Lippu 3/2014

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 3/2014

TOVERIMME POHJOLASSA S. 6 KIRKKOON VAIKUTETAAN SISÄLTÄ! S. 12 LIITTOJEN MURTAJAT S. 14 ELÄKEUUDISTUS – NUORTEN ASIA VAI EI? S. 17 MATKA ARKADIANMÄELLE ALKAA S. 18 PÄÄTTÄVÄISESTI TASA-ARVON PUOLESTA S. 22 UUSI LIITTOJOHTO VALITTU S. 31

PÄÄKIRJOITUS

OSAAVATKO NUORET KUVITELLA MAAILMAN TOISENLAISEKSI?

T

utustuminen uusimpaan, viime vuonna kerättyyn Nuorisobarometriin saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia poliittisten nuorisojärjestöjen aktiivitoimijoille ja muille, joiden intresseissä olisi saada nuoret kiinnostumaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Nuorisobarometri on suomalaisten nuorten arvoja ja asenteita selvittävä vuosittainen haastattelututkimus. Jokaisessa barometrissä toistuvien perusteemojen ja -kysymysten lisäksi kunkin vuoden barometrillä on oma erityinen, ajankohtainen teemansa. Uusimman barometrin erityisteema on yhteiskunnallinen osallisuus.

Nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden astetta voi yrittää määrittää objektiivisesti selvittämällä, kuinka monta vaikuttamiskanavaa nuorilla on käytössään. Pelkkä mekaaninen laskusuoritus ei vielä riitä vaan on myös selvitettävä, tietävätkö nuoret näiden kanavien olemassaolosta.

Objektiivista tarkastelua mielekkäämpää lienee kuiten- kin hahmottaa yhteiskunnallista osallisuutta kokemuksena.

Kokemusskaalan toisessa päässä on aktiivinen mallikansalainen, joka tietää oikeutensa ja sen, miten niitä tarvittaessa puolustetaan. Osallisuus kasaantuu mallikansalaiselle, sillä hän ei vaikuta vain yhtä tai kahta kanavaa pitkin.

Nuori, johon sopii kuvaus mallikansalaisesta, saattaa löytää itsensä esimerkiksi poliittisen nuorisojärjestön riveistä. Todennäköisyydet ovat mallikansalaisen puolella, sillä runsas osallisuus auttaa pääsemään sisälle hyvän kierteeseen, jossa hyvä koulutus, hyvä työpaikka, hyvä elintaso, hyvät sosiaaliset verkostot ja hyvä terveys seuraavat toisiaan.

Aivan skaalan toisessa päässä ollaan voimattomia eikä omia oikeuksia tunneta. Vaikutuskanavia ei ole tai ainakaan niihin ei luoteta. Asiat saattavat mennä metsään yksi toisensa jälkeen, jolloin voidaan alkaa puhua suoranaisesta syrjäytymisestä.

Nuorisobarometri ei kuitenkaan esitä, että Suomen nuoriso olisi sankoin joukoin syrjäytymisen partaalla. Nuorilla on keskimäärin kohtuullinen luottamus olemassa oleviin in- stituutioihin eikä poliitikkoja pidetä hirveän mätinä. Lisäksi nuoret arvottavat varsin konservatiivisesti järjestötoimin- nan ja äänestämisen toimivimmiksi vaikutuskanaviksi

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja – jos vaikuttamalla nyt ylipäätänsä voi muuttaa jotakin.

Mallikansalaisten ja syrjäytyneiden välissä velloo iso massa, jolla on vähintäänkin tyydyttävät valmiudet yhteis- kunnalliseen osallisuuteen. Heillä on luottamusta järjes- telmään ja auttavasti tietoa omista oikeuksistaan. Objektii- visesti katsottuna nuorten vaikuttamiskanavat ovat koko ajan parantumaan päin, vaikka täydellinen ja alueellisesti tasaarvoinen tilanne ei toki vieläkään ole.

Barometrin mukaan enemmistö suomalaisnuorista ko- kee vaikuttavansa paljon oman elämänsä kulkuun esimer- kiksi koulutusvalinnoilla. Kokemus vaikuttavista valinnoista vähenee kuitenkin tasaisesti siirryttäessä yksilötasolta yhteisötasolle.

Kokonaiskuva on hämmentävä. Nuoriso ei koe vaikuttavansa yhteiskuntaan, vaikka vaikutuskanavia olisi tarjolla ja tiedossa. Joku harmaaparta voisi nyt todeta, että nuorisoa ei kiinnosta, koska sillä menee liian hyvin.

Suomen nuorisolla meneekin keskimäärin hyvin eikä akuuttia tarvetta muuttaa yhteiskuntaa siksi ole. Toisaalta saattaa olla niinkin, että nuorisoa passivoi illuusio valmiista yhteiskunnasta. Luullaan, että status quo on ainoa tapa, jolla maailma voikaan maata. Maailman viat eivät ole rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuksia, joille politiikka voi tehdä jotain, vaan yksilön henkilökohtaisia epäonnistumisia. Ehkä nuoret uskovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen olevan parhaillaankin vain näennäistä.

Demaritkaan eivät ole ihan syyttömiä siihen, että nuoriso ei näe yhteiskuntaa dynaamisena ja kehityskelpoisena.

Valtionhoitajapuolueen kannukset on ansaittu ja niistä on pidetty kiinni hokemalla, että vaihtoehtoja ei ole ja politisointi on pahasta. Ja samalla on ehkä tultu vakuuttaneeksi äänestäjäkunta siitä, että ”vaikuttaminen” on vain näennäistä, koska realiteetit ovat mitä ovat ja poliittiselle mielikuvitukselle ei ole sijaa. Kannatuskäyrän sukelluksen hopeareunus onkin ehkä siinä, että liike joutuu pitkästä aikaa ravistelemaan itseään ja kysymään voisimmeko tarjota vaihtoehdon, jonka takia kannattaisi vaivautua äänestämään.

JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

KIRJOITTAJAT

Maria Feodorow, Eetu Kinnunen, Antti Lindtman, Matias Mäkynen, Piia Noronen, Ilmari Nurminen, Mikkel Näkkäläjärvi, Elisa Selinummi, Mikko Suomalainen ja Mikko Valtonen

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com TOIMITUSSIHTEERI

Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

KANNEN KUVA

Nelli Nurminen

LIPPU 3 /2014

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 4/2014 ILMESTYY MARRASKUUSSA

Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

3

4

LIPPU 3 /2014

OTSIKOISSA

”TURPAAN TULEE NIIN ETTÄ SOI”

”DEMARIT MEKSIKOSSA, LAUKUT LONTOOSSA”

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kommentoi eurovaalien tulosta Ylelle lakonisesti, mutta rehellisesti. Neljänneksi suurimman puolueen paikka ja reilu 12 prosentin osuus äänistä vetivät demarit hiljaiseksi, vaikka meppien lukumäärä säilyikin kahdessa. Iloita demarit voivat sentään siitä, että valituksi parlamenttiin tuli roppakaupalla osaamista, kokemusta ja naisenergiaa. Lippu onnittelee Liisa Jaakonsaarta ja Miapetra Kumpula-Natria komeista äänisaaliista!

Viime Lipussa kerroimme, miten puoluekokoukseen matkaavat demarit aiheuttivat yleistä pahennusta ja paniikkia syömällä junan ravintolavaunun tyhjäksi. Tarina sai jatkoa, kun puhemies Heinäluoma ja puoluesihteeri Paananen matkustivat Mexico Cityyn Sosialistisen Internationaalin kokoukseen. Herrojen matkalaukut sen sijaan matkustivatkin Lontooseen. Sattumusta Iltalehdelle 30. kesäkuuta kommentoinut Paananen kertoi tuntevansa olonsa hieman alipukeutuneeksi ja suuntaavansa hetimiten kauluspaitaostoksille.

“ER SPRICHT FÜNF SPRACHEN UND LÄUFT MARATHON! SO COOL IST DER NEUE FINNISCHE PREMIERMINISTER”

Suomi sai kesällä uuden pääministerin ja kokoomus puheenjohtajan, josta kertoessaan saksalainen Bild ei 24. kesäkuuta säästellyt ylisanoja. Meppinä, ulkoministerinä ja Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä pätevöitynyt 46-vuotias filosofian tohtori Alexander Stubb astui johtoon hymypoikamaisesti virnistellen.

”MUISTATKO, MILLOIN OLI OIKEA SEKSIHELLE?”

Kesällä oli kuumaa, joten Iltasanomat kaivoi 8. heinäkuuta naftaliinista kesän 2010 hienoimman uudissanan, jonka vetää melkein vertoja seksivaulle. #kesä2014 #seksihelle #kukanäitäkeksii ”TERÄSMIES VASTAAN MUUMI!”

”SUOMEN RIKKAIN KANSANEDUSTAJA TYLYTTÄÄ KOKOOMUKSEN ”MULLE KAIKKI HETI” -NUORIA”

Stubbin fantastinen meininki ei kuitenkaan vakuuttanut kaikkia edes kokoomuksen sisällä. Vastarannan kiiskeksi asettui tuoreeltaan 20.kesäkuuta Iltasanomien haastattelema Eero Lehti (kok, Suomen rikkain kansanedustaja).

Eduskunnan kuppilan konkarit olivat kuulemma visusti Jan Vapaavuoren takana, mutta nuoriso tuli ja sössi konkarien suunnitelmat. Lehti tiesi kertoa, että ”some-sukupolvi ottaa harvoin vastuuta muusta kuin metelin pitämisestä.”

Lippu paheksuu Lehden nuorisovastaista asennetta, mutta kieltämättä Alexin soisi jatkossa keskittyvän muuhunkin kuin Twitteriin. ””V*TUTTAA. ISOSTI.” - JUNGNER AVAUTUU FACEBOOKISSA PAHASTA MOKASTAAN”

Iltasanomat kertoi 25. kesäkuuta, miten kansanedustaja Mikael Jungner purki harmistustaan myöhästyttyään lakivaliokunnan kokouksesta, jossa äänestettiin aloitteesta tasaarvoistaa avioliittolaki. Mikaelin mukaan myöhästyminen tuntui samalta kuin omaan maaliin osuminen MM-lätkässä.

Lakivaliokunta päätyi vastustamaan aloitetta äänin 10-6, ja aloite siirtyy seuraavaksi eduskunnan suuren salin äänestettäväksi. ”RÄSÄNEN KUSKAA EDUSTAJAT AVIOLIITTOLAKIÄÄNESTYKSEEN”

Lakivaliokuntafiaskon jälkeen Demarinuorilla oli viesti SDP:n kansanedustajille: ”Huomio SDP:n kansanedustajat!

Tämän päivän vähemmän mairitteleviin uutisiin liittyen puheenjohtajamme Joona Räsänen on lupautunut henkilökohtaisesti kuskaamaan jokaisen teistä eduskuntaan, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista äänestetään. Nyt kenenkään ei tarvitse myöhästyä! Ps. Joona lupasi myös varata särkylääkettä mukaan matkaan.” Lippu arvostaa.

Timo Soini (ps.) vertasi itseään 2. elokuuta Helsingin Sanomissa muumiin. Lippu toivoo, että Timon muumimaisuus ei rajoitu vain ulkokuoreen, sillä muumifilosofiasta löytyy hyviä opinkappaleita ennakkoluulojen voittamisesta ja erilaisuuden hyväksymistä. ”VALTIOVARAINMINISTERIN EI TARVITSE OLLA MIKÄÄN EUNUKKI!”

Tokaisi valtiovarainministeri Antti Rinne STT:lle 9. elokuuta sen jälkeen, kun kokoomusministeri Vapaavuori oli pahoittanut mielensä Rinteen budjettiesityksestä. Vapaavuoren mielestä esimerkiksi pienituloisten eläkeläisten asemaan esitetyt parannukset ovat Rinteeltä silkkaa sooloilua. Rinteen mukaan esitys kuitenkin mahtuu hallituksen ennalta sopimien raamien sisälle. ”RAJUJA SYYTÖKSIÄ DEMAREILLE”

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin vaati blogissaan 10. elokuuta Israelin siirtokunta-alueilla tuotettujen tuotteiden boikotoimista. Lisäksi SDP:n on Marinin mukaan Ruotsin sisarpuolueen tapaan ajettava palestiinalaisvaltion tunnustamista pysyvän rauhan saavuttamiseksi Lähi-idässä.

Tästä riehaantuneena kansanedustaja Mika Niikko heilutteli Iltalehdessä 14. elokuuta natsikorttia syyttäen demareita juutalaisvastaisuudesta. Lippu toivoo, että kyse oli taas perussuomalaisesta huumorista.

PUHEENJOHTAJALTA

LIPPU 3 /2014

EDUSKUNTAVAALIT TULEVAT, OLETKO VALMIS? TEKSTI: Joona Räsänen KUVA:: Olli Urpela

Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään ensi huhtikuun 19. päivä.

Kyseisissä vaaleissa päätetään jälleen Suomen suunnasta seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Seuraavalla eduskuntavaalikaudella Suomen haasteet eivät ainakaan ole vähäisemmät kuin nyt. Siksi on tärkeää, että sosialidemokraattien ääni kuuluu jatkossakin niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään.

Työn ja oikeudenmukaisuuden edistäminen vaatii kovaa työtä, mutta ennen kaikkea se vaatii hyvää vaalitulosta.

O

n kumma juttu, mutta meille sosialidemokraateille vaalit näyttävät tulevan aina yllätyksenä, vaikka niihin olisi kuinka paljon aikaa. Nyt onkin jo syytä lähteä liikkeelle. Jos et ole itse ehdolla tai jo jonkun ehdokkaan tukijoukoissa, niin tee se mahdollisimman pian. Kaikkia voimia tarvitaan, jotta sosialidemokraatit pärjäävät.

Kymmenessä kuukaudessa voidaan tehdä ihmeitä, se on nähty monta kertaa aiemminkin.

Viestimme pitää olla se, että tulemme taistelemaan vaaleissa.

Meitä eivät saa huonot mittaustulokset lannistaa, meidän tehtävämme on voittaa ne.

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa kuntien valtuustoihin nousi 30 demarivaltuutettua enemmän kuin edellisissä vaaleissa 2008. Juuri käydyissä europarlamenttivaaleissa nuoret demariehdokkaat tuplasivat äänimääränsä verrattuna edellisiin parlamenttivaaleihin.

Demarinuoret on valmis käärimään hihat, jotta nuoret ehdokkaamme pärjäävät ympäri Suomea. Nuorten esiinmarssi on jo alkanut, ja se voi saada huipennuksensa eduskuntavaaleissa. De-

marinuorten liittokokous asetti tavoitteeksi, että vaaleissa eduskuntaan nousee kolme nuorta demaria. Tämä on todella kova tavoite, mutta se on täysin mahdollista. Meidän kaikkien tulee tehdä töitä tavoitteemme eteen.

Vaaleissa menestyminen edellyttää laadukasta ehdokasjoukkoa, innostunutta ja ihmisiä puhuttelevaa vaalikampanjaa, mutta ennen kaikkea uskottavaa poliittista sanomaa.

Gallupien perusteella ihmisten luottamus SDP:n kykyyn hoitaa maan asioitaan ja vastata vallitsevan ajan haasteisiin näyttää horjuvan. Me emme ole onnistuneet tarjoamaan konkreettisia ratkaisuja, jotka ihmiset voivat ymmärtää ja suhteuttaa omaan elämäänsä. Voi myös kysyä, löytyykö meiltä kirkasta, selkeille tukipilareille rakentuvaa visiota yhteiskuntamme tulevaisuudesta vallitsevan taloustilanteen ja rakenneuudistusten mullistuksissa? Myös juopa ihmisten ja järjestökoneistomme välillä on kasvanut liiaksi.

Meillä on seitsemän kuukautta aikaa palauttaa ihmisten luottamus sosialidemokratiaan. Ihmisten luottamus on avainasemassa kamppailussamme suurimman puolueen asemasta eduskuntavaaleissa. Tässä työssä meidän on onnistuttava ja tähän työhän me tarvitsemme meitä kaikkia. Nyt ei ole aika odotella, vaan nyt on aika toimia. Meidän Demarinuorten on oltava tässä asiassa aktiivisia suunnannäyttäjiä.

