PSYK.FI 2/2012 by Mikko Haarala

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI Toimitusneuvosto: Sanna

Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo

Toimituksen osoite: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi

Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: mikko.haarala@psyk.fi 050-4086375 Ilmoitukset: Ritva Helander, puh. ja fax (019) 325 010, ritva.helander@tjm-systems.fi Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta on 9€, vuositilaus 29€. PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.

HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja opiskelijoille (myös valmistuneille).

Keitä me olemme

Tutkimusuutisia maailmalta

Erilaisuus: Perheen hyväksyvä suhtautuminen…

Uusia koulutuksia: Seksuaaliterapeutti, Hengellisyys ja psykoterapia

Psyyke ja soma: Myönteiset tunteet voivat suojata sydän- ja verisuonitaudeilta

Muistisairauksien hoidon asiantuntijapäivät

Kehittyvä muistihoitajakoulutus- kohti muistisairaiden kokonaisvaltaista hoitoa

Uusia koulutuksia: Muistihoitajakoulutus

Uusia koulutuksia: Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito

Perheet: Vanhemman välillinen Münchhausenin oireyhtymä

Lapset ja nuoret: Traumatisoituneiden lasten ja nuorten vanhempien tukeminen – ehkäise psykiatrinen sairaus

Uusia koulutuksia: Lapsen/ nuoren käytöspulmien kohtaaminen

Työnohjaus: Empatia- auttajan taakka vai voimavara

Uusia koulutuksia: Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä

Uusia koulutuksia: Työnohjaaja/ mentorkoulutus 2012-14

Testaa tietosi

Uusia koulutuksia: Mikroilmeet ja –eleet kohti luotettavampaa ihmisten tulkintaa

Uusia koulutuksia: Mielenterveyden pulmat –biopsykososiaalinen systeeminen näkökulma

Kaikkosen kolumni

Mainoksia

Uusia koulutuksia

Suomen Psykologinen Instituutti verkossa

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Hyvä Kollega

Hyvä kollega Sydämellinen kiitos kaikille lukijoille, joilta olemme saaneet palautetta lehdestämme. Kannustavan palautteen johdosta olemme innostuneet kehittämään lehteä edelleen. Tavoitteenamme on, että psyk.fi lehti olisi hyödyllinen ja merkittävä linkki alan tutkimuksen, koulutuksen ja praktisen työn todellisuuden välillä. Olemme kiitollisia jatkossakin kaikesta mahdollisesta palautteesta. Sateinen kesä on motivoinut minut lukemaan ja kirjoittamaan tavallista enemmän. Useiden uusimpien tutki-

musten mukaan psyykkisen sairastumisen selittää geneettistä alttiutta paremmin ihmisen eletty ja koettu elämä. Erityisesti lapsena koettu ja hoitoa

vaille jäänyt trauma näkyy aikuisuudessa monin eri tavoin mielenterveyden häiriöinä. Siltä se todellakin näyttää, että psykiatrian peruspara-

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

digma vakavien mielenterveyshäiriöiden biologisesta perinnöllisyydestä on tullut tiensä päähän. Traumoilla

on merkittävä yhteys paitsi psykoositason oireisiin, myös fobioihin ja neurooseihin, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöihin, vakaviin mielialahäiriöihin sekä päihdeongelmiin ja persoonallisuushäiriöihin. Moni psyykkinen oire ei siis olekaan sairautta, vaan itse asiassa terve mielen reaktio. Suurin osa psykiatrisen avohoidon ja muun psykososiaalisen hyvinvoinnin työntekijäkaartista jäi juhannuksen aikoihin ansaitulle kesälomalleen. Suurin osa lienee jo lomiltansa palannut. Lomien jälkeen onkin useammalla meistä kiire tavata vanhoja potilaitamme, jotka ovat joutuneet tulemaan ilman meitä toimeen koko kesän. Psyykkiseen kriisiin tänäkin kesänä, täällä murheellisten laulujen maassa, joutui lukuisia eri-ikäisiä ihmisiä. Miten pitkään mahtaakaan mennä ennen kuin juhannuksena aktivoituneista psyykkisistä oireista kärsivät ihmiset pääsevät ammattiavun piiriin? Onneksi suurin osa

porukasta selviääkin kriiseistänsä ilman ammattiauttajia. Joukossa on kuitenkin osa, joiden kriisiprosessi ei etene riittävän hyvin omin neuvoin, eikä läheltä löydy riittävän tukevaa sosiaalista verkostoa, josta saada apua. Traumaoireet voivat olla hyvinkin vakavia, tai sitten lievempiä, mutta jos juhannuksena aktivoituneet traumaoireet eivät laantuneet heinäkuun loppuun mennessä, ne kroonistuvat syyskuun loppuun mennessä. Vielä olisi muutama viikko peliaikaa siltä osin… Matalan kynnyksen hoitopaikkoja tarvitaan lisää. Suuri kunnia ja kiitos kriisikeskuksille, sillä niissä tehdään asiantuntevaa ja elintärkeää työtä. Mutta miksi kaikkein tärkein ja yhteiskunnan varoja eniten säästävä psykososiaalisen avun muoto on Suomessa pääosin järjestösektorin ja vapaaehtoisten vastuulla? Ammattiauttajalle pääsy edellyttää monessa kunnassa perusterveydenhuollon lähetettä, joka taas edellyttää käyntiä terveyskeskuslääkärillä. Jaa-a, mitenköhän sekin temppu oikein tehdään? Jos psykososiaalista hoitoa joutuu odottamaan viikkojen sijaan kuukausia, voi onnistunut hoitoprosessi vaatia kahdeksan käynnin sijaan kahdeksankymmentä. Psykiatrinen hoitoresurssimme kuluu liiaksi jo kroonistuneiden ongelmien parissa kamppailevien hoitamiseen ja liian vähän niin sa-

nottuun varhaiseen tukeen, ennaltaehkäisevästä työstä puhumattakaan. Lasten ja nuorten psykiatrinen sairaalahoito on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes 50 prosenttia vaikka tavoitteena on ollut sairaalahoidon vähentäminen. Vaikka sairaalapaikkoja onkin onnistuttu vähentämään, avohoidon kehittäminen kulkee pahasti jälkijunassa. Psykiatreista ilmeisesti jopa 80 prosenttia työskentelee yhä sairaaloissa ja vain joka viides avohoidon puolella. Matalan kynnyksen varhaisen tuen puolella ei työskentele yhtä prosenttiakaan psykiatrikunnasta. Liikaa paineita ja vastuuta kasautuu nyt perusterveydenhuollon suuntaan, jossa auttajat tekevät parhaansa sillä tiedolla, taidolla ja resurssilla joka siellä on käytettävissä. Suomessa psyykelääkkeitä syö tänäkin vuonna yli 700.000 henkilöä. Kelan psykoterapiaan pääsee arviolta 15-20.000, eli 2 prosenttia verrattuna lääkkeiden saajiin. Suurimman osan psyykelääkemääräyksistä kirjoittaa muu lääkäri kuin psykiatri, kun taas psykoterapiaan lähettäminen on ainoastaan psykiatreille mahdollista. Kehittämistä siis piisaa. Toivotan kaikille oikein mukavaa syksyä ja toivon mukaan psyk.fi lehti tulee sinulle tutuksi!

Raul Soisalo, VET psykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –tutkija Suomen Psykologisen Instituutin johtava kouluttaja

KEITÄ OLEMME

SUOMEN PSYKOLOGISEN INSTITUUTIN KOULUTTAJAT 2012 - 2013 Periaatteenamme on järjestää korkeatasoista koulutusta huippuasiantuntijoiden johdolla. Ohessa on lista kouluttajakaartistamme. Jokainen kouluttajamme edustaa oman ydinsubstanssiosaamisalueensa kärkeä Suomessa. Täydennämme jatkuvasti instituutin asiantuntijuutta uusilla kouluttajilla ja meille voi myös esittää toivomuksia sekä ehdotuksia.

Juha Holma, Yliopistonlehtori, Psykologian tohtori, VET Perheterapeutti Inga Järvinen, VET psykoterapeutti, KM, psykoterapiakouluttaja Merita Kattelus, VET psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti Paavo Kettunen, Professori, teologian tohtori Jouko Kiiski, Dosentti, teologian tohtori, psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, perheneuvoja Timo Klemola, Dosentti, fil.tri., mindfulness/tietoisuustaitojen asiantuntija Pekka Larkela, VET psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, diakoni, Suomen Uusperheellisten Liiton toiminnanjohtaja Ella Lazareva, Psykoterapeutti, Monikulttuurisen psykososiaalisen keskuksen johtaja

Juha Metelinen, Mth, VET perhepsykoterapeutti Kari Muhonen, VET psykoterapeutti, KM, psykoterapiakouluttaja Harri Myllylä, VET psykoterapeutti, perheterapeutti, eläinavusteisen psykoterapian erityisasiantuntija Leena Nissinen, Psykoterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja Rauni Nissinen, Psyk. esh, ET perheterapeutti, ET paripsykoterapeutti Pia Nurhonen, FM, psykologian opettaja, NTM, työyhteisökouluttaja Runa Nyholm, Psykiatrian erikoislääkäri, VET psykoterapeutti, psykodraamaohjaaja Hanna Pinomaa, Paripsykoterapeutti, psykologi, EFT asiantuntija Pertti Puhakka, Lääkintöneuvos, psykiatrian erikoislääkäri Eija-Liisa Rautiainen, VET perheterapeutti, Psykologian tohtori Ari Rosenvall, Yleislääketieteen erikoislääkäri, käypähoitotyöryhmän jäsen

Raul Soisalo, VET psykoterapeutti, Perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –tutkija Florence Schmitt, FT, VET perhepsykoterapeutti, ET yksilöpsykoterapeutti, varhaisten vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari, VET yksilöja perhepsykoterapeutti, psykodynaamisen yksilöpsykoterapian sekä pari- ja perheterapian kouluttaja Maija Tulppala, Dosentti, LKT, yksilö-, pari- ja perheterapeutti, naistentautien, synnytysten ja gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri Irma Tuisku, KM, psykiatrinen erikoissairaanhoitaja, sairaanhoidon opettaja, psykoterapeutti, kliininen seksologi (NACS), seksuaalipedagogi (NACS) seksologian ylempi kouluttajapätevyys Jari Vainio, Erikoistoimintaterapeutti, ET traumapsykoterapeutti, psykodraamaohjaaja TEP Etsimme lisää asiantuntijoita riveihimme, erityisesti kliinisen psykologian ja psykiatrian alalta. Asiantuntijahausta lisätietoja tämän lehden sivulla 43

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Sanna Aavaluoma, VET Perhepsykoterapeutti, ET Paripsykoterapeutti , muistiasiantuntija

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Sosiaalisen median pimeä puoli: narsistit

Facebookissa

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Aikaisemmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että Facebook ja muut sosiaalisen median sivustot voivat olla haitallisia sellaisille ihmisille, joiden itsetunto on alhainen. Äskeisessä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin, että sosiaalinen media vetää puoleensa henkilöitä, joilla on taipumusta narsismiin ja antisosiaaliseen käyttäytymiseen.

Christopher Carpenterin tutkimus narsisteista Facebookissa, joka julkaistiin maaliskuussa Personality and Individual Differences –lehdessä, on saanut maailmanlaajuista huomiota. Narsismi määritellään tutkimuksessa kokonaisvaltaisena mahtipontisena käyttäytymisenä, ihailun tarpeena ja liioiteltuna omahyväisyytenä. Facebook tarjoaa väylän satoihin pinnallisiin ihmissuhteisiin ja emotionaalisesti etäiseen kommunikaatioon. Lisäksi sosiaalinen verkostoituminen yleensä antaa käyttäjälle mahdollisuuden kontrolloida sitä, millaisen kuvan hän antaa itsestään toisille palvelun käyttäjille ja miten nämä näkevät hänet. Tutkimukseen osallistui 292 henkilöä, joiden profiilin muokkaamista, valokuvia itsestä ja henkilökohtaisten tietojen päivittämistä Facebookissa tarkasteltiin. Huomiota kiinnitettiin antisosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten hakiko henkilö tukea useammin kuin tarjosi sitä, vihastuiko hän, jos kukaan ei kommentoinut hänen päivityksiään ja vastasiko hän samalla mitalla negatiivisiin kommentteihin. Narsistista persoonallisuutta arvioidessaan Carpenter olettaa, että

mahtipontinen ekshibitionismi (grandiose exhibitionism, GE) ennustaa omahyväistä käyttäytymistä ja oikeuksien vaatiminen sekä toisten hyväksikäyttö (entitlement/ exploitativeness, EE) antisosiaalista käyttäytymistä. GE-arviointiasteikolla selvitetään mm. turhamaisuutta, ylemmyydentunnetta sekä taipumusta itsekeskeisyyteen ja ekshibitionismiin. EE-luokittelu kuvaa, missä määrin henkilö kokee ansaitsevansa kunnioitusta ja manipuloi ja käyttää toisia ihmisiä hyväkseen. Tutkimus vahvisti Carpenterin odotukset. GEkäyttäytyminen Facebookissa korreloi oman edun tavoittelun ja oikeuksien vaatiminen sekä toisten hyväksikäyttö antisosiaalisen käyttäytymisen kanssa. Tutkimus osoitti myös, että henkilöt, joiden itsetunto on hyvä, käyttäytyvät harvemmin antisosiaalisesti sosiaalisessa mediassa. Jos Facebook nähdään paikkana, jossa ihmiset pyrkivät eheyttämään vahingoittunutta egoaan ja hakevat sosiaalista tukea, on erittäin tärkeää havaita mahdollisesti kielteisesti vaikuttavat viestintätavat. On myös tärkeää oppia tunnistamaan ne henkilöt, joiden käyttäytyminen voi olla vahingollista. Ihanteellises-

sa tapauksessa sosiaalista mediaa käytetään myönteisiin tarkoituksiin, ei muita vahingoittavaan itsensä korostukseen. Carpenterin mukaan etenkin tunne-elämässään herkästi haavoittuvassa tilanteessa olevien ihmisten on tiedostettava Facebookin vaarat. Narsistisesta henkilöstä varoittavia merkkejä ovat esimerkiksi profiilikuvan vaihto usein ja ystävien yletön lukumäärä. On tarpeellista tutkia tarkemmin Facebookia ja muita sosiaalisen median sivustoja, jotka voivat ruokkia ja edistää narsismia ja eri tyyppistä aggressiivisuutta. Sivustojen positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia on selvitettävä, niin että myönteisiä puolia voidaan kehittää edelleen ja haitallisia kenties ehkäistä tai ainakin rajoittaa.

Christopher J. Carpenter. Narcissism on Facebook: Selfpromotional and anti-social behavior. Personality and Individual Differences, 2012; 52 (4): 482 DOI: 10.1016/j. paid.2011.11.011

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Lapsuusiän traumoilla on yhteys skitsofreniaan sairastumiseen

Useiden vuosien ajan psykiatrisessa tutkimuksessa on keskitytty biologisiin tekijöihin, esimerkiksi skitsofreniaan, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja psykoottiseen depressioon sairastumisessa. Uudet tutkimustulokset tuovat lisävalaistusta siihen, miten tärkeitä ympäristötekijät ovat psykoottisten häiriöiden kehittymisessä. Kyseisiä häiriöitä ei voida ymmärtää täysin solutason sairauksina ottamatta huomioon yksittäisen henkilön elämänkokemuksia. Meta-analyysissä käytiin läpi vakuuttava määrä aineistoa: yli 27 000 katsausta, jotka oli tehty noin 30 vuoden aikana ja joissa käsiteltiin lapsuusiän traumoja sekä psykoosin kehittymistä. Tietoa kerättiin tutkimuksista, joissa seurattiin vaikeita elämäntilanteita kokeneiden lasten kehitystä sekä psykoottisista potilaista tehdyistä tutkimuksista, joissa selvitettiin henkilön varhaislapsuuden kokemuksia. Vertailuryhmä käsitti väestöstä satunnaisesti valittujen henkilöiden tutkimukset.

Liverpoolin tiimi selvitti asiaa lähemmin uudessa tutkimuksessa, jossa vertailtiin tiettyjen psykoottisten oireiden yhteyttä lapsuudessa koetun trauman tyyppiin. Havaittiin, että erilaisista traumoista seurasi erilaisia oireita. Esimerkiksi lapsuusiällä tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö liittyy hallusinaatioihin, kun taas lastenkodissa kasvaneilla on taipumusta paranoiaan. Tutkimus tarjoaa lisävahvistusta näkemykselle, että ympäristön ja psykoosin kehittymisen välillä on vahva yhteys ja antaa näyttöä niistä mekanismeista, jotka johtavat vakavaan mielisairauteen. Psykologian professori Richard Bentall (Liverpoolin yliopisto) toteaa, että kaikki psykiatrit, psykologit ja lääkärit eivät ole yksimielisiä psykoottisten häiriöiden, etenkin skitsofrenian syistä. Myös sairauden määrittelystä ollaan eri mieltä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että yhden psykiatrin mukaan henkilöllä on skitsofrenia ja toisen mukaan hänellä onkin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaikissa kolmessa ”Koska emme vielä täysin ymset tutkimustyypissä tulok märrä näihin häiriöihin liittyviä johtopääjohtivat samanlaisiin neurologisia ja geneettisiä tekiolivat kokeneet töksiin. Lapsilla, jotka jöitä, niitä koskeva tutkimus en ennen 16 vuod jonkinlaisen trauman a lisää tietämystämme todensuurempi riski sairastu ikää, oli kolme kertaa sti näköisemmin, jos otamme ise na un sat verrattuna psykoosiin aikuisina ös huomioon asiakkaan elämy . Tutkijat löysivät valittuun väestönosaan en mänkokemukset. Meidän ikeustason ja sairaud yhteyden trauman va ati on esimerkiksi tiedettävä, um tra i ä. Vaikeast todennäköisyyden välilt amiten lapsuusajan trauma tap oli joissakin soituneiden lasten riski vaikuttaa kehittyviin aivoihin tia suurempi uksissa jopa 50 prosent sekä onko olemassa sellaisia geoja um kuin vähemmän tra neettisiä tekijöitä, jotka lisäävät kokeneilla. yksilön haavoittuvuutta tai kestä-

vyyttä traumoja kohdattaessa”, professori Bentall toteaa. Bentallin mukaan tarvitaan esimerkiksi sellaista lisätutkimusta, jossa vertaillaan traumoja kokeneita lapsia, joista osa selviytyy psyykkisesti terveinä ja osa sairastuu. Pelkästään aivojen tai geenien tarkastelu ei anna riittävästi tietoa potilaan tehokkaan hoidon turvaamiseksi. “Kun nyt tiedetään, että ympäristö on tärkeä tekijä psykoosissa ja että tietyt oireet sekä kokemukset liittyvät toisiinsa, psykiatrisessa arvioinnissa on otettava rutiinikäyttöön kysymykset, joiden avulla saadaan tietoa asiakkaiden elämänkokemuksista. On yllättävää, että joissakin hoitotiimeissä ei käsitellä näitä seikkoja vaan keskitytään pelkästään potilaan lääkitsemiseen”, professori sanoo. Liverpoolin yliopiston tutkijat tarkastelevat seuraavaksi erilaisiin traumatyyppeihin sekä tiettyihin psykoottisiin oireisiin liittyviä psykologisia ja neurologisia prosesseja. Tulevaisuuden tavoitteena on myös selvittää, miksi psykoosin oireet ilmenevät vasta myöhemmin elämässä, kun alkuperäinen traumatisoiva tekijä on saattanut tapahtua jo vuosia aikaisemmin lapsuudessa. R. P. Bentall, S. Wickham, M. Shevlin, F. Varese. Do Specific Early-Life Adversities Lead to Specific Symptoms of Psychosis? A Study from the 2007 The Adult Psychiatric Morbidity Survey. Schizophrenia Bulletin, 2012; DOI: 10.1093/schbul/sbs049

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Alankomaalaisten ja britannialaisten tutkijoiden mukaan vakavan trauman kokeneilla lapsilla on traumaa kokemattomiin verrattuna kolme kertaa suurempi riski sairastua skitsofreniaan ja muihin psyykkisiin sairauksiin myöhemmin elämässään. Tutkimus julkaistiin Schizophrenia Bulletinin online-versiossa huhtikuussa.

