Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 1/9
loppuraportti
RAPUSAALIIN LYHYTAIKAINEN SÄILYTTÄMINEN RAPUSUIHKUSSA Eteläisen Saimaan täplärapusaaliin säilytyskestävyyteen vaikuttavista seikoista Japo Jussila, Biotieteiden laitos & Raputietokeskus, Itä-Suomen yliopisto1 Vesa Tiitinen, Etelä-Karjalan kalatalouskeskus2 1
PL 1627, 70211 Kuopio, japo.jussila@uef.fi Hietakallionkatu 2, 53850 Lappeenranta, vesa.tiitinen@ekkalatalouskeskus.fi
2
Itä-Suomen kalatalousryhmän rahoittama hanke hankenro 1000125 Dnro 23/3561/2010
1
Tausta
Hanke tehtiin Itä-Suomen yliopiston, Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen ja Raputietokeskuksen välisenä yhteistyönä kesällä 2010. Hankkeella oli Itä-Suomen kalatalousryhmän rahoitus. Hankkeen aikana testattiin täplärapusaaliin lyhytaikaista säilytystä RapuSuihkussa kahden ravustajan (Aa ja Bee) I sekä II –laatuluokkaan lajitellun täplärapusaaliin osalta (lajittelun perusteet LaatuRapu – käsikirjasta, kriteerit esitelty seuraavassa kappaleessa). Täplärapujen säilytyskestävyyttä mitattiin elossasäilyvyyden avulla. Täplärapujen säilytyskestävyyden vaihtelua verrattiin valikoituihin ilmastotekijöihin sekä rapujen fysiologiaa kuvaaviin muuttujiin. Saalis määriteltiin I ja II –laatuluokkiin seuraava kriteerin mukaisesti: I –laatuluokka: hyväkuntoinen, terve, kaksisaksinen, yli 11 senttinen täplärapu II –laatuluokka: rapuruttovammoja, saksi tai kaksi puuttuu, huonokuntoinen
2
Kerätty tieto
Hanke toteutettiin osana Saimaan rapu II –hanketta, jonka kenttätyöt tehtiin ravustuskauden 2010 aikana eteläisellä Saimaalla. Saalis pyydettiin normaalin ravustuksen yhteydessä ja säilytettiin ravustuksen ajan veneessä erityisissä säilytyslaatikoissa, joihin suihkutettiin hienojakoinen vesisuihku (RapuSuihkun sovellus veneeseen), muun saaliin kanssa samanlaisissa olosuhteissa. Säilytyskokeessa käytetty otos täplärapusaaliista jaoteltiin Lappeenrannan kalasatamassa I ja II –laatuluokkaan ja kummankin ravustajan saaliista otettiin 20 kpl kumpaakin laatuluokkaa tarkkailuun. Tutkittavia rapueriä säilytettiin Lappeenrannan kalasatamassa erityisessä rapujen säilyttämiseen rakennetussa kylmäkontissa, jossa oli RapuSuihku, kaikkiaan 4-8 viikon ajan. Samoissa tiloissa säilytettiin myös ravustajien muuta kaupallista saalista. Säilyvyyttä seurattiin vähintään viikoittain ja kuolleet ravut poimittiin säilytyslaatikoista ja pakastettiin myöhempiä analyysejä varten. Tuloksista pidettiin tarkkaan kirjanpitoa. Saaliin säilyvyyttä määritettiin karkealla mittarilla: 20 näyteravun elossasäilyvyys 4-8 viikon säilytyksen aikana kahden ravustajan saaliin I- ja II –laatuluokan täpläravuista, yhteensä neljä täplärapuerää pyyntipäi-
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 2/9
vää kohti. Taustatiedoksi kerättiin pintavedenlämpö, ilman korkein ja matalin lämpötila ravustuspäivänä, tuulen nopeus, tuulen suunta, sademäärä ja pilvisyys (havainnot joko henkilökohtaisesti päivän aikana tai Ilmatieteen laitokselta myöhemmin), lisäksi pyrittiin määrittämään muutamia ravun fysiologiaa ja kunto kuvaavia muuttujia. Rapujen fysiologista tilaa oli tarkoitus määrittää valikoiduilla kuntoindekseillä (hepatopankreaksen kosteus, suhteellinen tuore- ja kuivapaino-osuus sekä kuorenvaihtosyklin vaihe). Myöhemmin talvella tehdyissä analyyseissa paljastui, että kudosanalyysejä ei voitu tehdä säilytyksen aikana kuolleista täpläravuista, joiden kudokset olivat jo osin hajonneet ennen täplärapujen pakastamista ja hajoaminen on ilmeisesti jatkunut myös