PSYK.FI 1/2013 by Mikko Haarala

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI Toimitusneuvosto: Sanna

Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo

Toimituksen osoite: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi

Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: mikko.haarala@psyk.fi 050-4086375 Ilmoitukset: Eija Sonninen, Puh. 044 566 7195, fax (09) 852 1377, eija.sonninen@tjm-systems.fi Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta 49€. PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.

HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja opiskelijoille (myös valmistuneille).

Hyvä Kollega

Tutkimusuutisia maailmalta

Levätään sitten haudassa...

Masennuslääkkeet eivät tehoa ilman psykoterapiaa

Nonverbaalinen viestintä

Perhetyö osaksi hyvän hoidon kokonaisuutta

Miten kouluissa ehkäistään seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten kiusaamista?

Kiusaamisen ja syrjinnän fysiologiset ja psykologiset vaikutukset nuoriin, joiden seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa valtavirrasta

Mistä löytyy psyykkisesti normaaleja?

Masennuksen kokonaiskuva 7x4- kentän avulla

Muistisairaat henkilöt ja heidän perheensä tarvitsevat pikaista tukea diagnoosin jälkeen

Psykososiaaliset interventiot vähentävät mielenterveyshäiriöitä iäkkäillä henkilöillä, joiden sosiaalinen vuorovaikutus on rajoittunutta

Kietoutuminen perheen ihmissuhteissa

Interpersoonallisen kompetenssin arviointi - opettajan lomake

Tajua mieli! - Mielitaju on linssi, jonka avulla voi nähdä kirkkaammin oman sisäisen maailman

Testaa tietosi

Kirjoja

Kaikkosen kolumni

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kognitiivisbehavioraalinen terapia voi auttaa, jos lääkkeet eivät tehoa masennukseen 37

Hyvä kollega

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Vuosi 2013 on hyvässä vauhdissa. Ajattelin esitellä Teille meidän tämän vuoden painopistealuettamme lasten ja nuorten psykososiaalinen hyvinvointi ja samalla reflektoida parin viimeisen vuoden painopistealuettamme.

Psykoterapiakoulutuksen 2011 Vuonna 2011 painopisteenämme oli psykoterapeuttikoulutuksen kehittäminen – niin kauan kuin se vielä oli koulutusyhteisöjen tehtävä. Vuoden 2012 alusta lähtien säädettiin asetuksella, että psykoterapeuttikoulutukset Suomessa järjestää yliopisto, jossa on kliinisen psykologian tai/ja psykiatrian oppituoli. Ensimmäinen uuden ajan vuosi on nyt takanapäin, ja on mahdollista tehdä välitilinpäätös ja katsastaa, miten homma on lähtenyt liikkeelle. Olemme tarkoituksellisesti jääneet seuraamaan tilannetta ja tarkoituksenamme on jatkossa aktivoitua hakeutumaan yhteistyökumppaniksi, kunhan yhteistyökäytänteet yliopistojen

ja muiden toimijoiden välillä selkenevät ja asettuvat. Alkavien psykoterapiakoulutusryhmien määrä näyttää vähentyneen merkittävästi, ja koulutusten hinta on noussut 30–120 %. Hinnan noususta huolimatta Suomen yksi merkittävimmistä ja perinteikkäimmistä psykoterapeuttikoulutusyhteisöistä, Suomen Mielenterveysseura, joutui tuotannollisista ja taloudellisista syistä lopettamaan kokonaan psykoterapeuttikoulutustoimintansa. Tämä oli hyvin surullinen ja valitettava käänne, joka sai hämmästyttävän vähän julkisuutta. Lainsäätäjien tarkoitus oli, että koulutusyhteisöjen vuosikymmenten aikana hankkima tietotaito valjastettaisiin yliopistojen käyttöön. Mutta toteutuuko tämä? Nähtäväksi jää, miten vuosikymmenten aikana hankittu asiantuntemus lopulta siirtyy ja valjastuu yliopistokuvioon. Lainsäätäjien tarkoitus tuskin oli vähentää koulutustarjontaa yli puolella samalla nostaen koulutusten hintoja yli puolella. Kumma juttu, ettei kukaan ole vielä älähtänyt tästä sen

kummemmin. Keiden etu on, että psykoterapeutteja koulutetaan vähemmän kuin koskaan ja että sellaiseksi kouluttautuminen maksaa enemmän kuin koskaan? Muistisairauden hoidon 2012 Vuoden 2012 painopistealueemme oli muistisairauden hoidon koulutuksen kehittäminen. Suomen Psykologinen Instituutti saavutti viime vuonna selkeän aseman maamme johtavana muistihoitajakoulutusten toteuttajana. Psykososiaalinen ja systeeminen lähestymistapamme muistisairauksiin ja niiden hoitamisen erityiskysymyksiin on saanut kiitettävän laajalti mielenkiintoa osakseen. Olemme olleet mukana niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä kongresseissa esittelemässä malliamme, ja tänä keväänä esittelemme koulutuksiamme Taipeissa järjestettävässä ADI-kongressissa. Toimimme aiheessa koulutusyhteistyössä useiden eri oppilaitosten kanssa koko maan alueella. Suositulle muistihoitajakoulutuksellemme on kehitetty jatkokoulutus,

mykset hoitoalan esimiehille – Tutkimus- ja arviointivälineet muistisairaan hoitopolun eri vaiheissa – CERAD-koulutus – Muistisairaan omaistyö hoitotyön voimavarana – Muistisairaus ja seksuaalisuus – Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito Käsillä oleva vuosi 2013 on siis lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin teemavuosi. Tulemme painottamaan lasten ja nuorten kysymyksiä kehittämisja julkaisutoiminnassamme sekä koulutuksissamme. Luvassa on useita moniammatillisia seminaareja ja koulutuksia, joissa keskitytään lasten ja nuorten psyykkisen terveyden edistämiseen paitsi uusimmassa näyttöön perustuvassa teoriassa myös arjen käytännön työn monimuotoisissa tasoissa. Kirjani Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu ilmestyi juuri ennen vuodenvaihdetta. Kiitollisena ja ilolla olen huomannut, että kirja on otettu hyvin vastaan. Odotettuja koulutuksiamme ovat

mm. Lapsen/nuoren käytöspulmien kohtaaminen, Työkalupakki lasten ja nuorten käytöshäiriöihin sekä Internet- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito. Mikään ei ole niin pysyvää ja toisaalta niin tärkeää kuin kehittyminen. Tavoitteenamme on saada kehittää ja kehittyä. Siksi on tärkeää saada olla tekemisissä eritoten niiden merkittävien muiden kanssa, jotka haluavat kehittää ja kehittyä. Vuorovaikutuksessa ja suhteissa tämä on mahdollista. Olemme kiitollisia kaikista ihmisistä, joiden kanssa saamme olla tekemisissä. Iloitsemme kaikista uusista opiskelijoista, mutta eritoten myös uusista asiantuntijoista, jotka antavat asiantuntemustaan ja aikaansa yhteisiin ponnistuksiimme. Tämän numeron kirjoittajavieraanamme on psykologian lisensiaatti, psykoterapeutti, psykologi Juhani Heiska Savonlinnasta. Hän esittelee meille mielenkiintoisen ja käyttökelpoisen sekä tutkimuksellisestikin hyväksi havaitun välineen masennuksen ja miksei muidenkin mielenterveyden häiriöiden hoidon tueksi.

Mukavaa ja innostavaa vuotta 2013 kaikille lukijoille!

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

muistihoitajan diplomikoulutus, jossa muistihoitajakoulutuksessa opittuja asioita syvennetään ja jossa oppimista myös mitataan ja arvioidaan toisaalta perinteisillä tenteillä mutta myös nykyaikaisemmilla osaamisen näytöillä. Diplomikoulutuksen suorittaneen osaamisen taso arvioidaan, ja instituutti antaa takuun diplomin suorittaneen tiedoista ja taidoista. Teimme sopimuksen Sanna Aavaluoman ja Tarja Tammelinin muistisairauden alkuvaiheita sairastavalle suunnatun kirjan Jottei minua unohdettaisi kustantamisesta. Työyhteisöiltä on edelleen tullut runsaasti pyyntöjä järjestää muistisairauden hoitamisen erityiskysymyksistä ammatillisia kohdennettuja täsmäkoulutuksia. Näihin pyyntöihin on vastattu kehittämällä työyhteisöjen tarpeisiin uudenlaisia täsmennettyjä ja tarkkaan kohdennettuja lyhytkursseja, joita tarjoamme myös vuonna 2013: – Muistisairaan lääkehoidon erityiskysymykset – Muistisairauden erityiskysy-

Raul Soisalo, vaativan erityistason psykoterapeutti, johtava kouluttaja

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Uutisia maailmalta lyhyesti Suisidaaliset nuoret useimmiten vailla hoitoa Useimmat niistä teini-ikäisistä nuorista, jotka ovat yrittäneet tai ajattelevat itsemurhaa, eivät ole saaneet mielenterveyspalveluja, todetaan tutkimuksessa, johon osallistui yli 10 000 yhdysvaltalaista nuorta. Tutkimuksen järjesti yhdysvaltalainen National Institute of Mental Health -järjestö, ja siitä kävi ilmi, että nuorista 3.6 prosenttia raportoi itsemurha-ajatuksista ilman toteutussuunnitelmaa tai yritystä, 0.6 prosentilla oli suunnitelma, mutta ei yrityksiä, ja 1.9 prosenttia oli yrittänyt itsemurhaa. Kahdella kolmasosalla nuorista, joilla oli itsemurha-ajatuksia, ja puolella niistä, joilla oli valmis suunnitelma tai jotka olivat yrittäneet surmata itsensä, ei ollut minkäänlaista yhteyttä mielenterveysalan asiantuntijaan tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. (Psychiatric Services, October).

Kiusaaminen keskeyttää opintoja Yhdysvalloissa Virginian yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kiusaamisella ja koulun keskeyttämisellä on yhteyttä. Tutkimus käsitti 281 julkista ylä-astetta ja siinä todettiin, että jos yhdeksäsluokkalaisten mielestä koulussa esiintyi kiusaamista, he keskeyttivät opiskelun todennäköisemmin, kuin jos kiusaaminen oli vähäisempää. Tulos oli sama senkin jälkeen, kun huomioitiin koulun koon merkitys, oppilaiden ekonominen ja rodullinen/etninen tausta sekä standardisoiduissa kokeissa suoriutuminen. (Journal of Educational Psychology, online Oct. 22).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Myönteiset ihmissuhteet suojaavat kiusattujen mielenterveyttä Kiusaaminen on erityisen haitallista niiden tyttöjen mielenterveydelle, joilta puuttuu sekä aikuisten että ystävien tuki, todetaan British Columbian yliopiston psykologien tutkimuksessa, johon osallistui yli 3000 10-vuotiasta oppilasta 72 koulussa Vancouverissa. Tutkijat totesivat, että myönteiset suhteet aikuisiin ja ikätovereihin liittyivät vahvasti elämäntyytyväisyyteen ja itsearvostukseen, kun taas kiusaamisella oli vahva yhteys alhaiseen elämäntyytyväisyyteen, alhaiseen itsearvostukseen ja lisääntyneisiin masennusoireisiin niillä tytöillä, jotka saivat aikuisilta ja vertaisilta vain vähän sosiaalista tukea. Tutkimuksessa todettiin lisäksi, että aikuisten tai ikätoverien – tai molempien – tuki lieventää kiusaamisen kielteisiä vaikutuksia, joita ovat esimerkiksi ahdistus ja masennus. (Journal of Happiness Studies, online Oct. 3).

Liikunta suojaa aivoja tehokkaammin Säännöllinen liikunta saattaa olla henkisiä tai sosiaalisia aktiviteetteja tehokkaampaa suojaamaan ikäihmisten aivoja kutistumiselta, todetaan Skotlannissa Edinburghin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Tutkijat tarkastelivat 638 iäkkään henkilön terveysasiakirjoja ja magneettikuvauksia. Osallistujilta kysyttiin myös, minkä verran he harrastivat liikuntaa ja osallistuivat sosiaalisiin ja henkisesti stimuloiviin aktiviteetteihin. Tutkijat totesivat kolmen vuoden seurannassa, että liikuntaa harrastavien aivot olivat surkastuneet vähemmän kuin erittäin vähän liikuntaa harrastavilla. (Neurology, Oct. 23). E-pilleri ehkäisee Alzheimerin tautia? Wisconsinin yliopistossa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan ehkäisypillerit voivat ehkäistä myös Alzheimerin tautia. Tutkimus käsitti sarjan kognitiivisia testejä, ja siihen osallistui 261 tervettä naista iältään

45 – 65 vuotta. Todettiin, että pillereitä koskaan käyttämättömiin verrattuna ehkäisypillereitä käyttäneet naiset suoriutuivat paremmin kognitiivisissa testeissä, joissa arvioitiin visuaalis-spatiaalisia taitoja, nopeutta ja joustavuutta. Tulokset olivat nähtävissä vielä vuosia sen jälkeen, kun lääkitys oli lopetettu. Havaittiin myös, että mitä pitempään naiset olivat käyttäneet pillereitä, sitä paremmin he onnistuivat testeissä. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa johtua siitä, että estrogeeni muokkaa ja jopa parantaa näitä toiminta-alueita. (Journal of Women’s Health, online Sept. 20). Katastrofiuutisointi laukaisee posttraumaattisia häiriöitä New Orleansin yliopiston psykologien mukaan median luonnonkatastrofeja koskeva uutisointi saattaa aiheuttaa traumanjälkeisen stressihäiriön (post-traumatic stress disorder, PTSD) ahdistuneille lapsille, jotka ovat altistuneet katastrofille. Tutkijat seurasivat 141:tä

Varhaislapsuuden korkea stressitaso altistaa myöhemmälle ahdistuneisuudelle Perheen stressin korkea taso varhaislapsuudessa voi herkistää tyttöjen aivot ahdistumiselle myöhemmällä iällä yhdysvaltalaisen Wisconsin-Madison yliopiston tiedemiesten tekemän tutkimuksen mukaan. Tutkijat käyttivät funktionaalista MRI-kuvausta 57 nuoren aivojen kuvantamiseen ja vertasivat tietoja vanhempien kertomuksiin perheen stressitilanteesta lasten syntymän jälkeen sekä useina muina ajankohtina heidän elämänsä aikana. He totesivat, että vauvoista, joiden äiti oli ollut stressaantunut, kasvoi esikoululaisia, joiden kortisolitaso oli tavallista korkeampi. Lisäksi tytöillä, joiden kortisolitaso oli korkea, ilmeni 14 vuotta myöhemmin vähemmän viestintää niillä aivojen alueilla, jotka liittyivät tunteiden säätelyyn. Sekä korkea kortisoli että erot aivojen toiminnoissa ennustivat nuoren suurempaa ahdistuneisuutta 18 vuoden ikäisenä. Nuorilla miehillä ei tutkimuksessa todettu mitään näistä toimintamalleista. (Nature Neuroscience, online Nov. 11). Alzheimerin taudin merkkejä 20 vuotta ennen diagnoosia Merkkejä Alzheimerin taudista voi esiintyä jopa 20 vuotta ennen diagnoosia, todetaan tutkimuksessa, joka tehtiin Englannissa University College London -yliopistossa. Tiedemiehet kuvasivat 44 nuoren aikui-

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

lasta, jotka olivat eläneet Katrinahurrikaanin tuhoalueilla, ja mittasivat heidän PTSD-oireitaan 24 – 30 kuukauden ajan myrskyn laannuttua. Tutkijat seurasivat lapsia kuukauden ajan myös Gustav-hurrikaanin jälkeen, joka iski alueelle kaksi vuotta myöhemmin. Lapsilta kysyttiin, kuinka paljon he katselivat myrsky-uutisointia TV:stä. Tiedemiehet totesivat, että mitä enemmän lapset, joilla ilmeni ahdistuneisuusoireita ennen Gustav-myrskyä, katsoivat hurrikaaniin liittyvää uutisointia, sitä todennäköisemmin he kokivat traumanjälkeisen stressihäiriön. (Psychological Science, online Oct. 15).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

sen (18 – 26 vuotiaan) aivoja. Kahdellakymmenellä heistä havaittiin presiniliini 1 -geenin (PSEN1) mutaatio, joka on liitetty varhain alkavaan Alzheimeriin, mutta näillä henkilöillä ei ollut ilmennyt minkäänlaisia taudin oireita. Todettiin myös, että verrattuna henkilöihin, joilla mutaatiota ei ollut, osallistujilla, joilla oli PSEN1-mutaatio, löytyi enemmän toimintaa hippokampuksen ja parahippokampuksen alueilla sekä vähemmän harmaata ainetta tietyillä aivojen alueilla. Osallistujilta, joilla oli mutaatio, löytyi myös enemmän beeta-amyloidi -proteiinia aivo-selkäydinnesteestä. Tämä proteiini on plakin esiaste, ja plakki on avaintekijä Alzheimerin taudissa. (The Lancet Neurology, online Nov. 6) Sydämen syke vaikuttaa moraaliin British Columbian ja Toronton yliopistoissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että ihmiset saattavat tehdä eettisempiä päätöksiä silloin, kun he uskovat sydämensä lyövän nopeasti. Tiedemiehet yhdistivät 65 opiskelijalle sydämen lyöntejä mittaavan valemonitorilaitteen kuulokkeisiin, joista kuului joko normaalia tai nopeaa sydämenlyöntiä. Sen jälkeen opiskelijat pelasivat rahapeliä, jossa heidän oli päätettävä, neuvoako toisessa huoneessa olevaa kumppaniaan valitsemaan vaihtoehto A – joka oli tuottoisampi opiskelijalle itselleen – vai vaihtoehto B, joka oli edullisempi kumppanille. Osallistujat, jotka kuulivat sydämensä lyövän normaalisti, valehtelivat

kaksi kertaa todennäköisemmin kuin nopeita sydämenlyöntejä kuulevat ja sanoivat kumppanilleen, että tämän kannattaisi valita vaihtoehto A. Tutkijoiden mukaan osallistujat saattoivat tulkita kiivaat sydämenlyönnit merkkinä stressistä, mikä sai heidät noudattamaan moraalikäsityksiä stressiä välttääkseen. (Journal of Experimental Psychology: General, online Aug. 13). Miesten ja naisten autot katoavat eri tavoin Alankomaalaisen Utrechtin yliopiston psykologien tutkimuksessa todettiin, että miehet ja naiset käyttävät erilaisia tilaan liittyviä (spatial) muistitekniikoita löytääkseen autonsa ruuhkaisilta pysäköintialueilta. Tutkijat pyysivät 115:tä ostoskeskuksen asiakasta arvioimaan etäisyyden autoonsa keskuksen ulko-ovelta, osoittamaan pysäköintialueen kartalta, missä heidän autonsa oli, ja kuvailemaan reittiä ja menetelmiä, joita he voisivat käyttää päästäkseen autolleen. Havaittiin, että naisilla oli tapana luottaa enemmän näkyviin maamerkkeihin ja käyttää melkoisia kiertoteitä, kun taas miehet arvioivat paremmin etäisyyksiä ja todennäköisemmin kävelivät suoraan ajoneuvonsa luo. (Applied Cognitive Psychology,September/October). Säästä rahaa – setelit sileiksi Winnipegin ja Guelphin yliopistoissa Kanadassa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset kuluttavat enemmän sil-

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

loin, kun käytössä on kuluneita seteleitä verrattuna uusiin sileisiin seteleihin. Esimerkiksi testissä, jossa osallistujat saattoivat joko menettää alkuperäisen 10 dollarin setelinsä tai voittaa 20 dollaria ja mahdollisuus voittaa tai hävitä oli yhtä suuri, yli kaksi kolmannesta osallistujista, joilla oli ryppyinen 10 dollarin seteli ja joille tarjottiin uutta 20 dollarin seteliä, valitsi uhkapelin. Alle kolmannes henkilöistä, joilla oli uusi 10 dollarin seteli ja joille tarjottiin rutistunut 20 dollarin seteli, päätti ottaa riskin. Tutkijat totesivat myös, että osallistujat todennäköisemmin vaihtoivat ryppyisen isomman setelin kuin maksoivat täsmällisen summan sileillä seteleillä. Tämä saattaa johtua siitä, että olemme taipuvaisia ajattelemaan, että käytetyt setelit ovat likaisia, joten niistä on päästävä eroon, kun taas sileät setelit ovat ylpeyden aihe. (Journal of Consumer Research, in press).

Uusi lääke uskottomuuden hoitoon? Bonnin yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella oksitosiini voi edistää uskollisuutta. Tutkijat annostelivat oksitosiinia tai plasebo nenäsuihkeena terveille, heteroseksuaalisille miehille, minkä jälkeen he esittelivät miehet naistutkijalle, jota nämä kuvasivat myöhemmin viehättävänä. Naistutkijan liikkuessa vapaaehtoisia osallistujia kohti tai heistä poispäin miehiä pyydettiin osoittamaan, milloin etäisyys tutkijaan oli ihanteellinen sekä milloin tutkija siirtyi sellaiselle etäisyydelle, joka tuntui miehistä jonkin verran epämukavalta. Tutkijat totesivat, että oksitosiini vaikutti vakiintuneessa suhteessa eläviin miehiin siten, että he halusivat suuremman etäisyyden itsensä ja naisen välille. Vaikutus ei ollut samanlainen miehiin, joilla ei ollut parisuhdetta. Saman tutkimuksen eri testissä tutkijat havaitsivat, että oksitosiinilla ei ollut mitään vaikutusta välimatkaan, jonka miehet pitivät itsensä ja miestutkijan välillä. (The Journal of Neuroscience, Nov. 14)

1. A. J. Gow, M. E. Bastin, S. Munoz Maniega, M. C. Valdes Hernandez, Z. Morris, C. Murray, N. A. Royle, J. M. Starr, I. J. Deary, J. M. Wardlaw. Neuroprotective lifestyles and the aging brain: Activity, atrophy, and white matter integrity. Neurology, 2012; 79 (17): 1802 DOI: 10.1212/WNL.0b013e3182703fd2 2. Gu, Jun; Zhong, Chen-Bo; Page-Gould, Elizabeth. Listen to Your Heart: When False Somatic Feedback Shapes Moral Behavior. Journal of Experimental Psychology: General, Aug 13 , 2012, No Pagination Specified. doi: 10.1037/a0029549 3. Mathilde M. Husky, Ph.D.; Mark Olfson, M.D., M.P.H.; Jian-ping He, M.Sc.; Matthew K. Nock, Ph.D.; Sonja Alsemgeest Swanson, Sc.M.; Kathleen Ries Merikangas, Ph.D. Twelve-Month Suicidal Symptoms and Use of Services Among Adolescents: Results From the National Comorbidity Survey, Psychiatric Services 2012; doi: 10.1176/appi.ps.201200058 4. Cornell, Dewey; Gregory, Anne; Huang, Francis; Fan, Xitao. Perceived Prevalence of Teasing and Bullying Predicts High School Dropout Rates. Journal of Educational Psychology, Oct 22 , 2012, No Pagination Specified. doi: 10.1037/a0030416 5. Martin Guhn, Kim A. Schonert-Reichl, Anne M. Gadermann, Shelley Hymel, Clyde Hertzma. A Population Study of Victimization, Relationships, and Well-Being in Middle Childhood. Journal of Happiness Studies, October 2012, 10.1007/s10902-012-9393-8 6. Kelly R. Egan and Carey E. Gleason, Longer Duration of Hormonal Contraceptive Use Predicts Better Cognitive Outcomes Later in Life, Journal of Women’s Health. December 2012, Vol. 21, No. 12: 1259-1266 7. Carl F. Weems, Brandon G. Scott, Donice M. Banks and Rebecca A. Graham. Is TV Traumatic for All Youths? The Role of Preexisting Posttraumatic-Stress Symptoms in the Link Between Disaster Coverage and Stress. Psychological Science October 15, 2012 0956797612446952 8. Reiman, Quiroz, Fleisher, Chen, Velez-Pardo et. al. 2012. Brain imaging and fluid biomarker analysis in young adults at genetic risk for autosomal dominant Alzheimer’s disease in the presenilin 1 E280A kindred: a case-control study. The Lancet Neurology, Volume 11, Issue 12, Pages 1048 - 1056, December 2012, doi:10.1016/S1474-4422(12)70228-4 9. Albert Postma, Marijn van Oers, Florinda Back, Sarah Plukaard. Losing Your Car in the Parking Lot: Spatial Memory in the Real World. Applied Cognitive Psychology,September/October. Article first published online: 14 MAY 2012. DOI: 10.1002/acp.2844 10. Fabrizio Di Muro and Theodore J. Noseworthy. Money Isn’t Everything, but It Helps If It Doesn’t Look Used: How the Physical Appearance of Money Influences Spending. Journal of Consumer Research. Vol. 39. April, 2013, DOI: 10.1086/668406. Electronically published October 3, 2012 11. Cory A Burghy, Diane E Stodola, Paula L Ruttle, Erin K Molloy, Jeffrey M Armstrong, Jonathan A Oler, Michelle E Fox, Andrea S Hayes, Ned H Kalin, Marilyn J Essex, Richard J Davidson & Rasmus M Birn Developmental pathways to amygdala-prefrontal function and internalizing symptoms in adolescence. Nature Neuroscience 15, 1736–1741(2012) doi:10.1038/nn.3257 12. Dirk Scheele, Nadine Striepens, Onur Güntürkün, Sandra Deutschländer, Wolfgang Maier, Keith M. Kendrick, René Hurlemann. Oxytocin Modulates Social Distance between Males and Females The Journal of Neuroscience, 14 November 2012, 32(46):16074-16079

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

LÄHTEET

UUSIA KOULUTUKSIA (osa 1)

MUISTIHOITAJAN DIPLOMIKOULUTUS 2013–2014 Muistihoitajan diplomikoulutus laajentaa ja syventää vuoden kestoisen muistihoitajakoulutuksen sisältöjä ja teemoja. Opitun käytännössä toteuttamisen ja siitä tehtyjen kirjallisten näyttöjen, työnohjauksen sekä kirjatenttien ja kirjallisten tehtävien perusteella koulutus mittaa ja varmistaa opitun käytäntöön siirtymistä ja opetetun osaamista. Koulutukseen voivat hakea sosiaali- tai terveydenhuollon peruskoulutuksen omaavat henkilöt (geronomi, sosionomi, sairaanhoitaja, lähihoitaja), joilla on kokemusta tai lisäkoulutusta muistisairaiden hoidosta ja jotka tekevät koulutuksen aikana työtä muistisairaiden hoidossa. Lähihoitajilta edellytetään aiempaa muistihoitajan SPI-koulutusta tai muuta muistisairaiden hoitoon liittyvää koulutusta.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Koulutuksen rakenne ja sisällöt:

1. Teoriaseminaarit ja työnohjaus 8 x 2 päivää joka 2. kuukausi. • Oma persoona hoitotyössä • Perhetyö muistisairaiden hoidossa • Neurobiologia ja käytösoireet, käytösoireiden kohtaaminen • Ryhmänohjaus sairastuneiden ja omaisten tukimuotona • Erilaiset toimintakykymittarit ja niiden tarkoituksenmukainen käyttö • Lääketieteelliset erityiskysymykset • Taiteen terapeuttinen käyttö muistisairaiden hoidossa • Muistihoitajan identiteetti ja ammatillinen kasvu 2. Kirjalliset tentit ja tehtävät jokaisen seminaarin yhteydessä. 3. Kirjalliset tehtävät, jotka liittyvät seuraaviin hallittaviin teoriakokonaisuuksiin: palveluohjaus, muistisairaan hoitoketju, moniammatillinen yhteistyö, hoitosuositukset. Koulutukseen haetaan kirjallisella hakukaavakkeella ja kirjallisella ennakkotehtävällä. Opiskelijat valitaan hakupapereiden ja haastattelun perusteella. Kirjallinen haku päättyy 13.5.2013, ja soveltuvuushaastattelut järjestetään 17.–18.6.2013. Koulutus alkaa elokuussa 2013 ja päättyy marraskuussa 2014. Koulutukseen otetaan 16 opiskelijaa. Lisätietoja antaa Sanna Aavaluoma, puh. 041 518 1181, sähköp. sanna.aavaluoma@psyk.fi. Kouluttajina toimivat Sanna Aavaluoma, Raul Soisalo ja Ari Rosenvall sekä muut asiantuntijat.

Levätään sitten haudassa…

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYYKE JA SOMA

Liian vähäinen uni on tappava biopsykososiaalinen uhka ihmiskunnalle

PSYYKE JA SOMA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Houkutteleeko vielä yhden sähköpostin lukeminen ennen nukkumaanmenoa? Älä tee sitä. Uusien (ja vanhojen) tutkimusten mukaan univajeella – johtuupa se digitaalisen median houkutuksista tai perinteisistä unihäiriöistä – on kauaskantoisia ja yhä yleisesti aliarvioituja vakavia vaikutuksia sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (Carpenter, 2013). Ihmisten unitottumukset ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana dramaattisesti, ja hurjinta muutos näyttää olevan lasten ja nuorten nukkumistottumuksissa viimeisen 20 vuoden aikana. Kun 20 vuotta sitten 15–16-vuotiaista nuorista 70 % meni nukkumaan ennen klo 23:a, on tänä päivänä tilanne se, että 15–16-vuotiaista vain 10–20 % nukkuu ennen klo 23:a. Jo 2004 ilmestyneessä lääkäri Juulia Paavosen väitöskirjassa todettiin, että suomalaisista alakouluikäisistä koululaisista jopa 30 prosentilla esiintyy eriasteisia nukkumisvaikeuksia ja nämä vaikeudet näyttävät olevan yhteydessä lisääntyneeseen päiväaikaiseen psyykkiseen oireiluun kouluissa. Lapsilla, joilla on nukkumisvaikeuksia tai jotka nukkuvat liian lyhyitä yöunia, esiintyy keskimääräistä enemmän masennusoireita, ylivilkkautta, käytöshäiriöitä ja kouluongelmia. Kaikkein altteimpia päiväaikaisille ongelmille olivat ne lapset (n. 5 % ikäryhmästä), jotka nukkuivat huonosti käytännössä joka yö.

Valvominen houkuttelee Teknologia tarjoaa kaiken ikäisille yhä houkuttelevampia syitä siirtää nukkumaanmenoa – oli kysymyksessä työ tai ajanviete – ja nykyisen taloudellisen epävarmuuden vallitessa työ- ja rahahuolten aiheuttama stressi valvottaa öisin useita. Tiedot siitä, kuinka paljon kansalaiset nukkuvat, ovat epätarkkoja, mutta tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että unen määrä ei ole lähellekään riittävällä tasolla. Sairauksien ehkäisyyn keskittyvän Centers for Disease Control and Prevention -tutkimuslaitoksen (CDC) mukaan neljäsosa yhdysvaltalaisista sanoo, etteivät he saa tarpeeksi unta puolinakaan öinä. Tutkimukset osoittavat, että neljännes amerikkalaisista teini-ikäisistä nukkuu vain 6½ tuntia, mikä on kaukana heidän tarvitsemastaan yhdeksästä tunnista. Lisäksi Yhdysvaltojen työterveyslaitoksen (CDC: National Institute for Occupational Safety and Health) vuonna 2012 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että 41 miljoonaa työntekijää nukkuu alle 6 tuntia yössä, mikä on merkittävästi vähemmän kuin asiantuntijoiden suosittelemat 7–9 tuntia. (CDC-raportit, 2012; Carpenter, 2013.)

