GROTESKI 3/2018 PILA by Groteski

GROT TESKI

Julkaisija Media ry Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat Kirjoittajat Viivi Aliklaavu, Ellen Helminen, Rosa Kaimio, Rosa Lehtokari, Heta Ojanperä, Salla Rajala, Julia Rautiainen, Akseli Rouvari, Roosa Savo, Leo Taanila, Anni Takanen, Emilia Tiainen, Taru Utriainen, Venla Valtanen, Emma Viitanen Kuvaajat ja kuvittajat Jennifer Ahlamaa, Frida Brander, Paavo Jantunen, Roosa Kontiokari, Iisa Pappi, Heidi Puomisto, Pinja Ylioja Kansikuva Pinja Ylioja Sisäkansien kuvat Jennifer Ahlamaa Päätoimitus Vilma Ikola vilma.ikola@helsinki.fi Instagram @vilmunautti Twitter @vilmunautti Pilvi Nikarmaa pilvi.nikarmaa@helsinki.fi Instagram @pilviauroora Twitter @pilvinikarmaa

Marissa Rämänen marissa.ramanen@helsinki.fi Instagram @marissajuulianna Twitter @marissa_ramanen Pinja Ylioja pinja.ylioja@helsinki.fi Instagram @pinjaylioja Twitter @pinjaylioja

Heidi Puomisto heidi.puomisto@helsinki.fi Art director Instagram @heidipuomisto Iisa Pappi Twitter @puomisto Instagram @iisa.puppy Yhteystiedot groteski.lehti@gmail.com Twitter @groteski Instagram @groteskilehti Snapchat @groteski-mag www.groteski-magazine.fi Kiitokset Kirjoittajat ja kuvittajat, Suomi 100 -punaviini, Niittykummun S-Market, reps-kuvat Paino Erweko Oy Paperi: MAXI offset 250g, MAXI offset 100g Groteski saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2018

Kymmenen uutiset.

Ensin: Matti Rönkä, suosikkialumnini ja ainoa ei-eläköitynyt lapsuuteni klassikko kertoo maailman kuulumiset. Matti sanoo, että Afganistanin sota jatkuu, ilmastonmuutos on jo täällä ja nälkää näkevien määrä kääntyi kasvuun viime vuonna. Että ilmastorikoksia tehdään, naisia vihataan, historian virheet unohdetaan. Hyvää kamaa. En edes viitsi spekuloida mitä Trump on ehtinyt tehdä siihen mennessä kun tämä lehti menee painoon. Varmaan jotain, mikä ampuu omaan jalkaan tai sortaa vähemmistöjä. Sitten: kevennys! Vihdoin! Jättivihannesnäyttely. Lennu. Koiranpentuparaati. Joku mummo jossain teki jonkun tosi ihanan käsityön. Lapset! Ne soittaa söpösti jotain soittimia siinä niin. Tai perustaa kioskin. Mukavaa! Ne on kuulkaa ne pienet ilot. Life the love you live. Uutiset, sitten helpotus. Kevennystä ei useimmiten edes ajattele, sillä hassuttelun paikka on selvä ja tarpeellinen. Mutta kun sitä sitten ajatteleekin, sanoma on karu. Jutut ovat oletusarvoisesti niin negatiivisia ja tuskaa aiheuttavia, että jokin toivonpilkahdus pitää antaa, ihan reiluuden nimissä. Vakavuudelta on vedettävä matto alta, että katsoja jaksaa olla. Kaikki on ensin pilalla, sitten taas kevyttä ja hassua, melkein kuin pilaa. Groteskin teema onkin tällä kertaa PILA. Tarkastelemme syksyn avausnumerossa kaikkea mätää, mälsää, pilalla ja pilaa olevaa. Kuten Facebookin ryhmiä sivulla 16 ja tekstiilihävikkiä sivulla 20. Ja itse mätää sivulla 42. Ja kuten kympin uutisissa, myös Groteskissa tarvitaan vähän läppää. Kaiken kipeän jälkeen voidaan nauraa yhdessä että kaikki taitaa olla pilalla, eipä tässä sitten mitään voi tehdä. Hahhah. Ai että! Naurun avullahan peitellään tuskan tunteita, kuten Anni Takanen kirjoittaa sivulla 39. Voit myös testata kuinka pilalla olet (s. 36), hehheh!

Matti Röngästä ja pilalla olemisesta

Tietoisuus kaikesta mikä menee metsään on välillä vaan liikaa. Siksi kevennys taitaa olla olemassa. Se toistaa ristiriitaista suhtautumistamme totisiin ongelmiin. Globaalit uutiset kertovat globaaleista ongelmista, jotka tuntuvat liian suurilta ja pahoilta ratkaistaviksi. Yhden ihmisen merkitys tuntuu surkean pieneltä ja maailman tuho vääjäämättömältä. Siksi tekee mieli lillua kissavideoiden virrassa ja vääntää vitsiä siitä, kuinka surkuhupaisaa kaikki onkaan. Kai journalismissa on kyse siitä, että tarkastellaan maailman ongelmakasaa yksi asia kerrallaan. Osoitetaan sormella mikä kaikki on pilalla, mistä tänään pitäisi olla vihainen. Ja toivotaan, että se vihaisuus saisi jonkun tekemään jotain. Me Grotes-

kissa otamme tämän haasteen auliisti vastaan – valaisemme maailman ongelmia niin kuin Aulis Junes kunnostaa Linnunlaulua (s. 8). Eli tosi hissukseen ja täysin riittämättömässä mittakaavassa puuhastellen.

TEKSTI Heidi Puomisto KUVA Pinja Ylioja

Ja siis tuntuuhan se hyvältä. Positiivisten puolten korostaminen melkein puolen tunnin tykityksen jälkeen on kuin palkinto. Onneksi olkoon, selvisit tänne asti. Ja ehkei kaikki Matin sanoma mene ohi, vaikka sitten katsoisikin videon alpakkafarmilta. Paitsi että eihän Matti Rönkä edes ole kympin uutisissa. Enkä minä katso tv-uutisia, olen syntynyt vuonna 1997. Tämäkin on nyt pilalla. Jestas.

Etten vain pysähtyisi hetkeksikään TEKSTI Julia Rautiainen KUVA Iisa Pappi

erätys puoli yhdeksän, kymmeneksi luennolle. Äkkiä aamupala naamaan, tiedän olevani jo nyt vähän myöhässä. Aamukahvi mukaan termarissa, ei ole aikaa juoda kahvia kotona. Ratikassa ehtii käydä sähköposteja läpi. Hirveät kantamukset taas mukana, Onnibus lähtee neljältä kohti Turkua. Sinne pitää juosta suoraan luennolta. Taas on ollut ihan liikaa näitä päiviä, kun pitää vain juosta paikasta toiseen. Ihan saatanallinen ralli!

aikilla on koko ajan kauhea kiire. Tai siltä se tuntuu. Koko ajan pitäisi olla menossa, koko ajan pitäisi tehdä jotain. Länsimaisessa yhteiskunnassa kaikki tapahtuu yhä nopeammin, ja jatkuvasti nopeutuvassa tahdissa on pysyttävä mukana. Meillä on oltava kiire, jotta voisimme tuntea olevamme tärkeä osa yhteiskuntaa, jotta jättäisimme tänne jonkinlaisen jäljen itsestämme. Hyvällä ihmisellä on kalenteri täynnä ja kännykkä soi. Aika pitää käyttää tehokkaasti, jotta voi tuntea itsensä merkitykselliseksi. Aikaa kuitenkin valuu hukkaan jatkuvasti. Hukkaamme aikaa joutavuuksiin, nukumme liikaa, tuijotamme puhelimen näyttöä.

i kukaan pysty olemaan jatkuvasti tuottava, tehokas, tai tekemään parhaansa. Silti tähän pyritään koulussa, töissä, yksityiselämässä, yhteiskunnassa. Luennolla ehtii hyvin hoitaa rästihommia. Päädyn kuitenkin lukemaan ensin Hesaria, sitten Jodelia. Samalla kuuntelen luennoitsijan englanninkielistä puhetta ja yritän saada kiinni edes jostain ajatuksesta, jonka voisin laittaa muistiinpanoihin. Tämä on sitä multitaskingia parhaimmillaan. Kauhea nälkä. Luentojen välissä ei ehdi syömään, ellei lähde ajoissa tältä luennolta. Kauhon pikavauhtia hernekeittoa suuhun ja ryntään seuraavalle luennolle. Silti olen vähän myöhässä.

iire on jännitteinen tila, jolla on aina suhde aikaan. Se on ajan niukkuutta ja puutetta, aika loppuu aina kesken. Kiire on myös illuusioita, vain tunnetta siitä, että meillä on liian vähän aikaa käsissämme. Kiire on siis vain kuvitelmaa oman päämme sisällä. Siksi kiirehtiminen on oikeastaan aika turhaa. Hukkaamme lopulta omaa aikaamme, hukkaamme potentiaalista tuottavuutta. Kaikki tehtävät huitaistaan vasemmalla kädellä, jotta ne saadaan nopeasti alta pois, emmekä pyri tekemään parastamme. Tämä johtaa plus miinus nolla -tilanteeseen, kun hutaistuun työhön ei ole enää tyytyväinen ja siihen palaa uudelleen. Lähden taloustieteen laskarista vähän ajoissa, jotta ehdin bussiin. Pitää ostaa eväitäkin vielä. Kun vihdoin saavun bussilaiturille, on lähtöön aikaa viisi minuuttia. Laiturilla on kuitenkin vielä väärä Onnibus, tämä olisi matkalla Ouluun. Ahdistaa, haluan vain istumaan bussiin omalle paikalleni. Bussiterminaali on täynnä ihmisiä, minunkin bussini on kuljettajan mukaan täyteen buukattu. Kaikki matkalla jonnekin.

ikeastaan kiireessä on kyse vain kahdesta asiasta: osaako ihminen organisoida tekemisensä ja erottaako hän epäolennaiset tehtävät olennaisista. Kiireen tunne ei yleensä hellitä istumalla paikallaan. Toiset haluavat tuntea jatkuvan kiireen, kasaavat tehtävää tehtävän päälle eivätkä edes yritä pysähtyä hetkeksi. Kiire ei katoa mihinkään, ainakaan jos sitä ei tietoisesti yritä kadottaa. Siksi meillä on kiire, koko ajan. Kiire saada kaikki ajoissa valmiiksi. Kiire eteenpäin elämässä. Mutta vaikka kuinka kiirehtii, nopeammin ei pääse. Kun bussi pääsee viimein matkaan, kiireeni hellittää. Kaksi tuntia aikaa tehdä mitä vain, tässä sitä nyt istutaan. Enpä taida kuitenkaan tehdä yhtään mitään.

Piikki lihassa Ellen Helminen

Beef & Honeys Rosa Lehtokari Merja ja Jukka-Pekka, olette kumpikin medialaisia toimitusjohtajia. Kuinka medialainen voi päästä Ylen tai Milttonin toimitusjohtajaksi? ”Kiitos kysymyksestä, joka on niin vaikea etten osaa vastata. Eri aikoina on varmasti painotettu erilaista osaamista. Medialaisille on kaikissa tapauksissa kuitenkin parasta valmistautumista tähänkin tehtävään seurata yhteiskuntaa tarkasti, toimia monipuolisesti alan erilaisissa töissä, esimies- ja päällikkötehtävissä osaamista kasvattaen. Utelias mieli uuteen ja kehittymiseen on aina eduksi.”

Kerrostalossamme remontoidaan. Seitsemältä herääminen aiheuttaa hieman ärtymystä, kun herätyskelloina toimivat pora- ja hiomakone. Sähköjen katkeaminen yrittäessäni napsauttaa kahvinkeitintä päälle ottaa myös koville. Eräänä päivänä ovikellon soitua olin liian hidas kapuamaan parvisängyltäni puoliunessa ovelle, jolloin ovien hiojat päättivät yksinkertaisesti marssia sisälle. Jatkossa lupaan harkita yöpukuvalintojani tarkemmin, kunhan vastaavasti vierailijat pitäytyvät rappukäytävän puolella kunnes avaan oven itse.

Merja Ylä-Anttila, toimitusjohtaja, Yle

”Omaa työuraansa ei minusta kannata suunnitella liian valmiiksi. Kunnianhimoinen kannattaa kyllä olla, mutta myös nöyrä ja kärsivällinen. Viestinnässä parhaat tulokset syntyvät usein monen asian yhdistelmistä, ja asiat elävät koko ajan. Työssäni tavoittelen sellaisia tilanteita, joissa pystyn auttamaan yhtäaikaisesti sekä asiakasta, kollegaa että työpaikkaani. Halu tehdä yhteistyötä ja halu koko ajan oppia ovat myös tärkeitä. Minut nimitettiin toimitusjohtajaksi varmasti siksi, että halusin koko ajan oppia lisää, luoda uutta, ja jatkuvasti miettiä, kuka olisi tilanteessa minua parempi ja miksi.” Jukka-Pekka Myllys, toimitusjohtaja, Miltton oy

Sanahelinää Viivi Aliklaavu Möläytys on harkitsematon lausahdus, joka herättää kuohuntaa yleisössään. Möläytys on epätoivottua mölyä, joka ennemmin jätettäisiin kuulematta. Se voi olla salaisuus, valhe, vitsi tai loukkaus. Sana möläytys luo mielikuvaa epäonnistuneesta viestinnästä (vrt. letkautus). Möläyttäjä pyrkii korjaamaan virheensä puolustamalla hyviä tarkoitusperiään. Anteeksipyyntö loukattuja kohtaan nähdään harvoin tarpeellisena. Tunnettuja möläytyksiä ovat ihmisroskakohu ja Yhdysvaltojen presidentin ulosanti kokonaisuudessaan.

