LOUNAIS–SUOMEN
SYÖVÄNTORJUNTA
SANOMAT
LOUNAIS– SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS R.Y:N TIEDOTUSLEHTI
1/2005 N:O 1/2014 2 /2004
Syöväntorjunnan suurmies reserviin
“On solmittu lujat siteet” Toimitusjohtaja Kari Ojalan kalenteriin on merkitty viimeinen varsinainen työpäivä huhtikuun loppuun. 37 vuoden työrupeama syöväntorjuntatyön suurmiehenä ei pääty äkkirysäyksellä. Mies, johon Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. on vuosikymmenet henkilöitynyt, jatkaa joidenkin haasteiden parissa. Reserviin siirtyminen on sopiva hetki katsoa, mihin on tultu ja mitä saatu aikaan. – Kallisarvoisimpia ovat lujat siteet, joita on solmittu jäsenistöön, ympäröivään yhteiskuntaan ja toimintamme tukijoihin. Niiden tiedän kestävän, vaikka vetovastuu vaihtuu. Kari Ojala kutsuttiin Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtajaksi vuoden 1977 aprillipäivästä alkaen. Turun Seudun Keuhkovammayhdistyksessä ja Keuhkovammaliitossa kannukset hankkinut Ojala itse asiassa asetettiin tapahtuneen eteen. Professori Lauri Rauramo kertoi huoneeseensa mahdollisesta työpaikasta neuvottelemaan astelleelle Ojalalle, että hallitus oli jo tehnyt päätöksen valinnasta. Ojala koetti hieman nikotella, mutta Rauramo totesi: “Luuletteko Te, että minulla ei ole ihmistuntemusta?” Nuoren merkonomi Ojalan ottaessa tehtävän vastaan oli Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. pienehkö järjestö, jolla oli merkittävästi omaisuutta: radiumkodin myynnistä saaduilla varoilla oli rakennettu monitoimitalo Itäiselle Pitkällekadulle. Jäsenistöä oli muutama tuhat, liikevaihtoa joitakin kymmeniätuhansia markkoja vuodessa. Kun toimitusjohtaja, sosiaalineuvos ja lääketieteen tohtori h.c. jättää tehtävät seuraajalleen, on LSSY-konsernin liikevaihto 10 miljoonaa euroa ja jäsenmäärä 30 000. Kyseessä on monella mittarilla Suomen vahvin maakunnallinen sosiaali- ja terveysalan järjestö. Kun Kari Ojalalta kysyy, mikä on työuran saavutuksista suurin, vastaus tulee arvelematta. – Kyllä se on tämä Meri-Karina. Ojala viittaa ympärilleen valoisassa rakennuksessa, joka nousi Pitkänsalmen rantaan 1980-luvun viimeisinä vuosina.
Meri-Karina toiminnan keskuksena Toiminta- ja palvelukeskuksesta on tullut lounaissuomalaisen syöväntorjuntatyön sydän ja symboli, joka on jakanut sopeutumisvalmennusta ja elämänuskoa tuhansille ja taas tuhansille syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen. Meri-Karina on tarjonnut myös sijan laskemattomille koulutus- ja kokoustapahtumille sekä juhlatilaisuuksille. Keskukselle saatiin paikka, kun teollisuusneuvoksetar Martta Pikarlalta ostetulle tontille Katariinanlaaksossa ei saatu luonnonsuojelullisista syistä rakentaa ja kaupunki suostui vuokraamaan vastineeksi alueen Hirvensalosta. Jälkeenpäin ajatellen tapahtumasarja oli perin onnekas. Kari Ojala olisi voinut mainita kruununjalokiviksi myös saattohoitokoti Karinakodin, tehostetun palvelun Karinaranta-kodin tai sen valtavan työn, jota yhdistys on tehnyt toteuttaessaan syöpätautien varhaistoteamista, auttaessaan syöpään sairastuneita taloudellisesti ja henkisesti sekä tukiessaan syöpään liittyvää lääketieteellistä tutkimusta.
Vahva asiantuntijaverkosto
Syöväntorjuntatyön tukijat ja tekijät, vapaaehtoistyöntekijät sekä ystävät! Tervetuloa läksiäiskahville lauantaina 26.4.2014 klo 10–18 tai sunnuntaina 27.4.2014 klo 12–20 Meri-Karinaan, Seiskarinkatu 35, Turku. Ei puheita eikä lahjoja. Mahdolliset muistamiset Holhoojansa syöpään menettäneiden lasten tukirahastoon, tilille FI83 5713 4520 0161 62.
