Tönärin Sanomat 2 / 2014 - TEEMANA TYÖ JA VAPAA-AIKA
SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus
s. 1
Vapaa-ajan retki Tivoli Sariolaan
s. 2 - 3
Työnjakoa aamuisin tussitaululla
s. 4
Puutarhapalstalla puurtaen
s. 5
Tolosen Lilja Kairestilta, päivää
s. 6
Kotikokin vinkit
s. 7
Vuosisadan työpaikkaromanssi
s. 8
Tuula Pietiläisen haastattelu
s. 9
Akin elämää
s. 10
Minä ja kaksisuuntainen mielialahäiriö
s. 11
Maatilaelämää Hyrynsalmella
s. 12 - 15
Kansainvälinen koiranäyttely
s. 16 - 17
Elämän hallinnan yhteiset askeleet
s. 17
Lyhytelokuvaprojekti Tönärillä
s. 18 - 19
Klubitalo Tönärin vuorovaikutuskoulutus
s. 19
Tönärin vappu
s. 20 - 21
Gallup
s. 21
Monta koulutusta takana
s. 22
Kuka Juho on?
s. 23
Tönärin liikuntaryhmä Frisbeegolf
s. 24
Vapaita ajatuksia
s. 25
Jani Toivolan vuorovaikutus ja esiintymistaidon kurssi Pönkässä
s. 26 - 27
Sannan fotonurkka
s. 28 - 29
PÄÄKIRJOITUS
Uutta oppien – mallia mentorista! Klubitalo Tönärin aloittaessa kolmatta toimintavuottaan on toimintaamme jalkautettu mukaan monenlaisia uusia toimintamalleja ja talon tapoja toimia. Vanhat ja vakaat opintoryhmät ja talon perustehtävät elävät aitoudellaan ja tarpeellisuudellaan, mutta uudellekin on oltava tilaa ja mahdollisuus. Olemmekin yhdessä talolla todenneet, että kaikkea uutta kannattaa kokeilla, sillä virheistään oppii ja onnistumisistaan iloitsee. Toivottavasti yhdessä oppiminen ei talossamme koskaan sammaloidu, sillä ihminen tarvitsee aina palan uutta ja opittua noustakseen taas elämässään seuraavalle askelmalle. Askelmat eivät aina ole suuria, mutta pienelläkin ponnistuksella on tapana saada aikaan jotain hyvää. Klubitalo ideologian mukainen mentoritoiminta aloitettiin Tönärillä pitkäaikaisten ja talon monet tehtävät oppineiden jäsenten avustuksella. On ollut ilo katsella kuinka talossa opitut asiat jalkau-
tuvat uusien jäsenten perehdyttämiseen luontevalla ja yksilöllisellä ohjauksella tuettuna. Uuden jäsenen paras tuki on talon toinen jäsen, sillä hänellä on aikaa, opittua tietoa ja hän saa kokea itsensäkin hyvin arvokkaaksi ja tarpeelliseksi kokiessaan toisen luottamuksen. Mentoreilta vaaditaankin usein taitoina perehtyneisyyttä talon erilaisiin toimintamalleihin, sosiaalisia taitoja, luottamuksellisuutta ja intensiivistä työotetta toisen ohjaukseen. Voikin kai sanoa, että mentoriksi pyrkiminen on tavoitteellista oppimista, johon on oltava itsellä halu päästä. Mentorina toimiessaan hankkii itselleen myös uuden ja arvokkaan työtaidon. Teimme Teatteri tuki ry:n avustamana oman ensimmäisen elokuvamme. Tehtäviin kuului työstö käsikirjoituksista näyttelemiseen ja kuvauksista editointiin. Työskentelimme yhdessä intensiivisesti viikoittain. Haaste oli suuri ja sitouttava, mutta nautintokin
Klubitalo Tönäri Pohjolankatu 14 87100 Kajaani
oli sitä mahtavampi aidoista onnistumisista. Aihe käsitteli koskettavaa otsikkoa ”hyväksytytkö”, jolla osallistuimme myös oman ensi-iltamme jatkoksi Kainuun lyhytelokuva kilpailuun. Saimme jäsentemme pyynnöstä myös jatkoa elokuvanteolle vuoro vaikutusharjoituksiin keskittyvälle opintoryhmälle ja pääsimme kehittämään itseämme oman itsemme rohkaisussa ja esillä olemisen taidoissamme. Rahoituksellisen tuen saimme vuorovaikutteiselle opintoryhmälle Teatteri tuki ry:ltä ja Nuorten Ystävien taikasauva tukirahastosta. Kiitämme siis tukijoitamme. Vuorovaikutteinen yhdessä kehittyminen on ollut yksi keskeinen oman identiteetin vahvistamisen työmenetelmä Klubitalomaailmassa. Saimme myös samaan teemaan vahvistusta kahteen otteeseen Klubitalo Pönkän ja Roihulan kanssa yhdessä Jani Toivolan ohjaamissa vuorovaikutteisissa koulutuksissa Oulussa. Hyvin keskeisenä työtehtävänä talossamme on ollut jäsenistömme portaittainen siirtyminen palveluista toiseen ja toimintamme uudelleen markkinointi yhteistyöverkostoissa. Talo elää ajallaan ja muutokset on nähtävä mahdollisuuksina. Niitä on oltava ja niitä toivoo tulevan, ettei toimintamme sammaloidu ja hautaudu vanhoihin raameihin. Kuten sanotaan, perusturvallisuuden on pysyttävä, mutta uusien tuulien myös puhallettava. Mennään ilolla yhdessä siis eteenpäin! Susanne Ilvonen, vastaava työhönvalmentaja
050 433 5268 klubitalo.tonari@nuortenystavat.fi 1
Vapaa-ajan retki
Tivoli Sariolaan Lähdimme pienellä tönärin ryhmällä tutustumaan ja viettämään vapaa-aikaa tivoliin. Sää suosi meitä todella hyvin – iltapäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Otimme kameran mukaan ja kuvasimme tivolissa kuvia tähän meidän lehteen. Menimme käymään useammassa eri laitteessa. Allekirjoittanut ja ohjaajamme Juho menimme ensimmäiseksi Twister laitteeseen. Seuraavaksi Kaisa harjoitteli auton ajoa turvallisessa ympäristössä – autoradalla. Ajo sujui kuitenkin todella hyvin. Sen jälkeen Maarit ja Sanna nousivat maailmanpyörään ihailemaan Kajaanin upeita maisemia. Päätimme kuitenkin Kaisan kanssa myös käydä maailmanpyörässä – ja allekirjoittaneelle ensimmäinen pyörähdys maailmanpyörässä oli jopa hiukan pelottava. Kuitenkin toisella pyöräytyksellä pystyin ihailemaan maisemia. Kesäinen sää houkutteli myös meidän jäätelökioskille. Itse otin Fun Slush:n, eli jäähilettä makealla ja sakealla makumehulla. Muut halusivat kuitenkin perinteisempiä jäätelöitä. Kiersimme pitkään alueella ja pääsimme näkemään ilmaisen vapaaesityksen. Taitava akrobaatti taiteili narulla ja ajoi myös yksipyöräisellä silmät peitettyinä. Alla oli kuitenkin varmuuden vuoksi turvaverkko. Tivolissa aika meni nopeasti ja päätimme käydä tivolissa jatkossakin. Markku Karjalainen
2
Tsekkiläinen trapetsitaiteilija työssään.
Maarit, Markku ja Ville - suuntana maailmanpyÜrä.
Kaisa, tuleva formulakuski?
3
Työnjakoa aamuisin tussitaululla
Tönärin ovet avautuvat arkisin klo 8.30 ja heti aamusta juodaan kahvit. Kahvituokion jälkeen olemme hyvin heränneitä ja valmiita joka-aamuiseen työnjakoon. Työnjako tehdään kerran päivässä ja sitä päivitetään pitkin päivää. Mikasta klubitalo on kuin muurahaispesä, joka käynnistyy työnjaolla. Ja jokainen kantaa kortensa kekoon valitsemalla mieleisen työtehtävän tai jopa useita. Jäsen, joka tulee talolle myöhemmin, käy työhönvalmentajan kanssa tai itse valitsemassa oman työtehtävänsä. Mikasta työnjako jäsentää hyvin työpainonotteista Tönäri-päivää ja tussitaululta näkee kerralla päivän työt. Kannattaa tulla heti aamusta työnjakoon, jotta voi valita sopivimman ja mieleisimmän työtehtävän. Aikainen lintu nappaa madon! Joskus Mikasta tuntuu, että Tönäri on kuin valtameri – välillä on tyyntä ja välillä myrskyää. Työnhönvalmentajat ovat kuin mustekaloja, joiden lonkerot yltävät vähän joka paikkaan, vertauskuvallisesti ja positiivisessa mielessä. Ville ja Mika
4
Puutarhapalstalla puurtaen Tönäriläiset ovat jo toista kesää Ensilän pelloilla palstaviljelijöinä. Kesäkuun alussa kävimme isolla poppoolla kääntämässä noin aarin kokoista palstaamme, teimme penkit ja istutimme kasvit. Jokainen halukas sai oman penkin hoitaakseen ja istuttaa siihen mieleisensä siemenet. Joukkoon mahtui myös yhteisiä penkkejä. Pitkin kesää jokainen on vastannut itsenäisesti istutuksistaan, kastellut ja kitkenyt tarpeen mukaan. Palstan hyvä hoito edellyttää käyntejä useamman kerran viikossa. Palstalla möyriminen antaa aurinkoa, liikuntaa ja kivaa yhdessäoloa. Palkkioksi korjaamme sadon tai kadon, riippuen siitä, miten olet ahkeroinut. Tietysti ilmojen haltijalla on myös osuutta asiaan. Ensi keväänä palstalla taas tavataan. Ville ja Mika
5
Tolosen Lilja
Kairestilta, päivää Lilja on Klubitalo Tönärin kaikkien aikojen ensimmäinen palkkatyöhön työllistynyt jäsen. Keväällä 2013 Lilja meni kolmeksi kuukaudeksi Kajaanin Martoille työhön kotitaloussiivoukseen. Tönärin vastaava työhönvalmentaja Susanne Ilvonen oli Liljan tukena tuetun työllistymisen työnhakuprosessissa. Ensin Lilja oli työnhakuklubissa, jossa yhdessä ryhmän kanssa mietittiin työ- ja koulutusmahdollisuuksia vapailta markkinoilta. Sitten etsittiin Liljalle sopiva työpaikka, tehtiin työhakemus ja CV ja haettiin Martoille töihin. Ja melkein ensi yrittämällä työpaikka napsahti. Kolmen kuukauden Marttojen jälkeen Lilja halusi monipuolistaa työrepertuaariaan ja löysi itse mielenkiintoisen rekrytointifirman, Kairest Oy:n. Ja taas napsahti. Kesästä 2013 alkaen Lilja on työskennellyt Kairest Oy:ssä monipuolisissa työtehtävissä siivous- ja keittiöalalla. Kairestilla Lilja on ollut keskuskeittiöllä ja kouluilla keittiö- ja siivoushommissa, kolmisen kuukautta Kaukaveden vesiliikuntakeskuksella ja jäähallilla siivoamassa sekä terveyskeskuksella ruuanjakelussa ja huoneitten siivouksessa. Työt ovat monesti sairauslomien tuuraushommia yms. ja määräaikaisia. Työpiste ja työ vaihtuvat melko usein, jopa viikoittain. Liljan työmäärä on keskimäärin neljä tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. ”Parasta työssäni on se, että saan olla tekemisissä monenlaisten ihmisen kanssa. Myös palkka on tietysti tärkeä lisä ja se maksetaan kaksi kertaa kuukaudessa”. Liljan työllistymistä vapaille markkinoille on auttanut aikasempi laaja ja monipuolinen työkokemus sekä hyvä koulutus. Liljan työhistoria kattaa mm. maatalouslomittajan työtä, talonmiehen ja siivojan hommia, kokkina työskentelyä ja teollisuustyötä lankakehräämössä. Myös hoitoalan töitä on tullut tehtyä lasten ja vanhusten hoitajana. Kokkikerhoja hän on vetänyt 4H-yhdistyksessä nuorille ja varhaisnuorille. Lilja on suorittanut laitoshuoltajan ja lähihoitajan tutkinnot.