Meidän hienot saavutuksemme hallituksessa ovat muun muassa nuorisotakuu, sosiaaliturvan parannukset, verotuksen oikeudenmukaisuus ja oppivelvollisuusiän nostaminen. Nämä jäävät valitettavasti heikon työllisyyskehityksen ja lisääntyvän työttömyyden jalkoihin. Harmi on, että tekomme kasvun aikaansaamiseksi näyttävät puhkeavan kukkaan vasta ensi kevään vaalien jälkeen.

Eduskuntavaaleja kohti mentäessä SDP:n on syytä valita politiikassaan kärjet, jotka konkreettisella tasolla näkyvät ihmisten elämässä.

Ihmisten on kyettävä ymmärtämään, mitä tavoittelemamme politiikka tarkoittaa lapsiperheiden, opiskelijoiden, nuorten, eläkeläisten tai pienituloisten arjessa. Oikeutus ja hyväksyntä toteutetulle politiikalle saadaan vain, kun ihmiset ymmärtävät päätösten vaikutukset itseensä ja lähimmäisiinsä. Samalla meidän on rehellisesti kerrottava ne ikävätkin asiat.

Meidän on luotava eduskuntavaaleihin uskottava, realistinen ja tulevaisuuteen katsova ohjelma, jonka pohjalle seuraava hallitusohjelma voidaan rakentaa. Tässä työssä toivottavasti sinäkin olet mukana. LIPPU

5

6

LIPPU 1 /2014

UNGIR JAFNAÐARMENN

TOVERIMME POHJOLASSA TEKSTI: Lipun toimitus

Demarinuoret vastaanotti toukokuun lopulla pohjoismaiden ja Baltian demarinuorten yhteistyöjärjestö FNSU:n puheenjohtajuuden.

Puheenjohtajuuskausi on kaksivuotinen ja sen aikana Demarinuoret on vastuussa järjestön hallituksen ja kongressin koollekutsumisesta. Kauden aikana tullaan myös järjestämään seminaareja, jotka tarjoavat mahdollisuuden tutustua Pohjolan tovereihin ja pureutua nuorisopoliittisiin aiheisiin, jotka ovat pinnalla kaikissa jäsenmaissa.

AUF - ARBEIDERNES UNGDOMSFYLKING

DEMARINUORET KANSAINVÄLISESTI

F

NSU (Föreningen Nordens Socialdemokratiska Ungdom) = pohjoismaiden demarinuorten yhteistyöjärjestö, jonka toimintaan myös Baltian demarinuorten on nykyään mahdollista osallistua. Järjestössä aktiivisesti toimivat maat ovat Suomi, Viro, Ruotsi, Norja, Islanti ja Tanska. Sekä Suomea että Ruotsia edustavat erilliset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt, muissa maissa nämä on yhdistetty.

YES (Young European Socialists) = vuonna 1992 perustettu Euroopan maiden demarinuorten kattojärjestö, jonka 47 varsinaista jäsentä ja 15 tarkkailijajäsentä edustavat 47 maata. Suomesta sekä Demarinuoret että SONK ovat jäseniä. Järjestön tehtävänä on edistää nuorille tärkeitä asioita Euroopan laajuisesti lobbaamalla erityisesti Euroopan demaripuolueiden kattojärjestöä (PES). YES tarjoaa jäsenjärjestöjensä edustajille mahdollisuuden verkostoitua mm. joka toinen vuosi pidettävällä kesäleirillään.

IUSY (International Union of Socialist Youth) = vuonna 1907 perustettu demarinuorten maailmanlaajuinen kattojärjestö, jossa on jäseniä yli sadasta maasta. Demarinuoret ja SONK ovat jäseniä. Järjestön tarkoitus on edesauttaa demokratiakehitystä, ihmisoikeuksia ja nuorten asemaa. IUSY toimii sekä globaalisti että maanosakohtaisesti alueellisten komiteoidensa kautta. Parin vuoden välein IUSY järjestää jättimäisen IUSY World Festivalina tunnetun kesäleirin.

Lisätietoja Demarinuorten ja SDP:n kansainvälisistä katto- ja yhteistyöjärjestöistä löydät Lipun numerosta 3/13. LIPPU

DSU – DANMARKS SOCIALDEMOKRATISKE UNGDOM

LIPPU 3 /2014

SSU – SVERIGESSOCIALDEMOKRATISKA UNGDOMSFÖRBUND SSF – SOCIALDEMOKRATISKA STUDENTFÖRBUND (S-STUDENTER)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET (DEMARINUORET) SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT – SONK

NOORED SOTSIAALDEMOKRAADID

7

8

LIPPU 3 /2014

TANSKAN JA RUOTSIN DEMARINUORET OVAT RASKAANSARJAN VAIKUTTAJIA TEKSTI: Essi Virtanen KUVA: Demarinuorten arkisto

Millaisissa toimintaympäristöissä ja millaisten asioiden parissa Pohjolan toverimme työskentelevät? Tanskan ja Ruotsin demarinuoret vastasivat Lipun viiteen kysymykseen.

MITEN NUORET SUHTAUTUVAT MAASSANNE POLIITTISEEN JÄRJESTÖTOIMINTAAN?

D

SU: Yleisesti ottaen nuoret kyllä ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, mutta ehkä epäröivät liittyä poliittisiin järjestöihin. Puoluepoliittinen aktiivisuus on Tanskassa muutenkin koko ajan laskussa, joten on nuorien suostutteleminen poliittisen värin näyttämiseen ja puoluetoimintaan on haasteellista.

SSU: Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät kävivät historiallisen matalalla tasolla, mutta tällä hetkellä ne ovat taas kasvussa. Nuorten kiinnostus ei välttämättä aina kanavoidu puoluepolitiikkaan, mutta on silti selvää, että nuoret välittävät ja osallistuvat mielellään erityisesti rasismin vastaisiin mielenilmauksiin.

ONKO POLIITTISTEN NUORISOJÄRJESTÖJEN HELPPO SAADA MAASSANNE ÄÄNENSÄ KUULUVIIN?

DSU: Olemme luultavasti voimakkaimmin Tanskan julkisessa keskustelussa näkyvä nuorisojärjestö, joten saamme kyllä äänemme kuuluviin ja pystymme itsekin osallistumaan keskustelun suunnan muotoilemiseen. Muutenkin nuorisojärjestöjä kuunnellaan Tanskassa paljon. Tämä johtuu ehkä osittain siitä, että nuorisojärjestöt osaavat reagoida nopeasti ajankohtaisiin aiheisiin sosiaalisen median ja viraalimarkkinoinnin keinoin.

SSU: Kaikkien järjestöjen ääni ei kuulu, sillä vakavasti otettavaksi poliittiseksi voimaksi tuleminen vaatii pitkäjänteistä uskottavuuden rakentamista. Meilläkään ei ole aina ollut helppoa, mutta tilanne on helpottunut. Olemme vuodesta 2011 lähtien tehneet päättäväisesti töitä sen eteen, että meistä tulisi kansallisesti tunnustettu poliittinen vaikuttajataho. Työn tuloksena hyväksyimme viime vuoden liittokokouksessa reformiohjelman, jonka vaatimista uudistuksista osa on saanut laajaa mediahuomiota ja osan demaripuoluekin on jo ottanut omakseen. Tähän mennessä ohjelman suurin menestystarina on ollut 90 päivän nuorisotakuu.

ONKO JÄRJESTÖLLÄNNE TÄLLÄ HETKELLÄ JOKIN TIETTY TEEMA TAI AIHE, JOSTA PYRITTE HERÄTTÄMÄÄN KESKUSTELUA?

DSU: Aloitimme elokuussa ison rasisminvastaisen kampanjan, jonka puitteissa lähestymme tiedotusvälineitä, teemme nettikampanjointia ja kierrämme toisen asteen oppilaitoksia ympäri maata. Lisäksi olemme vahvasti mukana tukemassa Tanskan hallituksen peruskoulu-uudistusta, sillä uskomme sen lisäävän sosiaalista koheesiota ja takaavan lapsille yhdenmukaiset menestymismahdollisuudet perhetausta riippumatta.

SSU: Kuumimmat nuorisopoliittiset aiheet ovat Ruotsissa tällä hetkellä nuorisotyöttömyys ja asuntopula, joka vaikuttaa erityisesti kohtuuhintaisia asuntoja tarvitseviin nuoriin.

Molemmat aiheet ovat sekä SSU:n että Ruotsin demaripuolueen kärkivaaliteemoja [Ruotsin valtiopäivävaalit ovat syyskuussa].

MILTÄ SOSIALIDEMOKRATIAN TULEVAISUUS NÄYTTÄÄ MAASSANNE JA LAAJEMMIN KOKO EUROOPASSA?

DSU: Kysymys sosialidemokratian tulevaisuudesta on mietityttänyt järjestössämme paljon. Mielestämme sosialidemokraattisen liikkeen vahvistumisen edellytys on, että alamme Euroopan laajuisesti esittää ideologisia ratkaisu-

LIPPU 3 /2014

vaihtoehtoja globaalin uusliberalismin tuottamiin haasteisiin. Talouskriisi on satuttanut työntekijöitä Tanskassa, Euroopassa ja koko maailmassa ilman kunnollista rangaistusta niille, jotka olivat vastuussa kriisin syntymisestä.

Suuri ongelma on, että sosialidemokraatit eivät kyenneet näyttämään oikeudenmukaista tietä ulos kriisistä. Sosialidemokraattien täytyy ottaa talouden diskurssi uudelleen haltuunsa. On tehtävä selväksi, että markkinat eivät ratkaise ongelmiaan yksin eikä ahne keinottelu voi jäädä rankaisematta.

SSU: Sosialidemokratiassa on paljon potentiaalia, mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Meidän täytyy kamppailla kovasti voittaaksemme vaaleja ja vieläkin kovemmin, jotta voitettuamme muuttaisimme yhteiskuntaa. Kaikkia tarvittavia toimenpiteitä on mahdotonta luetella, mutta nuorison kannalta tärkeitä ovat ainakin nuorisotyöttömyyden ja rasismin kitkeminen. Hoitamaton nuorisotyöttömyysongelma tuhoaa uskon tulevaisuuteen. Rasisminvastaisessa taistelussa meidän on pysyttävä uskollisina tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteillemme, jotta emme lankeaisi populistiseen, maahanmuuttajavastaiseen retoriikkaan.

MITEN KANSAINVÄLISYYS NÄKYY JÄRJESTÖSSÄNNE? MITÄ ODOTATTE POHJOISMAISELTA YHTEISTYÖLTÄ?

DSU: Kansainvälisyys on yksi toimintamme keskeisimmistä osa-alueista. Osallistumme kv-toimintaan aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, sillä rajat ylittävä solidaarisuus on yksi tärkeimmistä arvoistamme. Meillä on useita kansainvälisyysprojekteja, joita työstämme yhdessä esimerkiksi Palestiinan, Filippiinien, Ugandan ja Libanonin sisarjärjestöjemme kanssa. Uskomme, että yhteistoiminta on avain parempaan maailmaan.

Pohjoismaat ovat keskenään hyvin samanlaisia, joten FNSU tarjoaa hyvän näköalapaikan tarkastella toistemme toimintaa, vaihtaa kokemuksia ja saada inspiraatiota.

SSU: Kansainväliset asiat ja yhteistyö ovat meille tärkeitä, sillä meillä on useita kansainvälisyysprojekteja ja monet jäsenemme ovat kiinnostuneita kansainvälisistä aiheista, kuten esimerkiksi palestiinalaisvaltion kohtalosta.

Pohjoismaiselta yhteistyöltä odotamme ideoiden jakamista ja mahdollisuutta työstää yhdessä tärkeitä kansainvälisiä kysymyksiä. Yhteistyötä FNSU:ssa helpottaa, että olemme monissa asioissa niin samanlaisia. Kotimaamme ja järjestömme muistuttavat toisiaan, ja ajatusten yhteensovittaminenkin on usein helpompaa kuin muun Euroopan tai muun maailman sisarjärjestöjen kanssa. LIPPU

FAKTA DSU (Danmarks Socialdemokratiske Ungdom) perustettiin vuonna 1920. Järjestön nykyisenä puheenjohtajana toimii Alexander Grandt Petersen ja pääsihteerinä Jakob Sørensen. Jäsenlehti DSU’eren julkaistaan kolme kertaa vuodessa.

SSU (Sveriges socialdemokratiska ungdomsförbund) perustettiin vuonna 1917. Järjestön puheenjohtajana toimii Gabriel Wikström ja pääsihteerinä Ellinor Eriksson. SSU julkaisee kahta lehteä, joista Frihet on yleinen jäsenlehti ja Tvärdrag ideologisemmin painottunut mielipidelehti.

G

OLETKO OSALLISTUNUT DEMARINUORTEN KANSAINVÄLISEEN TOIMINTAAN?

HELI KOSKINEN

”Osallistuin kv-työryhmän järjestämälle vierailulle USA:n Suomen suurlähetystöön. Suurlähettiläs ei itse ollut paikalla, mutta hänen avustajansa kertoivat meille työstään ja siitä, millaista Suomen ja USA:n välisten suhteiden hoitaminen on.”

TARJA FILATOV, DEMARINUORTEN KUNNIAJÄSEN

”Kun toimin Demarinuorissa, liitolla ei useinkaan ollut varaa ulkomaanmatkoihin. Kansainvälisyysteema oli silti läsnä, ja toteutimme kotimaassa esimerkiksi Muurit murtuu -nimisen suvaitsevaisuuskampanjan. Lisäksi edistimme yhdessä ruotsalaisten kanssa demokratiakasvatusta entisissä itäblokin maissa ja olimme kiinnostuneita kehityspolitiikasta.”

NOORA LUUKKA

”Olen ollut YESsin kesäleireillä Kroatiassa ja Turkissa. Tänä vuonna aion osallistua Maltan leirille. Leirit ovat olleet mahtavia kokemuksia, sillä niillä pääsee käymään keskusteluja ympäri Eurooppa kotoisin olevien tovereiden kanssa ja osallistumaan mielenkiintoisiin workshoppeihin. Leireillä on ollut sopivasti asiaohjelmaa ja vapaa-aikaa.”

JANI KOKKO

”En ole osallistunut ulkomaanmatkoille, mutta kv-työryhmässä olen ollut mukana. FNSU:n puheenjohtajuus on hyvä mahdollisuus pohjoismaisen yhteistyön lisäämiseen. Toivon, että puheenjohtajuus näkyisi jotenkin myös paikallisella tasolla, sillä piireissä kv-toiminta on ollut melko vähäistä.”

LAURA SAARTOALA

”En ole vielä osallistunut kv-toimintaan, mutta olen kyllä saanut siitä hyvin tietoa. Minua kiinnostaisi osallistua esimerkiksi kansainvälisiä aiheita käsitteleville luennoille tai seminaareihin.”

9

10

LIPPU 3 /2014

DEMARINUORET TOIMIVAT VAHVASTI KANSAINVÄLISILLÄ KENTILLÄ TEKSTI: Mikkel Näkkäläjärvi KUVAT: Demarinuorten arkisto

Kansainvälinen toiminta on keskeinen osa Demarinuorten toimintaa. Sen voi jakaa karkeasti kolmeen osaan: poliittinen vaikuttaminen kansainvälisillä areenoilla, mahdollisuuksien tarjoaminen jäsenille osallistua kansainvälisiin koulutuksiin ja tavata sosialidemokraatteja ympäri maailman sekä kvtyöryhmä, joka on Demarinuorten liittohallituksen asiantuntija kansainvälisissä kysymyksissä.

S

osialidemokratia on kansainvälinen liike ja kvtoiminta on ollut historiallisesti itsestäänselvä osa sosialidemokratiaa. Demarinuoret ovat olleet aina erittäin aktiivisia kansainvälisillä kentillä ja sen johdosta järjestöllä on ollut aina kokoaan suurempi rooli kansainvälisessä politiikassa. Sama pätee Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Kansainvälisen politiikan merkitystä ei sovi vähätellä. On selvää, että maailmaa ei muuteta huutelemalla yksin vaan siihen tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä. Hyvä esimerkki tästä on ilmastopolitiikka. Ilmaston lämpenemistä ei taatusti olisi saatu hidastettua, jos ei kyettäisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sitoviin kansainvälisiin ilmastosopimuksiin.

Demarinuorten vaikuttaminen keskittyy Pohjoismaiden ja Baltian maiden liittoumaan FNSU:hun, Euroopan Demarinuoriin YES:iin ja Maailman Demarinuoriin IUSY:iin. Jos Demarinuoret onnistuvat saamaan tavoitteensa läpi FNSU:ssa, voi sen jälkeen FNSU ajaa sitä myös YES:n ja IUSY:n tavoitteeksi. YES taas on tärkeä taho, kun mietitään, miten nuorten näkökulmaa saadaan kuuluviin esimerkiksi Euroopan parlamentin demariryhmän S&D:n keskusteluissa.

FNSU on Demarinuorille ehkä se tärkein yhteistyötaho. Pohjoismaat ovat olleet perinteisesti aina kohtalaisen samoilla linjoilla isoista kysymyksistä. Pohjolan yhtenäisyys onkin antanut meille käteen todelliset vaikuttamisen avaimet. Seuraavina kahtena vuonna FNSU:n rooli Demarinuorten toiminnassa korostuu, sillä toimimme FNSU:n puheenjohtajajärjestönä.

Viime vuosina FNSU:ssa on korostettu järjestöjen jäsenistöjen osallistamista ja tätä linjaa tullaan varmasti jatkamaan. Ensi keväänä ja edelleen keväällä 2016 tullaan Suomessa järjestämään seminaarit, joihin jäsenistöä otetaan varmasti mukaan. Kansainvälinen vaikuttaminen

ei ole pelkästään liittohallituksen juttu, vaan osallistumista ja vaikuttamisen intoa pääsevät jäsenetkin sinne kanavoimaan. Seuraavina vuosina esiin tulee varmasti nousemaan myös Pohjoismaiden nuorten neuvoston (UNR) rooli sekä yhteistyö Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton kanssa.

Sellaisia toiminnan muotoja, joissa Demarinuorten jäsenet pääsevät parhaiten osallistumaan kansainväliseen toimintaan, ovat ehdottomasti kansainvälisten kattojärjestöjen YES:n ja IUSY:n kesäleirit. Ne ovat aina saavuttaneet suuren suosion. Sattumuksia ja erilaisia kommelluksia on muisteltu vielä vuosienkin päästä. YES ja IUSY järjestävät myös pienempiä seminaareja ja koulutustilaisuuksia, joihin kannattaa hakea mukaan.

Demarinuorissa toimii myös kv-työryhmä, jonka tärkeimpänä tehtävänä on toimia liittohallituksen asiantuntijaelimenä. Kv-työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Työryhmä kokoustaa noin kerran kuukaudessa ja valmistelee muun muassa kannanottoja ajankohtaisiin asioihin. Esimerkiksi edellisellä liittokokouskaudella ryhmä valmisteli Demarinuorille EU-vaaliohjelman.

Kv-työryhmän tarkoituksena on myös löytää ja kasvattaa tulevaisuuden kykyjä kansainvälisten kattojärjestöjen johtopaikoille, joilla suomalaiset ovat aina olleet vahvasti edustettuina.

Kansainvälinen toiminta kaiken kaikkiaan todella tempaa mukaansa. Mitä syvemmälle kv-toimintaan uppoutuu, sitä enemmän siitä kiinnostuu. On myös aivan upeaa tavata samalla tavoin ajattelevia ihmisiä ympäri maailman, vaihtaa ajatuksia ja oppia muista kulttuureista. Loppuun haluankin sanoa varoituksen sanan: kv-toiminta vie täysin mukaansa.

Paluuta vanhaan ei ole. LIPPU

LIPPU 3 /2014

KV-RAPORTTI: FNSU:N KONGRESSI TANSKASSA 28.–30.5.2014 TEKSTI: Piia Noronen

Matkasimme Kööpenhaminaan Demarinuorten pohjoismaiden ja Baltian kattojärjestö FNSU:n kongressiin kymmenen demarinuoren voimin.

E

nsimmäisenä kongressipäivänä sain olla mukana työryhmässä, jossa keskusteltiin edellisenä viikonloppuna pidetyistä europarlamenttivaaleista.

Delegaatit kertoivat kotimaidensa vaalituloksista ja siitä, miten sosialidemokraateille oli käynyt vaaleissa.

Varsin yleinen trendi, josta delegaatit niin Ruotsista kuin Virostakin käyttivät puheenvuoroja, oli äärioikeiston ja muiden ääriliikkeiden nousu Euroopassa. Nuoret delegaatit pitivät erityisesti rasismin ja syrjinnän esiinnousua asiana, joka saattaa olla uhka koko Euroopan tulevaisuudelle.

Toinen kongressipäivä oli melko löyhähkö aikataulullisesti, ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsoen. Itse istuntoa oli vain muutama tunti. Loppupäivän ohjelmaan kuuluivat vapaa tutustuminen muihin delegaatteihin ja vierailu Kööpenhaminan kaupungintalolla. Kaupungintalolla kuulimme Kööpenhaminan asuntotilanteesta ja keskustelimme sosiaalisesta asunnontuotannosta. Liian vähäisen asuntotuotannon ja hintojen ylikuumenemisen aiheuttama asuntopula on Kööpenhaminassa melko suuri ongelma.

Mieleeni tästä kongressipäivästä jäikin erityisesti se, että me suomalaiset emme ole oikeastaan yksin asuntoihin liittyvien ongelmien kanssa.

Viimeisenä kongressipäivänä istunnossa käsiteltiin esimerkiksi julkiseen liikenteeseen, ilmaston lämpenemiseen ja Etelä-Sudanin kriisiin liittyviä päätöslauselmia ja työstettiin kongressin virallinen julistus, jossa korostetaan, että sosialidemokraattisen liikkeen on taisteltava yhtenäisenä rasismin kasvualustana toimivia sosiaalisia ongelmia vastaan. LIPPU

FNSU DECLARATION 2014

The Nordic and Baltic Young Social Democrats, at our congress in Demark, express our alarm and outrage at the rising tide of right-wing extremist, fascist and racist parties in Europe. This was last seen in Sunday’s European elections.

These parties are at their core racist, fueling social unrest and mistrust by putting different groups of people against each other and blaming common social problems on specific groups. Sometimes this is based on ethnicity or skin color, sometimes on religion or sexuality. The principle, the underlying ideology, is the same. The long-term result has been seen in Europe in the last century. We need to remember the consequences of racist policies, and stop them before history repeats itself.

The Nordic and Baltic Young Social Democrats recognize that the fight against racism is a dual fight; we need to fight both the ideology of racism and fascism at the same time as we need to change the underlying conditions in our societies that allow racism and fascism to grow.

The ideology of racism is based on hate and mistrust.

In order to fight it, we need to have a true battle of ideas where all forces who support an open and liberal society get together and take a common stand. Far to often, the debate adapts to fit the racist parties. Social democrats and other parties need to take a stand – not adapt. At the same time, we cannot dismiss the old political fight between right and left. Indeed, a lack of ideological debate in society generates a vacuum which the racist parties can fill.

Racism comes from hate and mistrust, which in turn arises from hopelessness. This hopelessness has its roots in conditions in society that can be changed by public policy – unemployment, unequal access to education, and a general lack of optimism and hope towards the future. Social Democrats need to have a strong policy of investment and public action against such problems of society. In doing so, we also fight the roots of racism.

The Nordic and Baltic Young Social Democrats call upon our mother parties and organizations to come together in this fight over the future of Europe. Few issues are as urgent and as important. Social democracy is at its heart an ideology of equality and freedom, and as such the natural enemy of racism. Therefore, it falls to us to take up the mantle of leadership in this necessary struggle.

11

12

LIPPU 3 /2014

KIRKKOON VAIKUTETAAN SISÄLTÄ!

TEKSTI: Ilmari Nurminen, kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen Sastamalan seurakunnassa KUVA: Sara Pihlaja

Loppusyksyn seurakuntavaalit voivat olla nuorille vaikuttamisen paikka.

Ilmari Nurminen kertoo, millaista oli tulla valituksi kirkkovaltuustoon vasta 19-vuotiaana, oman seurakuntansa ääniharavana.

N

eljä vuotta sitten olin 19-vuotias lukioikäinen miehenalku Sastamalasta. Olin varttunut hyvin perinteisessä kristillisessä perheessä: minut oli kastettu, olin käynyt rippukoulun ja kirkossa kävin perheen kanssa pääsääntöisesti jouluna. Seurakuntavaalit olivat tulossa tulevana syksynä ja pohdin, pitäisikö minun lähteä ehdolle. Toisaalta minua mietitytti, että olenko liian nuori ja tiedänkö tarpeeksi seurakunnallisesta työstä asettuakseni ehdolle.

Asetuin kuitenkin kirkkodemareiden ehdokkaaksi.

Osallistuin koululla järjestettyihin vaalipaneeleihin, kirjoitin muutaman mielipidekirjoituksen sekä ostin yhden lehtimainoksen paikalliseen lehteen. Tulin valituksi kaupungin suurimmalla äänimäärällä Sastamalan kirkkovaltuustoon.

Näin neljä vuotta myöhemmin voin kertoa, että kokemukset seurakunnallisista luottamustoimista ovat pelkästään positiivisia.

Aluksi en edes ymmärtänyt, kuinka paljon ja monipuolista toimintaa kirkko tekee ihmisten hyväksi yhteiskunnassa.

Seurakunnan maksuttomat lapsikerhot ovat monelle pienituloiselle lapsiperheelle todella tärkeitä. Tilanteissa, joissa ihminen joutuu kamppailemaan todellisen näläntunteen kanssa, diakonin tarjoama turva ja ruoka-apu ovat seurakunnallista työtä parhaimmillaan.

Olen luottamustoimissani parantanut nuorten vaikutusmahdollisuuksia seurakunnassa. Perustin valtuustoaloitteella ”isosvaltuuston”, joka valitsee nuorten edustajan jokaiseen seurakunnan luottamuselimeen. Luottamushenkilönä olen pitänyt myös tärkeänä, että vähävaraisten ruoka-apuun on seurakunnalla riittävästi määrärahoja.

Seurakunnallisessa luottamustehtävässä pääsee vaikuttamaan hyvin laajasti paikalliseen seurakuntaelämään. Varsinkin kirkkoneuvosto on näköalapaikka seurakunnalliseen toimintaan ja hallintoon. Kirkkoneuvostossa käsitellään kaikki talouteen ja hallintoon liittyvät asiat, mutta myös hyvin konkreettisia käytännön asioita. Esimerkiksi omassa seurakunnassani kirkkoneuvosto haastattelee ja valitsee kaikki seurakunnan työntekijät sekä yhteistyössä kirkkoherran kanssa johtaa seurakunnallista toimintaa.

Suurimmassa osassa seurakuntia valitaan vaaleilla kirkkovaltuusto, joka valitsee keskuudestaan kirkkoneu-

voston. Siis samalla tavalla kuin kunnallisvaaleissa valitaan valtuusto ja valtuusto valitsee keskuudestaan hallituksen.

Seurakunnassa on myös erilaisia johtokuntia, kuten kunnissa lautakuntia, jotka huolehtivat eri seurakunnan työaloista. Osassa seurakuntia erilliset seurakunnat muodostavat seurakuntayhtymän, jolloin seurakuntayhtymävaaleissa ehdokasta äänestetään suoraan vaaleilla molempiin toimielimiin, kirkkovaltuustoon ja kirkkoneuvostoon.

Huomionarvoista on, että seurakuntavaaleissa valitut kirkkovaltuutetut pääsevät vaikuttamaan myös koko kirkon linjaan, sillä he äänestävät kirkolliskokousedustajat kirkolliskokoukseen. Seuraavat kirkolliskokousvaalit ovat vuonna 2016. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, joka tulee päättämään kirkon suhtautumisesta esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin.

Meitä jäseniä tarvitaan rakentamaan yhteistä kirkkoa.

Seurakunnat tarvitsevat varsinkin meidän nuorten jäsenten järkevää kritiikkiä ja uudenlaista osaamista. Kirkko ja seurakunnat ovat viime kädessä juuri sellaisia kuin niiden jäsenet haluavat niiden olevan.

Meitä kirkkodemareita tarvitaan kirkon uudistamistyössä. Me olemme tällä hetkellä ja tulevaisuudessakin se kirkon piirissä vaikuttava voima, jolle rakkaus, tasa-arvo ja yhtäläinen ihmisarvo ovat kristinuskon ydinsanomaa. Me puolustamme seurakunnan tekemää työtä vähävaraisten hyväksi ja kunnioitamme solidaarisuuden- ja veljeyden periaatteita, mutta vaikutamme myös sen puolesta, ettei yksikään naispappi joudu seurakunnassa syrjinnän kohteeksi. Ihmistenvälinen rakkaus on sellainen jakamaton oikeus, joka kuuluu jokaiselle ja on merkittävänä osana kristillistä ajatusmaailmaamme.

Olen kasvanut paljon luottamustoimeni kautta ja sen avulla olen oppinut myös ymmärtämään elämää syvemmin. Kannustan jokaista teitä lähtemään rohkeasti ehdokkaaksi tuleviin seurakuntavaaleihin. Uskon, että meidän on otettava voimakkaasti kantaa seurakunnissa ja kirkon arvokeskustelussa. Olen mukana tässä ponnistuksessa ja toivon, että myös te olette mukana tässä yhteisessä työssä.

Toverit, eespäin kohti rakkauden kirkkoa! LIPPU

LIPPU 3 /2014

NUORET UURNILLE? TEKSTI: Lipun toimitus

Seurakuntavaalit ovat ainoat valtakunnalliset vaalit, joiden äänestysikäraja on 16 vuotta. Olisiko äänestysikärajan laskeminen myös muissa vaaleissa keino, jolla nuoret saataisiin kiinnostumaan politiikasta ja vaikuttamaan itseään koskeviin kysymyksiin?

M

arraskuussa järjestettävissä seurakuntavaaleissa 430 seurakuntaa saavat uudet päättäjät. Heistä riippuu, millainen arvovaikuttaja evankelis-luterilaisen kirkko on ja mihin kirkon resurssit kohdistuvat seuraavan neljän vuoden ajan.

Kirkon jäsenmäärä on laskenut koko 2000-luvun ajan, joten uudet seurakuntapäättäjät ovat suuren, rohkeutta kysyvän haasteen edessä. Rohkeutta ja edelläkävijyyttä kirkko osoitti laskemalla seurakuntavaalien äänestysikärajaa vuoden 2010 seurakuntavaaleissa niin, että äänestää saavat kaikki vähintään 16-vuotiaat, konfirmoidut kirkon jäsenet. Ehdokkaaksi asettuminen vaatii kuitenkin yhä täysi-ikäisyyttä.

Voimakkaasta nuorille suunnatusta kampanjoinnista huolimatta vuoden 2010 seurakuntavaaleissa tuoretta äänioikeuttaan käytti vain 14,9 prosenttia 16─17-vuotiaiden ikäryhmästä. Toisaalta koko vaalien äänestysprosentti oli vain 17. Lisäksi nuorten äänestysinnokkuudessa oli suurta seurakuntakohtaista hajontaa: äänestysprosenttinsa vaih-

G

teli surkeasta 1−2 prosentista huimaan 57,7 prosenttiin.

Suomalaisten nuoriso- ja kasvatusjärjestöjen muodostama Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi on vaatinut äänestysikärajan laskemista 16 ikävuoteen kaikissa valtakunnallisissa vaaleissa. Allianssin mukaan ikärajan laskeminen paitsi edesauttaa nuorten osallisuutta ja lisää näiden mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristöönsä, myös pakottaa päättäjät nostamaan agendalle nuoria koskevat ja kiinnostavat kysymykset.

