Esitys: "Kalevala ja matkailun modernit arvot - luovuus, luotettavuus, kontrastit ja viileys", Tarja Kupiainen, yliopettaja, FT, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Luovien alojen keskus (teksti ja kuvat)
KYLÄMATKAILUTAPAAMINEN Inarinkulma, Joensuu, Niskakatu 4 A, ti 13.3.2012, klo 16.30-19 Keski-Karjalan Jetina ry & Joensuun seudun Leader ry/ Kylämatkailutoiminta (v. 2011-13)
Lisätietoa: http://kylamatkailu.blogit.fi http://cultrips.leader.lu CULTrips – Facebook:ssa
Kulttuurimatkailun määritelmä (MEK) ”Kulttuurimatkailussa tuotetaan alueellisia ja paikallisia kulttuurin voimavaroja arvostaen matkailutuotteita ja palveluja paikallisille ja alueen ulkopuolisille ihmisille liiketoiminnallisin perustein. Tavoitteena on luoda elämyksiä ja mahdollisuus tutustua näihin kulttuurisiin voimavaroihin, oppia niistä tai osallistua niihin. Näin vahvistetaan ihmisten identiteetin rakentumista, sekä oman että muiden kulttuurien ymmärrystä ja arvostusta.” Tavoitteena on kehittää sellaisia matkailullisesti vetovoimaisia tuotteita, jotka eivät ole ristiriidassa paikallisten arvojen kanssa.
Elias Lönnrot (1802–1884) kulki Karjalaa ja kuunteli, tallensi, tarinoi, soitti,… Lääkäri, kansanrunouden kerääjä, Kalevalan luoja Elias Lönnrot liikkui myös Pohjois-Karjalassa ja osallistui sekä arkeen että juhlaan. Hän raportoi yksityiskohtaisesti tekemistään havainnoista. Kesälahden Hummovaarassa Lönnrot tapasi vuonna 1828 mestarillisen loitsujen taitajan Juhana Kainulaisen. Juhanan tekstit ovat saaneet uuden elämän pohjoiskarjalaisen Triihvo-yhtyeen ohjelmistossa. Lönnrotin matkasta mm. Pohjois-Karjalassa, ks. Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1828. Teos sisältää tarkkoja kansanelämän kuvauksia, esim. kiteeläisistä häistä, joihin hän itsekin osallistui soittoniekkana. Kalevala-tietopaketteja internetissä: http://www.finlit.fi/kalevala/ http://www.kalevalaseura.fi/
Karelianismi ja karjalaisuus Kalevala, Karjala, suomalainen menneisyys, … siinä karelianismin (1890– 1910) perusta! Aate on nimitystään vanhempi, karelianismi-termi syntyi vasta 1938 (Yrjö Hirn) Taiteen, kirjallisuuden ja musiikin kultakautta Karjala nähtiin turmeltumattomana laulujen maana, jossa Kalevalan runot olivat pisimpään eläneet. Karjala nähtiin suomalaisuuden kehtona, jossa runonkerääjät kokivat autenttisuuden elämyksiä. Myös myyttisen luonnon tarjoama elämys! Tunnetuimpia kareliaaneja Musiikki: Jean Sibelius Kuvataide: Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Louis Sparre, Pekka Halonen, Albert Edelfelt Kirjallisuus: Eino Leino, Juhani Aho. Valokuvaus: I. K. Inha. Arkkitehtuuri: Yrjö Blomstedt, Viktor Sucksdorff Vinkki: ketkä ovat liikkuneet Pohjois-Karjalan alueella? Mitä tarinoita heihin liittyy?
Karjalaisuus ennen ja nyt Kareliaanit hakivat Karjalasta aitoa, alkuperäistä, “kesyttämätöntä” suomalaisuutta toisaalta karjalaista “välittömyyttä”, “viattomuutta”, “luonnon läheisyyttä” ihailtiin, toisaalta karjalaisia haluttiin “valistaa”, ikään kuin kasvattaa suomalaisuuteen. Nyt karjalaisuus viittaa kulttuuriperintöön ja mentaliteettiin erilaiset juhlat ja yhteiset tilaisuudet (praasniekat, pääsiäinen, häät, hautajaiset) ruokakulttuuri (piirakat, kukkoset, pyöröt, paistit, rahka, sienet, marjat) mielenlaatu, joka loi pohjaa muun muassa kirkkokuntien väliselle ekumeenisuudelle muistot: “hyvin virkee kylä ja siel oli kerhotoimintaa…” “ahvenia oli ja matikkaa, puhasvetiset kalajärvet” “oikein hyvät marjamaat – valtavat puolukkamaat”
Miksi Kalevala tunnetaan?