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Parisuhteella on uskottua suurempi merkitys puolisoiden fyysiseen ja psyykkisen terveyteen

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Puolisolla on yllättävän suuri vaikutus kumppanin terveyteen, todetaan ikäihmisten parisuhteisiin kohdistuneessa yhdysvaltalais-kanadalaisessa tutkimuksessa, jossa löydettiin vahvoja yhteyksiä ikääntyneiden parien fyysisen ja psyykkisen terveyden väliltä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty yksilöiden fyysisen ja emotionaalisen terveyden väliseen yhteyteen. Ensimmäistä kertaa sama ilmiö havaittiin pareilla.

Tutkimusraportti ilmestyi yhdysvaltalaisen psykologien yhdistyksen (American Psychological Association, APA) julkaiseman Health Psychology -lehden uusimmassa numerossa. Tutkimuksessa käytettiin laajan yhdysvaltalaisen terveyskartoituksen tietoja. British Columbian ja Pennsylvanian osavaltion yliopistojen tutkijat selvittivät yli 1 700 iäkkään pariskunnan fyysisen ja psyykkisen terveyshistorian 15 vuoden ajalta. Osallistujien ikä vaihteli 76 vuodesta 90 vuoteen. Monet heistä olivat olleet avioliitossa yli 40 vuotta. Tutkijat löysivät sekä yksilöiltä että pareilta vahvan yhteyden depressio-oireiden (ilottomuuden, yksinäisyyden ja levottomuuden) ja alentuneen fyysisen toimintakyvyn väliltä. Toiminnalliset rajoitukset ilmenivät vaikeuksina mm. portaiden kiipeämisessä, esineiden nostamisessa, ruoanlaitossa ja ostoksilla käynnissä. ”Tutkimus osoittaa, miten tärkeä merkitys parisuhteella voi olla ikääntyneiden terveydentilan määrittelyssä”, toteaa tutkimusta johtanut professori Christiane Hoppmann British Columbian yliopiston psykologian laitokselta. ”Lisäksi osoitimme, että monet niistä toimintakyvyn rajoitusten ja depressio-oireiden välisistä yhteyksistä, jotka on aikaisemmin havaittu yksilöissä, ovat sovellettavissa myös puolisoihin.”

Tu t k i m u k sessa todettiin, että oireet puolisoiden depressioenivät lähes voimistuivat ja heikk heidän kumpsamalla tavoin kuin toimintakyvyn paneillaan. Puolison nyt ainoastaan rajoittuminen ei liitty soireisiin vaan tämän omiin masennu iin. Puolison myös kumppanin oireis eneminen masennusoireiden syv nalensi molempien toimi takykyä. ”Masentuneet ihmiset pysyttelevät mieluummin kotona, mutta siitä seuraa, että myös puoliso viettää enemmän aikaa kotona”, Hoppmann sanoo. ”Se johtaa ongelmiin, koska jos iäkkäät ihmiset vähentävät aktiivisuuttaan – ulkoilua, sosiaalisiin tilaisuuksiin osallistumista ja ostoksilla käyntiä – heidän toimintakykynsä alenee. Tässä pätee vanha sanonta: käytä kykyjä, joita sinulla on, tai menetät ne.” Hoppmannin mukaan tutkimustulokset tarjoavat lisätietoa masennuksen ja fyysisten kykyjen välillä havaituista yhteyksistä, jotka säilyivät vielä senkin jälkeen kun kontrolloitiin yksilöön ja puolisoon liittyvät muut tekijät, ikä, koulutus, kognitiiviset kyvyt, parisuhteen kesto sekä lasten lukumäärä. Miesten ja naisten väliltä ei löytynyt eroa. Yllätys tutkijoille oli, että masennusoireiden vaikutus oli jonkin verran suurempi pareihin kuin

joihinkin yksilöihin. Tämä viittaa siihen, että puolison fyysinen tai emotionaalinen terveys voi vaikuttaa kumppanin terveydentilaan enemmän kuin hänen omaan vointiinsa. ”Pitkässä parisuhteessa kaksi elämää nivoutuu tiiviisti yhteen”, sanoo Hoppmann, jonka aikaisempi tutkimus kohdistui ikääntyvien parien onnellisuuteen. ”Tulokset osoittavat, miten toisistaan riippuvaisiksi – sekä emotionaalisesti että fyysisesti – puolisot pitkään jatkuneessa liitossa voivat tulla.” Hoppmanin mukaan terveydenhoidossa tarvitaan entistä enemmän holistisia lähestymistapoja. Parisuhteessa elävien riippuvuus toisistaan viittaa siihen, että ei pidä keskittyä pelkästään yksilöihin, vaan on otettava huomioon heidän sairauksiensa vaikutukset perheeseen ja läheisiin ihmisiin. Esimerkiksi omaishoitajilla on tutkimusten mukaan riski saada henkisiä tai fyysisiä terveysongelmia. Christiane A. Hoppmann and Denis Gerstorf. Spousal Associations Between Functional Limitation and Depressive Symptom Trajectories: Longitudinal Findings From the Study of Asset and Health Dynamics Among the Oldest Old (AHEAD). Health Psychology 2011, Vol. 30, No. 2, 153–162.

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Isän vanhemmuustaidot vaikuttavat tyttärien seksuaalikäyttäytymiseen

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Arizonan yliopistossa Yhdysvalloissa tehty uusi tutkimus korostaa isän roolimallin tärkeyttä tyttärien elämässä. Tutkijoiden mukaan isän hyvät vanhemmuustaidot ehkäisevät tyttärien riskialtista seksuaalista käyttäytymistä.

”Isän vaikutus näkyy siinä, millaisia seksuaalisuuteen liittyviä päätöksiä tyttäret tekevät omassa elämässään”, toteaa tutkimusta johtanut professori Bruce J. Ellis yliopiston Norton School -laitokselta, jossa opiskelu ja tutkimus keskittyvät perheen hyvinvointiin ja ihmisen kehitykseen. Tytöt, joiden isän vanhemmuustaidot ovat puutteelliset, alkavat usein teini-ikäisinä ottaa riskejä seksuaalikäyttäytymisessään. Ennestään oli tiedossa, että isän vanhemmuustaidot ja tyttären riskialtis seksuaalinen käyttäytyminen liittyvät yhteen, mutta ei tiedetty, miksi ja miten näin tapahtuu. Tutkimuksessa testattiin isän vaikutusta tyttärien riskikäyttäytymiseen Ellisin ja kollegoiden kehittämällä erityismenetelmällä. Sekä geneettiset että perhetasolla vaikuttavat tekijät kontrolloitiin, minkä jälkeen saadut tulokset osoittivat syy ja seuraus -suhteen isän vanhemmuuden laadun ja määrän sekä tyttärien seksuaalisen käyttäytymisen välillä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten isän läsnäolo vaikutti tyttäriin. Tutkijoiden mukaan ei ollut niinkään tärkeää, miten kauan isä asui tyttären kanssa. Isyyden laatu oli ratkaisevampaa. Saman perheen sisaruksia vertailemalla tutkijat totesivat, että tyttären asuessa pitemmän aikaa sellaisen isän kanssa, jonka vanhemmuustaidot olivat hyvät, tämän riskialtis seksuaalinen käyttäytyminen väheni. Sen sijaan pitkä yhteisasuminen sellaisen isän kanssa, jonka vanhemmuustaidot olivat puutteelliset, lisäsi tyttären riskikäyttäytymistä. Isän vanhemmuuden arvioinnit perustuivat tyttärien kertomuksiin. Sisarukset olivat enimmäkseen yhtä mieltä siitä, miten isä kohteli heitä ja oliko hän lämmin ja kannustava vai ankara ja loukkaava. Tutkimus tuki oletusta, että hyvä isäsuhde tarjoaa tyttärelle ainutlaatuisen suojan riskialtista seksuaalista käyttäytymistä vastaan. Riskialttiiksi käytökseksi katsottiin mm. seksuaalinen kanssakäyminen ilman kondomia tai päihtyneenä,

lukuisat vaihtuvat partnerit sekä ei suunniteltu raskaus ennen 19 vuoden ikää. Suhteellisen pienen otoksen perusteella saadut tulokset tarjoavat merkittäviä suuntaviivoja tulevia tutkimuksia varten. Jatkossa on erityisen tärkeää tarkastella laajemmin eroperheitä, joissa nuoremmat ja vanhemmat siskot altistuvat eri tavoin ja eripituisia aikoja isän vaikutusvallalle ja roolimallille. “Tuleviin tutkimuksiin voidaan sisällyttää myös isäpuolen vaikutus, seksuaalinen hyväksikäyttö, sosioekonomiset olosuhteet, sisarusten erilaiset kokemukset vanhempien valvonnasta jne. Jatkotutkimukset ovat tarpeen näiden vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseksi”, Ellis toteaa. Ellis, B.J. Schlomer, G.L., Tilley, E.H. & Butler, E.A. Impact of fathers on risky sexual behavior in daughters: A genetically and environmentally controlled sibling study. Development and Psychopathology, 2011 (in press)

Erilaisuus

Perheen hyväksyvä suhtautuminen homo-, bi- tai transseksuaalinuoreen suojaa tätä depressiolta, päihteiltä ja itsetuhoisuudelta

Perheiden suhtautumisen vaikutuksesta homo-, bi- tai transseksuaalinuoriin on toistaiseksi tiedetty erittäin vähän. Näiden nuorten mielenterveyden, terveysongelmien sekä perheenjäsenten asennoitumisen yhteyttä ei myöskään ole aikaisemmin tutkittu. ”Tiedotusvälineet ja perheet ovat nykyään yhä enemmän tietoisia riskeistä, joita seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret kohtaavat. Kyseiset tutkimustulokset tarjoavat toivoa näille nuorille ja heidän perheilleen, joiden on vaikea tasapainottaa uskonnollisia ja muita henkilökohtaisia arvoja sekä nuorta kohtaan tuntemaansa rakkautta”, toteaa tri Caitlin Ryan, Family Acceptance -projektin johtaja San Franciscon yliopistosta. Tri Ryan on tehnyt tutkimustyötä seksuaalisten vähemmistöjen terveys- ja mielenterveysongelmista 35 vuoden ajan ja ollut mukana kehittämässä näyttöön perustuvaa uutta mallia, jonka tavoitteena on auttaa erilaisia perheitä tukemaan homo-, bi- tai transseksuaalisesti suuntautuneita lapsiaan. Tri Ann P. Haas, amerikkalaisen itsemurhia estävän järjestön johtaja sanoo: ”Tämän uraauurtavan tutkimuksen kautta tri Ryan ja kollegat ovat saaneet vahvaa näyttöä siitä, että vanhempien ja huoltajien hyväksyminen ja tuki edistävät seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointia ja suojaavat heitä depressiolta ja itsetuhoiselta käyttäytymiseltä. Tutkimuksen avulla ymmärrämme entistä paremmin, miten auttaa perheitä toimimaan siten, että näiden teini-ikäisten ja nuorten aikuisten itsemurhariski vähenee.” ”Ajat ovat muuttuneet. Yhä useammat perheet haluavat hyväksyä lapsensa seksuaalisen suuntautumisen. Kuitenkin monilla on vaikeuksia sen jälkeen, kun lapsi kertoo asiasta. Tällainen tutkimus on tärkeää, jotta voimme ymmärtää, miten tukea näitä perheitä”, Tri Stephen Russell, yksi Family Acceptance -projektin asiantuntijoista, sanoo. Tutkimustulosten perusteella perheen hyväksyvä suhtautuminen suojaa seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvaa nuorta itsetuhoisuudelta, depressiolta ja päihteiden käytöltä. Nuoret, joihin perheenjäsenet asennoituivat hyvin myönteisesti, raportoivat vahvempaa itsetuntoa ja suu-

rempaa sosiaalista tukea, ja heidän yleinen terveydentilansa oli parempi verrattuna niihin nuoriin, joiden seksuaalista suuntautumista perhe ei hyväksynyt. Perheenjäsenten torjuntaa kokeneilla nuorilla oli kolme kertaa suurempi riski ajatella tai yrittää itsemurhaa. Tutkimuksessa havaittiin myös, että erittäin uskonnollisissa perheissä lapsen homo-, bi- tai transseksuaalisuus aiheuttaa selvästi muita enemmän torjuntaa. Tri Ryan kehittää parhaillaan yhdessä tutkimustiimin kanssa uutta näyttöön perustuvaa perhemallia seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvien nuorten hyvinvoinnin edistämistä ja hoitoa varten. Mallissa käytetään käyttäytymiseen perustuvaa lähestymistapaa, ja sen avulla yhteisöjen ja palvelujen tarjoajien tavoitteena on auttaa erilaisiin etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia perheitä vähentämään nuoreen kohdistuvaa torjuntaa ja lisäämään tämän tukemista tavalla, joka ottaa huomioon perheen arvomaailman. Työtä tehdään kaikkien – myös maahanmuuttajien ja vähätuloisten – perheiden keskuudessa sekä sijaisperheissä ja nuorten rangaistuslaitoksissa. Tähän saakka seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia nuoria on Yhdysvalloissa pyritty auttamaan ottamatta huomioon perheen vaikutusta nuoren terveyteen ja hyvinvointiin. Family Acceptance -projektin tavoitteena on amerikkalaisissa yhteisöissä tehtävän työn lisäksi kehittää kansainvälistä perhetyötä edistämään homo-, bi- ja transseksuaalinuorten hyvinvointia ja terveyttä tulevaisuudessa. Tutkimus julkaistaan Journal of Child and Adolescent Psychiatric Nursing -lehdessä. Caitlin Ryan et al. Family Acceptance in Adolescence and the Health of LGBT Young Adults. Journal of Child and Adolescent Psychiatric Nursing, in press San Francisco State University (2010, December 6). Family acceptance of lesbian, gay, bisexual and transgender youth protects against depression, substance abuse, suicide, study suggests. ScienceDaily. Retrieved December 7, 2010, from http://www.sciencedaily.com/releases/2010/12/101206093701.htm

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Uuden yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan perheen hyväksyvä asennoituminen seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvaan nuoreen ehkäisee tämän terveysriskejä sekä edistää tämän yleistä terveyttä aikuisiällä. Huoltajien tuki esimerkiksi tilanteissa, joissa nuorta kohdellaan huonosti hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia, suojaa nuorta masentumiselta, päihteiden käytöltä sekä itsemurha-ajatuksilta ja -yrityksiltä. Lisäksi perheen hyväksyvä suhtautuminen vaikuttaa myönteisesti nuoren itsetuntoon ja sosiaalisen tuen saamiseen.

UUSIA KOULUTUKSIA

Seksuaaliterapeuttikoulutus - Kliinisen seksologin koulutus HELSINKI

Suomen Psykologinen Instituutti järjestää erityistason seksuaaliterapiakoulutuksen sekä jatkoksi kliinisen seksologin koulutuksen. Seksuaaliterapeuttikoulutus antaa valmiuksia käsitellä terapeuttisesti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä yksilö-, pari- ja ryhmäterapiassa. Koulutus antaa tietoa psykoterapiatyön perusteista, parisuhteista, seksuaalisuudesta sen eri ilmenemismuodoissaan sekä parisuhde- ja seksuaaliongelmien hoidosta. Kliinisen seksologin koulutus syventää terapeuttikoulutuksessa opittua valmentaen kaikkein haastavimpien asiakastapausten hoitamiseen sekä alan työnohjaajana ja kouluttajana toimimiseen. Laajuus ja pätevyys: 1. vaihe 45 opintopistettä (30 ov) Erityistason seksuaaliterapeutti, 1 ½ vuotta 2. vaihe 45 opintopistettä (30 ov) Kliinisen seksologin jatkokoulutus, 1 ½ vuotta Koulutuksen 1. vaiheen hyväksytty suorittaminen mahdollistaa nimikkeen erityistason seksuaaliterapeutti käytön ja 2. vaiheen suorittaminen mahdollistaa nimikkeen kliininen seksologi tai vaativan erityistason seksuaaliterapeutti käytön. Kumpikin koulutusvaihe mahdollistaa pohjoismaisen auktorisoinnin hakemisen nimikkeelle, mikäli hakijan muut Nordic Association for Clinical Sexology:n asettamat ehdot täyttyvät.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan sekä nuorisotyön ja opetusalantyöntekijät, jotka ovat suorittaneet seksuaalineuvontakoulutuksen tai seksologian perusopinnot tai vastaavat.

Toteutus: Seksuaaliterapeuttikoulutus sisältää 15 kahden päivän lähiopetusjaksoa, verkko-opiskelua, kirjallisuustyöskentelyä ja muita tehtäviä sekä päättötyön. Lähiopetusjaksot sisältävät luentoja, ryhmä-töitä, harjoituksia sekä asiakastyön ja oman prosessin ohjausta ja kliinisen työn työnohjausta. Koulutuksen aikana opiskelijan on suoritettava NACS auktorisoinnin vaatimusten mukaan 200 t (100t) kliinistä työtä, johon liittyy lähiopetusjaksojen aikana toteutuva kliinisen työn työnohjausta (75 t) 120h. Kliinisen seksologin 1 ½ vuotta kestävä jatkokoulutus on rakenteellisesti samanlainen kuin seksuaalitera-peuttikoulutus. Kliinisen työn osuus on 200 t ja työnohjauksen 120 t. Koulutukseen osallistuminen edellyttää mahdollisuutta käyttää nettiä sekä tehdä yksilö- ja/tai pariseksuaaliterapiaa. Opiskelijan tulee osallistua omakohtaiseen yksilö- tai pariseksuaaliterapiaan 30h/ vaihe. Omakohtainen terapia ei sisälly koulutuksen hintaan. Seksuaaliterapeutin koulutuksen sisältö 45 op: 1. Opiskeluun orientoituminen 1 op 2. Ammattietiikka 1 op 3. Kehityspsykologinen viitekehys 2 op 4. Terapeuttinen työskentely, seksuaaliterapia, terapeuttiset lähestymistavat ja kliininen työ 24 op 5. Seksuaalilääketiede 2 op

6. Kriminalisoitu seksuaalisuus 1 op 7. Tutkimustyö 8 op 8. Työnohjaus 4 op 9. Oma terapia 2 op Kliinisen seksologin koulutuksen 45 op struktuuri on samansuuntainen kuin seksuaaliterapeutin koulutuk-sessa, mutta siinä painottuvat haastavammat teemat, kuten 1. Opiskeluun orientoituminen 1 op 2. Terapeuttinen työskentely, seksuaaliterapia, terapeuttiset lähestymistavat ja kliininen työ 20 op 3. Projektityö, yrittäjyys ja kouluttajana sekä työnohjaajana toimiminen 5 op 4. Seksuaalilääketiede 2 op 5. Kriminalisoitu seksuaalisuus 2 op 6. Työnohjaus 5 op 7. Tutkimustyö 10 op Hinta: Erityistason seksuaaliterapeuttikoulutuksen hinta on 4800€ (1600€/lukukausi) 2. vaiheen hinta on samaa suuruusluokkaa, mutta täsmentyy v. 2014. Lukukausimaksut voi maksaa myös pienemmissä osissa. Koulutus on mahdollista toteuttaa oppisopimuksena, jolloin maksettavaksi jää pienempi summa, tätä mahdollisuutta tulee tiedustella joko oman asuinkunnan tai työpaikan sijaintikunnan oppisopimustoimistosta. Hinta ei sisällä asumis- ja ruokailukuluja. Lisätiedot: Hakemiseen ja rahoitukseen liittyen: talous- ja hallintojohtaja YTM Mikko Haarala email: mikko.haarala@psyk.fi Koulutuksen sisällöstä ja toteutuksesta: Vastuukouluttaja Irma Tuisku (KM, sairaanhoidon opettaja, psykoterapeutti, kliininen seksologi (NACS), seksuaalipedagogi (NACS) seksologian ylempi kouluttajapätevyys) email: irma.tuisku@pp.inet. fi p. 0405475015 TAI johtava kouluttaja Raul Soisalo (VET psykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja -tutkija) email: raul.soisalo@psyk.fi Hakeminen: Koulutukseen hakeminen tapahtuu täyttämällä sivuillamme www.psyk.fi oleva hakulomake Hakuaika koulutukseen päättyy 30.09.2012

UUSIA KOULUTUKSIA

Uutta psykoterapiametodiikan koulutustarjonnassa:

Hengellisyys ja psykoterapia 20 op Yksivuotinen täydennyskoulutus psykoterapeuteille ja muille psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisille

Sielunhoitoterapiaa ja sen laatua ei valvo kukaan. Mukaan mahtuu niin vastuullisia toimijoita, joilta saa adekvaattia palvelua ja jotka ovat käyneet laadukkaan koulutuksen. Ikävä kyllä tarjolla on myös laadultaan kirjavampaa sielunhoitoterapiapalvelua, johon saattaa liittyä monia ongelmia ja lieveilmiötä aina hengellistä väkivaltaa myöten. Hengellisyys psykoterapiassa koulutuksen lähtökohtana on tarjota virallisen ja valvotun sosiaalija terveydenhuollon psykiatrisen hoitojärjestelmän asiantuntijoille välineitä ja ideoita, miten käsitellä potilaan uskonnollisista viitekehyksistä nousevia hengellisiä kysymyksiä psykoterapiaprosesseissa sekä muussa mielenterveystyössä. Koulutuksen kohderyhmää ovat muun muassa psykoterapeutit, psykologit, psykiatrian erikoislääkärit, psykiatrian erikoissairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät sekä muut psykososiaalista työtä tekevät sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka kohtaavat työssään uskovia asiakkaita.

