Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat 1 2001

LOUNAIS–SUOMEN

SYÖVÄNTORJUNTA

SANOMAT

LOUNAIS–SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS R.Y.:N TIEDOTUSLEHTI

Syöväntorjuntatyö koskettaa jokaista suomalaista. Toivotan 50-vuotisjuhlavuottaan viettävälle Lounais-Suomen Syöpäyhdistykselle jatkuvaa menestystä arvokkaassa ja tärkeässä työssä.

Länsi-Suomen läänin maaherra

N:O 1 /2001

Att bekämpa cancer berör varje finländare.

Jag tillönskar 50-årsjubilerande Sydvästra Finlands Cancerförening fortsatt framgång i ett viktigt och uppskattat arbete.

Landshövdingen i Västra Finlands län

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

2 – N:o 1 – 2001

Nyt rahastosäästäjäksi tutussa Tapiolassa.

Turvallinen 50-vuotias Suomalainen yhteiskunta on vahvalla kehitysuralla. Ero vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen on suuri. Kansantalouden perustan lujittaminen on tuottanut tulosta.

Laman hoitoon otettu valtion velka edellyttää kuitenkin julkista menokuria. Velka ja sen korko ei alene siirtämällä.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta lähivuosien lähtökohdat ovat kohtuulliset. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on kansainvälisesti kilpailukykyinen ja bruttokansantuotteeseen suhteutettuna käytämme sosiaalimenoihin EU-maiden keskiarvoa vähemmän rahaa.

Terveydenhuollon menotaso on painunut OECD-maiden vertailussa keskitason alapuolelle.

Suomalaiset ovat tästä huolimatta varsin tyytyväisiä terveydenhuoltojärjestelmään. Paljon keskustelua herättäneet tuloerot ovat Suomessa kansainvälisesti katsottuna pienet, samoin köyhyysaste on alhainen.

Lama jätti meihin pitkälle ulottuvia jälkiä. Selvimmin sen seuraukset näkyvät pitkäaikaistyöttömyytenä, joka ei ole vähentynyt eikä tahdo vähentyä riittävästi. Vaikeita kysymyksiä ovat joidenkin erityisryhmien asema, vanhusten palvelujen puutteet, henkilöstön kuormitus sekä erityisesti nuorten syrjäytyminen. Lähivuosina on lisäksi haettava vastaus useaan kysymykseen. Sellaisia ovat väestön ikääntyminen, kansantalouden kehitys, työllisyysaste ja työttömyyden taso, työelämän muutokset, köyhyys ja syrjäytyminen, väestön terveydentila, aluekehitys sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävän ja osaavan henkilöstön saatavuus. Olemme sidoksissa sekä globaaliin että eurooppalaiseen kehitykseen. Talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan välillä on kiinteä yhteys. ★★★ Sosiaaliturvajärjestelmää uudistettaessa on tärkeää vahvistaa rakenteita, jotka antavat jokaiselle mahdollisuuden parantaa omaa elämänsä hallintaa. Julkisen varoin järjestetyn sosiaaliturvan on vastattava entistä paremmin ihmisten toiveita ja tarpeita. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä toimeentuloturvan on tarjottava asianmukainen hoito ja riittävä toimeentulo silloin, kun ihmisen toimintakyky ja elämäntilanne sitä edellyttää. Ihmisten omaa vastuuta hyvinvoinnistaan on samalla selkeästi korostettava.

Tulevat vuodet edellyttävät sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivilta hyvää yhteistyötä.

Julkisen sektorin lisäksi tarvitaan kolmannen sektorin panos. Yksityinen sektori ja vapaaehtoistoiminta ovat tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa; järjestöt tuottavat yli viidenneksen sosiaalipalvelujen tuotannosta. Suomessa on osoittautunut hyväksi vapaaehtoisten sosiaalija terveysjärjestöjen rahoitusmalli. Raha-automaattivaroin on voitu rakentaa tälle kolmannen sektorin työlle kestävä pohja. Tämän rahoitus- ja toimintamallin säilyttäminen on meille tärkeää myös tulevaisuudessa. Samalla on syytä hakea uusia, sosiaali- ja terveydenhoidon eri toimijoiden välisiä yhteistyön alueita, jossa ne voivat tukea ja täydentää toistensa työtä.

Vapaaehtoiset syöpäjärjestöt ovat tärkeä osa järjestöjen arvokasta työtä.

Esitän arvostavan kiitoksen teille lukemattoman monille vapaaehtoisille, jotka vuosikymmenien aikana olette rakentaneet Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksestä tämän päivän vahvan, turvallisen, 50-vuotiaan palveluyksikön.

Rahastoihin sijoittaminen on helppoa ja joustavaa, kun teet sen Tapiolan säästö- ja sijoitusvakuutusten kautta. Kaikki vakuutuksiin liitettävät rahastot ovat pääosin indeksi- ja korirahastoja, joiden alhaiset kustannukset merkitsevät Sinulle parempaa tuottoa.

Kysy lisää vakuutusten verotuksesta asiantuntijoiltamme tutussa palvelutoimistossa, Eerikinkatu 6 b tai soita (02) 416 1200.

puh. 2388550 fax. 2388547 vesma@wakkanet.fi www.tilausmatkatvesma.fi TILAUSAJOLIIKENTEESEEN ERIKOISTUNUT

Huolenpitoa ympäri vuorokauden

Turvapuhelin on puhelinverkkoa hyväkseen käyttävä kotipuhelimeen liitettävä laite, jonka välityksellä asiakas voi kutsua apua ympäri vuorokauden vain napinpainalluksella (ranteessa tai kaulalla) ja näin mahdollistaa nopean avunsaannin tilanteissa, jolloin oma apu ei riitä.

– Sairaankuljetus – Kotilääkäri – Kotipalvelu/sair.hoito Hälytysten vastaanottajina toimivat sairaanhoidon ammattihenkilöt, joilta saa myös sairaanhoidollista neuvontaa.

valtiosihteeri, Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja

Tiedustelut: Turvapalvelut 02–276 1111 Sairaankuljetus 02– 251 1211

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat Seiskarinkatu 35 20900 TURKU puhelin (02) 2657 666 telefax (02) 2657 668

Julkaisija:

Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. – Sydvästra Finlands Cancerförening r.f.

LOUHISAAREN A member of Metso Corporation

Päätoimittaja: Kari Ojala (puh. suoraan 2657 601) Toimittajat: Paula Heino, Henrik Lauren, Marja Myllyluoma, R. S. Paavola, Tuula Vainikainen ja Viivi Vuorinen Ilmoitukset: Heikki Kylliäinen (puh. suoraan 2657 687)

Valokuvaajat: Jonny Holmén ja Studio Brahe Painos:

255.000

Painopaikka: TURUN SANOMAT Seuraava lehti ilmestyy elokuussa 2001

KARTANON KAHVILA Louhisaarentie 299, 21230 ASKAINEN puh. 02-431 2515 AVOINNA 15.5. - 31. 8.

KLO 10.30–17.00

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 3

Syövän hoitotulokset parantuneet merkittävästi -Puolet syöpään sairastuneista paranee täysin, ja toisen puolen elinpäiviä voidaan nykyisillä hoitomuodoilla lisätä tai elämänlaatua parantaa, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan onkologian klinikan ylilääkäri ja Turun yliopiston onkologian professori Seppo Pyrhönen. Viimeisen 20 vuoden aikana syövän hoitotulokset ovat kohentuneet huimasti. Syöpädiagnoosi aiheuttaa ahdistusta niin potilaassa kuin omaisissa. Syöpä ei onneksi enää koidu kohtalokkaaksi likimainkaan kaikille siihen sairastuville.

Tilastot kertovat selvää kieltään hoitotulosten paranemisesta. Turun yliopistollisen keskussairaalan TYKSin piirissä elossa olevien syöpäpotilaiden määrä vuonna 1972 oli 6 988 henkilöä, kun vuonna 1999 syövän sairastaneista oli elossa 20 877 henkilöä. Samana ajanjaksona uusien syöpäpotilaiden määrä nousi noin puolella.

-Suomi on syövän ennusteen ja hoidon kannalta hyvällä eurooppalaisella tasolla.

Syöpä ja sen ennuste vaihtelee mm. syöpälajista riippuen. - Esimerkiksi mahdollisuus parantua täysin naisten yleisimmästä syövästä, rinta-

syövästä, on jo oikein hyvä.

Samoin huonomaineinen ihosyöpä, melanooma, on syöpälaji, josta noin 80 prosenttia paranee. Myös monen muun syövän ennuste on kohentunut, Pyrhönen kertoo.

Valistuneisuus ja varhainen toteaminen auttavat Rintasyövän ennusteen paranemista on edistänyt varhainen syövän toteaminen. Naiset ovat tietoisia siitä, että rintoja kannattaa tarkkailla.

Säännölliset mammografiatutkimukset ovat edesauttaneet

Uusien hoitomuotojen tehokkuus tuo toivoa tähän työhön. Sairaalatyöhön toivoisimme nykyistä enemmän henkilöresursseja, jotta meillä olisi enemmän aikaa kullekin potilaalle, ylilääkäri Seppo Pyrhönen sanoo.

syöpäkasvaimen havaitsemista yhä pienempänä. - Lääkärille myös hakeudutaan nykyisin helpommin kuin ennen, tässä valistus on auttanut. Ääritapauksissa miesten kohdalla vaimo on se, joka lopulta komentaa lääkäriin, kun miehen oireet ovat jatkuneet puolikin vuotta.

Rintasyövän hoito ei enää automaattisesti tarkoita rinnan poistoa, vaan lähes puolet potilaista selviää säästävän kirurgian avulla.

Miesten yleisin syöpä oli ennen keuhkosyöpä, joka on vähentynyt, kiitos tupakkavalistuksen.

-Huolestuttavaa kuitenkin on, että samanaikaisesti keuhkosyöpä lisääntyy naisilla.

Naiset ovat valitettavasti ruvenneet tupakoimaan enemmän kuin ennen.

Varsinkin vanhenevia miehiä vaivaa eturauhassyöpä, joka on yleisin miesten syöpä.

Sen määrä kasvaa jyrkästi. Tähän on monia syitä, ylilääkäri kertoo. - Väestö ikääntyy ja eturauhassyöpä todetaan yhä helpommin, sillä sitä on ruvettu diagnosoimaan verestä tehtävillä ns. PSA-mittauksilla.

Ongelmana on, että tällöin löydetään myös hyvin pieniä ja rauhallisia syöpiä, jotka ovat oireettomia ja joilla ei olisi miehen elämän kannalta minkäänlaista käytännön merkitystä. Eturauhassyövän totea misesta ja hoidosta keskustellaankin maailmalla paljon.

oireeton viisi vuotta. Näin on laita erityisesti lasten ja nuorten syöpien kohdalla. Joskus Seppo Pyrhösellekin tulee osastolla eteen potilaita, joiden rintasyöpä on uusinut jopa parinkymmenen vuoden jälkeen, mutta nämä tapaukset ovat harvinaisia poikkeuksia.

Syöpää hoidetaan nykyisin usein yhdistämällä eri hoitomuotoja eli leikkaus, sädehoito ja lääkehoito. - Leikkauksen jälkeen potilas saattaa päästä piankin, leikkauksesta riippuen jopa seuraavana päivänä, kotiin. Turussa rintasyöpäleikkaukset tehdään tällä hetkellä Turun kaupunginsairaalassa ja TYKSissä. Esimerkiksi rintasyöpätapauksissa TYKSiin otetaan sisään vain kauempaa tulevat, iäkkäät potilaat, joiden jatkohoito leikkauksen jälkeen vaatii sairaalahoitoa.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annetaan monessa tapauksessa solunsalpaajahoitoa noin puoli vuotta. Tämän jälkeen potilas saa sädehoitoa keskimäärin 5-6 viikkoa. Sädehoidon aikana voidaan tarvittaessa aloittaa hormonihoito, joka jatkuu viisi vuotta.

Kaikilla näillä hoidoilla varmistetaan, ettei tauti uusi niin helposti.

Ylilääkäriä ilahduttavat uudet hormonivalmisteet, jotka ovat viime vuosina tulleet laajempaan käyttöön. - Ne ovat hyvin siedettyjä lääkkeitä, jotka eivät aiheuta potilaalle ikäviä sivuvaikutuksia. Niiden kanssa voi elää aivan normaalia elämää.

Vaihtoehtohoidoista kannattaa kertoa

Uudet lääkkeet hyvin siedettyjä

Myös monien täysin uudentyyppisten lääkeryhmien, ns. täsmälääkkeiden, kehitystyö etenee nopeasti niin Suomessa kuin maailmallakin.

Teksti Kuva

Syövän katsotaan yleensä parantuneen, jos potilas on ollut

Lähes jokainen syöpäpotilas törmää sairautensa aikana hyvää tarkoittaviin tuttaviin, jotka kehottavat kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Joskus potilas voi kokea, että ne antavat toivoa ahdistavassa tilanteessa.

Vaihtoehtohoitoihin ylilääkärillä on selkeä, avoimeen keskusteluun pyrkivä kanta. Lääketieteellistä hoitoa ei pidä jättää. Kannustamme täällä TYKSissä potilaita kertomaan, jos he käyttävät tai ovat käyttäneet ns. vaihtoehtoisia hoitoja. Tämä sen vuoksi, että jos vaikkapa suuria vitamiinija hivenainemääriä käytetään yhdessä muun syövänhoidon kanssa, niiden yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia.

Lääketieteellisessä syöpähoidossa käytettävät lääkkeet perustuvat tieteelliseen näyttöön. Vaihtoehtolääkityksen vaikutuksia ei tunneta eikä niiden tehoa ole lääketieteellisesti tutkittu. Lääkkeiden vaikutusten ja tehon tutkimukseen eivät riitä pelkästään soluviljelmät tai eläinkokeet, vaan lääkkeet testataan aina pitkin kliinisin testein. Uuden lääkkeen kehittäminen keksinnöstä valmiiksi tuotteeksi vie noin kymmenen vuotta.

-Käytämme syövän hoidossa kaikkia niitä hoitokeinoja, joista on selvää näyttöä, ylilääkäri Seppo Pyrhönen painottaa.

Paula Heino Tertti Pietilä

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

4 – N:o 1 – 2001

Puoli vuosisataa vapaaehtoista syöväntorjuntaa Lounais-Suomessa

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen hallitukseen kuuluvat kuluvana vuonna edestä vasemmalta liikkeenharjoittaja Anneli Nieminen, dosentti Tuula Salmi, PR-emäntä Taru Kinnunen, joka toimii 1. varapuheenjohtajana, valtiosihteeri Rauno Saari, joka toimii puheenjohtajana, professori Pentti Seppälä, joka toimii 2. varapuheenjohtajana, kansanedustaja Virpa Puisto, sihteeri Virpi Palin, joka toimii pöytäkirjanpitäjänä sekä takana vasemmalta FL Juhani Laaksonen, kauppaneuvos Arto Arvonen, projektijohtaja Pentti Päivike, kunnanjohtaja Valtteri Kivilahti, professori Risto Erkkola, rakennuspäällikkö Raimo Sulonen, dosentti Aarre Auranen, sosiaalineuvos Ilkka Järvinen, toimitusjohtaja Kari Ojala, joka toimii esittelijänä ja kaupunginjohtaja Reijo Lindqvist. Kuvasta puuttuvat maaherra Henrik Gustafsson, varatuomari Anita Jungar ja dosentti Eeva Salminen.

Suomen Syöpäyhdistys perustettiin vuonna 1936 ja vuonna 1948 Syöpäsäätiö.

Aluksi niiden välille näytti syntyvän jonkinlainen kilpailutilanne, mutta se päättyi hyvinkin nopeasti.

Avain yhteistyöhön oli suuri rahankeräys, jota alettiin suunnitella vuonna 1949 ja toteutettiin kahtena seuraavana vuonna. Keräyksen iskulauseina olivat ”Radiumkoti Helsinkiin”, ”Radiumia Turkuun”, ”Syöpä voidaan voittaa” ja ”Anna osuutesi keräykseen”.

Keräyksen tulos koko maassa oli 42,5 miljoonaa sen aikaista markkaa, mitä voitiin pitää erinomaisena tuloksena.

Erittäin hyvä tulos saavutettiin Turun ja Porin läänissä, 10,8 miljoonaa markkaa. Keräysvaroilla hankittiin ajanmukaisen sädehoidon antamiseen tarvittavat välineet Turun lääninsairaalaan ja osa rahoista varattiin Turun Radiumkotia varten.

Turun ja Porin läänissä keräyksen johtoon kutsuttiin silloinen läänin maaherra Erkki Härmä. Sosiaalineuvos, myöhemmin maaherra Sylvi Siltanen muisteli tapahtumia kolme vuosikymmentä myöhemmin näin: ”Eräänä päivänä vuonna 1950 sai edustamani naisyhdistys kutsun saapua kuulemaan tohtori Lauri Rauramoa Punaisen Ristin huoneistoon.

Aiheena oli syöpätaudit. Paikalla oli joukko yhdistysihmisiä ja liikemaailman edustajia.

Sen jälkeen tuli vielä maaherra Härmältä kutsu Hamburger Börsiin, jossa kuultiin lisää syöpäasiaa ja virallisesti julkistettiin ”Keräys syöpää vastaan, elämän puolesta”. Eikä muuta tarvittu. Siitä alkoi vyöry – valtava auttamisen halu ja innostus saada aikaan hyvää ja paljon. Sankoin joukoin me lähdimme kotien oville ja työpaikoille – minä tietenkin muiden mukana, minulla kun on aina ollut tarve olla mukana kaikessa ja puuttua kaikkeen.”

Sylvi Siltasen mainitsema Hamburger Börsin tilaisuus oli 28. tammikuuta 1950. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin maaherra Härmä ja sihteeriksi fil. maisteri Maili Klingstedt-Huhtala, joka sittemmin teki pitkän päivätyön syöväntorjunnan parissa. Kokouksessa valittiin keräystoimikunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin maaherra Erkki Härmä.

Varojen keräys oli Turun ja Porin läänissä hyvin organisoitu siitä huolimatta, että syöpäyhdistystä läänissä ei vielä ollut. Yhdistyksen perustaminen oli kuitenkin vain ”ajan kysymys”, sillä niin tiiviisti keräystoimikunta työskenteli ja saavutti myös mittavia tuloksia.

Sanoista tekoihin ”Keräys syöpää vastaan” Turun ja Porin läänintoimikunta kokoontui huhtikuun 17. päivänä 1951. Tässä kokouksessa olivat läsnä maaherra Erkki Härmä, maisteri Niilo Voipio, apteekkari Julius Andersson, talousneuvos Edith Schrey, johtaja Levi Manteufel, lääninlääkäri Bertil Sourander, professori Osmo Järvi, pankinjohtaja Toivo Jääskeläinen,

rouva Alli Vihavainen ja maisteri Maili KlingstedtHuhtala.

Kokouksessa pidetyn pöytäkirjan 3. pykälä kuului: ”Päätettiin perustaa Suomen Syöpäyhdistyksen Turun Osasto r.y. Cancerföreningens i Finland Åbo Avdelning r.f. ja hyväksyttiin pöytäkirjan liitteenä olevat säännöt. Puheenjohtajaksi valittiin maaherra Erkki Härmä. Johtokunta valitaan myöhemmin ja sihteerin tehtäväksi jäi jäsenkorttien, jäsenmaksujen y.m. suunnittelu, joissa on otettava huomioon yhtenäisyys muiden paikkakuntien kanssa.”

Perustamisasiakirjan allekirjoittajiksi nimettiin maaherra Härmä, pankinjohtaja Jääskeläinen ja maisteri Klingstedt-Huhtala. Mainitut henkilöt kokoontuivat huhtikuun 30. päivänä 1951 allekirjoittamaan perustamiskirjaa, joka sääntöjen ohella toimitettiin rekisteriviranomaisille.

Ensimmäiseen hallitukseen valittiin varsinaisiksi jäseniksi: maaherra Erkki Härmä puheenjohtajana, professori Osmo Järvi varapuheenjohtajana, professori Aleksander Klossner, talousneuvos Armas Koivurinta, professori Per Ekwall, pankinjohtaja Toivo Jääskeläinen ja fil. maisteri Maili Klingstedt-Huhtala rahastonhoitaja-sihteerinä. Varajäseniksi valittiin talousneuvos Edith Schrey, rouva Sikri Sarkki, rouva Irja Ketonen, johtaja Levi Manteufel, tohtori Bertil Sourander, tehtailija Erik Jonsson, kauppaneuvos Karl Toivonen, kunnallisneuvos Antti Raita ja pankinjohtaja Eero Numerla.

Radiumkoti – toiveiden täyttymys Suomen Syöpäyhdistyksen Turun osasto piti Radiumko-

din aikaansaamista tärkeänä ja kiireellisenä hankkeena. Olihan sitä varten jo suurkeräyksen yhteydessä kerätty huomattava rahasummakin. Helmikuussa 1952 yhdistys osti 183 m2:n suuruisen huoneiston Humalistonkatu 13:sta. Radiumkoti aloitti toimintansa heinäkuussa 1952, alunperin hotellityyppisenä potilasasuntolana, jossa oli tilaa 14 potilaalle.

Varojen keräys ei päättynyt vaikka Radiumkoti oli olemassa. Varoja ja tavaraa kerättiin Radiumkodin ylläpitoon. ”Kunnat maksoivat kyllä lähettämiensä potilaiden hoitomaksun, mutta kun potilailla tullessaan ei ollut edes yöpukua hammasharjasta puhumattakaan. Suurena apuna oli tuolloin Punaisen Ristin Turun osasto”, muisteli yhdistyksen sihteeri Maili Klingstedt-Huhtala noita aikoja.

Marraskuussa 1955 ostettiin suuremmat tilat Kauppiaskatu 10:stä, johon korjattiin uusi Radiumkoti. Uusi sairaala käsitti kaksi päällekkäistä huoneistoa, yhteispinta-alaltaan 290 m2. Sairaalaan voitiin sijoittaa 25 potilaspaikkaa ja lisäksi klinikka naisten syöpätautien tutkimista varten. Uuteen Radiumkotiin päästiin muuttamaan vuoden 1956 alussa ja viralliset avajaiset pidettiin tammikuun 13. päivänä.

Lähinnä Suomen Syöpäyhdistyksen Turun osaston toimesta Turussa aloitettiin vuonna 1963 systemaattiset naisten joukkotarkastukset kohdunkaulan syövän seulomiseksi ns. papa-menetelmällä. Myöhemmin toiminta on muuttunut rutiiniluontoiseksi ja tulokset ovat olleet hyviä.

Radiumkodin kolmas vaihe oli arkkitehti Veijo Kahran suunnittelema, 54-paikkainen sairaalarakennus Vähä-Heik-

kiläntiellä. Varojen keruu tarkoitusta varten jäi jälleen suurelta osin naisjärjestöjen huoleksi. Suomen Syöpäyhdistyksen sihteeri Maili KlingstedtHuhtala ja dosentti Lauri Rauramo selostivat asiaa naisjärjestöjen edustajille Hamburger Börsissä ja siitä se lähti. Maaherra Sylvi Siltanen: ”Ja niin me lähdimme taas keräämään. Kartta leikattiin palasiksi ja jokainen meistä sai palasen ja sanottiin, että tuossa on sinun alueesi. Keräyksen lopputulos on nähtävissä – siellähän se seisoo Vähä-Heikkiläntien kulmassa.”

Uusi Radiumkoti vihittiin käyttöönsä 6. elokuuta 1961 tasavallan presidentti ja rouva Kekkosen kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Radiumkodin 3-kerroksinen lisärakennus valmistui syyskuussa vuonna 1965, jolloin potilaspaikkaluku nousi 78:aan.

Uusi nimi – uudet toimet Professori Lauri Rauramon ehdotuksesta yhdistys päätti vuonna 1968 muuttaa nimensä ja siitä tuli Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y., mikä kirjattiin yhdistysrekisteriin 9.3.1970. Samoihin aikoihin yhdistys sai virallisen ilmoituksen Radiumkodin liittämisestä Turun Yliopistolliseen Keskussairaalaan 1.7.1972 lähtien. Se oli sekä eduskunnan että lääkintöhallituksen tahto.

Yhdistyksen hallitus nimitti toimikunnan hoitamaan Radiumkodin myyntiä ja suunnittelemaan jotakin tilalle.

Toimikuntaan tulivat professori Lauri Rauramo puheenjohtajana sekä pankinjohtajat Eero Numerla ja Jukka Mikkola, merikapteeni Paul Lindroos ja maisteri Elis Forsström. Toimikunta eteni nopeasti ja uuden sairaalan urakka-

sopimus oltiin valmiit allekirjoittamaan huhtikuussa 1972.

Arkkitehti Veijo Kahran suunnittelema uusi monitoimitalo Itäinenkatu 30:ssä oli valmis aloittamaan toimintansa syksyllä 1973.

Hirvensalon suurhanke Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen epäilemättä suurin voimainponnistus on ollut MeriKarinan aikaansaaminen Hirvensalon Kaistarniemeen. Lokakuussa 1990 vihittiin MeriKarinan palvelu- ja toimintakeskus, jonka bruttopinta-ala siinä vaiheessa oli 2560 m2 ja kuuden rivitalon muodostama palvelukeskus, pinta-alaltaan 930 m2. Näiden yhteiset rakennuskustannukset olivat 27 miljoonaa markkaa, josta puolet saatiin Raha-automaattiyhdistykseltä.

Turun kaupunki, LounaisSuomen Syöpäyhdistys sekä eräät yhteisöt ja yksityiset perustivat Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön, jonka säädekirja allekirjoitettiin maaliskuussa 1990. Säätiö lähti innolla puuhaamaan Hirvensaloon kolmatta investointikohdetta, saattohoitokotia, jonka rakennustyöt aloitettiin joulukuussa 1992. Ensimmäiset potilaansa se otti vastaan 21.2.1994.

Saattohoitokotikaan ei ollut Hirvensalon viimeinen rakennusurakka, vaan toimintakeskusta on laajennettu ja uusia tiloja on rakennettu sitä mukaa kuin talous on antanut periksi.

Vuoden 2000 elo–syyskuun vaihteessa valmistui tehostetun palveluasumisen koti. Siihen tuli 14 palveluvuokraasuntoa huonokuntoisille vanhuksille ja vammaisille. Rakennuksen kokonaispinta-ala on noin 800 m2.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 5

Syöpätutkimuksen suurstipendi Turkuun Turun yliopiston Biotekniikan keskuksessa tutkimustyötä tekevä lääketieteen tohtori, dosentti Veli-Matti Kähäri sai Syöpäsäätiön miljoonan markan suurstipendin tutkimukseensa metalloproteinaaseista eli kudostuhoentsyymeistä. Tutkimus kohdistuu erityisesti ihosyöpien kuten melanooman - sekä pään ja kaulan alueen syöpälajien tutkimukseen. Miljoona markan stipendi mahdollistaa dosentti Kähärin (41) ja hänen kymmenhenkisen tutkimusryhmänsä tutkimustyön kahdeksi vuodeksi. Tutkimus on metalloproteinaasien tutkimusta ihosyövissä. Uusia metalloproteinaaseja eli kudostuhoentsyymeitä löydetään koko ajan lisää, joten on tärkeätä selvittää, mitkä niistä ovat tärkeitä syövän synnyssä, kasvussa ja leviämisessä.

Syövän leviäminen Syöpäkasvaimille on tyypillistä ominaisuus levitä ympäröivään kudokseen ja lähettää etäpesäkkeitä muualle kehoon ja muihin elimiin. Syöpäsolujen leviäminen tapahtuu monimutkaisen prosessin kautta, jossa syöpäsolut irtautuvat alkuperäisestä kasvaimesta, esimerkiksi melanoomasta, läpäisevät tyvikalvon, vaeltavat ympäröivän sidekudoksen läpi veri- tai imusuoneen ja siirty-

vät niitä pitkin toiseen kudokseen, jonne ne sitten muodostavat etäpesäkkeen. Tämä kaikki vaatii syöpäsoluilta kykyä hajottaa solujen väliainetta sekä tarttua ehjiin ja osin hajotettuihin soluväliaineen valkuaisaineisiin. Soluväliaineen hajottamiseen syöpäsolut käyttävät näitä tutkimuksen kohteena olevia metalloproteinaaseja eli kudostuhoentsyymeitä. Kun nämä metalloproteinaasit ovat niin merkittävässä osassa syöpäkasvainten leviämisessä ja etäpesäkkeiden syntymisessä, on erityisen tärkeätä Kähärin mukaan päästä tutkimaan näitä entsyymeitä ja niiden säätelyä syöpäsoluissa.

Tarkka syöpätyyppien jako Kähärin johtamassa tutkimuksessa yksi tavoite on kehittää metalloproteinaasien ilmentymiseen perustuvia uusia, nykyistä tarkempia mittareita, joilla esimerkiksi ihosyövät voidaan tyypitellä mahdollisimman moniin ja tarkkoihin alalajeihin ja saada täsmätietoa siitä, mitkä syöpätyypit herkimmin ja todennäköisemmin lähettävät etäpesäkkeitä.

Syöpätyyppien jaottelussa voidaan tulevaisuudessa käyttää hyväksi geenilastuja. Vaikka tutkimuksen pääkohteina ovatkin ihosyövät sekä pään ja kaulan alueen syövät, tutkimus palvelee laajemmin monien muidenkin syöpien tutkimusta. Kähärin mukaan pahamaineiset metalloproteinaasit ovat tärkeitä myös esimerkiksi eturauhas-, rinta-, maha-, haima-, keuhko-, munasarja- ja aivosyövissä. Sen lisäksi, että syövät voidaan luokitella entistä tarkemmin alalajeihin ja metalloproteinaasien toimintamekanismia tutkitaan, selvitetään myös sitä, pystytäänkö näiden kudostuhoentsyymien tuotantoa ja toimintaa estämällä rajoittamaan syövän kasvu ja leviäminen ja näin näivettämään syöpäkasvain, kun se ei pystykään kasvattamaan sitä ruokkivaa verisuonistoa. Pienikin melanooma voi lähettää etäpesäkkeitä ja mittareita tarvitaan tunnistamaan ja löytämään eri puolilla kehoa ja elimiä olevat syöpäsolut, jotta täsmälääke voitaisiin viedä oikeisiin kohteisiin syöpäsoluihin.

Lopputavoitteena täsmälääke Kun solunsisäiset ”viestinvälitysreitit”, jotka säätelevät ku-

Syöpäsäätiön suurstipendin saaja dosentti Veli-Matti Kähäri (edessä vas.) tutkimusryhmineen

dostuhoentsyymien tuotantoa ja syöpäsolujen leviämistä, on tunnistettu, voidaan kehittää täsmälääkkeitä nopeasti leviäviin syöpiin. Siinä vaiheessa, kun on tehty selvitys syöpäsolujen leviämiseen liittyvistä perusmekanismeista ja tutkimus on viety solutason ja kokeellisten mallien kautta potilastutkimukseen, alkaa tulosten hyödyntäminen potilashoitoon esimerkiksi lääkkeiden kehittämistyönä.

Lääketeollisuus ympäri maailman on kiinnostunut kehittämään niin sanottuja metalloproteinaasisalpaajalääkkeitä. Näistä uusista syövän hoidon täsmälääkkeistä ei ilmeisesti tule Kähärin mukaan sellaisia, joita pelkästään käyttämällä syöpäkasvainten hoito pyrittäisiin saamaan kuriin, vaan ne tulevat todennäköisesti jo olemassa olevien hoitomuotojen lisätehoksi. Lisäksi realistista on arvioida, että aikaa kuluu 5 - 10 vuotta ennenkuin käyttöön tulee joitakin radikaalisti uusia täsmähoitolääkkeitä, mutta optimistisesti arvioiden tuona aikana päästään todella pitkä harppaus eteen päin syöpäkasvainten diagnostiikassa ja käytännön hoidossa. Esimerkiksi melanoomassa kasvaimen poisto on tulevaisuudessakin ensisijainen hoitomuoto, mutta uudet täsmälääkkeet - kuten metalloproteinaasisalpaajat tulevat avuksi, kun pyritään estämään syövän etäpesäkkeiden syntyä, kasvua ja leviämistä.

Tunnustusta Turulle Dosentti, ihotautien erikoislääkäri Veli-Matti Kähäri pitää Syöpäsäätiön miljoonan markan stipendiä merkittävänä tunnustuksena koko Turussa toimivalle biolääketieteen tutkimukselle. Turussa tutkitaan syöpäsolujen leviämismekanismeja Turun yliopiston Biotekniikan keskuksen lisäksi yliopiston MediCity-tutkimuslaboratoriossa. Suuri tutkimusapuraha luo mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä tutkimustyötä ja keskittyä toden teolla kyseiseen tutkimukseen. Kähärin väitöskirja vuonna 1987 kollageenien säätelystä omalta osaltaan pohjusti nykyistä tutkimusprojektia. Kähäri toimi viisi vuotta Suomen Akatemian tutkijana Turussa MediCityssä ennen kuin siirtyi vajaa vuosi sitten Biotekniikan keskukseen. Tavoitteena on stipendin turvin palkata projektiin kevään aikana kaksi uutta tutkijaa.

Dosentti Veli-Matti Kähäri pitää tutkimusstipendiä tunnustuksena koko Turun bio-ja lääketieteelle

6 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 7

Genomiprojektin kynnyksellä

Eletään jännittäviä aikoja Kun ihmisen geenien pätkien ja proteiinien välityk- muksia” omassa elinympäris- vain yhtä geeniä kerrallaan, tietoa solujen erilaistumi- tössään, selvittää terveyttä ra- saadaan nyt tuloksia kokonaisalat selviävät, joutaa sellä seksi. Yhdestä lähtee muodos- sittavia ympäristötekijöitä ja sesta geenien kombinaatioista, moni vanha lukion tumaan hermosolu, toisesta välttää niitä mahdollisuuksien joilla ehkä ajatellaan olevan biologian oppikirja vaikkapa valkosolu. Genomil- mukaan. Tupakka suussa, auto yhteyttä jonkin sairauden tai tarkoitetaan siis perintöai- joutokäynnillä, on turha odo- solumuutoksen synnyssä. romukoppaan. Tutki- la nesta eli ihmisen elimistön tella geeniteknisiä keksintöjä, ja kokee samanlaisia ”komentokeskusta”. joilla sairauksista päästään.

Tieto geeneistä muuttuu hetkiä: koko ajan – Olen tehnyt tutkiGeenipätkät sirulle Koko geenisiruprojekti on Tutkimustulos ei hyppää mustyötä lähes kaksi ja sitten vertaillaan koko ajan muutoksessa; uutta apteekin hyllylle vuosikymmentä, Professori Lahesmaan oma tietoa tulee ja vanhaa joudumutta nyt lähimmän Biotekniikan keskuksessa tutkimusryhmä tutkii valkoso- taan arvioimaan uudelleen uutulosten valossa. Tietokymmenen vuoden Turun BioCityssä tehdään pe- lujen toimintaa ja niiden mer- sien määrät ja eritasoisten tietojen rustutkimusta soluista ja nii- kitystä immuunivälitteisten kuluessa menevät den erilaistumistapahtumista. sairauksien synnyssä. Kun yhdistelmät ovat niin valtavia, monet asiat aivan uu- Perustutkimuksen tuloksista ei valkosolut käyvät puolustus- että tarvitaan robotteja, tietohuipputesiksi, toteaa Biotek- voi suoraan päätellä, minkälai- taisteluun tulehdusta vastaan, koneohjelmistoja, sia lääkehoitoja tulevaisuudes- on immunologinen reaktio toi- hokkaita suorittimia, mateniikankeskuksen joh- sa voitaisiin tuottaa. Tutki- votunlainen. Mutta joskus käy maatikkoja ja monen muun taja, professori Riitta mustulos ei automaattisesti päinvastoin ja valkosolut ovat alan asiantuntijoita suodattajohda parantavaksi lääkepur- haitallisia elimistölle. Näin maan ja tulkitsemaan tietoa.