Kuka luulet olevasi, Aulis Junes?

TEKSTI Heta OjanperĂ¤ KUVAT Pinja Ylioja

Olen miettinyt sitä nyt, kun tämä ikä on. Ei ole tähän mennessä tarvinnut koskaan käydä terveyskeskuksessa, eikä koskaan mitään lääkkeitä ottaa. Kun kävin hakemassa uuden kuorma-autokortin, tarvitsin lääkärinlausunnon. Kysyin lääkäriltä, että uskoiko, kun olin kaikkiin laittanut ”ei”. Se tiedusteli, että enkö ollut koskaan käynyt terveyskeskuksessa. Sanoin, että ”piruako siellä teen, siellä on sairaita vain!” Tyttö kyseli sitten hoitokertomuksia. Vastasin, että ”ei tytöt oo kirjottanut mitään kertomuksia, vaikka mä oon hoidellut niitä vuosikymmeniä”. Lääkäri hermostui, kun ei kestänyt huumoriani. Kaksi sairautta mulla on, eikä niihin vielä ole löytynyt mitään täsmähoitoa: työhulluus ja ahneus. Ja narsistinen mä olen. 9

Oletko seurannut Nuorisosäätiösotkua nyt kesällä?

Olen vuosikymmenet vainonnut näitä kepulaisia. Minusta on järkyttävää, että tämä mafiapäällikko Antti Mäki-Reinikka aikanaan alkoi kepulaisten kanssa valtaamaan Nuorisosäätiötä. Kerran Helsingin nuorisohotellin taloudenhoitaja Riitta soitti, että täällä olisi laskuja maksettaviksi. Sanoin, että ei pitäisi olla, että mitä laskuja. Ne oli keskustapuolueen Helsingin piirille, eihän ne säätiölle kuuluneet. Siitä alkoi Nuorisosäätiön mureneminen pikkuhiljaa, heti 70-luvun alussa. Lähdin säätiöstä, kun en ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. Antti Kaikkonen, joka sai viimeksi talousrikostuomion 2012, istuu Keskusta-puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Tämähän on niin kuin mafiaporukka! Toivon, että suuntaa käännetään. Keskeinen pykälä Nuorisosäätiössä on, että jos nuorten maksamasta vuokrasta tulee osakeyhtiölle voittoa, niin ne siirretään säätiölle. Säätiö käyttää sitten varat lasten ja nuorten sosiaaliseen toimintaan ja kristillishyveelliseen työhön. Herranen aika, tähän verrattuna ne tekee rosvotyötä, eikä Sipiläkään puutu! Kerran MOT-ohjelmasta soitettiin tänne ja kysyttiin, onko mulla alkuperäisaineistoja Säätiön toimintaa koskien. No totta kai on. Nyt niillä on myynnissä valtaosa näistä nuorisohotelleista.

Mihin ne nuoret sitten päätyvät?

No siinä on kysymys! Kyllä haluan sen nähdä, vaikka 80 vuotta on jo jäänyt taakse. Olen sanonut, että jos nuoria aletaan häätämään kodeistaan, niin silloin se on vielä suurempi rikos. Nämä [Keskusta-puolueen] konnat ovat 100 000 euron palkkioita saatuaan perustaneet oman yhtiön, vaikka rahat olisivat kuuluneet säätiölle. Siitähän on tämä viimeinen juttu, joka on rikospoliisin tutkinnassa: niillä on miljoonien epäselvyydet.

Mitä ongelmia suomalaisessa demokratiassa on, ja mitä ratkaisuja niille keksit?

Kerran A-studiosta pyydettiin keskustelemaan edustuksellisesta demokratiasta. Kysyin, että “Tiedätkö, mitä edustuksellinen demokratia merkitsee?” Se merkitsee sitä, että jokainen edustaa omaa itseään puolueessa. Olen ollut vaikka missä puolueiden toiminnassa mukana, mutta aina, kun pyydettiin liittymään jäseneksi, sanoin näkemiin. Puolueet ovat lahkoja siinä missä lestadiolaiset ja körttiläiset! En halunnut myöskään, että vihreää puoluetta perustetaan. Sanoin, että meidän pitää mennä muihin puolueisiin vihertämään. Tänä päivänä Vihreä puolue on ekologinen häpeätahra.

Mitä mieltä olet ehdotuksesta perustaa Helsinkiin valvottu huumeidenkäyttöhuone?

En hyväksy sitä, että näitä piikityksiä annetaan, koska sillä vain jatketaan ongelmaa. Huumestopperi [Stop Huumeille ry], joka toimii edelleen Pasilassa, vastustaa myös kaikkea tällaista. Ammattiauttajat toteavat kyvyttömyytensä auttaa ja päätyvät tekemään helppoja ratkaisuja. Silloin, kun minulla oli näitä piikittäjien tukiryhmiä, niin yhdenkin vein Nikkilän sairaalaan. Sanoin lääkäreille, että “perkele ette pistä tätä”. Hänet riisuttiin ja vietiin pyöreään huoneeseen riehumaan, itse istuin oven takana kunnes rauhoittui. Lehdetkin kirjoitti, että “Junes ei pidä sekakäyttäjiä toivottomina tapauksina”. Toivottomat tapaukset ovat Hietaniemen hautausmaalla! Tuollaisten kaverien auttamisessa ensimmäiset 12 vuotta ovat vaikeita, mutta sitten helpottuu.

Vuonna 2017 pelkästään Helsingissä oli yli 7 000 asunnotonta. Miten tämä on mahdollista? Osa heistä ei halua asua kottaraistenpöntöissä, kuten joku joskus sanoi haastattelussa. He ovat tietynlaisia luonteeltaan, eivätkä halua sopeutua sivilisaatioon. He eivät ole syrjäytyneitä, vaan syrjäytettyjä. Se on vähän niin kuin tämä Viitasaaren Sauri: jos hän asuu saunassa, niin antaa perkele asua siellä! Siinä vaikuttavat vuokranantajat, jotka haluavat vuokrarahat. Jos joku suostuu nukkumaan saunanlauteilla sen aikaa, kun on eduskunnassa, niin sen kun nukkuu.

Miksi annoit itsesi tulla vihityksi diakoniksi?

Otin vihkimyksen vastaan porukan yhtenäisyyden vuoksi. Kun olin nuori, kävin ehtoollisella, mutta kun olin siinä iässä, että pääsin ravintolaan, minua ei oltu hetkeen nähty kirkossa. Kirkosta sitten soitettiin asian johdosta. Vastasin, että eilen illalla kyllä nautin viisi ehtoollista ilman leipää! Toisekseen, olen lukenut tietoteoriaa. Aloin miettiä, että tämä on jonkun verta ja jonkun lihaa, eli kannibalismia! Enhän voi semmoseen osallistua! Jo ennen vihkimystä olin tehnyt Jeesuksen elämästä lopputyön. Toin avoimesti esille, että Jeesus ei ollut neitseestä syntynyt, vaan huoran kakara. Hän oli kreikkalaisen sotilaan jälkeläinen. Roomalaisilla ja kreikkalaisilla sotilailla oli samat oikeudet, kuin tänä päivänä on Boko Haramilla: ne ottivat tyttöjoukkoja ja raiskasivat, kun ei toisin uskovilla ollut mitään arvoa.

Kertoisitko tonttisi laidalla olevasta Itsekkyyden muistomerkistä?

Pystytimme sen 3 000 kiloa painavan graniittikiven siihen Greenpeace-nuorten kanssa. Kaupunki ei ollut antanut nuorille lupaa pystyttää kiveä. Sanoin, että “Perkelettäkö menette kaupungilta kysymään, ei niillä oo mitään asiaa. Tuohon voitte tontin kulmalle laittaa.” Ja koska se on Itsekkyyden patsas, sanoin että voitte haudata minut sen taakse ja kaivertaa siihen nimeni. “Se oli itsekäs henkilö!” Nuo SUP-lautailijanuoretkin tuolta kysyivät laituria rakentaessaan, että mistä lupa pitää hakea. Vastasin, että “tässä seisoo lupa”. Miksi pitää joiltakin saatanan nihilisteiltä kysyä lupa nuorison laituriin? He aina vaativat pitämälleni ryhmäkodillekin järjestyssääntöjä. No, kyllä voin järjestyssäännöt kirjoittaa, jotta on jotain mitä rikkoa!

Miten buddhalainen vastarinta näkyy elämässäsi?

Valtasin Malmilta aikoinaan ison kartanon, koska aluetta oltiin purkamassa. Perustin sinne lasten ja nuorten sosiaalikeskuksen ja ryhmäkodin laitapuolen kulkijoille. Se oli valtavan komea kartano, 1900-luvun alussa ruotsinkielinen kansanopisto ja sota-aikana lastenkoti. Sinne tuli käräjäoikeuden päätöksellä komppania ulosottoviraston miehiä. Minulla oli aika väkivaltaisia kavereita, jotka olivat melkein kaivamassa esiin aseita ja puukkoja. Sanoin, että “täällä ei verta vuodateta”, mä järjestän. Minulla oli sähkö- ja puhelinsopimus, vedin sähköt ja kaikki. Kun häätö tuli, hankin toista sataa hautakynttilää ja koristelin puiston, jossa kartano sijaitsee. Malmilaiset luulivat, että olin siirtänyt Malmin hautausmaan tien toiselle puolelle. Sain valtavasti kansallista ja kansainvälistä julkisuutta, ja rakennus tuli toimenpidekiellon kohteeksi. En lähtenyt sieltä mihinkään, rakennus jäi tyhjilleen ja siitä tehtiin Helsingin kaupungin suojelukohde. Se on yhä tänä päivänä olemassa ja sen ympärillä on komea puisto.

Olitko Wanhaa valtaamassa vuonna 1968?

En lähtenyt, kun ne oli vähän rähinöitsijöitä, olin siinä sivussa. Olen perusanarkisti, peruspanteisti, mutta en pyörittele mustapunaista lippua, pistele neulalla hevosia perseelle, potki ikkunoita tai kadehdi kapitalisteja. Kun poliisi sanoi, että lähdepä mukaan, niin vastasin, että kiva, kun saa valtiolta kyydin. Anarkismin käsitän krishnamurtilaisuutena: älä sitoudu mihinkään aatteeseen tai järjestelmään. En ota laumoja vastaan [Linnunlaulun huvilaan], koska pidän keskustelutilaisuuksia mieluummin. Muuten siinä tapahtuu niin, että on 50 tai 100 pulloa, joihin heitän ämpärillisen vettä. Kun menen katsomaan, niin muutamassa pullossa on muutama pisara vettä. Haluan, että on 3-10 pulloa ja täytän ne yksitellen. Pitää olla aikaa keskustella arvoista ja periaatteista.

Valokuvaaja toivoo lukijan pohtivan kaupunkilaisen suhdetta luontoon. Kuvat on otettu Hongkongissa syksyllĂ¤ 2018. KUVAT Paavo Jantunen @vita.alibi

Urbaani elĂ¤in 12

Kiitos kaupalliseen ryhmään pääsystä Kun henkilökohtainen Facebook-feedi täyttyy meemeistä ja mainoksista, pakopaikka löytyy ryhmistä, joissa voi löytää sielunkumppaninsa kotiruuan, puutarhakalusteiden tai juoruilun ystävistä. Nyt myös ryhmien kaupallinen potentiaali on noussut esiin. Yritykset ostavat ryhmiä mainosalustoiksi ja Facebookin pilottiuudistus mahdollistaa kuukausimaksulla toimivat ryhmät. TEKSTI Roosa Savo KUVA Heidi Puomisto

uvassa näkyy yön yli pöydälle jätetty jugurttipurkki, jonka sisäosan ovat vallanneet kymmenet banaanikärpäset. Kuvateksti kertoo: ”Laitoin siihen kelmun päälle ja pari pientä reikää ja sinne ne pirulaiset menivät (nauruhymiö).” Hetkessä kuvan alle kertyy 58 kommenttia, joissa banaanikärpästen karkottamiseen vinkataan niin viskin, tiskiaineen kuin omenaviinietikan käyttämistä. Kymmenet julkaisevat kuvia omista banaanikärpäsloukuistaan, yhteisöllisyyden tuntee.

ambridge Analytica, sitten joukkopako. Sosiaalisen median kouluttaja Harto Pönkä arvioi noin 300 000 suomalaisen jättäneen Facebookin huhtikuun jälkeen. Vaikka Facebookin edustajat ovat sitä mieltä etteivät luvut päde, ovat viime vuosien tietoturva- ja yksityisyyskysymykset herättäneet käyttäjien epäilykset: kuka minulle mainostaa ja mitä he minusta tietävät? Nyt ollaan kuitenkin kasvavassa yhteisössä, nimittäin noin 120 000 jäsenen Kotiruokaryhmässä. Aiheina ovat kaikki kotiruuan ympärillä potuista paahtopaistiin ja jauhiskastikkeen kokkailuun. Kiellettyä ovat einekset – ja linkit ryhmästä pois. Perinteisesti Facebook-ryhmät ovat olleet riippumattomia vapauden tyyssijoja, joita ylläpitävät vapaaehtoiset. Kotiruokaryhmä koki vuodenvaihteessa muutoksen, kun ryhmän osti sosiaalisen median toimisto NoBot. Eikä ryhmä ole ainoa laatuaan. Esimerkiksi Kekkilä osti jo vuonna 2016 itselleen 103 000 jäsenen Piha ja Puutarha -ryhmän. Elokuussa Keskipohjanmaa-lehti arvioi Suomessa olevan ainakin kymmenen Facebook-ryhmää, jotka tekevät yritysten kanssa kaupallista yhteistyötä.