Allianssi uskoo, että nuorista, joille annetaan aitoja vaikuttamismahdollisuuksia, kasvaa aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia. Esimerkiksi Demarinuoret on kuitenkin epäillyt, että äänestysikärajan laskeminen ei ainakaan yksikseen ole sellainen taikalääke, joka purisi nuorten passiivisuuteen ja politiikasta vieraantumiseen. Ikärajan laskemista keskeisempinä toimina Demarinuoret on pitänyt koulujen politiikkavastaisen asenneilmapiirin muokkaamista poliittiseen osallistumiseen kannustavammaksi ja niin sanotun kansalaiskasvatuksen lisäämistä peruskoulussa ja toisella asteella. Kansalaiskasvatus sisältäisi tutustumista demokratian luonteeseen, poliittisen järjestelmän toimintaperusteisiin, puolueisiin ja kansalaisjärjestöihin.

- Yhteiskunnan toiminnasta ja poliittisista järjestelmistä sekä instituutioista annettava opetus on hyvin usein teknistä ja kuvaa poliittista toimintaa yltiöpäisen neutraalisti, aivan kuin teknisinä toimenpiteinä. Silloin lapsilta ja nuorilta jää kehittymättä ymmärrys politiikan luonteesta valintojen tekemisenä, arvojen kamppailuna ja lopulta keskustelun kautta kompromisseihin johtavana yhteistyönä, Demarinuorten perusopetusohjelmassa todetaan. LIPPU Lähteet: seurakuntavaalit.fi ja alli.fi

SEURAKUNTAVAALIEN ÄÄNESTYSIKÄRAJA ON 16 VUOTTA. PITÄISIKÖ ÄÄNESTYSIKÄRAJAA LASKEA MYÖS VALTIOLLISISSA JA KUNNALLISISSA VAALEISSA?

TUULIA PITKÄNEN

LAURI TUOHINIEMI

KAISA RANTA

JARNO FRIIMÄKI

MIKKO SUOMALAINEN

”Nuorten vähäinen aktiivisuus politiikassa on ongelma, mutta äänestysikärajan laskeminen ei ole siihen mikään patenttiratkaisu. Parempaan lopputulokseen päästään demokratiakasvatuksella ja poliittisen toiminnan näkyvyyden lisäämisellä oppilaitoksissa.”

”Ei pitäisi. Nuorilla ei ole nykyisellään tarpeeksi tietoa äänestyspäätösten tekemiseksi.

Nuorten varjovaaleissakin ehdokasnumero 69 saa aina eniten ääniä riippumatta siitä, kenen ehdokkaan numero se on.”

”Kallistun siihen, että ikärajan laskeminen voisi olla hyvä asia.

Ehkä nuoret kiinnostuisivat politiikasta, jos heille annettaisiin aitoja oikeuksia ja tapoja vaikuttaa.”

”Ei pitäisi, sillä nuoret eivät ehkä vielä ajattele asioita tarpeeksi monelta kantilta. Toisaalta kyllä yhteiskuntaopin tuntien opit saattaisivat olla nuorilla vielä hyvässä muistissa.

Seurakuntavaaleissa 16 vuoden äänestysikäraja on ihan hyvä asia, mutta ne ovat aika erilaiset vaalit.”

”En uskoa, että äänestysikärajan laskeminen yksin riittäisi aktivoimaan nuoria ja ratkaisemaan osallistumisongelmaa. Lisäksi muutkin oikeudet juoksevat tietyllä rytmillä, ennen täysi-ikäisyyttä ei pysty vielä päättämään yksin omistakaan asioista.”

13

14

LIPPU 3 /2014

VASTALAUSE

LIPPU 3 /2014

LIITTOJEN MURTAJAT TEKSTI: Eetu Kinnunen KUVA: Iida Vallin

Elinkeinoelämän etujärjestöt ja erinäiset vapaan markkinatalouden ideologit ovat talouden taantuman pitkittyessä hiipineet koloistaan hyökätäkseen suomalaisen työväenliikkeen vahvimman kivijalan, ammatillisen järjestäytymisen kimppuun. Hyökkäyksen kohteeksi on otettu yleissitovat työehtosopimukset, ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus ja koko ammattiyhdistysliikkeen merkitys globaalin kapitalismin oloissa.

K

ärjekkäimmissä lausunnoissa muun muassa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski on rinnastanut ay-liikkeen mafiaan ja elinkeinoelämän rahoittama ajatushautomo Libera kartelliin, joka pumppaa jäsenistölleen ylisuuria palkkoja työllisyyden kustannuksella. Yleinen väite on, että ay-liike ajaa vain vakinaisiin työsuhteisiin päässeiden palkansaajien asiaa.

Sanotaan myös, että aika on ajanut ay-liikkeen ohi. Libertaarista näkövinkkelistä nyky-yhteiskunnan moniosaajat eivät edes halua pysyä samassa työpaikassa ja heille paras edunvalvontakeino on mahdollisuus siirtyä koska tahansa paremmat työehdot tarjoavalle työnantajalle. Työntekijän on vain huolehdittava siitä, että hänen ammattiosaamiselleen on aina kysyntää.

HAASTEESEEN VOI VASTATA

Täysin vailla pohjaa viimeinen väite ei ole, sillä erilaisten akateemisten ja toimihenkilöammattien yleistyessä palkkaus määräytyy ensisijaisesti henkilökohtaisin perustein, ei niinkään työehtosopimuksen perusteella. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloissa on paljastunut Piilaakson suurimpien yritysten keskinäinen palkkakartelli, jossa pyrittiin pitämään it-osaajien palkkakustannuksia alempana rajoittamalla yritysten kilpailua työntekijöistä.

Erityisen heikolla pohjalla on väite, jonka mukaan kes-

kitetyn sopimusjärjestelmän tai jopa liittojen purkaminen johtaisi palkkojen määräytymiseen markkinakilpailun perusteella ajaen ne automaattisesti tasapainoon. Esimerkiksi yllämainitun kaltainen suurten työnantajien salainen sopimus voisi painaa palkkoja pysyvästi kysynnän ja tarjonnan määrittämää tasapainoa alemmas.

Oikeisto pyrkii myös korostamaan työmarkkinaneuvotteluissa pelkästään palkkakysymystä. Työntekijöiden kannalta usein keskeisimpiä ovat kuitenkin esimerkiksi työaikoja ja taukoja, lomien kertymistä, työterveyshuoltoa ja eläkkeen karttumista koskevat määräykset. Pelkät lainsäädännölliset raamit eivät tässä ole paras tapa hoitaa asiaa.

Onkin todennäköistä, että tällaisten kysymysten järjestäminen työntekijöiden kannalta edullisesti olisi ilman liittoja kaikkein vaikeinta, sillä niissä tarvitaan huomattavan laveaa ja pitkäjänteistä tarkastelua useiden eri ikä- ja työntekijäryhmien näkökulmasta. Se on myös todennäköinen syy elinkeinoelämälle haluta järjestelmän romutusta, sillä ay-liike on saanut 2000-luvulla aikaan merkittäviä parannuksia nimenomaan määrä- ja osa-aikaisten ja vuokratyöntekijöiden eläke-, loma- ja työaikamääräyksiin, mikä on ehkäissyt merkittävällä tavalla erilaista työsopimuskikkailua.

KESKITETTY JÄRJESTELMÄ TOIMII VAKAUTTAJANA

Jos kansalaisten järjestäytymisvapauteen ei kajottaisi, virallisen työmarkkinajärjestelmän purkaminen ei sinänsä estäisi liittojen perustamista. Esimerkiksi Ranskan ja Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa palkansaaja- ja työnantajaliitot eivät sovi asioista keskenään. Siellä myöskään liittoihin kuulumiseen ei kannusteta verovähennyksillä tai vähentämällä jäsenmaksuja suoraan palkasta.

Kun järjestäytymisaste on kahdeksan prosentin luokkaa, ammattiliittojen on hankittava jäsenistöä erittäin itsekkäällä edunvalvontalinjalla, johon kuuluu muun muassa ranskalaisille liitoille tyypillinen lakkoherkkyys. Amerikkalaistyylinen etujen pumppaaminen vain omalle jäsenistölle yleisten palkankorotusten inflaatiovaikutuksen ehkäisemiseksi on myös todellinen riski.

Voi vain kuvitella, millainen asema tällaisessa systeemissä jäisi pienille työnantajille, jotka joutuisivat neuvottelemaan keskusjärjestöpöydän sijaan suoraan liittokoneiston kanssa. Voisikin käydä päinvastoin kuin oikeiston ideologit väittävät: suurten yritysten ja talouden toiminnan kannalta avainasemassa olevien yksittäisten liittojen asema saattaisi vahvistua pienten työnantajien ja pienipalkkaisten työntekijöiden kustannuksella. LIPPU

15

16

ANTIN PALSTA

LIPPU 3 /2014

KANSANEDUSTAJAN VIIKKO TEKSTI: Antti

Lindtman, SDP:n nuorin kansanedustaja KUVAT: Olli Urpela

Usein pohditaan, mistä kansanedustajien työpäivät koostuvat.

Tässä yksi esimerkkiviikko omasta kalenterista viime keväältä.

MAANANTAI

Klo 8-10.00 Puheiden kirjoittamista ja sähköpostin läpikäyntiä Klo 10-11.30 Vantaan edunvalvontatoimikunnan kokous Klo 11.45-13.30 SDP:n talouspoliittisen työryhmän kokous Klo 14-21 Kaupunginhallituksen sekä kaupunginvaltuuston kokoukset TIISTAI

Klo 8.30-10.30 Ammattiyhdistysväen tapaaminen Klo 11.00-12.00 Valmistautumista viikon valiokuntakokouksiin Klo 12.15-13.45 Hallintovaliokunta Klo 14.00-14.15 Täysistunnossa Klo 14.15-16.00 Metropoliasioihin liittyvä seurantakokous Klo 16.00-18.00 Puhekoulutus KESKIVIIKKO

Klo 7.30-8.30 Futistreenit Klo 9-11 Tulevaisuusvaliokunnan kokous Klo 12-13.30 Toimittajatapaaminen Klo 14-14.15 Täysistunnossa Klo 14.15-14.45 Tapaaminen liittyen työsuojeluasioihin Klo 14.45-16.00 Puolueen puheenjohtajiston ja ministerien kokous Klo 17.00-20.00 Kuntaliiton työvaliokunnan kokous

TORSTAI

Klo 8-8.30 Puoluehallituksen kokous Klo 8.30-11.30 Kuntaliiton työvaliokunnan ja hallituksen kokous Klo 12-13.30 Kuntaliiton johto tapaamassa Tasavallan Presidenttiä Mäntyniemessä Klo 14-16 Eduskuntaryhmän kokous Klo 16-17 Kyselytunti Klo 17.00-17.30 Tapaaminen käsiteltävään lakialoitteeseen liittyen Klo 17.30-18.00 Oman lakialoitteen käsittely täysistunnossa Klo 18.30-19.30 Puhumassa Vantaan Demareiden koulutuksessa PERJANTAI

Klo 8-9 Sählytreenit Klo 9.50-10.50 Tulevaisuusvaliokunnan kokous Klo 10.50-11.15 Hallintovaliokunnan sd-ryhmän kokous Klo 11.15-12.30 Hallintovaliokunta Klo 12.30-13 Puoluetoimiston työntekijän tapaaminen Klo 13-13.30 Täysistunto Klo 13.30-14.00 Tapaaminen Vantaan kaupungin virkamiehen kanssa Klo 14.15-15.30 Toimittajatapaaminen LAUANTAI

Klo 12-13 Toritapahtuma Myyrmäessä Klo 15-17 Puhe kansainvälisen naistenpäivän juhlassa SUNNUNTAI

Vapaapäivä.

Maanantaiaamuna lähtö Ruotsiin puhemiehen vetämän delegaation kanssa, joten sunnuntai-illalla perehtymistä asioihin ja ruotsinkielisen puheenvuoron kirjoittamista seminaaria varten. LIPPU

ÄÄNITORVI

LIPPU 3 /2014

ELÄKEUUDISTUS – NUORTEN ASIA VAI EI? TEKSTI: Mikko

Valtonen, Demarinuorten liittohallituksen jäsen

Juuri nyt on meneillään Suomen eläkejärjestelmän uudistus.

Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat tällä hetkellä uudistuksen sisällöistä, ja valmista pitäisi tulla syksyyn mennessä. Sen jälkeen kolmikantamenettelyn mukaisesti alkaa lainsäädäntöprosessi ja poliittinen päätöksenteko työmarkkinaosapuolien esityksen mukaan. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2017.

Monet nuoret kuitenkin viittaavat kintaalla eläkeasioille ja ne eivät herätä juuri ollenkaan kiinnostusta suuressa joukossa nuoria. Pitäisikö eläkeasioiden kuitenkin kiinnostaa myös nuoria?

E

läkeuudistus kulminoituu kolmeen eri kokonaisuuteen: pidemmät työurat, riittävät eläkkeet ja kestävä rahoitus. Kestävä eläkejärjestelmä muodostuu eläke-etuuksien, eläkemaksujen ja sijoitustuottojen sopivasta yhdistelmästä. Näitä asioita oikein asettelemalla voidaan turvata nuorille tärkein asia eli sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että eläkelupaus pitää myös tuleville sukupolville. Myös nuorten tulee saada eläkettä ja sen tason tulee olla riittävä.

Nuorten näkökulmasta ehdottomasti tärkein kokonaisuus eläkeneuvotteluissa on kestävä rahoitus. Kestävän rahoituksen kulmakivi on eläkemaksujen riittävä taso. Tällä hetkellä työntekijöiden ja työantajien maksaman eläkemaksun taso on liian alhaalla. Järjestelmässä on siis pieni maksuvaje, mikä ei pidemmän päälle ole hyvä asia. Eläkemaksut tulisikin välittömästi nostaa Eläketurvakeskuksen

laskemalle kestävälle tasolle. Samalla tulisi sopia pitkällä aikajänteellä ja sitovasti eläkemaksujen tasosta. Niin tärkeä asia kuin eläkemaksut eivät saa olla muutaman vuoden välein työmarkkinaosapuolten pelinappulana jonkun muun asian yhteydessä.

Kestävän rahoituksen toinen iso kulmakivi on eläkevarojen rahastointi. Nyt meillä on rahastoituna eläkevaroja noin 165 miljardia euroa. Rahastoista, tai tarkemmin niiden koroista, maksetaan osa ihmisten eläkkeistä. Näin on tarkoituskin olla, koska eläkerahastot on tarkoitettu myös eläkkeiden maksuun. Kunhan vain rahastoja ei syödä liikaa tai liian nopeasti. Eläkerahastojen riittävän suuresta koosta, tehokkaasta hallinnoinnista, eettisestä sijoittamisesta ja hyvistä sijoitustuotoista on pidettävä huolta. Eläkerahastojen päätöksenteko tulee pitää työntekijöiden ja työnantajien käsissä, koska ne rahat eivät ole tarkoitettu valtion talouden hoitoon vaan eläkkeiden maksuun.

Nostamalla eläkemaksut kestävälle tasolle ja varmistamalla eläkerahastoinnin toimivuuden turvaamme riittävät eläke-etuudet myös tuleville sukupolville.

Muitakin nuorille tärkeitä asioita liittyy eläkejärjestelmän uudistukseen. Uudistuksen yhteydessä olisi hyvä tasoittaa eläkekarttumat koko työuran ajalle ja luopua nykyisestä superkarttumasta työuran loppupuolella. Näin eläkettä kertyisi saman verran jokaiselle koko työuran ajalta. Nuorten kannalta tilannetta parantaisi myös se, että eläkepalkka laskettaisiin koko palkkasummasta. Enää ei siis vähennettäisi työeläkemaksuja palkasta ja laskettaisi siitä eläkettä.

Erittäin tärkeää on myös aidosti pidentää ihmisten työuria. Elinajanodotteiden noustessa osa pidentyvästä elinajasta on käytettävä työntekoon. Muuten eläkejärjestelmän kestävyys ja koko hyvinvointivaltion rahoitus voi vaarantua.

