Debatti 2/18

NRO 2/2018

Usko

SOSIALIÂ DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

Debatti Debatti on Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n julkaisema itsenäinen mielipidelehti, jonka kannat eivät välttämättä edusta järjestön poliittista linjaa. PÄÄTOIMITTAJA ERIK IMMONEN TOIMITUS@SONK.FI TOIMITUSSIHTEERI ESSI VIRTANEN KIRJOITTAJAT ERIK IMMONEN, JESSE JÄÄSKELÄINEN, TOPI KYTÖLEHTO, SIIRI MUHONEN, IDA PILTONEN, ANTTI SIMI, KALLE VIRTANEN, WIKING VUORI YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SILTASAARENKATU 18–20 C 6.KRS, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK FREDRIK.M.BACK@GMAIL.COM PAINO SUOMEN UUSIOKUORI OY WWW.UUSIOKUORI.FI ILMOITUSTEN MYYNTI ESSI VIRTANEN PUH. 045 277 5070 ESSI.VIRTANEN@SONK.FI

Sisällys

4 PÄÄKIRJOITUS ERIK IMMONEN 5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ 6 Puheenjohtajiston kynästä 7 HAASTIS: Atik Ali ERIK IMMONEN 10 TEEMA: USKO 11 Pidätkö puoluekynttilääsi vakan alla? Siiri Muhonen 12 Karhun uskontoja ja uskon kirjaimia TOPI KYTÖLEHTO

18 Kansakuntaa luomassa – Usko yhteen kansaan KALLE VIRTANEN 2o Usko, moraalisen turmelemisen korkein muoto? ERIK IMMONEN 22 Katolista feminismiä IDA PILTONEN 24 Yhteisen katsomustiedon umpikuja ERIK IMMONEN 26 TIEDÄTKÖ, MIHIN USKOA? ERIK IMMONEN 27 YHTEYSTIEDOT

15 Kyllä minä tiedän WIKING VUORI

28–29 TAIDEKLASSIKKO Paavi Paavali III kardinaali Alessandro Farnesen ja herttua Ottavio Farnesen kanssa

16–17 Debatti-ristikko

30 SEURAAVASSA NUMEROSSA

4 | PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus ”Usko ei ole vain puutteellista arvailua, vaan luonteeltaan toisenlaista tietoa kuin analyyttinen tieto. Usko on tiedon korkeampi taso, jos määrittelemme uskon intuitiiviseksi ja synteettiseksi tiedoksi, oivallukseksi siitä, millainen maailma kaikkineen on.” – Jaakko Hämeen-Anttila

onesti tieto yritetään asettaa vastakkain uskon kanssa, vaikka sille ei ole mitään perustetta. Tieto ja usko ovat aina kytköksissä toisiinsa, ja moni nykyisin tosiasiana pidetty ilmiö on itse asiassa perusteltavissa vain uskolla. Usko ja tieto eivät sulje toisiaan pois, ja jokainen uskoo johonkin, mitä ei voi todistaa. Meillä kaikilla on joitain kuvitelmia, haaveita, pelkoja ja prinsiippejä, jotka perustuvat uskottuihin kantoihin. Ei ihminen voi todistaa sitäkään, mikä päivittäisessä elämässä on tietyssä mielessä tärkeintä, eli tunteitaan. Rakkautta toista ihmistä kohtaan ei voi todistaa samalla tavalla kuin kysynnän ja tarjonnan lakia, klassisen realismin poliittista teoriaa tai makroevoluutiota, vaan se on uskottava, sekä sen, joka rakastaa, että sen, joka on rakastettu. Analyysi ja intuitio täydentävät toisiaan, kun yritämme saada selkoa maailmastamme.

Edes uskonnollinen usko ei ole ristiriidassa tiedon kartuttamisen ja tieteen edistämisen kanssa. Usko on edistänyt tiedettä, kirjallisuutta, kuvataidetta ja kaikkia muita kulttuurin eri ilmentymiä ja osa-alueita. Juuri uskonsa innoittamina Giovanni Pierluigi da Palestrina, Johann Sebastian Bach ja Hildegard Bingeniläinen sävelsivät mestariteoksensa, ja usko ajoi al-Ghazalin, Maimonideen ja Bonaventuran kirjoittamaan ihmistä suurempaan traditioon nojautuen tuhansia ja taas tuhansia sivuja. Ihminen voi tietenkin uskoa moneen asiaan. Osa uskoo Jumalaan ja ylösnousemukseen, osa karmaan, osa ihmisen hyvyyteen; jotkut vakuuttavat uskovansa Fatima Zahran ja al-Husainin erheettömyyteen, toiset taas Tooran täydellisyyteen, kolmannet Buddhan sanomaan, ja niin edelleen. Vähintään useimmat suomalaisista uskovat siihen, että aistein havaittava maailma ympärillämme on todellinen, ainakin siinä määrin, että meidän toimintamme siinä ja sen kanssa on jollain tavalla merkityksekäs asia. Samoin meistä ylivoimaisesti useimmat voinevat allekirjoittaa itsensä suhteen toteamuksen, että oma minä on olemassa – että kunkin oma Minä on todellinen. Nämäkin ovat lopulta uskon asioita: luottamus empiiriseen menetelmään ja tieteen havaintoihin lähtee siitä oletuksesta, että aistihavaintomme ovat pääpiirteissään luotettavia ja relevantteja. Lopulta olemme silti suljetussa järjestelmässä, jonka ulkopuolelle emme voi katsoa. Jos aistihavaintojemme perusta olisi yhteisellä tasolla lähtökohtaisesti virheellinen, emme sitäkään voisi tietää. Siksi vain uskomme, että voimme luottaa näkemäämme, mutta samalla luulemme tietävämme todeksi sen, mitä todellisuudessa uskomme. Sosialidemokraatteina uskomme, että meidän on toimittava tässä maailmassa sen viemiseksi parempaan suuntaan, ja että työllämme on arvoa. Voimme sallia näkemyserot monissa kysymyksissä, mutta tuo prinsiippi lienee meille yhteinen. Siitä on syytä pitää kiinni. D erik immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja, joka uskoo moneen asiaan, ja aina vain vahvemmin.

DEBAT TI 2/2018

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

Anteeksi pyytämättä

F YOU DON’T HAVE STEEL, YOU DON’T HAVE A COUNTRY! – Donald Trump

”Herran pieksut… mikähän se oli… joululomalla luin lehtiä. En muista.” — Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto ei muistanut Helsingin Sanomissa 17.2.2018 julkaistussa haastattelussa, minkä kirjan oli viimeksi lukenut. ”Lepomäki luulee olevansa viisaampi kuin koko ryhmä yhteensä. Lepomäen elämänkokemuksella en ryhtyisi tässä asiassa mestaroimaan.” — Kansanedustaja Eero Lehti (kok) kommentoi helmikuun lopulla puoluetoverinsa Elina Lepomäen irtiottoa hallituksen sote-ratkaisusta. ”En ymmärrä, miksi hallitus tällaisen selvityksen laittoi liikkeelle ja miksi minä vielä suostuin puheenjohtajaksi.” — Kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk) kommentoi 1.3.2018 Tekniikka ja Talous -lehdessä julkaistussa haastattelussaan puheenjohtamansa yritystukia perkaavan parlamentaarisen työryhmän toimintaa. ”We must protect our country and our workers. Our steel industry is in bad shape. IF YOU DON’T HAVE STEEL, YOU DON’T HAVE A COUNTRY!” — Yhdysvaltain presidentti Donald Trump arvioi terästeollisuuden merkitystä maansa taloudelle Twitterissä 2.3.2018. ”Kritiikki on jotenkin keksittyä, vääntämällä väännettyä. Minulla on viime ajoilta esimerkiksi mediaosumia vaikka kuinka paljon enemmän kuin Antti Rinteellä.” — Touko Aalto torjui värittömyydestä saamansa kritiikin Ilta-Sanomien sivuilla 4.3.2018 julkaistussa uutisessa. ”Keskustalle on tarjolla mahdollisuus nousta laakson pohjalta jälleen Suomen suurimmaksi puolueeksi. Jos

tulen valituksi Keskustan johtoon, sen perinteisen äänestäjäkunnan luottamus puolueeseen vahvistuu ja sen kannatus nousee. Toisaalta puolueen on mahdollista saada tuekseen suurin osa niistä muista suomalaisista, jotka kannattivat minua presidentinvaaleissa.” — Kansalaispuolueesta erotettu Paavo Väyrynen kuvaili visioitaan Keskustaa varten tiedotustilaisuudessa 5.3.2018. ”Pari Kokoomuksen eduskuntaryhmän intelligenttiä, jätän nimet mainitsematta ajan ja tilanpuutteen vuoksi esiintyvät suurina terveystietäjinä, vaikka käytännön kokemus alasta rajoittuu Buranan syömiseen tukehtumatta.” — Ulkoministeri Timo Soini (sin) kommentoi plokissaan 6.3.2018 sote-uudistuksen ympärillä käytyä keskustelua. ”Kokoomus on sekaisin kuin joukko käytettyjä samppanja vispilöitä.” — Tuntematon keskustalainen kuvaili maaliskuun alussa Kokoomuksen tilannetta. ”Venäjä ei ole syyllinen, vaan se on valmis yhteistyöhön kemiallisia aseita koskevien sopimusten mukaisesti, jos Britanniakin vaivautuu ja alentuu täyttämään omat kansainväliset velvoitteensa saman dokumentin mukaisesti.” — Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kiisti maaliskuun alussa Venäjän syyllistyneen entisen kaksoisagentti Sergei Skripalin myrkytykseen. ”Silloin kun Venäjä, tai Neuvostoliitto, vei meiltä Karjalan ja yhteyden Jäämerelle, ei asetettu mitään pakotteita. Silloin aloitettiin idänkauppa. Oliko haittaa siitä?” — Kansanedustaja Juho Eerola (ps) perusteli Nykypäivän haastattelussa maaliskuun lopussa kantaansa, jonka mukaan Venäjälle asetetut pakotteet tulisi purkaa. DEBAT TI 2/2018