Koulutuksen laajuus on 20 op sisältäen kahdeksan kaksipäiväistä koulutusseminaaria, yhteensä 16 koulutuspäivää. Lisäksi koulutus sisältää kirjallisuutta sekä vapaavalintaisen opinnäytetyön, jossa opiskelija voi perehtyä haluamaansa aiheeseen tarkemmin. Kouluttajina ovat muiden muassa suomalaisen pastoraalipsykologian parhaimpiin asiantuntijoihin lukeutuvat professori ja teologian tohtori Paavo Kettunen sekä dosentti, teologian tohtori, psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti ja perheneuvoja Jouko Kiiski.

Koulutuksen teemoja ovat mm. • terapeutin oma ihmiskäsitys - millä tavoin ottaa se huomioon voimavarana ja mahdollisena hoidon edistymisen hidastajana. Mikä on terapeutin oma mukavuusalue hengellisyysasioissa ja miten se tulee huomioida hoidon suunnittelussa. • ihmiskäsitys eri uskonnoissa - samuuksia ja eroja • biopsykososiaalisspirituaalinen ihmiskäsitys, • monikulttuurisuus ja eri uskonnot psykoterapiassa ja muussa hoidossa • erilaiset kristilliset uskot suomessa ja millä tavoin mielenterveys niissä nähdään • syyllisyys ja häpeä psykososiaalisspirituaalisina kokemuksina • pyhät kirjoitukset, rukous, sakraalitoimitukset, muut sielunhoitomenetelmät ja niiden soveltaminen psykoterapiassa ja mielenterveystyössä, • seksuaalisuus ja hengellisyys: homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, bi-seksuaalisuus, transvestismi, seksuaalifantasiat, perversiot • uusperhekysymykset: parisuhde, ero ja hengellisyys, hengelliseen ristiriitaan johtavia kysymyksiä, • vakava sairaus, onnettomuus • elämän ja kuoleman kysymyksiä, traumat, kriisit, suru, lohtu, toivo, rakkaus, ilo, Koulutus toteutetaan Helsingissä ja se alkaa syksyllä 2012. Koulutuksesta saa lisätietoja ja siihen voi ilmoittautua sivuillamme www.psyk.fi Lisätietoja antaa myös Mikko Haarala p. 050-408 6375, email: mikko.haarala@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Viime vuosina on enenevissä määrin lisääntynyt niin sanottujen sielunhoitoterapeuttien ja sielunhoitoterapiakoulutusten määrä. Ei tarjontaa ilman kysyntää – ”Moni uskova psykoterapia-asiakas pettyy, koska ei pysty terapeuttinsa kanssa käsittelemään hengellisen elämänsä kysymyksiä psykoterapiaprosessissa. Monelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä puuttuu taito ja rohkeus puhua näistä asioista. Psykoterapiahistoriassa on uskonelämän asioita välillä määritelty epäkunnioittavaan tyyliin harhaisiksi puheiksi ja ajatuksiksi. Jos uskova potilas ei voi terapiassa puhua kaikista itselleen tärkeistä asioista, hän kokee helposti, ettei tule kokonaan kohdatuksi. Tämä on syy siihen, miksi useat uskovat ihmiset hakeutuvat mieluummin sielunhoitoterapeutin pakeille.” kertoo Mikko Haarala, yksi uuden koulutuksen suunnittelijoista.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

PSYYKE & SOMA

Myönteiset tunteet voivat suojata sydänja verisuonitaudeilta Viime vuosikymmenien aikana tehtyjen lukuisien tutkimusten mukaan negatiiviset mielialat, kuten masennus, kiukku, ahdistuneisuus ja vihamielisyys voivat vahingoittaa sydämen ja verenkiertojärjestelmän toimintaa. Vähemmän on tutkittu sitä, miten myönteiset tunnetilat vaikuttavat sydämen terveyteen. Laajassa systemaattisessa katsauksessa Harvardin yliopiston julkisen terveydenhuollon tutkijat totesivat, että positiivinen psykologinen hyvinvointi näyttää alentavan sydänkohtausten, aivoinfarktien, halvausten ja muiden verenkiertojärjestelmän sairauksien riskiä. Tutkimuksen tulokset julkaistiin huhtikuussa Psychological Bulletin -verkkosivuilla. Yhdysvaltalaisen sydänyhdistyksen (American Heart Association) raporttien mukaan yli 2 200 amerikkalaista kuolee sydänsairauksiin joka päivä. Joka 18. kuolema johtuu aivoinfarktista. ”Negatiivisen poissaolo ei ole sama asia kuin myönteisen läsnäolo. Havaitsimme, että tekijät kuten optimismi, tyytyväisyys elämään ja onnellisuus liittyvät sydän- ja verenkiertoelimien sairauksien riskin vähenemiseen riippumatta sellaisista tekijöistä kuten henkilön ikä, sosioekonominen status, tupakointi tai paino”, Harvardin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tutkija Julia Boehm sanoo. Boehmin mukaan kaikkein optimistisimmilla ihmisillä näytti olevan noin 50 prosenttia pienempi riski saada jokin sydänsairaus verrattuna pessimistisesti suhtautuviin henkilöihin. Katsaus kattoi yli 200 tutkimusta, jotka oli julkaistu kahdessa merkittävässä tieteellisessä tietokannassa. Boehm ja tiedekunnan vanhempi tutkija, apulaisprofessori Laura Kubzansky totesivat, että psykologiset voimavarat kuten optimismi ja myönteiset tunteet suojaavat sydän- ja verisuonisairauksilta. Ne näyttävät myös hidastavan jo puhjenneen sairauden etenemistä. Lisäksi Boehm ja Kubzansky tutkivat terveyskäyt-

täytymistä ja biologisia tekijöitä, joilla saattaa olla vaikutusta psykologiseen hyvinvointiin ja sydämen terveyteen. He totesivat, että vointinsa hyväksi kokevat henkilöt kuntoilivat, söivät tasapainoisia aterioita ja nukkuivat riittävästi. Lisäksi hyvinvoinnilla ja biologisella toiminnalla oli yhteyttä; verenpaine oli alhaisempi, veren rasva-arvojen tasapaino parempi ja paino normaali. Jos tulevatkin tutkimukset jatkuvasti osoittavat, että tyytyväisyys, optimismi ja onnellisuus edistävät verenkiertojärjestelmän terveyttä, sillä on merkitystä sairauksien ehkäisyn kannalta. ”Nämä löydökset viittaavat siihen, että psykologisten vahvuuksien lujittaminen psykologisten puutteiden lieventämisen sijasta voi parantaa sydämen ja verisuonien terveyttä”, Kubzansky toteaa. Boehm, J. K., & Kubzansky, L. D. The heart’s content: The association between positive psychological wellbeing and cardiovascular health. Psychological Bulletin, April 2012 (in press) Mindfulness-tekniikkaan perustuva stressinhallintaohjelma auttaa rintasyövästä toipuvia naisia Yhdysvaltalaisen syöpäjärjestön (American Cancer Society) mukaan rintasyöpään sairastuneilla naisilla on nykyään paremmat mahdollisuudet selviytyä kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Sairaudesta toipuvilla on kuitenkin usein erilaisia terveysongelmia syöpähoitojen päätyttyä. Aikaisempien tutkimusten mukaan jopa puolet rintasyövästä toipuneista potee masennusta. Missourin yliopiston tutkijoiden mukaan meditaatio-ohjelma voi auttaa parantamaan rintasyövästä toipuvien emotionaalista ja fyysistä hyvinvointia. Hoitotieteen tohtoriopiskelija Yaowarat Matchim, hoitotieteen professori Jane Armer ja hoitotieteen

Yaowarat Matchim, Jane M. Armer, and Bob R. Stewart, Effects of Mindfulness-Based Stress Reduction (MBSR) on Health Among Breast Cancer Survivors, West J Nurs Res December 2011 33: 996-1016, first published on October 18, 2010 doi:10.1177/0193945910385363 Perheen yhteiset ateriat edistävät lasten terveyttä ja painonhallintaa Lapset, jotka aterioivat säännöllisesti yhdessä perheensä kanssa, ovat muita terveempiä, ylipainon riski on heillä pienempi, ja he oppivat terveelliset ruokailutottumukset, toteavat yhdysvaltalaisen Illinois’n yliopiston tutkijat äskettäin valmistuneessa tutkimuksessa. Tulokset julkaistaan kesäkuussa Pediatrics-lehdessä, ja ne ovat ennakolta luettavissa lehden verkkosivuilla. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa todetaan mahdollinen yhteys yhteisten perheaterioiden ja lasten terveyden ja terveellisten ruokailutottumusten välillä. Säännöllinen yhteinen ruokailu tarkoittaa vähintään kolmea perheateriaa viikossa. Tutkijoiden mukaan per-

heen yhteisiin aterioihin osallistuville lapsille kehittyy harvemmin epäterveellisiä ruokailutottumuksia, jotka saattavat enteillä jo varhain mahdollisen syömishäiriön kehittymistä myöhemmin. Tohtori Amber J. Hammons kommentoi tutkimustuloksia: ”Yleisesti ottaen perheissä, joissa syödään vähintään viisi yhteistä ateriaa viikossa, lasten todennäköisyys saada ravitsemusperäisiä terveysongelmia on huomattavasti pienempi kuin niissä perheissä, joissa syödään yhdessä vain kerran viikossa tai ei koskaan. Yhteiset perheateriat näyttävät suojaavan ylipainolta, epäterveellisiltä ruokailutottumuksilta sekä syömishäiriöiltä.” Tohtori Amber Hammons ja tohtori Barbara Fiese kävivät läpi 17 tutkimusta, joissa käsitellään lasten ravitsemusta sekä ruokailutottumuksia. Kaikkiaan Hammonsin ja Fiesen tutkimukseen sisältyivät 182 000 lapsen tai teini-ikäisen tiedot. Säännöllisten yhteisten perheaterioiden sekä paremman terveydentilan ja terveellisempien ruokailutottumusten väliltä löytyi selkeä yhteys. Epäterveellisiin ruokailutottumuksiin luettiin tutkimuksessa kuuluvaksi ahmiminen ja oksentaminen, paastoaminen, aterioiden jättäminen väliin, laihdutuslääkkeiden käyttö, tupakoinnin aloittaminen tavoitteena pudottaa painoa, liian vähäinen syöminen sekä nesteenpoistolääkkeiden ja laksatiivien käyttö. Perheaterioihin osallistuvien lasten todennäköisyys kehittää epäterveellisiä ruokailutottumuksia oli 35 % pienempi muihin lapsiin verrattuna. Hammonsin ja Fiesen mukaan yhteiset ateriat lasten tai teini-ikäisten kanssa tarjoavat vanhemmille tilaisuuden tunnistaa varhaisetkin merkit mahdollisista epäterveellisistä ruokailutottumuksista. He voivat siten ehkäistä huonojen tapojen kehittymistä varsinaiseksi syömishäiriöksi. Lisäksi perheateriat voivat lisätä perheenjäsenten yhteenkuuluvuutta, mikä saattaa rohkaista nuoria keskustelemaan myös näistä asioista vanhempiensa kanssa. Tutkimuksessa todettiin, että lapsilla, jotka osallistuivat vähintään kolmeen yhteiseen ateriaan viikossa, oli 24 % suurempi todennäköisyys syödä terveellisiä ruokia ja oppia hyvät ruokailutavat verrattuna niihin lapsiin, jotka osallistuivat yhteisiin aterioihin tätä harvemmin. Kahdeksan Hammonsin ja Fiesen tarkastelemista tutkimuksista käsitteli painoa. Löydösten perusteella vähintään kolme kertaa viikossa yhteiseen perheateriaan osallistuneilla lapsilla tai nuorilla ylipainoisuuden todennäköisyys on 12 % alhaisempi kuin muilla. “Is Frequency of Shared Family Meals Related to the Nutritional Health of Children and Adolescents?” Amber J. Hammons, PhD, Barbara H. Fiese, PhD, PEDIATRICS doi:10.1542/peds.2010-1440

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

emeritusprofessori Bob Stewart havaitsivat, että rintasyöpäpotilaiden terveydentila kohentui sen jälkeen, kun he opettelivat mindfulness-tekniikkaan perustuvaa stressinhallintamenetelmää (Mindfulness-Based Stress Reduction, MBSR), joka yhdistää meditaatiota, joogaa ja fyysistä tietoisuutta. Armerin mukaan potilaiden pitäisi valita stressin vähentämiseen useista heille tarjotuista vaihtoehdoista sellainen menetelmä, joka sopii heidän elämäntyyliinsä ja uskomusjärjestelmiinsä. MBSR on yksi syöpää sairastavien elämänlaatua parantavista välineistä. Kyseinen tekniikka toimii parhaiten, kun se täydentää muita hoitoja kuten kemoterapiaa, sädehoitoa ja kirurgiaa. Kahdeksan tai kymmenen viikkoa kestävä MBSRohjelma käsittää ryhmäsessioita, joiden aikana toipilaat harjoittelevat meditaatiotaitoja, opettelevat selviytymistekniikoita ja keskustelevat siitä, miten heidän kehonsa reagoi stressiin. Tutkijat totesivat, että MBSR-ohjelmaan osallistuneiden verenpaine, syke ja hengitystiheys alenivat. Lisäksi osallistujien mieliala parani ja tietoisuuden taso lisääntyi kurssin jälkeen. Armerin mukaan harjoittelua on hyödyllistä jatkaa kurssin loputtua: “Positiivisten tulosten säilyttämiseksi mindfulness-meditaatiota pitäisi harjoittaa joka päivä tai ainakin säännöllisen aikataulun mukaisesti. MBSR opettaa potilaita ajattelemaan uudella tavalla, josta on heille hyötyä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.” ”Diagnoosin saatuaan rintasyöpäpotilaat kokevat usein, että he eivät pysty millään tavoin hallitsemaan elämäänsä. Kokemus, että he voivat hallita jotakin heidän terveyttään edistävää, kuten meditaatiota, antaa heille toivoa, että elämä voi vielä joskus palautua normaaliksi”, Armer lisää lopuksi.

MUISTISAIRAUKSIEN HOIDON ASIANTUNTIJAPÄIVÄT Pe 16.11 - La 17.11.2012

Koulutuspäivät on tarkoitettu kaikille muistisairaiden sekä heidän omaisten parissa työskenteleville sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Vuoden 2012 ohjelmasta Raul Soisalo:

Tarja Tammelin:

Uutta tietoa neuropsykologiasta: Miten uutta neurobiologista tutkimustietoa voi soveltaa muistisairaan hoidon ja kuntoutuksen kehittämisessä? Mitä olemme oppineet rottakokeiden ja positroniemissiotomografian avulla?

Omaisryhmän ohjauksen kysymyksiä: Tarja Tammelin on vuosina 2004 - 2011 ohjannut muistisairaiden ja heidän läheistensä psykodraamaryhmiä. Workshopissa paneudutaan ryhmänohjauksen peruskysymyksiin ja saadaan ideoita ryhmänohjauksen kehittämiseen omassa työssä.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Sovelluksia:

Miten hyödyntää hoitotyössä tietoa siitä, mitä aivoissa tapahtuu solutasolla? Miten aktivoida ja deaktivoida eri aivojen osien toimintoja terapeuttisesti ja tarkoituksellisesti? Millä tavoin huomioida limbisen järjestelmän rooli? Miten opettaa aivojen toimivia osia kompensoimaan toimimattomia? Miten neurobiologista solutason tietoa voi hyödyntää esimerkiksi käyttäytymisen pulmien ratkaisemisessa lääkkeettömästi?

Sanna Aavaluoma Parisuhde ja muistisairaus: Esityksessä paneudutaan muistisairauden vaikutuksiin parisuhteeseen – siitä tehtyjen tutkimusten ja psykoterapiakirjallisuuden pohjalta.

Sovelluksia: Miten tukea muistisairasta ja hänen puolisoaan sairauden eri vaiheissa? Mitä hoitaja voi tehdä? Mikä taas on pariterapeutin työtä?

MUISTIHOITAJIEN PUHEENVUOROT: Juha Rautanen: Muistisairaan käytösoireet ja niiden huomioiminen hoidossa Maarit Lehikoinen: Omaisten huomioiminen hoivakodissa

Päivien tarkoitus on koota yhteen suomalaisia muistihoidon ammattilaisia, kuten muistihoitajina, muistineuvojina ja muistikoordinaattoreina toimivia ammattihenkilöitä sekä muita muistisairaiden hoidosta kiinnostuneita sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisia. Päivien ohjelmassa on Suomen Psykologisen Instituuttiyhdistyksen kouluttajien, Muistihoitajakoulutuksesta valmistuneiden sekä muiden asiantuntijoiden luentoja, työpajoja ja valtakunnallista verkostoitumista. LISÄTIETOA JA ILMOITTAUTUMINEN WWW.PSYK.FI tai mikko.haarala@psyk.fi p. 050 408 6375

SUOMEN PSYKOLOGISEN INSTITUUTIN KEHITTYVÄ MUISTIHOITAJAKOULUTUS

Suomen Psykologisen Instituutin yksi painopisteistä on muistisairaiden hoidon ammattilaisten koulutuksen kehittäminen ja uudistaminen. Suomessa muistihoitajien ammatillisen osaamisen kirjo on laaja. Osassa työpaikoista muistihoitajan tehtävä ”lankeaa” aiheesta toivottavasti innostuneelle hoitajalle. Osa muistihoitajista on osallistunut useisiin koulutuksiin ja seuraa aktiivisesti alan kehittymistä.

hyvään hoitoon oikeutettuina näkyy koulutuksessa vahvasti. Koulutuksessa seurataan uusinta tutkimustietoa sekä alan kansainvälisten kongressien vuosittaista antia. Koulutusryhmiä käynnistyy kahdesti vuodessa ja niitä on toteutettu Helsingissä, Vantaalla, Turussa, Joensuussa, Kuopiossa ja Rovaniemellä. Seuraavat ryhmät käynnistyvät Helsingissä, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Lohjalla ja Oulussa.

