RSM ry:n toimintaa jo vuodesta 1988
2 / 2011
RSM ry:n toimintaa jo vuodesta 1988
www.raumanmobilistit.net 1
RAUMAN SEUDUN MOBILISTIT RY Osoite: Kelkkatie 2 26510 RAUMA www.raumanmobilistit.net raumanmobilistit@gmail.com Perustettu: 1988
Puheenjohtaja Hannu Valtonen Vastmäentie 4 26510 RAUMA puh. 050 555 8425 hannu.valtonen@dnainternet.net
Sihteeri Risto Iisakkala Sorkantie 25 26100 RAUMA puh: 050 517 1056 risto.iisakkala@luukku.com
Rahastonhoitaja Veikko Marku puh:
044 282 5549 040 083 2021 veikko.marku@gmail.com
Sivuventtiili-lehti Veikko Marku Esa ”EQ” Halminen + Aputoimittajat lmoitushinnat Takasivu 100 €, Sisäsivu 80 €, 1/2 sivu50 € , 1/4 sivu20€.
KANSIKUVA: AUSTIN A 125 Scheerline Limousine vm 1951 om. Rauno Impola
Ilmoitukset ym. materiaali seuraavaan lehteen. Esa Halminen Sorkanmaantie 8 as. 2 26410 KAARO puh. 040 5071231
eqhalminen@gmail.com tai
Veikko Marku Tervahovintie 6 26510 RAUMA puh. 044 2825549
veikko.marku@gmail.com
Päällikön palsta ”ANNETAANPA VÄLIKAASUA!” Enne muina ajo-opissa Itsekin olen jo sen verran ikämies, että väliin tulee muisteltua entisiä menneitä nuoruuden aikoja. Luettuani SA-HK:n 50-vuotisjulkaisun ANNETAANPA VÄLIKAASUA muistui mieleeni autokoulunopettajani, jo edesmennyt Simo Ristimäki. Elettiin vuoden 1956 syksyä, kun ilmoittauduin Laurilan autokouluun Raumalla. Tarkoituksenani oli suorittaa kuorma-auton ajokortti. Minulla oli entuudestaan moottoripyörän ajokortti. Olin 17-vuotias, täytin tulevana jouluna 18 vuotta ja täytettyäni ajoin välittömästi kuorma-autoajokortin. Olin tuolloin siis ”pärinäpoika” (Jawa-CZ 250cm3) ja tottunut ajamaan sanoisinko vallattomasti sen ajan liikenteenkin huomioon ottaen. Siirtyessäni ajamaan kuorma-autoa tämä vallattomuus, jos sitä siksi voi kutsua, näkyi myös otteissani, kun pääsin Reini Fordin puikkoihin. Opettajani Simo Ristimäki painoi jarrua, pyysi ajamaan sivuun ja pysähtymään. Hän piti minulle puhuttelun siitä, miten kuorma-autolla tulee ajaa kaupunki- ja maantieliikenteessä. Tämä puhuttelu ja ajo-opetus ovat lähtemättömästi painuneet mieleeni, ja kun jatkossa Reini Fordia käsittelin, se onnistui aivan hyvin. Ristimäki sanoi välillä ”annetaanpa välikaasua” ja vaihdetaan pienempään, kun risteystä lähestyttiin. Tuolloin Raumalla ei ollut liikennevaloja yhdessäkään risteyksessä. Turussa kävimme Pobeda-henkilöautolla harjoittelemassa risteysajoa liikennevaloissa. Muistan hieman oudoksuneeni, kun raitiotievaunut ohitettiin oikealta puolelta. Suoriuduin ins.ajosta ensimmäisellä kerralla ja sain ka-ajokortin vuoden 1956 lopulla. Kuriositeettina: kortti maksoi tuolloin 210 markkaa. Meidän ikioma museopaloautomme Ford vuodelta 1967 tarvitsee myös välikaasua vaihdettaessa pykälää alaspäin. Näin varhain opittu ajotaito kuorma-autolla on siis ollut tarpeen monesti myöhemmin. Ajan kuluessa olen tentannut kolmesti uudestaan tietoni tieliikennesäännöistä, kun olen opettanut poikani ja kaksi tytärtäni ajamaan autoa. Tämäkin on ollut hyvä kokemus, kun olen saanut toteuttaa pedagogisia taitojani liikenneopetuksessa. 2
Syystuulia Tätä kirjoittaessani olen lähdössä SA-HK:n puheenjohtajien palaveriin Vääksyn Tallukkaan. Päällimmäisinä aiheina siellä ovat mm. vuoden 2012 talousarvio ja toimintasuunnitelma sekä SA-HK:n sääntöuudistus. Suomen Automobiili – Historiallinen Klubi Ry:n nimi muuttunee Suomen Ajoneuvo – Historiallinen Keskusliitto Ry:ksi. SA-HK:n syyskokous pidetään 19. marraskuuta Mobiliassa, ja tällöin sääntöasia ratkaistaan. Harrasteautot talvisijoilla Kauniin kesän ajot on jälleen ajettu ja muistot niistä ovat jäljellä. Syksy on taas saapunut, ja harrasteajoneuvomme on sijoitettu ansaituille talviteloille. Hallimme onkin täpötäynnä: laskin, että siellä seisoo tulevaa kesää odottamassa kolmisenkymmentä autoa. Kokoonnumme jatkossakin keskiviikkoiltaisin muistelemaan menneen kesän rientoja ja suunnittelemaan tulevaa. Katsellaan asiaan kuuluvia DVD-tallenteita ym. Pitäkäähän huolta autojen lisäksi omasta kunnostanne! Hyvää alkusyksyä kaikille mobilisteille! Syksyisin terveisin Päällysmies ”Päällysmies”aloitti autoilun jo v.1939 vajaa vuoden ikäisenä. Kuva Hannun albumista
