotannon aikana esimerkiksi biojätteiden keräyksestä, nurmen viljelystä, kasvitähteiden korjuusta sekä raaka-aineiden kuljetuksista biokaasulaitokselle. Ympäristövaikutukset riippuvatkin paljon raaka-aineesta: esimerkiksi sian lietelantaa käytettäessä korostuvat lannan varastoinnin päästöt maatilalla. Bensiinin ja dieselin korvaaminen biokaasulla puolestaan pienentää kaasun päästötasetta.

Punkalaitumelainen maaseutuyrittäjä Arvo Marttila pyörittää viljelyja sikatilan lisäksi myös tilateurastamoa sekä lihatuotteiden jatkojalostusta.

Savimaa elää vuodenajan mukaan

Kaupan asema vahvistunut ruokaketjussa

Savimaalla olevan suojavyöhykkeen maaperän rakenne, ominaisuudet ja kyky johtaa vettä elävät vuodenaikojen mukaan. Vanhempi tutkija Kimmo Rasa kertoo, että savimaan pinta rakentuu murusista, joiden sisällä on mikroskooppisen pieniä huokosia. Ne varastoivat vettä maahan. Murujen väliin jää huokosia, joita pitkin vesi liikkuu. Jos maa imee hyvin vettä, veden mukana liikkuviin maahiukkasiin sitoutuneet ravinteet eivät pääse kulkeutumaan suoraan vesistöihin. Tutkimuksessa selvisi myös, että karjan laiduntama maan pintakerros oli tiivistynyttä, ja siinä oli vähän huokosia. Lisäksi huokoset suuntautuivat enemmän vaakasuoraan, jolloin vesi ei imeydy hyvin maahan. Laiduntamispaineen olisi siis oltava pientä, jotta se ei tuhoa maan rakennetta.

Kauppa lohkaisee aiempaa isomman siivun ruuan hinnasta. Kotimaisen elintarviketeollisuuden ja maataloustuottajien osuus on puolestaan pienentynyt. Suurimpana syynä tähän on nopea vähittäiskauppasektorin keskittyminen ja ketjuuntuminen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n ja Pellervon taloustutkimus PTT:n yhteisessä tutkimushankkeessa todetaan, että ostovoimaansa vahvistanut vähittäiskauppa on ottanut ohjaukseensa koko ruuan arvoketjun.

Tutkimustulokset antavat viitteitä epätäydellisestä kilpailusta, jossa vähittäiskaupalla on selkeä ylivoima-asema suhteessa kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ja maataloustuotantoon, toteaa professori Jyrki Niemi MTT:stä.

160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 2011

2010

2009

2008

2007

2006

2005

2004

2003

2002

2001

2000

1999

1998

1997

0 1996

Keskustelu vuonna 2014 alkavan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) sisällöstä pääsi todenteolla liikkeelle Euroopan komission esitettyä pitkään odotetut, CAPin uudistamista koskevat asetusehdotukset kuluvan vuoden lokakuussa.

Näillä näkymin uudistuksesta tuskin seuraa erityisen dramaattisia muutoksia Suomen maatalousmarkkinoille ja -tuotannolle. MTT:n tekemät vaikutusanalyysit osoittavat maataloustuotteiden tuotannon pysyvän Suomessa keskimäärin nykyisellä tasolla vuoteen 2020, mikäli maataloustuotteiden hintakehitys vastaa vähintään tuotantopanosten hintakehitystä ja maatalouden kansallinen tukijärjestelmä säilyy ennallaan.

Komission muutosesitykset CAP-järjestelmään ovat lähinnä hienosäätöä sekä jatkoa edellisille uudistuksille ja linjaukselle vähentää maatalouden ympäristökuormitusta. Selvää kuitenkin on, että tukien määrä on laskussa, joten yhä suurempi osa tuloista pitää saada tuotteista markkinoilta. Näin ollen markkinat ohjaavat yhä enenevässä määrin sitä, mitä maa- ja elintarviketaloudessa tapahtuu.

Kansainvälisillä maataloustuotemarkkinoilla puolestaan eletään nykyisin nopeiden muutosten aikaa. Maataloustuotteiden tarjonnan voimakkaat vaihtelut sekä niiden aiheuttamat suuret hintavaihtelut ovat tulleet osaksi markkinoiden jokapäiväistä toimintaa. Tämän myötä maatalousyritysten markkinariskit kasvavat sekä tuotteiden myynneissä että raaka-aineiden hankinnoissa. Markkina- ja hintariskien kasvaessa niiden hallintaan onkin panostettava elintarvikeketjussa nykyistä selvästi enemmän.

Maatalouden rakennekehityksen odotetaan puolestaan jatkuvan tulevina vuosina nopeana yksikkökokojen kasvaessa ja tilalukumäärän pienentyessä.

Maatilojen määrä on vuodesta 1995 laskenut vuo-

sittain keskimäärin kolmen prosentin vauhtia ja kotieläintaloudessa tätäkin nopeammin, lähes seitsemän prosentin vuosivauhtia. Toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että rakennemuutos olisi pitkällä aikavälillä hidastumassa.

Suomalaisen maatalouden ja elintarvikesektorin kilpailukyvyn kehittäminen ja tuottavuuden parantaminen edellyttävät nykyisen kaltaista, varsin rivakkaa rakennekehitystä ja yrityskoon kasvua. Jo yksin teknologinen kehitys johtaa siihen, että maatilojen koko kasvaa. Myönteinen tuottavuuskehitys on tärkeä tavoite yksittäiselle maatalousyrityksille ja se on samalla koko alan kasvun edellytys.

Tuottavuuden parantamisella on Suomen olosuhteissa toki omat rajansa eikä maatalouden kilpailukykytavoitteita voida saavuttaa vain lisäämällä kustannustehokkuutta tai tehostamalla pääoman käyttöä. Jos vertailee maatalouden tuotantokustannuksia Suomessa ja Keski-Euroopassa, on vaikea nähdä, kuinka pystyisimme kilpailemaan pelkästään hinnalla.

Rakennekehityksestä saatavat hyödytkin näyttäisivät jäävän Suomen oloissa alhaisemmiksi kuin edullisemmilla tuotantoalueilla. Syynä on muun muassa se, että Suomessa pääoman ja kapasiteetin käyttöaste jää lyhyen kesän vuoksi alhaisemmaksi kuin Keski-Euroopassa. Äärimmilleen viedyssä hintakilpailussa suomalainen maatalous ei pärjää. Ilman tukia esimerkiksi viljantuotantoa ei harjoitettaisi näillä leveysasteilla nykyisessä laajuudessa. Tukijärjestelmällä on siten tulevinakin vuosina keskeinen rooli maatalouden tuotantovolyymien säilyttäjänä.

180 000

1995

Maatalous selviytyy politiikka- ja markkinamuutosten pyörteissä

ha 200 000

Luomun tuotantoala notkahti 2000-luvun puolivälissä, mutta viime vuosina luomun suosio on lähtenyt jälleen uuteen nousuun.

Luomutuotannon nostaminen uuteen nousuun vaatii tutkimusta n Suomen maabrändityöryhmä määritteli viime vuonna maatalouden haasteeksi kehittää sellaisia tuotantotapoja, jotka menestyvät maailmantalouden heilahteluista riippumatta.

Työryhmän mielestä luomu olisi tällainen tuotantotapa.

Sen kehittämiseen tarvitaan kuitenkin tutkittua tietoa.

Työryhmän mukaan luomusta pitäisi tehdä maatalouden kehittämisen standardi. Vuoteen 2030 mennessä tavoitteeksi pitäisi asettaa 50 prosentin luomuviljelyalan saavuttaminen.

Tavoite on kova, kun ottaa huomioon, että edellisen kahdenkymmenen vuoden aikana on päästy nykyiseen kahdeksan prosentin tuotantopinta-alaan ja yhden prosentin kulutusosuuteen. Tosin kaikki luomuna tuotetut elintarvikkeet eivät päädy markkinoille virallisesti luomusertifioituina.

Tanska monin kerroin edellä Kun tilannetta verrataan Tanskaan, jossa samankokoisella alalla tuotetaan luomuelintarvikkeita kotimaan kulutuksen lisäksi vientiin, huomataan että Suomen luomusektori on toiminut tehottomasti.

Tanskassa jo lähes kolmannes kulutetusta maidosta on luomua.

Tanska satsasi voimakkaasti luomumaatalouden edistämiseen jo 1990-luvun puolivälissä. Sen ansiosta Tanska on Euroopan johtava luomumaa.

Jos tätä asemaa halutaan lähteä haastamaan, on luomututkimukseen panostettava erittäin paljon.

Kun Suomessa luomuasioiden piirissä työskentelee muutama tutkija, on Tanskassa menossa jo kolmas systemaattinen luomun tutkimusohjelma, jota rahoitetaan useilla kymmenillä miljoonilla euroilla.

Suomessa oli 2000-luvun alussa erillinen 1,5 miljoonan euron luomututkimusohjelma, mutta sen jälkeen rahoitus lopahti. Tämän seurauksena myös tutkijat suun-

tautuivat muiden kysymysten pariin. Luomutuotannon volyymikin kääntyi samanaikaisesti laskuun.

Valtion tuottavuusohjelman myötä MTT:n ainoa luomuun keskittynyt tutkimusasema lakkautettiin.

Luomutuotantopinta-ala on kuitenkin lähtenyt uuteen nousuun.

Nyt olisi tutkimuksenkin hyvä olla tukemassa uutta nousua.

Kasvintuotannosta maitoon ja lihaan Suomessa luomututkimus ja osittain tuotantokin liittyy pääasiassa kasvituotantoon. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä entistä enemmän kotieläinpohjaiseen tuotantoon, varsinkin luomumaitoon ja -naudanlihaan.

Luomualasta jo puolet on nurmiviljelyssä, joko rehuntuotannossa tai viherkesantoina. Typensitojakasvipohjainen nurmiviljely onkin näissä olosuhteissa viljelykierron perusta, johon koko luomuviljely perustuu. Toki viljaakin voidaan viljellä luomumenetelmillä, mutta viherlannoitukseen perustuva viljantuotanto ei ole kovin tehokasta.

Taloudellisesti toimivan systeemin rakentaminen ilman massiivista tukea on mahdotonta, ja luomumarkkinoilta saatavat tuottajahinnat eivät ainakaan tähän saakka ole riittäneet kompensoimaan sadon pienentymisestä johtuvia tappioita tavanomaiseen viljelyyn verrattuna.

Luomutuotannon ongelmat ovat vuodesta toiseen melko samantyyppisiä. Rikkakasvit, kasvitaudit ja tuholaiset vaivaavat. Kotieläintuotannossa optimaalinen, luomusääntöjen mukainen rehustus on vaikeaa.

Kun luomutuotanto on nyt vakiinnuttanut asemansa omana tuotantotapanaan, olisi tarpeellista suunnata tutkimusta luomutuotantoon suoraan soveltuvien, kotieläintuotantoympäristössä tutkittujen ratkaisujen etsimiseen. Näiden ratkaisujen avulla kuluttajille saataisiin laadukkaita luomutuotteita.

Kauko Koikkalainen, MTT

Lisätietoja: kauko.koikkalainen@mtt.fi Puh. 040 485 9739

Kiitos lukijakyselyyn vastanneille!

Maaseudun Tiede -liitteen uudistukseen liittyvään lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin viisi MTT:n tuotepakettia.

Onni suosi tällä kertaa eteläpohjalaisia Maaseudun Tieteen lukijoita: tuotepaketin saavat Kari Alasaari Lapualta, Kalevi Rintala Evijärveltä, Matti Puisto Kauhavalta, Juha Kokko Jalasjärveltä sekä Kimmo Kuuppelomäki Seinäjoelta. Palkinnot toimitetaan voittajille postitse.

3

Sokerikiintiöiden poiston vaikutusarvio ei vastaa todellisuutta jaana kankaanpää

n EU:n komission tekemä

vaikutusarvio sokerikiintiöiden poistamisesta julkaistiin lokakuussa yhdessä Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen lainsäädäntöehdotusten kanssa.

Tulokset aliarvioivat EU:n omaa sokerin ylituotantoa eivätkä ole luotettavia.

Vaikutusarvion mukaan sokerintuotanto lisääntyisi EU:ssa vain 1,7 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jos sokerikiintiöt poistetaan vuonna 2015 tai 2016. Sokerijuurikkaan tuotettu määrä kasvaisi 2,3 prosenttia. Toisaalta sokerijuurikkaan viljelty pinta-ala kasvaisi EU:ssa jopa 12,7 prosenttia.

Käytetty malli ei sovellu sokeriin EU:n komission vaikutusarviossa käyttämä Aglink-Cosimo -malli ei pysty mallintamaan kiintiöiden poistoa EU:ssa. Mallia ei ole alun perin rakennettu arvioimaan sokerikiintiöiden poistamista. Lisäksi malli ei ota huomioon eroja sokerintuotannon kilpailukyvyssä EU:n jäsenmaiden välillä.

Miksi sokerijuurikkaan tuotanto kasvaisi ilman kiintiöitä vain kaksi prosenttia, vaikka sokerijuurikkaan viljelty pinta-ala kasvaisi peräti 13 prosenttia? Vaikutusarviossa käytettävässä mallissa sokerijuurikkaan satotason on oletettu laskevan tuntuvasti. Aluksi satotaso laskee yhdeksän prosenttia vuoteen 2015 mennessä.

Tämän jälkeen satotaso ei kohene lainkaan viiteen vuoteen. Tämä oletus ei vastaa todellisuutta. Vuosina 2004–2010 sokerijuurikkaan satotasot ovat nousseet EU:ssa neljänneksellä. EU:n komissio siis olettaa sokerijuurikkaiden satotasojen

Jos sokerikiintiöt poistetaan, sokerijuurikkaan tuottajat Suomessa eivät pysty suojautumaan sokerin hinnan laskulta.

laskevan samalla, kun se perustelee sokerikiintiöiden poistamista tuotannon tehostamisella.

Komission vaikutusarvion tulokset ovat epäilyttäviä. Tulokset on manipuloitu laskemalla juurikkaan satotasoa, jotta sokerin ylituotanto EU:ssa näyttäisi pienemmältä.

Kiintiöiden poisto vetää maton kehitysmaiden alta Aikaisempien tutkimusten mukaan kiintiöiden poiston seurauksena kasvava EU:n oma sokerintuotanto syrjäyttää kehitysmaiden sokerin

€ 700 600 500 400 300 200

tuontia EU:hun.

Jos sokerin ylituotanto EU:ssa on suurta, kehitysmaiden sokerintuonti EU:hun voi laskea lähes olemattomaksi. Pienentämällä EU:n ylituotantoa vaikutusarvion tuloksissa poistetaan se negatiivinen vaikutus, jonka kiintiöistä luopuminen aiheuttaa kehitysmaille.

EU:n antamat kauppamyönnytykset Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren sekä vähiten kehittyneille maille ovat tuoneet niille tilaisuuden kehittymiseen ja kasvuun kaupankäynnin avulla. Todellisuudessa sokerikiintiöiden poisto EU:ssa vetää maton kehitysmaiden jalkojen alta ja uhkaa niiden sokerintuotantoa.

Vaikutusarvion mukaan sokerin vienti EU:sta vähenisi tuntuvasti ilman kiintiöitä. Komission tavoitteena on kuitenkin sokerin viennin merkittävä kasvu. Edellinen EU:n sokeripolitiikan uudistus vähensi EU:n sokerin vientiä huomattavasti. Kiintiöiden poisto siis mahdollistaa jälleen suurien sokerimäärien viennin EU:sta

maailmalle, vaikka vaikutusarvion tulokset toisin osoittavat. Brasilia ja Thaimaa saisivat EU:sta taas merkittävän kilpailijan maailmanmarkkinoille.

Sokerikiintiöt neuvoston ja parlamentin käsissä Pystyykö EU:n komissio ajamaan läpi ehdotuksensa sokerikiintiöiden poistamisesta uudessa yhteispäätösmenettelyssä? Päädytäänkö kiintiöiden poistamiseen jo vuonna 2015 vai lykätäänkö luopumista myöhemmäksi?

Euroopan neuvostossa sokerikiintiöjärjestelmää kannattavien jäsenmaiden äänimäärä ei välttämättä riitä muuttamaan nykyistä ehdotusta, mutta Euroopan parlamentti on esittänyt kiintiöiden jatkumista vuoteen 2020 asti.

Suomen tuottajat eivät pysty suojautumaan EU:n komission esitys palvelee isojen jäsenmaiden, kuten Ranskan, Saksan, Ison-Britannian ja Puolan etuja. Näiden maiden tuotan-

to-osuus koko EU:n sokerintuotannosta on lähes 70 prosenttia.

Edellinen EU:n sokeripolitiikan uudistus lopetti sokerintuotannon viidessä EU:n jäsenmaassa, mutta sokerikiintiöjärjestelmä on ylläpitänyt tuotantoa vielä 18 jäsenmaassa. Komission esitys pitää huolta siitä, että tuotanto loppuisi tehottomimmilla alueilla kuten Suomessa.

