Phobia Fobia hesa inprint 路 may 2012 路 issue 16
3
staff | tekijät Anna Puhakka Founder & Editor-in-Chief Perustaja Ja Päätoimittaja Thierry François Art Director & Head of Online Media Kaisa Ahtiainen Editorial Director | Toimituspäällikkö
4
Staff & Artists Tekijat contributors | tekijät
hesa inprint hesainprint.com
Séverine Bourgeois Gavin Campbell Amber Doe Giestas Anneli Holmstrom Laura Ana Maria Iosifescu Andrea Pagnes (VestandPage) Gabriel Rico thvm Atelier
cover | kansikuva Gabriel Rico Adorable
6 Editor's Note Pääkirjoitus — Anna Puhakka 8
Another Side of My Fears Pelkojeni Toinen Puoli — Laura Ana Maria Iosifescu
10 Fear Pelko — Giestas
Content Sisaltö
14 Adorable — Gabriel Rico 15
By Sixteen Kuuteentoista Mennessä — Amber Doe
16 The Clutching Puristus — Anneli Holmstrom 18 Alchemic Chamber Alkemian Kammio — thvm Atelier 20 hesa inprint #16 May 2012
To Paint in the Dark Pimeässä Maalaaminen — Séverine Bourgeois
22 It — Andrea Pagnes (VestandPage) 26 Flag Lippu — Gavin Campbell 28 Next Seuraavaksi
5
“Don't run with scissors” This was something adults often told me as a child. It made perfect sense, but still I would get so caught up in the moment of creating something new, that all the sane advice flew out of my head. In time I learned to hold the scissors by the pointy end thinking it would be safer. Then it all changed when I was about 12 and running once again with the scissors in “safety” mode when I tripped. No permanent damage was done, except to my psyche.
6
Editor's Note Pääkirjoitus The scissors pointy ends just narrowly missed my face when I was caught in breaking my fall and avoiding contact with the shiny metal rushing towards my eyes. Since then I have felt uneasy even walking with a sharp object and started feeling panicky when anyone else even holds a knife while talking to me.
anna puhakka Editor-In-Chief — Päätoimittaja
In this months issue we have been bombarded by Phobia laced submissions. A common thread through the works is the need to confront fears and to share our obsession with them. Some phobias can be crippling on a daily basis while others are easier to control. In whichever stage of our fears lie in, it can only be good to talk about them - share our fears with people we trust and then maybe slowly we can begin to face them. Next month reflections will take control but till then let us delve in to the fear and come back kicking. — Anna
”Älä juokse saksien kanssa” Näin minulle opetettiin lapsena. Siinä oli paljon järkeä, mutta silti jäin aina luomisen hetkeen niin kiinni, ettei mikään järkevä neuvo jäänyt mieleeni. Ajan kanssa opin pitelemään saksia kiinni teristä, ajatellen, että niin on turvallisempaa. Kaikki muuttui ollessani noin 12-vuotias, kun juoksin taas saksien kanssa ”turvallisesti” ja kompastuin. Pysyvää vahinkoa ei tapahtunut kuin psyykelleni, kun terät juuri ja juuri ohittivat kasvoni halkoessaan ilmaa matkalla kohti silmiäni. Siitä lähtien olen tuntenut oloni epävarmaksi jopa kävellessäni terävien esineiden kanssa ja alkanut panikoida, kun joku, joka edes pitelee veistä, puhuu minulle. Tämän kuun numeroa tehdessä saimme suuren vyöryn pelkoon liittyviä töitä. Yhtäläistä kaikissa oli se, että meidän on kohdattava pelkomme ja jakaa pakkomielteemme niihin. Jotkut pelot lamaannuttavat päivittäin, toisia taas on helpompi hallita. Missä vaiheessa pelkomme sitten ovatkaan, niistä on hyvä puhua – jaetaan pelkomme niiden ihmisten kanssa, joihin luotamme, ja ehkä sitten hitaasti voimme valmistautua kohtaamaan ne. Ensi kuun pääosassa ovat peilikuvat, mutta siihen asti sukelletaan pelkoihin ja tullaan takaisin entistä vahvempina. — Anna
7
hesainprint.com
Suffering from arachnophobia, in this painting I tried to overcome my fears and create this magical world with no danger or threat, where nature’s creatures and plants live in harmony. I am truly in love of the physicality of the paint so my work is quite 3-dimensional giving the feeling that the paint and the subject matter are trying to dominate the real. —
8
Another Side of My Fears Pelkojeni Toinen Puoli Koska pelkään hämähäkkejä, tässä maalauksessa pyrin voittamaan pelkoni ja luomaan maagisen maailman, jossa ei ole vaaraa tai uhkia, ja jossa luonnon olennot ja kasvit elävät tasapainossa. Minua kiehtoo maalin fysikaalisuus, joten työni on kolmiulotteista: siinä on tunnetta siitä, että maali ja aihe pyrkivät hallitsemaan todellisuutta.
