Yritt채misen iloa ja maaseudun pieni채 ihmeit채 Pohjois-Karjalassa!
Tyttötyötä tekevä TyttiTalo avattiin Kiteelle syyskuun alussa 2010.
Ajatus sukupuolisensitiivisestä tyttötyöstä syntyi 30 vuotta Kiteellä kouluterveydenhoitajan työtä tehneelle Leila Uuksulaiselle. - Sain idean Helsingissä toimivasta tyttöjen talosta. Terveydenhoitajan työssä sain jakaa nuorten kanssa erilaisia asioita ja huomasin, että tällaiselle työlle on tarvetta. Nuorten kanssa on ihanaa ja helppoa tehdä työtä; nuoret ovat niin reiluja ja aitoja ihmisiä. Vähän vieraammalle ihmiselle on helpompi puhua, kuin omalle äidille, Leila kertoo. TyttiTaloon ovat kaikki tytöt tervetulleita TyttiTaloa ylläpitää Kiteen Nuorten naisten kristillinen yhdistys. Ohjaajana talossa toimii Leilan tytär, yhteisöpedagogi Karoliina Uuksulainen. - Teemme ennalta ehkäisevää nuorisotyötä. Talo on avoin kaikille 1225 -vuotiaille nuorille tytöille. Talossa kokoontuu kaksi sosiaalisen vahvistamisen ryhmää. Tyttiryhmiin tullaan mukaan lähinnä koulun kautta. Lisäksi talossa toimii nuorten, alle 25-vuotiaiden äitien ryhmä ja tämä kädentaitojen ryhmä keskiviikkoisin. Maanantaisin ja keskiviikkoisin meillä on kaikille avoimet illat, Karoliina kertoo. Lisäksi 25 vuotta täyttäneillä on mahdollisuus tulla tänne vapaaehtoistyöhön. - Ajatuksena on hankkeen aikana luoda ja kehitellä toimintamalli, jolla tyttötoimintaa voitaisiin siirtää ja käynnistää myös muissa KeskiKarjalan kunnissa, Karoliina jatkaa.
Mukavaa yhdessäoloa Kiteen TyttiTalossa - Kaikki tytöt ovat tänne tervetulleita. Tänne on helppo tulla. Osa TyttiTalossa kävijöistä on maahanmuuttajia ja haluamme kunnioittaa erilaisten ihmisten lähtökohtia ja kulttuuria.
Uusvanhan paanukatteen taustalla on kaksi uutta keksintöä Veli-Paavo Lipponen muutti perheensä kanssa reilu vuosi sitten Ylä-Valtimolle, takaisin omaan kotipitäjään Veli-Paavon vaimon kotipaikalle. Nyt entisen maatilan päärakennus on remontoitu ja pihalla seisoo yksi prototyyppi; paanukattoinen hirrestä tehty puuliiteri. - Moni minun ikäinen on palannut Valtimolle. Kunnan ensiasunnonosto- ja vauvaraha toimivat hyvinä porkkanoina, kaksivuotiaan tytön isä, Veli-Paavo tuumii. - 2000-luvun taitteessa, kun opiskelin metsätaloutta Sotkamossa, isä kehoitti minua tekemään opinnäytetyön paanukatteesta. Taustalla oli isäni Paavo Lipposen ja Tarmo Kilpeläisen nyt mallisuojattu keksintö puukattojen rakentamisesta. Siitä paanuajatus sitten lähti ja sitä on viety eteenpäin pikkuhiljaa. Erilaisia protyyppejä on paljon. - Isän kehittämässä keksinnössä ruodelautaan tehdään viiste, joka mahdollistaa sen, että paanukate voidaan tehdä tasapaksusta paanusta, mikä alentaa kustannuksia. Ennen paanut piti erikseen viistää, jotta paanut menevät oikeaan asentoon, Veli-Paavo Lipponen kertoo. Ennen paanukate valmistettiin lähes poikkeuksetta haavasta, nyt uusi tekniikka yhdistettynä toiseen uuteen keksintöön, Ekopine Oy:n mäntyöljyyn, mahdollistaa myös männyn käyttämisen paanukatteena. - Mäntyöljykyllästämisellä puun eläminen jää pieneksi. Öljy on ekologinen, tavallaan puun oma suoja-aine. Tässä yhdistyy kaksi keksintöä. Teemme tiivistä yhteistyötä Kajaaniin muuttaneen Ekopinen Oy:n kanssa. Tällä hetkellä testataan, miten puu käyttäytyy. Lisäksi mäntyöljykyllästeellä voidaan hyödyntää nopeasti kasvanutta puuta.