EU:n komission esityksen tavoitteena on tehostaa sokerintuotantoa EU:ssa keskittämällä sokerijuurikkaan tuotanto viljelyolosuhteiltaan edullisimmille alueille poistamalla sokerikiintiöjärjestelmä. Kiintiöiden poistumista seuraa pudotuspeli. Suomen sokerijuurikkaan viljelijöiden heikon neuvotteluaseman takia suomalaiset sokerijuurikkaan tuottajat eivät pysty suojautumaan jyrkältä hinnan laskulta.

Ellen Huan-Niemi ja Petri Liesivaara, MTT

Lisätietoja: ellen.huan-niemi@mtt.fi Puh. 040 861 3274

0

1/2003 5/2003 9/2003 1/2004 5/2004 9/2004 1/2005 5/2005 9/2005 1/2006 5/2006 9/2006 1/2007 5/2007 9/2007 1/2008 5/2008 9/2008 1/2009 5/2009 9/2009 1/2010 5/2010 9/2010 1/2011 5/2011 9/2011

100

Valkosokerin maailmanmarkkinahinta (euroa/tonni) 2003–2011. Vuoden 2004 jälkeen sokerin hinta on lähtenyt nousuun ja hinnan vaihtelu on voimistunut.

Suomi Liettua Unkari Kreikka Romania Slovakia Ruotsi Tanska Tsekki Itävalta Italia Espanja Belgia Alankomaat Ranska Saksa Puola Iso-Britannia 0

5

10

15

20

25

30

Sokerin tuotanto-osuus EU:n jäsenmaissa. Vuoden 2006 EU:n sokeripolitiikan uudistuksen jälkeen Suomi on EU:n pienin tuottajamaa.

Sokerin hintavaihtelun vaikutukset näkyvät Suomessa viiveellä Sokerin hinnan vaihtelu EU:ssa lisääntyy tulevaisuudessa. Oma sokerintuotanto ei ehkäise hinnan vaihtelua, mutta hidastaa hinnan nousujen välittymistä Suomen markkinoille.

Sokerin maailmanmarkkinahinta pysyi alhaalla 2000-luvun alkupuolella. Vuoden 2004 jälkeen sokerin hinta on lähtenyt nousuun ja hinnan vaihtelu on voimistunut.

Sokerin hinta noudattaa omaa trendiään maailmanmarkkinoilla.

Sokerin hinta ei seurannut maataloustuotteiden hintapiikkiä vuonna 2008, vaan sokerimarkkinoilla hintapiikki nähtiin jo vuonna 2006.

Seuraava hintapiikki koettiin vuonna 2009. Sen jälkeen hinta laski jyrkästi, kunnes sokerin hinta nousi jälleen uuteen ennätykseen alkuvuodesta 2011.

Samaan aikaan EU:ssa kärsitään sokeripulasta. Siitä johtuen sokerin maailmanmarkkinahinnan nousut

välittyvät EU:n sisämarkkinoille.

Sokerin hinta oli EU:ssa hyvin vakaa ennen vuoden 2006 sokeripolitiikan uudistusta. Uudistuksessa sokerintuotantoa vähennettiin EU:ssa yli 6 miljoonaa tonnia, ja viisi jäsenmaata lopetti juurikassokerin tuotannon.

Sokeripula jatkuu hyvästä sadosta huolimatta Oman tuotannon ansiosta sokerin hinta on pysynyt Suomessa lähiaikana kohtuullisena. Oma tuotanto ei kuitenkaan suojaa hinnan nousulta. Sokeria käyttävä teollisuus on kertonut huimaavista hinnankorotuksista. Oma tuotanto ei siis estä, vaan hidastaa hintanousun välittymistä maailmanmarkkinoilta. Sokerin hinnan nousu ei kuitenkaan välity Suomessa sokerijuurikkaan viljelijöille asti.

Tulevaisuudessa sokerin hinnan vaihtelu lisääntyy, kun EU:n maata-

louspolitiikka muuttuu yhä markkinasuuntautuneemmaksi. Sokeripula EU:ssa saattaa jatkua tämän vuoden hyvästä sadosta huolimatta. Lisäksi tilanne sokerin maailmanmarkkinoilla pysyy tiukkana myös tulevaisuudessa.

Maailman sokerintuotanto on ollut kulutusta pienempi jo pitkään.

Sokerin kulutus kasvaa erityisesti kehittyvillä markkinoilla ja tuotannon kasvu maailmassa on epävarmaa. Esimerkiksi Brasilia pystyy lisäämään sokerintuotantoa, mutta tuotantokustannukset ovat nousseet siellä jopa 40 prosenttia viime vuosina. Brasiliassakin luonnonvarojen ja viljelysmaan rajat tulevat vastaan.

Ellen Huan-Niemi ja Petri Liesivaara, MTT

Lisätietoja: ellen.huan-niemi@mtt.fi Puh. 040-8613274

4

Ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen jatkuminen auki Veikko Somerpuro

n EU-komissio julkisti

lehmäpalkkioiden irrottaminen tuotannosta katkaisisi emolehmien määrän kasvun, mikä nopeuttaisi naudanlihan kokonaistuotannon vähenemistä.

lokakuussa lakiehdotuksensa yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi vuoden 2014 alusta. Komissio ei vielä esittänyt selkeää mallia Suomen kannalta ratkaisevien ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen jaosta EU:n jäsenmaiden kesken.

Suomen maatalouden kannalta uudistuksen keskeisiä asioita ovat EU:n rahoittamien tukien kokonaistaso, maatalouspolitiikan eri pilareiden välinen painotus, tuotantosidonnaisten tukien tulevaisuus ja ehdot maataloustukien viherryttämiseksi.

EU-tuet muodostavat Suomen maatalouspolitiikan perustan.

Niiden osuus on ollut viime vuosina noin 70 prosenttia maatalouden saamasta kokonaistuesta.

Näitä tukimuotoja ovat unionin kokonaan rahoittamat I pilarin CAP-tulotuet (540 milj.euroa) sekä unionin osaksi rahoittamat II pilarin tuet, joista rahallisesti merkittävimmät ovat luonnonhaittakorvaus (420 milj. euroa) ja maatalouden ympäristötuki (350 milj. euroa).

Komission ehdotus EU:n rahoituskehykseksi vuosille 2014-2020 jäädyttäisi maatalous- ja maaseudun kehittämismenojen tason nimellisesti lähelle vuoden 2013 tasoa. Koska rahoituksen taso jäädytetään vuoden 2013 tasolle, maatalouden EU-rahoitus pienenee

Viherryttäminen saattaa parantaa kilpailuasemaa Komission ehdotuksen mukaisen maataloustukien viherryttämisen suurimmat huolet liittyvät säännösten joustamattomaan soveltamiseen sekä valvontatarpeen lisääntymiseen. Taloudelliset vaikutukset olisivat suurimpia kotieläintiloille, joilla maan käyttöä ohjaa rehu- ja lannanlevitysalan tarve. Uusien ehtojen täyttäminen voisi aiheuttaa lisäkustannuksia ja vaikeuksia juuri viljelysmaan saatavuuden takia, mikä hidastaisi rakennekehitystä.

Toisaalta suomalaisen maatalouden suhteellinen kilpailukykyasema voisi jopa jossain määrin parantua yhteisen maatalouspolitiikan viherryttämisen myötä, jos maataloustuottajat myös muualla EU:ssa joutuvat sitoutumaan laajamittaisiin maatalouden ympäristökuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin.

Viherryttämisehdot rajoittaisivat pellonkäyttöä ja vähentäisivät tuotantoa absoluuttisesti eniten juuri EU:n suotuisimmilla ja voimaperäisesti viljellyillä tuotantoalueilla.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa Suomen kannalta ratkaisevaa on II pilarin ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen jatkuvuus. Lakiesityksessään komissio ei vielä esittänyt selkeää mallia II pilarin tukien jaosta jäsenmaiden kesken.

Suomessa reaalisesti laskien, ellei Suomi pysty lisäämään suhteellista osuuttaan EU:n maatalousbudjetista.

Ympäristötuen jatko olennaista Komission esitys CAP-tulotukien lievästä tasaamisesta jäsenmaiden välillä ei Suomeen käytännössä juurikaan vaikuta, koska Suomen

saama hehtaarituki on EU:n keskitasoa.

Suomen kannalta ratkaisevaa on sitä vastoin II pilarin ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen jatkuvuus. II pilarin tukien osuus on Suomessa moniin muihin EU-maihin verrattuna selvästi suurempi ja kyseisillä tuilla on suuri merkitys maatalouden kokonaistulonmuodostuksessa. Lakiesityksessään

komissio ei vielä esittänyt selkeää mallia II pilarin tukien jaosta jäsenmaiden kesken.

Suomi saa nykyisin maksaa 10 prosenttia EU:n suorista tuista tuotantoon sidottuna. Komissio lähtee siitä, että tämä mahdollisuus säilyy edelleen. Tuotantosidonnaisen CAP-tuen merkitys on Suomessa suuri erityisesti kotimaisen naudanlihan tarjonnassa, koska emo-

–2009

Jyrki Niemi ja Heikki Lehtonen, MTT

Lisätietoja: jyrki.niemi@mtt.fi Puh. 0400 753 011

Tulontasausvakuutuksella talouden epävarmuus hallintaan Kari Salonen

n Tehokkaasti toteutettu

Lihasikatilojen käyttökatteen vaihtelu suoriteperusteisen kirjanpidon mukaan vuosina 1998

tulontasausväline pienentää maatilojen vaaraa joutua taloudellisiin vaikeuksiin tuloksen hetkellisen notkahtamisen takia.

80 000

60 000 50 000

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen uutena elementtinä on esitelty tulontasausväline Income Stabilisation Tool, IST. Sen tavoitteena on tasoittaa maatilojen vuosien välistä tulojen vaihtelua. Riskienhallintavälineet ovat tulleet ajankohtaisiksi lisääntyneen hintojen vaihtelun ja entistä markkinasuuntautuneemman maatalouspolitiikan myötä.

Viljelijöiden tuloissa rajua vaihtelua Suomalaiset maatalousyrittäjät toimivat ilmastollisissa äärioloissa. Säästä johtuvan satotason vaihtelun on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Myös hintojen vaihtelu on suomalaisilla, melko ohuilla markkinoilla erittäin voimakasta. Esimerkiksi ohran hinta kaksinkertaistui vuosina 2007–2008. Vuosina 2008– 2009 hinta sen sijaan puolittui edellisinä vuosina saavutetusta tasosta.

Osaavalla maatalousyrittäjällä on jo nyt käytettävissään keinoja vuosien välisen tuloksen tasaamiseksi. Tuotteiden ostoja ja myyntejä voidaan ajoittaa tulosta tasaavasti. Näihin talkoisiin ovat osallistuneet myös maatalouskaupat ja tuotteita ostavat elintarvikkeiden jalostajat. Yrittäjien omilla toimilla tuloksen tasaaminen onnistuukin nopeasti ja tehokkaasti.

Kaikkea tuloksen vaihtelua ei näillä toimilla kuitenkaan pystytä eliminoimaan.

Sikatilojen toteutunut käyttökate Käyttökate jos IST olisi ollut käytössä

70 000

40 000 30 000 20 000

Tulontasausvakuutus voisi olla uudenlainen järjestelmä tasata tuloja hetkellisten notkahdusten aikana. Kuvassa lakoontunut kaurapelto kärsii vesisateesta Liikolan kylässä Sysmässä syyskuussa 2007.

Miten tulontasausväline toimii?

Tulontasausväline on eräänlainen vakuutusjärjestelmä. Se perustuu tilakohtaiseen tulojen viiden vuoden keskiarvoon ilman pienintä ja suurinta arvoa. Tulojen laskiessa alle 70 prosenttiin tilan keskiarvotulosta viljelijä saa korvauksia järjestelmästä.

Korvauksen enimmäismäärä on 70 prosenttia korvauskynnyksen alittavasta osuudesta. Järjestelmän rahoituksesta 65 prosenttia tulisi valtiolta ja 35 prosenttia viljelijöiltä osallistumismaksuina.

Vakuutus voi tasata tuloja Laskelmien mukaan tulontasaus-

väline tasaa tulokuoppia melko tehokkaasti. Toisaalta laskelmat osoittavat myös vakuutuksessa olevia heikkouksia. Nykymuodossaan olevaa vakuutusta on vakuutuksen ottajan melko helppo manipuloida tuotteiden ostoja ja myyntejä ajoittamalla. Samalla se osoittautuu melko kalliiksi järjestelmäksi.

Vaikka valtio maksaa suuren osan vakuutuksen kustannuksista, viljelijältä vaadittava osallistumismaksu on noin 50 euroa jokaista käyttökatteen tuhatta euroa kohden. Jos tilan tulot ovat 30 000 euroa, viljelijän osallistumismaksu on 1 500 euroa. Vakuutuksen korkea hinta ei ole pelkästään huono asia, sillä se avaa täysin uu-

2009

2008

2007

2006

2005

2004

2003

2002

2001

2000

1999

0

1998

10 000

Vihreä viiva kuvaa todellista tilojen käyttökatteen vaihtelua vuosina 1998-2009. Ruskea kuvaa katteen kehitystä, jos tulontasausväline IST olisi ollut käytössä. Kuviosta erottuvat esimerkiksi vuoden 1998 huono sato, vuoden 2003 matala sianlihan hintataso ja vuoden 2008 korkeiden viljan hintojen vaikutus.

den maatalouden tukimuodon.

Tulontasausvälineen käyttöön liittyy myös ongelmia. Esimerkiksi Espanjassa perunanviljelijöille suunnattu tulojentasausväline kaatui järjestelmään osallistuvien tilojen liian pieneen määrään. Ohjelmaan osallistuvien on vaikea arvioida järjestelmään osallistumisen hyötyjä. Ohjelman hallinto aiheuttaa omat vaikeutensa. Koska jokaisen vuoden tulot lasketaan verotustietojen perusteella, korvauksien maksaminen tapahtuu viljelijöiden kannalta usein liian myöhään.

Sami Myyrä ja Petri Liesivaara, MTT

Lisätietoja: sami.myyra@mtt.fi Puh: 040-5515904

Miten viljelijän saamat korvaukset muodostuvat?

Tilan keskimääräiset tulot ovat 30 000 euroa. Viljelijä saa korvauksia, kun tilan tulot laskevat alle 70 prosenttiin keskimääräisistä tuloista eli 21 000 euroon.

70 % x 30 000 € = 21 000 € Mikäli tilan tulot laskevat yhtenä vuotena puoleen keskimääräisistä tuloista eli 15 000 euroon, korvauksen määrä on 4 200 euroa.

21 000 € - 15 000 € = 6 000 € 70 % x 6 000 € = 4 200 €

5

Miltei joka kymmenes maidontuottaja on vakavasti uupunut n Suomalaiset maidon-

tuottajat ovat keskimäärin lievästi työuupuneita, ja miltei joka kymmenes maidontuottaja on vakavasti uupunut. Huolestuttava tulos selviää Maitotilan hyvä vointi -tutkimushankkeessa alkuvuodesta 2010 toteutetun postikyselyn vastauksista.

Kyselyn mukaan miltei puolella vastaajista (46 %:lla) ei ollut lainkaan työuupumusta, mutta vastaavasti miltei puolella (45 %:lla) oli lievää työuupumusta. Yhdeksän prosenttia vastaajista poti vakavaa työuupumusta.

Yli puolella jonkinasteista työuupumusta Työssä jaksaminen on yksi tärkeimpiä yrityksen tuotannontekijöitä, jolla voi olla kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi yrityksen kehittämiseen, arjen pyörittämiseen, tapaturmiin ja eläinten hyvinvointiin.

Onkin huolestuttavaa, että työuupumuksen mittarin (Maslach MBIGS) mukaan yli puolet (54 %) maidontuottajista poti jonkinasteista työuupumusta.

Työuupumuksen kolme ulottuvuutta ovat uupumusasteinen väsymys, kyynisyys ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Maidontuottajat olivat tilastollisesti merkitsevästi useammin uupuneen väsy-

neitä ja kyynisiä kuin Jari Hakasen vuonna 1998 kokoaman vertailuaineiston (N=532) 44–57-vuotiaat suomalaiset vastaajat keskimäärin.

Ammatilliseen itsetuntoon liittyvien vastausten osalta aineistot eivät eronneet toisistaan.

Esimerkiksi tuntemus ”lopen uupumisesta” sekä epäily oman työn hyödyllisyydestä saivat maidontuottajilta enemmän kannatusta kuin suomalaisilta keskimäärin.

Kahden tutkimuksen otokset kuitenkin erosivat toisistaan ainakin ikä- ja sukupuolirakenteeltaan.

Työhön uppoutuminen voimakasta Postikyselyyn sisältyi myös mittari työn imusta. Vastauksia verrattiin Työterveyslaitoksen isoon viiteaineistoon, jossa vastaajina oli 16 335 suomalaista.

Työn imun kokemisen määrässä ei ollut eroja, mutta kun tarkastellaan työn imun eri ulottuvuuksia, havaitaan maidontuottajilla enemmän työhön uppoutumista ja omistautumista. Vertailussa on jälleen otettava huomioon, että aineistot erosivat toisistaan.

Tiedustelimme myös, millaiset tekijät tuovat vastaajien arkeen positiivista virettä ja jaksamista. Keskimäärin suosituimmiksi voimavaratekijöiksi sijoittuivat lapsi tai lapset, oma perhe ja eläinten terveys. Maidontuottajien voimavarojen keskeisimmät lähteet ovat siis omassa lähipiirissä.