acebook-ryhmien kaupallinen potentiaali perustuu tietystä aiheesta kiinnostuneeseen porukkaan, niche-yleisöön, jolle on helppo kohdistaa mainontaa. Facebookin oma mainostoiminto ei toimi ryhmissä, joten moni on lähtenyt etsimään kiertotietä. NoBotin sisältöstrategi Suvi Kinnunen kertoo, että tärkeintä heille on ryhmän tyylin ja toimintalogiikan säilyttäminen samanlaisena kuin ennenkin: kotiku-

toisena. Kaupallinen sisältö toteutetaan esimerkiksi erilaisten teemaviikkojen ja arvontojen muodossa, joissa jäsenten osallistuminen on keskeistä. Helsingin Myllyn kanssa toteutettu leivontaviikko-kampanja kehotti ihmisiä julkaisemaan omia leipomuksiaan #leivontaviikot ja #myllärin -hashtageilla, ja julkaisijat osallistuivat 100 € ruokalahjakortin arvontaan. Eikö ryhmän omistajanvaihdos sitten ärsyttänyt vanhoja konkareita? ”Monen mielestä mikään ei muuttunut, kun taas muutamat vertasivat sitä ihmisten myymiseen”, Kinnunen sanoo. Ryhmä on koko ajan kasvussa ja teemaviikkojen julkaisut ovat olleet suosittuja, joten muutos tuskin nähdään täysin negatiivisena.

acebook on itsekin herännyt siihen, että varsinkin Pohjoismaissa ryhmät ovat kuumaa kamaa. Helmikuussa Facebook järjesti 150 eurooppalaiselle Facebook-ryhmän ylläpitäjälle Facebook Communities Summit -tapahtuman, jossa pohdittiin sitä, miten yhteisöjä voisi palvella paremmin. Myös suomalaisia ylläpitäjiä oli mukana. Suomenkin kokoisessa maassa on monia yli sadan tuhannen jäsenen ryhmiä, kuten Naistenhuone (106 000), wish/aliexpress/ebay (117 000) sekä Askartelu ja Sisustusideoita (117 000). Facebook on arvioinut, että suomalaisista noin 2,8 miljoonaa käyttää sivustoa kuukausittain. Kaupallisuus on hiipinyt Facebook-ryhmiin samalla tavalla kuin se on hiipinyt Instagramiin tai Facebook-feediin: hitaasti mutta varmasti. Muutos näkyy Facebook-ryhmissä monella tapaa. Ryhmän saattaa omistaa yritys, jolloin omistava taho julkaisee sopivin väliajoin ryhmässä kaupallista sisältöä. Ryhmä saattaa myös ajoittain tehdä yhteistyötä erilaisten yritysten kanssa. Myös piilomainontaa saattaa esiintyä, kun ammattilaisbloggaajat jakavat linkkejä omille sivustoilleen. Lisäksi viraalimarkkinointi, eli käyttäjien omien suositusten kautta tapahtuva markkinointi, sekoittuu maksettuun mainontaan. Todellinen mainonnan viidakko.

esästä lähtien on ollut olemassa myös kolmas vaihtoehto: maksulliset Facebook-ryhmät. Tulevaisuudessa kuka tahansa saattaa pystyä

Ryhmissä tapahtuva mainonta on usein taustaansa ole vielä vakiintuneita käytäntöjä. luomaan kuukausimaksulla toimivia ryhmiä, jotka toimivat vähän samalla periaatteella kuin Netflix tai Spotify. Facebook Groups -tuotepäällikkö Alex Dave kirjoitti blogissaan pilottihankkeesta, jossa ryhmän ylläpitäjä voi luoda ilmaisen ryhmän alle maksullisen ryhmän, subscription groupin, ja veloittaa jäseniltä 5–30 dollaria kuukaudessa. Uudistusta perustellaan sillä, että ylläpitäjät ovat tärkeitä yhteisöjen luojia, ja Facebook haluaa auttaa heitä kehittämään toimintaansa. “Kyse on ennemminkin yhteisöön sijoittamisesta kuin tienaamisesta”, Dave kommentoi Techcrunch-lehdelle. Pilotissa on mukana kolme englanninkielistä Facebook-ryhmää: siivousryhmä, aterioiden suunnitteluryhmä ja yliopistoon hakevien lukiolaisten vanhemmille suunnattu tukiryhmä. Pilottihankkeeseen mukaan lähtenyt maksullisen Organize your home -siivousryhmän perustaja Sarah Mueller kertoo samaisessa blogissa, että ryhmä tuo hänelle mahdollisuuden järjestää kaikenlaista uutta, kuten projekteja, livelähetyksiä, ryhmähaasteita ja koulutuksia.

lläpitäjän rooli on suuri, kun ajatellaan siihen liittyvää työmäärää ja vastuuta. Aikaa menee uusien liittymispyyntöjen hyväksymiseen, keskusteluiden moderointiin, jäsenten yksityisviesteihin vastaamiseen ja paskamyrskyjen hallintaan. Ei ihme, että jotkut ylläpitäjät kaipaavat palkkaa tehdystä työstä. Suuren ryhmän ylläpitämiseen voi ajanjaksosta riippuen mennä alle tunnista viikossa useaan tuntiin päivässä, kertoo yksi Sipsikaljavegaanit ja Vegaaniset kasvisruuat -ryhmien ylläpitäjistä, Aliisa Maunula. “Onhan se työtä”, hän sanoo, “työtä, josta kukaan ei maksa mitään.” Maunulan motivaatio ryhmien ylläpitämiseen kumpuaa jäseniä yhdistävästä aiheesta, vegaaniudesta, ja sen tietoisuuden levittämisestä. 55 000 jäsenen Sipsikaljavegaaneissa jäsenet jakavat usein kuvia vegaanisista lempituotteistaan, minkä lisäksi sivulla saa mainostaa tietyin rajoituksin, kunhan on kysynyt luvan ylläpidolta. “Jos joku julkaisee joka viikko ravintolansa ruokalistan, niin kyllä sitä rajoitetaan”, sanoo Maunula.

18 18

iidakossa pätevät viidakon lait. Ryhmissä tapahtuva mainonta on usein taustaansa sulautuvaa natiivimarkkinointia, jonka säätelyyn ei ole vielä vakiintuneita käytäntöjä. Alan itsesäätelyelin Mainonnan eettinen neuvosto (MEN) antaa lausuntoja markkinoinnin hyvän tavan noudattamisesta perustuen Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) antamiin markkinointisääntöihin, jotka periaatteessa koskevat myös Facebook-ryhmissä tapahtuvaa mainontaa. Säännöt eivät kuitenkaan ole lakeja vaan suosituksia. Viime vuosina MEN on saanut monia ilmoituksia erilaisista natiivimainonnan muodoista, joissa mainonnan luonne ei ole tullut selväksi. IAB Finland määrittelee natiivimainonnan markkinointiviestinnäksi, jossa mainonta tapahtuu siellä, missä on totutusti ollut median omaa sisältöä. Tämä voi tarkoittaa kaupallisessa yhteistyössä tehtyä blogitekstiä, jossa bloggaaja kehuu käyttämäänsä naamarasvaa tai Kotiruokaryhmässä tapahtuvaa teemaviikkoa, jossa kannustetaan jäseniä julkaisemaan omia kuviaan ja siten nostamaan brändin tunnettavuutta. Natiivimainonnan tunnistaa kenties parhaiten siitä, ettei se ole liian tunnistettavaa. Silti tunnistettavuus on ICC:n laatimissa digitaalisen markkinoinnin ohjeissa ensimmäinen artikla. Vuonna 2016 MEN antoi ensimmäistä kertaa huomautuksen vlogin kautta tapahtuvasta mainonnasta, jossa tubettaja pelasi Playstation-peliä ja suositteli seuraajiaan ostamaan pelin. Huomautuksessa todettiin, ettei sponsoroidun sisällön käsite ollut tarpeeksi yksiselitteinen suhteessa mainonnan luonteeseen. Tänä vuonna MEN on antanut huomautuksen Instagramstoryssa julkaistusta mainoksesta ja blogimainoksesta, joissa molemmissa mainoksen tunnistettavuus jäi puutteelliseksi. Facebook-ryhmissä tapahtuvasta markkinoinnista ei ole vielä tullut huomautuksia, kertoo MEN:in pääsihteeri Paula Paloranta. Hän vahvistaa, että blogien mainonnan tunnistettavuudesta on ollut parin viiden vuoden aikana noin tusina lausuntoa käsittelyssä. “Niistä on melko usein tullut huomautuksia, kun neuvosto on katsonut, ettei ole selkeästi käynyt ilmi, että kyse on kaupallisesta vaikuttamisesta.”

sulautuvaa natiivimarkkinointia, jonka säätelyyn ei

oni blogien ystävä varmasti muistaa sen hetken, kun lempibloggaaja teki ensimmäisen kaupallisen yhteistyön. Blogien kaupallisuudesta valitettiin, kunnes ihmiset joko hyväksyivät muutoksen osaksi blogia tai häipyivät muualle. Nyt Facebook-ryhmissä tapahtuvat muutokset vaikuttavat seuraavan samaa linjaa, mutta ainakaan vielä ketään ei näytä kiinnostavan. Kaupallisuus ei kuitenkaan ole tarinan pahis, joka vain tulee ja valtaa alaa. Se tuo käyttäjille parempia ohjevideoita, hauskoja kampanjoita ja mahdollisuuden inspiroitua ja jakaa fiiliksiä yhteisössä. Toisaalta liian aggressiiviset, alustalle sopimattomat mainonnan muodot ärsyttävät ja saavat ihmiset nopeasti kaikkoamaan. Facebook perustelee maksullisia ryhmiä sillä, että käyttäjät hyötyvät laadukkaammasta sisällöstä, ja raha motivoi ylläpitäjiä olemaan, no, parempia ylläpitäjiä. Monet ryhmät ovat myös kuolleet aktiivisen ylläpidon puutteessa: kun vastuussa on taho, joka saa palkkaa ylläpidosta tai hyötyy ryhmästä mainostarkoituksessa, ryhmä ei pääse kuivumaan kasaan. NoBotin Kinnunen kertoo, että heitä yllätti kaupallisten teemaviikkojen aiheuttama positiivisen palautteen määrä: ”Moni piti sitä virikkeenä tai haasteena; mahdollisuus voittaa innosti heitä kokeilemaan uutta reseptiä. Ajattelimme, että ensimmäisten kaupallisten yhteistöiden aikaan saattaa ilmetä vastarintaa, mutta vastaanotto oli enemmän positiivinen.”

tuvat, ja mainontaa tekevät yhä enemmän amatöörit, jotka eivät ole perehtyneitä olemassa oleviin markkinoinnin ohjeisiin. Ja miksi he olisivatkaan – kyseessä olevat ohjeet eivät ole lakeja, ja MEN:in huomautus ei johda jatkotoimenpiteisiin. Sosiaalisessa mediassa yrittäjyys on yleistynyt sisällöntuotannon muuttuessa harrastuksesta ammatiksi. Onko ylläpitäjä uusi ammatti bloggaajan ja tubettajan ohelle? Yhteistä kaikille näille on se, että suunnitellaan ja luodaan laadukasta sisältöä, josta hyötyvät myös median käyttäjät. Ehkä mainonnassa ärsyttää eniten se, että kaupalliset muutokset perustellaan sillä, että käyttäjät hyötyvät ja inspiroituvat, eikä sillä mistä todella on kyse: kaupallisesta vaikuttamisesta. Viime kädessä joku kuitenkin aina maksaa sisällöstä, tai ainakin sen alustasta. Zuckerbergin hieno tavoite on yhdistää kaikki maailman ihmiset, mutta Facebook on lopulta mediayritys, jonka liikevaihto pyörii 13 miljardin paikkeilla. Jotta voi olla osa Facebook-ryhmää tai sosiaalista mediaa ylipäänsä, on hyväksyttävä myös sen kaupalliset ulottuvuudet. Oltava yhdessä niin hyvässä kuin pahassa. Tai sitten on otettava mallia niistä 300 000 käyttäjästä, jotka lähtivät lätkimään.

osiaalisen median nopeasti kehittyvät mainospinnat aiheuttavat päänvaivaa, koska alan ohjeistus joutuu juoksemaan perässä. Juuri kun Youtuben ja blogien markkinointikäytännöt alkavat vakiintua, seuraava alusta haastaa aikaisemmat säännöt. Mainonta ja mediasisältö sekoit-

Onko Facebook-ryhmän ylläpitäjä uusi ammatti bloggaajan ja tubettajan ohelle?