6 | PUHEENJOHTAJISTON KYNÄSTÄ

Puheenjohtajiston kynästä

Demariopiskelijoiden puheenjohtajisto Jesse Jääskeläinen Antti Simi Topi Kytölehto

NRO 1/2018 SOSIALI N DEMOKRAATTINE MIELIPIDELEHTI

Seksi

DEBAT TI 2/2018

öitä tulisi pyrkiä käsittelemään monipuolisemmin, erityisesti kun kussakin numerossa pyöritään yhden teeman ympärillä. Tärkeämpää on, että koko toimituskunta pyrkii selventämään linjaansa ja tekee yhteistyötä päätoimittajan kanssa niin, että toimituskunnassa on selvä kuva siitä, millaisia juttuja halutaan kirjoittaa ja mikä lehden linja on. Toivottavaa olisi, että jatkossakin Debattiin kirjoittamisen kynnys olisi matala ja että kyseessä olisi myös tulevaisuudessa monipuolinen, erilaisia näkemyksiä esille tuova lehti, jossa pääsee harjoittelemaan kirjoittamista. D

Seksi

osialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry on valtakunnallinen opiskelijoiden yhteenliittymä, joka toimii sivistyksen, vapauden, feminismin, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta. SONK on opiskelijoiden äänitorvi sosialidemokraattisen liikkeen sisällä, sivistynyt poliittinen keskustelija sekä yhteiskunnallinen toimija. Julkaisemme poliittista Debatti-lehteä, joka toimii SONKista itsenäisesti, ja jonka tulee tuoda esille niin liiton arvoja ja toimintatapoja haastavia kuin niitä tukeviakin kantoja. Viime lehdessä ilmestyi tekstejä, jotka yhtäältä keräsivät myönteistä palautetta, mutta toisaalta johtivat myös mielipahaan ja kriittisiin kommentteihin. Kaikki saatu palaute oli mielestämme aiheellista, ja se on käsitelty toimituksessa. Debatti ei edusta SONKin poliittisia kantoja ja Debatin toimituskunta toimii SONKista itsenäisesti. Koska me kuitenkin kustannamme lehden ja lehti löytää tiensä jokaisen jäsenen postilaatikkoon, on lehden allekirjoitettava meidän arvomme. Siksi voidaan ymmärrettävästi kokea ongelmalliseksi, jos lehdessä esitetään linjauksia, jotka lukijoiden näkökulmasta poikkeavat liiaksi liiton linjoista. Edellisen numeron ongelma oli mielestämme siinä, että tietyissä teksteissä esitettyjä kantoja haastavaa ajattelua oli esillä varsin vähän. Toisaalta näkemykset olisi myös voitu kirjoittaa sellaiseen muotoon, että ne ennemmin tarkastelevat erilaisia käsityksiä seksuaalisuudesta kuin toteavat, mikä on oikein tai väärin. Jatkossa tällaisia ilmi-

HAASTIS | 7

Perinteitä ja uskonnonvapautta puolustamassa

elsingissä Fredrikinkadun ja Uudenmaankadun kulmassa sijaitsee Islam-talo. Rakennuksen omistaa Suomen Islam-seura kunta, jota johtaa Atik Ali (s. 1963). Seurakunnalla on pitkä historia, kuten Ali kertoo: ”Suomen Islam-seurakunta on perustettu 1924 ja viety rekisteriin 1925. Tämä on Länsi-Euroopan vanhin toiminnassa oleva islamilainen yhteisö. Me sen jäsenet olemme käytännössä kaikki tataareja.” Ali on myös USKOT-foorumi ry:n varapuheenjohtaja ja entinen puheenjohtaja. Alille uskontojen välinen dialogi ja yhteistyö uskonnonvapauden ja ihmisoikeuksien eteen on tärkeää. Siihen foorumin arvokin perustuu: ”Foorumin tarkoituksena on vaalia yhteiskuntarauhaa maassamme uskonnonvapautta vahvistavassa hengessä”, Ali selventää. Foorumissa on mukana Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Suomen Islamilainen Neuvosto ja Suomen Islam-seurakunta. Keskustelua käydään siitä, pitäisikö laajentua myös abrahamilaisten uskontojen ulkopuolelle. Foorumin yhtenä ideana on toimia linkkinä viranomaisten ja uskonnollisten toimijoiden välillä. Se pitää yllä läheisiä suhteita opetus- ja kulttuuriministeriöön, ulkoministeriöön ja sisäministeriöön, ja antaa tarvittaessa lausuntoja ja laatii kannanottoja. ”USKOT-foorumi on

ATIK ALI

esimerkiksi antanut lausunnon maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksesta laiksi eläinten hyvinvoinnista. Siinä lähdetään siitä, että eläin täytyy tainnuttaa ennen teurastusta. Tainnutus tapahtuu käytännössä tuhoamalla osa eläimen aivoista, ja toisinaan eläin kuolee jo siinä. Tässä muodossa lakia ei voi säätää, koska se on vastoin perustuslaissa määriteltyä uskonnonvapautta, ja myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo tällaisten kieltojen olevan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.” Kun syksyllä 2017 Turussa tapahtui terroristinen puukko hyökkäys, foorumin jäsenet koordinoivat yhdessä lausuntojen julkistamista asiaan liittyen. ”Suomen Muslimiverkosto myös tuomitsi heti jyrkästi tällaisen summittaisen väkivallan”, Ali painottaa. Ali toimiikin lisäksi juuri Suomen Muslimiverkostossa. Sen toimintaan ovat tervetulleita kaikki muslimit, jotka  DEBAT TI 2/2018

8 | HAASTIS

I AINA YMMÄRRETÄ TAI EDES HALUTA YMMÄRTÄÄ, ETTÄ ISLAM ON KOLMAS ABRAHAMILAINEN USKONTO. ME, JUUTALAISET JA KRISTITYT OLEMME LOPULTA TODELLA LÄHELLÄ TOISIAMME. ovat valmiita toimimaan toisia muslimeita kunnioittavassa hengessä ja kykenevät kommunikoimaan suomeksi. ”Pitää toisin sanoen olla joko integroitunut tai integroitumassa tähän yhteiskuntaan”, Ali selventää. Shiialaisten muslimien Ali kertoo olevan verkostossa mukana aivan tasavertaisina muiden kanssa. Ali korostaa, että hänen mielestään sunnien ja shiiojen väliset opilliset erot ovat lopulta vähäisiä: ”Suurempia eroja on esimerkiksi protestanttien ja katolilaisten välillä. Meillä ei ole shiialaisten kanssa juurikaan suuria teologisia eroja, vaan erot liittyvät historiaan. Kirjakin meillä on sama, kun taas protestanteilla ja katolilaisilla on omat versionsa Raamatusta.” Aivan totta: Koraani on sama kaikille, mutta protestanttisesta Raamatusta löytyy reformaattoreiden omalla auktoriteetillaan suorittamien poistojen jäljiltä useita kirjoja vähemmän kuin olennaisesti vanhemmasta Raamatun katolisesta kaanonista. Vuonna 2014 seurakunta joutui käännösvirheen vuoksi Arabiemiraattien listalle terroristijärjestöistä. Tästä seurasi yhteydenottoja seurakuntaan – mutta vain positiivisia, Ali kertoo. ”Monessa viestissä jopa todettiin, että te tataarithan olette suomalaisempia kuin kantasuomalaiset itse.” Totisesti: seurakunnan tiloissa talvi- ja jatkosotaan osallistuneiden seurakuntalaisten nimet ovat näkyvästi esillä, samoin sankarivainajien muistolaatta. ”Meidän seurakuntamme naiset eivät lähtökohtaisesti käytä huivia muualla kuin uskonnollisissa tilaisuuksissa”, Ali toteaa, ja jatkaa: ”On myös minun näkemykseni, ettei huivia tarvitse käyttää, jos ei halua. Eikä tämä jaa mielipiteitä meidän seurakunnassamme.” Minkäänlainen ääriajattelu tai varsinkaan laittomuudet eivät Alilta saa sympatiaa. Häntä sieppaa, miten suuri osa Suomen vangeista on kotoisin maan ulkopuolelta: ”Olin hiljattain Vantaan vankilassa käymässä, ja siellä kolmasosa vangeista on synDEBAT TI 2/2018