Mikko Jauhiainen

Keskimäärin vähiten merkittäviksi voimavaratekijöiksi jäivät luottamustehtävät, uskonto ja hieman yllättäen viljelijöiden vertaistuki, mutta yksilöllisissä vastauksissa oli toki vaihtelua.

Kuormittavuus viljelijöiden kohtelussa Useisiin kuormitustekijöihin on haasteellista vaikuttaa. Merkityksellisimmiksi kuormitustekijöiksi nimittäin osoittautuivat EU:n maatalouspolitiikka, viljelijöiden kohtelu yhteiskunnassa ja mediassa sekä maatalousalan tulevaisuus.

Vastaajia keskimäärin vähiten kuormittaviksi tekijöiksi jäivät oma tai muun henkilön alkoholin tai päihteiden käyttö, kumppani puuttuminen sekä suhteet vanhempiin tai appivanhempiin.

Marja Kallioniemi ja Janne Kaseva, MTT, Ahti Simola, Työterveyslaitos ja Hanna-Riitta Kymäläinen, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: marja.kallioniemi@mtt.fi Puh. 040 843 7237

Maidontuottajat uppoutuvat ja omistautuvat työlleen, mutta maatalousalan tulevaisuus ja viljelijöiden kohtelu aiheuttavat työssä uupumista.

Vastaajina 265 maidontuottajaa Vuoden 2010 keväällä toteutettuun postikyselyyn vastasi 265 maidontuottajaa.

Kysely lähetettiin maaseutuelinkeinohallinnon rekisteristä satunnaisesti poimituille 400 suomalaiselle

maitotilalle.

Analyysikelpoisia lomakkeita saatiin 47 prosentilta otoksen maitotiloista. Tiloilla oli lehmiä keskimäärin 29, vaihteluväli 4–220 lehmää.

Tutkimushankkeen Maitotilan hyvä vointi (2009– 2011) toteuttavat Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot, MTT, Työterveyslaitos sekä Novetos Oy. Hanketta rahoittavat MMM, Mela ja MTT.

Lehmien ja maidontuottajien hyvinvoinnilla on yhteys Tapio Tuomela

n Maidontuottajan täytyy

jaksaa turvata sekä oma että hoitamiensa eläinten hyvinvointi. Kyselyssä selvisi, että eläimet voivat paremmin järjestelmiin kuuluvilla tiloilla. Riittävän suuri eläinmäärä mahdollistaa hyvinvoinnista huolehtimisen.

Eläimet voivat Maitotilan hyvä vointi -hankkeen kyselytutkimuksen mukaan parhaiten tiloilla, jotka kuuluivat sekä nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan että tuotosseurantaan.

Näillä tiloilla lehmät poikivat muita tiloja harvemmin parteen ja lehmien makuualustana on muita tiloja harvemmin pelkkä betoni.

Nasevaan ja tuotosseurantaan kuulumattomat kyselytutkimuksen tilat olivat lypsylehmämäärältään pieniä ja näiden tilojen tuottajat suhteellisen iäkkäitä. Näillä tiloilla ilmeni eniten sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia heikentäviä asioita. Nämä tilat ovat esimerkiksi voineet jäädä katvealueeseen erilaisen avun suhteen.

Kyselyn mukaan eläimet voivat keskimääräistä paremmin maitotiloilla, joilla on yli 40 lehmää. Riittävän suuri eläinmäärä mahdollistaa sekä tuottajan että eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen.

Sopiva eläinmäärä edistää hyvinvointia Eläimet voivat keskimääräistä paremmin tiloilla, joilla oli keskimääräistä enemmän nautoja. Kyselyyn vastanneiden tilojen lehmäluvun mediaani (keskimmäinen lukuarvo) oli 23 nautaa

ja suurimmat eläinmäärät olivat runsaat 200 per tila.

Parhaiten voitiin tiloilla, joilla oli yli 40 lehmää, verrattuna alle 20 ja toisaalta 20–40 lehmän tiloihin. Riittävän suuri eläinmäärä mahdollistaa taloudellisesti eläin-

ten ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisen sekä ammatillisen kehittymisen.

Yrittäjyyteen liittyvät myönteiset asenteet edistävät sekä omaa jaksamista että eläimistä huolehtimista. Omat asenteet ja arvot vai-

kuttavat taloudellisten tekijöiden lisäksi voimakkaasti siihen, mihin resursseja kohdistetaan.

Pienilläkin työtapojen tai olosuhteiden muutoksilla voidaan parantaa eläinten hyvinvointia.

Tilakoon ja eläinmäärän kasvat-

taminen useisiin satoihin nautoihin ei ole riskitöntä eläimen eikä myöskään ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Eläinten hyvinvoinnin tuki ei houkuttele Kyselyyn vastanneista tiloista 49 prosenttia ei saanut tai ei edes aikonut hakea eläinten hyvinvoinnin tukea.

Tuki ei ehkä ole kaikilla tiloilla järkevä vaihtoehto parantaa eläinten hyvinvointia. Eläinten hyvinvointiin liittyviä kannustimia tulisikin kehittää niin, että ne ovat kaikille tiloille mahdollisia ja kannattavia vaihtoehtoja.

Maitotilan hyvä vointi -kyselyssä nautojen hyvinvointia mitattiin eläinten hyvinvointi-indeksillä (EHV-indeksi), joka muodostettiin 40 nautojen hyvinvointiin liittyvästä kysymyksestä. Lisäksi kysyttiin tuottajan eläinsuhteesta.

EHV-indeksin valintakysymykset ja väittämät painotettiin sen mukaan, miten niiden tutkimusten perusteella tiedettiin edistävän tai heikentävän nautojen hyvinvointia.

Kati Saarinen, Itä-Suomen yliopisto, Satu Raussi, Eläinten hyvinvointikeskus EHK, Janne Kaseva, MTT ja Hanna-Riitta Kymäläinen, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: kasaarin@ student.uef.fi Puh. 044 533 4361

6

Myöhäinen ensiniitto pitää huomioida ruokinnassa Janne Lehtinen

Kolmen niiton strategiassa myöhäistetty ensimmäinen niittoajankohta lisäsi koko kasvukauden satoa kymmenen prosenttia, kun sitä verrattiin suosituksen mukaiseen aikaiseen niittoon.

n Säilörehu on lehmien ruo-

kinnan selkäranka. Nykysuositusten mukaan säilörehun ensimmäinen niitto pyritään tekemään kohtuullisen aikaisin. Suositusta voidaan olosuhteiden mukaan hieman väljentää, mutta silloin säilörehun sulavuuteen syntyvä vaihtelu lisää vaatimuksia ruokinnan suunnitteluun.

Lypsykarjatila voi toukokuussa asettaa tavoitteeksi useita vaihtoehtoja tai yhdistelmiä nurmen korjuuajalle. Nurmi voidaan korjata suosituksen mukaisesti aikaisin tai ensimmäistä niittoa myöhästyttäen.

Yleinen lehmien ruokinnan suositus on, että säilörehun ensimmäinen sato korjataan D-arvon ollessa 680-690g/kg ka. MTT:n

Karjatilan kannattava peltoviljely -hankkeessa lasketaan mitä tapahtuu, jos tästä yleissuosituksesta poiketaan.

Tarkastelu on kokonaisvaltainen, koska huomioon otetaan lypsylehmien ruokinta, peltoviljely sekä talous. Näkökulma on yhden kasvukauden mittainen eli talousvaikutuksista huomioidaan vain säilörehuntuotannon muuttuvat kustannukset.

Niittoaikojen erot yllättävän pieniä KARPE-hankkeessa ensimmäisestä niitosta oli mukana kolme eri niittoaikaa ja jälkikasvun niittoajaksi oli valittu kiinteästi elokuun puoliväli. Näiden lisäksi mukana oli kolmen niiton strategia.

Yleisen oletuksen mukaan ensimmäisen niiton myöhästyttäminen lisää nurmen koko satoa.

Ruutukokeiden perusteella tämä

Säilörehun D-arvon vaikutus energiakorjatun maidon tuotokseen Energiakorjattu maito, kg 38 36 34 32 30

8 kg

28

11 kg

26

14 kg

24 22 20 600

620

640

660

680

700

720

Säilörehun D -arvo, g/ kg ka

Säilörehun D-arvon vaikutus energiakorjatun maidon tuotokseen kolmella eri väkirehutäydennystasolla. Tulokset perustuvat kolmeen erilliseen KARPE-hankkeen ruokintakokeeseen. Maitotuotokset laskevat jyrkkenevästi, kun D-arvo heikentyy.

megajouleina mitattu sadonlisäys oli 15 prosenttia vertailussa olleen aikaisen (D710) niiton ja erittäin myöhäisen (D620) ensimmäisen niiton välillä.

Aikainen niittoajankohta tuotti tavoiteltua D690 sulavampaa rehua. Myöhäistetty ensimmäinen niitto (D660) ja kolmen niiton strategia lisäsi satoa kymmenen prosenttia, kun sitä verrattiin suosituksen mukaiseen aikaiseen niittoon. Ero sadonmuodostuksessa oli siten yllättävän pieni.

Eri korjuuaikayhdistelmillä onkin suurempi merkitys säilörehujen D -arvoihin. Pääsääntöisesti ensimmäisen niiton myöhästyttämisestä johtuva sulavuuden heikkeneminen kompensoituu osittain jälkisadon määrässä ja laadussa.

Niittokohtaisen sadon määrällä painotettu sadon D-arvo ei millään yhdistelmällä jäänyt alle 650 g/ kg ka. Erillisruokinnassa, jossa

Tukipolitiikka voi avata nurmirehun tulevaisuutta uuteen suuntaan Suomessa nurmihehtaarin energiasato on helposti kaksinkertainen viljahehtaariin verrattuna. Tätä nurmen luontaista etua pitäisi tulevalla ohjelmakaudella hyödyntää nykyistä enemmän.

Suomessa maidosta maksetaan kohtuullisen hyvää hintaa suhteessa rehukustannukseen. Hintasuhteesta johtuen lehmien ruokinta kannattaa järjestää siten, että maitotuotos pysyy korkeana.

Maitotuotos taas voidaan pitää korkeana käyttämällä suhteellisen korkeaa väkirehun osuutta ruokinnassa. Tällöin väkirehun osuus rehustuksessa nousee korkeammak-

si kuin mitä peltohehtaaria kohden laskettu biologinen optimi edellyttäisi.

Tukipolitiikalla voidaan ohjata tuotantopanosten käyttöä. Peltoviljelyn osalta on käytössä hehtaarikohtainen tuki, joka on riippumaton satotasosta. Käytännössä siten yhtä tuotettua nurmen kuiva-ainekiloa kohti tukea maksetaan vain alle puolet viljakilon saamasta tuesta. Lypsylehmien taloudellisesti kannattavaa ruokintaa suunniteltaessa merkitystä on nimenomaan tällä tuetulla tuotantokustannuksella, joka nykyisellä tukipolitiikalla ei suosi nurmea.

Nurmea suhteellisesti oikeudenmukaisesti kohteleva järjestelmä olisi maksaa enemmän tukea nurmihehtaarille kuin viljahehtaarille. Poliittisesti tämä on vaikea ratkaisu, koska se muuttaisi maksatusjakoa eri tukialueiden välillä. Vuonna 2014 alkavan kauden tukiehdot ovat suunnitteilla ja keskustelua eri tukivaihtoehtojen vaikutuksesta olisi hyvä pitää yllä.

Nurmea auton tankkiin Maatilojen välillä käytettävissä oleva peltoala yhtä lehmää kohti vaihtelee paljon. Laajaperäi-

sillä tiloilla peltoa on muutenkin tarpeeksi, joten satotason maksimointi ei ole kiinnostava vaihtoehto. Tilanne muuttuu, jos nurmihehtaareille löytyy maidontuotannon lisäksi kannattavaa vaihtoehtoiskäyttöä.

Biokaasun tuotanto on yksi potentiaalisimmista pellon vaihtoehtoiskäytöistä. Yhden peltohehtaarin nurmisadolla voidaan ajaa henkilöautolla 20 000–30 000 km vuodessa tai tuottaa yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa 15-20 MWh/ha (netto). Teknisesti biokaasun tuotannossa ja käytössä ei ole ylipääsemättömiä esteitä.

Biokaasun käyttöönottoa kuitenkin hidastavat kannattavuuden haasteet ja heikot kannustimet.

CAP-uudistuksessa yhtenä vaihtoehtona on ollut vihertyminen, joka tarkoittaa muun muassa suojavyöhykkeiden ja nurmialan lisäämistä. Näitä aloja on hoidettava ja niitettävä joka tapauksessa, joten nurmituotannon tukeminen ja nurmen korjuu biokaasuksi olisi kansallisesti järkeenkäypää.

Auvo Sairanen, MTT

Lisätietoja: auvo.sairanen@mtt.fi Puh. 017 264 4823

7 1. ja 2. satoja ei voida yhdistää, ongelmaksi tulee kuitenkin ensimmäisen niiton matalan D-arvon säilörehujen väkirehutäydennys.

Euroihin ei suurta merkitystä Talouslaskelmien perusteella eri niittoaikayhdistelmillä ei ole mainittavaa merkitystä tuotannon euromääräiseen ylijäämään. Koko sadon parhaasta sulavuudesta johtuen kolme niittoa tuotti syksyn 2011 hintatasolla laskettuna hieman muita suuremman ylijäämän.

Pienet erot yhdistelmien välillä johtuvat siitä, että säilörehuntuotannon muuttuvat kustannukset kompensoituvat ruokinnassa.

Toisin sanoen aikaisin korjattua ja sulavaa säilörehua syötettäessä väkirehulasku on pienempi kuin matalan D-arvon säilörehuja syö-

tettäessä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan ota huomioon D-arvon alenemisen vaatiman lisäväkirehuruokinnan riskivaikutusta.

Oikean väkirehutäydennyksen laskenta vaatii huolelliset analyysit säilörehusta. Jos analyysit puuttuvat, maitotuotoksessa voi tulla menetyksiä, tai liiallinen väkirehuruokinta voi aiheuttaa hapanpötsistä johtuvia tuotantosairauksia.

Lisäksi jos pyritään 10 000 kilon karjakeskituotokseen, karkearehun NDF-kuidun määrä rajoittava tekijä nimenomaan matalan D-arvon säilörehuilla, koska heikosti sulavan säilörehun osuus kokonaisdieetissä jää suhteellisen pieneksi.

Aikaista ensiniittoa ei tarvita väkisin Miten tuloksia sitten pitäisi tulki-

ta, jos talouslaskelmat osoittavat ylijäämän olevan sama riippumatta säilörehun D-arvosta?

Käytännössä ruokintasuunnitelman teko on helpointa, kun säilörehun D -arvo on kohtuullisen korkea. Korkeaan D-arvoon päästään varmimmin kolmen niiton systeemillä. Kolmen niiton miinuspuolia on kuitenkin lisääntynyt työmäärä ja sadekelit syksyllä.

Kahden niiton strategioista turvallisinta on asettaa tavoitteeksi kohtuullisen aikainen ensiniitto.

Sadekelillä rehua ei kuitenkaan kannata tehdä väkisin vaan voi odotella sateiden väistymistä ja antaa rehun vanhentua. Tässä tapauksessa täytyy säilörehusta ottaa edustavat rehunkorjuunäytteet (katso ohjeet Nauta -lehti 3/2011), jotta D-arvo osataan huomioida ruokintasuunnitelmassa

oikein. D-arvon aleneminen alle 650 g/kg ka alentaa jyrkkenevässä määrin maitotuotosta, joten korjuutavoite saisi olla tämän rajan yläpuolella.

Esimerkiksi konerikkojen vuoksi rehua voidaan joutua korjaamaan alle tavoiterajan D650.

Myös nämä rehut ovat lypsylehmille syöttökelpoisia, mutta ruokintasuunnitelmassa maitotuotostavoitteeksi ei voi asettaa paljoa yli 9 000 kg/v.

Esimerkkinä 34 kilon maitotuotos Ruokintakokeiden perusteella laskettiin D-arvon vaikutus energiakorjattuun maitomäärään kolmella eri väkirehumäärällä. Tuloksista voisi esimerkkinä poimia maitomäärän 34 kg/pv.

Tähän tuotokseen tarvitaan D650 säilörehulla 14 kg väkire-

hua, kun taas D710 säilörehulla tarvitaan 8 kg väkirehua päivässä.

Käytännössä näinkin laaja muutos D-arvossa voidaan siten korvata väkirehuruokinnalla.

Väkirehun valkuaispitoisuuden lisäämisellä voi kompensoida säilörehun matalaa D-arvoa vain osittain. Matalan D-arvon säilörehujen yhteydessä väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääminen yli 180 g/kg ka on tuottanut vaatimattomia tuotoslisäyksiä.

Matalaa D-arvoa täytyy kompensoida väkirehun määrän nostolla, ei väkirehun valkuaispitoisuuden nostolla.

Auvo Sairanen, Elina Juutinen, Maarit Hyrkäs, MTT

Lisätietoja: auvo.sairanen@mtt.fi Puh. 017 264 4823

Kvinoa menestyy yllättävästi Etelä-Suomessa n Suomessa viljellyn kvino-

an ravitsemuksellinen laatu yltää muiden maiden tasolle, mutta kasvukauden piteneminen toisi satoon lisäkiloja.