6
Työ ja työyhteisö antaa Liljalle kontaktien lisäksi myös säännöllisen päivärytmin ja tunteen sen että on tarpeellinen yhteiskunnan jäsen. ”Eläkkeellä kun olen, olisivat päiväni yksitotisempia kuin nyt työssä ollessa.” Lilja on kotoisin Ylivieskasta ja tullut Kainuuseen töihin parikymmnetä vuotta sitten. Työpaikka poiki aikanaan myös aviomiehen ja perheen. Tätä nykyä Lilja asuu poikansa kanssa Kajaanissa, jonne muutti pari vuotta sitten. Tyttö opiskelee jo Oulussa. Nyt Liljalla on aikaa myös itselle. Vapaa-aika kuluu ystävien kanssa ja monta uutta ystävää Lilja on saanut myös Tönäriltä. Kesäpaikalla on kasvimaa ja savusauna. Marjoja tulee kerättyä pitkin kesää ja syksyä ja Lilja tykkää uida järvessä. Poika metsästää ja kaksi koiraa ovat osaksi Liljan hoidossa.”On niin kiva tulla kotiin työkeikalta, kun Julius-marsu on iloisena vastaanottamassa”, kertoo Lilja. Tulevaisuuttaan Lilja on myös ajatellut, sillä eteenpäin on elävän mieli. Hänellä on aikomus kouluttautua oppisopimuksella siivousalan opetustehtäviin työnteon ohessa. Lopuksi Lilja toteaa: ”Jos joku haluaa tehdä oman alansa tai kiinnostuksensa mukaista työtä, suosittelen yhdeksi vaihtoehdoksi Kairest Oy:tä. Siellä on työtä tekevälle, lähes alalle kuin alalle. Ja palkka on ihan hyvä!” Ville Romppanen
Kotikokin vinkit Kaalilaatikon voi tehdä toisellakin tavalla. Raaka-aineena on keräkaalta, porkkanaa, sipulia, esikypsennettyjä ohrasuurimoita, jauhelihaa ja siirappia.Mausteena on lihaliemikuutio, laakerinlehteä, maustepippuria, valkopippuria, carrya,aromisuolaa ja hienoasuolaa.Pilkkomisen jälkeen laita kaikki raaka-aineet RAAKANA kerroksittain vuokaan.Laita vuoka uuniin tasalämmölle 225 asteeseen, noin kymmeneksi minuutiksi. Ota vuoka pois uunista ja lisää kuuma lihaliemi vuokaan. Nestettä saa olla pintaan saakka. Uunin lämpöä voi pienentää 200 asteeseen, kun neste alkaa kiehuu. Jos, pinta alkaa tummua, laita vuoan päälle leivinpaperi,ettei pinta tummu liiaksi. Leivinpaperin päälle vuoan kulmiin voi panna esim veitset painoksi, jotta paperi pysyy paikallaan. Kaalilaatikosta tulee parempi, mitä kauemmin kypsytät sitä esim 3 tuntia. Muista kuitenkin tarkkailla nesteen määrää ettei se pääse kuivumaan. Jos haluat tehdä kaalilaatikosta kasviruoan, jätä jauheliha pois ja lisää ohrasuurimoiden määrää sekä halutessasi voit käyttää myös soijarouhetta. Lihaliemi korvataan kasvisliemikuutiolla. Kaalilaatikon kyytipoikana voi tarjota puolukkahilloa ja raejuustoa. HYVÄÄ RUOKAHALUA!
Edullinen helppo ruoan teko-opas Ruoan laitto on helppoa, kun siihen tulee innostus omasta itsestä lähtöisin. Ruokaa voi valmistaa edullisista raaka-aineista. Ruoan valmistukseen ei tarvitse välttämättä varata paljon aikaa. Helppo ruoka valmistuu puolesta tunnista tuntiin. Nykyisin netistä saa paljon hyviä ruoanvalmistusohjeita. Pian huomaa, että ruoanvalmistus sujuu, kuin tanssi kesällä. Kannattaa syödä, joka päivä ainakin yksi lämmin ateria. Kaali on halpaa ja terveellistäkin. Kaalikeitto on hyvä ja halpa ruoka. Lämmittäessä sen seuraavana päivänä, maku on vain parantunut.
Kaalin haudotus persoonallisen tuoksun.
KAALIKEITTO 1 pieni keräkaali tai puolet siitä 1 sipuli 3 porkkanaa Noin. 200 g jauhelihaa Suolaa oman maun mukaan Meiramia hieman noin vajaa 1 tl Pippurisekoitusta1 tl 1 lihaliemikuutio Noin 1 rkl siirappia, jos haluaa makeahkoa makua keittoon Keitä pieniin osiin paloiteltu kaali ja porkkana lihaliemivedessä. Lisää ruskistettu jauheliha ja sipuli keittoon. Mausta keitto. Laita mieluiten ensin vähän mausteita ja maista välillä. Lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita oman makusi mukaan. Muitakin mausteita voi laittaa keittoon, jos haluaa. Esim. paprikajauhetta ja chilijauhetta. ONNISTUNEITA KOKKAUSHETKIÄ!
7
Vuosisadan työpaikkaromanssi Alex on niin ihana. Ilman sitä pientä väärinkäsitystä, en olisi mennyt hänen kanssaan treffeille. Nyt olen hänen kanssaan parisuhteessa. Olen 29 v. Saija ja työskentelen sihteerinä eräässä isossa jätehuoltofirmassa. On hassua, mutta tässä firmassa on 2 sihteeriä. Minä ja Liisa. Olimme Liisan kanssa kahvitauolla, kun jäteautonkuljettajat tulivat lakisääteiselle ruokatauolle. Mukana oli myös uusin tulokas Alex, pomon poika 30 v, komea mies, mutta sanoo aika usein mitä ei tarkoita. Ja joutuu siitä hankaluksiin. Olin vasta menettänyt aviomieheni ja jäänyt leskeksi, olinhan hänen kanssaan naimisissa. Surullisen hämmentelin kahvia ja mietin Mikaa, kuollutta miestäni. Tietenkin Alex näkee tilanteen: - Puhu jotain, eikö työ kiinnosta? Sulla on tekemättä viime viikonlopun työt. Olikos sitä yövieraita, kun ei huvita? Hahaa! Mumisen tyyliin: Sä- et- tiedä- mistään-mitään. Lähden siinä samassa kahvihuoneesta omaan huoneeseeni. Itkuhan siinä tulee. Ja huuto. Vihaan eniten Alexia tässä maailmassa. Heitän yhden mapin lattialle ja käperryn itkemään miestäni, joka ei ole enää tässä maailmassa. Yhtäkkiä Liisa tulee huoneeseeni, on ilmeisesti kuullut riehumiseni. Liisa kertoo että hän on kertonut Alexille, että olen menettänyt vasta aviomieheni. Ja lisää että Alex
8
on loppujen lopuksi hyvä tyyppi johon minun kannattaisi tutustua. Olen vielä hetken lattialla, kunnes nousen töitä tekemään tietokoneelle. Pyhin itkuiset kasvoni nenäliinaan. Näytän varmaan kauhealta. Yhtäkkiä kuuluu koputus. Sanon hiljaisella äänellä:- Sisään. Alex tulee.. Hän näyttää siltä kuin olisi pettynyt itseensä. Alex pyytää anteeksi, ja kysyy voiko hän viedä minut illalliselle korvaukseksi möläytyksestään. Samalla Alex kertoo, että hän ei tiennyt olen jäänyt vasta leskeksi. Kerroin Mikasta, ex- miehestäni joka kuoli työonnettomuudessa. Mika ajoi kolarin rekka-autolla, auto syttyi palamaan ja räjähti. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Ja totta kai suostuin Alexin illalliskutsuun. Olin nimittäin miettinyt Liisan sanoja ja olin tullut siihen tulokseen että Alex voisi olla ihan hyvä tyyppi. Lupasin olla ajoissa ravintolassa. Laittauduin iltaa varten todella kauniiksi. Panostin ulkonäköä todella paljon. Kiharsin hiukset, meikkasin kauniin iltameikin ja laitoin pikkumustan päälle sekä korkokengät jalkaan. Ja lähdin ravintolaa kohti. Alex oli ravintolassa odottamassa minua, kun saavuin paikalle. Hänellä oli päällään musta kauluspaita ja farkut. Mustat hiukset oli laitettu pystyyn, kun menin lähemmäs ja Alex huomasi minut
hän hymyili sillä tavalla suloisesti ja sanoi minua kauniiksi. Hymyilin. Alex tarjosi minulle tuolia ja istuuduin. Ajattelin että olipa Alex herrasmies. Tilasimme hyvää juomaa ruoan kanssa nautittavaksi. Minä tilasin aurajuustobroileria ja Alex lehtipihvin. Tarjoilija toi pian juomamme jäissä ja kaatoi kahteen lasiin. Puhuimme toisistamme todella paljon. Söimme ja lähdimme jatkoille tanssimaan. Pidimme hauskaa ja tanssimme yhdessä, lähennyimme ja lopuksi menimme minun luokseni. Huomasimme että pidämme toisistamme. ilta päättyi suudelmiin ja läheisyyteen. Aamuauringon noustessa muistin edellisen illan. Hymyilin. Alex oli todella ihana. Hän oli todellinen herrasmies. Alex nukkui vielä kello 12 leveässä sängyssäni. Kävin keittämässä kahvia. Kun olin kahvit pistänyt tulille, suutelin Alexia jotta hän heräisi. Kahvit juotuaan Alex kysyi voitaisiinko alkaa seurustelemaan. Suostuin ilomielin. Menin maanantaina töihin hymy korvissa. Sanoin jokaiselle hymyillen hyvää huomenta. Näin myös Alexin joka tervehti hymy huulilla. Kyllä elämä mielestäni on ihanaa kun on vakituinen työpaikka ja poikaystävä rinnalla. Essi Härkönen
Tuula Pietiläisen haastattelu Kuka olen? Olen Tuula Pietiläinen, Tönärin uusi työhönvalmentaja. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja sosionomi (AMK). Olen tehnyt yli 30 vuoden ajan monenlaisia töitä sosiaali- ja terveysalalla sekä järjestötoiminnassa. Olen perehtynyt kuntouttavaan työhön lääkinnällisen, ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta. Työurani varrella olen tehnyt töitä monenlaisten ihmisten ja toimijoiden kanssa. Vapaa-ajalla rentoudun kotiaskareiden, käsitöiden ja lukemisen parissa. Tavoitteena on myös aloittaa kunnon kohottaminen aluksi kävelylenkeillä Kajaanin kauniissa maisemissa. Mistä tulen? Tulen Oulusta ja olen kainuulainen paluumuuttaja. Olen syntyisin Puolangalta ja asunut Kajaanissa kymmenen vuotta ennen muuttoani Ouluun 1990-luvun alkupuolella. Olen työskennellyt Nuorten Ystävillä vuodesta 2004 alkaen. Mistä kuulin Tönärin työpaikasta ja miksi hain sitä? Nuorten Ystävien työntekijänä sain tietää Tönärin työhönvalmentajan paikasta nettisivujen kautta. Hain paikkaa, koska halusin työhöni uudenlaisia haasteita. Ennen kaikkea halusin päästä tekemään töitä vuorovaikutuksessa jäsenten kanssa. Työpaikka Kajaanissa oli myös mieluinen paluu juurilleni Kainuuseen. – Aika iso elämänmuutos siis odotti, jos tulisin valituksi! Mitä ajattelin ryhmä- ja yksilöhaastatteluista? Työhaastatteluihin osallistuminen jännitti. Minusta oli hieno juttu, että haastattelijoina oli jäseniä eli Asta ja Kaisa sekä työntekijöitä. Kiperiä kysymyksiä he tekivätkin! Haastatteluissa sain paljon tietoa työpaikasta. Ne myös vahvistivat haluani tulla valituksi tehtävään. Mitä ajattelin, kun kuulin valinnastani? Olin riemuissani, kun Asta ilmoitti minulle valinnasta puhelimella. Koin päätöksen luottamuksenosoituksena ja pyrin olemaan luottamuksen arvoinen.