tynyt muualla kuin Suomessa. Millä oikeudella tänne tullaan tekemään rikoksia? Kun tullaan maahan, sitä maata ja sen lakeja pitää kunnioittaa. Jos se ei jollekin kelpaa, niin lähteköön pois.” Suomen Muslimiverkosto valmistelee muslimivankeja koskevaa opasta, josta olisi apua sekä vangeille että viranomaisille. ”Toisinaan vangit ovat käyttäneet hyväkseen viranomaisten tietämättömyyttä. Jos vaikkapa on päässyt avovankilasta moskeijaan rukoilemaan, sitten sanotaan, että sinne pitää mennä ajoissa, ja ettei sieltä saa poistua, ennen kuin aurinko on laskenut. Tällaisia määräyksiä ei islamissa oikeasti ole, mutta osa silti yrittää tällaista.” Toisaalta vankilassa joku vanki saattaa asettua uskonnollisesti muita ylemmäs ja alkaa opettaa heitä. ”Usein tällaisilla henkilöillä ajattelu on aika äärimmäistä, ja tätäkin ilmiötä olisi tärkeä torjua”, Ali kertoo. Ali on huolestunut ilmiöstä, jossa eri puolilla Eurooppaa pyritään rajoittamaan muslimeille ja muille uskonnoille tärkeitä perinteitä. Tästä eläinsuojeluun liittyvät kysymykset ovat vain yksi osa: myös keskustelu poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen rajoittamisesta herättää Alin mukaan epäilyksiä sekä muslimien että juutalaisten parissa, ja laajemmin uskonnonvapautta puolustavissa järjestöissä. Samoin hän on pettynyt puutteelliseen uskontojen lukutaitoon: ”Luterilainen tai kirkosta eronnut suomalainen ei monesti tunne omaa uskonnollista perinnettään eikä osaa oikein lukea muitakaan uskontoja. Ei aina ymmärretä tai edes haluta ymmärtää, että islam on kolmas abrahamilainen uskonto. Me, juutalaiset ja kristityt olemme lopulta todella lähellä toisiamme.” Toki Suomessakin on niitä, jotka aivan periaatteellisesti ovat sitä mieltä, että esimerkiksi kaikki maahanmuutto nyt vain on pahasta. ”Vähemmistö siellä kuitenkin on äänessä”, Ali miettii, ja valittelee myös historiattomuutta: ”Tätähän ei moni tiedä, mutta islam Länsi-Euroopassa ei ole mikään uusi asia: Puolassa on ollut tataareja vuosisatoja. Se on vanha asia.” D

Erik Immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

KUVA: ERIK IMMONEN

HAASTIS | 9

DEBAT TI 2/2018

10 | USKO

U sk o DEBAT TI 2/2018

USKO | 11

Pidätkö puoluekynttilääsi vakan alla?

skonnon tunnustamisen tila tänä päivänä on kuin puoluepoliittinen kanta: se on hyvin henkilökohtainen ja visusti piilossa pidettävä asia. Tänä päivänä molemmista ajatusmaailmoista voi joutua helposti parjatuksi. Omien parissa uskominen on totta kai helppoa, kun kukaan ei epäile ajatustesi pätevyyttä. Samoin politiikassa omassa porukassa on helppo kertoa mielipiteitään, mutta esimerkiksi oppilaitoksissa puoluekannan tuominen esille voi johtaa siihen, että joutuu parjaamisen kohteeksi. Olen itse kokenut lievää kiusaamista sekä demaritaustastani että uskostani Jumalaan, vaikka en ole näitä mielipiteitä erityisesti huudellut ympäriinsä. Toisin kohdellaan ateisteja tai puoluekantaan sitoutumattomia. Tosin heissä ei olekaan mitään provosoivaa. Kirkko ja SDP ovat instituutioina samanlaisia: valtava määrä byrokratiaa, ja päätökset ovat vanhojen ukkojen ja akkojen tekemiä. Toki myös työntekijöitä kohdellaan hieman hassusti. Sain rippikoulussa isosena eli nuorena apuohjaajana toimiessani tilaisuuden kertoa nuorille omasta uskostani omakohtaisen kokemukseni kautta. Tähän valitsin elämästäni hetken, jolloin läheinen ystäväni tuli lukion ensimmäisillä viikoilla kaapista. Kaikki yhteiset ystävämme käänsivät hänelle selkänsä, sillä muut kokivat, että hän oli valehdellut. Tavoitteeni tässä hartaudessa oli kertoa lähimmäisenrakkaudesta ja kaverin vierellä pysymisestä. En ehkä ollut ymmärtänyt asian arkuutta, sillä hartauden jälkeen pappi kiitteli minua siitä, että olin uskaltanut ottaa asian puheeksi, koska hän ei ollut voinut. Jyväskylän evankelisluterilaisen seurakunnan pappi kertoi minulle, että kirkon virka, jossa hän toimii, sitoo häntä kirkkoneu-

voston päätöksien mukaiseen uskonnon harjoittamiseen. Sen takia esimerkiksi homoseksuaalien asemasta kirkossa ei pappi saisi ollenkaan kertoa omaa mielipidettään.Tämä on minusta outoa, sillä kristinuskon tärkeimpiä periaatteita on lähimmäisenrakkaus. Jeesuksen kuolema ristillä meistä jokaisen tekemien syntien takia on keskeisin pilari luterilaisessa kristinuskossa. Mikä kirkossa on siis vikana? Ainakin suuri byrokratian määrä ja vanhanaikaiset ajatusmaailmat kirkkoneuvostossa. Näin kokevat nuoret oikeastaan kaikissa keski-ikäisten ja sitä vanhempien johtamissa laitoksissa. Siten myös kirkossa toimiminen on monissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä nuorten mielestä etäinen tai vaikea ajatus. Usko on luottamista ja turvautumista johonkin yliluonnolliseen voimaan. Toki uskonnot ovat historiallisesti käyttäneet yhteiskunnassa valtaa raaoillakin tavoilla. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, miksi uskovaisena eläminen on niin suuri tabu myös Suomessa, vaikka yli 70 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Huomionarvoista on, että vähän aikaa sitten voitiin puhua noin 90 prosentin jäsenyydestä – ennen kuin Päivi Räsänen alkoi julistaa kristillisdemokraattisen puolueen linjaa, joka ei ole evankelisluterilaisen kirkon linja. Kommenteista seurasi massiivinen kirkosta eroamisen aalto, jonka vaikutukset näkyvät edelleen. D

Siiri Muhonen Kirjoittaja on SONKin liittohallituksen jäsen, joka katsoo, että uskoaan tai puoluettaan ei pitäisi piilotella..

DEBAT TI 2/2018

12 | USKO

Karhun uskontoja ja uskon kirjaimia

skonnoksi kutsuttu pyhyyden kokemus on ollut osa inhimillistä eloa jo ennen kuin kirjallisia lähteitä on ollut olemassa. Esihistoriastamme löytyy muun muassa lukuisia esimerkkejä venusveistoksista, joita käytettiin hedelmällisyyden symbolina tai jumalattaren palvonnan välineenä. Uskontotieteessä uskonnon alkuperästä ei vallitse yksimielisyyttä, mutta Pascal Boeyr in teoria uskonnosta kulttuurievoluution tuotteena on kerännyt paljon suosiota. Teorian mukaan ihmisellä on taipumuksena nähdä tavoitteellinen toimija sielläkin missä sitä ei ole, ja keksiä tapahtumalle selitys silloin, kun selitystä ei löydy. Evoluution näkökulmasta käytännöllinen piirre: vaaran ennakoiminen kuvittelemalla syy vaikkapa vieraalle äänelle on nykypäivänäkin hyödyllinen kyky. Tämän teorian mukaan jonkinlaista uskonnollisuutta syntyy lopulta jokaisessa ihmisyhteisössä. DEBAT TI 2/2018

Uuspakanallisuus on ilmiönä hyvin mielenkiintoinen suomalaisessa uskontojen kentässä. Evankelisluterilaisuus ei saanut hyvästä yrityksestä huolimatta pakanallisia tapoja häviämään kirkkokansasta, katolisesta kirkosta puhumattakaan. Luonnonuskonnot sulautuivat enemmän tai vähemmän tietoisesti osaksi Suomessa vaikuttaneita kirjauskontoja. Omalla kotipaikkakunnallani tunnettiin 1900-luvulla kymmeniä uhrilehtoja, eli pyhiä paikkoja, joissa myös aktiivisesti käytiin toivomassa vaikkapa metsästysonnea. Toinen suomalainen perinne, karsikon tekeminen, oli käytössä toiseen maailmansotaan asti. Karsikko tarkoittaa puuta, johon on tehty merkintä. Usein puusta otettiin kuori pois ja puuhun merkittiin vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika. Karsikkoja tehtiin esimerkiksi sisällissodan aikaan, jolloin kaikkia ei voitu haudata hautausmaille. Karsikon tarkoitus oli muistamisen lisäksi