Lahesmaa.

Monitieteisyys on valttia, ja

Professori Riitta Lahesmaan johtaman Biotekniikan keskuksen tutkimuskohde on solu ja sen sisältämät geenit. Tutkimista riittää.

Ihmisen genomin selvitystyö on ottanut taas merkittävän askelen, kun on käynyt ilmi, että ihmisellä on noin 35 000 geeniä eikä esimerkiksi 150 000, kuten hurjimmat arvelivat.

Työtä kuitenkin vielä riittää.

Yhdelläkin geenillä on monia tehtäviä siitä riippuen, miten DNA:n emästieto on käännetty tietoa siirtäväksi lähettiRNA:ksi ja valkuaisaineiksi.

Koko geeniperimän selvityksen kysymyksenasettelu ja Biotekniikan keskuksen tutkimuskohde mahtuu yhteen soluun, mihin tahansa. Jokainen ihmisen solu sisältää perimän sen kaikkine geeneineen. Eri geenit aktivoituvat tehtävänsä mukaisesti, eri tavoin eri soluissa, ja lähettävät mm. RNA-

kiksi apteekin hyllylle, mutta tutkimusten avulla voidaan saada uusia ideoita uusien hoitomenetelmien kehittämiseksi.

– Perustutkimuksen havannoista vain osa on sellaisia, että niitä voidaan hyödyntää lääkekehityksessä. Genomi-projektin vaikutus sairauksien diagnosointiin ja hoitoon perustuu siihen, että päästään aikaisempaa tarkemmin kiinni esimerkiksi pahanlaatuisten solumuutosten syihin, tehdään solun viestintäreittejä tunnetuiksi, ymmärretään miten solunsisäinen ”säätelymylly” ja proteiinien välinen viestintäverkosto toimii, Riitta Lahesmaa selvittää. Sillä aikaa kun tutkijat selvittelevät elimistön toiminnan komentokeskusta, voivat kansalaiset tehdä ”tutki-

käy esimerkiksi allergiassa sekä astmassa. Leukemiassa ja lymfoomissa valkosolujen kasvun ja erilaistumisen säätely on häiriintynyt.

Biotekniikan keskuksessa on myös noin 40 000 eri geenejä edustavaa DNA:n pätkää odottamassa pääsyä geenisirulle.

Geenisirulla (geenilastulla) tarkoitetaan noin diakuvan kokoista alustaa, jolle on kiinnitetty valikoima eri geenejä edustavia DNA:n pätkiä.

Alustalle lisätään tutkittavan henkilön solusta tai kudoksesta eristetty leimattu näyte, jonka annetaan reagoida lasilla.

Sen jälkeen voidaan tarkastella mitkä tutkittavista geeneistä ovat tämän ihmisen solunäytteessä aktiivisia, mitkä eivät.

Kun ennen saatettiin tutkia

Puhelin: 010 51513. Postiosoite: 00098 Varma-Sampo.

Palvelemme asiakkaitamme myös Sammon konttoreissa kautta maan.

yhteinen kieli jolla asioista puhutaan muuttuu sitä mukaa kuin tulee uutta tietoa, jota ei vielä muutamaa vuotta aiemmin osattu etsiäkään.

Asiantuntijan tekstiä on tietysti maallikonkin entistä vaikeampi ymmärtää, hänen biologian oppimääränsä kun juontavat ehkä vuosikymmenten taa. Geeniteknologian vaikutuksista syövänhoitoon voi sanoa vain, että paras panna jäitä hattuun ja kiinnittää huomiota jo olemassa oleviin hoitomuotoihin. Kun lääkkeen kehitys kestää noin vuosikymmenen, saattaa odottavan aika muutoin käydä pitkäksi.

Kuva ja teksti: Leija Sironen

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

8 – N:o 1 – 2001

Eutanasia

Olisiko eutanasia eli ”armomurha” sallittava ja jos olisi niin milloin? Vai riittääkö kunnollinen kipulääkitys tekemään kuolevan viimeisistä hetkistä ihmisarvoisia?

Turussa runsas vuosi sitten järjestetty eutanasia-koulutuspäivä tarjosi maassamme ainutlaatuisen keskusteluareenan ajankohtaisen ja samalla kipeän asian pohtimiseen.

Osa puheenvuoroista on luettavissa Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomien edellisistä numeroista (1 ja 2/2000). Nyt julkaisemme yhden puheenvuoron. Asiaan palataan vielä seuraavassa lehden numerossa.

Mitä mieltä eutanasiasta ja hoitotahdosta?

Teija Saastamoinen

Potilaan hoitotahtoa on kunnioitettava Ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään ja myös hoidostaan tietyissä rajoissa. Potilaan itsemääräämisellä on vanha tausta, lopullisesti kirjattua se tuli laissa potilaan oikeuksista eli potilaslaissa vuonna 1993. - Potilaan itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että potilas joko suostuu hänelle suunniteltuun hoitoon tai kieltäytyy hoidosta, tiivistää varatuomari Irma Pahlman, joka on perehtynyt erityisesti elämän loppuvaiheessa toteutuviin potilaan oikeuksiin ja lääkärin velvollisuuksiin.

Oikeudellisia määräyksiä potilaan itsemääräämisestä ja hoitotahdon noudattamisesta löytyy potilaslaista ja terveydenhuoltohenkilökuntaa koskevia säännöksiä löytyy terveydenhuollon ammatinharjoittamista koskevasta laista. Pääsääntönä on, että hoitotoimiin tarvitaan potilaan suostumus.

Potilas ei kuitenkaan voi vaatia tiettyä hoitoa tai tutkimusta, vaan ainoastaan terveydentilansa edellyttämää hoitoa.

Potilaslaki rajaa vielä asiaa siten, että hoitoa on annettava ”niiden resurssien puitteissa, jotka ovat käytettävissä”. Lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudin määrityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta sekä potilaan hoitoon ottamisesta, kotiuttamisesta ja siirrosta. Terveydenhuollon ammattilaisten on luonnollisesti tutustuttava tarkkaan potilaan omaan mielipiteeseen, jottei heitä voida syyttää esimerkiksi virkarikoksesta, mikäli he jättävät potilaan hoitamatta.

- Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalla on oikeus halutessaan kieltäytyä kaikesta hoidosta ja oikeus sitovasti ilmoittaa hoitoa koskeva tahtonsa jo etukäteen. Tämän tahdonilmauksen perusteet löytyvät potilaslain kuudennesta pykälästä ja kiireellistä hoitoa koskevasta kahdeksannesta pykälästä, selvittää Irma Pahlman.

Potilaan oma tahto ratkaisee

Varatuomari Irma Pahlman on juristi, jolla on myös erikoissairaanhoitajan koulutus. Hän on toiminut toistakymmentä vuotta juristina ja on tällä hetkellä tutkijana Helsingin yliopiston rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitoksella. Kuvassa mukana myös Eutanasia-koulutuspäivän puheenjohtaja, rovasti Kauko Viitanen.

Jos potilas ei kykene käyttämään itsemääräämisoikeuttaan, on hänen omaistaan, läheistään tai laillista edustajaansa kuultava. Omainen tai muu läheinen osallistuu päätöksentekoon eli potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä henkilön kanssa, joka parhaiten tietää sen, miten potilas toivoisi itseään hoidettavan. Jos potilas itse on aiemmin ilmaissut tahtonsa, on myös omaisen kunnioitettava potilaan omaa näkemystä, sillä potilaan omaa näkemystä ei voida sivuuttaa. Jos sitovaa potilaan omaa kantaa ei ole tiedossa, eikä siitä saada selvyyttä omaisten tai muun läheisen kautta taikka jos nämä näkemykset ovat keskenään ristiriidassa, lääkäri hoitaa potilasta oman ammatillisen näkemyksensä mukaisesti poti-

laan parhaaksi.

Omaisella tai muulla läheisellä ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellista hoitoa.

Kypsä alaikäinen päättää itse hoidostaan. Kypsyyttä ei ole määritelty yksiselitteisesti vuosissa vaan kypsyyden arvioi lääkäri ja ottaa huomioon potilaan iän, yleisen kypsyyden, hoidon luonteen ja siihen liittyvät riskitekijät.

Jos alaikäinen ei ole lääkärin arvion mukaan riittävän kypsä päättämään hoidostaan, alaikäistä potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen laillisen edustajansa kanssa.

Huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäisen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellista hoitoa.

Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja päättävästi ilmaissut tahtonsa miten häntä on hoidettava, niin potilaalle ei saa antaa hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan. Kirjallinen tahdonilmaisu eli hoitotahto on terveydenhuollon ammattihenkilöä oikeudellisesti sitova asiakirja. Jos asiakirja on vielä allekirjoitettu, päivätty ja asiakirjaan on merkitty todistajat, se on kiistatta vakaa ja pätevä tahdon ilmaisu. - Puhun mieluummin hoitotahdosta kuin hoitotestamentista, koska kyseessä on elossa olevan ihmisen tahdosta. Testamentti tehdään kuoleman varalle, säätelemään asioita elämän päättymisen jälkeen, selvittää Pahlman.

Näin haluan asian olevan Kirjallisen tahdonilmaisun lisäksi riittää myös usein toistettu ilmaisu - näin haluan asian olevan - jos tuo tahto on selvästi ilmaistu. Esimerkiksi - ”haluan, että minulle ei siinä vaiheessa, kun en enää itse kykene päättämään, anneta antibioottihoitoa tai minua ei elvytetä, jos olen parantumattomasti sairas”. Hoitotahdon antajalta ei edellytetä samaa oikeustoimikelpoisuutta kuin yleensä oikeustoimissa. Potilas voi nimittäin päättää hoitoon suostumuksestaan tai kieltäytymisestään vaikkei hän olisikaan oikeustoimikelpoinen. Näin on asia esimerkiksi tapauksissa, joissa alaikäiset henkilöt, dementoituneet, kehitysvammaiset tai

mielenterveyden häiriöistä kärsivät, jotka kykenevät ymmärtämään hoidon ja siitä kieltäytymisen merkityksen ja vaikutuksen terveydentilaansa, voivat tehdä terveydenhuoltohenkilöstöä sitovan hoitotahdon ilmaisun.

Kirjallinen hoitotahto on aina pätevä, samoin potilaan suullinen ilmoitus esimerkiksi häntä hoitavalle lääkärille tai terveydenhuollon ammattihenkilölle. Näiden ammattilaisten on hyvä merkitä potilaan ilmaisema tahto potilasasiakirjoihin, jotta muutkin samassa yksikössä työskentelevät tulisivat siitä tietoisiksi ja osaisivat hoitaa potilasta hänen haluamallaan tavalla.

Hoitotahto on potilaan tahdonilmaisu, joten hän voi muuttaa mieltään aina halutessaan, viimeinen ilmaistu tahto - joko kirjallinen tai suullinen sitoo kuitenkin aina häntä hoitavia ammattilaisia.

Entä miten lääkäri toimii tilanteessa, jossa potilas on todistetusti valmis antamaan luonnon tehdä tehtävänsä, mutta omaiset vaativat sitkeästi hoitojen jatkamista? -Lääkäreillä ei ole vaihtoehtoja.

Jos potilas on tietoinen omasta tilastaan ja kykenee tekemään itseään koskevia päätöksiä, lääkärin on kunnioitettava hänen tahtoaan.

Eutanasia puhuttaa Suomen laki ei tunne aktiivista eutanasiaa terveydenhuollossa. Lääkäri ei voi surmata potilasta edes tämän pyynnöstä, koska kyseessä on rikoslain mukaan henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos, jonka myös lääkärien vannoma vala yksiselitteisesti kieltää. Itsemurhan avustaminen sen sijaan ei ole rikollinen teko. Passiivinen eutanasia eli hyvän lääkintäkäytännön mukainen kuolinhoito ei lainsäätäjiemme mukaan kaipaa erillistä sääntelyä.

Suomessa käytiin kiihkeää keskustelua viime syksynä eutanasian oikeutuksesta kun Hollannissa tehtiin eutanasian salliva päätös. Väistämättä kysymys eutanasiasta ja sen oikeutuksesta olisi keskusteltava Suomessakin perinpohjaisesti.

Teksti Kuvat

Tuula Vainikainen

Ehkä eutanasia olisi hyvä sallia joskus, esimerkiksi jos ihmisellä ei ole enää minkäänlaisia elpymisen mahdollisuuksia. Asia pitäisi kuitenkin tutkia tapauskohtaisesti erittäin tarkasti.

Saattaisin itse laatia hoitotahdon. Mielestäni hoitotahtoa pitää ehdottomasti kunnioittaa.

Matti Aalto En ole muodostanut mitään lopullista kantaa eutanasiaan.

Ainakaan vielä se ei ole toteutettavissa Suomessa, sillä asiaa pitää pohtia perusteellisesti. Tietyissä oloissa se ehkä voisi olla sallittua, mutta vain hyvin tiukasti kontrolloituna.

Jos henkilö on tehnyt hoitotahdon, sitä pitää noudattaa yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä potilaan ja hoitavan henkilökunnan kesken. Toisaalta potilaan tahdon pitäisi hoidon suhteen toteutua muutenkin, ilman erityistä paperia. Itse en ole tehnyt hoitotahtoa enkä ole sitä edes miettinyt, asia tuntuu kovin kaukaiselta.

Ludmila Johansson Eutanasia olisi mielestäni parempi vaihtoehto kuin avuttomana letkuissa makaaminen.

Hoitotahtoa en ole tehnyt, mutta asia on käynyt mielessä.

Tertti Pietilä ja Matti Äärilä

Kuvanlaadun uusi standardi mammografiaan: KODAK MIN-R 2000 filmi/ vahvistuslevy-yhdistelmä

Petri Laakkonen Kaipa eutanasialla on puolensa, mutta ei se ole mikään yksiselitteinen tai yksinkertainen asia. En välttämättä kokonaan tuomitse ajatusta.

Mielestäni ihmistä ei voi hoitaa vain hänen tahtonsa perusteella, vaan aina myös lääketieteellisin perustein. Omaakin tahtoa pitää toki kunnioittaa.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 9

TERVETULOA MUKAAN LOUNAIS-SUOMEN SYÖPÄYHDISTYKSEN MATKATOIMISTO MATKARIN MATKOILLE KOE LISEBERGIN TIVOLI GÖTEBORGISSA JA UUTUUS KOHTEENA FÅRUP SOMMERLAND TANSKASSA 10. – 15. 7. 2001

KARTANOKIERROS KESKI-VIROSSA 15.–17.7.2001 Virossa on paljon muutakin nähtävää kuin Tallinna. Viron pohjoisrannikko on kaunis ja monipuolinen lomakohde hiekkarantoineen, kallioineen ja vanhoine kartanoineen. Tällä matkalla tutustutaan neljään kauniiseen kartanoon ja yhteen linnaan.

Matkaohjelma: Sunnuntaina 15.7.2001 Lähtö klo 4.30 monitoimitalo Karinan luota, Itäinen Pitkäkatu 30 b, Turku. Ajo Helsinkiin, josta Eckerö Linen laiva lähtee klo 8.00. Tallinnaan saavutaan klo 10.30. Jatketaan matkaa kohti Rakverea. Matkalla vieraillaan Käsmun kapteenikylässä. Vieraillaan myös Palmsen ja Sagadin kartanoissa. Palmsen kartano on yksi Viron kauneimpia.

Kartanoa ympäröi kaunis puisto lampineen ja puroineen. Sagadin kartano on huomattavia rokokootyylin herraskartanoita Virossa.

Rakveressa majoittuminen hotelli Wesenberghiin, jossa myös illallinen.

Maanantaina 16.7.2001 Aamiainen hotellissa Rakveressa käydään pellavaliike Liliinassa, josta voi ostaa edullisia pellavatuotteita. Rakveresta jatketaan ensin Tapan kaupunkiin, jossa pidetään pieni ostostauko. Tapan kaupungista jatketaan Roosna-Allikun kartanoon. Kartanon sininen ja vaaleanpunainen sali ovat hyvin säilyneet ja tekevätkin entisen Von Rosenien omistaman kartanon katsomisen arvoiseksi. Jatketaan matkaa ja käydään tutustumassa Pöltsamaan vihertävään kauniiseen kaupunkiin. Poiketaan myös keskiaikaisen linnan viinikellarissa, jossa kuullaan perinteisestä viintilasta ja maistellaan viinejä. Matka jatkuu Paideen, jossa majoittuminen Neljän Kuningan hotelliin. Illallinen.

Tiistaina 17.7.2001 Aamiainen hotellissa. Lähdetään kotimatkalle kohti Tallinnaa. Ajetaan ensin Raplan maakuntaan ja tutustutaan Kehtnan kartanoon, jonka nykyinen omistaja on entisöitynyt. Täältä jatketaan Tallinnaan, jossa jää ostosaikaa ennen kuin Eckerö Linen laiva lähtee Helsinkiin klo 17.00. Helsinkiin saavutaan klo 21.30 ja jatketaan linja-autolla Turkuun, jonne saavutaan noin 24.00.

Matkan hinta: 1220 markkaa Hintaan sisältyy: * linja-automatkat ohjelman mukaan * laivamatkat Helsinki–Tallinna–Helsinki kansipaikoin * 2 hotelliyöpymistä 2 hengen huoneissa * 2 aamiaista ja 2 illallista * sisäänpääsymaksut ja tutustumiskohteet oheisen ohjelman mukaan * suomenkielisen paikallisoppaan palvelut Virossa * matkanjohtajan palvelut Ilmoittautumiset ja lisätiedustelut: Matkarin toimistoon puh. 2657 913 Ilmoittautuessa tulee ilmoittaa syntymäaika. Voimassaoleva ulkomaanpassi mukaan. Suositellaan matkavakuutuksen ottamista.

Matkanjohtaja: Anneli Salenius Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkapojat Oy

Tämä matka sopii lapsiperheille ja lapsenmielisille. Kesäkaupunki Göteborg on tulvillaan elämyksiä koko perheelle. Se on lapsiystävällinen suurkaupunki, jossa on Pohjolan suosituin huvipuisto Liseberg.

Göteborgista on vain lyhyt laivamatka Tanskan puolella Fredrikshavniin. Kaupunki tarjoaa loistavat ostosmahdollisuudet sekä Fårupin Vesipuisto ja kesämaa yhdessä mieleenpainuvan seikkailun koko perheelle. Vesipuistossa on yli 50 jännittävää tapahtumapaikkaa. Ulkovesipuisto on Pohjolan suurin ja liukumäkiä on useita.

Matkaohjelma: Tiistaina 10.7.2001 Kokoontuminen klo 20.00 Turun satamassa Matkapoikien lähtöselvityspisteessä. Viking Linen laiva lähtee Turusta klo 21.00. Laivalla majoittuminen B-luokan 2 hengen hytteihin.

Keskiviikkona 11.7.2001 Laiva saapuu Tukholmaan klo 6.30. Matka jatkuu linja-autolla kohti Göteborgia, jonne saavutaan jo iltapäivällä ja majoitutaan Scandichotelliin. Majoittumisen jälkeen on vuorossa tämän päivän odotettu kohde, Lisebergin tivoli. Ilta vietetään täällä Pohjolan suurimmassa huvipuistossa.

Torstaina 12.7.2001 Aamiainen hotellissa. Aamupäivällä matka jatkuu Stena Linen nopealla aluksella kohti Tanskaa ja Fredrikshavnia. Majoittuminen Scandic-hotelliin. Koko iltapäivä ja ilta aikaa tutustua kauniiseen merenrantakaupunkiin.

Perjantaina 13.7.2001 Aamiainen hotellissa. Aamiaisen jälkeen lähdetään tutustumaan Fårupin Kesämaahan ja vesipuistoon. Ajomatka on lyhyt, joten koko päivä voidaan nauttia Kesämaan tarjoamista tapahtumista. Valloittava merileijonashow tai 500 metriä pitkä kuohuva vesireitti sopii kaikenikäisille, Illaksi palataan Tuttuun Scandic-hotelliin.

Lauantaina 14.7.2001 Aamiainen hotellissa. Ajo laivarantaan ja lähtö Stena Linen aluksella Göteborgiin, josta jatketaan linja-autolla Tukholmaan. Viking Linen laiva Tukholmasta lähtee klo 20.10. Majoittuminen B-luokan 2 hengen hytteihin.

Sunnuntaina 15.7.2001 Laiva saapuu Turkuun klo 7.35.

Matkan hinta: aikuiset 1950 markkaa lapset alle 12 v. lisävuoteessa 1350 markkaa Hintaan sisältyy: * linja-automatkat nykyaikaisella turistilinja-autolla * laivamatkat Turku–Tukholma–Turku B-luokan 2 hengen hyteissä * laivamatkat Göteborg–Fredrikshavn–Göteborg kansipaikoin * 3 hotelliyöpymistä 2 hengen huoneissa * 3 aamiaista hotellissa * sisäänpääsymaksu Lisebergin tivoliin (ei laitteisiin) * sisäänpääsymaksu Fårup Sommerlandiin (sisältäen laitteet) * matkanjohtajan palvelut Ilmoittautumiset ja lisätiedustelut: Matkarin toimistoon puh. 2657 913 Ilmoittautuessa tulee ilmoittaa syntymäaika. Suositellaan matkavakuutuksen ottamista.

Matkanjohtaja: Matkapoikien matkanjohtaja Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkapojat Oy

VIETÄ ERILAINEN PÄÄSIÄINEN UNKARISSA PÄÄSIÄISMATKA UNKARIIN – BUDAPEST, BALATON, PÉCS, BUGACPUSZTA, SZEGED 12.–19.4.2001 Tällä matkalla tutustutaan Unkarin maaseutuun ja unkarilaiseen pääsiäisenviettoon.

Matkaohjelma: Torstaina 12.4.2001 Lähtö klo 14.30 monitoimitalo Karinan luota, Itäinen Pitkäkatu 30 b, Turku.

Ajo Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta Malevin lento Budapestiin lähtee klo 18.00. Budapestiin saavutaan klo 19.20. Matka jatkuu linja-autolla Bencúr-hotelliin, jonne majoittuminen ja kevyt iltapala. Illalla tehdään vielä pieni kaupunkikierros Pestin puolella ja käydään mm. kävelykadulla Váci utcalla.

Pitkäperjantaina 13.4.2001 Aamiainen hotellissa. Aamiaisen jälkeen jatketaan kaupunkikierrosta. Lounas Budapestissa. Matka jatkuu Balaton-järven pohjoispuolella sijaitsevaan kuvankauniiseen Tihany' in kaupunkiin, jossa osallistutaan munkkiluostarin jumalanpalvelukseen. Matka jatkuu Etelä-Unkarissa sijaitsevaan Pécsin kaupunkiin. Majoittuminen Hunyor-hotelliin.

Lauantaina 14.4.2001 Aamiainen hotellissa. Aamiaisen jälkeen tutustutaan Pécsin kaupunkiin, kävellen ja linja-autolla. Lounas Cellarium-ravintolassa. Matka jatkuu Harkány'in kaupunkiin, jossa majoittuminen Agron-kylpyläkeskukseen. Iltapäivällä vapaata aikaa tutustua kylpylän palveluihin. Illallinen hotellissa.

I pääsiäispäivänä, sunnuntaina 15.4.2001 Aamiainen kylpyläkeskuksessa. Vapaata aikaa kylpyläpalveluille. Iltapäivällä retki Villany'in viininviljelysalueelle. Lyhyt tutustumisretki Siklosin linnaan, viinimuseoon. Lounas ja viininmaistajaiset viinikellarissa Villany'issa. Paluu kylpyläkeskukseen, jossa illallinen.

II pääsiäispäivänä, maanantaina 16.4.2001 Aamiainen kylpyläkeskuksessa. Aamiaisen jälkeen matka jatkuu pieneen Zengövárkányi'n kylään lähelle Pécsváradin linnaa. Tutustutaan tyypilliseen unkarilaiseen pääsiäisen viettoon maaseudulla sekä reformaattisessa kirkossa pääsiäisseremoniaan. Seurataan pääsiäismunien maalaamista museossa, paikallista kansantanssia ja muuta pääsiäisohjelmaa. Lounaan jälkeen tutustutaan puukäsityömuseoon. Matka jatkuu Pécsváradin linnan kautta Pécsin kaupunkiin, jossa nautitaan illallinen Tettye-ravintolassa. Paluu kylpyläkeskukseen.

Tiistaina 17.4.2001 Aamiainen kylpyläkeskuksessa. Aamupäivällä tehdään retki Bugaci-pustalle, jossa tutustutaan paimentolaismuseoon, hevosnäytökseen ja osallistutaan hevoskärryajelulle. Lounas Bugaci-krouvissa. Lounaan jälkeen matka jatkuu Szegediin, jossa majoittuminen Novotel-hotelliin. Iltapäivällä käynti Szegedin Plaza -ostoskeskuksessa. Illallinen Tisza-joen varrella ravintolassa.

Keskiviikkona 18.4.2001 Aamiainen hotellissa. Kaupunkikierros. Jatketaan Ópusztaszerin kansallishistorialliseen puistoon, jossa tutustutaan Unkarin heimojen maahantuloa kuvaavaan suureen ympyrämaalaukseen sekä ulkoilmamuseoon. Lounas Zsombaikylän Rózsa Sándorin krouvissa. Iltapäivällä vapaata aikaa Szegedissä esim. tuliaisostoksia varten. Läksiäisillallinen Botond-ravintolassa.

Torstaina 19.4.2001 Aamiainen hotellissa. Lähtö Budapestiin, jossa Malevin lento Helsinkiin lähtee klo 12.25. Helsinkiin saavutaan klo 15.45. Kuljetus Turkuun, jonne saavutaan noin klo 18.30.

Matkalle mukaan tarvitaan voimassaoleva ulkomaanpassi, jonka tulee olla voimassa 3 kk paluun jälkeen. Suositellaan matkavakuutuksen ottamista. Valuutaksi Saksan markkoja tai Unkarin forintteja.

Kylpylää varten mukaan kylpylätakki, uimapuku, suihkulakki ja muovisandaalit.

Matkan hinta sitoumuksetta: jäsenet 5600 markkaa ei-jäsenet 5720 markkaa Hintaan sisältyy: * linja-autokuljetukset Turku– Helsinki–Vantaan lentoasema–Turku * lentomatkat Helsinki–Budapest–Helsinki * majoitukset ohjelman mukaan 2 hengen huoneissa * ruokailut ohjelman mukaan * sisäänpääsymaksut ja tutustumiset ohjelman mukaan * matkanjohtajan palvelut Ilmoittautumiset ja lisätiedustelut : Matkarin toimistoon puh. 2657 913 Matkanjohtaja: Sándor Tóth

Pariisin taivaan alla Pariisin jouluvalot, sipulikeittoa aidossa ympäristössä, oopperan lavalla Matti Salminen: Syöpäyhdistyksen joulumatkalta ei puuttunut mitään!

Pirkko ja Veikko Lehto pitävät Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen matkoista. Niille on helppo lähteä, sillä kaikki on järjestetty valmiiksi oppaita ja ohjelmaa myöten. - Matkaa on niin mukava odottaa, he hymyilevät.

Kuva Tertti Pietilä

Tätä mieltä ovat Pirkko ja Veikko Lehto, jotka osallistuivat Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen joulumatkalle Pariisiin. Matka tehtiin 23.-28. joulukuuta ja mukana oli parikymmentä henkeä ympäri Suomea.

- Meillä oli koko ajan oma opas, tai oikeastaan kaksikin, ja matkan ohjelma oli aivan upea, pariskunta kertoo Pariisia Turun-kodissa muistellen.

Sarastro ja Mona Lisa Tullessa sää oli lämmin ja kirkas. Matka alkoi pitkällä kiertoajelulla jouluvalaistussa metropolissa. Champs-Elyséen puut, Eiffel-torni ja Riemukaari hehkuivat joulukuun illassa. 1700-luvulta peräisin oleva, upeasti entisöity hotelli Grand Hotel de Champagne sijaitsi Seinen rannalla.

- Notre Damen kirkko oli lähellä, joten sijainti oli ihanteellinen. Joulupäivänä meillä oli käynti Louvressa, ja näimme luonnollisesti Mona Lisan.

Illalla pääsimme Pariisin oopperaan katsomaan Mozartin Taikahuilun, jossa Sarastrona

esiintyi Matti Salminen. Ja mikä parasta: meille oli järjestetty tapaaminen Salmisen kanssa oopperan jälkeen!

Ruoka oli erinomaista, ja matkalaisille tarjoutui ex tempore mahdollisuus maistaa myös aitoa sipulikeittoa ravintolassa, josta ranskalainen herkku on peräisin.

Kotimaassa ja Baltiassa Pariisin-matka ei ole ainoa Syöpäyhdistyksen järjestämä matka, jolla Lehdot ovat olleet mukana. Myös kotimaan kohteita ja Baltian kierros on matkustettu yhdistyksen mukana.

Teatterimatkoilla on käyty usein.

Pirkko ja Veikko Lehto ovat aktiivisia ja valoisia ihmisiä ja erittäin kokeneita matkailijoita: matkustaminen on heille toinen elämä. Maailma on tullut tutuksi Kiinaa, Thaimaata, Malesiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. Euroopasta rakas on Italia, jossa on käyty usein, ja Espanja, jonne suunnataan jälleen nyt kevättalvella. Heidän mukaansa matkoilta saa eniten irti, kun vastaanottavaisella mielellä. Matkoilta kertyy aina hauskoja muistoja, joita voi jälkeen päin kotona palauttaa mieleen. Hyvää matkaa!

Teksti Paula Heino

10 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

Tiedon lisääminen ei lisää tuskaa:

Omaisten tukeminen ehkäisee sairauksia - Meillä ei ole enää varaa jättää omaisia, terveydenhuoltomme yhä tärkeämmäksi käyvää voimavaraa, huomioimatta, korostavat hoitotieteen tutkijat Elina Eriksson ja Sari Somer. Syöpää sairastavan omaiset tarvitsevat tukea ja ymmärrystä, jotta he itse jaksaisivat tukea sairasta läheistään.

Omaisten tuki on myös ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, sillä läheisen vakava sairaus on aina terveysriski omaisellekin.

Syöpää sairastaneiden omaisista vuonna 1996 väitellyt terveydenhuollon tohtori Elina Eriksson ja terveydenhuollon opiskelija Sari Somer selvittivät hoitotieteen professori Sirkka Laurin johdolla suoritetussa tutkimuksessa postikyselyllä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kotisaattohoidossa ja Karinakodissa vuosina 1998-1999 syöpään menehtyneiden potilaiden omaisten selviytymistä läheisensä kuoleman jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin myös kotisaattohoidon ja saattohoitokodin hoitohenkilökunnan potilaan omaisille antamaa tietoa ja tukea. Kyselyyn vastasi 258 omaista, joista 2/3 oli naisia.

Vastanneiden omaisten keskiikä oli 58 vuotta, joten mukana oli sekä työssä käyviä että eläkkeelle jääneitä omaisia.

- Tutkimukseemme vastanneet omaiset, joiden läheinen oli menehtynyt syöpään, olivat omien kokemustensa mukaan selviytyneet menetyksestään melko hyvin. Heillä oli kuitenkin jonkin verran fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Väsymys, unettomuus, masennus, yksinäisyys ja suru olivat yleisiä tuntemuksia. Viidesosa omaisista oli ollut sairaslomalla ennen potilaan kuolemaa ja sen jälkeen. Joka kymmenes omainen käytti rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä ennen potilaan kuolemaa. Potilaan kuoleman jälkeen lääkkeiden käyttö lisääntyi selvästi eli viidesosa omaisista käytti rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä, selvittää Elina Eriksson.

Toisen puolison menehtyminen muuttaa aina jälkeen jäävän elämän kuvioita ja monen

on opittava hoitamaan kenties aivan outoja asioita, joista toinen puoliso on ennen huolehtinut. Syöpään menehtyneen omaiset selviytyivät melko hyvin uudessa roolissaan. Yli puolet omaisista koki olevansa vain vähän riippuvaisia läheisistään. Kolmasosa tutkituista koki kuitenkin saavansa läheisiltään runsaasti tukea vaikeuksiinsa ja nautti yhdessäolosta heidän kanssaan.

Miesten ja naisten suru menetetystä puolisosta on usein erilaista. Miehillä esiintyi enemmän vihaa ja syytöksiä kuin naisilla. Masennussairaudet ovat sen sijaan yleisimpiä puolisonsa menettäneillä naisilla. Kaiken kaikkiaan puolison menetys on tunnistettu riskiksi jälkeenjäävän puolison mielenterveydelle. Erityisen vaikeana koettiin lapsen tai nuoren ihmisen menetys. Perheenjäsenet olivatkin ahdistuneimpia, jos potilas oli alle 45vuotias. Omaiset olivat masentuneimpia heti läheisen kuoleman jälkeen. Vanha viisaus, jonka mukaan aika parantaa, pitää tässäkin paikkansa, sillä jo puolen vuoden kuluminen omaisen kuolemasta olo alkaa usein helpottaa.

Tukevaa tietoa ja lämmintä läsnäoloa Omaisten selviytymistä ennustaa omaisen hoitohenkilökunnalta saama tuki ennen potilaan menehtymistä. Tunne, että läheinen saa vakavaan sairauteensa hyvää hoitoa, auttaa omaista hyväksymään tilanteen.

Tutkimukseen osallistuneet omaiset viestittävät, että he olisivat tarvinneet enemmän tietoa paitsi potilaan hoidosta, myös erilaisista hoitovaihtoehdoista ja taloudellisista seikoista. Parhaiten tietoa saatiin potilaan päivittäisestä voinnista ja lääkityksestä, mutta esimerkiksi hoitopaikkavaihtoehdoista (saattohoitokoti, kotihoito) saatiin tietoa niukemmin. Monet omaiset kokivat kyllä saaneensa tietoa kysyessään, mutta toivoivat, että tietoa voitaisiin tarjota kysymättäkin.

Omaisten tukeminen toteutui

parhaiten kuuntelemalla ja hyväksymällä omaiset potilaan luonnollisiksi tukijoukoiksi.

Henkilökunta otti omaiset huomioon ja kuuli heidän näkemyksiään ja oli valmis käsittelemään omaisten kanssa heidän tuntemuksiaan.

Monet omaisista kokivat kuitenkin, ettei henkilökunnalla välttämättä ollut aikaa tai mahdollisuuksia tarjota omaisille tilaisuutta tunteiden selvittelyyn. Yleensä omaiset kokivat myönteisenä sen, että heillä oli saattohoitokodissa konkreettisesti mahdollisuus osallistua läheisensä hoitoon.