Liian vähäinen uni on tappava ongelma On jo löydetty huolestuttavia ja kauaskantoisia univajeen aiheuttamia terveysvaikutuksia. Jotkin niistä ovat ilmeisiä: esimerkiksi Yhdysvaltojen liikenneturvalaitoksen (National Highway Traffic Safety Administration) mukaan kuljettajan väsymys aiheuttaa vuosittain satatuhatta onnettomuutta, joissa kuolee 1 550 ihmistä ja yli 70 000 loukkaantuu. Vähemmän tiedossa oleva seikka on, että selkeä ja yhtäpitävä tutkimusnäyttö osoittaa kroonisen univajeen häiritsevän fyysistä terveyttä monin eri tavoin vaikuttaen esimerkiksi hormonien säätelyyn, glukoosiaineenvaihduntaan, tulehdusprosesseihin, kivun kokemiseen ja immuunitoimintoihin. Koska on yhä lisääntyvää näyttöä siitä, että jopa normaali unen vaihtelu voi aiheuttaa terveyshaittoja, sekä julkinen terveydenhuolto että media näyttävät heräävän ymmärtämään nukkumisen merkityksen ihmisten yleiselle terveydelle. Joidenkin nukkumiseen liittyvien ongelmien korjaaminen voi olla yhtä yksinkertaista kuin tärkeimpien unihygieniaohjeiden noudattaminen, mutta silti jossain on yhteyskatkos: voimakas ja kavala houkutus tarkistaa vielä yksi sähköposti, lukea vielä yksi artikkeli tai katsoa vielä yksi ohjelma TV:stä. (Carpenter, 2013.) Sleep Medicine Review ‑julkaisun pääkirjoituksessa kliininen psykologi, tohtori Michael Grandner Pennsylvanian yliopiston uni- ja hengitysongelmia tutkivasta neurobiologian keskuksesta (Center for Sleep and Respiratory Neurobiology) katsoo, että ruokavalion ja liikunnan lisäksi ”nukkuminen pitäisi nähdä yhtenä terveen käyttäytymisen avainalueena”. Hänen ja monien muiden mielestä samanlaisia julkisia terveyspalveluja, joita kohdistetaan aktiivisuutta ja terveellistä ruokavaliota edistävään opetukseen ja interventioihin, pitäisi järjestää myös terveen unen edistämiseen. (Grandner, 2012; Carpenter, 2013.) Unitutkimuksen uranuurtajat Vuonna 1938 Chicagon yliopiston fysiologi, tohtori Nathaniel Kleitman ja hänen kollegansa viettivät 32 päivää eristäytyneinä Kentuckyn osavaltiossa sijaitsevan Mammoth Cave ‑kansallispuiston luolastossa sopeuttaakseen kehonsa 28-tuntiseen vuorokauteen ja jäljittääkseen sen aiheuttamat fyysiset ja psykologiset seuraukset. Kleitmania, jonka ensimmäinen univajetta käsittelevä artikkeli julkaistiin vuonna 1923, pidetään Yhdysvalloissa unitutkimuksen alullepanijana. Hänen vuorokausirytmiä koskeva tutkimuksensa ja hänen keksimänsä REM-uni, nopeiden silmänliikkeiden (rapid eye movement) univaihe, merkitsivät 1950-luvulla merkittävää kehitystä. (Kleitmanin halukkuus kajota

omaan uneensa ei näytä – ihme kyllä – vahingoittaneen hänen terveyttään. Hän eli 104-vuotiaaksi.) (Kleitman, 1923; Kleitman & Aserisnky, 1953; Carpenter, 2013.) Kleitmanin elämän ajan unitutkimus keskittyi ja on sen jälkeenkin keskittynyt Chicagon yliopistoon. Vuonna 1963 Kleitmanin kollega tohtori Allan Rechtschaffen kuvaili ensimmäisen unihäiriön, narkolepsian. Toisessa vaikutusvaltaisessa tutkimussarjassa, joka tehtiin 1980-luvulla, Rechtschaffen osoitti, että unenpuutteesta kärsivät rotat kuolivat lopulta, koska niiden lämmönsäätelyjärjestelmät romahtivat. (Rechtschaffen et al., 1963; Rechtschaffen et al., 1983; Rechtschaffen et al., 1989.) Huolimatta siitä, että monet tutkimukset osoittivat, miten tärkeää uni on fysiologian perustoiminnoille, unitiede joutui ponnistelemaan saadakseen tunnustusta. Useimmat ihmiset tosin ymmärsivät, että huonosti nukutun yön jälkeen ihminen ei saata olla terävimmillään. Ja unitutkijoiden mielestä oli ilmeistä, että se, mihin käytämme kolmasosan elämästämme, on todennäköisesti tärkeää. Mutta populaarikulttuuri ja akateeminen maailma enimmäkseen vain haukottelivat ja julistivat: ”On kysymys vain neljäsosasta elämää, jos olet vahva.” Eikä tutkijoilla ollut tarjottavana nasevaa vastausta. (Carpenter, 2013.) Nukkumattomuus aikaansaa metabolisen kaaoksen Vuonna 1991 unitieteen asiantuntija, tohtori Eve Van Cauter Chicagon yliopistosta raportoi Journal of Clini‑ cal Investigation ‑julkaisussa, että jos täysin terveet ihmiset eivät saaneet ollenkaan unta, se suisti raiteiltaan sekä glukoositoleranssin että insuliiniresistenssin, ja nämä seikat korjaantuivat unirytmin palautumisen jälkeen. Sen jälkeen lukuisissa tutkimuksissa on käsitelty yksityiskohtaisesti tätä löydöstä. Vuosien ajan laboratorioissa tapahtuva unitutkimus keskittyi äärimmäisiin univajeen muotoihin, muun muassa totaaliseen valvomiseen. Mutta unilaboratorioiden ulkopuolella esiintyy huomattavasti yleisemmin ilmiö, josta tutkijat käyttävät nimityksiä osittainen univaje, rajoittunut uni tai lyhyt uni. Kaikki nämä viittaavat jatkuvaan yhden tai kahden tunnin univajeeseen. Ensimmäinen tutkimus, jossa tarkasteltiin lähemmin rajoittuneen unen terveysvaikutuksia, julkaistiin Lancet-lehdessä vuonna 1999 (Spiegel et al.). Myöhemmin Van Cauterin tiimi (2004) totesi, että leptiinihormonin tasot alenivat 19 prosenttia ajanjaksolla, jolloin henkilö ei saanut nukuttua riittävästi. Leptiini on hormoni, joka säätelee näläntunnetta ja ruokahalua. (Van Cauter et al., 1991; Spiegel et al. 1999; Spiegel et al., 2004a; Spiegel et al., 2004b; Carpenter, 2013.)

Tässäkö selitys ylipaino-ongelmien lisääntymiseen? Myöhemmät tutkimukset ovat vahvistaneet osittaisen univajeen vaikutukset hormonisäätelyyn, ja ne ovat johtaneet yhä lisääntyvässä määrin uusiin tutkimuksiin, jotka ovat kohdistuneet unen rooliin ylipainossa, diabeteksessa ja sydän- ja verisuonitaudeissa. Näillä sairauksilla on yhteyttä toisiinsa, ja ne ovat avaintekijöitä kardiometabolisessa oireyhtymässä. American Journal of Human Biology ‑lehdessä vuonna 2012 julkaistussa artikkelissa Chicagon yliopiston biolääketieteen antropologi, tohtori Kristen Knutson tarkasteli unesta ja kardiometabolisesta terveydestä tehtyjä tutkimuksia ja päätteli, että unen rajoittaminen johtaa melkoisiin ja kliinisesti merkittäviin muutoksiin ruokahalun säätelyssä, näläntunteessa, ruuan kulutuksessa, glukoosiaineenvaihdunnassa ja verenpaineen säätelyssä. Knutson löysi myös merkittävän yhteyden lyhyiden yöunien (alle kuusi tuntia) ja joko lihavuuden tai korkeamman painoindeksin (BMI, body mass index) väliltä. Nuorilla ja lapsilla yhteys oli vahvempi, mikä viittaa siihen, että he saattavat olla erityisen haavoittuvia liian vähäisen unen vaikutuksille. (Knutson, 2012; Carpenter, 2013.) Löytyisikö tästä yksi tekijä, joka selittää ylipainon merkittävää lisääntymistä? Eräs tapa, miten unen puute voi haitata kardiometabolista terveyttä, on vääristämällä ihmisten ruokavalioon liittyviä valintoja. Vuonna 2011 American Journal of Clinical Nutrition ‑lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jonka tekijänä oli laaja moniammatillinen tiimi (St-Onge et al., 2011), terveet miehet ja naiset, joiden uni rajoitettiin neljään tuntiin kuutena yönä, nauttivat merkittävästi enemmän kaloreita (erityisesti rasvasta) kuin hyvin levänneet osallistujat – eivätkä vähän nukkuvat myöskään kuluttaneet kaloreita lisääntyneellä liikunnalla (St-Onge et al., 2011). Toisessa tutkimuksessa, jonka toteutti lääkäri Arlet Nedeltchevan tiimi Chicagon yliopistossa ja joka julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition lehdessä vuonna 2009, todettiin, että aikuiset, jotka saivat nukkua vain 5½ tuntia yössä kahden viikon ajan, söivät useampia välipaloja kuin kontrolliryhmään kuuluvat henkilöt, jotka nauttivat 8½ tunnin yöunista. Samoin vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa, jota ei ole vielä julkaistu ja jossa käytettiin tietoja CDC:n kansallisesta terveys- ja ravintotutkimuksesta vuosilta 2007 ja 2008, Knutson, Grandner ja kollegat yhdistivät ruokavalion ja univaikeudet, joihin kuuluivat nukahtamisongelmat, heräily, huonolaatuinen ei-virkistävä uni ja päiväsaikaan ilmenevä uneliaisuus. Tutkijat havaitsivat, että kaikilla näillä uniongelmilla oli merkittävä yhteys

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYYKE JA SOMA

suurempaan kalorimäärän sisäänottoon. (Nedeltcheva et al., 2009; Carpenter, 2013.)

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Voiko nukkumalla laihduttaa? Annals of Internal Medicine ‑lehdessä vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa Chicagon yliopiston tutkijatiimi löysi molekyyleihin perustuvan johtolangan siitä, miten unen puute voi edistää diabeteksen syntyä: henkilöillä, jotka eivät saa riittävästi unta, rasvasolujen kyky reagoida insuliiniin on 30 prosenttia normaalia heikompi. Onneksi biokemialliset prosessit, jotka univaje käynnistää, ovat korjautuvia ainakin siinä tapauksessa, ettei liian vähäisestä nukkumisesta tule elinikäinen tapa. (Broussard et al., 2012.) Syyskuussa 2012 psykologi, tohtori Karen Matthews Pittsburghin yliopistosta raportoi Sleep-lehdessä, että kun teini-ikäiset nuoret, jotka tavallisesti nukkuvat kuusi tuntia yössä, saivat yhden lisätunnin unta, heidän insuliiniresistenssinsä parani 9 prosentilla (Matthews et al., 2012).

Sosiaalinen jet lag lihottaa Münchenin yliopiston psykologian laitoksella työskentelevä tohtori Till Roenneberg on äskettäin esitellyt uuden näkökulman unikirjallisuuteen: fysiologinen kaaos seuraa siitä, että kehon sisäinen kello, joka toimii auringonvalon ja pimeyden perusteella, ei ole sopusoinnussa ”sosiaalisten kellojen” kanssa. Viimeksi mainitut toimivat modernin elämän vaatimusten ja houkutusten perusteella varhaisista aamuherätyksistä illan myöhäisnäytösten viettelyksiin. Roenneberg nimittää tätä vuorokausirytmin häiriintymistä ”sosiaaliseksi aikaeroväsymykseksi” (social jet lag) ja huomauttaa, että myöhään valvominen iltaisin ja pitkään nukkuminen viikonloppuisin sekä työ- ja arkiaikatauluun mukautuminen jokaisen uuden viikon alussa vaikuttaa samoin kuin matkustaminen New Yorkista Denveriin joka perjantai-ilta ja palaaminen New Yorkiin joka maanantaiaamu. (Roenneberg et al., 2012.) Current Biology ‑lehdessä vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa Roenneberg ja kollegat Saksassa ja Alankomaissa selvittivät 65 000 aikuisen eurooppalaisen nukkumistapoja, terveyskäyttäytymistä ja fyysistä terveyttä. Tutkijat totesivat, että 69 prosenttia vastaajista kärsi ainakin tunnin pituisesta sosiaalisesta aikaeroväsymyksestä ja kolmanneksella aikaero oli vähintään kaksi tuntia. Liian vähäisen unen tavoin sosiaalinen aikaeroväsymys näyttää olevan merkittävä terveysriski. Vielä senkin jälkeen kun tutkijat huomioivat unen pituuden ja muut terveyteen vaikuttavat seikat, henkilöt, jotka kärsivät sosiaalisesta aikaeroväsymyk-

sestä, olivat ylipainoisia todennäköisemmin kuin ne henkilöt, joiden sosiaalinen ja biologinen kello olivat paremmin sopusoinnussa keskenään. Ylipainoisten keskuudessa puolestaan mitä isompi oli sosiaalinen aikaeroväsymys, sitä suurempi oli lihavuusriski. (Roenneberg et al., 2012.) Sekä unen määrän että nukkumisen ajankohdan tärkeyttä korostaa Buxtonin ja kollegoiden ScienceT‑ ranslational Medicine ‑lehdessä vuonna 2012 julkaistu tutkimus, jossa he totesivat, että ihmisten sisäisen kellon toiminnan häiritseminen sekä osittainen unen rajoittaminen voivat lisätä sekä diabetes- että lihavuusriskiä. Tutkimuksen aikana 21 osallistujan nukkumista ja ruokavaliota säädeltiin kuuden viikon ajan; unen pituutta lyhennettiin kahdella tunnilla joka yö, ja osallistujat sopeutettiin keinotekoiseen 28 tunnin vuorokausirytmiin kolmen viikon ajaksi. Osallistujien haiman toiminta meni täysin sekaisin, mikä aiheutti hyperglykemiaa aamiaisen jälkeen, ja tämä puolestaan johtaa ajan mittaan diabetesriskin lisääntymiseen. Vuorokausi- ja unirytmin häiriintymisestä seurasi myös aineenvaihdunnan hidastuminen, joka aiheuttaisi noin viiden kilon painonnousun vuosittain, ellei siihen puututtaisi millään tavoin. (Buxton, 2012.) Univaje aiheuttaa kipua ja sekoittaa mielialan Liian vähäisen unen haittavaikutukset ulottuvat aineenvaihduntaa ja kardiovaskulaarista riskiä laajemmalle. Univaje nimittäin sekoittaa myös mielialaa ja johtaa yliherkkyyteen kivun kokemisessa. Vuonna 2005 Pain-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Harvardin yliopiston neurologit tohtori Monika Haack ja tohtori Janet Mullington toivat osallistujat laboratorioon, jossa nämä jaettiin satunnaisesti nukkumaan joko neljä tai kahdeksan tuntia 12 peräkkäisen yön aikana. Silloinkin kun osallistujat eivät kertoneet olevansa väsyneitä, lyhyet unet nukkuneiden optimismi ja sosiaalisuus olivat merkittävästi alhaisemmalla tasolla kuin vertailuryhmässä, ja nämä vaikutukset vahvistuivat tutkimuksen ja unideprivaation kestäessä. (Haack & Mullington, 2005.) Haack ja Mullington havaitsivat lisäksi, että unentarpeestaan tinkineet osallistujat raportoivat lisääntyvää epämukavuuden tunnetta – kipua – kehossaan. Epämukava tunne alkoi toisen yön jälkeen ja jatkui, kunnes univelka oli korvattu. Seurantatutkimuksessa, joka julkaistiin Sleep-lehdessä vuonna 2007, tutkijat totesivat, että unen tarpeesta tinkiminen aiheutti interleukiini6:n (IL-6) lisääntymistä veriplasmassa. Interleukiini-6 on molekyyli, joka vaikuttaa kivun tuntemiseen. Mitä

PSYYKE JA SOMA

Uniongelmat aiheuttavat jopa syöpää ja heikentävät immuunivastetta Muut tutkimukset osoittavat, että uniapnealla ja muilla unenaikaisilla hengityshäiriöillä (sleep-disordered breathing, SDB) on yhteyttä lisääntyneisiin syöpäesiintymiin sekä syöpäkuolemiin. Wisconsinin yliopiston tutkimuksessa, joka julkaistiin American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine ‑lehdessä vuonna 2012, tohtori F. Javier Nieto ja kollegat totesivat, että vakavaa SDB-häiriötä sairastavilla potilailla syöpäkuolemia esiintyi viisi kertaa useammin kuin henkilöillä, joilla ei ole kyseisiä häiriöitä (Nieto et al., 2012). Myös kehon immuunivaste rokotteille on heikompi, jos rokotettava kärsii unen puutteesta. Näin todetaan äskettäin tehdyssä, Sleep-lehdessä julkaistussa Kalifornian yliopiston (San Francisco) tutkimuksessa. Terveyspsykologi, tohtori Aric Prather ja tutkijakollegat antoivat 125 terveelle aikuiselle kolme hepatiittiB- rokotetta ja seurasivat osallistujien unen määrää ja laatua viikon ajan ennen jokaista rokotuskertaa ja niiden jälkeen. Tulosten mukaan vähemmän nukkuvien vasta-ainereaktio rokotteeseen oli heikompi, mikä mahdollisesti lisäsi heidän herkkyyttään hepatiittitulehdukselle. (Prather et al., 2012.) Ketkä kaikki eivät nuku riittävästi? Aivan yhtä tärkeää kuin riittämättömän unen vaikutuksien ymmärtäminen on sen selvittäminen, kenen riski on suurin, niin että ongelman ratkaisuyritykset voidaan kohdentaa tehokkaasti. Viime vuosina unitutkijat ovat todenneet, että liian vähäinen uni liittyy useihin sosiaalisiin tekijöihin, kuten sosioekonomiseen asemaan sekä työpaikan ja naapuruston/lähiympäristön olosuhteisiin (Carpenter, 2013).

Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 9 714 satunnaisesti valittua Pennsylvanian osavaltiossa asuvaa aikuista, Grandner ja kollegat löysivät merkittäviä eroja otoksen henkilöiden nukkumisessa. Tutkimus julkaistiin BMC Public Health ‑lehdessä. Yleisesti ottaen vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden unen laatu oli heikompi kuin väestöllä keskimäärin. Köyhtyneiden henkilöiden ryhmässä ”valkoihoisten” tilanne oli kuitenkin huonompi verrattuna vähemmistörotujen edustajiin. (Patel et al., 2010.) Chicagossa Northwesternin yliopistossa tehdyssä ja toistaiseksi kaikkein edistyneimmässä unitutkimuksessa, jossa huomioitiin myös osallistujien rotu, tohtori Mercedes Carnethon käytti rannemonitoreja selvittääkseen satunnaisesti valittujen noin 500 terveen yhdysvaltalaisen unitottumuksia. Tulosten mukaan, kun otettiin huomioon mahdollisesti vaikuttavat kardiovaskulaaristen sairauksien riskitekijät ja koulutuksen taso, mustat/tummaihoiset aikuiset nukkuivat keskimäärin vain 6,8 tuntia verrattuna valkoihoisten 7,4 tuntiin. Aasialaiset ja latinalaisamerikkalaiset eivät olleet paljonkaan parempia, sillä he nukkuivat keskimäärin 6,9 tuntia yössä. (Carnethon et al., 2012.) Esimiesten toiminta vaikuttaa alaisten nukkumiseen Työpaikan olosuhteet näyttävät vaikuttavan myös uneen – tai sen puutteeseen. Vuonna 2010 julkaistiin Journal of Occupational Health Psychology ‑lehdessä Buxtonin ja kollegoiden tutkimus, jossa tarkastellaan unen määrää ja kardiovaskulaaristen sairauksien riskiä otoksessa, joka käsitti 393 terveydenhoitoalalla työskentelevää henkilöä. Tutkijat totesivat, että työntekijät, joiden esimiehet eivät olleet kovin kannustavia – mikä määriteltiin esimiesten avoimuutena ja luovuutena heidän käsitellessään työntekijän työhön ja perhe-elämään liittyviä vaatimuksia – nukkuivat 29 minuuttia vähemmän ja heillä oli kaksi kertaa todennäköisemmin kaksi tai useampia kardiovaskulaarisen sairauden riskitekijöitä verrattuna alaisiin, joiden esimiehet olivat kannustavampia. Buxton toteaa, että esimiehen vaikutus eritoten matalapalkkaluokan työntekijöihin on hyvin merkittävä. (Berkman et al., 2010.) Tämä seikka tulisi organisaatioissa sekä työterveyshuollossa ottaa vakavasti. Asuinympäristö vaikuttaa unen määrään ja laatuun Stony Brookin yliopiston lääketieteen laitoksella työskentelevän professori Lauren Halen mukaan myös asumisympäristö voi olla riskitekijä. Hale epäilee,

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

enemmän osallistujat kokivat epämukavuutta kehossaan, sitä korkeammat olivat heidän IL-6-tasonsa. Vaikka IL-6:n lisääntyminen oli yleensä vähäistä, tutkijoiden mielestä sillä saattaa olla tärkeä rooli kivun pahenemisessa. (Haack & Mullington, 2007.) Riittävän unen merkitys tunnustetaan nykyään entistä useammilla lääketieteen alueilla. Vuonna 2012 julkaistiin American Journal of Geriatric Psychiatry ‑lehdessä tutkimus, jossa psykologi, tohtori Kathi Heffner ja kollegat Rochesterin yliopiston lääketieteen keskuksesta raportoivat, että kun terveille, yli 50-vuotiaille miehille ja naisille annettiin vaativia kognitiivisia tehtäviä, niillä, jotka nukkuivat huonosti, ilmeni vahvempi IL-6-vaste – osoitus tulehduksesta – kuin hyvin nukkuvilla (Heffner et al., 2012).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYYKE JA SOMA

että alhaisen tulotason asumisympäristössä ei pystytä nukkumaan kovin hyvin fyysisten ja psykologisten haittojen takia, joita ovat mm. runsaasti liikennöidyt kadut, riittämätön lämmitys tai ilmanvaihto sekä mahdollinen ravinnon puute ja hankaluudet vuokraisäntien kanssa. Tutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 2012 Social Science & Medicine ‑lehdessä, Hale ja kollegat selvittivät asumisympäristön, unen laadun ja terveyden välisiä yhteyksiä käyttäen Wisconsinin terveyskartoituksen tietoja. Ihmisillä, joiden asumisympäristössä esiintyi fyysisiä ja sosiaalisia häiriöitä, oli normaalia huonompi unen laatu, ja he kokivat terveytensä heikommaksi, ja heillä oli enemmän masennusoireita. (Hale et al. 2012.) Otettuaan huomioon tilastot lukuisista demografisista ja terveyteen liittyvistä tekijöistä Halen tiimi totesi, että ihmisten unen laadun osuus oli noin 20 prosenttia asumisympäristön laadun sekä itse arvioidun terveyden että masennuksen välisestä yhteydestä. ”Huonoon uneen ratkaisevasti vaikuttavat tekijät kuuluvat sosiaalisiin varjopuoliin”, Hale toteaa. ”Vaistoni sanoo, että kysymyksessä ovat merkittävämmät asiat kuin ilmastointi ja melu. Kysymys on autonomiasta. Jos ihmisillä on valinnan mahdollisuuksia ja he voivat hallita omaa elämäänsä, he pystyvät paremmin rauhoittumaan illalla ja nukkumaan silloin, kun se on tarpeen, ja heräämään silloin, kun on aika herätä.” (Hale et al. 2012; Carpenter, 2013.) Unitutkijoiden mielestä tutkimukset, joissa havaitaan yhteys unen puutteellisuuden ja sosiaalisten tekijöiden välillä, ovat merkkinä siitä, että tarvitaan entistä parempia julkisen terveydenhuollon lähestymistapoja edistämään tervettä nukkumista. On ymmärrettävä terveyskäyttäytymisen sosiaalinen ja ympäristöllinen konteksti, ennen kuin ongelmiin voidaan riittävällä vaikuttavuudella puuttua. (Grandner, 2012; Hale et al., 2012; Carpenter, 2013.) Joillakin henkilöillä yksinkertaiset muutokset nukkumishygieniassa auttavat suuresti varmistamaan hyvän unen. Mutta olisi naiivia uskoa, että pelkästään opettamalla ihmisille terveitä nukkumiseen liittyviä periaatteita – kofeiinin välttäminen illalla, nukkumaan meno ja herääminen aina samaan aikaan ja kannettavan tietokoneen houkuttelevan sinivalon karttaminen myöhään illalla – voidaan tarpeeksi hyvin korjata monimutkaisempia ongelmia, jotka aiheuttavat univajetta. (Carpenter, 2013.) Vai lepäämmekö tosiaan vasta haudassa? ”Nukun sitten haudassa.” Olet epäilemättä kuullut jonkun sanovan näin, ehkä itsekin olet sanonut niin.

Laskit leikkiä ja projisoit tietynlaisen mielikuvan, että nukkuminen on ylellisyyttä. Mutta vitsit sikseen. Jos meinaa levätä vasta haudassa, niin luultavasti pääsee sinne hautaansa huomattavan paljon nopeammin kuin jos malttaisi nukkua riittävästi ollessaan vielä elossa. Uni voi olla erittäin vahva merkki siitä, että asiat sujuvat joko hyvin tai huonosti. (Carpenter, 2013.) Samalla kun riittämättömän unen syitä ja seurauksia aletaan tuntea entistä paremmin, unen parantamista tavoittelevien käyttäytymiseen liittyvien interventioiden kehittäminen ja toteuttaminen tulevat todennäköisesti olemaan isoja haasteita. Psykologi, tohtori Michael Grandner Pennsylvanian yliopiston uni- ja hengitysongelmia tutkivasta neurobiologian keskuksesta spekuloi, että se tulee vaatimaan yhteisöpohjaisen käyttäytymisstrategian, joka on samanlainen kuin terveellistä ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa edistävät kampanjat (vrt. Pohjois-Karjala-projekti). Unitottumuksia parantamalla voimme varmuudella kohottaa kaikenikäisten unen puutteesta kärsivien ihmisten fyysistä ja psyykkistä terveydentilaa merkittävästi yhteiskunnallisella tasolla. Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta mahdollinen toteuttaa, kun ymmärretään useiden asioiden ja ilmiöiden monimutkainen yhteenkietoutuminen useammilla eri tasoilla. On edelleen tärkeää yrittää puuttua unen määrän vähentymiseen kuin myös sen laadun huononemiseen. Osasyyllisiä lienevät muiden muassa monet yhteiskunnalliset ilmiöt, poliittinen ja taloudellinen epävakaus, liian etäiset suhteet perheenjäsenten kesken, kuilut sukupolvien välillä, vääristyneet ihanteet ja pakkotahtisuus, läheisten ihmissuhteiden ja fyysisen kontaktin vähyys, media, uudet pelit ja vehkeet, kännykät, taloudellinen epävarmuus, kofeiinipitoiset valmisteet, internetriippuvuus, pornografia, sosiaalinen media, tietokonepeliriippuvuus ja ero tahojen aikaansaamat sosiaaliset paineet. Professori Hale näki äskettäin levottomuutta herättäneen videon, jossa puhuja motivoi teini-ikäisiä kuulijoita: ”Jos haluatte menestyä, teidän on oltava valmiita tinkimään unesta ehkä kaksi tai jopa kolme tuntia koska jos menette nukkumaan, saatatte menettää tilaisuuden menestyä.” (Grandner, 2012; Hale et al., 2012; Carpenter, 2013.) Professori Hale julistaa: ”Tämän tyylinen ajattelu aikaansaa vakavia hankaluuksia. On erittäin huolestuttavaa, jos nukkumista pidetään lähinnä vain heikoille sopivana. Se on hyvin lyhytnäköistä ja aivan väärä viesti nuorille. Pitkällä aikavälillä kaikki voivat paremmin, jos mentäisiin nukkumaan kohtuullisen aikaisin.” (Carpenter, 2013.)