Vaatteet Suurimmalle osalle ihmisistä on jo ala-

asteella opetettu, miten

tekevät kierrättää paristoja, muovipulloja tai sanomalehtiä. Mutta entä vaatteiden

kierrätys? Muoti on iso osa monien ihmisten elämää,

saastuttajan mutta harva tietää, mitä

menneen kauden trendeille käytön jälkeen tapahtuu.

uksusbrändi Burberry joutui vastikään kohun keskelle, kun kävi ilmi, että yhtiö on polttanut omia vaatteitaan yli sadan miljoonan euron edestä viimeisen viiden vuoden aikana. Yhtiö kertoi polttaneensa tuotteitaan estääkseen niiden varastamisen tai halvalla myymisen sekä suojellakseen vaatemerkin statuksellista arvoa. Yhtiö kuitenkin vakuutti toiminnan olevan ympäristöystävällistä, sillä poltosta syntynyt energia otettiin talteen. Burberry sai siitä huolimatta teostaan valtavasti kritiikkiä.

aateteollisuus on yksi maapalloamme eniten saastuttavista tuotannonaloista, ja erityisesti vaatteiden hävitykseen kiinnitetään harvoin minkäänlaista huomiota. Yksi roska-autollinen tekstiilejä joko poltetaan tai kaadetaan kaatopaikalle joka sekunti. Kiertotalouden ja uusiutuvien resurssien edistämiseksi toimivan Ellen MacArthur -säätiön mukaan alle prosentti vaatteiden tekemiseen käytetyistä materiaaleista kierrätetään uusien vaatteiden tekemiseen. Suurin osa päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi jopa alle kymmenen käyttökerran jälkeen. Vaatteita myös heitetään pois entistä nopeammalla tahdilla. Vaatteen keskimääräinen käyttökertojen määrä on laskenut yli kolmanneksella viimeisen 15 vuoden aikana. Ilmiö on kytköksissä pikamuotiin, eli mahdollisimman halvalla tuotettuun ja myytävään muotiin. Pikamuotia myyvissä liikkeissä mallistot vaihtuvat nopeimmillaan viikon tai kahden välein, mikä kannustaa kuluttajaa ostamaan aina vain uutta. Ostokset eivät kuitenkaan jää pitkäaikaisiksi, sillä yli puolet tuotetusta pikamuodista heitetään pois alle vuoden kuluttua.

alto-yliopiston tohtoriopiskelijan Essi Karellin mukaan meillä ei ole toistaiseksi joitakin hyväntekeväisyyspisteitä lukuun ottamatta minkäänlaista toimivaa infrastruktuuria, johon palauttaa vaatteita. Karell on erikoistunut vaatesuunnittelun sekä vaateteollisuuden kestävyyden tutkimiseen. Nykyisen tilanteen muuttamiseksi tarvittaisiin korkean tason poliittista päätöksentekoa ja selkeitä säädöksiä siitä, miten tekstiilijätettä tulisi omana jätteenlajinaan käsitellä.

Tähän on kuitenkin onneksi tulossa muutos: EUkomissio suunnittelee direktiiviä, jonka mukaan jäsenmaiden tulisi järjestää tekstiilijätteelle erilliskeräys vuoteen 2025 mennessä. Tarkempia ohjeistuksia siitä, miten kukin jäsenmaa hoitaa keräyksen, ei kuitenkaan toistaiseksi ole. Myös yritysvastuuseen tulisi Karellin mukaan tehdä tiukennuksia, esimerkiksi painottamalla jälleenmyyjien roolia vaatteiden kierrättäjinä. Vaatteiden suunnittelulla on merkittävä rooli vaatteiden kierrätyksessä, ja siksi myös siihen olisi Karellin mukaan kiinnitettävä enemmän huomiota. Tuotteet pitäisi suunnitella joko helposti korjattaviksi tai niin laadukkaiksi, että niitä voitaisiin käyttää moneen kertaan tai miettiä niille monta elinkaarta yhden käytön sijaan. Vaatteiden materiaaleista ja yksityiskohdista tulisi myös tehdä sellaisia, että mikäli vaate ei enää kelpaa kenellekään käyttöön, se pystytään helposti ohjaamaan kiertoon. Muutosta on kuitenkin tapahduttava myös kuluttajatasolla. Meissä kaikissa palaa halu ostaa aina vain uutta, ja vanhat vaatteet tuppaavat jäädä kaapin perälle pölyä keräämään. Lopulta vaatekaapin siivouksen tuloksena on kasoittain vaihtelevan kuntoisia vaatteita, joille ei ole enää käyttöä. Miten hankkiutua niistä eroon niin, että ne eivät päädy jätteeksi?

aras vaihtoehto hävikin vähentämiselle on vaatteen käyttöiän pidentäminen. Sen sijaan, että heittäisi vaatteen pois, sen voi antaa jollekulle toiselle. Suosiotaan ovat kasvattaneet erityisesti Facebookissa ylläpidettävät kymmenet kirpputoriryhmät, joissa voi kaupata vanhoja vaatteita ja muita tavaroita ryhmän muille jäsenille. Useimmiten tavara menee helposti kaupaksi, sillä hinnat ovat kirpputoriryhmissä edullisia. Vaatteiden myyminen internetissä on kuitenkin prosessi ja se vaatii varsin paljon aikaa, sillä kauppojen sopimisessa ja tuotteiden kuvaamisessa sekä mittaamisessa on tekemistä. Toisaalta myydyistä vaatteista saa vastineeksi rahaa, toisin kuin jos ne vain lahjoittaisi pois. Lisäksi palvelussa on lähes täysi varmuus siitä, että vaatteen käyttö jatkuu uudella ostajalla.

Yli puolet tuotetusta pikamuodista heitetĂ¤Ă¤n pois alle vuoden kuluttua.

Karellin mukaan kirpputorit ovat vaatteen kierrättämisen kannalta erittäin järkevä vaihtoehto. Tuotteen ympäristökuorman kannalta on parempi, että sitä käytetään sellaisenaan mahdollisimman pitkään. Kuluttajien keskinäinen vaatteidenvaihto ja eteenpäinmyynti on parempi vaihtoehto kuin se, että vaatteen materiaali päätyisi yhden käyttäjän jälkeen tekstiilikierrätykseen raaka-aineena. Myös Ellen MacArthur -säätiö kampanjoi vaatteiden pidemmän käytön puolesta, sillä tällöin kuluttajat saavat suuremman arvon irti ostamistaan vaatteista.

aikista tunnetuin vaatteiden kierrättämisen muoto useimmille lienee erilaiset hyväntekeväisyyskeräykset. Lähin keräyspiste on helppo löytää internetistä ja sen jälkeen tehtäväksi jää vain omien vaatteiden vieminen pisteelle. Facebook-kierrätykseen verrattuna prosessi on huomattavasti nopeampi, eikä jokaista tuotetta tarvitse kierrättää erikseen. Tämän jälkeen esimerkiksi UFF lajittelee nettisivujensa mukaan vaatteet ja lähettää ne joko myymälä- ja tukkumyyntiin, avustuksena Afrikkaan, materiaalikierrätykseen tai polttoon. Toisin kuin kirpputorimyynnissä, kuluttajalla ei siis ole täyttä varmuutta siitä, että lahjoitetut vaatteet päätyvät jatkokäyttöön sellaisinaan. Karellin mukaan suurin osa vaatekeräykseen tuoduista vaatteista lähetetään ulkomaille, muun muassa Itä-Eurooppaan. Vaatteita on lähetetty aiempina vuosina paljon myös Afrikkaan, mutta nykyään yhä harvemmat tahot haluavat ottaa niitä vastaan, sillä ulkomailta tuodut vaatteet haittaavat maiden omaa tekstiiliteollisuutta. On kuitenkin hyvä, että vaatteen käyttöikä pitenee edes jollain tavalla. Siinä, missä kirpputoriryhmät voivat tarjota toisille mukavaa ajanvietettä ja jopa yhteisöllisyyttä, ovat ne toisille liian aikaa vieviä ja turhaa sääntelyä sisältäviä. Karell ymmärtää, että kaikilla ei ole aikaa tai edes kiinnostusta käyttää kirpputoreja, ja toteaakin, että sellaisessa tilanteessa vaatekeräys on erittäin hyvä vaihtoehto, siitäkin huolimatta, ettei vaatteiden lopullisesta sijoituspaikasta ole varmuutta.

yös vaatekaupat ovat alkaneet ottaa vaatteita takaisin yhä enemmän. Vastineeksi vaatteiden palautuksesta kuluttaja saa ketjulta alekupongin, joka on sinänsä hyvä motivaattori kierrättämiselle. Toisaalta kaupat eivät jaa kuponkeja hyvää hyvyyttään, vaan tavoitteena on lisätä kuluttajan halua ostaa uutta, eli tehty hyvä voi helposti valua viemäriin heräteostoksen muodossa. Kuten vaatekeräykset, on vaatteiden palauttaminen kauppoihin kuitenkin helppoa kuluttajalle.

Se, mitä vaatteelle kaupassa tehdään, riippuu jälleen kerran sen kunnosta. Karell uskoo, että vaateyrityksetkin lajittelevat saapuvat tuotteet laadun mukaan ja hyödyntävät niitä sen perusteella eri tarkoituksiin. Hyvälaatuiset materiaalit menevät todennäköisesti mekaaniseen kierrätykseen, jossa vaatteet erotellaan kuituihin, jotka hyödynnetään uusina vaatteina tai esimerkiksi imeytysmattoina ja autojen sisusteina. Osa vaatteista päätyy kuitenkin mitä todennäköisimmin suoraan polttoon. Karell haluaa kuitenkin uskoa, että vaateyritykset haluavat hyödyntää saamansa materiaalin mahdollisimman tehokkaasti, eikä polttaminen vaatteiden kierrätyksessä ole ensimmäinen vaihtoehto.

utta tulisiko vaateketjuilla ylipäätään olla vastuuta vaatteiden hävittämisessä? Kuluttajat kuitenkin ostavat tuotteet, ketjut vain toimivat tuottajina. Karell toteaa, että mikäli kuluttaja tiedostaa, että hänen vaatteillaan olisi ehkä käyttöä jollekulle toiselle, on paras vaihtoehto pistää ne itsenäisesti eteenpäin. Mikä tahansa on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että vaatteita kerääntyy kaapin pohjalle, mistä ne lopulta päätyvät sekajätteeseen. Karell kannustaa yrityksiä ainakin antamaan kuluttajalle mahdollisuuden tuotteen palauttamiseen. Myös Ellen MacArthur -säätiön raportissa todetaan, että vaateyrityksillä on merkittävä rooli vaatteiden kiertokulun parantamisessa, sillä juuri ne suunnittelevat ja myyvät vaatteita. Siten ne päättävät myös myytävien vaatteiden materiaalit ja sen, kuinka usein uusia vaatteita tulee markkinoille. Kierrätyksen näkökulmasta vaatevalmistajat siis säätelevät hävitettävien tuotteiden laatua ja määrää ja voivat näin ollen valinnoillaan helpottaa prosessia huomattavasti.

aikki vaatteet eivät kuitenkaan ole niin hyvässä kunnossa, että niitä voisi kierrättää eteenpäin. Monien vaatteiden käyttö lakkaakin siihen, että ne reikiintyvät tai menevät muuten hajalle. Monista rikkinäisistäkin vaatteista saadaan vielä Karellin mukaan eroteltua materiaalia, riippuen toki siitä, mistä materiaaleista tuote itsessään on tehty. Kaikkein helpointa materiaalien kierrätys on, mikäli vaate on selkeästi yhtä raaka-ainetta, eli se on valmistettu esimerkiksi sataprosenttisesti polyesteristä. Tällaisille vaatteille löytyy aina paljon helpommin käyttökohteita materiaalitason kierrätyksessä.

Hyvin usein vaatteissa käytetään kuitenkin materiaalisekoitteita, sillä ne parantavat vaatteiden ominaisuuksia. Esimerkiksi elastaania yhdistetään muihin kuituihin tuomaan vaatteille joustavuutta ja sitä käytetään erityisen paljon esimerkiksi urheiluvaatteissa. Se aiheuttaa kuitenkin monenlaisia ongelmia kierrätysprosessissa, ja Karell toivookin, että elastaanille löydettäisiin tulevaisuudessa jokin korvaaja. Nykytilanteessa kuluttajan pitäisi siis pystyä arvioimaan, valitako ominaisuuksiltaan hyvä materiaalisekoitteesta valmistettu tuote vai varmistaako vaatteen helppo kierrätys ostamalla yksittäisestä materiaalista tehdyn tuotteen.

aatteiden yleisen laadun tunnistaminen ylipäätään on asia, joka jokaisen kuluttajan tulisi oppia, sillä laadukkaat vaatteet kestävät luonnollisesti käytössä pidempään ja luovat siten vähemmän tarvetta kierrätykseen. Ilman tekstiilialan asiantuntemusta ostajien on kuitenkin vaikea arvioida vaatteiden ominaisuuksia. Harva osaa sanoa etukäteen esimerkiksi sitä, nyppyyntyykö vaate käytössä. Sen sijaan jokainen voi pohtia, sopiiko vaate pitkällä tähtäimellä omaan tyyliin vai onko kyseessä vain sesonkituote, johon tulee myöhemmin kyllästymään. Heräteostoksia on välillä vaikea välttää, jopa Karell kokee sen olevan haastavaa. Tyylilleen uskollisena pysyminen kuitenkin helpottaa ostosten tekemistä. ”Kun oman tyylinsä tunnistaa, niin kykenee tekemään myös ratkaisuja” Karell toteaa. Vaatteiden kierrätys on lopulta vasta alkutaipaleellaan oleva ala. Vaikka kierrätysinfrastruktuuri puuttuukin toistaiseksi, on kuluttajalla silti tarjolla vaihtoehtoja vaatevuokraamoista kirpputoreihin asti, eikä niitä kannata jättää hyödyntämättä.

