Maaseudun tiede 1 2014

Maatalouden muuttuvat näkymät Liite 1/2014 | 17.3.2014

Maatalouteen ei luvassa radikaaleja käänteitä

MTT:ssä tehdyt ennusteet osoittavat maataloustuotteiden tuotannon pysyvän Suomessa keskimäärin nykyisellä tasolla vuoteen 2020.

Sivu 3

Syysrypsi sitoo typpeä satojen eurojen arvosta

Suojaviljaan kylvettävä syysrypsi estää ravinteita huuhtoutumasta syyssateiden mukana vesistöihin.

Syysrypsi sitoo typpeä jopa satojen eurojen arvosta.

Sivu 12

Nurmilohkojen satovaihtelu kuriin täydennyskylvöillä

Jos vastaperustettu nurmi on aukkoinen jo ensimmäisenä keväänä, sitä on syytä täydentää. Apilat menestyvät täydennyskylvössä heiniä paremmin.

Sivu 14

Luontohoivan sisältö pitää pukea sanoiksi

Selkeän palvelu- ja tuotekuvauksen pohjalta sosiaali- ja terveysalan päättäjien on helppo lähteä keskustelemaan palvelun ostamisesta.

Sivu 16

MTT:n sikatutkimus siirtyy kokonaan kumppanuustiloille MTT:n tutkimussikala Hyvinkäällä suljettiin vuoden vaihteessa. Ensimmäinen uuden toimintamallin mukainen ruokintakoe käynnistyi Loimaan opetusmaatilalla.

Sivu 18 Niina Pitkänen/MTT

Yhteistyötä ja energiaa

Maatalousyrittäjän arjessa olisi joskus kristallipallosta hyötyä. Vihreän talouden tutkimusalueella maatalouden tulevaisuudennäkymien ennakointi on tutkimustyön ytimessä.

jaana kankaanpää

Yhteistyö ja hajautettu energiantuotanto tarjoavat maataloudelle tulevaisuuden mahdollisuuksia, sanoo MTK:n kolmas puheenjohtaja, luomuviljelijä Markus Eerola.

Eerola on suunnitellut tilalleen Hyvinkäälle omaa biokaasulaitosta, mutta energiapolitiikka ei tällä hetkellä suosi maatilamittakaavan laitoksia.

Suunnitelmissaan Eerola tekisi biokaasua nurmesta, jota tilalla on viljelykiertoa monipuolistamassa.

Kaasun hän käyttäisi traktorin ja viljankuivaamon polttoaineena. Maatilamittakaavan biokaasulaitokset voisivat olla avainasemassa ravinteiden kierrättämisessä.

Yhteistyötä maatilat voisivat lisätä nykyisestä niin toistensa kanssa kuin myös paikallisten elintarvikejalostajien kanssa. Eerola kannustaa tiloja yhteisiin koneinvestointeihin. ”Yksin ostettaessa koneet ovat kalliita, mutta ilman investointeja tuotanto ei voi jatkua.”

Hän katsoo, että kasvinviljelytilojen myydessä satoaan suoraan kotieläintiloille tilat pystyvät vähentämään hintariskejä.

Huolissaan Eerola on valtion talouden säästötarpeista ja niiden kohdentamisesta. ”Nyt ollaan kriittisessä pisteessä. Jos maaseudun rakenteet päästetään rapautumaan, ei niitä saada enää myöhemmin takaisin. Ruokaa ja energiaa kuitenkin tarvitaan ja ne toisivat tulevaisuudessakin töitä ja toimeentuloa Suomeen.”

Sivut 10-11

Loimaan opetusmaatilan uteliaat porsaat ovat tottuneet vierailijoihin.

Markus Eerola huoltaa konetta, jota käytetään lantakompostin tuubittamiseen.

Marja Kallioniemi/MTT

Kausihuone kirittää avomaankurkkuja…s. 6

Heikko työhyvinvointi liittyy usein maatalousyrittäjyyden kasvaneisiin vaatimuksiin ja vaikeuksiin vastata niihin.

Pakasteherneen matka on tarkkaan punnittu …s. 7

Kasvavat vaatimukset uuvuttavat maatalousyrittäjiä

Sienibisnes toisi lisätienestiä maaseudulle...s. 8 Integroitu kasvinsuojelu on järkitoimintaa…s. 17

Alkutuotantoa harjoittavat maatalousyrittäjät ovat uupuneempia ja vähemmän tyytyväisiä työhönsä kuin Suomen työikäinen väestö keskimäärin. Taustalla on usein heikoksi koettua osaamista ja vaikeuksia vastata yrittäjyyden kasvaviin vaatimuksiin.

Sivu 5

2

Veikko somerpuro/mtt:n arkisto

Peltojen maannostiedot löytyvät Taloustohtorista Kuinka suuri osa Etelä-Suomen pelloista on kivennäismaita? Missä kunnassa on eniten turvemaita? Vastaukset löytyvät MTT:n Taloustohtorin maannostietopalvelusta.

Harri Lilja/MTT

Suomessa yleisin maannos on havumetsien niukkaravinteinen podsoli. Pelloilla maalaji on etelässä yleisimmin kivennäismaa, kun taas pohjoiseen mentäessä yleistyvät eloperäiset maat. Maan eteläosissa eloperäisiä maita esiintyy lähinnä paikallisesti, mutta Pohjanmaan rannikkoalueilla ja Etelä-Lapissa niitä on lähes kolmannes peltoalasta.

Kiinnostus peltojen maaperätietoihin ja maankäyttöön on kasvanut sitä mukaa, kun keskustelu ilmastopolitiikasta ja hiilipäästöjen vähentämisestä on voimistunut.

Tietoa koko Suomen maannosten ja maalajien yleisyydestä maan eri alueilla on nyt saatavissa MTT:n Taloustohtorin uudesta verkkopalvelusta.

Vihreän talouden valoa maaseudulle Merkittävä osa maamme maaseudun kehittämisestä ja maatalouspolitiikasta kytkeytyy Euroopan Unioniin ja sen ohjelmakausiin. Maatalouspolitiikan kansalliset toimetkin on hyväksytettävä Brysselissä, mutta kansallinen maaseutupolitiikka on omissa käsissämme. Vaikka EU-osarahoitteisten maaseudun (Manner-Suomen ja Ahvenanmaan) kehittämisohjelmien valmistelu aloitettiin hyvissä ajoin, menee ohjelmakausien vaihdos niin sanotusti pitkäksi, ja uudet ohjelmat käynnistynevät kunnolla vasta loppuvuodesta.

Tähän Maaseudun Tieteeseen olemme poimineet lukijoille Vihreän talouden tutkimusalueen hankkeista tuloksia ja keskustelua, jotka valottavat suomalaisen maatalouden ja maaseudun mahdollisuuksia. Jyrki Niemi kartoittaa maatalouden tulevaisuuden näkymiä.

EU-osarahoitteisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman uusia painotuksia ovat muun muassa maataloustuotannon viherryttäminen ja tutkimustulosten aiempaa tehokkaampi vieminen käytäntöön tutkimuksen, neuvonnan ja viljelijöiden kiinteällä yhteistyöllä. Tätä varten perustetaan temaattisia toimijaryhmiä. Petri Liesivaara arvioi kirjoituksessaan viherryttämisen merkitystä.

Myös kansallisessa maaseutupolitiikassa on juuri päätetty uudesta ohjelmasta, jonka kausi on nyt ensimmäistä kertaa ajoituksellisesti sama kuin EU:n ohjelmien. Kansallisen maaseutupolitii-

kan suuntaa viitoittaa paikkaperustaisuus – tapa, jolla ilmiöt kiinnittyvät käytännössä aina johonkin paikkaan ja sen toimijoiden ja rakenteiden tarjoamiin edellytyksiin. Sekä kansallisessa että EUosarahoitteisissa maaseudun kehittämisohjelmissa yrittäjyys ja sen edistäminen ovat keskeisellä sijalla. Menestyksekäs yrittäjyys on mahdollisuuksien realisoimista ajassa ja paikassa. Kerromme tässä numerossa uutta tietoa yrittäjyydestä sekä monialaisilla että päätoimisilla maatiloilla.

Maaseudun kehityksessä on jo pitkään tavoiteltu uusia toimeentulomahdollisuuksia maatiloille ja muille maaseudun yrityksille. Vihreän talouden mahdollisuuksien tutkimusalueella MTT:n tutkijat ovat paneutuneet erilaisiin tapoihin monipuolistaa maaseudun yrittäjyyttä. Anja Yli-Viikarin kirjoitus käsittelee aloittavien Green Care -yritysten kohtaamia haasteita. Vihreän talouden eteneminen tarkoittaa myös sitä, että osaamme yhä paremmin hyödyntää kestävästi erilaisia luonnonvarojamme – näistä esimerkkeinä tässä lehdessä sienet ja alkuperäisrotuiset lampaat. Jari Lindeman ja Pasi Laajala väläyttävät näkymiä, jotka avautuvat runsaista, puhtaista vesivaroistamme.

Hilkka Vihinen Tutkimuspäällikkö Vihreän talouden mahdollisuudet hilkka.vihinen@mtt.fi

TOIMITTANUT: Niina Pitkänen, MTT

Liite 1/2014

71. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

Yhteistyössä:

Kuntatasoinen aineisto Maaperän yleiskartta ja maannostietokanta ovat isoja paikkatietoaineistoja. Maataloudessa maaperätietojen käyttötarpeet rajoittuvat yleensä peruslohkojen alueille ja ovat aluekohtaisia.

Tätä varten maannostietokanta ja maaperän yleiskartta leikattiin lomittain Tiken vuoden 2011 peruslohkoaineiston kanssa ja ryhmiteltiin kuntatasolle. Näin peltojen maalajeja kuvaavat aineistot saatiin tarkennettua kunnittain.

Verkkopalvelusta raportti Maannostietojen raportointi on toteutettu MTT:n Taloustohtori-verkkopalveluna. Palvelu on julkinen ja kaikkien maaperätiedoista kiinnostuneiden vapaasti käytettävissä.

Palvelussa tietojen raportointi koostuu kahdesta osiosta, vakiotaulukoista ja käyttäjän itse määrittelemistä tulostuksista.

Molemmissa on tarjolla kolmeen aineistoon perustuvat raportit: maannostiedot kansainvälisellä WRB-luokituksella sekä maannostiedot kansallisella luokituksella erikseen sekä peltojen pohja- että pintamaasta.

Vakiotaulukoiden maalajityyppi- ja alueluokittelu ovat valmiiksi määritettyjä. Omat valinnat -osiossa käyttäjä voi itse määritellä valittuun raporttiin haluamansa alueluokittelun. Kuntatason aineistona maannosdata käyttää Taloustohtorin alueluokittelua. Käytössä on kaikkiaan 11 alueluokittelijaa.

Tulosteissa maalajien pääluokat ovat kivennäismaat ja eloperäiset maat, jotka on edelleen jaettu alaluokkiin. WRBluokittelussa on yhteensä 19 ja kansallisessa luokittelussa 16 maatyyppiluokkaa.

Omat valinnat -raporteissa on esitetty kaikkien maatyyppiluokkien alat, mutta vakiotaulukoiden maalajiluokittelua on supistettu.

TOIMITUSKUNTA: MTT: Jyrki Aakkula, Sanna Marttinen, Juha-Matti Katajajuuri, Niina Pitkänen, Harri Huhta, Hilkka Vihinen Maaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

Suomessa yleisin maannos on havumetsien podsoli. Pelloilla yleisin maannos on kivennäismaa.

Maannostieto-verkkopalvelu löytyy MTT:n Taloustohtori-verkkopalvelusta osoitteesta www.mtt.fi/taloustohtori.

Harri Lilja ja Olli Rantala, MTT Lisätietoja: olli.rantala@mtt.fi Puh. 029 531 7650 Marja Aaltonen/MTT

Peltojen maannostiedot tukevat keskustelua hiilipäästöjen vähentämisestä.

MAASEUDUN TIEDE Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Humppilantie 9 A 31600 Jokioinen 029 5300 700 www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus.

Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

3

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka pitää Suomen tuet lähes ennallaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus käynnistyy toden teolla vuonna 2015. Yhteinen maatalouspolitiikka jakaa maataloustukia aiempaa tasaisemmin eri jäsenvaltioiden kesken. Suomen maatalouteen uudistus ei kuitenkaan tuo radikaaleja muutoksia.

Mika Heittola/Rodeo

Suomen maatalouden EU-tukien kokonaistasoon ei tule vuosina 2014–2020 merkittäviä muutoksia nykyiseen verrattuna. Maatalouden EU-tuen kokonaismäärä pysyy Suomessa nimellishinnoin laskettuna lähes samalla tasolla kuin päättyneellä ohjelmakaudella 2007–2013.

Koska yhteisen maatalouspolitiikan EUtuen tasossa, tuotantoon sidotuissa tuissa sekä viherryttämisen ehdoissa otettiin huomioon Suomen pohjoiset olosuhteet, uudistuksesta ei seuraa erityisen dramaattisia muutoksia Suomen maatalousmarkkinoille ja -tuotannolle.

Maidontuotannon lasku hidastuu MTT:ssä tehdyt taloudelliset mallianalyysit osoittavat maataloustuotteiden tuotannon pysyvän Suomessa keskimäärin nykyisellä tasolla vuoteen 2020, mikäli maataloustuotteiden hintakehitys vastaa vähintään tuotantopanosten hintakehitystä ja maatalouden kansallinen tukijärjestelmä säilyy ennallaan.

Suomen kokonaisvilja-ala on ollut lähellä 1,1 miljoonaa hehtaaria, ja sen ennakoidaan alenevan hieman vuoteen 2020 mennessä.

Maidontuotannon vähenemisen ennustetaan hidastuvan ja kokonaistuotannon pysyttelevän lähellä nykyistä 2,1–2,2 miljardia litran tasoa.

Uuden ohjelmakauden myötä tapahtuvan lypsylehmäpalkkiokorotuksen odotetaan hidastavan maidontuotannon vähenemistä erityisesti Etelä-Suomen 2 PALSTAA 125 mm tukialueella.

Pohjoisen tukialueen maidontuotanto säi2 PALSTAA 125 mm lynee puolestaan tulevina vuosina nykyisellä tasolla. Naudan-, sian- ja siipikarjanlihan

Maataloustuotteiden tuotanto näyttäisi pysyvän keskimäärin nykyisellä tasolla vuoteen 2020. Markkinariskit kuitenkin kasvavat.

tuotantoon nyt tehdyillä politiikkamuutoksilla ei näyttäisi olevan suurta vaikutusta.

Markkinariskit kasvavat Tukien keskeinen rooli maatalouden tuotantovolyymien ylläpitäjänä säilyy Suomes-

1000 ha 1000 1400 ha 1400 1200 Vilja yht

1200 1000

Vilja Ohrayht

1000 800

Ohra Kaura

800 600

Kaura Vehnä

600 400

Vehnä Öljykasvit

400 200

Öljykasvit Ruis

2000

Ruis

0 2005 2005

2010

2015

2020

2010

2015

2020

250 200

Naudanlihantuotanto

200 150

Sianlihantuotanto Naudanlihantuotanto Siipikarjanlihantuotanto Sianlihantuotanto

150 100

Kananmunantuotanto Siipikarjanlihantuotanto

100 50

0

Juha Tuomi/Rodeo

Jyrki Niemi, MTT Lisätietoja: jyrki.niemi@mtt.fi Puh. 029 531 7548

EU:n yhteinen maatalouspolitiikkauudistus ei juuri muuta Suomen EU-tukien tasoa.

Tuotantoon sidotut tuet säilyttävät etenkin naudanlihan tuotantoa

250

50 0

sa tulevinakin vuosina. Tukien reaalinen arvo kuitenkin vähenee, joten tulotason säilyttämiseksi aiempaa suurempi osa maatalouden liikevaihdosta on saatava tuotteista markkinoilta. Markkinat ohjaavat siten enenevässä määrin sitä, mitä maatalouden tuloille, kannattavuudelle ja tuotannolle tapahtuu.

Maataloustuotemarkkinoilla puolestaan eletään nykyisin nopeiden muutosten aikaa. Suuret hintavaihtelut ovat tulleet osaksi markkinoiden jokapäiväistä toimintaa. Tämän myötä maatalousyritysten markkinariskit ovat kasvaneet sekä tuotteiden myynneissä että tuotantopanosten hankinnoissa.

Markkina- ja hintariskien kasvaessa niiden hallintaan onkin panostettava maataloudessa nykyistä selvästi enemmän.