PSYYKE JA SOMA

Berkman LF, Buxton O, Ertel K, Okechukwu C. (2010). Managers’ practices related to work–family balance predict employee cardiovascular risk and sleep duration in extended care settings. Journal of Occupational Health Psychology, Vol 15(3), Jul 2010, 316-329. doi: 10.1037/a0019721 Broussard JL, Ehrmann DA, Van Cauter E, Tasali E, Brady MJ, (2012). Impaired Insulin Signaling in Human Adipocyes. Annals of Internal Medicine, 16 October 2012;157(8):549-557. Buxton OM, Cain SW, O’Connor SP, Porter JH, Duffy JF, Wang W, Czeisler CA, Shea SA. (2012). Adverse metabolic consequences in humans of prolonged sleep restriction combined with circadian disruption. Science Translational Medicine 2012; (4)129ra43. DOI: 10.1126/scitranslmed.3003200 Carnethon M, Knutson KL, Kim K, de Chavez PJ, Goldberger JJ, Ng J, Liu K, Zee P. (2012). Racial/ethnic differences in sleep duration and quality in a population sample. Sleep, Vol 35, Abstract Suppl, Abs 1017:A342. (presented at SLEEP 2012, the 26th annual meeting of the Associated Professional Sleep Societies (APSS) in Boston). Carpenter, S. (2012). Awakening to sleep. Monitor on Psychology, January 2013, vol. 44(1): 40 – 45. Centers for Disease Control and Prevention. (2012). Short Sleep Duration Among Workers — United States, 2010. MMVR. Morbidity and Mortality Weekly Report Vol. 61 / No. 16 April 27, 2012 Centers for Disease Control and Prevention. (2012). Caruso C, Charles L, Lawson T, Nakata A, Sieber K, Pandalai S, Hitchcock T. Research on Work Schedules and Work-related Sleep Loss. NIOSH Science blog March 2012. Grandner MA. (2012) Sleep duration across the lifespan: Implications for health. Guest editorial. Sleep Medicine Reviews. doi:10.1016/j. smrv.2012.02.001 Haack M, Mullington JM. (2005). Sustained sleep restriction reduces emotional and physical well-being. Pain. 2005 Dec 15;119(13):56-64. Epub 2005 Nov 16. [PMID: 16297554] Haack M, Sanchez E, Mullington JM. (2007). Elevated inflammatory markers in response to prolonged sleep restriction are associated with increased pain experience in healthy volunteers. Sleep. 2007 Sep;30(9):1145-52. [PMID: 17910386] Hale L, Hill T, Friedman E, Nieto J, Galvao L, Engelman C, Malecki K, Peppard P. (2012). ”Perceived Neighborhood Quality, Sleep Quality and Health Status: Evidence from the Survey of the Health of Wisconsin.” Social Science and Medicine. Epub August 7, 2012. Heffner KL, Ng HM, Suhr JA, France CR, Marshall GD, Pigeon WR, Moynihan JA. (2012). Sleep Disturbance and Older Adults’ Inflammatory Responses to Acute Stress. American Journal of Geriatric Psychiatry, 2012:- Volume 20, Issue 9, p. 744–752 doi: 10.1097/ JGP.0b013e31824361de Kleitman N. (1923). The Effects of Prolonged Sleeplessness on Man. American Journal of Physiology 66 [Sept. 1923]: 67-92. Kleitman N, Aserisnky E. (1953). Regularly Occurring Periods of Eye Motility, and Concomitant Phenomena, During Sleep. Science 118 [1953]: 273-274. Knutson KL. (2012). Does inadequate sleep play a role in vulnerability to obesity? American Journal of Human Biology, Special Issue: Global Obesity. Volume 24, Issue 3, pages 361–371, May/June 2012. Article first published online: 24 JAN 2012. DOI: 10.1002/ajhb.22219 Matthews K. Dahl RE, Owens JF, Lee L, Hall M. (2012). Sleep Duration and Insulin Resistance in Healthy Black and White Adolescents. Sleep, 2012;35(10):1353-1358. Nedeltcheva AV, Kilkus JM, Imperial J, Kasza K, Schoeller DA, Penev PD. (2009). Sleep curtailment is accompanied by increased intake of calories from snacks. The American Journal of Clinical Nutrition, January 2009 vol. 89 no. 1: 126-133. Nieto F. J, Peppard PE, Young T, Finn L, Mae Hla K, Farré R. (2012). Sleep disordered breathing and cancer mortality: results from the Wisconsin Sleep Cohort Study. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine. May 20, 2012. rccm.201201-0130OC Patel NP, Grandner MA, Xie D, Branas, CC, Gooneratne N. (2010). “Sleep disparity” in the population: poor sleep quality is strongly associated with poverty and ethnicity. BMC Public Health 2010, 10: 475. doi:10.1186/1471-2458-10-475 Prather AA, Hall M, Fury JM, Ross DC, Muldoon MF, Cohen S, Marsland AL. (2012). Sleep and antibody response to hepatitis B vaccination. Sleep. 2012; 35(8):1063-9. Rechtschaffen, A., Wolpert, E.A., Dement, W.C., Mitchel, S.A., Fisher, C., 1963. Nocturnal sleep of narcoleptics. Electroencephalogr. Clinical Neurophysiology 15, 599-609. Rechtschaffen A, Gilliland MA, Bergmann BM, Winter JB. (1983). Physiological Correlates of Prolonged Sleep Deprivation in Rats. Science, New Series, Vol. 221, No 4606 (Jul. 8. 1983), pp. 182-184. Rechtschaffen A, Bergmann BM, Everson CA, et al. (1989). Sleep deprivation in the rat: X. Integration and discussion of the findings. Sleep. 1989; 12:68–87. Roenneberg T, Allebrandt KV., Merrow M, Vetter C. (2012). Social Jetlag and Obesity. Current Biology, 2012; DOI: 10.1016/j. cub.2012.03.038 Spiegel K, Leproult R, Van Cauter E. (1999). Impact of sleep debt on metabolic and endocrine function. Lancet. 1999 Oct 23; 354(9188):1435-9. Spiegel K, Leproult R, L’Hermite-Balériaux M, Copinschi G , Penev PD, Van Cauter E. (2004a) Leptin Levels Are Dependent on Sleep Duration: Relationships with Sympathovagal Balance, Carbohydrate Regulation, Cortisol, and Thyrotropin. The Journal of Clinical Endo‑ crinology & Metabolism. 89 (11): 5762-5771. Spiegel K, Tasali E, Penev P, Van Cauter E. (2004b). Brief communication: Sleep curtailment in healthy young men is associated with decreased leptin levels, elevated ghrelin levels, and increased hunger and appetite. Annals of Internal Medicine. 2004 Dec 7;141(11):846-50. St-Onge M-P, Roberts AL, Chen J, Kelleman M, O’Keeffe M, RoyChoudhury A, Jones PJH. (2011). Short sleep duration increases energy intakes but does not change energy expenditure in normal-weight individuals. The American Journal of Clinical Nutrition, August 2011 94: 410-416; First published online June 29, 2011. doi:10.3945/ajcn.111.013904 Van Cauter E, Sturis J, Blackman JD, Polonsky KS. (1991). Entrainment of Pulsatile Insulin Secretion by Oscillatory Glucose Infusion, The Journal of Clinical Investigation 87: 439-445.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Lähteet:

PSYKOTERAPIAA

Masennuslääkkeet eivät tehoa ilman psykoterapiaa

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Helsingin yliopiston neurotieteen professori Eero Castrén toteaa, että masennuslääkkeiden käyttötapoja tulisi korjata. Viimeisimpien tutkimusten mukaan masennuslääkkeet eivät itsessään paranna. Ne pelkästään palauttavat tietyille aivoalueille mahdollisuuden korjata virheellisiksi muodostuneita hermosoluyhteyksiä. Paraneminen edellyttää, että kytkennät ohjataan oikeanlaisiksi harjoittelun, kuntoutuksen tai terapian avulla.

Eero Castrén esittää jopa asemaansa nähden, kansainvälisesti arvotettu neurobiologi, rohkean väittämän Masennuslääkkeitä käytetään väärin. Väite on rankka, koska onhan maailmassa jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat saaneet mielialalääkereseptin, ja lääketeollisuudessa pyörii miljardibisnes. Eläinmalleilla tehdyt tuoreet tutkimukset osoittavat, etteivät masennuslääkkeet itsessään paranna. Ne palauttavat ainoastaan aikuisten aivojen muovautuvuutta. Masennuslääkkeet avaavat aivoissa väylän kehitysvaiheeseen, jossa uusien aivokytkentöjen luominen ja muokkaus vielä onnistuu oman toiminnan ja havaintojen avulla. Tällainen tilanne on edellisen kerran pikkulapsella, kun hänen aivonsa ja käsityksensä maailmasta kehittyvät ympäristön virikkeiden mukaan. Kun aivojen muovautuvuus avataan uudelleen, voidaan päästä käsiksi tilanteisiin, joissa aivoissa syntyneet väärät kytkennät aiheuttavat ongelmia. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi erilaiset fobiat. Professori Eero

Castrénin tutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa eläinmalleilla tehdyt tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että terapia auttaa pelkotiloihin jonkin aikaa, mutta pelkkä masennuslääke ei lainkaan. Molempia yhdistelemällä päästään sen sijaan pitkäaikaiseen vaikutukseen. Tuloksia ei siis synny pelkällä lääkkeiden ottamisella, vaan aivoille tulee lisäksi näyttää, millaisia toivottujen yhteyksien pitäisi olla. Terapian ja lääkityksen yhteistarve voisi selittää myös sitä, miksi masennuslääkkeet joskus eivät tunnu lainkaan vaikuttavan masennukseen. Jos esimerkiksi ympäristö ja elämäntilanne pysyvät samoina, pelkkä lääkkeellä aikaansaatu aivojen valmius muutokseen ei vielä paranna oloa. Edellä olevat havainnot viittaavat siihen, että masennuslääkehoito on tehokas vain yhdessä kuntoutuksen, kuten esimerkiksi psykoterapian kanssa, jota usein suositellaan hoitosuosituksissa, mutta joka usein jää käytännön tasolla toteuttamatta.

LÄHTEET Eero Castrén ; Rene Hen: Neuronal plasticity and antidepressant actions; Trends in Neurosciences 1 (2013) 1–9 Helsingin yliopiston tiedote : Pelkkä masennuslääke ei paranna

UUSIA KOULUTUKSIA

Psykoa vai somaa? Ajankohta ja paikka

Maanantai 29.04.2013 klo 12-16, Helsinki

Kenelle

Koulutusiltapäivä lääkäreille, sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Sisältö

Psyykkiset häiriöt: solutason ongelmien vai ikävien olosuhteiden seurausta? Kohdistuuko hoitointerventio solutasoon, varsinaisiin oireisiin, niiden aiheuttajiin, ylläpitäjiin vai mihin? Psykiatristen sairauksien preventio: temppu ja miten se tehdään. Parhaat psykoterapeuttiset interventiot: uutta tutkimustietoa vaikuttavuudesta.

Hinta

120€ (ALV 0%) Ilmoittautumiset ja lisätiedot Mikko Haarala, mikko.haarala@psyk.fi, 050-408 6375

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Psykosomaattiset oireet ja sairaudet: mitä ne ovat ja miten niitä kannattaa hoitaa?

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Nonverbaalinen viestintä

Vuorovaikutustyötä tekevän on tärkeää saada välitöntä palautetta asiakkailta, jotta tietää, miten hän reagoi session aikana. Suurin osa vuorovaikutuksesta – jopa yli 80 % – on nonverbaalista. Miten voin lisätä herkkyyttäni tässä asiassa? Asiakkaan sanattomien viestien – asennon muutokset, ilmeiden ja äänensävyn vaihtelut ym. – herkkä huomioiminen on tärkeää suhteen luomisessa ja ylläpitämi-

sessä. Sanattomien viestien muutosten havaitseminen ei kuitenkaan riitä; on tärkeää tietää, mihin kyseiset muutokset liittyvät ja mitä ne merkitsevät. On aktiivisesti houkuteltava esiin reaktioita sekä sanattomasti että sanallisesti.

Normeeraus on tärkeää, koska ihmiset ovat yksilöllisiä Vaikka hämmästyttävän suuri osa tiedostamattomista ilmeistä ja eleistä ovat jossain määrin refleksinomaisia ja universaaleja, on ihmisillä myös yksilöllisiä eroja eikielellisen viestinnän painotuksissa. Tarkkaile ihmistä, miten hän puhuu ollessaan rentoutunut tai neutraali. Tarkkaile ihmistä, kun hän puhuu asiasta, josta tiedät hänen olevan samaa mieltä kanssasi. Millä tavoin hänen nonverbaliikkansa muuttuu, kun hän joutuu käsittelemään asioita, joista hän on kanssasi eri mieltä? Entä millä tavoin nonverbaliikka muuttuu käsiteltäessä asioita, joista asiakas on epävarma? Myös alkavat eleet ovat hyvää informaatiota, samoin kuin ne eleet, joita ihminen pyrkii kontrolloimaan. Myös reagoinnin nopeus tarjoaa hyödyllistä tietoa. Jos yllättäen sanot: ”Niin, isäsi oli Urho Kekkosen kavereita?”, kiinnitä huomiota reaktioon. Spontaani ja rehellinen reaktio on aika nopea. Voit huomata kulmakarvojen kohoamista, suun aukeamista (leuka loksahtaa) tms., mikä kuvastaa asiakkaan hämmennystä tai yllättyneisyyttä. Asiakkaat ovat luultavasti tietoisia hymyistä, nyökkäyksistä, kulmien kurtistamisesta ja muista ilmeistä, joiden merkitys tunnetaan ja hyväksytään yleisesti. Koska näitä voidaan harjoittelemalla teeskennellä, ne eivät ole yhtä luotettavia merkkejä tiedostamattomasta viestinnästä. Huomattavasti pienemmällä todennäköisyydellä asiakkaat ovat tietoisia pienistä muutoksista ilmeissä, hengityksessä, kehon tai pään asennossa jne., joten nämä merkit ovat paljon luotettavampia. Monet

reaktiot myönteisiin seikkoihin/tilanteisiin voidaan luokitella parasympaattisiksi. Näitä ovat rentoutuminen, liikehdintä, eteenpäin nojautuminen, ihonvärin punakkuus, hidas hengitys ja sydämen syke sekä pupillien laajentuminen. Muut reaktiot ovat asiakkaille yksilöllisiä ja voivat käsittää pienet pään kallistukset tai muut liikkeet, katseen suunnan muuttumisen sekä sormien tai käsien pienet liikahdukset. Monet reaktiot kielteisiin seikkoihin/tilanteisiin voidaan luokitella sympaattisen hermoston alaisiksi. Näitä ovat jännittyminen, liikkumattomuus, taaksepäin vetäytyminen, ihon vaaleampi väri, nopeampi hengitys ja sydämen syke sekä pupillien supistuminen. Monet muut muutokset ovat asiakkaalle yksilöllisiä. Erään asiakkaan suu oli hiukan auki, kun hän oli samaa mieltä, ja kiinni, kun hän oli eri mieltä; toinen asiakas katsoi ylös ollessaan samaa mieltä ja alas, kun hän oli eri mieltä. Harjoittelemalla kehittyy Voit tehdä havaintokykysi parantamiseksi monia muitakin asioita, joihin kaikkiin liittyy huomion kohteen vaihtaminen. Monien ammattilaisten olisi hyödyllistä kiinnittää enemmän huomiota asiakkaan äänensävyn vaihteluihin kuin sanojen sisältöön. Jo lyhytkin perehtyminen nonverbaalisen viestinnän, kuten mikroilmeiden ja mikroeleiden, maailmaan parantaa merkittävästi kykyä havainnoida näitä muutoksia. Siitä on vielä pitkä matka tulkintaan, mutta hypoteeseihin päästään kyllä.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

TYÖNOHJAUS

UUSIA KOULUTUKSIA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Mikroilmeet ja -eleet – Nonverbaalinen yhteys toiseen

Koulutuksen tavoite

Kenelle

Mikroilmeet ja mikroeleet ovat tahdosta riippumattomia refleksejä, jotka paljastavat ihmisen todelliset tunteet ja ajatukset. Mikroilmeet ja –eleet ovat universaaleja, niitä on erittäin vaikea muuntaa ja koska ne ovat melko huomaamattomia, niihin ei normaalisti tule vuorovaikutuksessa kiinnitettyä paljonkaan huomiota. Ilman asiaan perehtymistä, ihminen tunnistaakin niistä yleensä vain murto-osan. Koulutuksessa opiskellaan mikroilmeiden ja eleiden perusperiaatteita sekä menetelmiä niiden tunnistamiseksi ja tulkitsemiseksi.

Esimerkiksi sosiaalija terveydenhuollon, asianajajien, tuomioistuinten sekä virkavallan eri ammattihenkilöille, jotka hyötyvät mikroilmeiden ja -eleiden tunnistamistaidoista.

Paikka ja aika 6 tunnin mittainen koulutus Torstai 2.5.2013 klo 10-16, Rauhankatu 15 B 10, 00170 Helsinki

Ilmoittautuminen Mikko Haarala p. 050 4086375 email: mikko.haarala@psyk.fi

Osallistumismaksu 6 tunnin mittainen koulutus Sisältäen runsaat lisämateriaalit, lounaan ja muut tarjoilut 4 tunnin mittainen koulutus (sis. luentomateriaalin, mutta ei tarjoiluja)

Ohjelma:

4 tunnin mittainen lyhyempi koulutus Tiistai 26.3.2013 klo 12-16, Helsinki Tiistai 28.5.2013 klo 12-16, Hämeenlinna Torstai 13.6.2013 klo 8-12, Helsinki

•

Kouluttaja

•

Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –tutkija Raul Soisalo Hän on kliinikko, joka kouluttaa mm. psykologeja, psykiatreja psykoterapeutteja ja muita alan asiantuntijoita.

• •

•

I hmisen normaalit psykologiset reaktiotavat ja tunneäly limbinen järjestelmä – asiakkaan lukeminen perusteet. Eleet ja kehon kieli Transferenssi – vastatransferenssi-ilmiön hyödyntäminen informaation lähteenä Miten tunnistaa, mitä ihminen todellisuudessa haluaa, kenestä ja mistä hän pitää, kenestä ja mistä ei pidä Mikroilmeet ja mikroeleet – mistä tunnistaa puhuuko toinen totta?

PERHETYÖ OSAKSI HYVÄN HOIDON KOKONAISUUTTA /SA Perheen kehityskaaren ja kehitysvaiheiden tuottamat haasteet ja kriisit koskettavat kaikkia ihmistyötä tekeviä ammattilaisia. Elämänkaaren eri vaiheiden kehitykselliset ja traumaattiset kriisit näyttäytyvät omalla tavallansa perheen eri-ikäisten kanssa työtä tekevien ammattilaisten työssä. Lapset ovat usein perheessä herkimpiä reagoimaan vaikeisiin ja vaiettuihin asioihin. Elämän haasteellisissa tilanteissa aikuisten voimavarat kiinnittyvät usein omaan pärjäämiseen, ja silloin lapsen näkökulma unohtuu. Lapsi alkaa oireilla saadakseen oman elämänsä aikuiset reagoimaan ja pysähtymään tilanteeseen. Jos tilanne nähdään vain lapsen oireena, saatetaan menettää arvokas mahdollisuus auttaa koko perhettä eteenpäin tilanteessa, jossa sen voimavarat ovat jähmettyneet. Työskentely koko perheen kanssa voi auttaa kaikkia osapuolia löytämään uudenlaisen yhteyden itseensä ja toisiinsa.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PERHEET

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PERHEET

Vakavat sairaudet vaikuttavat sairastuneen lisäksi hänen läheisiinsä. Monia eteneviä sairauksia, kuten muistisairauksia, kutsutaankin koko perheen sairauksiksi. Sairaus vaikuttaa koko perheeseen riippumatta siitä, kuka sairastuu. Vakava sairaus käynnistää perheessä jokaisen yksilöllisen mutta myös ylisukupolvisen yhteisen prosessin, jossa erilaiset kokemukset avun saamisesta ja vastaanottamisesta aktivoituvat. Perheen huomioiminen ja mukaan hoitoon kutsuminen on juurtunut mielenterveystyön alueella osaksi jokapäiväisiä hoitokäytäntöjä. Vaikka psykososiaalisen tuen tiedetään vaikuttavan suotuisasti sairastuneeseen, hänen läheisiinsä ja hoidon vaikuttavuuteen, ei perhettä osata kohdata somaattisen hoidon kentässä. Perinteisiä koulutuksia perhetyöhön Suomessa ovat olleet perhelääkärikoulutus ja perheterapiakoulutus. Perheterapiakoulutuksista valmistuneista vain osa hakee psykoterapianimikkeen käyttöoikeuden ja siirtyy psykoterapeutiksi. Moni jatkaa omassa työssään sosiaalija terveydenhuollon eri toimipisteissä. Kaikki sosiaalija terveydenhuollon työntekijät hyötyisivät perhetyön peruskoulutuksista, vaikka ne eivät tähtäisikään psykoterapiapätevyyteen. Kaikki sairastuneet eivät suinkaan tarvitse pitkäkestoista psykoterapiaa, mutta hoitohenkilökunnan psykoterapeuttinen asenne ja valmiudet kohdata koko perhe sairauden tuomassa haastavassa elämäntilanteessa parantaisivat hoidon laatua ja antaisivat perheelle kokemuksen yhdessä sairauden kohtaamisesta ja siihen avun saamisesta. Etenevissä sairauksissa, esim. Alzheimerin taudissa, aivomuutokset saattavat alkaa kehittyä 20–30 vuotta ennen ensimmäisten huomattavien oireiden ilmaantumista. Nämä hienovaraiset muutokset vaikuttavat sairastuvaan itseensä, hänen parisuhteeseensa, hänen kykyynsä vanhemmuuteen, ystävyyssuhteisiin ja työ-

hön. Parantumattomissa sairauksissa perhe joutuu menetysten ja luopumisten käsittelyn prosessiin, jonka päätepisteenä on kuolema ja uudelleen elämään kiinnittyminen ilman kuollutta perheenjäsentä. Vakavan sairauden kohtaamien perheiden tukeminen edellyttää hoitajalta kykyä olla läsnä luopumiselle, menetyksille ja kuolemalle ahdistumatta. Tämä on mahdollista, kun hoitaja on selvillä oman elämänsä luopumisten ja menetysten herättämien tunteiden ja elämän rajallisuuden kanssa. Hoitajan avoimuus vastaanottaa perheen tunteet, kysymykset ja kokemukset mahdollistaa perheen tukena olemisen niin, että perhe kokee tulevansa kuulluksi ja kannatelluksi. Siksi perhetyön koulutukset sisältävät myös hoitajan oman elämänhistorian tutkimista ja havahtumista omiin reaktiotapoihin haastavissa tilanteissa. Suomen Psykologinen Instituutti järjestää erimittaisia koulutuksia perhetyöstä kiinnostuneille. Erityistason perheterapiakoulutuksissa ja erityistason integratiivisissa yksilöterapiakoulutuksissa opiskelijat valmistuvat psykoterapeuteiksi. Perhetyön koulutus (20 op) lisää opiskelijoiden valmiuksia ymmärtää ja soveltaa systeemisen ja perheterapeuttisen hoidon näkökulmia omaan työhönsä terveydenhuollossa, sosiaalialalla, lastensuojelussa, päihdehuollossa, opetusalalla, seurakunnissa tai järjestöissä. Perhetyön koulutus muistisairaiden hoidossa (20 op) antaa välineitä nähdä etenevän sairauden vaikutukset koko perheeseen. Koulutuksessa erilaiset innovatiiviset perhetyön muodot siirtyvät osaksi opiskelijoiden hoitotyötä. Erityisseminaari Perhe ja vakava sairaus toimii johdantokoulutuksena vuoden kestoisiin perhetyön koulutuksiin antaen tiiviin teoriapaketin sairauden vaikutuksista koko perheeseen.

UUSIA KOULUTUKSIA

PERHETYÖN KOULUTUSOHJELMA 20 op, HÄMEENLINNA 2013–2014 Koulutus toteutetaan yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa Kohderyhmä Terveydenhuollossa, sosiaalialalla, lastensuojelussa, päihdehuollossa, opetusalalla, seurakunnissa, järjestöissä tai muualla perheiden tai asiakkaiden omaisten kanssa työskentelevät, perhetyötä tekevät tai ne, jotka ovat kiinnostuneita yksittäistenkin asiakkaiden kanssa soveltamaan perhenäkökulmaa työssään.

Tavoitteet Lisätä valmiuksia soveltaa systeemisen hoidon näkökulmia perhetyöhön, avata sellaisia perheterapeuttisia näkökulmia ja toimintatapoja, joita voi soveltaa moniammatillisesti erilaisissa viitekehyksissä, joissa perhetyötä tehdään.

Koulutuksen sisältö ja toteutus Koulutus toteutetaan kuutena kaksipäiväisenä seminaarina, jotka sisältävät teoriaopetusta, pienryhmätöitä ja työnohjausta. Seminaarien välillä opiskelijat lukevat ja reflektoivat kirjallisuutta ja kokoontuvat kirjallisuusryhmissä. Jokainen opiskelija tekee koulutuksen aikana kirjallisen kehittämistehtävän, joka liittyy perhetyön kehittämiseen omassa työssä.

Perhetyön määritelmät ja menetelmät Elämänkaarinäkökulma – eri-ikäiset perheessä Kotiin tehtävä perhetyö Perhemuotojen moninaisuus Perheen kehitysvaiheet ja haasteet Perheen kehitykselliset ja traumaattiset kriisit

Sisarussuhteiden merkitys perheessä Sukupuu ja ylisukupolvisuus Uusperheiden erityiskysymykset Perhetyö lastensuojelussa Perheen mielenterveys ja sen ongelmat

Kouluttaja Psykoterapiakouluttaja, vaativan erityistason psykoterapeutti, työnohjaaja, psykodraamaohjaaja Sanna Aavaluoma

Seminaarit 8.–9.8.2013, 23.–24.10.2013, 20.–21.11.2013, 29.–30.1.2014, helmikuu 2014, maaliskuu 2014 ja toukokuu 2014

Lisätietoja: Hakuaika koulutukseen päättyy 14.6.2013. Koulutuksen hinta on 1750 € (alv 0%), johon sisältyy koulutus ja luentomateriaali.

Hakeminen Mikko Haarala p. 050 4086375 email: mikko.haarala@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Koulutukset teemat

UUSIA KOULUTUKSIA

ERITYISSEMINAARI PERHE JA VAKAVA SAIRAUS Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset Perheenjäsenen vakava somaattinen sairaus koskettaa koko perhettä. Terveydenhuoltojärjestelmämme on hyvin yksilökeskeinen, ja hätääntyneiden omaisten kohtaaminen voi olla haasteellista. Sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon henkilökunta tarvitsee tietoa ja taitoa auttaakseen perheenjäseniä selviytymään vaikeuksistaan sairauden muuttamassa elämäntilanteessa. Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiuksia kohdata vakava sairaus perheessä ja rohkaista osallistujia koko perheen huomioivaan hoitoon.

Seminaarin ohjelma 6.–7.11.2013 9.00–10.00 Esittäytyminen, ryhmän kysymysten kartoittaminen 10.00–12.00 Sairaus ja perheen kehityskaari, sairastumisen kriisi 12.00–13.00 Lounas 13.00–14.15 Vakavan sairauden vaikutus perheeseen 14.15–14.45 Kahvi 14.45–16.30 Vakava sairaus ja vanhemmuus

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

9.00–11.00 Vakava sairaus ja parisuhde 12.00–13.00 Lounas 13.00–15.00 Kuoleman kohtaaminen 15.00–15.30 Kahvi 15.30–16.30 Yhteenvetoa, koulutuksen päätös

Kouluttajat Sanna Aavaluoma: erikoissairaanhoitaja, perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET), psykodraamaohjaaja, muistiasiantuntija Florence Schmitt: filosofian tohtori, perhepsykoterapeutti (VET), yksilöpsykoterapeutti (ET), varhaisten vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti Sanna on kehittänyt ryhmä-, pari- ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta 2000. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjat ”Tornadon kohtaaminen”, ”Muistisairaan Läheisen kirja”, ”Tähdenlentoja – perhepsykoterapeuttinen näkökulma muistisairauksiin” ja ”Rakkaan kanssa KUUTAMOLLA, parisuhde muistisairauden kajossa”. Florence on tehnyt vuodesta 2002 työtä syöpää sairastavien vanhempien ja heidän lastensa kanssa ja väitellyt Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Lapsiperhe syövän varjossa”. Kouluttajat ovat luennoineet aiheesta kotimaisissa ja kansainvälisissä konferensseissa.

HINTA JA ILMOITTAUTUMINEN Koulutuksen hinta on 400 € + alv. Ilmoittautumiset viimeistään 30.9.2013. Ryhmään otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä enintään 20 opiskelijaa.

UUSIA KOULUTUKSIA

PARIPSYKOTERAPIAN TÄYDENNYSKOULUTUSKOKONAISUUS Seuraava koulutus alkaa syksyllä 2013 Helsinki syksy 2013 - kesä 2014 Koulutuksen laajuus: 30 op tai osa koulutuksesta opiskelijan tarpeen mukaan Kohderyhmä: Koulutetut perheterapeutit, yksilöpsykoterapeutit, psykologit, psykiatriset sairaanhoitajat ja perheneuvojat. Taustaa: Paripsykoterapia on osoittautunut lukuisissa meta-analyyseissä vaikuttavaksi psykoterapiamuodoksi erityisesti tilanteissa, jossa psyykkisen problematiikan yhteydessä esiintyy vuorovaikutusongelmia. Perheterapeutit, mutta myös monet yksilöpsykoterapeutit tapaavat säännöllisesti pariskuntia. Paripsykoterapiaan liittyen on viime vuosina julkaistu runsaasti korkeatasoista tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Sisältö:

1. Aloitusseminaari, Parisuhteen ja paripsykoterapian määrittelyä Kiintymyssuhdeteoria aikuissuhteissa 2 päivää 2 Psykoanalyyttinen paripsykoterapia 2 päivää 3. Tunnekeskeinen pariterapia 2 päivää 4 Väkivalta ja pariterapia 1 päivä 5 Uusperhekysymykset pariterapiassa 1 päivä

6 Paripsykoterapiaprosessin arviointijakso (Gottman) 1 päivä 7. Vakava sairaus ja paripsykoterapiassa 1 päivä 8. Uskottomuus paripsykoterapiassa 1 päivä 9. Uutta tutkimustietoa pariterapiasta ja tutkimukseen perustuva pariterapia 1 päivä 10. Homo- ja lesbosuhteet pariterapiassa 1 päivä 11. Monikulttuurisuus pariterapiassa 1 päivä 12. Päätösseminaari 2 päivää

Toteutus: Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena. Kontaktipäiviä on 16, minkä lisäksi pienryhmätyöskentelyä, itsenäistä opiskelua, yksilöllisiä tehtäviä sekä pienimuotoinen lopputyö. Kirjallisuus suoritetaan joko kirjallisuuspiirityöskentelynä tai vaihtoehtoisesti kirjallisuustentteinä. Koulutukseen otetaan 18 opiskelijaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Koulutukseen on mahdollista osallistua myös moduuleittain. Kustannukset: Koulutuksen hinta on 1800€ (+ ALV 24%) tai 2-päiväinen seminaari 350€, 1-päiväinen 200€. Lisätietoa koulutuksen rahoitukseen liittyvissä asioissa voi kysyä Mikko Haaralalta mikko.haarala@psyk.fi 050-4086375. Hakeminen: Mikäli opiskelija haluaa hakea Kelalta kelpoisuutta pariterapian antamiseen tämän koulutuksen perusteella, opiskelijalla tulee olla suoritettuna Kelan vaatimusten mukainen pohjakoulutus. Koulutukseen valitaan opiskelijat ilmoittautumisjärjestyksessä. Hakeminen tapahtuu täyttämällä sähköinen hakemus. Huomaa, että hakemus on sitova. Mikäli ei muusta kuin sairaudesta johtuen ota opiskelupaikkaa vastaan, on hakija velvollinen maksamaan ensimmäisen lukukauden opintomaksun. Tiedustelut: Sanna Aavaluoma 041-5181181 email: sanna.aavaluoma@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kela korvaa 1.1.2011 alkaen kuntoutuspsykoterapiana myös parispsykoterapiaa sekä aikuisten perheterapiaa. Kelan rahoittamaa paripsykoterapiaa voi Kelan ohjeen mukaan antaa psykoterapeutti, jolla on Valviran hyväksymä vähintään erityistason (ET) paripsykoterapiakoulutus tai vähintään erityistason (ET) perheterapiakoulutus ja sen lisäksi täydennys-/lisäkoulutuksena erillinen 1-2 vuoden pariterapiakoulutus. Koulutuksen tavoite: Lisätä koulutetun ammattilaisen valmiuksia toimia terapeuttina pareille osana oman viitekehyksen terapeuttista työskentelyä. Tutustua uusiin tutkimukseen perustuviin interventioihin ja työtapoihin paripsykoterapian kysymyksissä.

Monimuotoisuus

Miten kouluissa ehkäistään seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten kiusaamista?

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Miten seksuaali-identiteetiltään valtavirrasta poikkeaviin nuoriin vaikuttaa kouluympäristössä koettu syrjintä, joka johtuu heidän affektiivis-seksuaalisesta suuntautumisestaan? Tämä kysymys oli lähtökohtana espanjalaisen tutkijan Aitor Martxuetan tohtorinväitöskirjassa, joka julkaistiin tammikuun lopulla ja jonka alkuperäinen otsikko on ”Claves para atender a la diversidad afectivo-sexual en el contexto educativo” (avaimia affektiivis-seksuaalisen erilaisuuden käsittelyyn kouluympäristössä).