Monenlaisia koulutuksia Muistihoitajakoulutusten sisällöt vaihtelevat järjestäjäkohtaisesti. Lyhyimmät tarjolla olevat koulutukset ovat muutaman päivän kestoisia. Muistihoitajakoulutus SPI on tällä hetkellä laajuudeltaan 30 opintopistettä ja kestoltaan vuoden mittainen. Se on laajin maamme muistihoitajakoulutuksista. Laajuutensa lisäksi Instituutin koulutus poikkeaa muista tarjolla olevista. Psykososiaalinen hyvinvointi on painopisteenä ja kouluttajat ovat vaativan erityistason psykoterapeutteja ja perheterapeutteja. Koko perhe osana hyvää hoitoa – ja koko perhe

Jatkokoulutus Muistihoitajakoulutus on otettu hyvin vastaan. Nyt on suunnitteilla muistihoitajakoulutuksen suorittaneille syventävä ja vaativampi jatkokoulutus. Jatkokoulutuksen keskeinen tavoite on osaamisen näytöillä – muun muassa tenttimällä – varmentaa, että teoriaopetuksessa, työnohjauksessa ja kirjallisuudessa opiskellut asiat ovat opiskelijan hallussa. Suomen Psykologinen Instituutti antaa jatkokoulutuksen hyväksytysti suorittaneille Muistihoitaja- diplomin, jossa instituutti takaa opiskelijan teoreettisen ja metodisen osaamisen tason valmistumishetkellä.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

KOHTI MUISTISAIRAIDEN KOKONAISVALTAISTA HOITOA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Miksi panostaa muistihoitajakoulutukseen? ”Kohti parempaa vanhuutta” – konsensuslausuma (8.2.2012) toteaa vanhenemisen maailmanlaajuiseksi megatrendiksi. Parantuneiden elinolojen ansiosta ihmisten elinikä on kasvanut erityisesti rikkaissa maissa parin viime vuosisadan aikana n. 3 kuukautta vuodessa. Vanhuusiän kuolleisuuden laskun myötä yhä useampi elää lähelle sataa vuotta tai yli. Suomen väestö vanhenee nopeasti. Vuoteen 2040 mennessä 65-vuotiaiden määrä nousee puolitoistakertaiseksi ja yli 85 -vuotiaiden määrä kolminkertaistuu. Muistisairaudet ovat suurin uhka vanhenevan väestön toimintakyvylle ja elämänlaadulle. Konsensuslausuma ottaa kantaa terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen, vanhuuden hoitoon ja hoivaan, geriatriseen ja gerontologiseen osaamiseen sekä parempaan vanhuuteen.

Muistisairaudet ovat lisääntyvä haaste kaikkialla maailmassa. Joka 7 sekunti joku maailmassa saa diagnoosin. ADI arvioi vuonna 2009 maailmassa olleen 36 milj. sairastunutta. Suomessa sairastuu joka päivä 36 ihmistä, vuosittain 13 000. Vuonna 2010 vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairasti arviolta 95 000 ja lievää noin 35 000 henkilöä. Vuonna 2020 vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastaa arviolta 130 000 henkilöä. Huhtikuussa 2012 Maailman terveysjärjestö WHO ja Alzheimer Disease International ADI käynnistivät päättäjille suunnatun yhteisen tiedotuskampanjan, jonka tavoitteena oli nostaa muistisairaudet kansantautien joukkoon kaikkialla maailmassa. WHO:n 194 jäsenmaasta vasta kahdeksan on julkaissut oman ohjelmansa. Suomessa Kansallinen muistiohjelma 2012 - 2020 (Sosiaalija terveysministeriö 2012) julkaistiin 8.5.2012. Ohjelman tavoitteena on rakentaa muistiystävällistä Suomea. Ohjelma perustuu neljään kivijalkaan, jotka ovat • Aivoterveyden edistäminen • Oikeat asenteet aivoterveyteen, muistisairauksien hoitoon ja kuntoutukseen • Hyvän elämänlaadun varmistaminen muistisairaille ihmisille ja heidän läheisilleen oikea-aikaisten tuen, hoidon, kuntoutuksen ja palvelujen turvin. • Kattavan tutkimustiedon ja osaamisen vahvistaminen. Yhdysvaltalaiset Virginia Bell ja David Troxell kirjoittivat vuonna 1994 Muistisairaan oikeudet (Best Friends Bill of rights), jotka on tunnustettu kansainvälisissä muistisairauksien hoitolinjauksissa. Muistisairaan oikeuksien mukaan jokaisella muistisairaalla on oikeus: 1. saada tietää, mikä sairaus aiheuttaa hänelle dementiaoireen. 2. saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa sairauteensa.

3. säilyttää toimintakykynsä suunnitelmallisen ja yksilöllisen avun turvin niin pitkään kuin mahdollista. 4. tulla kohdelluksi aikuisena. 5. tuntea, että hänet otetaan vakavasti. 6. olla ilman rauhoittavaa lääkitystä aina, kun se vain on mahdollista. 7. asua tutussa, turvallisessa ympäristössä, jossa hänen erityistarpeensa otetaan huomioon. 8. olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat hänen elämänkulkunsa ja tottumuksensa. 9. käydä säännöllisesti kodin tai hoitoyhteisön ulkopuolella. 10. saada ohjausta mielekkääseen, aikuisen minä -kuvaa tukevaan toimintaan joka päivä. 11. kosketukseen: halauksiin, hellyyteen ja toisen ihmisen läheisyyteen. 12. hoitoon, jota toteuttaa ammattitaitoinen, muistisairaan ihmisen hoitoon perehtynyt henkilökunta. Todellisuus on suosituksia karumpaa Suomessa muistisairauksien lääketieteellinen hoito on korkealaatuista. Siten voisi luulla oikeuksien ja suositusten toteutuvan hyvin. Valitettavasti kuitenkin sairastunut ja hänen läheisensä jäävät käytännössä ilman psyykkistä tukea. Terveydenhuoltojärjestelmä ei huomioi sairastuneen perheen vointia ja selviytymistä, vaikka sillä voitaisiin vaikuttaa suotuisasti koko perheen selviytymiseen elämässä parantumattoman sairauden kanssa. Muistisairaudet kantavat edelleen häpeäleimaa, jonka vuoksi niitä salaillaan niin pitkään kuin mahdollista. Muistisairaiden hoidon laatu maassamme on kirjoltaan laajaa. Suomessa on onneksi paljon hoitajia, jotka tekevät työtään muistisairaiden hoidon eri vaiheissa sydämellään toteuttaen laadukasta hoitoa. Valitettavasti kuulee myös paljon kertomuksia siitä, kuinka hoitohenkilökunta joutuu kamppailemaan omaa eettistä omaatuntoaan vastaan olosuhteissa ja ilmapiirissä joissa muistisairaan ihmisen hyvä hoito ei toteudu. Epäkohdan oikaisu edellyttää rohkeutta tuoda nämä kysymykset esiin ja uskallusta puolustaa niitä, jotka eivät itse sitä puolestaan kykene tekemään. Tarvittaisiin väestötasolla asennemuutosta heikompien auttamiseen heräämiseksi sekä hoitohenkilökunnan lisäkoulutusta ammattietiikan vahvistamiseksi. Myös yhteiskunnallisia päätöksiä tulee tehdä yhdenmukaisten oikeuksien toteutumiseksi ja ikäihmisten hoitotyön arvostamiseksi. Suomessa keskustellaan usein riittämättömistä hoidon resursseista. Neljännes suomalaisista hoivatyön tekijöistä harkitsee työnsä jättämistä kiireen, työpaineen tai esimieheltä saadun tuen puutteen vuoksi (Kröger, Leinonen, Vuorensyrjä 2009). Henkilökuntamitoitukset eivät aina ole kohdallaan. Potilaiden hoitoisuusaste

Psykoterapeuttiset menetelmät muistisairaiden hoidossa Psykoterapeuttinen ajattelu on osa laadukasta hoitotyötä. Suomessa on koulutettu hoitajia validaatiomenetelmään ja logoterapeuttiseen ajatteluun. Naomi Feilin 1963 - 80 kehittämä ”tunteita kuunteleva” validaatiomenetelmä perustuu psykoterapeuttisiin ajatuksiin. Feilin teoria tukeutuu Eriksonin, Jungin ja Maslowin ajatuksiin. Feilin mukaan muistisairauden edetessä ratkaisemattomat psyykkiset kehitystehtävät, torjutut tunteet ja tyydyttymättömät tarpeet palaavat tietoisuuteen. Sairastunut korvaa loogisen ajattelunsa vauriot tunteilla ja menneisyyden muistoilla (Feil 2002). Validaatiomenetelmä on hyvä väline muistisairaan maailman tavoittamiseen. Logoterapia perustuu Viktor Franklinin kokemuksiin keskitysleirillä, ja hänen pohdintaansa elämän merkitykselliseksi kokemisen vaikutuksesta vaikeissa oloissa selviytymiseen. Logoterapeuttinen ajattelu muistisairaiden hoidossa korostaakin ihmisarvoa, elämänmyönteisyyttä ja elämän merkitystä sairaudesta huolimatta (Laine & Heimonen 2010). Psykoterapia eri muodoissaan (yksilö-, ryhmä-, pari- ja perheterapia) on kuitenkin muistisairaiden hoidossa harvinaisempaa. Psykoterapeuttisen ajattelun työskentelyn omaksuminen edellyttää pitkäkestoista koulutusta ja työn ohjattua harjoittelua. Muistisairaan perhesuhteiden huomioiminen, parisuhteen tukeminen ja perheen vuorovaikutuksen auttaminen edellyttävät myös perhe- ja paripsykoterapeuttista osaamista. Psykoterapeutti muistisairaiden hoidon moniammatillisessa tiimissä parantaisi mahdollisuuksia vastata sairauden perheessä herättämiin psyykkisiin tarpeisiin. Erilaiset ryhmät pariskunnille, sairastuneille ja omaishoitajille mahdollistaisivat vertaistuen sekä psykoterapeutin niihin tuoman rakenteen ja hoidollisuuden. Pariterapia auttaa muistisairasta ja hänen puolisoaan käsittelemään sairauden vaikutuksia parisuhteeseen ja löytämään keinoja elämään sairauden kanssa. Perheterapia auttaa koko perhettä yhdessä ymmärtämään toistensa ajatuksia, tunteita, kysymyksiä ja huolia. Jaetut kokemukset auttavat sietämään sairauden etenemisen myötä muuttuvaa elämää. Keskuste-

lemalla siitä, miten hoito halutaan järjestää sairauden edetessä perheet voivat vähitellen ajatella luopumisen ja menetyksen teemoja (Aavaluoma & Kyrölä 2002, Aavaluoma 2009,2012, Aavaluoma & Tammelin 2008, 2012). Mielenterveyden hoidossa on jo vuosikymmeniä toteutettu periaatteita, joiden mukaan potilaan asioista ei keskustella ilman hänen läsnäoloaan ja perheenjäsenet kutsutaan mukaan hoitokokouksiin. Muistisairaiden hoidossa nämä käytännöt eivät vielä toteudu. Perheenjäsenet eivät useinkaan rohkene kysyä henkilökunnalta läheisensä hoitoon liittyvistä asioista. Henkilökunta ei puolestaan rohkene kysyä perheenjäseniltä sitä, mitä eivät potilaan maailmasta ymmärrä. Matka muistisairaan hyvään hoitoon, jossa hän läheisineen saisi olla hoidon keskipiste eikä kohde, on vielä pitkä. Perhetyön peruskoulutusta muistisairaiden hoidon ammattilaisille tarvitaan. Omaishoitajien aseman ja tilanteen alueellinen erilaisuus ja eriarvoisuus asettavat koko yhteiskunnalle tulevaisuudessa suuria haasteita. Harva suomalainen omaishoitaja kokee asemaansa hyväksi. Muistisairauden kohtaamisessa suurin haaste sairastuneelle, hänen perheelleen ja hoitaville ammattilaisille on kyky kohdata avuttomuutta, heikkoutta, luopumista ja kuolemaa. Näiden kysymysten jäädessä kohtaamisen ulkopuolelle perhe kokee voimattomuutta, ärtymystä ja tyytymättömyyttä, joka kanavoituu mm. palveluja kohtaan ilmaistuina valituksina. Kun hoidossa olevan tila heikkenee, herää hätä ja epäilys siitä, ettei häntä hoideta riittävän hyvin. Uskaltautumalla kohtaamaan hoidossa olevan ja hänen läheistensä psyykkinen hätä, voidaan kokonaistyytyväisyyttä lisätä, vaikkei hoidon laatu muilta osin merkittävästi paranisikaan. Muistisairauksien hoitoon liittyy kiinteästi keskustelu ns. käytösoireista ja niiden hoidosta. Ymmärrys käytösoireiden synnystä ja niiden kohtaamisesta on hoitohenkilökunnalla puutteellinen. Muistisairausdiagnoosin saatuaan ihmisen voimakkaat tunteiden ilmaisut tulevat helposti määritellyksi käytösoireiksi, jotka koetaan ongelmina ja pyritään vaimentamaan. Käytännössä tämä merkitsee rauhoittavien lääkkeiden käyttöä. Käytösoireiden kautta sairastunut pyrkii ilmaisemaan omia tarpeitaan ja toiveitaan tavoilla, jotka eivät tule vastaanotetuiksi ja ymmärretyiksi. Lääkkeettömällä psykososiaalisella hoidolla, joka tarkoittaa potilaan elämänkulun ja läheisten tuntemisen kautta syntyvää ymmärrystä, on saatu erittäin hyviä hoitotuloksia (Kivelä & Räihä 2011,55). Muistisairaudet ovat koko perheen sairauksia. Muistisairauden aiheuttamat muutokset vaikuttavat perheen sisäiseen vuorovaikutukseen jo vuosia ennen sairauden toteamista. Henkilökunnalla ei ole vielä riittäviä valmiuksia ja osaamista koko perheen tarpeiden kohtaamiseen ja niihin vastaamiseen.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

ylittää vaadittavan henkilökuntamitoituksen. Henkilökuntamäärän lisääminen ei yksistään riitä. Hyvän hoidon toteutuminen on ennen kaikkea henkilökunnan asenteista ja arvomaailmasta riippuvainen. Henkilökunnan uskallus kohdata jokainen potilas yksilönä, halu tutustua tämän persoonaan ja maailmaan mahdollistaisi myös henkilökunnalle hoidon arkeen aitoja ja ravitsevia kohtaamisen hetkiä, jolloin heidän työtyytyväisyytensä lisääntyisi. Esimiehen merkitys työn arvostamisessa, työhön sitoutumisessa ja työstä innostumisessa on keskeinen.

UUSIA KOULUTUKSIA

Muistihoitajakoulutus 30 op Muistihoitajakoulutuksemme on vuoden kestoinen prosessi, jossa yhteen nivoutuvat lähiopetuspäivät, verkko-opinnot, kirjallisuuden lukeminen ja kirjalliset tehtävät. Kouluttajina ovat Sanna Aavaluoma (perhepsykoterapeutti vet, paripsykoterapeutti et, muistiasiantuntija), Raul Soisalo (vet psykoterapeutti) ja Ari Rosenvall (yleislääketieteen erikoislääkäri).

Lähiopetuspäivien teemoja ovat • • • • • • • •

Muistisairaiden hoidon suositukset ja ohjelmat Aivoterveys, ennaltaehkäisy Muistin toiminta ja sen kuormittuminen Muistisairaudet ja niiden lääkehoito Uusi tutkimustieto Käytösoireiden lääkkeellinen ja lääkkeetön hoito CERAD ja muut toimintakykyä mittaavat testit Muistisairaus psyykkisenä haasteena

• Muistisairaus koko perheen näkökulmasta • Omaishoitajuus • Muistisairauksien kuntoutus (ravitsemus, liikunta, psykososiaalinen tuki, psykoterapiat, hyvä hoitoympäristö) • Työyhteisön merkitys hyvän hoidon varmistajana • Kuoleman kohtaaminen ja surutyö • Saattohoito

Opiskelijat kirjoittavat koko vuoden ajan oppimispäiväkirjaa, jossa pohditaan teoriaopetuksen, luetun kirjallisuuden ja käytännön työn yhteensovittamista. Vuoden aikana opiskelijat lukevat keskeisen suomenkielisen kirjallisuuden muistisairauksista, niiden hoidosta ja psykososiaalisesta ja psykoterapeuttisesta tuesta. Jokaisesta kirjasta kirjoitetaan reflektoiden. Instituutin oppimisalustassa opiskelijat voivat käydä ryhmäkeskusteluja koulutuksen aikana esiin nousevista kysymyksistä. Verkkoon kouluttajat lisäävät koulutuksen aikana runsaasti luettavia artikkeleita, tutkimuksia ja julkaisuja. Vuoden aikana jokainen kirjoittaa lisäksi kirjallisen kehittämistehtävän, jossa paneudutaan itseä kiinnostavaan muistisairauksien hoidon tai muistihoitajan työn erityiskysymykseen. Päätösseminaarissa kirjalliset työt käsitellään ryhmässä keskustellen.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Muistihoitajan diplomi -jatkokoulutus esitellään tarkemmin psyk.fi lehden seuraavassa numerossa, kun hakuaika alkaa. Lisätietoa koulutuksista www.psyk.fi

LÄHTEET: Aavaluoma (2011) Tähdenlentoja. Perhepsykoterapeuttinen näkökulma muistisairauksiin. Omakustanne. Aavaluoma (2012) Rakkaan kanssa Kuutamolla. Parisuhde muistisairauden kajossa. Omakustanne. Aavaluoma & Kyrölä (2002) Tornadon kohtaaminen. Toiminnallisista menetelmistä apua dementoituville ja heidän läheisilleen. Resurssi. Aavaluoma & Tammelin (2008) Muistisairaan läheisen kirja. Helsingin Alzheimer-yhdistys Aavaluoma & Tammelin (2012) Jotta minua ei unohdettaisi. Tarinoita elämästäni niille, jotka minua tulevat hoitamaan. Helsingin Alzheimeryhdistys. Fail (2002) The Validation Breakthrough: Simple Techniques for Communicating with People with ‘Alzheimer’s-Type Dementia’ Kivelä & Räihä (2007) Iäkkäiden lääkehoito. Kapseli -julkaisusarja Kröger & Leinonen & Vuorensyrjä (2009) Hoivan tekijät. Suomalainen hoivatyö pohjoismaisessa tarkastelussa. Jyväskylän yliopisto. Sosiaalityön julkaisusarja 6

Laine & Heimonen (2010) Mahdollisuuksien matka. Logoterapeuttinen ajattelu muistisairaan ihmisen hoidossa. Oriveden hoivapalveluyhdistys ry. Sosiaali- ja terveysministeriö: Kansallinen muistiohjelma 2012 - 2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:10 Suomalainen lääkäriseura Duodecim & Suomen Akatemia (2012) Kohti parempaa vanhuutta. Konsensuslausuma 8.2.2012. internetlähteet http://www.tohtori. fi/?page=0714187&id=5486470 http://www.prnewswire.com/news-releases/thebest-friends-approach-to-alzheimers-and-dementiacare-makes-known-a-bill-of-rights-97498689.html http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_ urapalvelut/julkaisut/sairaanhoitajalehti/1_2005/muut_artikkelit/kohti_arvostavaa_ vuorovaikutussu/

UUSIA KOULUTUKSIA

Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito Koulutuksen tavoite: Koulutuksessa opiskellaan psykologisia menetelmiä, joita voi soveltaa monenlaisissa haastavissa muistisairaan käyttäytymispulmien kohtaamisessa ja lääkkeettömässä hoitamisessa. Koulutuksessa esitellään myös uusimmat lääkehoidon käypähoitosuositukset käytösoireiden hoitamiseksi osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa.

Kenelle: Muistisairaiden parissa työskentelevät sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöt.

• Haastavan ihmisen – vai haastavan käytöksen – vai haastavan tilanteen käsittely ja hoito • Ihmisen normaalit psykologiset reaktiotavat ja limbinen järjestelmä – potilaan lukeminen. • Psykologisia vaikuttamiskeinoja – miten saada potilas yhteistyöhön toivotulla tavalla • Transferenssi – vastatransferenssi-ilmiön hyödyntäminen hoitotilanteissa

• Strukturoidut arviointimenetelmät tiedonlähteenä ja vaikuttamisen välineenä • Tietoisuustaidot – kognitiivisrationaalinen ajattelu – omien impulssien autokontrollointi • Toimiviksi havaittuja terapeuttisia lähestymistapoja käytösoireisiin osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa • Käytösoireiden hoitolinja, uusimmat käypähoitosuositukset ja määräaikainen täydentävä lääkehoito

Kouluttaja: Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja -tutkija Raul Soisalo. Hän on kliinikko, joka kouluttaa mm. psykiatrisen hoidon ja muita psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisia.