Maailmalaajuinen ”lama” kiristää myös monen harrasteautoilijan kukkaronnyörejä. Uusia projekteja ei aloiteta ja vanhat pannaan ”jäihin”. Kaluston liikkuvuus on ollut heikkoa, jollei halua ”lahjoittaa ilmaiseksi”. Kysyntä on melko vähäistä, vaikka nyt, jos koskaan, kannattaisi ostaa, onhan kaluston hinnat alhaalla. Kerhomme talous on sentään pysynyt vakaana ja jäseniä on tullut tasaista tahtia lisää. Keväinen rompetoritapahtumamme meni kiitettävästi ja kesän tapahtumiin on osallistuttu erittäin kattavasti. Puheenjohtajan viimeisimmät hankinnat
Uusi SA-HK ry:n jäsenkortti on tullut!!! Käytä etuja hyväksesi
3
Seuraavana päivänä oli muiden kalustoa torilla ”parkissa” parhaaseen toriaikaan, jossa oli myös kaupungin muuta Mobilisteillekin varattiin paikka kaupun- juhlaohjelmaa. Näissä tilaisuuksissa gintalon sisäpimainostettiin tietenkin Rauma-päivän halta, jossa oli päätapahtumaa, joka oli meidän perinteikäs eri yhdistysten SWAP Meettimme esittelytilaisuuksia ja -alueita. Ruohosen Esko oli meidän paikallamme esittelemässä vuodenvaihteessa valmistunutta upeaa Pontiac-kanttiautoaan.
Yhteensattumien johdosta torialue siirrettiin toiselle puolelle pihaa ja Buffetti toiseen halliin, liekö edellispäivien näyttäytymiset tai paikan muuttuminen olla syynä erittäin hienoon saavutukseen yleisömääVoi sitä ihmisten ihmettelyä, kun he kuun- rässä ja tyytyväisyydessä kaikilta osin. telivat Eskon kertovan auton valmistusvaiheista ja työn määrästä sekä kekseliäisyydestä, jolla saadaan rikkoutuneet osat kunnostettua tai tehtyä uuden veroisiksi. ”Filmiä palaa” Kamerat tallensivat useaan kertaan kaunottaren tekijöineen muistikortille ja nyt kuvat ovat varmaan jo siirretty ”albumeihin” ihailtavaksi. Aikaisesta ajankohdasta ja ilmojen epävakaudesta riippumatta myyjät olivat tulleet paikalle arvaten, että kaunis sää hellii heitä Rauman juhlapäivänä ja se piti paikkansa, ilma oli tosiaan ajankohtaan nähden hieno. Kuvat ja teksti V. Marku
4
Talkoolaisia oli riitt채v채sti paikalla ja hommat hoitu hyvin, KIITOS Teille, jotka osallistuitte tapahtumaan. Kuvat ja teksti Veikko Marku
5
MOTORISTIEN VAPPUPARAATI:
KÄVELYKIERROS:
Vappu saa ihmiset liikkeelle, samoin motoristit ja mobilistit herättävät ajoneuvonsa ajelulle. Prisman parkkipaikalle kokoontui tänäkin vuonna satamäärin moottoripyöriä. H-hetken tullessa pörinä alkoi ja motoristit soljuivat kahta rinnan sovittuja reittejä pitkin kaupunkia kierrellen, ja päättyen Kortelan ABC-liikenneasemalle.
Osaa ne mobilistit kävelläkin, ei joka paikkaan autolla tarvitse mennä. Eräänä keskiviikkona tulimme kuitenkin vanhoilla autoilla Kalatorille. Jätimme autot ihmisten ihailtavaksi ja lähdimme opastetulle Vanhan Rauman kävelykierrokselle.
Rauman oppaana toimiva Salka Sandell veti kierroksen. Ilta oli helteinen ja ammattitaidolla saimme kuulla talojen historiaa ym. kiinnostavaa. Samoin mobilistit kokoontuivat samaan paikkaan kärkkyen lähtöä moottoripyörien perään, ajaen samoilla liikenteenohjauksella mahtavan yleisön seuratessa kulkuetta, näin oli sovittu motiristien ja virkavallan kanssa.
Meillä ”vanhemmilla” kommentit ja kysymykset lensivät hetkittäin aika vilkkaasti, silti saatiin selvitettyä kinkkisetkin asiat, joita ”ennenvanhaan” on ollut.