Martxueta lähestyi asiaa tekemällä empiirisen tutkimuksen. Lisäksi hän analysoi väitöskirjaansa varten tutkimuksia, joiden kohteena olivat nuorten asenteet affektiivis-seksuaalista erilaisuutta, homofobiaa ja näistä johtuvaa kiusaamista ja syrjintää kohtaan Baskimaassa, Espanjassa, Britanniassa ja muissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa. Britanniassa ja Yhdysvalloissa on tehty tästä aiheesta lukumääräisesti eniten tutkimuksia. Los Angelesissa LGTB-järjestö (LGTB: lesbian, homosexual, transsexual, bisexual) toimii erityisen aktiivisesti ja on perustanut koulutusyhteisöjä, joissa kaikki osallistuvat toimintaan. Ensimmäiseksi Martxueta selvitti, onko seksuaalisen poikkeavuuden vuoksi kouluympäristössä koetulla kiusaamisella ja syrjinnällä ollut kielteisiä vaikutuksia nyt jo aikuisten henkilöiden mielenterveyteen. Tutkimuksen otos käsitti 119 henkilöä, joiden sukupuoliseksuaali-identiteetti poikkeaa valtavirrasta ja jotka kuuluvat seksuaalisten vähemmistöjen yhdistyksiin. Vaikka otos ei tutkijan mukaan ollut riittävän laaja, niin että tulokset olisivat tilastollisesti merkittäviä, esille tulleet seikat viittaavat siihen, että koulussa koetulla syrjinnällä, kiusaamisella ja herjauksilla on yhteyttä masennukseen ja ahdistuneisuuteen sekä alhaiseen itsetuntoon ja epätasapainoisiin kiintymyssuhteisiin myöhemmällä iällä. Perheen ja vertaisten tuella ja hyväksymisellä sen sijaan on myönteinen vaikutus. Ehkäiseviä toimenpiteitä Empiirinen näyttö vahvistaa sen, että niissä kouluissa, joissa on selvät säännöt homoseksuaalisuuteen kohdistuvan vihakäyttäytymisen ja kiusaamisen varalle,

ilmapiiri on turvallisempi ja kiusaamista esiintyy vähemmän. Kyseisissä kouluissa myös oppilaat kokevat kertomansa mukaan olonsa turvallisemmaksi ja voivat paremmin. Martxueta esittelee väitöskirjassa avainperiaatteita, joiden tavoitteena on estää kiusaamista sekä varmistaa, että asiaan kiinnitetään huomiota ja valtavirrasta poikkeavaan seksuaalisuuteen suhtautumista ja asennoitumista käsitellään kouluissa. Tutkija korostaa sellaisen kattavan opetussuunnitelman tärkeyttä, joka takaa turvallisen kouluympäristön ja joka perustuu kaikkien yksilöiden ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Samalla hän ehdottaa, että sekä opettajia että vanhempia koulutettaisiin näihin kysymyksiin liittyvissä asioissa. Hän suosittelee toimenpiteitä, jotka koulutusjärjestelmän eri osapuolien on tarpeellista ottaa huomioon ehkäistäkseen oppilaiden seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa fobiaa ja vihakäyttäytymistä. Hän ehdottaa myös tukitoimenpiteitä niille oppilaille, jotka ovat vaarassa joutua syrjinnän kohteeksi seksuaalisuutensa takia. Martxueta suunnittelee jatkotutkimuksia, jotka liittyvät väitöskirjan aiheisiin. Hän haluaa selvittää tarkemmin, mitä luokkahuoneissa todella tapahtuu, ja edistää tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä, niin että varmistetaan oppimisympäristö, joka perustuu keskinäiselle kunnioitukselle. Basque Research (2013, January 23). Key elements in preventing homophobic bullying in schools. Scien‑ ceDaily. Retrieved January 29, 2013, from http://www. sciencedaily.com/releases/2013/01/130123094136. htm

Monimuotoisuus

Kiusaamisen ja syrjinnän fysiologiset ja psykologiset vaikutukset nuoriin, joiden seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa valtavirrasta

Benibguin tarkastelee tutkimuksessa sosiaalisen ympäristön vihamielisyyden vaikutusta terveisiin, seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirrasta poikkeaviin nuoriin. Yhteiskunnan ja yhteisöjen homofobisten asenteiden ja syrjinnän, marginalisaation, häpeän ja uhriutumisen uskotaan myötävaikuttavan sisäistetyn homofobian (internalized homophobia) ja psykologisen ahdistuksen kehittymiseen yksilössä. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että sosiaaliset stressitekijät, torjunta ja kiusaaminen voivat sekoittaa stressihormoni kortisolin normaalia eritystä ja että hormonitasapainon häiriytyminen voi johtaa mielialahäiriöiden riskin lisääntymiseen. Tutkimuksen päätavoitteena oli tarkastella, miten bio- ja psykososiaaliset sekä sosiaaliset tekijät vaikuttavat joko myönteisesti tai kielteisesti LGB-nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyteen. Tutkimuksen otos oli 63 Montrealissa asuvaa nuorta tai nuorta aikuista. Häiriintyneen päivittäisen kortisolitoiminnan sekä sisäistetyn homofobian oletettiin liittyvän toisaalta yhteyksiin vanhempien ja sosiaalisen tuen sekä poikkeavan seksuaali-identiteetin aiheuttaman stressin ja toisaalta masennuksen, itsemurhahakuisuuden ja itsearvostuksen välillä.

Nuorilla, jotka kokivat tavallista enemmän seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvää stressiä, esiintyi useammin masennusta ja heidän itsetuntonsa oli alhaisempi verrattuna vähemmän stressaantuneisiin nuoriin. Tulokset osoittivat myös, että sosiaalisella ja vanhempien tuella oli keskinäistä vuorovaikutusta. Sekä sisäistetty homofobia että epänormaali kortisolitoiminta korreloivat positiivisesti poikkeavaan seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän stressin kanssa. Itseinhon, kiusaamisen ja stressihormonin välinen yhteys Tutkimuksessa tarkastellaan myös yhteyttä vihamielisesti suhtautuvassa ympäristössä elämisen ja ”sisäistetyn homofobian” välillä. Sisäistetty homofobia tarkoittaa kielteistä suhtautumista itseen oman seksuaalisen identiteetin vuoksi. Nuorilla, jotka kokivat useammin stressiä seksuaalisen suuntautumisensa takia – kuten identiteettiään koskevia väittelyjä, kiusaamista tai syrjintää – ilmeni enemmän sisäistettyä homofobiaa ja heidän kortisolituotannossaan oli häiriöitä. Stressihormonin taso oli korkeampi verrattuna nuoriin, joiden ympäristö suhtautui heihin myönteisemmin.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kliinisen psykologian alalla tehdyssä kanadalaistutkimuksessa psykologian tohtori Michael Benibgui selvittää psykososiaalisia ja neuroendokriinisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa seksuaaliselta suuntautumiseltaan poikkeavien nuorten (LGB: lesbo, homo- tai biseksuaali) ja nuorten aikuisten mielenterveyteen. Aikaisempien tutkimusten mukaan näillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla esiintyy hälyttävän paljon masennusta, ahdistusta, itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä. Esimerkiksi yläasteella ja lukiossa opiskelevat LGB-nuoret tekevät itsemurhia 14 kertaa useammin kuin heidän heteroseksuaaliset ikätoverinsa. Heillä on alhaisempi itsetunto, ja he kokevat myös uhriutumista tavallista suuremmassa määrin perheensä ja vertaisryhmien suhtautumisen takia.

Monimuotoisuus

Epänormaalin kortisolitoiminnan sekä homofobiaan liittyvien, ympäristön aiheuttamien stressitekijöiden välillä löytyi selkeä yhteys. Normaalisti kortisolitaso on korkeimmillaan aamulla ja alhaisimmillaan iltaisin, mutta vihamielisyyttä ja kiusaamista kokeneilla LGB-nuorilla kortisolin määrä oli korkea läpi vuorokauden.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Sosiaalisten verkostojen tarjoamat suojatekijät Jos LGB-nuoret tukea etsiessään joutuvat verbaalisten ja fyysisten hyökkäysten kohteeksi, heistä tulee yhä haavoittuvampia. Tutkimuksessa löytyi kuitenkin myös nuorten mielenterveyttä suojaavia tekijöitä. Perheen ja vertaisten tuki todettiin kaikkein suurimmaksi vastalääkkeeksi kortisolitason häiriintymiselle. Läheisten tuki edisti myös nuorten toipumiskykyä. Benibguin mukaan vain vähän masennusoireita esiintyi niillä nuorilla, jotka kokivat syrjintää joidenkin henkilöiden taholta, mutta samalla tunsivat, että muut ihmiset hyväksyivät heidät ja tukivat heitä. Tutkimus korostaa sitä, miten suuresti vihamielisyys seksuaalisen suuntautumisen takia vaikuttaa LGB-nuoriin. Vaikutukset ovat sekä fyysisiä että henkisiä. Interventioita tarvitaan suojaamaan haavoittuvia nuoria ja ehkäisemään syrjintää ja kiusaamista. Myös psykologian professori Paul Hastings (Concordian yliopisto), joka ohjasi Benibguian väitöskirjatutkimusta, on sitä mieltä, että on syytä kiinnittää

huomiota tavallisesta poikkeavan seksuaalisuuden herättämän vihamielisyyden ja homofobian seurauksiin. Tutkimus on omalta osaltaan kannanotto paljon laajempaan ja hyvin tarpeelliseen keskusteluun, joka käsittelee ennakkoluulojen ja -asenteiden, syrjinnän ja uhriutumisen vaikutuksia nuorten ja nuorten aikuisten terveeseen kehittymiseen ja hyvinvointiin. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla, valtionjohdossa, yhteisöissä, kouluissa ja kodeissa on edistettävä erilaisuuden hyväksymistä, suvaitsevaisuutta ja toisten ihmisten kunnioittamista. Benibguin mukaan tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa biologinen linkki seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvan kiusaamisen ja pitkäkestoisten fyysisten ja psykologisten tilojen välillä. Vaikka lisätutkimukset asiasta ovat tarpeen, Benibgui toivoo, että saadut tulokset otettaisiin huomioon terveydenhuoltojärjestelmissä riippumatta LGB-väestöön liittyvistä moraalisista ja eettisistä mielipiteistä ja asenteista. Michael Benibgui. Mental Health Challenges and Resilience in Lesbian, Gay, and Bisexual Young Adults: Biological and Psychological Internalization of Minority Stress and Victimization. Dissertation. Concordia University, 2010 Concordia University (2011, February 2). Physiological impacts of homophobia. ScienceDaily. Retrieved January 30, 2013, from http://www.sciencedaily.com/ releases/2011/02/110202114957.htm

UUSIA KOULUTUKSIA

Seksuaaliterapeuttikoulutus - Kliinisen seksologin koulutus HELSINKI

Laajuus ja pätevyys: 1. vaihe: 45 opintopistettä (30 ov) Erityistason seksuaaliterapeutti, 1 ½ vuotta 2. vaihe: 45 opintopistettä (30 ov) Kliinisen seksologin jatkokoulutus, 1 ½ vuotta

5. Seksuaalilääketiede 2 op 6. Kriminalisoitu seksuaalisuus 1 op 7. Tutkimustyö 8 op 8. Työnohjaus 4 op 9. Oma terapia 2 op

Koulutuksen 1. vaiheen hyväksytty suorittaminen mahdollistaa nimikkeen erityistason seksuaaliterapeutti käytön ja 2. vaiheen suorittaminen mahdollistaa nimikkeen kliininen seksologi tai vaativan erityistason seksuaaliterapeutti käytön. Kumpikin koulutusvaihe mahdollistaa pohjoismaisen auktorisoinnin hakemisen nimikkeelle, mikäli hakijan muut Nordic Association for Clinical Sexology:n asettamat ehdot täyttyvät.

Kliinisen seksologin koulutuksen 45 op struktuuri on samansuuntainen kuin seksuaaliterapeutin koulutuk-sessa, mutta siinä painottuvat haastavammat teemat, kuten 1. Opiskeluun orientoituminen 1 op 2. Terapeuttinen työskentely, seksuaaliterapia, terapeuttiset lähestymistavat ja kliininen työ 20 op 3. Projektityö, yrittäjyys ja kouluttajana sekä työnohjaajana toimiminen 5 op 4. Seksuaalilääketiede 2 op 5. Kriminalisoitu seksuaalisuus 2 op 6. Työnohjaus 5 op 7. Tutkimustyö 10 op

Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan sekä nuorisotyön ja opetusalantyöntekijät, jotka ovat suorittaneet seksuaalineuvontakoulutuksen tai seksologian perusopinnot tai vastaavat. Koulutus soveltuu myös psykoterapeuteille, joilla on Valviran myöntämä psykoterapeutti nimike (pariterapeutit, perheterapeutit, yksilöterapeutit) Toteutus: Seksuaaliterapeuttikoulutus sisältää 15 kahden päivän lähiopetusjaksoa, verkko-opiskelua, kirjallisuustyöskentelyä ja muita tehtäviä sekä päättötyön. Lähiopetusjaksot sisältävät luentoja, ryhmä-töitä, harjoituksia sekä asiakastyön ja oman prosessin ohjausta ja kliinisen työn työnohjausta. Koulutuksen aikana opiskelijan on suoritettava NACS auktorisoinnin vaatimusten mukaan 200 t (100t) kliinistä työtä, johon liittyy lähiopetusjaksojen aikana toteutuva kliinisen työn työnohjausta (75 t) 120t. Kliinisen seksologin 1 ½ vuotta kestävä jatkokoulutus on rakenteellisesti samanlainen kuin seksuaalitera-peuttikoulutus. Kliinisen työn osuus on 200 t ja työnohjauksen 120 t. Koulutukseen osallistuminen edellyt-tää mahdollisuutta käyttää nettiä sekä tehdä yksilö- ja/tai pariseksuaaliterapiaa. Opiskelijan tulee osallistua omakohtaiseen yksilö- tai pariseksuaaliterapiaan 30t/ vaihe. Omakohtainen terapia ei sisälly koulutuksen hintaan. Seksuaaliterapeutin koulutuksen sisältö 45 op: 1. Opiskeluun orientoituminen 1 op 2. Ammattietiikka 1 op 3. Kehityspsykologinen viitekehys 2 op 4. Terapeuttinen työskentely, seksuaaliterapia, terapeuttiset lähestymistavat ja kliininen työ 24 op

Hinta: Erityistason seksuaaliterapeuttikoulutuksen hinta on 4800€ (1600€/ lukukausi) 2. vaiheen hinta on samaa suuruusluokkaa, mutta täsmentyy v.2014. Lukukausimaksut voi maksaa myös pienemmissä osissa. Koulutus on mahdollista toteuttaa oppisopimuksena, jolloin maksettavaksi jää pienempi summa, tätä mahdollisuutta tulee tiedustella joko oman asuinkunnan tai työpaikan sijaintikunnan oppisopimustoimistosta. Hinta ei sisällä asumis- ja ruokailukuluja. Lisätiedot: Hakemiseen ja rahoitukseen liittyen: talous- ja hallintojohtaja YTM Mikko Haarala email: mik-ko.haarala@psyk.fi Koulutuksen sisällöstä ja toteutuksesta: Vastuukouluttaja Irma Tuisku (KM, sairaanhoidon opettaja, psykoterapeutti, kliininen seksologi (NACS), seksuaalipedagogi (NACS) seksologian ylempi koulutajapätevyys) email: irma.tuisku@pp.inet.fi p. 0405475015 TAI johtava kouluttaja Raul Soisalo (VET psykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –tutkija) email: raul.soisalo@psyk.fi Hakeminen: Koulutukseen hakeminen tapahtuu täyttämällä sivuillamme www.psyk.fi oleva hakulomake

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Suomen Psykologinen Instituutti järjestää erityistason seksuaaliterapiakoulutuksen sekä jatkoksi kliinisen seksologin koulutuksen. Seksuaaliterapeuttikoulutus antaa valmiuksia käsitellä terapeuttisesti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä yksilö-, pari- ja ryhmäterapiassa. Koulutus antaa tietoa psykoterapiatyön perusteista, parisuhteista, seksuaalisuudesta sen eri ilmenemismuodoissaan sekä parisuhde- ja seksuaaliongelmien hoidosta. Kliinisen seksologin koulutus syventää terapeuttikoulutuksessa opittua valmentaen kaikkein haastavimpien asiakastapausten hoitamiseen sekä alan työnohjaajana ja kouluttajana toimimiseen.

Hakuaika koulutukseen päättyy 14.6.2013

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYKOTERAPIAA

MISTÄ LÖYTYY PSYYKKISESTI NORMAALEJA? Kun diagnostisten kriteerien kynnystä jatkuvasti madalletaan, psyykkinen normaalius on kohta todella poikkeavaa Norjassa American Psychiatric Associationin (APA, yhdysvaltalaisten psykiatrien yhdistys) kehittämä mielenterveyshäiriöiden DSM-luokittelujärjestelmä vaikuttaa vahvasti ICD-10 -käsikirjaan. DSM-käsikirjoja arvostellaan siitä, että niissä alennetaan jatkuvasti rajoja, joiden mukaan psykiatriset diagnoosit määritellään. Bergenin yliopistossa työskentelevä filosofian professori Lars Fredrik Svendsen on sitä mieltä, että kun diagnostisten kriteerien rajaa

aina vain alennetaan, normaalius karkaa pian tavalliselta ihmiseltä saavuttamattomiin. Normaalin ja epänormaalin yhä uudelleen määrittelyllä on laajoja kulttuurisia vaikutuksia. Diagnostisten kriteerien kynnysten säännöllinen madaltaminen vaikuttaa siihen, miten ihmiset arvioivat itseään. Professori Svendsen ilmaisee asian näin: ”Olemme keskellä prosessia, jossa sairaudesta tehdään normaalia ja jossa normaaliudesta tulee poikkeustapaus. Jos tämä kehitys

jatkuu, lopulta se, mitä pidämme normaalina, asetetaan ikään kuin tasapainoilemaan pitkin kapeaa henkistä esiintymislavaa.” Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa normaaliutta ei enää ole inhimillisesti mahdollista saavuttaa. Käytännössä tämä saattaa johtaa siihen, että yhä useammat ihmiset poikkeavat normeista ja yhä useammat haluavat saada lääketieteellistä hoitoa pelkästään siksi, että he voisivat jollain tavalla lähentyä normaaliuden mieliku-

vaa. Tämä on verrattavissa kuvankäsittelyohjelmilla täydellisiksi muokattuihin kehonkuviin aikakauslehdissä. Svendsen uskoo, että diagnostisilla käsikirjoilla on suuri vaikutusvalta; ne luovat biologisesti määriteltyjä diagnooseja. Käsikirjat muokkaavat elämää ennennäkemättömillä tavoilla. On paradoksaalista, että samanaikaisesti kun yhä useammat yksilöt luokitellaan poikkeaviksi, ihmisistä on tulossa yhä suvaitsemattomampia poikkeavuuden suhteen. Svendsenin mielestä on aiheellista keskustella siitä, ovatko normaaliuden ja epänormaaliuden määrittelyyn käytetyt kriteerit kohtuullisia ja järkeviä kaikissa tilanteissa. Vain hiukan vähemmän epänormaali Vuonna 2013 julkaistava DSMV-käsikirja ei vain tarjoa uusia diagnooseja, vaan myös mielenterveyshäiriöiden kynnyskriteerien alapuolelle jääviä häiriötiloja. Jos asiakas ei täytä varsinaisen diagnoosin edellyttämiä kriteereitä, hän ei välttämättä putoa patologisen sairauskynnyksen alapuolelle. Häntä pidetään vain hiukan vähemmän epänormaalina. Esimerkiksi diagnoosista ”psykoosiriskin oireyhtymä” (psycho-

sis risk syndrome) on väitelty kiivaasti. Diagnoosin taustalla on pyrkimys tunnistaa ne henkilöt, jotka saattaisivat sairastua varhain skitsofreniaan, niin että heille voitaisiin tarjota hoitoa jo nuorella iällä. Julkinen väittely diagnostisista käsikirjoista on käynyt niin kiihkeäksi, että jopa edellisen DSM-IVkäsikirjan koonneen työryhmän puhemies professori Allen Fances Duken yliopistosta totesi vuonna 2009: ”Tuleva käsikirja voi helposti osoittautua kultakaivokseksi lääketeollisuudelle, mutta aiheuttaa valtavia kustannuksia uusille aiheettoman tai väärän diagnoosin saaneille asiakkaille, jotka juuttuisivat DSM-V-käsikirjan suunnattoman laajaan haaviin.” Normaalielämään soveltumattomat Monet diagnostisten käsikirjojen kritisoijat uskovat, että viime vuosien aikana on patologisoitu lukuisia normaaleja ihmiselämään kuuluvia seikkoja. Esimerkiksi eräässä DSM-V-käsikirjaa varten jätetyssä ehdotuksessa väitetään, että läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama suru voidaan diagnosoida ehdottomaksi masennusoireeksi. Svendsenin mielestä masennusdiagnoosin saamisesta on tullut

aivan liian helppoa. On muistettava, että Maailman terveysjärjestö World Health Organization (WHO) luokittelee masennuksen yhdeksi kaikkein vaikeimmista sairauksista, ja sitä pidetään yhtä haitallisena kuin sokeutta tai Downin syndroomaa. On vähitellen luovuttu näkemyksestä, jonka mukaan ihmiset ovat suhteellisen kykeneviä ja neuvokkaita ja pystyvät käsittelemään elämään kuuluvaa jatkuvaa haavoittumisalttiutta. Tässä prosessissa luodaan ihmisiä, jotka eivät lopulta enää kykene normaalielämään. Svendsen uskoo, että diagnoosien jakamisen suhteen pitäisi yleensäkin olla varovainen. Diagnoosi leimaa ja luo kuvan siitä, kuka ja millainen kyseinen ihminen on. Vaarana on, että diagnoosista tulee ihmisen identiteetti. Mutta olisi muistettava, että diagnoosi ei kerro mitään niistä myönteisistä uskomuksista ja voimavaroista, joita ihmisessä luonnostaan on. University of Bergen (2013, January 11). On the mental catwalk: As diagnostic thresholds are lowered, being normal ends up being as difficult as being a Supermodel, philosopher contends. ScienceDaily. Retrieved January 21, 2013, from http://www.sciencedaily.com/releases/2013/01/130111092455.htm

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYKOTERAPIAA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYKOTERAPIAA

Kognitiivisbehavioraalinen terapia voi auttaa, jos lääkkeet eivät tehoa masennukseen Laaja-alainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus toteutettiin Bristolin, Exeterin ja Glasgow’n yliopistojen yhteistyönä. Tutkijoiden tavoitteena oli selvittää, miten auttaa ihmisiä, jotka eivät saa apua masennuslääkkeistä. Otos käsitti 469 henkilöä, jotka olivat iältään 18–75 vuotta. Heidät jaettiin kahteen ryhmään: 235 asiakasta jatkoi tavallista lääkehoitoa yleislääkärin valvonnassa, ja 234 sai lisäksi CBT-terapiaa. Seurantaan osallistui 422 henkilöä (90 %) kuuden kuukauden kuluttua ja 396 henkilöä (84 %) vuoden kuluttua. Kuuden kuukauden seurannassa todettiin, että yhdistelmähoitoa saaneista 46 prosentilla masennusoireet olivat vähentyneet ainakin puoleen entisestä, kun pelkästään lääkkeillä hoidetuilla prosenttiluku oli 22. Vaikutus säilyi yli vuoden. Tutkimusta johtanut tohtori Nicola Wiles Bristolin yliopistosta raportoi: ”Maailman terveysjärjestö WHO:n (World Health Organization) arvioiden mukaan masennus koskettaa noin 300 miljoonaa henkilöä maailmanlaajuisesti. Hoidossa lääkkeet ovat usein ensilinjan vaihtoehto. Monissa maissa terapiaan pääsy on vaikeaa niillekin henkilöille, jotka pystyvät maksa-

maan tai joiden vakuutus korvaa hoidon. Tutkimuksen tulokset korostavat sitä, miten tärkeää on helpottaa terapiaan pääsyä. Vaikka hoidon saatavuutta on alettu parantaa esimerkiksi Britanniassa ja Australiassa, maailmanlaajuisesti ongelma on vaikea. Myös Britanniassa monet, jotka eivät saa apua lääkkeistä, jäävät ilman tarvitsemaansa psykologista hoitoa. Investoimalla psykologisiin palveluihin on mahdollista alentaa merkittävästi masentuneiden ihmisten ja terveydenhoitojärjestelmien taakkaa.” Wilesin mukaan on lisäksi tärkeää myöntää se tosiasia, että vaikka CBT-terapia oli tehokas hoitomuoto monille tutkimukseen osallistujille, se ei auttanut kaikkia. Sen vuoksi on panostettava lisätutkimuksiin tällä alueella vaihtoehtoisten – sekä farmakologisten että eifarmakologisten – hoitomuotojen löytämiseksi. Kliinisen psykologian professori Willem Kuyken Exeterin yliopistosta sanoo: “Tutkimuksesta saatiin lisänäyttöä siitä, että kognitiivisen terapian kaltaiset psykologiset hoitomuodot voivat tarjota merkittävää ja pitkäaikaista apua masentuneille asiakkaille. Mielialahäiriöiden hoitoon erikoistunut Mood Disorders

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Lääkkeet ovat yleisin hoito keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen. Jopa kahdessa kolmasosassa tapauksista lääkehoito ei kuitenkaan tehoa. The Lancet -lehdessä julkaistun uuden brittiläistutkimuksen mukaan kognitiivis-behavioraalinen terapia (cognitive behavioral therapy, CBT) voi normaalihoidon täydennyksenä vähentää tai lieventää oireita ja siten parantaa masentuneiden henkilöiden elämänlaatua.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYKOTERAPIAA

Centre, joka osallistui myös tutkimukseen, pyrkii mahdollisimman tehokkaasti edistämään näyttöön perustuvien psykologisten lähestymistapojen saatavuutta. Kyseinen tutkimus osoittaa, että henkilöt, joilla on pitkäkestoisia ja monitahoisia tarpeita ja jotka eivät ole reagoineet masennuslääkitykseen, voivat saada merkittävää ja pysyvää apua koulutettujen terapeuttien tarjoamasta CBT-terapiasta. Koska yli 40 prosenttia terapiaan osallistuneista oli oireettomia vielä vuotta myöhemmin, heidän toipumisennusteensa on hyvä. ” Yleislääketieteen professori John Campbell Exeterin yliopistosta kommentoi tutkimusta: “Masennus on hyvin yleinen sairaus, ja kaikki eivät reagoi hyvin lääkkeisiin. Joillekin henkilöille masennus on erittäin vaikea kokemus. Saadut tulokset osoittavat, miten puheterapian lisääminen hoitoon voi olla tehokasta ja auttaa monia vapautumaan elämää hankaloittavista oireista. Ne rohkaisevat sekä lääkäreitä että heidän asiakkaitaan hyödyntämään tätä vaihtoehtoa.” Psykososiaalisen psykiatrian professori Chris Williams Glasgow’n yliopistosta lisää: ”Tutkimus vahvistaa, että psykologiset ja fyysiset hoidot voivat täydentää

toisiaan. Lisäksi oli rohkaisevaa havaita, että tämä lähestymistapa toimii hyvin erilaisilla ja eri-ikäisillä asiakkailla, joiden elinolosuhteet eroavat toisistaan.” Masentuneita henkilöitä avustavan järjestön Depression Alliancen toimitusjohtaja Emer O’Neill toteaa: ”Viime vuosien aikana masennukseen liittyvän häpeän vähentämisessä on edistytty ja myös hoitomuodoissa on tapahtunut merkittävää kehitystä. Vuosien ajan monet jäsenemme ovat toivoneet pääsyä erilaisiin vertaistukipalveluihin. Meitä ilahduttaa tutkimuksen tarjoama näyttö siitä, miten erilaiset hoitomuodot – kuten CBT-terapia ja lääkkeet – edistävät tätä kehitystä.” Nicola Wiles, Laura Thomas, Anna Abel, Nicola Ridgway, Nicholas Turner, John Campbell, Anne Garland, Sandra Hollinghurst, Bill Jerrom, David Kessler, Willem Kuyken, Jill Morrison, Katrina Turner, Chris Williams, Tim Peters, Glyn Lewis. Cognitive behavioural therapy as an adjunct to pharmacotherapy for primary care based patients with treatment resistant depression: results of the CoBalT randomised controlled trial. The Lancet, 2012; DOI: 10.1016/ S0140-6736(12)61552-9

UUSIA KOULUTUKSIA

Mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito 30 op Koulutus toteutetaan Hämeenlinnassa yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa Koulutus koostuu kolmesta osasta, jotka yhdessä suoritettuna täyttävät psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien valmiusopintojen kriteerit yliopistojen psykoterapiakoulutuskonsortion vaatimusten mukaan.

1. Kliinisten häiriöiden psykodynaaminen ja integratiivinen arviointi ja hoito

8 op

Sisällöstä

Kliinisen psykologian ja diagnostiikan sekä käypähoitosuositusten perusteet

Koulutuksessa tutustutaan yleisellä tasolla psykiatrisen diagnostiikan, käypä hoitojen sekä kliinisen psykologian peruskäsitteisiin.

Psykodynaaminen hoitosuhde

Laadukkaan hoitosuhteen perusedellytykset. Kyllin lähellä ja riittävän kaukana.

Lasten ja nuorten psyykkiset häiriöt

Keskeisimmät lapsilla ja nuorilla esiintyvät kliiniset häiriöt. Tapausesimerkkinä Keskivaikea ja vakava masennus nuorella ja sen hoito

Skitsofrenia ja psykoosit

Diagnostiikka ja hoito. Tapausesimerkkinä nuoren aikuisen skitsofrenia ja psykoosi.

Persoonallisuus- ja syömishäiriöt

Persoonallisuuden tutkiminen ja merkitys, syömishäiriön diagnosointi ja hoito. Kliinisiä tapausesimerkkejä.

Ahdistuneisuushäiriöt ja traumaperäiset häiriöt

Häiriöiden arviointi- ja hoitomenetelmiä.

Kirjallinen työ

Kirjallinen työ kliinisten häiriöiden psykodynaamisesta ja integratiivisesta arvioinnista ja hoidosta.

2. Psykososiaalisen ohjauksen ja hoidon erityiskysymyksiä

10 op

Sisällöstä

Seksuaalivähemmistöt mielenterveystyössä

Homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, bi- seksuaalisuus, transvestismi, seksuaalifantasiat, parafiliat ja muut ilmiöt mielenterveystyön näkökulmasta.

Lasten ja nuorten käytöshäiriöiden kohtaaminen

Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.

Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin

0,5

Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä lasten ja nuorten käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen/nuoren psykoedukaatioon.

Psykologiset interventiot aggressiivisuuteen

0,5

Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä aikuisen aggressiivisuuden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön psykoedukaatioon.

Netti- ja peliriippuvuuden arviointi ja hoito

0,5

Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä, miten nettija tietokoneriippuvuutta voi arvioida ja hoitaa.

Psyykkinen etäännyttäminen

0,5

Kuinka tunteet tarttuvat?,Irti toisen tunteista, Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu asiakastyön paineessa? Vireystila ja kehotietoisuus, Henkilökohtaisten rajojen ylläpito asiakastilanteissa ja niiden ulkopuolella, Itsetuntemus ja selkeä ajattelu, Mielikuvaharjoittelu ja rituaalit

Myötätuntouupumus

0,5

Koulutus antaa tietoa myötätuntostressistä ja myötätuntouupumuksesta, myötätunto-uupumuksen tunnistamisesta, ehkäisystä ja jälkihoidosta sekä reflektiopintaa ammatilliseen kasvuun.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

1. Kliinisten häiriöiden psykodynaaminen ja integratiivinen arviointi ja hoito 8 op 2. Psykososiaalisen ohjauksen ja hoidon erityiskysymyksiä 10 op 3. Näyttöön perustuva psykoterapia 12 op

UUSIA KOULUTUKSIA Psyykkisen kriisin kohtaaminen

0,5

Koulutuksen aikana osallistujat opastetaan kriisissä olevan ihmisen kohtaamisen vuorovaikutustaitoihin sekä käyttämään strukturoituja arviointimenetelmiä ja –lomakkeita. Osallistuja saa käyttöönsä työkalut mm. akuutin itsemurhariskin, väkivaltaisuuden riskin, masennuksen, maanisuuden, psykoottisuuden, paniikkioireiden, päihteidenkäytön ongelmien sekä ahdistuneisuuden arviointiin. Lisäksi osallistujat perehdytetään interventioihin, jotka auttavat kriisitilanteeseen joutunutta ihmistä

Väkivallan preventio sosiaalija terveysalalla

0,5

Koulutus sisältää konkreettisia ja käytännöllisiä ohjeita siitä, miten sosiaalija terveysalan ammattilaiset ja työyhteisöt voivat menetellä, jotta väkivaltatapauksia työpaikoilla voisi ehkäistä ennalta

Monikulttuurisuus ohjaus- ja terapiatyössä

Psykoa vai somaa

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Koulutuksen tavoitteena on lisätä osallistujien monikulttuurista ohjauskompetenssia ja sitä kautta valmiuksia työskennellä tuloksellisesti maahanmuuttajien parissa.