Miten koin ensimmäisen työpäiväni Tönärillä? Minut otettiin lämmöllä vastaan. Pääsin työn touhuun alusta alkaen. Perehtyminen sujuu parhaiten käytännön kautta. Miltä Tönäri vaikuttaa minusta nyt - kolmen viikon perehtymisen jälkeen? Tönärin toimintaideologia ja päivittäiset työt klubitalolla alkavat olla jo tuttuja. Jokainen päivä on erilainen ja työhönvalmentajan tehtävässä vaaditaan monenlaisia taitoja. Elämän- ja työkokemus auttaa työssä, mutta se vaatii jatkuvaa itsensä ja työnsä kehittämistä. Kevään haasteitani on jäsenten kanssa tehtävän työn lisäksi perehtyminen Tönärin yhteistyötahoihin ja verkostotyöhön niiden kanssa. Terveiset entisille ja nykyisille työkavereilleni Olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun, vaikka elämänmuutos on valtava. Mottoni onkin aina ollut ”Eteenpäin elävän mieli!”. Kiitos entisille ja nykyisille työkavereille yhteistyöstä ja antamastanne tuesta.
9
AKIN elämää
Sain haastateltavakseni 39 vuotiaan Kajaanista kotoisin olevan Aki Kyllösen. Aki opiskeli Toivalan metsäkoulussa Kuopiossa hirsirakentajaksi. Koulutus kesti puolisen vuotta. Koulu perustui näyttöön, ei siis mitään harjoitteluja. Aki kertoo, että koulussa tehdään hirsihommia, vaikkapa talo. Aki miettii että on koulun jälkeen vapaalla ja sen jälkeen ehkä töihin. Aki suosittelee kyseistä koulua muillekin. Aki on kerkeäväinen mies. Hän on ollut myös mukana vapaaehtoistyössä, jopa kahdessa eri paikassa, Suomen Punaisella Ristillä ja Parasta Lapsille ry:ssä. Silloin kunAki oli SPR:llä vapaaehtoistyössä, hän toimi hallituksessa ja ensiapumiehenä. Parasta Lapsille ry on valtakunnallinen lastensuojelujärjestö, lähin toimipiste löytyy Kajaanista. Ollessaan hommissa Parasta Lapsille ry:ssä Aki suunnitteli ja toteutti leirejä, kuljetuksia, pelejä ja leikkejä.
10
Akin kohdalla vapaaehtoistyössä oli kysymys ihmisten auttamisesta. Hän harkitseekin uudestaan menoa ensiapumieheksi ja leirivastaavaksi. ”Itse menin vapaaehtoistyöhön mielenkiinnosta. Siinä työssä oppii hyviä taitoja, mitä ihmisillä pitäisi olla. Vaparilta vaaditaan jonnii verran pitkää pinnaa ja oma-aloitteisuutta. Ihmisten auttamisen jalo taito näkkyy puuttuvan meleko monelta nykyihmiseltä, ensiaputaidoista toisen ihmisen huomioon ottamiseen. Voimavarojahan vapaaehtoistyössä siinä menee, sen minkä verran antaa, kyseessä on kummin nii hyväntekeväisyys. Suosittelen kaikkia kynnellä kykeneviä menemään vapariksi” Aki kertoo. Loppukesän suunnitelmaksi Aki kertoo lähtevänsä lastenleirille ohjaajaksi. Toivotan onnea ja menestystä Akin elämään. Asta Väisänen
Minä
ja kaksisuuntainen mielialahäiriö
Sisukas on sana mikä ehkä kuvaa minua parhaiten. 10 vuotta olen kamppaillut sairauteni ja itseni kanssa. Vuonna 2004 sairastuin masennukseen. Eikä se jääny itseltä huomaamatta, kun kuvioon tuli heti alkuun itsensä vahingoittaminen ja itsetuhoajatukset. Nämä molemmat ovat pitkään olleet elämäni varjona ja uhkakuvina. Vuonna 2006 masennuksen diagnoosi muuttui kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Muutama vuosi meni, että itse ymmärsin mikä kaksisuuntainen on. Meni aikaa ymmärtää sairautta, koska lääkäri selitti huonosti sairauden kuvan. Hän kertoi manian olevan ”jee ,mä lennän - olotila”. Enhän minä semmoista olotilaa ollut kokenut. Vasta muiden ”kanssasisarien” kokemuksien kautta ymmärsin itsekkin sairastavani kaksisuuntaista. Sen jälkeen oli hiukan helpompi elää sairauden kanssa. Helppoa se ei ole ollut. Tähän 10 vuoteen mahtuu lukuisia eri osastoilla käyntejä masennuksen takia. Olen kumminkin yrittänyt käydä Kajaanissa ja Oulussa liiketalouden perustutkintoa, mutta kesken ovat jääneet voinnin romahtamisen takia. Romahtamiset ovat olleet minulla enemmän tai vähemmän rankkoja juurikin itsetuhoisuuden takia. On näihin vuosiin mahtunut myös hyvääkin. Olen saanut lopetettua tupakin kärryyttämisen (siitä on jo kolme vuotta), saanut pudotettu reilusti painoa ja tavannut ihania ja unohtumattomia ihmisiä.
En suinkaan tee kokopäiväisiä päiviä, vaan kolme kertaa viikossa neljä tuntia kerrallaan. Eihän sitä monen vuoden sairasloman jälkeen uskallakkaan hypätä suoraan täyspäiväsiin töihin, mutta päivä kerrallaan. Eka päivä iipassa oli ahistavaa ja ihanaa. Ensimmäinen tunti oli kauhea. Olin kadottanut itsevarmuuteni jonnekin. En alkuun uskaltanut alkaa puhumaan lapsille. Homma alkoi helpottaa, kun uskalsin työntekijöiden kannustuksella avata suuni ja tutustua lapsiin. Nyt työpäivät ovat olleet antoisia, mutta myös rankkoja. Hyvin on tullut uni illalla. Muutenkin olen tykännyt olla iipassa, työkaverit on todella mukavia, lapset ihania ja jokainen päivä on erilainen. Miksi sairastuin? Sitä en varmaan koskaan saa tietää. Laukasevia tekiöitä oli, mutta niitä en syytä tästä sairaudesta. Rankkaa on ollut, mutta toisaalta en näitä vuosia vaihtaisi pois. Ne ovat tehneet minusta sen mitä nyt olen. Olen paljon vahvempi, mitä silloin 14-vuotiaana. Osaan iloita pienistäkin asioista, siitä kun kevät aurinko alkaa lämmittämään talven kalvenneita kasvoja. Enkä myöskään masennu niin helposti pienistä vastoinkäymmisistä. Voin sanoa hyvällä omallatunnolla, että olen sisukas!
Kesän 2013 jälkeen asiat ovat muuttuneet paljon. Kuntoutuminen on lähtenyt huimaan nousuun. Hoitotahojen tuen avulla aloitin käymään elokuussa 2013 Klubitalo Tönärillä ja se on tehnyt hyvää minulle. Talolla käyntien avulla olen saanut päiviin rytmiä, vastuuta ja sitä kautta itseluottamusta. Olenpa sitä päässyt mukaan talon johtoryhmään ja yhden työntekijän mukana pääsin mukaan Nuorisotakuu-työryhmään. Siellä olen antamassa nuoren näkökulmia. Talon työntekijöistä ja jäsenistä on ollut iso apu elämän eri vaiheissa. On jaettu niin ilot ja surut. Tönärillä jokainen jäsen saa valita itselleen työhönvalmentajan, kun sitä tarvitsee. Minäkin valitisin ja olen saanut häneltä apua työharjoittelupaikan saamisessa ja saan jatkossakin apua häneltä. Tuleepa työpaikalla mitä ongelmia hyvänsä. Ensin selvitettiin mikä kiinnostaa. Minulla vahvasti nousi kiinnostuksen kohteiksi hoitoala. Erityisesti kiinnosti lapset ja nuoret. Soitettiin sitten yhteen päiväkotiin ja seurakunnalle. Seurakunnalta löytyi sitten haastattelun jälkeen harjoittelupaikka minulle kolmeksi kuukaudeksi Kätönlahden kouluun iltapäivätoimintaan (iippaan). Aloitin työt 7.8., kun koulut alkoivat.
Tsemppiä vaikeuksien kautta voittoon toivottaa Asta Väisänen
11
Maatilaelämää Hyrynsalmella
Kotiranta. Siinä on Hyrynsalmella sijaitsevan Väisäsen perheen maatilan nimi. Tila sijaitsee järven rannalla, 12 kilometrin päässä keskustasta (kylältä). Perheeseen kuuluvat isä Harri 47v, äiti Virva 42v, ja neljä lasta: Asta 24v, Susanna 22v, Arto 20v, ja Tapio 17v. Melkeinpä kaikki lapset ovat lentäneet pesästä. Nuorimmainen on vielä kotona kirjoilla, mutta on viikot muualla koulussa. Aikoinaan Harrin vanhemmat, Lea ja (edesmennyt) Väinö, ostivat maatilan metsäherroilta vuonna 1970. He halusivat oman kodin asuttuaan kolme vuotta Väinön mummun ja sisarusten
kanssa. Oli aika ostaa oma koti. Maatila tuli kaupan mukana. Ei tarvinnut miettiä, ottavatko he tilan hoitoonsa, sitä he nimittäin halusivat pentulauman kanssa.
Paljon tila on muuttunut siitä mitä se oli ennen kuin Lea ja Väinö ostivat sen ja siitä mitä se on nyt. Ihan alussa oli yksi pieni navetta (vanha navetta), jossa oli viisi parsipaikkaa ja karsinatilaa. Isompi navetta rakennettiin vuosien 1979–1980 välisenä aikana Lean ja Väinön toimesta. Nykytilanne on, että vanhaa navettaa ei ole. Se paloi vuoden 2013 syyskuussa. Isoa navettaa on muokattu niin, että
on enemmän parsipaikkoja ja viljan/kuivarehun jakaa automaatti. On talokin muuttunut tässä vuosien saatossa. Kun Lea ja Väinö muuttivat taloon, oli keittiö erilainen, siellä oli puuhella ja yksi ovi enemmän mitä nykyään. Huoneissa oli pönttöuunit. Sisävessaakaan ei ollut alkuun. Tarpeet piti käydä tekemässä vanhan navetan takana olevassa ulkohuussissa, paitsi lapset tekivät tarpeet sankoon. Vuonna 1974 taloa sitten laajennettiin ja remontoitiin, tuli paljon kaivattu sisävessa, sekä elintasosiipi johon kuuluu iso eteinen, takkahuone, sauna,
Väisäsiltä löytyy sonni, joka kesäisin hoitaa lehmien asutuksen. Sonni on perheen itsekasvattama (vasen kuva). Löytyy heiltä myös kaksi erirotuista lehmää. Kuvassa on Lumi-tytär ja Hertta-äiti. He ovat Lapinlehmiä. Pääosin heillä olevat lehmät ovat rodultaan Holstein (mustavalkea väritys) sekä Ayrshire (ruoskeavalkea väritys). (oikea ylä). He jättävät itselleen osan vasikoista. Ne ovat pääosin lehmävasikoita. Suurin osa sonnivasikoista myydään eteenpäin (oikea ala). 12
Mitkä ovat alkuperäiset ammattinne? H: Sähköasentaja, kirvesmies ja putketkin saadaan paikalleen ja muuraus onnistuu. Maata en osaa viljellä (naurahtaa) ”Ei ole pellot mustaksi jäänyt.” Virva tuumaa. V: Ravintolakokki.