Työurien pidentämisen kannalta on myös tärkeää säilyttää osa-aikaisen eläkkeen mahdollisuus tulevaisuudessakin ja kehittää työelämän joustoja sekä työhyvinvointia.

Lopuksi totean, että vastaukseni otsikossa esitettyyn kysymykseen on kyllä. Ehdottomasti eläkeasioiden pitäisi kiinnostaa myös nuoria. Demarinuorten liittokokouskin otti vahvasti kantaa eläkeasioihin ja erityisesti sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta on nimenomaan nuorten pidettävä ääntä ja huolehdittava sen toteutumisesta eläkeuudistuksessa. Yhdessä myös nuorten ääni saadaan kuuluviin ja eläkelupaus saadaan pitämään yli sukupolvien! LIPPU

17

18

MATKALLA ARKADIANMÄELLE 1/4

LIPPU 3 /2014

Ari Reunanen on 30-vuotias SDP:n eduskuntavaaliehdokas Eurasta, Satakunnan vaalipiiristä. Arille kansanedustajuus on pitkäaikainen unelma, sillä hänellä on aina ollut vahva tahto vaikuttaa lähiympäristöönsä ja puolustaa itselleen tärkeitä arvoja. Kuva: Pette Rissanen

Maria-Riitta Mällinen on 27-vuotias SDP:n eduskuntavaaliehdokas Rovaniemeltä, Lapin vaalipiiristä. MariaRiitta piti aiemmin itseään enemmän järjestöihmisenä kuin poliitikkona, mutta Poliittinen korkeakoulu ja oman piirin toverien tuki rohkaisivat hänet lähtemään ehdokkaaksi. Kuva: Hannu Mällinen

MARIA-RIITTA JA ARI OTTIVAT HAASTEEN VASTAAN TEKSTI: Essi Virtanen

Matkalla Arkadianmäelle -juttusarjassa Lippu seuraa kahden nuoren eduskuntavaaliehdokkaan, Maria-Riitan ja Arin, vaalityön edistymistä. Sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan ehdokkaisiin ja selvitetään, mikä saa nuoret ihmiset tavoittelemaan kansanedustajuutta.

LIPPU 3 /2014

E

nsi vuoden huhtikuussa pidettävät eduskuntavaalit tuntuvat vielä varsin kaukaiselta asialta. Äänestäjät yrittävät vielä toipua eurovaaleista ja puolueiden puheenjohtajavaihdoksien synnyttämästä poliittisten uutisten ja analyysien informaatiotulvasta. Menee vielä tovi ennen kuin vaalimainokset valtaavat katukuvan ja vaaliteltat ilmestyvät toreille. Monet poliittiset ajankohtaisteemat ehtivät vielä nousta keskusteluun ja painua unohduksiin ennen kuin on selvillä, millaisista asioista kevään vaaliväittelyissä keskustellaan kipakimmin.

Politiikan kulisseissa kuitenkin käy kuhina, on käynyt jo pidemmän aikaa.

27-vuotiaalle Maria-Riitta Mälliselle ja 30-vuotiaalle Ari Reunaselle eduskuntavaalit ovat mitä ajankohtaisin asia.

He ovat SDP:n ensi kevään nuoria toivoja. Rovaniemeläinen Maria-Riitta on SDP:n eduskuntavaaliehdokas Lapin vaalipiiristä, euralainen Ari Satakunnan vaalipiiristä. Molempien kalenterit pursuavat jo merkintöjä pitkälle kevääseen, ja kampanjoiden askelmerkit ovat viimeisiä silauksia vaille valmiiksi mietittyinä.

neet häneen aina. Myös tarve osallistua itse näiden arvojen vaalimiseen ja toteuttamiseen käytännössä on ollut hänelle selviö jo ennen osallistumista mihinkään demaritoimintaan.

Kun Ari vuoden 2008 alussa liittyi puolueeseen ja Demarinuoriin, hän päätti lähestyä poliittista vaikuttamista samalla korkealla työmoraalilla ja päättäväisyydellä kuin urheiluakin. Tavoitekin oli jo tällöin selvä.

- Kyllä voisi sanoa, että kansanedustajuus on ollut mulle unelma. Vaikka se kuulostaakin kliseiseltä, niin haluan parantaa maailmaa. Ja uskon, että mulla on annettavaa.

HUOLELLISEN HARKINNAN TULOS

Maria-Riitalle päätyminen SDP:n jäseneksi ja lopulta kansanedustajaehdokkaaksi ei ollut lainkaan niin itsestään selvää. Hänen vaikuttaja- ja edunvalvojauransa alkoi opintojen myötä ainejärjestötoiminnalla Oulun yliopistossa, jonka ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa MariaRiitta pääsi myös ensimmäisen kerran kokeilemaan vaaliehdokkuutta. Demarihenkisestä kotitaustasta huolimatta kiinnostus nimenomaan PITKÄAIKAINEN UNELMA poliittiseen järjestötoimintaan MARIA-RIITTA AVASI KAMPANJANSA ELOKUUSSA SIMEROCKISSA. KUVA: PAULUS TOROPAINEN. Maria-Riitasta ja Arista ei syttyi vasta Unkarissa vuonna kuitenkaan tullut eduskuntavaa2008 vietetyn vaihto-oppilasvuoliehdokkaita yhdessä yössä. Arin den jälkeen. varhaisin muisto poliittisen kannan ottamisesta on vuositu- Unkari on vahva luokkayhteiskunta, siellä näkee paljon hannen vaihteesta, jolloin Tarja Halonen pyrki ensimmäistä köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Se sai katsomaan myös kertaa tasavallan presidentiksi. Hän muistaa silloin yläkouSuomea uudella tavalla. lun pihamaalla käydyissä keskusteluissa julistautuneensa Palattuaan kotimaahan Maria-Riitta siirtyi opiskelemaan ehdottomasti Halosen kannattajaksi. Hän ei kuitenkaan Rovaniemelle ja liittyi siellä ensin Demariopiskelijoiden paimiellä missään vaiheessa kokeneensa yhtä tiettyä yhteiskallisosastoon. Kynnys lähteä aluksi mukaan opiskelija- ja kunnallisen heräämisen hetkeä. nuorisotoimintaan oli matalampi kuin kynnys syöksyä suin Arilla on vahva urheilutausta, sillä hän päin puolueaktiiviksi. ennen varsinaista aktivoitumistaan politiiMaria-Riitalle kansanedustajuus ei ole ”MULLA ON OLLUT kassa hän ehti pelata jääkiekkoa ammakoskaan ollut unelma. Hän myöntää itse AINA HALUA TOIMIA asiassa pitäneensä itseään pitkään pikemtikseen lähes kymmenen vuotta. Hänen ELINYMPÄRISTÖNI minkin järjestöihmisenä kuin henkilönä, ensimmäiseksi luottamustehtäväkseen voikin kutsua toimimista oman joukkueen joka pyrkisin niiden kahdensadan, jotka PUOLESTANI, SE epävirallisena luottamusmiehenä, jonka edustavat meitä Arkadianmäellä, joukkoon.

ON JOTENKIN tehtävä oli pitää yhteyttä valtakunnalliIdea omasta ehdokkuudesta alkoi kypsyä seen pelaajayhdistykseen.

Maria-Riitan osallistuessa SDP:n ja puoluSISÄSYNTYISTÄ” - Mulla on ollut aina halua toimia een lähiyhteisöjen Poliittiseen korkeakouelinympäristöni puolestani, se on jotenkin luun, Polikoon. sisäsyntyistä. Lapsuuden perheessäni ei keskusteltu paljon- Oma mentorini Polikossa kannusti miettimään mitä kaan politiikasta, mutta työn ja työntekijän arvostaminen haluan oikeasti tehdä ja mihin haluan vaikuttaa. olivat silti voimakkaasti läsnä.

Päätöksen tekemistä asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi Sosialidemokratia oli Arille heti itsestään selvä valinta, Maria-Riittaa kuvaa pitkäksi prosessiksi, johon vaikuttivat sillä sosialidemokraattiset arvot, vahvimpina aito mahdollipaitsi oma sisäinen harkinta ja mietiskely, myös oman suuksien tasa-arvo ja hyvinvointivaltioajattelu, ovat vedon-

19

20

LIPPU 3 /2014

alueen tovereiden osoittama tuki ja kannustus.

MARATONLAJI, JOSSA TEKEMÄLLÄ OPPII

- Politiikka on maratonlaji, Ari toteaa ykskantaan.

Nuoruudesta huolimatta MariaRiittaa ja Aria ei kumpaakaan voi kutsua keltanokiksi. Molemmat toimivat nykyään omissa kotikunnissaan varavaltuutettuina ja molempien ansioluetteloissa on jo pitkä lista luottamustoimia. Maria-Riitta on muun muassa vapaa-ajan lautakunnan jäsen, Lapin Sos. Dem. piirin varapuheenjohtaja ja SDP:n puoluevaltuuston jäsen. Ari johtaa kasvatus- ja opetuslautakuntaa, on kunnanhallituksen varajäsen ja Euran SDP:n puheenjohtaja.

Puolueessa ja kuntapäätöksenteossa toimimisen lisäksi molemmilla on myös vankka tausta Demarinuorissa. Maria-Riitta toimi vuonna 2012 Pohjois-Suomen Demarinuorten puheenjohtajana ja Ari vaikutti Demarinuorten liittohallituksessa vuosina 2010–2012. Kummankin mielestä on ollut hyödyllistä ja opettavaista hakea järjestökokemusta myös muualta kuin puolueesta.

- Demarinuorissa toiminen opetti paljon, antoi oikeita mahdollisuuksia vaikuttaa ja auttoi luomaan verkostoja, Ari sanoo ja lisää, että erityisesti verkostot ovat tänä päivänä tärkeitä myös työelämän kannalta.

päristötietoinen, joten en edes haluaisi jakaa ihmisille turhaa krääsää, toteaa Maria-Riitta ja kertoo, että esimerkiksi viime kunnallisvaaleissa hän ilostutti äänestäjiä sukulaisen lahjoittamilla, kotimaisilla omenoilla.

HYVÄ KAMPANJA VAATII OIKEAN FIILIKSEN

Molempien mielestä ehdokas itse ja kampanjan onnistuminen ovat keskeisimmät lopputulokseen vaikuttavat tekijät. Ehdokas ei kuitenkaan ole yhtä kuin kampanja, sillä sekä Ari että Maria-Riitta painottavat yhdessä tekemistä ja sukulaisten, ystävien ja toverien tuen tarvetta. Erityisesti vaalipääl-

”OMA MENTORINI POLIKOSSA KANNUSTI MIETTIMÄÄN MITÄ HALUAN OIKEASTI TEHDÄ JA MIHIN HALUAN VAIKUTTAA”

liköillä on kampanjoissa tärkeä rooli toimia luottotukijana, joka ottaa vastuuta käytännön järjestelyistä ja jakaa ehdokkaan kanssa kampanjan ilot ja surut.

- Vaalipäällikköni Helena Norvapalo on todellinen toiminnan ihminen, joka tuntee paljon paikallisia demaritoimijoita. Helena on itsekin ollut eduskuntavaaliehdokkaana, KUVAT: ARI REUNASEN KAMPANJA joten hän tietää kokemuksesta, miten kampanjaa on realistista rakentaa, Maria-Riitta sanoo.

RAHA EI RATKAISE Ehdokkaat ovat jo alkaneet kerätä ympä”PUOLUEELLA ON Vaaleihin valmistautuminen rilleen kampanjatiimejä. Kumpikin kuitenkin vaatii ehdokkaalta henkisen alleviivaa, että kampanjaan osallistumista EHKÄ OLLUT JO valmistautumisen lisäksi myös pitäisi tehdä liian vaikeaksi vaan ihmisille PITKÄÄN SELLAINEN ei monenlaisia käytännön järjestelyjä. pitäisi antaa eri tavoin kuormittavia tapoja ONGELMA, ETTÄ ON osallistua vaalityöhön. Kaikki eivät ehdi tai Täytyy miettiä kampanjamateriaaleja, suunnitella aikatauluja, pitää pysty raahaamaan kahvitonkkia pikkupaikPUHUTTU KYLLÄ yhteyttä tukijoukkoihin ja yrittää kakunnan vaaliteltalle räntäsateessa, mutta TÄRKEISTÄ ASIOISTA, Facebook-tykkääminen ja sanan levittäminen saada media kiinnostumaan omista kannanotoista. Jo pelkkä matkusMUTTA NIITÄ EI OLE onnistuvatkin jo lähes kaikilta. taminen paikkakunnalta toiselle Arin mielestä perinteinen tukiryhmäajatAVATTU TARPEEKSI” telu, joissa poteroidutaan tiukasti yhden tuottaa ehdokkaalle väkisinkin jonkinlaisia kuluja. ehdokkaan taakse, on osittain vanhentunutta.

- Kampanjan tekeminen Lapissa on varmasti aika erilaisHedelmällisempää olisi, että demariaktiivit puhaltaisivat ta kuin Etelä-Suomessa. Eri paikkakunnilla kuitenkin täytyy yhteen hiileen ja kehuisivat useampaa hyvää demarivaihkiertää ja kohdata ihmisiä, sillä ei niitä ääniä muuten tule, toehtoa ajattelematta automaattisesti, että toisen kehaiseMaria-Riitta sanoo. minen tai auttaminen olisi jotenkin pois ”omalta” ehdokKumpikaan ehdokkaista ei silti usko, että edustajan kaalta. paikka olisi rahalla ostettavissa. Rahaa tärkeämpinä he piLisäksi sekä Ari että Maria-Riitta toteavat, että hyvän tävät kampanjan huolellista etukäteissuunnittelua ja luovia kampanjan sydän on ehdottomasti kampanjan henki, jonka ratkaisuja. pitäisi taata se, että tukijoukot kokevat osallistumisen mie- Löytyy ihan tarpeeksi esimerkkejä, joissa sadantuhanlekkääksi ja antoisaksi. nen euron kampanja on tuottanut tuhat ääntä, Ari heittää.

- Mieleeni on jäänyt viime eduskuntavaaleista hetki, jona - Ilman suuria rahojakin voi tehdä paljon. Olen aika ymkaikki me tukijat työnsimme viimeiset 200 metriä mai-

LIPPU 3 /2014

tokärryissä istuvaa Kristiina Salosta kohti maaliviivaa leikkimielisessä viestijuoksutapahtumassa. Se koko kampanja jotenkin kiteytyi siihen hetkeen. Sellaisen yhdessä tekemisen fiiliksen haluaisin saada omaankin kampanjaani. Ilmiön luominen on tärkeää, Ari kertoo.

Henkilökohtaisia vaaliteemoja valitessaan Maria-Riitta ja Ari ovat halunneet liikkua omilla vahvuusalueillaan. MariaRiitta aikoo keskittyä koulutus- ja sivistyspolitiikkaan sekä sosiaalipolitiikkaan. Arin listalta löytyvät koulutuksen ja sivistyksen lisäksi lapsiperheet ja ikääntyneet.

- Koulutuspolitiikka on tullut tutuksi töiden ja luottamustehtävien kautta. Ja pienen vauvan isänä lapsiperheiden KOKEMUS AUTTAA ÄÄNESTÄJIEN KOHTAAMISESSA asiat ovat tietenkin itselle erittäin läheisiä. Ikääntymisessä Vaalikampanjoinnissa on kyse äänestäjien vakuuttataas on kyse paitsi jokaisen oikeudesta hyvään vanhuuteen misesta. Jokainen vaalikentillä liikkunut tietää, että myös yhteiskunnan rakenteista, Ari selvittää. kaikki vastaantulijat eivät ole yhtä vastaanMolemmat myöntävät, että eduskuntavaaleissakin ihmiottavaisia sosialidemokraattiselle siä täytyy lähestyä isojen valtakunnallisten kokonaisuuksitai edes ylipäätänsä poliittiselle en sijaan hyvin paikallisilla, kouriintuntuvilla asioilla. Toisisanomalle. Tämä ei kuitenkaan naan paikallisen ja kansallisen edun yhdistäminen voi olla ole säikäyttänyt Maria-Riittaa vaikeaa. Moni kansanedustajaehdokas joutuukin varmasti ja Aria, sillä kokemus on jo keväällä koville perustellessaan paikallisille äänestäjille opettanut heitä lukemaan esimerkiksi kuntarakenteen virtaviivaistamisen välttämätihmisten reaktioita. tömyyttä. Maria-Riitta ja Ari kuitenkin luottavat siihen, että valtakunnallisten uudistusten tarkoitusEdusperien selittäminen ja eri toteutustapojen ”NUORET EIVÄT tajisesitteleminen äänestäjille riittävät kuromaan YMMÄRRÄ, ETTÄ tokiinni kuilun paikallisen näkökulman ja koko ja valtakunnan edun väliltä.