- ELY-keskuksen tuella olen kunnostanut varastointitiloja ja hankkinut tukkivannesahan, jolla paanujen tekeminen on helpompaa ja nopeampaa.
- Maatalousyrittäjyys on yrittämistä, jolla on pitkä historia ja maidontuotantoon liittyy hyvin paljon arvopohjaisia asioita, toteaa maatalousyrittäjä Jukka Rummukainen.
Maitoa markkinoille
Pohjois-Karjalassa tuotettu maitomäärä nousi viime vuonna: Vuonna 2010 maitoa tuotettiin yhteensä 140,3 miljoonaa litraa.
Pohjois-Karjalassa oli vuoden 2010 lopussa 733 toimivaa maitotilaa. Vaikka maitotilojen määrä on laskenut lähes 80 prosenttia viimeisen 20 vuoden aikana, tuotettu maitomäärä on laskenut vain 20 prosenttia. Tilojen keskilehmäluku ja lehmien tuotostasot ovat nousseet merkittävästi. - Viime vuosi oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että Pohjois-Karjalassa tuotettu maitomäärä nousi, toteaa ProAgrian Maitoa markkinoille -hankkeen vastaava Antero Stedt. Hankkeen tavoitteena on edesauttaa yrittäjien välistä yhteistyötä. Erityisesti pyrimme maitotilojen ja kasvinviljelytilojen yhteistyön tiivistämiseen - vauhditetaan yhteisinvestointien tekemistä ja tilojen välistä rehuntuotantoa sekä lannanvastaanottoa. Lisäksi pyritään edistämään maitotilojen kasvua yhtiöittämisen ja investointien vakuusjärjestelyn kautta. Liperissä maidontuotanto kasvoi Myös viljapitäjänä tunnetussa Liperissä maitoa tuotettiin viime vuonna enemmän kuin aiemmin. Liperissä tuotettiinkin eniten maitoa maakunnan pitäjistä. - Kasvua Liperissä selittävät osaksi yrittäjien yhteistyö ja sopimukset rehutuotannossa, hiehopaikkojen muuttaminen lypsypaikoiksi ja tyhjien lehmäpaikkojen täyttäminen hyvin tuottavilla lehmillä, Antero tiivistää. Ylä-Karjalassa on maidontuotanto kehittynyt voimakkaasti navettainvestointien myötä. Saman kehittämisinnon leviämisestä maakunnan keski- ja eteläosaan on jo hyviä merkkejä. Liperiläinen Jukka Rummukainen on toiminut maatalousyrittäjänä 80-luvun loppupuolelta lähtien. Kotitilaa hoidetaan yhdessä vaimon kanssa. Apuna on oppisopimusopiskelija kahden viikon mittaisissa jaksoissa kerran kuukaudessa. Toiset kaksi viikkoa opiskelija työskentelee toisessa maatilayrityksessä. Jukan navetassa on reilu 50 lehmää ja tänä vuonna tavoitteena on tuottaa maitoa 520 000 litraa. Viljelyssä on noin 100 hehtaaria sisältäen vuokramaat. - Päinvastoin kuin luullaan, maataloudessa ei ihannoida suuruutta. Osin suuret yksiköt ovat taloudellisen pakon sanelemia. Niin maataloudessa kuin muussakin toiminnassa katsotaan työn tehokkuutta, Jukka summaa. Investoinnit eivät merkitse pelkästään rahanmenoa, vaan ne teettävät myös työtä ja ylläpidosta koituu kustannuksia. Henkilökohtaisesti minusta on tärkeää turvata uusien ja aloittavien maatalousyrittäjien lähtökohdat sekä taata, että eläimillä on hyvä olla.
