Irtolainen 4/12 by Irtolainen

Irtolainen_4_2012.indd 1

9.12.2012 18:45:19

Irtolainen 4/12

Irtolainen_4_2012.indd 2

9.12.2012 18:45:20

Sisällys Lue pohjoisten heimojen erikoisista sit3 Pääkirjoitus sitavoista sivulla 12! 4 Tasolaiset työelämässä 7 Me olimme täällä 8 Tsernobyl - katastrofista turistikohteeksi 12 Yhisläisen taakka 17 Kun pääoma luontoa raiskaa 18 Myytit kumoon Toivo tilittää taas sivulla 17. 22 Maailma palaa! 24 Vihreä vallankumous? 27 Helppoa hilloa hetkessä

Varattomasta varalliseksi sivulla 27.

Vastaava päätoimittaja: Emma Ekdahl . Päätoimittajat: Emma Ekdahl ja Lauri Mikola Ulkoasu: Maarit Olkkola. Taitto: Emma Ekdahl, Venla Jallinoja. Irtolainen on talous- ja sosiaalihistorian opiskelijoiden Taso ry:n raajarikkoinen äpärälapsi. Julkaisemme neljä numeroa vuodessa. Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki. Painos on 150 kpl. Yhteydenotot: emma.ekdahl@helsinki.fi. Irtolainen saa HYY:n järjestölehtitukea.

Irtolainen_4_2012.indd 1

9.12.2012 18:45:20

Pääkirjoitus

Uusi lumi vanhan surma Emma Ekdahl

itelet käsissäsi vuoden viimeistä Irtolaista, samalla siis tämän toimituskunnan viimeistä tuotosta. Voin käsi sydämellä vannoa, että en ole koskaan ollut näin vakuuttunut Irtolaisen sisällöstä: Tasohan on täynnä lahjakkaita kirjoittajia! Ainejärjestölehti edustaa pääaineensa opiskelijoita, ja siksi on parempi, että yhä useampi opiskelija antaa sanaisen arkkunsa aueta julkisesti – eipähän sitten käy niin, että muutama tällainen pakkomielteinen ihminen päättää siitä, mitä täällä luetaan. Irtolaistahan on parin viime vuoden aikana välillä uudistettu, ja välillä on palattu takaisin entiseen; tekijät ovat vaihtuneet muutamaankin otteeseen, ja kaikenlaista hienoa on suunniteltu – usein täysin tuloksetta ja päätoimittajien suurten visioiden kariutuessa resurs-

sien puutteisiin. Jätän nyt omalta osaltani Irtolaisen Viivin ja Tanelin käsiin sekä kera suuren helpotuksen että viiltävän kaihon. Kantakaa ylpeydellä ja ennakkoluulottomuudella Irtolaista, tuota rampaa äpärää, jonka taival on toisinaan tragikoomisenkin takkuinen. Toimituskunnan lisäksi hallitus vaihtuu vuoden alusta, ja uudet toimijat pääsevät porukalla järjestämään entistä monipuolisempia opiskelijatapahtumia, etsimään entistä mielenkiintoisempia kulttuurielämyksiä tarjottavaksi ja tietysti pistämään pystyyn entistäkin hilpeämpiä juhlia. Lisäksi he saavat toki kantaa satoja kiloja ruokaa ja satoja litroja juomaa ympäri kyliä, kirjata kalenterinsa täyteen erinäisiä tapahtumia ja muistettavia asioita, sekä sitten lähetellä sähköposteja tuiki tuntemattomille ihmisille.

Siispä toivotankin onnea ja kauniita hetkiä uudelle Heikkilän hallitukselle vuosijuhlavuoteen 2013! . Sekä hallitustoiminta että tämän lehden tekeminen ovat olleet korvaamattoman hienoja kokemuksia, ja nehän tietysti näyttävät myös hyviltä cv:ssä. Olen oppinut rutkasti niin järjestöjen toiminnan säännöistä ja käytännöistä kuin lehden tekemisen monivaiheisuuden ongelmista ja jopa niiden ratkaisuistakin. Olenpahan itsestänikin yhtä ja toista oppinut: tiedän esimerkiksi nyt, että en ole kovin hyvä taitto- tai kirjanpito-ohjelmien käyttäjä, eivätkä hermoni sittenkään ole kaikenkestävät. Nyt minä teen sen, mitä olen säännöllisin väliajoin itselleni (ja ehkä joskus muillekin) luvannut jo tovi sitten: jätän sopat kokonaan muiden keitettäviksi. Maistiaisille saatan tulla.

Irtolainen_4_2012.indd 3

9.12.2012 18:45:20

Tasolaiset työelämässä

Tasoa työelämään Tutkija, toimittaja, opettaja, diplomaatti, kunnallishallinnon virkamies, julkisen hallinnon työntekijä, presidentin kanslian kvavustaja… Entä Helsingin yliopiston urapalveluiden uraohjaaja, Tiedeakatemiain neuvottelukunnan tiedottaja, koulukuraattori tai apulaisasiantuntija YK:n sihteeristön poliittisten asioiden osastolla New Yorkissa?

Teksti ja kuvat Roosa Kokkonen

Neljä talous- ja sosiaalihistorian alumnia kertoi ajatuksiaan työelämästä. Työllistyminen ei ehkä ole päällimmäinen ajatus fuksisyksyn päätteeksi. Tästä huolimatta tulee pitää mielessä, että olemme tehneet ensimmäisen urapäätöksemme jo kävellessämme talous- ja sosiaalihistorian pääsykoesaliin. Syytä ahdistukseen ei kuitenkaan ole. Haastattelemani alumnitkin ovat päätyneet nykyisiin tehtäviinsä monien mutkien kautta.

Ymmärrys historiasta linkkinä työelämään Alumnit Leena Itkonen, Heidi Laine, Sari Rauhamäki ja Juhana Urmas pitävät talous- ja sosiaalihistoriaa erinomaisena pääainevalintana myös työelämän kannalta. Historiallinen näkökulma ja laajaalainen yhteiskunnallinen ymmärrys ovat arvokkaita työtehtävissä, jotka edellyttävät suurten kokonaisuuksien hallintaa. ‒ Talous- ja sosiaalihistoria tarjoaa mielestäni syvällisemmän 4

Irtolainen_4_2012.indd 4

ymmärryksen yhteiskunnan toiminnasta kuin monet muut valtsikan oppiaineet. En tiedä, onko sen opiskeleminen tehnyt minusta parempaa työntekijää, mutta aavistuksen paremman ihmisen ehkä, pohtii Tiedeakatemiain neuvottelukunnan tiedottaja Heidi Laine. Tiedeakatemiain neuvottelukunta on neljän suomalaisen tiedeakatemian yhteistyöelin, jonka tavoitteena on edistää korkeatasoista tieteellistä tutkimusta kaikilla tieteenaloilla. Koulukuraattori Sari Rauhamäki on löytänyt historiasta konkreettisen linkin työhönsä: ‒ Historiallinen perspektiivi sosiaalisiin ilmiöihin ja ongelmiin on tarpeellinen: voin väittää perustellusti suomalaista ydinperhettä tai nykynuorisoa koskevia argumentteja vastaan. Kun tietää, miten esimerkiksi perhekäsite on muuttunut ja muuttuu, osaa suhtautua kriittisesti siihen liitettyihin oletuksiin. Juhana Urmas työskentelee New Yorkissa YK:n sihteeristön poliittisten asioiden osas-

Irtolainen

ton apulaisasiantuntijana. Hänen mukaansa on vahvuus ymmärtää, että taloudellis-sosiaalinen kehitys on merkittävä tekijä yhteiskunnallisessa muutoksessa. ‒ Talous- ja sosiaalihistoria oppiaineena antaa hyvät eväät yhteiskunnallisen analyysin tekemiseen, erilaisten näkökulmien huomioimiseen ja kriittiseen tarkasteluun.

Pääaineen merkitys Työskennellessään yhteiskunnallisten kysymysten ja kehityksen parissa Urmas kokee tekevänsä vahvasti oman alansa töitä. ‒ Työtehtäviini kuuluvat muun muassa Itä-Euroopan poliittisyhteiskunnallisen tilanteen seuraaminen ja analysointi, pääsihteerin ja järjestön johtavien virkamiesten tukeminen esimerkiksi taustamateriaalien ja puheiden laatimisen muodossa sekä politiikkasuositusten tekeminen. Helsingin yliopiston urapalveluiden uraohjaaja Leena Itkonen opettaa yliopistolla urasuunnitte-

4/2012

9.12.2012 18:45:20

”Oman alan ymmärryksen ohelle kuuluvat suulliset, kirjalliset, analyyttiset, tieteelliset ja viestinnälliset taidot, joiden pitäisi tulla integroituna kaikkeen opetukseen”

Leena Itkonen

lua niin kandi-, maisteri- kuin tohtorivaiheen opiskelijoille ja tekee yhteistyötä myös yliopiston muun henkilökunnan kanssa. Hän pitää kysymystä oman alan töistä monimutkaisena. ‒ Teen kyllä koulutustasoani vastaavaa mutta en talous- ja sosiaalihistorian koulutussisältöön liittyvää työtä. Olennaista on se, kuinka itse tulkitsee oman osaamisensa ja oppiaineensa. Laineen mukaan yhteiskuntahistorian opiskelijoilla on erinomaiset edellytykset esimerkiksi viestintätehtäviin laajan yleissivistyksen ja yhteiskunnallisen ymmärryksen ansiosta. ‒ Vaikka työskentelen tiedottajana, ei perustutkintooni kuulu viestinnän opintoja. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyväksi viestijäksi tai toimittajaksi ei tulla viestintää opiskelemalla vaan hankkimalla vahva substanssiosaaminen joltakin alalta. Laine on saanut aikaisemmin työpaikan kaksi kertaa suoraan talous- ja sosiaalihistorian oppiaineen avulla. Hän on työskennellyt Taloushistorian maailman-

kongressin kongressiorganisaation avustajana sekä tutkimusavustajana hankkeessa, joka tutki kansan kirjallistumista 1800-luvun Suomessa. ‒ Luulen, että useimmille työnantajille VTM-tutkinto on kuitenkin tärkein asia. Omalle työnantajalleni merkitsee ylempi akateeminen loppututkinto ylipäätään, summaa Laine. Oppiminen ei myöskään pääty maisterintutkintoon. Tutkintoaan voi täydentää muissa tiedekunnissa tai joustavan opinto-oikeuden avulla muissa yliopistoissa. Itkonen on esimerkiksi suorittanut opettajan pedagogiset opinnot. Hän pohtii, että tulevaisuudessa pääaineella on luultavasti yhä vähemmän merkitystä työnhaussa. ‒ Oma identiteettinikin on tällä hetkellä enemmän valtiotieteilijän kuin talous- ja sosiaalihistorioitsijan. Historiallinen näkökulma ja historiantutkimuksen menetelmien hallitseminen tuovat toki lisäarvoa, Itkonen miettii oman kokemuksensa perusteella.

Urmaksen mukaan pääaine kertoo työnantajalle, minkälaisista teemoista työnhakija on kiinnostunut. ‒ Näkisin, että kansainvälisille työnantajille pääaineella ei ole kovin suurta merkitystä. Oleellista on VTM-nimike sekä oma kiinnostus ja motivaatio työtehtävää kohtaan.