laura ana maria iosifescu Oil painting and acrylics — Öljymaalaus ja akryyli — 100 × 60 cm
9
10
Fear Pelko
giestas Photography — Valokuvaus
11
For a period of three months, I monitored and registered all my fears, writing them down on a notebook. The red velvet soft cover notebook is 12 × 8 cm and has 40 sheets of recycled paper.
Each fear was documented through a brief description, followed by place (if relevant), date and time of the day. All the physical damage related fears were excluded from the register.
Kolmen kuukauden ajan seurasin ja seurasin omia pelkojani ja tein niistä muistiinpanoja. Punainen samettivihko on kooltaan 12 × 8 cm, ja siinä on 40 sivua kierrätettyä paperia.
Jokainen pelko on kuvattu lyhyesti, sisältäen paikan (jos aiheellista), päivämäärän ja ajan. Kaikki sellaiset pelot, jotka liittyivät fyysisen vahingon vaaraan, on suljettu pois.
12
The first registered fear dates from September 30th 2010, at 16h23; the last one dates from January 3rd, at 04h12. At the end of the monitoring and registering period, I dismantled the notebook.
Ensimmäinen ylös kirjattu pelko on syyskuun 30:nnelta, vuodelta 2010, klo 04.12. Seurannan ja kirjauksen jälkeen purin muistivihon osiin. Käyttöä ei ollut enää kirjoitetulle aineistolle, joten revin sivut.
Having no further use to the written data, I ripped down the sheets.
As soon as I finished to rip the paper, I feared that I wouldn't know how to get the exercice to a proper outcome.
Heti kun lopetin paperin repimisen, pelkäsin, etten saisi harjoitusta toivottuun lopputulokseen.
Realizing this fear, I found myself needing to document it once again.
Tajuttuani tämän pelon, huomasin, että se piti dokumentoida uudelleen.
Therefore, 28 hours later, I managed to turn the pile back into usable paper.
Siksi, 28 tuntia myöhemmin, onnistuin tekemään paperipinosta käyttökelpoisen.
The second notebook is now similar to the first one. However, it has only 8 sheets of thicker and darker paper.
Toinen vihko on nyt samankaltainen kuin ensimmäinen. Kuitenkin siinä on vain 8 sivua paksumpaa ja tummempaa paperia.
13
14
Adorable
gabriel rico Installation, knives, variable measures — Installaatio , veitsiä, muuttuvat koot — 2010
By Sixteen Kuuteentoista Mennessä He climbed through the balcony window; tip toed around my mom’s aloe vera and spider plants, past the old this end up couch and into the first door on the right. My bedroom. His back was wet and smelled exactly like he does after soccer practice. “Hey” we fumbled to each other. His hands fumbled under my nightshirt. “Do we need the light?” Ouch. This hurts. “Are you okay? Are you?” Ouch. Please stop soon, please stop soon, please stop soon. — Hän kiipesi parvekkeen ikkunasta, hiiviskeli äitini aloe vera -kasvien ja rönsyliljojen yli, vanhan tämä puoli ylöspäin -sohvan ohi ja läpi ensimmäisen oven oikealla. Minun makuuhuoneeni. Hänen selkänsä oli märkä ja tuoksui samalta kuin aina jalkapalloharjoitusten jälkeen. ”Hei”, hapuilimme toisiamme. Hänen kätensä hakeutui yöpaitani alle. ”Tarvitaanko valoa?” Ai. Tämä koskee. ”Oletko kunnossa? Oletko?” Auts. Ole hyvä ja lopeta pian, lopeta pian. Ole kiltti, lopeta pian.