Ilmoittautuminen: Mikko Haarala p. 050 4086375 email: mikko.haarala@psyk.fi tai täyttämällä sivuillamme www.psyk.fi oleva ilmoittautumislomake

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Ohjelma:

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

PERHEET

Vanhemman välillinen Münchhausenin oireyhtymä, voidaanko hoitaa ja miten taataan lapsen turvallisuus? MSbP-oireyhtymä Välillinen Münchhausenin oireyhtymä (Münchhausen syndrome by proxy, MSbP) on harvinainen ja hyvin vakava muoto lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Useimmiten (85 – 90 prosentissa tapauksista) tekijä on lapsen biologinen äiti, harvemmin isä tai muu huoltaja. Joissakin tapauksissa huoltajan väkivalta voi kohdistua myös iäkkääseen puolisoon tai vanhempaan, jopa lemmikkieläimeen. Tilanne on sama maailmanlaajuisesti, ei pelkästään länsimaisissa yhteiskun-

nissa ja kulttuureissa. (Meadow, 1977; Rosenberg, 2003; Meehan et al., 2008; Langer, 2009; Lindahl, 2009; Saad, 2010). Oireyhtymälle on tyypillistä, että vanhempi tarkoituksellisesti vahingoittaa puolustuskyvytöntä lasta ja tuo lapsen toistuvasti hoitoon useille eri lääkäreille ja eri klinikoille. Hän voi myös liioitella lapsen jo olemassa olevia oireita tai keksiä sairauksia. Hän esiintyy erittäin huolehtivana ja uhrautuvana hoitohenkilökunnalle ja vaikuttaa ulkopuolisten silmissä todella

lastaan rakastavalta. Samanaikaisesti hän kuitenkin sabotoi lapsen hoitoa ja aiheuttaa tälle lisää vahinkoa. (Kannai, 2009). Vanhempi voi esimerkiksi yrittää tukehduttaa lapsen (Meehan et al., 2008), syöttää tai annostella lapselle vahingollisia aineita tai väärentää lapsesta otettuja näytteitä (Lindahl, 2009; Green, et al., 2010; Jacobi et al., 2010). Sairaalassa lapselle asetetut letkut voivat selittämättömästi siirtyä paikoiltaan ja aiheuttaa hengenvaarallisen tilanteen, jopa lapsen kuoleman (Kannai, 2009).

MSbP-äidin profiili Systemaattista tutkimusta siitä, mikä saa äidin vahingoittamaan lastaan, on niukalti. Vanhemmuuden investointiteorian (parental investment theory) perusteella naisten ei kaikella todennäköisyydellä pitäisi vahingoittaa omia jälkeläisiään. Sama teoria olettaa, että nimenomaan naiset huolehtivat jälkeläistensä hyvinvoinnista. (Saad, 2010). Wilson (2007) mainitsee kolme tilannetta, jotka saattaisivat pakottaa vanhemman (usein äidin) surmaamaan lapsensa: ensiksi, jos lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen ei ole riittävästi resursseja, toiseksi, jos lapsen isästä ei ole varmuutta ja se on ratkaiseva huolenaihe tilanteessa ja kolmanneksi, jos lapsi on jostain syystä puutteellinen (esim. fyysinen vamma, kehityshäiriö). Vastoin vanhemmuuden investointiteorian avainolettamusta joillakin naisilla perustaipumus

huolehtia lapsistaan vääristyy palvelemaan heidän narsistista huomiontarvettaan. Sama mekanismi, joka saa äidit yleensä huolehtimaan lapsistaan, voi psykologisesti vahingoittuneilla äideillä kääntyä vastakkaiseksi, kun he luovat olosuhteita, joissa he pyrkivät viestittämään maailmalle, miten tärkeää ja arvokasta työtä he tekevät. Saadin mukaan näillä naisilla on usein jokin persoonallisuushäiriö, eivätkä he saa riittävää tukea kumppaniltaan tai aviomieheltään. Äidin saama hyöty on joko siinä, että häntä ylistetään sankarillisesta vanhemmuudesta sairaan lapsen huoltajana tai hän saa osakseen sympatiaa ja empatiaa uhrin roolistaan. (Saad, 2010). MSbP-äidit vaikuttavat usein ystävällisiltä ja miellyttäviltä, he arvostavat lääketieteellistä hoitoa ja tulevat hyvin toimeen klinikan tai sairaalan henkilökunnan kanssa. Äiti saattaa jopa vaikuttaa voivan erityisen hyvin osastolla lapsen kanssa. Monet äidit ovat joko opiskelleet lääketiedettä tai työskennelleet terveydenhoitoalalla. Psykiatrien arvioinneissa heiltä ei yleensä löydetä hoitoa tarvitsevaa psyykkistä sairautta, mutta monilla on jokin persoonallisuushäiriö (esim. narsistinen persoonallisuushäiriö, rajatilahäiriö, hysteerinen persoonallisuushäiriö). Lisäksi heillä esiintyy taipumusta riippuvaisuuteen ja heillä on antisosiaalisia piirteitä. He ovat myös manipuloivia, vilpillisiä ja toisia hyväkseen käyttäviä. Jotkut ovat kokeneet pahoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Masennus on yleistä, mikä saattaa johtua osittain eristyneisyyden tunteesta. Joillakin äideillä on itsellään Münchhausenin oireyhtymä, ja lapsesta tulee välikappale syndrooman ilmentämiselle. Yhteistä näille äideille on myös se, että suhde isään vaikuttaa etäiseltä. Isät näissä perheissä ovat tavallisesti emotionaalisesti poissaolevia, eivätkä osallistu lasten hoitoon. Kumppani tai aviomies on

usein vähemmän koulutettu ja vähemmän älykäs kuin äiti. (Meehan et al., 2008; Saad, 2010). Psykiatrisesti häiriintyneistä ja puolison tukea vailla olevista äideistä tulee muita todennäköisemmin lastensa vahingoittajia. MSBP-äidit kokevat tavallisesti, etteivät he ole saaneet toteutettua omia toiveitaan. He ovat lähtöisin joko keski- tai sitä alemmasta yhteiskuntaluokasta, ja heidän parisuhteessaan on ongelmia. He kokevat tulleensa kumppaneidensa hylkäämiksi ja torjumiksi. Kumppani saattaa myös olla uskoton. Äiti on tällöin kipeästi huomion tarpeessa. Tästä johtuen hän etsii korkeassa asemassa olevan mieshenkilön kuten lääkärin huomiota. Saadin mukaan olisi mielenkiintoista tutkia, onko hoitavan lääkärin sukupuoli yksi ratkaiseva tekijä syndrooman ilmenemiselle. (Saad, 2010). Motz (2001) on analysoinut naisten perversioita ja seksuaalisia tai väkivaltaisia aggressioita. Hänen mukaansa naisen aggressio on vihan ja ahdistuksen kehollinen ilmaisutapa, ja se kohdistuu joko itseen tai lapseen. Motz näkee MSbP-äidin käyttäytymisen heijastavan äidin aikaisempia ristiriitoja, traumaattisia tapahtumia ja häiriintyneitä kiintymyssuhteita. Lapsi on MSbP-äidille hänen oman kehonsa jatke. Äiti ei usein kykene tietoisesti pääsemään käsiksi omiin psyykkisiin vaurioihinsa. Kun hän harhauttaa hoitohenkilökuntaa, hän ei tee sitä sykähdyttävän jännityksen takia, vaan se on itse asiassa alitajuinen avunhuuto, että hänen oma epätoivonsa ja menetyksensä lopultakin tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin. (Motz, 2001; Kannai, 2009 tapauskuvaus). Jacobin ja kollegoiden (2010) sekä Langerin (2009) mukaan MSbP-äidit voidaan jakaa kolmeen ryhmään, apua etsivät, aktiiviset toimijat ja lääkäriaddiktit. Avun etsijöillä lapsen sairaus – joko sepitetty tai itse aiheutettu – heijastaa

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Hälyttäviä merkkejä: (Mason & Poirier, 2007) a. multisysteeminen, pitkittynyt, epätavallinen tai harvinainen sairaus b. ristiriitaisia oireita, jotka eivät sovi taudinkuvaan c. useita allergioita d. oireet häviävät, kun hoitaja ei ole läsnä e. toinen vanhemmista, yleensä isä, pysyttelee poissa lapsen sairaalassa olon aikana f. lapsen sisaruksista yksi tai useampia on kuollut äkillisesti vauvaiässä g. vanhempi, joka on liian kiintynyt potilaaseen h. vanhemmalla on tietoa lääketieteestä tai hän on toiminut alalla i. lapsi sietää hoitoja huonosti j. vanhempi kannustaa hoitohenkilökuntaa suorittamaan lukuisia testejä ja tutkimuksia k. vanhempi osoittaa kohtuutonta kiinnostusta hoitohenkilökuntaan kuuluvien tunteita kohtaan

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

äidin tarvetta ilmaista omaa ahdistusta, uupumusta tai masennusta, ja hoitotoimenpiteet otetaan yleensä vastaan helpottuneina ja yhteisyöhön suostuvaisina. Toiseen ryhmään kuuluvat lastaan vahingoittavat äidit pyrkivät sairaalassa aktiivisesti ja suoraan tuomaan esille dramaattisia oireita, joiden alkuperää hoitohenkilökunta ei osaa epäillä. Lähes kaikkia tällaisia äitejä on kuvattu yhteistyökykyisinä, huolehtivina, rakastavina, omistautuvina ja luotettavina. Lääkäririippuvaisten pakonomainen tavoite on saada lääketieteellistä hoitoa lapsilleen, jotka eivät todellisuudessa ole sairaita. Tähän pyrkiessään äiti tavallisesti kertoo vääristeltyjä tietoja ja oireita. Nämä kolme tyyppiä eivät sulje toisiaan pois. (Langer, 2009; Jacobi et al., 2010).

Langer (2009) luettelee mahdollisia tuntomerkkejä, jotka sopivat MSbPäitiin: – äiti on epätavallisen rauhallinen ottaen huomioon lapsen vaikeat ja hämmentävät oireet – äiti hyväksyy helposti lääketieteelliset tutkimukset, jotka ovat lapselle hankalia ja kivuliaita – äidin suhde sairaalan henkilökuntaan on epätavallisen läheinen – äiti kiittelee ylenpalttisesti hoitohenkilökuntaa – äiti päästää vain tarkoin valitut henkilöt lastensa lähelle – äiti on erittäin tarkkaavainen lapsen suhteen – äidillä itsellään on ollut samankaltaisia sairauksia lapsena – äiti kieltäytyy ehdottomasti hyväksymästä ajatusta, että diagnoosi voisi olla muu kuin biolääketieteellinen – äidillä on ennestään kokemusta lääketieteestä tai hoitotyöstä

Lisäksi on usein todettu, että lastaan vahingoittavan äidin suhde lapseen vaikuttaa epätavallisen läheiseltä. Äiti ei jätä lasta het-

keksikään silmistään ja näyttää suorastaan jumaloivan häntä. On kuitenkin huomattava, että oikeasti sairaiden lasten huolestuneet äidit voivat myös käyttäytyä kaikilla edellä mainituilla tavoilla, mikä tekee syndrooman havaitsemisesta entistäkin vaikeampaa. (Langer, 2009). Oireyhtymän havaitseminen ja hoito Välillistä Münchhausenin oireyhtymää on hyvin vaikea havaita, koska vanhemman käytös on niin kaksijakoista: hän vaikuttaa erittäin huolehtivalta ja rakastavalta ja lapselleen omistautuneelta, vaikka samalla sabotoi lapsen toipumista ja aiheuttaa tälle lisävahinkoa saadakseen sairaan lapsen kautta itselleen hoitoa ja huomiota. (Meadow, 1982; Kannai, 2009). Jos syndrooma havaitaan, äiti on vaarassa menettää lapsensa sekä tämän kautta itselleen tulevan huomion. Siksi useimmat äidit pyrkivät salaamaan toimintansa viimeiseen asti. Vahingoittaminen tapahtuu useimmiten kotona kenenkään näkemättä, ja sairaalassa silloin, kun ketään henkilökuntaan kuuluvaa ei ole paikalla. Koska toimintaa on vaikea muuten havaita, diagnoosin varmistamiseksi on joskus käytetty valvontavälineitä, esim. piilotettua videokameraa tai yksisuuntaista peili-ikkunaa. Näiden käyttö saattaa kuitenkin aiheuttaa eettisiä ja intimiteettisuojaan liittyviä ongelmia. Valvontavälineiden käyttöä puoltaa se, että jos niiden avulla todetaan vanhemman vahingoittavan lasta, lapsen turvallisuus voidaan taata nopeammin, ja myös vanhemman avun tarve tulee todistetuksi. (Fisher, 2011). MSbP:n diagnosointia monimutkaistaa se, että vanhempi kieltää asian ja pyrkii harhauttamaan lääkäreitä ja hoitajia. Koska pienet lapset eivät itse pysty kertomaan sairaudestaan, henkilökunnan on tavallisesti luotettava vanhempien kertomukseen. Useimmiten

tiedot pitävät paikkansa, mutta MSbP-tapauksessa ne ovat vääriä tai liioiteltuja. Ammattihenkilöt eivät helposti tule ajatelleeksi kyseistä syndroomaa, koska se on niin harvinainen ja koska sen havaitseminen vaatii aikaa ja tiivistä seurantaa. Hoidon pirstaleisuus ja kiireiset, ruuhkaiset klinikat ja osastot helpottavat asian salaamista. (Kannai, 2009). Kaikkien hoitovaiheiden tavoitteena on ensisijaisesti varmistaa lapsen turvallisuus. Usein tämä on mahdollista vain erottamalla äiti ja lapsi toisistaan. Tavallisesti lapsen oireet häviävät pian sen jälkeen. Hoitohenkilökunnan, sosiaalityöntekijöiden ja viranomaisten yhteistyö saattaa olla välttämätöntä lapsen turvallisuuden takaamisessa. (Kannai, 2009). Vanhemman hoito on tavallisesti monimutkaista ja aikaa vievää. Se käsittää pitkäkestoista psykoterapiaa, jonka aikana häntä autetaan näkemään ja myöntämään oma tuen tarpeensa. Tavoitteena on estää vanhempaa projisoimasta omia tarpeitaan lapseen. Terapiassa keskitytään myös vanhemman tarpeeseen oppia tuntemaan empatiaa lasta kohtaan ja ymmärtämään, miten hänen käytöksensä vaikuttaa tähän. Hankaluutena on usein se, että vanhempi/äiti vastustaa hoitoa. Hän kieltää sekä ongelman että diagnoosin ja voi lisäksi pyrkiä manipuloimaan häntä hoitavia terapeutteja. (Kannai, 2009). Kannai (2009) kertoo tapauskuvauksessa äidistä, joka ei useita vuosia kestäneen terapian jälkeenkään kyennyt näkemään omaa osuuttaan lapsen sairauteen, vaan uskoi, että lasta hoitaneet lääkärit olivat vihamielisiä ja väärässä. Tällöin hoidossa oli keskityttävä lasten turvallisuuden varmistamiseen ja perheen läheiseen ja jatkuvaan seurantaan. Asianosaisten sairaaloiden ja klinikoiden henkilökunnan oli oltava varuillaan ja uskottava ennemmin fyysisiin diagnooseihin ja objektiivisiin arviointeihin kuin

Lähteet:

veyden ja tarjosivat pahiten vahingoittuneelle lapselle mahdollisuuden normaaliin kehitykseen, minkä äidin toiminta oli varhaisvuosina häneltä estänyt. (Kannai, 2009). Lopuksi Välillinen Münchhausenin oireyhtymä on hyvin harvinainen ja sitä on erittäin vaikea havaita, diagnosoida ja hoitaa. Vain jatkuva tilanteen ja hoidon seuranta sekä asiaan

liittyvien ammattilaisten välinen kommunikaatio ja yhteistyö voivat paljastaa vaarallisen kuvion. Ensiarvoisen tärkeää on varmistaa lasten turvallisuus. Hoitohenkilökunta on avainasemassa syndrooman tunnistamisessa, mutta myös perheen sukulaiset ja tuttavat voivat tehdä omia huomioitaan ja ottaa yhteyttä viranomaisiin, jos huomaavat jotain epäilyttävää lasten kohtelussa ja terveydentilassa.

Fisher, M. A. Ethics for the Pediatrician: Caring for Abused Children. Pediatrics in Review 2011;32;e73 DOI: 10.1542/pir.32-7-e73 Green, R. P., Hollander, A. S., Thevis, M., Thomas, A., Dietzen, D. J. (2010). Detection of Surreptitious Administration of Analog Insulin to an 8-Week-Old Infant, Pediatrics 2010;125;e1236; originally published online April 12, 2010; DOI: 10.1542/peds.2009-2273 Jacobi, G., Dettmeyer, R., Banaschak, S., Brosig, B., Herrmann, B. (2010). Child Abuse and Neglect: Diagnosis and Management. Deutsches Ärzteblatt International | Dtsch Arztebl Int 2010; 107(13): 231–40 Kannai, R. (2009). Münchhausen by Mommy. Families, Systems, & Health (2009), Vol. 27, No 1, 105 – 112. Langer, R. (2009). ‘‘A Dignified and Caring Mother:’’1 An Examination of Munchausen Syndrome by Proxy Case Law. Psychiatry, Psychology and Law Vol. 16, No. 2, July 2009, 217–239. Lindahl. M. W. (2009). Beyond Münchausen by Proxy: A Proposed Conceptualization for Cases of Recurring, Unsubstantiated Sexual Abuse Allegations. Journal of Child Sexual Abuse, 18:206–220, 2009 Copyright © Taylor & Francis Group, LLC ISSN: 1053-8712 print/1547-0679 online DOI: 10.1080/10538710902758576 Mason, J., Poirier, M. (2007). Münchhausen syndrome by proxy. Retrieved January 29, 2008, from http://www.emedicine.com/emerg/topic830.htm Meadow, R. (1977). Münchhausen syndrome by proxy. The hinterland of child abuse. Lancet. 1977:2(8033): 343 – 345. Meehan, W. P. III, MD, Merschman, K. JD, Chiang, V. W. MD. (2008). An 18-Month-Old Girl with Recurrent Apneic Spells. Pediatric Emergency Care, volume 24, number 8, August 2008. Motz, A. (2001). The Psychology of Female Violence: Crimes Against the Body. East Sussex, UK: Brunner-Routledge. Rosenberg, D. A. (2003). Münchhausen Syndrome by Proxy: medical diagnostic criteria. Child Abuse & Neglect 27 (2003)421 – 430. Saad, G. (2010). Münchhausen by proxy: The dark side of parental investment theory? Medical Hypotheses 75 (2010) 479 – 481. Wilson D.S. (2007). Evolution for eveyone: how Darwin’s theory can change the way we think about our lives. New York: Delacorte Press.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

äidin kertomuksiin. Lääkärit, sosiaalityöntekijät ja psykologit tekivät läheistä yhteistyötä ja seurasivat tarkkaan äidin toipumista. Jos lapsi tarvitsi hoitoa, kaikki kolme tahoa arvioivat tilanteen yhdessä varmistaakseen, että hoito oli sopiva ja tarpeellinen, eikä aloittanut uutta lääketieteellisten toimenpiteiden kierrettä. Jatkuva yhteistyö ja kommunikaatio eri osapuolten välillä onnistuivat turvaamaan lasten ter-

LAPSET JA NUORET

Traumatisoituneiden lasten ja nuorten vanhempien tukeminen – ehkäise psykiatrinen sairaus

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Parhaan mahdollisen tuen lapselle traumaattisen kokemuksen jälkeen voivat antaa lapsen omat vanhemmat/ huoltajat. Mikäli lapsi saa riittävästi oikeanlaista tukea, on myöhäisempää psykiatrista oireilua mahdollista suurelta osin ehkäistä.