pakastuksen aikana. Aiemmat kokemukset pakastettujen rapunäytteiden kudosanalyyseistä antoivat olettaa, että analyysit olisivat onnistuneet, mutta ei kun ei. Kuorenvaihtosyklin vaihe määritettiin soveltamalla kapeasaksiravulle kehitettyä kuorenvaihtosyklin vaiheen määritysmenetelmää (van Herp ja Bellon-Humbert 1978) sekä muita vastaavia menetelmiä (mm. Burton ja Mitchell 1987) soveltuvin osin. Määritykset tehtiin pakastetuista näytteistä. Täplärapujen elossasäilyvyyttä vertailtiin ravustajien Aa ja Bee saaliiden sekä eri laatuluokkien välillä. Syitä löydettyihin eroihin haettiin kerätyn taustatiedon ja todettujen kuolevuuksien tilastollisilla vertailuilla.
3 Tulokset 3.1 Rapujen elossasäilyvyys, lyhyt säilytys (0 - 4 vko) Yhdistetyssä aineistossa elossasäilyvyys neliviikkoiseksi oli I –laatuluokan täpläravuilla noin 92% ja II – laadulla täpläravuilla noin 82%. Yhdistetyssä aineistossa I –laatuluokan täpläravut selvisivät tilastollisesti merkitsevästi paremmin hengissä kuin II –laatuluokan täpläravut (t-testi, p < 0,05, kuva 1) neljän viikon säilytysjakson aikana. Kahden ensimmäisen säilytysviikon aikana I –laatuluokan täplärapujen kuolevuus oli erittäin alhainen, noin 1% (0.5% per viikko) ja II –laatuluokan kuolevuus oli samaan aikaan noin 5% (noin 2,5% per viikko) yhdistetyssä aineistossa.
Kuva 1. Täplärapusaaliin elossasäilyvyys ensimmäisen neljän säilytysviikon aikana laatuluokittain. Säilyvyydessä oli neljän viikon keskiarvossa tilastollisesti merkittävä ero laatuluokkien välillä (t-testi, p > 0.05).
Kummankin laatuluokan täplärapujen kuolevuus oli alhaisempi kuin aiempien kokemusten mukaan rapujen pyynninjälkeisessä allassäilytyksessä, jossa viikkokuolevuus on noin 5 - 10% (oma julkaisematon tieto ja RapuSuihku –hankkeen loppuraportti 2007). Kuolevuus tosin lisääntyi selvästi kummassakin laatuluokassa toisen säilytysviikon jälkeen, ja II –laatuluokassa täplärapujen kuolevuuden lisääntyminen oli hieman
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 3/9
suurempi: I –laatuluokassa kuolevuus oli noin 2,5% per viikko ja II –laatuluokassa kuolevuus oli noin 5% per viikko.
Kuva 2. Täplärapusaaliin säilyvyys ensimmäisen neljän säilytysviikon aikana ravustajittain ja laatuluokittain. Säilyvyydessä oli tilastollisesti merkitsevä ero neljän viikon keskiarvossa ravustajittain laatuluokkien välillä (t-testi, p > 0.05). Viikoittaisen kuolevuuden osalta suuntaus oli molempien ravustajien saaliissa samankaltainen kuin yhdistetyssä aineistossa: täplärapujen kuolevuus lisääntyi selvästi toisen säilytysviikon jälkeen. Ravustajittain jaotellussa aineistossa oli samanlainen suuntaus molempien ravustajien saaliissa: I –laadun täpläravut selvisivät neljän viikon säilytyksen ajan paremmin ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (t-testi, p < 0,05, kuva 2) neljän viikon jälkeen. Saaliin säilyvyydessä oli tilastollisesti merkitsevä ero ravustajien välillä I –laatuluokassa (t-testi, p<0,05, viikot yhdistetty) ravustajan Aa saaliin säilyessä paremmin kuin ravustajan Bee, mutta I –laatuluokan saaliin viikoittaisissa säilyvyyksissä ei eroja ollut. Ravustajien Aa ja Bee II –laatuluokan saaliin säilyvyys ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi viikoittain yhdistetyssä aineistossa, vaikka II –laatuluokan saaliin säilyvyys oli ravustajan Aa saaliissa neljän viikon jälkeen hieman huonompi kuin ravustajan Bee saaliissa. Syynä havaittuun hienoiseen eroon voi olla ravustajan Bee tapa säilyttää vähemmän II –laatuluokan saalista yhdessä laatikossa.