amber doe Story — Tarina
15
The main theme in the work The Clutching is to describe an atmosphere, which is that of a tense critical situation that is preparing to shift. The imagery of camouflaged soldiers alongside the river aim to give a sense of time driving forward. In the foreground lie piles of bundeled cloth which appear to be folding in on themselves as if to camouflage themselves against the seeking soldiers. At the top are rather ominous tree silhouettes that block the view of either a sunset or a sunrise. Taking its inspiration from a newspaper headline
16
The Clutching Puristus
anneli holmstrom Painting — Maalaus
stating 2010 as “the era of responsibility” the piece attempts at a portrayal of uncertain tension: a feeling when the clock reaches its conclusion and its beginning. — Puristus -työn pääteema on kuvata tunnelmaa, jossa jännittynyt, kriittinen tilanne on muuttumassa. Maastoutuneiden sotilaiden kuva jokivarrella pyrkii antamaan mielikuvan siitä, että aika etenee. Etualalla on mytyssä olevaa kangasta, joka näyttää piilotutuvan itsekin etsivien sotilaiden sekaan. Yläosassa näkyy pahaenteisiä puiden muotoja, jotka estävät joko auringonlaskun tai nousun näyn. Työtä inspiroi eräs uutisotsikko vuodelta 2010 – ”vastuun aikakausi” – jonka kautta se pyrkii esittämään epävarmaa jännittyneisyyttä; sitä tunnetta, kun kello saavuttaa päätöksen ja alun.
17
Alchemic Chamber is the collaboration of Corey Marrero, Ishi Glinsky, and Hailey Loman, a creative team working under the thvm studio, and old revamped rag warehouse in downtown Los Angeles. The installation is a miniature Alchemidic chamber with a fully functioning kiln and dye room. The set is around 5 feet wide and 8 feet tall and will be finalized by an accompanying video and surrounded by glass. The exploratory nature of the set allows for the viewer to engage voyeuristically with the walls and its deteriorating objects. Glassware
18
Alchemic Chamber Alkemian Kammio
thvm atelier Installation, Clay, glass, wood, and and bones — Installaatio
is filled with insects and bones while bricks and scrolls are propped up against furniture pieces and drawings. The isolation of the space plays upon the audiences' phobias while the viewer is able to peer in from a distance. This creates a direct relationship, rather than the displacement of fear that emerges with a television screen or newspaper. — Alkemian Kammio on toteutettu Corey Marreron, Ishi Glinskyn ja Hailey Lomanin yhteistyöllä. He edustavat luovaa tiimiä, joka toimii thvm Studion alapuolella, Los Angelesin keskustassa, uudistetussa lumpputehtaassa. Installaatio on pienoismalli Alkemiallisesta kammiosta, jossa on täysin toimiva polttouuni ja värjäyshuone. tila on noin 1,5 metriä leveä ja 2,4 metriä korkea. Valmiina sitä tulee ympäröimään lasi ja sitä täydentää myös lyhyt video. Tilan kokeellinen luonne sallii katsojan tirkistellä seiniä ja niiden heikentyviä esineitä. Lasitavarat on täytetty hyönteisillä ja luilla, ja tiilet ja kääröt on aseteltu huonekalujen ja piirrosten sekaan. Tilan eristäytyneisyys leikkii yleisön peloilla samalla kun katsoja voi osallistua tirkistelyyn välimatkan päästä. Sen sijaan, että pelko syntyy television ruudusta tai sanomalehdestä, tämä luo suoran suhteen pelkoon.
19
"I switch off the light. Complete darkness. Blindness. I know that, near me, there are the sheets of paper and the paint. To reach the system is simple. I take a sheet of paper, put it down in front of me, and search the edges, the limits. A finger in the paint. Anguish, apprehension. I'm living my worst fear. I draw the edges to tame the shape. I reveal some faces, a lot of eyes and portraits.
20
To Paint in the Dark Pimeässä Maalaaminen
séverine bourgeois Acrylic paint on paper — Akryylimaalaus paperilla
Done. The decision to stop is arbitrary. Once all the paintings will be finished, I should switch on the light, and confront myself to what I could give to the sight if I couldn't see anymore…" — Sammutan valon Täydellinen pimeys. Sokeus. Tiedän, että lähellä minua on paperia ja maalia. Pääsy systeemiin on yksinkertaista, Otan arkin paperia, asetan sen eteeni ja etsin sen reunoja, sen rajoja, Sormi maalissa. Ahdistus, levottomuus. Koen pahimpaa pelkoani. Piirrän ääriviivat kesyttääkseni muodon. Paljastan joitakin kasvoja, paljon silmiä ja muotokuvia. Valmis. Päätös lopettaa on mielivaltainen. Kun kaikki maalaukset ovat valmiit, minun pitäisi sammuttaa valo ja kohdata itseni; mitä antaisinkaan tälle näylle, jos en enää näkisi…”
21
I’m still wondering. Why so? Is it for I’m simply scared to die? I don’t remember the scream for being scared when I was born. A good scare sometimes is worth more to a man than good advice, and the courage is just the ability to face the scare. Me? I can’t yet. Being frightened is an experience I can't buy. For it, very precious, I suppose. Do I like it? Surely it is my mind-killer, my little death that brings
22
IT obliteration, a sweet sinister treasure at my total disposal. It seems somehow I need it, as when it comes I live it fully, though recently what scares me comes to pass more speedily than what I hope. Some examples? Solitude continues to scare me, ‘cause it makes me think about love, death, and violence. It forces me to find distraction from anxious, black thoughts, and re-invent myself night and day.