Osa läheisensä menettäneistä potilaista olisi toivonut hoitohenkilökunnan tapaamista vielä potilaan kuoleman jälkeenkin. Osa hoitajista olikin käynyt tapaamassa omaisia kotona myöhemmin. Nykyisen tiukan henkilökuntamitoituksen aikana kotikäynnit ovat kuitenkin vain harvoin mahdollisia. Osa omaisista ei pidä tällaisia käyntejä tarpeellisinakaan. Kuitenkin esimerkiksi omahoitajan soitto pari kuukautta potilaan kuoleman jälkeen, olisi omaisten mielestä tärkeä ele. Yleensäkään omaiset eivät odota suuria huomionosoituksia, vaan pienet lämmittävät huomioon ottamiset ovat jääneet parhaiten mieleen ja nousevat myönteisinä esille surunkin keskellä.

Yleensä omaiset kokivat läheisensä saaneen potilaana hyvää hoitoa. Tyytymättömyyttä esitettiin kuitenkin potilaalle tehdyistä turhista lisätutkimuksista silloin, kun toivoa paremmasta ei enää ole ollut. Tyytyväisimpiä omaiset olivat potilaan saamaan kivunhoitoon ja potilaan kunnioittamiseen. Omaisten kokemus hyvästä kivunhoidosta on tärkeä tieto, sillä siihen on niin kotisaattohoidossa kuin saattohoitokodeissa panostettukin, painottaa Elina Eriksson.

niukasti huomiota. Erikssonin ja Somerin tutkimus antaa kotisaattohoidon ja saattohoitokodin henkilökunnalle tärkeää palautetta omaisten kokemuksista. Tältä pohjalta saattohoitoa voidaan edelleen kehittää.

Terveydenhuoltojärjestelmämme on edelleen liian suoraviivaisesti keskittynyt potilaan hoitoon ja unohtaa ehkä liian usein potilasta ympäröivän tukiverkoston merkityksen. Omaisten tuki ja heidän osallistumisensa potilaan hoitoon on kuitenkin kaikille tärkeää ja omaisten tukeminen tulisi nähdä yhtä oleellisena osana hoitohenkilökunnan työtä kuin potilaan hoitokin.

Erityistä painoa pitäisi panna kaikenlaisen syöpäpotilaan hoitoon liittyvän tiedon lisääminen. Tiedon lisääminen ei tässä tapauksessa lisää tuskaa, vaan lieventää sitä.

Suru ja luopuminen ovat luonnollisia elämään kuuluvia asi-

THT Elina Eriksson toimii yliopettajana Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun Vantaa-instituutissa. oita, mutta niiden käsittelemättä jääminen ja omaisen jääminen yksin vaikeiden tunteidensa kanssa voi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa hänenkin terveyteensä kielteisesti. - Terveydenhuollon resurssien jatkuvasti vähentyessä, ihmisten ikääntyessä ja eläessä yhä useammin yksin, meillä ei ole hoitolaitoksissa varaa olla huomioimatta omaisia, joita ilman monissa pai-

koissa ei selvittäisi. Potilaan kuollessa omainen tarvitsee vastavuoroisesti meidän tukeamme. Meillä ei ole varaa jättää tätä tukea antamatta, haastavat tutkijat.

Teksti Tuula Vainikainen Kuvat Matti Äärilä

Suru kannattaa purkaa Omaisten selviytymistä on maailmalla tutkittu melko runsaasti, mutta Suomessa omaisiin ja heidän selviytymiseensä on kiinnitetty aiemmin vain

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kotisaattohoidossa ja saattohoitokodissa menehtyneiden potilaiden omaisten selviytymistä vertaillaan parhaillaan terveyskeskuksissa kuolleiden potilaiden omaisten selviytymiseen. Tutkimusaineisto on koottu seitsemästä Turun seudun terveyskeskuksesta ja tulokset tullaan raportoimaan syksyyn mennessä.

LEIRAS PL 415 20101 TURKU

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 11

Tehostetun palveluasumisen koti sai nimen:

KARINARANNASSA VIETETTIIN SYDÄMELLISTÄ JUHLAA Marraskuussa vietettiin Turun Hirvensalon Kaistarniemen MeriKarinan toiminta- ja palvelukeskuksessa lämmin juhlahetki. Tehostetun palveluasumisen koti sai viralliseksi nimekseen Karinarannan. Vihkimisen suoritti rouva Tellervo Koivisto, joka on toiminut Hirvensalon Kaistarniemeen neljässä vaiheessa nousseen LounaisSuomen Syöpäyhdistyksen toiminta- ja palvelukeskuksen suojelijana alusta alkaen.

Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksen ensimmäisen vaiheen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1989 ja ykkösvaihe valmistui vuonna 1990.

Vuonna 1994 valmistui saattohoitopotilaiden käyttöön 20paikkainen Karinakoti ja palveluasuntojen kakkosvaihe.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1997 valmistui toimintakeskuksen toinen vaihe, joka käsittää juhlasalin, syöpälasten monitoimitilat sekä yhdistyksen hallinnon, kotisairaanhoidon sekä ryhmätyöskentelyyn soveltuvat toimitilat. Saman vuoden joulukuussa valmistui 20-paikkainen toipilasyksikkö viihtyisine sauna- ja kokoontumistiloineen aiemman majoitussiiven välittömään läheisyyteen, totesi toimitusjohtaja Kari Ojala avaussanoissaan.

Uuden Karinarannan suojissa olevat 14 asuntoa on tarkoitettu iäkkäille henkilöille, jotka sairaudestaan tai vammastaan huolimatta haluavat asua omassa asunnossaan. Kun tehostetun palveluasumisen kodin asuntojen neliöt ja yhteisessä käytössä olevat palvelutilat lisätään aiempaan MeriKarinan rakennuskantaan, on Kaistarniemeen noussut 8300

neliömetriä syöpäpotilaiden ja heidän omaistensa hoito- ja palvelutiloja, joiden kokonaiskustannukset ovat 72,3 miljoonaa markkaa. Tästä Rahaautomaattiyhdistyksen avustusosuus on yhteensä 26 miljoonaa markkaa sekä asuntorahaston lainaosuus yhteensä 11 miljoonaa markkaa. LounaisSuomen Syöpäyhdistys r.y. on saanut Meri-Karinan hankkeisiin lahjoitus- ja keräysvaroja yhteensä 35,3 miljoonaa markkaa. Huomattava summa osoittaa, kuinka tärkeänä kansalaiset vapaaehtoisen syöväntorjuntatyön kokevat.

Tehostettu palveluasuminen avaa tietä tulevaisuuteen – Viime aikoina ei ole liian usein voitu vihkiä käyttöön uusia sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavia yksiköitä. Laman jäljet ovat edelleen nähtävissä ja valtio on luopumassa omista rakentamisen rahoitusmuodoistaan. Siksi on ilahduttavaa todistaa järjestöväen vankka usko omiin mahdollisuuksiin tulla enenevässä määrin julkisia palveluja tukevaan

toimintaan.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistys on tästä esimerkki maan parhaimmasta päästä, totesi läänin sosiaali- ja terveysneuvos Pekka Paatero vihkiäispuheessaan.

Paatero iloitsi myös Rahaautomaattiyhdistyksen tuesta ja näki erityisen lämmittävänä sen, että ollaan avaamassa uusia ovia nimenomaan asumismuotoisen elämäntavan mahdollistamiseen. – Perinteiset laitosvaihtoehdot eivät tule riittämään tulevaisuudessa.

Millään kunnalla ei ole varaa jatkossa rakentaa vanhuspalvelujaan vain laitospaikkojen varaan. Onneksi, sillä me tulevat vanhukset emme niitä haluakaan ja olemme oppineet vaatimaan. Olen sitä mieltä, että vanhuspalveluissa itsekkyys on oikeutettua, tiivisti Paatero.

Tulevaisuuden vanhuspalveluiden rakentamisessa tarvitaan tuotekehittelyä ja kotipalveluiden määrätietoista kehittämistä. Sairaanhoito voidaan jatkossa tuoda kotiin aivan toisessa mitassa kuin tänä päivänä tehdään. – Nyt vihittävä yksikkö on esimerkki sellaisista asunnoista, joissa myös asukkaiden kotona tarvitsema eri-

Rouva Tellervo Koivisto vihki uuden Karinarannan palvelukodin käyttöön. Kankaan alta paljastunutta nimeä kurkistelevat myös presidentti Mauno Koivisto, Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimitusjohtaja Kari Ojala ja Syöpäyhdistyksen hallituksen toinen varapuheenjohtaja Pentti Seppälä. Airueina Virpi Palin (vas.) ja Johanna Lehto. koissairaanhoito on mahdollista antaa. Syöpäyhdistys on muutenkin ollut vuosia tällaisen toiminnan edelläkävijä, kiitti Paatero. Hän näki järjestöjen ja kolmannen sektorin roolin merkityksen olevan jatkossakin kasvussa. Tämä kasvu voidaan ottaa vastaan turvallisin mielin, sillä lääninhallitus valvoo niiden tuottamien palvelujen laatua säännöllisesti sekä lupien myöntämisen

yhteydessä että tarkastuskäynneillä. Tämä on enemmän, kuin kunnallisilta palvelujen tuottajilta edellytetään, sillä kuntalain mukaan kunnilla on velvollisuus valvoa itse itseään.

Meri-Karinan tontin omistavan Turun kaupungin, syöpäyhdistyksen hyvän yhteistyökumppanin, tervehdyksen tilaisuudessa esitti vs. apulaiskaupunginjohtaja Aila Harjan-

ne. Vihkiäisyleisöä viihdyttivät musiikkiesityksillään rakastettu sopraano Tamara Lund sekä kamarikuoro Camis. Pimenevässä illassa, lempeiden soihtujen valossa Presidentti Mauno Koivisto oli mukana todistamassa kuinka hänen puolisonsa rouva Tellervo Koivisto vihki tehostetun palveluasumisen kodin Karinarannaksi.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

12 – N:o 1 – 2001

Tupakka ja alkoholi altistavat suusyövälle - Paras keino ehkäistä suusyöpää on tupakoinnin ja alkoholin välttäminen sekä terveellinen ravinto, sanoo hammaslääketieteen professori Stina Syrjänen Turun yliopistosta.

Hän on huolissaan myös nuorten nuuskan käytöstä. Nuuskamällit tulisi saada pois lasten ja nuorten esikuvien, jääkiekkoilijoiden, huulista.

Terveellinen ravinto tarkoittaa kuitupitoista ruokaa, vihanneksia ja hedelmiä erityisesti sellaisenaan, käsittelemättöminä, kuten luonto ne parhaimmillaan tarjoaa. Lihaa ei kannattaisi popsia ylen määrin, kala on terveellisempää. Tupakan ja alkoholin yhteiskäyttö lisää sairastumisriskiä, ja alkoholeista tulisi erityisesti välttää oluen ja väkevien viinojen liikakäyttöä.

- Suu on elimistön ensimmäinen puolustusportti.

Suun terveyden tila Suomessa on yleisesti ottaen hyvä verrattaessa esimerkiksi 1950- ja -60-lukuihin, jolloin ientulehdukset ja karies olivat yleisiä, professori Stina Syrjänen Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta sanoo. Säännölliset hammaslääkärikäynnit ovat tärkeitä meille jokaiselle.

5

Terveelliset elämäntavat Suurin osa suusyövistä, 75 prosenttia, voitaisiin ehkäistä kokonaan, kun tupakka ja alkoholi jätettäisiin pois ja ravintotottumukset remontoitaisiin terveellisemmiksi. Yleinen suuhygienia, säännöllinen hampaiden harjaus on tärkeää, mutta voimakkaasti alkoholi-

pitoiset suuvedet kannattaisi jättää pois käytöstä. Huonosti istuvat hammasproteesit saattavat aiheuttaa suussa pitkäaikaisen ärsytyksen. Huomiota kannattaa kiinnittää myös haavaumiin, jotka eivät parane parissa viikossa, samoin kuin kyhmyihin kaulalla tai leuan alla ja puheen muutoksiin. Punaiset tai valkoiset läiskät suun limakalvolla on myös hyvä tarkistuttaa.

Suusyöpä on vanhastaan ollut vanhojen, tupakoivien miesten tauti. Nyt professoria huolestuttavat yksittäiset tapaukset, nuorehkot, tupakoimattomat ja terveellisiä elämäntapoja noudattavat naiset, jotka kuitenkin ovat sairastuneet suusyöpään.

- Altistavaa tekijää ei vielä tunneta, mutta virusinfektioiden mahdollisuutta ei voi sulkea pois.

Säännölliset tarkastukset Suun terveys on tärkeä osa terveyttämme. Suusyöpä ei välttämättä anna selkeitä merkkejä itsestään, vaan suussa voi olla vaikka kivuton haavauma, joka osoittautuu syövän esiasteeksi. Säännölliset hammaslääkäritarkastukset ovat välttämättömiä, sillä tutkiessaan suun limakalvot ja kielen hammaslääkäri näkee ne pienetkin muutokset, joita suusta voi löytyä. Tarvittaessa voidaan ottaa kudosnäyte.

- Suusyöpä on raskas sairaus siksi, että se vaikuttaa niin moneen: ihmisen ruokailuun, puheeseen ja ulkonäköön, Stina Syrjänen sanoo. -Kuitenkin huolellisella hammaslääkärin

VUODEN TAKUU!

AEG huippupesukone huippulinkouksella!

UPO 4-levyinen Perheliesi

Made in Finland

Made in Germany

- energia- ja pesutulosluokka A - huippulinkous max 1600 r/min - HUIPPUTUOTE: 5 vuoden takuu

- leveys 50 cm - grillivastus - turvakytkin estää levyjen ja uunin käytön - alaosassa kätevä vetolaatikko - HUIPPUTUOTE: 5 vuoden takuu

5390:- 2390:Turku Nuppulantie 21, puh 2747300 Avoinna: ma-pe 10-19 ja la 10-15

Kaarina Automestarintie, puh 2436066 Masku Kustavintie, puh 4347300 Avoinna: ma-pe 9-18 ja la 10-15

tarkastuksella ja itse terveyttään seuraamalla syöpä voidaan löytää riittävän pienenä ja silloin se kyetään täysin parantamaan. Hoitona on leikkaus ja tarvittaessa sädehoito. Suusyövästä paranee joka toinen sairastunut, mutta huulisyövässä ennuste on parempi.

Yllättäen myös naisilla Suupatologiaa jo vuosikymmeniä tutkinut professori Syrjänen kertoo, että vuonna 1997 Suomessa todettiin 328 uutta suusyöpää. Miehillä syöpiä löytyi 215 ja naisilla 113.

Jos lukuja verrataan esimerkiksi 1960-luvun jälkipuoliskoon, suusyöpiä löytyi silloin vähemmän, 218 kappaletta.

Miehillä huulisyöpä on vähentynyt ja kielisyöpä ja muu suun syöpä taas hieman lisääntynyt. Myös naisilla suusyöpää esiintyy enemmän.

- Minut yllätti se, että vanhemmilla, 55-64-vuotiailla naisilla, suusyöpää ilmenee Suomessa reilusti enemmän kuin Pohjois-Euroopassa keskimäärin.

Hälyttävää on, että esimerkiksi Saksassa ja Isossa-Britanniassa suusyöpä on lisääntynyt. Vanhastaan tilastoissa on näkynyt piikkinä myös Normandian calvados-alue Ranskassa, jossa suusyöpä on yleisin miesten syöpälaji. Unkarissakin suusyöpää esiintyy paljon, mutta syytä tähän ei varmuudella tiedetä.

Nuuska on ikävä tapa Ruotsista on tullut meille pal-

jon hyvää, mutta suusyöpää aiheuttava nuuska ei kuulu näihin asioihin. Alunperin nuuskaamista ovat urheilupiireissä harrastaneet amerikkalaiset baseball-pelaajat. Nuuskan myynti on Suomessa kielletty, mutta siitä huolimatta nuuskaaminen on tullut pahaksi tavaksi joillekin nuorille pojille ja miehille, erityisesti jääkiekkoilijoille. 16-vuotiaista pojista noin 12 prosenttia käyttää nuuskaa silloin tällöin.

Nuuska on hurja myrkky: 15 gramman keskimääräinen päivittäinen nuuska-annos sisältää nikotiinia yhtä paljon kuin 20 tupakkaa! Sen lisäksi nuuska sisältää 2500 muuta kemiallista ainetta. - Nikotiinikoukkuun jää helposti ja siitä voi helposti siirtyä sekakäyttäjäksi. Olisi hyvä, kun huippujääkiekkoilijamme puhuisivat

nuuskan vaaroista nuorille, professori toivoo.

Stina Syrjäsen keskeinen tutkimuskohde on jo vuosikymmeniä ollut ihmisen papilloomavirus (HPV) ja sen aiheuttaman infektion merkitys syövän synnyssä. Suun HPVinfektioiden tutkijana hän on alan pioneereja. Noin viidenneksessä suusyövistä on tutkimuksin osoitettu yhteys papilloomavirusinfektioihin. Syrjänen jatkaa papilloomavirustutkimustaan mm. äskettäin Syöpäjärjestöiltä saadun apurahan turvin.

Teksti Paula Heino Kuva Tertti Pietilä Lue lisää nuuskasta, HLL Marina Merne - professori Stina Syrjänen, Nuuska-opas, Terveys r.y. 2000, (på svenska Snus-guiden).

Tupakka aiheuttaa muutoksia suun limakalvoille. Kuvassa tupakoitsijalle on kehittynyt kielen alapinnan suusyöpä.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 13

Maailmanympärimatka

Torstaina 22.11.2001 Hotellissa varhainen aamiainen, jonka jälkeen lähdetään retkelle Meksikoon ja Tihuanaan. Meno-matkalla poike-

Maanantaina 26.11.2001 Aamiaisen jälkeen lähdetään retkelle Waitomoon ja Rotoruaan. Majoittuminen Quality Inn -hotelliin Rotoruassa. Illalla perinteinen Maori-illallinen ja kansantanssiesitys.

Tiistaina 27.11.2001 Aamiainen hotellissa. Aamupäivällä tehdään vierailu maorien käsityökeskukseen Whakarewarewaan.

Vieraillaan myös Rainbow Spring & Farm -esityksessä. Puolelta päivin lounas. Illaksi palataan Aucklandiin hotelli Copthorneen.

Keskiviikkona 28.11.2001 Aamiainen hotellissa. Päivä vietetään Aucklandissa. Päi-

Tiistaina 4.12.2001 Aamiaisen jälkeen aikaa tehdä ostoksia kauppakeskuksissa, jotka sijaitsevat lähellä hotellia. Puolilta päivin lähtö Sydneyn lentoasemalle, josta Qantasin lento Singaporeen lähtee klo 13.30. Lentoaika noin kahdeksan tuntia. Päivällinen lennon aikana. Singaporeen saavutaan klo 18.30 paikallista aikaa. Kuljetus hotelli Marina Mandariniin.

Perjantaina 30.11.2001 Aamiaisen jälkeen lähdetään linja-autolla kohti Coffs Harbourin kaupunkia. Ajetaan halki vehmaiden viininviljelymaiden ja upeiden rannikkomaisemien. Matkalla nautitaan lounas ja pysähdytään sopivissa kohdissa reitin varrella. Päivän ajomatkan jälkeen majoitutaan illalla hotelli Country Comfortiin Coffs Harbourissa.

Keskiviikkona 5.12.2001 Aamiaisen jälkeen tehdään kiertoajelu, jonka aikana tutustutaan uuteen ja vanhaan Singaporeen. Nähdään parlamenttitalo ja kaupungintalo, kiinalainen kaupunginosa ja satama. Pysähdytään jalokivien tukkukaupassa, orkideapuistossa sekä ajetaan läpi ”Pikku-Intian” kaupunginosan. Lounas, jonka jälkeen vapaata aikaa.

Lauantaina 1.12.2001 Aamiainen jälkeen matka jatkuu kohti Sydneyn kaupunkia.

Matkalla käydään Hunters Valleyn kuuluisalla viininviljelyalueella. Tutustutaan kuuluisiin Australian viineihin osallistumalla viininmaistajaisiin. Lisäksi nautitaan lounas.

Vielä valoisaan aikaan saavutaan Sydneyn kaupunkiin ja majoitutaan keskustassa sijaitsevaan Hotel Ibis World Squareen.

päivällä vielä aikaa tehdä viime hetken ostoksia. Myöhään iltapäivällä lähtö hotellista risteilylle Singaporen lahdelle perinteisellä Junk-proomulla.

Risteilyn aikana nautitaan illallinen. Illallisen jälkeen kuljetus Singaporen lentoasemalle, josta Finnairin lento Helsinkiin lähtee klo 21.35.

* ohjelmassa mainitut retket * lentokenttäverot * paikallisoppaiden palvelut * Matka-Vekan matkanjohtajan palvelut alkaen Helsingistä ja päättyen Helsinkiin

Lauantaina 8.12.2001 Varhain aamulla klo 6.05 saavutaan Helsinkiin, josta kuljetus Turkuun monitoimitalo Karinaan.

Matkanjohtaja: Matka-Vekan matkanjohtaja

Matkan hinta: jäsenet 24650 markkaa ei-jäsenet 24770 markkaa Matkalle ei myydä erillisiä nais- ja miespaikkoja. Yhden hengen huoneen lisämaksu 4200 markkaa.

Hintaan sisältyy: * kuljetus Turku-HelsinkiVantaa-Turku * ohjelmassa mainitut lennot turistiluokassa * majoitukset ensimmäisen luokan hotelleissa 2-hengen huoneissa * ohjelmassa mainitut ruokailut * ohjelmassa mainitut kuljetukset

Ilmoittautumiset ja lisätiedustelut: Matkarin toimistoon puhelin 2657 913

Hyvä tietää: Australiaan tarvitaan viisumi, jota varten toimitettava passin kopio 1 kk ennen matkan alkua Matkarin toimistoon. Passin tulee olla voimassa vielä 6 kk matkan jälkeen. Gammalglobuliini- ja jäykkäkouristusrokotukset tulee olla voimassa. Jos matkustajalla on jokin lääkitystä vaativa sairaus, tulee keskustella lääkärin kanssa siitä, mitä asioita tulee ottaa huomioon ennen matkaa ja matkan aikana. Suositellaan matkavakuutuksen tekemistä.

Peruutusehdot saatavana Matkarin toimistosta.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matka-Vekka Oy

Torstaina 6.12.2001 Aamiainen hotellissa. Päivä aikaa ostoksille ja kaupunkiin tutustumista varten omatoimisesti. Lounas nautitaan kiinalaisessa ravintolassa. Illan suussa lähdetään retkelle Sentosan saarella, Sentosa Twilight -esitykseen. Tehdään ajelu köysiradalla, vieraillaan akvaariossa ja seurataan valo- ja musiikkiesitystä.

Sunnuntaina 2.12.2001 Aamiaisen jälkeen kaupunkikiertoajelu, jonka aikana tutustutaan mm. Sydneyn olympialaisten tapahtumapaikkoihin. Puolilta päivin tehdään Sail Venture -lounasristeily satama-alueella. Risteilyn jälkeen kierros jatkuu. Nähdään mm. kuuluisa Oopperatalo ja eteläiset ranta-alueet. Illan-

UUSI RATKAISU! Perjantaina 7.12.2001 Aamiainen hotellissa. Aamu-

e-STUDIO digitaalituotteet ovat innovatiivisia uutuuksia jotka ratkaisevat kokonaisvaltaisesti asiakirjatuotantosi.

• • • • •

e-STUDIO e-STUDIO e-STUDIO e-STUDIO e-STUDIO

w

w w .t os

hi

b a - d o c.c

Pitkämäenkatu 6 20250 Turku Puhelin (02) 469 0888 Teleax (02) 469 0890

kopioi tulostaa skannaa faksaa e-mailaa io info

Keskiviikkona 21.11.2001 Aamiainen hotellissa. Lähtö Universalin elokuvastudioihin. Iltapäivällä lounas, jonka jälkeen vapaata aikaa.

Sunnuntaina 25.11.2001 Aamiainen lentokoneessa.

Varhain aamulla klo 6.10 saavutaan Aucklandiin. Matkalla kaupunkiin tehdään kiertoajelu ja nähdään samalla heräävä kaupunki. Ennen hotelliin majoittumista tutustutaan vielä Kelly Tarlston’s Underwater World & Antarctic -keskukseen. Puolen päivän jälkeen majoittuminen hotelli Copthorneen. Lounas. Iltaohjelma vapaa.

Torstaina 29.11.2001 Varhaisen herätyksen jälkeen lähdetään hotellista lentoasemalle. Qantasin lento Australiaan Brisbaneen lähtee klo 7.15. Aamiainen nautitaan lentokoneessa kolme ja puoli tuntia kestävän lennon aikana.

Brisbaneen saavutaan klo 7.45 paikallista aikaa. Tehdään kaupunkikiertoajelu ja nautitaan lounas, jonka jälkeen majoittuminen hotelli Gazeboon.

Loppupäivä aikaa levätä.

ud

Tiistaina 20.11.2001 Aamiainen hotellissa. Aamiaisen jälkeen lähdetään kiertoajelulle tutustumaan Hollywoodin ja Los Angelesiin. Kierroksen aikana lounastauko. Iltapäivällä paluu hotelliin. Ilta vapaata aikaa.

Lauantaina 24.11.2001 Tämä päivä ohitetaan koneessa pitkän lennon ja aikavyöhykkeen takia.

suussa paluu hotelliin.

Maanantaina 3.12.2001 Aamiaisen jälkeen lähdetään retkelle Sydneyn ulkopuolelle, Sinisille Vuorille. Ajomatka noin kaksi tuntia. Puolilta päivin nautitaan lounas. Iltapäivällä paluu kaupunkiin ja vieraillaan Sydneyn eläintarhassa, Taronga Zoossa, jossa nähdään kaikki Australialle tyypilliset eläimet. Illansuussa paluu hotelliin.

t

Maanantaina 19.11.2001 Lähtö klo 11.00 monitoimitalo Karinan luota, Itäinen Pitkäkatu 30 b, Turku. Ajo HelsinkiVantaan lentoasemalle, jossa Matka-Vekan matkanjohtaja ottaa ryhmän vastaan. Lähtö klo 14.15 Finnairin lennolla New Yorkiin, jonne saavutaan klo 15.55. Jatkolento Qantasin vuorolla Los Angelesiin klo 19.00. Perille saavutaan klo 21.59. Kuljetus hotelli Hollywood Rooseweltiin ja majoittuminen.

Perjantaina 23.11.2001 Aamiainen hotellissa. Aamupäivällä mahdollisuus vielä levätä ennen pitkää lentoa. Iltapäivällä kuljetus Los Angelesin lentoasemalle, jos Qantasin lento Uuteen Seelantiin Aucklandiin lähtee klo 21.30.

Lentoaika on noin 13 tuntia.

vän aikana ostosvapaata. Illallinen.

e-s

Matkaohjelma:

taan San Diegossa. Vietetään muutama tunti Latinalaisessa Amerikassa ja nautitaan lounas. Illalla palataan hotelliin Los Angelesiin.

om

Kalifornian rento elämänmeno ja Tihuanan latinalainen syke Meksikossa, Aucklandin ”pohjoismainen” olemus ja Maori-heimon alkuperäiset heimorituaalit, Australian suur-kaupungit Brisbane ja Sydney sekä linja-automatka Gold Coastia pitkin, Singaporen uusi ja perinteinen puoli. Siinä muutamia vastakohtia, joihin pääsee tutustumaan tällä upealla matkalla maailman ympäri. Kaikki retket ja ruokailut ovat mukana paketissa ja koko ajan MatkaVekan matkanjohtaja huolehtii ryhmästä.

Kalifornia - Uusi Seelanti - Australia - Singapore 19.11. - 8.12. 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

14 – N:o 1 – 2001

Syöpäkeräys on syöväntorjuntatyön pohja Tänä päivänä haikaillaan vanhoja hyviä aikoja. Otetaan esimerkiksi talkoot, joilla kyläkunnittain autettiin lähimmäisiä. Annettiin ammattitaitoa ja voimaa hartiapankista ja pantiin ahdinkoon joutuneiden asioita kuntoon. Sotien jälkeinen valtava muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin on saanut aikaan uudenlaisen tilanteen. Suurten kerrostalojen asukkaat saattavat jäädä vieraiksi toisilleen. Tässä ympäristössä ei ongelmia enää ratkaista talkoilla, koska avun tarpeen kasvot ovat muuttuneet. Mutta onneksi myös avun antajien kekseliäisyys on seurannut aikaansa.

Syöpäyhdistys r.y. – on ottanut käyttöön hyväksi ymmärretyn tutkimus-, hoito- tai kuntoutusprojektin. Se on aloitettu pienissä puitteissa ja sitä on jatkuvasti kehitetty. Kun siitä on saatu kokemuksia muutaman vuoden ajalta, asia esitellään terveydenhuoltoviranomaisille. Samalla keskustellaan laajentamisaikeista ja yhteiskunnan mukaan tulosta.

Valtion ja kuntien terveydenhuoltoviranomaiset tukevat tuloksia tuottavia yrityksiä. On huomattu, että vapaan yhdistystoiminnan ja yhteiskunnallisen tuen yhteistyö terveydenhuollon alueella on järkevää ja kansalaisia parhaiten hyödyttävää. Keräysrahalla saadaan aikaan veromarkkojen tukea.

Saattaa olla, että jonakin päivänä itse syöpään sairastuttuani turvaudun yhdistyksen apuun. Tai vaikka pysyisinkin terveenä, on minulla kuitenkin hyvä mieli, koska näin olen voinut omalta vähäiseltä osaltani tukea lähimmäiseni nopeaa hoitoon pääsyä sekä siihen kuuluvaa kuntoutusta ja sopeutumisvalmennusta.”

Keräyksissä on eroja

Sairaanhoitaja Anne Vähämäki (oik.) näkee Syöväntorjuntatalkoot-kampanjan tärkeäksi Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminnassa. Keräystoiminnan avulla yhdistys pystyy tarjoamaan syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen palveluja, jotka täydentävät julkisen vallan terveyspalveluja. Rouva Siiri Taneli osallistuu keräyksiin, joiden varat ohjautuvat lyhentämättöminä ilmoitettuihin keräyskohteisiin.

Keräys – tämän päivän talkoot Eräs tämän päivän talkoomuoto on keräys. Sen tuotolla voidaan ostaa huippuunsa vietyä ammattitaitoa ja -osaamista, tuotekehittelyä, rakentaa tehtäväänsä suunniteltuja hoitoyksiköitä ajanmukaisine laitteistoineen samoin kuin jokaista kansalaista lähelle tulevaa terveyskasvatusta.

Syöpäkeräys on luonut 50 vuoden ajan Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen syöväntorjuntatyön pohjan. Kansan käsi on ollut karttuisa. Suurlahjoitusten avulla on voitu käynnistää ajankohtaiseksi katsottuja projekteja. Kuitenkin vuosi-

kymmenien kuluessa todellisia suurauttajia ovat olleet lounaissuomalaiset, jotka uskollisesti vuodesta toiseen ovat tutuksi käyneelle kerääjälle antaneet setelinsä ja kirjoittaneet nimensä keräyslistaan. Heidän säännöllisen tukensa ansiosta on voitu järjestää eräs maailman parhaista yleisistä syövänhoito- ja kuntoutusjärjestelmistä.

Keräysraha saa seurakseen veromarkkoja Meillä Suomessa on vuosikymmenten aikana muotoutunut hyvin toimiva yhteistyön malli. Kansalaisjärjestö – esimerkiksi Lounais-Suomen

Hiljan ovat keskustelun aiheeksi tulleet hyväntekeväisyyskeräykset, joiden kalliita kuluja on ihmetelty. Jotkut yhdistykset ovat käyneet kauppaa erilaisilla tuotteilla toimintansa tukemiseksi, mutta korkeat postitus- ja painatuskulut ovat syöneet tuloksesta toisen puolen.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen keräysjärjestelmä on vuosikymmenien kehityksen tulos. Siitä on haluttu tehdä tuttu ja luotettava.

Tuttuus syntyy, kun yhdistyksen toiminnassa olevat vapaaehtoiset vuosi toisensa jälkeen toteuttavat keräyksen. Sitä ei anneta keräyksien organisointiin erikoistuneiden yritysten kilpailtavaksi ja toteutettavaksi. Tuttu henkilö keräyslistan kanssa on aivan toista kuin puhelimen välityksellä tehtävää hoitava tuntematon keräysfirman työntekijä. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen keräyskulut ovat 50 vuoden ajalta olleet 10–20 prosentin luokkaa. Syöväntorjunnan suurkeräyksiin on saatu yhdistyksessä mukaan paljon vapaaehtoisia ja keräyskulut ovat olleet 1–5 prosentin luokkaa keräystuloksesta.

Mainittakoon, että maamme suurimman vuosittaisen keräyksen, Yhteisvastuukeräyksen kulut ovat 12–13 prosenttia tuloksesta.

Usein, ei kuitenkaan aina, kerääjä on sairauden asiantuntija. Hän itse on sairastunut syöpätautiin, mutta hoidettu oireettomaksi. Jos keräykseen rahaa antavalla on jotakin kysyttävää, vastaus tulee ilman miettimisiä ja kakisteluja.

Tiedotus edistää luotettavuutta. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. tiedottaa jokaiseen toiminta-alueen 63 kuntaa leviävässä Syöväntorjuntasanomissa keräystuloksesta ja kohteista, mihin saadut rahat on käytetty.

Uskollisuudella on hyvä peruste Eräs turkulainen eläkeläinen, joka on lahjoittanut vuosittain ison setelin syöväntorjuntakeräykseen, sanoo, ettei hän tee sitä yksin kerääjänä olevan hyvän naapurin vuoksi.

Hän sanoo itseänsä uskolliseksi tukijaksi ja perustelujaan maanläheisiksi: ”Tuen Lounais-Suomen Syöpäyhdistystä, koska se tekee pienin kustannuksin suuriarvoista työtä.

KPMG Tilintarkastustoimisto KHT-yhteisö Linnankatu 26 C 20100 TURKU Puhelin (02) 273 2700 Telefax (02) 250 2820

Liha-alan tukkuliike

VIKTOR ELO OY Autokatu 12 Oriketo Tilaukset ja konttori p. 2385340 Kauppiaat, ravintolat, baarit, työmaaruokalat, grillit ym. kääntykää luottamuksella puoleemme liha- ja makkaraostoissanne.

KAMPAAMO MARITA Kupittaankatu 108 20810 Turku 02-235 9145

Artikkelin kirjoittaja on tiedotuspäällikkö, rovasti Jouko Hallia, joka on osallistunut Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimintaan lähes 40 vuoden ajan. Jouko Hallia on myös LounaisSuomen Syöpäyhdistyksen keräyslistan kanssa kulkenut vapaaehtoinen syöväntorjuntatyöntekijä.