Kohtaavatko yliopistotutkinto ja työelämä? Talous- ja sosiaalihistorian yleisopintoihin kuuluu 1‒5 opintopistettä työelämäorientaatio-opintoja. Itkosen mielestä työelämäorientaation ei kuitenkaan tulisi olla pelkästään ”kertaluontoinen interventio” erillisten kurssien muodossa vaan koko opintopolun mittainen prosessi. Itkosen mukaan hyvään yliopistotutkintoon sisältyy sekä tietoja että taitoja, jotka ovat samalla työelämävalmiuksia. Oman alan ymmärryksen ohelle kuuluvat suulliset, kirjalliset, analyyttiset, tieteelliset ja viestinnälliset 5

Irtolainen_4_2012.indd 5

9.12.2012 18:45:21

taidot, joiden pitäisi tulla integ- luki sosiaalipsykologiaa ja sosioloroituna kaikkeen opetukseen. giaa. ‒ Kansainvälisiin tehtäviin Myös metakognitiiviset taidot ‒ tietoisuus omasta oppimises- haluavien kannattaa panostaa vieta ja ajattelusta ‒ ovat tärkeitä. raisiin kieliin ja kulttuureihin sekä Ohjaammehan itse itseämme niin pyrkiä hankkimaan ulkomaankoopinnoissamme kuin työelämässä. kemusta esimerkiksi vaihto-opisMuutkin alumnit painottavat kelijana, Urmas kehottaa. Rauhamäki kertoo kuitenkin työelämävalmiuksien merkitystä yliopistotutkinnossa. tehneensä varsinaisen päätök‒ Oikeastaan koko keskuste- sen sosiaalialalle suuntautumilu työelämävalsesta työkokemuksen perusteella. Hän miuksista on aika absurdi. ”Opetusministeriön kiinnostui sosiaalisista kysymyksistä Mihin yliopisto valmistumissuosisitten opiskeli- tuksista ei kannata käynnistäessään tutjoita kouluttaa, murehtia, sillä ongel- kijayhteistyötä naisellei työelämään? ten asemasta huuma on työnantajien, mealakulttuureissa Esimerkiksi ei opiskelijoiden. sekä työskennellesesiintymistaitoja ja verkos- Jos valmistumissään päihdeongelmaisten ensikodissa. toitumista voi aikoja halutaan Kaiken lisäkoppia osallistusi pitäisi itse uskoa malla opiskeli- lyhentää, on työnjatoimintaan. omaan osaamiseenantajien oltava Tietotekniset valmiimpia palkkaa- sa ja pyrkimystensä taidot pitää pitonnistumiseen. ‒ Opetelkaa tunkälti hankkia maan kokemattomia nistamaan oma osaaitse yrittämällä maistereita” misenne ja kommuja erehtymällä, pohtii Laine. nikoimaan se eteenpäin. Olkaa Itkosen mukaan itsellä tulee itsevarmoja ja näyttäkää siltä, että olla näkemys oman osaamisen tiedätte mitä teette, niin muut kylsuhteesta työelämän tarjoamiin lä uskovat ‒ lopulta vakuutatte vaihtoehtoihin. On tärkeä muis- jopa itsenne, vinkkaa Laine. taa, että tutkintoaan pystyy suunItkonen puhuu itsensä bräntaamaan itseään kiinnostavia däämisestä silläkin uhalla, että se vaihtoehtoja kohti. nostaa joidenkin niskakarvat pys‒ Pää- ja sivuainevalinnat sekä tyyn. työharjoittelupaikkojen ja gradu‒ Sen sijaan, että vertailisitaiheen valitseminen ovat kaikki te itseänne polholaisiin tai muiurapäätöksiä. hin valtsikalaisiin, olisi tärkeää, Sekä Urmas että Rauhamäki että ryhmän ‒ tasolaisten ‒ sisälkokevat, että heidän sivuaineva- tä nousee ymmärrys omista vahlinnoillaan on ollut positiivinen vuuksista ja roolista, lisää Itkonen. vaikutus työllistymiseen. Urmas opiskeli valtsikan ulkopuolella Harjoittelusta ensikosketus omaan venäjän kieltä sekä Venäjän ja Itä- alaan Alumnit kannustavat hakeutuEuroopan tutkimusta. Rauhamäki 6

Irtolainen_4_2012.indd 6

Irtolainen

maan oman alan töihin työharjoittelujen ja kesätöiden avulla. Harjoitteluista saa tärkeitä verkostoja ja uusia näkökulmia omaan alaan. Laine on tehnyt töitä koko opiskeluaikansa ja päätyi nykyiseenkin työhönsä työharjoittelun kautta. ‒ Opetusministeriön valmistumissuosituksista ei kannata murehtia, sillä ongelma on työnantajien, ei opiskelijoiden. Jos valmistumisaikoja halutaan lyhentää, on työnantajien oltava valmiimpia palkkaamaan kokemattomia maistereita. Itkonen teki opiskeluaikana myös omaan alaansa liittymättömiä töitä. Hän pitää kaikkea työkokemusta hyödyllisenä, mutta jos oman alan työkokemus puuttuu kokonaan, saattaa valmistumishetki olla vaikea. Itkonenkin suosittelee työharjoittelua, erityisesti maisterivaiheeseen. ‒ Nuorten opiskelijoiden saattaa olla vaikea liittää suuria työelämään liittyviä asioita vielä kandivaiheeseen. Urmas keksi mahdollisuuden työskennellä kansainvälisissä järjestöissä vasta valmistumisen jälkeen. ‒ En todellakaan tiennyt fuksina, mitä haluan tehdä valmistuttuani. Mielestäni omat vahvuudet ja ammatilliset pyrkimykset selvenevät kunnolla vasta työelämässä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan yliopistolla kannattaa lukea kiinnostavia asioita ja etsiä kiinnostava harjoittelupaikka. Aika näyttää loput ‒ kaikkien ei tarvitse ahtautua samaan muottiin. ‒ Jokainen tallaa omaa polkuaan: kaikilla on mahdollisuudet, mutta myös oma vastuu, summaa Itkonen.

4/2012

9.12.2012 18:45:22

Me olimme täällä

Tarina yhteisöstä HIV-epidemian kurimuksessa

Venla Jallinoja

äestötieteen johdantokurssin artikkeleita lukiessani sain idean etsiä lisää tietoa niitä käsittelleestä aiheesta - HIV:stä. Tai no jos totta puhutaan, aivoni olivat niin maitohapoilla kaikesta lukemisesta, etten olisi kyennyt lukea yhden yhtäkään tavua lisää. Tein siis niin kuin kuka tahansa muukin tunnollinen opiskelija olisi tehnyt. Etsin You-Tubesta aihetta käsittelevän dokumentin. Tällä kertaa eteeni tipahtikin oikea kultakimpale tavallisen roskan sijaan. David Weissmanin dokumentti We were here (2011) esittää San Fransiscon HIV-epidemian tapahtumat kronologisessa järjestyksessä viiden haastateltavan kautta. Tässä dokumentissa ei siis kuulla jäätävää kertojan ääntä tai pölyttyneitä tutkijoita laukomassa shokeeraavia tilastoja vasten katsojien naamoja. Haastateltavat, kukkakauppias, vapaaehtoistyöntekijä, feministi sairaanhoitaja, järjestöaktivisti ja taiteilija, olivat kaikki homoyhteisössä mukana jo ennen epidemiaa ja sitäkin enemmän sen aikana. He eivät ehkä edusta asiantuntijoita sanan virallisessa merkityksessä, mutta heidän kokemuksensa ja monipuoliset näkökulmansa antavat katsojalle syvän ja kattavan kuvan tapahtumista. Kerronta kulkee siis niin henkilö- kuin myös yhteiskunnallisellakin tasolla. On sinänsä ristiriitaista, kuinka vähän sitä lopulta tietää epidemiasta, jonka lopputulos on värittänyt niin voimakkaasti koko homoyhteisön imagoa. Kaikki alkoi miehistä, jotka pitivät miehistä ja rennosta 70-luvusta. Ilmapiiri oli jo homomyönteisempi kuin

aiemmilla vuosikymmenillä, mutta vielä sen verran torjuva, että nämä miehet lähtivät kotikulmiltaan etsimään suvaitsevaisempia laidunmaita. Monet heistä suuntasivat San Fransiscon Castron alueelle, jossa paidat heitettiin ojaan, viiksien annettiin rehottaa ja vanhat housut päivitettiin astetta tiukempiin. Myös after work kaljan korvasi ”rentoutumishetki” höyryhuoneella. Tämä tilanne tuli kuitenkin lopulta kokemaan suuria mullistuksia. Käärme luikerteli, tällä kertaa viruksen muodossa, tähän uuteen Eedeniin ja teki vapaasta rakkaudesta hengenvaarallista puuhaa. Se mikä aluksi näytti vain mitättömältä punaiselta läikältä silmässä, johti lopulta joka toisen san fransiscolaisen homomiehen kuolemaan. Tätä yhteisöä vastaan oli kohdistunut hyökkäyksiä jo aiemmin, mutta tällä kertaa hyökkäys tuli tuntemattomalta ja hallitsemattomammalta taholta. Homojen oikeuksien puolesta oli voinut kapinoida ja Harvey Milkin murhaa vuonna 1978 vastaan oli ”helppo” mennä marssimaan. Salaperäistä ”homoruttoa” vastaan eivät kuitenkaan tavalliset aseet kelvanneet. HIV-epidemia erosi aiemmista ihmisiä riivanneista epidemioista siinä mielessä, että se iski joukkoon ihmisiä, joilta monelta puuttui läheinen perhe. He olivat muuttaneet San Fransiscoon, ja etenkin Castron alueelle , juuri näiden perheiden ja läheisten tuomitsevia katseita pakoon. Alkajaisiksi olisi voinutkin luulla yhteisön murenevan melko nopeasti taudin puhjetessa. HIV-epidemian iskiessä tästä yhteisöstä muodostui kuitenkin nopeas-

ti perhe. Sen jäsenet pitivät toisistaan huolta, vaikkei juuri mitään ollut tuolloin tehtävissä. Ainut asia, mitä ihmisellä oli toiselle lajikumppanille tarjota, oli tuki ja rakkaus. Eräs haastateltavista, HIV-potilaiden tukihenkilö Ed Wolf, kertoo muun muassa liikuttuneena siitä, kuinka jopa lesbotkin, joita homot eivät olleet aiemmin juuri arvostaneet, tarjosivat tukensa ja aikansa HIV-asian hoitamiseen. Heteroseksuaalinen väestö seurasi kuitenkin vielä kaukana lesbojen perässä. Sairaanhoitaja Eileen Gutzer kertoo sairaaloiden pelänneen, että ne leimattaisiin HIV-sairaaloiksi. Tällöin niihin ei olisi astunut jalallaan enää kukaan. Järjestöaktivisti Paul Bonebergin mukaan aluksi ehdotettiin jopa HIVpotilaiden merkitsemistä, ettei muun väestön tarvitsisi olla tekemisissä näiden kanssa. We were here käsittelee rankkaa aihetta, mutta ei sorru sillä yltiömäiseen mässäilyyn. HIV-positiivinen taiteilija Daniel Goldstein, jonka kaikki ystävät epidemian ajalta ja kaksi rakastajaa kuolivat taudin seurauksena, toteaa pystyvänsä vasta nyt kunnolla suunnittelemaan elämäänsä tulevaisuuteen. On hurjaa edes ajatella, missä jamassa tämäkin herra olisi, ilman yhteisöltään ja perheeltään saamaansa tukea. HIV:n lisäksi We were here kertookin myös siitä, miten yhteisö voi toimia tuntemattoman ja uhkaavan vihollisen edessä. Tällä kertaa ihmiset kaivoivat miekkojen sijasta esiin, aitoa san fransiscolaista perinnettä noudattaen, rauhan, rakkauden sekä kimpun kukkia. 7

Irtolainen_4_2012.indd 7

9.12.2012 18:45:22

Irtolainen_4_2012.indd 8

Irtolainen

4/2012

9.12.2012 18:45:24

TSERNOBYL

- katastrofista turistikohteeksi

Teksti: Miran Hamidulla Kuvat: Miran Hamidulla ja Jyri Lavikainen

sernobylin ydinvoimalassa tapahtui 26.4.1986 maailmanhistorian pahin ydinonnettomuus. Sen vaikutuksista kärsitään yhä, mutta samalla voimala-alueesta on tullut suosittu turistikohde. Vladimir Leninin mukaan nimettyä voimalaa alettiin rakentaa1970luvun alussa lähelle silloisten ValkoVenäjän ja Ukrainan neuvostotasavaltojen rajalla sijaitsevaa Tsernobylin kaupunkia. Voimalan oli tarkoitus olla merkittävä työnantaja, ja niinpä aivan sen viereen alettiin rakentaa täysin uutta Prypjatin kaupunkia. Kaupungista tulikin alati laajenevan voimalan myötä jatkuvassa kasvussa oleva nuorekas asuinpaikka. Vuoteen 1986 mennessä kaupungissa oli jo lähes 50 000 asukasta, joiden keski-ikä oli ainoastaan 26 vuotta, väestön muodostuessa lähinnä nuorista pariskunnista ja näiden lapsista. Tulevaisuus näytti valoisalta, sillä rakenteilla olevien viidennen ja kuudennen reaktorin uskottiin lisäävän voimalan tarjoamia työpaikkoja entisestään. Voimala loi tulevaisuudennäkymien ohella kuitenkin myös uhkakuvia nuorelle kaupungille ja sen asukkaille. Sen kaikki neljä käytössä olevaa reaktoria olivat grafiittihidasteisia eli niin sanottuja RBMK-reaktoreita, jotka olivat alttiita onnettomuuksille. Länsimaisista kevytvesireaktoreista poiketen näissä

Prypjatin huvipuiston maailmanpyörä.