Lapsen post-traumaattiset oireet ovat usealle vanhemmalle hyvin pelottavia, eikä useimmilla huoltajilla ole välttämättä tietoa, millä tavoin lasta pitäisi traumaattisen tapahtuman jälkeen tukea. Ammattihenkilöillä koulussa, neuvolassa tai missä tahansa sosiaalija terveydenhuollon palvelukentällä on hyvä olla valmiudet vanhempien tukemiseen ja ohjaamiseen tällaisten tapausten varalle. Mikäli vanhemmat saavat riittävästi tietoa, ohjausta ja kannustusta, huoltajien on mahdollista omalla toiminnallaan tukea lastaan siinä määrin, että lapsi selviytyy traumastaan ilman ammattiapua eivätkä lapsen posttraumaattiset oireet kroonistu. Alla on esiteltynä esimerkkejä minkälaisiin asioihin eri-ikäisten lasten ja nuorten vanhemmat saattavat muun muassa tarvita tukea auttaessaan heitä selviytymään traumaattisista kokemuksista. Lapset ja nuoret sekä kohdatut traumat ja niiden vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Listan ikäkaudet ja niiden alla esitetyt asiat ovat viitteellisiä, eikä lista edes pyri olemaan täydellinen kuvaus kaikista asioista, joihin vanhempien kannattaa kiinnittää huomiota tukiessaan lapsiaan traumaprosessissa. 0-3 vuotta Rohkaise vanhempaa/vanhempia/ huoltajia: • hakemaan, hyväksymään ja lisäämään tukea itselleen, hallitsemaan omaa järkytystään ja tunnereaktioitaan • etsimään tietoja ja neuvoja lasten kehityksen kulusta • pitämään kiinni perheen normaaleista rutiineista ja tavoista • säilyttämään (mieluummin lisäämään kuin vähentämään) lapsen mahdollisuudet saada läheisyyttä, syliä ja hellyyttä vanhemmiltaan

• säilyttämään lasten nukkumiseen ja syömiseen liittyvät rutiinit • hakemaan tukea (puolisolta, sukulaisilta ja lastenhoidon asiantuntijoilta) ymmärtääkseen lapsen tarpeet/viestit ja voidakseen vastatakseen niihin • välttämään lapsen tarpeetonta eroa tärkeimmistä huoltajista • säilyttämään rauhallisen ilmapiirin lapsen läsnä ollessa ja tarjoamaan lisää rauhoittavia ja turvallisuuden tunnetta tuottavia toimintoja • välttämään lapsen altistamista traumasta muistuttaville asioille • varautumaan lapsen väliaikaiseen taantumiseen ja takertuvuuteen • olemaan hätääntymättä • sietämään takertuvuutta ja riippuvuutta • varaamaan aikaa itselleen rentoutumiseen, voimavarojen palauttamiseen ja akkujen lataamiseen

4-5 vuotta Rohkaise vanhempaa/vanhempia/ huoltajia: • hakemaan, hyväksymään ja lisäämään tukea itselleen hallitakseen omaa järkytystään ja tunnereaktioitaan • pysyttelemään rauhallisena • kuuntelemaan ja sietämään lapsen yhä uudelleen toistuvaa kertomusta tapahtumasta • kunnioittamaan lapsen pelkoja, • antamaan lapselle aikaa selviytyä peloistaan • suojelemaan lasta uudelleen altistumiselta pelottaville tilanteille ja traumasta muistuttaville asioille, mukaan luettuna pelottavat TV-ohjelmat, elokuvat, kertomukset ja fyysiset tai paikkaan liittyvät muistuttajat

5-7 vuotta Rohkaise vanhempaa/vanhempia/ huoltajia: • hakemaan, hyväksymään ja lisäämään tukea itselleen hallitakseen omaa järkytystään ja tunnereaktioitaan • kuuntelemaan ja sietämään lapsen yhä uudelleen toistuvaa kertomusta tapahtumasta • kunnioittamaan lapsen pelkoja • antamaan lapselle aikaa selviytyä peloistaan • lisäämään valvontaa ja tietoisuutta lasten leikeistä, jotka saattavat sisältää salaisia traumaattisen tapahtuman uudelleenlavastuksia vertaisten ja sisarusten kanssa; ja tarpeen mukaan asettamaan rajat pelottaville tai vahingollisille leikeille • sallimaan, että lapsi kokeilee uusia keinoja pelon voittamiseen nukkumaanmenon aikana; esim. ylimääräinen aika satujen lukemiseen, radion soimaan jättäminen, musiikin tai äänitteen kuunteleminen keskellä yötä painajaisen aiheuttaman pelon hälventämiseksi • vakuuttamaan vanhemmalle lapselle, että pelontunteet tai hallitsemattomalta tai lapselliselta tuntuva käytös (esim. vuoteenkastelu) ovat normaaleja pelottavan kokemuksen jälkeen ja että lapsi tulee tuntemaan olonsa normaalimmaksi ajan mittaan • rohkaisemaan lasta puhumaan hämmentävistä tunteistaan, huolista, päiväunista, traumaattisten kuvien toistuvasta läpikäymisestä ja keskittymiskyvyn häiriintymisestä hyväksymällä lapsen tunteet, kuuntelemalla tarkkaavaisesti ja muistuttamalla lasta siitä, että nämä ovat normaaleja, vaikkakin vaikeita reaktioita, jotka johtuvat hyvin pelottavasta tapahtumasta • ylläpitämään kommunikaatiota päivähoidon/koulun henkilökunnan kanssa ja seuraamaan, miten lapsi selviytyy • varautumaan jonkinasteiseen ja jonkin aikaa kestävään koulumenestyksen heikkenemiseen ja auttamaan lasta hyväksymään tämän trauman väliaikaisena seurauksena • suojelemaan lasta uudelleen altistumiselta pelottaville tilanteille ja traumasta muistuttaville asioille, mukaan luettuna pelottavat TV-ohjelmat, elokuvat, kertomukset ja

•

• • • • •

• • • •

fyysiset tai paikkaan liittyvät muistuttajat varautumaan lapsen taantumiseen ja jonkinlaiseen vaikeaan tai ei-luonteenomaiseen käyttäytymiseen ja ymmärtämään niitä samalla säilyttäen lapselle asetetut perussäännöt (ja olemaan hyväksymättä tuhoisaa käyttäytymistä tai toimintaa, jota ei muutenkaan hyväksy) kuuntelemaan, miten lapsi saattaa ymmärtää väärin traumaattisen tapahtuman, erityisesti niitä seikkoja, joista lapsi syyttää itseään ja hänellä on maagisia ajatuksia lempeästi auttamaan lasta ymmärtämään realistisesti tapauksen varautumaan mahdollisiin vuosipäivän aiheuttamiin reaktioihin olemaan jatkuvasti tietoinen omista reaktioistaan, joita lapsen trauma aiheuttaa vakuuttelemaan lapselle, että ikävät tunteet vaimenevat ajan mittaan tarjoamaan lapselle mahdollisuuksia/tilaisuuksia kokea, että hän hallitsee tilanteen ja voi tehdä valintoja jokapäiväisissä toiminnoissa hakemaan tietoja ja neuvoja normaaliin kehitykseen ja oppimiseen liittyvistä asioista seuraamaan miten lapsi selviytyy koulussa, harrastuksissa ja kavereidensa kanssa tarjoamaan lapselle useita proteiinipitoisia välipaloja/ aterioita päivän mittaan varaamaan aikaa itselleen rentoutumiseen, voimavarojen palauttamiseen ja akkujen lataamiseen

7-12 vuotta Rohkaise vanhempaa/vanhempia/ huoltajia: • hakemaan, hyväksymään ja lisäämään tukea itselleen hallitakseen omaa järkytystään ja tunnereaktioitaan • pysyttelemään rauhallisena, kuuntelemaan ja sietämään lapsen yhä uudelleen toistuvaa kertomusta tapahtumasta, kunnioittamaan lapsen pelkoja, antamaan lapselle aikaa selviytyä peloistaan • lisäämään valvontaa ja tietoisuutta lasten leikeistä, jotka saattavat sisältää salaisia traumaattisen tapahtuman uudelleenlavastuksia vertaisten ja sisarusten kanssa; asettamaan rajat pelottaville tai vahingollisille leikeille • sallimaan, että lapsi kokeilee uusia keinoja pelon voittamiseen nukkumaanmenon aikana; esim. ylimääräinen aika satujen lukemiseen, radion soimaan jättäminen, kasetin kuunteleminen keskellä yötä painajaisen aiheuttaman pelon hälventämiseksi • vakuuttamaan vanhemmalle lapselle, että pelontunteet tai hallitsemattomalta tai lapselliselta tuntuva käytös (esim. vuoteenkastelu) ovat normaaleja pelottavan kokemuksen jälkeen ja että lapsi tulee tuntemaan olonsa normaalimmaksi ajan mittaan • rohkaisemaan lasta puhumaan hämmentävistä

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

• hyväksymään lapsen voimakkaat tunteet ja antamaan niille nimen lyhyiden keskustelujen aikana • muistamaan, että tämän ikäinen lapsi ei pysty puhumaan ikävistä tunteista tai kokemuksista hyvin pitkään • varautumaan lapsen taantumiseen ja ymmärtämään sitä samalla säilyttäen kodin perussäännöt • varautumaan jonkinasteiseen vaikeaan tai eiluonteenomaiseen käytökseen • hakemaan tietoja ja neuvoja normaaliin kehitykseen ja oppimiseen liittyvistä asioista • varaamaan aikaa itselleen rentoutumiseen, voimavarojen palauttamiseen ja akkujen lataamiseen

•

• •

•

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

•

• • • • •

•

tunteistaan, huolista, päiväunista, traumaattisten kuvien toistuvasta läpikäymisestä ja keskittymiskyvyn häiriintymisestä hyväksymällä lapsen tunteet, kuuntelemalla tarkkaavaisesti ja muistuttamalla lasta siitä, että nämä ovat normaaleja, vaikkakin vaikeita reaktioita, jotka johtuvat hyvin pelottavasta tapahtumasta auttamalla lasta ymmärtämään, että monenlaisten ristiriitaisten tunteiden ilmeneminen on normaalia tässä tilanteessa vakuuttamalla lapselle, että on aina oikein puhua vanhemmille mieltä askarruttavista asioista ja että vanhemmilla on aikaa ja tahtoa kuunnella kiinnittämään erityistä huomiota lapsen internetin, viihde-elektroniikan ja kännykän käyttöön sekä television katseluun kiinnittämään huomiota lapsen mahdollisiin piilevään pahaan oloon, joka voi ilmetä lapsen piirroksissa ja kirjoituksissa kiinnittämään huomiota mahdollisiin vakaviin muutoksiin lapsen käytöksessä, jotka saattaisivat viestiä sietämättömän ahdistuksen kanavoitumisesta aggressioksi itseä tai muita kohtaan (ml. viiltely) pitämään huolta, että lapsi saa riittävästi unta ylläpitämään kommunikaatiota koulun henkilökunnan, lasten harrastusten ohjaajien sekä lasten kavereiden vanhempien kanssa ja valvomaan, miten lapsi selviytyy kodin ulkopuolella koulussa ja vapaa-ajalla varautumaan jonkinasteiseen ja jonkin aikaa kestävään koulumenestyksen heikkenemiseen ja auttamaan lasta hyväksymään tämän trauman väliaikaisena seurauksena suojelemaan lasta uudelleen altistumiselta pelottaville tilanteille ja traumasta muistuttaville asioille, mukaan luettuna pelottavat TV-ohjelmat, elokuvat, kertomukset ja fyysiset tai paikkaan liittyvät muistuttajat varautumaan lapsen taantumiseen ja jonkinlaiseen vaikeaan tai ei-luonteenomaiseen käyttäytymiseen ja ymmärtämään niitä samalla säilyttäen kodin perussäännöt kuuntelemaan, miten lapsi saattaa ymmärtää tai tulkita väärin traumaattisen tapahtuman, erityisesti niitä seikkoja, joista lapsi syyttää itseään tai hänellä on maagisia ajatuksia lempeästi auttamaan lasta ymmärtämään realistisesti tapauksen varautumaan mahdollisiin vuosipäivän aiheuttamiin reaktioihin olemaan jatkuvasti tietoinen omista reaktioistaan, joita lapsen trauma aiheuttaa vakuuttelemaan lapselle, että ikävät tunteet vaimenevat ajan mittaan tarjoamaan lapselle mahdollisuuksia/tilaisuuksia kokea, että hän hallitsee tilanteen ja voi tehdä valintoja jokapäiväisissä toiminnoissa hakemaan tietoja ja neuvoja normaaliin kehitykseen ja oppimiseen liittyvistä asioista

• tarjoamaan lapselle riittävästi välipaloja/aterioita päivän mittaan • varaamaan aikaa itselleen rentoutumiseen, voimavarojen palauttamiseen ja akkujen lataamiseen

12-18 vuotta Rohkaise vanhempaa/vanhempia/ huoltajia: • hakemaan, hyväksymään ja lisäämään tukea itselleen hallitakseen omaa järkytystään ja tunnereaktioitaan • pysyttelemään rauhallisina; rohkaisemaan teini-ikäisiä puhumaan traumatapahtumasta perheenjäsenten kanssa • tarjoamaan nuorelle mahdollisuuksia/tilaisuuksia viettää aikaa tukea antavien/kannustavien ja järkevien ystäviensä kanssa • pitämään nuorille ovet avoinna • hyväksymään, että nuori ei välttämättä halua puhua vanhempiensa kanssa kaikesta ja olemaan nuorelle tästä huolimatta käytettävissä • vakuuttamaan nuorelle, että vahvat tunteet – syyllisyys, häpeä, hämmennys tai kostonhalu – ovat normaaleja trauman jälkeen • auttamaan nuorta löytämään harrastuksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kokea onnistumista, hallintaa ja itsearvostusta/-luottamusta • kannustamaan nuorta myös fyysisissä harrastuksissa, kuten urheilu ja tanssiminen • kiinnittämään erityistä huomiota lapsen internetin, viihde-elektroniikan ja kännykän käyttöön sekä television katseluun • kiinnittämään huomiota lapsen mahdollisiin piilevään pahaan oloon, joka voi ilmetä lapsen piirroksissa ja kirjoituksissa • seuraamaan nuoren selviytymistä kotona, koulussa ja vertaisryhmissä • puuttumaan nuoren traumasta johtuvaan ei-toivottuun käytökseen, esim. aggressiivisuuteen tai itsetuhoisuuteen nopeasti ja tiukasti asettamalla rajoja ja hakemalla ammattiapua • suhtautumaan vakavasti depressioon, itsensä vahingoittamiseen, onnettomuusalttiuteen, holtittomuuteen ja jatkuvaan persoonallisuuden muutokseen ja hakemaan apua • auttamaan nuorta katsomaan traumatapahtuman vaikutusta eri näkökulmista ja ymmärtämään, että toipumiseen tarvitaan • rohkaisemaan nuorta viivyttämään tärkeiden/isojen päätösten tekoa ennen kuin isoimmat posttraumaattiset tunnereaktiot ovat menneet ohi • hakemaan tietoja ja neuvoja normaaliin kehitykseen ja oppimiseen liittyvistä asioista • huolehtimaan, että nuorelle on riittävästi välipaloja ja ruokaa tarjolla • varaamaan aikaa itselleen rentoutumiseen, voimavarojen palauttamiseen ja akkujen lataamiseen

UUSIA KOULUTUKSIA

Lapsen/nuoren käytöspulmien kohtaaminen *) Koko päivän kestoinen laajempi koulutus Perjantai 05.10.2012 Helsinki, klo 9-16 Kohderyhmä: Eri alojen ammattihenkilöt, jotka kohtaavat työssään lapsia ja nuoria eri elämänvaiheen kriiseissä ja muissa haastavissa tilanteissa: mm. opetusalan, oppilashuollon, lastensuojelun, sosiaalija terveysalan, nuorisotoimen, vanhempainyhdistysten, seurakuntien ja poliisin työntekijät. Koulutuksen tavoite: Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.

Koulutuksen teemoja: • Lapsen/ nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja pahoinvointi, • "Normaali oireilu" vs. "Huolestuttava oireilu" • Mitä ovat impulssihäiriöt? Mitä ovat lasten ja nuorten mielenterveysongelmat? • Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen ja työrauhan ylläpitoon • Interventioita "ns. normaalin" käytöksen kohtaamiseen, esimerkkinä akuutti psyykkinen kriisi. • Mitä on koulunkäyntihaluttomuus • Lapsen/ nuoren psykososiaalinen tukeminen koulussa - mitkä ovat koulun keinot? • Milloin tarvitaan muita ammattilaisia mukaan nuoren tueksi? • Miten tehdä heidän kanssa moniammatillista yhteistyötä? • Välittävä yhteistyö nuoren merkittävien muiden (erityisesti vanhempien) kanssa • Keissianalyyseja, esimerkkejä, kysymyksiä, ym.

Kouluttaja: Raul Soisalo, vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja -tutkija

Lisätietoa ja ilmoittautuminen: Koulutukseen voi ilmoittautua joko sähköpostitse mikko.haarala@psyk.fi tai 050-4086375 tai täyttämällä sähköisen hakulomakkeen.

Hinta: Neljän tunnin koulutuksen hinta on 95€ (+ alv 23%) *) Koko päivän koulutuksen hinta on 300€ (alv 23%). Hinta sisältää kahvitarjoilut, lounaan, luennon, runsaan luentomateriaalin, verkko-opetusosion ja konsultaation

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Paikka ja aika: 4 tunnin koulutukset Tiistai 28.08.2012, klo 12-16, Lappeenranta Torstai 01.11.2012, klo 12-16, Kuopio Maanantai 19.11.2012 klo 12-16, Lahti

TYÖNOHJAUS

Empatia – auttajan taakka vai voimavara?

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Empatia on ammattiauttajan keskeinen työväline. Ilman empatiakykyä on mahdotonta osoittaa asiakkaalle aitoa ymmärrystä ja tukea. Myötätunnolla on kuitenkin myös varjopuolensa. Toisen ihmisen empaattinen kohtaaminen nostattaa auttajassa monenkirjavia tunteita ja ajatuksia.

Tämä emotionaalinen kuormittavuus, myötätuntostressi, on luonnollinen osa auttamistyötä. Parhaimmillaan se on voimavara, joka virittää työntekijän lauttaa asiakkaalle jäsentyneenä se, kuin käsittelemättöminä. Mitä mitoimimaan asiakkaan edun mukaimitä olemme kuulleet. Asiakkaan nussa tapahtuu? Millaisia tunteita, sesti. Pahimmillaan se uuvuttaa. kannalta on hyväksi että auttaja ajatuksia ja kokemuksia astelee sisäiMiten uupumusta vastaan on kykenee tasapainoisesti ajattelun ja selle näyttämölleni? Miten marssitan sitten mahdollista suojautua? Kestunteiden empatiaan. Samanaikaine ulos silloin, kun asiakastilanne on keinen lähtökohta on se, kuinka sesti on hyvä tiedostaa se, että kaikohi? Kenen tunteita, ajatuksia ja kohyvin auttamisammattilainen tunki asiakkaat eivät tarvitse empatiaa kemuksia kannan, kun suljen työtee työvälineensä, oman empatiasamalla tavalla ja samassa määrin. huoneeni oven? Nämä ovat keskeitaipumuksena. Miten minä tunnen Missä määrin minä kykenen siä kysymyksiä työn emotionaalisen ja osoitan myötätuntoa? Miten ajattelun ja tunteiden empatiaan? kuormituksen hallinnassa. myötätuntoisuuteni vaikuttaa asiaKuinka tietoisesti tämän teen? kastyöhön? Mitä kehon ja mielen Pystynkö huomioimaan sen, mitä Kommentti reaktioita myötätuntoisuus minussa asiakas myötäelämiseltä tarvitsee? Auttamisammattilaiset tarvitsevat itsessäni herättää? Kuinka ylläpidän Auttajan on hyvä pysähtyä hetkeksi työpaikoillaan erityistä tukea jakrajoja asiakastyössä? Tällaisia kysymyös näiden kysymysten äärelle. saakseen myötätuntostressin alla. myksiä pohtimalla voi oppia suojaaAuttajaa ei tulisi jättää yksin hämmaan itseään liian syvältä myötäeläTutki ja hyväksy mentyneiden ajatusten kanssa. Ei miseltä. Omaa empatiataipumustaan oppii ole olemassa sellaista koulutusta tuntemaan parhaiten havainnoimaltai työkokemusta, joka yksinään Empaattinen mutta la itseään. Milloin asiakkaan tilanne suojaisi auttajaa kaikelta siltä, mitä miten? tulee liian lähelle? Miten näissä tihän asiakastyössä kohtaa. Empatia voidaan jakaa tunteiden ja lanteissa pystyn säilyttämään kykyni Ilman ammatillista jakamista ajattelun empatiaan. Tunteiden emauttaa asiakasta? Mikä auttaa mimyötätuntostressin hallinta on riitpatialla tarkoitetaan auttajan kykyä nua keskittymään asiakkaan tarinan tämätöntä. Keskeinen kysymys liepäästä kiinni asiakkaan tunnetilaan. kuulemiseen, silloin kun tunteet ja nee se, onko työyhteisössä aidosti Joskus samaistuminen voi olla niin ajatukset meinaavat vyöryä päälle? tilaa jakaa asiakastyössä syntyneitä voimakasta, että tunnetila alkaa Omien ajatusten ja tunteiden emkuormia? Fyysisen tilan ja ajan liohjata auttajan tulkintaa asiakkaan paattinen reflektointi on ammatillissäksi tarvitaan myös psyykkistä titilanteesta ja tarpeista. Asiakkaan ta empaattisuutta parhaimmillaan. laa. Voinko sanoa ajatukseni ääneen kokemus menee niin sanotusti ihon Entä mitä tehdä silloin, kun voityöyhteisössäni ilman pelkoa siitä, alle. Tällöin auttajan on vaikea hahmakkaat tunteet ja hämmentyneet että minut leimataan huonoksi autmottaa asiakkaan kokonaistilannetajatukset vyöryvät? Tältä ei voida tajaksi? Monissa työyhteisöissä on ta ja tukea tämän voimaantumista auttamistyössä välttyä, eikä tarvittässä kehittämisen paikka. sekä varjella myös omaa koskematsekaan. Parasta, mitä auttaja voi Ammatilliseen jakamiseen ei tomuuttaan. Asiakkaan tunteista tehdä, on hyväksyä reaktionsa ja tutole olemassa yhtä oikeaa tapaa. uhkaa tulla auttajan tunteita. kia niitä. Tämä ei tarkoita sitä, että Jokaisen työyhteisön on löydetTunteiden empatian rinnalle tarauttajan pitäisi jäädä märehtimään tävä omat, yhteisesti sovitut toivitsemme ajattelun empatiaa, kykyä kokemaansa. Kun ajatuksille ja tunmintamallinsa. Tärkeää on että kuulla asiakkaan tarina, hahmotteille antaa luvan olla olemassa, ne jakamisella on rajat. Ei ole oikein taa tämän kokonaistilanne ja paitse asiassa katoavat nopeammin kuormittaa kollegaa omilla asiakas-