3.2 Rapujen elossasäilyvyys, pitkä säilytys (4-8 vko) Pitkä säilytysaika laski täplärapujen elossasäilyvyyttä vain hieman ja kuvaajan mukaan näyttää siltä (kuva 3, sivu 5), että täplärapujen elossasäilyvyyttä selittävät muut tekijät kuin säilytysajan pituus. Kuvaajan mukaan säilytysajan pidentäminen parantaa hieman täplärapujen elossasäilyvyyttä. Säilytysajan pituus selittää elossasäilyvyyden muutoksesta noin 9% ja tässä tapauksessa 6 viikon säilytysaika antaa suhteellisesti huonoimman elossasäilyvyyden, jota tosin tulee ilmeisesti selittää aivan muilla tekijöillä kuin säilytysajan pituudella. Syynä maalaisjärjen vastaiseen säilytysajan ja elossasäilyvyyden suhteeseen näyttäisivät olevan ympäristötekijät, joita esitellään sivulta 5 alkaen.
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 4/9
Taulukko 1. Täplärapusaaliin säilyvyys erittäin ja laatuluokittain. Ravustajat Aa ja Bee eritelty ravustuserittäin (ravustaja Aa sininen ja ravustaja Bee valkoinen tausta). Selitystä: Pvm: säilytyserän ravustuspäivä; Laatu: rapuerän laatuluokitus; Säilyvyys: elossasäilyvyys-%; viikko: säilytysajan pituus; KA: säilytyserän elossasäilyvyyden keskiarvo, laatuluokat yhdistetty; I/II KA: säilytyserän elossasäilyvyys, laatuluokat erikseen. Ravustaja Pvm Laatu Säilyvyys, % Viikko KA, % I/II KA, % Aa 23.7. I 80 7 II 50 0,81 90 / 73 Bee 23.7. I 100 7 II 95 Aa 29.7. I 70 6 II 55 0,59 55 / 63 Bee 29.7. I 40 6 II 70 Aa 4.8. I 100 5 II 90 0,93 100 / 85 Bee 4.8. I 100 5 II 80 Aa 11.8. I 95 4 II 80 0,90 93 / 88 Bee 11.8. I 90 4 II 95 Aa 18.8. I 95 8 II 85 0,84 93 / 75 Bee 18.8. I 90 8 II 65 Aa 25.8. I 95 7 II 90 0,90 93 / 88 Bee 25.8. I 90 7 II 85 Aa 1.9. I 95 6 II 85 0,83 90 / 75 Bee 1.9. I 85 6 II 65
Täplärapusaaliin säilyvyys oli ravustajan Aa I –laatuluokan saaliissa korkeampi jatketun säilytyksen aikana kuin ravustajan Bee saaliissa (taulukko 1). Ravustajan Aa saaliissa oli viidessä erässä elossasäilyneiden määrä 95% tai korkeampi kuin ravustajan Bee saaliissa elossasäilyvyys oli vain kahdessa erässä 95% tai korkeampi. Yhdistetyssä aineistossa oli I –laatuluokan täpläravun elossasäilyvyys parempi kuin II –laatuluokan saaliin elossasäilyvyys jatketussa säilytyksessä ja yksittäisiä ravustuseriä tarkasteltaessa vain muutamassa tapauksessa oli II –laatuluokan elossasäilyvyys korkeampi kuin I –laatuluokan (merkitty taulukkoon 1 kursiivilla). Yleisesti ottaen oli I –laatuluokan elossasäilyvyys 90% tai korkeampi lukuun ottamatta 29.7. ravustettua erää. On pantava merkille ravustajan Bee I –laatuluokan saaliin erityisen heikko elossasäilyvyys tässä rapuerässä: 40% elossa kuuden säilytysviikon jälkeen ja selvästi alhaisempi elossasäilyvyys kuin II –laatuluokan täpläravuilla samassa erässä. Heinäkuun viimeisen viikon ravustusolosuhteet ja eteläisen Saimaan täplärapukannan hetkellinen tila mitä ilmeisimmin heikensivät täplärapusaaliin säilytyskestävyyttä 29.7. ravustetussa saaliissa kummankin ravustajan osalta. Kyseisenä päivänä sekä pintaveden lämpötila että il-
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 5/9
man lämpötila oli kaikkein korkein tutkimusjakson aikana. Ilmiölle ei löydetty muuta erityistä, tälle ravustuserälle ominaista syytä.