Irtolainen_4_2012.indd 9

reaktoreissa käytettiin veden sijasta hidastinaineena paloherkkää grafiittia, ja ne olivat myös alttiita hallitsemattomille tehopiikeille. Neuvostoliitto kuitenkin suosi näitä reaktoreita, koska nämä mahdollistivat plutoniumin tuottamisen ydinaseteollisuuden tarpeisiin. Vaaralle alttiiden reaktoreiden lisäksi maan ydinvoiman turvallisuuskulttuuri oli heikolla tasolla. Tsernobylin reaktoreiden ympäriltä esimerkiksi puuttuivat kokonaan ilmatiiviit suojarakennukset. Voimalaitoksen suunnittelun ohella sen valvojien koulutuksessakaan ei oltu huomioitu tilanteita, joissa reaktoria käytetään normaalista poikkeavalla tavalla.

Yö joka toteutti pahimman painajaisen Onnettomuusyötä edeltävänä iltana Tsernobylin neljännen reaktorin henkilökunta valmistautui edessä olevaan viikonloppuun sekä tiedossa olevaan reaktorin määräaikaishuoltoon. Miehitys oli pudotettu normaalia pienempään 150:een henkilöön. Silti ennen määräaikaishuoltoa oli aikomuksena tehdä koe, jolla oli tarkoitus selvittää reaktorin ja sen järjestelmien käyttäytymistä alhaisella tehoalueella. Tätä varten reaktorin turvajärjestelmät kyt-

kettiin pois päältä. Tilannetta pahensi vielä kokeen valvojilta puuttunut tilanteen vaatima koulutus. Koe riistäytyikin pian käsistä ilman, että sen suorittajat pystyivät edes havaitsemaan reaktorin hallinnan menettämistä. Seurauksena oli voimalaitoksen katon tuhonnut räjähdys, joka aloitti samalla suuren tulipalon. Palokaasujen mukana ilmakehään vapautui suuri määrä radioaktiivista ainetta, joka kulkeutui tuulten mukana lähiympäristöön ja lopulta koko Euroopan alueelle. Voimalan henkilökunnalla ei silti vielä tässäkään vaiheessa ollut täyttä kokonaiskuvaa tilanteesta, vaan tulipalosta huolimatta he olettivat reaktorin silti olevan kunnossa. Näin ollen myös välittömät väestönsuojelutoimenpiteet jäivät tekemättä. Läheisen Prypjatin asukkaille ei annettu kehotusta pysyä sisätiloissa, puhumattakaan siitä, että kaupunki olisi evakuoitu. Tulipalot saatiin pian aisoihin, mutta vähitellen alkoi selvitä onnettomuuden todellinen laajuus. Reaktori, jonka ydin oli sulanut, paloi yhä levittäen radioaktiivista ainetta ilmakehään. Vallitsevassa tilanteessa viranomaiset joutuivat vihdoin kohtaamaan todellisuuden, ja määräsivät Prypjatin sekä muut lähialueen asutuskeskukset evakuoitaviksi.

9.12.2012 18:45:25

Tuhoutunutta reaktoria peittävä sarkofagi.

Onnettomuudella oli kuitenkin vaara laajentua jo koettua pahemmaksi. Mikäli magmaksi sulannut ydinpolttoaine olisi päässyt kontaktiin veden kanssa, se olisi saattanut aiheuttaa massiivisen, toisen räjähdyksen. Tällöin Kiova, Minsk ja muut lähialueen suurkaupungit olisi pitänyt evakuoida, ja säteilyn aiheuttamien välittömien kuolonuhrien määrä olisi noussut jopa tuhansiin. Neuvostoliittolaiset palomiehet, kaivosmiehet ja sotilaat ponnistelivat kuitenkin henkensä kaupalla hengenvaarallisissa säteilyolosuhteissa, ja saivat onnettomuuden laajenemisen estettyä, mutta moni pelastustyöntekijä menetti terveytensä työskennellessään vaarallisen säteilymäärän vaikutuksessa ilman riittäviä suojautumisohjeita. Tuhoutuneen reaktorin suojaksi rakennettiin pelastustyön ohessa sarkofagiksi kutsuttu rakennelma, joka on peittänyt reaktorin näihin päiviin asti.

Onnettomuuden kallis hintalappu Onnettomuudella oli monia niin terveydellisiä kuin poliittisiakin jälkivaikutuksia. Se vaati lukuisia välittömiä kuolonuhreja, mutta kiista uhrien lopulli-

Irtolainen_4_2012.indd 10

Irtolainen

sesta määrästä on säilynyt väittelyissä aina näihin päiviin saakka. Syynä tähän on ollut se, ettei vuosia myöhemmin esimerkiksi syöpiin kuolleiden uhrien sairauden syytä ole kyetty suoraan liittämään onnettomuuteen. Arvio on vaihdellut tuhansista aina lähes miljoonaan. Maailman terveysjärjestö WHO on ollut omissa, joissakin tuhansissa liikkuvissa arvioissaan hyvin varovainen, ja korostanut kuolinsyiden muitakin mahdollisuuksia kuin onnettomuutta. Tästä johtuen kiistan toiset osapuolet, suurempia arvioita tehneet tahot, ovat syyttäneet WHO:ta ydinvoimamyönteisyydestä.Joka tapauksessa onnettomuus on sen uhrien määrästä riippumatta vaikuttanut koko maailman asenteisiin. Tsernobyliin rakenteilla olleiden viidennen ja kuudennen reaktorin sekä monien muiden uusien RBMKreaktorihankkeiden työt keskeytyivät lähivuosien kuluessa. Jäljellä oleviin RBMK-reaktoreihin toteutettiin lukuisia turvallisuusparannuksia, mutta silti niitä ylläpitäviin maihin kohdistuu yhä paineita sulkea niiden toiminta lopullisesti. Tsernobylin kolmesta jäljelle jääneestä reaktorista yksi jouduttiin sulkemaan vuonna 1991 sattuneen tulipalon myötä, ja lopulta vuonna 2000 myös kaksi viimeistä reaktoria suljettiin.

Vaikka länsimaissa ydinvoiman turvallisuustaso oli jo onnettomuuden aikaan korkeammalla tasolla, vaikutti onnettomuus myös lännen ydinvoimahankkeisiin. Uusien ydinvoimaloiden rakennustyöt vähenivät maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Suomessa vireillä ollut voimalahanke peruuntui, ja ydinvoiman kannatus laski useiden vuosien ajaksi. Onnettomuus vaikutti myös Neuvostoliiton vakauteen. Onnettomuuden salailusta seurannut väestön altistuminen säteilylle vei luottamusta koko neuvostojärjestelmältä. Erityisesti ukrainalaiset kokivat tulleensa petetyiksi, mikä kiihdytti valtion hajoamista. Neuvostoliitosta irronnut Ukraina sai perintönä onnettomuuden jälkikustannukset. Vuosien 1986-2000 välisenä aikana onnettomuuden on arvioitu maksaneen lähemmäs 150 miljardia dollaria, mikä vastaa noin 5-7%:ia koko valtion budjetista. Osansa kustannuksista ovat saaneet myös suomalaiset veronmaksajat. Tuhoutuneen reaktorin suojaksi kiiressä kyhätyn ja huonokuntoisen sarkofagin pelätään ennen pitkää romahtavan. Tällöin romahdus aiheuttaisi kiteytyneen ydinpolttoaineen pöllähtämisen ilmakehään, mikä saisi aikaan uuden radioaktiivisen laskeuman eri puolille

4/2012

9.12.2012 18:45:26

tta

Eurooppaa. Tämän torjumiseksi sarkofagin peitoksi ollaan rakentamassa valtavaa kaarimaista rakennelmaa, jota suomalaisetkin ovat avokätisesti tukeneet.Valmiina rakennelma mahdollistaisi myös tuhoutuneen reaktorin vähittäisen purkamisen, ja onnettomuusalueen säteilytason laskemisen. Näin ollen onnettomuusalue tulee työllistämään ihmisiä vielä jatkossakin, vaikka voimalan sulkemisesta onkin jo aikaa.

ilmanpyörästään kuuluisa ”Turisteille Prypjatin huvipuisto. Retket isketään saavat voimalaa 30 km säteellä ympäröivän suljetun tuhovierailujen vaikuttamaan ajaksi käteen alueenkin eräänlaiselta huvipuistolta. myös säteily- Ensimmäisten käyntikohteiden joukossa turistit pääsevät mittarit. hämmästelemään hylättyä Näiden avulla päiväkotia, josta on löydettävissä kaikki tällaisen turisvoi tikohteen tarvitsemat sosietsiskellä aalipornahtavat elementit. Hylätyt nuket ja muut lelut tuhoalueen on aiempien vierailijoiden kuumia pisteitä.” toimesta aseteltu dramaatti-

Tuhoalueesta teemapuistoksi? Vaikka onnettomuus on käynyt kalliiksi monen ukrainalaisen terveydelle ja kukkarolle, on se saanut ympärilleen myös siitä taloudellisesti hyötyviä ihmisiä. Voimala-alueelle ja hylättyyn Prypjatin kaupunkiin vievät päiväretket ovat nousseet suosituksi turistibisnekseksi Ukrainassa. Retkiä alueelle järjestetään varsinkin kesäaikaan usean matkanjärjestäjän voimin. Retkillä turisteille näytetään tuhoutunutta reaktoria peittävä sarkofagi sekä muut keskeisimmät nähtävyydet, kuten tv-dokumenteista tutuksitulleesta maa-

sen kuvaksellisiin paikkoihin, jotta niistä otettuja kuvia kelpaa esitellä kavereille kotona tai sosiaalisessa mediassa. Ei liene ihme, että autiotaloissa, suljetuissa tehtaisissa, luolissa ja kaivoksissa vierailuihin erikoistuneet, niin kutsutut urbaanilöytöretkeilijät, ovat jo aikoja sitten poistaneet Tsernobylin tuhoalueen vierailukohteidensa listalta. Nämä kun arvostavat kohteidensa säilymistä mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa. Turisteille isketään vierailujen ajaksi käteen myös säteilymittarit. Näiden avulla voi etsiskellä tuhoalueen niin kutsuttuja kuumia pisteitä, joissa säteilytaso on huomattavasti muuta aluetta korkeampaa. Vierailujensa lopuksi turistit pääsevät laskemaan muistokukkia

yhdelle alueen monista muistomerkeistä, jotta vierailualueen synkkää historiaakin tulisi kunnioittaneeksi. Toki turistibisneksen tarpeet puskevat esiin tässäkin seremoniassa, koska jokainen merkille laskettava kukkapuska koristellaan matkanjärjestäjän mainostarralla ennen laskua. Onnettomuusalueturismi on tuonut mukanaan myös turistirihkaman. Paluumatkalla vierailijoille tarjotaan kuvastoa, josta voi tilata itselleen mukeja, t-paitoja tai postikortteja. Näistä viimeksi mainittuja voidaan asiakkaan halutessa antaa matkanjärjestäjälle Tsernobylistä lähetettäväksi, jolloin korttiin tulee kaupungin aito postileima. Mikäli matkanjärjestäjän turistihintainen rihkama ei kiinnosta, löytyy Kiovan kojuista myös halvempia piraattivaihtoehtoja. Turismi alueelle tullee jatkumaan ainakin niin kauan kuin vähitellen raunioituvan Prypjatin turvallisuus sen vain sallii. Oman haasteensa turismille tuonee tulevaisuudessa myös voimalarakennuksen päälle liu’utettavan valtavan kaarirakennelman valmistuminen, sillä tämä tulee peittämään onnettomuusvoimalan alleen kokonaisuudessaan. Laitosalueen johtajan mukaan tämä uusi suojakuorikin tulee toisaalta olemaan niin vaikuttava, että turistit saapuvat katsomaan sitä vielä sadan vuoden päästäkin.