”Koko maailman Kalevala” Kalevala on kokonaisuudessaan käännetty 61 kielelle, ja se on inspiroinut muita eepoksia. Ensimmäinen oli Longfellown The Song of Hiawatha (1855) – tästä tosin väitellään, mutta varmaa on, että Longfellow tunsi Kalevalan. Vuoden 1849 Kalevala käännettiin saksaksi 1852, ja mm. Jakob ja Wilhelm Grimm vaikuttuivat tällöin Kalevalasta. Kansallisuusaatteen vaikutus: Kalevala sai kansalliseepoksen aseman, mihin vaikutti vahvasti myös eepoksen saama kansainvälinen vastaanotto. Kalevalan teemat ovat yleismaailmallisia, siksi siinä on aina jotain tuttua, mutta silti tarpeeksi erityistä luomaan matkailijalle autenttisuuden kokemuksen. Jos olisi liian outoa tai vierasta, matkailijalla ei olisi mihin tarttua, eikä näin elämyksellistä kokemusta pääse syntymään.
Miksi Kalevala tunnetaan? Mikä siinä viehättää? Kalevalan teemat ovat yleismaailmallisia, jopa ikuisia: - On kahden paikallisuuden välinen kamppailu - On sotaretkiä - On miesten välistä kumppanuutta ja kilvoittelua - On kosioretkiä, sankarit havittelevat samaa neitoa - On ikuisen onnen tavoittelua (sampo) - On kohtalonomaisuutta (Kullervon tarinan rakenteen taustalla on tarkoituksellisesti antiikin kohtalodraamat) - On taikuutta, maagisuutta, mahtipontisuutta, lyyrisyyttä Kuitenkin se on erilainen: miekan mahdin Kalevalassa voittaa sanan voima, sankarimiehen vastustaja on taidoiltaan ja mahdiltaan tasavertainen nainen!
Kalevala elää! Kalevala vaikuttaa nykykulttuurissa – taiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa, teatterissa, elokuvissa, sarjakuvissa,… Kannattaa muistaa myös suomalaista metallimusiikkia maailmalle vienyt, englanninkielisen Kalevalan tekstejä kappaleisiinsa sovittanut Amorphis (Tales from the Thousand of Lakes, 1994) Ja myös: J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta – Kalevalan ilmapiiri – myyttinen luontokäsitys – Kalevalan kieli – Ks. esim. National Geographic News 28.10.2010: http://news.nationalgeographic.com/news/2001/12/1219_tolkienroots.html – Suosittu elokuvatrilogia (joka kuvattiin Uudessa-Seelannissa, jossa järjestetään turisteille kierroksia kuvauspaikoille)
Pohjois-Karjalaa kansainvälisille markkinoille – Kalevalan avulla! Neljä vuodenaikaa > neljä ulottuvuutta, MEK:n 2009 lanseeraamat: Credibility – luotettavuus, turvallisuus; Väinämöinen, jolla vanhin tieto on turvassa Creativity – luovuus, kekseliäisyys; Ilmarinen, taivaankannen ja sammon takoja, taitava käsityöläinen – nykypäivän ilmariset löytyvät tietoteknologiasta! Contrasts – eroavaisuudet, vastakohdat, vuodenajat; Louhi ja Pohjola Cool – viileys, kuulaus, rentous; lieto Lemminkäinen, seikkailija, naistennaurattaja ja soturi
Akseli Gallen-Kallela: Aino 1891 credibility, creativity, cool, contrasts Aino-triptyykki ja muita Ainoja löytyy täältä: http://www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/aino.html
Mitä triptyykissä tapahtuu? Tummahiuksinen neito on saunavastan teossa, kun vanhukseksi kuvattu Väinämöinen tarkkailee häntä. Keskimmäisessä kuvassa vaaleakutriseksi muuttunut Aino pakenee V:n kynsistä (A. K-G. oli viehättynyt Kalevalan muodonmuutosteemasta, mutta ei kuitenkaan kuvannut Ainoa kalana, vaikka eepoksen mukaan siinä hahmossa hän kohtaa kalastaja-Väinämöisen). Oikeanpuoleisessa kuvassa Aino on siirtymässä toiseen, Vellamon tyttärien vedenaliseen maailmaan. Mitä se voisi olla? Uimista, veneilyä, kalastusta, nautiskelua puhtaassa ja taianomaisessa luonnossa (muodonmuutos, Vellamon neidot) – entä parisuhdeleiri: tunnistavatko nainen ja mies toisensa? Tekevätkö he toisistaan omaa peilikuvaansa vai rohkenevatko kohtaamaan toisensa sellaisena kuin toinen aidosti on.
Maagiset marjat Creativity, credibility Kalevalan viimeisessä runossa Marjatta kuulee vastustamattoman kutsun: punaisena hehkuvan puolukan Marjatta nostaa huulilleen ja valuttaa vatsaansa, ”tuosta tyytyi, tuosta täytyi” ja lopulta synnyttää pojan, josta on tuleva Karjalan kuningas.
Puhtaasta luonnosta puhtaita marjoja! Marjoissa voi piillä maagisuutta… ja luovuus nousee maaperästä!
Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus1896 Täältä löytyy Sammon puolustus ja sen versioita: http://www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/louhi.html Contrasts Creativity Maalauksessa Väinämöinen kumppaneineen on käynyt varastamassa Sammon Louhen johtamasta Pohjolasta. Louhi kuvataan puolittain petolinnuksi, puolittain vanhaksi, rumaksi naiseksi, kun taas Väinämöinen valkoisesta parrastaan huolimatta johtaa uljaana ja viriilinä rohkeita sotureitaan. Sampo hajoaa taistelussa sirpaleiksi, jotka kulkeutuvat rannoille tehden ne viljaviksi. Hauenluinen kantelekin vilahtaa symboliikaltaan rikkaassa teoksessa. Mitä siinä voisi olla? Merellinen seikkailu, magiikkaa, mystiikkaa, vene, kulkuvälineistä ensimmäinen, myyttinen vene jonka Väinämöinen veisti apunaan alisesta maailmasta haetut sanat, soittimista ensimmäinen, Väinämöisen hauenluusta luoma kantele. Elementtinä vesi on ilman tavoin aina ollut – kaiken muun synnyn voi kalevalaisesta kansanrunoudesta löytää, mutta ei näiden syntyä.
Kalevala matkailuelämysten lähteenä Kalevala-kierrokset Kalevala-hotelli Esittävä taide, kuvataide, musiikki, korut, … Väinämöis-lakit ja -paidat *** Seikkailuja Lemminkäisen jalanjäljillä (Hiiden hirven hiihdäntä, tulisen virran ylitys, merenkäynti) Eränkäynti ja miksei myös marjastus & sienestys esi-isien ”juonilla” Kalevalainen kierros Oman kanteleen valmistus Oluen pano Veneretki kalevalaiseen tapaan sampoa, yltäkylläisyyden ja vaurauden takaajaa noutamaan (aikuisten versio aarteenetsinnästä) Ynnä muuta, ynnä muuta – vain mielikuvitus on rajana!
Mahdollisuuksia on, mutta miten opimme arvostamaan omaamme? Meille arkipäiväinen, iänikuinen, aina tuttu on suurimmalle osalle maailmaa uutta, erityistä, kiinnostavaa, jopa mieltä kiihottavaa! Sauna, saunavasta, avantouinti, suomalainen soutuvene, kirkkovene, marjastus, sienestys, piirakanpaisto, jouhikon teko, (kalevalainen) vuorolaulu, kantelemusiikki, kansanrunot, metsämaisema,… Ja jokainen neljästä c:stä toteutuu!
Kirjallisuutta ja muuta aineistoa SKVR: Suomen Kansan Vanhat Runot verkossa: http://dbgw.finlit.fi/skvr/ Haavio, Martti 1967. Suomalainen mytologia. WSOY, Porvoo & Helsinki. Harva, Uno 1948. Suomalaisten muinaisusko. WSOY, Porvoo & Helsinki. Kalevala ja laulettu runo. 2004. Toim. A.L. Siikala, P. Harvilahti & S. Timonen. Helsinki: SKS Kalevalan hyvät ja hävyttömät. 1999. Toim. U. Piela, S. Knuuttila & T. Kupiainen. Helsinki: SKS. Kalevalan kulttuurihistoria. 2008. Toim. U. Piela, S. Knuuttila & P. Laaksonen. Helsinki: SKS. http://www.kalevalaseura.fi/kaku/ Kupiainen, T. 2004. Kertovan kansanrunouden nuori nainen ja nuori mies. Helsinki: SKS. Siikala, A.-L. 1992. Suomalainen šamanismi – mielikuvien historiaa. Helsinki: SKS. ! Timonen, S. 2004. Minä, tila, tunne. Näkökulmia kalevalamittaiseen kansanlyriikkaan. Helsinki: SKS. - HUOM! Timonen kirjoittaa mm. erityisesti pohjoiskarjalaisesta lyriikasta!
In English DuBois, Thomas A.: Finnish Folk Poetry and the Kalevala. New York Garland 1995 Haavio, Martti: Väinämöinen: Eternal Sage. Porvoo : WSOY 1952. Honko, Lauri (ed.): The Kalevala and the World’s Traditional Epics. Studia Fennica Fokloristica 12. Helsinki: Finnish Literature Society 2002. Honko, Lauri, Senni Timonen & Michael Branch (eds); poems translated by Keith Bosley: The Great Bear: a Thematic Anthology of Oral Poetry in the Finno-Ugrian Languages. Helsinki: Finnish Literature Society 1993. Kuusi, Matti, Keith Bosley & Michael Branch (eds and transls): Finnish Folk Poetry: Epic. Helsinki : Finnish Literature Society 1977. Pentikäinen, Juha: Kalevala Mythology. Bloomington: Indiana UP 1991. Siikala, Anna-Leena: Mythic Images and Shamanism. A Perspective on Kalevala Poetry. Helsinki: Finnish Literature Society 2002.
Siikala, Anna-Leena & Sinikka Vakimo (eds): Songs Beyond the Kalevala : Transformations of Oral Poetry. Studia Fennica Folkloristica 2. Helsinki: Finnish Literature Society 1994.
Nyt vain kiitän ja jäädään odottamaan, mitä hienoa Te keksittekään ja osoitatte, että karjalainen luovuus elää ja voi hyvin!