Kananmunantuotanto

2005

2010

2015

2020

2005

2010

2015

2020

Vuoteen 2020 katsovan ennusteen mukaan maatalouden tuotantovolyymit säilyvät lähes ennallaan. Siipikarjanlihan tuotanto saattaa hieman kasvaa.

Suomen maatalouden kannalta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen keskeisiä asioita ovat EU:n rahoittamien tukien kokonaistaso, tuotantosidonnaisten tukien maksamisen mahdollisuus ja maataloustukien viherryttämisen ehdot.

Mahdollisuus tuotantosidonnaisten tukien maksamiseen säilyy edelleen politiikan keinovalikoimassa. Tämän merkitys on Suomessa suuri erityisesti naudanlihan tarjonnassa, koska tuen irrottaminen tuotannosta nopeuttaisi naudanlihan kokonaistuotannon vähenemistä. Tuotantosidonnainen lypsylehmäpalkkio on tärkeä myös Etelä-Suomen maidontuotannolle.

Nyt tehdyt päätökset mahdollistavat tulevina vuosina jopa tukien uudelleenkytkemisen tiettyjen hyödykkeiden tuottamiseen.

Tuotantoon sidottujen tukien osuus CAPtuen kokonaispotista saa nousta Suomessa vuonna 2015 nykyisestä 10 prosentista peräti 20 prosenttiin, josta sen on alennuttava 18 prosenttiin rahoituskauden 2014–2020 lopulla.

Tämän myötä Etelä-Suomen tukialueilla maksettava nautojen ja avomaanvihannesten tuki, joka on maksettu tähän saakka liittymissopimuksen artiklaan 141 perustuen, voidaan maksaa tulevina vuosina EU:n tuotantoon sidottuna tukena.

4 Janne Lehtinen/MTT:n arkisto

Viherryttämisen ekologisen alan vaatimuksissa huomioitiin Suomen jo entuudestaan metsävaltainen maisema.

Vihertyykö maatalous Suomessa?

EU:n maatalouspolitiikkauudistuksen myötä osa maatilojen hehtaariperusteisista EU-tuista sidotaan vuodesta 2015 eteenpäin maatalouden ympäristötoimenpiteisiin. Tällä maatalouspolitiikan viherryttämiseksi kutsutulla muutoksella halutaan uudistaa tukijärjestelmää suuntaan, jossa maatilojen saamien tukien edellytyksenä ovat entistä enemmän tilan tarjoamat ympäristöhyödyt.

Viherryttäminen täydentää EU:n maatalouspolitiikan jo tällä hetkellä olemassa olevaa keinovalikoimaa. Viljelijöiltähän on vaadittu jo pitkään täydentävien ehtojen noudattamista tukien vastineeksi. Täydentävät ehdot velvoittavat muun muassa viljelemään maata hyvän maatalouskäytännön mukaisesti ja ottamaan viljelyssä huomioon maatalouden ympäristönäkökohdat.

Ympäristölle hyödyllisiä toimenpiteitä rahoitetaan lisäksi EU:n osarahoittamien ympäristötukiohjelmien kautta. Esimerkiksi Suomessa yli 90 prosenttia viljelijöistä on sitoutunut ympäristötukiohjelmaan.

Viherryttäminen on EU:n maatalouspolitiikkauudistuksessa yksi kiistanalaisimmista ja eniten keskustelua herättäneistä muutoksista. Yhtäältä viherryttämistä on kiitelty suunnitelmasta sitoa peltoviljelyn tuki selkeämmin ympäristötoimenpiteisiin.

Toisaalta sitä on kritisoitu kunnianhimottomaksi muutokseksi, jonka hyödyt suhteessa kustannuksiin ovat vaatimattomia. Toimenpiteitä on pidetty hankalina ja kalliina toteuttaa. Lisäksi toimenpiteiden on väitetty heikentävän EU:n kykyä kasvattaa elintarviketuotantoa vastauksena globaaliin ruokapulaan.

Suomi neuvotteli useita huojennuksia Viherryttäminen sisältää kolme pakollista toimenpidettä. Uudistuksesta neuvoteltaessa EU:n jäsenmaat onnistuivat saamaan useita huojennuksia komission alun perin esittämiin toimenpiteisiin. Näin teki myös Suomi.

Luonnonmukaisessa tuotannossa olevat tilat täyttävät automaattisesti kaikki viherryttämisen ehdot. Vuonna 2012 luomutilojen peltoala oli noin 9 prosenttia koko maan viljelyalasta.

Viherryttämisen vaikutuksia voi tarkastella vertaamalla Suomen maatilojen vuoden 2012 pellonkäyttöä viherryttämisen ehtoihin. Uu-

det ympäristötoimenpiteet tuovatkin vain vähän muutoksia Suomen maatalouteen.

Petri Liesivaara, MTT Lisätietoja: petri.liesivaara@mtt.fi Puh. 029 531 7465 TIKE, METL A

Viherryttämisen ehdot täyttyvät jo monilla maatiloilla Viherryttämisen myötä yli 30 peltohehtaarin maatiloilta vaaditaan vähintään kolmen eri kasvin viljelemistä. Jos maatilalla on viljelyksessä 10–30 peltohehtaaria, tai se sijaitsee 62. leveyspiirin yläpuolella, siltä vaaditaan ainoastaan kahden kasvin viljelyä vuodessa.

Maatilat, joiden viljelyalasta yli 75 prosenttia on nurmea, kesantoa tai hernekasveja, vapautetaan viljelyn monipuolistamisen vaatimuksesta. Vuonna 2012 viljelyn monipuolistamisen ehdon täytti yli 90 prosenttia Suomen maatiloista.

Useilla kotieläintiloilla viljelykasvien vähimmäismäärän vaatimus täyttyy automaattisesti suuren nurmialan takia. Vuonna

2012 yli 75 prosentilla hevostiloista oli yli kolme neljäsosaa viljelyalastaan nurmella tai kesannolla. Lammas- ja vuohitiloista yli 60 prosenttia ja lypsykarjatiloista noin kolmannes täytti vaatimuksen.

Metsämaa luetaan ekologiseen alaan Viherryttämisehtojen mukaan maatilojen on säilytettävä vanhat pysyvät laitumet ja vuonna 2015 ilmoitettavat pysyvät nurmet.

Lisäksi Natura-alueilla olevat pysyvät nurmet on säilytettävä, eikä pysyvällä nurmella olevan alueen suhde maatalousmaan kokonaisalaan saa vähentyä yli viittä prosenttia.

Pysyvien nurmien säilyttämisen lisäksi tiloilta vaaditaan ekologisen alan pitämistä. Ekologista alaa voivat olla muun muassa luonnonhoitopellot ja suojakaistat.

Suomi neuvotteli ekologisen alan vaatimukseen kuitenkin suuren metsäalan huomioon ottavan huojennuksen. Sen mukaan maatila täyttää ekologisen alan vaatimuksen, mikäli se sijaitsee kunnassa, jossa metsämaata on kolme kertaa enemmän kuin peltomaata.

Metsävaltaisen Suomen maatiloista noin 70 prosenttia sijaitsee kunnissa, joissa kyseinen ehto täyttyy. Ehto ei kuitenkaan täyty Etelä- ja Länsi-Suomen maatalousvaltaisissa kunnissa.

Vihreällä merkityissä kunnissa maatilat täyttävät ekologisen alan vaatimuksen.

Punaisella merkittyissä kunnissa peltomaata on yli kolmasosa metsämaan määrästä.

Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

5

Heikoksi koettu osaaminen aiheuttaa maatalousyrittäjille työuupumusta Monet maatalousyrittäjät ovat uupuneempia ja vähemmän tyytyväisiä työhönsä kuin muut maaseudun pienyrittäjät. Maaseutuyrityksen menestyminen on kiinni yrittäjän liiketoimintaosaamisesta sekä kyvystä tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin, mutta vaikeudet vastata yrittäjyyden vaatimuksiin aiheuttavat maatalousyrittäjille pahoinvointia työssä.

Tavanomaista alkutuotantoa harjoittavat maatalousyrittäjät ovat uupuneempia ja vähemmän tyytyväisiä työhönsä kuin muut maaseudun pienyrittäjät. He ovat myös uupuneempia kuin Suomen työikäinen väestö keskimäärin. Tutkimustulos havaittiin MTT:n, Helsingin yliopiston, TTS Työtehoseuran ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun toteuttamassa Muuttuva ja menestyvä monialainen tila 2000–2013 –hankkeessa.

Yrittämistä pidetään yleisesti taitolajina, ja menestyvällä yrittäjällä pitää olla vahva näkemys siitä, mihin ja miten toimintaa kannattaa suunnata. Aiemmissa tutkimuksissa maatalousyrittäjien hyvinvoinnin vaje on liitetty yleiseen työelämän muutokseen, jota leimaa lisääntyvä tehokkuuden, kilpailun ja yrittäjyyden vaatimus.

Tuoreen tutkimuksen mukaan maatalousyrittäjien heikko työhyvinvointi voidaan liittää merkittävältä osin nimenomaan yrittäjämäisyyden vaatimukseen ja vaikeuksiin siihen vastaamisessa.

Heikosti osaavista huippuosaajiin Yrityksen johtamiseen, menestymiseen ja työn jakoon sekä työhyvinvointiin liittyviä asioita kysyttiin maaseudun yrittäjiltä keväällä 2012. Reilun 750 vastaajan joukossa oli mukana sekä perustuotantotilojen ja monialaisten tilojen yrittäjiä että ilman maatilakytkentää toimivia maaseutuyrittäjiä.

Vastaajat jaettiin kuuteen ryhmään sen mukaan, miten yrittäjät kokivat liiketoimintaosaamisensa ja kykynsä tunnistaa ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin. ”Heikosti osaavat” kokivat liiketoimintaosaamisensa ja kykynsä tarttua uusiin mahdollisuuksiin heikoiksi.

Ryhmän yrittäjät arvioivat myös voimavaransa ja onnistumisensa muita heikommaksi. ”Huippuosaajat” puolestaan arvioivat liiketoimintaosaamisena ja kykynsä tarttua uusiin mahdollisuuksiin erinomaiseksi.

Myös yrityksen muut voimavarat ja onnis-

Juha Tuomi/Rodeo

tuminen taloudellisissa tavoitteissa arvioitiin parhaimmaksi. ”Tutkimuksessa havaittiin, että perusmaataloutta harjoittavien joukossa oli muita useammin yrittäjiä, jotka kokivat liiketoiminta-osaamisensa heikoksi”, luonnehtii MTT:n erikoistutkija Leena RantamäkiLahtinen.

Neljännes menestyjiä Lähes neljännes maatalousyrittäjistä ei ollut työuupunut, vaan he kokivat työkykynsä hyväksi ja yritystoimintansa hyvin kannattavaksi.

Nämä ”hyväkuntoiset menestyjät” olivat tyypillisesti joko monialaisia, keskimääräistä nuorempia, peltopinta-alaltaan keskimääräistä suurempia, töitään tehostavia ja niitä tilan ulkopuolisille jakavia tai vähintään kahden yrittäjäperheenjäsenen voimin työskenteleviä.

Edelleen naisten ja miesten töitä Yritystoiminnan työt oli jaettu sukupuolittuneesti mies- ja naispuolisten maatalousyrittäjien kesken. Miehet tekivät suhteellisesti suurimman osan, noin 70–80 prosenttia, kausittaisista maa- ja metsätalouden tuotantotöistä.

Naiset puolestaan tekivät suhteellisesti suurimman osan päivittäisistä yksityistalouden töistä. Karjatiloilla miehet ja naiset vastasivat karjanhoitotöistä suunnilleen samansuuruisella suhteellisella työpanoksella.

Hankkeen tuottama julkaisu ”Muuttuva ja menestyvä monialainen tila 2000–2013” löytyy MTT:n verkkosivuilta osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-487-488-5.

Lisätietoa: Leena Rantamäki-Lahtinen leena.rantamaki-lahtinen@mtt.fi Puh. 029 531 7652

Työvoiman ja työmäärän hallinnalla lisätään yrittäjien hyvinvointia Maatalousyrityksen työvoiman ja työmäärän hallinnalla on suuri vaikutus maatalousyrittäjän jaksamiseen ja hyvinvointiin työssään.

Tilakoon kasvaminen, teknologinen kehitys, toimintojen ulkoistaminen ja maatalousyritysten muuttuminen entistä monipuolisemmiksi asettavat uusia vaatimuksia yrittäjien työnjohto- ja vuorovaikutustaidoille.

– Maatalousyrittäjien työnjohtotaitoja, työn organisointia ja työmäärän hallintaa on kehitettävä, jotta yrittämisen edellytykset säilyvät. Myös työntekijöiden rekrytointia maatalousyrityksiin tulee helpottaa ja tukea, kiteyttää Pia Smeds MTT:stä kiperimmät kehitystarpeet.

Hyvinvointia ja turvallisuutta parantavien kehittämistoimien suunnittelussa on otettava huomioon yritysten, yrittäjien ja maaseutualueiden erilaiset vaatimukset.

ja hyvinvoinnin näkökulmista annettujen työmääräsuositusten kanssa. Sesonkien ulkopuolella sekä suositellaan että pidetään kohtuullisena noin 8–9 työtunnin päiviä ja sesonkiaikoina korkeintaan 12 työtunnin päiviä.

– Jaksamisen kannalta on huolestuttavaa, että varsinkin suurten lypsykarjatilojen omistajista monet pitävät kohtuullisena paljon edellistä pidempiä työpäiviä, sanoo Janne Karttunen Työtehoseurasta.

Maatalousyrittäjät pyrkivät vähentämään omaa työpanostaan eri keinoin, esimerkiksi työntekijän palkkaamisella. Hieman yli puolet vastaajista kokee tämän parantaneen jaksamistaan. Ulkopuolista työvoimaa on useimmin suurissa maatalousyrityksissä, ja puolet työvoimasta tulee ulkomailta, mikä tuo omat hankaluutensa työnohjaukseen.

Kohtuullinen työpäivä Kirjanpitotiloille tehdyn kyselyn vastauksista käy ilmi, että maatalousyrittäjien kohtuullisena pitämä työmäärä on keskimäärin yhteneväinen terveyden, turvallisuuden

Työnjohtokoulutusta lisää Maatalousyritysten työnopastuksessa on myös todettu puutteita. Erityisesti työturvallisuusriskien tunnistaminen ja hallinta koetaan tiloilla haastavaksi, sanoo Jarkko

2 PALSTAA 125 mm Jos maatalousyrittäjä kokee liiketoimintaosaamisensa ja kykynsä tarttua uusiin mahdollisuuksiin heikoiksi, omat voimavarat voivat ehtyä.

4,50

Kannattava toiminta

4,00

Voiton maksimointi Kustannustehokas toiminta Asiakas on valmis maksamaan tuotteestamme / palveluistamme enemmän kuin kilpailijoiden tuotteista

3,50 3,00 2,50

Riittävä elintaso itselle ja perheelle

2,00 1,50 1) 2) 3) 4) Heikosti Mahdolli- Keski- Näkijät osaavat suuksien määräisesti karttajat osaavat

5) 6) Osaajat Huippuosaajat

Leppälä MTT:stä. Työnjohtokoulutus pitäisikin sisällyttää maatalousalan opetussuunnitelmiin. Yrittäjien työnjohtotaitoja voisi kehittää myös kurssimuotoisesti.

MTT:n ja TTS Työtehoseuran yhteisessä Maavoima -hankkeessa tarkasteltiin maatalouden työvoimatilannetta sekä työvoiman käyttöön liittyvää päätöksentekoa, työn-

johdon haasteita, työvoiman organisointia ja työnopastusta. Tutkimuksen tuloksena maatiloille laadittiin muun muassa ohjeistus työnopastuksen toteutukseen.

MTT raportti -sarjan julkaisu: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti117.pdf

6

Kausihuone voi moninkertaistaa avomaankurkkusadot Avomaankurkun kausihuonetuotanto voi moninkertaistaa kurkkusadon avomaakasvatukseen verrattuna. Kausihuonekasvatus aikaistaa satoa, pidentää kasvukautta sekä vähentää ja helpottaa hallantorjuntaa. Tuuletus on tärkeää tauti- ja tuhoeläintorjunnan kannalta.

Anu Räty/MTT

Pohjois-Suomessa kasvukauden lyhyys ja alhaiset lämpötilat rajoittavat vihannesviljelyä ja vähentävät viljelyn kannattavuutta.