VAIKKAPA OMAAN kunTYÖPAIKKAAN TAI nallisvaaleihin IKÄ EI TUO IRTOPISTEITÄ OMAN ISOÄIDIN osallistuminen on opettanut kohtaamaan ihmisiä, Maria-Riitta ja Ari eivät usko nuoren iän HOITOON LIITTYVÄT vaikuttavan Maria-Riitta sanoo lisäten, että ehdokas suuresti vaalimenestykseen sen KYSYMYKSET OVAT voi vaikuttaa paljon saamaansa vasenempää myönteisessä kuin kielteisessätaanottoon. Suurin osa ihmisistä vain kään mielessä.

POLIITTISIA” ottaa tarjotun vaalimateriaalin ja tutus- Saattaahan joku ajatella iän takia, tuu siihen itsekseen. Harva haluaa tulla että tuo on varmasti vielä tosi kokematon, tenttaamaan ehdokasta, ja vielä harvempi haluaa haastaa Maria-Riittaa sanoo ja myöntää kuitenkin, että äänestäjien riitaa. Viimeksi mainituillekin yleensä suoranaista ilkeilyä perustelut äänestyspäätöksilleen ovat niin moninaisia, että tärkeämpää on vain löytää kuuntelija omalle tarinalleen. niitä on mahdotonta arvailla etukäteen.

Ehdokkuuteen liittyvä julkisuus ja - Kuusikymppinen ehdokas voi olla hyvin nuorekas ja esilläolo ovat aluksi epäilyttäneet Mariaosata puhutella myös nuoria ihmisiä. Ja sitten Riitan ja Arin läheisiä, mutta molemmat taas joku kolmekymppinen voi vaikuttaa palsaivat nopeasti kotijoukkojen vankkujon ikäistään vanhemmalta, Ari toteaa. mattoman tuen ja avun.

Maria-Riitalla ja Arilla ei ole mitään yhtä - Isovanhemmat olivat ensin hieman keinoa siihen, miten nuoret äänestäjät saahämmentyneitä, mutta ilmoittautuivat taisiin kiinnostumaan politiikasta ja liikkeelle pian vapaaehtoisiksi kahvinkeittäjiksi, eduskuntavaaleissa. He ovat kuitenkin yhtä Maria-Riitta naurahtaa. mieltä siitä, että nuorten laiskan poliittisen osallistumisen taustalla ei niinkään ole kiinnostuksen puute vaan pikemminkin puutteelTEEMAT LÖYTYVÄT LÄHELTÄ linen kyky politisoida lähiympäristöön liittyviä Kumpikaan ei aio profiloida kamkysymyksiä sekä huonot valmiudet osallistua panjalleen yhtä tiettyä kohderyhmää. poliittiseen keskusteluun.

Nuorten ehdokkaiden mielestä puolu- Kun hiukan pintaa rapsuttaa ja löytää een piirissäkin olisi päästävä pikkuhiljaa eroon sellaisista oikeat kysymykset, huomaa, että nuoria kyllä yksinkertaistuksista, joiden mukaan SDP:n nousu tai tuho kiinnostaa, Ari sanoo. riippuu jostakin tietystä äänestäjäryhmästä. Molemmat - Nuoret eivät ymmärrä, että vaikkapa omaan työpaikodottavat SDP:n valtakunnallisilta eduskuntavaaliteemoilta kaan tai oman isoäidin hoitoon liittyvät kysymykset ovat ja vaali-ilmeeltä monipuolisuutta, tuoreutta ja ennen kaikpoliittisia, Maria-Riitta jatkaa. kea ihmisläheisyyttä.

Vika ei kuitenkaan ole siinä, että nykynuoret olisivat - Puolueella on ehkä ollut jo pitkään sellainen ongelma, jotenkin huonompia tai laiskempia kuin 60-luvulla barriettä on puhuttu kyllä tärkeistä asioista, mutta niitä ei ole kadeille kiivenneet ikätoverinsa, joiden radikalismia ja aatavattu tarpeeksi, Ari sanoo. teen paloa moni vanhempi toveri yhä muistelee kaiholla.

Lisäksi Arin mielestä puolueella on ollut paha tapa aloit- Mä en ole kiinnostunut tähtitieteestä. Mutta miten taa vaalikampanjointi hieman liian myöhään. Hän toivoovoisinkaan olla, kun en tiedä siitä mitään! Aikuisten pitäisi kin, että puolueen vaaliteemat olisivat selvillä jo syksyllä olla proaktiivisia eikä peitellä poliittisia mielipiteitään, Ari niin, että ehdokkaatkin voisivat hyödyntää niitä kampanjapäättää. LIPPU työssään.

21

22

LIPPU 3 /2014

TAHDON2013 – PÄÄTTÄVÄISESTI TASA-ARVON PUOLESTA TEKSTI: Essi Virtanen KUVA: Tytti Kauhala

Eduskunnan suuri sali äänestää syksyllä tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta. Mistä lakimuutoksessa on kyse? Entä miten tehtiin nimienkeruukampanja, joka puhutteli tuhansia suomalaisia?

S

uomalaisilla on ollut nyt kahden vuoden ajan mahdollisuus saattaa haluamansa esitys lakimuutokseksi tai uuden lain säätämiseksi eduskunnan käsittelyyn keräämällä vähintään 50 000 nimen kansalaisaloite. Idea edustuksellista demokratiaa täydentävästä suorasta vaikuttamiskanavasta ei kuitenkaan ole uusi eikä demareillekaan vieras, kuuluhan SDP:n vuoden 1903 Forssan ohjelman toinen vaatimus sanatarkasti ”välitön lainsäädäntö-oikeus kansalle lakien esittamis- ja hylkäämisoikeuden kautta”.

Ensimmäisen kerran kansalaisaloite joutui testiin heti vuonna 2012, kun eduskunta äänesti kumoon aloitteen, joka vaati turkistarhauksen kieltämistä Suomessa. Tänä syksynä äänestykseen tulee järjestyksessään toinen vaadittavan määrän hyväksyttyjä kannatusilmoituksia kerännyt kansalaisaloite, jonka tarkoitus on muuttaa nykyistä avioliittolakia niin, että se laajenisi koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Ennakkoarvioiden mukaan aloit-

nimen saamista ilman erillistä hakemusta eikä anna parille oikeutta adoptoida yhdessä lasta.

Lisäksi rekisteröidyn parisuhteen käsitteen jääminen historiaan poistaisi naimisissa olevilta tarpeen eritellä itsensä siviilisäätyä kysyttäessä kategoriaan ”avioliitossa” tai ”rekisteröidyssä parisuhteessa”. Kategorioiden ero ei ole pelkkää semantiikkaa, sillä nykyisessä duaalijärjestelmässä ihmiset ovat pakotettuja tuomaan esiin seksuaalisen suuntautumisensa ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevat näyttäytyvät aina jonkinlaisina erityistapauksina.

Tasa-arvoisen avioliittolain perimmäinen tarkoitus onkin siis lopettaa kansalaisten jaottelu kahden kerroksen väeksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yksilötasolla tämä tarkoittaa hyväksytyksi tulemista yhteiskunnan silmissä. Erityisen tärkeää hyväksytyksi ja tunnustetuksi tuleminen on sateenkaariperheille, joissa kasvaa tuhansia lapsia ja nuoria.

TAHDON2013 AVASI KESKUSTELUN JA POISTI HARHALUULOJA

teella on kaikki mahdollisuudet mennä läpi.

TAVOITTEENA TASA-ARVOINEN KOHTELU

Käytännössä tasa-arvoinen avioliittolaki tarkoittaisi, että samaa sukupuolta olevat avioparit saivat tismalleen samat oikeudet kuin eri sukupuolta olevat. Nykyisellään samaa sukupuolta olevien on mahdollista rekisteröidä parisuhteensa. Rekisteröity parisuhde eroaa kuitenkin siinä suhteessa avioliitosta, että se ei mahdollista saman suku-

Aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista taustalla on yhdistys nimeltä Tasa-arvoinen Suomi, joka organisoi aloitteen ympärille Tahdon2013-kampanjan. Kampanjan puheenjohtaja Senni Moilanen ja mediapäällikkö Saija Viitala vierailivat elokuussa Demarinuorten kesäleirillä kertomassa kampanjan tekovaiheista.

Tahdon2013-kampanjaa voi hyvällä syyllä kutsua onnistuneeksi jo nyt, vaikka kansalaisaloitteen eduskuntakäsittely onkin vielä kesken. Kampanja onnistui keräämään 166 851 kannatusilmoitusta, siis yli kolme kertaa enemmän kuin kansalaisaloitteelta vaaditaan. Lisäksi itse kampanja on kerännyt runsaasti kiitosta ja lukuisia palkintoja, kuten Vuoden viestintäteon arvonimen.

Tahdon2013 nosti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman puheenaiheeksi sellaisessa mittakaavassa, joka tuskin muutoin olisi ollut mahdollinen. Kantaa joutuivat ottamaan niin poliitikot, asiantuntijat kuin tavalliset kansalaisetkin. Jonkinlainen huipennus saavutettiin tämän kesän SuomiAreenassa, kun arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi anteeksi kirkon asennoitumista seksuaalivähemmistöjä

LIPPU 3 /2014

kohtaan ja pahoitteli tapaa, jolla nämä on työnnetty yhteiskunnassa marginaaliin.

Kun keskustelusta tuli valtavirtaa, se antoi mahdollisuuden korjata sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin sekä tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyviä harhakäsityksiä.

Kampanjan Taloustutkimukselta tilaamaan kyselytutkimuksen mukaan tämän vuoden maaliskuussa jo 65 prosenttia suomalaisista kannatti tasa-arvoista avioliittolakia.

- Keskustelu on muuttanut asenneilmapiiriä positiiviseen suuntaan, Saija sanoo. Erityisesti tieto siitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki ei liity millään tavalla kirkon oikeuteen vihkiä tai olla vihkimättä ketään, on saanut monet vastustajat harkitsemaan uudestaan suhtautautumistaan aloitteeseen.

NOLLAN EURON ALOITUSBUDJETTI

Senni ja Saija laittoivat leiriläiset töihin ideoimaan omia aloitekampanjoitaan. Puolen tunnin uurastuksen tuloksena syntyikin kaksi kampanjaa, joista toinen vaati maksutonta perusterveydenhuoltoa ja toinen, että jokaisen kansalaisen oikeus kotiin tulee kirjata perustuslakiin.

Vaikka puolessa tunnissa jo ehdittiin miettiä niin kampanjan teesejä, rakennetta, kohdentamista, markkinointia ja rahoitustakin, osoitti harjoitus silti leiriläisille, miten valtavan työmäärän vakavasti otettavan kampanjan tekeminen vaatii ─ erityisesti, jos se aloitetaan täysin tyhjästä kuten Tahdon2013, jonka aloitusbudjetti oli pyöreät nolla euroa.

- Me ollaan käytetty erittäin paljon mielikuvitusta ja mietitty boksien ulkopuolelta, Saija toteaa.

Pienen pesämunan Tahdon2013 onnistui saamaan EU:n Youth in Action -ohjelmalta, sillä kampanjan johtoryhmäläiset olivat nuoria aikuisia. Rahat sijoitettiin erilaisiin materiaaleihin, kuten kangaskasseihin ja rintamerkkeihin, joita myytiin kassan kartuttamiseksi. Suurimman yksittäisen rahavirran kampanjaan toi tukikonsertti, joka keräsi Helsingin Tavastialle joukon eturivin artisteja ja kokoonpanoja. Konsertin nimekkäät juontajat ja esiintyjät eivät veloittaneet palveluksistaan mitään. Sama pätee kaikkiin muihinkin kampanjan tekoon osallistuneisiin aina vapaaehtoisista feissaajista johtoryhmään asti.

OMAN PÄÄN PITÄMINEN OLI MENESTYSRESEPTI

Tahdon2013 vaati tekijöiltään paitsi pyyteetöntä va-

paaehtoistyötä, myös sitoutumista ja uusien asioiden omaksumista.

- Kahden vuoden työn jälkeen meistä on tullut aika monen eri alan asiantuntijoita, Senni nauraa.

Kampanjaa varten oli luotava toimiva organisaatiorakenne, joka pystyisi osallistamaan suuren määrän vapaaehtoisia, mutta samalla myös pitämään kampanjan sanoman ja fokuksen kirkkaana. Sennin ja Saijan puheissa korostuvatkin erityisesti maltti ja varovaisuus.

Riskejä ei haluttu ottaa vaan kampanjatiimi varmisti, että esimerkiksi rahoituskuviot hoidettiin pilkuntarkasti lain mukaan ja että kampanjan viestinnässä säilytettiin koko ajan positiivinen, asialliseen keskusteluun kannustava vire.

Sennin mukaan kohderyhmänä olivat kannastaan epävarmat ”ehkä”-ihmiset. Tahdon2013 tarkoitus ei ollut käännyttää vastustajia tai lähteä syyttelyn ja lokakampanjoinnin tielle. Sen sijaan Tahdon2013 pyrki aktiiviseen vuoropuheluun kaikkien kanssa.

- Me keskityttiin positiiviseen viestintään eikä laitettu vastustajia selkä seinää vasten tai nostettu tikun nokkaan yksittäisiä poliitikkoja, Senni sanookin.

Kampanjan etenemisessä ei myöskään haluttu kiirehtiä, sillä perinpohjainen valmistelu ja varautuminen mahdollisiin ongelmatilanteisiin olivat tärkeitä. Esimerkiksi kannatusilmoitusten keräämisen ennalta päätettyä aloituspäivämäärää ei aikaistettu, vaikka moni käskikin takoa, kun rauta oli kuuma.

- Välillä tuli vähän vähättelyä, koska olimme nuoria tekijöitä eikä meillä ollut vielä vuosien kokemusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioiden ajamisesta, Senni sanoo.

- Paras neuvo, jonka olen kampanjaa tehdessäni saanut, on ”pidä oma pääsi.” Me uskottiin omaan juttuun eikä lipsuttu suunnitelmista ellei itse todettu niitä toimimattomiksi, Saija jatkaa.

Tahdon2013-tekijätiimi motivoi itseään palaamalla ajatuksissaan uudestaan ja uudestaan kansalaisaloitteen tavoitteeseen. Koska kaikki tekivät töitä vapaaehtoispohjalta, yksi pieni sana oli erityisen tärkeä muistaa: - Kun kaveri painaa siinä vieressä töitä koko yön, niin sille pitää aina muistaa sanoa kiitos, Saija muistuttaa. LIPPU

23

24

LIPPU 3 /2014

VIISI TAPAA EDISTÄÄ TASA-ARVOISTA AVIOLIITTOLAKIA! TEKSTI: Elisa Selinummi ja Essi Virtanen KUVAT: Nelli Nurminen

Huimat 166 851 suomalaista ilmaisi kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia allekirjoittamalla Tahdon2013-kampanjan kansalaisaloitteen. Vaikka eduskunnan lakivaliokunta päätyikin kesäkuussa puoltamaan aloitteen hylkäämistä, taistelua ei ole vielä hävitty. Lippu kokosi viisi tapaa, joilla kansalainen voi edistää lain läpimenoa ja yleisen asenneilmapiirin muutostasuvaitsevammaksi.