Tuntui kuin kaikki lähipaikkakuntalaisetkin olisi tullut kadunvarsille seuraamaan paraatia, niin paljon yleisöä oli ja hyvällä mielellä sekä hymyssä suin osoittivat suosiotaan. Päästiin ihan lehtien palstoille, meinaan yleisönkirjoituksiin, joillekin vaan täytyy ”rautalangasta” vääntää joitakin asioita, kun ei muuten mene perille. Teksti ja kuvat Veikko Marku
Teksti ja kuvat Veikko Marku
6
Mukana oli myös lapsia jotka kuuntelivat kertomuksia ja tiesivät ”kuulusteluissa” mitä oli kerrottu, hyvin meni oppi perille.
Rauman VARAOSAHALLI OY Myllymäenkatu 5
26100 Rauma Puh 040 5204534 7
Laadukasta pintakäsittelyä nyt myös Raumalla Hitsaajantie 22, Sampaanalan teol.alue.
???` ONKO KOOLLA VÄLIÄ Kuva V. Marku 8
9
10
Mobilistit katsastushommissa!!! Keväällä mobilistit olivat katsastamassa uuden PLUS– Katsastuskonttorin Raumalla, yleensä se katsastushomma toimii toisinpäin. Saimme kiertää ja tutustua katsastushallin tiloihin ja laitteisiin. Jäsenemme perheineen saavat edulliset katsastuspalvelut Plus– Katsastuksesta. Ilmoita mobilistien jäsenyytesi ”tiskillä” niin saat sovitut alennukset. Huijaus ei mene läpi, koska meidän jäsentietomme on heillä tiedossa ja tarkistettavissa. Kysy lisää konttorista tai omalta kerholta. Plus –Katsastus on täysin suomalaisomistuksessa. Käytä palveluita hyväksesi.
Ryhmäkuva alla on viimevuotisesta TS –Automuseon ja Forum Marinum:n L-autoretkeltä
11
SA-HK ry:n Valtakunnallinen retkeilyajo ajettiin tänä vuonna Kulttuuripääkaupunki Turun maisemissa. Tuotiinhan Suomeen ensimmäinen auto Turun tullin kautta toukokuussa vuonna 1900, siitä on nyt 111 vuotta, josta ajo sai nimensä.
”Jestas sentään. Mikä toi on? Sehän mulkoilee ja kulkee ihan itsestään, ilman hevosta”, taivastelee kirkkokansa, kun Bentz huristelee paikalle kaksi tuntia etuajassa, sillä matka Turusta Huittisiin taittuikin odotettua nopeammin. Tällä kertaa Hömppä-Iita oli puhunut totta, eikä pannut omiaan, kuten tavallisesti. Kummajainen totta tosiaan. Kirkkokansan ihmetys oli suuri, kierrettiin ja ihmeteltiin, kuiskittiin ja manailtiin. Rovasti ja Lukkari saapui paikalle, antaen nuhteita Forseliukselle, kun oli villinnyt kirkkokansan tuollaisella pirun pelillä ja kirkonmenot olivat varttitiiman myöhässä. Tovin aikaa käytiin kiivasta keskustelua, sauvat heiluivat ja ehkä jalkapuullakin uhaten, mutta Forselius pysyi tyynenä ilmoittaen, että hän tulee myymään tällaisia kulkuneuvoja koko kansalle, ja tämä on tulevaisuuden ajoneuvo.
Kuva Ajon julisteesta
Siirrymme nyt 111 vuotta ajassa taaksepäin: Syntyperäinen Huittislainen ja silloin Turkulainen kauppaneuvos Victor Forselius osti Suomen ensimmäisen henkilöauton, BENTZ VELO Comfortable ja huristeli sillä kotikulmilleen Huittisiin. Juuri kun kirkkokansa oli menossa kirkkoon niin paikallinen Hömppä-Iita juoksee tohkeissaan kirkonmäelle huutaen kirkkokansalle nähneensä kummajaisen, joka pitää pahaa ääntä ja kulkee itsestään.
Vain pakki puuttuu: Bentz oli rakennettu kuin hevoskärry, siinä oli isot takapyörät ja pienet etupyörät, moottori oli piilossa kulKirkkokansan ja Hömppä-Iitan välille syn- jettajan takana, moottori oli 1-sylinterinen, tyi kova sanaharkka, sillä eihän Iitan puhei- täysin avoin rakenne, joten sylinterin ja aksiin aina ollut uskomista. seleiden voiteleminen tapahtui ”tippapulloSiinä kinastellessa kirkkoonmeno kuitenkin periaatteella” automaattisesti. viivästyi ja..... Jestas Sentään ??? Kolmen hevosvoiman moottori riitti antamaan automobiilille 30 kilometrin huipputuntinopeuden. Vaihteita Bentzissä oli kolme, kaikki eteenpäin, yksi ryömintävaihde ja kaksi ajovaihdetta, joita kaikkia käytettiin eri kahvoilla. Bentz Velon mallimerkintä Comfortable tarkoittaa erityistä mukavuutta , kuten pehmustettua istuinta, varapolttoainesäiliötä ja kovakumirenkaita. 12
Toukokuussa v.1900 tullatun Bentzin hinta oli nykyrahaan muutettuna noin 14500 €. Tuolloin huikea 30 km/h viilettävän kulkuneuvon vauhtia kauhisteltiin ja pidettiin ”terveydelle vaarallisena”. Ihmisten sisäkalujen ja vallankin pään arveltiin menevän sekaisin moisesta kiidosta. Mutta toisenlaisiakin ajatuksia oli. Eräskin lääketieteen tohtori todisteli autoilun kohentavan terveyttä. ”Hyvinvointia edisti etenkin auton tutina, sillä täriseminen ennen kaikkea vähentää surumielisyyttä”. Tästä se auton tarina Suomessa alkoi, siirrymme nyt itse…….. 111 Klasis-ajoon.