Kuva 3. Säilytysajan (4 – 8 viikkoa) ja täplärapusaaliin elossasäilyvyyden suhde, malli (y = 0,03x2 – 0,34x + 1,85) selittää noin 9% vaihtelusta elossasäilyvyydessä.
3.3 Rapujen elossasäilyvyys ja ilmasto- sekä ympäristötekijät Rapujen elossasäilyvyyttä selitti parhaiten yksittäisistä ilmastotekijöistä ilman korkein lämpötila ravustuspäivänä, jonka vaihtelu selitti noin 56% neljän ensimmäisen viikon säilytyskuolevuuden vaihtelusta (kuva 4, sivu 6). Ravustuspäivän ilman alhaisin lämpötila sekä ilman alhaisimman ja korkeimman lämpötilan summa selittivät kumpikin yksinään 42 - 51% vaihtelusta rapujen elossasäilyvyydestä neljän ensimmäisen viikon säilytyksen aikana ja hajontakuvio sekä korrelaation mallikäyrä noudattivat samankaltaista muotoa kuin kuvassa 4 esitetty ilman korkeimman lämpötilan ja säilytyskuolevuuden suhde. Tämän perusteella on ilmeistä, että ravustuspäivän ilman lämpötilalla on merkittävä vaikutus täplärapusaaliin säilytyskestävyyteen, erityisesti eteläisen Saimaan ravustusoloissa, joissa siirtymämatkat rapuapajien välillä ovat pitkät ja rapusaalis on siten alttiina auringon paisteelle ja korkeille lämpötiloille pitkiä aikoja. Pintaveden lämpötila selitti yksin noin 50% täplärapujen elossasäilyvyyden vaihtelusta neljän ensimmäisen viikon säilytyksen aikana ja havaintopisteiden joukko muodosti samankaltaisen kuvion kuin ilman korkeimman lämpötilan ja elossasäilyvyyden suhde kuvassa 4 (paras sovite oli eksponenttimalli: y = -0.0156x2 + 0,5755x – 4,3044, R2 = 0,4979). Onkin todennäköistä että kesän 2010 kaltaisena kesänä, jota kuvaa lämmin ilma ja tyyni keli, pintavesi noudattaa ilman lämpötilan muutoksia, tässä tapauksessa säätilan muuttumattomuutta. Vaikka ilman lämpötilan ja pintaveden lämpötilan selitysasteen välillä ei ole suurta eroa (56% ja 50%), on merkittävää, että ilman lämpötilan vaikutus on suurempi kuin pintaveden lämpötilan vaikutus. Toisaalta, pintaveden lämpötila ei välttämättä kuvaa eteläisen Saimaan täpläravun elinpiirin lämpötilaa, sillä erityisesti kesällä 2010 täpläravut olivat syvällä, jos jossain, ja siis viileämmissä olosuhteissa kuin pintaveden lämpötilan perusteella voisi päätellä. On myös huomattava, että kesän 2010 aikana vedet Saimaalla lämpenivät tehokkaasti myös syvältä ja 10 metrin syvyydestä mitattiin vain muutamaa astetta alhaisempia lämpötiloja kuin pinnasta (omat mittaukset) ja 10 – 15 metrin syvyydessäkin veden lämpötila oli noin 5˚C alhaisempi kuin pintaveden lämpötilan.