NOUSIAINEN - LEMU - ASKAINEN - VELKUA

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 15

Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. täyttää 50 vuotta Syöväntorjuntatalkoot - kampanjaa toteutettu 25 vuotta

Kansalaiskeräykset mahdollistavat yhä tehokkaamman syövänhoidon ja sopeutumisvalmennuksen kehittämisen Kansalaisjärjestöt, joihin keskeisesti kuuluu myös Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y., ovat kautta koko olemassaolonsa ajan perustaneet toimintansa laajojen kansalaiskeräysten varaan. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. toteuttaa kuluvana vuonna maakunnallisen suurkeräyksen, jossa keskeisin keräysmuoto on syyskuussa suoritettava ovelta ovelle listakeräys, mutta jossa tullaan myös myymään kampanjaesinettä lähinnä yrityksille ja yhteisöille. Lisäksi lapsisyöpäpotilaiden hyväksi myydään pinssejä. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Syöväntorjuntatalkoot-suurkampanjaan voi osallistua muillakin keinoin kuin toimia listakerääjänä. Aikaisempina vuosina hyviä tuloksia on saatu pitopäivällisten, konserttien, myyjäisten ja erilaisten tempausten tuottamilla tuloilla.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen perustamiseen aikanaan vaikutti merkittävästi vuonna 1950 suurella innolla toimeenpantu keräys ”syöpää vastaan”. Keräys tuotti 10 miljoona silloista markkaa ja kertyneillä varoilla hankittiin huoneisto Turusta majoitustilaksi niitä potilaita varten, jotka tulivat maaseudulta silloiseen lääninsairaalaan saamaan syövänhoitoa.

1960-luvulla lähdettiin rakentamaan Turun Vähä-Heikkiläntiellä sijaitsevaa Radiumkotia. Kun se siirtyi TYKS:n omistukseen ryhdyttiin Turun Itäiselle Pitkällekadulle rakentamaan monitoimitaloa, joka palvelee tänäkin päivänä syövän ennaltaehkäisyä ja varhaistoteamista sekä jo sairastuneiden ihmisten jälkitarkkailua.

Monitoimitalo Karina kätkee sisälleen myös potilaiden ja omaisten majoitustilat, syöpäneuvonta-aseman toimitilat ja yhdistyksen laajan jäsenpalvelun toimitilat.

Toiminta laajeni 1980- luvun puolivälin jälkeen Turun Hirvensalon Kaistarniemeen Meri-Karinan toiminta-ja palvelukeskushankkeen myötä.

Hirvensalon Kaistarniemeen on noussut toiminta- ja palvelukeskus, joka on keskittynyt lähinnä syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskurssitoimintaan.

Lisäksi alueelle on rakennettu neljäkymmentä palveluvuokra-asuntoa ja maamme kolmas saattohoitokoti, joka on nimetty Karinakodiksi.

Saattohoitokodin paikkaluku on kaksikymmentä ja kodin toiminnan tuloksellisuus perustuu pitkälti siihen, että Turussa on harjoitettu jo lähes kahden vuosikymmenen ajan kotisairaanhoitoa, joka myös ohjaa sairauden loppuvaiheessa potilaita kotihoidosta saattohoitokotiin, ellei kotihoito ole enää mahdollista.

Vuoden 1997 syksyllä valmistui Meri-Karinan toimintakeskuksen II-vaihe, joka käsittää juhlasalin, lapsisyöpäpotilaiden monitoimitilat sekä yhdistyksen hallinnon, kotisairaanhoidon sekä ryhmätyöskentelyyn soveltuvat toimitilat. Samanaikaisesti saneerattiin myös toimintakeskuksen I-vaiheen aikana rakennetut keittiö- ja saunatilat. Vuoden 1997 joulukuussa 20-paikkainen toipilasyksikkö viihtyisine sauna- ja kokoontumistiloineen valmistui aikaisemman

majoitussiiven yhteyteen.

välittömään

Ikääntyneille Karinaranta Viime vuoden marraskuussa käyttöön vihitty tehostetun paleluasumisen koti Karinaranta on noussut Turun yhdelle hienoimmista rakennuspaikoista. 14 asuntoa käsittävä rakennus on tarkoitettu iäkkäille, pitkäaikaissairaille tai vammaisille henkilöille, jotka sairaudestaan tai vammastaan huolimatta haluavat asua omassa asunnossaan.

Meri-Karinan alueen tontin omistaa Turun kaupunki.

Tonttimaata on hankkeiden käytössä yhteensä kuusi hehtaaria. Turun kaupunki on kiitettävällä tavalla osallistunut hankkeiden kehittämiseen ja myönteisellä sekä yhteistyöhaluisella toiminnallaan mahdollistanut niiden toteuttamisen.

Meri-Karinan alueen 8300 m2:ä käsittävien rakennusten kokonaisinvestoinnit ovat tähän mennessä maksaneet 72,3 miljoonaa markkaa. Tästä Raha-automaattiyhdistyksen avustusosuus on yhteensä 26 miljoonaa markkaa. Valtion Asuntorahasto on lainoittanut palveluvuokra-asuntoja yhteensä 11 miljoonalla markalla. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen hankkeisiin saamien lahjoitus- ja keräys-varojen osuus on 35,3 miljoona markkaa. Näin merkittävä vapaaehtoinen tuki osoittaa, miten tärkeänä kansalaiset syöväntorjuntatyön kokevat.

Joukkotarkastuksia yhä useammille On selvää, että kaikki tällaiset hankkeet tarvitsevat hyvin paljon varoja. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. on koko toimintansa ajan perustanut kaiken uuden toiminnan käynnistämisen suurten kansalaiskeräysten varaan.

Esimerkiksi viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana oireettoman väestön joukkotarkastusten laajeneminen yhä useampaan ikäryhmään ja eri syöpämuotoihin on ollut mahdollista juuri keräystoiminnan avulla.

Kotisairaanhoidon käynnistyminen on ollut hyvin suurelta osin riippuvainen juuri keräystoiminnasta. Hyvin merkittävä osuus yhdistyksen toiminnasta perustuu siihen, että yhdistys

Yhdistyksen toiminta-alueen oppilaitosten opettajat ja oppilaat ovat kiitettävällä tavalla jo neljännesvuosisadan ajan osallistuneet kerääjinä Syöväntorjuntatalkoot - kampanjaan lutuotantoaan vapaaehtoisjär- siin tehtäviin, joihin he sovelon saanut vuosikausia merkit- 50-vuotisjuhlakeräys jestöjen osuus tulee kasvamaan. tuvat tävää tukea alueen väestöltä. peruskoulutuksensa, tulossa oman sairauskokemuksensa tai oman mielenkiintonsa peLasten syövän tutkiKuluvana vuonna järjeste- Jälkitarkastukset ovat rusteella. tään Lounais-Suomen Syömus etenee Vapaaehtoistyöntekijälle pypäyhdistyksen 50-vuotisjuhla- välttämättömiä ritään löytämään sellainen mievuoden suurkeräys, joka on Keräyksen avulla tuodaan lekäs tehtävä, jota hän haluaa Voidaan myös sanoa niille samalla Syöväntorjuntatalkoot esille myös jälkitarkastusten itse tehdä ja jossa hän voi parihmisille, jotka ehkä miettivät - kampanjan 25-vuotiskeräys. merkitys. Kenenkään syöpä- haiten auttaa lähimmäistään. tarvitaanko keräystoimintaa ja Suurkeräyksen tuotto käyte- potilaan ei pitäisi jäädä hänelmenevätkö rahat siihen tarkoi- tään kokonaisuudessaan Lou- le määrättyjen ja hänelle välttukseen, johon niitä kerätään, nais-Suomen Syöpäyhdistyk- tämättömien jälkitarkastusten Miten suurkeräys toettä esimerkiksi 1990-luvun sen hyväksi. Keräyskohteina ulkopuolelle. teutetaan? alkuvuosina suoritettujen syö- tulevat olemaan uuden polikli- Syöpäjärjestöissä ollaan vapäkeräysten tuotolla pystyttiin nikka- ja seulontakeskuksen kuuttuneita siitä, että taloudel- Suurkeräys tullaan toteuttaperustamaan Turun yliopis- rakentaminen Turkuun ja sin- liset vaikeudet ovat siirtäneet maan siten, että yhdistyksen toon lasten syöpä- ja veritau- ne hankittavat uudet tutkimus- usean potilaan menoa jälkitar- toimialueen kuntiin perustetien tutkimusjohtajan lahjoi- laitteistot, vapaaehtois- ja tu- kastukseen. Jälkitarkastus on taan keräystoimikunnat ja niihin vapaaehtoiset keräysjohtatustoimi neljän vuoden ajaksi. kihenkilötoiminnan tehostami- tässä mielessä laiminlyöty.

Keräysvaroja hankkeeseen nen sekä lapsisyöpäpotilastoiSyöpäyhdistyksessä tiede- jat ja keräysaluevastaavat, jotkäytettiin yhteensä 1,4 miljoo- minnan tukeminen. Keräysva- tään, mitä tulee maksamaan ka hankkivat ympärilleen kenaa markkaa. Rahoja ei heitet- roja tullaan myös käyttämään potilaalle ja koko yhteiskun- rääjiä. Yhdistyksen toimialuty ”Kankkulan kaivoon” sillä syöpäpotilaille tarkoitettujen nalle, jos potilaan kannalta eella tarvitaan lähes 70 keräysviime vuosina lasten syöpätau- nykyisten palvelujen tehosta- välttämätön jälkitarkastustoi- toimikuntaa ja noin 200 aluetien hoitotulokset ovat paran- miseen ja kehittämiseen. Yh- minta laiminlyödään. Tarkoi- vastaavaa. Jotta keräys onnisteiskunnan vähentäessä palve- tuksena on, että yhteistyössä tuisi hyvin, se vaatii kaikkiaan tuneet merkittävästi. terveysviranomaisten ja Lou- noin 4000 vapaaehtoista listanais-Suomen Syöpäyhdistyk- kerääjää.

Jos haluaa osallistua kamsen ylläpitämän Poliklinikka Karinan kanssa tätä jälkitar- panjaan kerääjänä, toimikunkastustoimintaa tullaan tehos- nan jäsenenä tai keräysjohtajana, tai mikäli haluaa ohjata tamaan.

Keräystuotolla tullaan koko jonkun tempauksen tuoton tai väestön syöpätietoutta lisää- oman lahjoituksensa tähän kemään ja tarkoituksena on räykseen voi ottaa yhteyttä käynnistää laaja alueellinen suoraan Lounais-Suomen Syötoiminta. Syöpäyhdistyksen päyhdistykseen, puhelin 02asiantuntijat tulevat yhteis- 2657 666.

Keräyslupa on voimassa kotyössä paikallisten terveys- ja ko kuluvan vuoden, mutta sosiaaliviranomaisten kanssa ovelta ovelle -tehokampanja tekemään tätä työtä. toteutetaan syyskuussa.

Historiallinen keräysjuliste Syöväntorjuntatalkoot -kampanjan tunnuksena vuosina 1977-1981 oli mehiläinen.

Vapaaehtoistyöntekijöille koulutusta

Tavoitteena kuusi miljoonaa

On olemassa myös alue, joka tulee tulevaisuudessa laajenemaan hyvin merkittävästi.

Tilannehan on se, että yksi yhteiskunnassa kasvava sektori on vapaaehtoistyö.

Suurkeräyksen tuotolla tullaan kouluttamaan huomattava määrä vapaaehtoistyöntekijöitä yhdistyksen toiminta-alueelle. Tarkoituksena on kouluttaa tukihenkilöitä ja vapaaehtoisauttajia erilaisiin sellai-

Suurkeräyksellä on tarkoitus saada kokoon varoja kuusi miljoonaa markkaa. Kampanjassa ovat mukana kaikki Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminta-alueeseen kuuluvat kunnat. Keräyksen piirissä olevien kuntien väestöpohja on 500 000 ihmistä. Rahallinen päämäärä saavutetaan, jos jokainen lahjoittaa keräykseen 12 markkaa.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

16 – N:o 1 – 2001

Rintasyöpäkurssilta tukea elämän ilolle ”Jokainen päivä on kysymys kestämisestä. Mitä meille siitä yli jää on puhdasta voittoa meille.”

Tommy Tabermann Neljä iloista naista venyttelee painot ranteissa Meri-Karinan salilla kuntohoitaja Pasi Vesan johdolla. Heillä on hymy herkässä – pitkästä aikaa.

Kaikilta neljältä on leikattu rintasyöpä. He kaikki ovat parin viime vuoden aikana joutuneet kestämään elämänsä rankinta ravistelua, ensimmäisestä syövän epäilystä kiduttavaan odotukseen, leikkaukseen, hoitoihin, kipuihin ja pahaan oloon – ja hoitojen jälkeen siihen, että onkin äkkiä omillaan aloittamassa elämää uudelleen.

– Diagnoosin jälkeen ehkä pahin kohta oli siinä, kun sädehoito loppui, tunnustaa Raili Hyväri.

– Tunsin jääneeni jotenkin tyhjän päälle, ihmisten joukkoon jotka eivät oikeastaan ymmärrä mitä minulle on tapahtunut. Hoitoprosessi on niin tiivis, että se kantaa ja tukee yli ensimmäisen ajan, mutta sen jälkeen on tuki vielä tarpeen.

Siihen tarpeeseen helsinkiläinen Raili Hyväri lähetti hakemuksensa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminta- ja palvelukeskuksen sopeutumisvalmennuskurssille Turun Meri-Karinaan.

– Tämä on juuri sitä mitä tarvitsin! Kuntouttavaa lomaa, vankkaa tietoa ja samalla purkautumispaikan, jossa tapaa samalla tasolla olevia naisia joille voi puhua ihan kaikesta.

Samassa veneessä Keravalainen Leena Lepistö sekä helsinkiläiset Susanne Lind ja Olga Galkin myötäilevät Railia:

– Täällä ollaan kaikki samassa veneessä. Itketään kun itkettää, sitten nauretaan yhdessä.

Sopeutumiskurssin iloinen ilmapiiri oli kaikille yllätys.

Sekä Olga että Raili miettivät kauan, hakeako kurssille ollenkaan. Olgan rintaleikkauksesta on jo kaksi vuotta.

– Minä ajattelin että sinne on varmaan pitkät jonot; että muut tarvitsevat kurssia enemmän kuin minä; etten minä voi itselleni sellaista suoda... Lapset sitten puhuivat minut ympäri. Ja minusta tämä on ollut aivan ihanaa!

Raililla oli toinen syy epäröidä.

– Minä pelkäsin että tämä olisi synkkää, sairauskeskeistä ja ikävää. Kaksi viikkoa jossain tuntemattomassa paikassa samassa huoneessa jonkun vieraan ihmisen kanssa. Nyt olen tosi iloinen, että uskalsin tulla! ja ihanaa, että Olgakin uskalsi: hän on maailman paras huonekaveri.

Kahdessa viikossa MeriKarinan rantamaisemat ovat tulleet tutuiksi. Painavien asialuentojen lomaan on mahtunut sytyttäviä jumppahetkiä, vesijumppaa, terapiaa sekä ryhmässä että yksityisesti, musiikilla ja ilman; saunailtoja, teatteria, ja kaikkien arvion mukaan mahtava päätösjuhla.

– Kaikki toimii täällä kuin unelma. Oli ongelma mikä hyvänsä, aina se järjestyy. Erityiskiitos Liisa Ilvekselle, vastaavalle hoitajalle! vaatii Olga Galkin.

Leena Lepistö kehuu koko kurssin porukkaa: – Se on tärkeätä, että kaikki ovat samalla viivalla. Ettei kukaan välitä, montako karvaa kelläkin on päässä.

Rintsikat pois ja uimaan Kaikki myöntävät jännittäneensä aluksi toisiaan.

– Sitä kesti päivän, Leena muistaa. – Toisena päivänä kaikki vapautuivat. Uimaan

mennessä heitettiin rintsikat pois eikä välitetty uikkareista.

Täällä ei tarvitse pelätä arvostelua.

Rinnan menetys on naiselle aina kova paikka. Siitäkin on kurssilla keskusteltu.

Näistä neljästä vain Olgalla oli radikaalileikkaus. Muut selvisivät ilman rinnan poistoa.

Raili myöntää ajatelleensa sitä pelolla.

– Juuri ennenkuin nukahdin, kirurgi kysyi lupaa rinnan poistamiseen, jos se olisi tarpeen. Minulta pääsi itku. Sanoin että jos se nyt on pakko...

Susanne myöntää olleensa leikkaukseen mennessään niin sekaisin, ettei muista mitä kirurgi puhui.

– Minulla ei ollut niinkään mielessä rinnan menetys kuin se, miten pystyn leikkauksen jälkeen liikkumaan. Koko sairaus alkoi selkäsäryllä, ja kesti kauan, ennenkuin huomattiin, että kysymyksessä oli rintasyöpä. Selästä leikattiin metastaasi.

Olgan rinnassa todettiin kolme erillistä kyhmyä, joitten takia rinta poistettiin.

– En tiedä oliko se nyt niin kauheata, hän sanoo.

– Minulla on jo ikää sen verran, etten halunnut liittyä jonoon uuden rinnan rekonstruoimiseksi. Proteesilla pärjää ihan hyvin.

Kivuista kurssin naiset puhuivat myös.

– Kipu kestää yllättävän kauan, Raili sanoo.

– Minulla oli kipuja rinnassa vielä vuosi leikkauksen jälkeen. Kuntoutusvoimistelu piti aloittaa heti, etteivät kudokset jämähdä paikalleen. Nestettä kertyi, imusolmukkeet paisuivat, sattui vietävästi – mutta hampaat irvessä pyöritin kättä aina joka välissä.

Samantapaista ja erilaistakin jumppaa on jatkettu täällä Meri-Karinassa, mutta ei enää hampaat irvessä. Jumpparit antavat ohjeita siitä, mitä kotona kannattaa tehdä, mitkä liikkeet ovat hyvästä ja mitkä eivät.

Kurssin päättävät naiset lähtevät kotiin oman tunnustuksensa mukaan helpottuneina, tasapainoisempina, varmempina ihmisinä.

Tämän kahden viikon tietomäärän purkaminen alkaa vas-

ta, kun palaamme normaaliarkeen. Varmasti vie aikaa mutta sehän voi olla ja onkin hyvä asia.

– Nyt tiedämme, että kyllä tämä tästä. Elämä on vain heitellyt meitä vähän kovakourai-

sesti, mutta nyt se johtaa taas eteenpäin, Raili Hyväri tulkitsee kaikkien puolesta.

Teksti Kuvat

Eva Latvakangas Jane Iltanen

Rintasyöpäpotilaitten sopeutumisvalmennuskurssin parasta antia on ollut iloinen yhteisyys, todistavat Leena, (vas.) Susanne, Olga ja Raili. Kaikesta on voinut puhua.

SOPEUTUMISVALMENNUS- JA KUNTOUTUSKURSSIT SYÖPÄPOTILAILLE JA HEIDÄN LÄHEISILLEEN MERI-KARINASSA TURUSSA VUONNA 2001 Syöpäjärjestöt toteuttavat syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen suunnattua sopeutumis- ja kuntoutuskurssitoimintaa.

Toiminnan tavoitteena on, että jokainen syöpää sairastava ihminen saisi oman elämäntilanteeseensa ja tarpeeseensa sopivaa kuntoutusta. Tärkeimpänä tehtävänä on järjestää toimintaa, joka edistää psykososiaalista kuntoutumista ja helpottaa potilaan ja hänen omaistensa selviytymistä sairauden aiheuttamasta muutostilanteesta sekä nopeuttaa paluuta terveen rooliin ja olosuhteisiin nähden parhaaseen mahdolliseen elämisen tasoon. Kurssit ovat osanottajille maksuttomia.

Kursseja rahoittavat Kansaneläkelaitos (KELA), Raha-automaattiyhdistys (RAY), Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (TYKS) sekä Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. (LSSY). Hakuaika kursseille päättyy kuukautta ennen kurssia, mutta mahdollisia peruutuspaikkoja voi kysyä tämänkin jälkeen. Tässä luettelossa on mainittu ajalla 1.3. 31.12.2001 järjestettävät kurssit.

AVANNELEIKATUT:

Avanneleikatut ja heidän läheisensä (RAY) 08.04. - 11.04.2001 Avanneleikatut (TYKS) 11.08. - 13.08.2001 ETURAUHASSYÖPÄPOTILAAT: Eturauhassyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 26.02. - 03.03.2001 Eturauhassyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 17.04. - 22.04.2001 Eturauhassyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (RAY) 02.09. - 08.09.2001 Eturauhassyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 22.10. - 28.10.2001 Eturauhassyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 26.11. - 01.12.2001 GYNEKOLOGISET POTILAAT: Gynekologiset syöpäpotilaat (KELA) 01.04. - 06.04.2001 Gynekologiset syöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 15.10. - 20.10.2001 HEMATOLOGISET POTILAAT: Hematologiset potilaat ja heidän läheisensä (KELA JA RAY)09.07. - 14.07.2001 LAPSISYÖPÄPOTILASPERHEET: Lapsisyöpäpotilasperheiden palautekurssi (KELA) 06.07. - 08.07.2001 Lapsisyöpäpotilasperheet (KELA) 16.07. - 21.07.2001 Lapsisyöpäpotilasperheet ja isovanhemmat (TYKS) 27.12. - 30.12.2001 NUORET SYÖPÄPOTILAAT: Nuoret syöpäpotilaat ja heidän perheensä (KELA) 03.06. - 08.06.2001 Pärjää ilman vanhempia -sopeutumisvalmennuskurssi 14 - 17-vuotiaille (KELA) 11.06. - 16.06.2001 Päivä elämälleni - kurssi 16 - 40-vuotiaille (TYKS) 04.08. - 05.08.2001 Nuoret syöpäpotilaat ja heidän perheensä (KELA) 30.07. - 04.08.2001 Ruotsinkielisten nuorten parikurssi (järj. Pohjanmaan 28.08. - 01.09.2001 Syöpäyhdistys r.y.) (KELA) PARIKURSSIT KAIKILLE Parikurssi syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen (KELA) 12.03. - 17.03.2001 SYÖPÄPOTILAILLE: Parikurssi (järj. Satakunnan Syöpäyhdistys r.y.) (KELA) 23.04. - 28.04.2001 Parikurssi syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen (järj. Etelä-Suomen Syöpäyhdistys r.y.) (KELA) 21.05. - 26.05.2001 Parikurssi syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen (KELA) 23.08. - 28.08.2001 Parikurssi syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen (järj. Etelä-Suomen Syöpäyhdistys r.y.) (KELA) 19.11. - 24.11.2001 RINTASYÖPÄPOTILAAT: Rintasyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 26.03. - 31.03.2001 Rintasyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (järj. Pirkanmaan Syöpäyhdistys r.y.) (KELA) 02.05. - 07.05.2001 Rintasyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 25.06. - 04.07.2001 Parisuhdekurssi rintasyöpäpotilaille (KELA) 25.06. - 04.07.2001 Rintasyöpäpotilaat (KELA) 13.08. - 22.08.2001 Rintasyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (järj. Etelä-Suomen Syöpäyhdistys r.y.) (KELA) 17.09. - 22.09.2001 Rintasyöpäpotilaat (TYKS) 29.10. - 11.11.2001 Rintasyöpäpotilaat ja heidän läheisensä (KELA) 29.10. - 11.11.2001 Rintasyöpäpotilaat (KELA) 03.12. - 12.12.2001 MUUT KURSSIT: Ruoansulatuskanavan syöpäpotilaat läheisineen (KELA) 19.03. - 24.03.2001 Ruoansulatuskanavan syöpäpotilaat läheisineen (KELA) 09.09. - 14.09.2001 Pään ja kaulanalueen syöpäpotilaat läheisineen (KELA) 28.05. - 02.06.2001 Kaikki syöpäpotilaat (järj. Etelä-Suomen Syöpäyhdistys r.y.) (KELA) 23.07. - 28.07.2001 Selkäydin- ja aivokasvainpotilaat läheisineen (KELA) 24.09. - 29.09.2001 Kaikki syöpäpotilaat (KELA) 12.11. - 17.11.2001 Läheisensä menettäneet (RAY) 30.03. - 01.04.2001 Läheisensä menettäneet (RAY) 03.12. - 06.12.2001 Yllämainittujen kurssien osalta työikäisille kurssilaisille maksetaan kurssin ajalta toimeentuloturvana kuntoutusrahaa.

Kuntoutusraha on yleensä sairauspäivärahan suuruinen ja se on ensisijainen sairauspäivärahaan, erityishoitorahaan ja työttömyyspäivärahaan nähden. Kurssiin osallistuville omaisille voidaan maksaa kuntoutusrahaa, jos omainen on estynyt tekemästä työtä.

HAKEMUSLOMAKKEITA SEKÄ LISÄTIETOJA: Olga Galkin (vas.) , Susanne Lind, Raili Hyväri ja Leena Lepistö jumppaavat kuntohoitaja Pasi Vesan johdolla korvat iloisesti höröllä: kotijumppaa varten on ongittava kurssin viimeisetkin vihjeet.

Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus, Seiskarinkatu 35, 20900 TURKU Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimisto, Itäinen Pitkäkatu 30 b, 20700 TURKU Puhelin 02-2657 666 Telefax 02-2657 618

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 17

Elämän mutkistakin selviää:

Vain rakkauden ympäröiminä uskallamme olla heikkoja Ralliajajat tietävät, kuinka tärkeää on, että mutkaan tultaessa vieressä istuu kartturi, jolla on hallussaan nuotit, joiden avulla mutkasta selvitään. Elämän ajolinjojen valinnassa kartturia ei aina löydy viereltä eikä oikeiden linjojen valinta ole läheskään aina helppoa.

Yksin ei tarvitsekaan jaksaa, joskus on vain uskallettava heittäytyä toisten tuettavaksi. – Ellet suostu putoamaan, et pääse kokemaan, että Sinua kannetaan, tiivistää emeritusarkkipiispa John Vikström.

– Omat edellytykseni kohdata vakava sairaus kolme vuotta sitten eivät olleet kovin hyvät, vaikka vaimoni olikin menehtynyt syöpään nelisen vuotta aikaisemmin. Minulla oli terveen urheilullisen miehen minäkuva, joten kun tulin elämänpolullani mutkaan, jonka syöpä minulle valmisti, olin kuta kuinkin valmistautumaton. Niin kuin varmaan kuka tahansa meistä, sillä harva meistä kai osaa todella kuvitella kohdalleen vakavan sai-

rauden, pohtii emeritusarkkipiispa John Vikström.

Vuosi 1998 oli Vikströmille luopumisen vuosi. Tammikuussa hän valmistautui jättämään seuraajalleen remontoitavaksi piispantalon, joka oli ollut perheen yhteinen koti vuosia. Helmikuussa hänellä todettiin eturauhassyöpä, joka leikattiin maaliskuussa. Lokakuussa edessä oli vielä selkäleikkaus ja marraskuussa virasta luopuminen ja eläkkeelle siirtyminen. – Siinä minä olin – ilman täyttä miehisyyttä, puolisoa, virkaa ja yhteistä kotia. Elämä oli koottava uudestaan.

Keskustelut ja päiväkirja avuksi masennukseen Syöpäleikkauksen jälkeen Vikström kuntoutui melko nopeasti, mutta luvattu masennuskin tuli aikanaan. – En aiemmin tiennyt mitä masennus voi olla – kuin tummat aurinkolasit, joiden läpi yrittää katsoa maailmaa. Masennus on elämää, jossa ei ole uskoa, toivosta puhumattakaan. Siitäkin voi kuitenkin selvitä. Ihmisen ei tarvitse olla ajopuu masennuksen tummassa virrassa.

Minä sain apua keskusteluista muiden kanssa. Vaimoni sairastuttua aloin pitää päiväkirjaa. Se oli kai jonkinlainen yritys saada elämä hallintaan. Sitä tapaa olen pitänyt yllä myöhemminkin. Jo muutaman ri-

POLIKLINIKKA ● erikoislääkäreiden vastaanotot ● kirurgisia toimenpiteitä ● gynekologisia ultraäänitutkimuksia ● laboratoriotutkimukset ● irtosolunäytteiden otto (Papa) myös ilman lähetettä ● siemennestetutkimukset ● lapsettomuustutkimukset Erityisedut syöpäpotilaille poliklinikalla: - ei poliklinikkamaksua (40 markkaa) - laboratoriomaksut potilasalennuksin Erityisedut syöpäyhdistyksen jäsenille: - laboratoriomaksut jäsenalennuksin

vin muistiin merkitseminen joka päivä auttaa. Myös muista rutiineista huolehtiminen on tärkeää, sehän auttoi myös keskitysleirivankeja pitämään kiinni elämästä täysin epäinhimillisissä olosuhteissa.

– Meidän yhteiskunnassamme ei ole helppoa olla heikko.

Ei ainakaan miehen. Monet meistä yrittävät viimeiseen saakka peittää pahan olonsa ja heikkoutensa. Käytämme paljon voimia omalta heikkoudelta suojautumiseen. Ihminen seisoo kuitenkin savijaloilla, ellei pysty hyväksymään omaa heikkouttaan. Rakkauden ympäröiminä meillä on varaa olla heikko. Kun vaimoni kuoltua vakuutin läheisilleni jaksavani, lähetti lankoni minulle kortin, jossa hän muistutti seuraavasta viisaudesta: ”Ellet suostu putoamaan, et pääse kokemaan, että sinua kannetaan”, siinä on paljon sisältöä, pohdiskelee Vikström.

Elämän rallissa ei voi katsoa vain peruutuspeiliin Vakava sairaus jättää aina merkkinsä ihmiseen. Jäljet eivät häviä koskaan, mutta merkkien ei tarvitse olla negatiivisia. On tärkeää ponnistaa tulevaisuuteen eikä haikailla menneitä. – Elämän rallissa ei voi katsoa peruutuspeiliin. Tuleviin mutkiin eli sairauden jälkeiseen elämään valmistaudutaan katsomalla eteenpäin

KARINA

GYNEKOLOGIA Auranen Annika Hietanen Sakari Paavola Allan Rantanen Virpi Rastimo-Lehto Eeva Salmi Tuula (ei uusia potilaita) Vähä-Eskeli Kalevi KIRURGIA Auranen Aarre Koskivuo Ilkka Vänttinen Esko ONKOLOGIA Ahokoski Outi Asola Raija (ei uusia potilaita) Huovinen Riikka Kankuri Minna (erikoistuva) Kellokumpu-Lehtinen P-L Kätkä Kalevi Minn Heikki Männistö Esa Nordman Eeva Ollila Marja (erikoistuva) Ristamäki Raija Salminen Eeva (toistaiseksi ei vastaanottoa)

Valavaara Ritva (ei uusia potilaita)

PSYKIATRIA Heikkilä Jyrki (ei uusia potilaita)

avoinna ma–to klo 8-18, perjantaisin suljettu

SISÄTAUDIT Asola Markku Pakarinen Christel (toistaiseksi ei vastaanottoa)

Remes Kari Seppälä Pentti (ylilääkäri) Toivanen Auli

Itäinen Pitkäkatu 30 b, 20700 TURKU puh. 2657 911 Ajantilaus

2657 2657 2657 2657

927 920 933 921

(lääkäreille) (rintaproteesit, klo 11.00–11.30, 14.00–14.30) (röntgen) (laboratorio)

Elämän rallissa ei voi katsoa peruutuspeiliin. Tuleviin mutkiin eli sairauden jälkeiseen elämään valmistaudutaan katsomalla eteenpäin, sanoo emeritusarkkipiispa John Vikström.

Julkisuuden henkilön sairastuminen kiinnostaa laajasti.

Arkkipiispa Vikström teki aikanaan päätöksen kertoa sairaudestaan julkisuuteen tiedotteella. – Katsoin, että avoimuus oli tärkeää sekä itselleni että hiippakunnalle. Oli helpompaa, kun ei ollut mitään salattavaa. Jokainen tekee päätöksensä sairaudesta kertomisesta itse, omista lähtökohdistaan.

Ulkopuolisille kertominen on aina luottamuksen osoitus. Oma valintani saattoi kuitenkin helpottaa muitakin puhumaan syövästään. Eräs kirkkoherra kertoikin joidenkin seurakuntalaistensa tulleen puhumaan ja todenneen, että ”meilläkin on tuo piispan sairaus”..., myhäilee Vikström lempeästi.

On kulunut kolme vuotta eturauhassyövän toteamisesta.

Emeritusarkkipiispa Vikström tuntuu olevan sinut elämänsä kanssa ja hän levittää tasapainoa, lohtua ja ymmärrystä myös ympärilleen. Eläkkeelle jäätyään hän on edelleen monessa mukana, mm. arvostettuna ja rakastettuna alustajana erilaisissa tilaisuuksissa. Hänellä on kerrottavaa, sillä omasta kokemuksesta ja uskosta on paljon ammennettavaa kanssaihmisille. Elämässä kaikki – terveys, työ ja lähiomainen – on lopulta vain lainaa.

Teksti Tuula Vainikainen Kuva Matti Äärilä

Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. ja Uskontunnustusten ja elämänkatsomusten välistä saattohoitoa koskeva yhteistyöryhmä järjestää koulutustilaisuuden kertomisen ja ymmärtämisen vaikeuksista pahanlaatuisissa sairauksissa Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksessa Seiskarinkatu 35, Turku MAANANTAINA 5.3.2001 KLO 9.00 – 16.00.

Keskustelutilaisuuden tavoitteena on antaa valmiuksia ymmärtää vaikeasti sairasta potilasta sairauden eri vaiheissa ja häntä hoitavaa henkilökuntaa.

Koulutustilaisuus on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Paneelikeskustelua varten voi etukäteen lähettää kysymyksiä Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus, Seiskarinkatu 35, 20900 Turku, telefax 02-2657 668 tai sähköposti kari.ojala@lssy.fi.

Osanottomaksu on 100 markkaa sisältäen ruokailun ja kahvit. Ilmoittautumiset yllä olevaan osoitteeseen 28.2.2001 mennessä.

Paikka:

OHJELMA Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus, Seiskarinkatu 35,Turku

Aamupäivän puheenjohtajana toimii dosentti, ylilääkäri Jouko Viljanto klo 09.00 – 09.10 Tervetuloa koulutuspäivään!

- toimitusjohtaja Kari Ojala klo 09.10 – 09.30 Kertominen ja ymmärtäminen – Mitä sanat merkitsevät?

- professori Leena Kytömäki klo 09.30 – 09.50 Kertomisen ja ymmärtämisen vaikeus - näyttelijä Tuija Piepponen klo 09.50 – 10.00 Kahvi klo 10.00 – 10.30 Vieraat kulttuurit ja vieras kieli - Turun seudun tulkkikeskuksen johtaja Marjatta Nieminen klo 10.30 – 11.00 Lääkärin näkemys kertomisen vaikeudesta - professori Seppo Pyrhönen - dosentti Toivo T. Salmi klo 11.00 – 11.15 Milloin ja miten isä tai äiti kertoo lapselleen omasta sairaudestaan - lasten psykiatri Hanna Manninen klo 11.15 – 12.15 Paneelikeskustelu klo 12.15 – 13.00 Ruokailu Iltapäivän puheenjohtajana toimii sairaalapastori Hanna Hella-Aro klo 13.00 – 14.00 Mitä potilas ja omainen kysyvät meiltä – mitä vastaamme - sosiaalityöntekijä Aulikki Alanko - psykoterapeutti Riitta Lehto - sairaalapastori Outi Ruohola klo 14.00 – 14.30 Vaikeita kysymyksiä, vaikeita ratkaisuja - toiminnanjohtaja Harri Vertio klo 14.30 – 14.45 Kahvi klo 14.45 – 15.30 Toivon ja epätoivon rajalla 1. Vaihtoehtohoidot - hoitajan puheenvuoro osastonhoitaja Marita Pukkinen - lääkärin puheenvuoro dosentti Väinämö Nikkanen 2. Surutyö - sairaalapastori Hanna Hella-Aro klo 15.30 – 15.50 Viimeinen vaihe - vastaava hoitaja Marja Kotiranta - vastaava hoitaja Merja Leinonen klo 15.50 – 16.00 Päätössanat - toimitusjohtaja Kari Ojala

18 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 19

Lounaissuomalaisen syöväntorjuntapäivän juhlassa jaettiin lähes 400.000 markkaa apurahoina syöpätutkimukseen Kantasolujensiirrot kansainvälistä yhteistyötä potilaan parhaaksi Verisolut saavat alkunsa luuytimessä. Luuytimen varhainen kantasolu kykenee erilaistumaan tarpeen mukaan valkosoluksi, punasoluksi tai verihiutaleeksi. Kantasolujensiirtojen perusidea onkin yksinkertainen: sopivalla hoidolla tuhotaan sairas luuydin ja siirretään riittävä määrä kantasoluja korjaamaan tuho. Terveiden kantasolujen voimin luuydin elpyy terveenä ja tauti on parantunut. Vaadittiin kuitenkin vuosikymmeniä kestänyt tutkimustyö, ennen kuin kantasolujen avulla voitiin menestyksellisesti hoitaa potilaita.