Kvinoan poikkeavien ominaisuuksien ansiosta viljelyä viritellään eri puolilla maailmaa.

Kvinoa (Chenopodium album) kylvetään lämpimään maahan alkukehityksen nopeuttamiseksi ja rikkakasvien hallinnan helpottamiseksi.

Meillä kylvöt ajoittuvat touko-kesäkuuhun ja sadonkorjuu syys-lokakuuhun.

Kasvi sietää suolamaita ja kukinnan jälkeistä hallaa. Sopeutumispotentiaalista kertoo se, että

Marjo Keskitalo

perinteisten tuottajamaiden kuten Bolivian, Ecuadorin ja Perun lisäksi uutta viljelyinnostusta on herännyt Australian Tasmaniassa, Euroopassa ja Mongoliassa.

Kvinoaa tutkittiin pellolla ja kasvihuoneessa MTT:ssä kvinoa on ollut mukana tutkimuksissa lähes viidentoista vuoden ajan. Vuonna 2009 selvitettiin taimitiheyttä sekä kasvupotentiaalia. Kylvössä peltoon sijoitettiin 7 kiloa siementä hehtaarille, mikä vastasi 180 siementä neliölle. Suosituksena oli antaa 80 kiloa typpeä hehtaarille.

Rikkakasvit torjuttiin tavanomaista riviväliä leveämmästä kasvustosta haraamalla. Tutkittavat kasvit kerättiin lokakuun alussa, jolloin osa oli tuleentunut. Kvinoaa

Näytealan siemensato, g/m2 350 300 250 200 150

Kvinoa ei ole kovin herkkänahkainen: se selviää jopa suolaisessa maassa ja sietää myös kukinnan jälkeistä hallaa.

100 50 0 0

20

40

60

80

100

Näytealan taimimäärä kpl/m2

Taimitiheyden ja siemensadon välinen yhteys vuonna 2009 otetuilla koealoilla.

250

Pelto Kasvihuone

200 150 100 50 0

Pituus, cm

Kasvin kuivapaino, g

Kukinnon kuivapaino, g

Pellolla ja MTT:n SILMU-kasvihuoneella vuonna 2009 viljellyn kvinoan erot. Lämmittämättömän kasvihuoneen kasvukauden keskilämpötila oli noin kaksi astetta ulkolämpötilaa korkeampi, mikä ilmastoennusteiden mukaan vastaisi tilannetta Suomessa vuonna 2055.

kylvettiin myös kasvihuoneeseen, jossa kasvukauden keskilämpötila oli noin kaksi astetta ulkolämpötilaa korkeampi. Ilmastoennusteiden mukaan tämä voi olla tilanne Suomessa vuonna 2055.

Harva kylvö ja lämmin eduksi Harvempi kasvusto tuotti rotevampia kasveja, joissa sato oli pinta-alaa kohti laskettuna parempi kuin tiheään kylvetyssä.

Koealojen sadot olivat varsin korkeat, mutta laajemmilta viljelyksiltä sadot ovat olleet parhaimmillaan noin 1500 kiloa.

Kiinnostavaa on se, että Ruotsissa ja Tanskassa sadot ovat koeoloissakin olleet alle 400 kg:n, kun taas Italian (1375 kg/ha), Puolan (1650) ja Kreikan (2269 kg/ha) kokeet tuottivat enemmän.

Kasvihuoneessa kasvien pituudet kaksinkertaistuivat ja biomassojen painot kaksitoistakertaistuivat pelto-oloihin verrattuna.

Mikäli siementen osuus röyhyn painosta on kasvihuoneessa pellon kanssa (70 %) samaa luokkaa, voisi sato moninkertaistua.

Näin suoraviivaisesti lämpöti-

lan nousu ei tule kuitenkaan kvinoan satoa lisäämään, sillä pellolla kasvua rajoittavat veden ja ravinteiden saanti sekä ilmaston lämpenemisen ja viljelyn lisääntymisen myötä yleistyvät kasvintuhoojat.

Terveystietoisuus mahdollistaa viljelyn Laatuanalyysit paljastivat kvinoassa olevan proteiinia 14,6 % (vaihtelu 12,73–16,65 %), hiilihydraatteja 67 % ja rasvaa 7,14 %, mitkä vastaavat kirjallisuuden arvoja.

Kasvi voi olla yksi tulokkaista, joiden viljely lisääntyisi ilmaston lämpenemisen sekä kuluttajien terveystietoisuuden myötä. Lisää tutkimustietoa, jalostetumpaa siemenainesta sekä jatkojalostuksen kehittämistä kuitenkin tarvitaan ennen kuin terveyspommina pidetyn kvinoan tuotantoa kannattaa lisätä.

Marjo Keskitalo, MTT

Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi Puh. 050 520 2296

Siemenessä paljon terveysaineita Pääasiassa albumiinista ja globuliinista koostuvaa valkuaista voi kvinoan siemenessä olla 8-22 prosenttia. Gluteiinia siemenissä ei ole.

Valkuaisessa on aminohappoja tasapuolisesti sisältäen runsaasti muun muassa lysiiniä, metioniiniä ja kysteiiniä. Kypsänä valkuainen sulaa jopa maidon kaseiinia

helpommin.

Rasvassa on soijaöljyn tapaan välttämättömiä linoli- ja linoleenihappoja. Myös thiamiinia, foolihappoa ja C-vitamiinia sekä hivenaineita on runsaasti. Haittana ovat siementen pinnalla olevat saponiinit, jotka tulee poistaa ennen käyttöä.

8

Hyvinvoivan karjan parissa tuottajat nauttivat työstään n Eläinten hyvinvointi riippuu kiinteästi hoitajista, mutta vuorovaikutus toimii myös päinvastoin, sillä eläin vastaa siihen, miten sitä käsitellään.

LAPPEENRANTA (MT) Lappeenrannan Joutsenossa runsasta 50 lehmää lypsäville Satu ja Pasi Parviselle sekä omasta että karjan hyvinvoinnista huolehtiminen ovat hyvin tärkeä osa työtä.

Tuotoksessa näkyy nopeasti, jos jokin on pielessä. Vesi, valo, makuupaikat, ihan kaikki vaikuttaa, Parviset toteavat. ”Ja tottakai oma hyvä fiilis vaikuttaa eläimiin myös”, emäntä lisää. Kokonaisuus on selkeä ketju, sillä vuorovaikutus toimii myös päinvastoin. ”Eläin vastaa siihen, miten sitä käsitellään.”

Kun työstään tykkää ja siihen riittää motivaatiota, on helppo

myös keksiä pieniä parannuksia arkeen. ”Aina niihin ei mene edes rahaa”, Parviset huomauttavat. Esimerkiksi navettatöiden taustalla soiva radio on pieni asia, mutta parantaa huomattavasti työmukavuutta.

Lehmienkin kannalta siitä on etua, sillä yllättävät kolahdukset eivät säikytä eläimiä yhtä herkästi kuin hiljaisessa ympäristössä.

Käytävämatot yksi parhaita investointeja Pihaton käytävät päällystettiin muutama vuosi sitten käytävämatoilla, joita Parviset pitävät yhtenä parhaista investoinneistaan. ”Niistä on ollut hyötyä sekä ihmisille että eläimille.”

Matto maksoi verottomana noin 70 euroa neliöltä. ”Montaa tapaturmaa liukkaalla käytävällä ei tarvita, että se maksaa itsensä takaisin”, Pasi Parvinen toteaa.

Navettaa rakennettaessa runsas kymmenen vuotta sitten käy-

tävä tehtiin metalliristikon avulla rosoiseksi, mutta lantakone siloitti pinnan muutamassa vuodessa ja pari lehmää ehti käytävällä liukastellessa venäyttää jalkansa pahasti.

Nykyisin lehmien näkee välillä jopa juoksevan.

Omia askelia säästävä hankinta on ollut myös valvontakamera, jonka ansiosta monta turhaa käyntiä navetalla on jäänyt tekemättä.

Varastossa seisoo käyttövalmiina myös aggregaatti sähkökatkosten varalta. ”Tämä se vasta varmistaakin eläinten hyvinvointia”, isäntä sanoo.

Ylimääräisiä makuuparsia Parsipaikkoja navetassa on ylimäärä lehmiin nähden. Kaikille löytyy makuupaikka, vaikka levolle haluaisi koko karja yhtä aikaa. ”On ne laumaeläimiä, samaan aikaan haluavat syödä ja nukkua. Jos navetassa on liian täyttä, arimmat eivät löydä paikkaa, koska eivät us-

kalla kahden vanhan lehmän väliin”, isäntä kertoo.

Suosituimpia makuupaikkoja ovat selvästi ne parret, joihin pari vuotta sitten hankittiin paksut parsipedit. Niihin saatiin investointitukea, vaikka sen haku olikin emännän mukaan harvinaisen vaivalloista. Lopuissa parsissa on pehmusteena matot.

Tuottajia harmittaa, ettei parsipetejä ja -mattoja tullut laitettua heti rakennusvaiheessa. ”Hankaumat ovat niiden tultua vähentyneet.”

Toinen jälkikäteen huomattu parannustarve on vasikkaosastol-

Parviset pitävät lantakäytävän mattoja yhtenä parhaista investoinneistaan. Se on sekä hoitajan että eläinten etu ja maksaa kaatumisia estämällä itsensä nopeasti takaisin, Pasi Parvinen suosittelee.

9 JUKKA OLKKONEN

Maidontuottajat Satu ja Pasi Parvinen jaksavat työssään hyvin. Eläinten hyvä hoito motivoi ja vastapainoa työlle tuovat harrastukset sekä runsaasti viljelty huumori.

la, jossa pienimpien ryhmäkarsina tuli rakennettiin navetan päätyyn, lähimmäs vetoisaa oviaukkoa. ”Nyt sen tekisi keskemmälle.”

Vasikoiden oloja parantaa kuitenkin paksu kestokuivikepatja ja navetan jatkeeksi myöhemmin rakennettu rehuvarasto. Lähtökohtana on huolehtia jo vasikoista niin hyvin, että niistä kasvaa kestäviä lehmiä. Yksi kikka on pitkä maitojuotto, joka on tuottanut vankkoja lehmiä.

Ulkopuoliset silmät arvossaan Tilalle tehdään säännöllisesti ter-

veydenhuolto- ja hedelmällisyyskäynnit, joiden parhaana antina tuottajat pitävät ulkopuolisen näkemyksen saamista. ”Aina kannattaa kuunnella, mitä ulkopuoliset sanovat. Lomittajankin huomautuksissa voi olla paljon perää, sillä he näkevät monia erilaisia paikkoja ja työtapoja.”

Terveydenhuoltokäynnit ovat saaneet kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota joidenkin sairauksien esiintymisen yleisyyteen ja pohtimaan sen syitä. Käyntien tuloksena navettaan on myös lisätty yksi vesiallas, vaikka vesipisteitä oli tarvittava määrä.

”Se on tosi kovassa käytössä, lehmät juovat mielellään altaasta.”

Lisäksi käynneistä on jäänyt itselle tavoite kirjata välillä paperille, kuinka moni navetassa syö ja liikkuu, ja kuinka nopeasti eläimet käyvät makuulle.

Ajankohtainen mietinnän aihe tilalla on luomu. Pellot ovat jo luomussa, ja lehmien siirtäminen siihen parhaillaan harkinnassa.

Toteuttaminen ei vaatisi suuria muutoksia, mutta lähinnä tarkastusten määrän ja paperityön lisääntyminen epäilyttävät.

”Kaikkea ei mitata rahassa” Satu ja Pasi Parvisen luotsaaman Mäkitalon tilan keskituotos on 9 000 kiloa ja lehmien keski-ikä hieman yleistä korkeampi. Ihannelehmä tuottaa mieluummin 10 vuotta hieman vähemmän, kuin valtavasti muutaman vuoden ja sairastuu sitten. Karjassa on yksi satatonnari ja toinen runsaan tuhannen litran päässä.

Emännälle tärkeä osa työviihtyvyyttä ovat muutamat alkuperäisrotuiset lehmät. Lypsyssä on nyt yksi kyyttö ja kaksi länsisuomenkarjan edustajaa. Hiehojen joukossa kasvaa kaksi kaunista lapinlehmää. ”Ne ovat luonteeltaan niin mukavia, piristävät joukkoa”, Satu perustelee suomenkarjan pitämistä mukana.

Tuotokset eivät alkuperäiseläimillä yllä aivan samaan muun karjan kanssa, mutta emäntä kokee tärkeäksi rotujen säilyttämisen. ”Ei kaikkea pitäisi aina mitata rahassa, ja minä tykkään työstäni kun ne on täällä joukossa.”

Työntekijä tuo joustoa arkeen Parviset kokevat parsinavetasta pihattoon siirtymisen runsas kymmenen vuotta sitten parantaneen ratkaisevasti sekä eläinten että ihmisten oloja. ”Samalla työmäärällä hoituu nyt 50 lehmää kuin parressa 15”, Pasi sanoo.

Eikä lypsyasemaan tottumisen jälkeen ole juuri tehnyt mieli lehmän alle kyykistyä, Satu lisää. Kesällä karja pääsee edelleen laitumelle, mutta kaikki lehmät eivät viihdy siellä.

Navettamuutoksen jälkeen toinen käännekohta tilalla koettiin neljä vuotta sitten, kun isäntä loukkasi itsensä metsätöissä, eikä kyennyt töihin moneen kuukauteen.

Tilalle tuli lomittajaksi Evastina Saira, joka sairasloman päättymisen jälkeen jatkoi vakituisena työntekijänä. ”Huolettahan tämän pyörittäisi kahdestaan, mutta miksi ajaa itsensä piippuun. Kyllä siitä mielellään maksaakin”, Satu sanoo painokkaasti.

Hän tietää mistä puhuu, sillä isännän sairasloman aikaan työ uuvutti emännän niin, että olon helpottamiseksi tarvittiin melkeinpä pari vuorokautta pelkkää unta.

Työntekijän pitäminen tuo arkeen joustavuutta ja antaa mahdollisuuden harrastuksiin sekä normaaliarjesta poikkeaviin töihin kuten lumityöurakointiin. ”En enää luopuisi”, Satu toteaa. ”Loma on pidettävä lomana” Parviset kannustavat kaikkia maidontuottajia pitämään loman lomana, vaikka ei kotoa lähdettäisikään pois. ”On luotettava lomittajiin, eikä viikon lomaa pidä käyttää rästihommiin.”

Pariskunta toteaa, että jo yhden

Lypsyasema on suunniteltu niin, ettei lypsäessä tarvitse turhaan kurotella. Lattiamateriaalina on muoviritilä, joka on jalan alla betonia mukavampi, Satu Parvinen sanoo.

päivän loma kahdestaan tai koko kolmilapsisen perheen kesken voi olla hyvin antoisa.

Kesäaikaan Parvisten irtautumista töistä helpottaa kilometrin päässä lammen rannalla sijaitseva yksinkertainen mökki, jota he kutsuvat leikkisästi kasinoksi. Sinne pääsee tarpeeksi nopeasti, joten saunomassa voi käydä vaikka yöllä rehuntekourakan päätteeksi, isäntä kertoo tyytyväisenä.

Parviset ovat hyvin tietoisia siitä, miten väsymys tai leipääntyminen voivat maitotilalla vaikuttaa. Silloin navetassa tulevat hoidetuksi usein vain pakolliset rutiinit, mutta ylimääräiset ongelmat, kuten eläinten sairastumiset tai paikkojen korjaaminen saattavat jäädä rästiin. Tämä taas johtaa uusiin ongelmiin, ja kierre on nopeasti valmis. ”Kyllä omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa. Eikä siinä ei ole mitään hävettävää, jos ei jaksa”, pariskunta toteaa vakavana.

Nollaamista muulla kuin kännillä Sadulle irtautuminen merkitsee esimerkiksi pilatekseen tai kun-

tosalille lähtemistä. ”Vaikka se tuntuu hullulta ruumiillisen työn jälkeen, mutta se tekee niin hyvää.” Myös ystävillä on sosiaalisen emännän elämässä iso rooli. ”Hartioista huomaa, etten ole uinut vähään aikaan”, isäntä tuumaa. Hän nauttii vapaa-ajalla muun muassa urakoinnista sekä metsätöistä, asioista jotka eroavat normaalista arjesta. Lisäksi hän on paikallisen tuottajayhdistyksen puheenjohtaja ja tapaa sitä kautta paljon kollegoja. ”On tärkeää päästä irti työkuvioista, nollata muulla kuin perskänneillä”, Satu kuvailee.

Tärkeää on myös pitää huolta parisuhteesta, kun yhdessä vietetään se työ- että vapaa-aika. Parvisilla huumori on olennainen osa elämää molemmissa. ”Meillä on tapana iltaisin pöljäillä lasten kanssa ja nauraa paljon. Se antaa virtaa.”

Lisäksi kaikista asioista pyritään tietoisesti ajattelemaan positiivisesti. ”Ja kyllä se jotta joskus, mieluiten joka päivä, kehuu toista, auttaa parisuhteessa”, Satu toteaa.