CULTrips-kylämatkailua
- Meidän ei tarvitse keksiä nähtävyyksiä. Meillä on lukuisia kesätapahtumia ja tansseja. Voisimme viedä esimerkiksi italialaiset sienimetsään, kalastamaan ja marjastamaan, Mika Merilä toteaa Ukkolan kyläyhdistyksestä. ESKO LEHTO kuvat ANTERO LEHIKOINEN
Ensimmäiset kylämatkailun porukat ovat löytyneet Joensuun Enosta ja Pyhäselästä, Kesälahdelta, Outokummusta, Rääkkylästä ja Tohmajärveltä. Kaikkia porukoita yhdistää talkooperustainen paikallinen kehittämistoiminta. Toiminnan vetureina ovat kylä- tai taajamayhdistykset. Yhteistyössä ovat mukana myös majoitus- ja ruokailupalveluja tarjoavia matkailuyrityksiä, kuva- ja tekstiilitaiteilijoita, muusikkoja, ite-taiteilijoita, Martta-, maatalousnaiset ja 4H -järjestöjä, maamiesseuroja, kesä- ja harrastajateattereita, ortodoksinen tiistaiseura, nuoriso-, urheilu- ja kulttuuriseuroja, kotiseutuyhdistyksiä ja ympäristöjärjestöjä. Ukkolan kyläyhdistys ja Taidekartta lähtevät yhdessä luomaan uudenlaista kylämatkailua kansainväliseen CULTrips-hankkeeseen. Yhtenä ajatuksena syntyi idea, että Ukkola näyttää taustan itäsuomalaiseen kylän kehitykseen ja arkeen, Taidekartta tuo oman kulttuurisen ja taiteellisen panoksensa näihin teemoihin. - Ensi kesän Enon Taidekartta on seitsemäs kerta, kun paikalliset kuvataiteilijat esittelevät omaa tuotantoaan omissa tuotantotiloissa ja työpajoissaan, kertoo Helena Vartiainen. Tällä hetkellä Taidekartan toimintaan osallistuvat minun lisäksi Marja Hassinen, Valde Hassinen, Tuija Hirvonen-Puhakka, Eve Huttunen ja Merja-Leena Määttälä. Tarvitsemme tapahtumaa varten vieraita ja laajempia yhteyksiä. Meillä on esitteitä ja omat nettisivut. Olemme pitäneet yhteisnäyttelyjä myös Ruotsin Kindassa ja Linköpingissä sekä Hollannin Hengelossa. Meillä oli viime kesänä vieraita näiltä paikkakunnilta ja pidimme heistä hyvää huolta. Ukkolan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Mika Merilä kertoi, että he ovat parhaillaan talkoilla remontoimassa entistä työväentaloa kylätaloksi, joka on alun perin rakennettu samaan aikaan kuin kuuluisa Ukkolan saha. - Meillä on paljon muille näytettävää, Mika jatkaa. Kylä on omalla tavallaan erikoinen ja hieno. Sahalta on lähtenyt lautoja eri puolille maailmaa jo 1900-luvun alusta lähtien. Ukkolalaiset ovat perinteisesti vähemmän käyneet kauempana ja periaatteena on pitää ”jalat tiukasti maassa”. Kun sitten itse pääsee tutustumaan vieraisiin kulttuureihin ja saa siitä kokemuksia, niin kansainvälisestä vuorovaikutuksesta voi tulla enemmän arkisempaa. Ei meidän tarvitse keksiä nähtävyyksiä. Meillä on lukuisia kesätapahtumia ja tansseja. Voisimme viedä esimerkiksi italialaiset sienimetsään, kalastamaan ja marjastamaan. Puu, puunjalostus ja metsä ovat paikallisesti hyvin tärkeitä asioita. Ne ovat osa paikallishistoriaa ja ne näkyvät monilla elämänaloilla, taiteessa, kulttuurielämässä ja arjessa.
www.kylamatkailu.blogit.fi Tule mukaan - uusia yhteistyökavereita Keski-Karjalasta ja Joensuun seudulta mahtuu vielä mukaan! Millaisella kokoonpanolla sinä ja teidän porukat voisitte lähteä mukaan tutustumaan eri alueiden kulttuureihin ja maaseudun arkeen paikallisten ihmisten opastuksella ja yhdessä tehden?