0,5

Psykosomaattiset oireet ja sairaudet: mitä ne ovat ja miten niitä kannattaa hoitaa? Psyykkiset häiriöt: solutason ongelmien vai ikävien olosuhteiden seurausta? Kohdistuuko hoitointerventio solutasoon, varsinaisiin oireisiin, niiden aiheuttajiin, ylläpitäjiin vai mihin? Psykiatristen sairauksien preventio: temppu ja miten se tehdään.Parhaat psykoterapeuttiset interventiot: uutta tutkimustietoa vaikuttavuudesta

Perheterapeuttinen yksilöterapia

Systeemisyys yksilöpsykoterapiassa ja yksilö systeemisyydessä

Sukupuu ja sosiaalinen atomi metodikoulutus

Seminaarissa tutkitaan rinnakkain perheterapian ja psykodraaman menetelminä tunnettuja kahta työskentelytapaa: sukupuuta ja sosiaalista atomia. Yhdessä ne kuvaavat omasta historiasta syntyviä suhteessa olon tapoja sekä itselle mahdollistuneita uusia ratkaisutapoja löytää elämää rakentavia suhteita ja yhteisöjä.

3. Näyttöön perustuva psykoterapia

12 op

Sisällöstä

Psykoterapian indikaatiot ja kontraindikaatiot PS21

1 op Mihin psykoterapia eri muodoissaan sopii ja mihin ei. Psykoterapian ja työnohjauksen määrittelyä Psykoterapeuttinen sanasto Miten psykoterapeuttista hoitoasennetta voi soveltaa ryhtymättä kuitenkaan ”terapoimaan” Opiskelijat, jotka suorittavat koko opintojakson 1-3 30op aloittavat tällä seminaarilla.

Psykoterapian vaikuttavuustekijät

Yleiset ja erityiset vaikuttavuustekijät Oma persoona työvälineenä Psykoterapeuttinen vuorovaikutussuhde Psykoterapeuttiset menetelmät Psykoterapiatutkimus ja common factors

Särkyvän mielen rakentuminen

Ihmisen elämänkaari, Mielen rakentuminen, Mielenterveys ja sen järkkyminen,Lapset ja nuoret, kehitys ja hoidon erityispiirteet,Ikääntymisen erityiskysymykset

Mielenterveystyön laki ja etiikka

Mielenterveystyötä koskeva lainsäädäntö sekä mielenterveystyön ja psykiatrisen hoidon palvelujärjestelmä; Psykoterapeuttisen työn eettiset ja moraaliset kysymykset

Kirjallinen työ ja kirjallisuuspaketti

Opiskelija laatii kirjallisen työn näyttöön perustavasta psykoterapiasta sekä suorittaa kouluttajan kanssa sovitulla tavalla kirjallisuuspaketin.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PSYKOTERAPIAA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, Juhani Heiska

MASENNUKSEN KOKONAISKUVA 7x4KENTÄN AVULLA Johdanto Depressionkäsittelyn lähtökohdaksi tulee tieteellisten tutkimusten tarkastelun ja käytännön terapiatyöskentelyn kautta vaikka otsikko ”Rooleissa ja sen kaltaisissa alasysteemeissä ilmenevä tasapainottomuus”. Tämä viittaa potilaana ja hoitajana olemiseen tai vaikka yhteiskuntaluokkiin. Ihmisten suhteisiin keskittyvä lähtökohta on myös ”Minäkuvan ja saadun minäihanteen välinen kuilu”, joka ilmenee esimerkiksi tutkittaessa kateuden yhteyksiä masennukseen. ”Biologisten säätelyjärjestelmien häiriö” on sitten sopiva otsikko lähtökohdille, joissa pääasiana on vaikkapa lääkehoito. ”Tyydyttämättä jääneiden elämisen tarpeiden ilmentymä”, joka kohdataan esimerkiksi synnytykseen ja imetykseen liittyvässä masennuksessa, on myös biologiaan viittaava lähtökohta. Kasvatustieteeseen viittaa sitten ”opittu avuttomuus”, joka on lähtökohtana monissa masennustutkimuksissa. ”Epäsuotuisa merkityssuhteiden jäsentyminen/organi soitu minen” tai ”tiettyjen ma-

sennuskaavioiden ja niiden yhteenliittymien ilmeneminen” on monien psykoterapiatutkimusten ja vastaanottotyöskentelyjen lähtökohta. ”Masennus taloustieteeseen ja sosiologiaan liittyvänä yhteiskunnallisena ilmiönä” on laaja tutkimusalue, jossa masennusta pidetään vaikkapa väistämättömänä reaktiona huonoihin olosuhteisiin. ”Elämänhalun ja/tai elämänuskon hiipuminen” on vanha perusta masennuksen käsittelyssä. ”Tahdosta riippumaton alavireisyyden ja riittämättömyyden kokemus” on uudempi tarkastelutapa. ”Vihan kohdistuminen sisäänpäin/itseen” on merkittävä lähtökohta masennuksen ja aggression tarkastelussa. ”Jokaisessa minässä olevan Vanhemman ankaruus jokaisessa minässä olevan Lapsen heikkoutta kohtaan” on merkittävä masennuksen tarkastelutapa elämänkatsomus- ja persoonallisuusproblematiikassa. Elämänkatsomuksellisella puolella masennuksesta tulee myös ”negatiivinen olotila elämän veloissa, osumattomuuksissa, kompastumisissa, väärin toimimisissa, sääntöjen rik-

Metodi Kyseinen kenttä on tässä esityksessä menetelmä, jolla jäsennetään ja kuvataan psyykkisten häiriöiden, sairauksien, poikkeavuuksien ja pahoinvointien syitä sekä ihmisen tuskaa muutenkin. Sillä voi käsitellä myös laajemmin kuin tietynlaisilla pysähdyskuvilla erilaisia tuskaprosesseja. Kentän seitsemän vai kuttavaa syyryh mää (VAI KUTTAJAT) eli yksinäisyydet, mallit, stressit, rangaistuselämykset, menetykset, välttelymahdollisuudet ja muutokset lisäävät tai vähentävät siis myös masen nusta, joka ilmenee neljällä alueella (MIE LENTERVEY DEN KULMAK IVET): ihmissuhteet, liikunta, rationaalinen toiminta ja irrationaalinen toiminta. Kyseiseen metodiin kuuluvat ruudut ovat loogisia, faktorianalyysilläkin todennettavia kokonaisuuksia, joiden luokittelijareliabiliteetillekin on erilaisissa käytännön tilanteissa saatu korkeita lukemia (Heiska 1990). Sen teoreettiset lähtökohdat ja kehittely ovat oma kokonaisuutensa. Sitä on käsitelty kognitiivisen psykoterapian konferensseissa Corfussa (Heiska 1994) ja Prahassa (Heiska 2003), Mielenterveyden-kulmakivet-kongresissa Lahdessa (Heiska 1997), psykologiakongressissa Turussa (Heis-

IHMISSUHTEET

I U T T A J A T

Tulokset Masennuksen olemuksen, masennukseen liittyvän hoitoonmenokynnyksen ja hoidossa pysymisen, masennusterapian sisältöjen sekä masennuksen yksilöllisen seurannan käsittelyssä on keskeistä, että muodostuu erilaisia otsikkoluetteloita. Niiden jäsennyksestä 7x4-kentän avulla on oheisissa luvuissa esimerkkejä. Myös kuvataan tällaisen jäsentämisen avulla saatavia muita tuloksia. Aina tähdellä (*) merkityt kohdat viittaavat 7x4-kentän osiin. MASENNUKSEN OLEMUKSEN KÄSITTELY Tärkeätä teesiä, depressioprosessi voi alkaa jo lap suuden koke muksista, tarkensi Aaron Beck seuraa viin pääkohtiin (Beck 1971): Yksinäisyys esimerkiksi vanhempien poissaolon muodossa varmasti vaikuttaa. Ihmissuhdepettymykset ynnä muut ihmissuhteiden rangaistuselämykset ovat masennusprosessissa mukana. Syyllisyyskokemustenkin masennusvaikutuksista on paljon empiirisiä todisteita. Ihmissuhdemenetykset ovat miltei itsestään selviä masentavia tapahtumia. Nämä sisältyvät oheisen 7x4-kentän tähdellä merkittyihin ruutuihin seuraavasti (kuvio 1):

MIELENTERVEYDEN KULMAKIVET

ka 2004), kolmilla Terveydenhoitajapäivillä, viimeksi Tampereella v. 2011 (Suomen Terveydenhoitajaliitto 2011) sekä kestävän kehityksen, kulttuurin ja kasvatuksen kongressissa Savonlinnassa v. 2012 (Gröhn & Härkönen 2012). Myös käytäntöihin sovelluksista on paljon esimerkkejä (Heiska 1998, 2002, 2010, 2012). Laaja 7x4-tutkimustiedosto siitä on muun muassa nettiosoitteessa www.esavo.psyli.fi/sisällys.html. Lisäksi englanninkielinen laaja selvitys on osoitteessa www.juhaniheiska.com. Kyseisissä tiedostoissa on satoja psyykkisen pahoinvoinnin, psyykkisen häiriön ja poikkeavan käyttäytymisen syistä kertovia tutkimustuloksia sijoitettu 7x4-kentän mukaisiin ryhmiin.

YKSINÄISYYDET

KEHON TOIMINNOT/ LIIKUNTA

RATIONAALINEN TOIMINTA

ELÄMÄNKATSOMUKSELLINEN TOIMINTA

MALLIT STRESSIT PETTYMYKSET/RANGAISTUKSET

MENETYKSET

VÄLTTELYMAHDOLLISUUDET

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

komisissa ja kunnioittamisissa”. Mitä ovat sitten elämänhalu ja elämänusko tai vaikka epäsuotuisat merkityssuhteiden organisoitumiset? Mitä masennuskoulukuntaa kannattaa tukea? Mikä liikuttaa aamuisin kättä, jos vain käsittämättömästi vetää peittoa korviin, sairaus, masennus, aivoprosessit vai persoona? Milloin masennus onkaan sairautta? Siinä on esimerkkejä vaikeista kysymyksistä etsittäessä eri lähtökohtaisille käsittelijöille yksimielisyyttä ja koko masennuksen kokonaiskuvaa. Tätä toimintaa helpottaa 7x4-kenttä. Ensimmäisen kerran se on esitelty Psykologia-lehdessä 1980-luvulla (Heiska 1984).

MUUTOKSET

Beckin jäsennystä voi 7x4-kentällä sitten työstää laajemminkin. Beck itsekin laajensi depression lähtökohtia stressien suuntaan (Beck 1982). Myös esimerkiksi depression valohoito liittyy kehontoimintojen stresseihin ja –muutoksiin (*), tai masennuksesta kärsivän talouden kohentaminen liittyy rationaaliseen stressiin (*). Lisäksi monet taiteilijat kuvaavat ja ovat kuvanneet 7x4-ruutuihin sopivia elämyksellisiä kokonaisuuksia. Vaikkapa masentuneen nuorukaisen huokaus ”juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma”, kuvaa tunnetussa laulussa liik kumi seen sisälty vää yksinäisyyttä (*) tai tunnetussa musikaalissa esitetty vakavan

tunneristiriidan kuvaus ”on lainaa ilon sekunnitkin” kertoo irrationaalisesta stressistä (*). Runoilijoista vaikka Kahil Gibran runossaan ”Seitsemän kertaa olen halveksinut sieluain” kertoo omalla tavallaan 7x4-kentän vaikuttajista. Lisäksi monien kuvataiteilijoiden teokset ovat oikeastaan 7x4-kentän ruutujen kuvausta (Heiska 1998). Esimerkiksi Albert Edelfeltiltä ja Carl Larssonilta löytyy joka ruutuun osuva kuva. Masennuksen taideterapioihinkin saadaan siis näin linkki. Masennusprosessin vaiheet liittyvät mallioppimisen (*) tai muun toimintamallin (*) ja stressitilanteiden (*) kautta 7x4-kenttään seuraavasti (kuvio 2):

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

I Varhaiset negatiiviset kokemukset ▼ II Synkkien perususkomusten muodostuminen ▼ III Stressitilanne elimellisenä tai henkisenä ▼ IV Aikaisempien synkkien perususkomusten uusi esille tuleminen ▼ V Tappiomielialaa lisäävien automaattisten ajatusten toistuva ilmeneminen ▼ VI Mielenterveyden kulmakivien alueille kasaantuvien oireiden muodostuminen seuraavasti:

A) Ihmissuhteissa ilmenevät: Estyneisyys Outo kiihtyneisyys Surullinen ilmiasu

B) Kehon toiminnoissa ilmenevät: Unihäiriöt Solujen välittäjäaineiden häiriöt Veren koostumuksen häiriöt Laihtuminen tai lihominen Monenlaiset säryt

D) Elämänkatsomuksessa ja tunne- elämässä ilmenevät: Kelvottomuuden tunne Korostunut syyllisyyden tunne Korostunut häpeän tunne ”Ei tunnu mikään miltään”

C) Osaamisessa, muistamisessa, keskittymi- sessä, tavoitteellisuudessa yms. ilmenevät: Ajatustyön kangertelu Yleinen kiinnostuksen puute Itsemurha tavoitteena

Esimerkiksi varhaiset negatiiviset kokemukset koulussa tuottavat negatiivisen mallin (*) ”minusta ei ole mihinkään”. Tämä synkkä perususkomus tulee esille ja vahvistuu sitten työn etsimisen vaikeuksissa. Näin työelämän stressitilanteissa muodostuu automaattisia ajatuksia, ja ennen pitkää ollaan oireiden ilmestymisessä kulmakivialueille (*). Kuvassa esitetty oireluettelo on kooste monista oiretutkimuksista.

Vaiheista kertoo myös Virginian osavaltiossa tuotettu naiskaksosten seurantatutkimus. Siinä masennusprosesseista muodostettiin korrelaatiokertoimista tehtyjen päätelmien avulla vuokaavioita (Kendler et al. 2002) ja käytettiin 18- ruutuista kenttää. Sen 13 ruutua sisältyvät 7 x 4 -kentän seuraaviin ruutuihin verrattain hyvin (kuvio 3):

MIELENTERVEYDEN KULMAKIVET V A

IHMISSUHTEET

I U T T A J A T

RATIONAALINEN TOIMINTA

ELÄMÄNKATSOMUKSELLINEN TOIMINTA

YKSINÄISYYDET

MALLIT

STRESSIT

PETTYMYKSET/RANGAISTUKSET

MENETYKSET

VÄLTTELYMAHDOLLISUUDET MUUTOKSET

Loput viisi ovat neuroottisuus, matala itsetunto, ahdistusalttius, käytöshäiriö ja nautintoaineiden ongelmakäyttö. Tässä ilmenee sitten masentumisen syytekijöiden tarkastelualue, muut häiriöt tai sairaudet, joilla on tietysti omat syykenttänsä. Esimerkiksi matalan itsetunnon syntymiselle voi osoittaa 7x4-kentästä olennaisia kohtia. Tai sitten: Välttelymahdollisuuksien kohdalla ei oheisessa ruudukossa ole yhtään tähteä, mutta viihdeaineiden ongelmakäyttö on tunnetusti sairaus ja/tai välttelyreaktio (*). Samaan viittaa suomalainen tutkijaryhmä (Torikka et al. 2001), joka sai 14 -16-vuotiaiden aineistolla vahvistusta väitteelle, että alkoholin käyttö lisää depressiota mutta depressio ei lisää alkoholin käyttöä. Myös esimerkiksi diabetessairaus eli menetys kehon toiminnoissa (*) on kiinteässä yhteydessä depressioon (Erikson 2001). Kun sitten tutkitaan, onko depressio sairautta yleensä, kaksisuuntaisen mielialasairauden osa-alue, välttämätön vaihe psykoosista selviytymisessä, syvää uupumusta, laiskuutta, osa onnellisuuden vastakohtaa, osa ahdistuneisuus-masentuneisuus-noidankehää tai vaikka yksi merkittävä synnytyksen jälkeinen tila, saadaan 7x4-kentän avulla depression olemuksen käsittelyyn seuraava jäsennys: A) Sosiaalisesti (*) ja myös sosiologisesti on merkittävää esimerkiksi K. Fulfordin näkökulma: Mil loin rakkaan menettämisen (*) jälkeinen suru määrittyy sairaudeksi (Fulford 1989). B) Somaattinen (*) näkökulma on tärkeä masennuksen sairausmäärittelyissä ja vaikka tupakoinnin ja masen-

nuksen vuorovaikutusta tarkasteltaessa. C) Terveydenhuollon rahoituksessa (*) ja käyntikertalaskutuksissa tärkeä osa on depression sairausmäärittely. D) Depressioon liittyvissä eettisissä päättelyissä (*) kohdataan esimerkiksi seuraava tutkimustulos: Depressiivikkojen itsearvioinnit ovat keskimäärin realistisempia ja tar kempia kuin ei-depressiivisillä, kun koehenkilöt itse ja ulkopuoliset tarkkailijat arvioivat sosiaalista pätevyyttä (Lewinsohn et al.1980). Näin tulee käsittelyyn elämänkatsomuksellinen / irrationaalinen stressi (*). Onhan vaikeaa työstämistä siinä, että eettisesti hyvä realiteettitaju voi olla pahaa tai huonoa. Oma alueensa on myös masennus ja itsetuho. Itsetuhoisista eri arvioiden mukaan 30-40% ei ole masentuneita, ja hoitokäytännöissä todetaan usein itsemurha masennuksen helpottumisvaiheessa. Itsemurha-ajatuksia herää myös hoidon aikana, ja jo itsemurhan määrittelyssä on vaikeata, kun ihminen voi tappaa itsensä pelastaakseen toisen tai joutua onnettomuuteen, joka viittaa itsemurhaan. Myös määrittelyväite, että eutanasia ei ole itsemurha, on monen mielestä väärä. Tällöin määrittelyssä ovat tärkeitä seuraavat ajatusrakennelmat (Litman 1961): 1) Haluan sovittaa tai uhrautua tietyissä elämänkatsomukseen liittyvissä asioissa. 2) Haluan kostaa tai rankaista vielä haudan takaakin. 3) Haluan liittyä/yhtyä menetettyyn rakastettuuni. 4) Haluan paeta/nukkua, koska en jaksa enää. 5) Haluan syntyä uudesti, aloittaa uuden elämän tai muun sellaisen. Nämä sijoittuvat seuraaviin ruutuihin (kuvio 4):

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

KEHON TOIMINNOT/ LIIKUNTA

MIELENTERVEYDEN KULMAKIVET V A

KEHON TOIMINNOT/ LIIKUNTA

IHMISSUHTEET

I K U T T A J A

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

RATIONAALINEN TOIMINTA

ELÄMÄNKATSOMUKSELLINEN TOIMINTA

YKSINÄISYYDET MALLIT

STRESSIT PETTYMYKSET/RANGAISTUKSET

MENETYKSET

VÄLTTELYMAHDOLLISUUDET

MUUTOKSET

Vastineet 7x4-kentän tarkennusluettelossa ovat silloin 1) Syyllisyydentuntojen käsittelymallit, 2) Anteeksiantamattomuustilanteet, 3) Identiteetin menetykset, 4) Mahdollisuudet vältellä niin sanottujen elämän suurten kysymysten ajattelemista ja 5) Uusien aatteiden ilmestyminen elämänkenttään. Näihin ajatusrakennelmiin on tietysti vielä yksilöllisiä tarkennuksia. Esimerkiksi elämänkatsomuksellisista välttelyistä (*) on merkittävä seuraava tarkennus: Kärsivä korostaa läheisilleen elämänmyönteistä jumalauskoaan ja kuitenkin pohjimmiltaan ajattelee seuraavasti: ”Olen karmea taakka, joka minun pitäisi poistaa tappamalla itseni, Jumalan lupaama armo tulee kyllä näinkin osakseni”. Itsemurhan toteuttaneiden merkittävissä tilanteissa käyttämät lausahdukset, joita on kerätty läheisten muisteloista (Mikkelin läänin työryhmä 1988), antavat vielä tarkemman kuvan itsetuhoisten ajatusrakennelmien jäsentymisestä seuraavasti: 1) Yksinäisyyteen (*) liittyy seuraavia: ”Isä, hae minut pois”. ”Minä olen kallio tai kivi aavalla merellä”. ”Ei ole olijaksi liikemaailmaan eikä kaupungillakaan”. ”No kun tuntuu, et Jumalakkaa ei auta”. 2) Vääristyneitä ajatusmalleja (*) ovat seuraavat: ”Jos sauna, viina ja naiset ei auta, niin tauti on kuolemaks”. ”Minulla on omat ratkaisuni” (hoitoon menemisissä). ”Näkymättömiin” (kuntoutusvastaan-

3) 4)

5) 6)

otolta lähtiessä toisteltu lausahdus). ”Jospa mulle tapahtuu” (saatuaan reseptit ja vakuuttelut, että mitään pahaa ei kehossa ole tapahtumassa). ”Minua ei enää revitä leikkauksissa, haluan kuolla kokonaise na”. Hän käytti vaikeasti ymmärrettäviä vertauksia, joihin selityksiä tai tarkennuksia ei saatu. Liialliseen stressaantuneisuuteen (*) kuuluvia huudahduksia ovat ”en jaksa enää!” ja ”en jaksa enää elää, sillä on niin monia vikoja!”. Rangaistus/pettymyselämyksiin (*) liittyy seuraavanlainen: ”Kyllä olen ruma ja laiha” (peilin edessä itseään katsellen). ”Pidä turpa kiinni, minä ammun”. Menetyksiin (*) liittyviä ovat seuraavat: ”Nyt on kodista harjaors murtunut”. ”Äidin takia jaksoin elää”. ”Isä miksi minut jätit!” Defensiivisyys (*) heijastelee seuraavissa: ”Tämän mailman työt on tehty”. ”En tule niille käräjille”. ”Tuosta voi sitten ottaa” (pankkikirjasta). ”Enhän minä ennää pitkään tarvii” (ostamaansa virsikirjaa). Muuttumiseen (*) liittyvät ”haluan isän luo” ja ”pidä hyvä huoli S:stä”.

Myös oheinen itsetuhon noidankehien kaavio (Meretoja & Laakso 2002) sisältää 7x4-kentän osasia. Ne on osoitettu isoin kirjaimin seuraavassa kuviossa (kuvio 5):

HOITOONMENOKYNNYS JA HOIDOSSAPYSYMINEN DEPRESSION HOIDOSSA Ainakin B. Brenner on kuvannut masennusprosessien seuraavaa lainalaisuutta: Masentuneista selvä vähemmistö hakee ammattiapua masennukseen, muihin ongelmiinsa kuitenkin hakevat (Brenner 1985). Tästä välttelytoimin nosta (*) tarken tuu itsemurhatapauksista saatuja seu-

raavia esimerkkejä (Mikkelin läänin työryhmä 1988): Ihmissuhteisiin (*) liittyviä: ‑ Viimeisenä elinvuotenaan hän kävi ter veys kes kuksessa vain kerran -- ja silloinkin sunnuntain päivystys ai kana avo vaimon kanssa. Julki tuotiin vain unettomuus‑väsyneisyysongelma. Vaikea seksiongelmakin heillä kuitenkin oli. ‑ Vain ystäväpiirissä hän esitti avunpyyntöjä -- ja kätkettyinä. Terveyskeskuslääkärille hän kertoi vain virtsaamis vaivois ta ja niska‑hartiaseudun li hasoireista. Kou lu/opiskelija terveydenhoitajan luona käyn tejä oli kaksi, ja ilman mitään ma sennusproblematiikkaa. Kehon toimintoihin /liikuntaan ja liikkumiseen (*) liittyviä: ‑ Eturauhasvaivojen takia hän kävi vuosittain hoi doissa, joista hän ei vaimolleenkaan kertoillut mitään. Rationaaliseen toimintaan (*) liittyviä: ‑ Kymmeneen vuoteen hän ei käynyt terveyden/sairauden hoitopaikoissa. Humalaisena hän kuitenkin usein pyrki sisarustensa perheisiin apua pyytämään räyhäten, jolloin hänet tietysti ajettiin kesken pois. ‑ Sosiaalitoimistokäyntejä oli viimeisen elinvuoden aikana 14 ja vain raha‑asioiden vuoksi. ‑ Äidilleen hän kävi valittelemassa migreenivaivoja mutta hoitopaikkojen asiakirjoihin ei tullut päänsärystä merkintää.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Tämä noidankehäprosessi alkaa siis kohdasta vaikea tilanne (*), jatkuu kohtaan ”Epätoivo katoaa hetkeksi” ja jatkuu sitten kolmea erilaista polkua pitkin. Itsestään paranemiset (*), lumehoidot (*) ja hoitojen sivuvaikutukset (*) kuuluvat myös masennuksen olemuksen käsittelyyn. Esimerkiksi jo 1980-luvulla masennustutkimus on tuottanut seuraavia tuloksia: Masennuslääkkeellä on aina joitain stressaavia sivuvaikutuksia (*), ja tutkimuksissa saatiin yhtä hyviä hoitotuloksia tiettyjä sivuvaikutuksia tuottavilla lumelääkkeillä kuin varsinaisilla masennuslääkkeillä (Thomson 1982). Masennuksen olemukseen liittyy kaiken edellisen lisäksi myös evoluutionäkökulma (muutokset) (*): masennus ilmiönä, jonka avulla seuloutuu kehityskelvoton. Eläintarhoista saatu seuraava havainto on tässä jotenkin merkittävä: Susilauman mallien (*) mukaan erilaiset jalkapuolet tuhotaan nopeasti. Kun sitten eläintenhoitajat eristävät tietyn jalkavammaisen omaan häkkiinsä paranemaan, niin hyvin usein tällainen yksilö jotenkin livahtaa entiseen laumaan. Siis se sahaa oksaa, jolla istuu -- kuten masentunut yleensäkin.

Elämänkatsomukselliseen toimintaan (*) liittyviä: ‑ Hän kävi henkiparantajan luona hakemassa turhaan apua päänsärkyyn, jota kaksi kuukautta aikaisemmin oli hoidettu neurologian klinikalla. ‑ Hän otti yhteyttä entiseen koulukaveriinsa, erääseen pappiin, joka kuitenkin liian myöhään tajusi yhteydenottojen olleen hätähuutoja.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kun suunnitellaan masentuneiden hoitoihin liittymisistä ja hoidoissa pysymisistä toimenpiteitä, edellä kuvatut esimerkit ja niiden jäsennys ovat siis keskeisessä asemassa. Lisänä on tietysti jäsennys mielenterveyden kulmakiviin. Esimerkiksi kehon toimintoihin (*) liittyvästä lääkehoidon seurannasta tiedetään, että lääkitsemättömien masentuneiden (N= 484) ja keskisyvästä masennuksesta kärsivien lääkittyjen (N=3671) terveydentilat olivat tutkittaessa sellaisia, että päädyttiin seuraavaan päätelmään: Masennuksen jääminen tunnistamatta perusterveydenhuollossa ei johda vakaviin kielteisiin seurauksiin (Goldberg 1998 ja Pigott et al. 2010). Hoitoonmenojen organisoinneissa on lisäksi otettava huomioon varsinkin psykoanalyyttisten tutkimusten kautta saadut transferenssiin liittyvät tulokset (Enckell 2012), joissa ilmenee seuraava irrationaalisuus (*): Hoitosuhde alkaa kehittyä jo ennen masennuksen hoitajankin tapaamista.

DEPRESSIOTERAPIAN SISÄLLÖT Jo Vanhassa testamentissa (Job 16: 2-5) kerrotaan masentuneen Jobin huudahduksista, joista kuvastuu masennusterapian seitsemään jäsentyvä tärkeä alkutilanne seuraavasti: 1) Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! (yksin-seurassa-ilmiö)(*) 2) Parhaatkin lohduttajat! Tehän vain lisäätte tuskaa! (väärä malli lähestymisissä)(*) 3) Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta! (aloittamisen stressi)(*) 4) Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan! (pettymyselämys hoidossa tai hoidoissa)(*) 5) Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin! (huono menetysten tarkastelu)(*) 6) Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne. (huono defenssien tarkastelu)(*) 7) Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla! (tulevaisuuden toivo vähäinen)(*) Tässä kuvauksessa siis jäsentyy merkittävällä tavalla jo muinoin tärkeäksi oivallettu masentuneen sisäisen pu-

heen käsittely. Merkittävää lienee, että nykyaikoina tuo sisäinen puhe on liitetty myös neuropsykologiaan. Nykyisissä masennushoidoissa on tietysti monia nimikkeitä. Rationaalis-emotiivinen oppimisterapia, hahmoterapia, realiteettiterapia, logoterapia, lääkehoito tai vaikka psykoanalyysi ja sielunhoito kertovat kuitenkin yllättävän vähän hoitajan ”virallisesta” koulukunnasta. Videoitujen terapiaistuntojen analyysit nimittäin viittaavat vahvasti siihen (Ablon et al. 2006). Kuitenkin masennusterapian neljä osa-aluetta ja psykoterapeutin toiminnan seitsemän vaikuttavaa osasta eli elementtiä tarkentuvat käytännöllisesti seuraavasti 7x4-muotoon: A) Käytettävä kieli: * Yhteinen käsitteistö tai ilmaisutapa, jolla kärsivä ja terapeutti ymmärtävät toisiaan. * Yhteinen käsitteistö tai ilmaisutapa, jolla terapeutti voi kertoa muille asiantuntijoille terapian kulusta ja tuloksista. B) Löytäminen: * Uudet oivallukset, uudelleenhahmotukset ja toimintatavat. * Psyykkinen toiminta, josta oivallukset, uudelleenhahmotukset tai muut sellaiset löytämiset ovat seurauksia. C) Rakenne: * Terapeutin ja potilaan tapaamispaikat, tapaamistilanteet ja tapaamisajat. * Terapeutin toiminnan teoreettinen perusta, jäsennystapa tai muu sellainen. D) Ilmapiiri: * Terapeutin ja asiakkaan sisäisen toiminnan etenemismahdollisuudet. * Käytössä olevat ja kohdattavat arvot, toiminnan rajat ynnä muut sellaiset. 1) Ehdoitta tapahtuva ja kunnioittava suhtautuminen: Esimerkiksi alkuhaastattelun toteutuksissa kunnioituksen huomioiminen. 2) Toisen osaan eläytyminen: Esimerkiksi transferenssin eli ihmistä kohtaan tunnettavan tunnesiirron käsittely. 3) Realiteettien ja rajojen huomiointi: Esimerkiksi ongelmien niinsanottu dynaaminen ja kognitiivinen käsittely sekä niiden rajaukset. 4) Aitouteen pyrkiminen: Esimerkiksi minän eri tasoilta puhumisen hyödyntäminen. 5) Kohtaamaan asettaminen: Esimerkiksi niin sanotun desensitisaation eli asteittaisen totuttamisen tai niin sanotun ajatus-seis-harjoittelun käyttö. 6) Pelien välttäminen: Esimerkiksi niin sanottujen Bernen pelien huomioonottaminen ja käsittely.

Lisäksi masennusterapian yleisperiaatteissa jälleen ilmenee toimiva seitsemään jäsennys eli seuraava: 1) Yksilöllisten uskomusten (*) käsittelyissä pyritään saamaan vallitsevaksi tunnelmaksi ymmärrettynä olemisen tunnelma. 2) Psykoterapeutin pääasialliset näkyvät toimintamuodot (*) ovat kysely, nyökkäily ja selostaminen. 3) Mitä vaikeamman tuntuinen (*) masennus tai itsetuhopyrkimys on, sitä aktiivisemmin hoitajat toimivat. 4) Arvostelevat/ leimaavat (*) lausahdukset minimoidaan.

