11
Nro 2 ● 14.1.2009
Teksti: Erja Eliala, kuvat: Elina Kuutti
Moukarinheittäjä Hannele Kuutti luottaa itseensä
Pettymykset kasvattavat Kilpaurheilijalta vaaditaan taitojen lisäksi vahvaa tahtoa. Tätä ominaisuutta vaadittiin moukarinheittäjä Hannele Kuutilta vuoden 2008 aikana. Savonlinnasta Tampereelle muutama vuosi sitten muuttanut Kuutti toteaa, että hyvin alkanut talvikausi ei jatkunut suunnitelmien mukaan. Asiaan vaikutti monta tekijää. – Keväällä 2008 erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Olen aina osannut pitää erillään yksityiselämäni ja urheilupuolen. Kuitenkin on selvää, että ero vaikutti tunnepuolen kautta myös urheilusuorituksiini. Kuutti jatkaa, että Mia Strömmerin tultua mukaan taustajoukkoihin, heittoihin oli tehty joitakin onnistuneita tekniikkamuutoksia. Voimapuolen harjoitteluun puolestaan oli tullut muutosta jo aikaisemmin voimakonsultti Jaakko Kailajärven ohjeilla. – Tein tasaisesti yli 60 metrin heittoja ja oletin kovan har-
joittelun ja hyvien heittojen tuottavan tulosta Kalevan kisoissa. Toisin kuitenkin kävi. Paineet ja tiukka treeni johtivat siihen, että Kalevan kisoista tuli kisa erityisesti itseä vastaan. – Hermoston ylirasitustila johti siihen, että sain kisoissa sairaskohtauksen. Vedin kuitenkin heitot läpi kovalla tahdonvoimalla ja olen siitä jälkikäteen ylpeä.
Uusilla eväillä kohti Lontoota Kuutti jatkoi kilpailua vuoden 2008 elokuun loppuun saakka. Pienistä valopilkahduksista huolimatta heitto ei kulkenut enää odotetusti, ja nuori urheilija päätti pistää joksikin aikaa pillit pussiin. – Lähdin siskoni kanssa lomamatkalle ja otin etäisyyttä moukarinheittoon. Ratkaisu oli hyvä, sillä pettymysten jälkeen en voinut hyvin enää fyysisesti enkä henkisesti.
Kuukauden ylimenokausi teki hyvää ja antoi uusia voimia. Kuutti nauraa, että kova kilpailuvietti pitää hänet moukarin parissa takaiskuista huolimatta. – Tieto itsessä olevista mahdollisuuksista kannustaa jatkamaan. Vuoden 2008 heinäkuun lopussa viralliseksi valmentajaksi tullut Strömmer on oikea ihminen paikallaan. Kuutti toteaa, että naispuolinen valmentaja ymmärtää paremmin naisurheilijaa. Etua on myös Strömmerin moukarinheittäjän taustasta. – Mia tietää urheilijan paineet omakohtaisesti. Treeni aloitettiin lokakuussa kevyesti ja uudella ajatuksella. – Mia painottaa tukilihasten merkitystä ja niiden kuntoa. Keskivartaloni on vahvistunut. Harjoittelu ei ole enää repivää, vaan enemmänkin pumppaavaa ja samalla selkää säästävää. Treenikertoja on saman
verran viikossa kuin aikaisemminkin, mutta niiden kesto on lyhentynyt. Lisäksi Kuutti on oivaltanut levon merkityksen kehityksen kannalta. Urheiluun on tullut mukaan tervettä järkeä. – Minulle on vaikeaa olla harjoittelematta. Nyt tajuan, miten tärkeää on osata ottaa lepoa silloin, kun sitä tarvitaan. Tällä hetkellä harjoittelu maistuu Kuutille, ja menneen vuoden epäonni on kääntynyt voimavaraksi. – Koettelemukset ovat vahvistaneet minua ihmisenä sekä urheilijana. Kuutti on saanut urheilla terveenä ja ilman loukkaantumisia. Ylipainoisella, yli neljä kiloa painavalla moukarilla heitetyt tulokset ovat parantuneet 92 prosenttisesti. – Enää en ajattele metritavoitteita. Puhun mieluummin
tulosten keskiarvoista, sillä ne kertovat enemmän todellisesta kuntotasosta. Kilpaurheilijan elämä ei saa olla pelkkää urheilua. – Itselleni oli terve kokemus työskennellä syksyllä viikonloppuisin erään tamperelaisen baarin narikassa. Se antoi perspektiiviä. Ammattimainen moukarinheitto ei kuitenkaan mahdollista työntekoa, ja tammikuusta lähtien keskityn pelkästään moukariin. Tervetullutta vaihtelua saan käymällä välillä ystävien
kanssa tanssimassa. Kuutin pitkän tähtäimen tavoite on Lontoon olympialaiset vuonna 2012. – Minulla on riittävästi aikaa harjoitella olympialaisiin järkevästi ja kunnolla. Toisaalta minulle on sama, onko kyseessä isot vai pienet kisat, sillä menen aina voittamaan. Minulla on kova tahto näyttää, että moukari lentää pitkälle.
