Luomulehti 6/2022

Ennallistaminen ja luomu

Talvi tekee tuloaan. Mennyttä satokautta ei kannata enää murehtia, vaan katseet on käännettävä tulevaisuuteen. Katse on hyvä suunnata myös pidemmälle yli tämänhetkisten akuuttien ongelmien. Luonnonmukaisten menetelmien kasvu elintarvikeketjuissamme tulee jatkumaan.

EU:n ennallistamisasetus on hallinnut mediatilaa ja herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Ymmärrettävästi keskustelu meillä on keskittynyt metsiin ja erityisesti soihin, joiden pinta-ala ja vaikuttavuus niin ympäristönäkökulmista kuin taloudellisestikin ovat suuria. Haluaisin kuitenkin nostaa keskusteluun ja selvitettäväksi, voitaisiinko luomutuotanto ja luomutuotantoon siirtyminen laskea mukaan luonnontilan parantamiseen maatalousmailla. Luomutuotanto on maaperän parantamista ja ennallistamista parhaimmillaan.

Ennallistaminen ei estä taloudellista toimintaa alueella, joten viljelyn luonnonmukaisesti pitäisi olla mahdollista.

Jatkuvien uhkakuvien maalailun sijaan haluan nähdä tulevaisuudessa myös mahdollisuuksia. Niiden voimin jaksamme mennä eteenpäin ja kehittää luomutuotantoamme entistä ekologisemmaksi ja kestävämmäksi. Tulevaisuuden mahdollisuuksia kaipaavat myös ne kaikki nuoret, jotka meidän ruokamme tulevaisuudessa tuottavat.

Rauhaisaa joulun odotusta ja hyviä lukuhetkiä Luomulehden parissa! ◀

JANNE RAUHANSUU

Luomuliiton puheenjohtaja Myssyfarmin Isäntä janne.rauhansuu@luomuliitto.fi

Suvi Elo

Vastaleivotun leivän tuoksua, lahjapapereiden rapinaa, rakkaita muistoja ja lämpöä – niistä syntyy joulun taika.

Rauhallista joulua

Kohdistamme joulutervehdyksen Hyvä joulumieli -keräykseen.

KANNESSA: Omavaraisuus ja luomun edut esillä Luomupäivillä

KANNESSA: Kovalla työllä kuluttajien pöytään

Kainuulainen kantoraketti luomukonkariksi

Luomun edistämistä virkamiestyönä

Kustannukset ylös, hinta alas – Luomumaidontuotannon kannattavuus heikkenee

Syyskokous otti kantaa alueellisesti monipuolisen ruuantuotannon puolesta

Syyskokouksen antia

KANNESSA: Viljelykierrot uusien tuotantosääntöjen mukaisiksi

Uudistavan viljelyn koetoimintaa maatilatasolla

Luomua ilman luomusiemeniä – Vihannesten siementen

Tolvilan kartanon brändi on Luomun myynti laskee maailmalla – syynä tylsä imago vai kallis hinta? Myyräojituksella parempaa muistiinpanot – Osa 3: Rehunkulutuslaskelmat

Rapsipistiäistuhot öljykasvien riesana

Kokeilussa aluskasviseokset syysrypsin viljelyssä

Viljojen monimuotoisuuden lisäämisen haasteet

Pakastekuivattu mansikka on monipuolinen herkku

Vastuullinen ja hävikitön joulu

Lisää luomukasviksia ammattikeittiöille!

Alkupalat

TOIMITTANUT: NOORA MANTERE

Luomukorvausten maksatusaikatauluun saatava muutos

LUOMULIITTO OTTAA kantaa Ruokaviraston ilmoitukseen, jonka mukaan kaikkien maataloustukien maksatus siirtyy ensi vuonna useilla kuukausilla, jopa vuoteen 2024. Aivan erityisesti tilanne koettelee luomutuottajia, sillä vuoden 2023 luomukorvaukset on tarkoitus maksaa vasta keväällä ja kesällä 2024.

– Tilanne on täysin kohtuuton erityisesti tällä hetkellä, kun tilat painivat kustannuskriisin kanssa, kommentoi Luomuliiton puheenjohtaja Janne Rauhansuu

Luomuliitto esittääkin, että luomukorvauksen ensimmäinen erä sekä kotieläinkorotus maksettaisiin jo saman vuoden aikana. ◀

Kuluttajat haluavat vaikuttaa ostokäyttäytymisellään

TUOREEN KULUTTAJATUTKIMUKSEN mukaan suomalaiset haluavat kuluttaa nykyistä kestävämmin ja uskovat voivansa vaikuttaa omilla valinnoillaan ruokaostoksilla. Samaan aikaan suurin osa suomalaisista on kuitenkin sitä mieltä, että on vaikea tietää mihin vastuullisuutta kuvaaviin merkkeihin elintarvikepakkauksissa voi luottaa.

Samasta tutkimuksesta selviää, että yhä useammalle suomalaiselle on tärkeää, että ruuan tuotantotapa muun muassa ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Tällä hetkellä 79 prosenttia suomalaisista pitää tätä vähintään melko tärkeänä ominaisuutena elintarvikkeelle, kun vuonna 2021 vastaava osuus oli 70 prosenttia.

Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista tunnistaa EU:n luomumerkin, ja 59 prosenttia pitää sitä vähintään melko luotettavana merkkinä. Myös luottamus siihen, mitä luomumerkki tuotteessa takaa, on korkealla tasolla. Selvästi yli puolet suomalaisista luottaa vähintään melko paljon esimerkiksi siihen, että luomu vaikuttaa myönteisesti maaperän hyvinvointiin ja luonnon monimuotoisuuteen.

Yleinen hintojen nousu ei kyselytutkimuksen mukaan ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut luomua ostavien määrään. ◀

Kuluttajatutkimuksen toteutti Kantar TNS Agri syyskuussa 2022 Pro Luomun toimeksiannosta.

Hyvä kotimainen ateria -ruokakilpailun voitto Mikkeliin

Kyselytutkimuksen mukaan 69 prosenttia vastaajista tunnisti EU:n luomutunnuksen ja 38 prosenttia Luomuliiton Leppis-merkin.

MIKKELIN KAUPUNGIN ruoka- ja puhtauspalvelut voitti Hyvä kotimainen ateria -ruokakilpailun. Kisaan osallistui 13 julkisia aterioita tarjoavaa toimijaa. Tuomariston vakuutti etenkin se, miten Mikkelin ruoka-ammattilaiset ottavat huomioon alueelliset erikoisuudet ja kotimaisen luomun. Kaupunki tekee muun muassa yhteistyötä alueen yrittäjien kanssa. Yhteistyön tuloksena on muun muassa hyödynnetty lähivesien järvikaloja ruokainnovaatioiksi.

– Valinnalla edistetään myös huoltovarmuutta sekä tuetaan suomalaista työtä niin lähialueella kuin koko maassa, palkintoperusteluissa todetaan. Kilpailun järjesti MTK, ja palkinto luovutettiin MTK:n valtuuskunnassa 23.11. Espoossa. ◀

Metsien luomusertifiointi houkuttaa, mutta siitä ei haluta maksaa

LUONNONVARAKESKUKSEN (LUKE) ja Suomen metsäkeskuksen toteuttaman kyselyn mukaan 45 prosenttia metsänomistajista olisi valmis sertifioimaan metsiään luomuun joko kokonaan tai osittain, jos siitä ei koituisi metsänomistajalle vaivaa tai kustannuksia. Lähes kaikille luomukeruualueiden sertifiointi oli uusi asia, ja he halusivat saada siitä lisää tietoa.

Luonnontuotteiden tuottamisella olisi mahdollista monipuolistaa ja tasoittaa metsistä saatavaa tulovirtaa. Kyselyyn vastanneet metsänomistajat olivat kiinnostuneita hyödyntämään luonnontuotteita taloudellisesti. Lähes 40 prosenttia kaikista vastaajista oli valmiita tuottamaan metsissään jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita, kuten pakuria, mahlaa ja kuusenkerkkää.

Kyselytutkimuksessa selvitettiin pohjoiskarjalaisten metsänomistajien tavoitteita metsänomistukselle ja näkemyksiä luonnontuotteista, metsien luomukeruualueista ja jokamiehenoikeuksista. ◀

Luomuviljoista keskivertosadot

KAHDEN HEIKON satovuoden jälkeen Suomen viljasato palautui keskinkertaiseksi vuonna 2022. Luonnonvarakeskuksen satotilaston ennakkoarvion mukaan viljasato oli lähes 3,6 miljardia kiloa. Luomuviljasato oli noin 173 miljoonaa kiloa, mikä on noin 5 prosenttia kokonaisviljasadosta. Kasvua edellisvuoteen tuli 49 prosenttia.

Erityisesti luomuviljoista onnistui kauran sato, 104 miljoonaa kiloa. Kasvua edellisvuoteen oli 79 prosenttia. Luomun osuus kokonaiskaurasadosta 9 prosenttia. Luomuohra tuotti 15 miljoonaa kiloa

ja luomuvehnä 22 miljoonaa kiloa. Luomun osuus kokonaisruissadosta oli 15 prosenttia 10 miljoonalla kiloa.

Luomuherneen (8 miljoonaa kiloa) ja härkäpavun (3 miljoonaa kiloa) sadot olivat yli puolet suuremmat vuoteen 2021 verrattuna. Luomurypsiä korjattiin 1,7 miljoonaa kiloa. Satotiedot tarkentuvat lopullisiksi helmikuussa 2023. ◀

Pixabay Aline Müller

Omavaraisuus ja luomun edut esillä Luomupäivillä

Luomuala kokoontui 10.–11. marraskuuta Tammelaan valtakunnallisille Luomupäiville. Maataloustuotantoa kuormittavista kriiseistä huolimatta moni tapahtuman osallistujista näki haasteissa myös mahdollisuuksia.

Luomupäivät kokosi paikan päälle Tammelaan noin 150 osallistujaa, minkä lisäksi verkon välityksellä ohjelmaa seurasi toiset sata henkilöä. Tarjolla oli niin yleisesti luomualaa kiinnostavaa kuin tuotantosuunnittain räätälöityä ohjelmaa kattoteemalla ”omavarainen luomu”. Seminaariohjelman lisäksi tarjolla oli vierailuja lähialueen luomuyrityksiin sekä iltajuhla. Tapahtuma huipentui perjantai-iltapäivän paneelikeskusteluun.

Luomu ratkaisuna maatalouden ongelmiin Luomuviljelijä ja taidemaalari Osmo Rauhala nosti tapahtuman avauspuheenvuorossa esille suomalaisen maataloustuotannon kolme keskeisintä ongelmakohtaa.

Ensimmäisenä hän mainitsi ruoantuotannon huoltovarmuuden heikkoudet.

– Suomalaisten ruokkiminen on riippuvaista maahan tuotavista lannoitteista ja torjunta-aineista. Ostamme myös paljon rehuvalkuaista ulkomailta. Kalliisiin ostopanoksiin perustuva viljely on riski, kun maailmassa tapahtuu ja säätilat vaihtelevat.

Toisena ongelmana hän pitää maatalouden heikkoa kannattavuutta ja alijäämäistä elintarvikesektoria. Kolmanneksi epäkohdaksi Rauhala nimesi maataloustuotannon ympäristölle aiheuttamat haitat, jotka johtuvat fossiiliseen energiaan perustuvasta lannoituksesta ja torjunta-aineiden käytöstä.

Rauhalan mukaan luomutuotanto on jo vuosikymmeniä tarjonnut ratkaisun kaikkiin kolmeen ongelmaan. Hän ihmettelikin sitä, miksi luomu ohitetaan kaikissa maata-

Luomupäivien ohjelma huipentui perjantai-iltapäivän paneelikeskusteluun.

loustuotannon ongelmiin ratkaisuja etsivissä keskusteluissa.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Kari Koppelmäki jatkoi aiheesta tuoreen väitöskirjansa pohjalta, jossa pureudutaan paikallisten resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen. Ruoantuotannon riippuvuutta ulkoisista tuotantopanoksista on mahdollista vähentää ottamalla oppia luomussa hyödynnetyistä toimista, kuten biologisesta typensidonnasta ja kasvi- ja eläintuotannon yhdistämisestä, sekä integroimalla ruuan ja energian tuotanto sekä ravinteiden kierrätys paikallisesti. Omavaraisuutta tulisikin tarkastella myös alueellisella tasolla.

Luomu on kotimaisinta ruokaa Tapahtuman huipentaneessa paneelikeskustelussa syvennyttiin siihen, miten luo-

Milla Seiro

mu vastaa aikamme haasteisiin, eli jo avauspuheessa nostettuihin omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen, tuottavuuteen ja ympäristökestävyyteen. Panelistit Osmo Rauhala, Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius, maatalousneuvos Kirsi Heinonen sekä Valion kategoriapäällikkö Mirva Tollet olivat yksimielisiä siitä, että luomussa on valtavaa potentiaalia vastata kohtaamiimme haasteisiin, mutta tätä ei ole vielä tunnistettu laajemmin.

– Luomu on kaikista kotimaisinta ruokaa, kun katsotaan myös tuotantopanoksia, Tollet muistutti.

Paneelissa pohdittiin luomun mainetta ja sen vaikutusta siihen, miksi luomun tarjoamia mahdollisuuksia ei hyödynnetä laajemmin, vaikka niiden eduista on kiistatonta näyttöä. Panelistit pohtivat myös sitä, miksi luomun kulutus on Suomessa yhä niin vaatimatonta verrattuna muihin pohjoismaihin. Rauhalan mukaan luomun ympärillä on edelleen eräänlainen negatiivinen aura. Toisaalta keskustelussa esiin nousi luomualan jatkuva kehitys ja kasvu, jotka osoittavat käsityksien muuttuvan. Tollet nostikin esille kuluttajatutkimusten tulokset siitä, että luomu on jokaisen suomalaisen, ei vain tiettyjen ihmisryhmien valinta.

Vertaistukea ja samanhenkistä porukkaa

Luomupäivien osallistujat tulivat eri puolelta Suomea, ja osanottajien ikähaarukka oli laaja. Mukana oli viljelijöitä, tutkijoita, neuvojia sekä kehittäjiä. Yhdistävänä tekijänä oli kiinnostus luomutuotantoon.

Etelä-Pohjanmaalta tapahtumaan osallistui bussilastillinen paikallista luomuväkeä, ja mukana oli monia nuoria tuottajia. Jalasjärvellä emolehmätilaa pitävä Salla Rinta-Tassi osallistui ensimmäistä kertaa Luomupäiville. Hän piti tapahtuman kiinnostavimpana antina viljelijäpuheenvuoroja. Retkikohteeksi valikoitunut luomusikatila Kiven Säästöpossu herätti pohjalaisviljelijässä ajatuksia tuotantoympäristöjen alueellisista eroavaisuuksista.

– Tilakäynnillä oli mielenkiintoista nähdä, miten erilainen toimintaympäristö maatilayrityksellä voi olla. Pääkaupunkiseudun lähellä kuluttajia on paljon, markkinat isommat ja suoramyynti on mahdollista, Rinta-Tassi luettelee tilakäynnillä havainnoimaansa.

Eerikkilän urheiluopisto panosti Luomupäivien tarjoiluissa luomutuotteiden hyödyntämiseen mahdollisimman kattavasti.

Alajärvellä lypsykarjatilaa pitävä Heikki Hauta-aho oli hänkin Luomupäivillä ensimmäistä kertaa. Hän piti tapahtuman parhaimpana antina vertaistukea ja sitä, että kaikki osallistujat ovat luomuhenkisiä. – Omaa valintaansa ei tarvitse perustella muille mukana olijoille, Hauta-aho sanoo.◀

Luomupäivien iltajuhlan aluksi nostettiin malja luomulle.

Lisää Luomupäivistä lehden seuraavilla sivuilla.

Milla Seiro

Noora

Mantere

Kovalla työllä kuluttajien pöytään

Korpilahdella toimiva KomppaSeppälän tila on valittu Vuoden Luomuyritykseksi 2022. Pienellä tilalla yrittäjien tekemän määrätietoisen työn ansiosta maamme elintarvikekaupoissa on kaksi omalla brändillä olevaa tuotetta: Mielihyvinluomuhunaja ja Järki Särki -särkisäilyke.

Korpilahden Korpiahon kylässä sijaitsevan Komppa-Seppälän luomutilan historia ulottuu vuoteen 1990. Tällöin Marja Komppa ja Ari Seppälä ostivat viljelemättä olleen 9,5 peltohehtaarin ja noin 30 metsähehtaarin tilan. Alkuvuosina tilalla oli mehiläisten ohella lampaita ja monenlaista viljelyä. Vuosituhannen vaihteessa tilalla erikoistuttiin mehiläisten hoitoon ja hunajan tuotantoon.

Mehiläispesien määrää lisättiin, ja suunnitelmissa oli myydä kasvavan tuotannon myötä tuleva hunaja sitä pakkaaville yrityksille. Yrittäjät olivat hieman pettyneitä, koska pakkaamot ostivat vain tavanomaista hunajaa, mutta tilan mehiläisiä hoidettiin kuitenkin luomumenetelmin. Ylituotannon takia pakkaamot sitten lopettivat kokonaan hunajan ostamisen.

Vuonna 2006 Komppa-Seppälän tilalla päätettiin siirtää mehiläiset luomutuotantoon ja aloittaa oman luomuhunajan pakkaaminen. Ensimmäinen iso asiakas oli Kesko, jonka tukkuun Voi Hyvin -hunajaa saatiin menemään. Lupaavasta alusta huolimatta uutta tilausta ei isäntäväen pettymykseksi kuitenkaan kuulunut. Syyksi

Tilamme työllistää meidän lisäksemme pari ihmistä ympäri vuoden, ja kesäaikaan työtä on 4–5 kausityöntekijälle, Komppa ja Seppälä kertovat.

paljastui se, ettei tuote ollut liikkunut keskusvarastolta eteenpäin.

– Kiertelin sadoissa eteläisen Suomen Kkaupoissa ja -marketeissa esittelemässä luomuhunajaamme. Kovalla työllä tietoisuus luomuhunajastamme kasvoi kauppiaiden keskuudessa ja menekki alkoi nousta mukavasti, Marja Komppa muistelee.

Kuluttajaa on kuunneltava

Tällä hetkellä tilalla on kaikkiaan noin tuhat pesää, joista saadaan keskimäärin 30 tonnia hunajaa vuodessa. Valtaosa pesistä on alle sadan kilometrin säteellä tilalta, mutta osa pesistä on Lopella ja Rengossa. Hunaja pakataan pahvisiin purkkeihin ja muovisiin tuubeihin. Jotkut ovat kritisoineen muovisia tuubeja, mutta Ari Seppälän mukaan ne ovat kuluttajien mieleen. Suunnitelmissa on siirtyminen biomuoviin heti, kun pakkausvalmistaja saa sille elintarvikehyväksynnän. Hunajan ohella tilalla kasvatetaan noin tuhat italialaista ja buckfast-kuningatarta omaan käyttöön ja toisille mehiläistarhaajille.

Kun hunajan pakkaaminen ja markkinointi rullasi mukavasti, Komppa ja Seppälä päättivät, että työtä on nyt riittävästi. Tarvetta uusien tuotteiden kehittämiseen ei ole. Mutta toisin kävi. Talvella 2013–14 yrittäjäpari innostui kalastamaan Päijänteellä, ja särkiä nousi yllättävän paljon. Omassa pöydässä särkeä syötiinkin runsaasti, ja samalla ihmeteltiin, miksei niitä ole tarjolla kaupoissa enemmän.