Valokuidusta vauhtia verkkoon
Haja-asutusalueet mukaan uusien mahdollisuuksien maailmaan. Liikenne- ja viestintäministeriön Laajakaista kaikille 2015 -hankkeessa tuetaan nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista niillä alueilla, joilla verkkojen rakentaminen ei olisi muuten liiketaloudellisesti kannattavaa. Tavoitteena on saada nopea laajakaistayhteys kaikkien vakituisten talouksien ulottuville vuoteen 2015 mennessä myös haja-asutusalueilla. Valokuituyhteys olisikin tervetullut, sillä Pohjois-Karjalassa on useita alueita, joilla esimerkiksi langattomat yhteydet eivät toimi luotettavasti tai lähes ollenkaan. Valokuidun toimittaminen on jo käynnissä tai suunnitteilla Juuan, Kontiolahden, Lieksan, Liperin, Nurmeksen, Polvijärven, Rääkkylän ja Valtimon kunnissa eri alueet kattavina osahankkeina. Myös operaattoreiden paineet puhelinlankaverkon käytöstä poistamiseksi kasvavat, ja monet taloudet ovat huolissaan toimivien internet-yhteyksien jatkuvuudesta. Kuparikaapeliyhteys ei myöskään takaa riittävän tehokasta yhteyttä tulevaisuuden palveluita ajatellen. Maaseudulla hyvät tietoliikenneyhteydet ovat pysyvän asutuksen edellytys. Toimivan ja nopean verkon olemassaolo mahdollistaa häiriöttömät internet-, tv- ja puhelinyhteydet. Sähköisten palvelumuotojen jatkuva kasvu ja tiedonvälityksen keskittyminen internetiin ovat jo nykypäivää, ja tulevaisuuden mukanaan tuomat palvelut ovat mahdollisia vain luotettavilla, nopeilla yhteyksillä. Toimivat tietoliikenneyhteydet lisäävät myös kunnan kilpailukykyä ja elinvoimaa ja mahdollistavat hyvinvointi-, terveys-, koulutus- ja turvapalveluiden laajentamisen verkossa. Ne ovat elintärkeitä myös yrittäjille ja elinkeinonharjoittajille sekä tuovat lisää mahdollisuuksia etätyöskentelyn lisäämiseen.
www.lvm.fi/100megansuomi
SUVI KALJUNEN
Kurkistus
tulevaan
- Ympäristöasioiden painoarvo maataloudessa tulee kasvamaan jatkossakin. Maatalouden ympäristö- ja erikoisympäristötuet painottuvat ja myös muussa maaseudun kehittämisessä tullaan kiinnittämään huomiota enemmän ympäristöön.
Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen maaseutu ja energia -yksikön päällikkö Pekka Tahvanainen katsoo tulevaan. Tämän päivän maatalousyrittäjyys on osaamiseen perustuvaa yrittämistä ja yrittäjiltä vaaditaan niin liiketalouden osaamista kuin markkinointitaitoja. - Myös ympäristöasioiden painoarvo maataloudessa tulee kasvamaan jatkossa. Maatalouden ympäristöja erikoisympäristötuet painottuvat, ja myös muussa maaseudun kehittämisessä tullaan kiinnittämään huomiota enemmän ympäristöön, Pekka Tahvanainen kertoo. Maitokäyrät nousuun Pohjois-Karjalassa on peltoalaa yhteensä noin 85 000 hehtaaria. - Maakunnan pellot sopivat rehuntuotantoon. Rehu tarjoaa maidoksi ja maitotuotteiksi jalostettuina paremman arvon, ja maitotuotteista on jopa vientituotteiksi. Lisäksi maidolla on työllistävä vaikutus jatkojalostuksessa. Yleensä Suomen maidontuotanto on aika vakaa. Pohjois-Karjala on tällä hetkellä viidenneksi suurin maidontuottaja. Pitkästä aikaa maakunnan maidontuotanto kasvoi viime vuonna, Pekka