Hylätyssä päiväkodissa turisti voi asetella lasten lelut mahdollisimman dramaattiseen asetelmaan.

Irtolainen_4_2012.indd 11

9.12.2012 18:45:27

Yhisläisen taakka Henri S. Taneli

Reportaasi matkasta, joka alkoi Historian opiskelijoiden liiton seminaarina ja päättyi vaelluksena pimeyden sydämeen.

ämän kirjoituksen ilmestyessä käsiinne on kulunut jo jonkinpituinen tovi tuosta kohtalokkaasta matkasta, jolle tusinansuuruinen retkueemme Tasosta ja Polhosta osallistui. Vaikka epäilemättä monet ovat Yhiksessä ja laajemminkin valtsikassa kuulleet tästä koettelemuksesta, uskon olevan otollinen aika antaa lukijoille seikkaperäinen ja kohua tavoittelematon kuvaus tuosta lähetysmatkasta, joka alkoi marraskuisena lauantaina 10.11.12. Kyse oli Historian opiskelijain liiton syysseminaarin yhteydessä järjestetyistä kansakoulusitseistä, jotka

Irtolainen_4_2012.indd 12

olivat paikallisten historianopiskelijoiden, osuvasti nimettyjen tosinistien, järjestämä tapahtuma. Astuessamme junaan Helsingin päärautatieasemalla olisimme tuskin voineetkaan arvata, mitä seikkailumme Jyväskylässä, pimeimmän sydänsuomen korvessa, tulisivat pitämään sisällään. Tunnustan silti, että pelonhiki nousi ohimoilleni seuratessani kuinka junavaunut tyhjenivät saapuessamme Tampereelle. Silloin olisi viisaampi mies arvannut junan tulleen sivistyneen maailman rajapyykille. Junan puksuttaessa määränpäähämme yön hämärä oli jo laskeutunut.

Irtolainen

Matkaamme sisältyi lukuisa määrä kommervenkkeja: jotkut niljakkaita, toiset palovaarallisia, mutta suurin osa seurueestamme oli tullut tähän jumalan hylkäämään kaupunkiin – ei, pikemminkin kyläpahaseen – tutustumaan kantaväestön sitsikulttuuriin ja ennen kaikkea tekemään lähetystyötä sivistyneen helsinkiläislauluperinteen nimissä. Emme kuitenkaan olleet missään määrin valmistautuneita siihen barbariaan, mikä meitä odotti. Jo alku oli uhkaava. Pöytiä ja puitteita ei ollut kohennettu juuri lainkaan. Kelmeä valaistus kuin sairaalassa. Eikä virvoitusjuomi-

4/2012

9.12.2012 18:45:28

Pukukoodia rikkoneita rankaistiin.

en myynnistä tietoakaan! Ja sitten se pelonvalahdus vatsani pohjassa nähdessäni kaksi toastmasteria! Kyseinen kaksikko näytti todellisen, akateemisenvartin vastaisen luonteensa jo alkajaisiksi vaatiessaan piinkovin sydämin, että joka ikisen vähääkään myöhästyneen tuli ilmoittaa julkisesti nimensä, paikkakuntansa ja myöhästyksensä syyn. Häväistysdebaakkelia johtanut hornanpari oli muutenkin perinpohjaisissa aikeissa pilata hyvä sitsitunnelma alkukantaisilla häpeärangaistuksilla. Myöhästymisselittelyjen jälkeen kaikki ne, joilla ei ollut kansakouluteemaan sopivaa pukeutumista, käskytettiin hiihtämään ruokapöytien ympäri. Oma Timo Elorantamme, huppariin verhoutunut sitsisaarnaajamme, esitti mitä sivistyneimmän vastalauseen opettavaisesti esitelmöiden, kuinka hänen asusteensa oli täysin yhdenmukainen 70-luvun kansakoululaisen vaatetuksen kanssa. Paheellisen natsikaksikon kostonhimo ei kuitenkaan ollut opettavaisesta läksytyksestä lainkaan laantunut, joten

Timon saarna kaikui kuuroille korville. Suksimisrangaistuksen syyksi annettiin nyt se, ettei hän ollut kertonut nimeään puheensa alussa. Murheellisen esityksen jälkeen nöyryytyskulttuuri painui hetkiseksi unholaan. Uskoin hetken jo sitsien olevan pelastettavissa, mutta uusi katastrofi oli aivan nurkan takana. Monet kasvissyöjät ovat joutuneet pimeissä maanosissa vieraillessaan toteamaan kehitysmaalaisissa kasvisvaihtoehdoissa olevan paljonkin parantamisen varaa, eikä Jyväskylä ollut asiassa mikään poikkeus. Kaikki vegaanit tai vegetaristit joutuivat tyytymään illan aikana kylmään leipään ja marmeladiin, koska paikalliset eivät olleet vaivautuneet varmistamaan pitopalvelunsa laatua ennen sitsien alkua. Tuloksena mitään, siis ei yhtikäs mitään, vaihtoehtoisruokavaliota ollut tarjolla. Eivät kaikki lihansyöjätkään kylläisinä selvinneet illan loppuun asti, sillä heidänkin ateriansa loppuivat huhujen mukaan kesken kaiken. Ylipäätänsä paikallisten päätös panna sitsaajat jonotta-

maan ruokaansa itseotosta ei ollut erityisen järkiperäinen tai vieraanvarainenkaan. Täkäläisillä oli muutenkin omat eriskummalliset tapansa. Sitsien aikana oli rangaistuksen uhalla käytävä virtsaamassa vastakkaisen sukupuolen käymälässä. Epäselväksi jäi minne transsukupuoliset ohjattaisiin, mutta eipä tuollaisia muutenkaan ajatella noilla Perä-Härmälän kulmilla. Ja aivan järjettömästi fuksilaulukin laulettiin puolivälin aikoihin! Ja sitten helangoorin sijaan huudeltiinkin helanskoolia ja sekä omstartit että tempohuudot hoilattiin järjestelmällisesti päin hevon persettä. Ylipäätänsä ihmetystä herätti sitsiläisten alun vaitonaisuus; tuskin kukaan lauloi laulun laulua ensimmäisen tunnin aikana. Lukijat varmasti tuntevat minut rehellisenä herrasmiehenä ja siten vannon teille Lukijat, että ainoa asia näiden sitsien ja perikadon välillä oli Yhis. Ja, oi Yhis oli. Hetken ollessa pimeimmillään, Me taistelimme verellä ja hiellä illan kulun aamunsarastusta kohti. Sali täyttyi hartaas-

”Uskoin hetken jo sitsien olevan pelastettavissa, mutta uusi katastrofi oli aivan nurkan takana”

Irtolainen_4_2012.indd 13

9.12.2012 18:45:28

Voiko leuka nousta enää tätä ylemmäs?

ta kuorolaulusta, kun verenpunaiset virsikirjat vedettiin esille taskuista ja takeista. Lauloimme psalmit Kekkosesta, jääkäreistä, isänmaasta, työväestä ja ties mistä. Täkäläiset panivat kenties henkisesti vastaan, mutta muistutan, että aina ovat sivistyneemmät rodut väkivalloinkin riuhtoneet takapajuiset kansan sivistyksen pariin. Ja niin me totisesti teimme tuolla sysimustassa pohjoisessa. Nuo diktaattorin elkein hallitsevat taantumukselliset toastmasterit olivat kuitenkin päättäneet tehdä hyvät aikeemme tyhjiksi ja vetää juhlallisuudet takaisin pimeälle aikakaudelle. Näin juuri sitsitunnelman ollessa kuin katon rajassa nämä kaksi pakanaa, pahaista perkeleensikiötä, ilmoittivatkin, että sitsien päätöstä tulisi edeltävä julkinen rangaistus ja kukin voisi ilmiantaa kenet vain säädyttömästä käytöksestä. Näin ihmiskunnan synkän puolen seuratessani sitsien syök-

Irtolainen_4_2012.indd 14

syn kohti väkivallan kierrettä. Yksi huusi, kuinka avec ei ollut kurtistanut suupieliään tarpeeksi tälle maljaa nostaessa, toinen vasikoi, kuinka kolmas oli kussut käymälässä luvattomaan aikaan ja neljäs oli tehnyt jotain, tuskin edes olankohautuksen arvoista. Sinä hetkenä ymmärsin, miten Stasi oli toiminut: epäluottamus ystävien, naapurien ja veljestenkin välillä oli vallannut salin kuin kulovalkea. En voinut kuin ihmetellä, saivatko raa’an syntiset toastmasterit tästä murhenäytelmästä jotain sadistista tyydytystä vai seurasinko gradua varten tehtyä fascistista yhteiskuntakokeilua pienoiskoossa. Seuranneissa näytösoikeudenkäynneissä meni niin pitkä tovi, ettei lauluihin hädin tuskin ollut aikaakaan. Epäilemättä koko illan pohjakohtia nähtiinkin juuri sen jälkeen, kun Tason HOL-vastaava, Kasperi Lavikainen, kutsui koko ihmisjoukon Tason vuosijuhlille. Mitä alhaisinta alhaisuutta osoit-

Irtolainen

taen kavala paariakaksikko epäsi pyynnön laulaa Tason laulu, vaikka villeille oli perinteisiin kuuluen lahjoitettu tulijuomaakin. Syyksi tähän halpamaisuuteen tekaistiin ajanpuute, mikä ei kuitenkaan ollut ongelma hoilatessa seuraavan kahdenkymmenenviiden minuutin aikana peräti kolmea eri laulua. Ja laulu, jota tosinistit niin päämäärätietoisesti pitivät fuksilaulun sijasta sitsien viimeisen laulun arvoisena, oli Yogi Bear. Rakkaat Lukijat, nämä olivat epäilemättä, kaiken kaikkiaan ja vilpittömästi elämäni paskimmat sitsit. Harvoin olen nähnyt tällaista taitamattomuutta kera tällaisen pahansuopuuden. Kuultuani kuitenkin, ettei toastmastereita ollut demokraattisin menetelmin valittu, niin kuin alkukantaisten kansojen asianlaita valitettavan usein onkin, sydämeni pehmeni ajatellessani, kuinka tosinistit kärsivät diktatuurin ikeen alla. Henkilö kun toinenkin voi tietenkin väitellä toastmasterien julmuuden

”Mitä alhaisinta alhaisuutta osoittaen kavala paariakaksikko epäsi pyynnön laulaa Tason laulu”

4/2012

9.12.2012 18:45:29

Irtolainen

4 / 2010

Irtolainen

1/2011

Oikeassa kansakoulussa oli hilpeämpi tunnelma kuin kansakoulusitseillä.