Virva-emäntä opastaa lehmänlypsyssä sen, että ensin utareet on pestävä (vasen kuva), minkä jälkeen otetaan joka nännistä maitosuihke kannelliseen kuppiin (keski kuva). Tällä toimenpiteellä tarkistetaan, että maito on puhdasta. Tämän jälkeen lypsykone kiinnitetään putkistoon ja lypsyttimet asetetaan paikoilleen (vasen kuva). pannuhuone ja keskuslämmitys. Muutkin asiat ovat muuttuneet vuosien saatossa. Alussa laitumen aitana on toiminut piikkilanka ja puuaita. Nykyään aitana on paimenpoika-aita eli sähkövirtaaita. Maitokin kuljetettiin ennen maitotonkissa maitokärryllä 700 metrin päässä tienhaarassa olevaan maitolaituriin. Se on ollut raskasta, sillä aina oli osa lapsista kyydissä. Nykyään maidon hakee maitoauto jopa pihasta asti. ”Pitihän sitä jonkun aikaa keväisin kuljettaa lapsia veneellä tienhaaraan koulukyytiä odottamaan. Tie oli sen verran matalammalla, että keväisin vesi tuli tien yli niin pahasti, että veneen avulla oli liikuttava. Tietä korotettiin useamman kerran 1980-luvulla. Nykyään tie ei tulvi niin herkästi kuin ennen ja jos tulvii, niin ei tarvitse enää veneeseen turvautua; jalat/pyörä/auto riittää.” Lea kertoo. Paljon ovat asiat helpottuneet vuosien saatossa. Vuonna 1996 Lean ja Väinön vanhin poika, Harri perheineen muutti tilalle ja Lea ja Väinö muuttivat 200 metrin päässä olevaan mökkiin. Haikein mielin Lea ja Väinö tekivät vuonna 1999 sukupolvenvaihdoksen. Lea olisi voinut vie-
lä jatkaa tilanpitoa, mutta Väinö halusi luopua siitä terveydellisten syiden vuoksi. Asta muistelee huvittuneena tuota aikaa, kun puhuttiin sukupolvenvaihdoksesta. ”Muistan pienenä, kun vanhemmat alkoivat puhua sukupolvenvaihdoksesta. Minä 6-7 -vuotias tytön reppana käsitin asian aivan väärin. Äidiltä piti itkien kysyä, mitä ihmettä isä aikoo tehdä. Olin tyttörukka luullut että on kyseessä sukupuolenvaihdos. Oli siinä äidillä naurussa piteleminen ja kertominen, että mistä on kyse. En tiedä miksi minä sitten luulin, että se on isä joka vaihtaa sukupuolta. Kait sitä ajatteli, että operaatio on helpompi tehdä isälle kuin äidille.” Päästetään nyt Harri, Virva ja lapset kertomaan elämästään kysymysten kautta. Miten päädyitte maatilanpitäjiksi? H: Hulluus iski. V: Juu niin teki. Työmahdollisuudet täällä ovat huonot, niin nyt on ainakin varma työpaikka. Mutta ansiosta ei ole tietoa. Miksi ei ole ansiosta tietoa? H: Me ei voida vaikuttaa tuloon. V: Vain menoja pienentämällä.
Onko maatilanpito unelmatyönne? H: Eihän tässä nyt parempaakaan keksi. Tässä saa tehdä sitä kaikkea mihin on ammattitaitoa. On tässä oma vapaus. Ei ole pomo kuittailemassa, jos menee töihin krapulassa. V: Ei. Unelmatyö olisi varmaan keittiöala. ”Siellähän sä nytkin oot.” Harri tuumaa: ”Niin ruoka ja kettuilu palkalla” Virva nauraa keittiöstä. V: Toisaalta onhan tässä itse tuottamassa huippu raaka-aineita. Harri: Kansa ei vaan ymmärrä. Virva: Käyhän nuo kylältä kyselemässä välillä saako maitoa. Onko nykymittapuussa teidän maatila minkä kokoinen? H: Sopiva V: Nykymittapuussa keskiverto, mutta 10 vuotta sitten tila olisi luokiteltu isoksi. H: Ja ehkä 10 vuoden päästä ei olisi tilaa ollenkaan. Mikä on maksimi tilan koko mitä pystyisitte pyörittämään kahdestaan ilman ulkopuolista työntekijää? H: Tämä on maksimi mikä nyt on. V: Navetta jos olisi helppo hoitosampi, voisi olla eläinmäärä olla 50. ”Kulut vaan nousevat.” Harri tuumaa Virvan suunnitelmaan. Nyt tällä hetkellä se on 25 lehmää + nuorkarja. Mutta ei ole tarkoitus suurentaa maatilan kokoa. Kannattaako maatilanpito/ suosittelisitko maatilayrittäjyyttä muille? H: Kyllä kannattaa, jos on tarkka taloudenpito., mutta nykyaikana en suosittelisi. Byrokratiaa on liikaa ja tulevaisuudesta ei ole tie-
13
toa. Uhkakuvia on myös liikaa. Kaikki hinnat nousevat, mutta ei tuottajalle. V: Suosittelen semmoiselle joka tykkää tehdä maatilan töitä, johtaa ja tehdä kirjanpitoa, olla sihteeri. Paperin pyöritys ei saa olla pakkopullaa jos haluaa säästää. Mitä kaikkea kuuluu maatilanpitoon? H: Kaikki maan ja taivaan väliltä. Mittalypsyt, tilan kunnossa pitäminen, tarkastusten pelon takia. ;D V: Navettatyöt: lypsäminen, siivoaminen, eläinten lääkitseminen, ruokkiminen, poi’ittaminen mm. kiiman seuranta, yöllä kyttäämi-
sä pitää tehdä vero- ja ALV-ilmoitukset = Paperityöt. Viljelysuunnitelman teko ja sen ylöskirjaaminen (peltojen koko, mitä olet laittanut tai tehnyt pellolle). Miten usein pääsette lomalle ja miten ne järjestyvät? V: Meillä on 25 pv/hlö lomapäiviä vuodessa ja lomittajat tulee kunnan puolesta. H&V: Välillä lomat järjestyvät helpommin ja välillä ei. Lomittajatkin ovat ihmisiä, hekin voivat sairastua ja heillä on omat lomansa. Tammikuussa on oikeastaan kaikista helpoin lähteä lomalle. Monesti on myös omalla lomalla maksullinen
kaa, niin se sitten osu naamaan. Halusin kait nähdä miten se liikkuu tai jotain semmoista. Vai olisiko ollut jotain porukoille kapinointia (nauraa). H: Positiivista on ollut se, kun lapset ovat tehneet, jotain kiellettyä niin sitten, kun on jotain sattunut, niin kyllä on sen jälkeen uskottu. Mukavaa tässä työssä on kun näet oman kätesi jäljen heti tai viiveellä. Itse viljelet viljan ja näet kun tulee hyvä sato. Sama pätee lehmien suhteen, kun hoidat ne hyvin niin se näkyy niissä. Harrastus mahdollisuudet ovat ihan erilaiset, kuin kaupungissa: metsästys, kalastus ja luonnossa liikkuminen ovat lä-
Isäntä Harri kertoo, että heillä elukat ovat tottuneet ihmisiin ja tykkäävät silittelystä. Harvoin on lehmiä, jotka potkivat lypsyn aikana (ylä vasen). Lehmien lannan luonnin hoitaa kone, mutta luonnin jälkeen ”loorin” pohjalle on laitettava heinää seuraavan lannan luonnin helpottamiseksi(ylä oikea). Perheen toinen tytär onnittelee vasta poikinutta lehmää (vasen ala). Solupannulla ja -aineella saa nopeasti selvitettyä onko lehmän maidossa soluja, jos on lehmälle on annettava antibiottikuuri (ala oikea). nen poikimisen varalta. Keväästä syksyyn peltotöitä: Kyntäminen, kylväminen, rehun teko, virtsan/ lannan ajoa. Huhtikuussa on EUtukihakemuksien teko. Ympäri vuoden ilmoittaminen laskentakeskukseen: syntymät, kuolemat, ostot/myynnit = nautarekisterin ajan tasalla pitäminen. Maatalouskoneiden korjaus- ja huoltotyöt (halvempaa tehdä itse). Keväällä aitojen teko, että lehmät pääsevät ulos. Helmikuun loppuun mennes-
14
lomittaja, eli maksullinen loma. Mitä kaikkea voi sattua työtä tehdessä? H: Suurin huoli on lapsista, ettei satu mitään. Mieleen on jäänyt, kun lasta kiellettiin pyörittämästä kivikarhun vetokarttua. Eiköhän mennyt vähän aikaa, kun lapsi tuli itkien kertomaan että vetokarttu oli napsahtanut leukaan. Susanna: Joo, minä pyöritin penskana, sitä kivikarhun jotain mutik-
hellä. V: Positiivinen asia ovat lehmän poikimiset ja kasvien kasvut jne. Ikävää on, kun eläin sairastuu ja jos se pitää lopettaa tai teurastaa. Tämähän on vaarallinen ammatti, esim. potkut, sarven sohaisut. Jos voittaisitte lotossa mitä tekisitte rahalla? H: Uusi talo ja pitkä loma V: Uusi talo ja jos isäntä haluaa jatkaa maatilan pitoa niin saa ra-
kentaa robottinavetan. Saattaisin joskus navetassa käydä mutta keksisin muuta, esim. teuraskasvatus (=lihan teko) Mikä vuoden aika on kevyintä aikaa töitten puolesta? H&V: Talvi, ei ole peltotöitä. Miten vietätte vapaa-aikaa? H: Rentoillen. V: Katson televisiota ja yritän käydä lenkillä. Yritän kasvattaa kukkia, joka välillä onnistuu ja välillä ei (unohtuu kastella. :D) + kasvimaa. Mitä teette navettakerran aikana? H: Seuraamiset että on kylmäpi-
perheyritys. Mitä luulette, että mitä lapset ajattelevat maatilanpidosta? H: Raha kiinnostaa, mutta työ ei. V: Muutetaan täältä pois ja miksi me ollaan hommattu lehmiä. Varmasti kaikki tykkää olla maalla, ettei ole silleen sitä kaupunkiin kaipuuta. Entä mitäs lapset sitten on mieltä maatilanpidosta? Asta: Rankkaa se on. Ihmettelen miten vanhemmat jaksavat. Ne nyt vaan on niin sisukkaita. En voisi itse kuvitella tekeväni tuota työtä. Hävettää myöntää, mutta ei minun pää kestäisi tuota työmäärää ja stressiä mitä vanhemmat kokee.