1. LOBBAA KANSANEDUSTAJAASI!

E

nemmistön demarikansanedustajista uskotaan kannattavan tasa-arvoista avioliittolakia. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös muutamia lain vastustajia ja kannastaan epävarmoja edustajia.

Kansanedustajat on valittu eduskuntaan edustamaan kansaa, siis meitä, joten ota rohkeasti yhteyttä oman vaalipiirisi edustajaan ja tiedustele tältä tämän kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin! Parhaiten edustajiin vetoavat asialliset ja hyvin argumentoidut yhteydenotot, joten lähestythän myös kanssasi eri mieltä olevia edustajia ystävällisesti ja perustellen, miksi tasa-arvoisen avioliittolain kannattaminen olisi äärimmäisen sosialidemokraattinen teko.

Kaikkien kansanedustajien sekä heidän avustajiensa yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.eduskunta.fi. Edustajiin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai esimerkiksi iloisella, rakkautta huokuvalla postikortilla.

2. OTA KANTAA!

Kirjoita lehden mielipidepalstalle, oio anonyymin nettikeskustelijan tuntemattoman pelosta kumpuavat ennakkoluuloiset väitteet, tykkää Facebookissa Tahdon2013-kampanjan julkaisuista tai tiivistä yhteen twiittiin lakimuutoksen olemus ja tarkoitus.

3. TUNNUSTA (SATEENKAARI)VÄRIÄ!

Lahden Demarinuoret organisoi kesällä 2013 mainion Lakkauta kyntesi sateenkaaren väreihin! -kampanjan, joka innosti demarinuoria ympäri Suomen lakkauttamaan omat kyntensä ja lakkaamaan muiden kynsiä erinäisissä yleisötapahtumissa. Vaikka kampanja onkin jo ohi, hyvää ja helposti toteuttavissa olevaa ideaa ei kannata unohtaa!

Pride-marssi on vain kerran vuodessa eikä kaikilla ole mahdollisuutta osallistua sille, mutta väriä voi tunnustaa vaikka joka päivä!

4. ELÄ KUTEN OPETAT!

Liian usein seksuaalivähemmistöihin kuuluvat saavat osakseen pilkkaa, herjaa ja suoranaista syrjintää. Rohkeutta on asettua vastustamaan solvauksia ja sanoa ääneen, että ei hyväksy moista käytöstä ja kielenkäyttöä. Vaikeneminen on yhtä kuin hiljainen hyväksyntä.

Onneksi useimpien ihmisten asiattomien sanavalintojen taustalla ovat tietämättömyys ja ajattelemattomuus. Tietämättömyys voidaan korjata antamalla tietoa ja ajattelemattomuus antamalla ajattelemisen aihetta. Usein jo yksi rohkea soraääni riittää kyseenalaistamaan vääristyneet stereotypiat.

5. OSALLISTU JÄRJESTÖTOIMINTAAN!

Suomessa on lukuisia yhdistyksiä ja järjestöjä, joiden toimintaan osallistumalla voi edistää keskustelua sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemasta. Tunnetuin näistä järjestöistä lienee Seta, jolla on 21 jäsenjärjestöä ympäri Suomen. Setan toiminta on hyvin laaja-alaista, sillä se koostuu edunvalvonnasta, koulutus- ja vapaa-ajan toiminnasta sekä tuki- ja neuvontapalvelujen tarjoamisesta.

Setalla on lukuisia kannatusjäseniä, joiden joukossa ovat myös Demarinuoret ja SONK. Myös sosialidemokraattiseen perheeseen kuuluu oma HLBT-yhdistys, vuonna 2006 perustettu Pinkkiruusu. Pinkkiruusun tavoitteisiin kuuluvat tasa-arvoisen avioliittolain lisäksi muun muassa translain uudistaminen, sijaissynnytyksen mahdollistaminen, työelämän tasa-arvoistaminen ja yhteiskunnan palveluita tuottavien tahojen valmiuksien kohdata sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia lisääminen. Pinkkiruusuun voit tutustua osoitteessa www. pinkkiruusu.wordpress.com. LIPPU

LIPPU 3 /2014

ARGUMENTTIPANKKI TASA-ARVOISEN AVIOLIITTOLAIN PUOLUSTAJALLE TEKSTI: Elisa Selinummi ja Essi Virtanen

Listasimme yleisimmät tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat väitteet ja esitimme niille vastaväitteet.

todellakin on luonnollista, mutta sen sosiaalinen hyväksyttävyys on vaihdellut historian eri aikakausina. Hyväksyttävyyden vaihtelu osoittaa, että moraaliset tulkinnat oikeasta ja väärästä ovat ainakin osittain sosiaalisesti rakentuneita.

SITTEN PITÄISI HYVÄKSYÄ KAIKKI MUUKIN…

RAAMATUSSA SANOTAAN…

R

aamatussa sanotaan monenlaista, muun muassa kehotetaan rakastamaan lähimmäistä ja kohtelemaan toisia niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Jokainen uskova ja uskonnollinen yhteisö saa kuitenkin jatkossakin tulkita Raamattua omalla tavallaan, sillä tasa-arvoinen avioliittolaki ei pakota uskonnollisia yhteisöjä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Tasa-arvoinen avioliittolaki on täysin maallinen, sillä lain tarkoituksena on tehdä samaa sukupuolta olevien parien liitoista juridisesti tasa-arvoisia eri sukupuolta olevien parien liittojen kanssa.

AJATELKAA LAPSIA!

Yksikään puolueeton tieteellinen tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat vaikuttaisivat negatiivisesti lapsen kasvuun tai kehitykseen.

On totta, että jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen tasapainoisia ja luotettavia aikuisia, sekä miehiä että naisia.

Koska yhtäkään lasta ei toivottavasti kasvateta tynnyrissä, hyvinä roolimalleina voivat vanhempien lisäksi toimia myös esimerkiksi sukulaiset, perhetutut, opettajat ja harrastusten ohjaajat.

Tiukan ydinperheajattelun juuret ovat 1800-luvulla ja porvarillisessa, urbaanissa elämäntavassa. Ydinperhe ei ole koskaan ollut ainut tapa järjestää perhe-elämä vaan perhe on usein ymmärretty ylisukupolviseksi, yhteisölliseksi kokonaisuudeksi.

Sateenkaariperheiden vastustaminen väittämällä, että sateenkaariperheessä kasvanutta lasta saatetaan kiusata päiväkodissa tai koulussa, loukkaa kaikkia kiusaamista kokeneita, sillä väite syyllistää kiusaamisesta kiusattua.

Väitteen takana on surullisen deterministinen ihmiskuva, joka olettaa ihmisten ja yhteiskunnan olevan kyvytön muuttamaan asenteitaan ja suvaitsemaan erilaisuutta.

HOMOUS ON LUONNOTONTA.

Minkä tahansa inhimillisen toiminnan kutsuminen luonnottomaksi on varsin nurinkurista. Kysymykset homoseksuaalisuuden luonnollisuudesta ja moraalisuudesta tulisi erottaa toisistaan. Homoseksuaalisuutta on esiintynyt koko ihmislajin historian ajan, joten homoseksuaalisuus

Tasa-arvoisen avioitumisoikeuden myöntäminen samaa sukupuolta oleville pareille ei missään nimessä ole portti pedofilian, zoofilian sen enempää kuin negrofiliankaan laillistamiseen. Avioliittosopimuksen voivat solmia vain täysivaltaiset aikuiset ihmiset, jotka ymmärtävät sopimuksen sisällön ja ovat valmiit hyväksymään sen vapaaehtoisesti, ilman painostusta.

Sen sijaan tasa-arvoista avioliittolakia voidaan käyttää perusteluna lukumääräneutraalille avioliitolle.

MAAILMASSA ON TÄRKEÄMPIÄKIN ASIOITA.

Joku voisi sanoa, että esimerkiksi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei ollut kovin tärkeä asia…

Asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen on aina vallankäyttöä.

On helppoa määritellä tärkeiksi asiat, jotka ovat itselle edullisia ja tuttuja, ja merkityksettömiksi asiat, jotka voisivat järkyttää tai pakottaa muuttamaan omaa maailmankuvaa.

On totta, että tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen ei tulisi näkymään suomalaisten enemmistön arjessa millään tavalla. Lain hyväksymisellä on kuitenkin runsaasti symbolista arvoa. Samaa sukupuolta oleville pareille se tarkoittaisi yhteiskunnan hyväksynnän ja tunnustuksen saamista.

Koko yhteiskunnan kannalta lain hyväksyminen taas olisi kansalais- ja ihmisoikeusajattelun voitto.

EN TYKKÄÄ HOMOISTA.

Kaikki eivät aina tykkää kaikesta. Tasa-arvoisessa avioliittolaissa ei kuitenkaan ole kyse kenenkään tykkäämisistä ja makumieltymyksistä vaan kansalaisten tasa-arvoisesta, yhdenvertaisesta kohtelusta.

Jokainen on jatkossakin vapaa valitsemaan itse oman puolisonsa sukupuolen, laki ei tee kenestäkään homoseksuaalia tai pakota menemään naimisiin homoseksuaalin kanssa.

Laki ei myöskään ole nollasummapeliä, sen hyväksyminen ei vie yhtäkään oikeutta pois heteroavioliitossa olevilta tai heteroavioliittoa suunnittelevilta. LIPPU

25

26

LIPPU 3 /2014

TASA-ARVOTYÖRYHMÄN ENSIASKELEET TEKSTI JA KUVA:

Maria Feodorow, tasa-arvotyöryhmän puheenjohtaja

Demarinuorille perustettiin vuoden alussa oma tasa-arvotyöryhmä.

Työryhmän puheenjohtaja Maria Feodorow kertoo, mistä ryhmässä on kyse.

ja -tapahtumia sekä antamaan tukea niiden toteuttamiseksi piirien sisällä.

Haluatko mukaan toimintaan tai kenties tietää lisää? Jos haluat osallistua kokouksiimme tai sinulla on halua edistää tasa-arvoasioita piirissäsi tai valtakunnallisesti, ota yhteyttä! LIPPU

E

lettiin marraskuun alkua 2013, kun luin turhautuneena YK:n tasa-arvoraportteja ja kihisin kiukusta.

Maailmassa esiintyy vieläkin seksismiä ja syrjintää, Suomessakin. Pikkujoulukauden aikana kyselin vaivihkaa tovereilta mielipiteitä Demarinuorten tasa-arvotyöstä. Tuomio oli selkeä – tasa-arvo ei toteudu liikkeen sisällä niin hyvin kuin sen olettaisi toteutuvan. Osa lähipiiristäni oli kokenut syrjintää tai häirintää ja moni ajatteli, että tasa-arvoasioista ei puhuttu tarpeeksi. Ongelma ei ehkä ollut laaja, mutta se oli olemassa. Siispä joulukuun ajan työstin tulevan tasa-arvotyöryhmän toimintasuunnitelmaa ja helmikuussa 2014 liittohallitus hyväksyi työryhmän perustamisen.

SANOISTA TEKOIHIN

Työryhmään oli avoin haku ja sen jäseniksi valikoituivat Miika Kautto, Sonja Kekkonen, Serveh Khalili, Eetu Kinnunen ja Elisa Penders. Ensimmäisessä kokouksessa tunnelma oli hieman jännittynyt. Eihän kukaan tiennyt mitä odottaa, en edes minä! Tulin paikalle tasa-arvotilastoja täynnä olevan PowerPointin kanssa ja yritin demonstroida työmme tärkeyttä. Esityksen jälkeen laskeutui hiljaisuus.

Mitäs sitten? Mitä tiedämme Demarinuorten tasa-arvotilanteesta, jos mututuntumaa ei lasketa?

Hiljaisuutta ei kestänyt kauaa. ”Hei, mitä jos ihan vaan kysyttäisiin jäseniltä mitä mieltä ne on?”, ”kommunikoidaanko meidän juttuja vaikka blogin kautta?”, ”mutta mitäs jos tehtäisiin oma logo!”, ”niin ja kesäleirille jotain koulutuksia!”. Näin syntyi tasa-arvotyöryhmän kysely liittokokoukseen, oma logo sekä seminaari Demarinuorten kesäleirille. Kevät meni hurjaa vauhtia pinssien ja kyselyn parissa, kun taas kesällä pohdittiin kyselyn tuloksia ja valmisteltiin koulutusta. Samanaikaisesti tutustuimme työryhmänä paremmin ja aloimme viettää aikaa yhdessä ihan muuten vain, ”työaikojen” ulkopuolella. Olemme värikäs ja moniääninen toveriporukka, joka yrittää parantaa maailmaa pienin askelin ruohonjuuritasolla.

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?

Syksy on täällä ja nyt on työryhmän aika paneutua liiton tulevaan tasa-arvostrategiaan. Ideana on tehdä lyhyt ja ytimekäs strategia jaettavaksi kaikille piireille, jotta voimme nostaa Demarinuorten näkyvyyttä ja arvostusta tasa-arvoasioissa. Strategiassa tullaan muun muassa määrittämään häirinnän ja syrjinnän eri muodot, jakamaan työkaluja niiden ehkäisemiseksi, ehdottamaan tasa-arvokampanjoita

Tasa-arvotyöryhmän tehtävät - toimia järjestön tasa-arvoasiantuntijana; - tehdä yhteistyötä liittohallituksen, liiton toimiston, johdon ja piirien kanssa, jotta sukupuolitasa-arvo toteutuisi järjestön sisällä; - nostaa sukupuolten välinen tasa-arvo esille järjestön poliittisissa tavoitteissa valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla; - kirjoittaa kannanottojen luonnoksia liittohallitukselle sekä tuottaa muuta kirjallista materiaalia liiton julkaisuihin, nettisivuille sekä muuhun käyttöön; - tiedottaa ja kouluttaa järjestön toimijoita järjestön, SDP:n, eduskunnan, kuntien, sekä valtion tasa-arvotilanteesta unohtamatta pohjoismaista, eurooppalaista ja kansainvälistä tilannetta ja kehitystä sekä - laatia järjestölle oma tasa-arvostrategia yhteistyössä liittohallituksen kanssa vuoden 2014 loppuun mennessä.

Tasa-arvotyöryhmän puheenjohtajan yhteystiedot: mariafeodorow@hotmail.com / @McFeodor

LIPPU 3 /2014

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

IN:

OUT:

Business casual

Yhdenmukainen vaatetus

Lomien loppuminen tarkoittaa kouluvuoden ja työn alkua, milloin on taas aika tavata ihmisiä. Koska heti alkuun ei kannata ottaa toisilta turhia luuloja pois laittamalla kovia kaulaan, business casual on se oikea tapa lähestyä. Siisti, muttei liian siisti, sillä mennään. Juhlatilaisuudet on tietysti asia erikseen, mutta eihän sitä tähän aikaan vuodesta juuri juhlita, kun on velvollisuuksia ja kaikkea sellaista.

Ihmiset ovat yksilöitä, jotka kylläkin ajautuvat tieten tahtoen toisten yksilöiden kanssa laumoihin, joita yhdistää milloin mikäkin tekijä. Monesti nämä laumat pyrkivät myös asustautumaan samankaltaisesti jopa siinä määrin, että yhtä ei tunnista toisesta. Jokainen voi tietysti omasta vapaasta tahdostaan pukeutua samalla lailla kuin muut saman viiteryhmän ihmiset, mutta onhan se nyt vähän taas yhdenlaista, kun vapaa-ajalla ollaan porukassa kuin uniformut päällä. Olkaamme yksilöitä ja pukeutukaamme sen mukaisesti.

Koruttomuus Kesän loppuminen tarkoittaa samalla kasvukauden hiipumista ja tämän täytyy näkyä myös ihmislapsen habituksessa. En tarkoita tässä yhteydessä koruttomuudella sitä ettei saisi käyttää koruja, vaan pikemminkin sitä että ulkoisissa seikoissa ei pidä keskittyä liian yksityiskohtiin. Poikkeuksen tähän asiaan tekee juhlat, joiden kohdalla ulkoisia yksityiskohtia pitää hieroa niin tarkkaan että suusta tulee vaahtoa.