Jo 1900-luvun alussa tiedettiin, että verisoluilla on kantasolunsa (Maximow 1909).

Kului kuitenkin lähes 50 vuotta, ennen kuin raportoitiin ensimmäiset leukemian hoitoyritykset luuytimensiirrolla.

Näissä yrityksissä luuydin oli vieraalta luovuttajalta, mutta jo vuonna 1958 oli käytetty myös potilaan omaa luuydintä syövän hoidon tukena. 1958 kuvattiin elintensiirtojen onnistumisen kannalta oleelliset kudossopivuustekijät (HLA-tekijät). Vuonna 1959 E.D. Thomas toteutti onnistuneen luuytimensiirron identtisten kaksosten kesken. Vuosina 1968–69 raportoitiin kolmen tutkijaryhmän toimesta onnistunut luuytimensiirto kolmelle vaikeata immuunivajetta sairastavalle pikkulapselle. Nämä kolme pioneeripotilasta elävät edelleen terveinä.

Jo 1960-luvun alussa havaittiin, että pieni määrä luuytimen kantasoluja oli myös veressä. Vähitellen näitä soluja opittiin houkuttelemaan verenkiertoon niin paljon, että niitä voitiin soluerottelijalaitteilla kerätä. 1980-luvun puolivälistä lähtien verestä kerättyjen kantasolujen siirto on yleistynyt.

Allogeeninen ja autologinen kantasolujensiirto Kun vieras henkilö toimii luuytimen tai veren kantasolujen luovuttajana, puhutaan allogeenisesta siirrosta. Kun taas käytetään potilaalta itseltään kerättyjä soluja, kyseessä on autologinen kantasolujensiirto. Itseltä kerätyt kantasolut on keruun jälkeen säilöttävä jäädytettynä, kunnes ne korkeaannoshoidon jälkeen sulatetaan ja siirretään potilaalle.

Vieraan luovuttajan kantasolujen keruu ajoitetaan tavallisesti korkea-annoshoidon päättymiseen, jolloin ne siirretään tuoreeltaan. On huomattava, että perinteinen kantasolujensiirto on korkea-annoksisen syövän hoidon tukihoito eli se mahdollistaa luuydintä vaurioittavan hoidon antamisen.

Tätä hoitomuotoa on järkevää käyttää nimenomaan solunsalpaajille ja sädehoidolle reagoivissa taudeissa. Kantasolujen monistuminen luuytimessä ja

hoidon huonontamien veriarvojen korjaantuminen kestää yleensä 2–4 viikkoa. Tämä on aikaa, jolloin useimmiten tarvitaan muita tehokkaita tukitoimia.

Edellä esitetyn perusteella sekä allogeenisia että autologisia kantasolujensiirtoja on kahdenlaisia riippuen kantasolujen keruulähteestä: luuytimensiirtoja ja veren kantasolujensiirtoja. Uusin tulokas allogeenisten keruulähteiden joukkoon on napaveri (istukkaveri), joka voidaan ottaa talteen synnytyksen yhteydessä myöhempää käyttöä varten.

Allogeenisen kantasolujensiirron hyödyt ja haitat Vieraalta luovuttajalta peräisin olevien kantasolujen siirto on monessa pahanlaatuisessa veritaudissa, aplastisessa anemiassa sekä joissakin lapsuusiän immuunivajavuustiloissa ja aineenvaihduntahäiriöissä ainoa tunnettu parantava hoitomuoto. Verrattuna autologiseen siirtoon allogeenisten kantasolujen käyttö siirteenä johtaa huomattavasti pienempään taudin uusiutumistaipumukseen korkea-annoksisen hoidon jälkeen. Tämä johtuu siitä, että vieras siirre käynnistää immunologisen tapahtumasarjan, joka myös hoitaa tautia ja vähentää sen uusimisriskiä (ns. graft-versus-leukemia eli GvL-vaikutus). GvL liittyy toisaalta läheisesti allogeenisten siirtojen merkittävimpään haittaan, käänteishyljintään (graft-versus-host, GvH). Siinä siirretyt lymfosyyttivalkosolut tunnistavat joutuneensa vieraaseen ympäristöön ja käynnistävät reaktion, joka alkuvaiheessa kohdistuu ihoon, suolistoon ja maksaan ja kroonisena aiheuttaa reumatautien kaltaisia tautitiloja.

Käänteishyljinnän lisäksi infektiot ovat toinen allogeenisten siirtojen suuri pulma.

Käänteishyljintä, infektiot sekä korkea-annoksisen hoidon välittömät sivuvaikutukset tekevät allogeenisesta kantasolujensiirrosta kohtalaisen vaarallisen hoitomuodon: kuolevuus puolen vuoden kuluessa siirrosta on 20–30 %. Tästä syystä tämä hoito on puolusteltavissa vain silloin, kun hoidettavan taudin ennuste on hyvin huono.

Allogeenisen siirtohoidon siedettävyys riippuu iästä.

Käytännössä yläikäraja sisarussiirroille on noin 60 vuotta ja rekisteriluovuttajasiirroille noin 55 vuotta.

Allogeenisen kantasolujensiirron ongelmana on, että aina ei löydy sopivaa sisarusluovuttajaa. Tällöin apu voi löytyä vapaaehtoisten luuytimenluovuttajien joukosta: kotimaisessa SPR:n Veripalvelun luovuttajarekisterissä on yli 15000 ja kansainvälisissä rekistereissä noin 5 miljoonaa vapaaehtoista luovuttajaehdokasta. Tietokonehaulla voidaan varsin nopeasti selvittää mahdollisen HLA-sopivan luovuttajan olemassaolo ja pyytää hänet luuytimen luovuttajaksi. Siirtokeskuksen

edustaja noutaa sovittuna päivänä lahjoitetun luuytimen keruusairaalasta. Vapaaehtoisten luovuttajien avulla noin 70 % allogeenista siirtoa tarvitsevista saa kantasoluja.

Autologisen kantasolujensiirron hyödyt ja haitat Käytettäessä omia kantasoluja siirteenä ei mitään kudosten vierausongelmia ole eikä siis käänteishyljintääkään. Veren kantasolusiirteen avulla valkosolut ja verihiutaleet toipuvat keskimäärin 2 viikossa. Autologinen kantasolujensiirto on hyvin siedetty: kuolleisuus on alle 5 % ja elämänlaatu siirron jälkeen pääsääntöisesti hyvä.

Niinpä autologisen siirron yläikärajakin on voitu nostaa noin 70 ikävuoteen.

Osaksi käänteishyljinnän puuttumiseen liittyy autologisen siirron merkittävin haitta, taudin suuri uusimistaipumus hoidon jälkeen. Uusimistaipumus voi johtua siitäkin, että potilaalta itseltään kerätty solusaalis voi sisältää myös tautisoluja, jotka siirrossa joutuvat uudelleen elimistöön ja voivat edesauttaa taudin myöhempää uusiutumista.

Kantasolujen siirtojen käyttöaiheet Allogeenisten kantasolujensiirtojen pääasialliset käyttöaiheet ovat akuutit leukemiat, krooninen myelooinen leukemia, huonoennusteiset myelodysplastiset syndroomat (MDS), alle 50-vuotiaiden potilaiden multippeli myelooma, krooninen lymfaattinen leukemia ja huonoennusteiset non-Hodgkin-lymfoomat sekä alle 40-vuotiailla aplastinen anemia. Näissä taudeissa korkea-annoksinen hoito ja allogeeninen kantasolujensiirto ovat ainoa tunnettu parantava hoito.

Autologisten kantasolusiirtojen merkittävimmät käyttöaiheet ovat multippeli myelooma, non-Hodgkinin ja Hodgkinin lymfoomat (erityisesti tavallisen hoidon jälkeen uusiutuneet taudit), amyloidoosi ja tietyt lasten kasvaimet (esim. neuroblastooma). Lymfoomissa korkea-annoshoito autologisen kantasolujensiirron tukemana voi olla parantava hoito, mutta muutoin autologisen siirron merkittävin etu on usein se, että elinaika pitenee vaikkakaan tauti ei pysyvästi parane. Kiinteiden kasvainten, kuten rinta-ja munasarjasyövän kohdalla ei autologisten kantasolujensiirtojen avulla ole ainakaan toistaiseksi voitu osoittaa taudin kulun merkittävästi muuttuvan. Tutkimukset tällä saralla kuitenkin jatkuvat, samoin kuin vaikeiden reumatautien alueella.

Viime vuosien edistysaskeleet Allogeenisten kantasolujensiirtojen tulokset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana parantuneet, mikä ainakin osittain on seurausta parantuneesta kudossopivuus-(HLA-) diagnostiikasta. Veren kanta-

solujen yleistynyt käyttö siirteenä luuytimen sijasta on nopeuttanut toipumista niin allogeenisesta kuin autologisesta siirrosta.

Aivan uusi käsite allogeenisissa kantasolujensiirroissa ovat ns. ”mini”siirrot. Niissä ”mini” viittaa huomattavasti kevennettyyn esihoitoon. Lääkitystä annetaan vain sen verran, ettei annettavaa vierasta kantasolukkoa hyljitä. Kun kantasolusiirre on tarttunut, se raivaa itselleen tilaa, työntää tautisolut tieltään ja valloittaa luuytimen. ”Mini”siirtoihin liittyvät solunsalpaajiin tai sädehoitoon liittyvät haittavaikutukset ovat minimaaliset.

Sen sijaan vieraan siirteen aiheuttamat GvH-pulmat ovat aivan samaa luokkaa kuin perinteisissä siirroissa.

Autologisten siirtojen jälkeinen taudin uusimistaipumus voi olla seurausta riittämättömästä korkea-annoksisen hoidon vaikutuksesta tautiin ja siirteen sisältämistä syöpäsoluista. Sen vuoksi yritetään eri tavoin poistaa siirteestä syöpäsoluja ennen sen takaisin antoa.

Kansainvälistä yhteistyötä Edellä mainittu eri maiden vapaaehtoisten luuytimenluovuttajien käyttö omien potilaiden hoidon tarpeisiin on kaunis esimerkki pyyteettömästä kansainvälisestä auttamishalusta. Luovuttaja ei saa rahallista palkkaa. Toinen esimerkki tärkeästä kansainvälisestä yhteistyöstä on kantasolujensiirtorekisterit, joita ylläpidetään niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Suurin osa siirtokeskuksista, Turku muiden mukana, raportoi allogeenisten ja autologisten siirtojensa kulun ja tulokset näihin rekisteritiedostoihin. Näin jokainen siirtopotilas osaltaan on kartuttamassa maailmanlaajuista tietämystä ja osaamista tässä vaikeassa ja vaativassa hoitomuodossa.

Kantasolujensiirrot Turussa Suomessa allogeenisia kantasolujensiirtoja tehdään Helsingissä ja Turussa, autologisia siirtoja kaikissa viidessä yliopistosairaalassa. Turussa allogeeniset luuytimensiirrot aloitettiin professori Auli Toivasen johdolla vuonna 1981, samana vuonna kuin aikuissiirrot Helsingissä. TYKS:n nykyinen kantasolujensiirtoyksikkö käsittää sisätautien klinikan (aikuisten siirtojen fyysinen toteutuspaikka), lastentautien klinikan (lasten siirrot), onkologian klinikan, naistentautien klinikan sekä hematologian laboratorion (siirteiden käsittely, pakastus ja säilytys).

Marraskuusta 1981 vuoden 2000 loppuun allogeenisia kantasolujensiirtoja on TYKS:ssa tehty 129 potilaalle.

Näissä on luovuttajana toiminut sisarus 103 potilaalle ja vapaaehtoinen rekisteriluovuttaja 26 potilaalle. Siirrot vapaaehtoisilta rekisteriluovuttajilta alkoivat vuonna 1992, ja veren käyttö allogeenisten solusiirtojen lähteenä

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen perinteinen Lounaissuomalainen Syöväntorjuntapäivä järjestettiin 23. kerran yhdistyksen MeriKarinan toiminta- ja palvelukeskuksessa Turun Hirvensalon Kaistarniemessä.

Tälläkin kertaa LounaisSuomen Syöpäyhdistyksen ohella järjestelyihin osallistui Moikoisten Syöväntutkimussäätiö r.s., joka perustettiin runsas kymmenen vuotta sitten tukemaan LounaisSuomen alueella tapahtuvaa syöpätautien tieteellistä tutkimustyötä sekä tutkimushankkeita, joissa selvitetään syöpäpotilaiden ja heidän perheidensä psykososiaalisia ja taloudellisia ongelmia sekä syöpäpotilaiden omatoimista selviytymistä näistä ongelmista.

Lounaissuomalaisen Syöväntorjuntapäivän Osmo Järviluennon pitäjä, dosentti Kari Remes totesi tyydytyksellä, että osaamisen karttuessa kantasolujensiirto on tullut mahdolliseksi yhä useamman potilaan hoidossa. alkoi vuonna 1995. ”Mini”siirrot aloitettiin vuonna 1998, ja niitä on tehty 4 potilaalle. TYKS on huolehtinut oman piirinsä, Satakunnan ja Ahvenanmaan allogeenisista siirroista. Siirtojen määrä on vuodesta 1998 kasvanut selvästi, ja vuonna 2000 tehtiin siirto jo 18 potilaalle. Siirtomäärien perusteella kantasolusiirtoyksikkömme hyväksyttiin kesällä 1999 akkreditoiduksi siirtokeskukseksi Euroopan siirtoyhteisössä.

Lähivuosina akkreditointi tulee perustumaan lisäksi siirtotoiminnan laadukkuuden osoittamiseen. Allogeenisten siirtojen tulokset ovat vuosien saatossa ilahduttavasti kohentuneet. 1980-luvulla pitkäaikaisselviytyjiä oli hieman yli 40 %, 1990-luvun alkupuoliskolla noin 50 %, ja nyt vuodesta 1996 lähtien runsas 70 %. Rekisteriluovuttajasiirtojenkin onnistuminen on ollut kansainvälisesti katsoen hyvää tasoa, 60 %.

Autologiset kantasolujensiirrot aloitettiin TYKS:ssa vuonna 1991, ja jo hyvin varhain eli vuonna 1992 siirryttiin käyttämään pääasiallisesti verta kantasolujen lähteenä luuytimen asemesta. Vuoden 2000 loppuun mennessä on autologinen siirto tehty 233 potilaalle, ja näistä 207 on veren kantasolujensiirtoja.

Osalle potilaista on tehty useampi kuin yksi siirto, ja siirtojen kokonaismäärä on 262.

Autologiset siirrot ovat olleet hyvin siedettyjä: vain 9 potilasta 233:sta on menehtynyt hoitoon (3.9 %).

luovuttajien etsinnässä on vaikuttanut huomattavasti kantasolujensiirtohoitojen kehitykseen ja viimeaikaiseen hoitotulosten paranemiseen. Tietämyksen ja osaamisen karttuessa kantasolujensiirto on tullut mahdolliseksi yhä useamman potilaan hoidossa. TYKS:n kantasolujensiirtoyksikkö on ollut toiminnassa mukana jo 20 vuoden ajan ja on kehittynyt tämän lääketieteen erityisalan osaamiskeskukseksi. Osaamisen ja hoitotulosten säilyttäminen hyvänä ja jatkuva pyrkimys parempaan on tärkeä tavoitteemme, ja tähän kuuluu kansainvälisen kanssakäymisen vaaliminen. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. on osaltaan ollut tukemassa tämän hoitomuodon kehitystä Turussa, mistä me toiminnassa mukana olevat olemme hyvin kiitollisia.

Tilaisuuden tervehdyspuheen piti Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja, valtiosihteeri Rauno Saari. Valtiosihteeri Saari totesi puheessaan, että viime vuosina lounaissuomalaisessa syövän torjuntatyössä on palvelutoimintoja voitu laajentaa määrällisesti. Laadusta ei ole jouduttu tinkimään. Toiminnan taustana oleva taloudellinen perusta on säilynyt vankkana.

Vuosi 2000 saattaa kirjaantua

erääksi parhaista tämän vapaaehtoistyön piirissä tehdyistä vuosista.

Vuoteen 2001 katsotaan innostuneella mielellä. Vuosi on kahdella tavalla haastava.

Yhdistys viettää silloin 50. juhlavuottaan. Tarkoituksena on, että juhlavuoden toiminta näkyy, paitsi maakunnan osaalueilla, myös paikallistasolla järjestettävissä tapahtumissa.

Paitsi yhdistyksen toiminnan esittelyä, on tarkoitus kertoa informatiivisesti palveluista, jota yhdistyksen kautta voidaan syöpään sairastuneelle ja heidän perheilleen tarjota.

Ensi vuosi on myös Yhdistyneitten Kansakuntien julistama vapaaehtoistyön vuosi.

Teemavuoden tavoitteena on parantaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä, vahvistaa kansalaisyhteiskunnan rakenteita ja edistää kansalaisten välistä yhteistyötä. Nämä ovat kaikki tärkeitä tavoitteita.

Suomalaisella vapaaehtoistoiminnalla on yli 100 vuoden perinne. Nyt työ asettuu luonnikkaasti julkisen ja yksityisen toiminnan välimaastoon.

Rajankäynti ei ole aina ollut yhtä helppoa. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alueella hyvinvointivaltion rakentamisen aikana vapaaehtoistyön arvostus jäi usein ammatillisen työn varjoon. Vapaaeh-

toisjärjestöjen ja viranomaisten välinen yhteistyö sujuu tänä päivänä jo paremmin. Osa vapaaehtoistyöstä tukee hyvinkin voimakkaasti viranomaisten toimintaa. Tällaista työtä on juuri syövän torjuntatyö.

Työ tasa-arvoisemman ja kestävämmän hyvinvointiyhteiskunnan puolesta on kuitenkin kesken. Maailmanlaajuudessa markkinataloudessa tarvitaan omaehtoista kansalaistoimintaa elämän laadun parantamiseksi ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tätä työtä me haluamme olla tekemässä omalta osaltamme syövän torjuntatyössä, totesi puheenjohtaja Rauno Saari tervehdyspuheensa lopuksi.

Lounaissuomalaisen Syöväntorjuntapäivän tilaisuudessa jaettiin seuraavat apurahat syövän tieteelliseen tutkimustyöhön: Moikoisten Syöväntutkimussäätiö r.s.

Aina ja Helli Keskitalon muistorahasto LK Matti Ahonen 10.000 mk M.Sc. Li Song-Ping 4.000 mk Vuorineuvos Irja Ketosen muistorahasto FT Johanna Ivaska30.000 mk

FM Liisa Nissinen 10.000 mk LL Joanna Nuutinen 10.000 mk LT Pia Vihinen 30.000 mk Aili ja Toivo Kivirinteen muistorahasto Dosentti Kari Remes 30.000 mk Arja ja Antti Koivurinnan rahasto LT Raija Ristamäki 30.000 mk Lempi ja Armas Koivurinnan lahjoitusrahasto LL Jussi Liippo 10.000 mk LL Johanna Ruohola 10.000 mk FM Eeva Valve 10.000 mk Apulaiskaupunginjohtaja Pentti Lahden muistorahasto M.Sc.Tatyana Vlaykova 10.000 mk

Pirkko ja Matti Lepän muistorahasto LT Veli Kairisto 15.000 mk Anneli ja Hannu Niemisen rahasto LK Jussi Niemelä 10.000 mk Konsuli Jarmo Nuotion muistorahasto Dosentti Tarja-Terttu Pelliniemi 6.500 mk Marja ja Jukka Penttilän rahasto KTM Lea Kauhava 6.500 mk Inkeri ja Singnar Ruolan muistorahasto HLL Jaana Rautava 10.000 mk Anneli ja Pentti Seppälän rahasto LK Mari Kiviniemi 10.000 mk

Lounais-Suomen ja Ahvenanmaan Syöpärahasto Päärahasto Dosentti, LKT Veijo Hukkanen 30.000 mk LL Niina Reunanen 4.000 mk Professori Matti Grönroosin rahasto LL Misa Raitanen 10.000 mk Elvi ja Emil Heikkilän rahasto LK Tero-Pekka Alastalo 10.000 mk Professori Lauri Rauramon muistorahasto LT Sakari Hietanen 30.000 mk Martti ja Mikael Ruolan rahasto LT Harri Niinikoski 30.000 mk

Ansiomitali määräysesimies Pekka Viherkoskelle Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. jakoi 24. kerran Lauri Rauramo -mitalin. Tämä mitali luovutettiin määräysesimies Pekka Viherkoskelle, joka yli kahden vuosikymmenen ajan on merkittävällä tavalla toiminut Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen keräysasiamiehenä oppilaitosten piirissä.

Pekka Viherkosken innostunut ja kasvatuksellinen asenne on merkittävästi vaikuttanut oppilaitosten osallistumiseen vuosittain toteutettavaan Syöväntorjuntatalkoot-kampanjaan ja siinä saavutettuihin hienoihin keräystuloksiin.

Yhdistyksen pienoisviiri herra Jouni Kyläkullalle Herra Jouni Kyläkulta on omalla toiminnallaan osoittanut minkälaisiin saavutuksiin voidaan lipaskeräyksellä päästä. Salon seudulla toimivat vapaaehtoisjärjestöt niiden joukossa Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. ovat saaneet toiminnalleen huomattavaa taloudellista tukea Jouni Kyläkullan uutteran keräystyön ansiosta.

Lahjoituksen vastaanotto Jämä-Yhtiöt lahjoittivat joululahjavaroihin varaamistaan rahoista saattohoitotoimintaan osallistuvan henkilöstön virkistys- ja koulutustoimintaan 15.000 markkaa.

Kari Remes dosentti, osastonylilääkäri, TYKS sisätautien klinikka luuytimensiirtoyksikön johtaja

Lopuksi Korkea-annoksinen hoito ja sen tukeminen allogeenisella ja autologisella kantasolujensiirrolla on vakiinnuttanut asemansa solunsalpaajille ja sädehoidolle vastaavien syöpien nykyaikaisena hoitomuotona. Kansainvälinen yhteistoiminta niin siirtotiedostojen ylläpidossa kuin vapaaehtois-

Kantasolujensiirron hoitoaikaa pidentää usein infektiot. Kuvassa siirtopotilas Heikki Vaihela saamassa antibioottitiputusta.

17 apurahan saajaa 24:stä oli tilaisuudessa vastaanottamassa heille myönnetyn apurahan Lounaissuomalaisen Syöväntorjuntapäivän juhlassa. Syöpätutkimukseen jaettiin apurahoina lähes 400.000 markkaa.

20 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

☎

KASKENKATU 2 2311 889 Avoinna Ma–Pe 8.30–17. Muina aikoina sop.muk.

TERVETULOA!

Uudet monofilament pohjaiset peruukit saapuneet Peruukin pohja muotoillaan asiakkaan päänmuotoon sopivaksi.

Peruukin hiukset leikataan asiakkaan haluamaan malliin.

Liikkeestämme saatavana kaikki Suomeen tuotavat peruukkimallistot.

Hetitoimituksessa laaja varasto.

Revlon, Adolfo, Ellen Wille, Dimples, Hairaisers, Hair Parade, Hair Trix, Henri Margu, Natural Image, Stefan Bauer, Perucci, Wig, Fraca Ferretti,

peruukkiliike

O AL

1953 1953

Yrittäjäntie 5 23310 TAIVASSALO P. 02-878 275

Kampaamo Hius-Huone

Irmeli Salo Eerikinkatu 22 B II krs.

Turku p. 02-2320991

T

Alfasähkö Oy

A

Huonossa asiassa hyvä tuuri, luonnehtii entinen Puhutteluista pahimmassa kansanedustaja, perniöläinen Jukka Roos, 52. Kun kutsumaton vieras nimeltä syöpä ilmestyy elämään, siinä on Hänen munuaissyöpänsä havaittiin joulun alla isokin mies ymmällään, Jukka Roos (190 cm, 115 kg) tietää.

– Olen ollut kovien poikien puhuteltavana, Sdp:n vasemman sattumalta, muiden tutkimusten yhteydessä. Jos laidan omapäinen kulkija kertoo. kehnommin olisi käynyt, syöpä olisi kaiketi mu– Rankimpaan puhutteluun jouduin silti silloin, kun sain kuulhinut ja levinnyt kaikessa rauhassa ties miten la että ”kyllä ne syövän sieltä löysivät”.

Muiden syöpään sairastuneiden tavoin Jukka Roos on käynyt pitkään. Nyt poistettiin toinen munuainen ja läpi tutun kysymysmyllyn: ”Miksi juuri minulle, eihän tämän pitauti saatiin näillä näkymin kuriin. tänyt osua lähellekään meitä.” Mutta elämän palapelissä palasilVähintään yhtä kiitollinen kuin syövän var- la on taipumus loksahtaa kohdalleen. Kun ihminen pakotetaan haisesta löytymisestä Roos on ihmisten yhtey- pysähtymään, hän joutuu asettamaan elämän arvot uuteen järjestykseen. denpidosta.

Jukka Roos tunnustaa pitäneensä ennen sellaista kiirettä, ettei – Elän nyt sairauteni toista vaihetta. En väitä aikaa juuri liiennyt perheellekään.

– Koskaan ei ollut missään kun aina oli jossakin, hän filosoolevani vieläkään sinut sen kanssa, mutta uskon foi. selviäväni. Tuttujen ja tuntemattomampienkin Hän on edelleen vahvasti mukana yhteisten asioiden hoidossa; yhteydenotot ovat auttaneet jaksamaan, vahvis- syksyn kuntavaaleissa aukeni valtuustopaikka vakuuttavin numeroin. Mutta ihan joka taholle ei tarvitse enää revetä. Kun esitaneet erävoiton elämässä, Roos kertoo. ollaan lasten kanssa, niin ollaan lasten kanssa, kahden – Olen keskustellut tunnoistani avoimesti. Pu- merkiksi pikkuvesselin isoisä tuumaa. huminen helpottaa, varsinkin kun eteen sattuu musta päivä. Yksin ollessa ajatukset käpertyvät helposti sen yhden ja saman asian ympärille.

Syöpä Roos kiittelee sekä ystävien ja kylänmiesten ei tartu että ammattiauttajien tukea.

Helmikuisena pakkaspäivänä kotieläjä Jukka Roos laittaa ruokaa – Niin Salon aluesairaalassa kuin Tyksissä oli työstä pian palaavalle vaimolleen. Aterialle odotellaan myös Jukan kaveria, jonka kanssa mennään kalaan. Isäntä myöntää, että ihanaa henkilökuntaa, jonka käsiin uskalsi huo- hyvää kokkauspuuhiin uppoaa aikaa, kun ”taidot ovat mitä ovat”. Mutta letta jättäytyä. Myötäelämisen aisti kaikessa, ai- kiirehän on nyt taakse jäänyttä elämää.

Jukka Roosin onni asuu arjessa. Hän muistuttaa, että syöpään saina ei sanojakaan tarvittu. ihminen on tavallinen ihminen, joka makselee televisio-lu– Ammatti-ihmisen mukanaolo rauhoittaa. rastunut pia ja vakuutuksia, käy kaupassa ja siivoaa. Hänen kohtaamisensa ei Omaisten kesken tunteet pukkaavat pintaan kummallisia koukeroita vaadi.

– Ihan normaali jutustelu kelpaa: ”Miten voit, oletko hiihtelejoskus liiankin kanssa. päässyt, mitä lapsille kuuluu...”. Syöpä ei tartu, Roos muistutKaikki mahdollinen tuki on tervetullutta, mään taa. kun vakava sairaus yllättää, Roos painottaa ja Nyt kun elämä näyttää olevan mallillaan, Roos on päätynyt pohtimyöntää, ettei ollut vähääkään valmistautunut maan, olisiko omista kokemuksista apua muillekin. Tähän asti hän on toiminut SPR:n riveissä, joskin omien sanojensa mukaan laissyöpään. kanlaisesti.

– Ei kai siihen kukaan osaa varautua. Se tulee – Nyt on esiin putkahtanut toinenkin hyvä asia, jonka puolesta saattaisin liikutella henkistä pääomaani. kuokkavieraana mettän takaa.

Tilitoimisto Mauro ja Kni Oy Puutarhakatu 15 A, 20100 TURKU puh. 02-232 7400 fax 02-232 9185 tj. Pirkko Mauro-Vuorinen kotip. 02-479 8797, 0500-795 881

T

Jukka Roos sai erävoiton elämässä

A N V U O D ES

Ystävät ja ammattiauttajat tukena

A M M A T T IL

E IN

U S H A LLIN N

ON

Eerikinkatu 9 20100 Turku puh. 231 9277

Hyvä

as!

siak Proteesia

Valitse proteesiliiviksesi

Meiltä aina uutuudet samoin kuin turvalliset classicmallitkin aa-EE-kupein...

Rintaliivit body’t, uimapuvut (myös valmis proteesiliivi á 198,-)

la

n sel sie uk o Vu kem ko

Tku, Aninkaistenk. 8 Salo, Turuntie 1 Tre, Aleksanterink. 27

– RINTAPROTEESIT – RINTALIIVIT – UIMAPUVUT PROTEESIEN SOVITUKSET TURUN SEUDULLA: Poliklinikka Karina Itäinen Pitkäkatu 30 b, 20700 Turku Myymälä AMOENA Finland Oy: Bulevardi 19, 00120 Helsinki Avoinna: ma–pe 10–17, 09-649 839

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 21

Kanslianeuvos Niilo Voipio

Muistikuvia Suomen Syöpäyhdistyksen Turun osaston perustamisen ajoilta kunta saivat 1940-luvun mittaan valmiiksi ohjelman sodasta kärsimään joutuneiden elämänolojen järjestämiseksi, niukan mutta tyydyttäviin tuloksiin johtaneen säädösjoukon. Oli siis aika jättää omaa lopettamista valmisteleva Suomen Huolto ja ottaa vastaan muita tehtäviä.

Maili Klingstedt-Huhtalasta tuli SPR:n Varsinais-Suomen piirin johtaja ja minut kutsuttiin organisoimaan koko maamme kattava taistelu syöpää vastaan.

Rahaa tietysti tarvittiin myös syöväntorjuntatyöhön. Ensimmäistä suurkeräystä varten tukeuduin Kansanavun tehtävissä ansioituneihin lääninjohtajiin.

Ajatus maaherran saamisesta tukitoimikunnan puheenjohtajaksi oli jokaisessa läänissä tavoitteena.

Kanslianeuvos Niilo Voipion mukaan Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä on koko yhdistyksen olemassaolon aikana oltu voimakkaan yhteenpuhaltamisen hengessä syöväntorjuntatyön edelläkävijöitä maassamme. ”Mikäli poikasen lukemista kirjoista – satujen jälkeen tulivat vuoroon historialliset romaanit – on mieleen jäänyt, melko usein käytettiin juonen kuljetuksessa suunnilleen seuraavaa kaavaa: Oli suuri linnoitus, jota ympäröi vallihauta, sitten uloin muuri, sen jälkeen varsinainen jykevä muuri; sisäisimmässä linnassa jotakin, jossa tarvittiin pelastajaa. Kun sankari oli selvinnyt vallihaudasta ja onnistunut ylittämään ulommaisen muurin, hän havaitsi, että sisemmän muurin murtamiseen ja varsinaiseen linnaan pääsemiseen tarvittaisiin kuukausien mittainen piiritys ja valtava koneisto. Silloin juuri aukeni salakäytävän ovi ja sieltä ilmestyi Sulotar, joka johti sankarin kaikkein sisimpään, missä sankari sitten sai puoli valtakuntaa ja niin edelleen tai kukisti vastustajansa – miten milloinkin.

Monet aikanaan Turkuun hakeneet, päässeet, muuttaneet tai joutuneet olivat kertoneet, miten heidät kyllä otettiin ystävällisesti vastaan, mutta sen jälkeen olikin vaikeata päästä entisen pääkaupungin sisimpään, tutustua tarkemmin sen vaikuttajiin ja seurapiireihin.

Tällaisia tulijoita oli 1940-luvulla perustetussa Turun Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassakin.

Tulivathan professorit ja dosentit muualta Suomesta.

Jääesteet auttoivat elämänikäisen ystävyyden syntyä Kaikenlaisia tarinoita tuli mieleeni, kun elämäni ensimmäisen kerran saavuin Turkuun. Mutta minullapa olikin Sulotar vastassa (kerrottakoon varmuuden vuoksi, että hän oli 11 vuotta minua vanhempi). Hän vei minut – ei salaovesta vaan Hamburger Börsin (sen vanhan Börsin) ovesta toiseen kerrokseen, missä suuren illallispöydän ääreen oli kokoontunut ainakin huomattava joukko Turun kerman kuohuvia kuplia. Muistini tavoittaa heistä nyt seuraavat: ensimmäisenä tietysti oli Vanu-Mamma, kauppaneuvos Aline Grönberg ja hänen poikansa Erik Johnsson, joka silloin jo valmistautui vastaanottamaan liikkeen johdon tehtäviä äidiltään, sitten oli rouva Irja Ketonen, josta myöhemmin tuli vuorineuvos, silloinen

talousneuvos (josta myöhemmin tuli kauppaneuvos) Armas Koivurinta ja hänen rouvansa, josta puolestaan aikanaan tuli talousneuvos, sekä Yhdyspankin Turun konttorin johtaja T.S.J. Jääskeläinen. He kuuluivat siihen komiteaan, jonka oli määrä majoittaa koteihinsa ja ystäviensä koteihin Tukholmasta saapuvan poikakuoron nuorukaiset.

Sulottareni oli fil.maisteri Maili Klingstedt-Huhtala, josta muutama kuukausi aikaisemmin oli tullut työtoverini; hän oli sodasta kärsimään joutuneiden hyväksi työskentelevän Suomen Huolto r.y.:n lääninjohtajana Turussa ja minä taas sanotun yhdistyksen keräysorganisaation, Kansanavun palveluksessa. Nyt olimme koolla vastaanottamassa keräyksen hyväksi konserttia antamaan tulevaa Stockholms Gossköriä. Mutta juuri silloin jääesteet olivat hirmuisia, ja vuorolaiva niin muodoin tuntikausia myöhässä, joten vastaanottajat ehtivät syödä illallisensa ja siinä samalla sulkea minut ystäväpiiriinsä. Tästä ystävyydestä tulikin sitten elämänikäinen. – Tällöin elettiin vuotta 1947.”