USKO | 13

estää kuolleen henkeä palaamasta enää kotiinVANKELISLUTERILAINEN KIRKKO, sa ja varmistaa sen jääminen tuonpuoleiseen. MIKSEIVÄT MUUTKIN KIRKKOKUNNAT Lintujen ruokinta talvisin on myös pakanalliJA USKONNOT, VOISIVAT OPPIA PALJON nen tapa: lintuja pidettiin kuolleiden sieluina, SUOMENUSKON TAVASTA KÄSITELLÄ jotka tulivat vierailemaan juhlapyhien aikaan. USKONNOLLISUUTTA. Ja kyllähän vieraat pitää ruokkia, vaikka sitten lyhteen avulla. Muinaiset uskomusjärjestelmät ovat dynaamisia. Uskonnollisten tekstien puute on tarkoittanut vapautta muunnella uskontoa tarpeen ja tilanteen ”Toisille se on vahvasti hengellistä ja usein luontoon liitmukaan, ja paikallisia pakanallisuuden variaatioita on tyvää pyhyyden kokemista. Joillekin se on ajat ylittävän syntynyt ympäri Suomea. Tavat ja uskomukset ovat myös katkeamattoman sukuyhteyden tuntua ja hienoa yhteijuurtuneet syvälle osaksi suomalaista luterilaisuutta ja söllisyyttä. Monille meistä suomenusko on kaikkea tätä, tapakulttuuria. Kelläpä ei olisi saunassaan saunatonttua tilanteen mukaan vaihdellen.” tai ovellaan pääsiäisnoitaa. Moni myös käyttää puheenNäin Karhun kansa kuvaa jäsentensä uskonnollisuuden parressaan muinaisia loitsuja tehokeinoina. Perkeleitä tekokemista. Uskonto ei siis ole yhteisölle aikaan ja paikkaan hokkaampi vittu on muinainen loitsu voimakkaimmasta sidottua opinkappaleiden noudattamista, vaan enemmänpäästä. Muinaisuskossa naiset ovat omanneet eniten väkin tapa nähdä maailmaa ja kokea luontoa. keä eli yliluonnollista voimaa. Naisilla oli hallussaan portEvankelisluterilainen kirkko, mikseivät muutkin kirkkoti maailmojen välillä, keino luoda uutta elämää. kunnat ja uskonnot, voisivat oppia paljon suomenuskon Suomalaisen uskontoskenen niin sanotusti uusimpia tavasta käsitellä uskonnollisuutta. Ihmisellä on kaipuu toimijoita on Karhun kansa -niminen suomenuskoa mutoteuttaa ja kokea jonkinlaista uskonnollisuutta tai henkaileva uskomusjärjestelmä. Karhun kansa sai uskonkistä pyhyyden tunnetta elämässään. Monelle uskontojen nollisen yhdyskunnan virallisen statuksen vuonna 2013. tiukoiksi koetut doktriinit ja rajoitukset ovat luotaantyönUskonnollinen yhdyskunta muistuttaa monin tavoin rekistäviä. Esimerkiksi kannat samaa sukupuolta olevien avioteröityä yhdistystä – suurimpana erona on oikeus anoa liittoon vihkimisestä, naispappeudesta ja muista arvo vihkioikeutta. Karhun kansa ilmoittikin vuonna 2014 kysymyksistä ovat kynnyskysymyksinä monelle nuorelle vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja jo ennen tasahengelliseen toimintaan lähtemisessä. Etenkin nykyisessä arvoisen avioliittolain voimaanastumista. kahden erityisasemassa olevan kirkon, eli evankelisluteriKarhun kansa on ensimmäinen pakanallinen uskonto, laisen ja ortodoksisen kirkon, mallissa on paljon ongelmia. joka on saanut uskonnollisen yhdyskunnan statuksen Suurin osa suomalaisista kuuluu niin sanottuun valtionSuomessa. Statuksen saaminen vei kolme vuotta ja vaati kirkkoon, mutta moni suomalainen ei koe näiden kirkko monia selvityksiä patentti- ja rekisterihallitukselle. Täkuntien arvoja omikseen. Toisaalta kirkon toimintaan män lisäksi yhdyskuntaa vaadittiin luomaan kirjallinen vaikutetaan parhaiten juuri sen sisältä. Onkin sääli, että uskontunnustus. Joku saattaa nähdä ristiriitaisena, että moni nuori eroaa kirkosta ja toteuttaa omaa hengellisyytSuomessa paljon kirjauskontoja kauemmin vaikuttanut tään muualla sen sijaan, että muokkaisi kirkosta itsensä uskomusjärjestelmä saa virallisen aseman vasta vuonna näköistä. 2013. Uskontunnustus on perin vieras käsite luonnonusKirkollinen ja poliittinen vaikuttaminen ovat luonteelkonnoille, kuten ovat myös oikeauskoisuus ja -oppisuus. taan hyvin samankaltaisia kokonaisuuksia: ehdolle asettuUskonnollinen yhteisö itse myös pitää uskontunnustusmalla ja äänestämällä tapahtuvat suurimmat muutokset. taan turhana. Kirkko muuttuu vain muuttamalla sitä. Seurakuntavaalit On Karhun kansan uskomuksissa jotain yhteistä perintulevat taas syksyllä 2018. D teisten kirjauskontojen kanssa: itämerensuomalaiselle Topi Kytölehto luonnonuskonnolle tyypillinen luomiskertomus neitseelKirjoittaja on uskonnoton SONKin varapuheenjohtaja, joka työskenlisestä raskaudesta, jonka tuloksena syntyvät alkujumatelee kesäisin oppaana kirkossa. Fanittaa karhun kansalaisia, mutta ei lat. Tässä tarinassa raskaus saa alkunsa puolukasta jumapidä metsässä liikkumisesta. lallisen väliintulon sijasta. DEBAT TI 2/2018

14 | USKO

IKEUSTIETEESEEN JA OIKEUSJÄRJES TELMÄÄN ON SISÄÄNRAKENNETTU MONENLAISIA USKOMUKSIA, JOILLE EI OLE TIETEELLISTÄ PERUSTAA.

DEBAT TI 2/2018

USKO | 15

Kyllä minä tiedän

ikeustieteilijänä kohotan aina kulmakarvojani, kun maallikko ilmaisee ääneen yleensä virheellisiä uskomuksiaan oikeusjärjestelmästämme. Jotkut suosikkiuskomuksista pysyvät sitkeästi yllä vuodesta toiseen: rikollisuus lisääntyy koko ajan, vaikka oikeasti se vähentyy; rikoksista pitäisi tuomita ankarampia rangaistuksia, jotta rikollisuus vähenisi, vaikka oikeastaan ankarilla rangaistuksilla ei ole mitään tekemistä rikollisuuden yleisyyden kanssa, paitsi ehkä kääntäen verrannollisesti; ja tuomarit ovat kadottaneet kosketuksen kansan oikeustajuun, mutta oikeastaan viimeisin oikeustajua mitannut suomalainen tutkimus näyttäisi sanovan päinvastaista – tosin kansan oikeustaju on muutoinkin niin epämääräinen ilmiö, että sen löytäminen on lähinnä yksisarvisen metsästämistä. Mutta osataan meillä oikeustieteessäkin. Oikeustieteeseen ja oikeusjärjestelmään on sisäänrakennettu monenlaisia uskomuksia, joille ei ole tieteellistä perustaa. Otetaan esimerkiksi vaikka todistelulainsäädäntö. Oikeudenkäymiskaari asettaa todistajien kuulemisessa pääsäännöksi, että todistajaa on kuultava henkilökohtaisesti tuomioistuimessa. Yhtenä tärkeänä perusteluna tälle on se, että tuomioistuin voi tällöin arvioida kertomuksen uskottavuutta. Ongelmana vain on, ettei tällainen arviointi ole vallitsevan tieteellisen tiedon perusteella mahdollista. Lukuisten tutkimusten perusteella on selvää, ettei todistajan kertomuksen uskottavuuden arviointia voi tehdä havainnoimalla todistajan eleitä, ilmeitä tai käytöstä todistajanlausunnon aikana. Valehteleva todistaja pystyy siis esittämään loogisen kertomuksen ja katsomaan tuo-

maria silmiin. Vastaavasti totta puhuva todistaja voi olla unohtanut asioita ja vältellä katsekontaktia. Vaikka tämä on todettu myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa, todistelulainsäädäntö olettaa edelleen, että tuomari on kykeneväinen leikkimään psykologia. Tutkimusten mukaan onkin niin, että poliisit, syyttäjät ja tuomarit uskovat olevansa hyviä tunnistamaan valehtelun. Samoissa tutkimuksissa tosin on myös osoitettu, että nämä oikeudenhoidon ammattilaiset eivät kykene tunnistamaan valehtelua yhtään paremmalla todennäköisyydellä kuin jos he olisivat heittäneet kolikkoa. Usko siihen, että oikeustieteilijä osaa ja tietää kaiken, on oikeustieteen parissa vahva. Esimerkiksi oikeustieteellisessä tutkimuksessa on suorastaan kulttuurina esittää omia oletuksia toiseen tieteenalaan liittyvistä asioista vaivautumatta perustelemaan niitä mitenkään. Näin oikeustieteilijä voi surutta esittää tutkimuksessaan arvion lain vaikuttavuudesta ilman ensimmäistäkään tilastoa. Samoin ihmisten käyttäytymisen ennakointi lain kontekstiin liittyvissä tilanteissa onnistuu oikeustieteilijältä mainiosti ilman, että tarvitsee viitata yhteenkään psykologiseen tutkimukseen. Sanomattakin on selvää, että jos yhteiskuntatieteilijä tai psykologi esittää lain sisällöstä kannanoton perehty mättä alan tutkimukseen, hän on oikeustieteilijän mielestä mäntti. D

Wiking Vuori



Kirjoittaja on oikeusnotaari.