MTT Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä testattiin kausihuoneen hyödyntämistä avomaankurkun kasvatuksessa kasvukausina 2012–2013. Kokeessa haluttiin selvittää, saadaanko kausihuoneen käytöllä aikaistettua avomaankurkun ensimmäistä sadonkorjuuta ja kohotettua satotasoa avomaakasvatukseen verrattuna.

Kokeessa käytettiin kahta partenokarppista eli ilman pölytystä ja hedelmöitystä kurkkuja tuottavaa lajiketta: Corentine ja Monolit. Kurkut istutettiin mataliin penkkeihin mustaan kurkkumuoviin.

Kausihuoneessa istutustiheys oli neljä ja avomaalla kuusi tainta neliöllä. Molemmissa kastelut ja lannoitus annettiin tihkuletkujen kautta. Avomaalla kurkut kasvoivat vapaasti ja kausihuoneessa ylös tuettuina.

Kausihuoneesta satoa aiemmin ja enemmän Kausihuonekasvatus aikaisti kurkunsatoa avomaahan verrattuna kaikilla tutkimuspaikkakunnilla, mutta Rovaniemellä aikaistava vaikutus oli suurin. Kesällä 2012 kausihuoneessa satokausi alkoi reilu kaksi viikkoa aikaisemmin kuin avomaalla. Vuonna 2013 kausihuoneen satoa päästiin keräämään noin 11 päivää aikaisemmin kuin avomaalta.

Sadon aikaistumisen syynä on mahdollisuus aikaisempaan istutukseen ja taimien nopeampi kasvu. Kausihuoneessa on mahdollisuus kohottaa satotasot moninkertaiseksi avomaahan verrattuna sekä sääolosuhteiltaan huonoina että hyvinä kesinä.

Sotkamossa ja Ruukissa kausihuoneen kurkkusato oli vuoden 2012 kylmänä ja sateisena kesänä yli kolminkertainen avomaan satoon verrattuna. Kaudella 2013 Ruukissa kausihuoneen kurkkusato kasvoi reilusti vuodesta 2012. Sen sijaan Sotkamossa kausihuonesato pieneni.

Rovaniemellä päästiin molempina vuosina kausihuoneessa lähes kaksi kertaa suurempaan satoon kuin avomaalla.

Myös kasvuolosuhteiltaan parempina kesinä kausihuoneesta saadaan suurempi sato kuin avomaalta. Silloin kausihuoneen satoa aikaistava vaikutus on kuitenkin pienempi kuin sääolosuhteiltaan huonoina kesinä.

Lajikkeiden välillä ei ollut satoeroja. Kaudella 2012 sekä kausihuoneessa että avomaalla sadon laatu oli erinomainen, huonoja kurkkuja esiintyi vasta satokauden lopussa. Kesällä 2013 huonoja esiintyi enemmän.

Vihannespunkit ja pahkahome kiusasivat Lämpimänä kesänä avomaankurkun kausihuonetuotannossa on varauduttava erilaisiin tuholais- ja tautiongelmiin enemmän kuin viileänä ja sateisena kesänä. Kosteana kesänä 2012 kausihuoneessa ongelmana oli liikakosteus ja sen myötä pahkahome.

Kuivana ja lämpimänä kesänä 2013 Sotkamon ja Rovaniemen kausihuoneissa esiintyi vihannespunkkia. Vihannespunkin torjuntaan käytettiin ansaripetopunkkeja ja rypsiöljypohjaista Carbon Kick Booster

2 PALSTAA 125 mm

Avomaankurkut tuottivat kausihuoneessa reilusti enemmän satoa kuin avomaalla. Suurin sadonlisäys saatiin Ruukissa.

Anu Räty/MTT

kg/m² 16 14 12 10 8 6 4 2 0

Avomaankurkku, kauppakelpoinen sato 2012-2013

Corentine Monolit

2012 2013 2012 2013 2012 2013 2012 2013 2012 2013 2012 2013 Kausihuone Avomaa Kausihuone Avomaa Kausihuone Avomaa Sotkamo Ruukki Rovaniemi

Kahden avomaankurkkulajikkeen kauppakelpoinen sato(kg/m²) kausihuoneesta ja avomaalta MTT:n kolmella eri tutkimuspaikkakunnalla kasvukausina 2012 ja 2013.

Avomaankurkkulajike Monolitin ja toisen kokeessa olleen Corentine-lajikkeen välillä ei ollut satoeroja.

-torjunta-ainetta.

Torjuntayrityksistä huolimatta runsaana esiintyneet vihannespunkit laskivat kausihuonekurkun satotasoja ja lyhensivät satokauden pituutta Sotkamossa ja Rovaniemellä. Molempien ongelmien esiintymiseen ja leviämiseen olisi luultavasti voitu

vaikuttaa kausihuoneen tehokkaammalla tuuletuksella.

Kokeet olivat osa MTT Sotkamon vetämää Vihannesviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta. Hanketta rahoittaa EU:n maaseuturahasto Kainuun, PohjoisPohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten kautta.

Anu Räty, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Hanna Kekkonen ja Kaisa Soppela, MTT Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi Puh. 029 531 7704

7

Vihannesten sopimustuotanto perustuu vastuulliseen ketjuun Valveutuneen kuluttajan on mahdollista selvittää käyttämiensä elintarvikkeiden alkuperä ja tuotannon eettisyys. Kuluttaja haluaa tietää, vastaavatko hänen omat tuotevalintansa niitä arvoja, joita hän kunnioittaa ja haluaa valinnoillaan tukea.

Erja Huusela-Veistola/MTT

Pakasteherneen kylvö ja puinti ovat tarkkaan ajoitettuja, sillä kaksi tuntia puinnin jälkeen herne on jo pakastettu.

Apetit Pakaste Oy:n sopimusviljelytiloilla toteutettu integroitu kasvinsuojelu (IPM) luo perustan tuotantoketjun vastuullisuudelle. IPM:n tavoitteena on vähentää kasvinsuojeluaineista aiheutuvia riskejä ja edistää vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien käyttöä. Tämä on selvä suuntaus kaikkialla Euroopassa ja muualla maailmassa.

Tuotanto pitää dokumentoida tarkkaan Sopimustuotannolle on tunnusomaista kaikkien viljely- ja tuotantoprosessin toimenpiteiden seuranta ja dokumentointi pellolta valmiiksi tuotteeksi asti, niin ettei ketjusta löydy niin sanottua heikkoa lenkkiä. Nykyaikainen, ympäristöystävällinen ja läpinäkyvä ruokaketju varmistaa kuluttajalle turvallisen ruoan.

Tiiviiseen yhteistyöhön viljelijöiden ja prosessoivan yrityksen välillä kuuluvat viljelytarkastukset ja tuotannon auditointi. Ne ovat vakiintuneita käytäntöjä, joilla valvotaan, että toimitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteisissä koulutustilaisuuksissa parannetaan toimintatapoja miettimällä yhdessä ongelmien ratkaisuja.

Jokaiselta ruokaketjun toimijalta vaaditaankin sitoutumista työhönsä ja oman roolinsa ymmärtämistä kokonaisuuden ja hyvän lopputuloksen kannalta.

Mekaaninen torjunta korvaa kemiallista Usein muutokset eivät synny ennen kuin on pakko. Joidenkin erikoiskasvien viljelyssä ei ole enää käytettävissä esimerkiksi rikkakasvien torjunta-aineita, minkä vuoksi koulutuksen tarve on entisestään korostunut.

Myös tutkimuksellisin keinoin on haettu uusia viljelyteknisiä ratkaisuja kasvinsuojeluongelmiin korvaamaan kemiallista kasvinsuojelua. Todennäköisesti mekaaninen rikkakasvien torjunta tulee lisääntymään, käyttöön tulevat erilaiset luonnonaineet, monenlaiset katteet sekä erilaiset hyönteisverkot.

Apetit Pakaste Oy, Pyhäjärvi-instituutti ja MTT ovat toteuttaneet vuodesta 2011 alkaen EU-rahoitteista hanketta ”Satakunnassa varjellen viljelty”, jossa on kehitetty vihannesten integroitua kasvinsuojelua ja päivitetty sopimusviljelyohjeet yhteistyössä tuottajien kanssa. Hankkeen päärahoitus tulee Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Satakunnan ELY-keskuksen kautta.

Marja Aaltonen, Sakari Raiskio ja Erja Huusela-Veistola, MTT, Marko Jori ja Johanna Pihala, Pyhäjärvi-instituutti sekä Maritta Pyysalo, Apetit Pakaste Oy Lisätietoa: marja.aaltonen@mtt.fi Puh. 029 531 7107

Tuttu ja turvallinen pakasteherne Tarhaherne on laajimmin viljelty Apetit Pakaste Oy:n sopimustuotantokasvi. Sitä viljellään Satakunnassa noin 800 hehtaarin alalla. Sen viljely on tarkoin suunniteltua ja ohjeistettua teollisuuden raaka-ainetarpeen ja jalostusprosessin kapasiteetin mukaan.

Apetit Pakaste Oy:n laatujärjestelmän mukaisesti herne tulee saada pakastettua kahden tunnin sisällä puinnista. Pakasteherneen jäljitettävyysketju yltää pellolta pöytään: viljelmästä, toimituserästä, hernekontista ja pakastepussista koostuvan ketjun kaikkien lenkkien tiedot löytyvät viljelijärekisteriohjelmasta ja tehtaan reaaliaikaisesta varastonhallintaohjelmasta.

Viljelykierto ykkösasia Herneviljelmän integroidun kasvinsuojelun perustana on sopivan peltolohkon valinta ja riittävän pitkä viljelykierto, jolla voidaan hallita monivuotisia rikkakasveja ja kasvitauteja. IPM-viljelyssä tulisi ensisijaisesti suosia ennakoivia ja ei-kemiallisia torjuntatoimia, jos niitä vain suinkin on tarjolla.

Kemiallisessa torjunnassa pyritään ainevalinnalla, oikealla ajoituksella ja huolellisella toteutuksella välttämään riskit.

Kasvintuhoojien torjunta perustuu aina lohkokohtaiseen tarkkailuun, jonka perusteella torjuntapäätökset tehdään.

Tarkat ohjeet kylvöstä puintiin Sopimustuotantoon perustuvassa herneenviljelyssä tehdas antaa ohjeet käytettävistä lajikkeista ja kylvöajasta. Lajikkeen kasvuajan, kylvöpäivän, ennakkonäytteiden ja sääennusteiden perusteella suunnitellaan optimaalinen puintiaikataulu, jonka avulla sato korjataan laadun kannalta parhaaseen aikaan.

Sato kuljetetaan välittömästi puinnin jälkeen tehtaalle ja pakastetaan. Viljely-, tarkkailu- ja torjuntatoimien huolellinen dokumentointi on IPM-tuotannon kulmakiviä. Lupaa herneen puintiin ei anneta ennen kuin viljelydokumentit ovat valmiina ja muun muassa kasvinsuojeluaineiden varoajat on tarkastettu. Näin vältetään mahdolliset torjunta-aineiden jäämäriskit ja varmistetaan tuotteen turvallisuus.

8 mielipide

Jari Lindeman ja Pasi Laajala MTT:n arkisto

Sienistä tienestiä maaseudulle Sienisato vaihtelee suuresti vuodesta toiseen, mutta heikompanakin sienisyksynä poimija voi tienata kohtuullisesti – vuonna 2012 tehdyn kyselyn mukaan pohjoissuomalainen sienestäjä ansaitsi keskimäärin 390 euroa.

Vaalan seudun mäntykankaat ovat yksi parhaita männynherkkutatin esiintymisalueita Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella.

Sieniä ostaa Vaalassa kolme yritystä. Poimijoiden määrä vaihtelee vajaasta sadasta noin kolmeensataan riippuen sienisadon määrästä.

Vuonna 2012 tehdyn poimijakyselyn mukaan alueen poimijat sienestivät keskimäärin 11 päivänä keräten yhteensä 115 kg sieniä. Ansioita heille kertyi keskimäärin 390 €. Tuntiansio oli keskimäärin 6 €.

Suurin yksittäisen poimijan keruusaalis oli noin 600 kg (36 keruupäivää), jonka tuotto oli 2 400 €. Autolla ajoa kertyi keskimäärin 360 km poimijaa kohden. Polttoainekulut vähensivät poiminnasta saatavia ansioita keskimäärin noin 14 prosenttia.

Puhdas vesi on Suomelle öljyä Suomessa myydään vuosittain yli sata miljoona litraa pullovettä. Vuoden 2011 tullitilaston mukaan siitä yli 26 miljoona litraa tuotiin ulkomailta. Samana vuonna Suomesta vietiin vain alle 3 miljoonaa litraa pullovettä ulkomaille. Tämä siitä huolimatta, että suomalaisista hanoista tulee keskimäärin parempilaatuista vettä kuin ulkomailta tänne tuoduista pulloista.

Tulevaisuudessa puhdas juomavesi on entistäkin tärkeämpi luonnonvara. Ennustetaan, että vedestä tullaan sotimaan kuin öljystä, koska ilmastonmuutoksen ja väestönkehityksen myötä juomakelpoinen vesi on entistä harvinaisempaa. Unicefin mukaan yli 780 miljoonaa ihmistä joutuu juomaan likaista vettä, kun taas Suomessa huuhdellaan vessanpöntöt juomakelpoisella vedellä.

Jos ilmasto lämpenee useita asteita, puhtaasta vedestä voi tulla suuri bisnes Suomessa. Meidän pitäisi herätä siihen, että pohjavesi on mittava aarre.

Esimerkiksi Kainuu istuu suuren vesiaarteen päällä, mutta vesivaroja ei ole hyödynnetty suuremmassa mittakaavassa juomaveden pullotukseen tai panimoteollisuuden raaka-aineena. Mahdollisuuksia olisi mihin vain. Esimerkiksi italialainen juo pullovettä kymmenkertaisen määrän suomalaiseen verrattuna.

Pulloveden tuotantoketjussa on tarvetta kestävälle kehitykselle. Ylikansalliset juomavesiyritykset harvoin piittaavat ympäristöstä. Maailmalla suuri osa pullovedestä myydään muovipulloissa. Kierrätyksen sijaan muovipullot päätyvät kaduille, luontoon tai kaatopaikoille. Tärkeää olisi löytää parempi vaihtoehto muovipulloille.

Vesituotannon on toimittava kestävän kehityksen mukaisesti, koska varsinkin kaivosteollisuus on pilannut luonnonvarabisneksen maineen luon-

toystävällisenä toimintana. Puhdasta ympäristöä pitää suojella, ja kestävän kehityksen mukainen tuotanto on myös imagoetu.

Vesi merkittävänä luonnonvarana pitää ottaa tulevan Luonnonvarakeskuksen toiminnassa huomioon. Vesitutkimuksella ja -bisneksellä on monia kehityssuuntia. Pullovettä ei kannata viedä ulkomaille kulutustavarana, vaan panostaa brändiin, koska suomalainen vesi on luksusta maailman mittakaavassa.

Toisena kehityssuuntana voisivat olla suuret yritykset, joiden toiminta tarvitsee runsaasti vettä. Samoin kuin Google on tuonut Suomeen datakeskuksen, vettä tarvitseville yrityksille Suomi voisi olla hyvä investointikohde.

Kolmantena suuntana on vesiteknologian ja palvelukonseptien kehitys.

Rouskuja ja vahveroita enemmän kuin tatteja Kyselyyn osallistuneiden poimijoiden sienisaalis koostui pääosin rouskuista (57 prosenttia) ja vahveroista (36 prosenttia), kun taas herkkutatin osuus jäi vain kuuteen prosenttiin.

Sienisaalis vaihtelee vuosittain: hyvinä herkkutattivuosina kuten vuonna 2010 sieniä tuli Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella kauppaan asti lähes 100 000 kiloa, josta herkkutattia oli yli 90 prosenttia.

Ikäjakaumaltaan poimijat ovat ostajayritysten arvioiden mukaan valtaosin työ- ja eläkeikäisiä (keskimäärin 77 prosenttia), mutta myös lapsia ja nuoria on ilahduttavan paljon.

Kyselyn palauttaneista 74 prosenttia oli vähintään 50-vuotiaita. Selkeä enemmistö eli 74 prosenttia kyselyn palauttaneista oli naisia.

Sienibisneksessä on kasvun varaa Sienten hyödyntämisellä on vahvimmat perinteet Itä-Suomessa, missä myös sieni-

kauppa on huomattavasti vilkkaampaa kuin maan muissa osissa. Esimerkiksi Itä-Suomessa vuonna 2010 sieniä tuli kauppaan lähes 700 000 kiloa.