Rohkeasti uutta kokeilemaan – Olen aina kalastanut kotitarpeiksi, ja kalatalous oli pääaineenani Viikissä opiskellessani. Koska olin perillä valmistustekniikasta, päätimme kokeilla särjen purkittamista myös kuluttajille, Ari Seppälä kertoo.

Suomessa kalanjalostuslaitokselta vaaditaan EU-tasoinen hyväksyntä. Vaikka tilalle tehtiin mahdollisimman pieni ja halpa jalostuslaitos, rahaa tuotantotilojen tekoon meni 100 000 euroa. Yrittäjät toivovatkin pienille käsityövaltaisille yrityksille hieman lievempiä normeja kuin jättimäisille elintarviketehtaille. Vanhaan navettarakennukseen tehdyssä säilyketehtaan rakentamisessa hyödynnettiin paljon kierrätysmateriaaleja.

Kuluvana vuonna Komppa-Seppälän tehdas käyttää noin 40 000 kiloa särkeä vuodessa. Kolmella reseptillä valmistettavien Järki Särki -tuotteiden menekki kasvoi voimakkaasti korona-aikana, jolloin ihmiset valmistivat ruokaa kotonaan.

Byrokratia jyrää pienet tuottajat Komppa-Seppälän tila markkinoi luomuhunajaa Voi Hyvin -nimellä vuodesta 2004 alkaen. Sekä kuluttajat että tuottajat olivat tyytyväisiä niin tuotteeseen kuin nimeenkin. Mutta Ruokaviraston vaatimuksesta tutusta nimestä oli luovuttava, koska se valvontaviranomaisen mielestä johti kuluttajia harhaan. EU-säädös kieltää terveysväittämien esittämisen, mikäli niistä ei ole tutkittua tietoa.

– Nimenvaihto oli raskas ja erittäin kallis prosessi pienelle yritykselle. Emme aluksi voineet uskoa, että joudumme vaihtamaan 18 vuodessa vakiintuneen tuotteen nimen, jolla asiakkaamme meidät tunsivat, Komppa ja Seppälä ihmettelevät.

Yrittäjien mielestä ”voi hyvin” oli toivotus, jolla toivotettiin asiakkaalle hyvinvointia. Nimi vaihdettiin ’mielihyvin’-sanaan.

Yrityksen toisenkin tuotteen, Järki Särjen nimi oli joutua mestauspölkylle. Onneksi Järki Särki sai säilyttää nimensä, sillä tuotteen järkevyys pystyttiin perustelemaan ympäristövaikutuksilla eikä särjen syönnin järkeä lisäävällä vaikutuksella.

– Jotenkin tuntuu siltä, että Suomi on liian valmis maa, kun näin turhia asioita virastoissa aletaan pohtia, Ari Seppälä lopettaa. ◀

Määrätietoinen työ Mielihyvin-hunajan ja Järki Särjen kanssa ovat opettaneet KomppaSeppälän yrittäjille sen, että laatua on mahdollista myydä kannattavasti.

Kainuulainen kantoraketti luomukonkariksi

Luomuliitto myönsi Luomupäivien yhteydessä 10.11. luomukonkarin arvonimen Ilmari Schepelille. Itseään Schepel kutsuu luomun kantoraketiksi: ryminällä on saatu kärkiraketti vauhtiin, ja nyt on muiden vuoro lentää korkealle.

Lupingin tilan pihanurmikko ratisee kengänpohjan alla yöpakkasten jäljiltä. Ilmari Schepel on ulkona ilman takkia. – Minä olen sellainen lämminverinen.

Lähes kaksimetrinen, leveäharteinen ja isokätinen Schepel on pitänyt ruumiillisesta työnteosta, vaikka pisimmät työputkensa hän on tehnyt neuvontajärjestössä: ensin Kainuun maatalouskeskuksessa luonnonmukaisen viljelyn neuvonta-agronomina ja sitten Pohjois-Karjalan ProAgrialla.

Schepelin Kainuun maaseutukeskuksen pesti kattoi koko Pohjois-Suomen eli Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin.

Schepel kertoo, miten Nivalassa isännät istuivat takapenkissä kädet puuskassa.

– Nautin siitä, kun isännät odottivat pääsevänsä nauramaan jollekin höpöhommalle. Tauolla he sitten tulivatkin tunnustamaan, että tämähän taitaa olla ihan järkiperäistä asiaa. Neuvonnassa piti olla kokemusta viljelystä, perustaa asiat tutkittuun tietoon.

Syntyjään hollantilainen Schepel sanoo kiittävänsä olemassaolostaan Josif Stalinia.

– Isä oli lukenut lehdestä, että Neuvostoliitto on hyökännyt Suomeen. Hän lääkärinä päätti lähteä auttamaan haavoittuneita

suomalaisia. Siellä hän tutustui äitiini, joka oli sairaanhoitajana siellä.

Suomalais-hollantilaisen pariskunnan poika kävi lapsena äitinsä kotimaassa ja halusi muuttaa sinne. Vuonna 1970 toiveesta tuli totta. Hän hakeutui maatalousoppilaitokseen, koska se oli sisäoppilaitos, eli siellä sai asua ja syödä.

Sattuma puuttui peliin, kun Viittakiven kansainvälinen opisto tarjosi hänelle puutarhurin pestiä. Opistolla oli Suomen ensimmäisiä luomupuutarhoja.

– Siellä sain innostuksen luomuun, ja muun muassa Heidi Hautala oli siellä harjoittelijoitani.

Viikissä vaihtoehtoisen viljelyn opintopiiri

Opinnot jatkuivat Viikissä. Schepel oli mukana vaihtoehtoisen viljelyn opintopiirissä. Hän korostaa professori Toivo Rautavaaran merkitystä, jolta sai myös vinkin tulevaan työpaikkaansa eli Valamon luostariin. Hollantilaisena hän ei voinut ostaa maatilaa, mutta luostarin peltojen vuokraviljelijänä hän saattoi toimia.

– Luostarin pellot olivat pahasti villiintyneet ja vesakoituneet. Ensimmäinen kesä kului pakettipeltojen raivaukseen. Parin

TEKSTI JA KUVAT: KIMMO RAUATMAA

Luomukonkariksi valitseminen oli Ilmari Schepelille mukava yllätys.

vuoden sisäänajon jälkeen pellot ryhtyivät taas tuottamaan.

Schepel hoiti Valamossa yhtä Suomen suurimmista luomutiloista. Valamon luostari oli suosittu matkailukohde.

Kiinassa Schepel tutustui 5000 vuotta vanhojen peltojen hoitoon kuivakäymälöiden jätöksistä tehdyllä kompostilla. Hän kokeili kompostoida luostarivieraiden makkilannat turpeen kanssa.

– Homma tehtiin koneellisesti, ja sen seurauksena syntyi pitkät kompostiaumat, joita käytettiin aina apilanurmien perustamislannoitteena. Jossain vaiheessa kypsyi jopa ajatus myydä nuo hyvin tuoksuvat väkimullat turisteille takaisin Valamon luostarin kukkamultana.

Vesivessa on Schepelin mielestä ihmiskunnan typerin keksintö. Kuivakäymälä ja jätösten kompostointi säästäisi vettä, luontoa ja maailmaa.

Suomessa ensimmäiset luomutuet maksettiin vasta, kun Schepel oli siirtynyt neuvontajärjestön palvelukseen.

– Joskus ei kannata olla liian edelläkävijä.

Luomu-Suomen puolestapuhuja Kielitaitoisena miehenä Schepel on ollut monissa hankkeissa oppaana viljelijöiden opintomatkoilla. Hän kertoo, miten ennen Suomen EU-jäsenyyttä oli tutustumassa kainuulaisten viljelijöiden kanssa Hollannissa sikäläisiin tiloihin. Kainuussa maitotilalla saattoi olla 25 lypsävää, Hollannissa 200. Hollantilaiset päivittelivät, miten suomalaiset meinaavat pärjätä yhteisillä markkinoilla noin pienillä tiloilla, ja siitä syntyi oivallus luomu-Suomesta

– Suomen maatalouspolitiikka teki virheen rakentamalla suuria tiloja, joiden tuo-

Suomussalmen Ala-Vuokissa sijaitseva Lupungin tila on Ilmari Schepelin unelma: perukassa sijaitseva tila, joka mahdollistaa pienviljelyn, kalastuksen ja yleisen puuhailun luonnonrauhassa.

tos perustui pitkälti Venäjän vientiin. Kun Krimin valtauksen jälkeiset vastapakotteet iskivät elintarvikevientiin, oltiin pulassa.

Schepel puhui ja kirjoitti luomun puolesta ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Suomen olisi pitänyt varsinkin karjavaltaisilla alueilla keskittyä luonnonmukaiseen viljelyyn saman tapaan kuin Itävallassa.

– Luomu jäi virkamiehille. Valvonta ja rajoitukset kiristyivät liikaa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Karjalan yksityismaatalous otti ensiaskeliaan. Schepel oli mukana auttamassa Luoteis-

Venäjän femereitä. Työuraan kuului myös suuren venäläistilan työnjohto.

Viimeinen sarka työuralla oli maaseutusihteerin toimi Suomussalmen kunnassa. Porotalous toi oman sävynsä työhön.

– Porojen petovahingot työllistivät. Monilta unohtuu se, että porot toimivat myös “puskurina”. Ilman poroja suurpedot vierailisivat useammin pihoilla.

Eläkkeelle Schepel siirtyi kuusi vuotta sitten. Viime vuoteen asti hän viljeli vaimonsa kanssa mansikkaa.

Suomussalmella hän on aina viihtynyt.

– Aina on naurattanut puheet kainuulaisesta kateudesta. Se kun on todella kilttiä verrattuna esimerkiksi hollantilaiseen kateuteen, jossa lähinnä asianajajat hoitavat kommunikoinnin.◀

TEKSTI: NOORA MANTERE

Luomun edistämistä virkamiestyönä

Luomuliitto myönsi Tammelan Luomupäivillä 10.11. luomukonkarin arvonimen Tero Toloselle, joka toimii neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriössä.

”

On mukava huomata, että työtäni arvostetaan, Tolonen kiittää.

– Olisin kyllä ollut valmis jakamaan kunnian monelle ystävälle, jotka ovat vielä pidempään työskennelleet luomun eteen.

Tolonen kiinnostui luomusta jo hyvin nuorena 80-luvun Yhdysvalloissa, Mainen osavaltiossa.

– Mainessa luomun kehitys oli jo silloin aika pitkällä, ja se on edelleenkin luomuviljelyn osuudessa johtavia alueita USA:ssa, hän kertoo.

Sen sijaan Suomessa luomutuotannon opetusta ei tuohon aikaan käytännössä ollut. Tolonen opiskeli agronomiksi ja teki alkuun tutkimustöitä, minkä jälkeen hän työskenteli Lepaalla hedelmän- ja marjanviljelyn lehtorina.

– Opiskeluaikoina Viikissä oli kourallinen saman henkisiä ihmisiä, Tolonen kertoo.

Hän oli mukana Partalan tutkimusaseman toiminnassa ja Omavarainen maatalous -lehden toimitustyössä.

Vuodesta 1995 Tolonen on vaikuttanut maaja metsätalousministeriössä lähinnä luomutuotannon parissa eri tehtävissä.

Luomun tulevaisuus vakaa, mutta kehitettävää vielä riittää

Luomukonkari kokee, että luomun osalta on viime vuosikymmeninä menty aimo harppaus

eteenpäin esimerkiksi tutkimuksen, tuotantotekniikan ja markkinoiden osalta. Haasteita on hänen mukaansa vielä paljon, jotta voidaan puhua aidosti kestävästä ruokajärjestelmästä, joka huomioisi myös energiakysymykset.

– Luomutuotettujen alkutuotteiden ja jalostettujen elintarvikkeiden laatu vaatii vielä tutkimusta ja kehittämistä. Hyvän luomuraakaaineen ominaisuuksia ei kannattaisi hukata teollisissa prosesseissa, hän myös kommentoi.

Tulevaisuuden Tolonen näkee luomun osalta vakaana.

– Tuotannon laajuus on näyttänyt hyvältä jo aika pitkään. Luomun pienuus ei ole enää este useilla sektoreilla, hän kertoo.

Käynnissä olevan kriisin voittopuolena Tolonen pitää sitä, että maatalouden huoltovarmuuteen on alettu suhtautumaan uudella tavalla ja sitä kautta ymmärtämään luomutuotannon etuja.

– Tilojen kannattavuus on kuitenkin haastava asia, jota pitää tukea. Talous täytyy olla sekä alkutuottajalla että jalostajalla vakaalla pohjalla, jotta jatkuvuus olisi mahdollista, hän kommentoi. ◀

Kustannukset ylös, hinta alas –Luomumaidontuotannon kannattavuus heikkenee

Tammelassa 10.–11. marraskuuta järjestettyjen Luomupäivien kotieläinohjelmassa kuultiin luomumaidontuotannon kannattavuuden heikentymisestä sekä ratkaisuista siihen.

ProAgria Etelä-Pohjanmaan erityisasiantuntija Essi Tarsia puhui Luomupäivien kotieläintuotantoa käsittelevässä rinnakkaisohjelmassa maidontuotannon vaihtoehtoisista strategioista. Luomukotieläimiin erikoistuneen Tarsian mukaan kolmasosa kaikista Suomen luomumaitotiloista sijaitsee Pohjanmaalla. Tilat ovat kooltaan isoja ja ote tekemiseen innovatiivinen.

- Luomumaitotilamme käyttävät paljon luomuneuvontapalveluita ja haastavat samalla neuvontaa, hän sanoo.

Hyvälaatuinen ja hyvin sulava säilörehu on ruokinnan kulmakivi Luomumaidontuotannossa on tällä hetkellä meneillään kustannuskriisi. Muiden kustannusten lisäksi rehukustannukset ovat nousseet reippaasti etenkin valkuaisen osalta. Samaan aikaan luomumaidon tuottajahinta ei ole noussut yhtä paljon kuin tavanomaisen maidon tuottajahinta. Syksystä 2021 alkaen maidon luomulisä on laskenut lähes puoleen aikaisemmasta sen ollessa tällä hetkellä noin 7 senttiä.

Niitä luomutiloja, joilla on paras maitotuotto suhteessa rehukustannuksiin, yhdistää Tarsian mukaan muutama tekijä. Säilörehu on näillä tiloilla korkealaatuista. Syötössä on samanaikaisesti eri sadoista saatuja rehuja, ja usein tiloilla myös syötetään kokoviljasäilörehua. Nurmisiemenseokset ovat monipuolisia, ja siemenet on mietitty myös lajiketasolla. Karkearehu sisältää riittävästi valkuaista ja energiaa, ja rehun säilönnällinen laatu on hyvä. Suurin osa viljasta tuotetaan omalla tilalla, ja val-

HAMK Mustialan tutkimus- ja opetusmaatilalla on kaiken rotuisia lehmiä, ja rotukirjo vaikuttaa luonnollisesti myös tuotostasoon.

Luomupäivillä päästiin tutustumaan Mäkiniemen tilaan Somerolla. Kerroslattiakanalassa kanat liikkuvat ketterästi eri tasojen välillä. Kuvassa punaisten muoviläpysköjen takaa löytyvät munintapesät ja lattiatasossa on kuopsuttelua varten runsaasti kuiviketta.

kuaisomavaraisuuden pohjana käytetään hernettä. Kalliita valkuaisrehuja käytetään hyvin vähän.

Herne yleisimmin käytetty valkuaisrehu Paras valkuaisrehu lypsylehmille, mutta samalla myös kallein, on rypsi. Herneellä on härkäpapua ja rypsiä alhaisempi valkuaispitoisuus, mutta se on luomutiloilla yleisimmin käytetty valkuaisen lähde. Herne on suhteellisen varmasatoinen ja sopii

Tiina Peltonen

seoskasvustoihin viljojen kanssa. Muutamia vuosia sitten maitotilojen rehustuksessa käytettiin paljon härkäpapua, mutta sen viljelyvarmuus ei ole läheskään yhtä hyvä kuin herneellä.

- Palkoviljoihin kaivattaisiinkin yleisesti ottaen viljelyvarmempia lajikkeita. Myös karkearehun valkuaispitoisuuksia pitäisi saada nostettua, Tarsia sanoo.

Tuotos aleni mutta kannattavuus parani Lehtori Jari Heikkonen oli Luomupäivillä kertomassa HAMK Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan navetan siirtymisestä luomutuotantoon. Tilalla on käytössä vuonna 2015 valmistunut navetta, ja lehmäpaikkoja on 90. Lypsyssä on 75–80 lehmää. Koska kyseessä on opetusnavetta, käytössä on sekä robotti- että asemalypsy. Karjassa on kaiken rotuisia lypsylehmiä, ja tila on mukana alkuperäisrotujen säilytysohjelmassa. Koulutilan navetassa on tuotettu E-luokan maitoa kohta 50 vuotta.

- Luomuun siirtymisen jälkeen väkirehuprosentti aleni ja myös maitotuotos tippui. Tuotokset ovat sitten pikkuhiljaa taas nousseet ja tasaantuneet, mutta maidon pitoisuuksissa on vielä parantamisen varaa, Heikkonen sanoo.

Rehuomavaraisuus on tilalla hyvä. Heikkonen korostaa lajinmukaisen ruokinnan merkitystä, ja siksi nurmirehun kulutuk-

sen pitää olla yli 60 prosenttia kuiva-aineesta laskettuna. Väkirehua eläimet saavat sekä robotilta että appeesta. Automaattinen ruokintajärjestelmä Lely-Vector punnitsee tarkkaan eri rehukomponentit. Kaikista rehuista otetaan analyysi, ja niiden perusteella tehdään ruokintasuunnitelma.

Lisääntynyt kuumuus ja kuivuus vaikeuttavat laiduntamista

- Mustialassa eläimiä laidunnettiin jo ennen luomuun siirtymistä, mutta nyt kaikki eläimet ovat ehdottomasti ulkona. Hiehot ja umpilehmät saavat laitumelta 100 prosenttia ravinnontarpeestaan, ja vasikat laitetaan ulos heti kun juotto loppuu, Heikkonen kertoo.

Tilalla noudatetaan pidennettyä laidunkautta, ja laidunkauden lopussa eläimiä lisäruokitaan ulos. Lypsylehmillä päivälaidunnus on kesäkuumalla haasteellista, sillä lehmät oleilevat silloin mieluummin navetassa. Lypsylehmillä on käytössä osaaikainen rotaatiolaidunnus, mutta sisätiloissa on käytännössä täysruokinta.

Vuodenvaihteessa voimaan astuneen uuden luomuasetuksen tiukentuneet lääkintäsäännöt mietityttävät. Lääkkeiden käyttö on jo aikaisemmin luomun myötä muuttunut tarkemmaksi, ja lääkkeiden käyttöä ylipäänsä harkitaan enemmän. Umpituubi-

Luomusioille pitää sääntöjen mukaan tarjota karkearehua, mikä lisääkin näiden aktiivisten eläinten hyvinvointia merkittävästi. Luomupäivillä vierailtiin Kiven Säästöpossun sikalassa Karkkilassa.

en käyttö on vähentynyt oleellisesti. Myös kynnys käyttää kipulääkkeitä esimerkiksi ontumiin on kasvanut.

- Luomuun siirtyminen on ollut taloudellisesti tarkasteltuna oikea päätös. Vaikka tuotos on tippunut, on taloudellinen tulos parempi. Ero tosin on kaventunut aika lailla pienentyneen luomulisän myötä, Heikkonen sanoo.

Hänen mielestään luomutuotannon sisäistäminen ottaa oman aikansa, ja sen jälkeen luomu tarjoaa monia mahdollisuuksia. ◀

Luomupäivien kotieläinosuudessa esiintyneen Jarmo Latvasen haastattelu sivulla 30. Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.