DEBAT TI 2/2018

1. EEDEN 2. MUSEO 4. LDS 6. TUOMARI 7. VATIKAANISSA 11. PAAVI 14. MUHAMMEDIN TYTÄR 15. FREE 16. ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ

3. PYHÄ KAUPUNKI 5. ISÄ 8. TUOMAS 9. TAIVAANLAHJA 10. EUKARISTIA 12. MIKAEL 15. LIHAKSI TULEMINEN 17. PUHDISTUS 20. RUKOUSNAUHA

PYSTY

VAAKA

14 7

4 10

8 16

16 | RISTIKKO

VASTAUS

Debatti-ristikko

RISTIKKO | 17

DEBAT TI 2/2018

18 | USKO

Kansakuntaa luomassa – Usko yhteen kansaan

ansakunnat ovat nuoria ja ne on luotu vasta hiljattain. Harvoilla kansoilla on tosiasiallisia historiallisia siteitä pitkälle menneisyyteen. Kieli on usein yhtenäistynyt vasta vähän aikaa sitten, eivätkä kansat ole aina etnisestikään kovin yhtenäisiä. Nationalismi on kansallisuusaate, joka on luonut kansoja vasta 1700-luvun lopusta lähtien. Monet kansat ovat vielä tätäkin paljon nuorempia, ja ennen 1800-luvun nationalismin leviämistä huomattavasti paikallisemmat, alueelliset identiteetit olivat ihmisille tärkeitä. Nationalismi voidaan määritellä kahdeksi ilmiöksi: asenteeksi, joka ilmenee ihmisjoukon kesken, kun he tunnustavat tiettyä kansallista identiteettiä, sekä itsemääräämisoikeutta tavoittelevan ryhmän teoiksi. Eric Hobsbawm on kuvaillut teoksessaan Nationalismi kansakuntaa sosiaaliseksi kokonaisuudeksi, kun ja vain kun se on yhteydessä tietynlaiseen moderniin valtioon, joka on jollain tavalla territoriaalinen. Se kuuluu aina tiettyyn historialliseen ajanjaksoon, joka on varsin läheinen. Benedict Andersson määrittelee kuuluisassa teoksessaan Imagined Communities – Reflections on the Origin and Spread of Nationalism kansan kuvitelluksi yhteisöksi, sellaisten ihmisten muodostamaksi kokonaisuudeksi, jotka kokevat yhteenkuuluvuutta ilman tosiasiallisia siteitä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi käsitys suomalaisuudesta muodostuu jokaisella kansalaisella hyvin subjektiivisesti oman sosiaalisen piirinsä kesken. Nationalistit rakentavat perusteluja kansakunnan olemassaolosta useiden teemojen ympärille. Näitä teemoja ovat muun muassa kansan yhteinen historia, uskonto, kieli ja etninen tausta. Kansakunnan historiaan sopii vaikkapa tarina kansan kohtaamista vaikeuksista, ja siitä kuinka tämä yhtenäinen joukko nämä ongelmat ja haasteet selätti. Juutalaiset ovat tästä hyvä esimerkki. DEBAT TI 2/2018

Nationalismiin kuuluu usein ajatus myös oikeudesta johonkin alueeseen. Moderni nationalismi tähtää käytännössä territoriaalivaltion luomiseen kansakunnalle. Tämä valtioperinne on johtanut koomisiin tilanteisiin, kun nationalistit ovat etsineet sopivaa valtiota menneisyydestä kansan muistin ulkopuolelta. Esimerkiksi armenialaiset ovat löytäneet tämän valtion vasta ensimmäiseltä vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua. Armenian esimerkki myös tiivistää osittain nationalismin luonteen: rakennetaan yhteinen menneisyys, koska sitä, mitä etsitään, ei ole olemassakaan. Tietyllä alueella asuvilla ihmisillä ei ole aina kosketuspintaa tapahtumiin, jolle kansakunnan sanotaan rakentuvan. Kieli on nationalisteille tärkeä teema, koska kieli mahdollistaa kommunikaation ja ideoiden sekä ajatusten leviämisen. Yhteistä kieltä on pidettykin tärkeänä osana nationalismia. Kielen ei tarvitse kuitenkaan olla vain tietyn kansan käyttämä. Paljolti kielen ympärille rakennetusta nationalismista on esimerkkinä Suomi ja sen kirjakielen kehittäminen osana nationalismia. Kielet ovat saaneet kuitenkin yhtenäisen puhe- ja kirjoitusasunsa monin paikoin vasta hyvin hiljattain. Italian yhdistymisen aikaan vain noin kaksi ja puoli prosenttia maan väestöstä käytti kirjakielistä italiaa päivittäin. Etnisyys on myös yksi nationalismin raaka-aineista. Siinä on monia ongelmia, sillä se mahdollistaa toisten ihmisten sulkemisen kansakunnan ulkopuolelle rasistisin perustein. Pakolaiskriisi on nostanut pintaan rasistisia mielipiteitä julkisessa keskustelussa. Rasismin tutkija Anna Rastas onkin todennut artikkelissaan ”Rasismi – oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia”, että ”ajattelu tapa lienee ollut se, että koska Suomessa ei ole paljon maahanmuuttajia eikä suuria etnisiä vähemmistöjäkään, täällä ei olisi rasismiakaan”. Suurin osa suomalaista on

USKO | 19

SKONTOJEN TAPA PAINOTTAA NIMENOMAAN USKOA ILMAN RATIONAALISIA PERUSTEITA VOI SIIS AJAA SEN TÖRMÄYSKURSSILLE OSITTAIN SAMASTA AJATTELUTAVASTA AMMENTAVAN NATIONALISMIN KANSSA.

kuitenkin kasvanut kulttuurissa, jossa vanhat näkemykset kansoista ja kulttuureista ovat olleet määräävässä asemassa. On naiivia odottaa, ettei minkäänlaisia vastakkainasetteluja olisi olemassa. Uskonnot ovat nationalismin luonnissa näennäisesti erinomainen keino, sillä ne mahdollistavat yhteenkuulu vuuden tunteen rakentamisen ryhmien välille, joilla ei paljon muuta yhteistä ole. Uskonto on kuitenkin ongel mallinen väline siinä mielessä, että jos nationalismi näh dään Hobsbawmin kuvaamalla tavalla korkeimmaksi samaistumisen muodoksi, se voi joutua konfliktiin uskonnon kanssa. Uskontojen tapa painottaa nimenomaan uskoa ilman rationaalisia perusteita voi siis ajaa sen törmäyskurssille osittain samasta ajattelutavasta ammentavan nationalismin kanssa. Uskontojen pohjalle rakentuva nationalismi on ongelmallista myös siksi, että ne toimivat nationalistien näkökulmasta joko liian laajalla tai liian pienellä alueella. Pienillä uskonnoilla ei ole halua laajentua. Suuret uskonnot

taas painottavat universaaliutta, joka ei käy yhteen tietyn kansan poikkeuksellisen aseman idean kanssa, mistä juutalaiset ovat poikkeus. Keskiajalla kristinusko kuitenkin määritti Euroopan alueella asuvien identiteettiä kansakunnan ja valtion käsitteitä vahvemmin. Toki omasta kansasta tai maasta voi olla ylpeä. Suomalaiset taistelivat talvisodassa yhdessä, koska jokaisella oli syy, jonka vuoksi taistella. Samoin Suomessa on rakennettu aktiivisesti hyvinvointi valtiota 1960-luvulta asti, kun huomattiin nuorten ikäluokkien korkea kuolleisuus suhteessa muihin pohjoismaihin. Juuri yhteiskunnallinen kehitys on tehnyt Suomesta puolustamisen arvoisen maan. On vain hahmotettava, että kansakuntana Suomikin on nuori. Nationalismista ja sen roolista yhteiskunnassa on syytä aina keskustella, mutta sen muuttuvuus ja moniroolisuus on pidettävä mielessä. Ajatus kansasta kehittyy koko ajan, eikä ole olemassa valmista kansakuntaa. Nationalismia voidaan siis valjastaa erilaisiin tarkoitusperiin. Voidaan tehdä rasistista eli eksklusiivista, poissulkevaa kansallisuutta tai inkluusiivista eli hyväksyvää ja mukaan ottavaa kansallisuutta. Hyväksyvä kansallisuus tarkoittaa, että jokaisella on mahdollisuus tulla osaksi esimerkiksi suomalaisuutta – ainakin uutta ja kehittyvää suomalaisuutta. D Kalle Virtanen Kirjoittaja on SONKin liittohallituksen ja Debatin toimituskunnan jäsen.

DEBAT TI 2/2018

20 | USKO

Usko, moraalisen turmelemisen korkein muoto?

KP:n ja SKDL:n äänenkannattajaksi 1950-luvulla perustettu, nykyisin Vasemmistoliiton äänenkannattajana toimiva Kansan Uutiset on erikoinen julkaisu. Valitettavasti sillä on nykyisin myös internet-sivut, ja onkin kyseenalaista, onko teknologian kehitys ollut lopulta ihmiskunnalle siunaus vai kirous, kun erikoista sisältöä voi edistyksen myötä levittää suuren yleisön parissa aiempaa olennaisesti helpommin. Ei ehkä pitäisikään yllättyä, jos suomalaisen kommunismin surullisille raunioille perustettua puoluetta markkinoivan Kansan Uutisten nimen alla julkaistaan omituisia tekstejä. Oli silti hämmentävää lukea Kansan Uutisten sivuilla 20.1.2018 julkaistu kriminaalipsykologi Jaana Haapasalon kirjoitus Aseita, ristejä ja Hitlerin kuvia lapsiperheen kodin seinällä. Haapasalo esittää lasten moraalista turmelemista kaltoinkohtelun ja psykologisen väkivallan yhtenä muotona käsittelevässä tekstissään joukon varsin ronskeja väitteitä. Lukijalle kerrotaan muun muassa, että ”[m]oraalinen turmeleminen voi tarkoittaa myös esimerkiksi antisosiaalisten, päihdemyönteisten, rasististen, uskonnollisten tai väkivaltaa ihannoivien käyttäytymismallien ja asenteiden juurruttamista lapseen”. Haapasalo käsittelee joukkoa hyvin erilaisia ilmiöitä yhtenä kokonaisuutena, ja esimerkit vain eskaloituvat tekstin edetessä: ”Lapsiperheen koti, jossa roikkuu aseita tai Hitlerin kuvia seinällä, tai vanhempi, joka solvaa maahanmuuttajia lapsensa kuullen, ovat esimerkkejä moraalisesti turmelevista vaikutuksista. Osa lapsista joutuu kodissaan näkemään rikoksia, prostituutiota, huumeidenkäyttöä ja väkivaltaa. Samoin vanhempi, joka lyö lastaan Raamatulla päähän, kiinnittelee ristinkuvia seiniin tai pitää perheessä jatkuvia hartausmessuja, turDEBAT TI 2/2018

