45sport

Treenaamatta parempi

Kovia tekijöitä tolppien välissä

Silakka viihtyy

45 All Stars Oulu ry:n 25-vuotisjuhlalehti.

Se juureva pizzeria.

Benvenuti - Welcome - Tervetuloa, ilman pöytävarausta ke–to 15–22, pe–la 12–23

Neljännesvuosisata hikoilua ja hauskanpitoa

Rokkikuppila 45 Specialin kapakoitsija Ilpo Sulkala sattui tietämään, että olin pelaillut kaukalopalloa, ja kysyi olisiko minua kiinnostanut tulla pelaamaan jääkiekkoa baarin joukkueeseen. Tottakai kiinnosti.

Kausi 1996-1997 oli juuri alkanut. Juha Junnolta saadut paksut polvisuojat painoivat kuin lyijy, samaa sarjaa olleet hartiasuojat olivat kohtuuttoman jäykät, ja pitkästä aikaa käsissä ollut jääkiekkomaila tuntui kovin pitkältä. Vielä edellisellä kaudella Kärpissä pisteitä nakutellut ketjukaveri Harri ”Helge” Helama tarjoili tukuttain hyviä passeja.

Touhu tuntui mukavalta. Minkäänlaisia menestymisen paineita ei ollut. Pääasia, että jokainen sai jonkun onnistumisen ja hien pintaan.

Tätä kirjoitettaessa kausi 2016-2017 alkaa olla lopuillaan. 45 All Stars taistelee jälleen kerran Suomen Jääkiekkoliiton

Oulun alueen harrastesarjan mestaruudesta. Voittamisen pakkoa ei edelleenkään ole, mutta menestymisestä on tullut tapa.

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 25 vuotta 45 All Starsin ensimmäisestä jääkiekko-ottelusta helsinkiläistä Freakersia vastaan. Sukulaisseurat kohtaavat taas Rock Hockey SM -turnauksessa Rovaniemellä.

Sporttailun oheen on mahtunut paljon muitakin aktiviteetteja – etenkin ulkomaille tehdyillä peli- ja virkistysreissuilla. Onkin luontevampaa puhua rockhenkisestä kulttuuri- ja urheiluseurasta kuin pelkästä urheiluseurasta.

45 SPORT. 45 All Stars Oulu ry:n jäsen- ja sidosryhmälehti. 25-vuotisjuhlanumero 1/2017. Painos 400 kpl.

Taitto: Ilpo Koskela / GST Graafinen Studio. Päätoimittaja: Anssi Juntto. Muut kirjoittajat: Sami Lopakka, Aki Nurmesniemi, Jonna Pulkkinen. Sähköposti: email@45allstars.com

Anssi Juntto

Oululaislähtöinen Jari ”Ville” Manninen oli ollut perustamassa harrastelijapelaajien jääkiekkojoukkuetta Freakersiä Helsingissä vuonna 1991 ja ehdotteli rockklubi 45 Specialin omistajille Elmo Harjulle, Kepa Salmirinteelle ja Ilpo Sulkalalle, että jos he perustaisivat oman joukkueen, Freakers voisi tulla pelaamaan sitä vastaan. Yllytyshullut yrittäjäkaverukset ottivat haasteen vastaan ja ostivat baarilleen 15 pelikamppeet varusteineen ja pelipaitoineen kaikki-

neen.

”Valmentajina olivat Määtän Harri ja Porkan Hessu. Meillä oli joinakin aamuina treenit Raksilan jäähallissa, ja siellä me kävimme oikein kuvioita läpi”, Sulkala muistelee.

”Kepa ja Elmo olivat pelanneet lätkää, mutta minä luistelin ekaa kertaa teinivuosien jälkeen. Olin pelannut vain futista.”

Lopulta 45 All Stars ja Freakers ottivat mittaa toisistaan liki 300-päisen yleisön

”Yllytyshullut yrittäjäkaverukset ottivat haasteen vastaan ja ostivat baarilleen 15 pelikamppeet varusteineen ja pelipaitoineen kaikkineen.”

Rokkibaarin lätkäjoukkueesta sadan jäsenen seuraksi

edessä Raksilassa keväällä 1992. Kotijoukkue voitti ottelun ja sai haltuunsa Kardan Aksel Trophy -nimeä kantaneen komean palkintopokaalin. Jatkoja juhlistettiin tietysti 45 Specialissa.

Tapahtumasta jäi kaikille niin mukavat fiilikset, että seuraavana vuonna joukkueet suuntasivat Kuusamoon pitämään hauskaa. Miniturnaukseen osallistui myös paikallisten Pallo-Karhujen veteraanijoukkue.

Pari vuotta myöhemmin 45 All Stars

oli jo tuomassa Pietarinkadun Oilersia Ouluun. Tuolloin rosterissa tosin oli yksi kentällinen 45 All Starsista, toinen Kärppien edustusjoukkueesta ja kolmas muista julkkiksista. Tempauksen tuotto ohjattiin Matti Veivo Säätiölle.

Alkuvuosina joukkueen runkopelaajia olivat mainittujen lisäksi muiden muassa Mika ”Suli” Sulkala, Jouni ”Jofa” Lahenius, Mikko Niemi, Jari ”Nurtsi” Nurro, Harri ”Nakki” Homanen, Seppo ”Sepi” Klemettilä, Eero ”Epe” Puolakanaho ja Pekka

”Ukkis” Ukonmaanaho.

Jääkiekkoliiton harrastesarjaa 45

All Stars rupesi pelaamaan 1990-luvun puolivälin tietämillä. Noihin aikoihin joukkueessa kiekkoilivat myös omat aktiiviuransa päättäneet, nyt jo edesmennyt Harri ”Helge” Helama ja sittemmin maalivahtivalmentajana maajoukkuetta myöten kunnostautunut Ari Hilli, joka tosin luuti enimmäkseen puolustajana. Nykyisistä aktiivipelaajista 1990-luvun puolella seuraan liittyivät ainakin Anssi

Mika Sulkalan halu pelata jääkiekkoa potki joukkuetta eteenpäin ensimmäiset vuodet. Suli oli myös 45 All Stars Oulu ry:n puheenjohtaja vuosina 2003-2011. Kuvaaja: Janne Pussila.

Juntto, Pekka Luomajoki, Kai Mäenpää ja viime aikoina etäjäsenenä vain turnausreissuille osallistunut Juha ”Unski” Marttila.

Harrastesarjataipaleen alkuvuosilta mieleen ovat jääneet erityisesti ottelut Oulun Erotuomarikerhon joukkuetta vastaan. Tiukat matsit kääntyivät järkiään 45 All Starsin eduksi, mutta tunnetta niistä ei koskaan puuttunut. Peliä viivyttäneiden kaplakoiden ja purnaamisten takia oli melko tavallista, että täyttä peliaikaa ei jäävuoron puitteissa ehditty pelata.