Sieniä ostavia ja erilaisia sieniruokatuotteita jalostavia yrityksiä on Suomessa noin 45. Näistä 70 prosenttia sijaitsee maan eteläpuoliskolla.

Sienten kaupallisessa hyödyntämisessä sekä kotitalouskäytössä olisi vielä runsaasti parantamisen varaa. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa olisi mahdollisuuksia huomattavasti nykyistä mittavampaan sienten kaupalliseen keruuseen, sillä sienten satotasot ovat samaa luokkaa kuin maan eteläosissakin.

Myös sienituotteiden jalostusastetta olisi varaa nostaa, sillä 52 prosentilla yrityksistä tuotevalikoima koostuu perusraaka-ainemuodossa olevista sienituotteista eli tuoreista, pakastetuista ja kuivatuista sienistä sekä perinteisistä suolasienistä.

Ruokakäytön lisäksi sienissä on potentiaalia myös moneen muuhun kaupalliseen käyttöön. Esimerkiksi sienten väriaineiden hyödyntäminen on vielä pitkälti harrastuspohjaista. Matkailupuolella sienissä olisi hyödynnettävää monenlaisiksi tuotteiksi ja ohjelmapalveluiksi piristämään usein hiljaisen syyskauden tarjontaa.

Artikkelissa on käytetty lähteinä Maaseutuviraston julkaisua Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärät vuonna 2010 sekä E. Ohenojan artikkelia ”Sienisadosta”, joka löytyy julkaisusta Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus.

Marika Laurila, MTT Lisätietoja: marika.laurila@mtt.fi Puh. 029 531 7545 Marika L aurila/MTT

Kirjoittajat ovat MTT:n tutkijoita.

MTT:n arkisto

Jari Lindeman

Pasi Laajala

Korvasieni aloittaa sienisesongin touko-kesäkuussa. Yrittäjät Esko Holopainen ja Pasi Laurila Sienestä Oy:n vastaanottolaiturilla.

9 Eeva Lehtonen/MTT

Lappeenrannan bionurmiseminaarissa todettiin, että paikallisen energian tuottamiseen on kiinnostusta.

Lappeenrannassa mietittiin nurmibiokaasun mahdollisuuksia

Biokaasu voisi olla paikallisesti tuotettua energiaa ilman isojen energiayhtiöiden ylivaltaa. Kun asukkaat saavat mielipiteensä kuuluviin jo biokaasulaitoksen valmisteluvaiheessa, laitos on tervetullut jopa omaan naapurustoon.

Paikallisesti tuotettu energia kiinnosti ja innosti yleisöä Lappeenrannassa, kun MTT:n Bionurmi-hankkeen tutkijoiden vetämässä tilaisuudessa pohdittiin, millä edellytyksillä Kaakkois-Suomen, Hämeen ja Uudenmaan alueilla voitaisiin tuottaa kestävästi nurmesta biokaasua.

Tilaisuuteen osallistui 30 alueen viljelijää, yritysten edustajaa ja virkamiestä. Heistä valtaosa olisi valmis ottamaan biokaasulaitoksen ihan lähinaapurustoonsa.

Keskeinen viesti päättäjille oli, että biokaasulaitos tulee sijoittaa paikkaan, jossa lisääntyvä liikenne ei aiheuta merkittävää haittaa tai vaaraa lähiseudun asukkaille.

Mahdollisten hajuhaittojen osalta useimmat katsoivat yhden kilometrin matkan omaan kotiin riittäväksi suojaetäisyydeksi. Tekniikan toimivuuteen luotettiin niin, ettei hajuhaittojen odotettu olevan merkittäviä. Riittävä tiedottaminen ja paikallisen väestön kuuleminen nähtiinkin tärkeäksi laitoksen sijaintipaikkaa valittaessa.

Osuustoiminta voisi olla ratkaisu Biokaasulaitos on usein liian iso investointi yhdelle maatilalle. Keskusteluissa tuli esille, että toiminnan käynnistämiseen tarvitaan yhteistoimintaa, esimerkiksi maatilojen yhteenliittymä. Haasteisiin ei kuitenkaan ole helppoa löytää aina kaikkia tyydyttävää ratkaisua.

Keskusteluissa kaivattiinkin osuuskuntatoiminnan alkuaikoina vallinnutta yhteisen

edun tavoittelemisen henkeä.

Toisaalta epäiltiin, että vielä ei ole riittävää pakotetta tällaisen yhteistoiminnan syntymiseen, sillä asiat ovat kenties liiankin hyvin. Toisaalta isojen energiayhtiöiden ylivallasta haluttaisiin päästä eroon, jolloin ratkaisu voisi olla paikallinen energia paikalliseen kulutukseen ilman välikäsiä.

Kenen pelloilla energia kasvaisi?

Yksi melkoinen haaste nurmea hyödyntävän biokaasulaitoksen käynnistymisessä on tuotannon mittakaava. Laitoksen käyttämä nurmirehu pitäisi hankkia useiden kymmenien viljelijöiden pelloilta, koska tilat ovat

pieniä.

Viljelijän kannalta ehtona biokaasunurmen tuotannolle on, että pellot säilyvät vähintään entisessä viljelykunnossa. Viljelijällä tulisi voida olla mahdollisuus vaikuttaa paitsi korjuuaikoihin, myös siihen, mille pelloille kiinteä ja nestemäinen mädätysjäännös levitetään.

Biokaasulaitoksen tulee myös sitoutua peltoviljelyn tukiehtoihin. Sopimustyyppejä biokaasulaitoksen ja nurmenviljelijän välille tarvitaankin useita, jotta voidaan huomioida tilakohtaiset tilanteet.

toksen ja sen käyttämien urakoitsijoiden tulee nauttia riittävää luottamusta, arvostusta ja ammattitaitoa alueen viljelijöiden keskuudessa, jotta sopimuksia biokaasunurmen tuotannosta voidaan tehdä.

Halukkaita biokaasunurmen tuottajia voi löytyä etupäässä sivutoimisista kiireisistä viljelijöistä, mutta todennäköisesti myös muista viljelijöistä.

Lisää luottamusta toimijoiden välille Keskusteluissa todettiin, että biokaasulai-

Lisätietoja: arja.seppala@mtt.fi Puh. 029 531 7737

Arja Seppälä, Heikki Lehtonen, Erika Winquist, Eeva Lehtonen ja Esa Aro-Heinilä, MTT

Nurmirehuun perustuva biokaasuntuotanto tarvitsee kannustimia Yksi tapa saada nurmirehuun perustuva biokaasuntuotanto kannattavaksi on vastaavan suuruinen tuotantotuki kuin mitä nyt maksetaan biokaasusta tuotetulle sähkölle.

Tämä vastaisi biokaasusta puhdistetulla biometaanilla 40 €/MWh eli viljelypintaalaa kohden 1 000 €/ha, kun oletetaan että energian tuotto nurmesta on 25 MWh/ha.

Mahdollinen tapa rahoittaa tarvittava tuki olisi ”saastuttaja maksaa” -periaate, eli biometaanille menevä tukiraha kerättäisiin nostamalla bensiinin ja dieselin hintaa. Jos oletetaan, että biometaanin osuus polttoai-

nekäytöstä olisi 20 prosenttia, mikä vastaa 400 000 ha nurmea, vastaisi tämä bensiinin osalta 7 senttiä/litra ja dieselin 8 senttiä/litra hinnankorotusta.

Osaamista puuttuu vielä Suoran tuotantotuen lisäksi ryhmäkeskusteluissa löydettiin myös muita mahdollisuuksia helpottaa nurmibiometaanin tuotantoa.

Merkittävin mahdollisuus on investointikustannusten alentaminen.

Biokaasulaitosten investointikustannukset Suomessa ovat tällä hetkellä huo-

mattavasti korkeampia kuin esimerkiksi Saksassa. Tämä johtuu siitä, että Suomessa pystytettävät laitokset ovat vielä tapauskohtaisesti räätälöityjä. Sen sijaan Saksassa biokaasulaitokset ovat niin yleisiä, että niiden rakentamisesta on tullut sarjatuotantoa.

Todettiin myös, että toistaiseksi Suomessa puuttuu vahva tietotaito nurmen käyttöön perustuvien biokaasulaitosten perustamisesta, rakentamisesta, prosessin hallinnasta ja suunnittelusta kokonaistoimituksena.

10

Yhteistyöstä voimaa maatalouteen Kuvat: Jaana kankaanpää

HYVINKÄÄ (MT) Yhteistyön lisääminen on tulevaisuutta, sanoo MTK:n kolmas puheenjohtaja, luomuviljelijä Markus Eerola. Hän viljelee vaimonsa Minna Sakki-Eerolan kanssa luomuviljatilaa Hyvinkäällä.

Maatiloilla on mahdollisuuksia lisätä yhteistyötä toisten samanlaisten tilojen kanssa, eri tuotantosuuntien välillä sekä myös paikallisten jatkojalostajien kanssa. ”Viljatilojen kannattaa investoida uusiin koneisiin yhdessä, koska yksin hankkimalla koneet ovat kalliita, mutta ilman investointeja ei pärjää”, Eerola sanoo.

Viljamarkkinoiden hintojen heilunnalta tilat pystyisivät suojautumaan paremmin, mikäli viljatilat myisivät satoaan suoraan kotieläintiloille tai paikallisille jalostajille.

Eerolalla on suunnitelmissa yhteistyön aloittaminen yhden kotieläintilan ja yhden leipomon kanssa. Jos alustavat suunnitelmat toteutuvat, suuri osa Eerolan sadosta menisi suoraan leipomon ja eläintilan käyttöön ilman välikäsiä.

Pienimuotoista suoramyyntiä tilalta on tehty jo kymmenen vuoden ajan ja nyt tilalla toimivaa maalaispuotia ollaan laajentamassa. ”Sadon markkinointi on mietittävä, vaikka kyllä jo viljelyssäkin on tarpeeksi työtä.”

Biokaasusta energiaa ja töitä maaseudulle Yhteistyön ohessa toinen asia, jonka Eerola toivoo lisääntyvän, on hajautettu energiantuotanto.

Tilalla on pohdittu biokaasulaitoksen rakentamista, mutta nykyinen energiapolitiikka ei ole mahdollistanut pienen laitoksen rakentamista. ”Maatilamittakaavan laitokset olisi saatava taloudellisesti kannattaviksi. Pienissä laitoksissa syntyisi vähemmän kuljetuskustannuksia kuin suurissa laitoksissa, kun kaikki käsittelyjäännös mahtuisi lyhyemmän ajomatkan sisällä oleville pelloille.”

Suunnitelmissaan Eerola tekisi biokaasua nurmesta, jota tilalla on viljelykiertoa monipuolistamassa. Kaasun hän käyttäisi traktorin ja viljankuivaamon polttoaineena.

Maatilamittakaavan biokaasulaitokset voisivat olla avainasemassa ravinteiden kierrättämisessä. ”Kierrätysravinteet tulevat tulevaisuudessa entistä tärkeämmiksi myös muille kuin luomutiloille. Se tuo maaseudulle uusia työpaikkoja ja myös ympäristö kiittää.” ”Maaseudun rapauttaminen pysäytettävä” Eerola on huolissaan Suomen taloustilanteesta ja säästöjen kohdentamisesta. ”Ajat ovat tiukat ja joka paikasta säästetään. Maataloudelta säästöjä on kiristetty muihin aloihin nähden etuajassa.” ”Nyt ollaan kriittisessä pisteessä. Jos maaseudun rakenteet päästetään rapautumaan, ei niitä saada enää myöhemmin takaisin. Ruokaa ja energiaa kuitenkin tarvitaan ja ne toisivat tulevaisuudessakin töitä ja toimeentuloa Suomeen.”

Eerola harmittelee lyhytjänteistä maatalouspolitiikkaa. ”Hallituskaudet ovat lyhyitä ja päätökset vaihtelevia, kun ottaa huomioon, että maataloutta pitäisi ohjata pitkillä aikaväleillä. Yhteiskunnalta puuttuu ymmärrys maatalouden merkityksestä.”

Eerola toivoo, että päätöksenteossa pidetään huoli eri tuotannonalojen välisestä tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. ”Jos joku tuotannonhaara jää väliinputoajaksi, se toimii helposti kuin musta aukko ja vie mennessään muitakin uskonpuutteeseen ja epäoikeudenmukaisuuteen.”

Markus Eerola huoltaa tilalla työskentelevän virolaisen Igor Konovin kanssa konetta, jota käytetään lantakompostin tuubittamiseen.

Valtakunnan politiikan lisäksi paikalliset viranomaiset ja päättäjät voivat jarruttaa maaseudun yritystoiminnan kehittymistä.

Eerola toteaa kotikunnassaan rakennuslupien saamisen yritystoimintaa varten olevan vaikeaa keskusta-alueen ulkopuolelle.

Eerola katsoo, että viljelijöiden tulee ha-

kea lisää näkyvyyttä ja jakaa ihmisille tietoa maataloudesta, sillä monet kuluttajat ovat vieraantuneet täysin ruuantuotannosta.

Yhteenvetona Eerola toteaa, että maataloudelle on tulevaisuudessa luvassa valoa ja mahdollisuuksia, mutta myös paljon huolia ­– ja niissä runsaasti MTK:lle töitä.

”Mikä tärkeintä, nuorilla viljelijöillä on nyt hyvä asenne viljelijän työhön”, Eerola sanoo ja muistelee viime kesänä nuorten viljelijöiden tekemää Böndeboogie-musiikkivideota.

TUURE KIVIRANTA

11

Markus Eerola tutkii hankkimansa myllyn lajittelijaa navetassa, jota remontoidaan maatilapuodiksi. Minna Sakki-Eerola tulee oviaukosta, jonne rakennetaan kahvion keittiötä.

Kannattavuus ratkaisee luomuun siirtymisen Maalaispuodista lähiruokaa

Tilan sijainti oli yksi peruste, kun Markus Eerola ja Minna Sakki-Eerola päättivät luomuun siirtymisestä viisi vuotta sitten.

Tila on lähellä Hyvinkään keskustaa, ja Helsinkiin on alle tunnin ajomatka. Hyvä sijainti helpottaa tilan tuotteiden markkinointia ja kuluttajat ovat kiinnostuneita luomusta.

Toinen syy luomuun siirtymiseen oli, että Markus halusi luopua kesäyöt vievistä kasvinsuojeluruiskutuksista. ”Yöt meni ennen ruiskuttaessa ja päivärytmi oli aivan eri kuin muulla perheellä. Eihän siinä tiennyt yhtään, mitä lapsille kuuluu.”

Rikkakasvit työllistäVÄT Suurin haaste luomussa on tuonut rikkakasvien torjunta. Lisäksi puutteet maan kunnossa näkee luomussa heti.

Tilalla on viljelyssä 340 hehtaaria, joista 80 on omaa ja loput vuokramaita. Pintaalan ollessa suuri on vaikeaa saada ajoitettua kaikki työt juuri oikeille hetkille.

Luomussa oikean hetken menettäminen korostuu.

Luomuun siirtyminen ei ole tapahtunut helposti, mutta ratkaisu nähdään tilalle sopivaksi ja luomussa aiotaan jatkaa. ”Luomuun siirtyminen on jokaisen mietittävä kannattavuuden kautta. Luomu on erikoistuotantoa, ja sille on paikkansa. Yhtä oikeaa totuutta ei maailmassa ole.”

Laajentaminen ei aina ratkaisu Ennen luomuun siirtymistä tilalla kasvatettiin peltopinta-alaa, mutta jälkeenpäin kat-

Kymmenen vuoden ajan Markus Eerola ja Minna Sakki-Eerola ovat pyörittäneet kausiluontoisesti tilan vanhaan sikalaan rakennettua maalaispuotia, jossa myydään tilan ja lähitilojen tuotteita sekä kotimaisia käsitöitä.

Lisäksi myynnissä on ollut Eerolan suunnittelemia lasitöitä ja Sakki-Eerolan suunnittelemia tekstiilejä. Paitsi että Eerola on maanviljelijä, hän on myös taiteiden lisensiaatti ja lasisuunnittelija.

Sikala tarkoittaakin puodin nimenä lyhennettä sanoista sisustus, kangas ja lasi.

Pitkäaikainen haave pariskunnalla on ollut laajentaa puotia ja avata myös kahvio sekä monikäyttöinen juhlatila. Nyt haave

on käymässä toteen, kun vanhaan navettaan remontoidaan sata henkeä vetävä tila.