5) Tulkitsevat lausahdukset minimoidaan, ettei heti alussa menetetä luottamusta (*). 6) Sopeutumiskeinoksi (*) tarkoitetut lausahdukset kuten ”yritäpä nyt piristy ä”, ovat masentuneelle kauheita ehdotuksia. Tällaisia ei esitetä. 7) Kehonhoidon ja psykoterapian yhteensovittamisessa selostetaan ymmärrettävästi, että masennuksessa on olennaista synkät ajatusrakennelmat ja masentuneet kehon toiminnot (Scott 1993). Ne muodostavat tun teiden ja kehontuntemusten kautta stressitilanteen (*), jossa synkät ajatusrakennelmat vaikuttavat masentuneisiin kehon toimintoihin ja masentuneet kehontoiminnat vaikuttavat synkkiin ajatusrakennelmiin. Kyseinen noidankehä on seuraava (kuvio 6):

Masennusta hoidettaessa sitten jarrutetaan noidankehän pyörimistä kehon toiminnoista vaikka lääkkeillä ja masentuneista ajatusrakennelmista psykologisin keinoin. Merkittävää lisäksi on, että kyseinen noidankehä pyörii rationaalisen stressin (*) kohdalla myös seuraavasti: auttamistapahtumaàtaloussuunnitelmaàrahavaratàkäytetyt rahatàauttamistapahtuma. Synkkä auttamistapahtuma siis voi viedä rahavarat uudelta auttamisyritykseltä, jota kuitenkin kovasti tarvitaan. Masennuksen psykoterapiassakin ilmenee paljon 7 x 4–kentän sisältöä. Oheinen kärsivän kanssa yhteistyössä (*) tehty ongelmalista oireista, elämäntilanteista, ajatuksista ja toivottomuuksista on ensimmäisenä jäsennysesimerkkinä. Ihmissuhteet (*): Vaikeus hyväksyä parisuhteen rikkoutuminen, vaikeus selviytyä yksin (*) erosta ja tyydyttävän ihmissuhteen löytämisvaikeus. Liikunta/liikkuminen & kehon toiminnot (*): Päivittäisten liikkumisvaatimusten stressikkyys (*), kyvyttömyys tehdä melkein mitä tahansa ja mieli hyvän tuntemukset kehossa vähäisiä.

Ajattelu ja välitön toimeentuleminen (*): ”Kyvyttömyys ilmaista itseäni karmeata”, vaikeus ilmaista oma toiveensa ja samojen ajatusten jatkuva märehtiminen. Arvot ja elämänkatsomukset (*): Alemmuuden ja arvottomuuden tunteita ihmisenä, ”olen huono äiti” sekä ”kukaan ei tykkää minusta”. Masennusterapiassa myös tietynlaisin kysymyksin kannustetaan arvioimaan esitettävää terapiamallia (*) ja esitetään synkkyydelle vaihtoehtoisia toimintamalleja (*). Varsinkin hahmoterapeutit selostavat tällöin paljon hahmottamisilmiötä. Myös ajatusten suuntaaminen toiveikkaaseen tulevaisuuteen (*) on keskeistä, jolloin äärimmäistä toivottomuutta eli menetyksiä (*) käsitellään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa auktoritatiivisuutta kohottaen. Terapeutin direktiivisyyden aste, viikoittaiset asiat, kotitehtävät ja palautekysely ovat suunnitelman osia, joissa vaikkapa kognitiivinen terapeutti käsittelee asiakkaansa kielellä objektimoodia ynnä metakognitiivista moodia ja transaktioanalyytikko puolestaan vanhempi-aikuinen-lapsi-systeemiä. Kuitenkin kär-

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

7) Konkreettisuuteen pyrkiminen: Esimerkiksi oirehallintaohjelmien hyödyntäminen.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

sivän itsenäisyys (*), yksiselitteinen rationaalisuus (*) ja onnistumiselämykset (*) ovat niissä olennaisia huomioon otettavia seikkoja. Ajatusvääris t ymien sekä synkkien ajatusten joh donmukaiseen tarkkailuun ja tiedostamiseen liittyy masentuneella paljon välttelymahdollisuuksia (*), jolloin etsitään vain syitä masennukselle eikä välittömästi masennukseen liittyviä ajatuksia. Näin kohdataan seuraavankaltainen vertauskuva: ”Kun palokunta saapuu palopaikalle, kumpi on silloin tärkeämpää, pienentää liekkejä vai etsiä jotain tulipalon sytyttäjää?” Lisäksi moniakin terapiatunteja kuluu sen opettamisessa, että on mahdollista ajatella ajattelemista. Merkittävää lienee, että tämä on myös NLP-terapian erikoisalue. Merkittävimmät automaattiset mutta korjailtavat ajatusvää ris t ymät ovat rationaalisen ja elämänkatsomuksellisen toiminnan malleja (*), joita terapiatutkijat käsittelevät. Esimerkiksi Beck on löytänyt mallin Kaikki tai ei mitään (Beck et al. 1979), joka ilmenee vaikka huudahduksessa ”Koska en onnis tunut täydellisesti, ei kannata enää yrittää.” Muita hänen löydöksiään ovat seuraavat: Yliyleistäminen (Beck 1976): ”Koska tuli vastoinkäyminen, olen kokonaan epäonnistunut ihminen mutta en missään tapauksessa pelkän yhden virheen tehnyt ihminen.” Itsensä syyllis‑ täminen (Beck et al. 1979): ”Kaikki mikä onnistuu täällä huonosti, taitaa olla minun syytäni.” Hätäiset lamauttavat päätelmät (Beck et al.1979) ovat seuraavanlaisia: ”He ovat hylkäämässä minut, koska puheiden äänenpainot olivat sellaisia.” ja Katastrofiajattelua (Beck et al. 1979) on ”Ei kannata enää yrittää, koska vielä kauheampaa on joka tapauksessa tulossa.” Muilta tutkijoilta löytyy seuraavaa: Minun‑pitäi‑ si‑ajattelu (Ellis & Grieger 1972): ”Minun on pakko tehdä näin, jotta edes joku voisi minua rakastaa.” Suurentelu ja minimointi (Burns 1980): ”Minun oma epäonnistumiseni on suurempi kuin muiden ja minun onnistumiseni on pienempi kuin muiden.” Myönteis‑ ten asioiden mitätöinti (Meichenbaum 1977): ”Koko naisuutena onnistuneesta kokemuksesta tarkastellaan yhtä kielteistä kohtaa ja jotenkin tuijotetaan sitä.” Au‑ tomaattinen arvonvähennys (Katajainen et al. 2003): ”Hän vain yrittää olla kohtelias, hänen ammattiinsa kuuluu sanoa noin.” Tunnevoittoinen järkeily (Goldman & Greenberg 1997): ”Tunnen syyllisyyttä ‑ olen siis tehnyt jotain väärää.” Näistä eri tutkijoiden löytämistä haitallisista malleista (*) siis terapiassa etsitään aina kärsivän omia esimerkkejä. Myös toimintamalli (*), asioiden yhdistely, on jokaisessa terapiassa tärkeä. Esimerkiksi kärsivää pyydetään kuvaamaan epämiellyttäviä tunteitaan ja niihin liittyviä tilanteita, jotka kirjataan isolle paperille. Sitten ha-

vainnoidaan synkkiä ajatuksia ja kirjataan niiden ynnä tunteiden yhteyksiä vetelemällä nuolia lauseiden välille. Kun kärsivä osaa tunnistaa ja korjata välittömästi masennustilanteisiin liittyviä kielteisiä automaattisia ajatuksiansa, voidaan siirtyä dysfunktionaalisiin perus oletuksiin (Beck et al. 1979). Niille on ominaista esteiden muodostaminen, turhan ahdistuneisuuden kehittäminen ja todellisuuden puutteelliset tarkastelut, jotka monissa eri lähtökohtaisissa terapiakäsittelyissä ovat jotenkin samanlaisia haasteita. Esimerkiksi uskomus, ”on oltava vahva ja pystyvä”, syrjäyttää ihmiseen olennaisesti kuuluvan haa voittu vuuden. Myös jätetään huomiotta olosuhteiden muutokset (*) ja turhat äärimmäistunteet. Masennus ja epätoivo syntyvät siis todennäköisemmin kuin suru ja murhe. Lisäksi dysfunktionaalisuus ilmenee usein nonverbaalisesti eikä se yksinäisyydessä (*) tai omin voimin vähene. Seuraavassa on dysfunktionaalisuuden tarkennuksia: 1) Toivotaan ihmisiltä hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ynnä muuta sellaista mutta tuntuu, ettei turvallisuuden tai hoivan tarpeita yksinäisyydessä (*) saa käsittelyyn eikä edes julki. 2) Ylikorkeiden saavutusnormien ajatusmalli (*) sekoittaa omia päämääriä. Esimerkiksi ajatusrakennel ma, ”minun tulee aina tehdä työt niin hyvin, että kaikki minua arvostavat tai muuten olen täysin mitätön ja arvoton”, olisi ei-dysfunktionaalisena seuraavan kaltainen: ”Vaikka tekisin työt kuinka hyvin, niin se ei takaa sitä, että kaikk i arvostavat minua. Voin hyväksyä, että ihminen voi vain vähän vaikuttaa muiden arvostuksiin”. 3) Yritettäessä huomioida muiden tarpeita pyritäänkin vain yksin kestämään (*) loputtomiin. Esimerkiksi muistettaessa lapsuudesta, että ”piti aina miellyttää vanhempia”, niin kyseinen miellyttämisen transferenssitilanne onkin stressi (*), jossa kyseinen tunteiden siirto rasittaa toistuvasti. 4) Kokonaisvaltaiset itsearvioinnit kuten tyhmä, lapsellinen tai vaikka jokin kuultu diagnoosinimike heijastelevat irrationaalisia rankaisuajatuksia (*), joista on seuraavia esimerkkejä: ”Kun minulla on paha olla, saan lisäoikeuksia tai rankaisuvaltaa (*)”, ”kaikki, jotka yrittävät minua tyhmää rakastaa, saakoot selkäänsä” tai ”kyllä tuttu helvetti aina tuntemattoman taivaan voittaa”. 5) Ilmenee noidankehämäisiä ihmissuhdepelejä (Berne 1967). Esimerkiksi yksinäisenä (*) oleminen liittyykin ruutuun välttelyt/ihmissuhteet (*) eli tiettyyn ihmissuhdepeliin, jossa masentuneen osakseen saama huomio, myötätunto yms. vah vis taa depressiota. Tässä ilmenee samalla masennushoidon erityisnäkökohta. Pidetäänhän

myötätunnon antamisia usein hoitoon kuuluvana itsestäänselvyytenä, mutta yhteisöllisyys on tässä kohdassa oletettua mutkallisempi asia.

MIELENTERVEYDEN KULMAKIVET

V A

IHMISSUHTEET

I U T T A J A T

KEHON TOIMINNOT/ LIIKUNTA

RATIONAALINEN TOIMINTA

ELÄMÄNKATSOMUKSELLINEN TOIMINTA

YKSINÄISYYDET

MALLIT

STRESSIT

PETTYMYKSET/RANGAISTUKSET

MENETYKSET VÄLTTELYMAHDOLLISUUDET

MUUTOKSET

Tässä, samoin kuin edellisissäkin sijoitteluissa, ilmenee ongelma, jota voi kuvata vaikka kommentilla ykköskohdasta: ”Kun ihminen kokee, ettei hänen turvan- tai hoivantarpeitaan kohdata oikein, eihän se ole mitään elämänkatsomuksellista yksinäisyyttä vaan sitä tai sitä”. Tilanne on samanlainen kuin projektiivisten testivastausten merkittämisissä. Niissähän luokittelijareliabiliteetti paranee sitä kautta, että opiskellaan merkittämisen käsikirjaa. Samoin 7x4-kenttään on olemassa tarkennusohjeisto, jossa on otettu huomioon filosofiasta tunnettu Carnapin prinsiippi, ”kukin voi tehdä kielestään omanlaisensa” ja se, että erilaisilla mielenterveystyöntekijöillä on myös paljon samalla

tavalla ymmärrettäviä käsitteitä. Siis depressionkäsittelijöilläkin on omat lähtökohtansa ja toimintakriteerinsä, joista he haluavat pitää kiinni. Tieteen historiassahan on usein käynyt niin, että ”vain sisäpiiriin päässeet saavat puheenvuoron”. Tällöin on esillä ruutu välttelyt/irrationaalinen toiminta (*). Kehämäisten mallien (*) tarkennuksista on käytössä erilaisia nimikkeitä mutta keskeinen alku on läheis ten tukitoiminta (*) (Mc Daniel & Cambell 1990). Tämän noidankehän pyöriminen sisältää sitten elementtejä, joissa on seuraavanlaista yhtenevyyttä 7x4-kenttään (kuvio 8):

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kyseiset kohdat sijoittuvat seuraaville numeroiduilla tähdillä merkityille alueille (kuvio 7):

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Merkittävä on myös mielen sisäinen kehämäinen malli (*) (Greenberg & Paivio 1997), joka sisältää alitajuisen päänoidankehän ja tietoisen käsitteellistämisyrityksen

(Mikä minä nyt oikein olen?) tai sopeutumiskeinon (*). Lisäksi siihen liittyy pakottamiskierroksen sivujuonne (Pitäisi pitäisi!) seuraavasti (kuvio 9):

Noidankehien dysfunktionaalisuuden tiedostaminen siten, että edellä kuvattujen mallien (*) kohtiin saa omakohtaisia esimerkkejä, on useimmiten välttämä tön edellytys muidenkin noidankehien hidastumiselle. Nimittäin usein masentunut käsittelee kerralla isoa palaa, joka jäsentymättömänä pahentaa masennusta. Kyseisissä noidankehiä kuvaavissa kaavioissa on merkittävää se, että vaikka ne ovat hoidon kannalta välttämättömiä, niin masentuneelle esitettynä ne ovat monimutkaisuuksia eli uusia stressitilanteita (*), jotka herättävät herkästi seuraavankaltaisen automaattisen synkän ajatuksen: ”Olen tässäkin huono ja kelvoton, kun en ymmärrä moisista kuvista mitään”. Näin ollen masennuksen olemuksen tarkastelussa ja masentuneen lähellä olevissa yhteisöissä tämä noidankehämäisyys tuo esille seuraavan teesin: Masentuneen ongelmakentän ydintä ei kukaan lähellä oleva voi ymmärtää, lähelle kyllä pääsee mutta ytimeen ei. Silti auttamistyö on mahdollista. Jotenkin vain pitäisi hidastaa noi-

dankehää nimeltä yleinen – tarkka – yksinkertainen – yleinen (Thorngate 1976): Henkilö A esittää yleisperiaatteen hoidon toteuttamisesta. Sitten henkilö B torjuu kyseisen periaatteen vaatien tarkennuksia. Kun A sitten esittää tarkennuksia, esityksestä tulee liian monimutkainen ja joudutaan palaamaan yleiselle tasolle. MASENNUKSEN SEURANTA Masennuksen mittaamisen testeissä ja haastatteluissa kysymysten sisällöt heijastelevat usein seitsemää vai kuttajien luokkaa. Esimerkiksi Suomessa käytettäväs sä lyhyessä kartoittavassa depressioasteikossa (LKDA) on seitsemän kysymystä ja samalla 7x4-jäsennyksen osia. Myös uudemman CES-D skaalan (Radlof 1977) 20 osiota jäsent yvät helposti samoin. Tärkeä esimerkki tulee myös tutkimuksesta (Williams et al. 2002), jossa merivoimien alokkaiden masennusta seurattiin testeillä, jotka mittasivat yksinäisyyttä (*) (Loneliness Scale, RULS), malleja (*) (Sense of Belonging

Päätelmät Masennuksen käsittelyssä, siis myös kokonaiskuvan muodostamisessa, kohdataan 7x4-kentän osia ainakin niin paljon kuin edellä on kuvattu. Se sopii seuraavaan: Masennustutkimuksen uuden tiedon sovittamisessa vanhaan käytetään lokeroita seuraavaan tapaan: Kognitiivisen psykoterapian kehittelyissä J.Young on julkaissut ”maladaptiivisista skeemoista” 18-lokeroisen jäsennyksen (Young et al. 2003), jossa vaikuttajista kerrotaan samantapaisia asioita kuin Bernen transaktioanalyyttisissä yhdeksänlokeroisissa tuotoksissa (Vanhempi-Aikuinen-Lapsi ja niiden tarkennukset) jo 1960-luvulla. Tällaisissa vertailuissa on hyödyllistä samantapainen menettely kuin alkuaineiden etsinnässä on käytetty. Siinähän on sovittu teoreettinen kehikko, alkuaineiden jaksollinen järjestelmä, joka ohjaa tutkimusta. Masennusterapian kehikoksi sopii 7x4-kenttä. Merkittävää tässä on myös se, että 7x4-jäsennyksen kaltaista jäsentelyä on nykytutkimuksessa jo käytössä. Ainakin Suomessa Jarmo Kontunen on kehitellyt niin sanottua IPT-terapiaa (Kontunen 2010). Siinä keskitytään aina johonkin neljästä ongelma-alueesta: Ihmissuhteiden puute (ihmissuhdeyksinäisyys), rooliristiriita (ihmissuhdestressi), kesken jäänyt surutyö (menetykset) ja roolin muutos (ihmissuhteiden muutokset). Kun sitten pohdiskellaan vaikka kysymystä siitä, että parantaako liikunta masennusta vai tuottaako se vain lihaksikkaita masentuneita, niin tärkeätä on silloin liikunnan määrittäminen tietynlaiseksi kulmakiveksi eikä vaikuttajaksi. Merkittävää yhtäläisyyttä 7x4-kentän kanssa on myös mielen ja aivojen vuoropuhelua käsittelevässä tutkimuksessa. Esimer-

kiksi psykoanalyytikko J. Lehtonen on kuvannut niin sanottua mielen matriisia (Lehtonen 2011), jossa luokittuu seuraavat toimintakokonaisuudet: A Vastaanottava aistimuksellinen osa. (Ihmissuhteet) B Toimeenpaneva motorinen osa. (Liikunta ja liikkuminen) C Aivojen ja mielen eri osien ja toimintojen yhteenkytkeytymisestä muodostuva laaja-alainen hermoverkko, joka kannattelee aivotoimintojen integroitumista kokonaisuudeksi ja ylläpitää mielen kokemista yhtenäisenä. (Rationaalinen toiminta) D Alkeellisista tyydytyksen tunteista muodostuva kokeva osa. (Irrationaalinen toiminta) Näihin pääkohtiin sisältyy sitten vuorovaikutusten ja ruumiin tilojen vaihtelua. Lisäksi merkittävä asia on seuraava: Masennuksen käsittelyn koulukunnat muistuttavat poliittisia puolueita tai kirkkokuntia, joilla on yhteisen hyvän tavoite mutta ”vain meidän jäsennyksemme ovat oikeita” ja kaiken lisäksi masennusta käsittelevät monet päätösvaltaiset, joilla on asiasta vähäinen asiantuntemus. Silloinkin on mahdollista, että 7x4-kentällä on käyttökelpoisia sovellusalueita koottaessa monia teorioita ja ajatusrakennelmia kokonaiskuvaan. Kun vielä otetaan huomioon George Millerin jo 1950-luvulla löytämä lainalaisuus (Miller 1956), että ihmisen työmuistin raja on suunnilleen seitsemässä tietueessa ja jo muinaiskreikkalaisen hyvinvointikulttuurin jäsentyminen A) teatterin, B) stadionin, C) gymnaasin ja D) temppelin avulla (Amandry 1984), niin kyseinen luokittelu voi saada yleispätevääkin asemaa. Siis 7x4-kenttää voi myös käyttää tarkasteltaessa masennuksen lisäksi vaikka pelkojen hoitoa (Heiska 2004). Hyödyntämällä 7x4-kentän ruutuja myös ennakoivalle mielenterveystyölle tulisi vahvempaa tieteellistä perustaa ja käytännön työskentelylle määritellyksi toimivia painopistealueita. Nykyisin nimittäin ennakoiva mielenterveystyö on masennuksen osalta käytännössä yllättävän usein vain sitä, että jotenkin yritetään saada kansalaisia enemmän hoidettaviksi (varhainen puuttuminen) mutta organisoitu syihin vaikuttaminen miltei kokonaan puuttuu. Samaan viittaavat myös Cambridgen yliopistossa työskentelevän Felicia Huppertin ehdotukset, joista Jussi Valtonen kertoo Psykologia-lehden artikkelissaan ”Miten tehdä parempaa psykologiaa?” (Valtonen 2009).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Inventory, SOB), stressejä (*) (Perceived Stress Scale, PSS), menetyksiä (*) (List of Threatening Experiences, LTE), sopeutumiskeinoja (*) (Coping Inventory, CISS) ja muutoksia (*) (Global Assesment of Functioning, GAF). Hyvävaliditeettisia tuloksia saatiin juuri näillä testeillä. Masennuksen mittauksen jäsentäminen 7x4-pohjaisesti selventää myös seuraavaa hämärää kohtaa: Masennuspotilaan tyytyväisyys saamaansa hoitoon korreloi hyvin alhaisesti hoidon tuloksellisuuteen (Viinamäki et al. 2002). Voihan nimittäin olla niin, että pelkkä yksinäisyyden tunne (*), ”ei kukaan kuitenkaan ymmärrä kokemaani”, on keskeisin kohta potilaan arvioidessa hoitotyytyväisyyttään ja kysyttyjen masennusoireiden lievittymisasia jää hoitotyytyväisyyden kyselyissä näin piiloon.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

LÄHTEET:

Ablon, J.,Levy,R., Katzenstein, T. (2006) Beyond brand names of psychotherapy: Identifying empirically supported change processes. Psychotherapy: Theory, Research, Practice, Training 43(2), 216-231. Amandry, P.(1984) Delphi and its history. Ateena: Praxiteleous st. Beck, A. (1971) Cognition, affect and psychopathology. Archives of General Psychiatry 24, 495-500. Beck, A. (1976) Cognitive therapy and emotional disorders. New York:International Universities Press. Beck, A., Rush, A., Shaw, B. & Emery, G. (1979) Cognitive therapy of depression. New York:Guilford. Beck, A. (1982) cognitive therapy of depression, new perspectives. Teoksessa Clayton, P. & Barret, J. (toim.) Treatment of depression: Old controversies and new approaches. S. 265-290. New York: Raven. Berne, E.(1967) Kanssakäymisen kuviot. Jyväskylä:Gummerus. Burns, D. (1980) Feeling good. New York:Morrow. Brenner, B. (1985) Continuity between the presence and absence of the depressive syndrome. Esitelmä APHA:n vuosikongressissa (113) Washingtonissa, marraskuussa. Ellis, A. & Grieger, R. (1972) Handbook of rational emotive therapy. New York:Springer. Enckell, H. (2012) Terapiaprosessin teoriaa. Luku artikkelissa Psykoanalyysi ja psykoanalyyttiset terapiat (29-32) teoksessa Huttunen, M. & Kalska, H. (toim.) Psykoterapiat. Porvoo: Bookwell oy. Eriksson, J. (2001) Altistaako masennus tyypin 2 diabetekselle. Diabetes ja lääkäri, syyskuu. Fulford, K. (1989) Moral Theory and Medical Practice. Cambridge University Press. Cambridge. Goldberg, D. (1998) The effect of detection and treatment on the outcome of major depression in primary care. British Journal of General Practice 48. Goldman, R. & Greenberg, L. (1997) Caseformulation in process-experiental therapy. Kirjassa Eels, T. toim. Handbook of psychotherapy case formulation. New York:Guilford Press, 403. Greenberg, L. & Paivio, S. (1997) Working with emotions in Psychotherapy. New York:Guilford Press. Gröhn, J. & Härkönen U. (toim.) (2012) 10th international JTEFS/BBCC conference Sustainable development. Culture. Education. Abstract Book. University of eastern Finland. Heiska, J. (1984) Ehkäisevän mielenterveystyön 7 x 4-kenttä. Psykologia 4, 254-258. Heiska, J. (1990) Mielenterveyttä edistävän työskentelyn teo reetti sen perustan ja käytän nön toteutuksen ke hittämi nen: Kunnan mielenterveysilmapiiriä ja häiriöitä estävän työskentelyn tuloksia mittaavan menetelmän kehittäminen 7 x 4 - kentän avulla. Lisensiaatintyö, Tampereen yliopisto. Heiska, J. (1994) A practical disposition for many purposes in mental health work, 7x4-field. 24th congress of the European association for behavioural and cognitive therapies September 6-10, Corfu – Greece. Heiska, J. (1977) Four cornerstones and seven effectors for many purposes in mental health work. Cornerstones for mental health. World congress of the World federation for mental health 6-11 july, Lahti, Finland. Heiska, J. (1998) Ennakoiva mielenterveystyö. Helsinki:Yliopistopaino. Heiska, J. (2002) Usko tiede ja tuska. Helsinki:Yliopistopaino. Heiska, J. (2003) Overview of management of depression with the helps of the 7x4-field. Annual Congress of the EABCT Prague 10-13 september, Prague. Heiska, J. (2004) Pelkojen jäsennys 7x4-kentän avulla. Onk tuntei? Psykologia 2004 –kongressi Turussa 25. – 27.8. Heiska, J. (2010) Ennakoiva mielenterveystyö, käsikirja meille kaikille. Toinen ja täydennetty painos kirjasta Ennakoiva mielenterveystyö. Tampere:Mediapinta. Heiska, J. (2012) Usko, tiede ja tuska. Uskon ja tieteen välinen sillanrakennus lähinnä psykologian näkökulmasta. Tampere: Mediapinta. Katajainen, A., Lipponen, K., & Litovaara, A. (2003) Voimavarat käyttöön. Helsinki:Duodecim. Kendler, K., Gardner, C. & Prescott, C. (2002) Toward a Comprehensive Developmental Model for Major Depression in Women. American Journal of Psychiatry 159(7), 1133-1145. Kontunen, J. (2010) Interpersoonallinen ohjaus ja neuvonta masennuksen hoitoon perusterveydenhuollossa. Terveydenhoitaja 3. Lehtonen, J. (2011) Tietoisuuden ruumiillisuus. Porvoo:Duodecim. Lewinsohn, P., Mischel, W., Chaplin, W. & Barton, R. (1980). Social competence and depression: The role of illusory selfperceptions. Journal of Abnormal Psychology 89, 2103-2112. Litman, R. (1961) When Patients Commit Suicide. Psychotherapy of America 19, 570-576. McDaniel, S. & Campbell, T. (1990) Family-oriented primary care. Springer, New York, 265. Meichenbaum, D. (1977) Cognitive behavior modification. New York:Plenum. Meretoja, P. & Laakso, J. (2002) Itsemurhaan altistavat kognitiiviset mallit. Suomen Lääkärilehti 49-50, 5045-5048. Mikkelin läänin työryhmä (1988) Toteutuneiden itsemurhien tapausselostuksia vuosilta 1987 - 1988. Julkaisematon raporttikokoelma Suomen itsemurhaprojektista. Miller, G. (1956) The Magical Number Seven, Plus or Minus Two: Some Limits on Our Capacity for Processing information. The Psychological Rewiew 63, 81-97. Pigott, A., Leventhal, G., Alter, J. & Boren, J. (2010) Efficacy and Effectivenes of Antidepressants: Current Status of Research. Psychotherapy and Psychosomatics 79. Radloff, L. (1977) The CES-D Scale: a self-report depression scale for research in the general population. Applied Psychological Measurement 1, 385-401. Scott, J. (1993) Who does well with cognitive therapy? A four year outcome of chronic major depressives treated with cognitive therapy and pharmacotherapy. Esitelmä Euroopan oppi- misterapiakonferenssissa Lontoossa syyskuussa. Suomen terveydenhoitajaliitto (2011) 2011 terveydenhoitajapäivät. Helsinki: Artprint. Thomson, R. (1982) Side effects and placebo amplification. British journal of psychiatry 140. Thorngate, W. (1976) Possible limits on a science of social behavior. Kirjassa Strickland, I., Aboud, F. & Gerzen, K. (toim.) Social psychology in transition. New York:Plenum Press. Torikka, A., Kaltiala-Heino, R-K., Rimpelä, A., Rimpelä, M. & Rantanen, P. (2001) Depression, drinking, and substance use among 14- to 16 year-old Finnish adolescents. Nordic Journal of Psychiatry 55(5), 351-357. Valtonen, J. (2009) Miten tehdä parempaa psykologiaa? Psykologia 4. Viinamäki, H., Antikainen, R., Koivumaa-Honkanen, H., Honkalampi, K., Tanskanen, A., Kontkanen, J. & Hintikka, J. (2002) Masennuspotilaiden hoitotyytyväisyyskyselyt. Suomen Lääkärilehti 46(57) 4687-4691. Williams, A., Hagerty, B. & Yousha, S. (2002) Factors Associated with Depression in Navy Recruits. Journal of Clinical Psychology 58(4), 323-337. Young, J., Klosko, J. & Weishaar, M. (2003) Schema therapy: a practitioner’s guide. New York:Guilford Press.

UUSIA KOULUTUKSIA

Psykoanalytica - seminaari 12.-13.9.2013 HELSINKI Psykoanalyyttisen psykoterapian sovelluksia tämän päivän mielenterveyden hoitoon

Torstai 12.9. klo 10-17 Psykoanalyysin ihmiskäsityksestä Parisuhdekäsityksestä: ”couple state of mind” Sisäistetystä parista: mies - nainen - äidillisyys - isällisyys Vietit ja objektisuhteet parisuhteen/paripsykoterapian näyttämöllä Kantanäky, oidipaalisuus ja madonnakonstellaatio Parisuhteen dynamiikasta: olemisen ja kokemisen tiloista

Perjantai 13.9. klo 9-16

Projektiivisesta identifikaatiosta Seksuaalisuudesta, rakkaus - viha, Eros ja Thanatos Paripsykoterapian menetelmästä: aloittaminen, prosessi, lopettaminen Transferenssi - vastatransferenssi - holding - container - contained Paripsykoterapeutti psykoterapian prosessissa

Kouluttaja:

VET Psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari

Seminaarin hinta:

350€ + alv 24%

Ilmoittautuminen:

Mikko Haarala p. 050 4086375 email: mikko.haarala@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Psykoanalyyttisen psykoterapian käsitteistä

MUISTISAIRAUDET

Muistisairaat henkilöt ja heidän perheensä tarvitsevat pikaista tukea diagnoosin jälkeen

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Muistisairaudet lisääntyvät maailmanlaajuisesti väestön ikääntymisen myötä, joten varhainen diagnosointi ja nopeasti saatavilla olevat interventiot tulevat yhä tärkeämmiksi. Jotta asiakkaan tilan arviointi ja oikeanlainen tuki ja hoito voidaan järjestää parhaalla mahdollisella tavalla, on tiedettävä myös, mitä esteitä sairauden tunnistamisen tiellä on ja miten kyseiset henkilöt itse kokevat asian.