Ikimuistoisin kohtaamisista oli Raksilan jäähallissa pelattu play off -ottelu keväällä 1999. Peli oli loppuhetkillä tasatilanteessa Erotuomarikerhon pelatessa ylivoimalla, kun 45 All Starsin Ilkka Syvänperä onnistui katkaisemaan syötön omalla puolustusalueella, polkaisi yksin läpi ja sivalsi kiekon maaliin. Kiekko ei ollut vielä tipahtanut maaliverkosta jäähän, kun kenttämestari avasi kaukalon päädyn sen merkiksi, että vuoro ja samalla koko ottelu oli päättynyt. Erotuomareille koitti kesäloma, 45

All Stars jatkoi finaaliin.

Kun Jääkiekkoliiton ja sen harrastesarjaa vetäneen Jouko Sillanpään tiet erosivat vuonna 1999, 45 All Stars siirtyi Sillanpään pyörittämään uuteen harrastesarjaan. Joillakin joukkueilla kuitenkin jäi maksurästejä jäähalleille, niinpä hallien sijaan pelejä jouduttiin pelaamaan yhä enemmän lumisateessa tekojäällä.

Koska 45 All Stars halusi varmistaa halliolosuhteet, se palasi Jääkiekkoliiton alaiseen sarjaan kaudelle 2002-2003. Siellä joukkue on pelannut koko ajan Oulun alueen kovinta AAA-sarjaa ja ollut sen menestynein joukkue. Mestaruuksia on kertynyt vuosien varrella kymmenkunta. Ikämiessarjoihin ei ole katsottu tarpeelliseksi siirtyä, vaikka nykyään vastustajajoukkueet saattavat olla keski-iältään 20 vuotta nuorempia.

1990-luvun puolella joukkueen kokoonpano oli tietystä rungosta huolimatta varsin eläväinen. Jossain vaiheessa kaikki eivät olleet valmiita maksamaan jäävuoroista ja porukka harveni.

Kaudelle 1998-1999 Suli Sulkala, Ari ”Kille” Keinänen (nyk. Grip) ja Jussi

Kärppien SM-kullan takuumies

Seuran ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja Mika ”Suli” Sulkala on muistanut säännöllisin väliajoin muistuttaa olevansa joukkueen ainoa oikea jääkiekon Suomen mestari. Kultaa tuli Oulun Kärppien riveissä keväällä 1981 –ei tosin edustus- vaan D1-joukkueessa.

Sulkala muistaa hyvin ratkaisevan ottelun Tampereen Tapparaa vastaan perinteikkäässä Nordenskiöldinkadun jäähallissa Helsingissä. Kärpät oli maalin häviöllä vielä 45 sekuntia ennen loppua. Kun valmentaja Seppo Lundgren kysyi halukasta aloittajaa hyökkäyspään aloitukseen, Suli tarjosi itseään ensimmäisenä. Niin vain kävi, että itsevarma nuorukainen napsi tarvittavat kaksi aloitusta, ja joukkue käänsi pelin 5-4 -voitoksi.

”Muistan ne kaksi aloitusta varmasti koko loppuelämäni. Mukavaa, että se oli samana vuonna kuin Kärppien ensimmäinen liigamestaruus. Joskus pappana varmaan muistelen pelanneeni miesten joukkuuessa”, Sulkala naurahtaa.

Sulin halu pelata jääkiekkoa vielä aikuisiälläkin on ollut merkittävä tekijä 45 All Starsin toiminnan käynnistymiselle ja jatkumiselle. Isossa kuvassa jääkiekko on kuitenkin ollut entiselle mestaruussarjatason jalkapalloilijalle vain kakkoslaji.

Pekka Luomajoki on uurastanut puolustajan tontin ohella seuran sihteerinä. Kuvaaja: Janne Pussila.

Eskola rupesivat virittelemään toimintaa uudelleen. Uusien pelaajien ja uusien pelipaitojen myötä touhuun saatiinkin uutta ryhtiä. Kille otti varustevastaavan tehtävät haltuun entisen Kärppä-huoltajan kokemuksella, ja siitä lähtien myös 45 All Starsin varustehuolto on ollut huipputasoa.

Kaikki tulokkaat eivät kuitenkaan oikein tuntuneet istuvan joukkueeseen, josta oli jo ehtinyt muotoutua omanlainen sosiaalinen yhteisönsä. Mitä annettavaa sellaisella kaverilla oli, joka

ei pukahtanut pukukopissa mitään edes vierustovereilleen. Erään saunaillan yhteydessä peukkuäänestyksellä päätettiin, ketkä saivat jatkaa joukkueessa.

Sen jälkeen on katsottu tarkkaan, ketä mukaan on otettu. Uudet pelaajat ovat olleet yleensä jonkin aikaa try outilla. Koska touhu oli alkanut 45 Specialin joukkueena, tietty rockhenkisyys haluttiin säilyttää.

Vuonna 2001 joukkue osallistui ensimmäistä kertaa Rock Hockey SM -turnaukseen Tampereella. Finaalissa

vain kahdeksalla kenttäpelaajalla raatanut oululaisryhmä oli ajoittain melkoisessa pyörityksessä, mutta niin se vain onnistui kaatamaan Helsinki Allstarsin. Kultamitalit kaulaan pujottanut, nyt jo edesmennyt puolustajalegenda Pekka Marjamäkikin ei suotta kehunut joukkueen taisteluilmettä.

Helmikuussa 2003 seura irrottautui baarin joukkueesta omaksi itsenäiseksi yhdistykseksi. Perustetun 45 All Stars Oulu ry:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mika Sulkala.

Juha Marttila tietää, että suhteita on vaalittava myös tuomareiden suuntaan.

Kuvaaja: Janne Pussila.

NHL-konkarien maalitauluna

Seuran toinen puheenjohtaja Esa ”Elmo” Harju aloitti jääkiekkouransa maalivahtina Kuusamon Pallo-Karhuissa, mutta edustusjoukkueen ykkösveskarin hommat saivat jäädä Zero Nine -bändin menestyksen myötä vuonna 1982.

KPK:n ja 45 All Starsin lisäksi Elmo on edustanut Nitro-Kärppiä, jonka maalin suuta hän tukki muun muassa kansainvälisessä veteraaniturnauksessa Havaijilla vuoden 1996 tietämillä, kun Ari Hellgren ei ollut päässyt reissuun. Turnauksen järjestänyt amerikkalainen miljardööri Fred Murdoch oli koonnut oman Fading Stars -joukkueen, jossa pelasi Wayne Babychin ja Helmut Balderisin kaltaisia entisiä NHL-tähtiä.

”Hehän pistivät minut ihan solmuun. Siellä ei saanut lämätä, mutta Babych veti ranteella siniviivalta minua rintaan niin, että minulta lähti ilmat pihalle. Se oli kova kokemus”, Harju muistelee.