toteaa. Laajakaistaa Maaseudun kehittymisen yksi ehto on toimivat nettiyhteydet. - Tänä vuonna ja tulevina vuosina tullaan kiinnittämään huomiota laajakaistahankkeisiin. Yhteyksien toteuttamisessa tarvitaan yhteistyötä ja monen eri tason toimintaa ja toimijoita. Esimerkiksi Komperossa on vireillä hanke, jossa ollaan rakentamassa kokeiluna laajakaistaa yhdessä viemäriverkoston kanssa, Pekka kertoo. Aluehallinto uudistuu Pekka Tahvanainen ei näe ELY-keskusten hallinnollisia uudistuksia peikkoina. - Uudistuksia on hyvä tarkastella järkevän yhteistyön kannalta. Itä-Suomen yhteistyö on toivottavaa. Toivoisin, että mahdolliset uudistukset eivät herättäisi pelkoa, sillä uudistukset tuovat mahdollisuuden yhteistyöhön ja voimme ehkä paremmin tarkastella asioita Itä-Suomen tasolla. Joka tapauksessa hallinnon kiemurat eivät saa asettua järkevän tekemisen ja yhteistyön esteeksi. Meillähän on pitkälti samat tavoitteet ItäSuomessa ja paikallisuus ei kuitenkaan katoa mihinkään. Esimerkiksi Leader-toiminta perustuu paikallisuuteen ja jatkaa paikallistason linkkinä. - Hakemusten käsittelyajat hallinnossa ovat nyt kohtuulliset ja yrittäjät ovat tottuneet tällä hetkellä tarjolla oleviin rahoitusmahdollisuuksiin ja -työkaluihin. Nyt eletään selkeää tekemisen vaihetta, jonka toivoisi kestävän vähän pitempään, Pekka toteaa. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman välitarkastelun tuloksena PohjoisKarjalaan saatiin lisää varoja jaettavaksi. Pohjois-Karjalassa ohjelma on valtakunnallisessa vertailussa toteutunut hyvin niin tekemisen kuin hallinnon tasolla.
Käsillä tekemisestä tulee hyvä mieli Taito Pohjois-Karjala ry:n kaksi punaista Taitobussia valkoisin teippauksin ovat kansan suussa muovautuneet ”pitsibusseiksi”.
- Tuomme kädentaitoja ja käsityöneuvontaa lähelle ihmisiä, Taito PohjoisKarjala ry:n kehittämispäällikkö Tarja Puukko tiivistää Taitobussi-toiminnan. Tarkoituksesta on tehdä käsityön tekemisestä hyvin helposti lähestyttävää, matalankynnyksen toimintaa. Käden- ja arjentaidot ovat hyvin tärkeitä asioita. Niitä tarvitsevat kaikenikäiset, sillä motoriikan kehittäminen ja ylläpitäminen auttavat monessa asiassa. Lisäksi käsityökurssit ovat hyvin sosiaalista toimintaa. Taitobussin mukana kulkevat siis kurssimateriaalit ja käsityöneuvoja, mutta auton mukana voisi kulkea myös muita palveluja. -Kenties mukana voisi olla kampaaja tai jumppari? Joka tapauksessa jotain hyvinvointipalveluja voisi mukana olla ihan hyvin. Toimintamme on erittäin avointa, otamme auton kyytiin sitä, mitä toiveita meille heitetään, Tarja Puukko kertoo. - Melkein tärkeintä neuvojan työssä ovatkin sosiaaliset taidot, ei niinkään itse kädentaidot, sillä esimerkiksi ohjeita pursuaa melkein joka lehdessä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, iloitsee Taitobussi-käsityöneuvoja Katri Parikka.
Taitobussi-hanke on kolmivuotinen. Nyt hankeaikana testataan toimintamalli ja verkostoidutaan. - Verkostoituminen on nyt tärkein juttu. Meillä on kaksi hanketta; kehittämishanke ja investointihanke. Hankeraha on kohdistunut autojen kalustamiseen, toteaa Tarja Puukko.