FÖRI lautta, liikennöi Aurajoessa , vieden matkustajia toispuoleljokkee, siihen sai autokuntien matkustajat siirtyä ja tehdä matkaa hanurimusiikin säestyksellä, kuljettajat ajoivat ajoneuvot sillan kautta ja ottivat matkustajat kyytiin toispuolel-jokkee jos muistivat.??? Matka jatkui Turun Kakskerran saareen, jossa kierreltiin hienoja mäkisiä ja mutkaisia teitä pitkin isohko lenkki, aina ”Hovimäkeä” myöden rastitehtäviä ratkoen, palaten takaisin kaupunkiin ja maaliin Turun messu- ja kongressikeskukseen Artukaisiin. Viimeinen rastitehtävä ja paperit järjestäjille, odottelemaan iltajuhlaa ja palkintojen jakoa. Reitti oli hienosti suunniteltu, eikä reitiltä päässyt eksymään jos vain katseli tien varrelle asetettuja opastekylttejä ja karttakin saatiin varmuuden vuoksi mukaan, jossa oli seikkaperäinen selvitys kulkureitistä aina matkaetäisyyksiä myöden. Meiltä Raumalta osallistui vain kaksi (2) autokuntaa, numerolla 34 Mercedes-Benz 170 VA vuosimallia 1952, kuljettajana Mikko Haaslahti ja numerolla 80 DKW F 102 2D Sedan vuosimallia 1964, kuljettajana Veikko Marku. Iltajuhla sujui leppoisasti ruokailun ja seurustelun merkeissä. Puheita pidettiin ja ansioituneet palkittiin, tuloslistaa kun katseli, niin kyllä mekin hyvin sijoituttiin .. - No ei puhuta siitä sen enempää.... Pääasia on osallistuminen ja hyvät kokemukset…..
La. 18.6. liki 140 ajoneuvokuntaa kokoontui Tuomiokirkon aukiolle esitellen kalustoa ja starttaamaan haastavalle ajotaipaleelle, joka suuntautui aluksi Lieton maisemiin ja sieltä takaisin entisen vankilan, Kakolan rinteille, josta laskeuduttiin Aurajoen rantaan Forum Marinum-merimuseon parkkipaikalle, jonne kalusto jätettiin yleisön ihailtavaksi. Suomen Joutsenelle oli järjestetty lounastauko jossa sai myös kierrellä ja tutustua laivaan ja sen historiaan.
Kuvat ja teksti Veikko Marku. 13
Elokuun alkupuolella kerhomme jäsenet tekivät päivän mittaisen maakuntakierroksen. Toistakymmentä autokuntaa oli aamuyhdeksältä lähtövalmiina, jonka ensimmäinen etappi oli Irjanteen kotiseutumuseo. Opas esitteli museon esineitä ja kerrottiin työtavoista ym. molemmin puolin. Pääsimme käymään myös kellaritiloissa olevassa asemuseossa katsomassa entisajan aseita. Juttua ja tarinaa piisasi pitkään, tietäähän sen, kun on kysymys mobilisteista, jotka omalta osaltaan vaalii vanhaa esineistöä. Jatkoimme matkaa kohti Harjavaltaa, tietenkin vähän kiertäen ”uusia” pikkuteitä. Pysähdyime syömään Hiittenharjun Hotellille, jossa saimme edullisen ja kattavan lounaan.
Tankkauksen jälkeen siirryimme toiselle puolen valtatein Merstolan Pysäkille. Pysäkillä oli vastassa jäsenemme Matti Vihervirta, joka esitteli kalustoa ja entisöitäviä ajoneuvoja, pääsi katselemaan purettua aihioita sekä jo kokoamisvaiheessa olevia autoja, joku taisi tehdä jotain kauppaakin varaosista. Matti kertoi tarinoita autojen vaiheista ja entisöinneistä, onhan hän ammattilainen näissäkin hommissa. Viimein pääsimme jatkamaan matkaa Harjavallan patosillalle, jossa pysähdyimme ja osa kävi alajuoksulla katsomassa patorakennelman komeutta. Nyt kun olimme pohjoispuolella Kokemäenjokea, niin siitä sitten matkasimme Kokemäen riippusillalle, joka johtaa Säpilänniemeen, nyt olimme Manun synnyinseudulla ja taitavasti 14
Manu kertoi tarinoita sillan liepeillä asumisesta, silloin lapsena. Riippusilta on kapea ja tarkoitettu vain kävelysillaksi, huhujen mukaan siitä on joku ajanut jollain pienellä autolla ylitse.