Somaattinen empatia – kuinka tunteet tarttuvat? Ihmisen keholla on keskeinen rooli empatian kokemuksessa ja välittymisessä kehosta toiseen, kertoo uusin neurotieteellinen tutkimus. Tunteet tarttuvat, koska jäljittelemme asiakkaan ilmeitä, hengitystapaa ja asentoja, mikä aikaansaa meissä samanlaisen sisäisen kokemuksen. Näin pystymme saamaan käsityksen siitä, mitä toinen ajattelee, kokee ja tarvitsee – mikä on hänen hätänsä. Peilaamme asiakkaitamme usein tiedostamattamme. Kiinnittämällä huomiota tähän empatian somaattiseen puoleen voimme kehittää empatian itsesäätelyä aivan uudelle tasolle. Tästä lisää Suomen Psykologisen Instituutin syksystä 2012 lähtien järjestämässä koulutuksessa, Psyykkinen etäännyttäminen – psykoemotionaalisen kuormituksen hallinta asiakastyössä. Somaattisen empatian ohella koulutuksessa tutkitaan myös empatian kognitiivista puolta. Koulutus antaa monipuolisesti valmiuksia empatian itsesäätelyyn ja myötätuntostressin hallintaan yksilötasolla. Myötätuntostressistä myötätuntouupumukseen Myötätuntostressi koskee jokaista auttamistyöntekijää. Stressi on seurausta asiakkaiden emotionaalisesti raskaiden tilanteiden toistuvasta jakamisesta. Se syntyy, kun asiakkaiden tarinoista siirtyy murheita auttajan mieleen. Se ei ole seurausta työntekijän persoonallisuuden piirteistä, luonteesta, henkilöhistoriasta tai epäammatillisuudesta vaan työn sisällöstä. Myötätuntostressin voimakkuus on yhteydessä siihen, miten työyhteisössä ylipäätään suhtaudutaan

emotionaaliseen stressiin (hyväksytään – torjutaan – vaietaan – jaetaan tietoa – ennaltaehkäistään - huomioidaan lakisääteisessä riskienhallinnassa ja työterveyshuollon kanssa tehtävässä yhteistyössä) ja kuinka siihen halutaan vaikuttaa. Myötätuntostressi voi pitkittyessään johtaa myötätuntouupumiseen, joka on auttajan työperäistä uupumusta. Myötätuntouupuminen on syvä ja kokonaisvaltainen väsymystila, jonka oireita ovat muun muassa mieleen väkisin tunkeutuvat mielikuvat (esimerkiksi autettavien traumaattisiin kokemuksiin liittyvät), ihmiskuvan ja maailmankuvan muutos pessimistiseksi, torjunta (esimerkiksi eristäytyminen, itselääkintä, asiakastilanteiden välttely), fysiologisen ylivirittyneisyyden oireet (esimerkiksi ahdistuneisuus, impulsiivisisuus, fyysiset stressireaktiot kuten nukkumishäiriöt, lihasjäykkyys ja –kivut), arvojen ja elämän merkityksissä tapahtuvat muutokset sekä muutokset työelämässä (esimerkik-

si työmoraalin lasku ja työmotivaation heikkeneminen). Myötätuntouupumus voi hoitamattomana johtaa ammatillisen itsetunnon heikkenemiseen, totaaliseen loppuun palamiseen sekä masennukseen. Yhdysvaltalainen myötätuntouupumuksen tutkimuksen uranuurtaja, Charles Figley, pitää myötätuntouupumusta keskeisimpänä työkyvyttömyyteen johtavana tekijänä auttamisammattilaisten keskuudessa. Lähteet Artikkelin pääasiallisena lähteenä on käytetty Leena Nissisen tänä vuonna julkaisemaa teosta, Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen. Helsinki. Edita. Lisäksi lähteinä on käytetty seuraavia teoksia: Figley C. (toim.)1995. Compassion Fatique, Coping with Secondary Traumatic Stress Disorder in Those Who Treat the Traumatized. Lontoo. Brunner-Routledge. Nissinen L. 2007. Auttamisen rajoilla. Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy. Helsinki. Edita Rothschild B & Rand M.L. 2010. Apua Auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Oulu. Kalevaprint Oy.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

asioilla esimerkiksi tauolla, joka on tarkoitettu elpymiseen. Ilman rajoja tapahtuva jakaminen voi johtaa siihen, että asiakkaiden tunnekuormat siirtyvät koko työyhteisön kannettavaksi.

UUSIA KOULUTUKSIA

Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä Ajatteletko asiakasasioita myös vapaa-ajalla? Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? Tuttu ilmiö monelle. Koulutuksen tavoite: Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voit vähentää asiakastyön aiheuttama psykoemotionaalista kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta työskentelyysi? Koulutuksessa tutustutaan käytännönläheisiin kehon ja mielenhallinnan menetelmiin, joilla voi jo asiakastapaamisten aikana ammatillisesti vähentää asiakkaiden mukanaan tuomien tunteiden ja kuormien ”tarttumista”.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Koulutuksen keskeisiä sisältöjä ovat:

• • • • • • •

Kuinka tunteet tarttuvat? Irti toisen tunteista Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu asiakastyön paineessa? Vireystila ja kehotietoisuus Henkilökohtaisten rajojen ylläpito asiakastilanteissa ja niiden ulkopuolella Itsetuntemus ja selkeä ajattelu Mielikuvaharjoittelu ja rituaalit

Seuraavat koulutukset: Perjantai 21.9.2012, klo 12-16, Jyväskylä Perjantai 28.9.2012, klo 12-16, Joensuu Perjantai 19.10.2012, klo 12-16, Hämeenlinna Perjantai 26.10.2012, klo 12-16, Lappeenranta Perjantai 2.11.2012, klo 12-16, Tampere

Kouluttajana: FM Piia Nurhonen, email: piia.nurhonen@psyk.fi

Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Mikko Haarala p. 050 408 6375 email: mikko.haarala@psyk.fi

UUSIA KOULUTUKSIA

Työnohjaaja/ mentorkoulutus 2012-2014 (UUDENLAINEN INTEGRATIIVINEN OHJAUSTEORIA) • antaa osallistujille perustiedot ja taidot työnohjauksesta ja työnohjaustyöskentelystä sekä auttaa soveltamaan tätä tietoa ja osaamista omassa työssä ja työorganisaatiossa • antaa valmiudet työnohjaajana toimimiseen yksilöiden, yhteisöjen sekä organisaatioiden parissa • luoda edellytyksiä oman persoonallisuuden jatkuvalle kehittymiselle ja uudistumiselle Koulutuksen hyväksytysti suorittamisen jälkeen asianomaisella on työnohjaajan kelpoisuus.

Kohderyhmä Koulutus on tarkoitettu moniammatilliseksi: sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle, teologeille, yritysten henkilöstölle ja kouluttajille. Työnohjaajakoulutus soveltuu henkilöille, joilla on jo oman alansa työkokemusta ja jotka haluavat edelleen kehittää itseään, työnsä laatua ja ammatillista osaamistaan. Osallistujilta edellytetään vähintään keskiasteen ammatillista perustutkintoa, henkilökohtaista osallistumismotivaatiota sekä mahdollisuutta koulutuksen aikaiseen työnohjaustyöskentelyyn. Osallistujat valitaan kirjallisten hakemusten perusteella soveltuvuushaastatteluun.

Koulutusohjelma täyttää Suomen Työnohjaajat ry:n suositukset ja koostuu seuraavista osioista: 1. Seminaarit (30 op) Kaksipäiväiset n. kerran kuukaudessa järjestettävät koulutusseminaarit koostuvat teoriaopetuksesta, reflektiivisestä työskentelystä, erilaisista työnohjaustilanteista, ryhmäharjoituksista ja yhteiskeskusteluista. Koulutukseen sisältyy yhteensä 18 kaksipäiväistä seminaaria. 2. Seminaarityö (12 op) 3. Omakohtainen saatu työnohjaus (3 op) 4. Työnohjaajana toimiminen (3 op) 5. Työnohjauksen työnohjaus (1,5 op) 6. Kirjallisuus (3 op) 7. Prosessikirjoittaminen, raportointi ja itsearviointi (7,5 op)

Työskentelyn luonne

Kouluttajat

Koulutusprosessi kestää n. 2 vuotta, alkaen syksyllä 2012. Koulutuksessa pyritään erilaisten työnohjauksellisten työtapojen luovaan yhdistelyyn. Koulutukseen sisältyy sekä kokemusperäisiä ja toiminnallisia, että teoreettisia oppimistapahtumia. Työskentelyssä yhdistellään erilaisia oppimisprosesseja ja sovelletaan luovasti teoreettista tietoa. Työtapojen taustalla on teoreettinen viitekehys, jonka avulla pyritään yhdistämään psykodynaamista ajattelua, systeemistä, sosiokognitiivista ja ratkaisukeskeistä hahmottamistapaa sekä kokemuksellisen oppimisen näkökulmia.

Koulutuksen johtajana ja pääkouluttajana toimii johtava kouluttaja, KM, OPO, VET- psykoterapeutti, perheterapeutti, työnohjaaja Raul Soisalo. Muina kouluttajina VETpsykoterapeutti, ET Paripsykoterapeutti, työnohjaaja, psykodraamaohjaaja Sanna Aavaluoma ja VET Perheterapeutti, Psykologian tohtori, Eija-Liisa Rautiainen + muita asiantuntijoita

Koulutus toteutetaan Helsingissä ja ryhmä aloittaa syksyllä 2012. Koulutuksesta saa lisätietoja sivuiltamme www.psyk.fi Lisätietoja antaa myös Mikko Haarala p. 050-408 6375, email: mikko.haarala@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Tavoitteena on

TESTAA TIETOSI I. Sijaistraumatisoituminen, yhteistyö asiantuntijakollegoiden kanssa ym. 1. Mikä seuraavista sijaistraumatisoitumista koskevista väittämistä ei pidä paikkaansa: A. Henkilöillä, jotka tulevat historiallisesti huonoosaisista väestöryhmistä, on kohonnut riski sairastua sijaistraumatisoitumiseen. B. Myötätuntouupumusta mittaavan asteikon (Short Compassion Fatigue Scale) avulla voidaan löytää ne henkilöt, jotka tarvitsevat lisäarviointia mahdollisen sijaistraumatisoitumisen ja työuupumuksen takia. C. Myötätuntouupumus voi johtaa sijaistraumatisoitumiseen. D. Lääkäreillä ja terapeuteilla, jotka rajoittavat vastaanottamiensa asiakkaiden määrää, on pienempi riski sairastua sijaistraumatisoitumiseen. E. Itsearvostus/hyvä itsetunto ja hallinnan tunne suojaavat sijaistraumatisoitumiselta.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

2. Kun asiantuntijakollega on lähettänyt kroonisesta kivusta kärsivän asiakkaan psykiatrille, tämän pitäisi harkita: A. Kivun etiologiaa ja sitä, onko diagnoosi mahdollisesti väärä. B. Mikä on kivun viitekehys ja vaikutus asiakkaan kulttuurissa. C. Kokeeko asiakas itsensä epätoivoiseksi kivun takia ja onko hänellä riski tehdä itsemurha. D. Kaikkia edellä mainittuja seikkoja.

3. Mikä seuraavista on epätavallinen este toisen asiantuntijan asiakkaan lähettämiselle psykiatrin hoitoon? A. Asiakkaat ja/tai kyseiset kollegat vieroksuvat psykiatriaa ja psykiatrisia kysymyksiä niihin liittyvän häpeän vuoksi. B. Erilaisten tietokonejärjestelmien/ohjelmien ja hankalan teknologian vuoksi potilastietojen vaihtaminen on lähes mahdotonta. C. Vakuutus- ja korvausjärjestelmät estävät yhteistyön ja asiakkaiden siirrot toiselle asiantuntijalle. D. Psykiatrien ja muiden asiantuntijakollegoiden väliset kommunikaatio-ongelmat, joihin kuuluu liiallinen asiantuntijajargon ja psykodynaamiset kertomukset. 4. Oikein vai väärin: Jos asiakkaalla havaitaan patologista valehtelua (pseudologia fantastica, mytomania), on todennäköisempää, että hän tekeytyy sairaaksi kuin että hänellä on itse aiheutettu sairaus (factitous disorder)? A. Oikein B. Väärin 5. Tila, joka kestää yli kolme kuukautta, seuraa sairausprosessia ja kehon vammaa, joka ei ole parantunut ajan mittaan, voi olla: A. Krooninen kipu B. Vakava depressio C. Hoitoon huonosti reagoiva migreeni, johon liittyy aura D. Traumanjälkeinen (posttraumaattinen) stressihäiriö

II. Riskien arviointi 1. Mihin seuraavista liittyvät erityisesti traumaattiset menneisyyden tapahtumat? A. Rajatilahäiriö B. Päihteidenkäyttö C. Vakava depressio D. Kaksisuuntainen mielialahäiriö E. Skitsofrenia 2. Mihin seuraavista lääketieteellisistä sairaustiloista liittyy iäkkäillä henkilöillä kohonnut toteutetun itsemurhan riski? A. Krooninen keuhkosairaus B. Eturauhasen sairaus C. Mielenterveyshäiriöt ja samanaikaisesti esiintyvä syöpä D. A ja C E. Kaikki edellä mainitut 3. Mikä seuraavista EI OLE periaate, jota käytetään väkivallan riskin arvioinnissa? A. Perinpohjainen menneisyyden selvitys: aikaisempi väkivaltaisuus ennustaa parhaiten tulevaa väkivaltaisuutta. B. Arvioijan pitää alusta lähtien ottaa asiakkaaseen nähden johtoasema. C. Väkivaltaan viittaavien merkkien dokumentoiminen. D. Luotettavan kollegan mielipiteen kysyminen. 4. Oikein vai väärin: Väärinkäytöksiä koskevan lain mukaan psykiatrien edellytetään ryhtyvän kohtuullisiin varotoimenpiteisiin itsemurhariskien varalta? A. Oikein B. Väärin 5. Nykytrendien mukainen strukturoitujen arviointivälineiden käyttö itsemurhariskin määrittelyssä käsittää ns. aktuaariset riskien arvioimisvälineet, ja kliinikot: A. Käyttävät strukturoitua ammatillista harkintaa. B. Käyttävät kliinistä harkintaa. C. Käyttävät historiallista/kliinistä/riskien arviointia (HCR-20). D. Käyttävät vakiintunutta tietoa ja kliinistä harkintaa tavoitteena riskien hallitseminen versus riskien arvioiminen.

TESTAA TIETOSI

1. Mikä seuraavista kiusaamista ja itsemurhia koskevista väittämistä pitää paikkansa? A. Tytöillä vakavia itsemurha-ajatuksia esiintyy sekä uhreilla että kiusaajilla. B. Tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että molemmilla sukupuolilla itsemurha-ajatukset ja -yritykset lisääntyvät sekä uhreilla että kiusaajilla. C. Lapsena kiusatuiksi tulleet vapautuvat masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista pian täytettyään 20 vuotta. D. Tytöt ovat poikia herkempiä nettikiusaamisen kielteisille vaikutuksille ja sekä harvoin että usein tapahtuva kiusaaminen johtaa heillä itsemurhayrityksiin. 2. Mikä seuraavista väittämistä ei pidä paikkaansa? A. Yhteisötutkimusten mukaan noin 5 % aikuisista on vakavissaan yrittänyt itsemurhaa. B. Mielenterveyshäiriöt, jotka liittyvät vahvimmin onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin itsemurhayrityksiin, käsittävät depression, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, traumanjälkeisen stressihäiriön (PTSD) sekä alkoholin ja/tai huumeidenkäytön. C. Ajoittainen, vähintään kerran viikossa ilmenevä reaktiivisuus kielteisiin tunneärsykkeisiin reaktiona masennukseen. D. Päihderiippuvaiset miehet kuolevat tekemällä itsemurhan todennäköisemmin kuin päihderiippuvaiset naiset. E. Iäkkäiden päihderiippuvaisten miesten riski kuolla itsemurhan kautta on suurempi kuin nuoremmilla henkilöillä. 3. Mihin aikaan vuodesta opiskelijat tekevät eniten itsemurhia? A. Talvi B. Kevät C. Kesä D. Syksy

IV. Väkivaltainen käytös, lasten ahdistuneisuus, harhat 1. NCS-R-tutkimuksen mukaan (National Comorbidity Survey-Replication) psykiatriset häiriöt kuten skitsofrenia, ahdistuneisuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja päihteidenkäyttö alkavat A. 11-vuotiaana B. 18-vuotiaana C. 22-vuotiaana D. 14-vuotiaana 2. ______________:n esiintyminen lapsuudessa lisää alkoholin käytön riskiä nuoruusvuosina. A. Käyttäytymishäiriö B. Ahdistuneisuushäiriöt C. ADHD D. Vakava depressio E. Lapsena puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö 3. _____________ on vahvin nykyään saatavilla oleva ihmisille tarkoitettu kappa-reseptoriantagonisti (reseptorinsalpaaja). A. Salvinoriini A (salvinorin A) B. N-CPM normorfiini (N-CPM normorphine) C. Norbinaltorfimiini (norbinaltorphimine) D. Buprenorfiini (buprenorphine) E. Nalbufiini (nalbuphine) 4. Väkivaltainen käyttäytyminen voi välillisesti ilmaista päihteidenkäytön vakavuuden ja itsemurhariskin välistä suhdetta. A. Oikein B. Väärin 5. Mikä seuraavista herättää vahvimmin epäilyn, että skitsofreniaa sairastavalla potilaalla on harhoja? A. Läheisen tai vaikutusvaltaisen henkilön epäilykset heräävät. B. Ristiriitainen näyttö. C. Tieto psykiatrisesta sairaudesta. D. Uskomus on epäjohdonmukainen.

4. Tutkimusten mukaan mitä seuraavia lääkkeitä käytettäessä itsemurhariski on alhaisempi ja vakavia itsemurhayrityksiä esiintyy harvemmin asiakkaan hoidon aikana? A. Duloksetiini (duloxetine) B. Klozapiini (clozapine) C. Litium (lithium) D. Risperidone 5. Mistä seuraavista tekijöistä muodostuu luotettava itsemurhariskin arviointimenetelmä? A. Tiedon kerääminen riskeistä, suojaavista tekijöistä ja itsemurhasta varoittavista merkeistä. B. Tiedon kerääminen asiakkaan itsemurhaajatuksista, itsemurhan suunnittelusta, itsetuhoisesta käyttäytymisestä, itsemurhatoiveista ja -aikomuksista. C. Riskien kliininen formulointi. D. Kaikki edellä mainitut.