Tulevaisuusriihestä uusia ajatuksia
- Tämä koulutus on oiva tapa lisätä omaa osaamista ja maaseututietoutta, Jaakko Rintamäki sanoo. Samat palveluratkaisut eivät välttämättä päde maaseudulla kuin taajamissa. - On hyvä puida ja keskustella asioista yhdessä, Mauri Räsänen jatkaa.
Itä-Suomen yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate järjestää maaseudun kehittäjille ja maaseutuasioiden parissa työskenteleville Tulevaisuusriihi-koulutusta. Mauri Räsänen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta hakee koulutuksesta uusia näkökulmia omaan työhön. - Kun maaseutua on tarkastellut yli kymmenen vuoden ajan hallinnon ja neuvonnan näkökulmasta kaipaa ajatusten ja aivojen tuuletusta. Tämä on oiva keino päästä pois omasta ”kammiosta” vetreyttämään ajatuksia. Haen koulutuksesta uusia näkökulmia, en niinkään välttämättä konkreettista hyötyä. Hyöty tulee ajan kanssa perästä päin, toteaa Räsänen. Mauri Räsänen tarkastelee yhdessä koulutuksen ryhmätyöosiossa Pohjois-Karjalan maakuntaliiton joukkoliikenne-projektissa työskentelevän Jaakko Rintamäen kanssa palveluyhteiskunnan tulevaisuutta. - Tämä koulutus on oiva tapa lisätä omaa osaamista ja maaseututietoutta, Jaakko täsmentää. Samat palveluratkaisut eivät välttämättä päde maaseudulla kuin taajamissa. Tulevaisuutta tekemään Tulevaisuusriihi-koulutushankkeen projektipäällikkö Paula Inkeroinen näkee, että Pohjois-Karjalan kilpailukyvyn ja vetovoiman säilyttämiseen on tehtävä työtä.
- Katseet on hyvä kohdistaa tulevaisuuteen. Ajatuksena koulutuksessa on, että tulevaisuutta tehdään yhdessä. Paras maaseutuasioiden asiantuntemus on koulutuksessa mukanaolevilla, meidän kouluttajien rooli on toimia prosessiohjaajina ja sparraajina. Koulutuksessa hyödynnetään Tiekartta-työskentelytapaa. - Ensin katsottiin muutosvoimat, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Sen jälkeen tarkastelimme, miten nämä muutosvoimat vaikuttavat ja tämän pohjalta katsottiin erilaisia kehitämisteemoja, joita nyt pohditaan ryhmissä. Teemoja ovat muun muassa uusiutuva energia, ympäristöosaaminen, maaseudun imagokysymykset ja tiedonhallinta sekä palvelut maaseudun kehittämisessä. Muita teemoja ovat ilmastonmuutos ja ekologiset uhat, ikääntyminen, bioteknologia, luonnonvarat ja biotalous.
Rääkkylän Oravisalosta kotoisin olevalla Anne Kinnunen-Senanayakella ovat opinnot loppusuoralla Itä-Suomen yliopistossa. Ruotsin ja saksan kielten aineopettajaksi valmistuva Anne toimii myös yrittäjänä omalla kotitilalla. - Olen aina ollut mukana maatilan töissä, ja olen pienestä asti tykännyt niistä hommista sekä haluan, että toiminta jatkuisi jotenkin. Sukupolvenvaihdos tehtiin reilu vuosi sitten, koska opintoni ovat jo loppusuoralla. Näin pystyn sitoutumaan maatilayrittämiseen paremmin, sillä nyt vaihdoksen myötä minulla on myös enemmän vastuuta. Alle 30-vuotiaan Annen perheeseen kuuluvat Sri Lankasta kotoisin oleva aviomies, joka opiskelee liiketaloutta Savonia ammattikorkeakoulussa ja pariskunnan kaksivuotias poika. - Meillä on tilalla myös neljä Suomen hevosta ja pienimuotoista kasvatustoimintaa. Poikaa hevoset vielä vähän pelottavat, mutta traktorija konehommat kiinnostavat. Annen aviomies on kotoisin maaseudulta Sri Lankasta, mutta siellä maatalous on hyvin erilaista. - Hänestä suomalaiset maatilat ovat isoja. Sri Lankassa viljellään lähinnä riisiä ja teetä, Anne kertoo. Tilaa hoitavat viikolla Annen vanhemmat ja ennen tilalla on ollutkin lypsykarjaa. Nyt osaksi vaihdoksen myötä tilalla on siirrytty kasviviljelyyn. Tilalla viljellään rehuviljaa, kuivaheinää omille hevosille ja hieman myyntiin sekä viime kesästä lähtien mansikkaa. - Ensimmäinen mansikkasato on tulossa kesällä. Totesimme, että mansikka voisi olla hyvä vaihtoehto, sillä moni on luopumassa mansikan viljelystä. Olen ajatellut, että tekisin tilalle verkkosivut tai ainakin oman sivun Facebookiin, jota kautta voisin markkinoida.