Maamme hallitus ja edus-

Maaherra veturiksi Turun ja Porin läänin uusi maaherra Erkki Härmä oli tuttavani jo hänen Helsinginajaltaan. Kun sitten syksyllä 1949 Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja, professori Arno Saxén ja maamme ensimmäisen sädehoitolaitoksen ylilääkäri Sakari Mustakallio kävivät Turussa kertomassa kampanjahankkeesta sekä lääkärikunnalle että yleisölle, oli toivomuksenamme saada Erkki Härmä yhdeksi keskeiseksi keulahahmoksi. Yllätykseksemme havaitsimme hänet tavatessamme, että hän oli hyvin varautunut odotettavissa olevaan keskusteluun – hän oli kiireellä lukenut kaiken, mitä yleistajuisesti oli syövästä suomeksi kirjoitettu. Mitään ylipuhumista ei tarvittu, vaan maaherra oli valmis yhdessä kirurgian professori Aleksander Klossnerin kanssa käymään jokaisessa lääninsä kunnassa puhumassa syöpätautien torjuntatyön tärkeydestä. Ja kuntiahan tuolloin oli läänissä vielä paljon enemmän kuin nyt. Muistan tilaisuuden, jossa tämän parivaljakon piti taas esiintyä. Tällä kertaa oli kuitenkin professori sairaana, mutta maaherra sanoi kuulleensa Klossnerin esitelmän jo pitkälti toistasataa kertaa, joten hän oli oppinut sen ulkoa.

Tämän hän myös todisti. Minäkin olin sattumalta paikalla, joten voin vakuuttaa, ettei kyseessä ole pelkkä kasku.

Ay-väestä professoreihin Niin sankarillisesti kuin Härmä ja Klossner uhrasivatkin kaikki viikonloppunsa tällaiseen kansanvalistajan työhön, onnistumiseen tarvittiin tietysti paljon muidenkin panosta. Maaherralla oli aikaisemmilta vuosiltaan läheinen kosketus ammattiyhdistysväkeen, joka saatiin mukaan.

Auttamistyöhön erikoistunut Suomen Huollon läänintoimikunta tuli matkaan omine kokemuksineen. Uuden tiedekunnan lääkärit dekaaninsa, professori Osmo Järven johdolla olivat aina valmiita antamaan oman panoksensa. Tällainenkin tehtävä oli omansa lähentämään vanhoja ja uusia turkulaisia toisiinsa.

Turkulaiset ajoivat hämäläisten ohi Sillä aikaa kun tamperelaiset kampanja-aktivistit vielä keskustelivat helsinkiläisen keskusjärjestön edustajien kanssa oman maakunnallisen yhdistyksensä perustamisen mahdollisuuksista, turkulaiset ajoivat hämäläisten ohi ja allekirjoittivat oman yhdistyksensä perustamiskirjan kymmenen päivää tamperelaisia aikaisemmin. Näiden esimerkkien toteuduttua on sitten syntynyt joukko muitakin maakunnallisia Suomen Syöpäyhdistyksen jäsenyhdistyksiä, mutta ne eivät liity nyt käsillä olevaan aiheeseen.

Jo silloin, kun ensimmäistä syöväntorjuntakampanjaa käynnistettiin, lyötiin turkulaisprofessorien kanssa kättä päälle siitä, että jos hankkeessa vähänkin onnistutaan, niin Turkuun hankitaan ainakin radiumia ja röntgen-sädehoitolaitteita korjaamaan sitä epäkohtaa, että maamme toisessa lääketieteellisestä opetusta antavassa kaupungissa ei ollut mahdollisuuksia sädehoitoa käsittelevään opetukseen. Lu-

vatut hankinnat myös toteutettiin.

Läänintoimikunnasta syöpäyhdistykseksi Suomen Syöpäyhdistyksen Turun osaston perustamisesta päätettiin syöpäkeräyksen läänintoimikunnan kokouksessa vuoden 1951 huhtikuun 17. päivänä. Paikalle – se oli muistaakseni SPR:n piiritoimiston kokoushuone Kauppiaskadun varrella – olivat ennättäneet seuraavat henkilöt: maaherra Erkki Härmä, apteekkari Julius Andersson, professori Osmo Järvi, pankinjohtaja T.S.J. Jääskeläinen, johtaja Levi Manteufel, talousneuvos Edith Schrey, lääninlääkäri Bertil Sourander, rouva Alli Vihavainen ja tietysti maisteri Maili Klingstedt-Huhtala. Minut oli kutsuttu Helsingistä mukaan. Kun perustamiskirja sitten allekirjoitettiin vapun aattona, viranomaisille saatettiin jättää rekisteröitäväksi uusi yhdistys, jolle ansiokkaasti toiminut keräyksen läänintoimikunta saattoi luovuttaa väliaikaisesti hoitamansa tehtävät ja keskusjärjestö puolestaan työn edelleen kehittämisen LounaisSuomessa. Mahtavat tulokset ovat puolen vuosisadan kuluessa osoittaneet tuon huhtikuisen päätöksen osuneen oikeaan.

Niille, jotka eivät ole tunteneet edellä lueteltuja henkilöitä, kerrottakoon, että heidän henkilönsä kytkeytyi aikalaisten mielikuvissa kaikkiin sen aikaisiin maailmankatsomuksellisiin, Suomessa vallinneisiin suuntauksiin. Niinhän yleishyödyllisen yhteisön tausta pitääkin luoda. Olisi tietysti houkuttelevaa järjestää muualla maassamme asuville tietokilpailu siitä, ketä heistä pidettiin laitavasemmistoon kuuluvana.

Artikkelin kirjoittaja on FM, kanslianeuvos Niilo Voipio, joka toimi Suomen Syöpäyhdistyksen palveluksessa vuosina 1949–1986.

Eero Numerla – mukana alusta asti

Syöväntorjuntatyön veteraani pankinjohtaja Eero Numerla toimi Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen luottamustehtävissä neljännesvuosisadan ajan.

Keväällä 90 vuotta täyttävä, eläkkeellä oleva pankinjohtaja, fil.maisteri Eero Numerla valittiin vuonna 1951 Suomen Syöpäyhdistyksen Turun osaston eli nykyisen Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen ja hän on tuon hallituksen ainoa elossaoleva jäsen.

diumkodin hoitokuntaan.

Hänen johtamansa Turun Työväen Säästöpankki oli merkittävä rakennuttaja ja kiinteistöjen omistaja, joten oli hyvin luonnollista, että hänet valittiin myös Itäisellä kadulla sijaitsevan Monitoimitalo Karinan rakennustoimikuntaan sekä Syöpäjärjestöjen Turun Poliklinikan johtokuntaan.

Pankinjohtaja Numerla valittiin myös Turun Ra-

Eero Numerla hoiti luot-

tamustehtäviään Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä vuoden 1975 loppuun asti, jolloin hän jäi eläkkeelle pankinjohtajan tehtävästä. Omien sanojensa mukaan hän osallistui hyvin säästeliäästi, muiden kuin pankkialan järjestöjen luottamustehtäviin, mutta tehtäviä Syöpäyhdistyksen ja Turun Yliopiston parissa hän arvosti yli muiden.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

22 – N:o 1 – 2001

Vapaaehtoisjärjestöt kilpailulakien tulilinjalla – Entäpä, jos järjestöjen taloudelliseksi subventioksi laskettaisiin myös ilman palkkaa mukana olevien, perunankuorijoiden ja lääkärien, työpanos? Voisi kertyä huimia summia. Näin napautti Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Pirkko Työläjärvi Syöpäjärjestöjen valtakunnallisilla neuvottelupäivillä tammikuussa Turussa.

Raha-automaattiyhdistyksen tarkastaja Jorma Kaakkuriniemi totesi käytännön realiteettien sanelevan Raha-automaattiyhdistyksen, kuntien ja järjestöjen välisiä suhteita usein enemmän kuin lait.

Rikotaanko hankintalakia, jos kunta ostaa palveluita ilman tarjouskilpailua suoraan vapaaehtoisjärjestöltä? Onko epätervettä kilpailua, jos ns. kolmannella sektorilla toimivan järjestön palvelutalo saa Raha-automaattiyhdistyksen tukea, mutta vapailla markkinoilla toimiva yksityisen yrityksen palvelutalo ei saa?

Syöpäjärjestöjen valtakunnalliset neuvottelupäivät joutuivat tammikuussa Meri-Karinassa pohtimaan akuuttia ongelmaa. Asia nousi julkisuuteen Helsingin kaupungin ostopalvelusopimusten tutkimisesta. Ongelma kuitenkin koskettaa koko valtakuntaa.

– Palveluiden ostamisessa on yleinen tapa ollut tarjouskilpailun rajaaminen eri ta-

voin. Vaihtoehdot kun ovat usein rajalliset, ja laatu- ja turvallisuusvaatimuksetkin on otettava huomioon, totesi Turussa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja, valtiosihteeri Rauno Saari.

– Nyt käytävässä keskustelussa huomio on kiinnitetty myös kilpailuttamista vääristäviin tekijöihin, kuten esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen ja kuntien avustukset palvelujen tuottajille. Asiaa ratkotaan parhaillaan Rahaautomaattiyhdistyksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja valtakunnallisen yrittäjäjärjestön kesken.

– Järjestöille asia on selkeä: Jos julkisen sektorin tai Rahaautomaattiyhdistyksen avustuksia käytetään, avustusta ei voi käyttää toimintaan, josta kilpailuttamisessa on kyse.

Julkisen tuen varassa toimintaa voi jatkaa keskittymällä yksityisille henkilöille tarjottaviin palveluihin, Rauno Saari huomautti.

Saaren mukaan tärkeintä on kuitenkin, että menettelysäännöt selvitetään avoimesti ja tavalla, joka ei jätä tulkinnan varaa.

– Vapaaehtoistyön tarkoituksena ei ole ollut normaalien viranomaistoimintojen tai normaalien markkinapalveluiden haittaaminen, estäminen tai syntyneiden palveluyritysten tukahduttaminen. Kyse on ollut täydentävästä toiminnasta, jossa pyyteetöntä apua ja tukea annetaan sitä tarvitseville, korosti Rauno Saari.

Raha-automaattiyhdistys haluaa tilanteen selväksi Tilanteen selkiyttämisen tarpeellisuutta korosti myös Raha-automaattiyhdistyksen tarkastaja Jorma Kaakkuriniemi.

– Sekä kilpailunrajoituslaki että hankintamenettelylaki ovat hankalasti tulkittavia säädöksiä. Myös arpajaislaki on muuttumassa, joten varmastikin vasta reilun vuoden kuluttua Raha-automaattiyhdistyksen toimintaympäristö on selkiintymässä. Siihen asti toimitaan nykykäytäntöjen mukaisesti, Kaakkuriniemi totesi.

Hänen mukaansa käytännön realiteetit sanelevat Raha-automaattiyhdistyksen, kuntien ja järjestöjen välisiä suhteita usein enemmän kuin lait.

– Eri kunnissa kilpailutilanne voi vaihdella rajusti. Esimerkiksi Varkaudessa ei ole yksityisiä vanhusten asumispalveluita edes tarjolla, mutta pienemmissä naapurikunnissa on. Kyse ei siis aina ole edes paikkakunnan väestömäärästä, minne yksityiset yritykset haluavat sijoittua.

– Myös esimerkiksi huumeongelmaisten asumis- ja hoivapalveluiden kysyntä tulee kasvamaan. Mutta tunteeko yksityissektori kiinnostusta tämän ryhmän palveluiden tuottamiseen? kyseli Jorma Kaakkuriniemi Raha-automaattiyhdistyksestä.

Teksti Ulla Järvi Kuvat Matti Äärilä

Uusi apteekkari Tuula Kiiskinen toivottaa vanhat ja uudet asiakkaat tervetulleeksi

Alinenkatu 26,

23500 UUSIKAUPUNKI

puh. 02-8426 100 GSM koti 02-841 4420 050-596 0296

fax 02-8426 120 auto 049-121 396

PROTEESIASIAKAS Ostaessasi meiltä normaalihintaiset Rintaliivit, kokoliivit tai uima-asun Teemme valitsemaasi malliin taskun ILMAN LISÄVELOITUSTA!

Eerikinkatu 6 Kristiinankatu 10

– yksilö- ja ihmissuhdeterapiaa työnohjausta ja koulutusta

KEY POINT KOULUTUS JA TEREAPIA

MARJATTA SYRJÄTIE PUH. 050 524 031 02-842 085

- paranna elämisesi laatua(ota ilmoitus mukaan, saat alennusta)

RINTAPROTEESI Saatavana: Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y.

Itäinen Pitkäkatu 30 b, 20700 Turku Puh. 02-2657911

Täyden palvelun hautaustoimisto • oma kukkasidonta • perunkirjoituspalvelu Lähes 70 eri puolilta Suomea vapaaehtoisessa syöväntorjuntatyössä mukana olevaa kokoontui tammikuun lopulla Turkuun Syöpäjärjestöjen valtakunnallisille neuvottelupäiville. Kahden päivän aikana pohdittiin mm. mikä on kolmas sektori ja mitä se syöväntorjuntatyössä ja syöpäpotilaiden hyväksi tehtävässä työssä pitää sisällään, mikä saa luottamushenkilön mukaan vapaaehtoiseen syöväntorjuntatyöhön sekä mitkä ovat varainhankinnan haasteet. Mielipiteiden- ja ideoiden vaihto oli vilkasta ja oman henkisen kantin tankkaaminen todettiin kultaakin kalliimmaksi voimavaraksi.

Päivystys 24 h

Eerikinkatu 25 P. 233 6114 Kiinamyllynkatu 5 P. 250 4492

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 23

Hyvän syöpälääkärin palkinto TYKSiin

Lähempänä kuin aina arvaatkaan!

Turku Energia on tuttu näky katukuvassa, tekeväthän sadat työntekijämme päivittäin työtään lähellä Sinua.

Läheisyys mahdollistaa hyvän palvelun. Asiointi kanssamme käy joustavasti maksuttoman palvelunumeron 0800-02500 välityksellä, joka palvelee Sinua sähkösopimusasioissa arkisin klo 8 - 18.

Tehokkaan sähkönhankintamme ja osaavien työntekijöidemme ammattitaidon ansioista Turku Energian myymä sähkö on myös edullista. Ja tiesithän, että TOK:n asiakasomistajana saat bonusta Turku Energialta ostamastasi sähköenergiasta. www.turkuenergia.fi

Jos et vielä ole Turku Energian asiakas, pyydä sähkötarjous maksuttomasta palvelunumerostamme 0800-02500.

TYKSin onkologian klinikalla työskentelevä dosentti Väinämö Nikkanen vastaanotti Hyvän syöpälääkärin palkinnon Turussa pidetyillä Syöpäjärjestöjen valtakunnallisilla neuvottelupäivillä tammikuussa.

Joka toinen vuosi myönnettävät hyvän syöpälääkärin ja hyvän syöpäsairaanhoitajan tunnustuspalkinnot, suuruudeltaan 25.000 markkaa kumpikin, myönnettiin nyt toisen kerran. Palkinto voidaan jakaa käytännön työtä tekeville syövänhoidon ammattilaisille, jotka ovat potilaiden ja ammattihenkilöiden arvostamia ja joiden työtä leimaa korkea ammattitaito, syöpäpotilaan kohtaamisen taito ja korkea eettinen taso.

Väinämö Nikkasen palkinnan taustalla oli hänen yli 30 vuoden työrupeamansa syöpäpotilaiden hyväksi sekä ihmisen hoitaminen kokonaisuutena. Nikkasta kiitetään siitä, että hän osaa kohdata ihmisen ja että hän tekee aktiivista tutkimustyötä keuhkosyövän alalla ja on Suomen Keuhkosyöpäryhmän perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Hän on viime vuosina kehittänyt aktiivisesti polikliinista sytostaattihoitoa taitavasti ja itseään säästämättä.

Hyvän syöpäsairaanhoitajan palkinto meni Satakunnan keskussairaalaan Marita Pukkiselle, jota kehutaan osastonsa hengen luojaksi ja kantavaksi voimaksi. Hänen asiantuntemuksestaan, lämmöstään ja innostuksestaan saavat muutkin voimia ja tarmoa jaksaa eteenpäin. Pukkinen kannustaa työtovereitaan opiskelemaan koko ajan ja tekee näin myös itse. Pukkinen on erityisen kiinnostunut saattohoidosta, johon on itsenäisesti kouluttautunut.

24 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

Apua jo varhaisessa vaiheessa

Tukihenkilö auttaa pyyteettömästi ja saa itsekin hyvän mielen Myös henkisen tuen Kehittyneestä hoidosta ja parantuneista en- asioista. tarve kiinnostaa häntä. nusteista huolimatta syöpään sairastuminen on monelle potilaalle suuri järkytys. Jotkut Enkeli tuli saavat ahdinkoonsa apua lähimmäisiltään, ovesta sisään toisilla taas ei ole edes heitäkään. Kun tulee – Siitä saakka, kun tulin tarve saada henkistä tukea ja uskoa ajatuktänne työharjoitteseen, että syövän jälkeenkin on elämää, pa- syksyllä luun, olen käynyt täällä tukirasta apua pystyy antamaan toinen syöpään henkilönä. Itse sain aikoinani sairastunut henkilö, joka on jo päässyt trau- tukea niin, että ”enkeli käveli Hän oli vastaanomansa yli. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys sairaalaan”. tossamme oleva tukihenkilö on kouluttanut jo pitkään tukihenkilöitä, jot- Eija Annunen. Sairastuttuani ka lähimmäisen rakkauden nimissä ovat teh- sain tukea paljon myös läheineet pyyteetöntä työtä kanssaihmistensä hy- siltäni.

Soinio kertoo, että hän ajatväksi. Nyt on tarkoitus panostaa siihen, että teli, että nyt minulla on syöpä tällaista tukea pystyttäisiin antamaan entistä ja kuolen, kun leikkauksesta oli mennyt vain pari päivää. varhaisemmassa vaiheessa.

Hän pohti myös, että kuka hoi-

Suomen Syöpäyhdistyksessä on koettu tärkeäksi tuen oikeaaikaisuus. Jo siinä vaiheessa, kun nainen saa Rintatutkimuskeskuksesta tiedon rintasyöpäepäilystä, tukihenkilön tulisi ilmestyä kuvaan.

Henkinen puoli on ihmisen kokonaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeätä. Ei auta jos ihminen parantuu fyysisesti, mutta on psyykkisesti ”palasina”.

Johanna Soinio on alusta lähtien kertonut avoimesti sairaudestaan kaikille ja kanssaihmiset ovat suhtautuneet asiaan hyvin. Hän on omien sanojensa mukaan saanut paljon tukea ja kannustusta.

Meri-Karinassa on monipuolista toimintaa ja siellä kokoontuu myös psykologian opiskelija Jonna Soinion, 36 vetämät sopeutumisvalmennuskurssien keskusteluryhmät. Jonna on gradua vaille valmis psykologi, mutta hän pystyy myös muuten paneutumaan syöpää sairastavia askarruttaviin kysymyksiin.

Hän sairastui itse kaksi vuotta sitten rintasyöpään ja on aloittanut vuoden alusta osaaikaisen työsuhteen LounaisSuomen Syöpäyhdistyksessä.

– Oman sairauteni vuoksi

Tukihenkilötyöstä saa itsekin paljon

koin, että pystyn auttamaan tällä tavalla kanssaihmisiäni, koska rintasyöpä oli minulle aika helppo juttu.

Soinio sanoo kuitenkin, että tieto sairaudesta oli alussa ”hirveä järkytys”. Hän kävi itse valmennuskurssin MeriKarinassa, vaikka ei ollut sanojensa mukaan tuolloin valmis kurssille. Siitä kuitenkin syntyi ajatus, että hän voisi tehdä opintojensa harjoittelun Meri Karinassa. Saman tien tuli idea gradun tekemisestä nuoren rintasyöpäpotilaan seksuaalisuuteen liittyvistä

taa hänen koiransa, kun hän nyt varmasti lähtee pois.

– Silloin sairaalan ovesta käveli iloinen, kaunis, säteilevä ja elämää täynnä oleva ihminen, joka kertoi sairastaneensa kymmenen vuotta sitten rintasyövän. Tuolloin koko asennoitumiseni sairauteen kääntyi aivan ylösalaisin. Tajusin, että tästä voi selvitä hengissä. Silloin minulle oli niin ikään itsestään selvää, että ryhdyn tukihenkilöksi, kun minulla on kuitenkin jonkinlainen vahvuus olemassa.

Soinio sanoo, että Lounais-

Tukihenkilönä toimiva Eeva Vallinkoski, 70 on auttanut rintasyöpäpotilaita jo yli kymmenen vuotta. Hän sairastui 18 vuotta sitten rintasyöpään.

– Olen ollut kertomassa monelle leikatulle potilaalle, että rintasyövästä selviää. Hyvin moni potilas on sanonut minulle, että hänelläkin on varmasti mahdollisuus selvitä, kun minä olen pärjännyt näin pitkän ajan.

Jonna Soinio on gradua vailla valmis psykologi, mutta hän pystyy myös muuten paneutumaan syöpää sairastavia askarruttaviin kysymyksiin. Hän sairastui itse kaksi vuotta sitten rintasyöpään ja toimii aktiivisesti LounaisSuomen Syöpäyhdistyksessä.

Eeva Vallinkoski (edessä vas.) on toiminut rintasyöpäpotilaiden tukihenkilönä jo yli kymmenen vuotta. Kerttu Simonen on sairastanut sekä peräsuoli- että rintasyövän. Meri-Karinan keittiössä hän on tehnyt vapaaehtoistyötä jo yli vuosikymmenen ajan. Kaarin Hakala (takana seisomassa) toimii vapaaehtoistyöntekijänä kirpputorilla ja vetää myös Syöpäyhdistyksen Turun paikallisosaston päiväkerhoa. Vapaaehtoistyö merkitsee myös Erkki Välilälle hyvin paljon. Meri-Karinassa löytyy aina pieniä tehtäviä vapaaehtoistyöntekijälle ja auttaminen antaa myös hyvän mielen. Leena Huhtamäki toimii tukihenkilönä niin saattohoitokodissa kuin kotisairaanhoidossa. Leena Huhtamäki on tukemassa saattohoitopotilaita ja tavoitteena on kulkea yhdessä loppumatkaa.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 25

Vapaaehtoistyötä tarvitaan entistä enemmän Kaksi vuosikymmentä sitten ajateltiin, että vapaaehtoistyöntekijän ilmestyminen vanhusten palvelutaloon merkitsisi palkatun henkilöstön vähentämistä. 1990-luvulla eletyt lamavuodet antoivat meille kovan opetuksen: Yhteiskunta kykeni antamaan kansalaisilleen vain vähentyneiden voimavarojensa mukaisen terveydenhuollon ja sosiaaliturvan.

Tarvittiin vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen organisoimaa toimintaa täydentämään julkisen vallan toimenpiteitä. Ryhdyttiin puhumaan kolmannesta sektorista.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen piirissä on lähdetty suunnitelmallisesti kehittämään vapaaehtoistoimintaa. Yhdistyksen piirissä on nähty miten palkatun henkilöstön tukena vapaaehtoistyötekijät voivat merkittävästi täydentää ammattiauttajien tekemää työtä.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä annetaan vapaaehtoistoiminnalle sille kuuluva arvo. Vapaaehtoistoiminta on myös siinä mielessäkin arvokasta, että sitä ei voi mistään rahalla ostaa.

Vapaaehtoistoiminta on omasta kiinnostuksesta tehtävää palkatonta työtä, jota ihmiset tekevät vapaa-aikanaan. Toiminnan lähtökohtana on halu olla vaikuttamassa oman yhteisön toimivuuteen ja kokea antavansa mielekästä ja tarpeellista apua lähimmäistensä ja lähiympäristönsä hyväksi.

Helge Lilja on Erkki Välilän kaveri, joka tekee Meri-Karinassa kaikenlaisia korjaus- ja huoltotöitä. Pelkästään Meri-Karinan yli 500 tuolia ja 200 pöytää teettävät paljon työtä ahkeralle vapaaehtoistyöntekijälle. Tästä saa myös itselleen hyvän mielen, kun tietää auttavansa tärkeässä asiassa.

Vallinkoski pitä rintasyöpäseulontoja tärkeänä, sillä hänenkin syöpänsä havaittiin niiden perusteella. Tieto sairaudesta oli hänelle järkytys.

Leikkauksen ja sädehoidon jälkeen alkoi toipuminen. Minulla kävi niin ikään sairaalassa tukihenkilö ja sain siitä idean tähän työhön. Tyttäreni olivat tuolloin jo aikuisia ja toivuttuani saatoin ryhtyä tekemään tätä työtä.

Vallinkoski on käynyt kaksi eri kurssia. Hän sanoo saavansa itsekin paljon tukihenkilötyöstä.

– Tulee hyvä mieli, kun tuntee, että on voinut kuunnella toista ihmistä. Silloin jos asianomainen haluaa kysellä jotakin, kerron avoimesti miten olen sairaudestani selvinnyt. Olen aina sanonut, että

vaikka olen menettänyt, olen myös saanut henkisesti paljon.

Minulla on hyvä olla, kun olen käynyt sairaalassa tapaamassa näitä potilaita. Jokaisella heistä on oma tarinansa kerrottavanaan. Joku haluaa kertoa sairaudestaan, joku kotioloistaan, joku taas työstään. Pääasia on, että häntä kuuntelee.

Elävä mainos kanssaihmisille Työtä syöpäsairaiden hyväksi voi tehdä monella tavalla. Kerttu Simonen, 76 auttaa puolestaan ahkerasti Meri-Karinan keittiössä. Häneltä on 20 vuotta sitten leikattu paksunsuolensyöpä ja kaksi vuotta sitten rintasyöpä.

– Minä en ottanut enää rintasyöpää niin vakavasti, vaan kerroin kaikille, että menen jälleen hoitoon.

Koko Meri-Karinan toiminta-ajan Simonen on auttanut siellä aina kun apua on tarvittu. Ja hän lupaa jatkaa niin kauan kuin jalka nousee.

– Olen sanonut, että olen elävä mainos, kun 20 vuotta sitten sairastuin ensi kerran syöpään ja kaksi vuotta sitten uudelleen.

Simosen mielestä on hyvä asia, että julkisuuden henkilöt ovat avoimesti kertoneet syövästään, koska se poistaa ennakkoluuloja.

Kaarin Hakala, 64 on vapaaehtoistyöntekijänä kirpputorilla ja auttoi jonkin aikaa myös Meri-Karinassa. Nyt hän vetää myös paikallisosaston päiväkerhoa Eeva Vallinkosken kanssa. Myös Hakala sairastui rintasyöpään kuusi vuotta sitten. Syöpä havaittiin mammografiassa. Hänkin pitää rintasyöpäseulontoja erittäin tärkeinä.

Hakala koki itsensä niin vahvaksi henkilöksi, ettei halunnut sairaalasta hänelle tarjottua tukihenkilöä.

– Olen yrittänyt painottaa rintasyöpään sairastuneille kaikesta huolimatta myötämielistä suhtautumista, koska tälle sairaudelle ei voi mitään.

Se tulee, jos on tullakseen.

Olen halunnut auttaa omalta osaltani syöpäpotilaita ja olemme saaneet myös päiväkerhosta jonkin verran rahaa potilastoimintaan.

Meri-Karinassa tulee hyvä mieli

Meri-Karinan laajat ja hyvin hoidetut istutukset ovat vuosikausia herättäneet siellä vierailleissa ihmisissä ihastusta. Hellin Heinonen on vapaaehtoisesti huolehtinut istutuksista viime vuosina. Monia vuosia hänen apunaan oli aviopuoliso Armas, joka nukkui pois viime vuonna. Talvikautena Hellin Heinosen tapaa Meri-Karinan aulassa, jossa hän myy Syöpäyhdistyksen hyväksi taidokkaita käsitöitä ja arpoja.

Postimies ja muusikko Erkki Välilä, 62 ei ole sairastanut syöpää, mutta on auttanut monissa tilaisuuksissa syöpäpotilaita.

– Lähinnä apuni on johtunut siitä, että olen 40 vuotta toiminut muusikkona, ja esiintynyt eri tilaisuuksissa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen hyväksi Kalevi Rothbergin orkesterin kanssa. Lisäksi viimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt syöpäyhdistyksessä kaikenlaisia pikku hommia.

Vapaaehtoistyö merkitsee Välilälle hyvin paljon. Hän sanoo, ettei hän tule Meri-Karinaan kuluttamaan aikaansa, koska tekemistä on muutenkin hyvin paljon. Erilaisten ihmisten tapaaminen vapaaehtois-

työn parissa ja auttaminen antavat hyvän mielen.

– Jos ei muuten ole hyvä mieli päivästä, niin siitä se tulee, kun tänne tulee hyvän asian puolesta.

Joskus Välilä pysähtyy miettimään, miten suuri järkytys sana syöpä aiemmin oli.

Potilaiden ennusteet ovat parantuneet. Henkinen puoli on erittäin tärkeä tekijä.

Yrittäjä Leena Huhtamäki toimii tukihenkilönä niin syöpäpotilaiden saattohoitokodissa kuin kotisairaanhoidossa.

Hänellä havaittiin vuonna 1977 kaksi kasvainta vatsassa hänen ollessaan vain 20-vuotias. Ne leikattiin ja ne olivat onneksi hyvänlaatuisia. Huhtamäki kävi kuitenkin seurannassa Karinassa jatkaen sitten kahden lapsen äitinä sinnikkäästi opiskelujaan. Hän valmistui biokemistiksi.

– Niiden leikkausten aikoihin kävin läpi jonkinlaisen pienen kriisin ja ryhdyin sitten tukihenkilötyöhön. Olen pääasiassa tukemassa saattohoitopotilaita. Tavoite ja tarkoitus on kulkea yhdessä sitä loppumatkaa.

Huhtamäki on havainnut, että potilailla on paljon sellaisia asioita, joita he eivät pysty puhumaan omaistensa kanssa.

Hän toteaa, että jos hänestä on jossain ollut apua, niin siinä, että asioita on ensin yhdessä ruodittu ja sitten pystytty selvittämään.

Syöpäyhdistyksessä ei tule hänen mukaansa surulliseksi, sillä tukityö antaa paljon.

– Joka kerta kun menen uuden potilaan luo, menen sinne hirveän nöyränä. Saattohoitotyössä toimitaan potilaan ehdoilla. Hieno asia tässä harrastuksessa on aistimaan oppiminen eli toisen ihmisen kommunikaation tason aistiminen.

Huhtamäen tapaamista potilaista suuri osa on ollut naisia.

– Jos jotain voisi yleistää, niin ehkä sen, että on ihan uskomatonta, miten äiti on äiti loppuun asti. Kun olin tehnyt pitkään tätä työtä, saatoin kulkea myös oman äitini kanssa syövän alusta loppuun. Koin tuolloin monta kertaa, miten avuton olisin ollut, ellen olisi tehnyt tätä työtä.

Teksti Eija Loueniva Kuvat Tertti Pietilä

Vapaaehtoistyöntekijä voi tehdä esim. seuraavia asioita: - tukea omassa kodissa asumista, -lisätä hyvinvointia ja elämänlaatua vapaaehtoistoiminnan keinoin, - mahdollistaa asiointia ja liikkumista kodin lähipiirissä, - toimia ulkoiluseurana, asiointiapuna, - toimia saattajana lääkäriin, poliklinikalle, kirkkoon, - avustaa pienissä kodin askareissa, - toimia luotettavana juttukaverina, lukijana, - tukea sairaalasta kotiuttamistilanteessa, - tehdä erilaisia vapaaehtoistehtäviä Meri-Karinassa, Karinakodissa ja Karinarannassa (puutarha- ja keittiötyöt, valvonta-, siivous- ja muut huoltotehtävät), - toimia omaisystävänä ja lievittää yksinäisyyttä, - osallistua erilaisiin talkoisiin ja varainhankintatehtäviin. vapaaehtoisapua tarvitaan ammattiavun rinnalle, kun ihminen haluaa saada uusia ihmissuhteita ja virikkeitä. Vapaaehtoistyöntekijä on koulutetun henkilökunnan tukena, tavallisen ihmisen taidoin.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. järjestää vapaaehtoistoiminnan peruskurssin Meri-Karinan toimintaja palvelukeskuksessa ajalla 27. - 28. 4. 2001 siten, että perjantaina 27. 4. 2001 kokoontuminen on klo 18.00 21.00 ja lauantaina 28. 4. 2001 klo 10.00 - 16.00. Koulutus on maksutonta. Ilmoittautumiset 20. 4. 2001 mennessä puh. 2657 602.

Tukihenkilöitä koulutetaan syöpäpotilaiden tueksi Syöpäjärjestöjen piirissä käynnistyi jo 1960-luvulla kurkunpääsyöpäpotilaiden tukihenkilötoiminta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että ns. vanha, samaa sairautta poteva potilas, joka on sopeutunut omaan sairauteensa, on perustukihenkilökurssin läpikäynyt ja osallistuu täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen, menee tapaamaan juuri leikattua tai leikkausta odottavaa, samaa sairautta potevaa potilastoveria.

Mihin sitten tukihenkilöitä tarvitaan?

Tukihenkilöitä tarvitaan, jotta sairaala voi tyydyttää mahdollisimman kattavasti potilaan tiedon- ja läheisyyden tarpeen. Tukihenkilöt täydentävät kokonaishoitoa, tavallaan täyttävät siihen jäävän aukon. Tavoite on kuitenkin yhteinen. On tärkeää luoda hyvät yhteydet sairaaloihin, jotta työn tavoitteista ei synny väärinkäsityksiä. Syöpäjärjestöjen kouluttamat tukihenkilöt eivät koskaan ole terveydenhuollon ammattilaisten kilpailijoita.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksellä on saattohoidon piirissä tukihenkilöitä, jotka eivät ole itse sairastaneet syöpää, mutta joiden läheinen on voinut menehtyä syöpään.

Sen jälkeen, kun tällainen henkilö on läpikäynyt oman surutyönsä, hänestä tulee paras mahdollinen tukihenkilö.

Hän on kokenut kuoleman läheisen ihmisen kautta.

Viime vuosina syöpäjärjestöjen piirissä erityisesti täällä Lounais-Suomessa on kehitetty uutta toimintamuotoa: terve aviopuoliso voi toimia toisen omaisen, eli terveen puolison, tukihenkilönä.

Uusia tukihenkilöitä koulutetaan Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. järjestää ajalla 7.

- 28.5.2001 peruskoulutuskurssin uusille tukihenkilöille.

Neljänä kurssi-iltana (7., 14., 21. ja 28. 5. 2001) kokoonnutaan klo 18.00 - 21.00 välisenä aikana Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksessa, Seiskarinkatu 35, Turku.

Tukihenkilöiksi haluavien tulee olla itse läpikäynyt syöpäsairauden.

Saattohoitotoiminnan piiriin otetaan tukihenkilöiksi myös henkilöitä, jotka eivät ole itse sairastaneet syöpää, mutta joiden läheinen on voivat menehtyä syöpään.

Tukihenkilö tekee tukitoimintaa omien mahdollisuuksiensa mukaan. Toiminnasta ei makseta palkkaa, mutta matka- ja puhelinkulut korvataan.

Lisäksi järjestetään maksuton perus- ja jatkokoulutus, työnjohto ja työnohjaus. Tuki- ja vapaaehtoistoimintaan osallistuvien omasta hyvinvoinnista pyritään huolehtimaan mahdollisuuksien mukaan. Henkilöiden, jotka haluavat osallistua järjestettävään tukihenkilökoulutukseen, tulisi ilmoittautua 23. 4. 2001 mennessä puhelin 2657 602.