OIKEA RIVI (I Oikeat vastaukset: 1 D, 2 D, 3 B, 4 B, 5 A) (II Oikeat vastaukset: 1 D, 2 E, 3 B, 4 A, 5 D) (III Oikeat vastaukset: 1 A, 2 D, 3 C, 4 C, 5 D) (IV Oikeat vastaukset: 1 D, 2 B, 3 D, 4 A, 5 A)

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

III. Itsemurhariskin arviointi

UUSIA KOULUTUKSIA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Mikroilmeet ja -eleet – kohti luotettavampaa ihmisten tulkintaa

Koulutuksen tavoite:

Ohjelma:

Mikroilmeet ja mikroeleet ovat tahdosta riippumattomia refleksejä, jotka paljastavat ihmisen todelliset tunteet ja ajatukset. Mikroilmeet ja –eleet ovat universaaleja, niitä on erittäin vaikea muuntaa ja koska ne ovat melko huomaamattomia, niihin ei normaalisti tule vuorovaikutuksessa kiinnitettyä paljonkaan huomiota. Ilman asiaan perehtymistä, ihminen tunnistaakin niistä yleensä vain murto-osan. Koulutuksessa opiskellaan mikroilmeiden ja eleiden perusperiaatteita sekä menetelmiä niiden tunnistamiseksi ja tulkitsemiseksi.

•

Paikka ja aika:

• • • • •

Ihmisen normaalit psykologiset reaktiotavat ja limbinen järjestelmä – asiakkaan lukeminen perusteet. Transferenssi – vastatransferenssi-ilmiön hyödyntäminen informaation lähteenä Mikroilmeet ja mikroeleet – mistä tunnistaa puhuuko toinen totta? Keholliset muutokset eri tunnetiloissa: äänenpainot ja tonaliteetti, kehon lämpötila, hengitys Ele - mikroele, ilme - mikroilme, alkavat eleet, alkavat ilmeet, peitellyt eleet ja ilmeet Miten psyykkinen tai somaattinen sairaus tai lääkitys saattaa muuttaa asiaa? "Peilisolujen" hyödyntäminen, omien impulssien autokontrollointi

Keskiviikko 29.8.2012 klo 10-16, Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys, Rauhankatu 15 B 10, 00170 Helsinki

•

Kouluttaja:

Ilmoittautuminen:

Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –tutkija Raul Soisalo Hän on kliinikko, joka kouluttaa mm. psykologeja, psykiatreja psykoterapeutteja ja muita alan asiantuntijoita.

Mikko Haarala p. 050 4086375 email: mikko.haarala@ psyk.fi, voit myös ilmoittautua täyttämällä www.psyk.fi olevan ilmoittautumislomakkeen.

Kenelle:

390€ (+alv23%) laskutetaan ilmoittautumisen jälkeen. Sisältäen materiaalit, lounaan ja muut tarjoilut.

Esimerkiksi sosiaalija terveydenhuollon, asianajajien, tuomioistuinten sekä virkavallan eri ammattihenkilöille, jotka hyötyvät mikroilmeiden ja -eleiden tunnistamistaidoista.

Osallistumismaksu:

UUSIA KOULUTUKSIA

Mielenterveyden pulmat biopsykososiaalinen systeeminen näkökulma koulutuspäivä Hämeenlinnassa 15.11.2012 Ajankohta ja paikka:

to 15.11.2012 klo 9-16, HÄMEENLINNA Kenelle: Eri alojen ammattihenkilöille, jotka kohtaavat työssään ihmisiä joilla on mielenterveyden pulmia. Sopii myös psykiatrian, mielenterveystyön ja muun psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisille lisä- ja täydennyskoulutukseksi uudenlaisen näkökulman johdosta.

Tavoite: Osallistuja oppii monipuolisia tapoja ymmärtää ihmisen oireilua.

• Moninaisesta oireilusta: sairautta vai peräti terveyttä? • Biopsykososiaalinen ja systeeminen kuntoutusmalli • Mistä apu? Lääkkeitä, keskusteluhoitoa vai mukavaa puuhaa mukavassa seurassa? • Yleisimmät psykiatriset diagnoosit - vaihtoehtoisia tapoja hahmottaa – » Kohdistuuko interventio solutasoon, varsinaisiin oireisiin, niiden aiheuttajaan ja ylläpitäjiin vai mihin? » Case esimerkkejä

Kesto: 8h sisältäen lounaan ja iltapäiväkahvit.

Kouluttaja: Raul Soisalo, vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti VET, psykoterapiakouluttaja ja -tutkija

Hinta: 165€ (ALV 0,) sisältäen aamu- ja iltapäiväkahvit sekä lounaan.

Ilmoittautumiset ja lisätietoa koulutuksesta: Mikko Haarala mikko.haarala@psyk.fi, 050-408 637

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Sisältö:

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

KAIKKOSEN KOLUMNI

by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed. Vaarallisia ajatuksia Näin viime yönä aivan kamalaa painajaista. Siitä muistuukin eräs potilas mieleeni. Hänen ongelmansa oli se, että valtion agentit seurasivat häntä aika ajoin kaikkialle. Hänen kotiinsa ja sittemmin myös lähikauppaan, pankkiin, jopa kirjastoon oli asennettu monenlaisia valvontavälineitä, joilla hänen toimiaan tarkkailtiin. Hänen oli pakko viettää eräänlaista kaksoiselämää antaen ymmärtää elävänsä tyytyväisenä, terveenä ja onnellisen tietämättömänä tästä kaikesta. Sillä mikäli agentit saisivat selville hänen tietävän salaliitosta, se olisi kaiken loppu. Kyllä, tämän potilaani papereissa tosiaan luki päädiagnoosina F20.0 paranoidinen skitsofrenia. Nykyään lääkeyhtiöiltä ei muuten enää saa helposti ilmaisia ulkomaanmatkoja. Kyniä ja tarralappuja sentään vielä saa, ja viime jouluna myös eräältä firmalta saatiin porukalla ihan siistit läppärilaukut, vaikka muu-

tama vuosi sitten laukut jaettiin läppärien kera. Mutta onneksi sentään meitä verrattain yksin työskenteleviä lääkäreitä käyvät lääke-esittelijät silloin tällöin vielä tapaamassa. Minusta voisivat useamminkin käydä, ainakin ne jotka älyävät tuoda mukanansa Aschanilta kahvipullaa, mikä on tervetullutta ottaen huomioon meidänkin firman verrattain heikossa hapessa olevat tarjoiluresurssit. Eräs tietty lääke-esittelijä muistuukin nyt mieleeni. Hän se osasi muuten asiansa - ehkä jopa liiankin hyvin. Hänen ongelmansa oli se, että hän oli sisäistänyt markkinoimansa lääkkeen monipuoliset indikaatiot vallan kauhian hyvin. Lisäksi hän kykeni perustelemaan kaikki mahdolliset dokumentoidut sivuvaikutukset lääkkeen eduksi kuin savolainen konsanaan, vaikka muistaakseni oli hänkin Turusta kotoisin. Se oli vähän niin kuin tämä minun potilaani pahimpina agenttikausina – ei tosiaan maksanut vaivaa kamalan paljon hänenkään kanssa väitellä.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Potilaani agenttiharhat ilmaantuivat uudelleen ti sinänsä. Niin oli reipas esittelijä, että minä arvelin pintaan aina silloin tällöin, etenkin jos sattui olevähän yrittää huumorinviljelyä ja kerroinkin hänelle maan jääkiekon MM-kisat tai jalkapallon EM-kisat oman näkemykseni hänen lääkkeensä vaikuttavuumenossa tai muuta mielenkiintoista. Jäivät vissiinkin desta. Kerroin ”tietäväni” melkoisella varmuudella pojan unet tuolloin turhan vähille, ja kukapa sitä nyt tarkalleen miksi kyseinen lääke on vähintäänkin niin vähillä unilla aina muistaisi ottaa lääkkeitänsäkään. hyvä kuin mitä hän väitti. Kerroin, että itse asiassa Riittävän tukalaksi kun tilanne kävi, niin hän yleensä kaikki muutkin tuntemani hyvät lääkkeet saattavat päätyi vastaanotolle tilanteen päivitykseen. Ja niinhän vaikuttaa juuri samasta syystä. Kysyinkin häneltä, me yleensä ottaen lääkitystä fiksaamalla saimme ovemikä yhteinen tekijä löytyy muiden muassa seuraavislimmatkin agentit jättämään hänet rauhaan – ainakin ta lääkkeistä: Panacod, Sirdalud, Anafranil, Conserta, hetkeksi. Coffein, Imodium, Disperin, e-pilleri Cerazette, emäKävin taas tänä kesänä (jo 5. peräkkäinen kesä) tinvoide Pevaryl ja lehmän maito. Ei tiennyt, ihme perinteisellä kotimaan kaksiviikkoisella lomamatkalkyllä. Jokainen listaamistani tuotteista, esittelijän uusi lani. Eräällä Suomen johtavalla terveyspalvelualan hittituote mukaan lukien, sisältää kuin sisältääkin sayrityksellä on vallan mainio konsti saada lomien ajakmaa tavaraa, jonka kemiallinen kaava on C18H36O2 si kokeneita lääkäreitä keikalle aivan pienimpiinkin ja rakennekaava on CH3(CH2)16COOH. Tietenkin, terveyskeskuksiin aina jumalan seläntaustaa myöten. sehän on steariinihappo! Emmää tiedä auttaako se, Tämä firma nimittäin tarjoaa 8 hengen luksusmömutta saapihan sitä kokkeilla. kin järven rannalta kaikilla mukavuuksilla ja täydellä Viime yön painajaisessani kaksi tummapukuista ylöspidolla. Mukaan saa ottaa perhettänsä, sukuansa mustiin aurinkolaseihin sonnustautunutta miestä seutai ihan vaikka vain kavereitansa. Diiliin kuuluu myös raili minua joka paikkaan. Pakenin Yliopistonkadun meikäläiselle päivärahat ja vieläpä kohtuukorvaus meTeboilin vessaan. He löysivät sinnekin ja sokaisivat netetystä vapaa-ajasta. Vastapalveluksena minulta ei minut hetkeksi väläyttämällä silmieni edessä kynän tamuuta odoteta kuin, että käyn viettämässä muutaman paisesta laitteesta kirkasta valoa. Seuraavaksi olinkin jo kuuden tunnin työpäivän valitsemaani kellonaikaan töissä. Tavattuani muutaman potilaan huomasin, että paikallisessa terveyskeskuksessa. Siinä saa samalla veen kyennyt kirjoittamaan potilaille haluamiani lääkkeirestää muistojaan ja kertailla noita yleislääkärintaitotä. Vaikka kuinka yritin ja yritin, kynäni kirjoitti vain jaan. Se on meikäläisestä sen verran mukavaa puuhaa, erään mainitsematta jätetyn firman z:lla alkavia tuotteiettä minulle riittäisi korvaukseksi vaatimattomampita. Niillä oli yritettävä pärjätä. Päivän toiseksi viimeisen kin saunamökki. Älkää kuitenkaan kertoko sitä heille. potilaan kohdalla olisin halunnut kirjoittaa Cipralexia, Sattui nimittäin käymään niin, että ranskalaisja kynäni aloitti heti kirjoittamaan Z… Päivän ta uutta masennuslääkettä markkinoiva viimeiselle potilaalle olisin kirjoittalääke-esittelijä tulla tupsahti paikalnut mieluusti doksisykliiniä, ja le mainittuun terveyskeskukseen kynäni kirjoitti vain Z…. Ir win H. pullakranssin kanssa, josta Heräsin aamulla Kaik konen, riitti mainiosti hoitajillekin. 04:55 kylmän hien in iv % fikti med.lic. on 100 to n Esittelijä oli silminnähden kisenä. Katsoin ää perustu kehenk innoissaan tavatessaan ikkunasta ulos hahmo, eikä hän on kaksikulttuu in w Ir . n ö ö il k en h va le än ”uuden tk-lääkärin” ja ja näin kuinka o äm sä el is si men noin viisissäkym on kertoikin innoissaan iso musta henrisesta perheestä, lutukseltaan hän u o K s. ie am ik o minulle kaiken mitä kilöauto ajoi i. Hän omaleimainen p äri sekä psykiatr äk lä is o ik er kuvitteli minun aina hitaasti ohi. a en ta te yleislääketie t ottamaan kan u n u st o n n ii k n halunneen tietää Aivan kuin o ilmiöihin niin uraa aikaansa ja se an aj ja an m il agomelatiinin vaiolisin nährllaan maa n kolumni on ta värik käällä tava se ko k ai K . kutusmekanismeista. nyt autossa in k ierestä alalla kuin sen vi ksi, vaik ka siinä asiapitoisia tutk Sitä kuulemma kanistuvan kakse li käsitelläänin koitettu viihteel se u ta ei h nattaisi nyt suosia, jos si tummapuai a vi ustu a louktt o su mukseenkin per n aa k u vähänkään on meinankuista mustiin k i itus toivoo, ette e im n o ä T ll . si in , k ta is te nut SSRI tai SNRI lääaurinkolaseihin sen kommen sa kaannu Kaik ko as lm u kitystä. Ja maksa-arvojen sonnu staut u nutäk lm si ilke ovat kuitenkin p n o seurantakin on kuulemma ta miestä. Ei vissiin tuja. Kaik konen et it jo ir k lähinnä varotoimenpide, vaikkannata ryppyillä läähuumorimies. ka hänen mielestään etenkin GT kefirmoille. Vaarallisia ajakannattaisi ottaa kaikilta, joille matuksia. sennuslääkettä määrätään. Ihan hyvä point-

Rantavitikantie 33 2 krs 96300 Rovaniemi

Lapsen / nuoren käytöspulmien kohtaaminen

Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä

Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa. Koulutus soveltuu eri alojen ammattihenkilöille, jotka kohtaavat työssään lapsia ja nuoria eri elämänvaiheen kriiseissä ja muissa haastavissa tilanteissa.

Ajatteletko asiakasasioita myös vapaa-ajalla? Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? Tuttu ilmiö monelle.

Koulutuksen teemoja ovat mm. Lapsen/ nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja pahoinvointi, ”Normaali oireilu” vs. ”Huolestuttava oireilu”, Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen ja työrauhan ylläpitoon, Milloin tarvitaan muita ammattilaisia mukaan nuoren tueksi?

4 tunnin koulutukset:

Torstai 01.11.2012, klo 12-16, Kuopio Maanantai 19.11.2012 klo 12-16, Lahti

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Seuraavat koulutukset:

Perjantai 05.10.2012 Helsinki, klo 9-16

Perjantai 21.9.2012, klo 12-16, Jyväskylä Perjantai 28.9.2012, klo 12-16, Joensuu Perjantai 19.10.2012, klo 12-16, Hämeenlinna Perjantai 26.10.2012, klo 12-16, Lappeenranta Perjantai 2.11.2012, klo 12-16, Tampere

Psyykkisen kriisin kohtaaminen - akuutin kriisin arviointi ja hoito

Myötätuntouupumus -auttajan sudenkuoppa

Kokopäivän kestoinen laajempi koulutus:

Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voit vähentää asiakastyön aiheuttama psykoemotionaalista kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta työskentelyysi? Koulutuksessa tutustutaan käytännönläheisiin kehon ja mielenhallinnan menetelmiin, joilla voi jo asiakastapaamisten aikana ammatillisesti vähentää asiakkaiden mukanaan tuomien tunteiden ja kuormien ”tarttumista”.

Koulutuksen aikana opiskellaan mm: normaali kriisiprosessi vs. jumiutunut kriisi, kriisissä olevan ihmisen tarpeet ja tehtävät kriisiprosessin eri vaiheissa, kriisiasiakkaan kohtaamisessa tarvittavat vuorovaikutustaidot, strukturoitujen arviointimenetelmien ja lomakkeiden hyödyt ja rajoitteet. Osallistuja saa työkaluja mm. akuutin itsemurhariskin ja lievemmän itsetuhoisuuden, väkivaltaisuuden riskin, masennuksen, maanisuuden, psykoottisuuden, paniikkioireiden, päihteiden ongelmakäytön sekä ahdistuneisuuden arviointiin. Lisäksi osallistujat perehdytetään erilaisiin interventioihin, jotka auttavat kriisitilanteeseen joutunutta ihmistä.

Seuraavat koulutukset:

Torstai 30.08.2012, klo 8-12, Helsinki Tiistai 27.11.2012, klo 8-12, Turku Tiistai 4.12.2012, klo 12-16, Jyväskylä

Koulutus antaa tietoa myötätuntostressistä ja myötätuntouupumuksesta, ilmiön tunnistamisesta, ehkäisystä ja jälkihoidosta sekä reflektiopintaa ammatilli seen kasvuun. Koulutuksen keskeisinä sisältöinä ovat: myötätunto ja myötätuntostressi -voimavara vai taakka? Välinpitämättömyyttä ja väsymystä - kasvokkain myötätuntouupumuksen kanssa, Myötätuntostressin itsearviointi ja kokemuksien vaihto, Myötätuntouupumuksen ennaltaehkäisy ja hoito.

Seuraavat koulutukset:

Keskiviikko 26.9.2012, klo 12-16, Helsinki Perjantai 12.10.2012, klo 12-16, Lahti Perjantai 26.10.2012, klo 12-16, Turku

Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai mikko.haarala@psyk.fi 050-408 6375 Kaikkia koulutuksia järjestetään myös tilauskoulutuksina työyhteisöille

PSYK.FI

Suomen Psykologinen Instituutti verkossa www.psyk.fi Suomen Psykologisen Instituutin Internet-sivuilta löydät tarkemmin tietoa toiminnastamme. Sivuilta löydät lisätietoa tulevista koulutuksistamme, julkaisuistamme ja tapahtumistamme. Lisäksi sivulle päivitetään aktiivisesti ajankohtaisia tieteellisiä uutisia psykososiaalisen ohjauksen maailmasta.

PSYK.FI- lehti verkossa Suomen Psykologisen Instituutin www.psyk.fi sivuilta löytyy myös tämän lehden sähköinen versio, jossa lehteen voi tutustua pdf-muodossa. Samoilla sivuilla on palsta johon päivitämme viikoittain uutisia psykososiaalisen ohjauksen maaailmasta. Lehden sivuilla voit esim. tilata lehden itsellesi tai ystävällesi, esittää juttutoiveita tai jopa lähettää omia psykososiaaliseen ohjaukseen liittyviä artikkeleita julkaistavaksi PSYK.FI lehdessä.

AVOIN ASIANTUNTIJAHAKU

Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry. järjestää psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisille koulutuspalveluja. Meillä on vankkaa ja monipuolista osaamista terapeuttisen vuorovaikutukseen liittyvissä kysymyksissä. Järjestämme koulutusta koko maan alueella ja yhdistyksen tarkoituksena on muuttua lähitulevaisuudessa säätiöksi. Haluamme laajentaa asiantuntijaverkostoamme laajemmin eri psykologian alan asiantuntijoilla. Etsimme nyt psykologian asiantuntijoita, jotka haluaisivat tarjota koulutuspalveluja kauttamme eri kohderyhmille omaan substanssiosaamisalueeseen liittyen. Kyseeseen tulevat monenlaiset kokonaisuudet aina yksittäisistä luennoista ja koulutuspäivistä, laajempiin koulutuskokonaisuuksiin. Vapaamuotoiset yhteistyötarjoukset pyydetään 30.9.2012 mennessä osoitteeseen: Mikko Haarala Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry. mikko.haarala@psyk.fi, 050-4086375

TILAA NYT PSYK.FI – LEHTI VUODEKSI 2013 PSYK.FI lehden tilauslomake Tilaan itselleni tai työpaikalleni Nimi: Katuosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: Maksaja (jos muu kuin tilaaja): Maksajan postiosoite: Tilaan lahjaksi Lahjan saajan nimi: Lahjan saajan katuosoite: Lahjan saajan postiosoite: Lahjan maksaja: Lahjan maksajan postiosoite:

VOIT MYÖS TILATA LEHDEN TÄYTTÄMÄLLÄ TILAUSLOMAKKEN SIVUILLAMME WWW.PSYK.FI

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

Itselle tai ystävälle lahjaksi hintaan 29 € (4 numeroa), niin saat loppuvuoden numerot ilmaiseksi.

Lisätietoa sivulla

Pe 16.11 - La 17.11.2012

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2012

LISÄTIETOA JA ILMOITTAUTUMINEN WWW.PSYK.FI tai mikko.haarala@psyk.fi p. 050 408 6375

Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry. Siltakatu 20 A 31 80100 Joensuu