Milla Seiro

Brita Suokas

TEKSTI: NOORA MANTERE

KUVA: HANNELE ANTILA / LUOMULIITON ARKISTO

Syyskokous otti kantaa alueellisesti monipuolisen ruuantuotannon puolesta

Luomuliiton syyskokous totesi kannanotossaan 11.11.2022, että omavaraisuutta ruuantuotannossa tulee tavoitella paitsi kansallisesti, myös alueellisesti ja että hallinnossa pitää purkaa mahdolliset esteet tämän kehityksen tieltä.

Syyskokous pidettiin Tammelassa 10.–11.11. järjestettyjen valtakunnallisten Luomupäivien yhteydessä.

Nykyinen elintarvikejärjestelmä tekee ravinteiden kierrätyksen ja sitä kautta kestävän ruuantuotannon haastavaksi, jollei mahdottomaksi. Muun muassa maatalouden tukirakenne on johtanut siihen, että kotieläin- ja kasvintuotanto ovat eriytyneet maantieteellisesti toisistaan. Vahvasti keskittynyt elintarvikejalostus vaikeuttaa tilannetta entisestään.

joka syötetään karjalle Pohjanmaalla sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Näillä alueilla taas syntyy liikaa lantaa, minkä vuoksi edelleenkin raivataan uusia peltoja mm. turvemaille.

– Niin kauan, kuin meillä on kotieläintuotantoa ja niille tuotteille kysyntää, ne olisi paras tuottaa integroituna kasvintuotantoon sellaisessa mittakaavassa, joka mahdollistaa tehokkaan ravinteiden hyödyntämisen, esitti tutkija ja luomuviljelijä Kari Koppelmäki Luomupäivien puheenvuorossaan.

Kotieläin- ja kasvintuotannon integrointi mahdollistaa tehokkaan ravinteiden hyödyntämisen, kannanotossa todettiin.

– Tarvitsisimme alueittain monipuolisesti erilaisia tiloja: niin suuria kuin pieniä, tuotteitaan jalostavia ja raaka-aineita tuottavia, kotieläin- ja kasvintuotantotiloja. Myös elintarvikkeiden jalostuksessa tarvittaisiin keskisuuria ja pieniä toimijoita, jotta kysyntä monipuoliselle ja kestävälle ruuantuotannolle voitaisiin taata, sanoo Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri

Alueittain eriytynyt maataloustuotanto vaikeuttaa ravinteiden kierrätystä ja lisää tuontilannoitteiden tarvetta. Käytännössä Etelä-Suomen viljanviljelyalueilla viljellään tuontilannoitteilla rehuviljaa,

Luomuliiton syyskokous esittääkin kannanotossaan, että hallinnon toimintatapoja on muutettava, jotta ne edistäisivät alueellisesti omavaraista kestävää ruuantuotantoa sen sijaan että hankaloittavat sitä tai jopa tekevät sen mahdottomaksi. Syyskokous toteaa kannanotossaan myös, että omavaraisuuden parantaminen edellyttää uusiutuvan energian tuotannon integroimista ruuantuotantoon erityisesti biokaasuntuotannolla. Biokaasun tuotanto taas on luonteeltaan paikallista, sillä se hyödyntää paikallisia biomassoja ja sen tuotteet – energia ja ravinnejakeet – on useimmiten hyödynnettävä paikallisesti. ◀

Maailman puhtainta siementä

Thermoseedsiementä saatavilla vain Lantmännen Agrosta!

ThermoSeed-siemen on käsitelty vesihöyryyn ja lämpöön perustuvalla menetelmällä. Tällä menetelmällä saavutetaan samat tehot siemenlevinteisiin kasvitauteihin kuin kemiallisella peittauksella. Sopii erinomaisesti luomuviljelyyn.

Suomen ThermoSeed-laitos toimii Pöytyällä. Tilaa ThermoSeedsiemenet kevään 2023 kylvöille Lantmännen Agro -kauppiaaltasi! Katso lisää: lantmannenagro. /thermoseed

TEKSTI JA KUVA: SUSANN RÄNNÄRI

Luomukorvausehdot tarkentumassa –Ala vaatii vielä muutoksia

Vuodenvaihteessa alkaa uusi CAP-kausi, ja uudet maatalouden tukiehdot astuvat voimaan. Luomuliitto jätti lausunnon asetusluonnokseen luomukorvauksesta. Siinä Luomuliitto vaatii muutosta etenkin vaatimukseen, jonka mukaan myyntikasvialan on täytyttävä vuosittain. Vaatimus syrjii etenkin pieniä tiloja.

Suurimmat muutokset korvausehtoihin on tehty myyntikasvivaatimukseen. Ensinnäkin vaaditaan, että myyntikasveja on viljeltävä sitoumusvuoden aikana vähintään 30 prosentilla siirtymäkauden ohittaneesta sitoumusalasta. Tämä vaatimus on kohtuuton ja syrjii etenkin pieniä tiloja. Ei ole järkevää esimerkiksi viljellä pienillä pintaaloilla leipäviljaa, jota ei kuivata erän pienuuden takia ja jonka rahdista muodostuu kohtuuttoman kallista. Tämä uudistus ei tue monipuolisen tuotannon kehittymistä, joka on kestävän ja muutosjoustavan maataloustuotannon perusta.

Toisekseen myyntikasviksi ei lueta ennen tuleentumista korjattavia viljoja, palkoviljoja tai niiden seoskasvustoja. Eli myyntikasvia ei saa tulevaisuudessa paalata, ja tätä tullaan valvomaan monitoroinnin avulla.

Uutena asiana on, että avomaanvihannesten viljelyssä oleva ala kerryttää myyntikasvien määrää kaksinkertaisesti. Eli jos viljelet hehtaarilla avomaanvihanneksia, lasketaan se kahden hehtaarin myyntikasvialaksi.

Myyntikasvivaatimuksen ei aina tarvitse täyttyä Myyntikasvivaatimuksen ei tarvitse täyttyä, mikäli tilalla on luonnonmukaisen kotieläintuotannon sitoumus ja tilan sitoumus-

alasta käytetään vähintään 50 prosenttia oman karjan rehun tuotantoon. Sama koskee tiloja, jotka ovat tehneet yhteistyösopimuksen rehuntuotannosta luonnonmukaisen kotieläintuotannon sitoumuksen tehneen tilan kanssa. Yhteistyöstä on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa on perusteltava vastaanottavan tilan rehuntarve sopimukseen määritetylle rehumäärälle.

Luomuavomaanvihannesten tuotannon edistäminen

Täysin uusia asia ehdoissa on se, että myyntikasvivaatimus koskee myös avomaanvihannesten perusteella tehtyä osittaista sitoumusta. Vihanneksia on oltava vähintään yhdellä hehtaarilla, jotta sitoumuksen voi tehdä ja tukea maksetaan. Yksi hehtaari on suhteellisen paljon. Luomuliitto on esittänyt lausunnossaan, että 0,5 hehtaaria riittäisi, ja kerrottuna kahdella se olisi 1 hehtaaria.

Osittaisen sitoumuksen tehnyt luomutila ei voi valita ympäristökorvauksen lohkokohtaista maanparannus- ja saneerauskasvit -toimenpidettä. Muutoksia on tapahtunut

Luomuliitto on antanut loka-marraskuussa lausunnon seuraavista aiheista:

• Asetusluonnos luomukorvauksesta seuraavalle CAP-kaudelle

• Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamisesta (ennallistamisasetus)

Kaikki lausunnot ja kannanotot ovat luettavissa osoitteessa luomuliitto.fi/edunvalvonta.

Seuraavalla tukikaudella avomaanvihanneksia tulisi asetusluonnoksen mukaan viljellä vähintään yhdellä hehtaarilla, jotta sitoumuksen voi tehdä ja tukea maksetaan. Luomuliitto on esittänyt lausunnossaan, että 0,5 hehtaaria riittäisi.

Korvaustasot

Kasvintuotanto 160 € / hehtaari

Kotieläintuotanto 160 €/ hehtaari + 130 € / 0,5 eläinyksikköä / hehtaari

Avomaanvihannestuotanto 590 € / hehtaari

myös avomaanvihanneslistassa; sieltä on tiputettu tarhaherne pois. Tarhaherne tulisi saada takaisin listalle ja valvoa vaikka käytettyä siementä, jotta tuki kohdentuu todelliseen tuoreherneiden tuotantoon.

Luomukorvausehtojen tärkeät päivämäärät Sitoumusvuosi ja -kausi alkavat 1.5. ja päättyvät 30.4. Viljelijän on tehtävä hakemus valvontajärjestelmään liittymisestä viimeistään 30.4. luomusitoumuksen hakuvuonna.

Asetuksessa lukee tällä hetkellä hiukan tulkinnanvaraisesti, että lohkolla on noudatettava luonnonmukaisen tuotannon ehtoja sen sitoumusvuoden kasvukauden alusta lähtien, jolloin lohko lisätään sitoumukselle. Luomuliitto esitti lausunnossaan, että asetukseen määriteltäisiin kasvukausi tarkemmin.

Hiukan myöhemmin asetusluonnoksessa lukee, että luonnonmukaisen tuotannon korvaus voidaan maksaa niistä luomusitoumukseen sisältyvistä korvauskelpoisista aloista, jotka on ilmoitettu kyseisenä vuonna tukihakemuksella ja jotka ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15.6.

Sitoumuksen ulkopuolella jäävät alat Luomusitoumuksen ulkopuolelle voidaan jättää pellot, joilla myyntikasvilistalla lueteltujen myyntikasvien tuottaminen on vaikeaa, joilla ei voida noudattaa viljelykiertoa tai jotka poistetaan maatalouskäytöstä sitoumuskauden aikana.

Yhteensovittaminen muiden tukien kanssa Luomumarjan- ja hedelmänviljelijöille tärkeä puutarhakasvien vaihtoehtoisen kasvinsuojelun toimenpiteen menetelmä “kasvukauden aikainen orgaaninen tai biohajoava kate tai leikattava nurmikate monivuotisille kasveille” on käytettävissä.

Luomukotieläinsitoumuksen tehneet eivät voi hakea eläinten hyvinvointikorvauksista seuraavia: nuorkarjan laidunnus, emo- ja lypsylehmien laidunnus, nautojen ulkoilu tai lampaiden ja vuohien laidunnus. Toisaalta luomusikatilat voivat hakea kaikkia mahdollisia eläinten hyvinvointikorvauksia.

Ekojärjestelmästä luomutila ei voi valita viherlannoitusnurmi-toimenpidettä, eikä luomukorvausta makseta samanaikaisesti ekojärjestelmän luonnonhoitonurmista ja monimuotoisuuskasveista. ◀

Lue lisää luomukorvauksen ehdoista Susann Rännärin Luomupäivillä pitämästä esityksestä osoitteessa luomuliitto.fi/luomupaivat

Jo vuodesta 2005

Luomurehujen perhe

karjatiloille

Valitaan yhdessä tilallesi parhaiten soveltuva täydennys luomutuotteistamme

Esim. Luomu-Tähti 180 vahvan apilapitoisen säilörehun täydentäjäksi lypsykarjalle ja nuorkarjalle

Luomu-Tähti 190 vahva luomutäysrehu lypsykarjalle ja nuorkarjalle

maan parhaista antimista Murrontie 2 91600 Utajärvi p. 08 514 4700 www.kinnusenmylly.fi

Luomu-Tähti 250 maittava luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

Luomu-Tähti 280 luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

Lisäksi meillä on laaja valikoima luomuun soveltuvia kivennäisiä.

Syyskokouksen antia

Luomuliitto ei ole välttynyt kriisien vaikutuksilta, ja kustannusten nousu haastaa myös järjestön toimintaa. Etenkin Luomulehden paino- ja postituskustannukset ovat kovassa nousussa. Tässä tilanteessa emme voi ajatella nostavamme jäsentemme maksuja, joten syyskokous päätyi vahvistamaan toimintasuunnitelman, joka sopeuttaa toimintaa ja pitää jäsenmaksut samoina kuin tänäkin vuonna.

Luomuliiton syyskokous järjestettiin 11.11.2022 Tammelassa Luomupäivien yhteydessä. Kokouksessa vahvistettiin tulevan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valittiin uusia hallituksen jäseniä erovuoroisten tilalle. Vuosi 2023 tulee olemaan haastava ja vaikeasti ennakoitava. Kustannuspaineet vaikuttavat Luomuliiton toimintaan sekä suoraan että välillisesti. Paineiden alla syyskokous teki päätöksen, että Luomuliiton ydintoiminnot – viestintä, johon kuuluvat kotissivut, tuottajakirje ja Luomulehti, sekä edunvalvonta – turvataan. Suorien kustannusnousujen johdosta päätettiin supistaa Luomulehteä. Aikaisemman 60-sivuisen lehden sijaan Luomulehti julkaistaan 52-sivuisena tammikuusta alkaen.

Luomuliiton puheenjohtaja Janne Rauhansuu ja Susann Rännäri Luomupäivillä Tammelassa.

Luomuliiton syyskokous järjestettiin Tammelan Luomupäivien päätteeksi.

Tiina Peltonen

Milla Seiro

Kustannusten nousu vaikuttaa välillisesti tulopuolella, kun tuottajat joutuvat tarkemmin miettimään, mihin panostavat. Näköpiirissä on, että jäsenmäärän kasvun varaan ei voi laskea eikä kustannusten nousua voi rahoittaa nostamalla jäsenmaksuja ja Luomulehden tilausmaksuja. Vakiintuneen toiminnan lisäksi toiminnan kehittämisen painopistealueeksi valittiin, että jatketaan jäsenten ja luomuyhdistysten aktivointi -teemalla.

Jäsenmaksut

Luomuliiton talouden selkäranka on jäsen- ja lehtitilausmaksut. Näillä varoilla takaamme puolueettoman edunvalvonnan. Syyskokous vahvisti, että jäsenmaksut pysyvät samansuuruisina ja että jatkamme nuorille uusille luomuviljelijöille ilmaisen jäsenyyden tarjoamista ensimmäiselle vuodelle. Vuonna 2023 tuottajajäsenyys maksaa 110 euroa. Tästä 40 euroa on Luomulehden osuus, 55 euroa Luomuliiton osuus ja 15 euroa luomuyhdistyksen osuus.

Jokainen jäsen on meille tärkeä, ja uusien jäsenten saaminen mukaan on elinehto. Luomulehteä tullaan jakamaan ei-jäsenille näytenumerona. Uusia luomutuottajia pyritään myös saamaan jäseniksi osallistumalla luomun peruskursseille, kertomalla luomuyhdistysten ja Luomuliiton toiminnasta sekä muilla tavoilla kampanjoimalla.

Uusia hallituksen jäseniä Syyskokous valitsi Luomuliiton hallitukseen uusia jäseniä erovuoroisten tilalle. Varsinaisiksi jäseniksi kolmivuotiskaudelle valittiin Pirkanmaan luomuyhdistyksestä lampuri Jarmo Latvanen ja Savo-Karjalan luomuyhdistyksestä kasvinviljelijä Lassi-Pekka Pöksyläinen. Varajäseniksi valittiin Maija Merikanto, joka on Luomuliiton suorajäsen Kouvolasta, ja Steve Nyholm Svenska Österbottens ekologiska förening:stä, joka jatkaa toiselle kaudelle. Näiden lisäksi valittiin vuodeksi Rauno Heikkala Pohjois-Pohjanmaalta Matti Kumpulaisen tilalle, sillä tämä halusi erota.

Kannanotto

Lopuksi syyskokous teki vielä kannanoton. Syyskokouksen terveiset ovat, että pelkkä luomutuotanto ei turvaa huoltovarmuutta, vaan meidän on edistettävä myös alueellista monipuolista tuotantoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on edistettävä monipuolisen tuotantorakenteen syntyä. Omavaraisuutta ei voi tarkastella vain kansallisesti, vaan asiaa on tarkasteltava myös alueellisesti. Tarvitsemme pieniä ja suuria luomutiloja sekä paikallista jatkojalostusta, jotta olemme oikeasti kestävällä pohjalla. ◀

Nuori viljelijä!

Oletko siirtynyt luomuvalvontaan vuoden 2020 jälkeen ja olitko silloin alle 40-vuotias? Siinä tapauksessa saat ensimmäisen vuoden tuottajajäsenyyden veloituksetta liittyessäsi Luomuliittoon.

Tuottajajäsenyys sisältää Luomulehdet –6 numeroa vuodessa.

LIITY JÄSENEKSI NYT: luomuliitto.fi/liity-jaseneksi

Tarjous koskee vain uusia jäsenyyksiä.

Viljelykierrot uusien tuotantosääntöjen mukaisiksi

Viljelykierron vähimmäisvaatimukset ovat osin muuttuneet peltokasvien viljelyssä. Ne perustuvat vuonna 2018 valmistuneeseen EU:n luomuasetukseen ja löytyvät Ruokaviraston ohjeesta ”Luomukasvintuotanto”. Peltokasvien viljelyllä tarkoitetaan viljelyaloja, joilla vuorottelevat maata muokkaamalla uudistettavat nurmet ja yksi- tai kaksivuotiset kasvilajit.

Viljakasvien, ölykasvien, perunan ja yksivuotisten erikoiskasvien ja puutarhakasvien kasvinvuorotussäännöt ovat ennallaan. Viljoja voi kasvattaa samalla lohkolla korkeintaan kolmena vuonna peräkkäin. Perunaa, palkoviljoja, öljykasveja ja saman kasvisuvun yksivuotisia kasveja voi kasvattaa korkeintaan kahtena vuonna peräkkäin. Kahden vuoden enimmäisaika ei koske itsekylväytyviä kasveja. Näitä ovat maa-artisokka ja kumina.

Tuotantosäännöissä on palkokasvien viljelyn vähimmäisvaatimus. Palkokasvivuosia tulee olla vähintään 30 prosenttia jokaisella kasvulohkolla viljelykierron vuosien määrästä. Palkokasvien osuuden laskentatapa muuttuu. Satokasvin aluskasvina viljeltävä palkokasvi lasketaan kokonaiseksi palkokasvivuodeksi.

Uutta aikaisempaan verrattuna on se, että kasvulohkon viljelykierrossa on oltava vähintään yksi suurimman osan kasvukautta kasvava maan viljavuutta ylläpitävä kasvusto pääkasvina. Kaikkiaan viljavuutta ylläpitäviä kasvustoja on oltava viljelykierrossa vähintään 50 prosentilla viljelykierron vuosista. Näitä kasvustoja kutsutaan ohjeessa lyhyesti viljavuuskasvustoiksi.

Viljelykierron pituus määräytyy tilalle sopivan kasvilajivalikoiman mukaan. Samalla viljelmällä voi olla useita erilaisia viljelykiertoja.

Tuotantosäännöt kuvaavat vain minimitason. Viljelijän tulee toteuttaa kasvinvuo-

rotus kunkin viljelylohkon kasvukunnon parantamisen, kasvitautipaineen, rikkakasvipaineen ja kasvivalintojen vaatimusten mukaisesti parhaalla tavalla.

Palkokasvikasvustoja kolmannes

Kun viljellään viljakasveja ja palkoviljoja seoskasvustoina, peräkkäisyyttä tarkastellaan seoksen pääkomponentin mukaan. Pääkomponentti on kasvilaji, jonka siementä on kylvetyn siemenmäärän painosta yli puolet. Jos seoskasvusto on monilajinen,

Herne-vehnäkasvuston, jonka aluskasviksi on kylvetty raiheinää, kylvösiemenseoksen eri kasvilajien siementen massa ratkaisee, mikä on pääkomponentti. Jos kylvösiemenseoksessa on yli 50 prosenttia vehnää, seos lasketaan viljaksi, jos hernettä on yli 50 prosenttia, se lasketaan hernekasviksi. Jos mitään kasvia ei ole yli 50 prosenttia, sekakasvustoa ei lasketa peräkkäisyyslaskentaan ollenkaan.