Oli minullakin pieni ja kapea Lloyd, mutta ei se olisi sillalle mahtunut, päädyimmekin vain ylittämään silta kävellen , samalla ihaillen rakennustekniikkaa. Maakuntakierroksella kun oltiin, niin piti käydä myös toisella patosillalla,
tämä on Kolsin voimalaitoksen pato, myös kokemäenjoessa. Ihailut ja ajo kapeaa patorakennelman päälle tehtyä tietä pitkin Risteen puolelle, josta ajoimme Kokemäen keskustaan Tulkkilaan tankkaamaan autot ja etsinnän jälkeen löysimme kahvipaikankin kauppakeskuksesta. Tuokin kuluttua lähdimme etelänpuoleista jokivartta Porin suuntaan, Järilän kohdalta käännyimme kohti Kiukaista kello oli jo ehtinyt niin paljon, ettemme enää pysähtyneet Panelian Rivimyllyille vaan tulimme Sydänmaan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi alle 150 km mutta aikaa meni yli 10 tuntia, leppoisa ajo onnistui hienosti eikä kenenkään tarvinnut tehdä matkalla remontti, ei edes minun kalustoani tarvinnut korjata vaikka konepellin alla täytyikin käydä, polttoainetankki on nääs moottoritilassa. He hee. Teksti ja kuvat V Marku
15
KUVA: TIMO HUKKANEN
TEKSTI: TAUNO DAHLBERG
Raumalainen Raimo Dahlberg on pitkänlinjan monitoimimies. Jos ei nuorena poikana Luvialla sepänpajalla saatua oppia oteta huomioon, Raimo on itseoppinut tekniikan taitaja. Monet niskoittele vat koneet ja laitteet ovat vuosien varrella taipuneet hänen käsittelyssään nöyriksi ihmisten palveli joiksi. Romukasoista on muokkautunut monia aivan uusiakin teknisiä laitteita, joita fiksut insinöörit nimittävät keksinnöiksi. Viimeisin esimerkki Raimon kädentaidoista on tämä Indian moottoripyörävanhuksen restaurointi. Aarre löytyy
Vuoden 1971 keväällä Raimo Dahlberg oli kaivinkoneellaan möyrimässä Kylmäpihlajan saaren maaperää. Sieltä lähti floskakasan alta hänen mukaansa mantereelle moottoripyörän raato. Vuoden 1928 mallinen Indian oli ehtinyt hapantua jo melkoisesti karussa ulkosaaristoilmastossa. Ennen Kylmäpihlajan kivikkoon hyytymistään tämä sitkeä Inkkari oli vuosia hyytäviä kelejä uhmaten kyydinnyt selässään majakanvartija Artturi Heinosta. Rekisteriotteen mukaan tämän Inkkarin ajoneuvovero on maksettu vielä vuonna 1959, jolloin se lienee viimeiset jääreissunsa mantereen ja majakan välillä kulkenut. 16
Kuuskajaskarin linnakkeen vartiotornissa olivat varusmiehet tehneet merkintöjä päiväkirjaan, kun lunta pöllyttävä Indian pyrhälsi milloin maja-kan milloin taas mantereen suuntaan. Pyörävanhusta oli muokattu melkoisesti talvikäyttöön sopivaksi. Etupyörä ja haarukka olivat joutuneet väistymään lasikuitusuksien tieltä. Runkokulmaa oli muutettu pystymmäksi. Paljon oli tarpeetonta tavaraa tippunut matkasta vuosien varrella.
Uusi koti Indian-vanhuksen uudeksi lepopaikaksi tuli nyt Raimo Dahlbergin piharakennus Uotilassa. Raimon poika Tauno Dahlberg aloitti remontin ja purki laatikoihin kaikki osat, mitkä eivät vielä olleet itsestään irronneet. Hänellä oli kova hinku saada pyörä nopeasti kuntoon. Hippikopterin kuva kiilsi silmissä ja Born To Be Wild humisi korvissa. On luojan lykky, että hänen isänsä silloin toppuutteli ja hillitsi intoilua. Ei nimittäin komeilisi tallissa nyt alkuperäiskuntoinen museopyörä. Vuoden 1954 Ariel sai toimia sijaiskärsijänä, jotta Indian Scout säästyi tuleville sukupolville alkuperäisenä.