melee lapsensa mieltä.” Ei liene yllätys, että lopulta teksti lähtee täysin käsistä: ”Väitän, että uskonnollisuuden istuttaminen lapseen on psykologiseen väkivaltaan kuuluvaa moraalista turmelemista”. On aivan selvää, että lapsen kasvattaminen rasismiin, väkivallan ihannointiin, tai laajempaan antisosiaaliseen ajatteluun on väärin. Uskonnollisuuden niputtaminen yhteen näiden ilmiöiden kanssa on silti kiusallisen typerää. Haapasalon varsin surullinen teksti kiteyttääkin monta mielikuvaa uskosta, uskonnoista ja uskonnollisuudesta, jotka ovat erityisesti poliittisen vasemmiston parissa yleisiä. Ei ole tervettä uskonnollisuutta, vaan ainoastaan ahdistavaa fundamentalismia. Risti seinällä tarkoittaa, että kotona lapsia lyödään Raamatulla päähän, ja Kazanin Jumalanäidin ikoni on yhtä kauhea asia lapsen kehitykselle kuin Adolf Hitlerin kuva. Että s ellaista. Lienee selvää, että Haapasalosta ei koskaan tule Edith Steinin tai Alice von Hildebrandin kaltaista ajattelijaa. Heidän tekstejään tullaan lukemaan vielä silloin, kun nyt elävien haudoilla kasvaa sammalta. Haapasalon ja muiden vastaavia asenteita omaksuneiden kannat taas ovat loukkaavia ja yleistäviä. Ne myös paljastavat edustajiensa hätkähdyttävän sivistymättömyyden tason. Kristillinen traditio synnytti länsimaisen sivilisaation rakentamalla Rooman, Ateenan ja Jerusalemin antamista aineksista jotain uutta ja upeaa. Katolisen kirkon kautta Eurooppaan syntyi yliopistoja ja sairaaloita, ja kirkko antoi maailmalle ainutlaatuisia kulttuurisia lahjoja, esimerkiksi erilaisten taideteosten ja teologisen sekä filosofisen kirjallisuuden muodossa. Kristityt hävittivät Euroopasta ihmisuhrit, ja lukemattomat miehet ja naiset omistivat elämänsä lähimmäistensä palvelemiselle. Niin, ja esimerkiksi Haapasalon

USKO | 21

N AIVAN SELVÄÄ, ETTÄ LAPSEN KASVATTAMINEN RASISMIIN, VÄKIVALLAN IHANNOINTIIN, TAI LAAJEMPAAN ANTISOSIAALISEEN AJATTELUUN ON VÄÄRIN. USKONNOLLISUUDEN NIPUTTAMINEN YHTEEN NÄIDEN ILMIÖIDEN KANSSA ON SILTI KIUSALLISEN TYPERÄÄ.

mainitsemaa Hitleriä vastustivat natsi-Saksassa kiivaasti sellaiset kristityt kuin kardinaali Clemens von Galen ja Dietrich Bonhoeffer, ja paavi Pius XI tuomitsi natsien häiriintyneen rotuajattelun ensyklikassaan Mit brennender Sorge jo vuonna 1937. Infantiilissa, periaatteellisessa uskonnonvastaisuudessa ei ole mitään ihailtavaa tai valistunutta. Toki kyseenalaistaminen, älyllinen pohdiskelu, on monesti hyvästä, eikä liene syytä olettaa sitäkään, ettei Jumalalla olisi huumorintajua. On kuitenkin yksi asia kyseenalaistaa ja arvioida, ja toinen asia yleistää perusteettomasti kaikki uskonnollisuuden muodot haitallisiksi. Ylivoimaisesti suurin osa maailman väestöstä on historiallisesti kasvattanut lapsensa johonkin uskoon tai hengelliseen traditioon. Ovatko muka he kaikki syyllistyneet lastensa moraaliseen turmelemiseen? Mistä voisimme tietää, että uudet, vähän aikaa sitten keksityt ajattelutavat ovat kaikin tavoin perinteisiä käsityksiä parempia? Tietenkin on myös aidosti tukahduttavaa ja epätervettä uskonnollisuutta, joka on usein vieläpä ristiriidassa kunkin kyseessä olevan uskonnon perinteiden kanssa. Toisi-

naan kieroutuneet uskonnollisuuden muodot menevät suorastaan vaarallisuuteen asti pieleen. Jos sairaudet jätetään hoitamatta kunnolla, koska Jeesus parantaa, ollaan hakoteillä. Evankeliumin kirjoittanut pyhä Luukas oli lääkäri, eikä pseudotieteillä parannuta. Mikäli lapsille opetetaan, että vääräuskoisten murhaaminen ja oman uskon levittäminen äärimmäisellä väkivallalla ja julmuudella on Jumalalle mieleen, on syytä toivoa viranomaisten puuttuvan asiaan tehokkaasti. Loppujen lopuksi väärinkäytökset ovat väärinkäytöksiä, tapahtui niitä sitten uskonnollisessa tai uskonnottomassa perheessä, tai jossain aivan toisessa kontekstissa, ja olipa kyse väkivallasta, nöyryyttämisestä tai muusta väärästä. Jokaisesta uskonnosta voi muodostua epäterveitä, vaarallisia ilmiöitä – mutta niin voi käydä minkä tahansa aatteen kanssa. Ei jokainen uskova ole vaarallinen ääriajattelija, eikä uskonnon tarvitse olla ahdistavaa. Aito, terve uskonnollisuus ei ole turmelevaa tai tuhoisaa, eikä uskonnollinen vakaumus tee ihmisestä uskonnotonta älykkäämpää eikä typerämpää. Se, että joku haluaa kasvattaa omat lapsensa tiettyyn arvomaailmaan ei ole tuomittavaa tai väärin, vaan kumpuaa viime kädessä kiitettävästä halusta välittää seuraavalle sukupolvelle jotakin arvokkaana pidettyä. Sallikaamme vanhemmille oikeus tehdä niin jatkossakin. D

Erik Immonen Kirjoittaja on yksi maailman noin miljardista ja Suomen noin viidestätoista tuhannesta katolilaisesta.

DEBAT TI 2/2018

22 | USKO

Katolista feminismiä

”Voiko feministi kuulua uskontokuntaan, jossa suhtaudutaan nihkeästi naispappeuteen eikä hyväksytä homoliittoja?”

Kysymys esitetään vuonna 2009 julkaistussa Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen teoksessa Feministin käsikirja. Meriläinen ja Huhta vastasivat tähän kysymykseen, että kyllä voi, mutta helppoa se ei olisi. ”Jos uskoo Jumalaan, se auttaa. Järjestelmää voi muuttaa sisältä päin vaikka siten, että puhuu Herran sijaan Pyhästä Jumalasta.” Kirjailija Paulo Coelho on tunnettu siitä, kuinka hän teoksissaan pyrkii tuomaan esille katolisessa uskossaan feminismiä sekä Jumalan feminiinisiä kasvoja. Itse pidän tätä virheellisenä teologiana, jota on tarjolla paljon. Perehdyttyäni tarkemmin katoliseen uskoon olen joutunut tarkastelemaan suhdettani feminismiin syvällisemmin. Feminismin ydintä on kyseenalaistaa, miksi tietyt asiat ovat sallittuja tai kiellettyjä sen perusteella, onko ihminen syntynyt naiseksi vai mieheksi. Feminismiin sisältyvät olennaisesti sukupuolten pitäminen yhtä arvokkaina ja halu ponnistella sukupuolten tasa-arvon puolesta. Katolilaisena, konservatiivina ja feministinä voin edelleen allekirjoittaa tämän feminismin ytimen. Samalla koen, että liberaalifeminismillä on yhä paljon arvoa. Konservatiivisuus ja usko eivät ole vastakohtia feminismille ja tasa-arvolle, kuten moni tuntuu nykyaikana käsittävän. Tällainen ajatus on varsin yksioikoinen, eikä erityisemmin anna arvoa historian suurnaisille, esimerkiksi Katariina Suurelle tai Elisabet I:lle. Olen huomannut, että ihmiset levittävät katolisen uskon sisällöstä vääriä tulkintoja tutustumatta siihen syvemmin. DEBAT TI 2/2018

Uskontoja pidetään myös usein syynä siihen, miksi naisen asema on ollut alisteinen suhteessa mieheen. Toki uskon nimissä naisia kohtaan on tehty paljon vääryyttä. Ei tule silti kuvitella, että vääryys on johtunut vain ja ainoastaan uskonnoista. Käytännössä naisen asema on ollut kautta historian alisteinen miehelle useammasta syystä – myös ilman uskonnon myötävaikutusta. Naisten emansipaation ensiaskeleet itse asiassa nähtiin alun perin juuri kristin uskon vaikutuksesta. Vääriä tulkintoja esitetään muun muassa myös Feministin käsikirjassa, jossa käytetään esimerkkeinä Tuomas Akvinolaista ja kirkkoisä Augustinusta, kun viitataan katolisen kirkon muka lietsomaan naisvihaan. Tosiasiassa heidän kirjoituksistaan annetaan yksipuolinen, nimenomaan sukupuolittunut kuva. Kun kuulee tai lukee jotain uskonnosta, tulisi aina ensin tarkistaa tietojen paikkansapitävyys luotettavasta tietolähteestä. Tällaisille syytöksille katolisen tradition naisvihasta ei ole kestäviä perusteita: muun muassa Johannes Paavali II kirjoitti hyvin kauniisti naisista maineikkaassa Kirjeessään naisille (1995). Pauliina Kainulainen ja Aulikki Mäkinen ovat toimittaneet teoksen Näen Jumalan toisin (2009), jossa esitellään ratkaisuehdotuksiaan siihen, miten feminismiä ja uskoa voisi sovittaa yhteen. Ratkaisuehdotukset ovat kuitenkin pääosin vain ihmisen olematonta omankäden oikeutta. Yksikään ihminen, joka ottaa uskonsa tradition vakavasti, ei voi lähteä määrittelemään itse uskontoaan siten, että puhuisi aatteellisista syistä esimerkiksi Herran sijaan Elämän Lähteestä. Millaisia ajatuksia sitten esimerkiksi abortti, naispap peus ja palkkatasa-arvo herättävät?