Susanna: Aina ei ole ollut kivaa, joskus on. Asta: Onhan siitä vaikka minkälaista ajatusta. Ei sitä aina ole osannut tätä homma ja vanhempia arvostaa, mutta en kyllä vaihtaisi hetkeäkään pois. Ikää kun on tullut niin osaa arvostaa sitä kaikkea mitä maalla asuminen ja tilan töitten teko ovat antaneet. Mm. oppinut ottamaan ja kantamaan vastuuta, miten hyvältä tuntuu syödä itse tuottamaansa ruokaa. Arto: On sitä ainakin oppinut työn tekoon. Kerrankin olin ajanut kaksi päivää putkeen lantaa pelloille. Uuden lastin haun jälkeen ehdin ajaa alle yhden kilometrin, kun sil-
Lehmien ruokkiminen hoituu kätevästi apuvälineiden avulla. Kuivamuonan jakaa automaatti (vasen kuva). Heinän saa kätevästi irti paalista ja lehmien eteen ”katilla” = pienkuormaajalla (oikea kuva). hatossa ruokaa ja vettä. Seuranta ”syrjäsilmällä” että eläimillä on ruokaa. Pitää myös seurata että vesikupit toimivat. V: Heinät tasataan lehmille, lannan luonti (parsien ja käytävien puhdistus), lypsy, vasikoiden juotto jos niitä on, heinien jako lehmille ja ruokintarobotin täyttö viljalla, sekä putkiston pesu. Eroaako aamu- ja iltanavetta toisistaan? H: Illalla on pimeämpää. :D V: Illalla lähtee lehmistä vähemmän maitoa. Maatilan pyörittäminen on
Vaikka onhan siinä hyvät puolensa, saa juoda maitoa niin paljo kun jaksaa vaan pöytään kantaa. :) Susanna: Ihan ok hommaa. En itsekkään voisi kuvitella tekeväni tätä, kun ei pää kestäisi. Arto: Työlästä. Hommaa riittää. Voisin kuvitella että olisin maanviljelijä, koska siinä ei oo kukaan pomottamassa. Saa olla oman ihtesä herra. On paljon erilaista tekemistä. Voisin jatkaa vanhempien tilan hoitoa, jos se silloin vielä kannattaa. Suomi jos sattuu irtoamaan EU:sta, niin sillon varsinkin jatkan.
mät auki ajoin ojaan. Sinne kaatui koko lantalasti. Minä siis nukahdin silmät auki, niin väsynyt olin. ”Sitä se on keväisin/kesäisin, kun pitää painaa pitkää päivää ja taistella aikaa/säätä vastaan.” Asta kertoo.
Lapset, mitä kokemuksia teillä on perheyrityksestä?
Hyvää jatkoa toivottaa Asta Väisänen
Tällaisia kokemuksia on tilan hoidosta isännällä, emännällä ja osalla lapsista. Oman kertomuksen entisajan tilanhoidosta kertoi myös tilan vanha emäntä.
15
KANSAINVÄLINEN KOIRANÄYTTELY Kajaanissa järjestetään vuosittain kansainvälinen koiranäyttely tammikuussa.Ajankohta näyttelylle on tammikuun puoliväli. Tamminäyttelyn järjestää Kainuun kennelpiiri. Näyttely on kaksipäiväinen ja koiria tulee ulkomailta, kuten; Virosta, Venäjältä, Ruotsista jne.. Koiria on näyttelyssä kahden päivän aikana yli kolme tuhatta haukkujaa. Tilan ahtauden sekä koiraflunssien vuoksi”turistikoiria” ei voi tuoda näyttelypaikalle. Näyttelyssä toimii, niin kansaivälisetkuin suomalasisetkin tuomarit. Näyttely järjestetään Kajaanin Pallohallissa, joka on maapohjainen ylipainehalli. Hallia lämmitetään näyttelyn aikaan ilmapuhalluksella, mutta maapohjasta johtuen lämpötila hallin sisällä on riippuvainen ulkoilman lämpötilasta. Kovalla pakkasella ja/tai tuulella lämpötila on alhaisempi, kuitenkin lämpötila on plussan puolella. Pukeutuminen lämpimästi on tärkeää, kerrospukeutumista suositellaa, ja lämpimät kengät ovat tärkeät. Koirallesi lämmin, paksu makuualusta ja varsinkin viluisille roduille vaatetusta tarpeen mukaan. Näyttelytilasta voi lämmikkeeksi ostaa kuumia juomia, makkaraa, lettuja ja lounasta. Koirillekkin on omia tuotteita myytävänä esim. vuoteita, herkkuja, kauneudenhoito tuotteita ym, ym...
Lauantaina 11.1. esitettävät FCI:n ryhmät Ryhmä 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat; Ryhmä 3 Terrierit; Ryhmä 4 Mäyräkoirat; Ryhmä 5 Pystykor-
16
vat ja alkukantaiset koirat; Ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat; Ryh mä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat (amerikankääpiöterrieria); Lauantai-iltana agilitykilpailu oli yksi startti kaikille tasoluokille
Sunnuntaina 12.1. esitettävät FCI:n Ryhmät 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat); Ryhmä5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat; Ryhmä 7 kanakoirat; Ryhmä 9 seurakoirat ja kääpiökoirat, myös pennut 7-9 kk. Molempina päivinä oli junior handler -kilpailu, lauantaina PM (piirinmestaruus)kilpailu, sunnuntaina SM (suomenmestaruus)-osakilpailu. Tamminäyttely on Kajaanilaislle merkittävä tapahtuma. Näyttely lisää hotelli-ja majoituspalvelujen kysyntää. Kajaani saa hyvää mainosta niin kansainvälisesti kuin kotimaahankin. Tamminäyttelyt järjestää Kainuun kennel-
piiri, josta se saa hyvän ”tulonlähteen”. Välillisesti myös monet yritykset hyötyvät näyttelystä esim, huoltoasemat, kaupat jne..
JOSSUN TARINA TAMMINÄYTTELYSTÄ Mitähän tänään tapahtuu, kun emäntä menee kiireellä sinne ja tänne. Apua, joudun pesulle, sitten minua föönataan,nypitää, harjataan ja leikataan kynsiä. Emäntä kerää minun näyttely tavaroita kassiin. Tänään on tammikuun 12 päivä ja se tietää sitä, että on aika taas lähteä näyttelyyn. Onneksi näyttely on Kajaanissa pallohallissa, ei tartte matkustaa pitkiä matkoja. Emäntä puhuu jotakin ,ettei ole pakkasta kuin 10 astetta. Jee, minulle ei tule kylmä, kun emäntä ottaa mukaan kuitenkin peiton ja villaviltin. Se hyväpuoli tästä näyttelystä on, kun saa herkkupaloja ja saa olla huomion keskipisteenä. Autolla mennään näyt-
telypaikalle ja autolta emäntä kantaa minut sisälle, etten muka sotkeennu. Tekisi kyllä mieli haistella ja lukea ”sähköposteja” toisten koirien jäljistä, mutta nyt se ei sovi... Täällä sisätiloissa on paljon erillaisia koiria ja kova meteli, kaikki koirat haluavat jutella ja vaihtaa kuulumisia. Minun täytyy mennä kehälle 8, koska siellä arvostellaan ryhmä 9:ään kuuluvia koiria, eli seurakoiria. Kehälle on jo saapunut minulle tuttuja koiria. Ne ovat saman ”merkkisiä” eli tiibetinspanieleita tai ”kansankielellä” tipsuja niin kuin minäkin. Haistelen ja vaihdan kuulumisia kilpasisarien ja- veljien kanssa. Emäntä laittaa minut omaan koppaani peiton ja viltin kera, pysympähän lämpimänä, kun odotan omaa vuoroa kehään. Emäntä jättää minut tänne kehälle ja lähtee katselemaan toisia koiria ja seuraamaan miten eri ”merkkiset” koirat menestyvät kehässä. Minua esittelee kehässä eräs Anne, koska minä en kuulemma osaa käyttäytyä emännän kanssa. Annen kanssa minä menen kehässä tosi hyvin. Kehässä on käynyt jo pennut; urokset ja nartut. Nyt on minun ryhmän eli avoimen ryhmän vuoro. Meitä narttuja on kehässä kuusi. Meidän täytyy mennä kehässä ensin peräkkäin ympyrää, sitten kulmasta kulmaan ja taas ympyrää. Tämän jälkeen kuljetaan yksin samat reitit kehässä ja tuomari katsoo miten liikun ja olenko oikean muotoinen ja kokoinen. Sen jälkeen minut nostetaan pöydälle, missä tuomari tutkii ja puristelee minua tarkemmin. Tuomari on mies, mutten ymmärrä mitään mitä hän puhuu. Myöhemmin kuulen, että hän oli ruotsalainen. Tuomari arvioi minut EH:ksi eli erittäin hyväksi. Hän puhui jotakin ettei minulla ollut turkkia tarpeeksi tänään, hammas oli ”väärässä paikassa”, mutta luonne on kuulemma kiva ja ulkonäkökin kaiken kaikkiaan oli hyvä. Minä sanon kyllä tuomarille ”piut paut”, emännänkin mielestä minä olen oikein muotovalio. Jees, nyt lähdettiin autolle ja minäkin saan kävellä sinne. Luen muutaman ”sähköpostin” matkan varrelta ja otan niihin hieman kantaa. Nyt ollaan kotona ja minua tuli ovelle vastaan rakas ystäväni, Lilli. Taas on yksi näyttely takanapäin ja minä yhtä kokemusta rikkaampi. Emäntäkin on iloinen eli valtakunnassa kaikki hyvin.