___________________________________ Hannele Kuutin päätavoite on Lontoon Olympialaisissa 2012.
JuPinaa
Aktiivilomaa Loikansaaressa Loikansaareen kuljettiin vuoteen 1964 saakka vesitse. Vuotta aiemmin oli Suomeen tehty laki yksityisteiden rakentamisesta. Pienen väännön jälkeen ensimmäisenä kohteena Suomessa avattiin pengertie Loikansaareen, joka on kilometrin mittainen. Vuosien saatossa tien reunoihin istutetut koivut ovat kasvaneet täyteen mittaan. Maisema on valokuvauksellinen. Tienoo on suosittu lintuharrastajien kohde. Keväällä voi kuulla kaulushaikaran onttoa ääntelyä. Loikansaaren maatilalle uusi tieyhteys mantereeseen mahdollisti matkailutoiminnan aloittamisen. Meeri ja Heikki Hämäläinen rakensivat ensimmäisen lomamökin vuonnna 1972. Sukupolvenvaihdos tehtiin 1994, jolloin Pirjo ja Antti Hämäläiselle siirtyi tilan toiminnan jatkaminen. Vanhat loma-asunnot saneerattiin vuonna
2000. Ympärivuotiseen käyttöön sopivia rantahuviloita rakennettiin lisää. Ne valmistuivat 2004. – Tänään voimme vastaanottaa 60 asiakasta. Rantahuviloita on kymmenen, samat suomalaisperheet ovat viettäneet meillä kesää jo toisessa sukupolvessa, kertoo Pirjo Hämäläinen. – Vieraille pelkkä korkeatasoinen mökki ei riitä. Matkailijat tulevat kaupunkimiljööstä ja kaipaavat elämyksiä luonnosta ja toiminnasta. Erilaiset ohjelmapalvelut ovat tärkeitä, toteaa Antti Hämäläinen. Blue Outdoor Oy järjestää Savonlinnan talousalueella liikunnallista toimintaa. Sami Ilvonen ja Jari Kankkunen ovat hoitaneet vuodenvaihteen ajan Loikansaaren lomailijoiden aktiviteettiä. Molemmilla yrittäjillä on kymmenen vuoden kokemus ja kielitaito myös ulkomaisia vieraita varten. – Savonlinnan ympäristössä on kattava verkosto moottorikelkkailua varten. Kelkkaurat ovat toimivia niin Rantasalmen kuin Kerimäen suuntaan. Enimmillään voimme ottaa käyttöön yli 20 moottorikelkkaa, jotka tuodaan kohteeseen täyspitkällä rekalla. Kelkkasafari kestää yleensä pari–kolme tuntia, kertoo Sami Ilvonen.
Toimintaa Loikansaaressa.
– Lumikengillä liikkumisen suosio lisääntyy jatkuvasti. Suurissa kaupungeissa ei nykyisin paljon lunta nähdä.
Matkailijat liikkuvat lumivalkeissa metsissä nauttimalla luonnon puhtaudesta, hiljaisuudesta ja nuotiotulen loimusta, toteaa Jari Kankkunen. Venäläiset viettävät lomaa 28.12.–11.1. välisen ajan. Tuolloin suurin osa Loikansaaren asiakkaista on saapunut itärajan takaa. – Venäläiset eivät ole kiinnostuneita kiinteistä kalanpyydyksistä. He nauttivat pilkkionginnasta. Siihen Loikansaaren ympäröimä Haapavesi tarjoaa oivat mahdollisuudet, tietää Mikko Jokela Saimaan Safarit Oy:stä. J
J
J
Ruunavuorella käynnistyi joulukuussa 43. laskettelukausi. – Jouko Hemminki kumppaneineen perusti rinteen, jossa puolenkymmentä perhettä vietti yhteistä aikaa laskettelun merkeissä, muistelee Heikki Kuhakoski. Perheet ja yksityiset pitivät toimintaa yllä 20 vuotta. Tänään Ruunavuori on ollut 23 vuotta rinneyrittäjä Aki Laukkasen ja hänen kolmen veljensä omistuksessa. Laukkanen on tyytyväinen alueen toimivuuteen. – Hissi, huoltorakennus ja kahvio palvelevat lajin harrastajia moitteettomasti. Vuositasolla kävijämäärä on ollut 10 000 molemmin puolin. Olemme paljon säiden armoilla. Meillä kausi kestää yleensä neljä kuukautta. 2008 syksyllä lumetus päästiin aloittamaan joulukuun alussa, kertoo Laukkanen. – Kaksi viikkoa tykitettiin yötä päivää ja rinne avattiin yleisölle 13.12. Kulunut vuodenvaihde on ollut kautta aikojen vilkkain, iloit-
Miro Hirvonen, iloinen lautailija. see Laukkanen. Kymmenien venäläisrekisterissä olevien mustien katumaastureiden määrä kertoo samaa. Valmennukseen ja kilpailutoimintaan Ruunarinteillä on hankala panostaa. Harrastajamääriin verraten valmennusryhmä on pieni, joten huippulahjakas Emma Kammonen kumppaneineen harjoittelevat Heinäveden ja Tahkon rinteillä. J
J
J
Makkaransyönti tuo hauskoja muistoja mieleen Kirkkopuiston ajoilta. Monet muistavat, kuinka taitavasti Pentti Sako Kärkkäinen yhdisti samanaikaisen pelaamisen ja makkaransyönnin jääkiekkokaukalossa. Eräänä kesänä peli Kirkkopuistossa keskeytyi. Arvostettu erotuomari ”Jölli” Aravirta oli tuomarina pilli toisessa ja makkara toisessa kädessä. Yhtäkkiä ”Jölli” huusi: Peli seis, pilliin meni makkaraa.
Jussi Piuhola