olleen tietoinen valinta, joka oli mitä parhaimmin yhteensopiva kansakouluteeman kanssa. En voi kuitenkaan tahtomallakaan yrittää ymmärtää tällaista perseilevää käytöstä. Kaikesta mallasjuomaisesta humaltumisesta ja vanhurskasta siveystajua rikkovista lauluista huolimatta, mitä omilla sitseillämmekin tapaa, en kuitenkaan muista juhlistamme kerran kertaakaan, jolloin olisi tieten tahtoen pyritty pilaamaan vieraan ilta. Jyväskylän sitseistä tällainen kristillinen hyväntahtoisuus tyystin uupui. Kohtuutta ei noudatettu siinäkään mielessä, että lähestulkoon puolet sitsaajista oli kokoontunut muualta Suomesta. Silti sitsit oli järjestetty täysin täkäläisen häpeäkulttuurin ehdoilla. En tiedä kuinka moni vierailija sydämessään nautti moisesta menosta, mutta kukaan helsinkiläinen ei siitä kyllä välittänyt. Harmillista onkin, että Historian opiskelijain liitto, joka ei edes itse järjestänyt koko kansakoulusitsejä – ja jota en itse siten voikaan

pitää vastuussa tästä varsinaisesta helvetinkartanosta – tulee epäilemättä kärsimään niiden tahratusta maineesta monen fuksisukupolven ajan. Kuinka moni jättääkään tulematta aikanaan järjestettäviin ja varmasti kunniallisiin juhlallisuuksiin tämän mädän omenan vuoksi? Lähetystyömme hedelmät jäivät siis urhoollisesta yrityksestä huolimatta laihoiksi ja paluumatkamme oli varmasti täytenään synkkiä ajatuksia. Hyvin pitkä aika kului ennen kuin kykenin olemaan sinut todistamamme pahuuden kanssa. Nyt oikeamielisen vihani laannuttua olen kuitenkin oppinut arvostamaan tätä vaellusta pimeyden sydämeen ja takaisin aivan uutukaisella tavalla. Nyt näen, kuinka vähän olenkaan arvostanut Yhistä ja sen sitsejä. Täällä pidetään huolta siitä, että kasvissyöjät saavat kasviksensa, että Timo Elorannat saavat pukeutua miten parhaaksi näkevät, ja että Kasperi Lavikaiset saavat laulaa ainejärjestöjensä laulut. Ja erityisesti sitä, että laulukult-

”lupaan joka ikiselle yhisläiselle, että tästä lähtien pidättäydyn lausumasta loukkauksen loukkaustakaan sitseistämme”

tuurin suurta saatanaa, sitsinatsismia, pidetään sinä luomakunnan erheenä, mitä se on. Olen onnellinen saatuani tämän mahdollisuuden ymmärtää oman ylenkatseeni ja näin lupaan joka ikiselle yhisläiselle, että tästä lähtien pidättäydyn lausumasta loukkauksen loukkaustakaan sitseistämme. Emme kuitenkaan saa lannistuen levätä laakereillamme, sillä lähetystyömme on vielä kesken. Vielä on korpimaita ja yliopistoja, joita ei ole sitsattu sivistyksen valoon! Ja kuin Luojan lykyllä, on Historian Opiskelijain Liitto päättänyt, että vuoden päästä syksyllä on Helsingin järjestettävä HOL:in syysseminaari. Näin herran vuoden 2013 hallituksilla on edistyksen säätämä velvollisuus suunnitella ja toteuttaa aidot sitsit, joilla näytämme sysimustan pohjoisen barbaarikansoille, miten sivistyneet rodut juhlivat!

Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä 15

Irtolainen_4_2012.indd 15

9.12.2012 18:45:32

Ota Yhisläisen taakka Pois sitsaajat parhaimmat Alina-salista laita ja heistä tee metsäkansain palvelijat jotka pöydän päällä laulaa eestä yliopistojen villien rankinglistoilla matalain, jörön puoleksi kepun, puoleksi persujen. Ota Yhisläisen taakka — Se on maltti ja taskumatti. Pois häivytä silmäpussit ja hillitse vatsahapon maku. Sinun veisusi olkoon vakaa, sata kertaa se selväksi tee. Mitä laulat ja juot, siitä toinen iloitsee. Ota Yhisläisen taakka — sodit sitsit raivoisat. Sinä käske puheen laata, rankaisut kumoa häpeävät. Ja kun laulukirjaas etsit, ja siintää jatkojen pää, näe: pakanain veltto hupsuus taas omaisuutes hävittää. Ota Yhisläisen taakka, sen arkinen ryyppäys, josta kaukana on vujut ja Casan prameus. Ne jatkot, joilla et allesi laske, lauteet joilla et istua saa, ne anna fuksiesi tehdä ja munasillaan viuhahtaa Ota Yhisläisen taakka, peri palkkansa ainainen: Sinun oppilaittes moite, selkien takana kaunaisen, Surkea vitutus laumain, jotka (vaivoin!) valoon veit: ”Miksi pimeytemme poistit, sitsaajiksi meidät teit?” Ota Yhisläisen taakka, älä mitään vähempää, äläkä jatkoista haasta, vaikka kuinka väsyttää. Mitä mongerrat tai laulat, mitä juot tai et juoda voi, sen mukaan äänetön avecci, sinut, Yhikses arvioi. Ota Yhisläisen taakka: jätä pussikaljat lapsuuden pois hylkää siiderit, oluet halvat baarimikon tyhjän kiitoksen Miten sitsaamasi vuodet miehuutesi punnitsee, sen punaposkisina, kokeneina vertaisesi tuomitsee.

Pöytien korea tarjonta.

Irtolainen_4_2012.indd 16

Irtolainen

4/2012

9.12.2012 18:45:33

TOIVO TILITTÄÄ

ön rsujen.

lvat

Kun pääoma luontoa raiskaa Toivo Laitinen

uomessa vuotavat kaivokset, Kanadassa käännetään maa ylösalaisin ja Venäjällä poltetaan laittomasti öljynporauksen sivutuotteita. Kansainväliset yritykset ja Venäjän hallitus ovat toistuvasti ilmoittaneet, että maakaasua ei enää polteta, vaan se otetaan talteen. Kanadan hallitus ja alkuperäiskansojen neuvostot ovat asettaneet tavoitteeksi öljyhiekan jalostamisesta syntyvien ympäristövaurioiden minimoimisen. Mitään ei ole tapahtunut. Suomessa hallitus on toistuvasti ilmaissut syvän järkytyksensä Talvivaara Oy:n ympäristölupien rikkomuksista. Paikallisella ELY-keskuksella on kaikki valta kaivoksen toiminnan hallittuun alasajoon. Surullisinta on se, että valtio on Talvivaara Oy:n merkittävä omistaja. Kansallisvaltiot ovat menettäneet 1900-luvun jälkipuoliskolla suuren osan vallastaan ylikansallisille yhteisöille, suuryrityksille ja Suomen tapauksessa hajautuneelle hallinnolle. Mikä siinä on, kun kansallisvaltiot eivät saa alueillaan ympäristörikoksia tehneitä yrityksiä kuriin ja taloudelliseen vastuuseen?

Kanadassa merkittävä ulkomainen energiantuonti ja pelko riippuvuudesta fossiiliisiin polttoaineisiin ovat ajaneet hallituksen etsimään uusia keinoja tuottaa kotimaisia energianlähteitä. Venäjällä hallinnon investointivarojen puutteet ja oligarkkinen yrityskulttuuri ovat yhdistelmä, joka ei toteuta tai vaadi ympäristöystävällisemmän teknologian käyttöönottoa itseltään tai suuryrityksiltä. Meillä Suomessa ympäristökatastrofi sattui puutteellisen valvonnan ja hallinnon törttöilyn vuoksi -Talvivaaran tuhomylly lähti pyörimään hyvin mineraaleja tuottavassa, mutta heikosti kannattavassa kaivoksessa, jonka ympäristölupa oli myönnetty väärin perustein. Talvivaara on pääasiassa nikkelikaivos, mutta tosiasiassa myös Euroopan suurin uraanikaivos. Ministeriön nimetön virkamieskin totesi että ”kaikkihan siitä uraanista tiesivät”. Kuitenkin julkisuudessa virkamiehistön puolelta on tullut moitteita yrityksen suuntaan lupaprosessissa tapahtuneesta tiedon pimittämisestä. Ympäristölupa myönnettiin kaivokselle, joka on maailman suurin omassa jalos-

tustekniikan luokassaan, ja siten ympäristövaikutuksia arvioidessa oltiin vaikealla pohjalla. Luvatussa kehittyvien maakuntien Suomessa onkin nyt sitten kokeellinen ydinvoimala ja suurkaivos. Mutta kuten Karl Marx jo aikanaan totesi, pääoman valta yli kansallisvaltion rajojen johtaa eriarvoistumisen lisäksi myös mittaviin ympäristötuhoihin kapitalistisen voitontavoittelun sivutuotteena. Talvivaaran tapauksesta vielä harmillisemman tekee loppujen lopuksi se, että ympäristölle koituneet vauriot maksatetaan tietysti verovaroista - joko suoraan paikkailtaessa yrityksen jälkiä, tai sitten yrityksen (ja siten myös merkittävän omistajan, valtion) tappioina. Vahva valtiollinen tuki alueelliselle kehittämiselle johtikin mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa istuva ympäristöministeri omisti löyhin perustein ympäristöluvan saaneen yrityksen osakkeita. Kepu pettää aina.

”Mikä siinä on, kun kansallisvaltiot eivät saa alueillaan ympäristörikoksia tehneitä yrityksiä kuriin ja taloudelliseen vastuuseen?”

Kirjoittaja toimii HYY:n Vihreiden puheenjohtajana vuonna 2013.

Irtolainen_4_2012.indd 17

9.12.2012 18:45:33

Myytit kumoon - Velka historiallisessa tarkastelussa

VERNERI PULKKINEN

iime kesänä luin kirjan, joka todella jäi voimakkaasti mieleen niin sen argumentaation kuin sanomankin takia. En pidennä jännitystä sen enempää, vaan paljastan tuon eeppisen teoksen. Tässä tekstissä esitellään antropologi (ja anarkisti) David Graeberin Debt: The First 5,000 Years. Nimensä mukaisesti kirjan asialistalla on tietysti velan historiaa, mutta ennen kaikkea se näyttää velan sosiaalisia suhteita muokkaavana ja luovana tekijänä. Tarkoitan siis velkaa vallan välineenä ja yhteiskunnan dynaamisena voimana, joka jakaa väestön kahteen osaan, niin kutsuttuihin The Have’s- ja The Have not’s -luokkiin. Heti tähän alkuun selvennys, ettei teksti tule velan ja rahan funktioihin vähemmän perehtyneel-

le lukijalle epäselväksi: raha (money) on ennen kaikkea arvon mitta (ja toki myös vaihdannan väline) kun taas velka (debt) on lupaus tai velvoite maksaa tietty, rahalla mitattu summa tavalla tai toisella joskus tulevaisuudessa takaisin. Virtuaaliraha tarkoittaa juuri velkarahaa, jota siis on myös esimerkiksi tilillämme pankissa. Jalometalleilla taas viitataan eri kolikkorahoihin. Graeber pohtii kirjan aluksi, miksi kolmannen maailman velkoja – joihin tavallisilla kansalaisilla ei ole osaa eikä arpaa, sillä heidän entiset diktaattorinsa ottivat lainat – peritään IMF:n toimesta kynsin ja hampain. Mikä on tämä velan moottori, joka pitää toiset kyykyssä ja toiset pinnalla? Kyseessä on velkojien ja velallisten vuorovaikutus, joka on jatku-

nut jo tuhansia vuosia. Velalla orjuutetaan, tehdään riippuvaiseksi, ilmaistaan valtaa suhteessa toiseen, ja lopulta viedään toisen vaimo sekä tyttäret ikään kuin pantteina ja laitetaan heidät paikallisen kaivoksen bordelliin ”viivästyskorkoina”. Vallankumoukset usein alkavat, ei vapautta vaatien, vaan rikkomalla velkatositteet ja vaatimalla velkojen anteeksiantoa. Vaihtokaupan myytti

Kirja alkaa ytimekkäästi vaihtokaupan (barter) myytin ampumisella alas. Historian opiskelijoille ja taloustieteilijöille opetetaan rahan historiaa niin, että ensiksi oli vaihtokauppa, sitten tulivat kolikot ja lopuksi virtuaaliraha eli velka. Jokainen opiskelija, joka on käy

Tarina on sinänsä looginen, mutta se ei pidä paikkaansa.