Englannissa – Lontoon, Hertfordshiren, Yorkin, Newcastlen ja Cambridgen yliopistoissa – tehty tutkimus vahvistaa, että perhe tarvitsee muistisairausdiagnoosin jälkeen nopeasti ulkopuolista tukea. Tulokset julkaistiin PLoS Medicine -lehdessä. Tutkijat kävivät läpi yli sata tutkimusta, joihin oli osallistunut yli 3000 henkilöä. Analyysissä selvitettiin asiakkaiden ja heidän omaistensa muistisairausdiagnoosiin liittyviä kokemuksia, uskomuksia, tunteita ja asenteita sekä sitä, miten terveydenhuollossa toimivat ammattilaiset voivat paremmin ymmärtää niitä tarpeita ja haasteita, joita muistisairailla ja heidän läheisillään on diagnoosin saamisen aikaan. Huomiota kiinnitettiin myös perheiden välittömiin ja jatkuviin tukitarpeisiin. Keskittymällä niihin potilaisiin, jotka asuivat ja jotka hoidettiin yhteisön sisällä, tutkijat pyrkivät myös ymmärtämään, mikä mahdollisesti esti varhaisen diagnoosin saamista ja millaisesta tuesta äskettäin diagnoosin saaneille oli eniten hyötyä. Vanhempi tutkija, tohtori Frances Bunn, joka keskittyy näyttöön perustuvan ammatinharjoittamisen tutkimukseen Hertfordshiren yliopistossa, toteaa, että

muistisairaiden ja heitä hoitavien tarpeet ovat moninaisia ja vaihtelevia. Tästä johtuu, että sekä sairauden diagnosointi että kyseisten henkilöiden tukeminen voi olla tavallista haastavampaa. Tutkimus osoitti, että tuen pitää olla jatkuvaa ja joustavaa ja sen pitää ottaa huomioon kunkin perheen erityistarpeet. Vaikka diagnoosin saatavuutta parannettaisiinkin, sairastuneen henkilön itsensä tai hänen läheistensä tietämättömyys muistisairauden oireista ja merkeistä tai niiden kieltäminen viivyttää oikean diagnoosin saamista. Muistisairausdiagnoosi voi aiheuttaa menetyksen, vihan, epävarmuuden ja turhautumisen tunteita, ja se vaikuttaa erittäin voimakkaasti potilaan identiteettiin. Myös perheenjäsenten roolit ja heidän välisensä suhteet perheen sisällä ja laajemmissa sosiaalisissa verkostoissa muuttuvat. Bunn toteaa lisäksi, että palvelujen suunnittelusta ja tarjoamisesta päättävät toimijat tarvitsevat sopivaa asiantuntemusta ja koulutusta. Siksi tulevissa tutkimuksissa on keskityttävä siihen, miten palveluja kehitetään ja arvioidaan, niin että muistisairaiden ja heidän perheidensä tarpeisiin voitaisiin vastata asianmukaisesti.

LÄHTEET: Frances Bunn, Claire Goodman, Katie Sworn, Greta Rait, Carol Brayne, Louise Robinson, Elaine McNeilly, Steve Iliffe. Psychosocial Factors That Shape Patient and Carer Experiences of Dementia Diagnosis and Treatment: A Systematic Review of Qualitative Studies. PLoS Medicine, 2012; 9 (10): e1001331 DOI: 10.1371/journal.pmed.1001331 University of Hertfordshire (2012, October 30). Dementia patients need urgent support after diagnosis. ScienceDaily. Retrieved November 2, 2012, from http://www.sciencedaily.com¬ /releases/2012/10/121030210051.htm

MUISTISAIRAUDET

Psykososiaaliset interventiot vähentävät mielenterveyshäiriöitä iäkkäillä henkilöillä, joiden sosiaalinen vuorovaikutus on rajoittunutta

Masennus on eräs yleisimmistä ikäihmisten mielenterveyshäiriöistä sekä Pohjoismaissa että maailmanlaajuisesti. Iäkkäiden henkilöiden lukumäärän jatkuvasti kasvaessa on tärkeää kiinnittää huomiota mielenterveyttä edistäviin sekä masennusta ehkäiseviin toimenpiteisiin kyseisissä ikäryhmissä. Forsmanin mukaan riskiryhmään kuuluville henkilöille pitäisi järjestää palveluja, jotka mahdollistavat ja edistävät sosiaalista verkostoitumista ja auttavat ylläpitämään mielekästä sosiaalista elämää. Forsmanin ja kollegoiden tutkimuksissa ilmenee merkittävä yhteys iäkkäiden henkilöiden vähentyneen ja rajoittuneen sosiaalisen vuorovaikutuksen, masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä. Sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten tutkimusten tulokset korostavat sitä, miten tehokkaita sosiaaliset aktiviteetit ovat ikäihmisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa.

Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet ovat tärkeitä mielenterveydelle, koska ne luovat yhteenkuuluvuuden ja ryhmään kuulumisen tunnetta ja tuovat sisältöä jokapäiväiseen elämään uusien sosiaalisten roolien kautta. Forsmanin väitöskirjan sisältämissä systemaattisissa katsauksissa ja meta-analyysissä arvioidut sosiaaliset aktiviteetit alensivat merkittävästi kohderyhmän masennusoireita verrattuna kontrolliryhmiin, jotka eivät osallistuneet minkäänlaiseen interventioon. Forsmanin mukaan iäkkäiden henkilöiden on tärkeää kiinnittää huomiota sosiaalisten verkostojen ja ihmissuhteiden ylläpitämiseen aktiivisen ja terveen ikääntymisen tukemiseksi. Väitöskirjatyön ohessa kävi myös ilmi, että psykososiaalisia interventioita on tutkittu vain vähän, koska arviointiin voitiin sisällyttää vain muutamia suhteellisen pieniä tutkimuksia.

LÄHTEET: Forsman, A.K., (2012) The Importance of Social Capital in Later Life. Mental Health Promotion and Mental Disorder Prevention among Older Adults. Thesis. Nordic School of Public Health NHV. Göteborg, 2012. Forsman, A.K., Nyqvist, F., Schierenbeck, I., Gustafson, Y. & Wahlbeck, K. (2012). Structural and cognitive social capital and depression among older adults in two Nordic regions. Aging & Mental Health, doi:10.1080/13607863.2012.667784 (published online ahead of print). Forsman, A.K., Nyqvist, F. & Wahlbeck, K. (2011). Cognitive components of social capital and mental health status among older adults: A population-based cross-sectional study. Scandinavian Journal of Public Health, 39, 757-65. Forsman, A.K., Schierenbeck, I. & Wahlbeck, K. (2011). Psychosocial interventions for the prevention of depression in older adults: Systematic review and meta-analysis. Journal of Aging and Health, 23, 387-416. Forsman, A.K., Herberts, C., Nyqvist, F., Wahlbeck, K. & Schierenbeck, I. (2012). Understanding the role of social capital for mental wellbeing among older adults. Ageing & Society, doi:10.1017/S0144686X12000256 (published online ahead of print).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Läkkäät ihmiset, joiden sosiaaliset yhteydet ovat rajoittuneet, sairastuvat helposti mielenterveyshäiriöihin. Göteborgissa sijaitsevan Pohjoismaisen kansanterveystieteen korkeakoulun (Nordic School of Public Health, NHV) projektitutkija Anna Forsman on tehnyt väitöskirjan sekä useita tutkimuksia siitä, miten ikäihmisten mielenterveyttä voidaan edistää ja mielenterveysongelmia ehkäistä psykososiaalisten interventioiden avulla.

UUSIA KOULUTUKSIA

MUISTISAIRAAN HOIDON AMMATTILAISTEN KOULUTUSKOKONAISUUS Suomen Psykologisen Instituutin järjestämä muistisairaiden hoidon koulutuskokonaisuus laajenee ja monipuolistuu. Koulutustarjonnastamme on mahdollista valita oman mielenkiinnon mukaan eripituisia koulutuksia.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Vuoden kestoisia prosessikoulutuksia on tarjolla kolme. Jo 13 koulutusryhmässä kehittynyt 30 op:n Muistihoitajakoulutus syvenee vuoden kestoisilla 20 op:n laajuisilla Muistihoitajan diplomikoulutuksella sekä Perhe- ja omaistyö muistisairaiden hoidossa -koulutuksella vuonna 2014.

Muistihoitajakoulutus toteutetaan ensimmäisen kerran nyt myös moduulikoulutuksena, jolloin opiskelija voi suorittaa koulutuksen kokonaisuudessaan tai valitsemansa osiot siitä.

Muistihoitajakoulutus moduuliopintoina Hämeenlinnassa alkaa 14. - 15.8.2013 Muistihoitajan Diplomikoulutus Vantaalla alkaa 28. - 29.8.2013 Perhe- ja omaistyö muistisairaiden hoidossa Pääkaupunkiseutu alkaa 8. - 9.1.2014 Parisuhde, muistisairaus, seksuaalisuus koulutuspäivä 1.11.2013 Hämeenlinna 13.11.2013 Tampere 26.11.2013 Rovaniemi 29.11.2013 Oulu

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

UUSIA KOULUTUKSIA

Muistihoitajan / Muistineuvojan koulutusohjelma, 1 vuosi 30 op Syksyllä 2013 aloitamme koulutuksen Hämeenlinnassa, joka toteutetaan yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa. Suomen Psykologinen Instituutti on maamme johtava muistihoitajakoulutusten järjestäjä. Suosittu yhden vuoden kestävä muistihoitajan / muistineuvojan koulutus on monipuolisin ja vaativin Suomessa tarjolla oleva muistihoitajakoulutus. Koulutus on suunnattu sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille, jotka päivittäisessä työssään kohtaavat muistisairaita ja heidän läheisiään. Koulutus antaa valmiudet toimia muistipoliklinikan lääkärin työparina, vaativissa muistihoitajan/ -neuvojan/ -koordinaattorin tehtävissä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja yksityisen sektorin palveluksessa. Koulutuksen yleiskuvaus Koulutus toteutetaan monimuoto-opiskeluna, ja se suoritetaan yleensä työn ohella. Kontaktiopetusta järjestetään noin kerran kuussa 1-2 päivää (yhteensä 16 lähipäivää). Koulutuksen keskeisenä arvona on potilaan ja hänen perheensä kunnioittaminen ja arvostaminen sekä muistisairaan oikeuksien kunnioittaminen ja psykososiaalisten hoitomenetelmien sekä psykoterapeuttisen asenteen suosiminen. Taustaviitekehyksiä ovat gerontologia, psykologia, psykoterapia, neurologia ja yleislääketiede. Muistihoitajalla on valmistuttuaan laajat tiedot eri muistisairauksista, niiden vaikutusmekanismeista ja hoitomuodoista sekä diagnostisista arviointityökaluista ja -menetelmistä. Muistihoitaja osaa toimia muistisairaiden ja heidän omaistensa/läheistensä ammatillisena tukena kaikissa sairauden vaiheissa. Opetussuunnitelmassa on otettu huomioon Muistiliiton suositukset sekä Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet dementiahoidon erikoistumiskoulutukselle.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Koulutuksen keskeiset sisällöt

• Vanhustyön etiikka • Muistisairaan hyvän hoidon kriteerit eri vaiheissa • Eri muistisairaudet ja niiden erityiskysymykset • Aivoterveys • Muistisairaan ja hänen omaistensa palveluohjaus ja -neuvonta • Läheiset osana hyvää hoitoa • Cerad-kognitiivinen tehtäväsarja (opiskelija saa oman testisarjan käyttöönsä) ja muut toimintakykytestit pääpiirteittäin

• Diagnostinen prosessi ja hoitoketju • Arviointivälineiden tulosten tulkinta ja neuropsykologian uusimmat tutkimustulokset • Muistisairauksien lääkehoidon ja lääkkeettömän hoidon erityiskysymykset • Kuntoutumista edistävä toimintaympäristö ja kuntouttava työote kaikissa hoidon vaiheissa • Keinoja parantaa muistisairaan ja hänen läheistensä elämänlaatua kaikissa eri vaiheissa

Kouluttajat Sanna Aavaluoma psyk.esh., vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja, psykodraamaohjaaja ja työnohjaaja Kirjoittanut lukuisia kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita muistisairaan hoitamisen sekä heidän läheistensä tukemiseen liittyvistä erityiskysymyksistä. Raul Soisalo vaativan erityistason psykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja -tutkija Kirjoittanut useita kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita muun muassa haastavan käytöksen kohtaamisesta sekä psyykkisen oireilun lääkkeettömistä hoitomenetelmistä. Vankka kliininen työkokemus taustalla. Ari Rosenvall yleislääketieteen erikoislääkäri, muistisairauksien käypähoitotyöryhmän jäsen Ollut etulinjassa kehittämässä laadukasta näyttöön perustuvaa muistisairaiden hoitoa vuodesta 1985 ja on mukana laatimassa valtakunnallisia aiheeseen liittyviä hoitosuosituksia.

• Käytösoireiden strukturoitu arviointi ja hoito, oireiden ymmärtämiseen pyrkivä kunnioittava kohtaaminen ja muut ihmistä arvostavat hoitomenetelmät • Haastavien tilanteiden ennaltaehkäisy • Työyhteisön vuorovaikutus- ja viestintä sekä työssäjaksaminen • Saattohoito, kuolema ja iankaikkisuus, suru- ja kriisiprosessi

Koulutuksen kustannukset Mikäli suorittaa koulutuksen oppisopimuksena, on koulutus osallistujalle ja työnantajalle maksuton. Useat oppisopimustoimistot solmivat oppisopimuksen muistihoitajakoulutuksen suorittamista varten. Mikäli on tästä vaihtoehdosta kiinnostunut, tulee olla ensin yhteydessä omaan oppisopimustoimistoon: joko oman asuinkunnan tai sen kunnan, jossa työpaikka sijaitsee. Koulutuksen voi suorittaa myös ilman oppisopimusta, jolloin sen hinta on 925€ / lukukausi. Koulutus kestää kaksi lukukautta (1 vuosi), jolloin koulutuksen kokonaishinta on 1850€ (alv 0%). Koulutuksen aloitus Koulutus aloitetaan Hämeenlinnassa kaksipäiväisellä seminaarilla 14.-15.8. 2013 Hakeminen Hakuaika koulutukseen päättyy 14.6.2013 ja koulutukseen haetaan täyttämällä Instituutin sivuilla oleva hakulomake Lisätietoja koulutuksesta voi tiedustella sähköpostitse tai puhelimitse: Mikko Haarala, mikko.haarala@psyk.fi, 050-4086375

UUSIA KOULUTUKSIA

Psykologiset interventiot aggressiivisuuteen Koulutuksen tavoite Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä aggressiivisuuden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön psykoedukaatioon. Paikka ja aika Keskiviikko 3.4.2013 klo 12-16, Helsinki

Kenelle Haitalliseen aggressiivisuuteen taipuvaisten aikuisten parissa työskentelevät ohjauksen ja neuvonnan sekä sosiaalija terveysalan ammattihenkilöt. Ohjelma  Strukturoitu aggressiivisuuden arviointi  Väkivaltariskin arviointitieto psykoedukaation perustana  Tunnetaidot coping-menetelmänä  Mindfullnesspohjainen ohjaus aggressiivisuuden preventio- ja hallintamenetelmänä  Erilaisten tunteiden säätely- ja hallintamekanismien psykoedukaatio  Tunteiden defenssien tunnistamisen psykoedukaatio Osallistumismaksu 4 tunnin mittainen koulutus 125€ (+alv 24%) (sis. luentomateriaalin ja kahvin/teen) Ilmoittautuminen Mikko Haarala p. 050 4086375 email: mikko.haarala@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kouluttaja Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –tutkija Raul Soisalo

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

LAPSET JA NUORET

Kietoutuminen perheen ihmissuhteissa Kietoutuneessa suhteessa oleva henkilö kokee, ettei hän voi hyvin, ellei hän täytä kumppanin tarpeita koko ajan. Suhde ei tunnu läheiseltä, jos emotionaalinen yhteen sulautuminen puuttuu. Kumpikin osapuoli voi kokea, että hänen pitää osallistua kaikkeen toisen elämässä. Tilanne voi alkaa ahdistaa siinä vaiheessa, kun jompikumpi haluaa omaa tilaa. Terveessä suhteessa molemmat puolisot voivat ottaa toisensa huomioon menettämättä tai vaarantamatta yksilöllisyyttään. Kummankaan ei tarvitse yrittää muuttaa persoonallisuuttaan, ajatuksiaan tai tunteitaan toista miellyttääkseen. He voivat olla erillään eroamatta ja olla yhdessä menettämättä yksilöllisyyttään. Rakkaus merkitsee lupaa olla erilainen kuin puoliso, olla oma itsensä ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on. Kietoumisen tunnusmerkkejä: • Perheenjäsenet kokevat toistensa kasvun ja itsenäiset valinnat uhkana. • Puoliso tai perheenjäsen voi käyttää pelkoa, velvollisuudentuntoa ja syyllistämistä (emotionaalista kiristystä) toisen/toisten käytöksen hallintaan. • Joku voi tuntea, että hän tarvitsee kaikkeen ”luvan”

• • •

• •

toiselta, samanaikaisesti vähätellyn kumppanin tarpeet jäävät ilmaisematta ja täyttämättä. Puolisot odottavat kumppanin täyttävän kaikki tarpeensa, joten kaikki aika vietetään yhdessä ja kummallakin on vain harvoja omia ystäviä. Puolisot eivät pysty tekemään päätöksiä yksin arkipäiväisistä asioista. Kaikenlainen yksityisyys nähdään salamyhkäisyytenä, joten perheenjäsenillä katsotaan olevan oikeus tutkia toistensa henkilökohtaisia papereita, sähköposteja, kirjeenvaihtoa jne. Jotkut vaativat jopa saada tietää toisten ajatukset ja heidän käymiensä keskustelujen sisällön. Toisten kontrollointia ja kietoutumista pidetään normaalina, jopa osoituksena rakkaudesta. Vaikeus erottaa omat tunteet toisten perheenjäsenten tunteista.

Yhdysvaltalainen pari- ja perheterapeutti Andrew Holzman Family Tree Counseling Associates -yhdistyksestä (Indianapolis)kuvaa kietoutumista: Jos joku uskoo, että puoliso on avain omaan onnellisuuteen, siitä seuraa vapauden, oman äänen ja oman arvon

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Parisuhteen alussa kietoutuminen kumppaniin tuntuu ihastuttavalta, jopa huumaavalta. Ongelmia ilmenee, jos ajan mittaan suhteen toinen osapuoli ei enää voi olla yksilö, jolla on omat ajatukset, tunteet, uskomukset, mielipiteet, harrastukset jne. Kietoutuminen on hyvin yleistä toimimattomissa suhteissa, joissa toinen tai molemmat voivat olla kietoutuneita. Myös kokonaiset perheet voivat olla toisiinsa kietoutuneita.

LAPSET JA NUORET

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

menetys. Kietoutuminen naamioituu välittämiseksi, rakastavaksi huolenpidoksi ja tarvitsevuudeksi, mutta aiheuttaa kumppanille häpeää, koska tämä ei pysty vastaamaan tarpeisiin, tekemään toista onnelliseksi tai pelastamaan häntä kivulta.

Miksi kietoutuminen ei ole tervettä Kietoutuminen on vahingollista suhteen osapuolille sekä itse suhteelle, tähän on useita syitä: • Puolisolle/perheenjäsenelle sälytetään raskas taakka: hänen pitäisi täyttää kaikki toisen tarpeet (ilmaistut tai ilmaisematta jätetyt), mikä ei ole hänelle mahdollista. Seurauksena on väistämättä pettymys. • Jos kumppani on hyvin ristiriitainen ihminen, hänen tunteensa voivat vaihdella vuoristoradan tavoin. Oman tunne-elämän mukauttaminen häneen tietää ongelmia, etenkin jos perheessä on lapsia. Ainakin toisen puolison täytyy pysytellä rauhallisena ja säilyttää tasapaino. • Kietoutuneissa suhteissa kumppania ei nähdä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin hänen toivotaan olevan. Todellinen yhteys ja rakkaus kasvavat kahden aidon ihmisen välisessä kanssakäymisessä, jossa ei vaadita toista olemaan identtinen kaksonen tai oman itsen jatke. • Jos yksilöllisyys nähdään epälojaalina tai uhkana, se estää sekä yksilöiden että suhteen kasvua ja vahvuutta. Puolisoista tulee onnettomia ja takertuvia, mikä on riski suhteelle. Kietoutuminen voi ruokkia kaunaa ja tunnetta, että toinen henkilö on saanut sinut ansaan. • Sulautuminen johtaa läheisriippuvuuteen ja läheisriippuvuus sulautumiseen. • Kun puolisoilla on oma elämä ja omat harrastukset, se tekee heistä mielenkiintoisia ihmisiä ja antaa heille uusia puheenaiheita. Toisen kasvu voi kannustaa myös toista kasvamaan ja kehittymään. Erilaiset ajatukset, mielipiteet ja näkökannat rikastuttavat suhdetta. Niitä ei kannata automaattisesti hylätä. Miten kietoutumisesta vapaudutaan Kietoutuminen on monimutkainen asia. Kultainen sääntö on puhua siitä asiantuntijalle, joka voi auttaa henkilöä ymmärtämään itseään, kehittämään omaa identiteettiään ja tunnistamaan, milloin tulee toimia, milloin antaa asian olla. Seuraavat neuvot koskevat lähes kaikkia epävakaita ja ristiriitaisia persoonallisuuksia: Henkilön on otettava vastuu omista ajatuksistaan ja käyttäytymisestään ja annettava kumppanin ottaa vastuu omasta käyttäyty-

misestään ja mielipiteistään. On tunnistettava liiallinen puuttuminen kumppanin elämään. Ulkopuoliset henkilöt voivat auttaa tässä, joten on hyvä olla avoin palautteelle. Kun asia tiedostetaan, on oltava halua muuttua. Seuraava askel on ratkaiseva: henkilön on opittava, että hän ei tarvitse kenenkään lupaa omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Jokainen tarvitsee yksityisyyttä, omat henkilökohtaiset ajatuksensa, mielipiteensä, tilansa ja sähköpostiosoitteensa. Aikuiset eivät tarvitse lupaa omaan erilliseen elämäänsä, joka käsittää myös harmittomat kontaktit toiseen sukupuoleen sekä työtovereina että ystävinä. Parhaat ihmissuhteet kehittyvät silloin, kun henkilöllä on terve ja tyydyttävä oma elämä ja hän jakaa sen kumppaninsa kanssa, joka puolestaan arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Suhteessa eläminen vaatii arvostelukykyä ja tasapainoa. Omien keskustelujen sisältöä ei tarvitse ilmaista kenellekään toiselle. Jos kumppani haluaa puolison salaavan asioita, on kysyttävä, onko tavoitteena eristää puoliso ja estää häntä saamasta selville tosiasioita. Ristiriitaisessa suhteessa elävä tarvitsee ystäviä ja perheenjäseniä, joille voi rehellisesti kertoa omasta toimimattomasta suhteestaan. Näin säilyy kosketus todellisuuteen ja normaaliin elämään. Sunrise -terapiakeskuksen johtaja David Prior lisää seuraavat ohjeet: • Jos kumppanisi antaa sinulle kielteistä palautetta, älä ajattele, että olet epäonnistunut. • Tunnista omat tunteesi, äläkä syytä kumppaniasi. Kumppanin käytös voi johtua hänen henkilökohtaisista ongelmistaan tai sairaudestaan. • Erota omat tunteesi kumppanin tunteista, vältä projisoimasta niitä häneen. • Salli sekä itsesi että kumppanisi kokea omat henkilökohtaiset menestyksenne ja epäonnistumisenne. Jos kumppanisi epäonnistuu jossakin, tue häntä, mutta älä ota vastuuta asian korjaamisesta. Älä anna kumppanisi hämmentää sinua äläkä pyydä anteeksi, jos et ole tehnyt mitään väärää. Anteeksipyytäminen vain toisen rauhoittamiseksi on lyhytaikainen apu, joka pahentaa asioita pitemmän ajan kuluessa. Kun välillänne on entistä enemmän tilaa, yhdessä olokin on paljon hauskempaa. http://www.psychologytoday.com/blog/stop-walkingeggshells/201301/enmeshment-in-family-relationships-111

LAPSET JA NUORET

Interpersoonallisen kompetenssin arviointi - opettajan lomake Ohjeet: Merkitse sopiva arvio oppilaasta jokaiseen kysymykseen. Työskentele nopeasti (vastaa mieluiten vaistolla kuin järjellä) äläkä jätä mitään kohdetta vastaamatta, käyttäen omaa tietoasi lapsesta oppaanasi. Käytä mieluusti skaalan kaikkia arvoja arvioissasi. Kaavake on tarkoitettu lähinnä yksittäisen oppilaan

tilanteen kehittymisen seurantaan. Summamuuttuja - arvo on lähinnä apuväline, jolla voi nopeasti nähdä tilanteen kehittymisen yksittäisen oppilaan kohdalla. Kaavake ei sovellu oppilaiden keskinäiseen vertailuun. Mikäli havaitaan, että oppilaalla on kehittämisen tarvetta useammassa kohdassa, tulee oppilashuollossa pohtia sopivia tuki-

toimia, jotta oppilaalle turvataan mahdollisuus kehittyä toivottuun suuntaan. Mikäli halutaan kerätä eri lähteistä tietoa, on mahdollisuus pyytää eri opettajia, mahdollisia harrastusten ohjaajia sekä myös vanhempia täyttämään lomake.

Lähde: Cairns, Robert B., Leung, Man-Chi, Gest, Scott D., & Cairns, Beverley D. (1995). A brief method for assessing social development: Structure, reliability, stability, and developmental validity of the Interpersonal Competence Scale. Behaviour Research and Therapy, Vol 33(6), 725-736.

OPPILAAN NIMI:_____________________________________________

à + kehitys

-3

-2

-1

LK:_________

ß – kehitys

Riitelee usein turhista

Joskus

Ei koskaan riitele turhaan

Joutuu usein ongelmiin koulussa

Joskus

Ei koskaan ongelmia

Ei koskaan hymyile

Joskus

Hymyilee aina

Ei suosittu poikien keskuudessa

Keskiverto

Suosittu poikien keskuudessa

Erittäin ujo

Keskiverto

Ulospäinsuunt.

Ei taitavan maineessa urheilussa

Keskiverto

Taitavan urheilijan maineessa

Ulkonäköä ei kehuta

Keskiverto

Ulkonäköä kehutaan

Huono kirjoittamaan

Keskiverto

Hyvä kirjoittamaan

Aina joutuu tappeluihin

Joskus

Ei koskaan joudu tappeluihin

Aina surullinen

Joskus

Aina iloinen

Huono matematiikassa

Keskiverto

Hyvä matematiikassa

Ei suosittu tyttöjen keskuudessa

Keskiverto

Suosittu tyttöjen keskuudessa

Ei ystäviä Saadakseen läpi tahtonsa, tappelee

Joitakin Keskiverto

Paljon ystäviä Saa tahtonsa läpi ilman tappelua

Ei osaa sanoa mitä haluaa ja tahtoo

Joskus

Osaa sanoa mitä haluaa ja tahtoo

Muut eivät pidä hänestä

Joskus

Muut pitävät hänestä

Voittaakseen turvautuu epäreiluihin keinoihin

Joskus

Jos voittaa, niin voittaa reilulla pelillä

Huono häviäjä, suuttuu tms.

Keskiverto

Kestää häviöt hyvin

Epäystävällinen

Joskus

Aina ystävällinen

Itkee paljon

Joskus

Ei itke koskaan

YHTEENSÄ

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

PVM: _________

Arvioitsijan tiedot:

UUSIA KOULUTUKSIA

Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin Kohtaatko työssäsi lapsia / nuoria, joilla on käytöshäiriöitä? Tuntuuko joskus siltä, ettei työkalupakistasi löydy riittävästi keinoja auttaa? Miten turvata lapsille ja nuorille riittävä turvallisuus ja työrauha? Kiinnostaisiko oppia toimiviksi todettuja keinoja?

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Koulutuksen tavoite

Tässä koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä erilaisten lasten ja nuorten käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen/nuoren ohjaukseen. Koulutukseen osallistunut omaksuu erilaisia hyväksi havaittuja työkaluja ja interventioita, joiden avulla on mahdollista vähentää useimpien lasten ja nuorten pulmallista käyttäytymistä.

Sisältö

Paikka ja aika

Lasten ja nuorten parissa työskenteleville ohjauksen ja neuvonnan sekä opetus-, sosiaalija terveysalan ammattihenkilöille.

Koulutuksessa esitellään eräs mindfullnesspohjainen ohjausmetodi aggressiivisuuden preventioon ja hallintaan sekä esitellään, millä tavoin tehdä erilaisten tunteiden säätely- ja hallintamekanismien psykoedukaatiota ja ylipäänsä käyttää kognitiivisia ja sosiokognitiivisia sekä voimavarakeskeisiä menetelmiä aggressiivisuuden hallintaan.

Ohjelma

Osallistumismaksu

Maanantai 20.5.2013 klo 12-16, Helsinki

Kenelle

• Lomakkeita ja menetelmiä käytöshäiriön ja aggressiivisen käyttäytymisen arviointiin • Keinoja kiukun hallinnan ohjaukseen • Työrauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen luokka- ja ryhmätilanteissa • Yksilö- ja ryhmäohjausmenetelmä käytöshäiriöiden hallintaan • Perheohjaus ja -neuvontamenetelmät •

Koulutuksessa käsitellään myös, miten soveltaa strukturoitua arviointitietoa, kuten väkivaltariskin arviointitietoa lapsen/nuoren sekä hänen vanhempien psykoedukaation ja opettajien sekä muiden merkittävien aikuisten neuvonnan perustana. Miten opettaa lapsille ja nuorille tunnetaitoja coping-menetelmänä ja miten niitä voi myös aikuinen hyödyntää.

4 tunnin mittainen koulutus 145€ (+alv 24%) (sis. luentomateriaalin ja kahvin/teen)

Ilmoittautuminen Mikko Haarala p. 050 4086375 email: mikko.haarala@psyk.fi

UUSIA KOULUTUKSIA

Lapsen/nuoren käytöspulmien kohtaaminen Koko päivän kestoinen laajempi koulutus Keskiviikko 27.03.2013, klo 9-16, Helsinki Torstai 30.05.2013, klo 9-16, Helsinki Kohderyhmä Eri alojen ammattihenkilöt, jotka kohtaavat työssään lapsia ja nuoria eri elämänvaiheen kriiseissä ja muissa haastavissa tilanteissa: mm. opetusalan, oppilashuollon, lastensuojelun, sosiaalija terveysalan, nuorisotoimen, vanhempainyhdistysten, seurakuntien ja poliisin työntekijät. Koulutuksen tavoite Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.

Koulutuksen sisältö (4 tuntia): • Lapsen/ nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja pahoinvointi • ”Normaali oireilu” vs. ”Huolestuttava oireilu” • Mitä ovat impulssihäiriöt? Mitä ovat lasten ja nuorten mielenterveysongelmat? • Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen ja työrauhan ylläpitoon • Interventioita ”ns. normaalin” käytöksen kohtaamiseen, esimerkkinä akuutti psyykkinen kriisi. • Mitä on koulunkäyntihaluttomuus? • Lapsen/ nuoren psykososiaalinen tukeminen koulussa - mitkä ovat koulun keinot? • Milloin tarvitaan muita ammattilaisia mukaan nuoren tueksi? • Miten tehdä heidän kanssa moniammatillista yhteistyötä? • Välittävä yhteistyö nuoren merkittävien muiden (erityisesti vanhempien) kanssa • Keissianalyyseja, esimerkkejä, kysymyksiä, ym.