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 6/9
Kuva 4. Ilman korkeimman lämpötilan ja säilytyksen aikaisen elossasäilyvyyden suhde, malli (y = -0,0013x2 + 0,0493x + 0,4654) selittää yksin noin 56% täplärapujen säilytyksen aikaisesta elossasäilyvyyden vaihtelusta.
Kuva 5. Ilman ja pintaveden korkeimman lämpötilan ja täplärapujen säilytyksen aikaisen elossasäilyvyyden suhde, malli (y = -0,0008x2 + 0,0564x – 0,109) selittää noin 55% täplärapujen säilytyksen aikaisesta elossasäilyvyyden vaihtelusta.
Ravustuspäivän ilman korkeimman lämpötilan ja pintaveden lämpötilan summa selitti täplärapujen kuolevuuden vaihtelua samansuuntaisesti kuin pelkkä ilman lämpötila (kuva 5, sivu 6) ja tämän mallin selitysaste oli noin 55%. Näiden kahden mallin perusteella (kuvat 4 ja 5) on oletettavaa, että yksinkertaisilla lämpötilamalleilla voidaan selittää suuri osa täplärapujen elossasäilyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Näyttää myös siltä, että jo ilman lämpötila yksin selittää lähes kaiken mikä on selitettävissä ympäristötekijöillä täplärapujen elossasäilyvyyden vaihtelusta säilytyksen aikana. Tämä on ymmärrettävä tulos, erityisesti kun ottaa
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 7/9
huomioon kesän 2010 lämpöolot sekä vedessä että ilmassa. Tutkimuksemme kannalta olikin ehkä onni, että erityisen lämmin kesä antoi mahdollisuuden ilman lämpötilan vaikutuksen selvittämiseen. Saimaan alueella ravustukseen liittyvät pitkät siirtymämatkat, jolloin ympäristöolojen merkitys korostuu. Ilmastonmuutoksen seurauksena voivat tällaiset erityisen kuumat kesät antaa lisää haasteita rapusaaliin säilytykselle ja kuljettamiselle. Tuulen nopeus, tuulen suunta, pilvisyys tai sademäärä selittivät huonosti tai eivät ollenkaan ravustajien Aa ja Bee täplärapusaaliin elossasäilyvyyttä säilytyksen aikana. Pilvisyys ja sademäärä eivät juuri vaihdelleet kesän 2010 aikana ja näitä muuttujia ei voitu käyttää. Tuulen nopeus selitti vaihtelusta noin 14%, tosin epäloogisesti sillä tuulennopeuden kasvaessa yli 5 m/s mallin ennustama saaliin elossasäilyvyys kasvaa. Tämä on maalaisjärjen vastaista ja kaipaisi siten lisäselvitystä.
3.4 Rapujen elossasäilyvyys ja fysiologiset mittarit Säilytyksen aikana kuolleiden täplärapujen kuntoa ei pystytty määrittämään, sillä kuntomittareina käytettäviä hepatopankreas- ja lihasindeksejä ei voitu määrittää näytteiden tuhoutumisen vuoksi. On ilmeistä, että säilytyskokeen aikana kuolleiden täplärapujen kudosten pilaantumisen alettua pilaantumisprosessit jatkuivat pakastetuissa näytteissä ja tekivät niistä tämän tutkimuksen kannalta hyödyttömiä. Näytteistä saatiin määritettyä vain kuorenvaihtosyklin vaihe, jonka määritys perustuu kovaan kudokseen. Pilaantuneiden näytteiden sulatus ja preparointi tosin aiheutti ansaittua rapupoliittista keskustelua laboratorion ja läheisten työtilojen rankan hajun vuoksi. Kuorenvaihtosyklin määrityksen perusteella ravustajien Aa ja Bee ravustustapa sekä täplärapusaaliin lajittelu valikoi kuorenvaihtosyklin keskivaiheella olevia täplärapuja eikä