Irtolainen_4_2012.indd 18

Irtolainen

4/2012

9.12.2012 18:45:33

nyt taloustieteen johdantokurssin tai lukenut alan kirjallisuutta, on varmasti törmännyt tähän vaihtokaupan ihmeelliseen ”smithiläiseen maailmaan”, kuten Graeber sitä kutsuu, jossa ihmiset onnellisesti tekevät kenkiä vaihtaakseen ne nauloihin tai olueen kuten Adam Smith ehdotti. Tämä vaihtokauppa on niin kovin kömpelöä, että raha (kolikot, coins) on ”keksitty” vaihdannan välineeksi helpottamaan taloudellisia kauppatoimia. Viimeiseksi on tullut siis virtuaaliraha eli velka. Tarina on sinänsä looginen, mutta se ei pidä paikkaansa. Antropologit (tai muutkaan) eivät ole koskaan löytäneet yhteisöä, jossa vaihtokauppa olisi yleistä. Sitä on käyty, joskin harvoin, vieraiden ihmisten ja yhteisöjen välillä, ja silloinkin vaihdoissa tehdyt rituaalimenot olivat useammin isompana osana kuin itse vaihdettava esine. Ihmisyhteisöt eivät toimiakseen tarvitse vaihdettavaa rahaa, kuten monet ekonomistit tuntuvat luulevan, koska heille talousjärjestelmä on vaihtokauppaan perustuva, jos siitä puuttuu vaihdon väline – raha. Sen sijaan useimmat ihmisyhteisöt ovat jo tuhansia vuosia toimineet virtuaalirahalla: jos esimerkiksi Emma antaa minulle kengät, en välttämättä edes lupaa hänelle mitään, mutta rekisteröimme muistiimme silti ”velan”, ”ownaan hänelle vastapalveluksen”. Tarjoan Emmalle vaikka housut myöhemmin. Todellisuudessa ensin tuli virtuaaliraha, sitten kolikot, ja vaihtokauppaa ilmenee useimmin tilanteissa, joissa luottamusta osapuolten välillä ei ole yhtään (romahtaneet yhteiskunnat, vankileirit, Economicum).

Rahan olemus Kuten edellä todettu, rahan essentiaalinen olemus on arvon mitta, ei ensisijaisesti vaihdannan väline tai arvon

säilytyksen kohde, vaikka sitäkin se voi olla. Muinaisessa Mesopotamiassa, joka oli suurten temppeliyhteisöjen hallitsema talousalue, käytettiin sofistikoituneita ja yhtenäisiä kirjanpitojärjestelmiä. Arvon mittana, rahayksikkönä, toimi hopeayksikkö hopeashekel. Yksi shekel vastasi noin yhtä vakkaa eli korillista ohraa. Käytännössä taloudessa pyöri silti lähinnä tositteita olemassa olevista shekeleistä: itse hopeat pysyivät pääosin visusti temppeleissä. ”Raha” tässä muodossa ei ole siis kaupankäynnin väline, vaan byrokraattien luoma (arvon) mittari resurssien hallitsemiseksi. Muinaisessa Irlannissa taas rahana toimivat orjanaiset ja lehmät. Systeemi meni umpisolmuun, kun varsin ymmärrettävästi miesten mielestä ne kauneimmat naiset kasaantuivat vain harvoille ja rikkaille, ja loput miehet jäivät nuolemaan näppejään.

Markkinat sodankäynnin sivutuotteena Graeber pohtii teoksessa velkaa ja rahaa hyvin monipuolisesti: teoksen alkupuoli on lähempänä antropologian oppialaa, loppuosa taas enemmän historiaa. Graeber pohtii velkaa ihmisten välisten suhdehierarkioiden muodostuksessa (olet velkaa minulle, olet siten minun leirissäni ja alaiseni) sekä sen roolia monissa uskonnollisissa teksteissä, kuten esimerkiksi sanskritin kielisissä teoksissa, joissa elämää pohditaan velkana jumalalle. Velka ymmärretään samaksi asiaksi synnin kanssa, ja monissa rukoukissa pyydetään jumalalta armoa velkoihin. Indoeurooppalaisissa kielissä sana ”velka” on synonyymi sanojen synti ja syyllisyys kanssa. Esimerkiksi saksan geld = raha, vanhan englannin geild = hyvitys, ja guilt = syyllisyys. Velalla pe-

rustellaan usein myös sodankäyntiä: olet minulle velkaa, joten tuhoan sinut ja otan maasi korvaukseksi. Voimme jokainen itsekin pohtia, kuinka usein vaadimme joltain toiselta jotain, koska väittämme hänen olevan velkaa itsellemme – vaikkapa huonon kohtelun tai muun selkkauksen vuoksi. Kolikkorahat (=jalometallit, bullion) alkoivat yleistyä Egeanmeren alueella n. 500 eaa. Graeber arvelee, että syinä olivat sodankäynnin logistiset haasteet eli kasvavat etäisyydet: armeijoiden huoltaminen kentällä oli kuninkaille ongelma, joka piti jotenkin ratkaista. Muistakaamme, että tätä ennen maailmassa toimi lähinnä luonteeltaan lokaaleja virtuaalirahajärjestelmiä. Hallitsijat ratkaisivat ongelman painamalla kolikkorahaa, jota voitiin jakaa sotilaille palkkoina. Hallitsijat pakottivat hallitsemillaan alueilla ihmiset käyttämään yhtenäistä arvostandardia ja ainoastaan kolikoita kaupankäynnissä. Täten sotilaat voisivat ostaa heiltä tavaroita ja palveluita itsensä huoltamiseen. Kolikkorahat levisivätkin Lähi-itään voimalla etenkin Aleksanteri Suuren myötä. Hallitsijat painoivat rahoihin omat naamansa ja levittivät imperiumejaan niiden avulla. Yhtenäisen arvostandardin, joka usein piti pakottaa käyttöön paikallisasukkaille väkivalloin, myötä alkoi syntyä suurempia markkinoita. Ei niin hehkeä syntytarina markkinoista, mutta opetuksen ydin on, että valtio edeltää markkinoita ja on niiden alullepanija sekä edellytys, ei toisinpäin. Monesti ajattelemme, että valtiot ja markkinat ovat oleellisesti eri asioita, mutta näin ei ole. Ne ovat osuvasti kuin kolikon kaksi puolta. Valtiot verottavat kansalaisiaan, koska ne pitävät väkivaltakoneistollaan ihmisten velkoja toisilleen yllä: ”velasta on tullut yhteiskunnan essentiaalinen olemus itsessään”.

Jää nähtäväksi, onko Kiinalla tälläkin kertaa vanha strategiansa käytössä. 19

Irtolainen_4_2012.indd 19

9.12.2012 18:45:33

Luotto vastaan jalometallit ja historian syklit Graeber havaitsee historian saatossa pitkiä syklejä, joissa virtuaaliraha ja jalometallit vuorottelevat keskenään. Jalometallit nousivat 600-500 eaa. käyttöön Egeanmeren alueelle, Intiaan ja Pohjois-Kiinaan (tosin hyvin epätasaisesti: vielä 1700-luvun Skotlannissa joillain alueilla virtuaaliraha oli pääväline, koska kolikoita ei edes riittänyt tarpeeksi talouden kiertoon. Alueellinen kehitys oli siis hyvin epätasaista ja heterogeenistä). Eniten tietoa löytyy Egeanmeren alueelta, kun taas Intiassa havainnot ovat vaatimattomia. Välimerellisellä alueella alkoi samaan aikaan muodostua suuria orjatalouksia, kuten Antiikin Kreikan kaupunkivaltiot ja myöhemmin Rooman imperiumi. Näissä toimi yhtenäinen jalometallirahajärjestelmä, jota hallitsijat käyttivät sotien ja byrokratian rahoittamiseen ja markkinoiden ylläpitämiseen. Kun Rooman valta romahti, Euroopassa orjatalouskin laantui samaan aikaan jalometallijärjestelmän kanssa. Monesti annetaan ymmärtää, että ”pimeällä keskiajalla” palattiin vaihtokauppaan. Todellisuudessa ihmiset mittasivat vielä pitkään tavaroiden arvoa Rooman tuhoutuneessa valuutassa, vaikka kolikot olivat hävinneet kierrosta aikaa sitten. He hylkäsivät siis käteisen rahan ja palasivat virtuaalirahaan. Orjatalous palasi 1500-luvun jälkeen, samaan aikaan kun jalometalleihin pohjautuva rahajärjestelmä alkoi levitä uudelleen Euroopassa,

Irtolainen_4_2012.indd 20

Irtolainen

mutta tällä kertaa se kohdistui enemmän afrikkalaisiin, intiaaneihin ja slaaveihin kuin eurooppalaisiin talonpoikiin jotka eivät suostuneet orjiksi. Modernin rasismin synty on siis ironisesti osittain modernin velkatalouden taustalla, kun eurooppalaiset eivät mitenkään valistuksen hengessä voineet mieltää ihmisiä velan pantteina. Mutta 1600-luvun maailmassa ei-kristityt eivät olleetkaan ihmisiä, joten ”problem solved” Kun Eurooppa eli vielä keskiaikaansa, oltiin Arabiassa ja Kiinassa siirrytty jo taloudessa renessanssikauteen. Islamin alueilla tuettiin täysin vapaata (markkinat ovat Allahin tahto) markkinataloutta, mutta ei kapitalismia. Erona: markkinataloudessa rahalla vaihdetaan tavaroita, ja ehkä tehdään voitto, mutta vaihdon motivaationa on myös yhteinen hyvä (tarpeet ja mahdollisuus auttaa -malli vs. länsimaissa taloustieteen kehittämä kysyntä ja tarjonta -malli). Kapitalismissa rahaa tehdään rahalla. Euraasian toisella laidalla Kiinassa markkinatalous syntyi ensimmäisenä, samoin puhdas paperirahatalous joka kaatui Mongolien sähellykseen ja Ming-dynastian tuomaan hopeakantaan 1400-luvulla (paperiraha meni muodista pois). Kiinassa valtio tuki markkinoiden syntyä, mutta hillitsi voittoja, siis eräänlainen ”keisarillinen kapitalismi”-malli. Euroopassa kehittyivät pankit ja finanssitalous 1300-luvulta alkaen. Ne siis edelsivät teollisuuskapitalismia, jonka nykyään miellämme ”reaalitaloudeksi”.

Kapitalismin olemus on siis syvällä sisällä pankkien toiminnassa, eikä mikään erillinen ilmiö: ilman velkaa eivät tehtaat nouse, eikä ilman velkaa liioin saada ihmisiä raatamaan töissä ja maksamaan asuntolainojaan 30 vuoden laina-ajalla... V. 1971 alkoi taas virtuaalirahan vaihe historiassa, kun USA jätti kultakannan (syntyi Fiat-rahajärjestelmä, jossa taas raha = velkaa). Virtuaalirahan aikakaudet ovat historiassa olleet rauhallisempia ajanjaksoja, koska jalometallijärjestelmät sopivat tilanteisiin, joissa ei ole luottoa toisiin toimijoihin – tai toisin ilmaistuna soditaan paljon.

Velan logiikkaa ja Kiinan vanhat kepposet Kirjan 400 sivua tiivistä tekstiä ja 100 sivua lähdeluetteloa päälle ovat tuhti pakkaus. Graeber ei pelkää laukoa kovaa kritiikkiä monia nykyajan käsityksiä kohtaan rahan ja velan luonteesta. Velan logiikan negatiivisia voimia kuvannee parhaiten se, että esimerkiksi konkistadori Cortézin raa’at otteet ja kyltymättömyys intiaanien tuhoamiseen saattoi osin johtua siitä, että vaikka hän sai valtavan omaisuuden Amerikoista, hän oli tuhlaileva mies ja aina umpiveloissa. Tämä koski myös hänen esimiestään, Espanjan kuningas Filip II:sta, mikä lisäsi motivaatiota intiaanien hopeoiden ja kultien mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen inhimillisistä kustan

4/2012

9.12.2012 18:45:34

nuksista välittämättä. Graeber myös rinnastaa modernia palkkatyötä orjuuteen, mutta argumentaatio jää kesken kun hän siirtyykin jo seuraavaan aiheeseen. Kirja onkin joissain kohdissa hieman sekava. Myös uskonnon, valtion ja velan suhteita käsittelevät kappaleet ovat vaikeaselkoisia ja vaativat syvempää keskittymistä. Graeberin anarkistitausta tekee tekstin tietysti todella kriittiseksi, ja tämä on hyvä pitää mielessä, kun lukee kovinta kritiikkiä talousjärjestelmää kohtaan. Taloustieteen pohja ei putoa, vaikka sen ensimmäiset teoreetikot keksivät fantasiamaailmoja vaihdannasta. Nykyjärjestelmässä kaikki ovat velkaa kaikille: velkojen nollaus johtaisi siihen, että opiskelijan pankkitilillä olleet rahat jäisivät pankille, koska pankkeihin ei talleteta rahaa: ne ovat lainoja.

