18
Kotimaiset tuomikirvat kadoksissa ensi kesänä Tuomikirvaennusteen mukaan kirvatuhojen riski on jäämässä vähäiseksi. Tuomikirvan talvimunia oli viime marraskuussa poikkeuksellisen vähän eri puolilla Suomea. Eniten kirvoja löytyi Lohtajalta (9), Haapajärveltä (8), Kuortaneelta (6) ja Urjalasta (6). Näilläkään paikkakunnilla keskiarvo ei ylittänyt edes mahdollisten tuhojen alarajaa eli 15 kirvaa per sata silmua. Muissa näytepisteissä määrä jäi alle viiden kirvan per sata silmua. Noin joka kymmenennestä näytteestä kirvoja ei löytynyt lainkaan. Onkin epätodennäköistä, että kotimaisesta tuomikirvakannasta aiheutuisi laajempaa haittaa ensi kesänä. Täydennystä voi tulla kaukokulkeumana Kotimaisen kannan lisäksi tuomikirvariskiä lisäävät meille maan rajojen ulkopuolelta ilmavirtausten mukana kulkeutuvat kirvat. Niitä onkin viime vuosina tullut etelästä ja itäkaakosta melko säännöllisesti alkukasvukaudesta. Ulkomaisista kirvoista aiheutuvan tuhoriskin suuruus riippuu kaukokulkeuman ajoittumisesta, paikallisista sääolosuhteista ja viljojen kehitysasteesta. Liian aikaisin tulleista kirvoista ei yleensä ole haittaa, koska ravintokasveja on vielä niukasti tarjolla. Jos kirvainvaasio ajoittuu viljojen orasvaiheeseen, tuhoriski on ilmeinen. Suotuisissa oloissa kirvojen lisääntyminen on nopeaa ja kanta voi kasvaa nopeasti. Tarkkailu viljojen orasvaiheessa on tarpeen, varsinkin jos sääolosuhteet suosivat kirvamigraatiota.
Erja Huusel a-Veistol a/Luke
Hannu Ojanen/Luke
Kasvustoon siirtynyt siivellinen tuomikirva alkaa heti tuottaa siivettömiä jälkeläisiä.
Tuomikirvaennusteen mukaan tuhoriski on pieni koko maassa.
Talvimunalaskenta ennusteen pohjana Tuomikirvojen runsaus ja niiden aiheuttamat tuhot vaihtelevat vuosittain paljon. Tulevan kasvukauden kirvariski riippuu talvehtivien tuomikirvojen runsaudesta. Sitä seurataan talvimunalaskentojen avulla. Näytteenotto valtakunnallista ennustetta varten tehdään edellisvuoden marraskuussa.
Mitä enemmän näytepisteitä on, sitä kattavampi ja luotettavampi ennuste on. Vuoden 2015 tuomikirvaennusteeseen tuomenoksia kerättiin 50 paikasta. Tuomenoksanäytteet kerätään pellon läheisyydessä kasvavista tuomista. Tuomikirvan kiiltävän mustat talvimunat lasketaan vähintään sadasta silmusta, kustakin puusta erikseen. Munien talvehtiminen ja elossasäilyvyys vaihtelevat alueittain. Talvimunista säilyy kuoriutumiskelpoisina 10−40 prosenttia, mikä huomioidaan ennustetta laadittaessa. Jos kuoriutuvien talvimunien määrä jää alle 15 munaa per sata silmua, tuhoriski on pieni. Jos määrä on 15−40 munaa per sata silmua, tuhot ovat mahdollisia. Jos munia löytyy yli 40 per sata silmua, tuhoriski on suuri.
yleensä tarpeen vain kirvavuosina. Sellaista ei nyt talvimunaennusteen perusteella ole tulossa. Ilmavirtausten mukana tulevat kirvat ovat kuitenkin vaikeasti ennustettavissa ja niiden laskeutuminen kasvustoihin sattumanvaraista. Kirvojen määrä voi vaihdella paljon, joten lohkokohtainen tarkkailu on tarpeen. Tuomikirvan torjuntakynnys orastumis- ja versontavaiheessa täyttyy, jos kirvoja löytyy vähintään joka viidennestä kasvista. Paras teho saadaan, kun kirvat torjutaan heti niiden siirryttyä kasvustoon ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa vioitusta. Lisää tietoa tuomikirvaennusteesta: www. luke.fi/kasper
Torjuntaan ryhdyttävä vain tarpeen mukaan Tuomikirvojen kemiallinen torjunta on
Lisätietoja: erja.huusela-veistola@luke.fi Puh: 029 532 6148
Erja Huusela-Veistola, Luke
Tähtäimessä vaarallisten kasvintuhoojien riskinhallinta Suomessa on viime vuosina havaittu uusia, vaarallisia kasvintuhoojia. Vaikeasti torjuttavina ne aiheuttavat sadonmenetyksiä. Sail a Karhu/Luke
Vaarallisia kasvintuhoojia liikkuu kasvikaupassa, ja joskus myös puuaineksessa. Viljelijöiden, taimituottajien sekä kasvikaupan toimijoiden valppaus ja tuhoojien tuntemus auttavat torjumaan haittoja. Vuonna 2012 todettiin uutena tuhoojana mansikan punamätä mansikkaviljelmillä. Tauti oli levinnyt lukuisille viljelmille saastuneiden taimien mukana jo useamman vuoden aikana. Kesällä 2014 löytyi vaarallista tulipoltetta päärynäviljelmältä Ahvenanmaalta. Myös mansikan kulmiolaikku on karanteenitauti, joka voi levitä pysyvästi Suomeen. Omenan lisäversoisuustautia esiintyy jo Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Myös Aasiasta tulevassa pakkauspuutavara on riski. Siinä voi kulkeutua monille puulajeille haitallisia runkojääriä. Tuhoojien tunnistusta ja hallintaa Mansikan punamädän ja muiden haitallisten tuhoojien torjunnassa terve taimiaineisto on avainasemassa. Kotimaista terveiden mansikan taimien tuotantoa pyritään kehittämään vaihtoehdoksi tuontitaimille. Erityisesti keskitytään satotaimien tuotantoon. Taudinhallintaan sopivia viljelymenetelmiä, korotettuja penkkejä ja uuden tyyppistä kasvualustaa on kokeiltu syksystä 2013 lähtien eri ilmasto-oloissa. Punamädän määrittämiseksi maasta on kehitetty luotettava testi. Lisäksi tarkastel-
Tapio Tuomel a/Luken arkisto
Makoisaa mansikkaa kiusaavat uudet kasvitaudit. Vuonna 2012 todettiin mannsikan punamätä mansikkaviljelmillä. Tämä kasvusto on terve. Penkin korkeus voi vaikuttaa mansikan menestymiseen. Tutkimusmestari Tuija Rosvall tekee talvehtimishavaintoja erikorkuisilta istutuspenkeiltä Piikkiössä.
laan punamädän torjuntatoimenpiteiden taloudellisuutta. Vaarallisten tuhoojien tunnistamista varten on tuotettu neuvontamateriaalia ja tuhoojista on levitetty tietoa viljelijätilaisuuksissa. Tulipoltteen leviäminen on estettävä ja siksi sen leviämisriski on arvioitava. Omenan lisäversoisuustautia esiintyy jo hedelmäviljelmillä ja sitä levittävien kemppien torjuntaa kehitetään.
Vastuu kasvinterveydestä alan toimijoilla Viranomaiset torjuvat vaarallisten kasvintuhoojien leviämistä antamalla hävitys- ja torjuntamääräyksiä. Erityisesti tulipolte on tarkkailun alla, sillä sen esiintyminen aiheuttaa saastuneella lohkolla puiden hävittämisen. Valtio ei enää muuttuneen kasvinsuojelulainsäädännön mukaan korvaa tuhoojien esiintymisestä ja kasvien hävittämisestä aiheutuvia haittoja. Vastuu kustannuksista ja
kasvinterveyden ylläpitämisestä jää aikaisempaa enemmän alan toimijoille eli viljelijöille ja kasvikaupalle sekä taimistoille. Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti kahtena vuonna hankkeita, joilla kehitetään toimijoiden riskinhallintaa. Hedelmä- ja marjakasvien tuhoojariskejä selvittävät Tervemarja- ja Tervetarha-hankkeet alkoivat 2013 ja 2014. Päivi Parikka, Luke Lisätietoja: paivi.parikka@luke.fi Puh. 029 532 6424