merkittäviä eroja ollut säilytyksen aikana kuolleiden ja verrokeiksi valikoituneiden elossasäilyneiden täplärapujen välillä. Kaikki tutkitut täpläravut olivat joko kuorenvaihtosyklin keskivaiheessa (vaihe C) tai aikaisessa kuorenvaihtosyklin loppuvaiheessa (D0 tai D1’ tai D2). Nämä kuorenvaihtosyklin vaiheet ovat lähes peräkkäisiä ja niitä on lähes mahdoton erottaa päällisinpuolisella tarkastelulla ja määritykseen tarvitaan yleensä rapujen preparointi. Kuorenvaihtosyklin jakaumat säilytyksen aikana kuolleiden ja verrokkiryhmän välillä poikkesivat toisistaan vain hieman (taulukko 2) eikä kumpikaan jakauma poikennut merkittävästi koko aineistosta määritetystä odotusjakaumasta (χ2 –testi, p > 0,05). Kuorenvaihtosyklin vaiheen C osuus säilytyksen aikana kuolleiden ryhmässä oli hieman alhaisempi ja vaiheen D0 hieman korkeampi kuin odotusarvo, verrokkiryhmässä em. kuorenvaihtosyklinvaiheiden osuudet olivat päinvastaiset. Tämän perusteella voisi olettaa, että kuorenvaihtoon valmistautuminen voisi vaikuttaa täpläravun kuntoon ja säilytyskestävyyteen jo hyvin aikaisessa vaiheessa. On kuitenkin todettava, että nämä päätelmät ovat tehty sellaisten erojen ja suuntausten perusteella, joilla ei ole tilastollista merkitsevyyttä ja voivat siten perustua sattumaan. Toisaalta, biologisessa mielessä jopa nämä heikot erot ja suuntaukset ovat mielenkiintoisia ja myös biologispohjaiseen logiikkaan sopivia. Taulukko 2. Kuorenvaihtosyklin vaihe säilytyksen aikana kuolleilla ja elossasäilyneillä verrokeilla. Jakauma havaittuihin kuorenvaihtosyklin vaiheisiin määritetty ristiintaulukoinnilla. Kuorenvaihtosyklin vaihe C D0 D1’ D2 säilytyksen aikana kuolleet verrokit
71,2% 82,9%
27,1% 14,6%
1,7% 1,0%
0% 1,0%
odotusarvo
76,0%
22,0%
1,0%
1,0%
Kuorenvaihtosyklin vaihe C ja vaiheen D ensimmäiset vaiheet ovat ravun fysiologian osalta myös erittäin lähellä toisiaan, vaikka jo vaiheen D alkupuolella on havaittavissa ravun valmistautuminen kuorenvaihtoon mm. uuden kuoren muodostumisella entisen kuoren alle. On kuitenkin todennäköistä, että kuorenvaihto-
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 8/9
syklin vaiheella ei voida selittää eroja kuolevuudessa säilytyksen aikana. Perusteena tähän ovat seuraavat seikat 1. eri ryhmien, I- tai II –laatuluokat, ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kuorenvaihtosyklin vaiheiden jakaumassa; 2. havaituissa kuorenvaihtosyklin vaiheissa, C, D0, D1’ja D2, ei liene merkittävää eroa ravun fysiologisen kestävyyden osalta, sillä em. kuorenvaihtosyklin vaiheet ovat fysiologisesti erittäin lähellä toisiaan ja vaiheen D aikaiset, kuorenvaihtoa edeltävät fysiologiset muutokset ovat vielä vähäisiä. On myös otettava huomioon, että nykyisillä menetelmillä ei pystytä helposti, erityisesti ravustuksen aikana, erottamaan havaittuja kuorenvaihtosyklin vaiheita toisistaan. On kuitenkin oletettavaa, että juuri ennen kuorenvaihtoa ja juuri kuorenvaihdon jälkeen ovat ravut herkkiä stressille ja kestävät todennäköisesti erittäin huonosti pyynninjälkeistä käsittelyä ja esimerkiksi lämpötilan nousua.