Uusia malleja ja vaihtoehtoja läpi historian Graeber sen sijaan tuo esille. Velka on käsite, johon kaikki törmäävät elämässään: harvemmilla on kuitenkaan edes selvää käsitystä siitä, mitä se oikeastaan on. Usein vaadimme velkaisten maksamaan velkansa vaikka omasta nahastaan repien (kuten IMF), koska pidämme sitä moraalisesti oikeana. Debt: The First 5,000 Years, jos mikä, tuo ilmi, että velka on sosiaalinen järjestely, josta kaikilla on omat käsityksensä, ja ainakin demokratioissa velan järjestelyistä pitäisi pystyä puhumaan laajasti ja avoimesti. Niin muinaisessa Sumerissa, Mesopotamiassa kuin Antiikin Kreikassakin ihmisiä on vapautettu kulutusluotoistaan sosiaalisen rauhan ylläpitämiseksi (liiketoimintaan liittyneet velat jäivät). Omasta mielestäni tämä on pakollista

luettavaa jokaiselle historian tai taloustieteen opiskelijalle. Loppupuolella on myös mielenkiintoinen huomautus siitä, miksi Kiinasta on tullut Yhdysvaltain velkakirjojen (U.S. treasury bonds) suurin haltija, vaikka iso osa USAn velasta menee muun muassa armeijan menoihin, joita suunnataan Kiinaa itseään vastaan (B. Obama on nostanut Tyynenmeren alueen 1. turvallisuusprioriteetiksi). Graeber huomauttaa, että Kiina on todistetusti jo Handynastian ajoilta maksanut ongelmallisille heimoille ja kansoille suuria lahjoja, jotta nämä hyväksyisivät Kiinan keisarin jumalaisen mandaatin hallita keskustan valtakuntaa (maailmaa). Kiinalaiset rahtasivat parhaimmillaan Afrikkaan asti silkkiä ja posliinia näyttääkseen mahtiaan. Jää nähtäväksi, onko Kiinalla tälläkin kertaa vanha strategiansa käytössä.

Irtolainen_4_2012.indd 21

9.12.2012 18:45:35

Maailma PALAA! Lauri Haikola

aailmanloppua odotetaan tulevaksi taas lähipäivinä. Mayakalenterin tulkitaan lupailevan kaiken päättymistä 21. joulukuuta 2012. ”Loppu lähestyy”kylttejä heiluttelevat muutoksen airuet ovat lopunajan alkamispäivän lisäksi vähintään yhtä erimielisiä siitä, millaiseen pamaukseen maailma tarkkaan ottaen loppuu. Miksi maailman pitäisi siis juuri palaa? Vaikka kirkon asema ei enää ole entisensä, on syntisten palaminen kiirastulessa, ydinsodassa tai muussa vastaavassa tulitikkuleikissä yhä suosittu näkemys. Ei sillä, että palaminen olisi kovempi rangaistus. Ainakin Danten helvetin pohjimmainen, pahimmille pettureille varattu yhdeksäs taso oli jäätynyt joki. Kuitenkin infernaalinen pätsi kuulostaa huomattavasti dramaattisemmalta. Pienen gallialaiskylän asukkien pelkäämä taivaan putoaminen olisi kenties vielä eeppisempi loppu. Onhan kunnon roihu myös visuaalisesti näyttävä. Tietysti joku saattaa pitää vesilasin juomisen katselemista tulennielijän esitystä eksoottisempana. Monen

Irtolainen_4_2012.indd 22

Irtolainen

elokuvan trailerissa palaa tai räjähtää jotain, vedenpaisumukset ovat harvinaisempia. Jopa Nooan arkki -teemalla ratsastavaan, huonoon 2012 -elokuvaan piti ympätä mukaan taivaalta satavia tulipalloja ja sen sellaista. Game of Thrones – sarjassakin talvi on kuninkaan näkökulmasta tulossa sitten joskus. Kuningasperhettä polttamaan tulevat kapinalliset ovat akuutimpi uhka, lohikäärmeet seuraavat hyvänä kakkosena. Myös sotapropagandassa vihollinen kuvataan yleensä raakalaisena, joka tulee nimenomaan polttamaan kotisi. Lisäksi tuli näyttää hyvältä, vaikkei olisikaan pyromaani. Miksi takoissa olisi muuten läpinäkyvät luukut?

”Tavallaan on ironista odottaa maan, jonka pinta-alasta reilu 70 % onvedenpeitossa,palavan” Maailman palamisen puolesta puhuvilla on muitakin hyviä syitä. He uskovat nykytilanteen muuttuvan. Kyynisempi voi epäillä motiivien juontuvan jumalaisen johdatuksen sijaan epätasaisen tulonjaon aiheuttamasta katkeruudesta.

Radikaalikaan muutos ei haittaa, jos itsellä ei ole mitään menetettävää. Keskiluokka kärsii tässäkin tapauksessa eniten. Oman tulovirtansa tuomionpäivänennustuksilla hankkivat saarnaajat ja kirjoittajat ovat oma lukunsa. Syistä huolimatta palaminen todella muuttaa asioita. Palamisreaktiossa syntyy uusia aineita ja vapautuu energiaa. Esimerkiksi vesi on vedyn ja hapen palamistuote. Itse asiassa veden teho tulen sammuttamisessa perustuu siihen, että se on jo palanut kerran. Tavallaan on ironista odottaa maan, jonka pintaalasta reilu 70 % on veden peitossa, palavan. Toisaalta oman jollan kannelta voi luoda viimeisen vilkaisun vanhan maailman savuaviin raunioihin. Tulella on harmillinen tapa levitä niin kauan kuin palavaa tavaraa riittää. Mikäli maailmanloppu ei tapahdukaan yhtäkkiä, niin ainakin Lähi-idässä kytee yhä arabikevään raunioilla. Niitä katsellessa kannattaa miettiä, onko siitä, kun viimeksi Eurooppa paloi, kulunut niin kauan, että täällä saattaa leimahtaa uudestaan. Mikäli vastaus on ei, voi huoletta tulistua Lähi-idän ihmisoikeuson-

4/2012

9.12.2012 18:45:35

gelmille ja epätasa-arvolle ja lähteä polttamaan lippuja. Euroopassa on myös ollut todellisia tulipaloja. Lontoo paloi 1666 ja Turussa roihusi 1827. Näillä tapahtumilla on omat merkkipäivätkin. Sen sijaan lukemattomia meren pohjaan uponneita laivoja ei muista kukaan. Paitsi ehkä Titanicin, joka tosin oli höyrylaiva, jossa siis poltettiin hiiltä. Estoniallakin huhutaan räjähtäneen ennen uppoamista, jos sitä kukaan enää 18 vuoden jälkeen muistaa. Tarujen Atlantis hukkui, mutta kukaan ei tunnu tietävän, missä ja milloin. Myös Lissabonin 1755 hävittänyt maanjäristys on niin 1700-lukua, ettei se jaksa kiinnostaa. Tulipalot muistetaan, veteen ja raunioihin hukkuneet unohdetaan. Kahdeksan vuotta sitten Thaimaan rannikolle iskenyt tsunamikin on luultavasti unohtunut, jos joku tuttu, tai itse, ei sattunut olemaan paikalla. Venäjällä sentään palaa joka kesä metsää

niin paljon, että välillä tämä meinaa unohtua. Maailman palaminen ei ole pelkästään huono asia. Tulivuorten ympäristöt eivät ole suosittuja asuinalueita siksi, koska ne saattavat purkautua arvaamatta, vaan koska niiden syöksemä tuhka on hedelmällistä viljelysmaata. Toki sama koskee myös jokisuistoja, mutta jokavuotisiin tulviin tottuu. Tulva-aalto siirtää tavaroita, mutta ei varsinaisesti muuta mitään. Vähän sama juttu kuin vessan seinille piirtely. Ärsyttää siivoajia hetken, mutta kukaan ei huomaa sitä myöhemmin.

”Ennen poltettiin kirjoja, nykyään dvd-levyjä” Ihmisillä tuntuu aina olleen tarve polttaa jotakin. Metsän kaskeaminen pelloksi oli aikanaan suosittu tapa muuttaa maailmaa omaksi ja lastenlastensa par-

haaksi. Tosin 2000-luvulla kaikkinainen hiilipohjaisen materian käryttäminen nostattaa päinvastaisia ajatuksia. Aatteen palon suuntauksissa on tapahtunut muitakin täyskäännöksiä. Ennen poltettiin kirjoja, nykyään dvd-levyjä. Vapaan tiedonlevityksen ja sananvapauden puolustajat vastustivat ensimmäistä, jälkimmäisen mielletään olevan taantumuksellisen vapaan tiedonsiirron vastustajien hampaissa. Polttamista siis myös vastustetaan. Terveys- ja ympäristötietoisten mielestä tupakan polttaminen pitäisi lopettaa ja polttomoottorilla toimivat ajoneuvot pitäisi korvata paremmilla ratkaisuilla. Kuitenkin myös sähköauton toiminta perustuu osittain hiilivoimaan. Vetyautokin toimii polttokennolla. Kysymys on pitkälti polttamisen oikeaoppisuudesta ja ensi vuosisadalla yhä luultavasti poltetaan muutakin kuin kynttilöitä. 23

Irtolainen_4_2012.indd 23

9.12.2012 18:45:37

Vihreä vallankumous? Mobutu St. Jacques

annabis, pilvi, pajari, hitti, möyhö - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakastettavuudestaan, monista nimistään ja suosiostaan huolimatta kannabis on kuitenkin tänä päivänä laitonta Suomessa, kuten suuressa osassa muutakin maailmaa. Tosiasia on se, että kannabista käytetään ja tilastojakin katsomatta kuka tahansa, joka poistuu joskus kotoaan tietää, että pilvi palaa Suomessa. Kannabis ei toki ole aivan yhtä näkyvä Suomen katukuvassa, kuin joissakin muissa maailmankolkissa. Melko harvoin kukaan tulee myymään sitä kadulla vastaantulijoille. Paukun näkymättömyydestä huolimatta jokainen alle 35-vuotias kuitenkin tuntenee jonkun joka pajauttaa, jos ei säännöllisesti, niin ainakin niin usein kuin hänellä vain on siihen mahdollisuus. Jos joku alle 35-vuotias ei tiedä ketään kovaa hiisaajaa, kannattaa hänen laajentaa tuttavapiiriään seurakunnan ulkopuolelle. Monet ovat myös ”kaapissa” poltteluidensa suhteen, eivätkä halua kertoa tuttavilleen huumeongelmistaan. Se kaverisi, joka ei ikinä lähde arki-iltaisin kaljalle koska ”väsyttää liikaa”, on luultavasti aina vain pilvessä, eikä kehtaa näyttäytyä punaisine silmineen julkisilla paikoilla. 24

Irtolainen_4_2012.indd 24

Laki Mitä sitten jos kannabis on suosittua? Jos jotain lakia rikotaan usein, ei se tarkoita sitä, että se pitäisi kumota. Kaikki ajokortilliset ovat varmaan-

kin ajaneet joskus ylinopeutta, mutta ei se tarkoita, että nopeusrajoitukset pitäisi poistaa. Kannabis eroaa kuitenkin ylinopeudesta siten, että kannabiksesta ei ole haittaa ulkopuolisille. Vai eroaako? Läheskään jokainen ylinopeuden ajaminen ei johda onnettomuuteen. Samaan tapaan jokainen, joka polttaa kannabista ei unohda hellaa päälle mennessään nukkumaan ja aiheuta tulipaloa. Se, että jonkin lain rikkominen ei johda aina vahinkoon ei tarkoita, että se olisi hyväksyttävä asia. Jos nopeusrajoitukset poistettaisiin, seuraukset olisivat luultavasti vakavat. Holtiton ajaminen yleistyisi ja siten negatiiviset seuraukset yleistyisivät myös. Samoin kävisi kannabiksen kanssa. Lain ei ehkä aina ole tarkoitus hävittää rikoksia maan päältä, vaan rajoit-