Tuotantosäännöt kuvaavat vain minimitason.

eikä yhdenkään kasvin kylvösiemenen paino ylitä 50 prosenttia, sekakasvustoa ei lasketa peräkkäisyyslaskennassa ollenkaan.

Palkokasvivuosiksi luetaan kasvustot, joissa kasvaa hernekasvien heimoon kuuluvia lajeja joko puhdaskasvustoina tai seoksina.

Viljojen ja palkoviljojen seoskasvusto luetaan palkokasvivuodeksi, kun suurisiemenisen palkokasvin paino on vähintään 50 prosenttia kylvetystä siemenmäärästä. Suurisiemenisiä ovat herne, härkäpapu ja virnat.

Palkokasvien viljelyn vaatimus toteutuu nurmissa, kun pienisiemenisten palkokasvien osuus on kylvösiemenmäärästä vähintään 15 prosenttia tai siementä kylvetään vähintään kolme kiloa hehtaarille. Nurmiseoksina viljeltäviä palkokasveja ovat esimerksiksi sinimailanen ja apilat.

Viljavuuskasvustoja puolet Viljavuuskasvustojen yhteinen nimittäjä on, että niiden tarkoituksena on ylläpitää viljelymaan ravinnevaroja, hyvää mururakennetta ja ennaltaehkäistä kasvitautien leviämistä. Viljavuuskasvustoja ovat kokonaan maahan muokattavat viherlannoituskasvustot, yksivuotiset tai monivuotiset nurmet, satokasvin kanssa kasvavat aluskasvit ja ennen kylvöä tai istutusta kasvatettavat tai sadonkorjuun jälkeen kasvatettavat kerääjäkasvit.

Avomaanvihannesten viljelykierrossa maahan runsaasti satojätettä jättävä viljelykasvikin voi olla viljavuuskasvusto. Tällaisia ovat esimerkiksi ruusukaali ja keräkaali. ◀

Kirjoittaja toimii luomuasiantuntijana Luomuliitossa.

Kuuden vuoden nurmi-viljakierto

Esimerkkejä palkokasvivuosien ja viljavuuskasvivuosien laskemisesta

Viisivuotinen viljanviljelykierto

Vuodet 1 2 3 4 5 Kasvusto Virna+ raiheinä + hunajakukka Syysvilja Kevätvilja Rypsi Herne + vilja seoksena

Palkokasvivuosi x x Viljavuuskasvivuosi x

Viljavuuskasvi pääkasvina x

Saman kasvisuvun kasvien enimmäismäärä ei ylity. Viljavuuskasvi on pääkasvina yhtenä vuonna. Palkokasvivuosia on 2/5 eli 40 prosenttia, vähimmäisvaatimus täyttyy. Viljavuuskasvusto on vain yhtenä vuonna, 20 prosentilla kierron vuosista. Vähimmäisvaatimus ei täyty sen osalta.

Korjataan lisäämällä aluskasveja

Vuodet 1 2 3 4 5 Kasvusto Virna+ raiheinä + hunajakukka Syysvilja Kevätvilja Rypsi Herne + vilja seoksena Palkokasvivuosi x x x Viljavuuskasvivuosi x x x Viljavuuskasvi pääkasvina x

Nyt palkokasvivuosia ja viljavuuskasvustovuosia on 3/5 eli 60 prosenttia ja kaikki vähimmäisvaatimukset täyttyvät.

Nelivuotinen perunanviljelykierto

Vuodet 1 2 3 4 Kasvusto Virna + raiheinä + apiloita Peruna Peruna Sinappikasvusto + muokkaus. Uusi kylvö raiheinä + persianapila Palkokasvivuosi x x Viljavuuskasvivuosi x x Viljavuuskasvi pääkasvina x x

Perunaa on enintään kahtena vuonna peräkkäin. Kierrossa on 50 prosenttia palkokasvivuosia sekä 50 prosenttia viljavuuskasvustoja. Kaikki vähimmäisvaatimukset täyttyvät.

Vuodet 1 2 3 4 5 6 Kasvusto

Vilja + apilaheinät siemen

Apilanurmi 1 Apilanurmi 2 Apilanurmi 3 Syysvilja Härkäpapu-vilja seos

Palkokasvivuosi x x x x x Viljavuuskasvivuosi Viljavuuskasvi pääkasvina x x x

Saman kasvisuvun kasvien enimmäismäärä ei ylity. Palkokasvivuosia on 4/6 eli 67 prosenttia. Viljavuuskasvustoja on myös neljänä vuonna eli 67 prosenttia. Viljavuuskasvusto on pääkasvina vähintäänkin kahtena vuonna, jopa kolmena riippuen kolmannen vuoden nurmen muokkausajankohdasta. Kaikki vähimmäisvaatimukset täyttyvät.

Uudistavan viljelyn koetoimintaa maatilatasolla

Suorakylvö taitettuun kasvustoon onnistui hyvin taittojyrällä ja suorakylvökoneella. Oraat tulivat hyvin esiin ja näyttivät terveiltä sekä elinvoimaisilta ennen talvea.

Jannen Maatalous Oy ja Lyckegård Finland Oy järjestivät 13.9.2022 syysvehnän kylvöstä työnäytöksen Pöytyällä Varsinais-Suomessa. Päivän tarkoituksena oli kokeilla erilaisia kylvömenetelmiä tehden ne suoraan viherlannoituskasvustoon.

Edellisen syksyn syysohra oli talvehtinut heikosti. Kasvusto oli rikottu keväällä Kvickfinn-kultivaattorilla kahdesti ennen kuin siihen kylvettiin juhannusviikolla Naturcomin Vihervauhtiseosta 35 kiloa hehtaarille. Kasvusto oli kasvanut haastavista olosuhteista huolimatta varsin hyvin. Olosuhteet pellolla olivat hyvät kylvön aikana, ja sopivia sateitakin oli odotettavissa jo samalle illalle. Lohkon maalajina on multava hietasavi.

Koneet ja kylvö Koetoiminnan koneina oli Alpego-jyrsin, jossa oli Lehner Vento -kylvöyksikkö päällä. Toisena koneketjuna oli kolmemetrinen Crimperroller-taittojyrä ja suorakylvökoneena kolmemetrinen Krause. Vehnän lajike on Arktika, joka on tilalla todettu aikaisempina vuosina kohtuullisen menestyväksi. Siementä kylvettiin hehtaarille 280 kiloa, joka oli hiukan enemmän kuin mitä tavoiteltiin.

Crimperroller ja Krause olivat yhdistelmänä selkeästi nopeimmat käyttää, ja niillä tehtiinkin laajimmat kylvöt lohkolle. Alpegolla kylvettiin kaksi pitkää koekaistaa, ja jyrsimellä tehtiin myös kaksi pitkää koekaistaa niin, että jyrsittiin ensin ja kylvettiin suorakylvökoneella jyrsimen jälkeen. Lisäksi Krausella kylvet-

Viljelydemo toteutettiin Luomuliiton puheenjohtajan, Janne Rauhansuun tilalla Pöytyällä. Kuvassa Rauhansuu tutkii rivivälien peittävyyttä ja syysvehnän oraita.

Crimperroller ja Krausesuorakylvinkone

Viherlannoituskasvusto on taitettu maahan, ja kylvörivit näkyvät kasvustossa.

Jyrsin ja kylvinyksikkö

tiin yksi koekaista suoraan muutamia päiviä aikaisemmin murskattuun sänkeen.

Crimperroller ja Krause työparina Viherlannoituskasvusto taittui Crimperrollerilla maahan tehokkaasti, ja Krause-kylvinkone toimi erinomaisesti. Kokeilimme erilaisia ajonopeuksia kylvön yhteydessä ja tulimme tulokseen, että yli kymmenen kilometriä tunnissa oli taittojäljen sekä kylvön onnistumisen suhteen liian paljon. Optimi kylvönopeus oli 8—10 kilometriä tunnissa.

Kasvusto taittui hyvin maahan lukuun ottamatta persianapilaa, joka nousi taittoterien jälkeen pystyyn. Toisaalta persianapila tulee talven aikana kuolemaan, ja sitä ei ollut liian paljoa kasvustossa. Muutoin seoksen kasvit taittuivat useammasta kohdasta jyrän alla ja jäivät hyvin maata vasten. Kylvökone teki hyvät viilut taitettuun kasvustoon, ja siemenet menivät hyvin maahan noin kahden sentin syvyyteen.

Jyrsin

Jyrsinkylvö oli kohtuullisen hidasta, mutta viherlannoituskasvusto silpoutui ja hautautui tasaisesti maahan. Maa muokkaantui hyvin, ja hajakylvetyt siemenet peittyivät suurimmaksi osaksi. Jyrsimestä jäi noin 12 sentin syvyyteen pieni jankko, vaikka maa olikin käsin tunnustellen hyvin kuivaa. Jankko myös mureni helposti. On mielenkiintoista nähdä, onko pieni muokkausantura maassa liikaa talvehtimisen suhteen vai läpäiseekö se riittävästi vettä.

Oraat

Oraat tulivat hyvin samanaikaisesti esiin niin jyrsitystä osasta peltoa kuin myös taitetun kasvuston seasta. Suurta eroa ei tässä vaiheessa ole siis havaittavissa. Taitettu kasvusto on pysynyt hyvin maata vasten, ja persianapilakaan ei ole kasvanut oleellisesti vaan on pysynyt matalana ja harvahkona. Mielenkiintoista oli huomata, että maahan taitettu kasvusto oli marraskuun alussa hajonnut merkittävästi ja paikoin näkyi myös rikkakasvien taimia kasvustossa.

Koetoiminnan tarkoituksena on nähdä, miten koneet toimivat laajamittaisessa käytössä, ja samalla nähdään myös, onko erilaisilla menetelmillä vaikutusta esimerkik-

si vehnän talvehtimiseen. Syksyn kasvustot ovat ainakin varsin hyvän näköisiä, joten toivotaan hyvää talvea, ja keväällä näemme sitten, miten kasvusto on pärjännyt. Palaamme onnistumisten myötä asiaan ensi vuoden syksyllä niin pellonpientareella kuin Luomulehdessäkin. ◀

Luomua ilman luomusiemeniä Vihannesten siementen saatavuus ontuu

Luomuvihannesten viljelyssä ei ole useaan vuoteen tarvinnut käyttää luomusiemeniä, sillä niitä ei ole Ruokaviraston lisäysaineistorekisteriin kukaan tarjonnut. Miten tähän on tultu, ja mikä neuvoksi?

Kuvassa vasemmalta porkkanan, nauriin ja punajuuren siemeniä.

Siemenet ovat sekä viljelijöille että kuluttajille välttämättömiä. Niiden saatavuus ei kuitenkaan ole itsestään selvää.

Vihannesten ja yrttien luomusiemeniä ei ole useampaan vuoteen ollut Suomessa tarjolla ammattiviljelyyn.

− Onhan se surkea juttu, eikä tilanne ole terve, sanoo Petri Leinonen, joka aiemmin toi maahan yrityksensä Elomestarin kautta ruotsalaisen Lindbloms Frön luomusiemeniä.

Marraskuussa 2019 tilanne muuttui, kun Lindbloms Frön toimitilat Etelä-Ruotsissa tuhopoltettiin. Leinosella ei oman yrityksen kiireiden ja siementoimittajan muutosten myötä ollut enää mahdollisuutta jatkaa maahantuontia.

Koska kukaan ei syksyn 2019 jälkeen ole ilmoittanut tarjoavansa luomusiemeniä Ruokaviraston lisäysaineistorekiste-

TEKSTI

Porkkanat, kuten monet muutkin juurikasvit, ovat kaksivuotisia. Ne tuottavat kukat ja siemenet vasta toisena kasvukautena, joten siementuotanto vaatii pitkäjänteisyyttä.

riin, ovat vihannesten ja yrttien siemenet olleet yleisen luvan piirissä siitä lähtien. Viljelyssä on siis saanut käyttää tavanomaisia siemeniä.

Maahantuojalle tarvetta Kuluttajille saattaa tulla suurena yllätyksenä, ettei luomussa välttämättä käytetäkään luomusiemeniä. Myös luomulainsäädännön pyrkimys nimenomaan luomutuotettujen siementen, jopa siihen soveltuvien lajikkeiden käyttöön on ristiriidassa vallitsevan tilanteen kanssa.

Vihannesten ja yrttien viljelijät ovat silti osin käyttäneet luomusiemeniä, sillä suomalaisten suurten puutarha-alan siementoimittajien, kuten Puutarhaliike Helle Oy:n ja Viljelijän Avena Bernerin, kautta on joitakin lajikkeita voinut tilata.

Ulkomaisten yritysten verkkokaupoissa on voinut asioida, jos on kielitaitoa. Ammattikoon luomusiemenpakkauksia myyvät ainakin saksalainen Bingenheimer Saatgut, ranskalainen Graines Voltz ja itävaltalainen ReinSaat. Ruotsissa Lindbloms Frö on jatkanut toimintaansa uusin omistajin. Leinonen on käynyt heidän kanssaan keskusteluja, josko yrityksen verkkokaupasta tehtäisiin suomenkielinen versio.

− Ainakaan ensi viljelykaudelle en sitä uskalla luvata, Leinonen sanoo.

Hän näkee, että luomusiementen maahantuonnissa olisi mahdollisuus jollekulle yrittäjälle.

− Se voisi olla kannattavaa. On vaan oltava ajan tasalla, sillä kasveja, lajikkeita ja pakkauskokoja on paljon. Suomenkieliselle palvelulle ja neuvonnalle olisi tilausta.

Voisiko Suomessa tuottaa?

Puutarhuri Tuukka Häkkinen kasvattaa Naantalin saaristossa Siementarha-yrityk-

Kommentti: Huteralla pohjalla ollaan

Jos jo käsitys siitä, mistä ruoka tulee, on alkanut hämärtyä, kuinka moni on koskaan edes ajatellut, mistä siemenet tulevat?

Jotta lautasella olisi porkkanaraastetta, on ensin oltava porkkanan siemeniä. Siemenet ovat viljelyn keskeisin tuotantopanos ja samalla merkittävä asia huoltovarmuuden ja omavaraisuuden kannalta.

Vihannesten siemenmarkkinat ovat hyvin keskittyneet. Euroopassa tuottajia, jalostajia ja kauppiaita ei kovin montaa enää ole. Suurin osa myytävistä siemenistä on lisäksi hybridilajikkeita, myös luomussa. Ongelmana on, että hybridijalostuksen myötä siemenet ja niiden geeniperimä siirtyvät yritysten omaisuudeksi. Lisäksi vanhaa ja perinteistä siemenainesta, jopa lajikkeita katoaa ja monimuotoisuus kapenee.

On aiheellista kysyä, kuinka kestävällä pohjalla luomuvihannesten siementen saatavuus ylipäätään on. Huoltovarmuuskeskuksen varastoissa niitä ei ole, eikä ajatus siitä, että rahalla saa, välttämättä aina toimi. Meidän olisi syytä ajatella siemeniä enemmän ja ryhtyä toimiin heikon tilanteen muuttamiseksi.

sessään pienimuotoisesti luomusiemeniä. Tarkoituksena oli alun perin tuottaa etenkin vihannesten siemeniä, mutta Ruokaviraston tiukasta laintulkinnasta johtuvien suurten valvontamaksujen takia hän keskittyi koristekasvien ja yrttien siemeniin. Häkkisen mukaan hyvälaatuisten vihannesten siementen tuottaminen on Suomessa täysin mahdollista.

− Potentiaalia ja mahdollisuuksia ehdottomasti on, vaikka ilmasto rajoittaa ja tuo lisähaasteita.

Häkkisen mukaan täältä puuttuu kuitenkin siementuotannon perinne, eikä sen takia asiantuntemusta ole sen paremmin viljelijöillä kuin viranomaisillakaan. Se taas näkyy esimerkiksi siemenlaissa, jossa vihannesten siemenet on huomioitu heikosti.

− Toivottavasti myös vihannesten siementen tuottaminen lisääntyy Suomessa, mutta lähitulevaisuudessa se ei ole ratkaisu luomusiementen saatavuusongelmaan, Häkkinen sanoo.

Omaan käyttöön siemeniä voi kasvattaa vapaasti, ja osa pienviljelijöistä niin tekeekin.

Häkkisen mukaan kiinnostus omavaraisuuteen ja siementen tuottamiseen on lisääntynyt, mikä näkyy esimerkiksi hänen luennoillaan ja kursseillaan. Leinonen kertoo, että joistakin vihanneslajikkeista on olemassa edelleen runsaasti avopölytteisiä kantoja, joten jalostus- ja kehitystyölle olisi mahdollisuuksia. ◀

Kirjoittaja on luomuviljelijä, joka kasvattaa tilallaan Ähtärissä muun muassa juurikasveja.

Tolvilan kartanon brändi on rakennettu tietoisesti

Tolvilan kartano tunnetaan Pirkanmaalla papin isännöimänä luomulammastilana, jonka eläimet laiduntavat perinnebiotooppeja ja myymälä on tunnelmallinen vanha viljamakasiini. Suoramyyntitilan brändi kunnioittaa elämän kiertokulkua.

Tolvilan kartano sijaitsee Akaassa alle 40 kilometrin päässä Tampereen Keskustorilta. Tila tuottaa luomulampaanlihaa ja suomenlampaan villaa sekä jonkin verran leipäviljaa. Kaikki liha menee suoramyyntiin, ja villasta tehdyistä langoista osan käyttää Myssyfarmi, osa myydään itse.

Tilan isäntä, aiemmin pappina työskennellyt Jarmo Latvanen kertoo, että Tolvila on ollut lammastila vuodesta 2010 lähtien. Isännälle oli heti selvää, että liha on markkinoitava suoraan kuluttajille.

– Lammastaloudessa ei muuta vaihtoehtoa ollut: ei siitä muuten olisi saanut elantoa, hän perustelee.

Selvää oli myös, että suoramyynti edellyttää tilan tietoista brändäämistä. Suomenlampaiden lisäksi sen keskeisiksi elementeiksi ovat muodostuneet perinnebiotoopit, joita tilalla oli jo entuudestaan, sekä luomutuotanto, johon tila siirtyi vuonna 2012.

– Olin harkinnut luomua jo pitkään, koska vahvojen kasvinsuojeluaineiden levittäminen luontoon tuntui järjettömältä, Latvanen muistelee.

Myös isännän pappeutta on hyödynnetty lammastilan brändityössä: Latvanen tituleeraa itseään paimeneksi, ja tilamyymälän nimi on Paimenen Makasiini.

Suomenlammas on vaatimaton ja taitava laiduntaja.

Tolvilan kartanon tunnelmallinen tilamyymälä avattiin noin kymmenen vuotta sitten. – Vanha viljamakasiini oli romahtamispisteessä, mutta me näimme siinä mahdollisuuksia, Jarmo Latvanen muistelee.

Minna Nurro

Tilakäynnistä tehtiin elämys Viime vuosikymmenen alussa Suomessa oli vasta harvoja suoramyyntitiloja, joten mallia piti hakea vähän kauempaa. Jarmo Latvanen kävi vaimonsa Pirjon kanssa tutustumassa Ruotsissa ja Saksassa toimiviin lammastiloihin.

– Lähdimme heti rakentamaan paikkaa, josta lihan hakeminen on kokonaisvaltainen elämys. Olemme esimerkiksi pitäneet lampolaa avoinna, jotta ihmiset pääsevät katsomaan eläimiä ostoksilla käydessään, Jarmo Latvanen kertoo.