10

Euroopan rahakriisi voi tunkeutua myös maatalouteen Ville Porkola

n Jos Euroopan rahoituskriisi

rapauttaa pankkien välistä luottamusta ja rahan liike hidastuu, ongelmat alkavat tunkeutua väistämättä myös maatalouteen ja ruoan tuotantoon. Kriisin leviäminen Ranskaan olisi kohtalokasta

Syynä on se, että nykyaikaisen maatalouden pääomahuolto ja rahavirrat ovat osa avoimia pääomamarkkinoita ja maatilat lainaavat vierasta pääomaa rahamarkkinoilta aikaisempaa enemmän.

EU:n maatalouden velkataakka on viime vuosina kasvanut tuplavauhtia verrattuna 1990-luvun lama-aikaan. EU:n maatalouden keskimääräinen velkaisuusaste nousi yhdessä vuodessa, vuodesta 2007 vuoteen 2008 peräti 4 prosenttiyksikköä, 14 prosentista 18 prosenttiin.

Edellisen, 1990-luvun alun laman aikaan maatalouden velkaisuusaste nousi vuodessa pahimmillaan alle puolet tästä. Velkaantumisen nopeaa nousua ei voi selittää yksin investoinneilla, koska Euroopan maatalouden nettoinvestoinnit ovat olleet jo pitkään kutakuinkin nollassa niin, että korvausinvestoinnit ovat vastanneet enintään poistoja.

Ranskan kriisi imee mukaan koko EU:n Mikäli valtioiden velkakriisi leviäisi myös Ranskaan, sillä olisi todennäköisesti merkittäviä suoria vaikutuksia myös EU:n maatalouden vakauteen ja pääomahuoltoon. Peräti 23 prosenttia koko EU:n maatalouden kaikista veloista on Ranskassa. Hollanti tulee toisena ja Tanska kolmantena, molemmat vajaan 20 prosentin velkaosuuksilla.

Ranskalla, Hollannilla ja Tans-

Peräti 23 prosenttia koko EU:n maatalouden kaikista veloista on Ranskassa. Mikäli valtioiden velkakriisi leviäisi myös Ranskaan, se heiluttaisi koko EU:n maatalouden vakautta.

kalla on yhdessä yli 60 prosenttia kaikista maataloussektorien veloista EU:ssa. EU:n maatalouden kestävyys rahoituskriisiä vastaan riippuukin paljolti siitä, mitä näissä kolmessa maassa tapahtuu.

Kriisimaiden viljelijät velattomia Velat myös jakautuvat erittäin epätasaisesti. Tanskan ja Hollannin viljelijöillä on suurin velkataakka, kun taas Kreikan ja Espanjan viljelijät ovat lähes velattomia. Valtioiden ja maatalouden velkaantuneisuus vaihtelee EU-maissa, eikä maatalousvelkojen jakauma noudata millään tavoin myöskään valuutta-alueiden rajoja.

Kaikkein pahimpien valtionvelkaongelmien kanssa painiskelevien maiden, kuten Kreikan ja Espanjan maataloudet ovat käytännössä velattomia. Valtion velkaantumisesta aiheutuvan maariskin laukeaminen ei suoraan aiheuta dramaattista velkakriisiä näiden maiden viljelijöille.

Esimerkiksi kreikkalaisten viljelijöiden kaikista varoista vieraan pääoman osuus oli vuonna 2008 vain 0,6 prosenttia. Niinpä korkojen nousu ei yksin aiheuta ylitsepääsemätöntä ongelmaa Kreikan maataloudelle, vaikka sen korot olivat jo vuonna 2008 nousseet yli kymmeneen prosenttiin. Riskit realisoituvat näissä maissa valtion kassakriisin ja tukipolitiikan aiheuttamien tuloriskien kautta, eikä niinkään taseessa olevan velkariskin kautta.

Espanjassa vastaava velkaisuusaste oli 2,2 prosenttia, ja Irlannissakin se oli alle 5 prosenttia. Italian maataloudesta puuttuivat tutkimusta tehtäessä tilastotiedot, joten sitä ei saatu mukaan tähän vertailuun. Sekin voi toki kieliä yleisestä taloudenpidon tarkkuudesta, että

tilastot valmistuvat liian hitaasti.

Pohjois-Euroopan maiden maataloussektorit ovat keskimääräistä velkaantuneempia. Kotieläintalouden rakennekehitys ja investoinnit ovat nostaneet maatilojen velkaisuutta näissä maissa. Erityisesti lypsykarjatilojen investoinnit ovat aiheuttaneet viimevuosina maiden välille eroja. Suomi ja Ruotsi sijoittuvat 28 prosentin velkaisuusasteillaan kahdeksan velkaantuneimman maan joukkoon.

Maatalousvelka suurin Tanskassa ja Hollannissa Maatalousalan pahimmat velkojen ja rahoituskriisien keskittymät löytyvät EU:ssa niin sanotusta Lontoon ryhmästä, joka on ennen ajanut maatalouden tukipolitiikan alasajoa ja maataloustuotannon keskittämistä kilpailukykyisimpiin erittäin pääomavaltaisiin yrityksiin.

Tanskan maatalouden keskimääräinen velkaisuusaste on kivunnut jo 50 prosenttiin, ja Hollannissakin se ylittää 40 prosenttia. Tanskalainen viljelijä maksoi vuonna 2008 luotoistaan keskimäärin 7 prosentin korkoa, jossa on kotitalouksien asuntoluottoihin verrattuna 3,5 prosenttiyksikön riskilisä. Suomalainen viljelijä maksoi lainoistaan tuolloin keskimäärin 4,1prosentin korkoa.

Tulokset perustuvat EU:n FP7 -ohjelmasta rahoitettuun tutkimukseen nimeltä Comparative Analysis of Factor Markets for Agriculture accross the Member States.

Kyösti Pietola ja Sami Myyrä, MTT

Lisätietoja: kyosti.pietola@mtt.fi Puh. 0400 520 905 http://www.factormarkets.eu/

Maatilojen velat prosentteina niiden kaikista varoista EU-maissa keskimäärin 1989-2008

Maatilojen velat prosentteina niiden kaikista varoista eri EU maissa vuonna 2008 60

19 18

50

17 16

40

15 14

30

13

20

12 11

10

1996

2000

2004

2008

Romania

Bulgaria

UK

Slovenia

Slovakia

Finland

Sweden

Portugal

Austria

Poland

Netherl …

Malta

Latvia

Luxem …

Ireland

Lithuania

Hungary

France

Estonia

Spain

Greece

Germany

Denmark

Czech…

Cyprus

1992

Belgium

0

10

Janne Lehtinen

Tanskassa kiinteistöjen ja maan hintakuplaa Maatalouskiinteistöjen ja viljelymaan arvostuksissa on maittain suuria eroja. Esimerkiksi Ranskassa pellon verotusarvo oli vuonna 2008 maltilliset 5 474 euroa/ha, kun Tanskassa pelto arvostettiin samaan aikaan jo keskimäärin 25 000 euron hehtaarihintaan.

Tanskalainen viljelijä on saanut taseisiinkin kirjattujen kiinteistöjen hintojen nousun kautta pääomalleen jo kahdenkymmenen vuoden ajan keskimäärin yhdeksän prosentin tuoton. Tämä odotettuihin myyntivoittoihin perustuva tuotto, joka ei ole investoivalle aktiiviviljelijälle koskaan realisoi-

tunut rahana, on kannustanut ostamaan peltoa velkarahalla kovaan hintaan. Investoija on odottanut, että jo yksin hintojen nousu ylittää selvästi velkojen korkokustannuksen.

Kahtena viimeisenä vuotena pellon hehtaarihintoja on nostettu tanskalaistilojen taseissa lähes kymmenellä tuhannella eurolla vuodessa. Väistämättä herää kysymys, että onko pellon arvostusta vedätetty tarkoituksella ylöspäin velkaongelman siirtämiseksi tuonnemmaksi. Ilmeistä on, että jossain vaiheessa tämä ketjukirje katkeaa ja Tanskan maatalous törmää maa-

talouskiinteistöjen korkean arvostustason ja hintakuplan aiheuttamiin yllätyksiin.

Tanskan tavoin myös Hollannissa kiinteistöjen hinnat ovat maatilojen taseissa korkeat, mutta yksi maailman kovimmista väestöpaineista pitänee Hollannissa maan hinnat korkealla myös jatkossa.

Ranska puolestaan edustaa maaryhmää, jossa kirjaukset maatalouskiinteistöjen arvonnousuista ovat olleet maltillisia. Melko korkeaan, 37 prosentin velkaantumisasteeseen ei todennäköisesti sisälly yhtä suurta maatalouskiinteistöjen hintakuplaa tai -riskiä kuin Tanskassa.

Viljelysmaan ja kiinteistöjen hintakupla on kasvanut Tanskassa, kun kohonnut myyntivoiton odotus on kannustanut ostamaan peltoa velkarahalla kovaan hintaan.

11

Ilmastonmuutokseen varautuminen kannattaa n Tutkimustietoa ilmaston-

muutoksesta löytyy runsaasti, mutta vain pieni osa tiedosta tuntuu maatalousyrittäjien mielestä tärkeältä käytännön tasolla. Yrittäjien painiessa kannattavuusongelmien kanssa ilmastonmuutos jää helposti kaukaiseksi, ja harva uskoo sen aiheuttavan muutoksia lähivuosien toimintaan.

Ilmastonmuutos liitetään maatalouskontekstissa usein kasvihuonekaasupäästöihin, uusiin viljelykasveihin, kasvaviin satotasoihin ja tuholais- ja tautiongelmiin. Ilmastonmuutokseen liittyy epätietoisuutta ja ennakkoasenteita.

Vaikutuksia odotetaan vasta vuosikymmenten päästä, ja omat keinot vaikuttaa tähän globaaliin ilmiöön nähdään rajallisina.

Maatilojen painiessa monien muutosten kuten tuotantopanosten hinnan nousun, kannattavuuden ja tukipolitiikan kanssa, ei aikaa usein riitä globaalien ongelmien pohdintaan. Monet viljelijät ihmettelevät, miksi vaivautua selvittämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia tai olla niistä kiinnostunut.

Huonoin vaihtoehto on kuitenkin unohtaa koko ilmiö sen vaikeaselkoisuuden vuoksi ja jättää varautumatta lainkaan. Ilmastonmuutos ei tarkoita vain lämmennyttä maapalloa vaan myös nopeita epäsuoria vaikutuksia. MTT:n Ilmastonmuutos ja maaseutu -hanke pyrkii luomaan käytännönläheistä vuoropuhelua ilmastonmuutokseen varautumisesta maaseudulla.

Hankkeen toteuttamassa kyselyssä etsittiin tiedontarpeita liittyen ilmastonmuutoksen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin.

Odotuksena lisätulo ja kannattavuus Vastaajat pitivät lisätuloa ja kan-

ennemmin vähentävän kuin edistävän toimintaa.

Odotettavissa olevat muutokset tukipolitiikassa Muutokset maatilojen kannattavuuskehityksessä Kotimaisuus ruuantuotannossa Uudet liiketoimintamahdollisuudet Valkuaisomavaraisuus Yhteiskunnan tuki uusiutuvaan energiaan Energiatehokkuus tilalla Bioenergia liiketoimintana Kasvitautien hallinta Maan vesitalous ja sään ääri-ilmiöt Nykyiset lajikkeet ja sään ääri-ilmiöt Lannan varastointi ja hyödyntäminen Kuluttajien ilmastonmuutostietoisuus ja vaikutukset kysyntään 0

10

20

30

40

50

% vastaajista piti tiedon tarvetta teemasta erittäin suurena

Maaseudun toimijat arvioivat, että tietoa ilmastonmuutoksesta tarvitaan eniten näistä teemoista. Yhteensä 65 esiin noussutta aihetta jaoteltiin kahdeksaan teemaan.

Plugi

Maatalousyrittäjän kannattaa miettiä oman tilan kehittämistä pitkällä tähtäimellä ja tuotannon kestävyyttä taloudellisen kannattavuuden ja riskinhallinnan parantajana.

nattavuuden parantumista kannustimina, joilla maaseutuyrittäjät saataisiin huomioimaan ilmastonmuutos toiminnassaan. Vastaajat toivoivat selkeää esitystä eri sektorien ja toimijoiden osuuksista ja rooleista ilmastonmuutoksen hillinnässä, jotta maatalouden puolustusasemista päästäisiin rakentavaan yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.

Vastaajien mielestä ilmastonmuutostiedon kiinnostavuutta voitaisiin edistää kertomalla asiasta käytännönläheisesti, huomioiden sen vaikutus yrittäjän toimintaympäristöön, erityisesti tilan talouteen ja ajankäyttöön. Maaseudun merkityksen korostaminen ilmastonmuutoksen hidastajana on myös tärkeä näkökulma. Ilmastonmuutoksen näkemisen globaalina ongelmana vastaajat uskoivat jopa

Ennakoiminen vähentää muutoskustannuksia Yrittäjiä kiinnostavat etenkin ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset ja päättäjiä niiden ohella ympäristövaikutukset. Yhteisen kielen löytyminen tutkijoiden, päätöksentekijöiden ja yritysten välillä voi olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Ennakoivaa sopeutumista auttava tiedonvälitys on sopeutumistutkimuksessa havaittu tärkeäksi keinoksi vähentää muutosten aiheuttamia kustannuksia. Ilmastonmuutokseen varautuminen on jo nyt osa tilojen taloudellisen kannattavuuden, maaseudun kehityksen ja kansallisen politiikkaohjauksen arkipäivää.

Monet mieltävät ilmastonmuutoksen tuovan lisäkuluja ja työtä.

Ilmastonmuutokseen liittyvät teknologiset ja toimintaympäristön muutokset tulevat kuitenkin myös parantamaan monien yritysten kasvu- ja kilpailukykyä.

Biokaasulaitosten kannattavaksi saaminen sekä kierrätysravinteiden hyödyntäminen ovat esimerkkejä keinoista vähentää riippuvuutta panostuotannon hintakehityksestä. Samalla ne ovat keinoja hillitä ilmastonmuutosta. Muutoksiin sopeutuminen riippuu yhä enemmän yrittäjien ratkaisuista ja oikeasta ajoituksesta.

ILMASE-hanke kysyi alueittaisista tiedontarpeista liittyen ilmastonmuutoksen biologisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

Kyselyyn vastasi 342 maaseudun yrittäjää, neuvojaa, päättäjää ja tutkijaa. Hanke järjestää ensi vuonna useita alueellisia työpajoja, joista lisätietoa löytyy www.mtt.fi/ilmase.

Sari Himanen ja Karoliina Rimhanen, MTT

Lisätietoja: sari.himanen@mtt.fi Puh. 040 738 9873

Kotimainen valkuainen tuotti hyviä rasvahappoja Petra Tuunainen

n Kokonaan kotimaisella

valkuaisella ruokittujen lintujen liha soveltuu hyvin 1palsta =47 mm, ihmisten ravinnoksi. Lihan 2 palstaa = 99 mm, rasvahappokoostumus paranee kotimaista3 palstaa = 151 mm valkuaista syötettäessä, 4 palstaa=203 mm vaikka tuotantotulokset 5 pl=255 mm heikkenevät rajusti.

MTT:llä tutkittiin kokonaan kotimaisista valkuaisrehuista, rypsirouheesta ja herneestä, valmistettujen rehujen vaikutuksia broilereiden tuotantotuloksiin ja lihan laatuun. Kokonaan rypsiin perustuva ruokinta ei sovi sellaisenaan broilereille. Linnut jäävät heikoiksi, mikä nostaa karsinnan ja kuolleisuuden määrää huomattavasti. Herneen lisääminen kuitenkin parantaa tuotantotuloksia.

Soija kasvatti nopeammin Soijapohjaisella rehulla ruokittujen lintujen tuotantotulokset olivat kauttaaltaan parempia kuin kotimaista valkuaista saaneiden ryhmien tuotantotulokset. Soijalla kasvu oli nopeampi, elopaino suurempi, rehunhyötysuhde parempi ja kuolleisuus matalampi.

Pelkkää rypsirehua syöneet linnut taas olivat pieniä ja kasvoivat huonosti sekä rehunhyötysuh-

3 palstaa Kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa oli enemmän ihmisen terveydelle edullisia omega-3- ja omega-6- rasvahappoja kuin linnuissa, joita ruokittiin soijalla.

Starttirehu Kasvatusrehu

Käsittely Soija Rypsi+Herne Kontrolli Rypsi 100 %

de oli huonompi. Heikkoja lintuja jouduttiin myös karsimaan huomattavasti soijaa saaneiden ryhmää enemmän, yli 20 prosenttia.

Herneen osuus rehussa nosti lintujen painoa ja myös kasvu oli nopeampaa. Samoin rehunkulutus nousi ja rehunhyötysuhde parani.

Hernettä saaneissa ryhmissä karsinta ja kuolleisuus olivat matalia.

Kotimaisella mehukkaampi liha Makutestissä kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen liha sai paremmat tulokset mausta ja mehukkuudesta kuin soijalla ruokittu ryhmä.

Rasvahappoanalyysin perusteella kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärä oli suurempi ja tyydyttyneiden määrä pienempi kuin soijaa saaneella ryhmällä. Ko-

Rypsi+Herne Rypsi 50 % /Herne 50 %

Rasvahapot, % rintalihassa tyydyttyneet

31,31

24,38

25,43

tyydyttymättömät

68,69

75,62

74,57

Omega-3

4,74

8,49

8,15

Omega-6

19,41

20,50

21,94

timaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa oli myös enemmän ihmisen terveydelle edullisia omega-3- ja omega-6- rasvahappoja.