Kouluttaja: Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja – tutkija Raul Soisalo Lisätietoa ja ilmoittautuminen: Koulutukseen voi ilmoittautua joko sähköpostitse mikko.haarala@psyk.fi tai 050-4086375 Hinta: Neljän tunnin koulutuksen hinta on 120€ (+ alv 24%) Koko päivän koulutuksen hinta on 300€ (+alv 24%). Hinta sisältää kahvitarjoilut, lounaan, luennon, runsaan luentomateriaalin, verkko-opetusosion ja konsultaation.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Paikka ja aika: 4 tunnin koulutukset Torstai 25.04.2013, klo 12-16, Helsinki Tiistai 14.05.2013, klo 12-16, Tampere

UUSIA KOULUTUKSIA

Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito Koulutuksen tavoite

Ohjelma

Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä, miten nettija tietokoneriippuvuutta voi arvioida ja hoitaa

• Nettiriippuvuuden alalajit: nettiseksi- ja pornoriippuvuus, nettisuhderiippuvuus, nettipeliriippuvuus, informaatioriippuvuus sekä yleinen tietokoneriippuvuus • Netti- ja tietokoneriippuvuuden neurobiologinen perusta • Strukturoidut arviointi- ja itsearviointimenetelmät • Mindfullnesspohjainen ohjaus internet- ja tietokonepeliriippuvuuden hallintamenetelmänä • Netinkäyttöpäiväkirja ja netinkäyttösopimus • Kaksoisdiagnoosin tärkeys: sekä netti- että tietokoneriippuvuus esiintyvät usein samanaikaisesti muun mielenterveyden häiriön kanssa, jolloin tarvitaan kokonaisvaltaista psykososiaalista hoitoa • Rinnakkaisongelma nettiriippuvuuden syynä ja seurauksena • Erilaisten tunteiden säätely- ja hallintamekanismien psykoedukaatio: tavoitteenasettelu- ja itserajoittamismenetelmät, vieroitusoireiden hallintamentelmät • Toiminnalliset ja luovat menetelmät • Kognitiiviset menetelmät • Defenssien tunnistamisen psykoedukaatio

Paikka ja aika Keskiviikko 28.8.2013 klo 8-12, Helsinki

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kenelle

Internetriippuvuuteen tai tietokonepeliriippuvuuteen taipuvaisten lasten, nuorten ja aikuisten parissa työskentelevät ohjauksen ja neuvonnan sekä sosiaalija terveysalan ammattihenkilöt.

Osallistumismaksu 4 tunnin mittainen koulutus 145€ (+alv 24%) (sis. luentomateriaalin ja kahvin/teen)

Ilmoittautuminen Mikko Haarala p. 050 4086375 mikko.haarala@psyk.fi

TYÖNOHJAUS

Kuinka tietoinen olet oman mielesi tiloista? Onko sinulla aikaa ja kiinnostusta pysähtyä sen äärelle, mitä työ sinussa herättää? Onko sinulla lupa olla myös työelämässä kokeva ja tunteva ihminen vai porskutatko mieluummin eteenpäin sen enempiä miettimättä sitä, millaisia henkisiä prosesseja työ sinussa saa aikaan? Kyky nähdä oma mieli ja punnita sitä on ihmissuhdetyöntekijälle tärkeä taito. Olemme eniten alttiita uupumiselle silloin, kun emme ole tietoisia itsestämme – paitsi omasta kehostamme myös mielestämme. Daniel J. Siegel pitää tätä mielitajuksi kutsumaansa taitoa hyvinvoinnin kulmakivenä. Kun työntekijä pystyy havainnoimaan omia ajatuksiaan, tunteitaan, aistimuksiaan, muistojaan, uskomuksiaan, asenteitaan ja toiveitaan, hän pystyy pitämään itsestään paremmin huolta. Hän huomaa emotionaalisen stressin, ymmärtää käyttää itsesäätelykeinoja stressin purkamiseen sekä tarvittaessa etsiä myös työyhteisön tukea tilanteen tasapainottamiseen. Mielitajun harjoittaminen auttaa työntekijää tiedostamaan henkiset prosessinsa ilman, että ne tempaisevat

häntä mukaansa. Hän pystyy erottamaan omat reaktiot tapahtumista, jotka herättivät ne. Herännyt tunne saa nimen ja kesyyntyy. Näin reaktiivisuus vähentyy. Samalla tarjoutuu tilaisuus pohtia heränneiden psykoemootioiden alkuperää. Kenen tunne tämä on? Onko sen alkuperä tässä hetkessä vai menneessä? Mitä sillä teen? Otanko sen mukaani, laskenko siitä irti, otanko ehkä osan siitä mukaani? Oman mielen punnitseminen antaa ymmärrystä siitä, miten elämässä tapahtuvat asiat meihin vaikuttavat. Mielitajun voi ymmärtää myös erityislaatuiseksi linssiksi, joka mahdollistaa oman mielen toiminnan havainnoimisen kirkkaammin kuin ennen. Kykyä oman sisäisen maailman havainnoimiseen kannattaa kehittää, olivatpa lähtökohdat minkälaiset tahansa.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Tajua mieli! Mielitaju on linssi, jonka avulla voi nähdä kirkkaammin oman sisäisen maailman./PN

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Neurotieteellinen tutkimus kertoo, että mielitajun säännöllinen harjoittaminen aktivoi aivojen osia, jotka luovat joustavuutta ja hyvinvointia. Mielitajun perusta rakentuu lapsuuden vuorovaikutussuhteissa. Kun aikuinen on lapsen kanssa samalla taajuudella, hän pystyy heijastamaan lapselle täsmällisen kuvan tämän sisäisestä maailmasta ja lapsi oppii aistimaan oman mielensä selkeästi. Jos aikuinen reagoi välinpitämättömästi, etäisesti tai hämmentävästi, lapsen mielitajulinssi voi samentua tai vääristyä. Lapsi oppii näkemään ehkä vain osan sisäisestä maailmastaan tai, näkymä on samea. Lapselle voi myös kehittyä linssi, jolla näkee mutta jonka stressi tai voimakkaat tunteet saavat samenemaan. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kehittää kykyä oman mielen tarkkailuun. Se vaatii vain aikaa, harjoittelua ja keskittymistä.

Kokeile tätä harjoitusta: tietoinen keskittyminen Asetu paikalleen. Istu selkä suorana ja jalkapohjat kiinni lattiassa. Pidä aluksi silmät auki ja suuntaa huomiosi huoneen keskelle. Huomaa huomiosi, kun annat sen kiinnittyä takaseinään. Seuraa huomiotasi, kun se palaa huoneen keskelle, ja tuo se lähellesi, kuin pitelisit lukuetäisyydellä kirjaa kädessäsi. Huomaa, kuinka huomiosi voi mennä hyvin erilaisiin paikkoihin. Anna nyt huomiosi mennä sisäänpäin. Sulje silmäsi. Aisti keho sisälläsi siinä tilassa, missä istut. Anna itsesi tulla tietoiseksi äänistä ympärilläsi. Tämä tietoisuus äänistä voi täyttää huomiosi. Anna nyt tietoisuutesi löytää hengitys sieltä, mistä tunnet sen parhaiten. Olipa se sieraintesi tasalla, kun ilma virtaa sisään ja ulos tai rintakehässäsi, kun se liikkuu ylös ja alas tai vatsassasi, joka liikkuu sisään ja ulos. Ehkä huomaat hengityksesi koko kehossasi. Anna tietoisuutesi vain ratsastaa sisään- ja uloshengityksen aalloilla.

Lähteet Anna Kåver: Elämää, ei taistelua. Hyväksyminen elämänasenteena. 2008 Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi? Tietoisuustaidot arjen apuna. 2009 Daniel J. Siegel: Mielitaju. Muutoksen tiede. 2012

Mieli on kuin meri. Syvällä pinnan alla on tyyntä ja kirkasta. Olivatpa pinnan olosuhteet mitkä tahansa, olipa ylhäällä tyyntä, myrskyistä tai täysi myrsky, syvällä valtameren pinnan alla on rauhallista ja seesteistä. Valtameren syvyyksistä voit katsoa ylös pintaan ja panna sen liikkeet merkille aivan samoin kuin voit katsoa mielen syvyyksistä ylös aaltoihin ja nähdä aivojen värähtelyt mielesi pinnalla, mielen toiminnan – ajatukset, tunteet, tuntemukset ja muistot. Nauti tilaisuudesta vain tarkkailla tätä mielesi pinnan toimintaa. Toisinaan saattaa olla hyödyllistä antaa huomion palata hengitykseen ja seurata hengitystä, jotta voit laskeutua taas rauhalliseen paikkaan mielen syvempiin sopukoihin. Tästä paikasta sinun on mahdollista tarkastella mielesi toimintaa ilman, että tempaudut siihen mukaan. Voit huomata, että se ei ole koko totuus minuudestasi: olet enemmän kuin pelkät ajatuksesi ja tunteesi. Ne ovat vain yksi mielesi kokemuksen osa. Joitakin auttaa mielen toiminnon nimeäminen: tuntemisen, ajattelun, muistamisen tai murehtimisen. Näin mielen toiminnot voidaan luokitella tapahtumiksi, jotka tulevat ja menevät. Anna niiden leijua kevyesti tiehensä, pois tietoisuudestasi. Keskity vielä hetkeksi hengitykseen ja avaa sitten silmäsi. Harjoitus löytyy kirjasta Mielitaju. Muutoksen tiede

UUSIA KOULUTUKSIA

Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä 4t Ajatteletko asiakasasioita myös vapaa-ajalla? Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? – Tuttu ilmiö monelle. Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voit vähentää asiakastyön aiheuttama psykoemotionaalista kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta työskentelyysi? Koulutusajakohdat ja paikkakunnat: 13.03 Keskiviikko, klo 12-16, Savonlinna 22.03 Perjantai, klo 12-16, Kotka 25.03 Maanantai, klo 12-16, Kuopio 04.04 Torstai, klo 12-16, Imatra 16.04 Tiistai, klo 12-16, Jyväskylä 23.04 Tiistai, klo 12-16, Lahti

14.05 Tiistai, klo 12-16, Kitee 17.05 Perjantai, klo 12-16, Tampere 24.05 Perjantai, klo 12-16, Helsinki 10.06 Maanantai, klo 8-12, Kuusamo 11.06 Tiistai, klo 8-12, Ivalo 14.06 Perjantai, klo 12-16, Rovaniemi

Koulutuksen keskeisiä sisältöjä ovat: • Kuinka tunteet tarttuvat? • Irti toisen tunteista • Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu asiakastyön paineessa? • Vireystila ja kehotietoisuus

• Henkilökohtaisten rajojen ylläpito asiakastilanteissa ja niiden ulkopuolella • Itsetuntemus ja selkeä ajattelu • Mielikuvaharjoittelu ja rituaalit

Kouluttajana: FM Piia Nurhonen, email: piia.nurhonen@psyk.fi Hinta: Koulutuksen hinta on 130€ (ALV 0%) sisältäen oppimateriaalin ja tarjoilun. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Mikko Haarala p. 050 408 6375 email: mikko.haarala@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

(Saatavana myös tilauskoulutuksena)

UUSIA KOULUTUKSIA

Emotionaalinen stressi kuriin – välineitä työyhteisöille Koulutus antaa eväitä sekä yksittäiselle työntekijälle että koko työyhteisölle ihmissuhdetyössä syntyvän emotionaalisen stressin hallintaan. Koulutuksen tavoitteena on ennaltaehkäistä myötätuntouupumista ja sijaistraumatisoitumista. Lisäksi tavoiteena on tukea työntekijöiden työkykyä sekä koko työyhteisön toimivuutta. Koulutuksen kesto on 5t.

Koulutuksen sisältö Empatia, emotionaalinen stressi ja myötätuntouupuminen Psyykkinen etäännyttäminen – itsehoivan ytimessä Tarttuvat tunteet – empaattisen omistautumisen regulaation abc Kehomme paljon kantajana Psykoemootioiden regulaatio – välineitä työn arkeen PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Rajat ne olla pitää!

Myötätuntostressin ja uupumisen itsearviointi, kokemusten vaihto

Koulutuksen kestoa ja sisältöä on mahdollista rajata työyhteisön toivomusten mukaan. Kouluttajana toimii työyhteisökouluttaja, FM, Piia Nurhonen.

Lisätietoja: Mikko Haarala, mikko.haarala@psyk.fi , 050-408 6375 tai Piia Nurhonen, piia.nurhonen@psyk.fi

A. Liian vähäinen uni

B. Non verbaalinen viestintä

C. Kietoutuminen perheen ihmissuhteissa

1. Kuinka monta prosenttia 1516 vuotiaista menee nukkumaan ennen kello 23.00

1. Kuinka suuri osuus kaikesta viestinnästä on non-verbaalista

a) Noin 20%

a) 10-20%

b) Noin 33%

1. Kietoutuneessa suhteessa oleva henkilö kokee, ettei hän voi hyvin, ellei hän täytä kumppanin tarpeita koko ajan.

b) 21-30%

c) Noin 50%

a) Oikein

b) Väärin

2. Kietoutuneessa suhteessa ihmiset pystyvät kuitenkin tekemään päätöksiä arkipäiväisissä asioissa itsenäisesti

a) Oikein

b) Väärin

c) 31-40%

d) Noin 66%

d) 41-50%

e) Noin 80%

e) 51-60%

2. Kun puhutaan univajeesta, rajoittuneesta unesta tai lyhyestä unesta, niin kuinka paljon vähemmän normaaliin yöuneen verrattuna henkilö nukkuu jatkuvasti

2. Suurin osa tiedostamattomista ilmeistä ja eleistä ovat jossain määrin refleksinomaisia ja universaaleja

a) Kyllä

b) Ei

a) 1/2h-1 h

b) 1h-2h

c) 2h-3h

d) 3h-4h

3. Onko vähäisellä unella ja riskillä sairastua syöpään yhteyttä?

a) Kyllä

b) Ei

Oikea rivi 1a, 2b, 3a

3. Monet reaktiot myönteisiin seikkoihin/tilanteisiin voidaan luokitella sympaattisen hermoston alaisiksi:

3. Kietoutuneissa suhteissa kumppania ei nähdä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin hänen toivotaan olevan

a) Kyllä

a) Oikein

b) Ei

b) Väärin

4. Kumpaan kannattaa kuitenkin enemmän kiinnittää huomiota

a) Äänensävyn

b) Itse sanoihin

Oikea rivi 1a, 2 a, 3b, 4a

Oikea rivi 1 a, 2b, 3a

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

TESTAA TIETOSI

KIRJOJA

UUTUUSKIRJA Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella.

Hinta

66€

(sis. toimituskulut)

Lisätietoa ja tilaukset mikko.haarala@psyk.fi tai 050-408 6375

Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psykososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta. Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikuttaa. Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikea-aikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla.

KIRJOJA

UUTUUSKIRJA Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin: JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI – tarinoita elämästäni niille, jotka minua tulevat hoitamaan

Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keskenään sairauden heissä herättämistä ajatuksista ja tunteista, suvun ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä pidettävistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat perhettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen sairautta ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muutoksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle oman arvomaailmansa ja elämänvalintansa dokumentoinnin. Myöhemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona ei enää ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastuneelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös hoitopaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä sanoiksi pukemaan.

Tilaukset ja lisätietoa Mikko Haarala, mikko.haarala@psyk.fi tai 050-408 6375

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryhmä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisilleen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon laajennettu hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi kirjata.

KAIKKOSEN KOLUMNI by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Haluatko olla vierelläkulkija vai vastapäätä kulkija? Kliinisiä sovelluksia itämaisista taistelulajeista

Olen nuoruudessani harrastanut vähäsen judoa ja karatea. Muistan, miten siellä opetettiin katseen kohdistamista. Luultavasti useimmissa aasialaisissa taistelulajeissa opetetaan siirtämään katse/huomio hiukan keskipisteen ulkopuolelle ja olemaan enemmän tietoinen omasta ääreisnäöstä. On helpompaa havaita ihmisen asennon ja liikehdinnän hienovaraisia muutoksia ääreisnäön kuin keskinäön avulla. Opetin viime viikolla yhdelle potilaalle toista aasialaisissa taistelulajeissa oppimaani: erästä syvähengitystekniikkaa, joka on muuten ihan samanlainen kuin mitä eräänä mindfullness harjoituksena nykyään tarjoillaan. Potilaani istui ”omalla tuolillaan” minua vastapäätä. Huomasin, että minun oli siitä käsin hankala katsoa, rentoutuiko hänen palleansa sisään hengityksessä vai ei. Niinpä menin hänen viereensä. Siitä käsin oli helpompi seurata. En tiedä miksi, mutta jäinkin sitten istumaan loppuajaksi toiseen tuoliin asiakkaan viereen siten, että olimme noin 45 asteen kulmassa katsellen yhteiseen keskipisteeseen. Huomasin, että nyt oli paljon helpompi potilaan puhuessa huomata äänensävyn ja puheen rytmin/tempon hienovaraiset muutokset kuitenkin samalla huomaten hänen kehossa tapahtuvia muutoksia. On helpompaa havaita potilaiden asennon ja liikehdinnän hienovaraiset muutokset ääreisnäön kuin keskinäön avulla. Kun istun vastapäätä potilasta, kuten useimmat meistä ja vissiin teistäkin pruukaavat tehdä, niin suurin osa potilaan kehosta jää ääreisnä-

kökentän ulkopuolelle. Sen sijaan, jos istut asiakkaan vieressä häneen nähden 45 asteen kulmassa, niin että molemmat teistä katsovat suunnilleen samaan suuntaan – kuten Fritz Perls ja Virginia Satir muistaakseni myös tekivät – suurin osa asiakkaan kehosta on ääreisnäkökentän sisäpuolella, mikä lisää automaattisesti mahdollisuutta tehdä havaintoja. Potilaiden vieressä istumiseen liittyy monia muita etuja, jotka käsittävät myös omat sanattomat viestisi ja niiden vaikutuksen asiakkaaseen. Enemmän tai vähemmän samaan suuntaan katsominen viittaa sanattomaan yhteyteen ja tukeen sekä työskentelyyn yhteistä päämäärää kohti, kun taas vastapäätä istuminen voi tuoda mieleen yhteenotot tai vastarinnan. Kun asiakkaat muistelevat menneisyyttään tai ajattelevat tulevaisuuttaan, he katselevat usein mielikuviaan suoraan edessään. Jos työntekijä istuu suoraan asiakkaan edessä, työntekijä on tilassa, jossa asiakas näkee omat mielikuvansa, mikä voi olla hämmentävää. Asiakas voi pohtia, kuuluuko tämä tyyppi vääjäämättä elämääni, niin menneisyyteeni kuin tulevaisuuteenikin? Potilaan vieressä istuminen mahdollistaa myös luonnollisen ja spontaanin koskettamisen ilman, että joudut nojautumaan epämukavasti eteenpäin tai lähtemään tuolistasi. Vaikka monille meistä yhä edelleen opetetaan, että kaikenlainen koskettaminen on sopimatonta tai vähintäänkin kyseenalaista, se on monille ammattiauttajille tehokas sanaton tapa houkutella esiin reaktioita. Virginia Satir, eräs parhaista koskaan

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

eläneistä terapeuteista, on sanonut: ” Jos en voisi hyöherkkänä sen suhteen ja mahdollisesti jopa treenata dyntää kosketuksesta välittyvää energiaa, olen varma, omaa kosketustapaa, ettei se ole kömpelö tai muutoin että en olisi päässyt sellaisiin todella hyviin tuloksiin, omituinen. joita olen saavuttanut.” Jos istut vastapäätä asiakasta Asiakkaiden vieressä istuminen tarjoaa työntekijältai pöydän takana, on paljon vaikeampaa ilmaista tälle mahdollisuuksia muokata heidän eleitään tukeaklaista yksinkertaista inhimillistä yhteyttä. seen muutoksia heidän kokemuksissaan. Työntekijä Kokeita tekemällä on todettu, että kun myyjä tai voi peilisolujen avulla omaa nonverbaalista toiminpalveluammatissa toimiva henkilö koskettaa asiaktaansa säätämällä jonkun verran vaikuttaa asiakkaikaita kevyesti käsivarresta (sekunnin tai lyhyemmän den nonverbaaliseen käyttäytymiseen ja siten myös ajan), nämä tekevät huomattavasti enemtätäkin kautta hänen ajatteluun ja tunteimän ostoksia myymälässä, antavat siin. Mikroilmekoulutuksessa opin suurempia juomarahoja tarjoimiten työntekijä voi omaa Ir win lijoille, arvioivat ostos- tai nonverbaalista toimintaa , n H. Kaik kone o, hm ha ruokailukokemuksensa säätämällä auttaa lukossa en iivin .lic. on 100% fi kt än tosielämän ed m myönteisemmäksi ja olevaa asiakasta vähiu kehenkä eikä hän perust uurisesta tt ul ik ks ka toden nä köi sem m i n tellen rentoutumaan on henkilöön. Ir win mmenissä oleva omaleiky palaavat kyseiseen sä ja avautumaan. viisis hän on yleislääperheestä, noin an ta el ks tu lu myymälään tai ravinMoni meistä keries. Kou seuraa aimainen poikam kä psykiatri. Hän se ri kä ää llä sl tolaan. Pelkkä kostoo olevansa mielelää oi kk ik väri ketieteen er tamaan kantaa ot ut un n st se no in in ketus voi siis tehdä lään asiakkaidensa/ kaansa ja on ki in niin alalla ku an ja ajan ilmiöih rkoitettu viihteelilm aa m ihmeitä asiakassuhpotilaidensa vierellä an lla ta tava osen kolumni on kk pe ai n K ki n. en ki se tä teellesi. Jos asiakas kulkija. Silti yllättäuk es vier tkim inä asiapitoisia tu isi to ka us ik it va m , oi si T ek lis kumminkin suhtauvän moni meistä iskin. usein käsitellään aikkosen K nu rustuvia aiheita an ka tuu kosketukseen vastuu mieluummin vasuk lo suotta n pilke ki voo, ettei kukaan en it ku at ov tahakoisesti, kannattaa tapäätä. On eri asia olla sillä ne okk kommenteista, ai K a. uj tt te oi rj pyytää anteeksi ja muisvastapäätä kulkija kuin silmäkulmassa ki imies. taa, että kaikkia reaktioita vierellä kulkija. nen on huumor voidaan kumminkin yleensä hyödyntää terapiassa. Pitää olla

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

UUSIA KOULUTUKSIA

Myötätuntouupumus- auttajan sudenkuoppa?

Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä

Oletko myötätuntoinen ammattilainen?

Ajatteletko asiakasasioita myös vapaaajalla?

Tiesitkö, että myötätunto voi uuvuttaa? Seurauksena välinpitämättömyyttä ja väsymystä. Opi kääntämään myötuntostressi voimavaraksi. Opi myötätuntouupumuksen ennaltaehkäisy ja hoito.

Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? Tuttu ilmiö monelle. Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voit vähentää asiakastyön aiheuttama psykoemotionaalista kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta työskentelyysi?

Perjantai, 12.4.2013, klo 8-12, Helsinki Perjantai, 26.4.2013, klo 12-16, Tampere

Keskiviikko, 13.03, klo 12-16, Savonlinna Perjantai, 22.03, klo 12-16, Kotka Maanantai, 25.03, klo 12-16, Kuopio Torstai, 04.04, klo 12-16, Imatra Tiistai, 23.04, klo 12-16, Lahti Tiistai, 14.05, klo 12-16, Kitee Perjantai, 17.05, klo 12-16, Tampere Perjantai, 24.05, klo 12-16, Helsinki Perjantai, 31.05, klo 12-16, Jyväskylä

Psyykkisen kriisin kohtaaminen - akuutin kriisin arviointi ja hoito

Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito

Seuraavat koulutukset:

Koulutuksen aikana opiskellaan mm: normaali kriisiprosessi vs. jumiutunut kriisi, kriisissä olevan ihmisen tarpeet ja tehtävät kriisiprosessin eri vaiheissa, kriisiasiakkaan kohtaamisessa tarvittavat vuorovaikutustaidot, strukturoitujen arviointimenetelmien ja -lomakkeiden hyödyt ja rajoitteet. Osallistuja saa työkaluja mm. akuutin itsemurhariskin ja lievemmän itsetuhoisuuden, väkivaltaisuuden riskin, masennuksen, maanisuuden, psykoottisuuden, paniikkioireiden, päihteiden ongelmakäytön sekä ahdistuneisuuden arviointiin. Lisäksi osallistujat perehdytetään erilaisiin interventioihin, jotka auttavat kriisitilanteeseen joutunutta ihmistä.

Seuraavat koulutukset:

Perjantai 3.5.2013, klo 8-12, Helsinki

Koulutuksessa opiskellaan psykologisia menetelmiä, joita voi soveltaa monenlaisissa haastavissa muistisairaan käyttäytymispulmien kohtaamisessa ja lääkkeettömässä hoitamisessa. Koulutuksessa esitellään myös uusimmat lääkehoidon käypähoitosuositukset käytöshäiriöiden hoitamiseksi osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Koulutus on tarkoitettu muistisairaiden parissa työskenteleville sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Seuraavat koulutukset:

Tiistai 14.5.2013, klo 8-12, Tampere

Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai mikko.haarala@psyk.fi 050-408 6375 Kaikkia koulutuksia järjestetään myös tilauskoulutuksina työyhteisöille

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Seuraavat koulutukset:

UUSIA KOULUTUKSIA

Työkalupakki nuorten ja lasten käytöspulmiin

Lasten ja nuorten käytöspulmien kohtaaminen

Kohtaatko työssäsi lapsia/ nuoria, joilla on käytöshäiriöitä? Koetko käytöshäiriöiden lisääntyneen?

Lapsen/ nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja pahoinvointi

Tuntuuko joskus siltä, ettei työkalupakistasi löydy riittävästi keinoja auttaa? Miten turvata lapsille ja nuorille riittävä turvallisuus ja työrauha?

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Kiinnostaisiko oppia toimiviksi todettuja keinoja?

”Normaali oireilu” vs. ”Huolestuttava oireilu” Mitä ovat impulssihäiriöt? Mitä ovat lasten ja nuorten mielenterveysongelmat?

Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen ja työrauhan ylläpitoon

Seuraavat koulutukset:

Maanantai 20.5.2013, klo 12-16, Helsinki

Torstai 25.04.2013, klo 12-16, Helsinki Tiistai 14.05.2013, klo 12-16, Tampere

Lisätietoa lehden sivuilta

Lääkehoito muistisairaan hoidossa

Mikroilmeet ja –eleet nonverbaalinen yhteys toiseen

Koulutuksessa annetaan ajankohtaista tietoa muistisairauksien lääkehoidosta

Eleet ja kehon kieli

Yleisimmät muistisairaudet ja niiden lääkkeet ja vaikutukset

Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.

Seuraavat koulutukset:

Transferenssi – vastatransferenssi-ilmiön hyödyntäminen informaation lähteenä

Käytöshäiriöt ja niiden lääkitys ja vaikutukset.

Miten tunnistaa, mitä ihminen todellisuudessa haluaa, kenestä ja mistä hän pitää, kenestä ja mistä ei pidä

Kouluttaja Ari Rosenvall, yleislääketieteen erikoislääkäri

Mikroilmeet ja mikroeleet – mistä tunnistaa puhuuko toinen totta?

Seuraavat koulutukset: Seuraavat koulutukset:

Hämeenlinna Tulossa Syksyllä 2013

Tiistai 26.3.2013, klo 12-16, Helsinki Tiistai 28.5.2013, klo 12-16, Hämeenlinna Torstai 13.6.2013, klo 8-12, Helsinki

Lisätietoa sivuiltamme www.psyk.fi

Lisätietoa lehden sivuilta

Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai mikko.haarala@psyk.fi 050-408 6375 Kaikkia koulutuksia järjestetään myös tilauskoulutuksina työyhteisöille

PSYK.FI

Suomen Psykologinen Instituutti verkossa www.psyk.fi Suomen Psykologisen Instituutin Internet-sivuilta löydät tarkemmin tietoa toiminnastamme. Sivuilta löydät lisätietoa tulevista koulutuksistamme, julkaisuistamme ja tapahtumistamme. Lisäksi sivulle päivitetään aktiivisesti ajankohtaisia tieteellisiä uutisia psykososiaalisen ohjauksen maailmasta.

PSYK.FI- lehti verkossa Suomen Psykologisen Instituutin www.psyk.fi sivuilta löytyy myös tämän lehden sähköinen versio, jossa lehteen voi tutustua pdf-muodossa. Samoilla sivuilla on palsta johon päivitämme viikoittain uutisia psy-kososiaalisen ohjauksen maailmasta. Lehden sivuilla voit esim. tilata lehden itsellesi tai ystävällesi, esittää juttutoiveita tai jopa lähettää omia psykososiaaliseen ohjaukseen liittyviä artikkeleita julkaistavaksi PSYK.FI lehdessä.

AVOIN ASIANTUNTIJAHAKU

Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry. järjestää psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisille koulutuspalveluja. Meillä on vankkaa ja monipuolista osaamista terapeuttisen vuorovaikutukseen liittyvissä kysymyksissä. Järjestämme koulutusta koko maan alueella ja yhdistyksen tarkoituksena on muuttua lähitulevaisuudessa säätiöksi. Haluamme laajentaa asiantuntijaverkostoamme laajemmin eri psykologian alan asiantuntijoilla. Etsimme nyt erityisesti kliinisen psykologian ja psykiatrian alalta, jotka haluaisivat tarjota koulutuspalveluja kauttamme eri kohderyhmille omaan substanssiosaamisalueeseen liittyen. Kyseeseen tulevat monenlaiset kokonaisuudet aina yksittäisistä luennoista ja koulutuspäivistä, laajempiin koulutuskokonaisuuksiin. Vapaamuotoiset yhteistyötarjoukset voi lähetää Mikko Haarala Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry. mikko.haarala@psyk.fi 050-4086375

TILAA ITSELLESI TAI LAHJAKSI PSYK.FI -LEHTI VUODEKSI ETEENPÄIN

PSYK.FI LEHDEN TILAUSLOMAKE Tilaan itselleni tai työpaikalleni Nimi: Katuosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: Maksaja (jos muu kuin tilaaja): Maksajan postiosoite: Tilaan lahjaksi Lahjan saajan nimi: Lahjan saajan katuosoite: Lahjan saajan postiosoite: Lahjan maksaja: Lahjan maksajan postiosoite:

VOIT MYÖS TILATA LEHDEN TÄYTTÄMÄLLÄ TILAUSLOMAKKEN SIVUILLAMME WWW.PSYK.FI

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013

Suomen monipuolisin näyttöön perustuva psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti tästä nyt - ja pysyt kärryillä.

TULEVAA KOULUTUSTARJONTAAMME: Syksyllä 2013 alkavat prosessikoulutuksemme

• Muistihoitajan koulutusohjelma 30 op (Hämeenlinna) • Muistihoitajan diplomikoulutus 30 op (Vantaa) • Mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito 30 op (Hämeenlinna) • Paripsykoterapian 1-vuotinen täydennyskoulutus (Helsinki) • Perhetyön koulutusohjelma 20 op (Hämeenlinna) • Seksuaaliterapeuttikoulutus – Kliinisen seksologian koulutus 45 op (Helsinki)

Muita koulutuksiamme: • Kliinisen seksologian perusteet 2 pv • Perhe ja vakava sairaus – Erityisseminaari 2 pv • Perheterapeuttinen yksilöhoito - Perhenäkökulmaa yksilöhoitoihin 2 pv • Psykoanalytica – seminaari 2 pv • Lapsen/ nuoren käytöspulmien kohtaaminen 4 t • Lähisuhde- ja perheväkivallan kohtaaminen – Miten auttaa? 4 t • Mikroilmeet ja eleet – Nonverbaalinen yhteys toiseen 4 t • Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito 4 t • Myötätuntouupumus - auttajan sudenkuoppa? 4 t

• Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito 4 t • Psykoa vai somaa? 4 t • Psykologiset interventiot aikuisen aggressiivisuuteen 4 t • Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä 4 t • Psyykkisen kriisin kohtaaminen - akuutin kriisin arviointi ja hoito 4 t • Sosiaali- ja terveysalan työturvallisuuskoulutus väkivallan preventio SOTE-alalla 4 t • Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin 4 t

Kaikkia lyhytkurssejamme on myös saatavilla tilauskoulutuksina. Lisätietoa koulutuksista www.psyk.fi tai mikko.haarala@psyk.fi tai 050-408 6375

Postimaksu maksettu Sop nro 761872

SUOMEN PSYKOLOGINEN INSTITUUTTI Siltakatu 20 A 31 80100 Joensuu