Pian navetassa toimii ympäri vuoden auki oleva maalaispuoti ja kahvio ja tilaa voi vuokrata juhlakäyttöön.

Juhlia järjestettäessä tehdään yhteistyötä naapurin pitopalvelun kanssa, joka valmistaa tapahtumiin ruuat.

Puodille ja kahviolle on kysyntää, sillä naapureiden kanssa yhteistyössä syksyisin tilalla järjestetyissä maalaismarkkinoissa on käynyt vuosittain satoja ihmisiä. Markkinoilla oli myynnissä noin kymmenen lähiviljelijän tuotteita.

TUURE KIVIRANTA

MTK:n huomiota tuottajan jaksamiseen Markus Eerola on huolissaan, että poliitikot päästävät maaseudun rakenteet rapautumaan.

sottuna Eerola toteaa, että laajentaminen ei tuonut niitä hyötyjä, mitä tavoiteltiin.

Hän pohtii, että pienemmällä pintaalalla ja sen tehokkaammalla viljelyllä pääsisi parempaan tulokseen.

TUURE KIVIRANTA

Suuren luomutilan viljely, luottamustyö MTK:ssa, maalaispuodin rakentaminen ja uusien yhteistyömahdollisuuksien suunnittelu. Markus Eerolalla riittää tekemistä, ehtiikö hän koskaan pitää lomaa? ”Tarkoitus on ollut kerran vuodessa pitää koko perhe yhtä aikaa viikko lomaa ja lähteä matkoille. Aina se ei ole kuitenkaan onnistunut.”

Eerola pohtii, että viljelijän on hyvä lähteä aina silloin tällöin lomalle pois tilan pihapiiristä. ”Viljelijällä työpaikka on kotona ja työ on siten koko ajan mielessä.

Välillä se on karistettava hetkeksi pois.”

Eerola miettii, että maaseudulla tarvitaan entistä enemmän yhteisöllisyyttä. ”Tiloilta vaaditaan jatkuvaa kehittymistä ja bisneksen tekemistä. Ei sellaista kukaan yksin jaksa.”

Myös tuottajajärjestö MTK:n on mietittävä jatkossa entistä enemmän maaseudun sosiaalista puolta, kolmas puheenjohtaja linjaa.

TUURE KIVIRANTA

12

Syysrypsi vähentää nitraattitypen huuhtoutumista Peltomaassa kasvukauden jälkeen oleva liukoinen typpi huuhtoutuu helposti syksyn sateiden myötä syvempiin maakerroksiin ja edelleen vesistöihin.

Syksyllä kylvettävä rypsi pelastaisi tilanteen.

MTT:n arkisto

Kasveille käyttökelpoisen typen menetys on ympäristökuormituksen lisäksi tappiota viljelijälle. Typen talteenotto olisi kuitenkin mahdollista syyskylvöisen satokasvin tai kerääjäkasvin avulla. Syysrypsi sopii ominaisuuksiensa puolesta kumpaankin käyttötarkoitukseen.

Syysrypsin viljelyala on ollut viime vuosina voimakkaassa kasvussa, mutta se jää edelleen alle parintuhannen hehtaarin. Viljelyn yleistymistä rajoittaa kasvin hankala kylvöajankohta heinä-elokuussa.

Ongelma olisi kuitenkin ratkaistavissa kylvämällä syysrypsi suojaviljaan, mikä onkin osoittautunut toimivaksi menettelyksi.

Syysrypsi ei ole kasvurytminsä ansiosta yhtä altis tuholaisvioituksille kuin kevätrypsi. Se voikin sopia kasvinviljelytiloille, jotka haluavat jatkaa öljykasvituotantoa neonikotinoidipeittausaineiden käyttökiellosta huolimatta.

Syysrypsi suosii nitraattityppeä Syysrypsin kykyä ottaa talteen maaperän mineraalityppeä selvitettiin Helsingin yliopistossa. Tutkimuksessa mitattiin maan ammonium- ja nitraattityppipitoisuuksia syysrypsin, kynnetyn ohran ja sängelle jätetyn ohran viljelyssä.

Syysrypsi kylvettiin joko vihreänä korjatun ohran jälkeen heinäkuun lopulla tai samanaikaisesti suojaviljana toimivan ohran kanssa toukokuussa. Syysrypsi otti maasta tehokkaammin nitraattityppeä kuin ammoniumtyppeä. Suojaviljaan kylvetty syysrypsi oli vähintäänkin yhtä hyvä nitraattitypen kerääjä kuin normaalisti heinäkuussa perustettu syysrypsi.

Kasvin teho riippuu tosin kesän ja syksyn sääoloista ja nitraatin määrästä maassa. Viileän ja sateisen kesän jälkeen nitraattitypen määrät maassa olivat verrattain vähäisiä, ja syyrypsin vaikutus loppusyksyllä jäi vähäiseksi. Tavanomaisen kasvukauden lopulla maassa oli runsaasti nitraattia, jota syysrypsi vähensi tehokkaasti.

Vaikutus selkein pohjamaassa Vuonna 2010 syysrypsikasvustot vähensivät pintamaan nitraattityppeä noin 50 prosenttia ja pohjamaan nitraattityppeä 60–80 prosenttia verrattuna kynnettyyn maahan. Voimakas vaikutus pohjamaassa selittyy sillä, että syysrypsi on syväjuurinen laji.

Keväällä kylvetyn rypsin juuristo voi ulottua alempiin maakerroksiin heinäkuus-

Syysrypsi ei ole kasvurytminsä ansiosta yhtä altis tuholaisvioituksille kuin kevätrypsi.

sa kylvettyä syysrypsiä aikaisemmin, koska se on ehtinyt kehittyä kaksi kuukautta pitempään. Tästä syystä sen typenottokin on tehokkaampaa.

Kasvustossa typpeä satojen eurojen arvosta Syysrypsin typpipitoisuus on korkea verrattuna heinämäisiin lajeihin. Suurin osa typestä on sitoutuneena lehtimassaan.

Syysrypsin maanpäällisten osien sekä pääjuuren massa on vaihdellut 2 400 kilosta 5 000 kiloon, jolloin kasvustoissa voi olla typpeä noin 50 kilosta yli sataan kiloon hehtaarilla.

Vaikka kasvin sisältämää typpeä vapau-

tuisikin talven aikana tapahtuvan lehtien kuolemisen myötä, voi laaja juuristo ottaa osan siitä keväällä uudelleen talteen. Toisaalta, jos syysrypsi talvehtii huonosti, voi kasvuston myös lopettaa keväällä, jolloin sen sisältämä typpi vapautuu kasvukauden aikana keväällä kylvetyn viljelykasvin käyttöön.

Antti Tuulos, Markku Yli-Halla ja Pirjo Mäkelä, Helsingin yliopisto Lisätietoja: antti.tuulos@helsinki.fi Puh: 050 362 2971

50 45 40 35

Syysrypsi sopii IV vyöhykkeelle asti Nykyään ainoa Suomen markkinoilla oleva syyrypsilajike on Largo. Virolainen Jõgeva Plant Breeding jatkaa uusien lajikkeiden jalostusta.

Syysrypsi sopii periaatteessa viljeltäväksi IV vyöhykkeelle asti. Vähälumisilla rannikkoalueilla talvehtiminen voi olla heikkoa.

Syysrypsin satopotentiaali on kevätlajikkeita suurempi, jopa 3 000 kg/ha. Myös siemen on kooltaan kevätlajikkeiden siementä suurempi.

Kylvettäessä syyrypsiä suojaviljaan pitää kylvömäärän olla tavallista suurempi ja viljan lakoutumisen estämiseen tulee panostaa.

30 25

pintamaa

20

pohjamaa

15 10 5 0

SR, kylvetty SR, kylvetty Ohra, sängelle Ohra, kynnetty suojaviljaan ohran jälkeen

Nitraattitypen määrä pinta- ja pohjamaassa loppusyksyllä 2010 ennen maan jäätymistä. SR, syysrypsi. Kaikki koejäsenet saivat keväällä ohran kylvön yhteydessä 80 kg typpeä/hehtaari.

Ohran jälkeen kylvettyä syysrypsiä ei kylvön yhteydessä erikseen lannoitettu.

13

Modernilla jalostuksella lisää satoa rypsiin Kotimainen öljykasvituotanto nojautuu vahvasti kevätrypsiin. Öljynpuristamot Suomessa pitävät hyvälaatuisen kotimaisen raaka-aineen saamista tärkeänä, jolloin rypsi on avainasemassa. Öljykasvien jalostuksessa on Borealilla keskitytty rypsiin ja viime vuosina uudentyyppisten synteettisten lajikkeiden jalostukseen. Jalostuksessa painottuu nyt erityisesti satotasojen kasvattaminen ja varren lujuuden parantaminen. Uusien lajikkeiden jalostuksessa käytössä ovat modernit tekniikat.

Rypsin perimä tunnetaan hyvin Rypsi on ensimmäinen suomalainen viljelykasvilaji, jonka koko perimä on avattu.

Perimän tunteminen onkin mahdollistanut dna-tietoon perustuvien työkalujen hyödyntämisen rypsin jalostuksessa.

Boreal on kehittänyt rypsille yhteistyössä MTT:n kanssa SNP-merkkikokoelman.

SNP-merkit ovat geenimerkkejä, joiden avulla saadaan tietoa rypsin jalostusmateriaalin monimuotoisuudesta.

Merkkikokoelma on osoittautunut tärkeäksi työkaluksi synteettisten lajikkeiden

jalostuksessa. Merkkien avulla uusien lajikkeiden jalostus on entistä tehokkaampaa ja täsmällisempää. Tulevaisuudessa merkeistä voidaan hakea apua myös rypsin taudinkestävyyteen.

vällä rypsirouheella, joka on arvokasta kotimaista valkuaisrehua.

Katja Hämäläinen ja Anna Perttu, Boreal Kasvijalostus Oy

Lisätietoa: katja.hamalainen@boreal.fi Puh. 040 350 4850

Synteettiset lajikkeet tulevat Uusien synteettisten lajikkeiden odotetaan lisäävän kiinnostusta rypsin viljelyyn tulevina vuosina, ja korkeampien satojen kautta niiden odotetaan parantavan viljelyn kannattavuutta. Parempi varren lujuus tuo lisää viljelyvarmuutta, ja uusien lajikkeiden kasvuaika tulee olemaan samaa luokkaa kuin nykyisten rypsilajikkeiden. Sadon laatu tulee myös olemaan korkealuokkaista, ja rypsiä voidaan jatkossakin käyttää monipuolisesti.

Rypsi tunnetaan monipuolisista käyttömahdollisuuksistaan. Se on terveellisen kasviöljyn lähde, ja tärkeä merkityksensä on myös öljyn puristuksen sivutuotteena synty-

Erja Huusela-Veistola/MTT

Kirpat otettava keväällä kiikariin Kirppaennusteen tekeminen on vaikeaa, mutta kirppojen tarkkailuun tulee keväällä kiinnittää erityistä huomiota, varsinkin jos käytössä on peittaamatonta kylvösiementä.

Loppukesällä havaitut runsaat kirppamäärät enteilevät yleensä kohonnutta kirppariskiä seuraavana keväänä. ”Viime keväänä kirpoista ei juuri ollut haittaa, mutta loppukesällä kirppavioituksia havaittiin muun muassa syysrapsissa”, vanhempi tutkija Erja Huusela-Veistola MTT:ltä muistuttaa.

Ennustusten tekeminen on kuitenkin vaikeaa, ja talven yli selvinneiden kirppojen määrän lisäksi kevätöljykasvien vioitusris-

kiin vaikuttavat monet tekijät, kuten kevään sääolosuhteet, kylvöaika, kasvuston tiheys ja alkukehitys. Kirppavioitukset ovat todennäköisimpiä, jos kevät on kuiva ja kevätöljykasvien alkukehitys hidasta.

Kevätrypsin kohdalla kylvöä on mahdollista lykätä myöhäisemmäksi, jolloin alkukehitys on nopeampaa lämpimässä maassa, ja kirppavioituksia on siten mahdollista vähentää. ”Joka tapauksessa kevätöljykasvien taimivaiheen kirppatarkkailu on aina tarpeen. Tarpeen tullen on turvauduttava pyretroidiruiskutuksiin”, Huusela-Veistola sanoo.

Kirppoja kannattaa tarkkailla ensi kesänä, varsinkin jos käytössä on peittaamatonta siementä.

Tuomikirvat ovat toipumassa lamastaan Tuomikirvaennusteen mukaan ensi kesäksi ei ole luvassa valtavia kirvatuhoja.

Kotimainen tuomikirvakanta on syksyllä tehdyn talvimunalaskennan mukaan virkoamassa viime kesän lamaannuksesta. Miltei kaikissa näytteenottopaikoissa oli pienehkö, mutta tasainen kanta. Nollille ei jäänyt mikään alue, mutta myöskään ison tuhoriskin alueita ei ollut yhtään.

Syksyllä 2013 tuomenoksia laskettiin lähes 40 paikkakunnalta. Paikat olivat osin samoja kuin edellisinäkin vuosina. Useita näytteitä saattoi olla samalta paikkakunnalta niin läheltä toisiaan, että kartalla ne jouduttiin yhdistämään.

Ensi kesänä eniten Tuusniemellä Ensi kesänä eniten tuomikirvoja näyttäisi syntyvän Tuusniemellä, josta löytyi 38,5 munaa/100 silmua. Tulos on hyvin lähellä suurta tuhoriskiä.

Toiseksi eniten munia on Loviisan Sarvilahdella tuloksella 22,05 munaa ja kolmanneksi eniten Tammelan Venesillan näytteessä, 20,25 munaa. Lohtajan tulos oli 17,5 munaa, Ylistaron 14 munaa ja Vöyrin 11,5 munaa.

Tuomikirvaennusteen mukaan tuomikirvat ovat toipumassa edellisvuoden kadosta.

Talvimunamäärä 1-15 tarkoittaa pientä tuhoriskiä, 15- 40 mahdollisia tuhoja ja yli 40 suurta tuhoriskiä.

Muut paikkakunnat jäivät alle kymmenen munan, mutta kukaan ei jäänyt ilman tulosta. Lähialueidenkin tulokset olivat vaihtelevia, joten kirvatilannetta kannattaa seurata alkukesällä. Yllätykset ovat aina mahdollisia.

Talvimunamäärä 1–15 tarkoittaa pientä Hannu Aaltonen/MTT

tuhoriskiä, 15–40 mahdollisia tuhoja ja yli 40 suurta tuhoriskiä.

men 55 prosentista Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueen 90 prosenttiin.

Tuomikirvat kadoksissa viime kesänä Kasvukaudelle 2013 tehty ennuste lupaili lähes kirvakatoa. Laskentatulokset vaihtelivat lukemien 0–3,49 välillä lukuun ottamatta Lohtajan tulosta 13,6, joka sekin jäi pienen tuhoriskin alueeseen. Kirvoja ei tarvinnut alkukesällä torjua.

Vasta heinäkuulla tavattiin monin paikoin tähkissä joukoittain vilja- ja tuomikirvoja, mutta torjuntaa ei enää tarvittu.

Säätutkahavaintojen mukaan ilmavirtojen mukana maahamme kulkeutui vähäisiä määriä tuomikirvoja.

Tarkkana tuomen tunnistamisessa Oksia syksyllä kerättäessä ongelmana on se, että kaikki oksat näyttävät samalta. Pitää kuitenkin oksia raaputtamalla ja nuuhkaisemalla varmistua siitä, että kyseessä todellakin on tuomi. Tuomen kukinta-aikaan puut voisi jo merkitä punaisilla ruseteilla, koska vaahteroiden, haapojen tai pajujen oksista ei ole hyötyä. Oksien on myös oltava tuoreita.

Kirvat pitävät niin hyvää huolta jälkeläisistään, että eivät mene munimaan kuiviin rapiseviin oksiin.

Tutkittavia oksia ovat toimittaneet MTT:n toimipaikat, muutamat maatalousalan koulut, eräät ProAgrian ja muiden neuvontajärjestöjen neuvojat ja viljelijät. Jokioisilla oksat napsitaan oksasaksilla käsiteltävän kokoisiksi.

Tuomikirvatilannetta seurataan keväällä ja alkukesällä osoitteessa www.mtt.fi/kasper.

Arvioissa huomioidaan myös imupyydysten ja kelta-ansojen saaliit.