Harva osaa sanoa etukäteen esimerkiksi sitä, nyppyyntyykö vaate käytössä. Sen sijaan jokainen voi pohtia, sopiiko vaate pitkällä tähtäimellä omaan tyyliin vai onko kyseessä vain sesonkituote, johon tulee myöhemmin kyllästymään. 27

Yes we can. Crooked Hillary. Kyllä kansa tietää. I am the senate. Lähes jokainen meistä assosioi useampaan oheisista lausahduksista tietyn tunnetun mielikuvan, meemin. Poliittisten meemien kavalkadi onkin laaja, vaikuttava ja ennen kaikkea vaikutusvaltainen. Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet meemeillä olevan potentiaalia presidentintekijäksi asti. Mutta mihin tämä väitetty valta perustuu, ja kuka sitä todellisuudessa hallitsee? TEKSTI Akseli Rouvari KUVAT Iisa Pappi

29 29

eemi määritellään usein ideaksi, käyttäytymismalliksi, tyyliksi tai käyttötavaksi, joka leviää henkilöltä toiselle. Oleellista meemissä on nimenomaan sen luonne replikoituna elementtinä, esimerkiksi toistettuna kuvana. Richard Dawkins on tiettävästi ensimmäinen meemin määritellyt ihminen, jo kauan ennen internetiä vuonna 1976 kirjassaan Geenien itsekkyys. Määritelmässä on kyse kulttuurin välittymisen ideasta, eli matkimisesta. Sosiaalinen media kuitenkin mullisti meemin käsitteen tavalla, johon Dawkinskaan olisi tuskin villeimmissä visioissaan uskonut. Tähän liittyy myös poliittisten meemien nousu. Niiden suosiosta tänä päivänä kertoo esimerkiksi Googlesta hakusanalla “Donald Trump meme” löytyvät 109 miljoonaa hakutulosta, tai Facebookin Sassy Socialist Memes -sivun keräämät yli miljoona tykkäystä.

elsingin yliopiston yliopistonlehtori Janne Matikaisen mukaan poliittisten meemien suosio perustuu nimenomaan niiden ominaisuuteen osallistaa ihmisiä: meitä kiinnostaa kun voimme nauraa poliitikoille ja herjata heitä. “Koulutuslupaus on yksi viime vuosien suosituimpia meemejä Suomessa, ja suosituimmat meemit liittyvät usein juuri politiikkaan.” Matikainen näkee meemeillä olevan potentiaalia nimenomaan ihmisten jakamisessa ja yhdistämisessä, enemmänkin kuin mielipiteiden muuttamisessa. “Esimerkiksi Trumpista tehdyt pilkkameemit vahvistavat hänen vastustajiensa käsitystä Trumpista hölmönä, kun toisaalta hänen kannattajissaan ne herättävät uhriutumisen kaltaisia ryhmäyttäviä reaktioita: muu maailma herjaa meitä!” Meemit tulivat isosti mukaan politiikkaan vuoden 2008 presidentinvaaleissa Barack Obaman kampanjassa. Matikaisen mukaan tämä oli ensimmäinen kerta kun meemejä käytettiin näin systemaattisesti politiikan välineenä. Kaikki meistä varmasti muistavat Obaman kasvot, sloganit “Yes we can” ja “Hope” sekä sinipunaiset värit. “Toisaalta se oli pitkälti ruohonjuuritason työtä, ihmiset tekivät omia kuvia sloganeiden ja formaatin ympärille. Vastaavaa on nähty Suomessa lähinnä Pekka Haaviston kampanjassa vuonna 2012.” Meemit perustuvatkin pitkälti siihen, ettei niitä voi kontrolloida, vaan leviäminen on orgaanista. Toisen oleellisen meemiteorian kehittäjän Susan Blackmoren mukaan meemit elävätkin omaa elämäänsä, jossa ihmiset ovat vain välikappaleita – kulttuuri puhuu meissä meemien kautta. Vaikka ihmiset olisivatkin vain välikappaleita meemeille, joku on silti aina niiden takana, ja jotkut toiset vastuussa niiden leviämisestä. Eräs näihin rooleihin

tottunut on toimittaja ja Twitter-aktiivi Toivo Haimi, jota on tituleerattu Suomi-twitterin meemimestariksi. Haimi, jolla on Twitterissä yli 7 300 seuraajaa ja noin 26 000 twiittiä, tunnistaa asemansa mukana tulevan vastuun: “Pyrin hyväntahtoiseen huumoriin, kun jaan poliittisia meemejä. Tiedostan, että ne voivat olla ihmisiä jakava voima, enkä halua että meemejäni voidaan esimerkiksi tulkita vaaliaseeksi jonkun puolueen puolesta tai jotain puoluetta vastaan.” Haimi on myös hyvin tarkka miettiessään mitä julkaisee, hän haluaa julkaisemansa sisällön olevan ‘wholesome’, eli sellaista jonka kuka tahansa voi kokea hauskaksi. “On merkki siitä että huumori on hauskaa, kun sille voivat nauraa sekä hallitus- että oppositiopuolueiden edustajat. Tämä näkyi esimerkiksi jokapäiväinen elämäni Antti Rinteen ilmein -ketjussa, jonka tykkääjistä löytyy laajalti muun muassa sekä demareita että kokoomuslaisia.” Haimi tunnistaa myös hyvin meemien voiman, ja Matikaisen tavoin hän tarttuu niiden luonteeseen yhteisöissä. “Yksi tärkeimmistä johtopäätöksistä mitä meemeistä voidaan vetää on se, että ne heimouttavat: meemit edustavat tribalisoitumista ja identiteettipolitiikkaa. Niillä määritellään identiteetti, millaisen yhteiskunnan koet haluttavaksi ja keitä kuuluu meihin ja keitä teihin. Meemeillä tehdään sosiaalisessa mediassa selväksi, keitä kannatetaan ja keitä ei kannateta.” Haimi näkee meemit siis aktivismina, jolla määritellään omaa identiteettiä.

oliittisia meemejä on kuitenkin nykypäivän informaatiotulvassa niin valtava määrä, että niihin ja niiden jakamiseen sisältyy myös merkittäviä ongelmia. Digitaalinen somekulttuuri, jossa jokaisen on helppo tuottaa sisältöä, luo otollisen alustan esimerkiksi disinformaation syntymiselle ja leviämiselle. On useita esimerkkejä siitä, miten Facebookissa tai muilla alustoilla on liikkunut poliitikkojen kuvia sitaattien kanssa, joita kyseiset poliitikot eivät todellisuudessa ole ikinä sanoneet. Meemien yhteydestä ei vaadita tai odoteta juurikaan ikinä lähteitä, joten tietojen paikkansapitävyyden tarkistaminen voi olla kovan työn takana. Haimi nostaa esimerkiksi disinformaatiosta meemeissä erityisesti yhden tapauksen: Li Andersson ja vasemmistolainen väkivalta -casen. Tapauksessa Andersson kuvaili A2-illassa vuonna 2011 äärivasemmistolaisen väkivallan olevan erilaista ja tuomitsi samalla kaiken väkivallan. Hommafoorumilla sanoma muuttui kuitenkin muotoon ‘vasemmistolainen väkivalta on vaan parempaa’. “Tästä alkoi levitä meemikuvia ja jengi oikeasti luuli että Andersson on sanonut näin. Moni luulee edelleen että näin on tapahtunut, eikä vaivaudu selvittämään lähteitä”,

Meemit elävät omaa elämäänsä, jossa ihmiset ovat vain välikappaleita – kulttuuri puhuu meissä meemien kautta.

Laki menee niin, että paskanjauhannan debunkkaamiseen menee aivan suunnaton määrä aikaa verrattuna sen levittämiseen.

Haimi kertoo. Kun ihmisille on iskostunut tietty informaatio tarpeeksi selkeästi ja useasti, voi väärää mielikuvaa olla erittäin vaikea muuttaa. “Laki menee niin, että paskanjauhannan debunkkaamiseen menee aivan suunnaton määrä aikaa verrattuna sen levittämiseen.” Myös Matikainen tunnustaa ilmiön suureksi ongelmaksi: “Jos disinformaatiota jaetaan paljon vaikka meemin muodossa, muuttuu se tieto todeksi ihmisten mielissä.” Sisältöjen vastaanottaja tarvitseekin merkittävää lähdekriittistä osaamista ja kehystämiskykyä tunnistaakseen disinformaation. “Somekäyttömme on usein painokkaammin jakamista kuin sisällöntuottamista. Saatamme herkästi tietämättämme levittää myös sisältöjä, merkityksiä ja ideologiaa, joita emme kannata, ja sisältö saattaa pitää sisällään merkityksiä, joita ei tule ajatelleeksi”, toteaa Matikainen.

ntä miksi tällä kaikella sitten on niin paljon väliä? Muun muassa siksi, että The Washington Postin haastattelemat asiantuntijat uskovat, että Trumpin valinta presidentiksi onnistui nimenomaan oikeistomielisten kannattajien kuvafoorumeilla käymän aktiivisen meemisodan ansiosta. Väite kuulostaa rohkealta, mutta samalla erittäin pelottavalta: aktiivisella meemisodalla voidaan rapauttaa demokratian rattaita ja vaikuttaa ratkaisevasti jopa vaalituloksiin. Sekä Matikainen että Haimi suhtautuvat väitteeseen kuitenkin hieman varauksella. Matikainen toteaa meemeillä olleen kiistatta vaikutusta, mutta tuskin ratkaisevaa. “Trumpin kohdalla tilausta oli. Poliittinen konteksti oli sopiva, mutta meemit toki ovat varmasti vahvistaneet kannattajien ydinporukan uskoa ja ryhmäidentiteettiä.” Haimi näkee toisaalta koko Yhdysvaltain 2016 presidentinvaaleissa isomman trendin meemien suhteen: “Laajempi meemin käsite identiteettiä kuvaavana symbolina oli tosi tärkeässä roolissa vaaleissa: somessa osoitettiin väriä avoimemmin kuin pitkään pitkään aikaan, olivat kyseessä sitten Trumpin, Sandersin tai Clintonin kannattajat. Kaikki halusivat osoittaa olevansa jonkun puolella, ja vielä enemmän jotain vastaan.” Toisaalta on myös mielenkiintoista, miten tehokkaimmalla tavalla poliittisia meemejä on onnistunut hyödyntämään nimenomaan äärioikeisto. Jos Obama toi meemit isolla tavalla politiikkaan ja ne näyttäytyivät vielä enemmänkin liberaalin vasemmiston poliittisena retoriikkana esimerkiksi suuryrityksiä vastaan, on radikaali oikeisto nyt ottanut ne tehokkaasti omakseen. Haimi toteaa, että jo teekutsuliike Obaman ensimmäisen kauden aikana aloitti tökeröiden meemien avulla kamppailemisen. “Radikaalioikeisto on toiminut kaiken muunkin suhteen kuten

meemeissä: he ottavat muilta poliittisilta aatteilta sen mikä toimii ja käyttävät sitä itse. Viimeistään Trump onnistui isolla tavalla poliittisten meemien käytössä siinä missä Obamakin.” Meemien merkittävä vaikutusvalta on siis kiistaton. Tämä herättääkin kysymyksen siitä, voiko lopulta edes olla meemiä, joka ei ole poliittinen tavalla tai toisella. Matikainen ja Haimi ovat asiasta samoilla linjoilla: voi, mutta ei meemiä joka on ideologiaton. “Meemeihin ja niiden jakamiseen sisältyy usein kansalaisaktivismin ajatus, vaikuttaminen omien ajatusten ja ideologian kautta”, toteaa Matikainen. Haimi uskoo ideologian olevan meissä läsnä aina: “Emme voi ottaa sitä pois tuotoksistamme. Meidän pitää tunnustaa se, että tausta, luokka-asema, maantieteellinen paikka yhteiskunnassa ja yhteiskunnalliset näkemykset tulevat aina olemaan niissä läsnä.” Ideologia meemeissä on siis asia, jota vastaan on hyvin vaikeaa taistella vaikka haluaisi. Kaikkeen ajatteluumme kun sisältyy lähtökohtaisesti aina Haimin mainitsemat vaikutteet.

vatko meemit lopulta uhka vai mahdollisuus demokratialle? Asiantuntijamielipiteitä löytyy suuntaan jos toiseenkin, mutta Matikainen tunnustaa taipuvansa enemmän uhkaskenaarioon. “Ei se tietenkään ole yksioikoisesti kumpaakaan. Esimerkiksi oikeistopopulistien meemit ovat enemmänkin oire kuin syy. Meemien aiheuttama vastakkainasettelu saa minut kuitenkin hieman taipuvaisemmaksi uhan ajatukseen.” Haimi puolestaan löytää optimismin aihetta meemien potentiaalista, jonka myös Matikainen tunnustaa. Haimi kertoo näkevänsä meemit aina enemmän mahdollisuutena kuin uhkana, sillä mahdollisuus siitä, että useammat ihmiset kiinnostuisivat yhteiskunnallisesta prosessista, omista oikeuksistaan tai ylipäätään vaikuttamisesta, on itsessään arvokasta. “Jos meemeillä saa ihmisen älyämään, että tähän yhteiskuntaan pystyy vaikuttamaan – oli kyse sitten vaikka millaisesta ääri-ideologiasta – niin ainakin herää joku kipinä. Ja kun kipinä herää, niin ihminen pystyy ottamaan kantaa. Ja kun pystyy ottamaan kantaa, niin pystyy myös korjaamaan kantaansa.”