USKO | 23

ODELLINEN VAPAUS EI OLE SITÄ, ETTÄ YKSILÖ TOIMII KAIKESSA KUTEN ITSE HALUAA. TÄLLAINEN VAPAUS ON NUOREN TEININ KAPINAA JA KIUKUTTELUA – EI VASTUULLISEN, AIKUISEN IHMISEN KÄYTÖSTÄ.

1. Abortti Mielestäni muun muassa aborttikeskustelu Suomessa on arvoköyhää, kun puhutaan siitä, että nainen voisi tehdä abortin ja syyksi tulisi riittää se, että nainen haluaa tehdä abortin. Tämä vie meitä entistä kauemmas siitä ajattelusta, että ihmisen vapauden kääntöpuolena on vastuu, ja että ihmiselämä todella on suuri lahja. Aborttia ei etenkään tulisi pitää ”viimeisenä ehkäisykeinona”, jos kortsu sattuukin jäämään kotiin. Se on koko yhteiskunnan kannalta täysin ajattelematonta. Olen myös lievästi huvittunut, kun miehet eivät uskalla enää sanoa mielipidettään aborttikysymykseen, koska pelkäävät sortavansa tällä naissukupuolta.

2. Naispappeus Minä en jaksa pahoittaa mieltäni siitä, että naispappeutta ei hyväksytä katolisessa kirkossa. Pappeus on uhripappeutta, ja se on kautta aikojen ollut miesten velvollisuus. Tämä on dogmi, jota ei voi muuttaa. Naiset voivat omistaa työnsä Jumalalle muilla tavoilla kirkon sisällä – sekin on arvokasta ja kunnioitettavaa.

3. Palkkatasa-arvo Totta kai puolustan naisen oikeutta samaan palkkaan samasta työstä. Katolinen uskoni ei sulje pois sitä, että pyrin vaikuttamaan tällaisiin ongelmakohtiin. Palkkatasa-arvo, naisiin kohdistuva väkivalta ja naisten oikeus koulutukseen ovatkin niitä kysymyksiä, jotka tekevät minusta feministin.

Ajatuksia sosialidemokratiasta ja katolisesta uskosta? Modernin maailman enenevä hedonistinen halu vapautua jostakin on mielestäni ihmisen turhaa kamppailua perimmäistä luontoaan vastaan. Minun mielestäni todellinen vapaus ei ole sitä, että pyristelee kaikista mahdollisista rajoituksista irti. Todellinen vapaus ei ole sitä, että yksilö toimii kaikessa kuten itse haluaa. Tällainen vapaus on nuoren teinin kapinaa ja kiukuttelua – ei vastuullisen, aikuisen ihmisen käytöstä. Itseäni vaivaa, miten tietyt arvokysymykset ohjaavat opiskelijaliikkeessä politiikkaamme väärällä tavalla, ja miten henkilökohtainen todella on poliittista. Kaikenlaisia hiuskarvasta väännettyjä vallananalyysejä saa nykyään lukea yhden jos toisenkin ajattelijan kynästä. Samalla olemme sosialidemokraatteina unohtamassa jotain tärkeämpää: toisen ihmisen kunnioittamisen. Se ei toteudu vain meidän ehdoillamme. Länsimaalaiset usein harhautuvatkin uskomaan relativismin, subjektivismin sekä perus- ja ihmisoikeuksien olevan jonkinlaisia ylempiä ideaaleja kaikille maailmassa riippumatta uskonnosta ja kulttuurista. Näin asia ei todellisuudessa ole. Viisautta on se, että osaa kunnioittaa toisen ihmisen uskoa tarpeeksi, ettei lähde moittimaan tuota uskoa esimerkiksi liberaalien käsityksien puutteesta. Viisautta on se, että osaa sivuuttaa sen ja nauttia siitä, mikä on yhteistä. Pidetään kaikki mukana. D Ida Piltonen Kirjoittaja on sosialidemokraatti, katolinen feministi ja konservatiivi, joka tykkää heittää lisää vettä myllyyn. D

DEBAT TI 2/2018

24 | USKO

Yhteisen katsomustiedon umpikuja

uten jo Giuseppe Sarto aikoinaan totesi, aikakautemme todella valitettavin seurauksin usein jahtaa uutuuksia niin innokkaasti, että tulee samalla hylänneeksi koko lajimme yhteisen henkisen perinnön. Tästä ilmiöstä toimii hyvänä esimerkkinä se, kuinka keskustelu nykymuotoisen uskonnonopetuksen korvaamisesta kaikille yhteisellä uskontoja katsomustiedon opetuksella on viime vuosina vain kiihtynyt. Tyypillisesti vaatimuksia yhteisestä katsomustiedosta esittävät joko evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet, jotka ovat Suomessa enemmistönä, tai sitten uskonnottomat. Käytännössä uusi, yhteinen katsomustiedon opetus luultavasti rakennettaisiin nykyisen elämänkatsomustiedon pohjalle. Opettajat kuitenkin ovat huomauttaneet, että elämänkatsomustiedon materiaalit ovat usein puutteellisella tasolla. Joka tapauksessa tuon aineen opetusta tulisi ensin kehittää merkittävästi ennen minkäänlaisen keskustelun jatkamista yhteisestä aineesta. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että uskonnollisten vähemmistöjen ääni jää keskustelussa vaille ansaitsemaansa huomiota, eikä se tunnu juuri ketään kiinnostavan. Yhtenä perusteluna yhteiselle katsomusopetukselle käytetään nimittäin monikulttuurisuuden edistämisen tavoitetta, mutta entä jos uskonnolliset ja kulttuuriset vähemmistöt eivät tahdo tällaista monikulttuurisuutta? Esitetty visio monikulttuurisuudesta vastaakin pääasiassa enemmistön tarpeita, jos niitäkään. Suomessa muun muDEBAT TI 2/2018

assa katolisen kirkon, ortodoksisen kirkon, juutalaisten ja muslimien parista on esitetty huolestuneita puheenvuoroja yhteiseen katsomustietoon siirtymisestä. Eikö vähemmistöjen huolet tulisi huomioida, kun puhutaan kaikkia koskevista uudistuksista, joilla on tarkoitus muka edistää yhdenvertaisuutta? Kolmen abrahamilaisen uskonnon yhteistyöjärjestönä toimiva USKOT-foorumi ry on toistuvasti ilmaissut kannakseen sen, että oman uskonnon opetuksella on keskeinen kulttuuria ja identiteettiä rakentava merkitys, joka maahanmuuttajien tapauksessa myös edesauttaa kotoutumista. Samoin järjestö painottaa, että oman uskonnon lisäksi opetuksessa täytyy välittää tietoa myös muiden uskontojen sisällöistä – tätä ei moni vastustanekaan. Enemmän on kyse siitä, että yhteisessä uskonnonopetuksessa esimerkiksi ortodokseille, katolilaisille, hinduille ja buddhalaisille saattaa luterilainen opettaja olla kertomassa siitä, mitä tarkoittavat sellaiset sanat kuin pyhä, luostari tai ilmoitus – termit, joiden merkitys vaihtelee uskontojen välillä suuresti. Kaksitoistashiialaisuuden parissa Muhammedista, Fatima Zahrasta ja kahdestatoista imaamista käytetty termi ’isma eroaa merkittävästi katolisessa teologiassa paavista tarkkaan rajatuissa yhteyksissä käytetystä termistä erehtymättömyys, vaikka ’isma usein käännetään juuri erehtymättömyydeksi tai erheettömyydeksi. Lapsi, joka ei tunne omaa traditiotaan, ja jolle opetetaan kaikkia perinteitä samaan aikaan, ajautuu helposti

USKO | 25

UUN MUASSA KATOLISEN KIRKON, ORTODOKSISEN KIRKON, JUUTALAISTEN JA MUSLIMIEN PARISTA ON ESITETTY HUOLESTUNEITA PUHEENVUOROJA YHTEISEEN KATSOMUSTIETOON SIIRTYMISESTÄ.