koska Raimon piti säännöllisesti ulkoiluttaa myös kolmea muuta moottoripyörää ja kahta museoautoa. Se pyörii sittenkin
Pitkän vaitiolon jälkeen Indian Scout tämän vuoden elokuussa paukahti taas iloisesti käyntiin, sopivasti ennen Raimon 80-vuotissyntymäpäiviä. Katsastukset ovat kunnossa ja pyörä näyttää tosi upealta. Käynnistäminen ei vaadi hikistä potkimista. Sytytys ja kaasukahva oikeaan asentoon, kampi alas, näin käynnistyy 83-vuotias moottori ja kolme vuotta nuorempi omistaRaimon Indian- projekti jäi vuosikymmeniksi ja hymyilee leveästi. lepovaiheeseen. Silloin tällöin Indianin raatoa käytiin kyselemässä ostoaikeet mielessä. Projekti on vaatinut sinnikästä paneutumisRaadonhaju oli levinnyt maakuntiin. Myyntiä ta. Tunteja ja euroja ei ole laskettu. Raimo ei missään vaiheessa edes harkinnut. Hosumalla ei näin hyvään lopputulokseen ”Mää laita sen koht kuntto, kon kerkke”, oli olisi päästy. Rompetoreja on tarvinnut kiervastaus ostotarjouksiin. rellä ja osia metsästää ympäri Eurooppaa tasaiseen tahtiin. Apua ja neuvoja on tullut Eläkkeelle siirtyminenkään ei vielä suonut usealta taholta. Tämän tasoinen entisöintiaikaa moottoripyörälle. Piti rakentaa vielä yksi projekti ei koskaan ole pelkästään yhden oma-kotitalo puhdetöiksi. Talon valmistuttua henkilön saavutus, vaan yhteistyötä tarvisopivasti 70–vuotisjuhliin oli aika omistautua taan. Raimo haluaakin kiittää kaikkia ystämoottoripyörille. Aivan täyspäiväisesti ei viä ja yhteistyötahoja, jotka ovat edesautIndianin remonttia silti ruvettu tekemään, taneet tämän tavoitteen toteutumista. KUVA: TAUNO DAHLBERG
Uotilan Burt Munro viimeistelemässä lempileluaan. 17
KUVAT: TIMO HUKKANEN
Kyl ny moottor nassutta kivaste
18
Indianien historiaa lyhyesti Kaverukset perustavat mopotehtaan Indian Motocycle Companyn perustivat vuonna 1901 Springfieldissä Yhdysvalloissa George M. Hendee ja ruotsalaissyntyinen Carl Oscar Hedstrom. Aitoja Indian-moottoripyöriä valmistettiin vuoteen 1953 saakka. Tämän jälkeen Indian-merkillä varustettuja Royal Enfieldmoottoripyöriä valmistettiin vielä muutaman vuoden. Ei muuten johdu kirjoittajan lukihäiriöstä, että Motocycle sanasta puuttuu r-kirjain. Miksi Motocycle Company, eikä Motorcycle? Oskar Hedström oli muuttanut Ruotsista vanhempiensa mukana pienestä Smolendin kylästä Brooklyniin jo yhdeksänvuotiaana nassikkana, joten Amerikanmurre olisi pitänyt olla hallussa. Tuolla kansojen sulatusuunissa Oskarilla saattoi hyvinkin olla leikkikavereina mafiosojen vekaroita, jotka muokkasivat svedupojan kielellistä kehitystä. Italiassahan kaikkien moottoripyörien nimessä oli "moto" kuten Moto-Guzzi, Moto-Ducati, Moto-Laverda. Ehkä Hedstrom oli saanut vaikutteita makaronipojilta tai sitten hänellä oli tämä lukihäiriö.
Hedströmin Oskari ja Indian 1901 Ensimmäinen Indian Scout v. 1920
1920 esiteltiin ensimmäinen 600 cc Scout, josta tuli menestys. Runko oli lehtijousitetulla etupäällä varustettu jäykkäperäinen kaksoiskehtorunko. Sivu-venttiilimoottorin tilavuus oli 596 cc ja hevosvoimia 11. Voitelu oli hukkaavaa mallia ja sytytys magneetolla. Ensiöveto toteutettiin hammasratasvälitteisenä ja kytkin oli öljykylpyinen monilevy. Vaihdelaatikko oli kolminopeuksinen ja toisioveto ketjulla. Jarru oli ainoastaan takapyörässä. Pyörä painoi kuivana 143 kg ja Hendee ja Hedström tapasivat vuonna 1900 ja huippunopeutta sille ilmoitettiin 89 km/h. päättivät aloittaa yhteistoiminnan. Siitä alkoi Indianin tarina. Hedström oli lahjakas koneen- Indian Scout 101 v.1928 rakentaja, joka aloitti uransa tekemällä polku- Vuonna 1928 markkinoille tullut Indian Scout pyöriä. Vuonna 1899 hän valmisti De Dion - 101 oli akseliväliltään edeltäjäänsä hieman moottorilla varustetun tan-dem-moottoripyörän. pitempi ja maavara oli matalampi. George Hendee taas oli lupaava kilpapyöräilijä, Edellämainitusta johtuen pyörän kerrotaan oljolla oli pieni polkupyörätehdas. Hänen perstas- leen lähes täydellinen käsiteltävä ja siksi erityikustaan löytyivät Indian-moottori-pyörien val- sesti taitoajajien suosiossa. Moottori oli edeltämistukseen tarvittavat dollarit. jänsä kaltainen, mutta tilavuus oli kasvanut, uusi Munamankelista moottoripyöräksi Ensimmäiset Indianit eivät olleet kovinkaan messeviä rautakasoja. Aluksi Inkkarit näyttivät mopoilta eli moottoripolkupyöriltä. Vuodessa valmistettiin vain muutamia kappaleita, jotka olivat yksisylinterisiä ns. ”kamelinselkä”-malleja. Polttoainesäiliö oli kuljettajan selän takana, takalokasuojan päällä. Indian paisui nopeasti maailman suurimmaksi moottoripyörätehtaaksi, jonka vuosituotanto oli parhaimmillaan 32.000 moottoripyörää. Työntekijöitä oli lähes 3000. Pyörämalleja oli lukuisia, niin siviili-, sota- kuin kilpamalleja.