u GEN-Z LOSES HER SH*T NO CLICKBAIT 8.04 Huomenta rakkaat follaajat!! Mun nimi on siis Gen-Z ja tĂ¤nĂ¤Ă¤n mĂ¤ aattelin tehĂ¤ tĂ¤mmĂśsen â&#x20AC;&#x2122;my dayâ&#x20AC;&#x2122; -vlogauksen! Eli mĂ¤ esittelen teille mun normaalin pĂ¤ivĂ¤n arkea :) tervetuloa mukaan ja muista smash that subscribe button ;)) ElikkĂ¤ ihan ekana mĂ¤ yleensĂ¤ syĂśn aamupalaa, kunhan vaan herĂ¤Ă¤n tarpeeksi ajoissa. TĂ¤nĂ¤Ă¤ mul on tĂ¤ssĂ¤ tĂ¤mmĂśstĂ¤ perus kauraleipĂ¤Ă¤, jonka pĂ¤Ă¤llĂ¤ on VEGAANISTA margariinii, ravintohiivahiutaleita ja kurkkua, joskus myĂśs kaupasta ostettuja, muoviin pakattuja ituja. NĂ¤itĂ¤hĂ¤n vois kasvattaa myĂśs ite, mutta nĂ¤Ă¤ valmiiksi tehdyt on vaan NIIN KĂ&#x201E;TEVIĂ&#x201E;! . MĂ¤hĂ¤n oon siis myĂśs vegaani, niinku mun seuraajat tietĂ¤Ă¤ki jo. Vegaanius on mulle tosi tĂ¤rkeetĂ¤, koska on ihan selkee juttu, ettĂ¤ karjatalous on todella tuhoisaa maapallon kannalta. LihansyĂśnnin ja maitotuotteiden lopettamisella on henkilĂśkohtasella tasolla suuri merkitys oman hiilijalanjĂ¤ljen pienentĂ¤miseksi. Iso suositus siis kaikille!! Vegaanius on myĂśs terveyden kannalta hyvĂ¤ valinta! Todelllisuudessahan mĂ¤ vedĂ¤n hirveitĂ¤ mĂ¤Ă¤riĂ¤ Aasiasta tuotuja muovijĂ¤tepikanuudeleita, kun en jaksa ite kokkaa ;) SyĂśn kyllĂ¤ siis vĂ¤lillĂ¤ kans kalaa, kun en voi vastustaa sushii!đ&#x;&#x2DC;&#x2039; En tosin ikinĂ¤ kerro siitĂ¤ kellekkĂ¤Ă¤n, koska en haluu et ihmiset ajattelee, et mĂ¤ en muka oo tosissani! SitĂ¤ paitsi, kalat ei kuulemma tunne kipua. TĂ¤n aamiaisen lisĂ¤ks juon yleensĂ¤ kahvia mantelimaidolla. TykkĂ¤Ă¤n tĂ¤stĂ¤ mantelimaidon tĂ¤ytelĂ¤isyydestĂ¤. Mantelien tuotanto vie hirveet mĂ¤Ă¤rĂ¤t vettĂ¤ ja kahvintuotanto on tunnetusti kĂ¤yttĂ¤nyt lapsityĂśvoimaa. Mut hei, COFFEE IS LIFE!!!

8.45 Okei noniin seuraavaks laitetaan vĂ¤hĂ¤n meikkiĂ¤ tĂ¤hĂ¤n naamaan, ettei koulukaverit ihan sĂ¤ikĂ¤hdĂ¤ sentĂ¤Ă¤n . Eli yleensĂ¤ en laita mun iholle hirveesti mitĂ¤Ă¤n muuta kuin silmĂ¤nalusconcealerii ja contourii. MĂ¤ kĂ¤ytĂ¤n contourissa tĂ¤mmĂśstĂ¤ Kat Von D Shade&Light -palettia. Kat von D -meikit on itseasiassa vegaanisia kaikki, toisin kuin esimerkiksi tĂ¤Ă¤ Lâ&#x20AC;&#x2122;orealin ripsari! TĂ¤Ă¤ on tosi toimiva ollu ainakin mulla, mutta toki vĂ¤hĂ¤n tulee paha mieli kun tietĂ¤Ă¤, ettĂ¤ Lâ&#x20AC;&#x2122;oreal kĂ¤ytti elĂ¤inkokeita vielĂ¤ vuonna 2015, vaikka se onkin EU:n alueella kielletty jo vuodesta 2004. Oon kokeillut noita vegaanisia ja elĂ¤inkokeettomia ripsareita, mutta ne ei vaan jotenki toimi mulla yhtĂ¤ hyvin ku nĂ¤Ă¤ kĂ¤rsimysmaskarat, niin oon nyt pysynyt nĂ¤issĂ¤ toistaseksi! Mut siis mĂ¤hĂ¤n kuitenkin kĂ¤ytĂ¤n cruelty-free shampoota ja lahjotan Animalialle 10e kuukaudessa, et eihĂ¤n se voi olla niin paha?

9.45 Nyt mĂ¤ oon tosiaan matkalla luennolle tonne yliopistolle. Ihanan lĂ¤mmin sĂ¤Ă¤ tĂ¤Ă¤llĂ¤ tĂ¤nĂ¤Ă¤n! YleensĂ¤hĂ¤n ei enĂ¤Ă¤ tĂ¤hĂ¤n aikaan vuodesta oo nĂ¤in lĂ¤mmin. Onkohan tĂ¤Ă¤ nyt sitĂ¤ ilmastonmuutosta. ;(

Lue, miten Gen-Z:n pĂ¤ivĂ¤ sujui, koe sometĂ¤hden romahdus ja nappaa alekoodi osoitteessa www.groteski-magazine.fi

Pelasta mummo päivässä

li kasteinen aamu, ja juoksin tavanomaista lenkkiä kotikulmillani. Tielleni sattui muuan mummo, joka tiedusteli, voisinko tulla auttamaan häntä varaamaan lennon Turkkiin. Mummon poika asui siellä uusine perheineen, poika, jota hän kertoi kaipaavansa kovasti. Vaikka tunsin myötätuntoa tätä likinäköistä ja epätoivoista olentoa kohtaan, minua ärsytti. Ei maailma pelastu satunnaisia kadunkulkijoita auttelemalla! Kismityksestäni huolimatta lähdin avuksi: maailmantuskaa nimittäin kummasti helpottaa se, että tekee edes jotain. Kun valtavirtamediat luukuttavat viestiä Donald Trumpin tempauksista, robotisaation kyllästämästä työelämästä ja tuhoutuneista sademetsistä, on liian helppo ratkaisu ajatella, ettei omilla teoilla ole mitään merkitystä näin valtavassa ja pirstaloituneessa kokonaisuudessa. Yhtä hyvin voin jättää roskien lajittelun sikseen, ostaa kaapit täyteen kulutustavaraa ja ajatella kaikessa vain itseäni. Yhtä hyvin voin antaa mummon selvittää sotkunsa yksikseen. Elämä on lyhyt ja ainutkertainen, eikä minusta jää jälkeäkään. Matkan varaamisen jälkeen rupattelimme mummon kanssa tovin eri ammattien merkityksestä yhteiskunnassamme. Toiset – myös eräs vanhempi naishenkilö – tuumivat, että kaikista auleinta duunia tekevät ne, jotka auttavat konkreettisesti muita ihmisiä: esimerkiksi eläinlääkärit, psykologit ja muut sote-alan ammattilaiset. Jäisikö minusta siis enemmän hyvää jäljelle, jos keskittyisin viestinnän ja kirjallisuustieteen sijaan ihmismielen kiemuroihin tai märehtijöiden anatomiaan? Itselleni syy hakea opiskelemaan juuri valtiotieteelliseen tiedekuntaan oli perinteinen, imelän kaiun saanut nuoren ihmisummikon ”halu parantaa maailmaa”. Onko kaikki täällä tekemäni työ oikeastaan silkkaa käsien heiluttelua? Parannanko maa-

TEKSTI Venla Valtanen

ilmaa kirjoittamalla ainejärjestön lehteen tekstin, jota suurin osa yliopistolaisista ei edes lue? Olenko itsekäs syventyessäni itseäni aidosti kiinnostaviin kysymyksiin, joiden parissa tehtävän työn näen viime kädessä tekevän maailmasta paremman? Suu puhuu sydämen kyllyydestä, sanotaan suomalaisessa sananlaskussa. Onkin kiinnostavaa, minkälaisista asioista sitä tunnemme ja minkä puolesta olemme myös valmiita kantamaan kortemme kekoon. Minusta oli liikuttavaa, miten huolissaan mummo oli lastenlapsiensa tulevaisuudesta Turkin kaltaisessa ”julmetun epävakaisessa” maassa. Hän uskoi voivansa vaikuttaa tilanteeseen lähtemällä rakkaidensa luokse, vaikka ikää ja väsymystä oli riittämiin. Omaa maailmantuskaa kannattaa tarkastella toisinaan etäämmältä ja miettiä, miksi toiset epäkohdat vaivaavat mieltä toisia enemmän. Murehdin – monen ikätoverini tavoin – ilmastonmuutosta ja sitä, millaiselta maailma näyttää vuosien päästä. Miksi harteitani ei paina samalla tavalla vaikkapa se valtava rahamäärä, jonka Suomen valtio sijoittaa tutkintooni – rahamäärä, jonka voisi käyttää esimerkiksi inhimillisen kärsimyksen vähentämiseen? Mitä jos lopulta onkin niin, että meistä jokaisesta jää jälki? Mitä jos voimme pienillä asioilla helpottaa toisen ihmisen maailmantuskaa tai tehdä jostakin yhteisöstä inhimillisemmän? Vaikka maailma on sirpaloitunut, jokaisella sirpaleella on merkitystä. Vaikka voimme tehdä vain musertavan vähän, on jokainen tekomme arvokas. Mitä sitten, jos emme suuressa länsimaisessa viisaudessamme voi pelastaa koko planeettaa? Minut teki valtavan onnelliseksi se, että tiesin mummon pääsevän toivomalleen matkalle – maailma ei pelastunut, mutta yksi sen asukeista pääsi lähemmäksi haaveitaan.

Kuinka pilalla olet? Laita rasti ruutuun ja anna

Kultalusikkaisuus

Groteskin kertoa, kuinka pilalla olet.

En ole koskaan joutunut todella huolehtimaan rahojeni riittämisestä. Minulla on ASP-tili. ASP-tilini perustettiin minulle puolestani. Tai puolestani sijoitettiin rahaa. Mutta mielestäni olen pärjännyt taloudellisesti omin avuin. Koen olevani oman onneni seppä. Olin lapsuudessani kielikylpypäiväkodissa tai -luokalla.

Limaisuus Leikkaan kynsiäni kotini ulkopuolella. Syön räkääni, jos roskista ei ole lähellä.

Mutta mielestäni olen myös kielellisesti lahjakas. Entinen huoltajani maksaa edelleen puhelinlaskuni. Olen käynyt perheeni kanssa laskettelemassa Alpeilla.

Syön sängyssä. Tupladippaan. Kolmen sekunnin sääntö on nössöille. Syön kaiken lattialle tippuneen.

Ja kesällä Italiassa.

Leikkaan homeisen kohdan pois ruuasta ja jatkan.

Ja syyslomalla Thaimaassa.

Aivastan peittämättä suutani.

Tekee vähän tiukkaa loppukuusta, koska sijoitin koko opintotukeni.

Käytän samoja alusvaatteita monta päivää putkeen.

Ratikoiden äänekkäät kuulutukset ärsyttävät minua.

En käytä vessaharjaa. Nautin toisten finnien puristamisesta.

Ja hissien kuulutukset menosuunnasta. Astianpesuaine on oikeastaan tarpeetonta. Ja saippua. En imuroi sänkyäni. Tai huonekalujen alta. Olen lainannut toisen hammasharjaa.

Tekopyhyys Koko Suomi pitäisi pitää asutettuna. Mutta en ole itse valmis muuttamaan pääkaupunkiseudulta pois. Opiskelijoiden pitäisi tyytyä myös soluasuntoihin. Itse tosin viihdyn (Kallion) yksiössäni. Väestönkasvu huolestuttaa minua. Mutta ois kyllä tosi kiva saada itsensä näköinen lapsi. Tai kaksi. Hiilidioksidipäästöt huolestuttaa tosi paljon. Mutta oon kyllä käynyt jo tänä vuonna pariin otteeseen lentämällä ulkomailla.

Epäkunnollisuus En koskaan leivo sämpylöitä. Olen välinpitämätön sotaveteraaneja kohtaan. Ja varusmiehiä. Minulla ei ole säännöllistä unirytmiä. Tai treeniohjelmaa.

Ja syön eläinkunnan tuotteita. Tai ateriarytmiä. Yritän luopua turhasta tavarasta. Tai mitään toistuvaa rutiinia. Usein ostan uutta tilalle. En omista imuria. Ihmisoikeudet ovat minusta tärkeitä. Kumppanini ovat ongelmallisia. Mutta olen kyllä ostanut vaatteita H&M:stä, Zarasta, Monkista tai vastaavasta viimeisen vuoden aikana. Ja pelkästään sitsien takia.