4
Johtopäätöksiä
Ei liene ihme, että sekä ilman lämpötila ja veden pintalämpötila ravustuspäivänä selittävät jo yksin suuren osan rapujen elossasäilyvyydestä pyynnin jälkeisessä säilytyksessä. Jo aiemmat käytännön havainnot tukevat tätä tulosta. On ensiarvoisen tärkeää, että täpläravut saadaan nopeasti viileään ja kosteaan tilaan jo veneessä, jotta kuljetuksen aikainen täplärapujen rasittuminen saadaan vähenemään. Myös II –laatuluokan saaliin alhaisempi elossasäilyvyys on ymmärrettävää, sillä raajojen menetys ja rapuruttoinfektio rasittavat saaliiksi saatua ja kuljetuslaatikkoon sijoitettua täplärapua ja alentavat elossasäilymisen mahdollisuuksia. Saimaan täpläravuilla on todettu myös Psorospermium haeckeli loisintaa (omat havainnot ja Eviran raportti 2010), jonka on muissa tutkimuksissa todettu heikentävän täpläravun vastustuskykyä (Thörnqvist ja Söderhäll 1993). Ero I ja II –luokan täplärapujen välillä oli noin 10%, joka on selkeä ero, ja tähdentää II –saaliin mahdollisimman nopean prosessoinnin tärkeyttä. Ravustaja Bee säilytti vähemmän II –laatuluokan täplärapuja ravustuksen aikana yhdessä laatikossa kuin ravustaja Aa, joka voi osaltaan selittää ravustajan Bee II –laatuluokan täplärapujen parempaa säilyvyyttä neljän viikon jälkeen. Toisaalta, II –laatuluokan saalista ei ole tarkoitus säilyttää pitkiä aikoja, toisin kuin I – laatuluokan saalista, vaan II –laatuluokan saalis on tarkoitus prosessoida mahdollisimman nopeasti. Pyynnin jälkeinen säilytyskestävyys on siis erityisesti I –laatuluokan täpläravulta haluttu ominaisuus.
5
Ideoita raputalouden laatuhankkeiksi
Osa ravustajien saaliista oli selkeästi pehmeässä kunnossa pitkän ja lämpimän ravustuspäivän jäljiltä, erityisesti kesällä 2010. Olisi syytä selvittää mitä saaliin nopea viilentäminen vaikuttaa kaupparavun laatuun ja säilyvyyteen. Voidaanko suurempi osa saaliista tuoda rantaan ja siirtää kylmään RapuSuihkuun jatkosäilytykseen, jos viilennys on aloitettu jo veneessä. Nykyisessä RapuSuihkun venesovelluksessa käytetään pintavettä, joka kesällä 2010 oli erityisen lämmintä, jopa +28˚C, ja siten mahdollisesti jopa täplärapuja stressaava. Kuluttajien mieltymysten ja kaupparavun laadun parantamisen vuoksi on syytä myös selvittää kuinka nopeasti ja tehokkaasti täpläravun suoli tyhjenee RapuSuihkussa säilyttämisen aikana. Kesän 2010 aikana on tullut useaan otteeseen esille se, että pitkäkään säilytys RapuSuihkussa, jopa 1 viikko, ei riitä kauppakokoisen täpläravun suolen tyhjenemiselle. Täysi suoli erottuu selkeästi pyrstölihasta pilkottaessa ja jo mielikuva paskaisesta suolesta on omiaan laskemaan rapujuhlien tunnelmaa. Suolen tyhjeneminen on oleellista myös saaliin prosessoinnin osalta. Kuopio, 4. tammikuuta 2011
Japo Jussila rapubiologi Raputietokeskus, Itä-Suomen yliopisto
Saimaan rapu II –hanke, säilytystutkimus
sivu 9/9
LÄHTEINÄ KÄYTETTY Burton E M, Mitchell B D 1987: Moult staging in the Australian freshwater crayfish, Cherax albidus Clark and Cherax destructor Clark (Decapoda : Parastacidae), via uropod setal development. Australian Journal of marine and Freshwater Research 38: 545-552. Evira 2010: Tutkimusraportti DN:o 27.8.2010/74,2. Jussila J, Mannonen, A 2007: Lisää hanaa! Rapusuihku –hanke. Loppuraportti, 11.10.2007. Hankenro: 523210; Diaarinro: 2719/3516/05. Hämeen TE-keskus, kalatalousosasto, Hämeenlinna. van Herp F, Bellon-Humbert C 1978: Setal development and molt prediction in the larvae and adults of the crayfish, Astacus leptodactylus (Nordmann, 1842). Aquaculture 14: 289-301. Thörnqvist P-O, Söderhäll K 1993: Psorospermium haeckeli and its interaction with crayfish defence system. Aquaculture 117: 205213.