Kotimaisissa kasveissa hyvää ja huonoa Siipikarjan valkuaisruokinta perustuu lähes täysin ulkomaisen soijan varaan ja kotimaisten vaihtoehtojen löytäminen olisi mielenkiintoista. Kotimaisten vaihtoehtojen löytäminen ja omavaraisuuden lisääminen on noussut jälleen keskustelunaiheeksi, kun soijan hintataso nousee ja sen saatavuus vaihtelee maailmanlaajuisesti.

Herne ja rypsi ovat helposti saatavia ja kotimaisia valkuaiskasveja, joiden valkuaispitoisuus on siipikarjalle sopiva. Ne sopivat hyvin täydentämään viljapohjaista rehua. Rypsi sisältää myös runsaasti ihmisen terveydelle edullisia omega-3- rasvahappoja.

Kuitenkin rypsissä on runsaasti kuitua ja herneessä haitta-aineita, jotka heikentävät rehun sulavuutta, saattavat aiheuttaa anemiaa ja heikentävät lintuja.

Petra Tuunainen, Jarmo Valaja ja Erja Koivunen, MTT

Lisätietoja: petra.tuunainen@mtt.fi Puh. 03 4188 3695

12

Kasvinviljelytilan tiedonhallinta avustaa reaaliajassa n MTT:n CropInfra -hank-

keessa kehitetty konsepti kasvinviljelytilan tuotanto- ja tiedonhallinnan infrastruktuuriksi palvelee nykyistä paremmin viljelijän arkea. Se tukee kestävän ja tehostetun ruoantuotannon tarpeita myös tulevaisuudessa.

Konseptissa viljelykalustoon liitetään Internet-pohjainen tiedonhallinnan palvelukerros. Palvelukerroksen tehtävänä on yksinkertaistaa viljelykaluston käyttöä ja huoltoa sekä tuoda reaaliaikaista avusteisuutta viljelijän päätöksentekoon riippumatta siitä, työskennelläänkö toimistossa, pellolla, varastossa, tai etätyönä tilan ulkopuolelta.

Viljelyyn liittyvien tietojen kuten laitteita kuvaavan datan, paikkakohtaisen mittausdatan sekä laitteiden asetusarvokäskyjen keruu ja tallentaminen datavarastoon tulevia käyttötarpeita varten käy automaattisesti työn ohessa. Tämä prosessidata hyödyttää sekä viljelyn suunnittelua että raportointia hallinnolle tai tuotteiden ostajalle.

Tarvittaessa tiedot palvelevat myös tuotteen jäljitettävyyttä esimerkiksi ruokakriisitilanteissa.

Pohja anturoidussa viljelykalustossa Tiedonhallinnan palvelukerros jakaantuu useaan eri osaan, joista ensimmäinen koostuu tyypillisesti viljelykaluston kuten traktorin ja

työkoneen sisältämistä mittausantureista. Näitä ovat esimerkiksi GPS sekä työkoneen asentoa, työkoneeseen kohdistuvia voimia, akseleiden pyörimistä ja polttoaineenkulutusta mittaavat anturit.

Lisäksi tähän palvelukerrokseen kuuluvat mahdolliset kiinteät mittalaitteet kuten sääasemat ja maaperän ominaisuuksia ja valumavesien laatua mittaavat anturit.

Kaluston automaation taso on maatilan tarpeiden mukainen.

Kaluston anturikerroksen päällä on tiedonkeruukerros, joka kokoaa antureiden mittaustiedot ja välittää ne edelleen raakadatavarastoon Internet-palvelimelle. Tämän kerroksen laitteet voidaan myös valjastaa toimimaan ohjeiden välittäjänä takaisin päin kalustolle. Tästä on esimerkkinä ISOBUS -tehtäväohjain.

Raakadata jalostuu palveluiksi Kerättyä raakadataa jatkojalostetaan useiden erilaisten viljelijää avustavien Internet-palvelujen tarpeisiin. Viljelijää avustavat palvelut perustuvat erilaisiin tieto- ja tietämysmalleihin, jotka yhdistelevät maatilakohtaista ja maatilan ulkopuolista tietoa kuten toimialan sääntöjä, alueellista ympäristödataa, tutkimustietoa ja markkinatilannetietoja. Jotta palvelujen tuottaminen täysin automaattisesti olisi mahdollista, tulisi kaikki tieto olla konekielistä.

Palvelukerros käsittää vielä varsinaisen tietovaraston, jonne tal-

Janne Lehtinen

Paikallissäätilan seurantapalvelu

Interpoloidun säätilan palvelu

Urakoitsijan työnhallintaohjelmisto

Kasvinsuojeluennuste

Viljelyn hallintaohjelmisto

Sääennustepalvelu

Ulkoiset, avustavat palvelut

Paikallissääasema

Datavarastot

Säätila ja -ennuste

Tietovarasto

Tehtävävarasto

Tehtävädokumentti

Raakadatavarasto

ISOBUS tehtäväohjain

ISOBUS tehtäväohjain

Tiedonkeruu

On-board sääasema

Kasvinsuojeluhälytys

Viljelytehtävän suunnittelu ja luonti

Sääennusteen muokkaus

GPS

Kasvinsuojeluruisku

Traktori

Tiedon jalkautus

Matkapuhelin

Koneet ja mittalaitteet

Peltoprosessit Tulevaisuuden maatilalla tiedonhallinnan infrastruktuuri on osa maatilan perusrakennetta. Se jakaantuu eri palvelukerroksiin, joissa koneiden ja laitteiden mittaamaa tietoa käsitellään ja jalostetaan viljelijän päätöksentekoa avustaviksi palveluiksi.

lennetaan raakadatasta jalostettua sekä palveluiden tuottamaa tietoa, kuten työohjeita kalustolle sekä ennusteita käytettäväksi edelleen eri sovelluksissa ja eri työtilanteissa.

Palvelukerroksen eri osat vaihtavat dataa keskenään avointen tiedonsiirtorajapintojen kaut-

ta, ja kukin osapalvelu voi olla eri toimittajan tarjoamaa. Näin CropInfra tukee elintarvikeketjujen ja niiden arvoketjujen muuntumista tasa-arvoisiksi, kaikkien osapuolien liiketoimintaa tukeviksi verkostoiksi.

Liisa Pesonen, Frederick Teye, Ari Ronkainen, Raimo Linkolehto, Markku Koistinen, Pasi Suomi ja Jere Kaivosoja, MTT

Lisätietoja: liisa.pesonen@mtt.fi Puh. 0400 733 539

Säätiedot tukevat päätöksiä kasvinsuojeluruiskutuksista Janne Lehtinen

n Lähiympäristön säätilaa

ja lähiajan sääennusteita hyödynnetään yhä tarkemmin kasvinviljelyssä.

Uudet Internet-teknologiat ja traktori-työkoneyhdistelmien lisääntyvä automaatio tarkoittavat kuljettajan työtä helpottavia ja päätöksiä tukevia ominaisuuksia.

Esimerkiksi lähitulevaisuuden kasvinsuojeluruiskutuksissa ruisku säätää pisarakoon optimaaliseksi ruiskutettavan kohteen ja ympäristöolosuhteiden mukaan minimoiden samanaikaisesti pisaroiden tuulikulkeuman.

MTT:llä pian päättyvässä Envisense-hankkeessa demonstroitiin, kuinka säätilaa ja sääennusteita on mahdollista hyödyntää kasvinsuojeluruiskutuksessa.

Ohran tautiruiskutusdemonstraatio toteutettiin MTT Vakolassa Vihdissä kesällä 2011. Kehitteillä oleva kasvitautien ennustepalvelu lähetti tautiruiskutuksesta kehotuksen viljelijän kännykkään.

Tämän jälkeen viljelijä päivitti lopulliset ruiskutussuunnitelmat kasvuston tilan, sääasematietojen ja sääennusteiden perusteella.

Vielä ruiskun tankkausvaiheessa kuljettajan oli mahdollista tarkentaa lohkojen ruiskutusjärjestystä, tankkiseosta ja ruiskun säätöjä paikallissääasemien muodostaman havainnointiverkoston ja sääennusteiden avulla.

Pisarakoko tuulen mukaiseksi Ruiskutuksen aikana kuljettaja tarkkaili tuulen nopeutta sekä ilman lämpötilaa ja kosteutta tehtäväohjaimeen kehitetyn sääkäyttöliittymän avulla. Tietojen avulla kuljettajalla oli mahdollisuus muut-

Lähisäätietojen avulla kuljettaja voi muuttaa ajonopeuttaan ja säätää ruiskutuksen pisarakokoa reaaliajassa niin, että tuulikulkeuma saadaan minimoitua.

Pasi Suomi

Paikallissääasemat & Sääennusteet

Sääanturi GPS

I-ECU TC

UT T-ECU

ISOBUS

Tulevaisuuden internetin pilvipalvelut ja langattomat, nopeat tiedonsiirtoyhteydet luovat mahdollisuuden käyttää säätietoja luotettavasti kasvinsuojeluruiskutuksessa.

taa ajonopeuttaan ja säätää pisarakokoa niin, että pisaroiden tuulikulkeuma minimoitiin.

Ilmatieteenlaitoksen tuottama paikkakohtainen lähiajan kolmen tunnin sade-ennuste siirrettiin kuljettajan päätöksenteon tueksi. Kuljettaja pystyi huomioimaan eri aineiden vaatimat sateenkestävyysrajat ja päättämään ruiskutuksen jatkamisesta.

Kun ruiskutus oli tehty, kuljettajalla oli mahdollisuus lähettää dokumentti työstä joko tautiennustepalvelulle tai ruiskutuspalvelun ostajalle. Dokumentti sisältää toteumatietojen lisäksi myös olosuhdetiedot, joista urakoitsija ja palvelun ostaja voivat todentaa ruiskutuksen onnistumisen.

Pasi Suomi, Frederick Teye ja Raimo Linkolehto, MTT Lisätietoja: pasi.suomi@mtt.fi Puh. 040 745 1317

Kaiken pohjana työlaitteita ohjaava Isobus-sovellus Demonstraatiossa käytettiin traktori-kasvinsuojeluruiskuyhdistelmää, jonka prototyyppi on kehitetty MTT:llä yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa.

Ruiskun ohjain (I-ECU) lataa käyttöliittymänsä traktorissa olevaan ISOBUS-yleisterminaaliin (UT). Sen avulla kuljettaja voi hallita kaikkia ruiskun ominaisuuksia.

Traktoriohjain (T-ECU) lähettää ajonopeustiedon ISOBUS-väylälle. Ruisku käyttää ajonopeustietoa hyväksi säädöissään .

ISOBUS-järjestelmään kytketään prototyyppimallinen tehtäväohjain (TC), jonka avulla ruiskuyhdistelmä liitetään keskustelemaan ulkomaailman kanssa 3G/Gprsyhteydellä.

Envisense-hankkeessa PC-pohjaiseen tehtäväohjaimeen rakennettiin ja ohjelmoitiin ominaisuudet, joiden avulla tarvittavat säätiedot ja ennusteet saatiin kuljettajan tueksi kasvinsuojeluruiskutuksiin.

ISOBUS-komponenttien lisäksi järjestelmää laajennettiin traktorin katolle asennetulla sääanturilla, jonka mittaustieto näytetään tehtäväohjaimen avulla kuljettajalle.

ISOBUS on tietoväylästandardi, joka yhdistää traktorin ja työkoneiden ohjausjärjestelmät. Isobus mahdollistaa työkoneen hallinnan valmistajasta ja koneesta riippumatta. Tähän asti yksittäiset laitteet ovat vaatineet oman ohjaimensa traktorin hyttiin.

13

Sään ja ympäristön mittaustiedot palvelevat viljelyä n Tänäänkö teen kasvin-

suojeluruiskutukset?

Tässä yksi monista arkisista kysymyksistä, joiden harkinnassa tarkat säätiedot ja säätietoja käyttävät mallit kuten kasvu- ja kasvitautimallit voivat tuoda tiedon oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Siten ne tukevat viljelijää parempiin päätöksiin.

Säätietoja voidaan tarvita niin pellolla kesken töiden kuin toimistollakin. Mittaukset saadaan tehokkaaseen käyttöön vasta silloin, kun ne ovat saatavilla siellä missä niitä tarvitaan ja silloin kun tarvitaan.

Toimiva tiedonsiirto yhdistettynä seurannan automaattisuuteen ja reaaliaikaisuuteen auttavat myös reagoinnissa muuttuviin olosuhteisiin ja äkillisiin tilanteisiin.

Lämpötila-, tuuli- tai maankosteusanturin tai sademittarin tuottama mittaustieto saattaa jo sinällään olla arvokasta viljelijälle. Mittauksiin pohjautuvat hälytyspalvelut lisäävät tiedon käyttökelpoisuutta.

Uusia käyttömahdollisuuksia avautuu, kun paikallinen, reaaliaikainen mittaustieto yhdistetään taustalla toimiviin malleihin kuten kasvitautiennusteisiin tai nurmen D-arvomalleihin.

Tieto jaettavaksi yhteisesti saataville Sääparametrejä mitataan eri yhteyksissä ja erilaisilla laitteistoilla niin maatiloilla kuin tutkimuslaitoksissakin. Tiloilla tehtävän sään

Hanna Huitu

seurannan arvo voi kasvaa, jos mittaaja haluaa jakaa mittaustiedot myös muiden käyttäjien saataville. Tällöin mittausten luotettavuutta voidaan kasvattaa vertailemalla mittaustietoja keskenään.

Sovellukset ovat myös vähemmän haavoittuvia vikatilanteissa, kun esimerkiksi tietokatkojen aikana voi hyödyntää toisen, lähellä sijaitsevan mittalaitteen tietoja, tai turvautua suurpiirteisempään kansalliseen sääaineistoon.

Yhteyksien toimivuus ei itsestään selvää Ympäristömittaustiedon käyttäminen maatilalla mahdollistetaan varmistamalla toimivat yhteydet viljelysuunnitteluohjelmaan tai muuhun tilan tietojärjestelmään.

Kun toimijoita on useita, tietojen jouheva ja häiriötön kulku järjestelmästä toiseen ei ole mikään itsestäänselvyys. Tietojen yhteiskäyttöä tukevia standardeja ja teknologisia ratkaisuja on olemassa, mutta niitä ei ole vielä otettu kattavasti käyttöön. Myös tietosuojan turvaaminen voi olla työlästä.

Yhteiskäyttöisyyden tarve on huomattu laajemminkin. EU:n suunnasta Inspire-direktiivin avulla kannustettu kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin rakentuminen on jo yksinkertaistanut kansallisesti tuotettujen ympäristötietojen käyttöönottoa Suomessa.

Hanna Huitu ja Sirpa Thessler, MTT

Lisätietoja: hanna.huitu@mtt.fi Puh. 040 484 0310

Paikallissäästä tukea kannattavuuteen EnviSense -hankkeessa haetaan kannattavuutta ja lisäarvoa maatalouteen kehittämällä ympäristön automaattista, reaaliaikaista seurantaa ja siihen pohjautuvia neuvontapalveluja.

Hankkeessa kehitettiin viljojen ja perunan kasvinsuojeluennusteita ja nurmen korjuuaikaennustetta (Artturi) sekä tuotiin säätieto ja sade-ennuste reaaliaikaisesti traktorin tehtävänohjaimeen.

Lisäksi parannettiin menetelmiä, joilla kansallisista sääaineistosta sekä paikallisista säämittauksista voidaan johtaa sovellusten tarvitsemaa tietoa.

Hankkeessa ovat mukana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos. Hanke sai Maa- ja metsätalousministeriön Makera-rahoitusta.

Hankkeessa hyödynnetyt säätiedot ovat saatavilla osoitteessa http://maasaa.a-log.net.

Karjaanjoen valuma-alueelle 2007–2008 rakennettu, MTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen omistama Maasää-havainnointiverkko koostuu yli 50 sääasemasta sekä paristakymmenestä veden laadun mittauspisteestä. Asemat tuottavat mittauksia 15 minuutin – tunnin välein, ja mittaukset ovat saatavilla käyttöön lähes reaaliaikaisina.

Lohkokohtainen säätieto tukee kasvitautien torjuntapäätöstä Pauliina Laitinen

n Viljelylohkon ilmasto-

vuttaa määrätyt riskitasot, saa viljelijä puhelimeensa tai sähköpostiinsa hälytyksen.

olosuhteet joko edistävät tai hillitsevät pellolla esiintyvien taudinaiheuttajien esiintymistä. Kasvitauti ilmenee, kun taudinaiheuttaja, sopivat lämpö- ja kosteusolot sekä taudinaiheuttajalle altis isäntäkasvi kohtaavat yhtä aikaa.

Paikallissää riittää, tilasää tarkentaa Kasvukaudella 2011 viljojen kasvitautien ennustemallia testattiin yhdeksällä ohralohkolla ja yhdeksällä vehnälohkolla. Ilmatieteen laitoksen kehittämä, neliökilometrin tarkkuudella saatava säätieto todettiin riittäväksi mallin toimivuuden kannalta.