andrea pagnes (vestandpage) Performance, Story — Performanssi, Tarina
I’m increasingly worried about my future - this since forever - but now it’s as if I sense it’s because my desert inside has reduced and put me to touch that I can win or lose all in a second. It still continues to happen that I find myself in dangerous situations which freeze me to death, and when I come out the danger is still there, hiding still, because I abruptly forget where I was and what was the actual cause that paralyzed me, as if they were just a trick of my mind. And this, though I presume to have learnt that the real danger is that I have to cope better with my vicious tendency of forgetting my promises. I’m searching for the right tool at least. Anyway, today I will face it, at any
cost. I will permit it to pass over me and through me. And when it has gone past, I will turn the inner eye to see its path. Where it has gone, there will be nothing. Only I will remain. How to deal with my loneliness then? I grew up with a set of instinctive fears: of falling, of the dark, of being abandoned. The result was experiencing sexual abuses, and still those memories affect me when I make love. Take politics, for instance, so similar to some extreme pornography: what begins with scare usually ends up in folly. I won’t, but since I have openly declared to myself that my favorite food is my actual freedom, it started to dine at my table regularly with an insatiable appetite: nameless, unreasoning, and unjustified as all my needed efforts to convert retreat into advance. Too many times I have applied it to my dreams, and my dreams to it, always losing, even when I see myself to win. One day I might say proudly: I have almost forgotten how it was, but I’m scared that this will mean that I have killed my strongest emotions, and finished to chase and feel it my own way. — Mietin yhä, miksi näin? Siksi, että yksinkertaisesti pelkään kuolemaa? En muista pelon huutoa, kun synnyin. Hyvä pelästys on joskus parempi kuin hyvä neuvo, ja rohkeutta on kohdata pelko. Minä? Minä en vielä pysty.
Andrea Pagnes in the VestAndPage performance “Speak That I Can See You” — xiv bjcem Biennial for Young Artists from Europe and the Mediterranean — Skopje, Macedonia (2009)
23
Pelästys on kokemus, jota en voi ostaa. Luulen, että siksi se on niin arvokas. Pidänkö siitä? Varmaankin se on oma mielentappajani, pieni kuolemani joka tuo mukanaan tuhon, ihana kamala aarre täysin käytettävissäni. Tuntuu, että jotenkin tarvitsen sitä; kun se tulee, elän sen täysillä. Vaikka viime aikoina se, mitä pelkään, on tullut nopeammin, kuin toivoin. Esimerkkejä? Yksinäisyys pelottaa minua yhä, koska se saa minut ajattelemaan rakkautta,
24
Verena Stenke in the VestAndPage performance “Balada Corporal Part iii: Aerial Body – Spiritual Body” — mac Museo de Arte Contemporanea, Valdivia, Chile (2010) — Photo: Alvaro Pereda Roa
kuolemaa ja väkivaltaa. Se pakottaa minut ajattelemaan synkkiä, ahdistuneita ajatuksia ja keksimään itseni uudelleen päivin ja öin. Olen koko ajan huolissani tulevaisuudestani – olen aina ollut – mutta nyt tunnen, kuinka sisäinen autiomaani on kutistunut ja tunnen, kuinka voin voittaa tai menettää kaiken sekunnissa.
Löydän yhä itseni vaarallisista tilanteista, jotka kangistavat minut kuoliaaksi, ja kun tulen pois, vaara on yhä olemassa, piilossa, koska unohdan äkkiä, missä olin, ja mikä itse asiassa kangisti minut, aivan kuin mieleni leikkisi minulla. Ja tämä, luulin jo oppineeni, että oikea vaara piilee siinä, että minun on pärjättävä paremmin vihamielisen taipumukseni sen kanssa, että unohdan lupaukseni. Etsin ainakin oikeita työkaluja. Joka tapauksessa, tänään kohtaan sen, hinnalla millä hyvänsä. Sallin sen tulla sisääni ja läpäistä minut. Kun se on mennyt ohi, käännän sisäisen katseeni nähdäkseni sen polun. Siellä, mihin se menee, ei ole mitään. Vain minä jään. Miten sitten käsittelen yksinäisyyttäni? Kasvoin vaistonvaraisten pelkojen kanssa: putoamisen, pimeyden, hylätyksi tulemisen. Tuloksena koin seksuaalista hyväksikäyttöä, ja nuo muistot vaikuttavat minuun yhä rakastellessani. Politiikka, esimerkiksi, niin samankaltaista kuin kova porno: se, mikä alkaa pelolla yleensä loppuu mielettömyyteen.