Elämän hallinnan yhteiset askeleet Joutuessaan työttömyyteen ja eläkkyyteen jää ajan hallinta omaksi käytettäväksi. Silloin mietitään asioita siitä kohdasta mistä minä saan palkkani teoistani. Mikä on tärkeetä olemassaololleni? Mistä saan virikkeitä, joilla saan pidettyä aivoni virkeänä? Ensimmäinen askel. Mitä rahalla saa ostettua? Purkitettua mielikuvitusta. Minä annan kaikille yhden mielikuvitusrahan. Sillä te voitte ostaa itsellenne uuden tavan pestä hampaat, vaikka seisoen yhdellä jalalla. Voitte opetella pesemään astiat uudella tavalla tai vaihtaa tuttua kulkureittiänne. Ihan alkeistasoisen koulutuksen veroista tehdä asioita uudella tavalla. Mitä muut ihmiset voivat antaa meille? Ajattele jotain ihmistä. Sinulla on hänen kanssaan sanaton sopimus siitä mitä te annatte toisillenne arkipäiväisessä elämässänne. Suurimman osan ihmisistä kanssa meillä on sanaton sopimus siitä, että jätämme heidät rauhaan. Voisimmeko muuttaa tätä sopimusta? Sanoa jotain uutta tai reagoida uudella tavalla toisiimme jolloin sopimus muuttuisi ja jopa hyödyllisempään suuntaan meidän elinvoimamme kannalta. Mitä annettavaa sinulla on muille? Kuka tarvitsee samaa kuin sinä tai eri asiaa kuin sinä, mutta sellaista joka sinulla on hänelle mahdollista antaa. Asia vain ei ole tullut puheeksi. Moni tarvitsee seuraa, että viitsii tehdä ruokaa. Moni syö mielellään valmiiksi tehtyä ruokaa ja maksaa vaikka ainekset siitä hyvästä. Monelle ihmiselle tehty ateria kuluttaa muutenkin vähemmän sähköä ja muita jutskia. Miten voimme avata sopimusneuvottelut muiden ihmisten kanssa ja tuoda esille, että haluamme uudenlaisen sopimuksen ympärillä olevien ihmsiten kanssa? Ehkä tarvitsemme avoimuutta ja sitä saa mitä tilaa. Mikko Gromov
Auli Ervasti
17
Lyhytelokuvaprojekti
Tönärillä Kajaanin kaupunginteatterin tuki ry :n hakemat apurahat syksylle 2013 ja keväälle 2014 mahdollistivat kahden vuorovaikutteisen koulutuksen Tönärin jäsenille. Kevään koulutuksen rahoitukseen osallistui myös Nuorten Ystävät ry:n Taikasauva-toiminta. Syksyn koulutuksen vetäjänä toimi teatteriilmaisun ohjaaja Niko Karjalainen ja keväällä vetäjänä toimi teatteriilmaisun ohjaaja Kimmo Penttilä. Syksyn koulutuksen tavoitteena oli kymmenen viikon aikana tutustua eri teatteri- ja elokuva-alan tehtäviin, osallistujien ryhmä- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen sekä rohkaista persoonallista ilmaisua että toteuttaa lyhytelokuva Minun Kainuu – kilpailuun. Niko Karjalaisen työkalupakkiin kuuluivat ns. draamalliset menetelmät. Jäsenten toiveina oli saada rohkeutta ”small talkiin”, alentaa esiintymiskammoa, saada eväitä esiintymistilanteisiin sekä harjoitella vuorovaikutteista viestintää myös non-verbaalisesti. Koulutus oli toiminnallista, mutta kävimme, myös elokuvan teon perusteet läpi. Aluksi meillä oli ryhmään tutustumista erilaisten harjoitusten avulla. Harjoitusten kautta valmistauduimme myös elokuvan tekoon. Oli mm. harjoitusta kirjoittaa siitä mitä tahansa mieli sattui tuottamaan. Tehtiin muutamia minuuttikirjoitusharjoituksia. Piti valita asia sana tai lause mikä ensimmäisenä pomppaa mieleen. Siitähän syntyi mielenkiintoisia tilanteita ja ajatuksia. Itseltä pomppas sanojen ja lauseitten joukosta esille sana seksi. Kyseisestä aiheesta piti tehdä mindmappi ja sen kautta tehdä mindmappin yhdestä kuplasta kol-
18
Elokuvan tekoa.
laasi. Kollaasissa oli kuvaa, tekstiä ja/tai laulua. Itse vaihdoin aihetta kollaasia varten kevyempään ja valitsin aiheeksi ehkäisyn. Vaikka alkuun hiukan nolottikin oma ensimmäinen aihe, niin en siltikään vaihtaisi sitä pois. Sen verran sai aiheesta huvitusta ja naurua, että pieni nolostuminen kannatti. Ennen elokuvan tekemistä kävimme läpi, mitä kaikkea pitää huomioida leffan teossa ja huomioitavaa oli paljon! Teimme kuvakäsikirjoituksia viidessä eri ryhmässä, joihin piti kuvittaa kohtaukset (4-5 kohtausta/käsikirja). Samalla piti huomioida mitä ääniä, repliikkejä tai musiikkia kohtauksessa kuuluu sekä mitä liikettä kuvassa tapahtuu. Pitipä siinä miettiä, mikä kohtaus on kuvattu milläkin kuvakulmalla (yleiskuva, lähikuva, erikoislähikuva jne.). Käsikirjoituksessa piti käyttää ainakin kolmea eri kuvakulmaa. Tietenkin mietittiin kohtauksien roolihahmojen tietoja (ikä, sukupuoli), rekvisiitta, ympäristö
jne. Vihdoinkin, kun käsikirjoitukset olivat valmiit, valittiin käsikirjoituksista kaksi mieleisintä. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, kummallekin käsikirjoituksella oli oma ryhmänsä. Ryhmissä lähdimme miettimään, kuka esittää ketäkin. Kuka kuvaa ja kuka ohjaa minkäkin kohtauksen. Tarkoituksena oli, että jokainen pääsee kokeilemaan kuvaamista ja ohjaamista. Pääsinpäs minäkin hiukan kokeilemaan omia näyttelemisentaitoja. Vahvimpana jäi mieleen se kuinka ylitin joissakin asioissa itseni leffan teon aikana. Se, että uskalsin mennä kameran eteen oli jo saavutus. Meidän ryhmän ensimmäinen kohtaus oli rakkauskohtaus, jossa oli pariskunta suutelemassa. Minä esitin kohtauksen Maria, joka oli rakkaansa kanssa lähdössä ravintolasta. Mari suutelee Pekka rakastaan kiitokseksi mukavasta illasta. Voi luoja, kuinka jännitti lähteä näyttelemään kohtausta. Aluksi tuntui vaikealta päästää
tuntematon ihminen lähelle ja leikkiä suutelevansa. Kolme kertaa kohtaus otettiin uusiksi. Kun ensimmäinen kohtaus oli ohi, niin sitä oli rentoutuneempi ja toisen halaaminen oli jo helpompaa ja luontevampaa. Olen onnellinen siitä, että ryhdyin koko projektiin. Eivät ne ”vaikeudet” siihen loppuneet. Oli alkuun todella työlästä ja epämiellyttävää katsoa itseään filmiltä, mutta joka kerta se on hiukan helpompaa. Olihan se myös mietintänsä mikä tulee leffan nimeksi. Onneksi molempien ryhmien aihealueet sattuivat olemaan samanlaisia. Toisella ryhmällä oli tarina, jossa 2 naista rakastuu toisiinsa ja joiden suhdetta kohtaan ollaan epäluuloisia ja hyväksynnän saaminen oli vaikeaa. Loppujen lopuksi kaikki päättyy onnellisesti, naiset saavat adoptiolapsen ja yhteisöjen hyväksynnän. Tässä meidän ryhmän tarinan päähenkilönä on Pekka, joka sairastuu pahalaatuiseen melanoomaan. Hän seurustelee ennen sairauden diagnoosia Marin kanssa, mutta diagnoosin saatua Mari ei kestä Pekan sairautta ja jättää hänet. Pekka joutuu syövän takia sairaalaan, missä hän rakastuu toiseen mieheen, Sebastianiin. Tarina ei ker������������������������������� ro, miten miesten loppujen lopuksi käy. Tässäkin tarinassa on onnellinen loppu sairaudesta huolimatta. Näiden kahden tarinan pohjalta piti miettiä elokuvalle sopiva nimi. Monen nimiehdotuksen joukosta valitsimme elokuvan nimeksi ”Hyväksytytkö?”. Vuorovaikutuskoulutus päättyi ensi-iltaan. Elokuvan esittäminen pidettiin Sissilinnassa, Kajaanin kaupunginteatterin pikkusella näyttämöllä. Alkuun vetäjämme Niko esitteli kurssia ja tekemisiämme, minkä jälkeen katsoimme tuotoksemme. Sitten oli vaikea tehtävä! Täytyi mennä eteen kumartamaan pyörtymättä. Minua jännitti niin paljon että posket tärisi. Onneksi pidimme vierustovereita käsistä kiinni. Nyt on tämäkin koettu ja tekisin kaiken uudestaan. Mitä miulle jäi käteen? Itsevarmuutta. Itsevarmuutta siitä, että minun ajatukset ja ideat ovat yhtä hyviä kuin muidenkin. Eikä minun tarvitse häpeillä itseäni. Sain myös ideoita, miten herättää omaa luovuutta esiin. Kiitos Nikolle ja kaikille jotka mahdollistivat tämän kurssin!” Asta kertoilee.
Klubitalo Tönärin
vuorovaikutuskoulutus Me innokkaat vuorovaikutuskoulutukseen osallistuvat kokoonnuimme ensimmäistä kertaa 7.4.2014 ohjaaja Kimmo Penttilän vetämään ryhmään, Tönärin tiloissa. Kimmo on koulutukseltaan ohjaaja ja työskentelee osittain Kajaanin Kaupungin teatterissa.
Arvaa ketä kuvassa?
Ensimmäisellä kerralla meillä oli hauskoja vuorovaikutus-ja ryhmäytymisharjoituksia. Kerrallaan aikaa on varattu 2 tuntia viikossa ja aika menee aina liian nopeasti. Ryhmä oli aina suosittu vaikka osallisuus ryhmään vaihtelikin. Ryhmään jokainen sai osallistua omien kykyjen, halujen ja aikataulun mukaan – kaikkeen ei ollut pakko osallistua, jos ei jostain syystä halunnut. Ryhmän harjoitukset kehittivät jäsenten vuorovaikutustaitoja: rohkeutta kohdata muita ihmisiä ja tarjota turvallisen toimintaympäristön, jossa harjoitella taitoja. Tämä vuorovaikutusryhmä oli klubitalolla suosituin opintoryhmä. Ryhmä jatkuu vielä syksyllä ja innolla odotamme seuraavia kokoontumisia. Tämän vuorovaikutuskoulutuksen toteutumisen mahdollisti Nuorten Ystävien taikasauvaja Kajaanin Teatterin tukiyhdistys ry:n myöntämät tukirahoitukset. Klubitalo Tönäri haki oma-aloitteisesti rahoitusta tähän ryhmään ja onneksemme rahoitus meille myönnettiin.
19
Tönärin Vappu Vappu on vuosittain 1.toukokuuta vietettävä kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä. Suomalaiset juhlivat yleensä vappua 30.4. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työnpäivä. Juhlapäivä on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä on 01.05.Vappu on myös valkolakkien ja työväen juhlinta päivä. Vappu merkitsee useimmille iloista karnevaali juhlaa kevään tulon kunniaksi. Tönärillä vietettiin vappujuhlaa 30.4.14. Juhlassa oli vitsikisaa, näytelmää, leikkejä ja tietovisa. Simaa, munkkeja ja muita vappuherkkuja nautittiin vatsan täydeltä. Mielestäni Tönärin Vappujuhlat olivat hauskat ja siitä sai piristystä päivään. Jäsenet olivat nähneet paljon vaivaa bileiden järjestämiseen. Kiitos ohjelmaa järjestäneille ja kaikille mukana olleille. Haastattelin Tönärin vappujuhlissa mukana olleita ja muita tuttavia.
Mitä Vappu tuo mieleen? Maarit: Vappu tuo mieleen kevään ja kesän tuloa sekä saapumista. Jani: Vappu on iloinen juhla ja ilmat lämpenee. Jenni: Munkit ja simat masun täyttää. Anu: Sima, serpentiini, grillaus kesän alla. Essi: Vapusta tulee mieleen, jolloin valmistuneet voivat laittaa lakkinsa päähän, kuten yo-lakin tai ammattilakin.
Vapun herkut mielestäsi? Maarit: Tippaleipä, sima ja munkki. Jenni: Sima ja munkki Jani: Sima, munkki ja nakit Minna: Sima, munkki ja ihmeleivos? Anu: Sima ja munkki.
Mitä mieltä olit Tönärin Vappu bileistä? Maarit: Bileet olivat minusta hauskat ja mukavat. Jani: Hyvät Essi: Ihan mukavat ja rennot, myös hauskat.
Vapputunnelmaa parhaimmillaan.
20
Mikä oli hauskinta? Maarit: Putousnäytelmä oli paras. Jani: Putousnäytelmä. Essi: Vitsikisa.
Mikä oli hauskin hahmo Tönärin putousnäytelmässä? Maarit: Antsku Bantsku. Jani: Arkku patologi Essi: Arkku patologi
Olitko pukeutunut naamiaisasuun? Maarit: En Jani: Olin aseeton lännenlokari Essi: Olin rock-prinsessa, minulla oli tiara päässä ja rock vaatteet.