Munat kiikaroidaan mikroskoopilla Kasvukauden aikana tuomikirva synnyttää eläviä poikasia, mutta talvimunat se munii. Tuomikirvaennuste tehdään laskemalla marraskuulla tuomikirvojen talvimunien määriä eri paikoista maata saaduista tuomen oksanäytteistä mikroskoopin avulla.

Kultakin paikkakunnalta saaduista 3–5 tuomen oksista lasketaan munat sadasta silmusta. Näistä tuloksista lasketaan keskiarvo. Summista vähennetään todennäköinen kuolleisuus, joka vaihtelee Sisä-Suo-

Irmeli Markkula, MTT Lisätietoja: irmeli.markkula@mtt.fi Puh. 029 531 7496

14

Satovaihtelu taltutetaan tarkkailulla ja täydennyskylvöillä Nurmen satovaihtelu tasoittui ja toi poikkeuksetta tulosta, kun työ aloitettiin pellon peruskunnon ylläpidosta. Nurmiäestys, täydennyskylvö ja monipuolinen apilaheinäseos toivat satovarmuutta. Karjanlanta vauhditti nurmen kasvua, kun se sijoitettiin juuriston ulottuville. Pellot tuottamaan - hankkeessa haettiin 2 PALSTAA 125 mm tukea nurmituotannon kehittämiseen yli 20 havaintokokeesta.

Nurmisadon peltolohkon sisäistä vaihtelua selittävät eniten nurmen aukkoisuus keväällä, pellon peruskunnon ja vesitalouden heikkous sekä sadonkorjuun ja lannanlevityksen aiheuttamat vauriot. Tämä tulos selvisi Pellot tuottamaan -hankkeen laajoissa havaintokokeissa. Apilapitoisuus ja niittoajankohta eivät vaikuttaneet lohkonsisäisen satovaihtelun määrään.

Nurmi kaipaa tarkkailua Havaintokokeissa nurmi tuotti sitä tasaisemman sadon mitä tiheämpi ja puhtaampi se oli. Nurmen kunnon ja tiheyden säännöllinen arviointi johti siihen, että nurmen hoito aloitettiin riittävän ajoissa.

Hyväkuntoisten nurmien rehun laatu oli parempi kuin epätasaisten nurmien. Ne niitettiin muita nurmia varhaisemmalla kasvuasteella. Kun sadon laatu oli hyvä, myös nurmen käyttökelpoisen sadon satovaihtelu väheni.

Täydennyskylvös tarvitsee kasvutilaa Vastaperustetun nurmen täydennyskylvö oli paikallaan, jos nurmi oli aukkoinen perustamista seuraavana keväänä. Rikkaruohottuminen väheni, kun nurmea täydennettiin varhaisessa harventumisen vaiheessa.

Täystiheän nurmen ylläpitämiseksi täydennyskylvön tuli olla jatkuvaa toimintaa, vaikka tulos vaihteli olosuhteiden mu-

kaan. Monipuolinen apilaheinäseos sopeutui yksipuolista seosta paremmin vuosien ja olosuhteiden muutokseen. Apilat menestyivät heiniä paremmin täydennyskylvössä.

Täydennyskylvön onnistuminen riippui enemmän uuden kasvuston kasvutilasta ja nurmen käsittelystä täydennysvuonna kuin kylvöajasta. Varhain keväällä vanha kasvusto ei vielä ollut kasvussa, joten valoa ja kosteutta oli riittämiin uuden kasvuston kehittyä. Nopean kasvun ja keskikesän aikaan täydennyskylvöt epäonnistuivat useimmin.

Syyskylvöistä osa tuotti tulosta Täydennyskylvöön liitetty nurmiäestys paransi siemenen maakontaktia ja orastumista.

Se myös avasi kasvutilaa uudelle kasvustolle, ja nurmen tiheyden ylläpito helpottui.

Lietteen levitys täydennyskylvön jälkeen oli kehittymässä olevalle kasvustolle tuhoisaa varjostuksen ja tallauksen vuoksi.

Nurmikokeita tehtiin kymmenillä tiloilla ProAgria Pohjois-Karjalan Pellot tuottamaan -hankkeessa kehitettiin malli havaintokoetoiminnasta maatiloilla. Havaintokokeita toteutettiin yli 20 nurmiaiheesta 58 maatilalla, ja tuloksia täydennettiin MTT Mikkelin tekemillä kenttäkokeilla.

Lisäksi hankkeessa rakennettiin toimiva yhteistyöverkosto neuvonnan, tutkimuksen,

35 30 25 20

Liukoinen N

15

Kokonais N

10 5 0

Liete letku

Liete multaus

Y1 -lannos

Lietteen letkulevityksen ja multauksen (30 t/ha, liukoinen typpi 70 ja kokonaistyppi 120 kg/ ha) vaikutus nurmen syyssadon ja odelman lisäykseen Nurmen Y1 (N 100 kg/ha) verrattuna.

Lannoitus 7. heinäkuuta, niitot 16. elokuuta ja 29. syyskuuta. Typellä lannoittamattoman nurmen sato on vähennetty lannoitettujen nurmien sadosta ennen sadonlisävertailua.

koulutuksen ja viljelijöiden välille. Vuonna 2013 päättyneen nelivuotisen hankkeen kumppaneita olivat MTT, Itä-Suomen yliopisto ja Karelia-ammattikorkeakoulu.

Hanketta rahoittivat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, PohjoisKarjalan ELY-keskus ja valtio.

Päivi Kurki, MTT

Lisätietoa: paivi.kurki@mtt.fi Puh. 029 531 7405 Pellot Tuottamaan -hanke: http://pohjoiskarjala.proagria.fi/hankkeet/pellot-tuottamaan-1571 Päivi Kurki/MTT

Nurmiäestämätön ja täydennyskylvämätön nurmi, jonka tiheys on 50 prosenttia.

Nurmiäestetty ja kaksi vuotta sitten varhain keväällä täydennyskylvetty (apilaseosta 3 kg/ha) nurmi, jonka tiheys on 80 prosenttia.

15

Suuri ja laadukas nurmisato hyödyntää ravinteet ja tuottaa parhaan maitotulon 2 PALSTAA 125 mm

Säilörehunurmen satotasot ovat kasvaneet nautakarjatiloilla, kun tilat ovat tehostaneet nurmentuotantoaan. Korjuustrategian, lajikeseosvalintojen ja riittävän ja oikea-aikaisen lannoittamisen kehittäminen on tuottanut tiloille yli 10 000 kuiva-ainekilon keskisatoja. Samalla nurmenviljelyyn tarvittava pinta-ala on vähentynyt reilusti.

MTT Ruukissa saatiin kesällä 2013 odotettuja tuloksia nurmen korjuurytmitys- ja lannoituskokeesta, jossa testattiin kolmen korjuukerran, toisen sadon aikaisen/myöhäisen niittoajankohdan ja nurmen lannoituksen jakamisen merkitystä tehokkaalle säilörehunurmen tuotannolle.

Saatuja kuiva-ainesato-, sadonlaatu- ja ravinnetasetuloksia verrattiin Pohjois-Pohjanmaalla vallitsevaan kahden niiton korjuu- ja lannoituskäytäntöön.

Suurin sato myöhäisellä kakkosniitolla Suurimmat kokonaiskuiva-ainesadot, keskimäärin 12 600 kg/ha saatiin kolmella niitolla, kun toisen sadon niittoajankohta oli myöhäinen. Toisen korjuun aikaistaminen laski kokonaiskuiva-ainesatoa keskimäärin 1 800 kg ka/ha, mutta sen D-arvo oli 12 g/kg ka korkeampi kuin myöhäisessä niitossa. Niiton aikaistaminen nosti odotetusti toisen ja laski kolmannen sadon sulavuutta.

Parempi maitotulo aikaisella kakkosniitolla Pienemmästä sadosta huolimatta toisen korjuun aikaistaminen oli myöhäistä korjuuta kannattavampi korkeamman D-arvon ansiosta. Aikaisen korjuun kuiva-ainekilon tuettu tuotantokustannus oli myöhäistä kal-

N ja K kg /ha 350 300 250 200 150 100 50 0

Vallitseva käytäntö N82+69

N

AIK 2. korjuu N100+100+30

K

P

AIK 2. korjuu N120+70+40 +TC

P kg /ha 50 45 40 35 30 25 20 15

MYÖH 2.

MYÖH 2. korjuu korjuu N100+100+30 N120+70+40 +TC

Nurmisadossa pellolta poistui huikeat määrät ravinteita.

liimpi (aikainen 11,7 ja myöhäinen 10,0 senttiä/kg ka).

Tämä ja lisääntynyt syönti sai aikaan sen, että nurmirehun ruokintakustannus oli 0,23 euroa/lehmä/päivä kalliimpi kuin myöhäisen 2. korjuun rehun, mutta korkeamman maitotuotoksen ansiosta maitotulo oli 0,33 euroa suurempi.

Vuositasolla tuo ero on 50 lehmän karjassa 1 541 euroa. Päiväsyönnin nousu lisää kuitenkin nurmirehun kokonaiskulutusta, mikä lisää 50 lehmän karjassa nurmialan tarvetta 2,76 ha vuodessa. Lisäalan kustannusvaikutus tulee laskea tilakohtaisesti.

Kahden korjuun strategia antoi heikoimman taloudellisen tuloksen, joka oli 50 lehmän karjassa 1 375–4 113 € muita strategioita alempi. Myös nurmialan tarve nousi 3,9–7,2 ha vuodessa.

Nurmi osaa hyödyntää ravinteensa Nurmi sitoi kasvuunsa ravinteita sitä enemmän mitä enemmän satoa kertyi: typpeä lannoitteissa annetun määrän 147–239 kg/ha ja fosforia ja kaliumia huomattavasti lannoitettua enemmän (25–36 kg P ja 195–304 kg K/ha). Lannoitusjaon

”N120+70+40+TC” typen hyväksikäyttö erottui parhaimpana.

Hiiltä nurmen kasvuun kertyi jopa 9 000 kg (karkeasti arvioiden satoon 6 500, juuristoon 2 000 ja odelmaan 500 kg C/ha).

Viljelijöitä tuleekin kannustaa suuriin, laadukkaisiin nurmisatoihin, koska näin hyödynnetään ravinteet parhaiten. Hiiltäkin sitoutuu satoon enemmän kuin puuston kasvuun keskimäärin. Lisäksi suuret nurmisadot säästävät peltoalaa sekä vähentävät pellonraivaustarvetta, polttoaineen kulutusta, kaluston hankintaa ja viljelijöiden työpanosta.

Nykyiset negatiiviset ravinnetaseet johtavat kuitenkin nurmilohkojen viljavuuden nopeaan heikkenemiseen ja suuriin vuosittaisiin pintalannoituksiin tulevaisuudessa.

Kestävän kehityksen näkökulmasta nurmen typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitussuositusten perustasoa tulee nostaa ja satotasokorjauksin mahdollistaa ilmastoystävällinen ja kestävä nurmituotanto.

Laajempi raportti aiheesta ilmestyy Maataloustieteen Päivät 2014 -julkaisussa kevään aikana osoitteessa http://www.smts.fi/ mtp2014.htm.

Raija Suomela MTT, Minna Toivakka ja Raimo Kauppila, Yara Suomi Lisätietoja: raija.suomela@mtt.fi Puh. 029 531 7782

Ilmaston lämpeneminen lisää vesistökuormitusta pelloilla

Jopa 60 prosenttia vuoden ravinnekuormituksesta voi muodostua syksyn ja talven aikana, kun pysyvä lumipeite tulee myöhään eikä alkutalven aikana ole routakerrosta kasvattavia pakkasjaksoja. Talviaikaisen kuormituksen hallintaan tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota tulevaisuudessa, kun leudot talvet yleistyvät.

Suurin osa vuosittaisesta maatalouden ravinne- ja kiintoainekuormituksesta muodostuu keväällä lumien sulaessa sekä syyssateiden aikana. Ilmaston lämpenemisen seurauksena kuormituksen painopiste on siirtymässä keväästä syksyyn ja alkutalveen. Leudontuneet talvet ja myöhäinen talventulo vaikuttavat merkittävästi kuormituksen syntymiseen.

Saarijärvellä Keski-Suomessa tutkittiin jatkuvatoimisilla mittausantureilla kahden eri peltoalueen vesistökuormitusta 2011– 2013. Vuosittaisesta kuormituksesta lähes puolet muodostui hyvin lyhyen ajan sisällä keväällä lumien sulaessa, jolloin virtaamat olivat suurimmillaan.

Valumavesien kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat kuitenkin korkeimmat syksyllä ja talvella. Tällöin sateet sekä maan jäätyminen ja sulaminen saivat ravinteet liikkeelle eikä kasvukauden ulkopuolella ollut kasvillisuutta pidättämässä ravinteita. Syksyllä ja talvella kuormitus kertyi pidemmältä ajalta ja muodosti yli puolet vuosittaisesta kuormituksesta.

Vuodet eivät ole veljeksiä Suurin ravinne- ja kiintoainekuormitus

Samuli L ahtela/JAMK

Jatkuvatoiminen ravinnemittausasema keväällä Saarijärvellä.

esimerkiksi kokonaistyppikuormituksesta oli noin 60 prosenttia.

mitattiin vuonna 2011, jolloin talvi oli runsasluminen ja loppuvuosi sateinen ja lauha. Vaikka huhtikuussa kuormitus oli merkittävästi suurempi kuin kahtena seuraavana vuonna, yli puolet vuoden 2011 kuormituksesta syntyi kuitenkin syys-joulukuussa.

Vuosi 2012 oli melko vähäluminen, mutta kesä ja syksy taas poikkeuksellisen sateisia. Kuormitus oli hieman edellisvuotta pienempi ja jakaantui tasaisesti kevät-, kesäja syyskuukausille.

Pienin kuormitus tutkimusalueilta mitattiin vuonna 2013. Vaikka lumimäärä oli suuri, kevään 2013 kuormitushuippu jäi pieneksi. Sen sijaan syksyn ja talven osuus

Jatkuvalla mittauksella tarkkaa tietoa Jatkuvatoimisella vedenlaadun seurannalla saatiin uutta tietoa tutkimusalueiden kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta. Kuormitus vaihteli vuosittain, ja lisäksi veden ravinnepitoisuudet vaihtelivat hyvin nopeasti virtaamaolojen muuttuessa.

Jatkuvatoimisten mittausten yleistyessä maatalouden kuormitusarvioita saataneen tulevaisuudessa tarkennettua ja vesiensuojelutoimenpiteitä suunnattua myös leudontuvien talvien varalle.

Tiina Siimekselä ja Anneli Ylimartimo, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Lisätietoja: tiina.siimeksela@jamk.fi Puh. 040 630 3149

Vesistön suojeluhanke Keski-Suomessa Tutkimukset toteutettiin Maatalouden vesiensuojelun kehittäminen Saarijärven vesistöreitin varrella -hankkeessa. Hanketta hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja sen rahoitti EU:n maaseuturahasto.

Hankkeessa muun muassa mitattiin maatalouden ravinnekuormitusta jatkuvatoimisilla ravinnemittausasemilla kahdella eri valuma-alueella sekä tutkittiin lannanlevitysmenetelmien aiheuttamaa ravinnekuormitusta käytännön olosuhteissa.

16

Luontohoivayrittäjä on edelläkävijä Green Care- eli Luontohoiva -käsitteen alle kuuluu erilaisia luonnon hyvinvointivaikutuksiin perustuvia sosiaali- ja terveysalan palveluita. Osa toiminnasta on jo vakiintunutta, mutta luontolähtöisyys tarjoaa myös aivan uudenlaisia ratkaisuja sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon tarpeisiin.

Ratsastusterapia ja puutarhaterapia ovat jo tuttuja luontohoivan toimintoja, mutta minkälaisia haasteita kohtaavat alan muut edelläkävijät?

Yrittäjä, joka lähtee tarjoamaan uutta palvelua uudelle asiakaskunnalle kohtaa ensimmäisen haasteensa asiakkaiden tavoittamisessa. Varsinkin maaseudulla pitkä etäisyydet rajoittavat osaltaan liiketoiminnan kehittämistä.

Ratkaisuja löytyy kuitenkin monenlaisia.

Osa hoivayrityksistä tarjoaa intervallihoidon palveluita niille asiakkaille, jotka ovat tilapäisen hoidon tarpeessa, esimerkiksi omaishoitajan loman ajan. Lastensuojelun tukipalveluita voi ajoittaa koulujen loma-aikoihin.