Olen itsekin ongelmallinen. Valehtelen lääkärille useista edellä mainituista asioista. En koskaan tee uunissa valmistettavia ruokia. Minua ei oikeastaan kiinnosta tienata rahaa. Matkustin opintolainani. Olen poikkeuksetta myöhässä tapaamisista.

37 37

Tulokset Kultalusikkaisuus 0-5 Ruumiisi aukot ovat Au-aterimista vapaat. Onnea! Tai siis osanotot. Elintasosi ei todennäköisesti ole edes keskitasoa.

6-10 Lievää kultalusikaisuutta havaittavissa. Nyt yritä vain pitää perimäsi elintaso. Paitsi jos olet valtsikassa, silloin turha edes yrittää ja voit mennä kortistoon kulkematta valmistumisruudun kautta.

11-15 Onnittelut. Et tule todennäköisesti ikinä tarvitsemaan Ikea-reissuja, sillä sinulla on lusikoita riittävästi ihan omasta takaa. Tosin et varmaan Ikeassa kävisi muutenkaan.

Limaisuus 1-5 Älä yritä väittää, ettet vastannut myöntävästi yhteenkään kohtaan. Valehte-

lija. Kaikki ovat vähän limaisia. Et sentään ole pahimmasta päästä! (Tai ainakaan myönnä sitä.)

6-10 Et elä itsepetoksessa. Hyvä! Olet silti kävelevä terveysriski. Harkitse vakavasti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietopankkien selaamista.

11-15 HYI *******! Olet ihmisenä kuvottava.

Tekopyhyys 0-5 Olet suorastaan pyhimys. Hurraa. Saat kiillotella kierrätysmateriaaleista

valmistettua sädekehääsi rauhassa, sillä eettisyydelläsi retostelu on karkoittanut läheisesi.

6-10 Sinussakin on vikasi, mutta onneksi se ei haittaa, sillä olet vain yksi pieni ihminen. Mitä sinun tekosi painavat, kun samaan aikaan miljardit kiinalaiset suoltavat myrkkyjä ilmaan ja kuolevat lapsetkin ovat jonkun toisen?

11-15 Jos myöntää olevansa tekopyhä, onko silloin enää tekopyhä vai ihan vaan rehellisesti ihmissaastaa? Sinähän sen tiedät!

Epäkunnollisuus 0-5 Onnittelut! Ehkä sinustakin vielä saadaan kunnollinen, veroja maksava töissäkäyvä tolkun ihminen.

6-10 Sinussa on potentiaalia. Ehkä vielä aikuistut ja kasvat kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Tai sitten tämä tunnustus kasvattaa itsetuntoasi valheellisesti ja luulet olevasi turvassa. Ja sitten kaikki romahtaa.

11-15 Olet niin hukassa, että sinun olisi parempi muuttaa takaisin vanhempiesi luo. Ei tuosta sinun itsenäisestä elämästäsi kuitenkaan tule mitään.

PILKKA OMASSA NILKASSA Entä jos vitsi olenkin minä itse? Naurattaako sitten? TEKSTI Anni Takanen KUVAT Frida Brander

uumori on luonnollinen keino käsitellä vaikeita tunteita ja tilanteita. Yllättävän, huonon uutisen kuuleminen johtaa helposti tahattomaankin nauruun – kehon luonnollinen reaktio tuskaan on pyrkiä nauramaan sille. Huumori toimii eräänlaisena panssarina stressaavassa tai ahdistavassa tilanteessa, vitsit helpottavat hetkellisesti muun muassa masennusta. Nauru on luonnollinen stressinlievittäjä; huumori vaikuttaa aivoihin samalla tavalla kuin vaikkapa videopeli- tai rahapalkinnot. Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan naurusta syntyvä dopamiinineritys vaikuttaa samalla aivoalueella kuin esimerkiksi amfetamiini tai kokaiini.

hmiset ovat nauraneet jopa miljoonia vuosia ennen kuin puhe on kehittynyt. Nauru ei siis ole muilta opittu reaktio – esimerkiksi vauvatkin alkavat nauramaan nopeasti syntymän jälkeen. Evolutiiviselta merkitykseltään nauru on sosiaalinen aktiviteetti: muiden nauru saa nauramaan helpommin. Naurun

evolutiivinen tarkoitus onkin mahdollisesti ryhmän yhteenkuuluvuuden rakentaminen ja hyvän olon tunteiden herättäminen. Vaikka naurun terveyttä edistävät vaikutukset ovat jossain määrin kiistanalaisia, ei stressin, ahdistuksen ja masennuksen lievittäminen huumorilla ja naurulla ole mikään marginaali-ilmiö. Hasyajooga eli naurujooga keskittyy perinteisen joogaamisen sijaan enemmänkin nauruun ja sen oletettuihin terveysvaikutuksiin. Lajissa tehdään erilaisia hengitys- ja nauruharjoituksia, joiden väitetään helpottavan stressiä ja masennusta. Lääkäri Madan Katarian kehitti naurujoogan 1990-luvulla Mumbaissa lievittämään omaa stressiään. Kataria herää edelleen joka aamu kello neljä ja nauraa heti herättyään 30-40 minuuttia. Naurun psykologiset vaikutukset pohjautuvat lähinnä siihen, että huumori vie hetkeksi ajatukset muualle. Nauru auttaa, mutta se on vain yksi tapa purkaa tunteita. Huumorin kautta on kuitenkin helppoa käsitellä negatiivisia tunteita joutumatta epätoivoon.

tselle ja omille vaikeuksille nauramisella on pitkät historialliset juonteet. Etenkin yhteiskunnallisessa keskustelussa huumori on ollut vähemmistöjen ja huono-osaisten ase ja samalla keino pahan olon lievittämiseen. 1800-luvulla Saksan alueella syntynyt termi ”Galgenhumor”, hirsipuuhuumori viittaa kyyniseen, mustaan huumoriin, joka on historiallisesti liitetty altavastaajiin ja yhteiskunnallisesti huonossa asemassa oleviin. Huumori toimi jopa huono-osaisten voiman ja sopeutumiskyvyn osoituksena. Kun traagiselle tilanteelle voi nauraa, se kertoo nujertamattomasta hengestä. Vähän kuin Aku Ankan äänestäminen. Vuodesta toiseen Aku Ankan auton rekisterinumero 313 ilmestyy äänestyslappusiin nostaen Akun äänikuninkaaksi. Ilmiönä sarjakuvahahmon äänestäminen viestii muustakin kuin piittaamattomuudesta tai haluttomuudesta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Taustalla piilee myös toivottomuus ja uskon menettäminen päättäjiin – ”äänelläni ei kuitenkaan ole väliä, voin yhtä hyvin äänestää Aku Ankkaa”. Toisaalta tämä yhteiskunnallinen läpänheitto ruokkii omaa noidankehäänsä.

malle kurjalle tilanteelle nauramisen yhteiskunnalliset vaikutukset jatkuvat vaalikauden ulkopuolellakin. Jos vähemmistö voi nauraa ongelmilleen, niin ne eivät enemmistönkään mielestä tunnu enää niin suurilta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mustien omaan käyttöönsä ottama n-sana ei tunnu osasta valkoisia enää niin suurelta tabulta, koska mustat käyttävät sitä jopa leikkimielisessä ja yhteenkuuluvuutta rakentavassa mielessä. Mustien mukaan sanaa on kuitenkin mahdoton poistaa alkuperäisestä kontekstistaan, oli sen nykyinen käyttömerkitys mikä tahansa. Toisaalta, kun vähemmistöt nauravat ongelmilleen, voi niistä syntyä helpommin lähestyttävämpiä ja ymmärrettävämpiä myös enemmistön näkökulmasta. Esimerkiksi #metoo -kampanjan huumorilla käsittely on saattanut käännyttää osan vastustajistaan puolelleen. Yhdysvaltalainen livekomediaohjelma Saturday Night Live julkaisi vuoden 2017 joulukuussa lähes 10 miljoonaan näyttökertaan yltäneen Welcome to Hell -komediamusiikkivideon. Videolla naiskoomikot vitsailevat keinoilla, joita naiset joutuvat käyttämään tunteakseen olonsa turvallisemmaksi maailmassa, jossa esimerkiksi yöllä kotiin käveleminen on suunnattoman ahdistava tilanne. Naisten vitsailu kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tekee ongelmasta ihanan yleisen. Saturday Night Liven videolla naiset sanovatkin alussa, että ”this been the damn world” – tällainen maailma on aina ollutkin. Ilmiö ei tunnu enää niin marginaali-

selta ja yhteisille ongelmille nauraminen tuo hetkellistä helpotusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suomen tasolla samanlaista sisältöä luovat Musta Barbaari (James Nikander) ja Seksikäs Suklaa (Luyeye Konssi). Molemmat käsittelevät maahanmuuttajataustaisen arkea Suomessa huumorin kautta. Turussa syntynyt Nikander laulaa olevansa ”Vuoden mamu” yhdessä Prinssi Jusufin kanssa Suomen jääkiekkomaajoukkueen paidat päällä. Alun perin angolalainen Konssi vitsailee videolla jääneensä paitsi työpaikasta ulkomaalaisen kuuloisen nimensä vuoksi. Sisällöt ovat hauskoja ja vitsikkäitä, mutta esittävät valkoisten parempiosaisuuden terävästi.

apa käsitellä vakavia ongelmia huumorin kautta tekee ongelmasta helpommin lähestyttävän ja avaa sitä kautta ovia myös vakavammalle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Vähemmistöjen itsetietoinen huumori saattaa herättää valtaväestöön kuuluvalla naurajalla myös huonon omantunnon tunteita ja auttaa samaistumaan vitsailijan kohtaamiin ongelmiin. Myös enemmistöt voivat vitsailla vaikeuksillaan. Yhdysvaltojen presidentinvaalien 2016 jälkeen presidenttivalintaan tyytymättömät, erityisesti nuoret alkoivat levittää meemejä koskien Trumpia. Osa meemeistä pilkkasi Trumpia tämän näennäisestä (tai todellisesta) älykkyyden puutteesta, mutta toiset meemeistä saivat aiheikseen synkemmät teemat; ydinsodalla vitsailun ja ilmastonmuutoksen tuhoiset vaikutukset liittäen ne nihilistisiinkin kaskuihin. Pelot eivät tunnu niin vakavilta, kun ne ovat meemin muodossa. Samoin meemien laaja jakaminen osoittaa, etteivät pelkoa ja pettymystä kokevat ole yksin.

ntä, jos koko homma meneekin läskiksi? Jos vaikeuksilla vitsaillaan liikaa, on vaarana, että koko ongelma vähennetään vitsiksi. Tai se, että vitsailu alkaa muiden ongelmien kustannuksella. Muiden harmille nauraminen kuuluu ihmisluontoon, ja nauraminen tuntuu erityisen oikeutetulta, kun naurun kohteen koetaan aiheuttaneen itse ikävän tilanteensa. Esimerkiksi jos ikävä pomo saa potkut, saattaa se ensin hymyilyttää kaltoin kohdeltua alaista. Ja sitten vasta säälittää. Terveeseen vahingoniloon kuuluu olennaisesti edes pieni määrä empatiaa. Huumori ja yhteiset sisäpiirin vitsit luovat altavastaajille vahvan yhteisyyden tunteen ja toisaalta helpottavat hetkellisesti vaikeiden asioiden keskellä. Huumori ei kuitenkaan vie loppuun asti: jossain vaiheessa vakavista ja kipeistä aiheista on keskusteltava tosissaan. Huumori helpottaa, mutta se ei ole vastaus.

41 42

iojätepussin pohjalla mätänevä omena tai haavasta tihkuva kellertävä neste ovat kiistatta esteettisesti epämiellyttäviä ja pahanhajuisia. Mätänemistä ei silti tulisi aliarvioida sen ällöttävyyden vuoksi, sillä se on koko elämän kannalta tärkeä prosessi. Mätäneminen tarkoittaa tapahtumaa, jossa mikrobit hajottavat eloperäistä ainesta hapettomissa olosuhteissa. Tämän hajottamisen seurauksena syntyy kaasuja, jotka aiheuttavat juuri sen mädälle tyypillisen hajun.