Viihdyitkö Tönärin Vappu bileissä? Maarit: Kyllä viihdyin. Jani: Viihdyin Essi: Kyllä viihdyin
Mitä mieltä olit Vappujuhlien koristelusta ja ruokatarjoilusta? Maarit: Tosi vappuisa koristelu ja ruuat olivat maukkaita. Jani: Koristelu oli hyvä ja tarjottavat ruuat olivat herkullisia. Essi: Ehkä hieman laimea, en tykännyt ilmapalloista. Ruoka oli hyvää.
Gallup Mitä teet vapaa-aikanasi? Kari: Käy aamukahvilla autolla Teboililla, joskus käy kävelemässä pieniä matkoja, junamatkoja Helsingissä, toimii kesällä vapaaehtoisena järjestysmiehenä lavatanssipaikalla. Essi: Kuuntelee musiikkia, laulaa singstareilla ja karaokella, tanssii, kirjoittaa novelleja, lukee fantasiaa, elokuvien katselu ja kuntoilee välillä Jarkko: Lenkkeilee, pyöräilee ja ui kesäisin, harrastaa myös espanjan kotiopiskelua ja tietokoneella surffausta. Jukka: Käy kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa, kävelee paljon viikon aikana Heidi: Lenkkeilee koiran kanssa, tekee käsitöitä, askartelee koruja, kotitöitä, nettisurffailee 3D-chat maailmassa, mökkeilee Anni: Lenkkeilee, tekee käsitöitä, laulaa karaokea, kotitöitä ja katselee televisiota
Haluaisitko että Tönäri järjestää lisää Vappu bileitä? Maarit: Kyllä Jani: Kyllä Essi: Joo, vaikka itse en pääsisi niistä nauttimaan, toivon että muut edes.
Haluaisitko itse osallistua seuraaviin Vappu bileisiin? Maarit: En Jani: En osaa näytellä. Essi: Voisin kuvitella, riippuu tietysti pääsenkö seuraaviin juhliin.
21
Monta koulutusta takana - uusi ammatti ja työ odottavat!
Outi Haataja on 28-vuotias nuori nainen Kajaanista, joka on pitkän koulutus- ja työkokeilupolun kautta päässyt lopultakin palkkatukityöhön mieleiseen paikkaan päiväkotiin. Vuosien saatossa Outi kävi Oulussa Sosiaali- ja terveysalan Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulun. Ennen sitä hän osallistui Oulun Yliopiston ja Peku-kuntoutuskeskuksen lukikuntoutustutkimukseen. Ohjaajien mielestä Outi oli aina valtavan motivoitunut kuntoutukseen ja teki sensomotorisia harjoituksia säännöllisesti kuutena päivänä viikossa itsenäisesti. Tutkimuksissa todettiin, että tulevissa opinnoissa on kiinnitettävä huomiota opiskelumateriaalin selkokielisyyteen. Outin koulupolkuun on kuulunut erilaisia koulutuksia puutarha-alan opinnoista Kotityöpalvelu tutuksi –kurssin käymiseen. Lisäksi Outi on saanut työkokemusta hautuumaan kunnossapitotöistä kau-
22
pungin puistoihin sekä lastenohjauksen perustöistä päiväkodilla. Näiden opintojen jälkeen Outi innostui hakemaan vielä Kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinnon suorittamiseen Työvoimapoliittisena koulutuksena. ”Tästä koulutuksesta pidin erityisen paljon mukavien opettajien ja opiskelutovereiden vuoksi”, Outi selvittää. Opintojensa aikana vaikeimmiksi tilanteiksi Outi kertoo kokeneensa tutkintotilaisuudet, jolloin oli näyttökoe aina yhdestä opintoaineesta kerrallaan. ”Omasta ja opettajienikin mielestä perussiivouskoe oli minulle haastavin. Siihen tutkintoon minun piti harjoitella eniten, mutta ”harjoitushan tekee mestarin!” Selvisin siitäkin ja se meni heti ensimmäisellä kerralla läpi. Ylläpitosiivous ja ateria- ja kahvituspalveluiden tutkinnot osasin paremmin ja ne tuntuivatkin helpommilta”. Outin opinnot koostuivat pääasiassa käytännön harjoituksista ja hänellä oli aika vähän teoriaopintoja mikä helpotti urakkaa. Opiskelumotivaatio oli korkealla koko ajan ja oli mukavaa aina aamuisin lähteä kouluun tai työssäoppimispaikalle. Päiväkotiharjoittelut olivat Outille kaikkein mieluisimpia, koska hän pitää paljon lapsista. Heidän touhujensa seuraaminen omien töiden ohella on mielenkiintoista ja mukavaa. ”Toiveenani onkin, että tulevaisuudessa saisin ihan oikean palkallisen työpaikan jostakin päiväkodista”, Outi haaveilee. Vuosien varrella Outin tukijoukkoihin on kuulunut koulujen opettajia, työvoimatoimiston virkailijoita, mutta suurimman tuen ja avun hän on saanut omalta äidiltään. ”KAO:lla sain todella paljon hyvää tukea opintojeni aikana. Työssäoppimis-
jaksojen aikana harjoittelupaikoillani koululta kävi joka viikko minua ohjaamassa ja tukemassa erityisopettaja. Viimeisen opiskeluvuoden aikana tukenani on ollut myös Kajaanilainen Klubitalo Tönäri, josta olen saanut henkistä tukea opintojeni loppuun asti jaksamiseksi”, toteaa Outi. Tönärin jäseneksi Outi liittyi heinäkuussa 2013 ja viimeisen syyskauden ajan hän sai tukea opintoihinsa myös sieltä. ”Koska eläkkeeni on ollut yli viisi vuotta lepäämässä, se loppui kokonaan ja sen uudelleen saaminen on minulta evätty. Toisaalta jaksan tehdä palkallista työtä jopa kahdeksan tuntia päivässä tuettuna työnä. Siksi olen ajatellut kokeilla siipiäni saatuani työtä vuoden ajaksi ja toivon, että se sujuu hyvin”, Outi kertoo. Klubitalo Tönärin työhönvalmentaja Susanne käy katsomassa ja tukemassa Outia uudessa työpaikassa tämän tulevan vuoden aikana säännöllisesti kerran kuukaudessa. - ”Se rauhoittaa mieltäni tulevan työvuoden suhteen”, Outi pohdiskeli odotellessaan helmikuun viimeisellä viikolla alkanutta palkkatukityötään. Sen hän sai kajaanilaisesta päiväkodista jo kahden päivän päästä valmistuttuaan ammattiinsa, eli toimitilahuoltajaksi. Klubitalo Tönäriltä vastaava työhönvalmentaja Susanne oli yhdessä Outin kanssa sopimassa palkkatukityösuhteen alkamisesta ja käytännön järjestelyistä. Tulevalta työvuodelta Outi odottaa kokemuksien karttumista ja työtaitojen oppimista, jotta voisi tulevaisuudessa työllistyä normaaliin palkkatyöhön.
Kuka Juho on? ”Se on unelmani ja tavoitteeni! Olisin mielelläni jatkuvasti palkkatyössä, enkä vain kotosalla työttömänä työnhakijana ja erilaisten tukien varassa eläen”, Outi täsmentää. ”Lopuksi haluan kiittää kaikkia minua eteenpäin opinnoissani ja elämässäni tukeneita”. Omaa äitiään hän haluaa erityisesti kiittää kannustuksesta ja kaikenlaisesta avusta. Ilman auttajia ja tukijoita Outin opinnot eivät olisi sujuneet niin kitkattomasti loppuun asti, joten tuesta ja avusta iso KIITOS! Kaisa Romppainen
Olen Juho Hannukainen, harjoittelija-ohjaaja klubitalo Tönäriltä. Aloitin työt maaliskuun lopulla 2014. Nuoresta iästä huolimatta minulla on jo turva-alan perustutkinto takanani ja mukavasti työkokemusta. Olen kotoisin Vaalasta, mutta olen asunut Kajaanissa viitisen vuotta. Huomasin Tönärin työpaikkailmoituksen mol.fi –sivustolta ja kiinnostuin heti, koska siihen sisältyi mahdollisuus oppisopimuskoulutukseen. Lähihoitajan koulutus kiinnosti työn ohessa. Haastattelutilanne oli minulle uusi kokemus ja minua jännitti melkoisesti. Toisaalta ajattelin, että tuleepahan lisää kokemusta. Kun sain puhelinsoiton ja ilmoituksen valinnastani, hämmästykseni oli
mitä melkoisin. Itse en ollut haastattelun jälkeen kovinkaan varma valinnastani, mutta hyvinhän sen on täytynyt sittenkin mennä. Ensimmäinen työpäiväni Tönärillä on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Vastaanotto oli lämminhenkinen ja iloinen. Lisäksi pääsin heti ”sorvin ääreen” – keittiöön Kaisan kanssa. Tönäri on minusta mielenkiintoinen ja haasteellinen paikka, etenkin kun minulla ei ole sosiaalialan koulutusta tai työkokemusta. Mutta Tönärillä oppii koko ajan lisää. Haluan edetä ammatillisesti ja siihen minulla on nyt oiva tilaisuus.
23
TÖNÄRIN LIIKUNTARYHMÄ
- FRISBEEGOLF Aina tiistaisin alkaa frisbeegolf ja jokaisella on voitonmaku suussa. Ja toisille se liikuntapäivä on todella pettymys. Kun ei kiekko tahdo osua koriin. Varmaan syynä siihen on kokemattomuus ja huono tuuri. Puut tahtovat olla aina hyvin lähteneen heiton tiellä. Puunkylki rallattaa lähes jatkuvasti. Tästä heittäjä ei pidä sitten laisinkaan ja savu nousee korvista. Mutta jatkaa tunnollisesti koria kohti. Plussa pisteitä tulee niin kuin liukuhihnalta. Mutta se ei haittaa menoa koska on hyvä porukka kasassa. Kiekko liitää yli vesi-esteiden ja lammen takana on sorsat tiellä. Joskus kiekko tahtoo hävitä keskelle pusikkoa. Etsiessä kiekkoa nokkoset pistelevät käsivarsia eikä se tuota lisää iloa peli fiilikseen. Joskus etsimme kiekkoa porukalla. Sitten kun kiekko löytyy viimein niin ilo on rajaton. Matka jatkuu Kohti viimeistä epäonnen koria. Viimeinen mahdollisuus saada hole in one. Jos ei osu niin olkoon sitten. Parempi onni ensi kerralla.
24
Vapaita ajatuksia Eeva M.
Mika
Älä menetä elämästä toivoa vaikeista elämäntilanteista huolimatta.
Näin se lentää klubitaloa päin elämäni leija yhä korkeammalle
Kyllä maalla on mukavaa. Saa marjastaa, onkia, uida ja nauttia omista ajatuksista.
Sitä kautta saan enemmän lankaa päästäkseni ylemmäksi etten jäisi kokonaan yhteiskunnan alle
Huumori on elämän suola.
Kaisa Keneen ei koskaan satu, ei tiedä edes elävänsä! Kun auttaa ystäväänsä, saa itselleen palkaksi hyvän mielen. Kuka ei ole kokenut rakkautta ei ole tietoinen suuresta surusta! Kun rakastaa toista, voi saada vastarakkautta. Jos vihaa toista, menettää mahdollisuuden rakkauteen!