hämmennykseen siitä, mitä mikäkin tarkoittaa, kun puhutaan uskosta ja uskonnosta. Toisten uskontojen tunteminen ja ymmärtäminen voikin olla vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos ei tunne omaa traditiotaan: ”Omaa uskontoa voi verrata äidinkieleen. Yleinen kielitiede ei anna riittäviä valmiuksia suomen kielen osaamiseen. Oman uskonnon kohdalla toimii sama logiikka”, kiteyttivät jo vuonna 2014 Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo. Toisaalta keskustelussa yhteiseen katsomustietoon siirtymisestä näkyy se, kuinka huonosti luterilainen enem mistö kykenee hahmottamaan yhteiskunnassamme säilyneitä katolilais- tai juutalaisvastaisia asenteita. On kiehtova osoitus hiljaisesta vallasta, että tämä ei tunnu kiinnostavan enemmistöä, vaan katolisista papeista ja juutalaisista kertovat stereotypioilla pelaavat vitsit ovat yhä hämmentävän yleisiä. Suomessa vaikkapa juuri katolilaisuus nähdäänkin vuosisatoja kestäneen luterilaisen ajattelun seurauksena usein joko jälkeenjääneenä tai vääränlaisena uskonnollisuutena. Sekularistisesta näkökulmasta katolilaisuuteen taas suhtaudutaan monesti taikauskona ja kieltokokoelmana. On myös ilmaistu pelko siitä, että uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset joutuisivat yhteisessä opetuksessa asiantuntijoiden asemaan omasta uskonnostaan. Yhteisessä opetuksessa katoliset oppilaat voisivat joko joutua ottamaan asiantuntijan roolin harteil-

leen tai jopa joutua puolustamaan uskontoaan, tai vähintään saada siitä virheellistä tietoa – varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla asuville katolilaisille ei ole kirkon järjestämää uskonnonopetusta tarjolla. On huomioitava myös tasa-arvon näkökulma. Monia luterilaisia ei varmasti haittaisi siirtyminen kaikille yhteiseen katsomustietoon, sillä luterilainen uskonnonopetus on kouluissa jo nyt tunnustuksetonta, aivan kuten monen tapaluterilaisen oma vakaumus. Esimerkiksi uskovan kaksitoistashiialaisen muslimiperheen perspektiivistä yhteisen aineen parissa islamista opetetut sisällöt voisivat olla pahasti puutteellisia. Perhe saattaisi kokea, että niitä on täydennettävä vaikkapa seurakunnan järjestämällä uskonnonopetuksella, johon lapsi sitten osallistuisi koulupäivän jälkeen. Tällöin lapsi taas ei pääsisi osallistumaan tiettyihin sellaisiin harrastuksiin, joita osa kouluista tarjoaa maksutta iltapäivisin, ja lapsi joutuisi eriarvoiseen asemaan muihin nähden. Tämä on jo nyt ongelma, jota ei ratkaista ainakaan yhteiseen aineeseen siirtymisellä. Pikemmin olisi pyrittävä takaamaan yhä useammalle mahdollisuus oman uskonnon opetukseen koulussa ja tarkasteltava mahdollisesti lukujärjestysten rakentamista uusiksi, jotta ongelma vähintään lievenisi. Positiivinen käsitys uskonnonvapaudesta sisältää ajatuksen, että valtio tukee vapaiden kansalaisten oikeutta harjoittaa omaa uskontoaan. Tällainen käsitys uskonnonvapaudesta on yhteiskuntaa kokoava ja merkityksekästä, ihmisarvoista vapautta edistävä visio. Siihen sitoutuminen vaatii rohkeutta, jota on syytä toivoa suomalaisilta löytyvän. D

Erik Immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

DEBAT TI 2/2018

26 | USKO

Tiedätkö, mihin uskoa?

oulutusleikkaukset ja sivistysvastaisuus ovat huolestuttavia ilmöitä. Niiden ohella tietämättömyyttä maassamme edistää omalta osaltaan myös uskonnollisen lukutaidon puute. Väärinkäsitykset maailman eri uskontojen opetuksista elävät vahvoina maailman parhaiten koulutettuihin kansakuntiin lukeutuvien suomalaisten mielissä. Vuosia sitten yläasteella sain kuulla, että buddhalaisuudessa on kaksi koulukuntaa, hinayana ja mahayana. Näin hän ei toki oikeasti ole: suuntaukset ovat theravada ja mahayana, ja monet asiantuntijat laskevat mahayanan esoteerisen vajrayana-tradition perustellusti omaksi koulu kunnakseen. Hinayana on theravadasta käytetty loukkaava nimitys, joka tulisi unohtaa. Islamista meille opetettiin, että koulukuntia on kaksi, sunnalaisuus ja shiialaisuus. Toki ne kattavat noin 99 prosenttia maailman muslimeista, mutta esimerkiksi ibadiitit ja Ahmadiyya-liike eivät kuulu kumpaankaan näistä ryhmistä. Monesti muslimien parissa Ahmadiyya-liikettä ei toisaalta lueta islamiin kuuluvaksi. Varsinkin shiialaisuus on vieläpä sisäisesti äärimmäisen heterogeeninen liike: muun muassa Iranissa vallitsevassa asemassa oleva kaksitoistashiialaisuus on hyvin erilainen uskonto kuin vaikkapa Intian Dawudi Bohra -suuntaus tai satumaisen vauraan Aga Khan IV:n johtama nizariittien lahko. Sunnalaisuuden sisäiset erot ovat myös huomattavia. Saudi-Arabian wahhabiittinen fundamentalismi, jonka aatteelliset linkit ISIS-terroristijärjestön oppeihin ovat kiistattomat, on monille sunneille kauhistus.

Korkeakouluissakin joutuu kohtaamaan ihmeellisiä väittämiä uskonnoista. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa olen päässyt lukemaan esimerkiksi yliarvostetun norjalaisen rauhantutkija Johan Galtungin tekstejä. Hän esittää puuduttavassa teoksessaan Peace by Peaceful Means (1996) virheellisiä, karkeita ja reifioivia yksinkertaistuksia buddhalaisuudesta sekä judeokristillisestä traditiosta. Kirjasta ei käy ilmi, että yksikään suuri uskonto ei ole monoliitti. Hänen kommenttinsa uskontojen sosiaalisten ja metafyysisten aspektien toisistaan erottamisen tarpeesta paljastavat lähinnä hänen kiusallisen huonon uskonnollisten liikkeiden tuntemuksensa. Ei ole tavatonta, että kun joku saa tietää katolisesta vakaumuksestani, huomaan pian vastaavani kysymyksiin siitä, mitä katolinen kirkko itse asiassa opettaa. Noihin kysymyksiin vastaan aidosti mielelläni. On vain sääli huomata, kuinka huonot pohjatiedot moni saa koulutusjärjestelmämme kautta katolisesta uskosta. Vaikka olen huomannut monen muuta luulevan, kirkko ei esimerkiksi opeta, että taivaspaikan voi ostaa, tai että pyhimyksiä tai heidän kuviaan tulisi palvoa kuin Jumalaa. Paavikaan ei ole pyhän Pietarin reinkarnaatio. Uskontojen tuntemus on olennainen osa yleissivistystä – riippumatta siitä, mihin kukin itse uskoo. Onhan muidenkin kuin juristien myös tunnettava oikeustieteen perusteet, eikä taloustieteen keskeisten teemojen ymmärtäminen ole ainoastaan ekonomistien asia. D Erik Immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

DEBAT TI 2/2018

SONK | 27

SONK toimii ympäri Suomen! SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry. Siltasaarenkatu 18–20 C 6.Krs 00530 Helsinki toimisto@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Jesse Jääskeläinen 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi Pääsihteeri Essi Virtanen 045 277 5070 essi.virtanen@sonk.fi

Lahden Demari opiskelijat LDO Puheenjohtaja Roosa Rusanen roosa.rusanen@outlook.com

Opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys OSY, Helsinki Puheenjohtaja Hanno Behnke hanno.behnke@gmail.com

Oulun Opiskelijoiden Sosia lidemokraattinen Yhdistys OOSY

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Puheenjohtaja Miina-Anniina Heiskanen miina.anniina.heiskanen@gmail.com

Joensuun Sosiali demokraattiset NUO RET JA Opiskelijat JSD

Rovaniemen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO

Yhteyshenkilö Noora Kettunen noora.kettunen@demarinuoret.fi

Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi

Jyväskylän Sosiali demokraattiset Nuo ret ja Opiskelijat JSDN

Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu opiskelijat SOMA

Puheenjohtaja Topi Kytölehto topi.v.kytolehto@student.jyu.fi

Puheenjohtaja Teemu Kokkonen teemu.erik.kokkonen@gmail.com

Tampereen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY Puheenjohtaja Kalle Virtanen kalle_virtanen@icloud.com

Turun Opiskelijoiden Sosia lidemokraattinen Yhdistys TOSY Puheenjohtaja Wille Jäntti wille.jantti@hotmail.com

Vaasan Sosialidemokraattiset Opiskelijat VSDO Puheenjohtaja Kaisa Ranta kaisahenriikka.ranta@gmail.com

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Pontus Westmalm pwestmalm@abo.fi

DEBAT TI 2/2018

Paavi Paavali III kardinaali Alessandro Farnesen ja herttua Ottavio Farnesen kanssa, (TIZIAN, 1546), KUVA: TOIMITUSKUNTA

ULEVAT VAALIT ovat Suomen hyvinvointi valtion kestävyydelle ratkaisevat. Suomen sodanjälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen tilalle on saatava vahva sosialidemokraattien johtama uusi eriarvoisuuden kasvun pysäyttämiseen ja kestävään kehitykseen sitoutunut hallitus.” – Erkki Tuomioja

LIITY ! I S K E N E S JÄ i f . k n o s . w w w

LOISTA VAPPUA! GLAD VALBORG!

– Antti Rinne Kansanedustaja, puheenjohtaja

YVÄÄ VAPPUA! GLAD FÖRSTA MAJ!

– Maarit Feldt-Ranta Kansanedustaja, varapuheenjohtaja

Seuraavassa numerossa: TOIVO Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti issuu.com/demariopiskelijat_sonk DEBAT TI 2/2018

jhl_Debatti163,5x120mm.indd 1

KANSAN SIVISTYS RAHASTON APURAHAT OVAT HAETTAVISSA ELOKUUSSA

27.3.2018 15.09.36

Kansan Sivistysrahasto tukee apurahoin yhteiskunnallista tutkimusta, opiskelua sekä työväenkulttuuria. Apurahojen hakuaika on 1.-31. elokuuta. Lisätiedot ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.sivistysrahasto.fi

32 |

A7 W1

Debatti 2/2018