25
Minä en, mutta kun olen avoimesti julistanut itselleni, että lempiruokani on todellinen vapauteni, se alkoi illastaa pöydässäni loppumattomalla ruokahalulla: nimettömänä, järkeistämättömänä ja perusteettomana, aivan kuin kaikki yritykseni muuntaa pakopaikka hyödykseni. Liian monta kertaa olen soveltanut sitä uniini, ja uniani siitä, häviten aina, jopa silloin, kun huomaan voittavani. Jonakin päivänä saatan sanoa ylpeästi: olen melkein unohtanut millaista se oli, mutta pelkään, että se tarkoittaa sitä, että olen tappanut vahvimmat tunteeni, lopettanut niiden takaa-ajon ja niiden tuntemisen omalla tavallani.
Verena Stenke in the VestAndPage performance “Places to Fall and Rise” — Student Cultural Centre, Belgrade, Serbia (2010) — Photo: Tatjana Sersenko
Living his whole life on the border between the Republic of Ireland and Northern Ireland, Irish artist Gavin Campbell’s video performance piece ‘Flag’ addresses the mental and physical positioning and shifting of space. In this work the result of desire, want and need motivated by fear are made visible. In a desperate attempt to become, feel or prove his ‘Irishness’ Gavin attempts to consume the Irish tri-colour to make it apart of him. After overcoming the initial oddity of this act
26
Flag Lippu and contemplating if this is an attack it becomes apparent that this is a desperate attempt of longing, want or even lust. Gavin shows us the fine line of losing ones dignity with in the pursuit of want that’s motivated by fear. A fear that gives birth to blind patriotism and nationalistic ideas.
gavin campbell Performance — Performanssi
This piece shows us the grip fear or that of a perceived fear can have on us all. In this piece it is an Irish tricolour, but it could be easily replaced by many other flags from Europe and that of the United States of America. It goes some way making visible the use of fear used upon us everyday from advertising companies to governments. — Irlantilainen taiteilija Gavin Campbell on elänyt koko ikänsä Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajalla. Hänen videoperformanssinsa ”Lippu” puhuttelee tilan henkistä ja fyysistä paikannusta ja siirtymää. Tässä työssä on tehty näkyväksi toivo, halu ja tarve, joita motivoi pelko. Epätoivoisessa yrityksessään tulla irlantilaiseksi, tuntea tai todistaa ”irlantilaisuutensa”, Gavin pyrkii käyttämään Irlannin lippua tehdäkseen siitä osan itseään. Kun
27
alun outous on voitettu ja teon mahdollinen hyökkäävyys suljettu pois, on käynyt selväksi, että tämä on epätoivoinen yritys kaipuuseen, haluun, ja jopa himoon. Gavin näyttää meille hiuksenhienon rajan omanarvon tunnon menetykseen, kun pyritään haluun, jota motivoi pelko. Pelko, joka synnyttää sokeaa isänmaallisuutta ja kansallisaatteita. Tämä työ näyttää meille pelon otteen, tai käsityksen pelosta. Tässä työssä se on Irlannin lippu, mutta se voi hyvin olla mikä tahansa muu Euroopan maan lippu tai Yhdysvaltojen lippu. Se kulkee melko matkan tehdäkseen näkyväksi pelon, jota koemme mainosyhtiöiden ja hallitusten kautta.
28
Next Seuraavaksi
deadlines hakuajat
1–30.5.2012 1–29.6.2012
Reflection | Peilikuva Feast | Pidot
You don’t have to be a professional artist, writer, photographer or a filmmaker to get involved with HESA inprint. We are looking for anyone with a vision and voice to share their opinions, work and stories not for a pay check but for the love of creating. You can buy your own printed copy of the magazine online at hesainprint.com/issues
Sinun ei tarvitse olla ammatiltasi taiteilija, kirjailija, valokuvaaja tai filmintekijä osallistuaksesi HESA inprinttiin. Me etsimme henkilöitä, joilla on oma ääni, visio ja jotka rakastavat uuden luomista ei rahan tähden vain vaan rakkaudesta luoda. Voit ostaa oman painetun kopion lehdestä netissä osoitteessa hesainprint.com/issues
HESA inprint
hesainprint.com issn-l 1799-8549 issn 1799-8549 (Painettu ⁄ Printed) issn 1799-8557 (Verkkolehti ⁄ Online)
29
hesainprint.com