Voi murheet pahastikin minua taivaalla riepotella jopa pudottaa maahan asti Mutta turha on heti alkuun avaruuksia tavoitella koska voin liitää ensin jonkin aikaa vakaasti Useinhan sanotaan että on tyyntä myrskyn edellä mut jos uskon tulevaan voin silloin vapaasti hymyillen tulevaan lennellä Jos joskus kuitenkin käy niin että lankani katkeaa ja leijani lähteekin karkuteille Siltikin minua autetaan eikä jätetä heitteille
Opi ensin tuntemaan itsesi rehellisesti. Vasta sitten voit arvioida toisia ja heidän eloaan. Kun kerran koet sysimustan pimeyden , etsit loppuelämäsi ajan kirkkainta valoa.
25
Jani Toivolan
vuorovaikutus ja esiintymistaidon kurssi Pönkässä Neljä unista, mutta innokasta jäsentä, ja tietenkin aina pirteä Susanne, odottivat junaa aikaisin aamulla pienellä asemalla Kajaanissa jo kello kuuden jälkeen tammikuun 20. päivä. Junamatkan päämääränä oli Oulu ja siellä Klubitalo Pönkkä, jossa olisi kahden päivän mittainen Jani Toivolan vetämä Vuorovaikutus- ja esiintymistaidon työpaja. Ouluun saavuttuamme kuulimme, että ohjelmaan oli tullut muutos Toivolan Janin perhetilanteen muutoksen vuoksi ja kurssi alkaisikin vasta iltapäivällä. Eipä kuitenkaan ”hätiä mitiä”, sillä muut kajaanilaiset lähtivät ostoksille, mutta minä jäin Pönkkään tutustumaan muihin kurssilaisiin ja pönkkäläisiin. Ruokailun jälkeen meillä oli aikaa laittaa itsellemme huoneet yötä varten kuntoon ja me kaikki saimme itsellemme varatuksi sopivat yöpaikat. Jani Toivolan saavuttua, me kaikki saimme nähdä hänen perhetilanteensa muuttumisen syyn. Hänellä oli pieni, noin seitsemän viikon ikäinen tyttövauva mukanaan ja hän oli joutunut ottamaan vauvan mukaansa, ettei koko työpaja peruuntuisi. Onneksi vauvan hoitoon oli useitakin innokkaita, mutta Lea sai aluksi kunnian hoitaa Ailia kurssin ensimmäisen iltapäivän ja illan.
26
Kouluttaja Jani Toivola työssään.
Kurssi alkoi ja meitä jännitti – osaa kurssilaisista enemmän, toisia vähemmän. Jani kuitenkin sai koko porukan rentoutumaan ja jokainen meistä sai tehdä hänen ohjeidensa mukaisia tehtäviä; sekä kirjallisia, että suullisia ja keholla ilmaistavia. Meillä oli sekä yksilötehtäviä, että yhdessä ja ryhmissä tuotettuja tehtäviä. Jani on kova tarinoiden kertoja ja hän otti paljon esimerkkejä omasta elämästään ja omista kokemuksistaan. Niiden avulla hän sai meidät kaikki miettimään omaa elämäänsä ja oman olemassaolonsa oikeutusta sekä jokaisen omaa ihmisarvoa. Oli mukavaa huomata, että kaikki se mitä hänestä on julkisuudessa kerrottu, ei todellakaan pidä paikkaansa. Samalla toivon meidän jokaisen kurssilaisen oppineen ja huomanneen ettei kaikkea todellakaan kannata ottaa todesta edes toinen toisistamme kuultuna. – Vasta ihmisen omakohtainen tunteminen antaa oikean kuvan itse kenestäkin. Silloinkin saa ja pitää miettiä, mikä on ”todella aitoa” ja jokaisen omaa persoonaa, eikä pintapuolista ”näyttelemistä”. Jokainen meistä joutui miettimään itsestään kolme asiaa, jotka kertovat meistä ja ajattelutavastamme. Ne kysymykset purettiin ryhmässä, jossa jokainen vuorollaan näytti ja kertoi omat sanansa sekä niiden valintaan johtaneen tarkoituksen. Kysymykset olivat muistaakseni: Millainen minä olen? Oma vahvuutesi? Oma heikkoutesi?, joihin jokainen joutui vastaamaan yhdellä ainoalla sanalla. Jokainen työpajaan osallistunut mietti vastauksiaan ankarasti ja vuorollaan kuka vuolaammin, kuka muutamalla sanalla kuvaillen. Niistä oppi todella paljon itse kenestäkin jos vain jaksoi kuunnella ja paneutua kaikkiin kertomuksiin. Teimme myös eräänlaisia ”valokuvia”, joihin itse kukin asettui omanlaiseensa asentoon kerto-
matta mitä esittää. Kaikki muut yrittivät tulla lisäksi maisemaa ja muodostaa yhdessä jonkin järkevän maisemakuvan. Samalla tekniikalla teimme erilaisia ”koneita”. Liikuimme myös Janin ohjeiden mukaan erilaisilla tavoilla ympäri avaraa huonetta. Muun muassa pareittain pidimme toisiamme vain peukalon päillä ja vuorotellen ohjasimme pelkän peukalon avulla toisiamme. Ohjattavalla oli silmät koko ajan kiinni. Oli todellakin vaikeaa aluksi luottaa aivan tuntemattomaan henkilöön ja antaa hänen kuljettaa itseään pitkin huonetta. Huoneessa oli valtava ruuhka jossa liikuimme toisten parien lomitse nurkkia ja huonekaluja kierrellen. Ohjeena oli vielä saada pari mahdollisimman vähin kolhuin ja törmäyksin kuljetettua ympäri käytettävissä olevaa tilaa. Oli todella keskityttävä tähän tehtävään, kuten kaikkiin kahden päivän aikana olleisiin tehtäviin. Mieleeni jäi toisesta kurssipäivästä ”oman aarteen piilottaminen”, joka aivan kurssin lopuksi sitten otettiin esiin ja kerrottiin toisille, mikä esine tai asia oli oma aarre ja miksi se oli oman elämän tärkein asia tai esine. Myös toisten edessä esittämämme laulut ja muut jutut olivat tärkeitä ja omaa itseä joutui laittamaan likoon ja ylittämään monta rajaa ja esiintymisen aiheuttamia jännitystiloja. Leena mm. oli sanonut edellisenä iltana, ettei ole koskaan laulanut julkisesti ja kuitenkin hän siinä tilanteessa edessä ollessaan lauloi J. Karjalaisen ”Sankarit” -laulun aivan kokonaan. Minusta hän teki sillä laulullaan oman elämänsä sankariteon ja uskalsi ylittää omat pelkonsa ja estonsa sekä laulaa toisille oman elämänsä tärkeimmän laulun. Väliajalla hän kuitenkin sanoi minulle, ettei olisi ikinä uskaltanut laulaa sitä lauluaan, jollen minä olisi laulanut omalla vuorollani laulua ”Ystävyydelle” laulu alkaa: ”Ystävä kallis, lahjoista suurin ihmisen kahden
ystävyys on. Vaikka ei siihen sanat voi riittää, salli mun kiittää, kiittää kaikesta, minkä saan…” Juttua näyttäisi riittävän mielenkiintoisesta ja muistorikkaasta kurssista vaikka loputtomiin, mutta täytynee vain todeta sen antaneen todella paljon mietittävää ja paljon hyviä kokemuksia ja muistoja toisista kurssilaisista. Kurssi päättyi tiistaina klo 15.00 ja meidän juna lähti jo 15.32, joten aikamoisella kiireellä täytyi kerätä kamppeet ja marssia asemalle Susannen saattelemana, koska hän jäi vielä yhdeksi päiväksi Ouluun. Junamatka takaisin kotiin sujui muistorikkaalla tavalla. Konnarin kanssa oli pientä jutustelua, koska kaikille ei ollut muistettu muistuttaa eläkeläiskortin mukaan ottamisesta. Onneksi uskalsin avata suuni, joskin liian tarkasti selittäen, että mistä ollaan tulossa ja miksi yksi kortti oli unohtunut. Saimme matkustaa kotiin ilman mitään lisämaksuja, joskin varoituksella, ettei toista kertaa selitykset auttaisi, vaan joutuisimme jäämään junasta, jos ei kortit olisi mukana. Juttelimme koko tulomatkan ajan Aulin kanssa kaikenlaista ja tuntui, että vasta sillä matkalla tutustuimme toisiimme paremmin. Kajaanin asemalla erosimme ja kukin tavallaan lähti kotimatkalle. Minä ainakin palasin kotiin monta, monta asiaa oppineena ja muistelen yhäkin, nyt huhtikuussa, Jani Toivolan pitämää kurssia ilolla ja onnellisena siitä, että pääsin sinne mukaan. Kiitän niin Jania, kuin kaikkia muita kurssilaisia antamistanne muistoista ja itsenne likoon laittamisestanne! Kaisa Kajaanista
27
Sannan fotonurkka Sanna on harrastanut valokuvausta jo ala-asteikäisestä saakka. Intoa ja innoitusta valokuvaukseen Sanna sai hyvästä palautteesta. ”Kaikki kehuivat otoksiani.”, kertoo Sanna. Aluksi Sanna kuvasi vaihtuvaobjektiivisella kinofilmikameralla. ”Vuonna 2002 siirryin digikameraan”. Digikamera mahdollisti valokuvien lähes rajattoman ottamisen, sillä verrattuna kinofilmikameraan digikamerakuvat eivät maksa mitään. ”Ja kuvia voi napsia mielin määrin ja poistaa hutikuvat vaikka heti.”, toteaa Sanna napakasti. ”Valokuvaus on varmaan suomalaisten suosituin harrastus, kiitos kännykkäkameroiden. Hyvän kamerapaketin saa jo 800 – 1.000 eurolla ja se sisältää digijärjestelmäkameran ja esimerkiksi vaihtuvapolttovälisen objektiivin 18 – 280 mm.” Sannan mieliotoksia ovat henkilö- ja maisemakuvat, mutta kaikenlaista muutakin on vuosien varrella tullut napsittua. Kajaanin Kamerakerhoon Sanna on kuulunut jo usean vuoden ajan, osallistunut kerhoiltoihin ja kilpailuihin. Sanna suosittelee kamerakerhotoimintaa myös muilleharrastajille. ”Kamerakerhossa me alan harrastajat voimme vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Sitä kautta voi myös kehittää itseään ja jeesata muita valokuvaajia. Ja tavata alan ammattilaisia.” Klubitalo Tönärin ”hovikuvaajana” Sanna on toiminut heti jäseneksi liityttyään.
Sannan fotovinkit kuvaa paljon – ja mene kohteen lähelle kysy lupa ennen kuin kuvaat (tai ainakin jälkeenpäin) vangitse hetki kuvaamalla se kuvaa, myötävaloon auringosta, jos mahdollista pilvinen päivä on hyvä päivä kuvata katsele myös muiden otoksia kamera mukaan ja baanalle, esimerkiksi kaupunkia on kiinnostavaa kuvata eri vuorokauden aikoina
28
29
Klubitalo Tönäri Pohjolankatu 14 87100 Kajaani
050 433 5268 klubitalo.tonari@nuortenystavat.fi
Henkilökunta Vastaava työhönvalmentaja Susanne Ilvonen p. 050 569 2400 susanne.ilvonen@nuortenystavat.fi
Harjoittelija / ohjaaja Juho Hannukainen p. 050 4426 211 juho.hannukainen@nuortenystavat.fi
Työhönvalmentajat Ville Romppanen p. 050 340 8846 ville.romppanen@nuortenystavat.fi
Sosiaalisen työllistymisen kehittämispäällikkö Lea Nikula Linnankatu 8, 90100 Oulu p. 044 7341 862 lea.nikula@nuortenystavat.fi
Tuula Pietiläinen p. 050 341 0359 tuula.pietilainen@nuortenystavat.fi