Anne jatkaa yrittäjänä omalla kotitilalla - Sukupolvenvaihdos tehtiin reilu vuosi sitten, koska opintoni ovat jo loppusuoralla. Näin pystyn sitoutumaan maatilayrittämiseen paremmin, sillä nyt vaihdoksen myötä minulla on myös enemmän vastuuta.
Yhdessä tehden
Ilomantsin Nukke- ja nalletalossa voi ihailla 3 000 eri vuosikymmeniltä ja eri maista peräsin olevaa nukkea. Vierailijoita kävikin viime kesänä toista tuhatta ja edelliskesänä kaksin verroin. -Nukkeharrastuksessa nauttii siitä, että saa tehdä käsin ja että oppii koko ajan jotain uutta, kertoo Nukke- ja nalletaloa vetävä Ritva Korhonen, joka on opettanut nukkien tekemistä parikymmentä vuotta. Nuket ja nallet on suurimmaksi osaksi saatu lahjoituksina yksittäisiltä ihmisiltä kotoa tai kirpputoreilta. Nuket kunnostetaan ja pannaan esille. Tarkoituksena on luetteloida nuket ja laittaa näkyville tiedot kustakin nukesta; koska, missä ja miten nukke on tehty. Nuket kertovat omasta ajastaan. - Aikoinaan äitiyspakkaukseen sai mukaan nuken ja vielä 70-luvulla jätepaperia keräämällä saattoi hankkia perheen lapsille nuken tai pikkuauton.
- Kun vielä tehdään yhdessä, saadaan aikaan paljon pieniä tärkeitä asioita.
-Tärkeintä on, että arvostaa sitä mitä tekee, tekee sitten suuria tai pieniä asioita, korostaa Ritva. Itse tekeminen ja oppiminen ovatkin Nukke- ja nalletalon toiminnan lähtökohtia. Talvisin opiskellaan lyhytkursseilla ja kesäisin nukkeharrastajia ympäri Suomen kokoontuu Pogostan Iljalassa pidettäville nukkeleireille. Opettajiakin on tulevana kesänä tulossa kolme ja kansainvälistä osaamista tuovat venäläiset mestarit. Lisää oppia näyttelytoimintaan haetaan opintomatkalta Suomessa toimiviin nukkenäyttelyihin ja –pajoihin. - Haluamme nähdä, miten nuket ovat esillä ja miten niistä kertovat tiedot ovat esillä. Tulevina vuosina voisi tutustumiskohteena olla materiaalien toimittajat ja nukketehtaat Saksassa. - Museoita ja nukketaloja on Suomessa muutamia, ainoa varsinainen tehdas toimii Rovaniemellä. Harrastus on kuitenkin kasvamassa. Nukkesuutarille ja räätälillekin olisi töitä, naurahtaa Ritva. - Pienet asiat elävöittävät näkymiä Ilomantsin Kauppatiellä. On hyvä, että ihmisille ei ole pelkkiä tyhjiä taloja ja näyteikkunoita vaan, että elämä näkyy ja ihmiset saavat uutta henkeä. Kun vielä tehdään yhdessä, saadaan aikaan paljon pieniä tärkeitä asioita.
ANTERO LEHIKOINEN
Laadukkaisiin laudekomponentteihin erikoistunut yritys, Erikoispuu Parkkinen, on elävä esimerkki siitä, kuinka maaseutu voi tarjota yrittämismahdollisuuksia nuorille.