Kari Ojalan toimintatavoista järjestöjohtajana vahvimpia on ollut sitouttaminen. Melkein jokainen, jolla maakunnassa on taloudellista tai yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, on otettu mukaan syöpäyhdistyksen toimintaan, puoluerajoja tuijottamatta. – Joku joskus kysyi, sopiiko tämä tai tuo henkilö tuohon tehtävään kun se on siinä puolueessa. Sanoin, että syöpä ei kysele jäsenkirjaa. Erityisen vahva side Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksellä on syöpää tutkiviin ja hoitaviin asiantuntijoihin. – Meillä on varmaan sadan huippulääkärin verkosto valmiina osallistumaan tilaisuuksiimme ja
koulutuksiimme, jos vain pyyntö käy, Ojala kiittelee. Kari Ojala joutuu myöntämään, että ei ole johtajana aina ollut helpoimpia. Kun on itse työnarkomaani, jonka toimistossa palaa valo vielä aamuyön tunteinakin, sortuu helposti vaatimaan mahdottomia työyhteisöltä ja välillä ärähtämään äkkipikaisesti. Töiden jakaminen muille on myös toisinaan vaikeaa miehelle, joka uskoo itse ehtivänsä ja osaavansa kaiken. Ojalan ympärille on aina löytynyt henkilöitä, jotka ovat tuntejaan laskematta olleet valmiita astumaan vaikka tuleen johtajan puolesta, mutta on myös niitä, joille Ojalan omapäinen ja ärhäkkä tyyli on ollut liikaa, silloin ovetkin ovat paukkuneet.
”Kiitos ahkerille arpamyyjille!” Työuran varrelta on Ojalan mieleen jäänyt monia valloittavia persoonia. Surullista kyllä, syöpä ei kierrä syöpäjärjestönkään aktivistia. Äskettäin poistui rinnalta pitkäaikainen varainhankintapäällikkö Heikki Kylliäinen, myös aina palvelualttiin vahtimestari Jarkko Joutsan Ojala muistaa haikeana. Ojala sanoo, että ei pitäisi erikseen luetella ketään niistä työtovereista, joiden rinnalla ahertamista muistelee kiitollisena, koska heitä on niin paljon, mutta suostuu sentään kertomaan jonkin esimerkin. – Arpamyyjät! Tyyne Niitynperä ja kumppanit tykittivät Kauppatorilla 2000–3000 markan suuruisia päivämyyntejä. Markkinapäivinä arpoja saatettiin myydä 6000 kappaletta, päivittelee Ojala. Arpakauppa on menettänyt tehoaan varainhankintamuotona Veikkauksen arpatarjonnan moninkertaistuessa. Erilaiset keräystuotot ovat yhä merkittävä osa Syöpäyhdistyksen tuloja, pienistä puroista kertyy suuri joki. Aivan korvaamaton edellytys yhdistyksen työlle ovat ne varat, joita saadaan lahjoitusten ja testamenttien muodossa. Ojala tuntee kiitollisuutta niiden omaisten edessä, jotka jaksavat kunnioittaa vainajan viimeistä tahtoa myös silloin, kun se merkitsee henkilökohtaisen perintöosan pienenemistä.
Vielä paljon tehtävää Taistelussa syöpää vastaan on saavutettu suuria voittoja. Ennen lähes varmaa kuolemantuomiota merkinneitä syöpämuotoja parannetaan nyt lähes rutiininomaisesti. Hoito osataan räätälöidä kunkin potilaan sairauden mukaisesti, mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia aiheuttavalla tavalla. Myös syöpien syntymekanismeja ymmärretään nyt valtavasti paremmin kuin aiemmin. Valitettavasti syöpää ei kuitenkaan olla läheskään nujerrettu. Monet syöpäsairaudet yleistyvät ja koskevat ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella melkein jokaista suomalaista perhettä. Syöpä on vakava kansantauti eikä sen torjunnassa kynnettävälle saralle näy loppua. – Ei tämän työn tarve vähene, myöntää Kari Ojala päätään vakavasti pyöritellen. Kun kävelemme Kari Ojalan kanssa Meri-Karinan käytäviä pitkin ottaaksemme muutaman talvisen kuvan tutussa maisemassa, ehtii mies puristaa monia käsiä, antaa ohjeen sinne ja toisen tänne ja vitsailla vierailevalle luennoitsijalle, kiinnittää huomiotaan moniin yksityiskohtiin. Ajattelen, että näillä käytävillä muistellaan pitkään viime vuosituhannen viimeisiä ja nykyisen ensimmäisiä vuosikymmeniä aivan erityisenä ajanjaksona, Ojalan aikana. Teksti: Markku Heikkilä Kuva: Ari Peuho / Studio Brahe