lukema 737 cc. Tehoksi 1928-mallille ilmoitettiin 18 hv. Voimansiirto oli samanlainen kuin edellisessä mallissa. Takajarrun lisäksi etupyörään vaikuttava käsikäyttöinen rumpujarru otettiin käyttöön mallisarjan alusta. 101 Scout painoi 168 kg ja suurin nopeus vuosimallista ja virityksestä riippuen oli 120 – 160 km/h. Scout 101 pysyi tuotannossa vuoteen 1939 saakka. 68 vuotiaan Burt Munron vuonna 1967 Indian Scoutilla ajama virallinen alle tuhatkuutioisten nopeusennätys 305.89 km/h on vieläkin rikkomatta. Munron epävirallinen ennätys on 331 km/h.
19
Leikkimielinen ajokilpailu kaupunkialueella ajettiin syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Viimevuotisen ajon voittaja-autokunta oli järjestelyvuorossa. ”Kinkkisiä” kysymyksiä oli ratkottavana ympäri kaupunkialuetta, rastien ajojärjestyksellä ei ollut väliä, kunhan vain muisti pistää vastauksen oikean kysymyksen ja numeron kohdalle. Kaikki kysymykset olivat vaihtoehtotehtäviä, siitä vain arvailemaan, joskos jotain osuisi kohdalle ja saisi muutakin kuin säälipisteen. Kiertelimme rasteja satunnaisessa järjestyksessä, toisilla rasteilla oli ruuhkaa, kun ulkopuoliset olivat katselemassa tehtäviä ja mielesJoko? joko? sään ratkoivat niitä. Hienoa että kiinnostusta riittää muillakin ihmisillä. Satunnainen rastien valinta toi kaupunkilaisille enemmän
katseltavaa, kun vanhoja ajoneuvoja liikkui siellä sun täällä, eikä kaikki mennyt samaa reittiä ”peräkanaa”. Mobilihallille Pisteet on lasketpäästyämme tu ja tuloksista ei voi valittaa!!! saimme grillimakkarat ja Tulok pullakahvit, set joka rauhoitti jännitystä. Kuka voittaa?.. Kuka voittaa ja saa kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa joulujuhlassa. Pisteet on laskettu ja voittajaksi taituroi tämänvuotinen uusi jäsenemme, ei mikään keltanokka autojen parissa. Hän on ollut Rauman Urheiluautoilijoiden johtotehtävissä ja toiminnassa mukana monet vuodet. Voittaja on autokunta KALLE ja MERVI SAVOLAINEN. Onnea onnea voittajille!!!! Tietämys on valttia.
PARHAIMMAT ONNITTELEU Kunniapuheenjohtaja Erkki Seppänen täytti 70 v
Kunniajäsen Raimo Dahlberg täytti 80v pj. Hannu Valtonen onnittelemassa
Rauman Seudun Mobilistit ry onnittelee seuraavia jäseniämme, joiden juhlapäivätiedot ovat tiedossamme. Veikko Jalo 75 v Seppo Jalo 60 v Seppo Myllylä 60 v
Perustajajäsen, pitkäaikainen sihteeri ja tilintarkastaja Tommi Tuomioja 75 v pj. Hannu Valtonen onnittelemassa
Kuvat ja teksti Veikko Marku
20
Rauman Seudun Mobilistit on kokoontuneet oman kerhon kokoustiloihin, neuvottelemaan tulevia tapahtumia ja myös nauttimaan tosihyvästä kahvista. Myös mobilistiaiheisia filmejä on katsottu ja menneitä muistellen.
Pöydän vieressä on Hannu Valtonen, Teppo Sandell ja Taisto Virtanen. Puheenjohtaja selaa papereitaan, mikä on ensimmäinen aihe. ”Tässä on tämä SWAP MEET tapahtuma ja kalustoa tarvitaan näyttelyyn?” Se on vuotuinen suurtapahtuma kerhon puitteissa ja on aina löytynyt innokkaita kerholaisia remmiin. Esillä on vähän jokaiselle jotakin katsottavaa. ”KANNATTAA TULLA KATTOON”. -SKOOTTERI, Hannua ihan naurattaa, kun näkee hyvin entisöidyn ajopelin. ”KELPAA SITÄ IHAILLA”. Taustalla näkyy kerhon uusi mainostaulu, myös tuo tapahtuman päivämäärä näkyy siinä milloin se oli.