Paikalliset tarpeet kokeiluun Erilaisten toimijoiden kokoaminen saman pöydän ääreen on synnyttänyt monesti innostuksen virtausta ja luovuutta, joka on avannut uusia näköaloja sosiaali- ja terveys-

palveluiden toteuttamiseen.

Green Care -käsitteen voima syntyykin sen monialaisuudesta ja laajuudesta. Toimijoille ei anneta vain yhtä mahdollista toteutuksen tapaa, vaan vapaus miettiä, miten paikalliset voimavarat saataisiin kussakin tapauksessa parhaiten kohtaamaan toisensa.

Puheiden tasolta tekemiseen päästään tehokkaimmin käsiksi kokeiluhankkeiden kautta. Uuden kokeilun ja testaamisen voi aloittaa pienestä. Kokeilu tuottaa konkreettista tietoa siitä, miten toimintamalli toimii kyseisessä tilanteessa.

Auttavia käsipareja tarvitaan Monissa eläin- ja luontoavusteisen toiminnan muodoissa haasteena on toiminnan toteuttamista turvaavien käsiparien löytäminen. Hoitolaitoksissa henkilöstömitoitukset ovat niukat jo ennestään.

Yleisesti apuna ja tukena käytetään työelämään tutustumassa olevia harjoittelijoi-

ta tai palvelustaan suorittavia siviilipalvelusmiehiä. Muitakin ratkaisuja voi löytyä.

Turussa toimii Avustajakeskus, joka välittää vapaaehtoisia työtekijöitä pientä korvausta vastaan.

Ulkomailla, esimerkiksi Saksassa, on yleinen käytäntö viettää välivuotta opiskeluista tai työelämästä hakeutumalla vapaaehtoistyöhön muun muassa hoitolaitoksiin.

Viime aikoina on myös alettu kouluttaa hoiva-avustajia, jotka lyhyen työllisyyspoliittisen koulutuksen kautta pätevöityvät nimenomaan vanhus- ja vammaispalvelujen avustaviin tehtäviin. Opiskelijoiden tekemiä opinnäytetöitä on käytetty apuna myös kokeilujen dokumentointiin.

Vaikutukset tiedoksi päättäjille Toiminnan vaikuttavuutta voidaan seurata tuloksellisuusmittarien avulla. Esimerkiksi aktiivisen osallistumisen lisääntyminen voi olla yksi mittareista. Dokumentoin-

ti valokuvaamalla tai videoimalla voi niin ikään olla keino kokemusten tallentamiseen myöhempää arviointia ja päätöksentekoa varten.

Vaikuttavinta näyttöä on kuitenkin aina omakohtainen kokemus. Siksi päättäjiä kannattaa pyytää henkilökohtaisesti paikan päälle seuraamaan toiminnan toteutusta.

Asiakkaiden ilon ja innostuksen näkeminen on usein vakuuttavinta ja vahvinta näyttöä luontolähtöisen toiminnan onnistumisesta ja tuloksellisuudesta.

Anja Yli-Viikari, MTT Lisätietoa: anja.yli-viikari@mtt.fi Puh. 029 531 7929

Asiakkaalle helpointa on ostaa palvelua, joka on pystytty jo viemään valmiin tuotepaketin muotoon.

Luontohoivassa on mahdollisuuksia

Keski-Suomessa tehdyssä Green Care- selvityksessä alueen sosiaalijohtajat korostivat ostopäätöstensä perusteena palveluiden selkeää kuvaamista ja palveluprosessien auki kirjoittamista. Selkeän tuotekuvauksen pohjalta voidaan lähteä keskustelemaan siitä, miten tuotepakettia kussakin kohteessa halutaan soveltaa ja suunnata.

Palvelun tarjoajan kannattaa tutustua kilpaileviin tuotteisiin. Minkälaisia ominaisuuksia kilpaileviin tuotteisiin liittyy? Jää-

- Lomakotiyhdistys Ilonpisara ry on toimintakyvyltään heikentyneiden vanhusten ja vammaisten hoitoon suunnattu palvelukoti Hämeenlinnassa. Puutarhaprojektia lähdettiin miettimään muutaman levottomasti käyttäytyvän asiakkaan tarpeista käsin. Kesälampaista saadut myönteiset kokemukset innoittivat miettimään pienen kanatarhan hankintaa seuraavaksi kesäksi.

Miten luontohoivasta tulee yritystoimintaa? kö palvelutarjontaan aukkokohtia, joihin muut toimijat eivät vielä ole kyenneet vastaamaan? Miltä osin omaa osaamista kannattaa vahvistaa ja hakea kilpailuetuja suhteessa muihin tarjoajiin?

Maaseudun pienyrityksille tuotteistamisen ja palvelunmuotoilun haasteet voivat olla vaikeita. Apua ja tukea omien palvelutuotteiden hiomiseen on alueellisissa hankkeissa löytynyt muun muassa koulutuksen ja neuvonnan kautta. Täydennyskoulu-

tuksen tarjonta on nykyisin laajaa, ja alan asiantuntijoiden tukea voi löytää vaikkapa oman työn ohella suoritettavien lyhytkestoisten koulutusten kautta. Yritysneuvonnan kautta löytyy myös tietoa tuotekehittämisen rahoitusmahdollisuuksista.

Luontolähtöisten palveluiden kehittämisen haasteita ja niiden voittamista seurattiin MTT:n vetämässä Voimaa-hankkeessa.

Anja Yli-Viikari, MTT Anja Yli-Viikari/MTT

- Jyrskynvirran Tila Sonkajärvellä tarjoaa eläinavusteisen toiminnan palveluita. Tilalla käy vierailijoita hoiva- ja asumispalveluyksiköistä, mutta tarpeen vaatiessa eläimet lähtevät myös vierailulle palvelukoteihin.

- Kaarinassa toimii Maarit Haapasaaren Hali-Koira yritys, joka tarjoaa koira-avusteisen työskentelyn palveluita. Hoitolaitoksen tarpeista on kiinni, käytetäänkö vierailuaika asiakkaiden virkistäytymiseen vai kuntouttavien harjoitteiden tekemiseen.

- Forssassa löydettiin idea Green Care -autosta, jonka avulla kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat laajentavat toimintaansa työpajan seinien ulkopuolelle. Hoitolaitoksessa on käyty auttamassa vanhusten ulkoiluttamisesta.

Siirtolapuutarhan asukkaat ottivat mielellään apua puutarhatöiden hoitamiseen, samoin kuin forssalaiset omaishoitajat.

- Meri-Lapin palveluyksiköissä Iissä ja Simossa on panostettu erityisesti asiakkaiden ulkoilumahdollisuuksien ja luontoelämysten lisäämiseen.

Asukkaissa on nähty huomattavia myönteisiä muutoksia ulkoilun lisääntymisen myötä. Yhteistyömalleja alueen paikallisten yrittäjien kanssa on löytynyt, esimerkiksi viikoittainen ”heppakerho”.

Kaarinassa toimiva Hali-Koira tarjoaa koira-avusteista hoivatyöskentelyä esimerkiksi palvelukodeille.

17

Integroitu kasvinsuojelu hyödyttää kaikkia osapuolia

Integroidun kasvinsuojelun periaatteiden mukainen viljely voi olla samalla sekä entistä ympäristöystävällisempää että taloudellisesti tuottavampaa. Kasvintuhoojien torjuntatarpeen vähentämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä kasvintuotannon suunnittelua.

Pauliina L aitinen/MTT:n arkisto

Mitä tila- ja lohkokohtainen IPM tarkoittaa? Tätä pohdittiin hankepäällikön ja hanketyöntekijöiden vierailulla yhteistyöviljelijän pellolla Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2010.

Vuoden 2014 alusta alkaen kaikkien ammattimaisesti viljelevien on noudatettava kasvinsuojelussa integroidun kasvinsuojelun (IPM) periaatteita. IPM-menetelmien käyttöönotto on osa kasvinsuojeluainelainsäädännön uudistusta, joka pohjautuu EU:n asettamiin tavoitteisiin kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön saavuttamisesta.

Vaikka kasvinsuojelukäytäntöjen uudistamisen taustalla ovat poliittiset päätökset, on IPM-periaatteiden mukainen kasvinsuojelu tilatasolla paljon muutakin kuin lain kirjaimen tai valvonnan vaatimusten noudattamista.

IPM on torjunta-keinojen yhdistelmä Lyhenne IPM (Integrated Pest Management) tulee englannin kielestä ja tarkoittaa kasvinsuojelun menetelmien yhdistämistä.

IPM:ssä pääpaino on kasvintuhoojariskien ennaltaehkäisyssä ja kasvintuhoojien tarkkailussa.

Kemiallinen kasvinsuojelu on sallittua, mutta sen tulee perustua todettuun tarpee-

seen. Ensisijaisina kasvinsuojelutoimenpiteinä tulisi käyttää biologisia, fysikaalisia tai mekaanisia menetelmiä.

Kasvinsuojeluaineita valittaessa on mahdollisuuksien mukaan valittava ympäristön kannalta vähiten haitallinen vaihtoehto, ja ruiskutustyö on tehtävä ammattitaitoisesti.

Kasvinsuojeluaineresistenssin syntymistä on pyrittävä ehkäisemään. Tärkeä osa kestävää kasvinsuojelua on havaintojen ja toimenpiteiden huolellinen kirjaaminen muistiinpanojen avulla.

Käytännön kokeet tiloilla Mitä tarpeenmukainen ja IPM-periaatteita noudattava kasvinsuojelu sitten käytännössä tarkoittaa? Vuonna 2013 päättynyt nelivuotinen MTT:n koordinoima PesticideLife -hanke pyrki tilatason demonstraatioiden avulla selvittämään, miten eri IPM-menetelmät soveltuvat käytännön viljanviljelyyn. Kolmen kesän aikana hanke testasi kolmella eri alueella ja yhdeksän viljelijän tilalla IPM-periaatteiden mukai-

sia menetelmiä.

Viljanviljelyssä vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä on vähän, joten hanke keskittyi ennaltaehkäisevien toimien, kuten viljelytekniikan ja lajikkeen merkityksen selvittämiseen. Kasvitauti- ja tuhoeläinennusteita ja kynnysarvoja testattiin ja muokattiin paremmin käytännön tarpeita vastaaviksi.

Monipuolinen viljelykierto vähentää kasvitautiriskiä samoin kuin terveen kylvösiemenen ja kestävän lajikkeen käyttö. Ennustemalleista on apua riskinarvioinnissa, ja kynnysarvoja voidaan käyttää kasvinsuojelupäätösten tukena.

Tarpeen mukaan ja taloudellisesti Tarpeenmukainen torjunta ei tarkoita sitä, että kaikista ruiskutuksista luovuttaisiin: yli 80 prosenttia hankkeen aikana tehdyistä kasvitautiruiskutuksista todettiin taloudellisesti kannattaviksi.

Rikkakasvien torjunnassa yksiselitteisten kynnysarvojen käyttö on vaikeaa, sillä

torjunnan taloudellinen kannattavuus riippuu sekä rikkakasvilajistosta että viljasta saatavasta hinnasta. Hinnan ollessa matala ei ruiskuttamaan kannata lähteä yhtä herkästi kuin korkean hinnan aikana.

Parhaimmillaan IPM-periaatteiden mukaisesti toimiessaan viljelijä voi välttää turhat kustannukset ja samalla varmistaa sadon määrän ja tuotteiden laadun sekä turvata toiminnan kestävän jatkuvuuden.

IPM on järjellä perusteltua, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää toimintaa, jossa jatkuva oppiminen on avainasemassa. Integroidussa kasvinsuojelussa on myös viesti kuluttajille: kasvinsuojeluaineita on käytetty vain tarpeen mukaisesti ja elintarviketurvallisuus sekä ympäristö huomioon ottaen.

Taina Mäkinen, MTT Lisätietoja: taina.makinen@mtt.fi Puh. 029 531 7884 www.mtt.fi/pesticidelife

18

Loimaan koulutilan emakot maistelevat härkäpapua ja pellavaa Loimaan ammatti- ja aikuisopiston opetusmaatilalla pyörähti käyntiin MTT:n ruokintatutkimus, jossa selvitetään uudenlaista imettävien emakoiden ruokintasuositusta.

Kuvat: Niina Pitkänen/MTT

”Pellavansiemenpuriste edistää ruuansulatusta. Se on erittäin maittava ja energiapitoinen. Se on kuin mysliä söisi. Härkäpavussa sen sijaan on vähän kitkerä maku”, MTT:n vanhempi tutkija Soile Kyntäjä kertoo.

Nyt puhutaan ruokintakokeen rehusta, jota tarjoillaan Loimaan ammatti- ja aikuisopiston opetusmaatilan emakoille. Koerehua maistaneet tutkijat tietävät, että maku vaikuttaa myös emakoiden syöntihaluun.

Rehun menekkiä seuraavat myös opetusmaatilan isäntä ja emäntä Tuomas ja Satu Levomäki. ”Alkuun mietitytti, miten koerehuseos maistuu, mutta se näyttää olevan eläinkohtaista. Emot ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä ja jaksavat imettää. Koerehua saavien emojen lannan koostumus on tosin muuttunut, se on kuin lehmällä”, Tuomas Levomäki kertoo.

Koetoiminta kiinnostaa MTT:n oma tutkimussikala Hyvinkäällä lopetti toimintansa vuoden vaihteessa. Nyt kaikki koetoiminta tapahtuu kumppanuustiloilla. Levomäen sikalassa uutta toimintamallia päästään toteuttamaan käytännössä.

Tuomas Levomäki pitää yhteistyötä MTT:n kanssa hyvänä mahdollisuutena verkostoitua ja saada uutta tietoa tuoreeltaan.

Tila on mukana muussakin koetoiminnassa: muun muassa Koneviestin suorakylvökoetta tilalla on tehty jo kahdeksan vuotta, ja yritysten kanssa on tehty kasvinsuojelu- ja viljelykokeita. ”Tämä on opetusmaatila, joten myös koetoiminta sopii tänne hyvin. Keskustelut tutkijoiden kanssa ovat erittäin mielenkiintoisia, ja samalla tulee verkostoiduttua paremmin”, hän toteaa.

Tuomas ja Satu Levomäki miettivät yhdessä Soile Kyntäjän kanssa, miten ruokintakokeen ensimmäinen vaihe on lähtenyt käyntiin. Ensimmäiset kokeen aikana syntyneet possut ovat pian vieroitusiässä.

Kymmenes vuosi kotona Tuomas ja Satu Levomäki hoitavat sekä Loimaan ammatti- ja aikuisopiston opetusmaatilaa että Tuomaksen kotitilaa, joka sijaitsee kilometrin päässä opistolta.

Levomäet palasivat Loimaalle vuonna 2005 oltuaan pitkään töissä Helsingissä, Tuomas maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen tietohallintoryhmässä ja Satu Tiken tilastoryhmässä.

Tilalla on 100 emakkopaikkaa, tuotannossa on 80 emakkoa. Välitykseen lähtee noin 25 porsasta emakkoa kohti vuodessa.

Tuloksia syksyllä Nyt alkaneen ruokintakokeen suunnittelu MTT:n kanssa alkoi jo kaksi vuotta sitten.

Kaiken pohjalla oli perusteellinen tutkimussuunnitelma, joka soviteltiin tilan toimintaan.

Ensimmäiset kokeeseen osallistuville emakoille syntyneet porsaat ovat nyt kolmeviikkoisia. Kun ne on vieroitettu, seurataan, vaikuttaako ruokinta emon tiinehtymiseen. ”Aiempien kokemusteni kautta oli lopulta varsin helppoa arvioida, mitä tutkimus-

Loimaan opetusmaatilan uteliaat pikku possut ovat tottuneet vierailijoihin jo kolmen viikon ikäisinä.

suunnitelma tarkoittaa käytännössä meidän tilallamme.”

Ruokintakoe kestää noin seitsemän kuukautta. Tutkimus sitoo tuottajan tilalleen varsin tiiviisti, sillä tutkimusta ei voi keskeyttää. Tuomas ja Satu Levomäkeä se ei haittaa, sillä heillä sitovuuteen on totuttu. ”Olin eilenkin katsomassa iltakymmeneltä, että yhden emakon porsiminen menee hyvin. Tutkimuksen aiheuttama työaika korvataan aivan samoin kuin oppilaiden ohjaamiseen kuluva työaika, eli tämä tukee meidän perusliiketoimintaamme”, Tuomas Levomäki toteaa.

