LOUNAIS–SUOMEN
SYÖVÄNTORJUNTA
SANOMAT
1/2005 N:O 2/2008 2/2004
LOUNAIS–SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS R.Y.:N TIEDOTUSLEHTI
- Kolmas sektori voisi olla se unilukkari, joka herättäisi huomaamaan, mitä ihmiset todella ajattelevat ja tarvitsevat.
Pirkko Työläjärvi, 70 vuotta
Kolmas sektori on yhteiskunnan unilukkari Julkinen sektori on hukannut ne yhteiskunnan arvot, jotka vallitsevat ihmisten ajatuksissa. Päättäjiltä ja virkamiehiltä tahtoo puuttua kosketus yksilön todellisuuteen, aprikoi äskettäin 70 vuotta täyttänyt politiikan ja vapaaehtoistyön veteraani Pirkko Työläjärvi. Tarvitaan unilukkari, joka herättää päättäjät huomaamaan, että ihmisten auttaminen on taloudellisempaa kuin auttamatta jättäminen. 1940-luvun yhteiskunnassa naapuriapu oli itsestään selvä asia Vapaaehtoistyö on elämäntapa,
jonka emeritamaaherra Pirkko Työläjärvi soisi kaikkien suomalaisten arjen rikkaudeksi. Itse hän oppi muitten auttamisen jo pienenä kansakoululaisena Helsingin Vallilassa. Neljänkymmenenviiden oppilaan luokassa opettaja jakoi jokaiselle oman avustustehtävän, joka hoidettiin koulun jälkeen. Kerran viikossa pikku Pirkko kävi koputtamassa näkövammaisen perheen puutalokodin ikkunanpieltä - ovikelloa ei ollut - kysyäkseen, voisiko auttaa. Ja aina voi. - Se oli sekä hauskaa että opettavaista, Työläjärvi muistelee. - Jo perheen asumismuoto oli minulle, kerrostaloasukkaalle, outo ja ihmeellinen. Heillä oli asuntonsa kivijalassa kotieläimiä: lammas, sika, kanoja. Sodan jälkeen sellainen oli tavallista kaupungissakin. Opin pesemään ikkunoita ja asioimaan apteekissa. Kotona äiti hoiti apteekkiasiat; minulle se oli sekä valtava luottamuksen osoitus että jännittävä kokemus.
1940-luvun yhteiskunnassa naapuriapu oli itsestään selvä asia. Siitä tuli osa Pirkko Työläjärven koko elämää, kahdella tasolla kantava voima. Toinen taso kantoi politiikkaan, toinen sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaan. Niistä sydäntä lähinnä ovat olleet toisaalta syöväntorjuntatyö, toisaalta taiteet.
Vapaaehtoistyön on oltava vapaaehtoista Vasta nyt, 70 vuotta täyttäessään, myös Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen hallinnossa mittavan työpanoksen antanut Työläjärvi on luopunut tehtävistään suomalaisen vapaaehtoistyön eri alojen järjestöissä. Nyt on aika keskittyä omaankin hyvinvointiin ja antaa nuorempien tarttua töihin. Työläjärven mukaan työn ja vapaaehtoistyön tasot nivoutuvat toisiinsa: niitä ei pidä, eikä voikaan, erottaa. - Niiden yhdistämisestä tuli minun tapani toimia. Ministerinä ja kansanedustajana sain vapaaehtoistehtävistäni
suoraa tietoa siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii yksilötasolla. Pelkäänpä, että useimmilta nykypäättäjiltä puuttuu tämä perspektiivi. Nykyinen poliittinen järjestelmä on vaikeuksissa paljolti sen takia, että päättäjiltä puuttuu peruskosketus ihmisten todellisuuteen. Työläjärvi ei usko, että puutetta voisi auttaa millään määräyksillä tai direktiiveillä. - Vapaaehtoistyön on oltava vapaaehtoista. Muuten se ei toimi. Jotenkin pitäisi saada ihmiset tajuamaan, mikä rikkaus se on. Koskaan en ole siinä pystynyt antamaan enempää kuin olen itse saanut takaisin. Pirkko Työläjärvi kantaa murhetta siitä, että yhä harvempi on kiinnostunut vapaaehtoistyöstä. - Yhteiskunta on muuttunut, hän napauttaa, eikä usko enää alakoululaisten mobilisoimiseen lähimmäisten auttamiseen. - Siitähän vasta meteli tulisi! hän nauraa. - Intoa heillä ehkä riittäisi, mutta vanhemmat suuttuisivat.
Eivätkä viranomaiset sellaista sallisi.
Suomalainen sosiaalipolitiikka tarvitsee yhteiselämää vapaaehtoisjärjestöjen kanssa Jostakin palon pitäisi kuitenkin löytyä. Suomalainen sosiaalipolitiikka tarvitsee Työläjärven mukaan yhteiselämää vapaaehtoisjärjestöjen kanssa; ilman sitä se ontuu pahasti. Silti hän ei näe niissä pelastajaa korvaamaan yhteiskunnan säästötoimien alas leikkaamia sosiaalipalveluja. - Kansalaisten hyvinvointia on hoidettava jatkuvasti. Palvelu ei saa toimia vain silloin kun sen tarjoojat ehtivät paikalle. Vain yhteiskunnan julkinen, lain takaama sektori pystyy siihen. Mutta on harmi, että yhteistyöpohja kolmannen sektorin kanssa on niin huonosti pohdittu. Näin hukataan valtavia resursseja. Emeritamaaherra viittaa
tapaukseen, jossa yhteistyö on otettu vakavasti ja saatu toimimaan: Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen ja Turun seudun terveystoimien yhteistoimintaan syöpäpotilaitten hoidossa. - Toinen hyvin hoidettu yhteistyö toimii Suomen Punaisen Ristin kanssa. Mutta yleensä se on harvinaista. Työläjärven mukaan julkinen sektori tarvitsee kipeästi analyysia siitä, miksi asiat eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. - Ensinnäkin julkisen sektorin olisi hyväksyttävä ne arvot, jotka yksilötasolla yleisesti hyväksytään. On raivostuttavaa, että politiikassa vaaditaan että kaiken pitäisi tulla aina vain halvemmaksi. Miksi ihmeessä? Ei ihmisten mielipide ole se, ettei vakavan sairauden hoitoon saisi kulua rahaa. Oikeiden arvojen paikalleen saamiseen ja toimivuuden vahvistamiseen yhteiskunnan päättäjät ja virkamiehet tarvitsevat unilukkaria, Työläjärvi sanoo. Teksti: Kuva:
Eva Latvakangas Vesa-Matti Väärä