Lisäksi tilan oma sääasema tarkentaa ennustemallin oikeellisuutta erityisesti niiden taudinaiheuttajien osalta, joille sademäärällä on ennustemallissa merkitystä.

Kasvitautien ennustemallit arvioivat kasvitautien esiintymisen todennäköisyyttä. Ennustemallien taustatietona ovat lohkokohtaiset sää- ja viljelytiedot. Tieto kasvitautiriskistä tukee viljelijää tarpeenmukaisessa kasvitautien torjunnassa.

Ennustemalli hälyttää riskistä Reaaliaikainen tieto lohkon lämpötilasta, kosteudesta ja sademäärästä mahdollistavat arvioinnin taudinaiheuttajien leviämistä, infektiosta ja itiöiden muodostuksesta. Säätietoa tuottavat esimerkiksi tilojen omat sääasemat tai Ilmatieteen laitoksen kehittämä sovellus, joka arvioi paikallissäätä yhden neliökilometrin tarkkuudella.

Lohkokohtaisen säätiedon merkitys korostuu kasvitautien esiintymistä arvioitaessa. Erityisesti ilman suhteellinen kosteus voi vaihdella merkittävästi eri kasvustojen välillä.

Säätiedon lisäksi kasvitautiennustemalli arvioi taudinaiheuttajien esiintymistä ja etenemisvauhtia lohkon viljelytietojen perusteella.

Ennustemalli poimii viljelysuunnitelmaohjelmasta tiedot esikasvista, muokkausmenetelmästä, lajikkeesta ja kylvöpäivästä. Kun taudinaiheuttajan eteneminen saa-

Ennustemallia esiteltiin Marja ja Heikki Jallin vehnäpellolla kesällä 2010.

Verkkolaikkuriski 100 90

Sääasema-data

IL-säädata

80 70

Taudit levisivät hyvissä oloissa Enemmistöllä testitiloista olosuhteet suosivat kasvitautien etenemistä, ja taudinaiheuttajat levisivät ripeästi lippulehdille asti. Vaihtelu tilojen välillä oli kuitenkin suuri. Sääolosuhteiden lisäksi taudin esiintymiseen vaikuttivat merkit-

tävästi esikasvi ja lajikkeen taudinkestävyys.

Terveimmällä vehnälohkolla pistelaikkua esiintyi vain vajaalla 20 prosentilla lehdistä, kun voimakkaimman tartunnan lohkolla ei terveitä lehtiä esiintynyt.

Viljojen kasvitautien ennustemallia kehittävät ProAgria, Nylands Svenska Lantbruksällskap, Maatalouden Laskentakeskus ja MTT:n EnviSense hanke. Envisense-hanke on selvittänyt viljojen taudinaiheuttajien etenemistä eri sääolosuhteissa sekä testannut mallin toimivuutta yhteistyössä viljelijöiden sekä maatalousoppilaitosten kanssa.

Marja Jalli, MTT, Patrik Erlund, Nylands Svenska Lantbrukssällskap, Jani Kivipelto ProAgria Maatalouden Laskentakeskus ja Sari Peltonen, ProAgria Keskusten Liitto Lisätietoja: marja.jalli@mtt.fi Puh. 040 763 5055

60

Ohranverkkolaikku etenee viileissäkin oloissa

50 40 30 20 10 0 20.6.

28.6.

4.7.

12.7.

20.7.

Ennustemalli käyttää säätietonaan joko tilan oman sääaseman tietoa tai Ilmatieteen laitoksen kehittämää lähisäädataa. Tilatestien mukaan säätiedon lähde ei vaikuta ennustemallin laskemaan verkkolaikkuriskiin. Kuvan riskikertymät ovat lapualaiselta ohrapellolta kasvukautena 2011. Hälytys viljelijälle annetaan riskin savuttaessa tasot 50 (kohtalainen), 75 (suuri) ja 90 (erittäin suuri riski).

Suomen ohrapeltojen yleisin taudinaiheuttaja ohranverkkolaikku etenee kasvustossa, vaikka päivän keskilämpötila olisi alle 5 °C. Kun kosteutta on riittävästi, ensimmäiset taudin leviämisen mahdollistavat itiöt muodostuvat jo seitsemän vuorokauden kuluttua tartunnasta. Lämpötilan nousu edistää oireiden leviämistä ja uusien itiöiden muodostusta.

Vehnällä yleistyneen pistelaikun eteneminen on viileässä hidasta.

Alle 15 °C:n lämpötilassa oireet kehittyvät verkkolaikkuun verrattuna vain puolella nopeudella.

Uusien itiöiden muodostus pääsee vauhtiin, kun keskilämpötila ylittää 10 °C. Runsainta itiönmuodostus on kosteissa olosuhteissa keskilämpötilan ollessa 20 °C.

14

Koloradonkuoriainen levisi viime kesänä kymmenille viljelmille Erja Huusela-Veistola

n Viime kesänä rehottivat

viljojen lehtilaikkutaudit.

Kirvoja oli enemmän vasta keskikesällä, mutta kirpat vaivasivat sekä viljoja että öljykasveja jo keväällä.

Koloradonkuoriaisia löydettiin laajalla alueella lähes 40 viljelmällä, joten ensi kesänä pitää varautua valppaaseen tarkkailuun ja torjuntaan.

Viime keväänä toukokuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi ja suuressa osassa maata oli myös normaalia sateisempaa. Maan etelä- ja keskiosissa oli kuitenkin laajoja alueita, joilla sademäärä oli tavallista niukempi.

Koloradonkuoriaisia tavattiin viime kasvukaudella poikkeuksellisen laajalla alueella 38 eri paikkakunnalla. Todennäköisesti kuoriaiset tulivat ilmavirtojen mukana juhannuksen aikaan. Ensimmäinen havainto tehtiin 14. heinäkuuta ja viimeinen havaittiin 14. syyskuuta. Kuoriaisten määrä ei ilmeisesti ollut kovin suuri.

Kaikkia pesäkkeitä ei välttämättä löydetty, joten ensi kesänä Evira varautuu tarkkailuun, torjuntaan ja tiedottamiseen.

Viljojen lehtilaikkutaudeilla hyvät olot Syysvehnän alalehdillä elellyt harmaalaikku ei kolean kevään takia päässyt heti leviämään. Syysvehnässä esiintyi myös härmää kesäkuun alkupuolella sekä ruskearuostetta kuten rukiissakin.

Siemenlevintäiset verkko- ja kauranlehtilaikku levisivät ensimmäisestä kasvulehdestä ylempiin lehtiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Myös siemenlevintäiset nokitaudit hyötyivät alkukesän sääoloista. Pistelaikkua tavattiin jo orasvaiheessa erityisen runsaasti vehnän monokulttuurilohkoilla.

Sateet hidastivat härmän etenemistä syysvehnällä, mutta lehtilaikkutauteja sade ei estellyt.

Juhannuksen aikainen sää oli ihanteellinen lehtilaikkutaudeille. Ohraa vioittivat verkko- ja rengaslaikku ja vehnää pistelaikku.

Kasvitautien lisäksi oraspelloissa tavattiin eri ympäristötekijöistä johtuvia värimuutoksia sekä mangaaninpuutosoireita.

Rehevät kasvustot houkuttelivat homeita Heinäkuulla kasvitaudit valtasivat lisää tilaa rehevissä kasvustoissa.

Mustatyviset yksilöt erottuivat kasvustossa valkeina. Kevätviljoissa

Viime kesä tarjosi otolliset olot tuomikirvoille. Kirvojen runsas määrä ja kostea loppukesä voivat ennakoida kirvojen yleisyyttä myös ensi kesänä.

Irmeli Markkula

ohran verkkolaikku, rengaslaikku, vehnän pistelaikku ja kauran lehtilaikku tavoittelivat lippulehteä.

Kostean ja kuivan vaihtelu edisti myös härmän leviämistä.

Kostea ja lämmin sää loppukesällä suosi Fusarium -sienten aiheuttamia punahomeita. Ensi oire oli jyvän värinmuutos tähkässä rusehtavaksi. Kesä suosi myös siemenlevintäisen haisunoen oireiden voimistumista kasvuston tuleentuessa. Tartunnan saaneen yksilön tunnisti helpeiden epänormaalista harottamisesta. Öljykasveja kiusasivat kirpat Öljykasvimailla vipelsi runsaasti kirppoja toukokuun puolivälistä alkaen. Hitaasti taimettuneissa ja kuivuudesta kärsineissä rypsi- ja rapsikasvustoissa kirpoista oli huolta vielä kesäkuullakin lähes juhannukseen asti. Paikoin oli pakko turvautua moniin torjuntaaineruiskutuksiin ja jopa uusintakylvöihin.

Rapsikuoriaiset ilmaantuivat, kun nuppuja alkoi muodostua lehtiruusukkeen keskelle. Rypsi- ja rapsilohkojen kehitysvaihe vaihteli paljon vielä kesäkuun lopulla.

Uusikaarlepyyn ja Kruunupyyn havaintopisteissä oli kesäkuun lopulla vaihtelevia määriä kaalikoita. Litusääsken aiheuttamaa litujen käyristymistä ja aukeamista tavat-

vinvuorotus tehoaa.

Punkit siirtyvät uuteen kuminakasvustoon jo kylvövuonna ja talvehtivat aikuisina kasvin kasvupisteissä. Vuodessa syntyy useita sukupolvia. Kuminan viljelyn laajeneminen, monivuotiset kasvustot ja ilmaston lämpeneminen painottavat punkin merkitystä tuholaisena Suomessa.

Kuminakoin lento alkoi toukokuun puolivälin tienoilla. Ensimmäiset kuminakoin toukat havaittiin Jokioisilla 23. toukokuuta.

Kevään lämpötilavaihtelut vaikeuttivat parhaan torjunta-ajankohdan valintaa. Kesäkuun toisella viikolla kumina kukki jo monin

Kirvat kiusasivat viljoja Ensimmäiset tuomikirvat tulivat Vihdin ja Nummi-Pusulan viirihaaveihin toukokuun lopulla.

Tuomikirvat tulivat ilmavirtojen mukana, koska tuohon aikaan kotimaiset kirvat viipyivät vielä tuomen oksilla.

Uusi rypäs tuomikirvoja tuli juhannuksen alla, jolloin Seutulan ja Vihdin viirihaaveissa tuomikirvoja oli useita satoja. Vasta keskikesällä tuomikirvaa ja viljakirvaa oli viljapelloilla paikoin huomattavia määriä. Tuomikirvojen runsas määrä ja vihreyttä ylläpitänyt kostea loppukesä voivat ennakoida kirvojen yleisyyttä ensi kesänä.

Oraspelloilla oli aikaisin keväällä yleisesti kirppoja, mutta sade ja kolea sää hidastivat niiden tehokkuutta. Torjunta oli harvoin tarpeen. Kahukärpäsiä, ripsiäisiä ja kaskaita oli liikkeellä yleisesti.

Alkukesän kuivuus vähensi tähkä- ja vehnäsääskiriskiä, mutta paikalliset erot sademäärissä olivat suuria.

Mansikalla harmaahometta, omenalla muumiotautia Keväällä mansikka kärsi talvivaurioista ja tyvimätääkin tavattiin usein. Mansikalla oli viime kesänä erityisen paljon harmaahometta.

Omenalla esiintyi paljon muumiotautia ja omenaruvella oli erityisen hyvät olot. Omenakääriäistä oli tavallista enemmän, mutta pihlajanmarjakoita oli vaihtelevasti.

Irmeli Markkula, MTT

Lisätietoja: irmeli.markkula@mtt.fi Puh. 040 551 7561

Kostea ja lämmin loppukesän sää suosi punahomeita. Ensimmäinen taudin oire oli jyvän värinmuutos tähkässä rusehtavaksi.

Kuminan rengaspunkki levittäytyi Viljellyltä kuminalta ensimmäiset havainnot rengaspunkista tehtiin vuonna 2003 Savonlinnassa. Viime kesänä kuminan rengaspunkin vioituksia havaittiin erittäin paljon Etelä-Suomen kuminalohkoilla. Paikoin jopa 80 prosenttia kuminan kukinnoista oli punkin vioittamia. Pohjanmaalla tilanne oli parempi, vaikka sieltäkin rengaspunkkia löytyi.

Punkin vioittamat kasvit erottuivat muusta kasvustosta vaaleina tai vaaleanpunertavina laikkuina, joissa oli kukkakaalimaisesti epämuodostuneita kukintoja, joihin ei siemeniä tullut. Kemiallista torjuntaa ei ole, vain riittävä kas-

tiin heinäkuun loppupuolella epätavallisen paljon.

Rypsin ja rapsin pahkahomeriski oli alkukesän sateiden vuoksi suuri. Myös kumina kärsi paikoin pahkahomeesta. Ensimmäinen ruttohavainto perunalla tehtiin Jokioisilla 4. heinäkuuta. Rutto levisi nopeasti kostean sään ansiosta. Sopivana ruiskutusvälinä suositeltiin 7 vuorokautta.

Erja Huusela-Veistola

paikoin Lounais-Hämeessä, eikä kuminakoin torjunta enää ollut sallittua.

Hernekääriäinen lensi uutterasti Hernekääriäistä tavattiin reippaasti yli torjuntakynnyksen 20. kesäkuuta Lapinjärven, Inkoon ja Lounais-Hämeen tarkkailupisteissä. Kesä/heinäkuun vaihteessa alkoi hernekääriäisen lentohuippu Etelä-Suomessa. Heinäkuun ensimmäisen viikon aikana pyydyksiin tuli erittäin paljon hernekääriäisiä. Rehevissä härkäpapukasvustoissa esiintyi yleisesti suklaalaikkua.

Kuminanrengaspunkki on vain 0,2 mm mittainen punkki. Se havaitaan vasta persiljamaisiksi käpertyneistä lehdistä ja kukkakaalimaisesti äkämöityneistä kukinnoista, joihin ei kehity siemeniä.

15

Luomu pesee kannattavuudessa tavanomaisen Kari Salonen

n Luonnonmukainen tuotan-

Kannattavuuskerroin 1.8

to on kannattavampaa kuin tavanomainen. Vuonna 2011 luomutilojen ennustetaan saavuttavan 60 prosenttia yrittäjäperheen palkkatavoitteesta ja oman pääoman korkotuottotavoitteesta.

Tavanomaiset maatilat pääsevät vain 37 prosenttiin tavoitteesta.

Yrittäjätulo ei yllä tavoitteeseen Luomutilojen yrittäjäperheet tekevät vuonna 2011 maataloustyötä 2 380 tuntia. Tästä aiheutuu palkkatavoitteen mukaan 34 100 euron kustannus. Toimintaan on sitoutunut 286 000 euron oma pääoma,

1.4 1.2

Tavanomainen keskim.

1.0

Luomu keskim.

0.8

Luomu, maito

0.6

Luomu, nautakarja

0.4

Luomu, vilja Luomu, muu kasvinviljely

0.2

Luomutuotannossa kannattavin tuotantosuunta on viljanviljely. Kuvassa puidaan luomuohraa Heimalan kylässä Luumäellä.

jonka korkotuottotavoite on 18 500 euroa. Palkka- ja korkovaatimukset ovat tavanomaisessa tuotannossa likimain samansuuruiset kuin luomutuotannossakin.

Vuonna 2011 luomutilat saavuttavat 60 prosenttia yrittäjätulotavoitteesta, eli kannattavuuskerroin on 0,60. Luomutilan yrittäjäperhe saa työtunnilleen 8,50 euron palkan ja omalle pääomalle 4,2 prosentin koron. Tavanomaisessa tuotannossa joudutaan tyytymään 37 prosenttiin tavoitellusta, eli 5,30 euron tuntipalkkaan ja 2,3 prosentin korkoon omalle pääomalle.

Luomuvilja ja -maito kannattavinta Luomutuotannossa tuotteiden myyntituotot ja maataloustuet ovat yhteensä 1 960 euroa hehtaa-

rilta, ja tuotantopanosten kustannukset 1 520 euroa. Tavanomaisessa tuotannossa myyntituotot ja tuet ovat 2 610 euroa ja kustannukset 2 270 euroa. Tuottojen ja kustannusten erotuksena laskettava yrittäjätulo on luomutiloilla siis sata euroa tavanomaisia tiloja suurempi eli 440 euroa hehtaarilta.

Luomutuotannon tuotantosuunnista kannattavin on viljanviljely.

Viljanviljelyn kannattavuustulokset vaihtelevat vuosittain erittäin paljon. Vuonna 2006 kirjanpitoaineiston luomuviljatiloista vaihtui suuri osa, mikä vaikutti radikaalisti tuloksiin. Sen jälkeen tulokset antavat todennäköisesti luomuviljatiloista liian kannattavan kuvan.

Vuonna 2011 luomuviljatilojen kannattavuuskerroin on 1,54 ja

2011E

2009

2010e

2008

2007

2006

2005

2004

2003

2002

2001

0.0 -0.2

2000

Luomutiloilla yrittäjätuloa syntyy 31 300 euroa ja tavanomaista tuotantoa harjoittavilla tiloilla 18 600 euroa. Yrittäjätulo jää kustannusten vähentämisen jälkeen korvaukseksi yrittäjäperheen omalle työlle ja yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle.