ätänemisprosessi alkaa, kun mikrobit alkavat pilkkoa mätänevää tuotetta, kuten omenaa, pienemmiksi paloiksi. Omenan sisältämät hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat hajotetaan ja ne liukenevat yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi, kuten sokereiksi, aminohapoiksi ja rasvahapoiksi. Seurauksena mätänevä omena muuttuu kauniin kiinteästä löllöksi limaksi. Prosessi kuitenkin jatkuu, ja liukoisista aineista, eli siitä löllöstä limasta, alkaa mikrobien vaikutuksesta muodostua monien vaiheiden kautta erilaisia kaasuja. Tärkein niistä on metaani. Metaanin muodostuminen on koko prosessin kriittisin vaihe, sillä metaania muodostavat mikrobit eivät kestä lainkaan happea, vaan hapen läsnä ollessa mätänemisprosessi pysähtyy. Hapen määrä, tai pikemminkin sen puuttuminen on huomioitava erityisesti silloin, kun mädätysprosessia hyödynnetään teollisiin tarkoituksiin. Teollisella mädätyksellä voidaan hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa tuottaa biokaasua, joka koostuu samoista kaasuista, joita luonnossa tapahtuvassa mätänemisessäkin syntyy. Biokaasu on uusiokäytettävä ja hiilineutraali energiamuoto, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi lämmön- ja sähköntuottoon sekä biopolttoaineena. Biokaasussa metaania on 50-70% ja hiilidioksidia 30-50%. Hiilidioksidia ei tarvita biokaasun energiakäyttöön, mutta sitä syntyy väistämättä mikrobien hajotustoiminnan seurauksena. Hiilidioksidi ei kuitenkaan mene täysin hukkaan, vaan sitä voidaan hyödyntää hiilidioksidilannoituksessa, jolla kiihdytetään kasvien kasvamista. Biokaasua voi tehdä melkein mistä tahansa orgaa-

nisesta, eli eloperäisestä, ja helposti hajoavasta aineksesta. Käytännössä biokaasua tuotetaan eläinten lannasta, jätevedestä, biojätteestä sekä kasvibiomassasta – joskaan ei puusta. Biojätettä siis ihan oikeasti kannattaa kierrättää! Prosessiin käytettävä aines vaikuttaa suoraan tuotetun biokaasun määrään. Runsaasti kaasua syntyy aineksesta, joka sisältää vähän vettä ja paljon helposti hajoavaa materiaalia, esimerkiksi eläimen lannasta. Biokaasun valmistamista voi kokeilla myös kotona solmimalla biojätepussin tiiviisti kiinni ja odottamalla joitain päiviä, kunnes pussiin alkaa muodostua metaania. Biokaasua käytetään paljon lämmitystarkoituksiin, ja se on kuluttajalle edullinen valinta. Esimerkiksi joillakin maatiloilla on oma biokaasulaitoksensa, jossa eläinten lanta muutetaan biokaasuksi. Kaasu puolestaan hyödynnetään tilan lämmittämiseen. Biokaasun tuotossa muodostuu myös mädätettä, kiinteää ainesta, joka ei hajoa prosessin aikana kokonaan. Mädäte sisältää paljon kasveille välttämättömiä ravinteita, joten se on erinomainen lannoite pelloille.

nergiantuoton lisäksi mätänemisellä on hyvin tärkeä rooli luonnossa, sillä kasvu ja elämä perustuvat ravinteiden kiertoon. Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, kuten hiiltä, typpeä ja fosforia. Ne ottavat ravinteita jatkuvasti maasta juurillaan ja eläinten syödessä kasveja nämä ravinteet siirtyvät eläimiin. Ilman hajotustoimintaa, myös mätänemistä, maasta otetut ravinteet eivät koskaan palaisi takaisin maaperään, vaan ennen pitkää ne loppuisivat, eivätkä kasvit pystyisi kasvamaan. Mikrobien ansiosta näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä kaikki kuollut materiaali hajotetaan takaisin alkuaineiksi, muun muassa hiileksi, typeksi ja fosforiksi. Niin ällöttävää kuin mätä onkin, tulisi sitä tarkastella myös toiselta kantilta. Mätänemisprosessi antaa meille maapallon varoja tuhlaaville ihmisille mahdollisuuden käyttää uusiutuvaa energianlähdettä moniin tarkoituksiin. Lisäksi prosessissa toimivat mikrobit ovat yksi syy siihen, että elämä täällä voi ylipäätään jatkua. Aika mahtavaa, eikö?

Gallup Numeron teemalle uskollisesti kysyin koiranomistajilta heidän lemmikkiensä tekemiä piloja, niiden hauskoja luonteenpiirteitä sekä yhteisiä muistoja koirien kanssa. Tässä koiragallupin tähdet:

Donna (Donu, Pupuli), 11-vuotias bokseri Kun Donnan kanssa käy koirapuistossa, se istuu ihmisten kanssa pöydän ääressä ja katselee muiden koirien leikkivän. Jos Donnalle tarjoaa tuorelihatiskiltä ostettua lihaa, se ei suostu enää syömään valmiiksi muoviin paketoitua sellaista. Onhan hän Primadonna.

Elsa (Ellu, Lelu, Elmeri), 9-vuotias chow chow Elsa on jyrsinyt kengännauhoja, repinyt hirsiseinistä eritteitä sekä kuorsaa niin kovaa, että korvatulpat ovat kovassa käytössä. Elsan juodessa vettä on jonkun juostava pyyhkeen kanssa perässä. Silti hän on hurmaava!

Seppo (Sepi), 6-vuotias mopsi Kerran Seppo söi takapihalla olleesta teltasta sipsipussin ja koko loppuilta menikin lattialle oksennellessa. Jouluna mummolassa Sepi istui pöydän ääressä odottaen ruokaa. Sepolla on myös tapana nuolla juuri suihkusta tulleiden ihmisten puhtaita jalkoja.

Bella (Beltsu, Beltsunaattori, Belluska, Bambina), 10-vuotias borderterrieri Bella söi jouluna äidin piilottamat joulutortut varastosta ja naapurin makkarat suoraan grillistä. Bella myös heiluttaa peppuaan puolelta toiselle ihastuttaakseen vastaantulevat ihmiset ja syö mustikoita suoraan pensaasta.

Luca (Pötkylä, Pienenpieni, Karva-aasi, Petoeläin, Poni, Puksu, Rontti), 12-vuotias sileäkarvainen collie Luca varastaa sukkia. Mitä hikisemmät sen parempi! Myös paidat ja housut kelpaavat. Kerran hyvin koulutetulle Lucalle unohtui antaa lupa syödä ja Pötkylä-raukka makasi keittiön matolla puoli tuntia omassa kuolalammikossaan katselleen illallistaan.

Tässä Nöpö muistuttamassa siitä, että kissatkin ovat ihania.

TEKSTI ja KUVAT Taru Utriainen

Tässä tekstissä on lueteltuna yhteiskuntamme tukipilarit, poimittuna Twitter-käyttäjien mielipiteistä. Hakasulkeissa olevat lisäykset kertovat, millaisena tukipilarina kansa kutakin kohdetta pitää. Joten, yhteiskuntaamme pitävät pystyssä seuraavat toimijat: joku kokoomuksen ideaali-henkilö, Karita Mattilaa solvannut eurovaaliehdokas Jon Hellevig, keskiluokka, #sak, #expoliisi #RaimoRapo, Ossi, @balthusknot, @jonna_kainu, petostuomion Salossa saanut Odinin soturi, #sopimusvapaus, menestyvät, yrittäjät, (#VOITTOA tekevät) yritykset, Juhani Tamminen, luottamus talouslukujen raportointiin, Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh, Lauttasaaren VPK, @AKT_liitto, luottamus, metsäsektori @JuuLeh, @CutestCams, Andrei, insinöörit, Omaisuuden suoja, valkoinen heteromies, islam, sukupuolten tasaarvo, @therealviiru, AKT, #Järviradio, toimiva oikeuslaitos, tavallinen ihminen, keskikasti, ay-liike, Petteri Orpo [epävakaa], se tyyppi, jolla on vähintään kahden vuoden kokemus kaikista lajeista, harrastuksista, aloista, työstä ja tekemisestä, kirkko, laadukas perusopetus, virkamiesvalmistelu, vapaaehtoiset [näkymätön], @MEOMfi [tuleva], introvertti [todellinen], @KimmoMatikainen, työttömyys, Teuvo Hakkarainen, bilettäjä, suuret ikäluokat, @tujufi, Laura Räty, @vapaakn, VeroKati :), valkoinen roskasakki, taiteilija [ehkä?], @fuelmx, toimittaja, joka arvostaa itseään ja työtään, @MikaPirhonen.

TEKSTI LEO TAANILA 45 45

Keski-ikäiset Facebookin Nettipoliisi Marko “Fobba” Forsskin sen sanoi: keski-ikäiset ovat pilanneet Facebookin. Muistaako kukaan samanlaista vihapuheen määrää siihen aikaan, kun Facebookiin päivitettiin “kaupungille kamujen kaa (::”, “nyt nuq g” tai “ihan parasta luokkaretkellä ft. parhaat <3”? Taannoisessa Groteskin haastattelussa Forss kuvaili nykyistä tilannetta kyläkokoukseksi, jossa parilta rähisijältä ei saa mikrofonia pois. Siltä se vaikuttaakin, ainakin kun katsoo iltapäivälehtien kommenttiosioita. Eikä tilanne ota rauhoittuakseen. Facebookin piti pelastaa habermasilainen julkisuus globaalissa mittakaavassa. En ole vielä täysin vakuuttunut.

Donald Trump Amerikan Paljon on tapahtunut reilussa puolessatoista vuodessa. Kytkökset Venäjään, monet potkut, maksut Stormy Danielsille, jatkuvat hyökkäykset mediaa vastaan, lasten erottaminen vanhemmistaan Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla. Siinä vain muutama juttu. Ikävä Obamaa.

Pelkkää paskaa tilalla Jukka Kola yliopiston Vuonna 2017 uutisoitiin Yorkin yliopiston professori Sue Scottin riippumattoman työryhmän raportista, jossa kävi ilmi vakavia ongelmia Helsingin yliopiston johdossa. Jukka Kola toimitti tuolloin rehtorin virkaa ja ohjasi yliopistoa läpi suurten rakenteellisten muutosten. Niitä olivat muun muassa koulutusohjelmien uudistus sekä valtionrahoituksen merkittävä pieneneminen. Raportissa kritiikkiä saivat erityisesti itsevaltainen johtaminen sekä huono viestintä. Työntekijöitä ei kuunneltu, irtisanomisista ei tiedotettu tarpeeksi hyvin. Niin opiskelijat kuin henkilökuntakin olivat tyytymättömiä. Ja ovat varmaan edelleen. Lähetin erään kurssin opettajalle palautepyynnön noin vuosi sitten. Vastausta ei ole vieläkään kuulunut. Saan tasaisin väliajoin kuulla, etten mahdu ilmoittautumilleni sivuainekursseille. Pienryhmäopetusta ei ole ollut aikoihin. Mutta hei, huippuyliopisto! Saatiin tosi hyvä sijoitus Shanghai Rankingissa!

Atte Jääskeläinen Yleisradion Tarina lienee tuttu monelle, mutta tiivistetään silti: toimittaja Salla Vuorikoski kirjoitti marraskuussa 2016 uutisen pääministeri Juha Sipilän sukulaisten kytköksistä kaivosyhtiö Terrafameen. Sipilä suuttui, lähetti monta sähköpostia ja kirjoitti muun muassa, että “Arvostukseni Yleen on nyt täysi nolla, ei tietysti poikkea teidän arvostuksestanne minua kohtaan. Tasoissa ollaan. t. Juha”. Niin. Viestirumban jälkeen Yleisradion johto päätti perua Sipilää koskevien juttujen julkaisemisen. Syntyi kohu, jonka jälkeen Yle sai Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen poliittiseen painostukseen taipumisesta. Silloin vastaava päätoimittaja Jääskeläinenkin ymmärsi viimein lähteä muihin tehtäviin.

“Netflix & Chill” sanonnan keksinyt tyyppi rennot leffaillat Tuntuu vaikealta pyytää deittiä katsomaan leffaa ilman väärinymmärrysten vaaraa. Että kiitos vaan.

He ovat pilanneet jotain hyvää. On aika avautua. TEKSTI Emma Viitanen KUVAT Roosa Kontiokari

Jonnet Jodelin Hnngh. Menkää jo muualle.

Sanna Ukkola Pressiklubin Ruben Stiller ehti juontaa Pressiklubia vuodesta 2009 asti, kunnes päätti jättää ohjelman keväällä 2017. Paikalle napattiin Stilleriä tämän sairauslomalla tuurannut Sanna Ukkola. No, eihän se enää ollut sama juttu. Pressiklubille sanoimme lopulliset jäähyväiset tänä vuonna, kun Yleisradio päätti vaihtaa ohjelman tilalle Ukkolan ja Marja Sannikan Sannikka & Ukkola -keskusteluohjelman. Ja samalla pistettiin uusiksi myös Pressiklubin sosiaaliset mediat, joiden tykkääjät siirrettiin suoraan seuraamaan Sannikkaa ja Ukkolaa. Lepää rauhassa, Pressiklubi. Kiitos kaikesta.

47 47

Maanviljelyn keksijä elämänlaadun Historioitsija Yuval Noah Harari ravisutti maailmojamme toteamalla Sapiens -teoksessaan, että neoliittinen vallankumous on “historian suurin huijaus”. Maanviljelystä seurasi väestöräjähdyksiä, hierarkkisia yhteiskuntarakenteita ja ruokavalion yksipuolistumista. Keho alkoi rappeutua, kun ihminen oli sidottu raskaaseen työhön. Maanviljelyn keksijää voimmekin kiittää esimerkiksi rasitusvammoista. Taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen kuvaili metsästäjäkeräilijöiden eläneen “mukavaa elämää pähkinöitä keräillen”. Minäkin haluan.

Milleniaalit, kaiken Nenäliinat, pankit, öljy, murot, parisuhteet, avioerot, kasvokkainen vuorovaikutus, tavaratalot ja seksi. Siinä vain muutama niistä monista asioista, jotka milleniaalit ovat Googlen mukaan pilanneet. Pyydän anteeksi koko työryhmän puolesta.

UniCafe meksikolaisen ruuan Meksikolainen uunimakkara.

painotalon mainos

Laki menee niin, että paskanjauhannan debunkkaamiseen menee aivan suunnaton määrä aikaa verrattuna sen levittämiseen. 52