Syksyllä 2010 käynnistynyt Erikoispuu Parkkinen työllistää jo yhdeksän henkeä. - Kasvavan kysynnän ansiosta mielessä on laajennussuunnitelmia, 30-vuotias liperiläinen Petri Parkkinen sanoo. Erikoispuu Parkkinen Oy toimii Liperissä. Taustalla on 1950-luvulla perustettu Palopellon maatila. Tilan isäntä Kauko Parkkinen alkoi erikoistua lypsykarjanpidon sijasta puunjalostukseen. Aluksi tuotteita syntyi puuseppien tarpeisiin. Nyt jälleenmyyntiverkosto kattaa Suomen ja jonkin verran on myös vientiä. Yksi vauhdittava tekijä on ollut mallisuojattu laude-elementti, jonka hyöty tulee esiin erityisesti puuosien kiinnitystekniikassa. - Se vain pälähti mieleen, Kauko Parkkinen muistelee. Sukupolvenvaihdos oli Parkkisille luonteva päätös. Yritys on saanut matkan varrella maaseutuohjelman tukea niin käynnistämiseen, kehittämiseen kuin sukupolvenvaihdokseenkin. - Tuen merkitys on ollut ratkaiseva, Kauko ja Petri arvioivat. Yritys käyttää tuotteissaan erityisesti tervaleppää ja lämpökäsiteltyä haapaa. Monet muutkin puulajit ovat mahdollisia asiakkaiden toiveiden mukaan jättiläistuijaa ja apassia myöten. Puu tulee pääasiassa Baltian maista. Haapaa ja leppää saadaan jonkin verran yrityksen lähialueelta. Suurin osa tuotteista myydään jälleenmyyjien kautta. Asiakkaat ottavat yhteyttä myös suoraan, ja laude-elementit voidaan tehdä mittatilaustyönä piirustusten mukaan.
Laatua saunoihin Liperistä - Hyvää palautetta on tullut, Petri Parkkinen iloitsee eikä epäröi suositella yrittäjäksi ryhtymistä muillekin nuorille, jos siihen tulee mahdollisuus.
PASI HIRVONEN kuvat MARI VOUTILAINEN
Pohjois-Karjalan ELY-keskus puh 020 636 0110 (vaihde) www.ely-keskus.fi/pohjois-karjala Vaara-Karjalan Leader ry puh 040-104 4906 leader@lieksa.fi www.vaarakarjalanleader.fi Joensuun seudun Leader -yhdistys puh 040-508 6416 toimisto@joensuu-leader.info www.joensuu-leader.info Keski-Karjalan Jetina ry puh 050-367 7660 toimisto@jetina.fi www.jetina.blogit.fi Maaseudun Sivistysliitto Pohjois-Karjalan Aluejärjestö puh 013-221 557 joensuu@msl.fi www.msl.fi -> Itä-Suomi
Maakaista.fi on Pohjois-Karjalan Leader-ryhmien ja Maaseudun Sivistysliiton Pohjois-Karjalan Aluejärjestön sekä kaikkien maaseudusta pitävien oma tiedotuskanava ja juttupankki. Kerromme yrittämisestä ja pienistä maaseudun ihmeistä - Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta ja ohjelman kautta rahoitetuista kehittämishankkeista sekä yritystuista Pohjois-Karjalassa. Maakaista.fi -hanketta on rahoittanut Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Jos sinulla on idea tai valmis hankesuunnitelma - otathan yhteyttä! Tukea voit hakea joko oman alueesi Leader-yhdistyksestä tai Pohjois-Karjalan ELY-keskukseseta.
www.maakaista.fi maakaista@maakaista.fi
ISSN-L 1799-6554 ISSN 1799-6554 (Painettu) ISSN 1799-6562 (Verkkolehti)
Tiedottaja Mari Voutilainen puh 040-508 6143 mari.voutilainen@maakaista.fi
Painos: 91 500 Painopaikka: Forssa Print Oy, Tampere
Web-designer ja graafinen suunnittelija Siiri Riikonen