Yrittäjätulolle asetetaan vuosittain tavoite sen perusteella, montako tuntia yrittäjäperhe tekee maataloustyötä ja paljonko omaa pääomaa toimintaan on sitoutunut.

Vuonna 2011 tuntipalkkatavoite on 14,30 euroa. Oman pääoman korkotuottotavoite luomutiloilla 6,5 prosenttia ja tavanomaisilla tiloilla 6,2 prosenttia. Kannattavuuskerroin osoittaa, montako prosenttia näistä tavoitteista yrittäjätulo kattaa.

1.6

Tavanomaisen tuotannon ja luomutuotannon kannattavuuskehitys 2000-luvulla. Tiedot ovat peräisin MTT:n kannattavuuskirjanpidosta.

tavanomaisten viljatilojen 0,28.

Muista tuotantosuunnista maidontuotanto on kannattavin 0,55:n kannattavuuskertoimellaan. Maitotilat, joilla sekä peltoviljely että karjatalous on luonnonmukaista, kannattavat parhaiten.

Vuonna 2011 muun kasvinvilje-

lyn kannattavuuskerroin alenee 0,3:een ja muun nautakarjatalouden 0,47:ään.

Jukka Tauriainen, MTT

Lisätietoja: jukka.tauriainen@mtt.fi Puh. 0440 739 397

Luomutilat suurempia Kannattavuuskirjanpidossa luomutiloiksi luokitellaan maatilat, jotka saavat luomutukea. Luomukotieläintiloissa on mukana myös tiloja, joilla vain peltoviljely on luonnonmukaista ja kotieläintalous on hoidettu tavanomaisesti.

Kannattavuuskirjanpidossa on mukana vähän yli sata luomutilaa,

joista puolet on nautakarjatiloja ja neljännes kasvinviljelytiloja.

Keskikokoisella luomutilalla on peltoa noin 70 hehtaaria. Ne ovat kolmanneksen suurempia kuin tavanomaiset maatilat. Luomumaitotilojen eläinmäärä on 47 eläinyksikköä ja muiden nautakarjatilojen 55 eläinyksikköä.

Lammastalouden monialaisuus valaa uskoa tulevaisuuteen 3palstaa, tuleeko otsikko?

Raija Räikkönen

n Itämeren rannikko- ja

saaristoalueen lammastuotantotilat ovat pääosin monialaisia perheyrityksiä, jotka hyödyntävät lampaita kokonaisvaltaisesti. Alueella lammastalous on useimmiten yksi tulonlähteiden osa ja tuo lisäarvoa muulle yritystoiminnalle.

MTT selvitti Suomen ja Viron Itämeren rannikko- ja saaristoalueen lammastalouden tilaa ja kehittämistarpeita KnowSheep -hankkeessa kesällä 2011.

Kyselyyn vastanneet yrittäjät pitivät lammastuotannon ympäristöystävällistä imagoa tärkeänä. Yritystoiminnassa arvostettiin luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, vapautta, vihreitä arvoja ja kiireettömyyttä. Vaikka yritysten kasvu ja voiton maksimointi eivät olleet yrittäjille tärkeintä, kannattavuutta seurataan ja se on merkittävää monialayrittäjyydessäkin.

Vahvuudet ammattitaidossa, huoli jaksamisessa Saaristo- ja rannikkoseudun lammastalousyrittäjät kokivat yritystoiminnan vahvuuksiksi kasvavan kysynnän, yrityksen sijainnin ja maiseman. Yrittäjät olivat ammattitaitoisia ja innovatiivisia. He hyödynsivät osaamistaan joko lammastuotannossa tai tilan muussa yritystoiminnassa.

Useat yrittäjät kokivat vahvuudeksi yrityksen sopivan koon, jatkuvuuden ja verkottumisen mahdollisuuden. Monialaisuus on saaristossa usein ainoa mahdolli-

Oma henkinen kasvu Perheen ja työn yhdistäminen Yritystoiminnan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle Kiireettömyys Vapaus Luonto Asiakaskeskeisyys Tuotekehitys Voiton maksimointi EU-tuet Kannattavuus Kustannus tehokkuus Yrityksen kasvu 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 %100 % Ei lainkaan tärkeää

Hieman tärkeää

Hyvin tärkeää

Erittäin tärkeää

Rannikko- ja saaristoalueen lammastaloudessa tärkeitä asioita ovat muun muassa luonto, vapaus ja kiireettömyys, mutta myös kannattavuus ja kustannustehokkuus.

Lampaat estävät tehokkaasti heinittymistä myös vaikeakulkuisessa maastossa.

suus taloudellisen toimeentulon saavuttamiseksi.

Yrityksen heikkouksia olivat pieni tuotanto sekä yrittäjän ikääntyminen. Moni yrittäjä markkinoi tuotteitaan vain lähialueelle. EUtuet olivat Suomessa 70 prosentille vastaajista ja Virossa 100 prosentille vastaajista hyvin tai erittäin tärkeitä lammastalouden jatkumiseksi, ja tuet ohjaavat osaltaan tilan toimintaa.

Yrittäjät olivat syvästi huolissaan omasta jaksamisesta runsaan työmäärän ja ajan puutteen vuoksi. Yritystoiminnan uhkiksi koettiin EU, byrokratia, oma jaksaminen, lammastalouden kannattamattomuus, eläinriskit ja tulevaisuuden

epävarmuus.

Yli puolet kyselyyn vastanneista näki tulevaisuuden positiivisena. Noin 70 prosenttia arvioi tuotannon jatkuvan nykyisellään tai lisääntyvän lähivuosina. Yrittäjät kokivat monialaisuuden mahdollisuudeksi toteuttaa itseään ja kehittää yritystoimintaa kannattavammaksi.

Kehittämisen mahdollisuudet suunnittelussa Markkina- ja toimintaympäristöselvityksiä oli tehty hyvin vähän.

Yrittäjiltä puuttui eniten osaamista maatalouspolitiikan ennakoinnissa ja ajan hallinnassa. Yri-

tystoimintaa voidaan kehittää parantamalla liiketoimintaosaamista markkinoinnissa, tuotesuunnittelussa ja toiminnan pitkäntähtäimen suunnittelussa.

Yrittäjät tekivät yhteistyötä vain vähän. Kustannusten alentamisen, resurssien ostamisen, verkostoitumisen ja toimivien markkinakanavien luomiseen kautta voidaan löytää keinoja yritysten kannattavuuden parantamiseksi. Aluetta voidaan kehittää myös vastuullisuus- ja ympäristöasioiden, laadun parantamisen ja tuotteiden vakioinnin kautta.

Maaseudun monialayritysten osalta byrokratiaa voitaisiin vähentää yhdenmukaistamalla eri

toimialojen hallintomenettelyjä. Pieniä yrityksiä koskeva riskiperuste tulisi huomioida paremmin, kun tuotantomäärät ovat pieniä ja jäljitettävyys on mahdollista. Yritystoiminnan kehittymisen kannalta toiminnalle asetetut vaatimukset eivät saa kasvaa ylivoimaisiksi.

Maaseutuyritysten monialaisuus on yhteiskunnalle hyödyllistä ja arvokasta etenkin harvaanasutuilla, syrjäisimmillä alueilla maaseudun palvelujen säilyttämiseksi ja elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi.

Raija Räikkönen, MTT

Lisätietoja: raija.raikkonen@mtt.fi, Puh. 040 685 6932

16

Joulu maistuu punaisissa juureksissa n Juuresten maku ja vita-

miinit säilyvät oikein varastoituna satokauden jälkeen pitkälle kevääseen. Jouluvalojen syttyessä juuresten sesonki on huipussaan. Kokeile jouluisten perinneherkkujen ohella punajuuri-vuohenjuustopaistosta. Punajuuren ja vuohenjuuston trendikäs liitto paistoksen muodossa saa taatusti ansaitsemansa huomion joulupöydässä.

Juurekset ovat maukasta, ravitsevaa, vähäkalorista, edullista ja ekologista lähiruokaa. Ne ovat hyviä kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä, ja ne sisältävät myös muita ravitsemukseen positiivisesti vaikuttavia yhdisteitä kuten karotenoideja ja antioksidatiivisia kasvifenoleja.

Juureksista voi valmistaa monipuolisesti erilaisia ruokia kuten keittoja, paistoksia, patoja, höystöjä, laatikoita ja jopa leivonnaisia.

Juuresten runsas värikirjo antaa visuaalista ilmettä annokselle kuin annokselle. Suomalaisten suosimia juureksia ovat porkkana, lanttu, punajuuri, bataatti, nauris, palsternakka, selleri ja retiisi.

Porkkanasta ja lantusta vitamiineja Porkkana on suomalaisten lempi-

Pirjo Mattila

juures. Sen väri on peräisin keltaisista ja oranssin värisistä rasvaliukoisista karotenoideista. Etenkin beeta-karoteenia porkkanat sisältävät runsaasti.

Beeta-karoteenilla on kyky muuntua elimistössä A-vitamiiniksi tarpeen mukaan. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka osallistuu muun muassa näköaistimuksen syntyyn, solujen kasvuun ja erilaistumiseen sekä lisääntymiseen.

Kaikki karotenoidit ovat antioksidatiivisia ja saattavat näin suojata elimistöä haitalliselta hapettumiselta. Karotenoideja on porkkanan lisäksi runsaasti mm. bataatissa.

Beeta-karoteenia myös eristetään porkkanasta ja käytetään elintarvikkeiden lisäaineena (E160) niiden väriä parantamaan.

Lanttu ja nauris ovat sen sijaan hyviä, lähes appelsiinin veroisia Cvitamiinin lähteitä. C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka edistää kasvua sekä luuston ja hampaiden muodostumista. Se toimii myös antioksidanttina kuten rasvaliukoiset karotenoidit.

Trendikäs ja hurmaava punajuuri Aiemmin melko vaatimattomana pidetystä punajuuresta on tullut muutamassa vuodessa trendijuures.

Punajuuri on tutuimmillaan säilykkeenä, mutta nykyisin sitä jo osataan käyttää monipuolisesti mitä erilaisimpien ruokien valmistukseen.

Punajuurivuohenjuustopaistos Noin 1 kg punajuuria 4 perunaa 1 hapan omena 2 sipulia 4-5 valkosipulin kynttä 150-200 g vuohenjuustoa oliiviöljyä pilkottuja tuoreita yrttejä (timjami, rosmariini, basilika) 0,5 dl suolaa mustapippuria 4 dl ruokakermaa

Uunissa valmistetun punajuuren makeus ja vuohenjuuston pehmeys pääsevät oikeuksiinsa jouluvalojen loisteessa.

Punajuuren hurmaava makeus korostuu, kun sen valmistaa uunissa. Kuten muutkin juurekset punajuuret sisältävät useita terveyttä edistäviä yhdisteitä. Erityisen paljon punajuuressa on folaatteja, joita suomalaisten tulisi saada enemmän. Folaatit vaikuttavat punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan sekä verisuonten ahtautumiseen.

Punajuuri saa värinsä antioksidantteihin kuuluvista betalaiineista. Betalaiinien terveysvaikutuksia

ei vielä tunneta, mutta niillä saattaa olla merkitystä hapettumiseen liittyvien sairauksien estossa. Kuten beeta-karoteenia myös punajuuresta eristettyä betalaiinia käytetään elintarvikelisäaineena (E162).

Punajuuri sisältää nitraatteja, jonka takia sitä ei suositella alle yksivuotiaille lapsille.

Pirjo Mattila, MTT

Lisätietoja: pirjo.mattila@mtt.fi Puh. 040 705 7708

Kuori punajuuret ja perunat ja viipaloi noin 0,5 cm paksuiksi viipaleiksi. Kuori omena ja pilko se kuutioiksi. Leikkaa sipulit renkaiksi.

Sekoita kasvikset isossa kulhossa, lisää loraus oliiviöljyä, pilkotut valkosipulit, yrtit ja muut mausteet. Lado voideltuun laakeaan vuokaan kerroksittain kasvisseosta ja vuohenjuustoa ja kaada kerma päälle. Voit käyttää makusi mukaan joko mietoa vuohen tuorejuustoa tai vahvempaa, kypsytettyä juustoa.

Paista noin 1 tunti 200-asteisessa uunissa. Tarkista kypsyys ja paista tarvittaessa vielä hetki. Anna vetäytyä noin 15 minuuttia folion alla ennen tarjoilua. Tarjoile joulupöydässä, lihan lisukkeena tai kasvisruokana raikkaan salaatin kanssa.

Myllykelpoisen sadon tavoittelu alkaa lajikevalinnasta Anna Perttu

n Laadun merkitys vehnän

viljelyssä on korostunut.

Kotimaisten kevätvehnälajikkeiden leivontalaatu onkin hyvällä, myllyjen ja leipomoiden edellyttämällä tasolla.

Kotimaisten kevätvehnälajikkeiden jalostuksessa panostetaan vahvasti laatuun agronomisten ominaisuuksien rinnalla. Uusien lajikkeiden laatu varmistetaan esimerkiksi käyttämällä risteytysvanhempia, joiden leivontalaatu tiedetään hyväksi.

Risteytykset ja testaukset suunnitellaan niin, että uusi lajike on ominaisuuksiltaan käyttötarkoitustaan vastaava. Lajikekandidaattien leivontalaatua analysoidaan koko jalostusprosessin ajan, ja näin varmistetaan parhaiden linjojen eteneminen.

Kotimaiset vehnälajikkeet ovat lähes poikkeuksetta joko korkean valkuaispitoisuuden omaavia aikaisia tai niin sanottuja päätyypin lajikkeita. Laadun jalostustavoitteena näissä lajiketyypeissä on aina hyvä myllyvehnälaatu.

Viljakaupassa myllyvehnän arviointikriteereinä ovat hehtolitrapaino, valkuaispitoisuus sekä sakoluku. Myllyvehnän jalostuksessa huomioidaan silti useita muitakin leivontalaatuun vaikuttavia ominaisuuksia kuten sitkon määrää ja laatua.

Pari vuotta sitten markkinoille tuotu Wanamo-vehnä on osoitus kotimaisten lajikkeiden vahvasta laadusta.

Sen laatu saa kiitosta myös myllyteollisuuden puolelta.

Yhteistyö myllyjen kanssa varmistaa laatua Yksi osoitus kotimaisten lajikkeiden vahvasta laadusta on pari vuotta sitten markkinoille tuotu Wanamo-vehnä, jonka laatu saa kiitosta myös myllyteollisuuden puolelta.

Wanamo edustaa premiumlaatuista vehnää, jonka leivontalaatu on

Liite 4/2011

normaalia myllyvehnää parempaa.

Wanamo onkin hyvä esimerkki siitä laatupotentiaalista, joka kotimaisesta vehnästä löytyy.

Vehnän kohdalla jalostustavoitteita asetettaessa yhteistyötä tehdään satoa käyttävän teollisuuden kanssa. Laadun merkitys on korostunut ja vaatimukset vehnän laa-

19.12.2011

ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen

Toimituskunta: MTT: Jyrki Aakkula Sari Forsman-Hugg Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

Lajikevalinta ratkaisee paljon Viljelijän kannattaa tavoitel-

Anna Perttu ja Mika Hyövelä, Boreal Kasvinjalostus Oy

Lisätietoja: anna.perttu@boreal.fi Puh. 040 356 1778

68. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkkoversio) Maaseudun Tieteen verkkoversio: www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Toimittanut: Niina Pitkänen, MTT Yhteistyössä:

dulle ovat myllyissä ja leipomoissa kovat. Suuressa mittakaavassa ja pitkälti automatisoiduissa leipomoissa on tärkeää, että raaka-aineen laatu on tasaisesti hyvää.

la vehnäsadostaan myllykelpoista. Viljelysuunnitelmia ja kylvöjä tehtäessä ei kenelläkään ole varmaa tietoa tulevasta sadosta, sen määrästä ja laadusta. Leipävehnälaadun tavoitteleminen oikeiden lajikevalintojen ja viljelytoimien kautta on paras tapa varmistaa sadolle myyntikanava.

Korkean valkuaispitoisuuden tavoitteleminen on suositeltavaa, sillä valkuaispitoisuuden ja sitkon välillä on voimakas korrelaatio.

Korkea valkuaispitoisuus merkitsee myös korkeaa sitkopitoisuutta. Lisäksi hyvän myllyvehnälajikkeen sitkon rakenteen on oltava leivontaan soveltuva. Nämä sitkon ominaisuudet ovat vahvasti lajikesidonnaisia ja niihin viljelijä voi vaikuttaa lajikevalinnalla.

Kasvintuotanto on aina riippuvainen kasvuoloista ja vehnänkin laatu vaihtelee vuosittain. Tämä korostuu, kun viljely tapahtuu kasvintuotannon kannalta ääriolosuhteissa. Paikallisiin oloihimme jalostettujen lajikkeiden merkitys onkin keskeinen. Sadon määrän lisäksi olennaista on sen stabiliteetti.

Viljeltävistä lajikkeista on saatava irti paras mahdollinen tulos vaihtelevissakin kasvuoloissa.

Puhelin (03) 41 881

Markku Järvenpää

Telekopio (03) 4188 2339

Pirjo Mattila

Hilkka Vihinen

Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi

Anu Harkki

Titta Tapiola

Internet www.mtt.fi

Niina Pitkänen

Seuraava liite ilmestyy 12.3.2012