26 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

S-ETUKORTTI on S-Etukortilla säästät selvää rahaa.

S-Etukortilla saat Bonusta - eli rahaa takaisin ostoistasi S-ryhmän bonustoimipaikoista ympäri Suomen.

S-Etukortin saat, kun liityt oman alueesi osuuskaupan asiakasomistajaksi.

Lisätietoja saat oman alueesi osuuskaupan toimipaikoista ja S-ryhmän Asiakasomistajapalveluiden valtakunnallisesta maksuttomasta palvelunumerosta 0800-1-20687 (ma-pe klo 8-16). S-ryhmä internetissä www..s-kanava.net.

S SO

Y H T Y M Ä

Turku. Asiakasomistajapalvelut 0800 - 9 - 10300.

Salo. Asiakasomistajapalvelut 02 - 7705 203.

ME ALLEKIRJOITTANEET OLEMME SUUNNITELLEET JA RAKENTANEET

SALO-KARINAN PALVELUVUOKRATALON SUUNNITTELU:

URAKOITSIJAT: RAKENNUSLIIKE

ARKKITEHTITOIMISTO ERKKI SALMI OY

KERROSKIVI OY

NARMAPLAN OY INSINÖÖRITOIMISTO SIIKON OY INSINÖÖRITOIMISTO JT TEAM/TANELI MUSSAARI VALVONTA:

SALON PUTKITYÖ LAAKSONEN AY LAIHON SÄHKÖ OY TEKMANNI OY KIINTEISTÖ- JA RAKENTAJAPALVELU KY

TOIVOTAMME MENESTYSTÄ LOUNAIS-SUOMEN SYÖPÄYHDISTYKSELLE JA TALON UUSILLE ASUKKAILLE.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 27

Sutiset odottavat innokkaina muuttoa Salo-Karinaan - Tämä tuntuu avaralta, vaikkei kovin suuri olekaan, Katariina ja Andreas Sutinen rupattelevat palvelutalo Salo-Karinassa sijaitsevassa tulevassa kodissaan.

Sisustustyöt ovat LounaisSuomen Syöpäyhdistyksen uudessa palvelutalossa vielä kesken, mutta jos työt etenevät suunnitellusti, Sutiset pääsevät muuttamaan asuntoonsa huhtikuun alussa. Neljänkymmenenyhden neliön kaksio on pienempi kuin parin entinen koti, mutta Sutiset ovat jo tottuneet ajatukseen.

- Kaikki vanhat tavaramme eivät tänne mahdu, mutta ehkä on hyväkin tehdä elämässä silloin tällöin kunnon inventaario, Katariina Sutinen sanoo.

Andreas ja Katariina Sutisen on tarkoitus toimia Salo-Karinan isäntänä ja emäntänä.

- Tosin emme vielä ihan tarkasti tiedä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Varmasti ainakin uusien asukkaiden neuvontaa, Sutiset tuumivat hymyillen.

- Katsomme tulevaisuuteen aivan innokkaina.

Kolmas asuintoveri - Ennen meitä oli kaksi, nyt kolme. Syöpä on kuin asuin-

kumppani, eikä sitä pidä vihata, sillä se on osa sairaan omaa kehoa, Katariina Sutinen toteaa, kun puhe kääntyy puolison sairauteen.

- Elämänhalua ei saa menettää. Lääkärit tuntuvat olevan sitä mieltä, että suunta on huonompaan päin, mutta itse olen eri mieltä. Parempaa kohti ollaan menossa, Andreas Sutinen sanoo.

Andreas Sutisen eturauhassyöpä todettiin toukokuussa 1999 jo pitkälle edenneenä.

Ensimmäinen vuosi sairauden kanssa sujui kuitenkin hyvin, kunnes viime syksynä tilanne huononi.

Sytostaattihoitojen myötä Andreaksen jalan laskimosuoneen muodostui veritulppa.

Myöhemmin ilmaantuneiden selkäkipujen syyksi paljastui etäpesäke, joka painoi selkäydintä.

- Vietin sairaalassa kuukauden ja sain sädehoitoa, joka pelasti kävelykykyni. Nyt ovat meneillään sytostaattihoidot, Andreas Sutinen kertoo.

Sutiset kiittävät lämpimästi Turun yliopistollisen keskussairaalan antamaa hoitoa.

Myös Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminta saa tunnustusta.

- Kävimme ensin Meri-Kari-

nassa eturauhassyöpäkurssin ja myöhemmin tukihenkilökurssin. Olemme, muuten, ainoat eturauhassyöpää sairastavien ja heidän läheistensä tukihenkilöt Salon seudulla, Katariina Sutinen mainitsee.

Palvelutaloille tarvetta - On erittäin hyvä, että tällaisia palvelutaloja rakennetaan, kyllä niille on tarvetta. Mekään emme voi enää asua vanhassa asunnossamme, koska sen peseytymistilat eivät ole riittävän hyvät tässä tilanteessa, Katariina Sutinen sanoo.

- On mukavaa muuttaa täysin uuteen kotiin. Ja keväämmällä aurinko alkaa paistaa parvekkeen puolelle, Andreas Sutinen sanoo.

Vuokra-asuntojen lisäksi SaloKarinassa on yhteinen sauna ja kerhotiloja. Taloon tulee myös neuvonta- ja palvelupiste.

Asuinhuoneistot ovat kooltaan 35-41 neliömetriä ja koko talon pinta-ala 612 neliötä. Salo-Karina sijaitsee Salon keskustan tuntumassa osoitteessa Helsingintie 52.

Teksti Viivi Vuorinen Kuva Matti Äärilä

Andreas ja Katariina Sutinen toimivat isäntänä ja emäntänä palvelutalo Salo-Karinassa, joka valmistuu huhtikuun alkupuolella.

SALO-KARINAN PALVELUTALO ALOITTAA TOIMINTANSA KESKELLÄ SALOA Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y.:n Salo-Karinan kaksitoista palveluvuokra-asuntoa valmistuvat kuluvan vuoden maalis-huhtikuun vaihteessa.

Hankkeen johdosta Salossa tammikuussa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa ilmeni, että tulevien asukkaiden tarvitsemien palvelujen tuottajista ja maksajista ei ole vielä tietoa.

Palveluvuokratalo-asunto käsite ei ollut myöskään kaikille läsnäolijoille selvä ja keskustelussa puhuttiin intervallihoitopaikasta aina saattohoitokotiin asti.

Mikä Salo-Karina on?

Salo-Karina on palveluvuokra-asuntotalo, jossa asuntojen mitoituksessa ja varustuksessa

on otettu huomioon asukkaan alentunut toimintakyky. Asukkaan on myös mahdollista saada tarvitsemansa välttämättömät palvelut kuten ateria-, hygienia- ja ympärivuorokautinen turvapalvelu sekä siivousja asiointipalvelu. Salo-Karinassa asukkaat asuvat omassa hallinnassaan olevassa itsenäisessä vuokra-asunnossa.

Kenelle Salo-Karina on tarkoitettu?

Salo-Karinan asunnot on tarkoitettu Salon ja lähiympäristön pitkäaikaissairaille ja vammaisille henkilöille ja heidän aviopuolisoilleen sekä vanhuksille, jotka haluavat viettää itsenäistä elämää ja käyttää

tarjolla olevia palveluita oman tarpeensa mukaan. Salo-Karinan palveluasuminen on verrattavissa kotona asumiseen.

Voiko hakea suoraan vai kunnan kautta?

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä on lähdetty siitä periaatteesta, että palveluvuokraasuntoon voi hakeutua suoraan. Tällöin asukas maksaa kustannukset itse mutta voi saada tukea mm. Kansaneläkelaitokselta. Tarkoituksena on myös tehdä ostopalvelusopimuksia kuntien kanssa, jolloin kunta maksaa osan kuluista ja päättää viime kädessä henkilön muuttamisesta SaloKarinaan.

Valintaa tehtäessä pitää lähteä asuntoon muuttavan henkilön toimintakyvystä. Omalla tai omaisten aktiivisuudella voi vaikuttaa siihen, että löydetään mahdollisimman oikea ratkaisu. Sen suhteen, mitä palveluja henkilö tarvitsee, kannattaa olla realistinen ja rehellinen. Tarpeita ei tule vähätellä tai liioitella.

Onko halpaa hoitoa olemassakaan?

Salo-Karinan palveluvuokraasunnoissa bruttoasumiskustannukset ovat 2030-2378 markkaa kuukaudessa asunnon koosta riippuen. Lisäksi turvapuhelimen kuukausimaksu on 170 markkaa. Erikseen

SALO-KARINAN PALVELUVUOKRA-ASUNNOT OVAT HAETTAVANA

maksettavat palvelut riippuvat tietysti siitä mitä palveluita käyttää (esim. kotipalvelut, ruoka, pyykinpesu, lääkkeet, lääkärin ja terveydenhoitajan palvelut). Sen jälkeen, kun asukkaat on Salo-Karinaan valittu ja nähty palvelujen kokonaistarve, Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. ratkaisee mitkä palvelut se tuottaa itse ja mitkä palvelut pyritään tuottamaan yhteistyössä kunnan tai yksityisen yrityksen kanssa. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. on varautunut kompensoimaan näistä palveluista asukkailta perittäviä kustannuksia. Keskeisenä pyrkimyksenä yhdistyksellä on rakentaa kokonaispaketteja, joista asukkaat voivat valita itselleen sopivan vaihtoehdon.

OY LUNDEN AB

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Saloon osoitteeseen Helsingintie 52 valmistuu kuluvan vuoden maaliskuun loppuun mennessä 12 asuntoa käsittävä palvelutalo. Asunnot ovat tarkoitetut Salon ja lähikuntien pitkäaikaissairaille ja vammaisille henkilöille ja heidän aviopuolisoille sekä vanhuksille, jotka ovat em. palveluvuokra-asunnon tarpeessa.

Asuntojen koot ovat: 4 kpl 1 huone ja tupakeittiö 35 m2 4 kpl 2 huonetta ja keittokomero 36,5 m2 4 kpl 2 huonetta ja keittokomero 41 m2 Huoneistojen vuokrat ovat noin 58 mk/m2/kk Hakemuslomakkeita ja lisätietoja Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimitusjohtaja Kari Ojalalta, Seiskarinkatu 35, 20900 Turku, puhelin 02-2657 666. Hakuaika on voimassa jatkuvasti.

Turuntie 1, III krs, 24100 Salo Puhelin (02) 727 1800, fax (02) 727 1810

28 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

Forssan osasto aloitti juhlavuotensa uusissa toimitiloissa – Jos teillä on kotona kellarissa käyttämättömiä Rembrandteja, niin tuokaa tänne.

Saadaan tiloja vielä vähän viihtyisämmiksi, Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Forssan seudun paikallisosaston puheenjohtaja Pekka Into sanoi.

– Eikö Chagall kelpaa, joku kysyi.

Meneillään oli paikallisosaston vuosikokous uusissa toimitiloissa. Paikalle oli tullut väkeä niin runsaasti, etä tuolit riittivät vain nipin napin. Tarkoitus onkin lähiaikoina sisustaa huoneisto talkoovoimin lahjoituskalusteilla.

Alkanut vuosi on osaston kahdeskymmenes, joten tulossa on monenlaista juhlavuoden toimintaa.

– Mielestäni osastossa on aktiivista väkeä. Kuukausikokoukset vetävät yleensä paikalle kolmisenkymmentä henkeä. Jos on oikein mielenkiintoinen luento tarjolla, niin porukkaa tulee enemmänkin,

Pekka Into kertoi.

Vuosikokouksessa valittiin osaston hallituksen puheenjohtajat ja kahdeksan jäsentä.

Hallituksen kokoonpano pysyi lähes samana kuin menneenä vuonna. Marja–Leena Saari tuli mukaan uutena jäsenenä.

Keskeisellä paikalla Osoitteessa Rajakatu 1 sijaitsevat toimitilat käsittävät yhteensä noin seitsemänkymmentä neliötä. Ison salin lisäksi yhdistyksellä on käytössään toimistohuone ja keittiönurkkaus.

Osasto maksaa toimitilois-

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Forssan seudun paikallisosaston vuosikokous veti uudet kerhotilat täyteen väkeä.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Forssan seudun paikallisosaston hallituksen puheenjohtaja Pekka Into sai ympärilleen alkaneen toimintavuoden hallituksen jäsenet, Pirkko Palsan (oik.), Helene Innon, Katja Falk'in, Hely Friman'in, Eeva Ilolan, Marja-Leena Saaren ja Maija Ojalan. Kuvasta puuttuvat hallituksen varapuheenjohtaja Ritva Vastamäki ja Tarja Cavén.

TUE LOUNAISSUOMEN SYÖPÄYHDISTYKSEN TOIMINTAA

Forssa Jokioinen

TILI:

TOP 571345 -212054 Täydellinen hautauspalvelu Turussa HAUTAUSTOIMISTO

Annikki Perttala-Koskinen Oy

KEITTIÖT

Linnankatu 3 (Brahenkadun kulma) Puh. 231 4074 Myös liikeajan jälkeen

Hämeenkatu 1 Puh. 231 4557 Perustettu 1932

TEHTAANMYYMÄLÄ Parmantie 1, 30420 Forssa puh. 03-8877 666, 8877 667, 8877 669 Avoinna: ark. 9–17, la 10–13

taan vuokraa kaksituhatta markkaa kuukaudessa. Mikko Vahtera, Jaakko Ojala, Aarno Touru ja Petri Into kunnostivat tilat talkootöinä.

Syöpäyhdistyksen Forssan paikallisosaston lisäksi tiloissa saattavat vastaisuudessa myös muut yhdistykset pitää kokouksiaan ja muita tilaisuuksiaan. Siten vuokrakustannuksia saataisiin jaettua. Osasto aikoo vuokrata muiden yhdistysten käyttöön myös osan salin seinustalle pystytetyistä suurista kaapeista, yhdistystoiminta kun poikii suuret määrät mappitavaraa.

– Uskon, että tämä on hyvä ja keskeinen paikka yhdistys-

Juhlavuoden suunnitelmia

onnitteluvastaanottojuhlat toimitiloissaan vuosipäivänä 16. syyskuuta 2001. Keväällä uusissa tiloissa järjestetään avoimien ovien päivä.

Perinteinen Leimukallion lavan kevätkonsertti on tarkoitus järjestää tavallista juhlavammaksi. Konsertti- ja teatterimatkoja tehdään entiseen tapaan. Tulossa on muunmuassa retki Turkuun Samppalinnan kesäteatteriin.

Isänpäivän aattona osasto järjestää myyjäiset Forssan Teatteritalon ala-aulassa.

Forssan paikallisosaston perustava kokous pidettiin 1981.

Kahdenkymmenen toimintavuoden kunniaksi osasto pitää

Teksti Viivi Vuorinen Kuva Matti Äärilä

toiminnalle. Liikenne tällä suunnalla on muutenkin aika vilkasta, koska Alko on ihan naapurissa, Pekka Into totesi hymyillen.

Forssan osasto aikoo panostaa tänä vuonna erityisesti tukihenkilötoimintaan. Iltakerhot jatkuvat uusissa toimitiloissakin entiseen tapaan joka kuukauden toisena tiistaina.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 29

Tukihenkilöt apunasi vaikeinakin hetkinä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Syöpäneuvonta-asemalla Loimaalla on alkamassa uusi tukihenkilökurssi. Tarvitaan lisää ihmisiä tähän tärkeään, mutta joskus raskaaseenkin vapaaehtoistyöhön tukemaan syöpään sairastuneita ja heidän omaisiaan. Tarvitaan ihmisiä, joilla on aikaa, kyky kuunnella ja olla tukena kun sitä tarvitaan.

Maarit koki tukihenkilötehtävässään yllätyksen – se tuo myös aivan uudenlaisia ystäviä.

– Toiminta ei missään tapauksessa ole vain antamista.

Se on myös saamista. Olen saanut uusia ystäviä, olen saanut positiivista palautetta, olen saanut kokea tehneeni jotain arvokasta.

Maarit on toiminut pari vuotta paikallisosaston sihteerinä, tämän tehtävän hän kertoo olevan lähinnä paperitöitä.

– Olin monta vuotta ammattiosastossani sihteerinä, joten tehtävät kyllä sujuvat. Paikallisosastohan toimii lähinnä virkistystoiminnan järjestäjänä, varainkerääjänä ja mahdollisena kanavana tavata saman kokeneita ihmisiä.

räisenä ihmisenä kuin itse on ja meistä jokainen on, mietti Sointu Taatila.

– Jokaisesta päivästä, jonka elämme täällä, voi olla kiitollinen, ajattelee Esko Anttila.

– On monenlaisia tilanteita, joissa meitä tarvitaan. Joskus se on kuunteleminen, joskus jonkun asian tekeminen, mutta aina se lähtee asiakkaan tarpeesta, Ulla Ristolainen korostaa.

Syöpäyhdistyksen paikallisosasto tukee myös tukihenkilöiden toimintaa.

– Toiminta on hyvin tärkeää ja siksi tänäkin vuonna olemme varanneet rahaa tukihenkilöiden virkistysretkeen, kertoo puheenjohtaja Esko Norrman.

Sana syöpä on monelle se pelottavin. Se tuo mieleen kivut ja kuoleman, yksinäisyydenkin.

Kun syöpään sairastuu, kaipaa ihmistä, jolle puhua peloistaan, ahdistuksestaan ja tunteistaan, mutta joskus myös tarvitsee tukea lääkärissä käyntiin tai tietoakin jostain asiasta.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen syöpäpotilaiden tukihenkilöt ovat ihmisiä, jotka tekevät arvokasta vapaaehtoistyötä.

Loimaalla, Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Syöpäneuvonta-asemalla terveydenhoitaja Ella Mikkola on valmiina haastattelemaan uudelle tukihenkilökurssille pyrkiviä ihmisiä.

– Toimintamme tavoitteena on tarjota tukipalveluja syöpäpotilaille ja heidän omaisilleen sairauden eri aikoina, kotona, sairaalassa ja erityisesti saattohoitovaiheessa. Tarkoituksena on tukea mahdollisuutta viettää viimeiset vaiheet kotona läheisten kanssa, jos potilas ja omaiset näin haluaa,koska yksilöllisen hoidon ja asiakkaan tarpeiden kunnioittaminen on meidän toiminnassa tärkeää.

Haluamme tukea myös perhettä potilaan kuoleman jälkeen, kertoo Ella Mikkola.

– Tukihenkilö on ihminen, jolla on aikaa. Hän on vapaaehtoistyöntekijä, joka ei saa palkkaa. Hän on saanut valmiuksia auttamistehtävään syöpäyhdistyksen järjestämillä kursseilla. Hän on vaitiolovelvollinen ja saa koko ajan koulutusta ja työnohjausta. Hän toimii aina potilaan tai omaisen antamalla suostumuksella on hänen apunaan on vastaava hoitaja.

Tukihenkilöt tapaavat kerran kuussa teemailtojen merkeissä. He keskustelevat ja kuuntelevat luentoja eri aiheista. Työnohjaus on erikseen, puhu ja pura -ryhmää vetää koulutettu työnohjaaja.

– Tukihenkilön tehtävä voi varsinkin saattohoitovaiheessa olla raskas. Siksi tukihenkilöksi pääsee vain koulutuksen kautta ja haastattelemme kaikki koulutukseen pyrkivät. Tukihenkilökurssille hakeutuvat ihmiset tulevat toimintaan mukaan monin, hyvin erilaisin motiivein. Joku on sairastanut syövän itse ja parantunut, joku

Keskustelua ja kuuntelua

Uusi tukihenkilökurssi alkaa maaliskuussa Loimaalla. Tukihenkilöitä haetaan yhteensä 23 kunnan alueelta, alue on laaja: Liedosta Forssaan, Punkalaitumelta Humppilaan, Huittisista Tarvasjoelle ja Marttilaan, vielä Ylänekin on samassa sairaanhoitopiirissä.

Tarkemmat tiedot saat soittamalla ma–to klo 9–10 puh.

02-7613 297, vastaava hoitaja Ella Mikkola.

Esko Anttila (vas.), Ella Mikkola, Sointu Taatila, Esko Norrman, Eeva Mattila, Ulla Ristolainen ja Kerttu Kangashaka ovat toimineet Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen tukihenkilöinä jo useita vuosia. on hoitanut omaistaan, mutta kaikki kurssille tulevat ovat motivoituneita auttamaan vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä.

Yhteydenotto henkilökunnalta, potilaalta tai omaisilta Loimaalla, aluesairaalan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Syöpäneuvonta-aseman palvelut syöpään sairastuneille ja heidän omaisilleen ovat arvokkaita ja käytettyjä.

– Syöpäpotilaille ja heidän omaisilleen on neuvontaa hyvin monenlaisista asioista.

Meillä on kirjallista materiaalia ja aikaa myös keskusteluun. Autan asiakkaita tekemään hakemuksia sopeutumisvalmennuskursseille ja tarvittaessa kerron myös sosiaalisista eduista, vaikka sosiaalihoitajat yleensä hoitavat tämän puolen hyvin. Meillä on myös rintaproteesien välitys ja asiaan liittyvä neuvonta sekä korvaavien hiuslisäkkeiden hankintaan liittyvä neuvonta.

Meillä on lainattavaa kirjallisuutta sekä syöpäpotilaiden käyttöön lainattavat matka-tv ja radio-kasetti-cd-soitin sekä Graseby-lääkeannostelijoita.

– Tukihenkilöiden välitys potilaille ja omaisille kuuluu työhön. Kaikkien tehtävien suorittaminen kuitenkin vaatii sen ensimmäisen askelen sieltä potilaan tai omaisten puolelta: He ottavat yhteyttä ja sen jälkeen voin tavata heitä, saada tietoon mitä he haluaisivat ja tarvitsisivat, onko tukihenkilön tarvetta ja minkälaisen jne. Minulla ei ole syöpään sairastuneiden yhteystietoja. En siis voi itse mennä potilaan luo tarjoamaan palvelujani, vaan menen kun minuun otetaan yhteyttä. Toivoisin, että useimmat ihmiset tietäisivät tämän, koska muuten syntyy

käsitys että asiakkaita jotenkin valitaan. Me palvelemme kaikkia niitä, jotka ottavat yhteyttä.

Tukihenkilön valinta Ella Mikkola etsii sopivan tukihenkilön syöpään sairastuneelle tai heidän omaisilleen.

– Ensin kartoitan vapaana olevien tukihenkilöiden tilanteen. Jos juuri on tukihenkilösuhde päättynyt poismenoon, ei tukihenkilölle voi antaa uutta tuettavaa, vaan on annettava lepoaika. On ajateltava yhteensopivuutta, esimerkiksi ikää ja sitten kysyttävä molemmilta osapuolilta sopisiko.

Tukisuhteita on eri pituisia, pitkiä ja lyhyempiä.

Ella Mikkola tukee tukihenkilöitä heidän tehtävissään, tapaa heitä kuukausikokouksissa ja järjestää heille työnohjauksen ammattitaitoisen työnohjaajan ryhmässä.

– Tukihenkilöllä on vaitiolovelvollisuus. Siksi on tärkeää, että tukihenkilöllä on työnohjausta, jotta jossain hän voi purkaa tuntojaan ja jaksaa siten hoitaa tehtäväänsä paremmin. Ilman tätä mahdollisuutta työ voisi olla liian raskasta.

malla näin kuinka arvokasta työtä tukihenkilöt ja koko syöpäyhdistys tekee.

Maarit on ollut yhden kerran tukihenkilönä, kun häntä pyydettiin.

– Kun työssä ja vapaaehtoistoiminnassa molemmissa kohtaa syöpään sairastuneita ihmisiä, on se suoraan sanoen aika raskasta. Varsinkin saattohoitovaiheessa. Mutta ajan, minkä käyttää tukihenkilötoimintaan voi itse sopia tuettavansa kanssa. Sopimus on tärkeä molemmin puolin: tiedän mihin sitoudun, sovitan sen aikatauluuni, pysyn siinä ja myös tuettavani tietää varmasti milloin tulen ja kauanko olen.

Sointu Taatila, Ulla Ristolainen, Kerttu Kangashaka, Esko Anttila ja Eeva Mattila ovat toimineet tukihenkilöinä jo useita vuosia.

Osa heistä on kokenut syövän hyvin läheltä, joko itsellä tai perheenjäsenellä on ollut syöpä. Tausta tulla mukaan toimintaan ovat erilaisia, mutta ajatukset jaksamisesta hyvin samanlaisia.

– Saa hyvän olon kun on ollut avuksi, kertoo Eeva Mattila.

– Moni ei voi omaisten kanssa puhua kaikesta. Siksi tarvitaan ”vierasta ihmistä, jolle voi kertoa pahimmatkin pelkonsa. Moni sanoo, ettei pelkää kuolemaa, vaan niitä kipuja, pohtii Kerttu Kangashaka.

– Jotenkin tämä toiminta antaa elämään suhteellisuuden tajua. Kun on synnytty, kuollaan myös. Realiteetin ymmärtäminen antaa voimaa. Ja se, että voi tarjota tukea toiselle ihmiselle sellaisena keskene-

Haluatko mukaan?

Tekstit ja kuvat Maire Soiluva

Satakunnantie 7 32200 LOIMAA

(02) 762 2082 + 358 2 762 2082

Työssä ja vapaaehtoisena Kätilö Maarit Kiviranta työskentelee Loimaan aluesairaalan synnytys- ja naistentautien osastolla. Hän on myös Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Loimaan paikallisosaston sihteeri ja mukana tukihenkilötoiminnassa.

– Lähdin nuorena sairaanhoitajana tukihenkilökurssille, koska koin työssäni kuoleman kohtaamisen hyvin vaikeana.

Tukihenkilökurssi antoi minulle valmiuksia siihen ja sa-

Loimaan seudun paikallisosasto oli saanut tietoonsa, että Meri-Karinan syöpälasten leikkitiloihin tarvittiin lisää kaikenlaista puuhatavaraa. Lahjoituksena ostettiin askartelutarpeita, pelivälineitä, vesileikkitarpeita ja mm. lähes ”aidot” lääkärikärryt ja lääkärikeskus. Lahjoitustavarat kävi Loimaalta kavereilleen tuomassa Alma Mäkitalo (keskellä). Lelut otettiinkin heti Niko (vas.) ja Aleksi Läntisen sekä Liina ja Lauri Ahlqvistin mieluisaan käyttöön.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

30 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Turun osaston toiminta on monipuolista Osallistuminen antaa hyvän mielen - Oikeastaan toimintamme johtoajatus on sama kuin tutussa joululaulussa: Niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen.

Näin kuvailee puheenjohtaja Merja Innilä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen suurimman paikallisosaston toimintaa. 27-vuotiaalla Turun osastolla on monipuolista toimintaa, josta hyötyvät ensisijaisesti syöpään sairastuneet ja heidän läheisensä.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat vastaa tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin, jotka liittyvät syöpätauteihin. Tällä kertaa vastaajana on vatsaelinkirurgi, professori Tapani Havia.

Seuraavaan lehteen tarkoitetut kysymykset tulee lähettää 31.7.2001 mennessä osoitteella: Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat, Itäinen Pitkäkatu 30 b, 20700 Turku.

Ahkerat Kertut Pääosan tuloistaan Turun paikallisosasto saa Ahkerien Kerttujen kätten lahjana. Viikottain Meri-Karinassa kokoontuvat Ahkerat Kertut neulovat, virkkaavat ja kutovat tuotteita, joita on saatavilla Syöpäyhdistyksen myyntipisteestä sekä pääsiäis- ja joulumyyjäisistä.

Tällä tavalla saadaan paikallisosastolle rahaa hankintoja varten. Esimerkkinä voidaan mainita Saattohoitokoti, jonne osasto osti kipupumpun ja pyörätuolin. Lisäksi Saattohoitokoti sai rahaa käytettäväksi tuoreitten kukkien ostoon vuoden aikana.

Ahkerien Kerttujen toiminnassa on mukana parikymmentä naista. He kokoontuvat Eeva

Syöväntorjunta sanomien lääkäripalsta

Kysymys: Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y:n Turun paikallisosaston puheenjohtajana toimii Merja Innilä (edessä oikealla) ja varapuheenjohtajana Leila Leino (edessä vasemmalla). Kuvassa mukana myös johtokunnan jäsenet Pirjo Halonen, Sointu Heinonen, Aila Leppänen, Marja-Leena Louhi, Seija Rehmonen, Liisa Salmi, Eeva Vallinkoski ja Terttu Yli-Tolppa-Kerrola sekä varajäsenet Pirkko Lehto ja Pirkko Vahtonen. Kuvasta puuttuvat johtokunnan jäsen Irja Matikainen ja varajäsen Sirkka Aho. Vallinkosken ja Kaarin Hakalan johdolla Meri-Karinassa tiistaisin kello 10.

Asiaa ja elämyksiä Kuukausittain Turun osastolla on tilaisuus, johon kutsutaan asiansa osaava esitelmöitsijä.

Maaliskuussa sananvuoro on Turun tunnetuimmalla oppaalla Aiju von Schönemanilla, joka vie kuulijansa kohti kevättä

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Poliklinikka Karina välittää myös peruukkeja osoitteessa: Poliklinikka Karina - kuntoutus Itäinen Pitkäkatu 30 b 20700 TURKU ajanvaraus ma–to klo 11.00–11.30 ja 14.00–14.30 puh. 02-2657 920 Tarvittaessa myös tukihenkilö Eija Annunen tulee esittelemään peruukkeja osastolle, ajanvaraus puh.

02-2657 666.

ja pääsiäistä. Huhtikuussa sananvuoro on Kelan edustajalla, joka puhuu syöpäpotilaan sosiaaliturvasta.

Kuukausitapaamisissa on yleensä 80-100 kuulijaa.

Paikallisosaston toiminnasta voidaan poimia myös tutustumismatkat eri kirkkoihin. Tänä keväänä kirkkoretki tehdään toukokuun kuudentena päivänä. Kevätkirkkoretkellä osallistutaan jumalanpalveluk-

seen ja tutustutaan kirkon historiaan.

Varapuheenjohtaja Leila Leinon mukaan kirkkoretketkin ovat erittäin suosittuja. Puheenjohtaja Merja Innilän mukaan vilkas toiminta on osoitus siitä, että Turun osaston toimintaan on helppo tulla ja siellä viihdytään. Hän korostaa, että työtä riittää paljon nykyistä suuremmallekin vapaaehtoisten joukolle.

Keskusteluryhmä uudelleensairastuneille syöpäpotilaille Meri-Karinassa Uudelleensairastumisen kriisi on hyvin erilainen kuin se tilanne, jossa ihminen ensimmäisen kerran sairastuu syöpään. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. aloittaa 28.2.2001 keskustelutukiryhmän uudelleen sairastuneille syöpäpotilaille Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksessa, Seiskarinkatu 35, Turku.

Ryhmä kokoontuu kahden viikon välein ja sitä vetää psykologi. Ilmoittautumiset Riitta Repo 050-5451212

TALVIRENKAAT

POISTOTARJOUKSESSA! VARAOSAT AMERIKKALAISIIN MERI-KARINAN TOIMINTA- JA PALVELUKESKUKSESSA SUNNUNTAINA 8.4.2001 KLO 16.00.

Kuoroa johtaa Merja Innilä. Ohjelma 50 markkaa sisältäen kahvitarjoilun.

Tulot Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen hyväksi.

Ohjelmia saatavana Meri-Karinan neuvonnasta, puh. 2657666 sekä tuntia ennen konserttia ovelta.

Meri-Kaarinat kuoro ottaa uusia laulajia

Kukat luovat tunnelman, elämän eri tilanteissa

On ilo palvella, Teitä

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi kuorolla on suunnitteilla oma äänite.

SYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN POTILAIDEN JÄLKITARKASTUS POLIKLINIKKA KARINASSA Syöpää sairastavien hoidon tai jälkitarkastusten päätyttyä TYKS:ssä voi tämän jälkeinen seuranta tapahtua Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Poliklinikka Karinassa, jossa on syöpätauteihin erikoistuneilla lääkäreillä nimenomaan syöpäpotilaiden seurantaan tarkoitettu vastaanotto. Lääkärit ovat myös perehtyneet oireita lievittävään ns. palliatiiviseen hoitoon, jossa kivun hoidolla on keskeinen asema.

Vastaanoton voi tilata puh. 02-2657 927 maanantaista torstaihin klo 8–15. Vastaanotolle on syytä ottaa mukaan TYKS:ssä kirjoitettu viimeinen hoitoseloste eli epikriisi. Vastaanottoaika on hyvä varata hyvissä ajoin, noin kuukausi ennen jälkitarkastuskäyntiä.

POLIKLINIKKA KARINA Itäinen Pitkäkatu 30 b (2. krs) 20700 TURKU Puh. 02-2657 927 (MA–TO klo 8–15)

US PARTS Akselintie 7 (IsoHeikkilä) puh. 2791400 Av: Ma–Pe 9.00–17.15

Kaskenmäen Kukka PIRJO LAAKSO

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen oma kuoro Meri-Kaarinat harjoittelee Meri-Karinassa torstaisin klo 10.30–12.30. Kuoronjohtajana toimii pianisti Merja Innilä. Uudet laulajat ovat tervetulleita mukaan!

”Olen 53-vuotias mieshenkilö. Olen iloinen siitä, että Lounais-Suomessa syöpäsairauksien hoito on tehokasta.

Sairastuin noin viisi vuotta sitten paikalliseen paksunsuolensyöpään. Olin kuluvan vuoden tammikuussa tutkimuksissa ja tällöin ei todettu mitään syöpään viittaavaa. En kuitenkaan tiedä, mikä on ennusteeni uusimisen suhteen seuraavan viiden vuoden kuluessa. Voinko katsoa olevani vapaa syöpäsairaudestani.”

Nimimerkki ”Tiedosta kiitollinen”

Vastaus: ”Niin paksunsuolen kuin yleensäkin ruuansulatuskanavan syöpien kirurgisen hoidon tulokset riippuvat suuresti siitä, miten varhain kirurgiseen hoitoon päästään ja miten vähän tai miten laajalle syöpä on leikkaushetkellä levinnyt. Teidän tapauksessanne kirurgiseen hoitoon on ilmeisesti päästy varhain. Yleensä paksunsuolen syövän uusiutuminen tapahtuu ensimmäisten vuosien aikana.

Syövän uusiutumista myöhemmin kuin viisi vuotta leikkauksesta on todettu erittäin harvoin.

Yli viiden vuoden seurantaa suositellaan sellaisiin tapauksiin, joissa jäljellä olevassa suolessa tiedetään olevan polyyppeja.”

Kaskenkatu 1, 20700 Turku Puh. (02) 231 6282 Fax (02) 251 2126

VOIT OSALLISTUA SYÖVÄNTORJUNTATALKOOT 2001 – KERÄYKSEEN MYÖS INTERNETISSÄ

www.lssy.fi/talkoot Osuuspankin Kultaraha-maksunapilla internet -keräyksenä tuotot lyhentämättömänä hyvään tarkoitukseen Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen ja Turun Seudun Osuuspankin välillä tehty sopimus antaa mahdollisuuden osallistua Syöväntorjuntatalkoot 2001 – keräykseen uudella tavalla. Lahjoitukset, jotka tehdään internetissä Kultaraha-maksunapin kautta, menevät 100 %:sti ja ilman keräyskuluja syöväntorjuntatyöhön.