”Turnaus oli siksi Havaijilla, kun Murdoch’s Fading Starsin suurimmilla staroilla oli siellä mökit. Mimmit toivat heitä avoautolla jäähallille pelaamaan, mutta me liikuimme hikisesti pikkubussilla.”

Seuraavana vuonna 45 All Starsille tarjoutui mahdollisuus lähteä mukaan Turun Weikot ry:n Oulussa pyörittämään Finnbingoon. Siitä alkoi seuran kovin kukoistuskausi. Talous oli kunnossa, samoin varusteet ja peliasut olivat viimeisen päälle. Samalla ruvettiin tekemään pelireissuja myös maailmalle.

Bingotoiminnan tuotot eivät suinkaan ole jääneet pelkästään oman jouk-

kueen käyttöön, vaan varoilla on tuettu myös paikallista junioritoimintaa niin jalkapallon kuin jääkiekonkin saralla. Yhteistyö Oulun Kärppien kanssa alkoi, kun vuosikausia tukikohtana ollut Ruskon jäähalli lopetti toimintansa, ja joukkueen piti saada jäävuoro Kärppien hallinnoimaan uuteen Raksilan harjoitushalliin.

Vaikka bingo on ollut hyvä sijoitus, ihan kaikki satsaukset eivät kuitenkaan

”Maali!” 45 All Stars on menestynyt niin paikallisessa harrastesarjassa kuin reissuturnauksissakin. Kuvaaja: Janne Pussila.

45 All Starsin logot on perinteisesti suunnitellut Tuomas Mujunen. Punatähti koristi pelipaitaa 2000-luvun alussa. Vasemmalla käyttämättä jäänyt luonnos vuodelta 1999.

ole kantaneet hedelmää. Konkurssipesästä Tampereelta hankitulla massiivisella teollisella brodeerauskoneella ei koskaan päästy tekemään pistoakaan, sillä entinen omistaja oli hävittänyt sen ohjelmiston bittiavaruuteen, eikä vastaavaa onnistuttu löytämään enää mistään.

45 All Starsin jääkiekkoporukka kokeili jalkapalloa kesälajina 2000-luvun alussa ja osallistui puulaakiturnaukseen ilman sen kummempaa menestystä.

Varsinainen jalkapallojaosto perustettiin, kun seura pääsi mukaan Rockfutis SM -karkeloihin kesällä 2006.

Tennis lisättiin seuran lajipalettiin viitisen vuotta myöhemmin. Jalkapallo- ja tennisjaoston toiminnasta lisää lehden loppupuolella.

Tällä hetkellä seurassa on kaikkiaan lähes sata jäsentä.

Stanley Cup lyhyen matkan päässä

45 All Starsin nykyisen puheenjohtajan Tuomo Palmun peliura alkoi masuunien varjossa Teräs-Kiekon riveissä Raahessa. Sieltä hänet värvättiin isommalle kirkolle Oulun Kärppien juniorimyllyyn.

Vasta jälkeenpäin Palmulle selvisi, että hänen itsensä ei ollutkaan määrä olla seuraava NHL-tähti, vaan auttaa pelillisesti ja kouluttaa muita niihin kaukaloihin. Työn oltua tehty Palmun piti astua vaivihkaa sivuun, jotta pakkipari nousisi NHL-scouttien listoille.

”Toki itsellenikin jäi taskuun SM-metallia, ja sitä on tullut myöhemmin muustakin palloilusta. Arvokkaimpana kuitenkin kolminkertainen piirinmestaruus moukarinheitossa”, muun muassa Reijo Ruotsalaisen ja Janne Niinimaan kanssa luutinut Palmu toteaa.

”Harrastelätkävuosien haastavin tehtävä oli pysyä piilossa NHL-scouteilta, kun kävimme turnauksessa New Yorkissa. Seurauksena olisi voinut olla pitkä vuosia kestänyt rahakas sopimus NHL-kaukaloihin, mutta tarkkaan suunniteltu strategia – kaukalossa ja sen ulkopuolella – sekä joukkuekavereiden pelilliset suoritukset saivat hämättyä scouttien kiinnostuksen samaan aikaan pelattuun Stanley Cup -finaaliin. Näin lähelle minua NHL ei ollut koskaan aiemmin päässyt.”

TRANSTIMBER

Makeimmat maalit Manhattanilla

Olin kuullut 45 All Starsin lätkätiimistä ja Rock Hockey SM -kisoista joissakin keikkakuvioissa Remeksen Antilta, joka siihen aikaan oli yksi seuran molareista. Itse olin nuorempana viihtynyt paljon ulkojäillä ja seurannut lätkää koko ikäni. Pelasin yläasteiässä junioritiimissäkin, mutta eihän siitä helvettiäkään tullut. Kamat lähtivät myyntiin ensimmäisen kauden jälkeen. Nyt innostuin heti – viimeinkin saattoi luopiolle löytyä oikeanlainen seura.

Remeksen kutsusta kävin katsomassa silloisessa Ruskon jäähallissa jonkun harrastesarjan matsin. Elettiin vuotta 2004. Tempo näytti inhimilliseltä. Jätkät osasivat pelata ja kaivoivat voiton. Isoimmassa roolissa oli ketju Päivärinta-Makkonen-Juntto. Varsin pian kävi selväksi, että heitä piti kutsua tsekkiketjuksi.

Minulle huikattiin matsin jälkeen, että tulehan Sami tervehtimään porukkaa. On helvetin outoa astua siviilikamppeissa koppiin, joka on täynnä tuntemat-

tomia alastomia miehiä. Puheensorina lakkasi kuin seinään. Joku esitteli, että tässä on meidän uusi vahvistus. Kukaan ei kommentoinut mitään. Hävetti. Lopulta Mika ”Suli” Sulkala rikkoi hiljaisuuden: ”No on sulla ainakin pitkä tukka.” Sen jälkeen hän kumartui kassilleen, ja umpiresusta pelihaalarista paistoivat kivekset. Olin mukana tiimissä.

Alkuvuodet pelasin enimmäkseen Sulin ja Ibon kanssa pelätyssä Sulkala-Sulkala-Lopakka -kombinaatiossa. Lähinnä

ketju oli pelätty omassa vaihtoaitiossamme, kun olimme jäällä. Saimme me toki välillä tulostakin tehtyä. Sulilla on maaginen taito hidastaa jalkakikallaan koko maapallon pyörimisliikettä hetkeksi. Kun muut hämmästelevät tätä reaaliaikaista hidastuskuvaa, kiekko tulee ketjukaverin lapaan avopaikkaan. Minun tehtäväni oli polkea niin paljon kuin lähtee, ”ku sulla on nopiat jalat”. Ja pitkä tukka.