Irtolainen

4/2012

9.12.2012 18:45:39

taa niiden määrää. Jos kannabis laillistettaisiin, niin millä tavalla se pitäisi laillistaa? Tilanne, jossa käyttö, pienten määrien hallussapito ja omaan käyttöön kasvattaminen olisivat sallittuja, on yksi usein esitetty skenaario. Väitteet sen puolesta perustuvat siihen, että käyttäjät voisivat nauttia pilvestä ilman vainoa. Järjestäytynyt rikollisuus menettäisi asemaansa, koska ihmisten ei tarvitsisi enää ostaa huumeitaan, vaan he voisivat kasvattaa ne itse. Todellisuudessa dekriminalisointi luultavasti johtaisi laittoman huumekaupan räjähdysmäiseen kasvuun. Kannabiksen kasvattaminen Suomen kaltaisessa arktisessa ympäristössä ei ole mitenkään helppoa ja se vaatii niin paljon aikaa ja vaivaa, että satunnaiskäyttäjät ehkä mieluummin ostaisivat pilvensä. Jos kasvattaminen pienissä määrin olisi oikeasti laillista, niin kannabiksen tarjonta kasvaisi, mikä laskisi hintoja. Tämän seurauksena markkinat täyttyisivät halvalla hampulla. Lisäksi mikään ei estäisi järjestäytynyttä rikollisuutta hajauttamasta kannabisviljelmiään moneen pieneen, lailliseen osaan. Kannabis voitaisiin myös laillistaa täysin. Sitä voisi verottaa ja sitä voitaisiin myydä vastuullisesti esimerkiksi Alkossa. Tämä aiheuttaa ongelman sen suhteen, että missä kannabis tuotetaan. Suomessa kasvi ei menesty luonnostaan ja tuottoisa kannabismaatalous edellyttäisi jo ennestään suurien maataloustukien paisuttamista. Kannabis voitaisiin toki ostaa ulkomailta, mutta aineen globaalin laittomuuden ja vähäisen valvonnan vuoksi sen tuotanto on eteläisen pallonpuoliskon maissa todennäköisesti epäeettistä, eikä mitään reilun kaupan huumetta. Lisäksi jos oletetaan, että kannabis aiheuttaa kansantaloudelle ongelmia esimerkiksi menetettyinä työtunteina ja

mielenterveyspalveluiden kysynnän kasvulla, pitäisi kannabiksen aiheuttamat kulut kattaa aineen verotuksella. Kannabisvero saattaisi nousta niin korkeaksi, että aineesta tulisi liian kallista ja kannabismarkkinat toimisivat edelleen pimeänä. Tällöinhän lakimuutos olisi aivan turha.

Vaikutukset Entä mitä ovat negatiiviset seuraukset kannabiksen käytöstä? Kannabista nautitaan usein polttamalla ja vaikka kannabiksen savu olisikin siitä terveellisimmästä päästä, niin minkään savun hengittäminen tuskin on ihmiselle hyväksi. Toisaalta mikään laki ei kiellä ihmistä hengittämästä esimerkiksi nuotion savuja sisäänsä, eli kannabiksen ongelma ei ole sen epäterveellisyys. Kannabiksen ongelmia ovat sen muut vaikutukset. Ensinnäkin, kuten jokainen kannabista joskus polttanut tietää, se passivoi. Pilvessä on hyvin vaikeaa olla yhteiskunnan rakentamiseen osallistuva kunnon kansalainen. Kun makaa sohvalla paukuissa, niin siitä on hyvin vaikeaa lähteä äänestysluukulle, työvoimatoimistoon, asukastoimikunnan kokoukseen tai yhtään mihinkään, mihin osallistuvan kansalaisen oletetaan menevän.

” Pilvessä on hyvin vaikeaa olla yhteiskunnan rakentamiseen osallistuva kunnon kansalainen” Pajarista sanotaan myös usein, että se ei aiheuta krapulaa, tai mitään muitakaan jälkiseurauksia seuraavalle päivälle ja siksi se on hyvä tapa paeta todellisuutta myös arkisin. Asia ei todellakaan ole näin. Vaikka kannabiksesta ei krapulaa tulekaan, kaikki ainetta joskus kunnolla nauttineet tietävät, että raskaan pajautusillan jälkeisenä aamuna on niin löysä olo, että on vaikeaa edes nousta sängystä. Se sängystä nouseminen on myös päivän helpoin homma - kaivinkoneen käyttäminen on paljon vaikeampaa jos edellisillan pajauttamiset vielä hidastavat toimintaa. Jos kannabis laillistettaisiin ja sen käyttö lisääntyisi, niin vaikutukset yleiseen työn tuottavuuteen ja kansantalouteen olisivat todennäköisesti tappiollisia. Kansantaloudellisessa mielessä amfetamiinin laillistaminen saattaisi olla kannabista kannattavampaa, amfetamiini aktivoisi ihmiset tekemään asioita. Mitkä ovat sitten kannabiksen

Irtolainen_4_2012.indd 25

9.12.2012 18:45:40

vaikutukset muihin kuin sen käyttäjiin? Toki kannabis passivoi, eikä siten aiheuta samankaltaisia haittoja sivullisille kuin kohtuuton alkoholinkäyttö. Suurimmat haitat tulisivat luultavasti sekakäytöstä juuri nimenomaan alkoholin kanssa. Sekakäytön haitat olisivat luultavasti lieviä häiriötekijöitä, busseihin nukahtamisia ja housuun virtsaamisia. Siis sellaisia, jotka eivät varsinaisesti vahingoita muita ihmisiä, mutta ovat häiritseviä yhtäkaikki.

Lailliseksi vai ei? Kannabista on hyvä verrata muihin potentiaalisesti haitallisiin asioihin, jotka ovat laillisia. Alkoholi on monesti ollut vertailukohteena. Useimmiten tuodaankin esille, että viina on kannabista vahvempi päihde, joka aiheuttaa mielipahaa, rikollisuutta, masennusta ja muuta ikävää. Tästä huolimatta alkoholi on laillista. Jos on laillista juoda itsensä tajuttomaksi, niin eikö pitäisi myös olla laillista polttaa kannabista? Tässä lähestymistavassa on ongelmana se, että kannabis ei välttämättä korvaisi alkoholin käyttöä, vaan enemmänkin vain tulisi sen rinnalle. Alkoholin käyttö keskittyy lähinnä viikonlopuille ja useat ihmiset ovat arkipäivänsä pitkälti selvin päin. Helposti saatavilla oleva pajari johtaisikin ehkä siihen, että kannabiksesta tulisi arkihuume, kun alkoholin käyttö keskittyisi viikonloppuihin. Kannabis ja alkoholi saatettaisiin toki yhdistää myös viikonloppuina, mikä saattaisi lisätä aiemmin mainittuja housuunvirtsaamisia. Se, että jokin on laillista ei toisaalta tarkoita, että sitä tehtäisiin kohtuuttomasti ja holtittomasti. Kannabista voi käyttää kohtuudella ja niin suurin osa ihmisistä luultavasti käyttäisikin. Aseet ovat myös laillisia, mutta kouluampumisia on tapahtunut Suomessa vain kaksi koko koulujärjestelmän historian aikana. Suurin osa aseiden omistajista käyt-

Irtolainen_4_2012.indd 26

Irtolainen

tää aseitaan kohtuudella ja vain ampumaradoilla. Luultavasti suurin osa kannabiksenkin käyttäjistä nauttisi ainetta kohtuudella ja omissa oloissaan.

”Jos nämä ahdistuneet ihmiset rentoutuisivat kannabiksella alkoholin sijaan, ehkä he huomaisivat, ettei tilanne niin paha ole” Oleellista on myös päihteen käytön syy. Alkoholia käytetään viikonloppujen ohella myös rentoutumiseen viikolla ja ylipäänsä kaikesta stressaavasta pakenemiseen. Tämä johtaa helposti alkoholiongelman kehittymiseen, kun ainoa toimiva tapa paeta kurjaa todellisuutta on ottaa naukku. Kannabis saattaisi korvata alkoholin rentoutumiskäytössä huomattavasti miedommilla lieveilmiöillä. Luultavasti yleisin suomalainen väkivaltarikos on humalassa tehty pahoinpitely. Traagisimmillaan perheväkivaltana, kun perheen isä (usein toki äitikin) alkaa turruttaa itseään työviikon jälkeen muutamalla annoksella. Kun alkoholi alkaa vaikuttaa, turhautuminen elämän surkeutta kohtaan saattaa purkautua väkivaltaisena käytöksenä. Sitä, että 40-vuotiaana ihmiselle valkenee, että hänestä ei ikinä tule mitään suurta, muistettavaa tai kunnioitettavaa, ei voi muuttaa. Niin kauan, kun ihmiset unelmoivat päätyvänsä filmitähdiksi, presidenteiksi ja rock-tähdiksi, tulee myös olemaan turhautumista. Jos nämä ahdistuneet ihmiset rentoutuisivat kannabiksella alkoholin sijaan, ehkä he huomaisivat, ettei tilanne niin paha ole. Mukavaa voi olla, vaikka ei päätyisikään tähdeksi. Etenkin jos on reilusti pilveä ja iso pussi karkkeja. Julkaisemme jutun poikkeuksellisesti nimimerkillä.

4/2012

9.12.2012 18:45:41

ELPPOA ILLOA ETKESSÄ

Emma Ekdahl

Loppuivatko rahat? Eikö lisää ole tiedossa vähään aikaan? Ei hätää, Irtolainen kasasi parhaat rahanhankintavinkit joululahjaostoksia ja tammialeja varten!

MYY POLKUPYÖRÄSI. Et tee sillä talvella yhtään mitään. Kun tarve tulee, uuden pyörän hankkiminen on sitten sen ajan murhe.

ALOITA KETJUKIRJE. Siis sellainen pyramidihuijaus, joita lapsena sateli postiluukusta. Lähetä mahdollisimman usealla vastaanottajalle ja vaadi heiltä mitä tahansa mielesi tekee.

6. 2.

VIE VAATTEESI KIRPPUTORILLE. Iske myyntiin myös parhaat vaatekappaleesi tai käy puolison/ vanhempien/ kämppiksen kaapilla, jos tilanne on todella paha.

KOKKAA KADULLA. Mene myymään lämmitettyjä mikroruokia/ euron juustoja/ kahvia tms. kadulle. Jos joudut ongelmiin, selitä jotain nopeaa ravintolapäivästä ja pakene.

PIIPAHDAANTIKVARIAATISSA. Vie sinne kaikki danbrownit sekä stieglarssonit ja pääse yli niistä. Yliviivatuista ja kannettomista Verkottuneen ihmiskunnan jäänteistä ei saa mitään.

MYY JOTAIN EETTISESTI ARVELUTTAVAA. Pimeillä markkinoilla saat hyvät rahat munuaisista, kohdusta, sukusoluista tai vastaavasta.

MENE KERJÄÄMÄÄN TAI ESIINNY. Pistä tanssiksi tai näytä surkealta. Kyllä sieltä jotain heruu, tosin talvella on kylmä.

JÄRJESTÄ KOTIBILEET. Pyydä ihmisiä tuomaan omat ruoat ja juomat ja vedä niitä naamaasi häikäilemättä. Vie aamulla pullot kauppaan, mutta varmista, että bileruokaa jää krapulapäivälle, ettet tuhlaa kaikkia tienestejäsi heti.

ALIVUOKRAA ASUNTOSI. Muuta viikoksi kaverille tai peräkammariin ja vuokraa asuntosi kalliilla hinnalla matkailijoille. Vanhempien luona voit saada lisäksi ylläpidon ja säästää. Jos sinulla taas on asunnossasi peräkammari, muuta pienempään asuntoon.

10.

OSALLISTU. Ota osaa tutkimuksiin ja kilpailuihin tai lähetä lukijakuvia Metroon. Jos et saa rahaa, pääsetpähän leffaan etkä ainakaan vaikuta niin köyhältä.

Irtolainen_4_2012.indd 27

9.12.2012 18:45:42