Tilamyymälä päätettiin kunnostaa romahtamispisteessä olevasta vanhasta viljamakasiinista. Se oli täynnä homeista kauraa, joten rakennuksen tyhjentäminen, siivous ja remontointi oli pitkä urakka. Lopulta rappiorakennuksesta kuoriutui viihtyisä tilamyymälä, jonka avaamisesta vuonna 2013 lähetettiin medialle tiedote. Sen inspiroimana useampikin alueellinen media teki näyttäviä juttuja Tolvilan kartanosta.

Tilan väki hyödyntää sosiaalista mediaa taitavasti markkinoinnissa, mutta kaikkea ei silti tehdä itse. Ammattilaisilla on teetet-

ty muun muassa tilan nettisivut sekä vanhaa pihatammea kuvaava logo.

– Meillä on markkinointiin oma budjetti. Vanhemmillani oli leipomoyritys, ja olen jo pienestä pitäen nähnyt, että mainostaa pitää, Latvanen kuittaa.

Perinnebiotoopit luovat elämää Keskeinen osa brändiä ovat perinnebiotoopit, joita Tolvilan mailla on yli 40 hehtaaria. Niistä suurin osa sijaitsee Vanajaveden rantaniityillä. Latvanen toteaa, että perinnebiotoopeilla näkee, miten lampaiden laiduntaminen lisää luonnon monimuotoisuutta.

– Pusikoituminen vähenee, ja tilalle tulee kedon kukkia, hyönteisiä ja lintuja. Meidän mailla pesii esimerkiksi ruskosuohaukka ja pullokaulushaikara, hän kertoo.

Tila on ollut mukana ProAgrian vetämässä Lumolaidun-hankkeessa, joka palkittiin vastikään vuoden parhaana maisemahankkeena. Latvanen arvioi, että hankkeen tuloksena perinnebiotooppien tärkeys uhanalaisten eliöiden elinympäristönä korostuu entisestään.

– Hankkeeseen osallistumien on lisännyt luonnon monimuotoisuuden arvostusta, sen myötä luonnon kokonaisuus hahmot-

tuu eri näkökulmista. Esimerkiksi lahoava puu voi ihmisen silmään näyttää kurjalta, mutta samalla se on koti tuhansille hyönteisille, hän pohtii.

Brändin on oltava totta Lammastilan pitkäjänteinen brändäys on tuottanut tulosta: nykyään Tolvilan kartanolla on noin 200–250 kanta-asiakasta ja he ostavat käytännössä kaiken, mitä tila tuottaa. Jarmo Latvanen korostaa, että brändin on myös oltava totta ja vastattava sitä, mitä asiakkaille kerrotaan.

– Meillä se tarkoittaa muun muassa sitä, että eläimet voivat hyvin, eikä niillä ole vain rahallista arvoa. Tilamyymälästä on tullut paikka, jossa kanta-asiakkaat tapaavat toisiaan. Ajattelemme myös, että olemme osa elämän kiertokulkua, ja ilman laiduntavia eläimiä luonto köyhtyisi, hän täydentää.

Lihansyönnin vastuullisuutta aprikoiville Tolvilan kartanon isännällä on selkeä viesti: syökää vähemmän, mutta paremmin tuotettua lihaa. ◀

Luomuliiton syyskokous valitsi Jarmo Latvasen Luomuliiton hallituksen jäseneksi Luomupäivien yhteydessä 11.11.

Pirjo latvanen

KUVAT: JUKKA-PEKKA INKINEN

Luomun myynti laskee maailmalla – syynä tylsä imago vai kallis hinta?

Perinteisistä luomumarkkinoiden edelläkävijämaista, kuten Ruotsista ja Saksasta, on viime aikoina kuulunut hälyttäviä uutisia luomutuotteiden kysynnän laskusta ja myynnin vähenemisestä. KIKE eli Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanke päätti selvittää, mitä kansainvälisille luomumarkkinoille kuuluu.

Vuonna 2014 luomuelintarvikkeiden myynti lähti naapurimaassamme Ruotsissa reippaaseen nousuun, ja seuraavana vuonna luomutuotteet olivat tutkimusten mukaan jo tärkein kuluttajatrendi. Maltillinen myynnin kasvu jatkui vuoteen 2020, mutta enää luomu ei mahdu edes kymmenen tärkeimmän kuluttajatrendin joukkoon. Myös kysyntä on laskussa ja luomutuotantoala pienenee.

– Ruotsissa luomun osuus koko elintarvikemyynnistä on 8,9 prosenttia ja arvol-

taan 34,2 miljardia kruunua. Viime vuonna luomutuotteiden myynti kääntyi maassa kuitenkin ensimmäistä kertaa laskuun, ja myynti tippui 5,4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, KIKE-hankkeen vetäjä ja Fennopromo Oy:n toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja kertoo.

Luomutuotteiden myynnin lasku on jatkunut Ruotsissa tänäkin vuonna. Sama trendi on nähtävissä Briteissä, jossa on sekä hienoista kysynnän että myynnin laskua, ja Etelä-Koreassa, jossa luomutuotteiden myynti on hidastunut selvästi vuoden 2019 jälkeen. Hollannissa puolestaan luomu-

Selkeästi viestitty asiakashyöty ja lisäarvo myyvät. Luomulaadusta kerrotaan merkillä. Kuvassa Quarkwerkin rahkapatukka. Quarkwerkin visiona on tuoda terveellisen rahkan tuoreus ja luonnollisuus kätevään välipalamuotoon.

Kansainvälisillä markkinoilla riittää kysyntää elintarvikkeille, joiden brändäys vastaa tämän hetken kuluttajien tarpeisiin.

myynti on stabiilia, ja sen markkinaosuus on pysynyt pitkään kolmessa prosentissa.

Saksassa halpa luomu käy vielä kaupaksi

Saksassa luomutuotteet tekevät vielä kauppansa, mutta kuluttajien ostotottumukset ovat kuitenkin muuttuneet. Esimerkiksi luomusupermarketien myynti on laskenut 15 prosenttia ja luontaistuotekauppojen luomumyynti jopa 39 prosenttia. Luomutuotteita ei enää ostetakaan erikoisliikkeistä vaan halvoilla hinnoilla kilpailevista päivittäistavarakaupan ketjuista, kuten Lidlistä,

TEKSTI: THEA EKHOLM JA PIA JÄNNES, AKVAMARIINI

Aldista tai Rewestä. Myös kaupan omien merkkien osuus luomuostoista on kasvussa.

– Luomumarkkinoiden edelläkävijämarkkinassa Saksassa on jo myynnissä monen hintaisia luomutuotteita. Tällä hetkellä erityisen hyvin myyvät kauppojen omien merkkien edulliset luomutuotteet. Saksalaiskuluttajat sanovat vielä luomulle kyllä, mutta kalliille hinnoille ei, Lilja toteaa.

Selittääkö kysynnän hiipumista hinta vai valikoima?

Vaikka luomutuotteiden myynti laskee, monet luomuun liittyvät arvot, kuten ympäristönsuojelu, tuotantoeläinten hyvinvointi ja kestävä kehitys, ovat kuluttajille edelleen tärkeitä asioita.

– Pelkkä luomu ei kuitenkaan enää riitä myyntiargumentiksi, vaan kuluttaja haluaa tietää, miksi luomu on hyödyllistä juuri hänelle, Lilja muistuttaa.

Luomun kysynnän hiipumista voi selittää muutama muukin seikka, kuten tuotteiden korkea hinta ja pienentynyt valikoima. Varsinkin näin ruoan hinnan noustessa yleisesti tinkii moni kuluttaja ensimmäise-

nä kalliimmista tuotteista. Myös kotimaisuuden arvostus nousee kriisiaikoina esiin. Syökö se samalla luomun markkinaosuutta? – Onko pitkä historia jo rasite luomulle, jonka imago on pitkään polkenut paikallaan? Miten herättää kuluttajien kiinnostus, kun ketjut samaan aikaan vähentävät luomutuotteiden markkinointia, Eeva-Liisa Lilja kysyy. ◀

Riittääkö luomu myyntivaltiksi? Ilmastoystävälliset ja terveyttä edistävät tuotteet kilpailevat samoista kuluttajista. Tuotetarjontaa LULU-hypermarketissa Arabiemiraateissa.

Artikkelin tiedot on kerätty KIKE:n ulkomaisen tiedonkeruuverkoston avulla Ruotsista, Saksasta, Isosta-Brianniasta, Italiasta, Hollannista ja Etelä-Koreasta lokakuussa 2022. Lue Luomulehden seuraavasta numerosta lisää siitä, miten haastavaan markkinatilanteeseen tulisi suhtautua ja mitä toimenpiteitä tarvitaan.

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Lisäksi hanke tarjoaa opastusta ympäristöystävällisten tuotteiden kansainväliseen markkinointiin. Hanketta toteuttaa Fennopromo Oy ja rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää: www.ki-ke.fi

Myyräojituksella parempaa kuivatusta ja poudankestävyyttä

Myyräojituksen avulla voidaan saada ensiapua kuivatusongelmiin lohkojen märimmissä osissa pienin kustannuksin. Syysviljan kylvön jälkeen ”vesivakojen” vetäminen myyräauralla voi varmentaa talvehtimista. Myyräojitus voi lisätä myös kuivuudenkestävyyttä, kun pohjamaa on tiivistä.

Myyräojituksessa maahan tehdään pystysuuntainen noin 50–70 senttiä syvä viilto, ja viillon pohjalle muotoillaan 8–10 senttiä pyöreä onkalo eli ”myyräoja”. Myyräojia voidaan vetää harvakseltaan märimpiin kohtiin peltolohkolla, mutta ojavälin tihentäminen esimerkiksi 10 metristä 2–3 metriin parantaa kuivatustehoa merkittävästi. Myyräojitus kannattaa tehdä, kun maan pintaosa on kuivaa mutta myyräojien syvyydessä muovailtavaa.

Myyräojien veto aloitetaan lohkon alapään avo-ojasta tai soralla täytetystä salaojasta ja vedetään poikittain salaojiin nähden ja noin kolmen prosentin kaltevuuteen. Myyräojat toimivat parhaiten, kun ne ovat lyhyitä, noin 50 metrin pituisia. Isommilla aloilla myyräojat toimivat hyvin, kun lohkolle on tehty salaojiin soratäyttö vähintään myyräojasyvyyteen.

Irlantilaistutkimusten mukaan myyräojat pysyvät savimailla toimivina 4–6 vuotta, jos peltoa ei tiivistetä. Helposti lasehtivilla, karkeilla kivennäismailla vaikutus rajoittuu useimmiten vain yhteen vuoteen. Myyräauralla voidaan vetää maahan myös 50 millin salaojaputki lyhyehkölle noin 50 metrin matkalle.

Soramyyräojituksella pitkäaikainen vaikutus Irlannissa karkealla soralla täytetyt myyräojat ovat pysyneet lasehtivilla mailla toimivina jo yli 20 vuotta. Työ onnistuu erillisellä soramyyräoja-auralla. Siinä on 1,0–1,5 kuution sorasuppilo, ja viilto on 8–10 senttiä leveä. Viillon

Myyräaura koostuu kapeasta terästä, jolla tehdään maahan 50–70 senttiä syvä viilto. Terän takana alhaalla on noin 10 sentin paksuinen kuula, joka muotoilee maahan onkalon. Kiveen ajettaessa katkeava murtopultti estää koneen särkymisen.

Myyräojan veto aloitetaan pellon alapään ojasta tai soralla täytetystä salaojasta ja vedetään kohti lohkon yläpäätä poikittain salaojiin nähden tavoitellen kolmen prosentin kaltevuutta.

pohjalle muotoiltuun onkaloon ja kanavaan pudotetaan soraa yleensä kyntökerroksen pohjaan asti. Soramyyräoja tulisi yhdistää normaaleihin 15 metrin ojavälein tehtyihin ja myyräojitussyvyyteen sorastettuihin salaojiin.

Työmenekki ja kustannukset pieniä Myyräauran vetämiseen riittää pienehkö noin 80–120 hevosvoiman traktori. Vetovastus riippuu maalajista, maan rakenteesta ja maan kosteudesta sekä työskentelysyvyydestä. Ajonopeus voi vaihdella 4–7 km/h välillä. Luisto ja maan pinnan rikkoutuminen lisääntyvät ajonopeuden kasvaessa. Pitoa traktoriin saadaan käyttämällä paripyöriä kaikissa renkaissa sekä runsaasti etupainoja. Kivisyys rajoittanee eniten ajonopeuden suurentamista. Soramyyräauroissa on murtopultti, joka katkeaa kiveen ajettaessa.

Myyräaura on edullinen hankkia – reilu 1000 euroa – ja yksinkertainen kone huoltaa. Se sopii hyvin usean tilan yhteiskoneeksi ja maamiesseurojen kautta vuokrattavaksi. Soramyyräaurojen hinnat ovat Irlannissa 7000 euron luokkaa.

Kaura kasvaa paremmin myyräojien kohdalla. Myyräojitus on tehty edellisenä kesänä noin neljän metrin välein. Pelto on tiivistä savimaata, jossa on noin puolen metrin syvyydessä 10 senttiä paksu kerros ”filmivaneria”, joka rikottiin myyräauralla. Pelto on myös jankkuroitu, mutta tilan jankkurilla ei ylletä rikkomaan tätä tiivistä kerrosta. Myyräojat on vedetty poikittain soralla täytettyihin salaojiin nähden. Myös pellon takareunassa ruis kasvoi paremmin myyräojien kohdalla.

Kokemuksia myyräojituksesta

Esimerkkitilan lohkolla on märkään aikaan lammikoita, jotka on saatu kuivumaan nopeasti, kun niihin on vedetty myyräojia.

Metsän varjostama savimaapellon laita on kasvanut huonosti vuosien ajan, koska se on tiivistynyt. Maa on yleensä liian märkää keväällä kylvöaikaan ja syystöissä, koska se kuivuu pellon aurinkoisia osia hitaammin.

Tiivistynyt metsänreuna myyräojitettiin heinäkuussa 2021 ennen nurmilohkon muokkaamista rukiille noin 50 metrin leveydeltä kolmen metrin välein. Työsyvyys oli 70–50 senttiä, ja myyräojat vedettiin vinoittain soratäyttöisiin salaojiin nähden. Seuraavana kesänä kevätvehnän kasvu parani huomattavasti myyräojien läheisyydessä, korren pituus kasvoi noin 10 prosenttia. Koko lohko oli myös jankkuroitu 35–40 sentin syvyyteen. Syynä parempaan kasvuun lienee se, että juuret pääsivät poutakaudella

Myyräojituksen työnmenekki riippuu ajonopeudesta ja ojavälistä. Kivisyys ja erittäin tiivis maa hidastavat työtä. Mikäli ajonopeus on kynnön luokkaa ja ojaväli noin 3,5 metriä, niin työsaavutus on kaksinkertainen verrattuna kyntöön neliteräisellä auralla. Isoilla pinta-aloilla jankkuriin kannattaa vaihtaa syvälle ulottuvat myyräauran terät, jolloin voidaan vetää kaksi myyräojaa kerralla.

helposti syvälle kosteaan pohjamaahan. Maa myös kuivui keväällä huomattavasti paremmin kuin aikaisempina vuosina.

Saman tilan toisella lohkolla kaura kasvoi kuivana kesänä 2022 selvästi paremmin myyräojien jäljissä noin 0,5 metrin leveydeltä. Syynä lienee 0,5 metrin syvyydessä olleen vettä ja juuria läpäisemättömän kerroksen rikkominen, minkä jälkeen juuret pääsivät syvälle kosteaan maahan. Myyräojitus tehtiin poikittain soralla täytettyihin salaojiin.

Saman tilan kolmannella lohkolla noin 10 metrin välein tehdystä myyräojituksesta ei havaittu olevan silminnähtävää hyötyä. Myyräojat vedettiin salaojien suuntaisesti lohkon muodosta ja kaltevuudesta johtuen. Soratäyttöisiä salaojia lohkolla ei ole, eikä myyräojia voitu vetää poikittain salaojiin nähden. Sen sijaan sekä vanhojen että uusien salaojien kaistat kasvoivat ruista selvästi paremmin.

Soramyyräojituksessa soran menekki on noin 11 kuutiota (18 tonnia) hehtaarille, kun soramyyräojia vedetään kolmen metrin välein ja sorapatsaan korkeus on keskimäärin 40 ja paksuus kahdeksan senttiä eli 0,32 m3/100 m. Sorakustannus on soramyyräojituksen suurin kuluerä, noin 1800 euroa hehtaaria kohti ojavälin ollessa kolme metriä. Soramyyräojan vetämiseen tarvitaan isohko traktori sekä sorastus ja soravaunu. Ilman soramyyräojitusta huonosti vettä läpäisevillä mailla tarvitaan normaalia tiheämpi soratäyttöinen salaojitus. Soramyyräojitus on edullisempi kuin tiheä salaojitus ja tuottaa paremman kuivatuksen huonosti vettä läpäisevillä mailla.

Myyräojituksella saatavat sadonlisät voivat olla merkittäviä puutteellisen kuivatuksen lohkoilla. Silloin kustannus saadaan nopeasti katettua. ◀

Myyräojat 60 cm, 15 m välein

Savimaan profiili sisältää huokosia vain maan pintaosissa. Vanhan ojaston kuivatusteho ei ole riittävä. Riittävään kuivatustehoon tarvitaan tiheää myyräojitusta yhdistettynä syvemmälle sijoitettuihin, runsaasti sorastettuihin salaojiin. Mukailtu Tuomas Mattilan piirroksesta.

Salaoja 100 cm, 15 m välein

Kaivannon täyttö karkealla soralla

TEKSTI: NOORA MANTERE KUVA: VIIVI VIRKKULA

Luomuyhdistykset esittäytyvät:

Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys

Tiesitkö, että Luomuliitolla on 12 paikallista jäsenyhdistystä ympäri Suomea?

Yhdistyksistä on esittelyssä tällä kertaa Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys. Kysymyksiin vastasi Viivi Virkkula.

Millä alueella yhdistyksenne toimii?

Yhdistys toimii Pohjois-Pohjanmaan alueella. Minkälaiset ovat luomutuotannon yleispiirteet yhdistyksenne toimialueella?

Luomuviljeltyä peltoalaa on maakunnassamme 43 800 hehtaaria, mikä kattaa 18,2 prosenttia maakunnan viljelyalasta. Tilat ovat suuria, niiden keskikoko on 91,4 hehtaaria. Alueellamme on 479 luomualkutuotannon toimijaa, joista kotieläintiloja on 132. Yleisimpiä viljelykasveja ovat nurmi, kaura, seosviljat ja ohra.

Pohjois-Pohjanmaan luomutuotanto on monipuolista, aktiivista ja alueen tarpeisiin sekä mahdollisuuksiin kehittyvää. Alueellamme on luomutuotantoon edulliset kasvuolosuhteet pohjoisesta sijainnista huolimatta, ja ne mahdollistavat markkinan tarpeisiin mukautuvan tuotannon.

Kuinka monta jäsentä yhdistyksessänne on? Yhdistyksellämme on 116 jäsentä.

Keitä yhdistyksenne hallitukseen kuuluu? Yhdistyksemme puheenjohtajana toimii Rauno Haapala ja sihteerinä Viivi Virkkula. Muut hallituksen jäsenet ovat Janne Pietilä, Hannu Keskinen, Pekka Törmälä, Sami Nivala ja Satu Kumpulainen.

Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistyksen hallituksen jäsenet vuosikokouksessa keväällä 2022.

