18 Rauni Pakkal a
Anuriikka Lallukan innostus nuorkarjan genomitestaukseen nousee kiinnostuksesta tietää, miten perimä ja todellisuus vastaavat toisiaan, ja miten omaa lypsykarjaa voisi jalostaa eteenpäin.
Lempilehmä voi yllättää
Genominen jalostusarvo voi paljastaa lypsykarjasta huippuyksilöitä, joilta on lupa odottaa hyviä tuotoksia ja hyviä jälkeläisiä. Se voi myös auttaa kasvattamaan keskinkertaisen jalostusarvon hiehoista hyvän lypsykarjan. Anuriikka Lallukan lempilehmä Uuttera on jättänyt jälkensä maidontuottajaperheen muistoihin. Kun Uuttera syntyi, perheen kolmevuotias poika lähestulkoon muutti navettaan lehmän viereen nukkumaan. Lehmästä tuli koko perheen lempeä lemmikki. Puolitoista vuotta sitten tapaturmaisesti kuolleen lehmän jälkeläisiä on navetta täynnä. Nekin ovat perheen lasten lemmikkejä. ”Lempilehmä ei välttämättä ole karjan paras, kaunein tai kestävin lehmä, mutta usein siitä otetaan silti jälkeläisiä. Uutteran tapauksessa meillä on kuitenkin tietoa myös lehmän hyvästä perimästä”, Anuriikka Lallukka toteaa. Hän on ollut mukana kehittämässä nuorten hiehojen genomisten jalostusarvojen luotettavuutta Viking Geneticsin vetämässä LDprojektissa. Siinä on kahden vuoden aikana testattu tuhansia ayrshire- ja holstein-rotujen hiehoja ja lehmiä. Projektissa haetaan var-
muutta lypsylehmien genomiarvosteluun. Yksilö on perimän ja taustan summa Anuriikka Lallukka halusi testata karjansa perimää nähdäkseen, miten navetan todellisuus vastaa eläinten perimän antamia odotuksia. ”Aiemmin jalostuksessa on oletettu, että sekä hyvistä että huonoista ominaisuuksista puolet tulee emältä, puolet isältä. Näin se ei ole, vaan jokaisen yksilön perimä määräytyy erikseen. Toisin sanoen yksi eläin voi saada sekä emältä että isältä 90 prosenttia niiden huonoista ominaisuuksista, kun taas toinen yksilö voi saada saman verran hyviä ominaisuuksia molemmilta”, hän toteaa. Omassa karjassaan hän on nähnyt, miten perimä määrää osan kehityksestä, mutta eläimen tausta tuo siihen oman lisänsä. Testausten kautta hän on löytänyt karjastaan huomattavasti parempia yksilöitä, mutta myös
Lehmien hedelmällisyyden parantamisen tarve nousi esiin MTT:n tuottajakyselyssä Viime kesän Okra-maatalousnäyttelyssä selvitettiin maidontuottajien näkemyksiä MTT:n tuottamasta tutkimuksesta. Tärkeimpänä aiheena pidettiin lehmien hedelmällisyyden parantaminen jalostuksen ja ruokinnan keinoin. Hyvänä kakkosena tuli lehmien rehunkäyttökyvyn ja kolmosena energiataseen tutkimus. Lisää tietoa toivottiin erityisesti korkeatuottoisten lehmien ruokinnasta, rehunkäyttökyvystä ja energiataseesta. Maitotilan suurimpina haasteina vastaajat näkivät kannattavuuden, työssä jaksamisen
sekä lehmien heikentyvän hedelmällisyyden ja kestävyyden mukanaan tuomat ongelmat. Vastauksista nousi esiin tarve löytää keinoja lehmien tuotantovuosien pidentämiseen. Kyselyyn vastasi 176 maidontuottajaa ympäri Suomen. Yli puolet vastaajista tuli alle 50 lypsylehmän tiloilta, ja kolmasosalla vastaajista tilakoko oli 50–100 lehmää. Yli sadan lehmän tiloja oli seitsemällä prosentilla ja yli 150 lehmän tiloja neljällä prosentilla vastaajista. Vastaajien kesken arvotut viisi genomitestiä voitti Anuriikka Lallukka.
paljon huonompia yksilöitä kuin oli kuvitellut – ja silti kaikki elävät sulassa sovussa samassa navetassa. ”Testien mukaan uudet hiehomme ovat perimältään huonoja, mutta niistä löytyy silti hyviä ominaisuuksia. Mitä terveempi lapsuus hieholla on, sitä paremmin se pärjää myöhemmin. Hyvin menestyvää, heikon perimän lehmää voi pitää karjassa pitkäänkin, mutta siitä en välttämättä ota jälkeläisiä”, hän pohtii. Määrätietoinen jalostus on vuosien työ Anuriikka Lallukka tuli tilalle 15 vuotta sitten, ja lypsykarjaa on kehitetty määrätietoisella jalostuksella. Ensimmäiset genomitestit Anuriikka Lallukan nuorista hiehoista otettiin
Varmuutta genomitestaukseen Viking Geneticsin LD-projektissa haetaan luotettavuutta punaisten rotujen genomiarvosteluun ottamalla mukaan sonnien lisäksi myös naaraiden genomitietoa. Kahden vuoden testausten jälkeen tulokset osoittavat, että lisäluotettavuutta on saatu. Ennen genomista valintaa jalostusarvon määrittämiseen käytettiin pelkästään jälkeläisarvostelua. Jälkeläisarvostelu antaa tarkkaa tietoa jalostusarvosta, mutta luotettavaa tietoa saa vasta, kun jälkeläisiä on arvosteltu tarpeeksi. Genomisen valinnan avulla saadaan nopeammin tietoa eläimen jalostusarvosta. Se perustuu DNA:n perinnöllisten ominaisuuksien selvittämiseen.
kaksi vuotta sitten. Nyt nämä lehmät ovat jo lypsyssä, ja alkamassa on jo kolmannen sukupolven testaus. ”Karjassa on nyt parikymmentä lehmää, jotka edustavat hyvää perimää. Kun niiden kasvulle tarjoaa hyvät olosuhteet ja ne säilyvät terveinä, niistä on lupa odottaa huippuyksilöitä”, Anuriikka Lallukka toteaa. Vaikkapa sellaisia kuin Uuttera. Niina Pitkänen, MTT
Anuriikka Lallukka 40-vuotias maitotilallinen Iitistä. Kotoisin Vantaalta. Tullut tilalle 15 vuotta sitten, päätoimisena maidontuottajana neljä vuotta. Tilalla on yhden robotin yksikkö eli noin 70 lypsävää lehmää sekä nuorkarja. Suurin osa lehmistä ayrshire-rotua. Entiseltä ammatiltaan Faban jalostusneuvoja ja Pro Agrian maitotilaneuvoja. Maitotilalta liikenevä vapaa-aika kuluu kahden lapsen harrastusten ja oman käsityöharrastuksen parissa.