Kesällä on näitä komeuksia aina oltu näyttämässä myös yleisölle kaupunkiin ja on moni myös tullut niitä ihastelemaan ja muistelemaan, ”meilläkin oli tollane, mutt se myytti”. Tämmöisiä sanontoja kuulee joka kerta noissa näyttelyissä. –Myös niihin tervetuloa katsomaan. Tällainen on mobilisteille sopiva kokontumismuoto. Tämä kuva on Kaarojärven nuotiopaikalla ja tuo makkara on tietysti se ainoa oikea rillausherkku -Tämmöisiä tapahtumia myös olisi mukava porukalla pitää ja parannella maailmaa paremmaksi, meidän kannalta katsottuna. -Eli, ”kulut alas ja innostus ylös” Että tämmöistä kaikkea kivaa voisi ensi kesänä harrastaa muitten kiireiden ohella. ” Ensin tietysti huvi ja sitten vasta huvia” T:Valtsu
21
POBEDAN kone 50 €
Myydään 60-luvun alun mopo Monark. Sis. runko, moottorin alakerta ja tankki. Hp. 60€ Myydään Autokirjallisuutta. Fiat 196078, Renault Estafette 1969-75 varaosakirjoja kuvin, mm. Dorman Diesel 1969-70 ja Royce diesel vm. 1960 varaosakirja. Kirjalistaus ja lisätiedot:
Valde Monto puh.050 6003718
www.raumanmobilistit.net/myynti.html
MOTO GUZZI Nevada Classic 750 vm. 2006, ajettu alle 15 000 km puh. 040 839 7101
Kysy ja tarjoa
SKODA 110 S vm.1970
eqhalminen@gmail.com
Projekti
hp.150€ Teppo Sandell puh. 0400 997687
puh 040-5071231
Uudehko hitsauskone ESAB MIG C151 + paineensäädin BLUENLINE + Argon-kaasupullo 251, pullo tulee omaksi (uusi pullo maksaa 300€ + 50€ täyttö) + hits.maski. Hinta yhteensä 750€ puh.0505558425 Valtonen
Uudet 13 ” Ford Fiestan vanteet Seppänen puh. 040 0532136 TUNTURI Start vm. 1975 Alkuperäinen, museorekisterissä, ajettu ainoastaan 3741 km, uudet renkaat. H. Valtonen puh. 0505558425 FORD ESCORT Sport vm. 1996 -Katsastettu, jakopään hihna ja vesipumppu uusittu Raimo Rosvall. puh 0400 536257
Mikko Jokela ja Kalle Savolainen. Pitkäaikainen autojen harrastaja.
22
KUUKAUSIKOKOUKSET
SYYSKOKOUSKUTSU
Pääsääntöisesti joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko kokous mobilihallilla alkaen klo. 18.oo. Käsitellään yleisiä asioita ja vapaata keskustelua. Tervetuloa! Ilmoitus paikasta ja ajasta edellisen lauantain UR-lehden järjestöpalstalla. Seuraa ilmoituksia!
Sääntöjen mukainen syyskokous pidetään ke. 7.12.2011 alkaen klo 18.oo mobilihallilla osoitteessa Kelkkatie 2 26510 Rauma ( Uotila) Käsitellään säännöissä asetetut syyskokousasiat (mm. henkilövalinnat ja ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio) sekä jäsenistöltä sääntöjen mukaan tulleet muut asiat.
Talvikauden VIIKKOKOKOONTUMISET
Tule päättämään kerhomme asioista, vain osallistumalla vaikutat tulevaan toimintaan. Tervetuloa RSM ry:n Hallitus.
Kokoonnutaan joka keskiviikkoilta Mobilihallille. Teemailtojen, remontin ym merkeissä tai muuten vain. Seuraa ilmoituksia.
KEVÄTKOKOUSKUTSU
MOBILISTIEN PIKKUJOULU pidetään la. 10.12.2011 alkaen klo. 17.oo Ravintola MUSKOTISSA os. Kaivopuistontie 33 Rauma.
Sääntöjen mukainen kevätkokous pidetään ke. 7.3.2012 alkaen klo 18.oo mobilihallilla osoitteessa Kelkkatie 2 26510 Rauma ( Uotila) Käsitellään säännöissä asetetut kevätkokousasiat. (mm. Toimintakertomus ja tiliasiat) Tervetuloa RSM ry:n Hallitus.
-Ohjelmallinen ilta hyvän Jouluaterian merkeissä. (Ravintolassa ei ole anniskeluoikeuksia) -Joulupukki tulee, ota mukaan pikkupaketti
Tämä kaikki 20
€ / henkilö.
Ilmoittautumiset 4.12. 2011 mennessä puh. 050 517 1056 Risto Iisakkala Arpajaiset ¤¤¤¤¤ Tervetuloa
23
24