Mitä yhdistyksenne tekee?

Yhdistyksemme kerää, jakaa ja välittää luomuun liittyvää uusinta tietoa sekä kokemuksia. Yhdistys verkostoi, valvoo ja ajaa alueen luomutuottajien etua. Yhdistyksemme on aktiivisesti mukana alueellisessa kehittämistoiminnassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa sekä tehostamassa maakunnan luomutuotantoa kannattavampaan suuntaan.

Miten teidät tavoittaa?

Puheenjohtajan tavoittaa osoitteesta rauno.haapala@kotinet.com ja numerosta 050 536 5827 sekä sihteerin osoitteista viivi.virkkula@proagria.fi tai ppluomu88@gmail.com ja numerosta 043 827 2282.

Seuraa meidän toimintaamme myös Facebookissa: Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys ry. ◀

Kokoviljasäilörehuna korjatut viljakasvustot huomioidaan rehunkulutuksessa karkearehuna, puidut väkirehuna.

Luomukotieläintilan muistiinpanot – Osa 3: Rehunkulutuslaskelmat

Luomuvalvonta on aina jälkeenpäin tapahtuvaa valvontaa, eli tarkastetaan jo tapahtunutta. Ruokinnan osalta siis katsotaan, mitä eläimille on syötetty edellisen tarkastuksen jälkeen ja täyttääkö toteutettu ruokinta luomutuotannon ehdot.

Tuotantoehdot asettavat rajat omavaraisuusasteelle, siirtymävaiheen rehujen osuudelle sekä märehtijöiden osalta ruokinnan karkearehupitoisuudelle. Luomutarkastajan täytyy saada hänelle esitetyistä dokumenteista mahdollisimman selkeästi selville, millaisia rehuja kullekin eläinryhmälle on syötetty ja missä suhteessa.

Selvitä rehunkulutukset eläinryhmittäin

Jos eri eläinryhmillä on tilalla erilainen ruokinta, tulee kunkin ryhmän kulutuslaskelmat tehdä erikseen. Esimerkiksi lypsykarjatilalla umpilehmien ruokinta on karkearehuvaltaisempaa kuin lypsävien, joten niiden syömät rehut tulee laskea erikseen. Samoin, jos emolehmätilalla on lihaeläinten loppukasvatusta, poikkeaa näiden ruokinta yleensä merkittävästi emojen rehuvaliosta.

Mitä enemmän erilaisia ruokintaryhmiä on, sitä haasteellisempaa rehunkulutuslaskelmien teko on. Tällöin laskentajaksot kannattaa pitää lyhyinä ja selvittää syötetyt määrät vaikka kuukausittain. Jos tilan kaikki eläimet syövät vain omaa luomukarkearehua ja kivennäisiä, on laskenta yksinkertaisempaa ja se voidaan tehdä harvemmin.

Tuorekiloista kuiva-ainekiloiksi Jotta rehujen osuudet saadaan vertailukelpoisiksi, käytetään laskelmissa yksikkönä kuiva-ainekiloja. Tuorekilot on siis muunnettava kuiva-ainekiloiksi rehun kuivaainepitoisuuden mukaan. Sen saa selville esimerkiksi rehuanalyysistä, rehun tuoteselosteesta, rehutaulukoista tai arvioimalla.

Jos rehua on syöty 1000 kiloa ja sen kuiva-ainepitoisuus on 35 prosenttia, on syönti siis ollut 350 kiloa kuiva-ainetta.

Eläinten kuiva-aineen syönnin selvittäminen auttaa myös arvioimaan, saavatko

ne riittävästi kivennäisiä ja hivenaineita. Niiden tarve kun yleensä ilmaistaan grammoina tai milligrammoina syötyä kuiva-ainekiloa kohden.

Muista siirtymävaiherehujen käyttösäännöt

Laskelmissa on huomioitava eri eläinryhmien tarkastelujaksolla syömät siirtymävaihe- ja luomurehut. Ne eritellään varastokirjanpidossa, ja sama tehdään myös rehunkulutuslaskelmissa. Luomutarkastaja tarvitsee tiedot, mikä omien ja ostettujen siirtymävaiherehujen prosentuaalinen osuus on ollut kokonaissyönnistä.

Siirtymävaiherehun enimmäiskäyttömäärään on tullut muutos uuden luomuasetuksen myötä. Omaa siirtymävaiherehua voidaan edelleen käyttää rajoituksetta. Mutta jos siitä osakin on ostettua, ei ruokintamäärä saa ylittää 25 prosenttia kokonaissyönnistä.

Ensimmäistä vuotta luomuun siirtymässä olevalta lohkolta korjattua satoa ei voi tilan ulkopuolelta ostaa, koska se luokitellaan tavanomaiseksi rehuksi. Omilta SV1-lohkoilta voi satoa luomueläimilleen syöttää, mutta korkeintaan 20 prosenttia kokonaissyönnistä. On huomioitava myös, että näiltä lohkoilta voi korjata pääsääntöisesti vain monivuotisia nurmirehuja ja valkuaisrehuja. Kokoviljasäilörehu käy, jos kasvusto on monivuotisen nurmen suojakasvina.

Karkearehua yli puolet märehtijöiden ruokinnasta Luomuruokinnassa halutaan rehuntarpeen täyttämisen lisäksi huomioida, että se vastaa mahdollisimman hyvin kunkin eläinryhmän luonnollista ruokavaliota. Niinpä märehtijöiden ja hevosten syömästä rehun kuiva-aineesta tulee vähintään 60 prosenttia olla karkearehua.

Maidontuotantoon pidettävillä eläimillä voidaan kolmen ensimmäisen laktaatiokuukauden ajan käyttää korkeampaa väkirehuprosenttia. Rehukirjanpidolla on pystyttävä osoittamaan, miten ruokinta on toteutettu ja missä vaiheessa korkeamman väkirehuannoksen käyttö on lopetettu.

Nautojen kohdalla karkearehun osuutta on seurattava kuuden kuukauden iästä eteenpäin. Vuohilla ja lampailla vastaava ikäraja on kolme kuukautta. Tätä nuoremmillekin on annettava hyvälaatuista karke-

Rehujen enimmäiskäyttömäärät laskettuina kuiva-aineen syönnistä. Itse tuotetun lisäksi saman alueen rehualan toimijoilta hankittu rehu voidaan laskea mukaan rehuomavaraisuuteen, jonka tulee yksimahaisten ruokinnassa olla vähintään 30 prosenttia ja märehtijöillä 60 prosenttia (vuoden 2024 alusta 70 prosenttia).

Oma

Osto

SV1 20 % 0 %

SV2 100 % 25 %

SV2, jos osa ostettua Oma+osto yhteensä 25 % Luomu 100 % 30–70 % (100 %, jos saman alueen rehualan toimija)

arehua, mutta sen käyttömääristä ei edellytetä erillistä laskelmaa.

Omavaraisuus harvoin haasteena Rehunkulutuslaskelmasta on käytävä ilmi myös ruokinnan omavaraisuus. Uuden luomuasetuksen mukaan omavaraisuuteen voidaan laskea paitsi tilan oma tuotanto, myös muilta saman alueen rehualan toimijoilta hankittu rehu. Tämän vuoksi omavaraisuusvaade ei yleensä muodostu ongelmaksi.

Toki varsinkin tämän hetken haasteellisessa tuotantoympäristössä mahdollisimman korkea omavaraisuusaste luomurehuntuotannossa on vahvuus, mikäli siihen on mahdollista päästä kohtuullisin kustannuksin. Rehunkulutuslaskelmista onkin hyötyä paitsi luomutarkastuksella, myös pohdittaessa oman tuotannon kehittämistä. ◀

Kun ruokinnassa on pelkkää karkearehua ja kivennäisiä, ovat rehunkulutuslaskelmatkin suhteellisen yksinkertaisia.

Rapsipistiäistuhot öljykasvien riesana

Sahapistiäisiin kuuluvaa rapsipistiäistä on havaittu viime kesinä paikoin runsaasti erityisesti öljykasveilla. Laji lisääntyy ristikukkaisilla kasveilla, ja runsaana esiintyessään toukat voivat tuhota taimivaiheessa olevan öljykasvikasvuston.

Rapsipistiäinen, Athalia rosae, on Suomessa vakiintunut laji. Laji voi hyötyä lämpenevistä kesistä ja sen merkitys tuhoeläimenä lisääntyä. Pistiäiset voivat myös levitä kaukokulkeumana suotuisissa lämpötilaja tuulioloissa.

Aikuinen rapsipistiäinen on 6–8 millimetriä pitkä, mustapäinen ja pääväriltään oranssi. Sen tunnistaa shakkiruutumaisesta mustasta kuviosta oranssissa selässä. Läpinäkyvien siipien etureuna on musta, ja nilkkajaokkeissa on mustat renkaat. Pistiäistoukat ovat tumman vihreitä tai harmaita, ja niillä on tummia juovia selässä sekä vaaleanharmaa juova sivuilla. Täysikasvuiset toukat ovat 16–25 millimetriä pitkiä. Toukilla on kolme jalkaparia sekä kahdeksan paria jalkojen tavoin käytettäviä käsnä- eli vatsajalkoja. Tämä erottaa ne perhostoukista, joilla on korkeintaan viisi vatsajalkaparia.

Rapsipistiäisen elinkierto vaatii ristikukkaisia kasvilajeja Aikuiset pistiäiset kuoriutuvat maasta touko–kesäkuussa, parittelevat ja aloittavat muninnan. Lämpö lisää lentoaktiivisuutta. Naaraat elävät noin 2–3 viikkoa. Aikuiset pistiäiset käyttävät ravinnokseen kukkivien kasvien siitepölyä ja mettä, ja ne ruokailevat erityisesti sarjakukkaisilla kasveilla, kuten koiranputkella. Laji lisääntyy vain ristikukkaisilla kasvilajeilla: öljy- ja kaali-

Loiskärpäset ovat rapsipistiäisten luontaisia vihollisia.

kasveilla, sinapilla, retikalla, nauriilla ja ristikukkaisilla rikkakasveilla, kuten peltotaskuruoholla ja peltoretikalla.

Naaras munii lehtien reunan sisälle jopa 100–300 munaa, joista kehittyy toukkia noin viikossa. Toukat etenevät lehtien sisältä niiden alapinnoille, ja vioitus kehittyy reikämäisestä verkkomaiseksi. Täysikasvuiset toukkaryhmät voivat syödä rypsin lehdet rangoiksi ja siirtyä myös kukintoihin. Toukkien kehitys kestää yli 20 asteen lämpötilassa 2–3 viikkoa, minkä jälkeen ne pudottautuvat maahan koteloitumaan. Ko-

TEKSTI: SARI HIMANEN JA PIRJO KIVIJÄRVI

Rapsipistiäisen toukat ovat tummanvihreitä tai harmaita. Niillä on kolme varsinaista jalkaparia sekä kahdeksan vatsajalkaparia.

Sari Himanen

telovaihe kestää 10–13 päivää. Koteloista kuoriutuvat aikuiset muodostavat toisen sukupolven loppukesäksi.

Paikallisesti pistiäisten määrä voi kohota kesän aikana suureksi, jos ensimmäisen sukupolven muninta on ollut runsasta. Britanniassa kolmas sukupolvi on havaittu runsaslukuisimmaksi, ja Japanissa sukupolvia on tätäkin useampi vuosittain. Kaukokulkeumana saapuvat pistiäiset voivat edelleen lisätä populaation kokoa. Loppukesästä runsaana esiintyvät pistiäiset munivat syysrypsiin, ja toukat voivat tuhota koko kasvuston. Muokkaamattomuus mahdollistaa myös toukkien talvehtimisen lohkolla kotelokopassa noin 7–15 sentin syvyydessä.

Havainnointi ja ennaltaehkäisy tärkeää

Rapsipistiäisongelmien ennaltaehkäisyssä tarkkailu on tärkeää. Munia on vaikea

havaita lehtien sisältä, ja ongelma voi tulla esiin, kun toukat ovat jo vioittaneet kasvustoa. Aikuisia pistiäisiä voi tarkkailla keltaisilla liima- tai vesiansoilla ja havaita peltojen reunojen kukkivilla kasveilla. Säännöllinen tarkkailu on tärkeää myös mahdollisten kaukokulkeumana saapuvien pistiäisten havaitsemiseksi ja paikallisen talvehtivan kannan suuruuden arvioimiseksi.

Paikallista runsastumista voidaan estää sijoittamalla kevät- ja syyskylvöiset öljykasvilohkot etäälle toisistaan ja pistiäisten talvehtimispaikoista, hävittämällä mesilähteenä toimivia rikkakasveja, syyskyntämällä pistiäisistä kärsivät lohkot talvehtimisen estämiseksi ja viljelykierrolla. Kaalikasvien kasvustoja voidaan suojata muninnalta harsoilla ja hyönteisverkoilla.

Rapsipistiäinen hyödyntää kemiallisia yhdisteitä isäntäkasvin valinnassa, joten eri lajien ja lajikkeiden houkuttavuutta olisi syytä selvittää tarkemmin. Ulkomaisissa tutkimuksissa sareptansinappikaista lohkon ympärillä ja aikaisin puidun syysöljykasvin jääntikasvit ovat toimineet pistiäisen houkutuskasveina. Myös kiinankaalin houkuttavuudesta löytyy viitteitä. Pistiäisten lisääntyminen estetään murskaamalla ja muokkaamalla kasvusto maahan ennen kuin toukat ehtivät pudottautua koteloitumaan.

Luontaiset viholliset hallinnan tukena Rapsipistiäisen luontaisina vihollisina toimivat loiskärpäset ja loispistiäiset. Loiskärpäset hyötyvät mesikasveista. Öljykasvilohkojen läheisyys ja syysmuokkauksen välttäminen voi tukea loispistiäisten, mutta myös rapsipistiäisten talvehtimista. Monivuotiset, muokkaamattomat ja kasvilajeiltaan luontaisille vihollisille räätälöidyt monimuotoisuuskaistat voisivat olla keino varmistaa niiden säilymistä lisäämättä rapsipistiäisongelmaa. Myös torjunta-aineettomuus näillä suoja-alueilla on tärkeää, koska esimerkiksi pyretriini on haitallista monille luontaisille vihollisille. ◀

Himanen työskentelee erikoistutkijana ja Kivijärvi tutkijana Luonnonvarakeskuksessa.

Rapsipistiäisaikuisen tunnistaa shakkiruutumaisesta mustasta kuviosta oranssissa keskiselässä. Pirjo Kivijärvi

Pirjo

Kivijärvi

Tutkittua tietoa

TEKSTI: HELI LEHTINEN, PIRJO KIVIJÄRVI JA HANNU KÄNKÄNEN KUVAT: HELI LEHTINEN

Kokeilussa aluskasviseokset syysrypsin viljelyssä

Syysrypsillä testaamamme apiloita ja heinäkasveja sisältävät aluskasviseokset eivät kasvaneet rypsikasvuston läpi tai haitanneet puintia. Puinnin jälkeen aluskasvit jatkoivat kasvua ja kukkivat apilat tarjosivat ravintoa pölyttäjähyönteisille pitkälle syksyyn.

Alus- ja kerääjäkasvit ovat olennainen osa uudistavan viljelyn keinovalikoimaa. Niiden avulla voidaan parantaa maan rakennetta ja kasvukuntoa, vähentää eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista, kilpailla rikkakasveja vastaan sekä lisätä monimuotoisuutta ja kasvipeitteisyyttä. Usein kerääjäkasvustot ovat yksilajisia, ja suosituimpia kasveja ovat apilat ja italianraiheinä.

Luomu 2.0 -hankkeessa toteutettiin vuosina 2021–2022 käytännön mittakaavan peltokoe, jonka tavoitteena oli testata luomusyysrypsin viljelyyn sopivia aluskasviseoksia. Kokeeseen valittiin kolme keskenään erilaista siemenseosta, jotka on esitetty taulukossa 1. Verranteena toimi kaista, jolle ei kylvetty aluskasvia. Syysrypsilajike oli Legato ja kylvömäärä 6 kg/ha.

Rypsiyksilön keskimääräinen litujen määrä ja siementen paino olivat hieman suurempia verranteessa ja aluskasviseos 3 -käsittelyssä verrattuna muihin aluskasviseoksiin. Verrannekaistan kukintaa 2.6.2022.

Pilotointi toteutettiin Juvalla yhteistyössä luomutilan kanssa. Kokeilua edeltävänä kasvina lohkolla oli monivuotinen laidunnurmi. Syysrypsi ja aluskasvit kylvettiin samana päivänä 5.8.2021. Aluskasviseokset kylvettiin hajalevityksenä pintaan toisella ajokerralla. Jokaista seosta kylvettiin yksi 0,42 hehtaarin (21 m x 200 m) kokoinen kaista. Heinäkuun helteiden

vuoksi kylvöpäivää myöhäistettiin kahdella viikolla suunnitellusta.

Aluskasvien kasvu vähäistä syksyllä Kylvön jälkeen kaistoilta havainnoitiin lajien taimettumista silmämääräisesti. Kahden viikon kuluttua kylvöstä rypsi oli kasvattamassa ensimmäisiä kasvulehtiä. Kerääjäkasveista oli erotettavissa italianraiheinän ja apiloiden sirkkataimia. Kuukauden kuluttua kylvöstä kaikki aluskasvilajit olivat taimettuneet.

Lokakuun 18. päivä arvioitiin neljästä kohdasta jokaista kaistaa kasvustojen peittävyyttä prosentteina neljännesneliön alalta. Aluskasvit olivat pieniä, ja niiden peittävyys oli yleisesti alle 10 prosenttia. Syysrypsin peittävyys vaihteli näytteenottoaloittain, mutta oli kaikilla kaistoilla yli 50 prosenttia. Peittävyys oli hieman muita alhaisempi kaistalla, jossa kasvoi monilajinen aluskasviseos (seos 1).

Kasvustojen talvehtimista havainnoitiin vastaavalla tavalla toukokuun 2022 alussa. Rypsikasvustossa oli näytteenottoaloittain vaihtelevuutta tasaisuudessa, mutta pääsääntöisesti talvehtiminen oli onnistunutta. Kerääjäkasvien kasvuun lähtö oli vielä tuossa vaiheessa vähäistä. Syysrypsin kukin-

Peltopilotoinnin aluskasviseokset ja niiden kylvösiemenmäärät kg/ha

Laji Seos 1 (kg/ha) Seos 2 (kg/ha) Seos 3 (kg/ha) Verranne: ei aluskasvia

Puna-apila ’Bjursele’ 1 0

Alsikeapila ’Frida’ 1 1 0

Valkoapila ’Jögeva4’ 1 2 2 0

Timotei ’Tryggve’ 2 0

Italianraiheinä ’Meroa’ 2 0

Niittynurmikka ’Balin’ 2 0

Punanata ’Gondolin’ 2 0 Punanata ’Kauni’ 2 0 Seoksen kokonaiskylvömäärä kg/ha 9 6 3,5–4 0

Syysrypsin satokomponenttien keskiarvot käsittelyittäin

Käsittely Verson pituus (cm) Haarojen määrä Litujen määrä (kpl) Siementen kokonaispaino (g)

Seos 1 122,88 7,9 103,75 8,13

Seos 2 128,9 6,9 103,2 8,39

Seos 3 120,65 6,6 121,55 9,29 Verranne 132,48 7,5 124,85 9,26

Aluskasvit lisäsivät lajimonimuotoisuutta ja kasvipeitteisyyttä.

telyssä hieman suurempi kuin muissa aluskasviseoksissa. Kylvömäärältään tihein ja monilajisin aluskasviseos alensi hieman rypsiyksilön siemensadon määrää.