PIZZALINE It. pitkäkatu 90 B 20810 TURKU p: 02-234 1998

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 31

Syöväntorjuntasanomien lakimiehen palsta Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat vastaa tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin, jotka liittyvät lakiasioihin. Kysymyksiin vastaa asianajaja, varatuomari Juhani Reimari.

Seuraavaan lehteen tarkoitetut kysymykset tulee lähettää 31.7.2001 mennessä osoitteella: Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat, Itäinen Pitkäkatu 30 b, 20700 Turku.

Vastaus: Perintö- ja lahjaverolain 17§:n mukaan milloin samasta omaisuudesta olisi kahden tai useamman kahden vuoden kuluessa sattuneen kuolemantapauksen johdosta suoritettava perintöveroa, on siitä maksettava veroa vain kerran sen sukulaissuhteen mukaan, mikä näissä tapauksissa on kaukaisin. Koska isoäitinne kuolemasta ei äitinne kuolemaan ole kulunut kahta vuotta, ei perintöveroa samasta omaisuudesta toista kertaa tarvitse maksaa.

Kysymys: Voivatko avopuolisot, joilla on yhteisiä lapsia, tehdä

keskinäisen hallintatestamentin?

Ilmoitetaanko pankista kuolleen henkilön tilitiedot verovirastolle?

Nimimerkki ”Avopuoliso” Vastaus: Koska avioliittolakia ei sovelleta avopuolisoiden keskinäisiin suhteisiin, ei avopuolisoilla ole avio-oikeutta toisen avopuolison omaisuuteen eikä myöskään perintöoikeutta toisen avopuolison jälkeen. Mikään ei kuitenkaan estä avopuolisoita laatimasta keskinäistä hallintaoikeustestamenttia.

Avopuolisollahan ei ole oikeutta lain nojalla pitää hallussaan yhteisenä asuntona käytettyä asuntoa, kuten aviopuolisoilla on.

Vainajan pankkitilillä olevat rahavarat selvitetään perunkirjoituksen yhteydessä siten, että perunkirjoituksen toimittaja pyytää pankista kuolinpäivälle päivätyn saldotodistuksen. Pankit eivät oma-aloitteisesti ilmoita kuolintapauksen johdosta tilitietoja. Sellaisessa tapauksessa, jossa on herännyt epäilyjä ilmoitettujen tietojen oikeellisuudesta, voi verotoimisto pyytää pankista vainajan kaikki tilitiedot.

Kuponki voimassa maaliskuun loppuun 2001

✂

Kysymys: Isoäitini kuoli hieman yli vuosi sitten. Äitini, joka oli hänen ainoa lapsensa sai perintöä melko huomattavan omaisuuden ja maksoi suuren perintöveron.

Kun äitini kuoli aivan hiljattain, niin olenko jälleen velvollinen maksamaan perintöveron samasta omaisuudesta josta se juuri on maksettu?

Nimimerkki ”Rintaperillinen”

TERVETULOA VIRKISTÄYTYMÄÄN MERI-KARINAN TOIMINTA- JA PALVELUKESKUKSEEN! Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus sijaitsee Turussa Hirvensalon Kaistarniemessä luonnonkauniin maiseman keskellä kuitenkin lähellä kaupunkia.

VIRKISTYS- JA TERVEYSKURSSIT Tänä vuonna on mahdollisuus osallistua virkistys- ja terveysviikoille, jotka järjestetään 5.–10.3., 7.–12.5., 6.–11.8. ja 8.–13.10.2001.

Virkistys- ja terveyskurssin hinta on 1.350 markkaa kahden hengen huoneissa ja 1.550 markkaa yhden hengen huoneessa, sisältäen täysihoidon, majoituksen, koko viikon ohjelman, kaksi yksilöllistä fysikaalista hoitoa sekä mahdollisuuden lääkärintarkastukseen. Huom! Osanottajat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä.

VAPUN VIETTO MERI-KARINASSA 28.4.–1.5.2001 Vapun vieton hinta on 600 markkaa kahden hengen huoneissa ja 700 markkaa yhden hengen huoneessa, sisältäen täysihoidon, majoituksen ja koko ohjelman.

ILMOITTAUTUMISET JA LISÄTIETOJA MERI-KARINAN TOIMINTA- JA PALVELUKESKUS Seiskarinkatu 35 puhelin 02-2657 666 20900 TURKU telefax 02-2657 618

LOUNAIS-SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS r.y:n

RINTATUTKIMUSKESKUS suorittaa rintarauhasen tutkimuksia.

Syöpäyhdistyksen jäsenille edullinen jäsenhinta.

Ajanvaraukset MA–PE klo 8–15 p. 02-2657 933 Itäinen Pitkäkatu 30 b Turku

Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y.

HYVÄ SYY LOPETTAA TUPAKOINTI ODOTTAVIEN JA PIENTEN LASTEN VANHEMPIEN RYHMÄ Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. järjestää Tupakasta irti-kurssin odottavien ja pienten lasten vanhemmille. Kurssi alkaa torstaina 22.3.2001 klo 18.00 MeriKarinan tiloissa (Seiskarinkatu 35). Yksi kokoontumiskerta kestää n. 1 1/2 tuntia ja kaikkiaan kokoonnumme 9–11 kertaa.

Lastenhoito on järjestetty kokoontumisten ajaksi. Ryhmätapaamisiin sisältyvät myös lääkärin, psykologin ja ravitsemusterapeutin luennot.

Kurssi on maksuton.

Tervetuloa mukaan!

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Terhi Tuhkanen Ma–to p. 2657 927.

Keskiviikkona

4.4.2001

Klo 19.00

SUGGESTIORYHMÄ Hyvästit tupakalle viikonvaihdekurssi 31.3.–2.4.2001 Meri-Karina, Seiskarinkatu 35. Tavoitteena on saavuttaa tupakoimattomuus rentoutuksen, suggestion ja itsesuggestion avulla. Kurssin toteuttajana toimii monivuotisen kokemuksen omaava valmentaja Pasi Koivunen. Kurssimaksu on 50 mk. Kurssille mahtuu 20 osallistujaa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Terhi Tuhkanen ma–to puh. 2657 927.

ELINTAPANEUVONTA-ASEMA

Tiistaisin klo 12–14, Poliklinikka Karina, Itäinen Pitkäkatu 30 b II krs. Tule käymään tai soita puh. 2657 923. Henkilökohtaista neuvontaa tupakasta irti pääsemiseksi. Keuhkojen hengitysilman häkäpitoisuusmittaus.

Verenpaineen mittaus. Käynnit ovat maksuttomia.

Liput: 150 mk, ennakolta Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen monitoimitalo Karinan neuvonnasta, Itäinen Pitkäkatu 30 b, Turku, puhelin 2657 911.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

32 – N:o 1 – 2001

Lääkintävoimistelua • Fysikaalisia hoitoja Hierontaa • Lymfahoitoa

Toimintaamme ovat kaikki tervetulleita mukaan, ompelukerholaiset kehottavat. Kokoontumiset ovat joka toinen tiistai klo 18 parittomina viikkoina monitoimitalo Karinassa, Itäinen Pitkäkatu 30 b.

Ompelukerho 40 vuotta

Arvokasta tukea syöpäpotilaille - Tärkeintä on auttaa syöpäpotilaita, sanovat Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Ompelukerhon jäsenet. Ompelukerho tukee syöväntorjuntatyötä vuosittain. Korvaamaton kerhon vapaaehtoistyö täyttää tänä vuonna 40 vuotta.

Ompelukerho kerää varoja konsertein, muotinäytöksin sekä joulu- ja pääsiäismyyjäisin. Myyjäisiä on pidetty monitoimitalo Karinassa Itäisellä Pitkäkadulla, mutta myös Turun Messukeskuksen suuriin

joulumyyjäisiin on osallistuttu. Myyjäisistä löytyvät paitsi käsityöt, sängynpeitot ja villasukat, myös leivonnaisia ja ruokaa - vaikkapa papusoppaa ja pannukakkua nälkäisille!

- Saamme myös lahjoituksina tavaraa myyjäisiin eri yrityksiltä, siitä suurkiitos heille, kertovat reippaat ompelukerholaiset.

Tässä kerhossa ei nyysitä nurkassa hiljaa, vaan iloinen puheensorina ja kuulumisten vaihto on käynnissä aina kun

kerholaiset tapaavat. Syöpä on tuttu omakohtaisesti tai lähiomaisten kautta, mutta kerhoon ei tulla pitämään ikävää.

Ompelukerho perustettiin vuonna 1961. Kerho on vuosien mittaan lahjoittanut esimerkiksi arvokkaita tutkimuslaitteita Lounais-Suomen Syöpäyhdistykselle.

Perustajajäseniä ovat mm. Aune Niskala, Alli Perttala ja Maila Fagerström. Heidän lisäkseen iloisessa joukossa toimivat Kyllikki Helminen, Aila

Maalis-huhtikuun tarjous Lääkärin lähetehoitosarjan aloittaneille luonnon lämpöpakkaus kaupan päälle. (arvo 100,-) Itäinen Pitkäkatu 34, 20700 Turku Varaa aika puhelimitse 233 8985

ja Asta Koivula, Paula Palmu, Leila Lindström, Sirppa Aulin, Irja Kauri, Terttu Lakka, Alli Perttala, Vappu Laine, Leija Sahlgren ja Sirkka Mäenpää.

Kerholaiset järjestävät myös kahvikonsertteja. Meri-Karinassa ovat esiintyneet iki-ihanat Tamara Lund, Anneli Saaristo, Leena Takala ja Kalevi Rothberg.

Teksti Paula Heino Kuva Tertti Pietilä

Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus Seiskarinkatu 35, 20900 Turku puh. 265 7606 Lähetehoidoista Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen jäsenille 15 % alennus TERVETULOA!

Kauneus hyvällä asialla Turkulaisen mallitoimisto Fashion Teamin sielu ja sydän on Marjo Sjöroos. Hän on kauneuden ammattilainen, kiireinen nainen, jonka matkapuhelin soi solkenaan. ”Hei Anu, anteeksi, en pysty juuri nyt puhumaan. Soittelen myöhemmin.”

Missi- ja mallitytöt soittelevat Marjolle ja kysyvät neuvoja.

Niitä häneltä saakin, eikä Marjo jätä soittamatta takaisin.

Marjo Sjöroosin ilo ja energia tuntuvat kumpuavan pohjattomasta lähteestä.

Hän järjestää näytöksiä, kuvauksia, haastatteluja ja mallikursseja, puhuu kirkoissa ja auttaa ihmisiä. Hän on niitä ihmisiä, joka on itse kokenut kovia eikä käännä selkäänsä lähimmäiselle. Toisten auttaminen on Marjo Sjöroosille ollut uran alusta lähtien itsestään selvä asia.

- Perustin mallitoimiston Turkuun vuonna 1988. Ensimmäiselle kurssille osallistui syöpälapsi. Sillä oli tarkoituksensa, ja sydämeeni tuli kirkkaana tieto siitä, että minun tehtäväni on osaltani auttaa juuri syöpää sairastavia lapsia, sanoo Marjo Sjöroos.

Joka syksy Fashion Team on järjestänyt näytöksen, jonka

tuotto on mennyt tähän tarkoitukseen. Sjöroosilla ei ole ollut vaikeuksia saada tunnettuja missejä ja malleja hyväntekeväisyysnäytöksiin.

- Jos koko työni olisi yhtä helppoa kuin syksyn näytöksen järjestäminen, niin mukavaa olisi, Sjöroos nauraa.

- Kaikki tytöt ovat sydämestään mukana hyväntekeväisyysnäytöksessä. Niin paljon kun missejä mollataankin, niin tosiasia kuitenkin on, että heitä ihmiset haluavat nähdä.

Näin nämä julkkikset pystyvät omalta osaltaan myös auttamaan muita, Sjöroos perustelee.

Auttaminen antaa takaisin Kauneuden maailma on rapistuva ja pinnallinen, ehkä itsekäskin. Mallimamma Sjöroosin toimistolla tämä kuva kauneudesta tuntuu tuomitsevan yksioikoiselta. Seinillä on kuvia kuvaakin kauniimmista neidoista, mutta Sjöroos puhuu ihmisistä. Ristiriitaa ei ole.

- Olen aina sanonut tytöille, että ajatelkaa minkälainen lahja teillä on, kun olette kauniita ja terveitä. Voisi ajatella, että

tämä työ on pelkkää ulkonäköä ja julkisuutta, mutta oleellisinta on itse ihminen. Raha ja julkisuus eivät tee ketään onnelliseksi, päinvastoin, Sjöroos pohtii.

- Minulle hyväntekeväisyys merkitsee paljon. Uskon, että apu tulee monella tapaa takaisin ja saan olla onnellisempi.

Eikä kysymys ole vain rahasta. Auttaa voi monella tavalla, jos osaa luopua itsekeskeisyydestä. Lähimmäisen tuskan ja kivun ymmärtäminen, yhdenkin ihmisen auttaminen ovat niitä asioista, joita varten pyydän saavani voimia, Sjöroos sanoo.

Sjöroos on itse kohdannut vastoinkäymisiä, sairastumisen ja vastustusta. Kaikki eivät hyväksy hänen ammattiaan. Lähimmäisestä välittäminen ja kauneusbisnes eivät sovi samaan kuvaan, ja Sjöroos on joutunut kuulemaan syytöksiä malliin ”sinä myyt tytön lihaa”.

- Olin tässä työssä, kun sain kutsun taivaanisältä. Uskon toimivani oikein, jos pystyn työssäni ja sen avulla auttamaan muita. Hyväntekeväisyysnäytöksiä järjestän varmasti niin kauan kuin tässä työssä jatkan, Sjöroos lupaa.

Hyväntekeväisyys merkitsee Marjo Sjöroosille paljon. Auttaa voi monella tavalla, jos osaa luopua itsekeskeisyydestä

LOHJA–RUDUS LÄNSI-SUOMI Ohikulkutie 577 20660 Littoinen 02-4110200

Felix Abba Oy www.felixabba.fi

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 – 33

TU Ä AH ÄSS P TA ILIN NV MIE

Tukea Salo-Karinan palveluvuokratalohankkeelle Salon Autoalan Liikkeiden Yhdistys r.y. on vastaanottanut yhdistyksille osoitetun haasteen ja muistanut viime jouluna Salo-Karinan palveluvuokratalohanketta 3.000 markan lahjoituksella. Perinteisten joulutervehdysten sijasta yhdistys halusi ohjata lahjavarat tärkeäksi kokemalleen kohteelle. Kuvassa lahjoittajayhdistyksen edustajina yhdistyksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja Veikko Virtanen ja hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Seppo Alanko (oik.) luovuttivat lahjoituksen Salo-Karinan palveluvuokratalohankkeen edustajille kauppaneuvos Arto Arvoselle (vas.), kaupunginjohtaja Reijo Lindqvist'ille ja haastekampanjan käynnistäjälle toimitusjohtaja Maisa Brück'ille.

Kodikkaita kalusteita senioreille

Inkeri ja Singnar Ruolan muistorahastolle lahjoitus Inkeri ja Singnar Ruolan lapset, toimitusjohtaja Pekka Ruola (oik.), hallituksen puheenjohtaja Jaakko Ruola ja johtaja Heikki Ruola kartuttivat Moikoisten Syöväntutkimussäätiön Inkeri ja Singnar Ruolan muistorahastoa 60.000 markan lahjoituksella. Lahjoituksen vastaanottivat Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen puolesta toimitusjohtaja Kari Ojala, vastaava hoitaja Marja Kotiranta (toinen vas.) ja tukihenkilö Eija Valpio.

P.O.Korhonen Oy • Tuotekatu 13 21200 Raisio Puh 02 – 41 81 500 • Fax 02 – 41 81 550

Saammeko esitellä SoLight, uusi TRUE LIFE-rintaproteesi, joka on – 25% kevyempi kuin vastaavat mallit – erityisestä silikonimateriaalista ja jolla on ilmava takaosa, joka mahdollistaa viileän tunteen Rintaproteesien mukana kauniit Prinsessa rintaliivit.

Kokeiltavana poliklinikka Karinassa, Itäinen Pitkäkatu 30 B, Turku.

SCANDINAVIA AB

Ormuspellontie 12, 00700 Helsinki Puh. 09-350 7630 Fax 350 76338

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen 50-vuotisjuhlavuoden

Oripään naiset tukevat syöpätyötä Hirvensalossa toimiva Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Meri-Karinan toiminta-ja palvelukeskus sai vastaanottaa 20.000 markan suuruisen lahjoituksen syöpätyötä varten. Oripään Lions Ladyt ja Maatalousnaiset olivat koonneet lahjoitusvarat Maatalousnäyttely Okrassa viime kesänä yhteistyössä hoitamansa kahvilan tuotosta. Lahjoituksen luovuttivat Lions Ladyjen puheenjohtaja Sari Retulainen (toinen vas.) ja Tiina Varho-Lankinen sekä Maatalousnaisten puheenjohtaja Mirja Tiiri ja Taina Ylitalo lähes 40:n lions ladyn ja maatalousnaisen todistaessa tapahtumaa. Lahjoituksen vastaanotti toimitusjohtaja Kari Ojala.

Kirkkokonsertti Turun Tuomiokirkossa tiistaina 17.4.2001 klo 19.00

Johanna Rusanen sopraano

Erkki Alikoski urut Ohjelma 100 markkaa. Ennakolta monitoimitalo Karinan neuvonnasta, Itäinen Pitkäkatu 30 b. 20700 Turku, puhelin 02-265 7911.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

34 – N:o 1 – 2001

50 år av frivilligt arbete mot cancer i Sydvästra Finland En trygg 50-åring Det finländska samhället befinner sig i kraftig utveckling. Skillnaden från situationen under tidigare decennier är stor. Ekonomin har stabiliserats och det har gett resultat. Däremot förutsätter skötseln av statsskulden, som uppkom under lågkonjunkturen, rejäla krafttag. Skuld och räntor kvarstår tills de är betalda.

Utsikterna för social- och hälsovårdssektorn är relativt goda de närmaste åren. Den finländska socialskyddsmodellen är på hög nivå internationellt sett.

Finland använder mindre andel av bruttonationalprodukten till socialutgifter än medelnivån för EU-länderna. Utgifterna för hälsovård har sjunkit under medelnivån i OECD-länderna. Trots detta är finländarna i dag relativt nöjda med hälsovården. De omdiskuterade inkomstklyftorna är trots allt små i Finland sett i internationellt perspektiv. Fattigdomen är liten.

Lågkonjunkturen lämnade spår som kommer att synas länge. En av de största konsekvenserna av lågkonjunkturen är långtidsarbetslösheten, som inte minskat och som inte ser ut att minska i tillräckligt hög grad. Svårlösta frågor är också specialgrupper, brister i åldringsvården, ökad belastning på personalen samt inte minst åsidosättandet av de unga. Under de närmaste åren kommer det att krävas lösningar i flera svåra frågor. Till de frågorna hör den tilltagande åldern hos befolkningen, utvecklingen av nationalekonomin, sysselsättningsläget och arbetslösheten, förändringar i arbetslivet, fattigdom och utslagning, hälsotillståndet hos befolkningen, den regionala utvecklingen samt tillgången på social- och hälsovård inberäknat yrkeskunnig personal. Vi är beroende av den globala och europeiska utvecklingen och det finns ett klart samband mellan ekonomi, sysselsättning och socialpolitik. ★★★ Då man förnyar socialskyddet är det viktigt att förstärka funktioner som ger vare finländare bättre möjlighet att påverka sitt liv i en positiv riktning.

Socialskydd som finansieras med offentliga medel bör mer än tidigare motsvara människors önskningar och behov. Social- och hälsovården bör liksom utkomtskyddet erbjuda lämplig vård och tillräcklig utkomst då människans handlingskraft och livssituation kräver det. Samtdigt bör man betona människans eget ansvar för sitt välbefinnande.

Under de kommande åren ställs det allt högre krav på gott samarbete inom social-och hälsåvården. Vid sidan av den offentliga sektorn kommer behovet av tredje sektorns insatser att öka. Den privata sektorn och frivilligarbetet är en viktig del av social- och hälsovården; de privata organisationerna står redan nu för mer än en femtedel av den sociala servicen. I Finland finns en fungerande modell för finansiering av frivillig social-och hälsovård. Med medel från penningautomater har det byggts en fungerande bas för tredje sektorn. Att bibehålla denna bas även i framtiden är av största vikt. Samtidigt är det skäl att söka nya samarbetsformer mellan olika aktörer inom social- och hälsovård. Genom samarbete stöder och kompletterar man varandra. De frivilliga cancerorganisationerna står för en viktig del av detta värdefulla arbete.

Jag vill framföra mitt tack och min uppskattning till alla frivilliga. Ni är många som under decennier byggt upp Sydvästra Finlands Cancerförening till vad den är i dag - en stark och trygg 50-årig serviceenhet.

Från drygt ett 20-tal initiativtagare och grundare år 1951 till 31.000 medlemmar år 2001. Det är i yttersta korthet den kraftiga utveckling som under fem decennier pågått inom Sydvästra Finlands Cancerförening r.f. Föreningen är i dag den klart största av landets elva regionala cancerföreningar men att utvecklingen skulle bli så kraftig kunde initiativtagarna nog inte ens ana då man den 17 april 1951 samlades för att besluta om grundandet.

Föreningen bildades den 30 april 1951 då stiftelseurkunderna undertecknades under ledning av initiativtagaren, landshövding Erkki Härmä.

Han var också föreningens första styrelseordförande.

Stor jubileumsinsamling 50-årsjubiléet kommer att synas med flera inslag under hela året fram regionens cancerbekämpningsdag den 14 december som i praktiken är föreningens jubileumstillfälle.

Den 17 april samlas föreningens styrelse till jubileumsmöte och man kommer även att uppvakta vid de grundande medlemmarnas gravar.

Det kanske mest synliga och med säkerhet det viktigaste - inslaget under jubileumsåret är en stor insamling som koncentreras till två veckor i höst, närmare bestämt mellan den 1 september och 16 september. Målet med storinsam-

lingen och all annan medelanskaffning under året är 10 miljoner mark. Medlen kommer huvudsakligen att placeras i byggnadssfonden för den poliklinik och sållningscentral som föreningen planerar bygga i Kuppis.

ter där svenskspråkiga evenemang kommer att arrangeras är i varje fall Pargas och Kimito. Programmet kommer att bestå av sakinformation, underhållning och en fotoutställning om föreningens 50-åriga historia.

Jubileumstidning, kommunevenemang

Kraven och utmaningarna ökar

För att effektivera insamlingen kommer den att föregås av en omfattande informationskanmpanj, det grundas lokala kommittéer i var och en av de 62 kommuner som finns på föreningens verksamhetsområde och det behövs ett nät av inte mindre än 5.000 frivilliga insamlingsarbetare.

Sydvästra Finlands Cancerförenings informationstidning, som normalt utkommer några gånger per år, är med anledning av jubiléet extra stor.

Jubileumsnumret, som Du just nu håller i Din hand, är på hela 40 sidor och har tryckts i en upplaga om hela 250.000 exemplar. Föreningens 31.000 medlemmar får tidningen hemsänd per post tillsammans med annan information om verksamheten medan drygt 219.000 exemplar distibueras till hushåll och företag i regionen. Jubileumsnumret är även en nystart för svenska sidor i tidningen.

I jubileumsårets program ingår också evenemang i några viktigare kommuncentran. Totalt blir det ett tiotal evenemang, varav två, tre på svenska. Or-

Den övergripande missionen i Sydvästra Finlands Cancerförenings verksamhet har alltid varit att arbeta för cancerpatienternas bästa. I går, i dag och i morgon.

Morgondagen, till vissa delar redan dagsläget, ställer stora utmaningar och krav i detta viktiga arbete. Möjligheterna att utveckla social- och hälsovårdstjänsterna har minskat de senaste åren. Den långa och djupa nationalekonomiska krisen har minskat resurserna att utveckla service och förmåner.

Man kan fråga sig t.ex. vilka konsekvenser de minskande personalresurserna inom social- och hälsovård får i kombination med en åldrande befolkning och därmed ett allmänt ökande vårdbehov. Sydvästra Finlands Cancerförening vill dels, i samabete med kommunerna, arbeta för den förebyggande cancervården och för att cancer kan upptäckas i tid. Dels vill man konkret arbeta för att förbättra cancerpatienternas situation.

Kraven för att föreningen skall kunna upptätthålla en god servicenivå kommer att

öka. Enligt cancerföreningens direktör Kari Ojala finns det endast en väg att gå och det är att öka de frivilliga insatserna.

Föreningens verksamhetsoch servicecenter Meri-Karina på Hirvensalo några kilometer väster om Åbo är ett ypperligt exempel på vad som kan åstadkommas genom frivilligt arbete. Centret ger klara signaler om medborgarnas hjälpvillighet. Det byggdes upp under ekonomiskt svåra år och sedan det togs i bruk har kapaciteten hela tiden utnyttjats till 100 procent. Centret har skilda utrymmen för barnpatienter.

Meri-Karina är ett ett viktigt stöd för cancerpatienter och deras anhöriga. Man kommer för att söka stöd för att leva med och övervinna en svår sjukdom. Karinahemmet invid servicecentret erbjuder en lugn tillvaro i livets slutskede.

Föreningens möjligheter att bistå cancerpatienter och deras anhöriga har mångdubblats efter att Meri-Karina togs i bruk.

Samtidigt kunde utrymmen friläggas i fastigheten med patienthotellet Turun Karina vid Östra Långgatan i närheten av Åbo Universitets Centralsjukhus, säger Kari Ojala.

Under jubileumsåret kommer verksamheten vid MeriKarina att utvecklas ytterligare. Man kommer bl.a. att lägga extra vikt vid det psykosociala stödet för cancerpatienter.

Text Henrik Laurén

Rauno Saari Statssekreterare Ordförande för Sydvästra Finlands Cancerförening r.f.

Servicecentret Meri-Karina togs i bruk under första delen av år 1990. Kapasiteten utnyttjas till 100 procent.

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat

N:o 1 – 2001 –35

Välgörenhetsfotbollen under Rowlit rullar vidare

”Idrotten vill också dra sitt strå till stacken” - Då vi inom fotbollen ständigt arbetar med att arbeta in medel för verksamheten, bokstavligen tigger ihop pengar, känns det mycket meningsfullt att få göra en insats för andra. Fotbollssysslan är ibland t.o.m. stressig och det här evenemanget var raka motsatsen fastän det var ont om tid.

Det säger Tore Strömborg, en av ledarna för Pargas IF:s fotbollsverksamhet och den som höll i trådarna för välgörenhetsmatchen som i fjol gav nästan 33.000 mk till cancerföreningens verksamhet. Med betoning på cancersjuka barn.

I sommar blir det en ny välgörenhetsmatch och precis som i fjol är det den som inleder festivalen Rowlit in the City i Pargas i juli. Att datumet i år råkar vara fredagen den 13:e får väl omskrivas till att vara ett lyckotal för välgörande verksamhet. För målet är givetvis att göra ett ännu bättre resultat än senast.

Och senast, ja då var det över tusen personer på läktarna på Pajbackaplanen för att se ett PIF-lag med både äldre och

yngre spelare -t.o.m. någon dam - spela mot Åbolaget Riverside Gladiators bestående av artister och spelare från både fotbolls- och ishockeykretsarna. Lagledare för Gladiators var Juhani ”Tami” Tamminen som samma dag firade sin 50-årsdag. Matchen refererades humorkryddat av TVrösten och Åbobon J-P.Jalo.

Kvällssolen förgyllde tilltällningen och bättre PR för välgörande verksamhet och fotboll kan man inte tänka sig.

Matchen var viktig men inte vad resultatet beträffade. Mål gjordes i tur och ordning och det hela slutade demokratiskt 4-4. Matchens verkliga mål var checken på 32.800 mk som Tore Strömborg och PIFstaben efter matchen kunde överräcka till cancerföreningens direktör Kari Ojala.

Samarbete mellan fotboll, festival och välgörenhet Iden till välgörenhetsfotbollen i Pargas kommer faktiskt från Åbo, närmare bestämt från Seppo Ukkonen som där ar-

rangerat välgörenhetsmatcher bl.a. i volleyboll.

- Seppo kastade fram idén om välgörenhetsfotboll i Pargas.

Vi funderade på saken och under ett besök på centret i MeriKarina fattade vi beslutet.

Speciellt barnen gav ett bestående intryck. Arbetet mot cancer behöver all hjälp det kan få och personalen ett stort tack, säger Tore Strömborg.

PIF-styrelsen var direkt med på noterna liksom arrangörerna av Rowlit-festivalen. Matchen förlades till inledningsdagen av Rowlit eftersom man sökte en tidpunkit då det är mycket folk i rörelse. Den teorin stämde bra in. Trots kort tid för förberedelser lyckades Tore Strömborg, Seppo Ukkonen och välgörande idrottaren Markku Teräsvaara, som också kom med i arrangemangen, sälja biljetter och samla in pengar till ett gott resultat.

- Många firmor köpte biljetter fastän de kanske inte ens var på matchen. Det var glädjande att se vilket intresse folk har att hjälpa. En annan rolig sak var att man runt planen såg mycket folk som annars inte

syns på matcherna, säger Tore Strömborg.

Publiken uppgick till 1.100 1.200 personer, redan förköpet sålde ca 700 biljetter. PIF:s hemmamatcher i division II har kring 200 åskådare. Kring det har Strömborg en god idé.

- Om vi hade större publik på våra hemmamatcher kunde man varje gång ge en slant till välgörenhet. Men tyvärr är kostnaderna så höga och inkomsterna så små att matcherna knappast går ihop.

Det blir en ny välgörenhetsmatch i år. Gäster är som i fjol Riverside Gladiators från Åbo och ett hemmalag bestående av PIF-spelare av gamla goda årgångar. PIF Old Stars, kallar Strömborg sitt lag.

- I fjol kom idén rätt sent och då vi i år har mera tid för förberedelser kan man räkna med bättre resultat. Biljettpriset är endast 20 mk men enligt principen ”många bäckar små blir en stor å” skall det också i år bli ett bra bidrag till cancerföreningens verksamhet, säger Tore Strömborg.

Text och foto: Henrik Laurén

- På livets rallyväg kan man inte titta i backspegeln.

Man kan förbereda sig för livet efter en sjukdom endast genom att blicka framåt, säger ärkebiskop emeritus John Vikström.

John Vikström om livets svängar:

Kärlek ger oss kraft att våga vara svaga - Till skillnad från rallyförare på tävling har vi i vardagslivet sällan en kartläsare med noter bredvid oss. Kartläsarens noter berättar om vad som ligger framför längs rallyrutten men så enkelt hittar vi inte kurvor, körlinjer eller farligheter i det dagliga livet. Samtidigt har vi alla behov av en slags kartläsare, ett stöd bredvid oss.

Det säger ärkebiskop emeritus John Vikström, som själv upplevt att livet kan gå hårt fram.

- Mina egna förutsättningar att hantera en allvarlig sjukdom för tre år sedan var inte särskilt goda fastän min hustru hade gått bort på grund av cancer fyra år tidigare. Jag upplevde mig som en frisk, motionerande man och då sjukdomen dök upp som en skarp sväng på min väg var jag mer eller mindre oförberedd. Så är det väl med oss alla, ty få av oss kan väl verkligen tro att man drabbas av en allvarlig sjukdom, säger John Vikström.

1998 blev året då ärkebiskopen fick avstå från mycket. I januari förberedde han sig på att lämna biskopsgården till renovering för sin efterträdare och han lämnade ett mångårigt familjehem bakom sig. I februari konstaterades Vikström ha prostatacancer och han opererades i mars. I oktober genomgick han en ryggopereration och i november lämnade han biskopsämbetet och gick i pension.

- Där var jag, med manligheten naggad i kanten, utan hustru, tjänst och gemensamt hem.

Det gällde att bygga upp livet på nytt.

Diskussion och dagbok hjälpte mot depression

Samarbete ger resultat. Det visar den fotbollsmatch som Pargas IF och Rowlit-festivalen arrangerade i fjol. På bilden fr.v. Tore Strömborg, PIF, Rowlits Ulf Carlsson, Åbobon Seppo Ukkonen och PIF:s Christer Järnström.

Matchen gav 33.000 mk till cancerföreningen.

Vikström återhämtade sig relativt snabbt från canceroperationen men depressionen, som han förvarnats om, slog givetvis till. Det var en ny upplevelse.

- Jag hade ingen aning om vad depression kan göra, ungefär som att försöka betrakta världen genom ett par mörka solglasögon. Depression är liv utan tro, för att inte tala om hopp.

- Men man kan komma över det, människan måste inte bli drivved i mörka strömmar. För min del fick jag hjälp av diskussioner med andra. Då min hustru insjuknade började jag skriva dagbok. Skrivandet blev ett försök att få grepp om livet och det har jag sedan fortsatt med. Redan några rader varje dag är en hjälp. Det är också viktigt att ha vissa rutiner, man vet ju att det hjälpte fångar i koncentrationslägrens totalt omänskliga förhållanden.

John Vikström vet att det inte

är lätt att vara svag i dagens samhälle, i varje fall inte för en man.

- Många av oss försöker i det längsta dölja sin svaghet och att man mår dåligt. Vi lägger mycket energi på att dölja vår svaghet. Men om vi inte kan acceptera vår svaghet ökar vi problemen. Får vi däremot omges av kärlek har vi råd att vara svaga.

- Då jag efter min hustrus bortgång intygade för mina närmaste att jag orkar vidare fick jag ett kort med några rader av min svåger. Han skrev ”Om Du inte accepterar att falla går Du miste om upptäckten att Du kan bli buren”. Jag finner mycket innehåll i de orden, säger John Vikström.

Blicka framåt på livets rallyväg En allvarlig sjukdom lämnar sina spår hos varje människa.

Spåren går aldrig ur men de behöver inte nödvändigtvis vara negativa. Det är viktigt att blicka framåt, inte bara sakna det som varit.

- På livets rallyväg kan man inte köra genom att titta i backspegeln. Kurvor som ligger framför oss, t.ex. livet efter en sjukdom, måste vi förbereda oss för genom att blicka framåt.

Då en offentlig person insjuknar väcker det allmänt intresse. Ärkebiskop John Vikström beslöt berätta om sin sjukdom i ett offentligt uttalande.

- Jag ansåg att öppenhet är av vikt både för mig själv och för stiftet. Det var lättare att berätta än att dölja. Var och en besluter själv utgående från den egna situationen om man berättar om sin sjukdom. Att berätta för utomstående är att visa förtroende. Mitt val hjälpte kanske andra att prata om sin cancer. En kyrkoherde nämnde om en församlingsmedlem som berättade att man har samma sjukdom som biskopen, ler Vikström.

Det har gått tre år sedan man konstaterade prostatacancer hos John Vikström. I dag är han Du med sitt liv och han sprider harmoni, förtröstan och förståelse i sin omgivning.

Efter sin pensionering är han fortfarande aktiv och anlitas ofta som inledare och föredragshållare. En respekterad och älskad sådan, bör det tilläggas. John Vikström har mycket att berätta och ur hans erfarenheter och hans tro har vi andra mycket att hämta. Allting i livet - hälsa, arbete och våra närmaste - är sist och slutligen endast till låns.

Text Tuula Vainikainen Övers. Henrik Laurén Foto Tertti Pietilä

36 – N:o 1 – 2001

Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat