LOUNAIS–SUOMEN
SYÖVÄNTORJUNTA
SANOMAT
LOUNAIS– SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS R.Y.:N TIEDOTUSLEHTI
1/2005 N:O 2/2013 2 /2004
Syövän lääketutkimukset tehostavat hoitotuloksia Syövällä on edelleen pelottava kaiku, vaikka tänä päivänä sairautta voidaan hoitaa ja sen etenemistä hillitä pitkiäkin aikoja. Osasyynä kohentuneisiin tuloksiin ovat kliiniset syöpälääketutkimukset, jotka tuottavat herkeämättä uutta tietoa hoidon mahdollisuuksista. Turun yliopiston kliinisen syöpätautiopin professori, Tyksin syöpäklinikan vastuualuejohtaja Heikki Minnin mukaan syöpälääkkeiden tutkimus- ja kehitystyö on tällä hetkellä selkeä painopistealue lääketieteessä. Lääketutkimusten laaja-alaisuutta lisää syöpäsairauksien pilkkoutuminen yhä pienempiin kokonaisuuksiin. – Esimerkiksi rintasyövät ja pahanlaatuiset aivokasvaimet ovat ajautumassa erityyppisiin syöpämuotoihin ja alalajeihin, joita hoidetaan eri tavalla geenimuutoksista riippuen. Myös paksusuolen ja peräsuolen syövissä hoidot tulevat enenevästi eriytymään sen mukaan, minkä tyyppisestä syövästä on kyse. Minn työskentelee ylilääkärinä Turun yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalla, jossa tehdään tiiviisti töitä syövän nujertamiseksi. Tyksin Tsairaalassa sijaitseva syöpäklinikka vastaa syövän lääke- ja sädehoidosta sekä syöpätautien kliinisestä tutkimuksesta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Syöpäklinikalla on tällä hetkellä käynnissä 15 kliinistä lääketutkimusta, joihin rekrytoidaan potilaita. Lisäksi jo seurantavaiheeseen edenneitä tutkimuksia on 25. Tutkimukset rahoittavat pääosin ulkopuoliset toimeksiantajat. – Käynnissä olevissa tutkimuksissamme pureudutaan muun muassa melanoomaan sekä rinta-, eturauhas- ja suolistosyöpään sekä pään ja kaulan alueen syöpään. Tutkimusprojektien sisältö ja määrä vaihtelevat, sillä neuvottelemme uusista syöpälääketutkimuksista lääkeyritysten kanssa jatkuvasti, Minn kertoo. Uusia syöpälääkkeitä kehitetään useimmiten kansainvälisissä monikeskustutkimuksissa, jotka mahdollistavat uuden syöpälääkkeen arvioinnin useissa maissa ja tutkijayhteisöissä. Yhteistyö on tiivistä myös kansallisesti eri yliopistollisten keskussairaaloiden kanssa. – Menestyksellinen tutkimustyö on monen eri alan osaajan ja tahon yhteistyötä. Tutkimuksissa noudatetaan aina hyvää kliinistä tutkimustapaa, ja tulosten uskottavuutta ja luotettavuutta vaalii sama kansainvälisesti sovittu laatustandardi, Good Clinical Practice. Ennen aloitusta suunnitelmat hyväksytään joko paikallisessa tai valtakunnallisessa eettisessä toimikunnassa. Myös lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea valvoo kliinisten lääketutkimusten suorittamista.
Täsmälääkkeet hakeutuvat kohteeseen Tutkimukset mahdollistavat syövän diagnostiikan ja hoito-
jen tehostamisen. Niiden avulla pyritään ymmärtämään syöpätautien hoitoon vaikuttavia ennustekijöitä ja tunnistamaan potilaiden hoitovasteita. Uusien tutkimuslöydösten ansiosta lääkehoitoja voidaan suunnata entistä yksilöllisemmin ja tarkemmin. Syövän lääkehoidon aivan uusimmat innovaatiot ovatkin täsmälääkkeet, joiden vaikutus kohdistuu suoraan rajattujen, tietyllä ominaisuudella varustettujen syöpäsolujen tuhoamiseen. Ne sopivat tyypillisesti vain yhden tai muutaman syövän alatyypin hoitoon. – Lääkekehitys on mennyt koko ajan yhä yksilöllisempään suuntaan. Ennen hoidettiin kaikkia syöpiä solunsalpaajilla, jotka toki ovat edelleen tärkeä osa hoitoa mutta jotka eivät sellaisenaan takaa aina toivottavaa tulosta tänä päivänä. – Solunsalpaajiin saattaa olla tulossa uusia tehostettuja vaikutusmekanismeja tai täsmälääkkeiden yhdistelmiä, joilla helpotetaan lääkeaineiden hakeutumista kohteeseen. Rintasyövän HER 2 -nimiseen geenimuutokseen on tullut tällainen solunsalpaajan ja täsmälääkkeen yhdistelmä äskettäin, Minn lisää. Kaikkiin syöpiin ei ole toistaiseksi tarjolla täsmäasetta. Tällainen tilanne on esimerkiksi haimassa sijaitsevalla syövällä. – Haimasyövässä muuntuneiden geenien toiminnan verkosto, jota kautta syöpä lähtee kehittymään, on liian laaja. Itse asiassa hyvin harvoissa syövissä on vain yksi alue, johon voidaan puuttua ja estää solujen hallitsemattomaan jakautumiseen johtavia monimutkaisia ketjuja. Minn uskoo, että syövän lääkehoidossa tarvitaan tulevaisuudessa geenimuutosten mallintamiseen perehtyneitä bioinformaatikkoja, jotka pystyvät arvioimaan yksilöllisiä taudinkuvia. – Se ei ole aivan lähiaikoina toteutuva visio, Minn toppuuttelee. – Tietotekniikan kehitys on ollut huimaa, ja ehkä jonakin päivänä tietokone osaa ratkaisevasti auttaa hoitopäätöksen ja lääkevalinnan teossa.
Hitaasti mutta varmasti Kliinisellä syövän lääketutkimuksella on runsaasti etuja. Minn poimii niistä muutaman. – Opimme käyttämään uusia lääkkeitä sekä ymmärtämään niiden tehoa ja sivuvaikutuksia oikeilla potilailla, joita seurataan tiiviisti uuden lääkehoidon toteuttamisen yhteydessä. Saamme tietoa myös
Turun yliopiston syöpätautiopin professori Heikki Minn toimii ylilääkärinä Tyksin syöpäklinikalla. Syövän lääketutkimusten parissa ahertaa Tyksissä hänen lisäkseen joukko syöpälääketutkimukseen perehtyneitä asiantuntijalääkäreitä ja tutkimusjohtajia.
tutkimuslääkkeiden annostelusta ja yhdistämisestä muihin lääkkeisiin. Voimme tuoda uuden lupaavan hoitomenetelmän aikaisemmin potilaskäyttöön, koska meillä ei ole lupaa käyttää sitä tutkimuksen ulkopuolella. Lisäksi osallistumalla kliiniseen tutkimukseen potilaan on mahdollista saada uutta syöpälääkettä, jota ei vielä ole markkinoilla – ilman kustannuksia. – Useat lääkkeet ovat valtavan kalliita, ja tyypillisesti toimeksiantaja, yleensä lääkeyritys, tarjoaa lääkevalmisteet tutkimuskäyttöön ilmaiseksi. Välitöntä terveydellistä hyötyä on kuitenkin mahdotonta luvata jokaiselle potilaalle, Minn muistuttaa. Kliinisten lääketutkimusten varjopuolena on niiden verrattain hidas eteneminen, sillä tutkimukset vaativat perusteelliset analyysit raportointeineen muun potilashoidon ohella. Lisäksi on vaikea
arvioida ennakkoon, löytyykö tutkimuksiin tarpeeksi halukkaita ja niihin soveltuvia potilaita. – Jotta uuden lääkkeen teho olisi riittävän todistusvoimainen, sitä täytyy tutkia sadoilla, jopa tuhansilla potilailla. Tutkimustulosten saaminen laajempaan potilaskäyttöön kestää syövästä riippuen kolmesta kymmeneen vuotta, mutta yksittäisiä tutkimuslöydöksiä kuitenkin tehdään kaiken aikaa. – Hyvin tyypillistä on, että kesken tutkimuksen tulee jokin merkittävä tieto perustutkimuksen puolelta esimerkiksi jostakin geenistä, joka voisi vaikuttaa hoidon tehoon. Siinä vaiheessa joudumme tekemään uudet analyysit potilasvalinnoista, Minn jatkaa.
Turvallisuus ennen kaikkea Jokaisen uuden syöpälääkkeen on käytävä läpi niin sanotut
faasi I, II ja III -tutkimusvaiheet, joista jälkimmäisin muodostaa tutkimuksen selkärangan. Siinä kokeellista hoitoa verrataan standardihoitoon ja arvioidaan, mitä lisätehoa tutkittavalla lääkeaineella on aiempiin verrattuna ja missä tilanteissa sitä kannattaa käyttää. Ylilääkäri Heikki Minnin mukaan uusien syöpälääkkeiden haittavaikutukset pystytään tunnistamaan tarkan seulan ansiosta jo ennen kolmatta vaihetta. Ikävät ja yllättävät sivuvaikutukset ovat kuitenkin mahdollisia. – Tutkimusvaiheessa olevilla syöpälääkkeillä on yleensä samansuuntaisia sivuvaikutuksia kuin jo markkinoilla olevilla valmisteilla. Näitä voivat olla esimerkiksi pahoinvointi, ripuli, ihottuma, verimuutokset ja väsymys. Tietenkin jokin odottamaton sivuvaikutus voi tulla helpommin uudella lääkkeellä, jota ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin.
Minn huomauttaa, että kliinisiin lääketutkimuksiin osallistuminen on vapaaehtoista. Niistä voi myös halutessaan kieltäytyä kesken tutkimuksen, jolloin potilas siirretään tavallisen hoidon pariin. – Lääketutkimukset vaativat usein tiiviitä hoitokäyntejä, mutta potilas saa turvallisuuden tunnetta, kun hän huomaa olevansa hyvässä seurannassa. Suomessa osallistumisaste on korkea, mikä kertoo luottamuksesta hoitohenkilökuntaan, Minn kiittelee. Toistaiseksi potilaita ei Turussa rekrytoida julkisesti. Syöpäpotilaan soveltuvuus lääketutkimuksiin arvioidaan hänen hakeutuessaan syöpäklinikalle rutiinihoitoon. Potilas tekee päätöksen saatuaan ensin kirjalliset ohjeet ja keskusteltuaan asiasta tutkijalääkärin kanssa. Teksti ja kuva: Aleksi Rajamäki