3

Seos 2

1

Aluskasviseosten kuiva -ainesato kg/ha Heinät Apilat Rikkakasvit Aluskasviseosten kuiva-ainesato kg/ha. Verranteen heinät lajiteltiin rikkakasveiksi.

0,0 500,0 1000,0 1500,0 2000,0 2500,0

Syyskuun lopussa 2022 aluskasviseoksista otettiin kasvustonäytteitä kasvilajianalyysiä ja kuiva-ainemääritystä varten. Kasvilajianalyysissä seoksista eroteltiin heinäkasvit, apilat ja rikkakasvit ja määritettiin näiden kuiva-ainepitoisuus. Verrannekaistalla kasvoi luontaisesti apiloita ja erilaisia heinäkasveja. Verranteen apilat lajiteltiin erikseen, jotta saadaan näkemystä lohkon apilapitoisuudesta. Verranteen muut jakeet lajiteltiin rikkakasveihin.

Kokemukset kannustavia

ta alkoi touko–kesäkuun vaihteessa ja päättyi kesäkuun puolenvälin jälkeen. Kaistojen reunoilla oli havaittavissa rapsikuoriaisia.

Aluskasveista ei haittaa rypsin puinnissa Aluskasvit eivät vaikeuttaneet rypsin puintia, ja viljelijän mukaan eri kaistoilla ei ollut silmin havaittavaa eroa kasvustossa. Ko-

keen kaistoja ei voitu puida erikseen, joten jokaiselta kaistalta otettiin satunnaisesti 20 rypsiyksilöä satokomponenttien määritystä varten. Rypsiyksilöistä mitattiin verson pituus, laskettiin haarojen ja litujen lukumäärä sekä punnittiin siementen kokonaispaino (taulukko 2). Keskimääräinen litujen määrä ja siementen paino rypsiyksilöä kohti oli verranteessa ja aluskasviseos 3 -käsit-

Kasvustonäytteet ovat kaistojen kokoon nähden pieniltä aloilta, joten seoksia vertaavat tulokset ovat suuntaa antavia. Koe osoitti, että aluskasvi ei suuresti haitannut syysöljykasvin kasvua ja lohkon kasvipeitteisyys lisääntyi huomattavasti verrattuna rypsin sänkeen. Apilat jatkoivat kukintaansa pitkälle syksyyn ja tarjosivat ravintoa pölyttäjille. Peltopilotoinnin kokemukset kannustavat kokeilemaan alus- ja kerääjäkasvien käyttöä myös syysrypsin viljelyssä. ◀

Kirjoittajista Lehtinen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa, Kivijärvi tutkija ja Känkänen erikoistutkija Luonnonvarakeskuksessa.

Viljojen monimuotoisuuden lisäämisen haasteet

On haastavaa löytää luomutuotantoon lajikkeita, jotka sopivat Suomen pohjoisiin viljelyolosuhteisiin. Suomen viljelykausi on maailman lyhyimpiä, ja on vaikea saada ulkomailta soveltuvia lajikkeita pienille Suomen markkinoille. Viljelijät ovat perinteisesti tottuneet siihen, että on oltava omaa siementä kaiken varalta. Yksi ratkaisu tähän haasteeseen on geenipankkiin talletettujen suomalaisten paikallisten maatiaiskantojen ja vanhojen lajikkeiden lisäysviljely.

Suomesta kerättyjä viljojen maatiaiskantojen ja vanhojen lajikkeiden siemennäytteitä on runsaasti geenipankki NordGenissä. Niiden lisäysviljely on kuitenkin pitkäjänteistä toimintaa, sillä geenipankista on mahdollista saada siemeniä noin ruokalusikallisen verran. Kestää vuosia ennen kuin siementä saadaan riittävästi koneelliseen maatilamittakaavan viljelyyn.

Käytännössä lisäysviljelyn kaikissa vaiheissa tulee haasteita, jotka pienentävät jyväsatoa. Vuodesta 2017 lisäysviljelyä tekevässä viljelijöiden verkostossa on havaittu, että osassa geenipankista saaduista siemennäytteistä on heikentynyttä elinvoimaa, kuten huonoa itävyyttä. Siemenpussissa voi myös olla muiden lajien yksittäisiä jyviä.

TEKSTI: ANNIKA MICHELSON, MAARIT HEINONEN JA SAKARI RAISKIO KUVAT: ANNIKA MICHELSON

Siikajoen maatiaisvehnä on vihneellinen, mutta kannasta löytyi myös yksittäisiä vihneettömiä.

Siikajoen maatiaisvehnä voi olla Apu-lajikkeen muuttunut kanta.

Maatiaisvehnät koekentällä Mustialassa kesällä 2022. Oikealla kaksi kaistaa Sarkalahti-maatiaisvehnää.

Siementen elinvoiman vahvistuminen voi viedä useita vuosia.

Verkosto perustuu vapaehtoisuuteen Lisäysviljelyksessä on yli 200 paikallista maatiaiskantaa ja vanhaa lajiketta. Ensimmäiset siemenerät tilattiin geenipankista Suomeen vuonna 2017, ja uusia tilauksia tehtiin vuosina 2018–2021.

Jokainen lisäysviljelijäverkostossa oleva tekee töitä vapaaehtoisesti ja ilman korvausta. Koska osalla ei ole mahdollisuutta lisäysviljellä joka vuosi ja osa lisäysviljelee vain muutaman vuoden, tulee uusia lisäysviljelijöitä ja vanhoja poistuu verkostosta. Sana lisäysviljelyverkostosta on nykyään levinnyt, ja uudet kiinnostuneet ottavat itse yhteyttä. Puolet verkostossa olevista on luomuviljelijöitä, toinen puoli harrasteviljelijöitä. Tavanomaisia viljelijöitä on mukana vain muutama.

Viljelykelpoisuuden arviointi

Ensimmäiset siemenerät saatiin tutkittavaksi HAMKin Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalle viiden vuoden kuluttua lisäysviljelyn aloittamisesta kesällä 2022. Viiden suomalaisen maatiaiskevätvehnän – Sarkalahti, Kerimäkiläinen, Lohja, Vehmaa ja Siikajoki – lisäysviljely aloitettiin vuosina 2017 ja 2018. Kun siementä on saatu lisäysviljelystä noin yhden kilon verran, se voidaan ottaa koekentälle tutkittavaksi. Koekenttää varten tarvitaan noin 300 grammaa, ja loput 700 grammaa on viljelijän jätettävä itselleen lisäysviljelyn jatkamiseen.

Koekentällä maatiaislajikkeista mitataan kasvuaika, satoarvio, hehtolitrapaino, pituus, valkuais- ja tärkkelysprosentti sekä tuhannen jyvän paino. Sadosta tehdään myös muita kasvianalyysejä, kuten magnesiumin, raudan ja sinkin pitoisuudet. HAMK Mustialan ja Luonnonvarakeskuksen Monimuotoisuutta peltoon -hank-

keen viimeisenä vuonna 2023 koekentälle tulee maatiaisohria ja -kauroja. Lisäysviljelyn haasteet näkyvät myös koetoiminnassa, sillä kolmen hankevuoden aikana saadaan koekentälle yhteensä vain 26 maatiaislajiketta 200:sta.

Maatiaisviljoissa runsaasti monimuotoisuutta

Voimme todeta jo nyt, että suomalaisissa maatiaisviljoissa on runsaasti sisäistä ja lajikkeiden välistä monimuotoisuutta. Esimerkiksi Lohja-maatiaiskevätvehnässä on vaaleita ja tummia, vihneellisiä ja vihneettömiä, lyhyitä ja jopa pölkkyvehnää muistuttavia tähkiä.

Maatiaisviljat osoittavat sen, kuinka viljanviljely on muuttunut vuosikymmenten aikana. Nykyiset valtalajikkeet ovat yhtenäisiä, ja niitä on rajallinen määrä. Lisäksi

viljelymenetelmät eivät enää sekoita siemeniä, kun ei ole enää yhteiskäyttöisiä puimureita tai siemenvarastoja. Iso kysymys on, riittävätkö nykyiset valtalajikkeet yksin turvaamaan ruuantuotannon ilmaston muuttuessa yhä epävakaammaksi, vai tarvitaanko rinnalle monimuotoisempia maatiaislajikkeita, vaikka sadon osalta ne eivät ylläkään valtalajikkeiden tasoon. ◀

Kirjoittajista Michelson työskentelee lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa, Heinonen ja Raiskio tutkijoina Luonnonvarakeskuksessa.

Ullpellets i odlingen?

Flera tillverkare förvandlar smutsig ull till resurs, genom att göra den till gödslingspellets. Produkterna marknadsförs speciellt för ekologisk odling.

Visby pryddes av vackra höstfärger när ullentusiaster samlades för Baltic Wool Conference den 6–8 oktober. Konferensen har tidigare ordnats två gånger digitalt, men nu kunde deltagarna för första gången träffas på riktigt på Gotland. De mest långväga gästerna kom ända från Kanada. Finland representerades bland annat av Hanna Niskanen från Saimaa Wool – ett företag som börjat tillverka tweed av skandinavisk ull.

Konferensdeltagarna fick lyssna på föreläsningar om olika projekt, ta del av forskningsresultat om får och ull, besöka butiker som säljer produkter av ull och fårskinn, samt ett spinneri och ett ulltvätteri.

Pellets av ull som inte duger till annat Björn Lanzke från företaget FloraPell presenterade ullpellets som ett gödselmedel med potential för ekologiskt jordbruk. Pelleten tillverkas i Tyskland, söder om Berlin. Lanzke nämnde ullens kapacitet att bibehålla fukt, ideala näringssammansättning och förmåga att aktivera markmikroberna som fördelar. Viktiga ingredienser i gödselmedlet är bland annat keratin och fårsvett. Ull innehåller rätt mycket kväve, små mängder fosfor och en del kalium (NPK 110.1-4.5), enligt företaget Mallas Ullpellets. En låg fosfornivå gör det lämpligt även för växthusodling.

Kundkretsen för FloraPell består både av trädgårdsodlare och åkerodlare. Därför är pelleten utvecklad för att passa in i en vanlig såmaskin. På hemsidan nämns att pH-värdet i produkten är ca 8,8. Gödslingseffekten är inte lika snabb som med handelsgödsel, men däremot mer långvarig, upp till 10 månader. Även ull från konventionellt uppfödda får är godkänd i pellets som säljs till ekologiska odlare.

Mallas Ullpellets tillverkas på Gotland.

Gotländska Mallas Ullpellets tillverkar och säljer en motsvarande produkt. Företaget använder sig av en halmskärare som byggts om till sönderdelare som gör en första, grov sönderdelning av den otvättade ullen. Sedan kan efterföljande maskiner pressa pellets av ullen. Avsikten är att enbart göra pellets av den ull som inte kan bli någon annan produkt på grund av smuts, tovighet eller för mycket växtrester. I tillverkningsprocessen hettas ullen upp, vilket dödar eventuella bakterier och frön.

Mallas Ullpellets säljs endast inom Sverige, och hela idén är att sälja svenskt ullspill inom landet. I nätbutiken kostar 800 gram 139 kronor, alltså under 16 €/kg. Tyska FloraPell säljer förpackningar mellan 450 gram och 25 kilo. Priset är mellan 4,40 €/ kg och 11 €/kg, beroende på förpackningsstorlek. Den rekommenderade doseringen i trädgårdsodling är mellan 70 och 150 gram per kvadratmeter, beroende på grödans näringsbehov. Ett extra tillskott kan behövas under växtsäsongen. I Finland kan man köpa ullpellets från BioProffa. De marknadsförs som ett växtunderlag som bibehåller fukt bra. Förpackningar på ett kilogram kostar 13,90 €.

Om man i fåruppfödningen tar hänsyn till att hålla ullkvaliteten god, genom rätt utfodring, tillräcklig mängd strö, rena hagar, klippning vid rätt tidpunkt, god klippningsteknik och rent underlag när man klipper, blir det väldigt lite spill i form av smutsig ull, säger ProAgrias fårrådgivare Kaie Ahlskog. Alltid är det inte möjligt att få alla dessa saker att gå ihop. Därför är det bra att det finns användningsområden för ull som inte duger till garn, textilier, isolering eller fyllnadsmaterial.

Mängden ull som kastas bort eller bränns har redan minskat, tack vare ett stort intresse för hantverk och inhemskt garn. Användningsområden för kortfibrig ull av köttraser är till exempel ullmattor som vävs i företaget TIKAU i Raseborg eller fyllning till madrasser, täcken och dynor hos Porin Villa ja Peite i Björneborg.

Lärdomar utnyttjas i undervisning

En lärdom från Baltic Wool Conference var att det finns möjligheter för alla sorters ull, bara man hittar de rätta samarbetsparterna och försäljningskanalerna. Att utveckla logistik och industri i Finland är viktigt, för att ullen ska hitta från gårdarna till uppköparna och förädlarna.

Information och nätverk från konferensen utnyttjas i kursmodulen Produktion och förädling av naturfiber, som startade i början av oktober vid Yrkeshögskolan Novia. Under kursernas gång lär sig studerande om produktion, förädling och försäljning av ull, spånadslin, fiberhampa, nässla och våtmarksväxter. Ett av de viktigaste resultaten som kan förväntas av kurserna, är att nätverk av personer som är intresserade av att utveckla naturfiberproduktion bildas. ◀

Skribenten jobbar som projektledare för Lantbruk 2.0 vid Yrkeshögskolan Novia. Projektet finansieras av Svenska kulturfonden.

Gotlandsfårets ull är fin och lockig. Den väger också mer än ullen från de flesta andra fårraser.

pienryhmille Leppämäentie 24, 21800 Kyrö. Kurssin kesto 2 tuntia. Kahvitarjoilua. Kurssin vetäjänä Reijo Hartikka 30 vuoden kokemuksellaan. Ilmoittaudu pikaisesti 0400 325 863.

Pakastekuivattu mansikka on monipuolinen herkku

– Hyvältä maistuu, hymyilevät Riikka ja Kalle Tervonen mansikkalastuja napostellessaan.

Mansikka monessa muodossaan maistuu joulupöydässäkin. Kaikki Ahon mansikkajalosteet ovat luomusertifioituja.

Kalle ja Riikka Tervosen pöydässä on mansikkanektarin ja -glögin lisäksi suklaakuorrutettuja pakastekuivattuja mansikoita, mansikkalastuja ja retkihilloa.

Mansikasta on moneksi pakastekuivattuna.

Neljä vuotta sitten joulun alla Harri ja Pirjo Tervonen tekivät sukupolvenvaihdoksen Kalle ja Riikka Tervosen kanssa ja pellot siirtyivät nuoren parin viljeltäväksi.

– Luomu oli luonnollinen ratkaisu. Vanhempieni tila on ollut luomussa jo vuodesta 1996 lähtien. Puhtaat, torjunta-aineettomat mansikat maistuvatkin makeammilta, Kalle Tervonen vakuuttaa.

Ensimmäiset kaksi hehtaaria mansikantaimia istutettiin kesällä 2019, ja seuraavana kesänä istutettiin kaksi hehtaaria lisää. Nyt mansikkaa on 4,7 hehtaarin alalla.

Lajikkeina ovat Polka ja Bounty, tulevaisuudessa mahdollisesti Lumotar. Tavoit-

teena on jatkaa kauden pituutta ja vähentää tautiriskiä.

– Korona vaikutti sillä tavalla, että suuret pakastamot olivat täynnä ja meillä meinasi jäädä mansikat käsiin. Se sysäsi suunnittelemaan mansikoiden jalostusta, tilan isäntä kertoo.

– Mansikan viljely ja varsinkin poiminta on niin työvoimavaltainen ja kallis ala, että tuoremansikan myynnillä ei elä. Omalle työlle pitää jäädä palkka, ja se onnistuu vain jalostamalla. Mitä enemmän tuote on jalostettu, sitä parempi palkka tulee.

Rapsakka vitamiinipommi Aluksi mansikat jalostettiin lähipuristamoissa mehuksi ja glögiksi. Tämän kesän uutuus on nektari. Tervoset lähtivät mukaan Pakastekuivauslaitos Pohjois-Karjalan yritysryhmähankkeeseen, johon kuuluu

myös tuotekehitystä. Kiteelle on rakenteilla pakastekuivauslaitos, joka aloittaa toimintansa ensi kesänä. Tervoset halusivat kokeilla mansikoiden pakastekuivatusta jo ennen laitoksen valmistumista, ja hankkeen puitteissa he lähettivät mansikoita Viroon pakastekuivattaviksi.

– Virolaiset ovat pakastekuivauksessa huomattavasti edellä Suomea ja muita Pohjoismaita. Lähetimme sinne 1 500 kiloa erillispakastettuja mansikoita ja saimme takaisin 150 kiloa pakastekuivattua mansikkaa siivuina, jauheena ja kokonaisina, Kalle Tervonen kertoo.

Vaikka mansikka kutistuu pakastekuivauksessa kymmenesosaan tuoreesta, sen kuiduista, vitamiineista ja hivenaineista säilyy 98 prosenttia. Kokemukset pakastekuivatuista mansikoista ovat olleet hyviä. Man-

sikkalastut ovat herkkua jo sinänsä, lisäksi uusien tuotteiden kehittely on meneillään.

Luomutuotteita koekeittiöstä Tervosen kodin keittiö on ollut koekeittiönä, jossa Riikka Tervonen on tehnyt pakastekuivatuista mansikoista monenlaisia herkkuja, kuten mansikkavaahtokaramelleja ja -tikkareita. Yksi koekeittiön tuotteista on retkimansikkahillo, jonka ainekset pakataan ilmatiiviiseen vakuumipussiin. Se on kevyt kantaa repussa retkieväiden kanssa.

– Mansikkahilloon tulee mansikkajauhetta, pakastekuivattuja mansikkasiivuja, pektiiniä ja luomusokeria. Tähän sekoitetaan vain pieni määrä kuumaa vettä ja annetaan tekeytyä hetki, Riikka Tervonen kertoo.

– Retkimansikkahillon suutuntuma on erilainen kuin keitetyn hillon, aivan kuin tuoreita mansikoita olisi survottu. Maku on tosi kesäinen, koekeittiön makutuomari Kalle Tervonen kuvailee.

Mansikkajalosteet markkinoidaan Aho-brändin alla.

– Ahosta tulee mieleen kesäinen luonto, Tervoset luonnehtivat brändiä.

Kaikki Ahon mansikkajalosteet ovat luomusertifioituja.

– Luomumansikan viljelyssä nähdään niin iso vaiva, että jalosteidenkin pitää olla kokonaan luomua, Kalle Tervonen korostaa.

Tervoset ovat laatineet jo investointitukihakemuksen tilakeskuksen pihapiiriin rakennettaville jalostustiloille eli Akselin herkkupajalle, joka on nimetty perheen pienimmäisen mukaan.

Nektaria Japaniin Tervosen mansikkatila tuottaa satokaudessa 20 000–30 000 kiloa mansikkaa.

– Jatkossa mansikasta jalostetaan suurin osa, Kalle Tervonen suunnittelee.

Tällä hetkellä Tervoset pohtivat pakastekuivattujen mansikkatuotteiden pakkaamista. Pakataanko tuotteet käsin vai koneellisesti ja kuinka suuriin pakkauksiin?

– Pakkausten täytyy olla täysin ilmatiiviitä, sillä pakastekuivattu mansikka imee jonkin verran kosteutta ympäristöstä ja menettää rapeuttaan, Kalle Tervonen kertoo.