Ensimmäisissä rokkikisoissani Vaasassa tein puolenkymmentä maalia. Pelien välissä joimme kaljaa. Eihän tämän hienompaa urheilua ole saatana olemassakaan, hekumoin kaikille. Sijoitusottelussa kisajärjestäjiä vastaan tein läpiajosta vielä yhden maalin, mutta se hylättiin, koska juuri ennen punalamppua joku heitti katsomosta toisen kiekon jäälle.

Mitalit jäivät vielä Vaasassa saamatta, mutta sittemmin on kyllä ropissut. Ketjulotossa homma on toiminut tasan päinvastoin kuin NHL:ssä – mitä paskemmin olen pelannut, sen kovempaan ketjuun minut on vuosien varrella nostettu. Sama logiikka on toistunut myös palkintojenjaoissa. Edellisiin kotikisoihimme ehdimme Kukelin kanssa keikkareissulta vasta finaaliin. Pelasin kolme vaihtoa koskematta kiekkoon kertaakaan. Kultajuhlissa minut valittiin turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi.

En ole läheskään kaikkiin kisoihin joutanut mukaan, mutta minullakin on mestaruuksia nyt jo neljä tai viisi. Eli juuri sopivasti seuran imagon kannalta. Mitä numeroihin tulee, maukkain Rock Hockey -mestaruutemme tuli Helsingin kisoista vuonna 2009: Hämeenlinnan Giants of Rock kaatui lukemin 4-5. Tein siinä matsissa Jare Siltavirran ja Uuno Marttilan tarjoilussa tehot 2+1, mistä eteläsuomalaiset rokkarit kuulevat edelleen säännöllisesti.

Tuokaan pullistelu ei ole kuitenkaan mitään verrattuna Amerikan-saaliiseemme. Vietimme taannoin vajaan viikon New Yorkissa ja voitimme siinä sivussa paikallisen lätkäturnauksen. No, puhutaan nyt suoraan vaan: voitimme Amerikan mestaruuden. Tein maalin myös siellä! Aina, kun merkeissä jos toisissa ajaudun porisemaan oikeiden jääkiekkoammattilaisten, liigajyrien tai aloittelevien NHL-pelaajien kanssa, ennen pitkää lasahtaa pöytään vakiokysymys: ”Montako maalia Manhattanilla?”

Sami Lopakka

Kymmenen mestaruutta rokkikisoista

Rokkareiden ja muiden viihdemaailman ihmisten Rock Hockey SM -kisoihin 45 All Stars on osallistunut vuodesta 2001 lähtien. Mestaruuden joukkue on napannut peräti kymmenen kertaa.

Menestys on tietysti aiheuttanut pahaa mieltä vastustajien joukoissa. Taannoin joku turkulaisen Riverside Gladiatorsin pelaaja tivasi loppukättelyssä tappiosta katkeroituneena, että montako kultalevyä 45 All Starsin pelaajilla on – turkulaisia kun edustivat listojen kärjessä paistatelleet Neon 2 -kitaristi Rami Alanko ja Suurlähettiläiden laulaja Jussu Pöyhönen.

”Vastasin kuittailuun, että hyvä kysymys, minäpä selvitän. Pukukopissa käännyin Sami Lopakan ja Sami Kukkohovin

puoleen ja kysyin, montako kultalevyä Sentencedillä oli”, 45 All Starsin tuolloinen kapteeni Anssi Juntto muistelee.

”Ihan tarkkaa määrää Samit eivät voitosta liikuttuneina kyenneet kertomaan, mutta jonkinlainen arvio turkulaisille saatiin välitettyä. Taisipa olla niin, että määrä vielä varmuuden vuoksi kerrottiin kahdella, kun kysymyskin tarkkaan ottaen koski kultalevyjen faktista määrää, ja Sameja oli kaksi.”

Muita joukkueessa pelaavia tai pelanneita nykyisiä tai entisiä musikantteja ovat Elmo Harju (Zero Nine), Hessu Lesonen (The Rizzla Band, Audacity), Tommi Määttä (Sacred Crusifix), Antti Remes (Poisonblack), Sakke Kuusisto (The Blaster Master), Jukka Kilponen (Loikkarit,

Jarmo Merkkiniemi kynäilee Rock Hockey SM -turnauksessa Lahdessa keväällä 2016. Kuvaaja: Janne Pussila.

Discotransit), Kille Keinänen (Baby Dolls) ja Anssi Juntto (The Popshop, Banana Beat dj’s).

Viihdemaailmaan kytkeytyvät tietysti myös 45 Specialin kapakoitsija ja promoottori Ilpo Sulkala, portsari Mika Sulkala ja ex-miksaaja Nakki Homanen sekä näyttelijä Jarkko Mikkola, teinivuosien musikaalitähti Kaj Päivärinta, ex-miksaaja Juha Fyrstén, Qstockin rakennuspäällikkö Jari Siltavirta, saman festivaalin

rakennusvastaava Teppo Pekkala ja ex-toimittaja Ari Makkonen.

Rokkikisajoukkuetta ei kuitenkaan ole koskaan rakennettu erityisesti kytköksiä silmällä pitäen, vaan rosteriin ovat mahtuneet kaikki kulloinkin toiminnassa mukana olleet ja jäsenmaksunsa maksaneet.

Kevään 2016 kisoihin Lahteen joukkue sai riveihinsä oululaislähtöisen KHL-puolustajan Janne Jalasvaaran.

”Toisin kuin muutamien muiden joukkueiden divarijyrät Jalasvaara ymmärsi turnauksen luonteen ja pelasi ihan muilla kuin omilla vahvuuksillaan...”

Lahden rokkikisoissa joukkuetta täydentäneet ex-oululaiset Veli-Pekka Koskinen ja Janne Jalasvaara virittelevät Sulin luistimia kisakuntoon. Kuvaaja: Janne Pussila.

Toisin kuin muutamien muiden joukkueiden divarijyrät Jalasvaara ymmärsi turnauksen luonteen ja pelasi ihan muilla kuin omilla vahvuuksillaan, mistä myös selfieotoksia jonottaneet vastustajat kiittelivät. Sillä kertaa mestaruuspystikin karkasi Giants of Rockin matkassa Hämeenlinnaan.

Lahdessa torjuntavastuun kantaneen Jussi ”Mässi” Mäntylän tyyli on kieltämättä näyttävä. Kuvaaja: Janne Pussila.

Johan on silakkamarkkinat

”Silakat” on ollut käsite oululaisessa ja suomalaisessa harrastejääkiekossa jo pitkään. Nykyisin silakat tunnetaan 45 All Starsin yllätysvalmiina ja tietokoneen tarkkuudella pelitempoa jarruttelevana kakkosnyrkkinä, mutta monet muistavat heidät niin sanotun modernin lyhytsyöttöpelin pioneereina.

Silakoiden historia juontaa Haapave -

delle 1970-luvun lopulle. Harjupolulla Kynttiläkankaan uudella asutusalueella varttuneet Anssi Juntto ja Kaj Päivärinta pelasivat muiden juniorien kanssa tossulätkää kadulla joka päivä. Kiekkona käytettiin tennispalloa ja maaleina suksisauvoja, koska niille ei parempaakaan käyttöä tiedetty. Sauvat oli myös helppo korjata sivuun, jos joku autoilija sattui

tietä tarvitsemaan – toki vasta luontevan pelikatkon myötä.

Sauvamaalien huono puoli oli tietysti se, että vähänkään kovempaa lämäämällä tehdyistä maaleista tuli helposti sanomista, jos pallo ei sattunut menemään maalivahdin längistä tai muuten selvästi tolppien välistä. Käytännön sanelemana filosofiaksi tulikin pelata pallo kaverin

silakkamarkkinat

lapaan takatolpalle, josta sen saattoi ohjata maaliin niin hitaasti, että kaikki varmasti näkivät.

Naapurikorttelissa Rinnepolulla hieman isommat pojat innostuivat hekin tossulätkästä. Heidän pelityylinsä oli aivan toisenlainen. Heillä oli painava, lähes virallisen kokoinen rautaputkista hitsattu maali jykevine rautaverkkoineen

kaikkineen. Sitä maalia ei niin vain liikuteltukaan, niinpä autoilijatkin joutuivat miettimään vaihtoehtoisia reittejä. Tarvittaessa poliisit kuitenkin kävivät sysäämässä maalin pois tieltä Saabinsa puskurilla.

Joka tapauksessa Harjupolun pelifilosofia ei voinut olla sittemmin näkymättä Junton ja Päivärinnan otteissa myös

oikeassa kaukalossa – ensin Haapaveden Urheilijoissa ja 1990-luvun lopulta lähtien 45 All Starsissa.

45 All Starsissa Anssin, Kaitsun ja sittemmin poliisien joukkueeseen loikanneen Petri Kotkarannan kulmapyöritykseen pelinsä perustanutta ketjua kutsuttiin ”tshekkiketjuksi”. Jossain vaiheessa joukkueen jämäkkä laitahyök-

Yllä: Tuomo Palmu taltioi silakoiden käsiteatteriesitystä Broadwayllä Manhattanilla toukokuussa 2006.

Kuvaaja: Katriina Happo.

kääjä Sakke Kuusisto kuitenkin innostui vertaamaan tshekkiketjua silakkaparveksi, jossa kalat näyttivät sinkoilevan aivan eri suuntiin, mutta pian ne olivat taas kaikki yhdessä auttamassa toisiaan. Silakat jäi uudeksi lempinimeksi saman tien.

Vasemmalla: on Kaj Päivärinnan, Ari Makkosen ja Anssi Junton vuoro purra tuppea vaihtoaition puolella.

Kuvaaja: Heikki Lesonen.

Kolmikolla oli tapana pörrätä hyökkäyspään kulmissa pitkiä toveja. Toisinaan pörrääminen ei tuonut edes maalipaikkaa, toisinaan tulosta tuli melkein joka vaihdossa. Tuli maali tai ei, joukkuetoverit napisivat jatkuvasti vaihtojen venyvän liian pitkiksi. Ratkaisu olisi pitänyt tehdä nopeammin.

Silakoilla ei kuitenkaan ollut mitään hinkua edes yrittää laukoa liian aikaisin, sillä pelikatko todennäköisesti tiesi taas lähemmäs kymmenen minuutin huilia. Mitä ilmeisimmin taustalla kummitteli ulkojääpeleistä alitajuntaan jäänyt pelko vaihtopenkille jäätymisestä. Pakkasessa yksikin liian lyhyt vaihto saattoi tuhota koko loppupelin.

Merkittävä askel kohti tasapuolisempaa peluutusta otettiin vihdoin 2000-luvun alussa, kun pyhäntäläislähtöinen, noihin aikoihin radio- ja tv-toimittajana liigaympyröistä jääkiekko-oppia ammentanut Ari Makkonen liittyi joukkueeseen. Jos Makkonen sattui kuljettamaan kiekon siniviivan yli, hän ei todellakaan vienyt sitä kulmiin siirreltäväksi vaan laukoi välittömästi päin maalia. ”Ei kulmapyörityksistä tehdä maaleja” on ollut Arskan motto jo 15 vuoden ajan –siitäkin huolimatta, että 90 prosenttia silakoiden maaleista syntyy edelleen kulmapelin päätteeksi.

Yhtä lailla Makkonen on tuonut silakoihin myös aivan uuden ulottuvuuden, kovuuden. Sillä aikaa, kun Juntto ja Päivärinta pyörivät kulmissa, Makkonen painii vähintään kahden vastustajan kanssa maalin edessä. Työnjako on harvinaisen luonteva, eipähän tarvitse muiden käydä salilla. Arska on itseoikeutetusti ottanut paikkansa myös koko joukkueen jäähytilastojen kärjessä.

Vaikka silakat edelleen herättävät hämmennystä yhä nuoremmissa

vastustajissa, trion vastuu joukkueen pistesaldon karttuttajana on pikkuhiljaa pienentynyt. Vaihtojen pituudestakaan ei tarvitse enää erikseen huolehtia, vaan jokainen vaihto on aina tarpeeksi pitkä riippumatta siitä, tuliko maalia kumpaankaan päähän.

Nykyiset pistepörssin kärkinimet

45 All Starsin kovimmat yksittäisen ottelun tehopisteet taitavat edelleen olla silakoiden nimissä, mutta viimeisten kymmenen vuoden ajan pistepörssin kärkisijaa ovat pitäneet Mikko Miettinen, Teppo Pekkala ja Jari Siltavirta – kukin vuorollaan.

Siltavirta kävi tutustumassa joukkueeseen jo kaudella 2003-2004, mutta Zell Am Seen -turnauksen voiton huumassa hän hakeutui vielä kertaalleen muualle totisempiin peleihin. Jare palasi joukkueeseen tuttujen laitahyökkääjiensä kanssa kaudella 2006-2007.

Miettisen kanssa Siltavirta oli pelannut Kiekko-Ketuissa jo 8-vuotiaana, ja Ranuan Peuran kasvattiin Pekkalaan hän oli tutustunut Kiekko-Oulussa kaudella 2000-2001. Yhdessä trio pelasi ensimmäisen kerran Laser HT:n paidassa syksyllä 2002.

Hörpystä alkoi pitkä nollaputki

Wikipedian mukaan Antti Kangas on entinen suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelasi pääasiassa Oulun Kärpissä. Tieto on kuitenkin on sikäli vanhentunut tai jopa väärä, että Kangas kyllä lopetti jääkiekkouransa edustettuaan Kärppiä SM-liigassa kaudella 2001-2002, mutta hän teki comebackin 45 All Starsin riveissä syksyllä 2012.

Kankaan harrastesarjataival alkoi enemmän tai vähemmän ikimuistoisesti. Silakkalaituri Kaj Päivärinta vitsaili pukukopissa ennen kauden ensimmäistä

sarjapeliä, että tällä tasolla ensimmäinen veto on tapana päästää sisään. Ja niinhän siinä kävi, että Limingan Kiekko-Boysin liehuletin Raine Kyrön siniviivalaukaus ylläti ”Kiukaan” heti ensimmäisellä minuutilla.

”Eka veto, ja kilpipuolelle ylös upposi. Mietin, että ’eihän tämä ole edes totta, minä lopetan’. Mutta sitten taisikin mennä loppupeli ja kaksi seuraavaa peliä nollilla”, hän muistelee.

”Kaitsun piikkiinhän se maali tietenkin meni, ei tuommosia uhota ennen

peliä. Enhän minä muuta miettinyt kuin sitä, että ainakaan eka veto ei mene maaliin.”

Harrastesarjassa vauhti on tietysti melko lailla hitaampaa kuin liigatasolla. Samoin harrastesarjan lämärikielto on maalivahdille melkoinen etu. Muutoin touhu on Kiukaan näkövinkkelistä melko samanlaista.

”Vaikka en ennen peliä enää jännitäkään, keskityn pelin aikana olennaiseen aika satasella edelleen. Aina pitää yrittää saada kaikki kiekot kiinni, ja kyllähän se

vituttaa, jos ei saa.”

Kankaan itsensä mielestä nykyisellä treenaamattomuudella ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suurta merkitystä.

”Rehellisesti sanottuna en varmaan olisi yhtään sen parempi, vaikka treenaisinkin muutaman kerran viikossa. Ei se kuitenkaan kunnosta jää kiinni, ainakaan vielä. Toisaalta, olisihan se siistiä vetää jäällä taas joskus niin, että tulisi oikeasti hikikin”, hän sanoo.

”Enää en edes venyttele kuin korkeintaan kaksi minuuttia ennen peliä

alkulämmittelyssä, eikä tule revähdyksiä. Ihme homma sekin. Paluukaudella erehdyin venyttelemään, niin eiväthän ne paikat sitten kestäneet koko kautta.”

Vaikka harrastesarjan peleissäkin tulee toisinaan pahoja laukauksia, kovimmille Kangas tunnustaa joutuvansa 45 All Starsin perinteisissä punaiset vastaan vihreät -treenipeleissä. Taitavia maalintekijöitä joukkueesta löytyy useampiakin.

”Mutta jos pitää valita vain yksi, niin Miettisen Mimmu ja hänen vittumainen rystykikkansa.”

Jan Caloun puolestaan on pelottavin maalintekijä, jota vastaan Kiuas on koskaan pelannut. Kärpissä taas Martin Bergeron teki vaikutuksen.

”Mänkki oli ehkä paras maalintekijä kahden metrin etäisyydellä maalista. Treeneissä hän teki melkein aina rankkarista maalin.”

Antti ”Kiuas” Kangas on tukkinut 45 All Starsin maalin suun syksystä 2012 asti. Kuvaaja: Anssi Juntto.

Maailmalla

sattuu ja tapahtuu

Rock Hockey SM -turnausten ohella 45 All Stars on tehnyt useita virkistys- ja pelireissuja aina Keski-Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa myöten. Kuten arvata saattaa, tien päällä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

Ensimmäinen pitempi matka suuntautui Zell Am Seehen Itävaltaan keväällä 2004. Kansainväliseen Pinzgau Cup -turnaukseen osallistui joukkueita myös

Italiasta, Saksasta ja tietysti Itävallasta. Vaikka kaukalo oli melkein jalkapallokentän kokoinen, ja vaikka paikallisen joukkueen riveissä polki parhaassa iässä olevia aktiiviurheilijoita, ei voittajasta jäänyt epäselvyyttä.

Joissain peleissä oli varaa jopa hieman leikitellä. Harvemmin jäähypenkkiä

kuluttanut Mika ”Poju” Takalo sortui johonkin kolttoseen ja joutui kaksiminuut-

tiselle ihan ensimmäisen erän lopulla. No sattuuhan sitä, moni ajatteli. Mutta se, että Poju otti toisen jäähyn pian edelliseltä istunnolta päästyään, herätti jo hieman ihmetystä. Myöhemmin kävi ilmi, että Poju oli erätauolla hakenut olutpullon jäähyaitioon, eikä hän tohtinut jättää puolillaan ollutta pulloa juomatta.

Syksyllä 2007 joukkue suuntasi ihan Saksan ja Itävallan rajalle Füsseniin. Bai-

Hvidovre Cupin mestaruutta Kööpenhaminassa marraskuussa 2013 juhlivat eturivissä Juha Fyrstén, Juha Marttila, Jarkko Hanhela, Matti Aakko, Antti Kangas, Jari Siltavirta, Mika Sulkala, Pekka Luomajoki, Kai Mäenpää, Kaj Päivärinta ja Tommi Määttä sekä takarivissä Anssi Juntto, Sami Kukkohovi, Elmo Harju, Ari Makkonen, Ilpo Sulkala, Heikki Lesonen ja Tuomo Palmu. Heidän lisäkseen seurassa kiekkoilevat Sami Eero, Eero Heikkinen, Seppo Klemettilä, Sami Lopakka, Jarmo Merkkiniemi, Mikko Miettinen, Teppo Pekkala, Antti Sundström ja Tommi Ylitolva. Kuvaaja: Jari Manninen.

jerin-matka alkoi ikävästi, kun Siltavirran Jaren varustekassi ja koko joukkueen mailat sisältänyt mailakassi eivät pitkän odottelunkaan jälkeen ilmestyneet Münchenin lentokentän matkatavarahihnalle.

Ensimmäisen pelin alkulämmittelyn koittaessa seuraavana päivänä kutakuinkin jokaiselle pelaajalle oli onnistuttu kaivelemaan jäähallin nurkista toiveiden mukaiseen suuntaan käyristyvät vanhat puumailat. Juuri ennen ottelun alkua kuriiri kuitenkin kurvasi pakettiautollaan hallin pihaan ja toi kadoksissa olleet pelivälineet. Jarekin ehti jäälle vielä ensimmäisen erän aikana.

New Yorkissa toukokuussa 2006 pelattu miniturnaus sen sijaan hieman latistui, kun paikallisen kokoomajoukkueen tshekkitähdet kiivastuivat tappiostaan 45 All Starsille heti avausottelussa niin, että he jättivät turnauksen kesken ja jäävuoronsa maksamatta.

”Myöhemmin kävi ilmi, että Poju oli erätauolla hakenut olutpullon jäähyaitioon, eikä hän tohtinut jättää puolillaan ollutta pulloa juomatta.”

Yllä: Mika Sulkala ja Teppo Pekkala arvioivat Hertha Berlinin esityksiä Berliinin olympiastadionilla maaliskuussa 2016. Reissun ohjelmassa oli myös Eisbären Berlinin jääkiekko-ottelu.

Kuvaaja: Anssi Juntto.

Turnaukseen niin ikään osallistuneet 45 All Starsin sukulaisseura Freakers Helsingistä ja sen paikallinen pikkuveli Freakers New York olivat kaikesta huolimatta yhtä hymyä, sillä puitteet Chelsea Piers -urheilukeskuksessa Manhattanilla olivat aivan upeat. Kaukalosta avautui suora näkymä Hudsonjoen yli New Jerseyn puolelle, ja aulatilan seinää koristi iso fototapetti, jonka kuvassa Esa Tikkanen virnuili ja juhlisti New York Rangersin Stanley Cup -voittoa keväältä 1994.

Ulkomaille suuntautuneet pelireissut eivät tietenkään ole koskaan olleet pelkkää urheilemista, vaan aina on varattu aikaa myös paikalliseen elämänmenoon, etenkin ruoka- ja juomakulttuuriin, tutustumista varten.

Keskellä ja alla: Disneyn prinsessalinnan esikuva Neuschwanstein ja pahamaineinen Dachaun keskitysleiri olivat lätkäjoukkueen vierailukohteita Baijerin-matkalla lokakuussa 2007. Kuvaaja: Anssi Juntto.

Esimerkiksi Füssenistä palattaessa pysähdyttiin maailman suurimmille olutjuhlille Münchenin Oktoberfesteille, ja New Yorkissa peleihin valmistauduttiin pastailemalla legendaarisen Little Italyn ravintoloissa. Mielenkiintoinen vierailukohde oli myös New Yorkin vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kapakka, vuonna 1854 perustettu McSorley’s Old Ale House, jossa olivat viihtyneet lukemattomat kuuluisuudet aina presidentti Abraham Lincolnista kirjailija E.E. Cummingsiin ja The Beatles -legenda John Lennoniin. Aiemmin mainitun Zell Am Seen -reissun vapaapäivänä muutama sankari suuntasi heti herättyään viereiselle Schmittenhöhe-vuorelle joko laskettelemaan tai muuten vain hulppeita

Muikeimmissa olosuhteissa 45 All Stars pääsi pelaamaan Manhattanilla toukokuussa 2006. Tulevaan otteluun keskittyvä Ari Makkonen tähyilee vaihtoaitiosta Hudsonjoen yli New Jerseyn puolelle. Kuvaaja: Anssi Juntto.

alppimaisemia ihastelemaan, pääsihän kondolihissillä ylös ihan kaupungin keskustasta. Illalla matkaohjelmassa olleessa joukkueruokailussa kaksi tyhjää tuolia kiinnittivät matkamiesten huomion. Fyrstenin Juhaa ja Sulkalan Mikaa ei näkynyt eikä kuulunut. Viimeinen varma havainto heistä oli iltapäivältä läheltä Schimittenhöhen huippua. Vuorella kuitenkin oli kaikkiaan 77 kilometriä rinteitä, joten hukkaan joutumisen mahdollisuus oli ilmeinen.

Muiden oltua ruokailussaan loppusuoralla Fyrkka ja Suli astelivat sisään ravintolaan sukset kädessä ja monot jalassa. Päivän laskettuaan kaverukset olivat päätyneet alas eri paikkaan, mistä olivat aamulla lähteneet, ja lähtöpaikan

laitevuokraamo oli mennyt kiinni aikaa sitten. Oman haasteensa paluulaskuun oli tuonut se, että rinteet oli jo suljettu, ja suljetuilla rinteillä oli tullut vaaratilanteita niin rinnekoneen kuin mäkeen pingotettujen vaijerienkin kanssa.

Samaiselta reissulta käsitteenä on jäänyt elämään Lesosen Hessun alppitauti. Lesonen tosiaankin oli hetken aikaa heikossa hapessa. Todennäköisesti kyse oli vain siitä, että liiallinen palautusjuomien nauttiminen jo ennen urheilusuoritusta saivat elimistön puolustuskannalle. Hessu ja joukkueen oma lääkäri Timo Pennanen kävivät varmuuden vuoksi tarkistamassa tilanteen paikallisessa alppisairaalassa. Pelkällä säikähdyksellä kuitenkin selvittiin.

Rakkaudesta jalkapalloon

Oululainen rockfutiksen kunniakas taival alkoi mimmien osallistuttua Rockfutis SM -kisoihin Vaasassa vuonna 2005. Jätkät saivat ujutettua oman joukkueensa salaseuramaiseen suljettuun yhteisöön seuraavan vuoden kisoihin Seinäjoelle. Sittemmin vauhti jalkapalloviheriöillä on ollut tasaisen epätasaista.

Ensimmäinen merkkipyykki oululaisessa rockjalkapallossa oli Oulun kisoissa vuonna 2007, kun jätkien 45 All Stars otti pronssia divarissa ja mimmien FC Stray Cats voitti mimmiliigan. Kissojen pelit tosin päättyivät siihen, koska joukkue katsottiin liian hyväksi rokkipalloihin. Oululainen mimmirokkipallo kuitenkin keräsi itsensä jo seuraavan vuoden kisoihin, jossa sitä edusti kissojen alkuperäisten puuhanaisten kokoama 45 RPM. Kuten nimestäkin voi päätellä, 45 All Stars otti joukkueen suojiinsa.

Siitäkin huolimatta - tai ehkä jopa sen takia - että joukkueet on kerätty läjään kaiken maailman räkälöistä ja kinokopeilta, ja että pelireissut ovat alkaneet yleensä lähtöpäivää edeltävänä iltana baarista, molemmat joukkueet ovat saavuttaneet pelikentillä mitä hienoimpia hetkiä, jopa mitaleja.

Kuten suurissa joukkueissa ja suurissa urheilutapahtumissa, joukkueiden sisäinen dynamiikka on punnittu moneen kertaan ja monella eri tavalla. Erityisesti maalivahtitoiminta on ollut tärkeässä vaa’ankieliasemassa joukkueiden taistellessa paikasta nurmikentän auringossa.

Viime kesän kisoissa nähtiin hieno hetki, kun mimmien mokke Miriam Ben-Baruch kävi tsemppaamassa kollegaansa Jari Pääkköä erittäin vaikeassa tilanteessa. Pääkkö oli sunnuntai-iltapäivän hiprakassa tullut lahjoittaneeksi divarin finaalivastustajalle helsinkiläisel-

Hessu Lesonen yrittää pysyä pallon perässä Rockfutis SM 2012 -turnauksessa Rovaniemellä. Kuvaaja: Marko Junttila.

le Mojolle pari helppoa maalia, niinpä heikkouskoisimmat niin vaihtopenkillä kuin katsomossakin jo manailivat 45 All Starsin mahdollisuuksien menneen. Toisin kuitenkin kävi. Loppuottelun varsinainen peliaika päättyi tasan, ja rankkarikisassa Pääkkö kokosi itsensä ja torjui joukkueelleen mestaruuden. Varsinaisen peliajan kämmejä ei muistanut enää kukaan.

Myös kentällä, puolustuksessa ja hyökkäyspäässä, on nähty upeita suorituksia. Kirjoittajat eivät vain nyt muista, että mitä, mutta niitä kyllä on. Upeita maaleja, käsittämättömiä kantapääkikkoja, puskumaaleja ja onpa jopa nähty tehtävän strategisia ratkaisuja haistattelemalla tuomarille. Puhumattakaan huolella valmistelluista pelilauluista.

Erityisesti täytyy mainita huoltajatoiminta: Millä muilla joukkueilla on niin

valtaisan mahtavat huoltajat kuin 45:lla? Mimmeilläkin on tukat letitettyinä ja kynnet lakattuina, kun huoltaja hoitaa homman.

Joka elokuinen Rockfutis SM -turnaus ei kuitenkaan ole ainoa tapahtuma, joka vetää näitä innokkaita jalkapalloilijoita yhteen. Mimmit ovat käyneet edustamassa Kemissä Hankifutiksen MM-kisoissa, ja sekajoukkueissa on käyty ottamassa turpiin muun muassa Merijalkapallon MM-kisoissa. Puhumattakaan lukuisista illanvietoista ja hilpeistä juhlista. Romanssejakin tiedetään syttyneen. Vaan onko tuo nyt ihme, sillä jalkapallo on rakkaus, rakkaus on jalkapallo.

Aki Nurmesniemi & Jonna Pulkkinen Kirjoittajat ovat jalkapallojaoston nykyisiä vetäjiä.

Ei niin kuin Strömsössä

45 All Starsin tolppien välissä on vuosien varrella seisonut kovia tekijöitä aina elokuvatuottaja Markku Flinkistä valtakunnan kärkirumpaleihin Jaakko Jakkuun (mm. Mira Luoti, Turisas) ja Jari Pääkköön (mm. Moses Hazy, Zacharius Carls Group). Samoihin aikoihin, kun jälkimmäiset vasta aloittelivat uraansa samoissa OPS:in ja OLS:in juniorijoukkueissa, OTP:n kasvatti Flink pelasi mestaruussarjaa Keith Armstrongin ja Steve Pollackin kanssa RoPS:in riveissä.

Flinkin Rockfutis-taival on jäänyt harmittavan lyhyeksi loukkaantumisten takia. Kotkassa reisilihas revähti heti ensimmäisen ottelun alussa.

”Se ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Syöksyin maalista ulos niin kuin

Kiperä tilanne 45 RPM:n maalilla Rovaniemellä elokuussa 2012. Kuvaaja: Marko Junttila.

Tiina Salmela, Jutta Salmela, Jonna Pulkkinen, Kati Kuuskoski, Eeva Huovinen, Anne Puhakka ja Anu Enqvist ottavat ilon irti voitosta. Kuvaaja: Marko Junttila.

Strömsössä

joskus ennen – kaikki mentaaliharjoitukset ja Mähö-Manen opetukset mielessä – kuolemaa halveksuen kohti palloa. Kymmenien tuhansien toistojen jälkeen kaikki oli lihas- ja hermomuistissa. Huonostihan siinä kävi”, hän muistelee.

”Periksi ei kuitenkaan annettu. Reisi täysteippiin ja kentälle takaisin, kun kakkosveskariakaan ei ollut. Se oli huono idea. Imaisin pari helppoa. Meni neljä viikkoa toipuessa. Karmein turnaus ikinä.”

Rantapallo 2007 -turnauksessa Markku Flink ei kaikkien yllätykseksi loukannut itseään. Kuvaaja: Anssi Juntto.

Tennisjaosto viihtyy Espanjan lämmössä

Mika ”Suli” Sulkala oli läiskinyt muiden konkaripelaajien kanssa tennistä Liikuntakeskus Hukassa ja Nallisportissa jo vuosikausia, kun vuoden 2010 tietämillä joku otti puheeksi oman tennisseuran perustamisen. Sulkala totesi, että heillähän oli jo 45 All Stars, ja ehdotti, että tenniksen voisi ottaa sen alaisuuteen jalkapallon ja jääkiekon rinnalle.

Sulkalan lisäksi tennisjaostoa olivat perustamassa Markku Häikiö, Pekka ”Pökö” Karjala, Erkki Kumpula, Seppo Luoto, Jussi Polvi, Kari Saarela, Teijo ”Tepa” Suomela ja Matti Tervo. Suomen Tennisliittoon seura rekisteröitiin lopulta huhtikuussa 2012.

Tennisjaoston jäsenmäärä on vakiintunut 20-30 jäsenen paikkeille. Heistä kymmenkunta kaveria käy pelaamassa turnauksissa säännöllisesti.

Ensimmäisen oman turnauksensa 45 All Stars järjesti loppukesästä 2012. Sittemmin elokuun lopun kesäturnauksesta on tullut perinne. Toinen oma turnaus, Talviklassikko, on lyöty yleensä tammikuun lopulla.

Kotimaisten turnausten ohella tennisjaoston jäsenet ovat tehneet pelireissuja ulkomaille. Kaksi ensimmäistä matkaa suuntautuivat Alicanteen Espanjaan vuosina 2013 ja 2014. Noin kymmenen hengen porukka pelaili lähinnä nelinpeliä kolmisen tuntia päivässä.

Vuonna 2016 seuran väki matkusti Fuengirolaan viettämään Saarelan synttäreitä – ja tietysti pelaamaan.

”Siellä pelasimme Polven Jussin kanssa ensimmäisen kansainvälisen nelinpeliturnauksemme. Sarja oli 45-vuotiaille, mutta meitä vastaan tuli kaveri, joka oli 37-vuotias ja vähän ylemmän tason pelaaja. Pelasimme ihan hyvän ottelun, vaikkakin hävisimme”, Sulkala kertoo.

”Pakko silti vähän selitellä. Minulla oli uusi maila, ja hämärässä iltavalaistuksessa oli välillä vähän vaikea lukea palloa. Mutta kyllä he olivat parempia. Kaksinpelissä en olisi varmaan saanut heiltä peliäkään.”

Juha Päivärinta ja muut 45 All Starsin tennispelaajat piipahtivat Alicantessa vuonna 2013. Ryhmäkuvassa etualalla Jussi Äijälä, Pekka Karjala, Mika Sulkala ja Seppo Luoto, ja takana Timo Saukkonen, Tepa Suomela, Erkki Kumpula, Kari Saarela, Jussi Polvi ja Päivärinta.