Niina Pitkänen, MTT

Laura Levomäki hoitaa possuja mieluusti sillä aikaa, kun vanhemmat sisarukset ovat koulussa.

MTT:n sikatutkimus siirtyy kumppanuustiloille MTT:n tutkimussikala Hyvinkäällä suljettiin vuoden vaihteessa. Jatkossa kaikki sikoihin liittyvä tutkimustoiminta pitää toteuttaa kumppanuustiloilla.

Uusi toimintamalli teettää tutkijoille toki lisätyötä, kun kokeiden suunnittelussa pitää huomioida niin hankintasäännökset, sopimustekniset asiat, rehuntoimitukset ja muut tapauskohtaiset koejärjestelyt.

Mallin hyvä puoli on se, että kokeissa on mahdollista käyttää uusinta ruokinta-

teknologiaa. Toimintamalli pitää tutkimuksen kiinteässä yhteydessä käytäntöön. Tänä vuonna tavoitteena on toteuttaa kumppanuustiloilla neljä koetta. ”Kumppanuustiloja on etsitty aktiivisesti alan toimijoiden kanssa verkostoitumalla, kyselemällä ja koekohtaisella arvioinnilla. Sikatiloja on Suomessa tällä hetkellä alle 2 000, joten tutkimustakin tehdään paljolti asiakkaiden tarpeiden mukaan, kertoo vanhempi tutkija Hilkka Siljander-Rasi MTT:stä.

Seuraava Maaseudun Tiede -liite ilmestyy 2.6.2014

Rannikon ja saariston lammastalous sai kehittämissuunnitelman

19

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Suomen ja Viron rannikko- ja saaristoalueen lammastaloudelle rakennettiin kolmevuotisen KnowSheep -hankkeen aikana strategia, jolla haetaan potkua maaseutuyritysten kehittämiseen.

Olga Pihlman/MTT:n arkisto

Ostajan markkinat Naapurin romanialainen työmies tuli hakemaan paaleja meidän pelloltamme.

Minä mietin, että mitä hittoa.

Kaksi mahdollisuutta: joko työ ei suomalaisille kelpaa, tai sitten Romaniasta saadaan hitokseen parempaa työvoimaa. Kumpikin vastaus on yhtä epäkelpo. Kolmas vastaus ui jossain rakennemuutoksen aalloissa. Onko ongelma koulutuksessa vai koulutettujen ja työpaikkojen yhteen tuomisessa?

Stentorpin tilalla Paraisilla on erikoistuttu ruskeisiin lampaisiin. Tilan tuottamiin lankoihin saadaan kaikki suomenlampaan värit, kun villaa tilataan myös muilta kasvattajilta.

Yritystoiminnan kehittäminen, vastuullisuus ja verkottuminen muiden lammastilojen kanssa nousivat tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi, kun Suomen ja Viron rannikko- ja saaristoalueen lammastiloille rakennettiin vuoteen 2020 yltävä strategia ja kehittämissuunnitelma.

Suunnitelmaa noudattamalla tilat pystyvät kehittämään toimintaansa ja tavoittamaan asiakkaansa paremmin. Strategiassa painottuvat alueen erityispiirteet ja monimuotoinen lammastalous. Kehittämissuunnitelman tiekartta-osuuteen koottiin sekä konkreettiset toimenpide-ehdotukset että niiden toteuttamiseen osallistuvien yhteistyökumppanien vastuualueet.

Kehityskohteena osaaminen ja erikoistuminen Kehittämissuunnitelman mukaan maaseutuyrittäjyyttä tulee kehittää nykyistä asiakaslähtöisemmäksi. Lammasyrittäjien ongelmat ovat olleet moninaisia: tuottajalta on voinut puuttua tuotteiden suunnittelu- ja hinnoittelutaitoja. Lampaanlihan ja -maidon sekä villan tuotannossa ei ole välttämättä erikoistuttu riittävästi, ja tuotteiden jatkojalostusta on erittäin vähän.

Moni maaseutuyrittäjä osaa jo käyttää luonnonvaroja kestävästi, minimoida ympäristöhaittoja ja käyttää tehokkaasti materiaaleja ympäristövastuun mukaisesti. Tämän lisäksi yritystoiminnan jatkuvuus tulee varmistaa taloudellisella kestävyydellä, jossa huolehditaan toiminnan kannattavuudesta ja kilpailukyvystä riittävän yritystulon ja tukipolitiikan avulla.

Vastuullisuus ja verkottuminen tärkeitä Yrittäjien jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtimisen kautta turvataan myös eläinten hyvinvointi. Yrityksen vastuullinen toimintatapa samoin kuin luonnonmateriaalit, paikallisuus ja lähiruoka ovat lisäarvotekijöitä, joita voitaisiin entistä enemmän hyödyntää markkinoinnissa.

Yritysten välistä verkottumista lisäämäl-

lä maatilat ja maaseutuyritykset voivat saada kustannussäästöjä ja kasvattaa tuotantomääriä, hyödyntää erityisosaamista sekä vähentää työn kuormittavuutta. Elinkeinon, tutkimuksen ja hallinnon verkottuminen on välttämätöntä kokonaisvaltaisempien ratkaisujen löytämiseksi.

Strategia, kehittämissuunnitelma ja tiekartan toimenpiteet on julkaistu MTT:n raportissa ”Suomen ja Viron rannikko- ja saaristoalueen strategia ja kehittämissuunnitelma 2014–2020 – KnowSheep -hanke”, joka löytyy MTT:n verkkosivuilta osoitteesta http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti131.pdf.

KnowSheep -hanke päättyi joulukuussa 2013. Hanketta rahoittivat Central Baltic Interreg IV A -ohjelma, Varsinais-Suomen liitto ja hankkeeseen osallistuneet yhteistyötahot.

Raija Räikkönen, MTT Lisätietoja: raija.raikkonen@mtt.fi puh. 029 531 7693

LAMPAITA

Hyvän ja sitoutuneen työvoiman saaminen vaatii kilpailukykyistä palkkatasoa, mutta maatalouden palkat ovat äijäalojen pohjasakkaa. Korkeampia palkkakuluja pitäisi ohjata myyntihintoihin, mutta tässä piilee mielenkiintoinen mätäpaise. Kauppa on tottunut ajatukseen alkutuottajan naurettavasta katteesta.

Katteen tulisi suhteutua tuotannon tai myynnin tappion riskiin, joka on armoton säiden herran huomassa elävälle maanviljelijälle. Päivittäistavarakaupan suurin riski taitaa olla sähkökatkos.

Minulle ei ole vielä oikeudenmukaisuuden nimissä auennut logiikka, jolla kotimaista viljaa hinnoitellaan. Kun katsotaan eurooppalaisia hintatasoja, suomalaisen viljan hinta vertautuu puolalaiseen ja matelee reippaasti saksalaisen hintatason alla – vaikka suomalainen kustannustaso on ennemmin Saksan kuin Puolan luokkaa. Selitykseksi tarjotaan sitä, että kun vähennetään saksalaisen viljan hinnasta viljan rahtikulut, saadaan suomalaisen viljan hintataso. Tämä logiikka on mätä, sillä normaalisti kauppaa tehdessä ostaja maksaa rahdin.

Logiikan pitäisi olla se, että saksalaisen viljan hinnan päälle lisätään rahti Itämeren yli, ja siitä saadaan suomalaisen viljan vertailuhinta. Tämä on se hinta, joka suomalaisen viljelijän tulisi saada tuotteestaan. Se hinta on noin 25 prosenttia enemmän kuin nyt.

Jos Suomessa on ylituotantoa, on ymmärrettävää, että osa tuotteista viedään ulkomaille maailmanmarkkinahintaan. Kotimaan kulutukseen tulevan viljan hinnoittelun kuitenkin tulisi vastata muiden maiden sisämarkkinoita.

Viljakaupan kiero tilanne johtuu siitä, että ostajat voivat määritellä hinnan.

Minä ehdotan lakkoa.

Tulonjako on tärkeä osa sekä maatalouden että maaseudun elinkelpoisuutta. Kun rahat valuvat keskusliikkeiden ja kaupan taskuun, kaupunkeihin ja keskuksiin, jää maaseudulle liian vähän investointivaraa.

Kyläkouluja lopetetaan marginaalisten säästöjen takia samalla, kun verotulot siirretään kuntakeskusten kehittämiseen. Kun maaseudun palvelut on karsittu nollaan, voidaan hyvällä syyllä kysyä: miksi maksaa kunnallisveroja?

Miksi osallistua kuntakeskuksen kehittämiseen, kun naapurikunnan palvelut ovat yhtä lähellä eli yhtä kaukana?

Paradoksaalista on, että näin elossakin oleva maaseutu kuolee ja veropohja kapenee.

Ottaa päähän. Heittelen siis palloja täältä kotikyläni takamailta etujärjestöllemme (jos sellainen jossain on?), kuntapäättäjille ja UNESCO:lle, jonka pitäisi julistaa sukupuuttoon kuolevat kyläkoulut maailmanperintökohteiksi.

20 Raija Tahvonen/MTT

Reseptit Pähkinäinen aprikoositorttu Täyte 250 g kuivattuja aprikooseja 0,5 l vettä 6 dl pähkinäseosta maun mukaan 3 kananmunaa Pohja 2 dl kaurahiutaleita (voit käyttää myös hiutaleita, joihin on lisätty kuitua) 1,5 dl vehnäjauhoja 1 dl täysjyvävehnäjauhoa 1 tl leivinjauhetta 100 g voi-kasviöljyseosta 1 kananmuna

Pähkinäisen aprikoositortun taika on täytteessä.

Pure pähkinöistä lisävuosia Pähkinöitä ja manteleita suositellaan nykyään päivittäiseen käyttöön. Uusille suomalaisille ravitsemussuosituksille on vahvat perustelut: tutkimusten mukaan pähkinöitä ja manteleita popsivat elävät pidempään.

Muuhun kansanosaan verrattuna pähkinänpurijat eivät myöskään sairastu yhtä helposti moniin kansansairauksiin, kuten sydän- ja verisuoni-, hengityselin- ja syöpäsairauksiin tai 2-tyypin diabetekseen.

Parhaimman terveysvaikutuksen saa, jos syö pähkinöitä ja manteleita useita kertoja viikossa. Pähkinöissä ja manteleissa on runsaasti vitamiineja, hivenaineita ja ravintokuitua. Niiden rasva on pehmeää ja se sisältää runsaasti kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja.

Lisäksi pähkinöissä on runsaasti muita bioaktiivisia yhdisteitä kuten karotenoideja, fenolihappoja, polyfenoleja ja kasvisteroleja. Saksanpähkinässä on runsaasti alfalinoleenihappoa, joka on omega-3-sarjan rasvahappo. Alfalinoleenihappo on tärkeä esimerkiksi immuunijärjestelmän ja aivojen kehitykselle ja toiminnalle.

Maapähkinä kuuluu palkokasvien sukuun, vaikka se koostumukseltaan ja käyttötavoiltaan muistuttaa pähkinöitä. Maapähkinät eivät ole ravitsemukselliselta arvoltaan ihan yhtä hyviä kuin niin sanotut aidot pähkinät, mutta maapähkinässäkin on melko runsaasti esimerkiksi proteiinia ja foolihappoa.

Terveyttä ilman liikakiloja Pähkinöissä ja manteleissa on runsaasti energiaa, joten päiväannokset on hyvä pitää kohtuullisina; 20–40 g päivässä näyttää riittävän

kuolleisuuden vähentämiseen. Tämän verran painaa esimerkiksi 7–14 saksanpähkinää tai 14–28 pekaanipähkinää. Manteleita tähän määrään mahtuu 18–36 kappaletta.

Mikäli pysyt kohtuudessa, et todennäköisesti liho. Ravitsemustutkimuksissa useita kertoja viikossa kohtuullisia määriä pähkinöitä ja manteleita syövien henkilöiden painoindeksi ja vyötärönympärys olivat jopa hieman pienempiä kuin niiden, jotka käyttivät pähkinöitä harvemmin.

Pähkinöiden ja manteleiden ravintoarvoihin vaikuttavat samat asiat kuin muidenkin ravintokasvien ravintoarvoihin, eli muun muassa laji, lajike, viljelyolosuhteet ja prosessointi.

Monipuolisesti mieluiten sellaisenaan Pähkinöitä kannattaa syödä vaihtelevasti eri lajeja ja mahdollisimman vähän prosessoituna. Salaatteihin ja muihin ruokiin ne kannattaa rouhia tai jauhaa vasta juuri ennen valmistusta, jotta arvokkaat bioaktiiviset yhdisteet säilyvät. Paahtaminen vähentää ravintoarvoa, joten arkikäytössä sitä kannattaa välttää.

Naposteltavaksi tarkoitettuja manteleita ja pähkinöitä voi liottaa muutaman tunnin tai yön yli kylmässä vedessä jääkaapissa, jolloin rakenne pehmenee ja maku miedontuu.

Liotetut mantelit ja pähkinät pilaantuvat herkästi, joten ne pitää säilyttää kylmässä.

Pirjo Mattila/MTT

Pähkinät sopivat hyvin esimerkiksi salaatteihin.

Pähkinöitä voi käyttää monipuolisesti.

Ne sopivat hyvin monenlaisiin salaatteihin ja pääruokiin. Erityisen runsaasti pähkinöitä käytetään itämaisissa resepteissä. Tyypillinen yhdistelmä ovat kana ja cashewpähkinä.

Pekaanipähkinä on suosittu leivonnaisten raaka-aine. Pähkinä- ja mantelijauheilla voi korvata vehnäjauhoja ja kananmunaa leivonnaisissa.

Manteliöljyä ja hasselpähkinäöljyä voi käyttää paistamiseen, mutta vain miedoissa lämpötiloissa. Saksanpähkinäöljyä ei kannata käyttää paistamiseen, koska sen arvokkaat rasvahapot hajoavat kuumennettaessa. Salaattiöljyksi ja leivontaan saksanpähkinäöljy sen sijaan sopii hyvin.

Raija Tahvonen ja Pirjo Mattila, MTT

Liota aprikooseja kylmässä vedessä jääkaapissa yön yli. Keitä aprikooseja liotusvedessä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia ja anna jäähtyä liemessään.

Valuta aprikoosit siivilässä ja säästä keitinliemi.

Sekoita taikinan kuivat aineet monitoimikoneessa ja anna koneen käydä jonkin aikaa, jos haluat hienontaa kaurahiutaleet. Lisää voi-kasviöljyseos ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi kananmuna varovasti käsin sekoittaen. Painele taikina isohkon, halkaisijaltaan noin 28 cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja anna jähmettyä jääkaapissa noin puoli tuntia.

Revi valutetut aprikoosit puolikkaiksi ja lado ne jähmettyneen taikinan päälle. Kaada päälle pähkinäseos.

Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita niiden joukkoon 2 dl keitinlientä.

Kaada seos vuokaan ja paista piirakkaa 180 asteessa noin 40 minuuttia. Säästä tilkka keitinlientä ja voitele sillä piirakka heti uunista ottamisen jälkeen. Piirakka ei kaipaa lisättyä sokeria, koska aprikoosit makeuttavat sen sopivasti. Juhlatilaisuuksissa voit tarjoilla tortun seurana pehmeää vaniljajäätelöä tai kanelilla maustettua, miedosti makeutettua kermavaahtoa.

Jos et pidä aprikooseista, käytä niiden sijaan omenakuutioita noin puoli litraa. Korvaa keitinliemi silloin omenatuoremehulla.

Pirjo Mattila/MTT

Pähkinäinen vuohenjuustosalaatti erilaisia salaatteja erilaisia pähkinöitä kovaa vuohenjuustoa granaattiomenan siemeniä saksanpähkinäöljyä balsamikoetikkakastiketta Pilko ja asettele lautaselle haluamasi määrä erilaisia salaatteja, ripottele noin kourallinen granaattiomenan siemeniä ja noin 20–40 g erilaisia pähkinöitä/ annos salaatin päälle.

Hiero noin 1,5 cm paksuiseksi leikattujen 1–2 juustoviipaleen pintaan ohut vehnäjauhokerros ja paahda öljytyllä pannulla kauniin ruskeaksi molemmin puolin. Parhaimman tuloksen saat, kun juusto on jääkaappikylmää ja pannu hyvin kuuma.

Aseta juusto salaatin päälle, lisää salaattiin hieman saksanpähkinäöljyä ja halutessasi myös balsamikokastiketta.