Akselin herkkupajaan avautuu myös verkkokauppa. Tuotteita myydään tällä hetkellä Emman puodissa Joensuussa. Mansikkatuotteita markkinoidaan ympäri Suomen. Vientikanavia suunnitellaan myös Aasiaan, aluksi Japaniin, jonne Tervoset lähtevät keväällä Aasian vientihankkeen myötä mukanaan nektaria ja muita mansikkatuotteita. ◀

Toivotamme rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2023!

TAMMINEN Itäinen Valkoisenlähteentie 21 | 01260 Vantaa Puh. (09) 868 9000 | www.tamminen.fi

Laatulihaa käsityön leimalla

Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat. Luomuliiton puhelinja sähkö-postineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 luomuliitto.fi/tietoa-luomusta

Ostin keittokinkkua. Luulin ostaneeni siivutettua oikeaa lihaa, mutta tarkemmin pakkausta lukiessani huomasin, että tuotteessa oli paljon muitakin aineita ja lisäksi luki ”lisättyä vettä”. Kaupassa huomasin, että melko useassa lihatuotteessa oli tuo merkintä lisätystä vedestä. Mitä se tarkoittaa?

OSA MARKKINOILLA olevista kypsennettyjen lihavalmisteiden nimityksistä hämmentää kuluttajia. Esimerkiksi nimityksiä kinkku tai kinkkuvalmiste, leikkele tai leikkelemakkara käytetään sekaisin tuotteiden kauppaniminä ja elintarvikkeen niminä, minkä vuoksi kuluttajan on toisinaan vaikea verrata eri tuotteita ja tehdä valintoja. Kuluttaja kuitenkin valitsee usein tuotteen pelkän nimen perusteella.

Elintarvikkeen nimi on elintarviketietoasetuksen mukaan pakollinen tieto, joka ei saa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen ominaisuuksien, koostumuksen tai muiden seikkojen suhteen. Nimi voi olla tavanomainen, niin sanottu vakiintunut nimi, kuten maksalaatikko tai pizza. Myöskään elintarvikkeen markkinointinimi, eli kauppanimi, ei saa olla harhaanjohtava.

Useassa EU-maassa on joko oma kansallinen lainsäädäntö kinkun nimestä ja koostumuksesta tai kinkku on muuten vakiintunut nimi tietyn koostumuksen omaavalle lihavalmisteelle. Suomessa ’kinkku’ elintarvikkeen nimenä tarkoittaa tiettyä sian ruhon osaa tai on käyttöön vakiintunut elintarvikkeen nimi täysliha- tai kokolihatuotteelle, jossa on käytetty kyseistä lihaosaa. Kinkku on sian reisi-, lonkka- ja kinnernivelen välinen lihaosa eli puhekielellä pakaraa ja reittä.

Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: luomuliitto.fi/tietoa-luomusta

Luomulihavalmisteissa ylimääräisen veden sidontaan käytettyjen fosfaattien käyttö on kiellettyä. Kuvituskuva.

Nimeä ’kinkku’ saa käyttää osana tuotteen nimeä vain sellaisissa tuotteissa, joissa käytetty liha on yksinomaan kinkkua. Kinkku-sanaan voidaan yhdistää valmistusta kuvaava ilmaisu, kuten keitto, palvi tai korppu. Ainesosaluettelossa tai sen jälkeen tulee näkyä, että tuotteeseen käytetty liha on kinkkua, kuten ostamasi keittokinkku.

Pakkausmerkintälainsäädännössä säädetään elintarvikkeen nimeä täydentävistä erityistiedoista, jotka tulee ilmoittaa pakatun tuotteen nimen yhteydessä. ”Lisätty vesi” on tällainen tieto, jos sen määrä valmiissa tuotteessa ylittää viisi painoprosenttia, kun kyseessä on lihavalmiste tai raakalihavalmiste. Muita tuotteessa käytettyjä ainesosia säätelevät elintarvikeparanteita koskevat asetukset.

On hyvä muistaa myös, että luomulihavalmisteissa ylimääräisen veden sidontaan käytettyjen fosfaattien käyttö on kiellettyä. ◀

Lisätietoja pakollisista pakkausmerkinnöistä: EPNA (EU) 1169/2011

TAMMINEN | Itäinen Valkoisenlähteentie 21 | 01260 Vantaa Puh. (09) 868 9000 | www.tamminen.fi

HAUSKAA

Vastuullinen ja hävikitön joulu

Joulu on ihanaa aikaa muistaa läheisiä, nauttia yhdessäolosta ja ennen kaikkea rauhoittua. Valitettavan usein joulun täyttää myös tavarapaljous ja kuluttaminen, ruoan hamstraus, ruokahävikki ja täydellisen joulun tavoittelun aiheuttama stressi. Mitäpä, jos tämän joulun teemana olisikin vastuullisuus ja hävikittömyys?

Joulupöydän ruokahävikki saadaan pieneksi huolellisella suunnittelulla. Kaikki ruoan loput voi hyödyntää uudelleen tai niistä voi loihtia uusia herkkuja.

Joulupöydän koostamisessa kannattaa panostaa juuri niihin jouluherkkuihin, jotka oikeasti menevät kuin kuumille kiville. Älä turhaan hanki ruokia, jotka ovat mukana vain tavan vuoksi ja joita kukaan ei oikeasti syö – tai joita vain maistellaan. Mitä pienempi porukka kokoontuu yhteen joulunviettoon, sitä vapaammin kannattaa jättää yhteisiä inhokkeja joulumenusta pois.

Jos jouluruuat ylipäätään eivät ole sinun juttusi, ei pöydän tarvitse näyttää perinteiseltä joulupöydältä, joka on melko lihapainotteinen. Juhlapöytä voi koostua myös erilaisista kasvis- ja kalaruoista. Vaihtoehtoisesti jouluna voi syödä ranskalaiseen tyyliin astetta paremmin mutta vain sitä, mitä oikeasti halutaan. Vähempikin riittää.

Tässä muutama tuunausvinkki ruokatähteiden hyödyntämiseen.

–HERKULLINEN JÄLKIRUOKA YLIJÄÄMÄPUUROSTA

Riisipuuron loppu Luomukermavaahtoa Luomuvaniljasokeria Luomusokeria

Vatkaa kermavaahto ja mausta se vaniljasokerilla. Sekoita jäähtynyt riisipuuro joukkoon ja lisää sokeria oman maun mukaan. Tarvittava kermavaahdon määrä riippuu riisipuuron määrästä. Tarjoa marjakiisselin tai pakastemarjojen kera valmiina annoksina tai yhdestä astiasta.

Tästä kotitalouksien osuus on suurin, 33 prosenttia, eli noin 130 miljoonaa kiloa.

JOULUPUDDING

Ruokahävikki on Suomessa koko ruokaketju huomioiden 360 miljoonaa kiloa vuodessa.

Kalat kastikkeeksi

Herkullisen kastikkeen saa, kun tähteeksi jääneitä kylmäsavukalan paloja paistaa vähän pannulla ja laittaa päälle tomaattimurskaa tai ruokakermaa. Kaveriksi sopivat keitetyt perunat tai pasta. Valmiiksi keitetyt perunat voi myös lämmittää kastikkeen joukossa valmiiksi paloiteltuina. Varmasti maistuu lapsillekin! Useat joulupöydän kalat sopivat myös piirakan tai pizzan täytteiksi.

Tuunattuja kasvisherkkuja

Porkkana- ja lanttulaatikon loput sopivat sämpylätaikinaan tai ne voi paistaa pannulla kasvispihveiksi lisäämällä kananmunaa joukkoon. Keitetyistä perunoista ja vihanneksista saa helposti myös sosekeittoa lisäämällä vähän nestettä.

Leivät uuteen muotoon

Usein leipää ei kulu jouluna yhtä paljon kuin arkena. Vaaleat kuivahtaneet leivät voi kuutioida ja paistaa krutongeiksi sosekeiton tai salaatin päälle. Tummat leivät ja limput voi leikata suikaleiksi ja paistaa pannulla valkosipulin ja sormisuolan kanssa rapeiksi. Herkuttele leipä sellaisenaan tai dippaa kermaviili- tai muuhun kylmään kastikkeeseen, jota on sattunut jäämään yli.

Kierrätys on ykkönen

On hyvä muistaa, että värikäs lahjapaperi ei sovellu paperinkeräykseen, vaan se tulee hävittää sekajätteenä tai energiajakeena. Lahjoille kannattaakin valita pakkausmateriaaleja, jotka ovat joko uudelleenkäytettävissä tai kierrätettävissä, kuten pakkauspaperi tai ylimääräisestä kankaasta ommeltu lahjapussi. Paras valinta on materiaali, jota löytyy kotoa jo valmiiksi eikä sitä tarvitse ostaa uutena. Joulukoristeitakin voi askarrella itse. Lapsiperheissä tämä voisi olla mukava uusi jouluperinne ja tuoda vastuullista joulumieltä. Vanhat koristeet taas voi uudistaa maalaamalla tai päällystämällä. Kävyt, kuusen oksat ja pienet risut sopivat mainiosti myös joulupöydän koristeiksi. Kierrätyskeskuksista löytyy aina irtonaisia joulupalloja ja nauhoja. Parhaat joulukortit syntyvät askartelemalla vanhoista korteista, kangastilkuista ja lehtileikkeistä. Vain mielikuvitus on rajana!

KÖYHÄT RITARIT

8 siivua vaaleaa kuivahtanutta leipää tai pullaa 3 dl luomumaitoa / luomukookos- tai -mantelimaitoa 1 luomukananmuna 1 tl luomuvaniljasokeria

Riko kananmunan rakenne, sekoita joukkoon maito ja vaniljasokeri. Kasta leipä- tai pullaviipaleet kevyesti munamaidossa ja paista pannulla rasvassa (voi tai margariini) molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Tarjoa hillon tai marjasoseen ja kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Tänä päivänä monet perheet ovat tiukilla. Joulutunnelma syntyy jokaisen sydämessä, ja maistuva juhla saadaan aikaiseksi myös vähemmällä kuluttamisella ja ruoan runsaudella. Ellei tähderuokaa tule heti käytettyä, voi sen useimmiten pakastaa ja käyttää myöhemmin. ◀

Kirjoittaja on Luomuliiton elintarvike- ja keruuasiantuntija.

Lisää luomukasviksia ammattikeittiöille!

Luomuviljelijä ja Mestariviljelijöiden toimitusjohtaja Erkki Aholainen levittelee esittelypöydälle erilaisia luomukasviksia sekä näytepakkauksia esikäsitellyistä kasviksista. Viereisessä pöydässä Kalliolan luomutilan Elina Vauhkonen on tuonut näytille pakastekuivattuja punajuurisuikaleita sekä purjoa. On alkamassa luomutreffit!

Järvi-Saimaan Palvelut Oy:n ruokahuoltopäällikkö Annikki Tarvainen on aidosti kiinnostunut luomukasviksista ja haluaa tilata niitä Juvan, Sulkavan ja Rantasalmen kuntien keittiöille. Samiedun Katri Tynkkynen puolestaan haluaa tarjota luomua Itä-Savon koulutuskuntayhtymän opiskelijoille Savonlinnassa. Nyt pitäisi päästä sopimukseen siitä, miten luomut saadaan perille keittiöön.

Ammattikeittiöt hankkivat kasvikset valmiiksi pestyinä, kuorittuina ja mielellään myös pilkottuina kuhunkin ruokalajiin sopivassa muodossa. Tutuin hankintakanava keittiöille on tukkuliike. Juvalla toimiva Mestariviljelijät jalostaa tällä hetkellä tavanomaisia kasviksia ja toimittaa niitä tukkuihin. Yrityksellä on luomuluvat, joten luomukasvisten jalostus voidaan käynnistää heti. Myös raaka-ainetta näyttäisi löytyvän helposti lähialueen viljelijöiltä.

Luomujalostusta ei kuitenkaan kannata käynnistää muutaman kilon takia, vaan tilauksia tarvitaan useammalta ruokapalvelulta. Koska julkisen sektorin am-

mattikeittiöt pystyvät hyvin laskemaan käyttämänsä raaka-ainemäärät pitkälle tulevaisuuteen, voidaan tämä huomioida myös viljelysuunnittelussa.

Valtakunnallinen Luomutetaan ruokapalvelut (LuRu) -hanke on tarttunut luomuraaka-aineiden saatavuushaasteisiin ammattikeittiösektorilla. Hankkeessa on mukana 11 julkisella sektorilla toimivaa ruokapalvelutoimijaa, jotka tarjoavat yhteensä noin 26 miljoonaa ruoka-annosta vuosittain. Hankkeessa järjestetään alueellisia luomutreffejä, joissa luomutuottajat, jatkojalostajat ja ammattikeittiöasiakkaat kohtaavat ja keskustelevat luomuraaka-aineiden toimituksista.

Luomutetaan ruokapalvelut (LuRu) -hanke on Savon koulutuskuntayhtymän, Pro Luomu ry:n ja Savonia-ammattikorkeakoulun yhteishanke, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Hanke käynnistyi vuoden 2022 alusta ja kestää elokuuhun 2024. ◀

Lue lisää LuRu-piloteista: luomuravintola.fi/luru

Eija Heinonen (kesk.) ja Piia Siljama (oik.) Varkauden kaupungin ruokapalveluista tutkivat Mestariviljelijöiden jalostettuja kasvistuotteita. Erkki Aholainen esittelee.

TEKSTI: ELIISA MALIN

Jokainen joulu on pieni kuolema, jokainen uusivuosi kuin syntymä.

Olen aina ajatellut näin. Jaan vuoden mielessäni neljään yksikköön. Ne eivät jakaudu tasan taloustieteilijöiden tuntemien neljännesten mukaan, vaan niitä rytmittää voimakkaasti luonto ja omat henkilökohtaiset tunnelmani. Ensimmäinen osa vuotta on talvinen kevät. Se alkaa tammikuun alussa ja päättyy kylvöjen alkuun. Sinä aikana siivotaan, suunnitellaan ja opitaan uutta. Teen kymmeniä erilaisia listoja, keksin järjestelmiä ja laadin tavoitteita. Virittäydyn kasvukauteen kotipihalla ja pelloilla. Ostelen siemeniä ja haaveilen hyvästä sadosta.

Toinen osa on kasvukausi. Ei kesä. Kasvukaudella muokataan, kylvetään, niitetään, puidaan ja kylvetään taas. Se on raskas, usein kuuma ja hiukan liian valoisa kausi, jonka aikana olet aina väärässä paikassa. Työtä katkoviin kesätapahtumiin tai reissutöihin lähteminen on aina stressaavaa, vaikka tilaisuudessa itsestään hyvin viihtyisikin. Kasvukausi päättyy viimeisiin puinteihin.

Kasvukauden jälkeen tulee syksy. Silloin kynnetään ja sienestetään. Illat pimenevät, koneet huolletaan halleihin ja piha vähitellen hiljenee. Saatan jopa pystyä lukemaan kirjaa. Syksy tuoksuu maalta ja metsiltä, rauhalta ja kynttilöiltä. Syksy on kauneinta, mitä tiedän. Sen värit ja pakkasaamujen lupaus jäätyvästä maasta rauhoittavat mieltä.

Neljäs kausi on pimeä talvi. Se alkaa, kun pakkaset ovat pysyvämpiä ja maat ovat jäässä. Silloin ollaan rakkaudentäyteisiä ja kotiorientoituneita. Minä pesin aina kanaemon tapaan joulun lähestyessä. Siirtelen tavaroita ja kaivan itselleni lämmintä koloa kotini seinien sisäpuolelle. Kirjoittelen runoja. Pimeä ja lataava talvi loppuu joulun pyhiin. Kulunut vuosi kuolee ja haudataan. Tammikuun valo paistaa uuden vastasyntyneen vuoden ideoille.

Salli pimeän talven kietoa synkät vilttinsä ympärillesi. Lue jotain mielenkiintoista tai vaikka jotain ihan huttua. Iloitse pelloista, jotka suojautuvat talven alle ja valmistautuvat nekin lepoon ja vanhan vuoden kuolemaan. Lepää ja lataa voimia, sillä tulevan kasvukauden jännittävistä käänteistä ei meistä kukaan tiedä vielä mitään. Uuden vuoden koittaessa tartu rohkeasti uusiin suunnitelmiin ja säilytä toivo. Sillä ilman maanviljelijöiden toivoa ihmiskunta on tuhon oma. ◀

Optimistiksi tunnustautuva Eliisa Malin pyrkii pienillä teoilla kohti kannattavaa maataloutta, suuria ympäristöhyötyjä ja parempaa maailmaa niin luomutilallaan Vihdissä kuin suunnittelijana Baltic Sea Action Groupissa.

Pasi Salminen/Atrian kuva-arkisto

Liity Luomuliittoon ja tilaa Luomulehti!

Tuottajajäsenet saavat jäsenetuna Luomulehden, Suomen ainoan luomualan ammattilehden kuusi kertaa vuodessa. Lisäksi Luomuliitto toimittaa tuottajajäsenilleen omaa sähköistä tuottajakirjettä kuusi kertaa vuodessa.

Luomuliitolla on 12 jäsenyhdistystä ympäri Suomen. Alueelliset luomuyhdistykset toimivat linkkeinä maakunta- ja kuntatason päätöksentekoon sekä luomutuottajien vertaisverkostoina. Mikäli alueellasi ei toimi Luomuliiton jäsenyhdistystä, voit liittyä Luomuliiton suorajäseneksi.

Luomuliiton alueelliset jäsenyhdistykset

• Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa)

• Kainuun luomuyhdistys ry

• Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry

• Keski-Suomen luomuyhdistys ry

• Länsi-Suomen luomu ry

• Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry

• Pohjois-Pohjanmaan Luomuyhdistys ry

• Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme)

• Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo)

• Satakunnan luomutuottajat ry

• Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala)

• Svenska Österbottens Ekologiska förening

Lehden tilaushinnat

(sis. alv. 10 %)

• Tuottajajäsen 110 € Sisältää Luomulehden! (poikkeus Österbottenin jäsenet) Alv 10 % 3,64 €, alviton osuus 36,36 €. Suorajäsenellä äänioikeus Luomuliiton yleisissä kokouksissa.

• Kuluttajajäsen 35 €

• Kannatusjäsen 110 € yritys tai henkilö

• Yhteisöjäsen 150 €

• Kestotilaus jäsenelle 40 € (kuluttaja-, kannatus- ja yhteisöjäsenet sekä Österbottens-jäsenet)

• Kestotilaus 70 €

• Yhden vuoden tilaus 76 €

• Opiskelijatilaus 40 €

• Jäsenen vuosikertalahja ystävälle, joka on uusi tilaaja 20 €

Tuottajajäsenille Luomulehti kuuluu jäsenyyteen, eikä lehteä tarvitse tilata erikseen! Mikäli jäsenyyteesi ei kuulu Luomulehti, voit sen tilata erikseen. Luomulehteä voivat tilata muutkin kuin Luomuliiton jäsenet. Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa.

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Janne Rauhansuu janne.rauhansuu@luomuliitto.fi 0500 533 408

TOIMITUSSIHTEERI

Noora Mantere luomulehti@luomuliitto.fi 040 737 1404

TOIMITUS PL 145, 00101 Helsinki

ILMOITUSMYYNTI Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

TILAUS- JA JÄSENYYSASIAT luomuliitto@luomuliitto.fi 040 144 6160

TAITTO Eve Sillanpää eve@evesillanpaa.fi 044 515 6900

JULKAISIJA Luomuliitto ry PAINO Lehtisepät Oy, Lahti ISSN 1455 0660 Aikakausmedia ry:n jäsen

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

PUHEENJOHTAJA

Janne Rauhansuu 0500 533 408

TOIMINNANJOHTAJA Susann Rännäri 040 144 6160 susann.rannari@luomuliitto.fi

ASIANTUNTIJAPALVELU Katso s. 52