Kevyet takit Loppukesästä/alkusyksystä voi alkaa varautua säiden kylmenemiseen pukemalla vähän enemmän vaatetta päälle.

Ulkotiloissa voi siis hyvällä omallatunnolla pitää jonkinlaista kevyempää takkia päällä. Kevyeksi takiksi lasketaan pusakat, farkkutakit, kansallispuvun (joka tunnetaan myös nimellä tuulipuku) takit, pikkutakit, nahkatakit ja takit. Paksummat takit ovat auttamattomasti passé, tai pikemminkin mauttomalla tavalla edellä aikaansa.

Kesävaatteet Kuten jo aiemmin totesin, kesä meni ja siten myöskään kesävaatteita ei pidä enää käytettävän. Simple as that.

Muuten saatetaan pitää pellenä, mitä tietysti saa halutessaan olla. T-Paitaa ei tässä yhteydessä lasketa kesävaatteeksi, sillä sellaista voi aivan hyvin käyttää ympäri vuoden sisätiloissa tai myös ulkotiloissa, mikäli elimistössä virtaa veren sijaan puhdas glykoli. Tämä saattaa tosin aiheuttaa kummaksuvia katseita kanssaihmisten toimesta.

Dingo-hanska 70- ja 80-luvun tyttärille ja pojille Dingo-hanskan pitäisi olla tuttu käsite ja kun retroilu on aika ajoin tapetilla, Dingo-hanskakin tekee varmasti paluun jossakin vaiheessa, mikä ei ole hyvä asia, sillä kyseessä on typerin vaatekappale pukeutumisen historiassa. Kyseessähän on siis nahkahanska, jossa sormiosat jatkuvat vain puoleen väliin, eli niin sanottu kynsikäs, jota käytetään vain toisessa kädessä.

Hanskan nimi juontuu 80-luvulla kovaa mainetta niittäneeseen, Australiassa elävästä koiraeläimestä nimensä napanneen orkesteriin, jonka jäsenistä ainakin yksi käytti kyseistä vaatekappaletta julkisesti. Vaikka Dingo-hanska ei ikinä tulisikaan muotiin uudelleen, ennakoin tässä asiaa ja tyrmään sen täysin.

27

28

LIPPU 3 /2014

Demarinuorten kesäleiri leireiltiin Hämeenlinnan Lammilla elokuun alussa. Rastisuunnistuksen, speed datingin ja nuotiohetkien ohella leiriläisiä hemmoteltiin laadukkaalla poliittisella sisällöllä ja työpajoilla. Leirillä vierailivat puhumassa muun muassa Erkki Tuomioja, Eero Heinäluoma, Reijo Paananen, Sanna Marin ja Tarja Filatov. (Kuvat: Tytti Kauhala)

LIPPU 3 /2014

Uudenmaan Demarinuorten perinteinen Punainen juhannus kokosi runsaat kolmekymmentä nuorta toveria nauttimaan keskikesän juhlasta ja mittelemään himoitusta petankkiturnauksen voitosta. Punaista juhannusta vietettiin tänä vuonna Tuusulassa, Kesärinteen leirikeskuksessa.

(Kuvat: Uudanmaan Demarinuoret) Helsinki Pride teki kesäkuussa osallistujaennätyksen, kun 20 000 iloista marssijaa valloitti kaupungin kadut – mukana myös Demarinuoret. (Kuvat: Nelli Nurminen) SuomiAreena käänsi heinäkuussa koko Suomen katseet Poriin. Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru ja kansanedustaja Antti Lindtman pitivät poliittiset tilannekatsaukset Lounais-Suomen Demarinuorten Demareita ja valkkaria SuomiAreenassa -tilaisuudessa. Myöhemmin LSDN jalkautui SuomiAreenan Kansalaistorille. (Kuvat: Lounais-Suomen Demarinuoret) Ravintolapäivä innosti Stadin Demarinuoret leipomaan luomukorvapuusteja, luomumokkapaloja ja luomutiikerikakkua. (Kuva: Stadin Demarinuoret)

29

30

LIPPU 3 /2014

MEDIASEKSIKÄS LIITTOKOKOUS TEKSTI: Matias Mäkynen KUVAT: Tytti Kauhala

Taas koitti se aika. Heinäkuun alussa Tikkurilaan kokoontui 200 nuorta demaria päättämään, millä sisällöillä ja miten liittomme näkyy ja kuuluu seuraavat kaksi vuotta.

Demarinuorten 25. liittokokous osoitti taas, kuinka hyvässä hengessä pystytään tekemään suuriakin päätöksiä ja käymään laadukkaita keskusteluja ison joukon kesken.

jonka keskeisimpänä rakennusaineena on aito ihmisten välinen tasa-arvo. Tausta-ajatuksena vapauden nostamisesta periaateohjelman kärkeen on sosialidemokraattien historiallinen asema vapausliikkeenä. Haluamme myös kääntää oikeistojohtoisen vapauskeskustelun negatiivisesta vapaudesta positiiviseen vapauteen. Tämä tarkoittaa, että ihminen voi olla aidosti vapaa vain, jos yhteiskunnan rakenteet tukevat tasa-arvon ja sosiaalisen liikkuvuuden toteutumista. Tämän hetkisessä julkisessa keskustelussa vapaus mielletään vain ihmisten vapautena valtion asettamista rajoitteista. Sääntelemätön yhteiskunta tarkoittaa kuitenkin vahvimman oikeutta, jolloin suuri osa kansasta joutuu alistumaan ja menettää vapautensa toimia elämässä kuten tahtoo. Vapaus tuo aina mukanaan vastuun paitsi itsestä, myös muiden vapauden kunnioittamisesta.

Politiikan ulkopuolelta tulevalle sanojen ”liitto” ja

N

uorisobarometrin mukaan nuoret haluavat vaikuttaa, mutta eivät tiedä miten.

Demarinuorten liittokokous on edelleen yksi maamme vaikuttavimpia poliittisia nuorten tilaisuuksia. Olemme nuorisojärjestöjen keskuudessa tunnettuja suurista kokouksistamme ja vaikuttavuutemmekin on hyvää luokkaa nuorten noustessa puolueessa yhä merkittävämpään rooliin.

Liittokokous onnistui tänäkin vuonna erinomaisesti. Kokouksessa hyväksyttiin liitolle uusi periaateohjelma, poliittisen ohjelman päivitys sekä veropoliittinen ohjelma. Periaateohjelmassa on avattu demarinuorten kaikkea toimintaa ja politiikkaa ohjaavat arvot ja periaatteet. Poliittisen ohjelman päivityksen myötä poliittiset tavoitteemme ovat ajan tasalla ja ne on entistä helpompi löytää. Veropoliittinen ohjelma on täyttä asiaa veroista, palveluista ja hyvinvointivaltiosta, joskin sisältö on niin ammattimaista, että liittokokous päätti laatia sanakirjan asiakirjan liitteeksi. Poliittisten asiakirjojen lisäksi kokoussalissa hyväksyttiin aloitteita ja käytiin laadukasta keskustelua muun muassa päihdepolitiikasta, puolustuspolitiikasta ja puolueen toiminnasta.

Periaateohjelman kärkeen nostettiin ihmisten vapaus,

”kokous” yhdistelmä ei tietenkään kuulosta mielettömältä wow-kokemukselta. Siksi meidän toiminnassamme mukana olevien tehtävä onkin näyttää ulospäin, miten hauskaa, antoisaa ja vaikuttavaa osallistuminen liittokokoukseen ja Demarinuorten toimintaan on. Liittokokouksen osalta tämäkin onnistui kiitettävästi. Demarinuorten Facebooksivulle lisättyjä kuvia liittokokouksesta kävi katsomassa hurjat 15 000 ihmistä! LIPPU

LIPPU 3 /2014

PUHEENJOHTAJA JATKAA, MUU LIITTOJOHTO UUSIKSI TEKSTI: Lipun toimitus KUVAT: Tytti Kauhala

Vantaalla 6.-8.6.2014 järjestetty Demarinuorten XXV liittokokous valitsi uuden liittojohdon.

L

iittokokous valitsi yksimielisesti 27-vuotiaan Joona Räsäsen jatkamaan Demarinuorten puheenjohtajana seuraavan kaksivuotisen liittokokouskauden.

Räsänen on johtanut Demarinuoria vuodesta 2012 lähtien. Lisäksi hän toimii muun muassa kotikaupunkinsa Lohjan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja SDP:n puoluevaltuuston jäsenenä.

Linjapuheessaan Räsänen painotti realistisen, mutta samalla myös rohkean ja uudistusmielisen sosialidemokraattisen vaihtoehdon tarpeellisuutta aikana, jona äärimielipiteiden laukomisesta on tullut salonkikelpoinen poliittisen keskustelun muoto.

- Teemme rohkeaa tulevaisuuspolitiikkaa, emmekä vilkuile taustapeiliin. Tulevaisuuspolitiikkaamme, jota on jo onnistuneesti toteutettu, ovat muun muassa nuorisotakuu ja oppivelvollisuusiän pidentäminen, joilla varmistetaan kaikille nuorille työtä ja koulutusta. Samaa työtä on jatkettava, tänään ja huomenna.

Poliittisen järjestötoiminnan Räsänen totesi olevan tienhaarassa. Nuoria kyllä kiinnostaa yhteiskunnallinen osallistuminen, mutta tuo osallistuminen ei enää kanavoidu poliittisten puolueiden kautta. Räsäsen mielestä puolueen ja Demarinuorten on tarjottava erilaisia osallistumismahdollisuuksia ja hyväksyttävä myös haluttomuus sitoutua pitkäaikaisesti.

- Ei ole väärin, jos vappuaamuna haluaa nukkua pitkään.

Ei ole väärin, jos kokoukset eivät maistu. Ei ole väärin, jos ei osaa työväenmarssin sanoja. Tärkeintä ovat arvot ja toiminta niiden puolesta.

VARAPUHEENJOHTAJIKSI PELTONEN JA NÄKKÄLÄJÄRVI

Varapuheenjohtajan paikoista käytiin kokouksessa tiukka, mutta hyvähenkinen kilpa. Voittajiksi selvisivät turkulainen, 23-vuotias Petra Peltonen ja vaasalainen, niin ikään

23-vuotias Mikkel Näkkäläjärvi. Peltonen toimii seuraavat kaksi vuotta Demarinuorten ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja Näkkäläjärvi toisena varapuheenjohtajana. Molemmilla valituilla on Demarinuorissa vaikuttamisen lisäksi vankka tausta opiskelijaliikkeessä, sillä Peltonen toimii kuluvana vuonna Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n hallituksen jäsenenä ja Näkkäläjärvi Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n varapuheenjohtajana.

LIITTOJOHDOSSA KAHDEKSAN NAISTA JA SEITSEMÄN MIESTÄ

Liittohallitus on Demarinuorten korkein päättävä elin, jonka tehtäviä ovat Demarinuorten poliittisen linjan vetäminen liittokokouksessa hyväksyttyjen sisältöjen pohjalta sekä liiton taloudesta ja henkilöstöasioista päättäminen.

Puheenjohtajiston lisäksi liittohallitus koostuu kahdeksasta varsinaisesta ja neljästä varajäsenestä.

Liittohallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Sara Etola Uudeltamaalta, Erica Helin Finlands Svenska Unga Socialdemokrater – FSUD:sta, Annu Komulainen Länsi-Suomesta, Jussi Kukkola Uudeltamaalta, Piia Noronen Länsi-Suomesta, Eemeli Peltonen Uudeltamaalta, Inna Rokosa LänsiSuomesta ja Mikko Valtonen Kymistä. Varajäseninä toimivat Liisa Komminaho Pohjois-Suomesta, Maria Feodorow Helsingistä, Roby Mountrakis Helsingistä ja Antti Mäki Metallin Demarinuorista.

LIPUN PÄÄTOIMITTAJA VAIHTUI

Ensitöikseen uusi liittohallitus valitsi uuden päätoimittajan Demarinuorten pää-äänenkannattaja Lippu-lehdelle Eemeli Peltosen luopuessa tehtävästä. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin 24-vuotias raumalainen Essi Virtanen.

- Haluan kehittää Lipusta jäsenistön näköistä lehteä ja nostaa sen sivuilla esiin hienoja, raikkaasti ajattelevia nuoria demareita ympäri Suomen. Lipussa pitää olla tilaa erilaisille mielipiteille ja keskustelulle. Toivon jäsenistöltä runsaasti rakentavaa palautetta sekä rohkeutta tarjota Lippuun omia kirjoituksiaan tai muita hengentuotteitaan, kuten sarjakuvia tai pilapiirroksia. LIPPU

31

Ä L Y Ä V I S !

U A U A T T U VAIK

Kerro meille mielipiteesi - Liity SDP:n kansalaispaneelin jäseneksi Lue lisää ja ilmoita itsesi mukaan: www.sdp.fi/kansalaispaneeli

mm_Lippulehti_syksy2014.indd 1

22.8.2014 9:58:51

TT3: MEDIAKOULUTUS ILMOITTAUDU NYT! Tulevaisuuden Tekijät -koulutussarjan viimeinen osa painottuu mediakoulutukseen ja antaa käytännön työkaluja politiikan tekemiseen. Tässä koulutuksessa on mahdollisuus harjoitella esiintymistä ensimmäisiä kertoja, päästä eroon esiintymisjännityksestä ja kokeilla uutta.

Viikonloppu vietetään viestintään erikoistuneella Voionmaan opistolla. Kouluttajat ovat alan pitkäaikaisia ammattilaisia ja heidän johdollaan päästään tekemään konkreettisia harjoituksia, joissa harjoitellaan radiohaastatteluja, opitaan pitämään puheita sekä esiintymään kameran edessä.

Mediakoulutus sopii myös pidempään mukana olleille ja se on joka vuosi koettu koulutussarjan parhaimmaksi osioksi, joten tätä ei kannata jättää väliin!

Tapahtuman hinta on 40 €, sisältäen majoituksen, ruokailut, koulutuksen, matkakulut ja kuljetukset Voionmaan opistolle Tampereen rautatieasemalta. Mikäli olet osallistunut vuoden kahteen ensimmäiseen Tulevaisuuden Tekijät -koulutukseen, tapahtuman hinta on 25 €.

Viimeinen ilmoittautumispäivämäärä on 25.9. Lisätiedot demarinuoret.fi.

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

HELSINKI

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@ demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

PUHEENJOHTAJA

Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Teppo Suontakanen teppo.suontakanen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Roby Mountrakis, 044 990 5455, roby.mountrakis@gmail.com

PÄÄSIHTEERI

Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi TALOUSPÄÄLLIKKÖ

Elisa Selinummi 0400 671 203 elisa.selinummi@demarinuoret.fi POLIITTINEN SIHTEERI

Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi TIEDOTTAJA

Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT):

Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Taina Viikari, 044 523 4937, taina.viikari@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, eemeli.peltonen@hotmail.com LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAISSUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku,

(02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, nellibaran@gmail.com Puheenjohtaja: Piia Noronen, 044 5769 457, piia. noronen@hotmail.com LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Henri Kultalahti, 040 679 2270, henri.kultalahti@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Milla Granlund granlund.milla@gmail.com KYMI

Puheenjohtaja: Teemu Kokkonen, 045 357 1511, teemu.kokkonen.student@ksao.fi ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT)

Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 eve.reponen@demarinuoret.f Puheenjohtaja: Joonas Honkimaa, 040 540 6458, joonas.honkimaa@gmail.com POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Liisa Komminaho, 044 019 8790, liisa.komminaho@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob_331@hotmail.com Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

34

KV-TYÖRYHMÄ

Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä.

Ryhmän puheenjohtajana toimii Ossi Ollikainen (ossi-pekka.ollikainen@cimo.fi) ja häneen voi olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii poliittinen sihteeri Elisa Selinummi (elisa.selinummi@demarinuoret.fi).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi.

Jäseniä ovat: Tino Aalto, Nina Castén, Maria Feodorow, John Kaye, Serveh Khalili, Jussi Kukkola, Roby Mountrakis, Mikkel Näkkäläjärvi ja Jannina Viljakainen.

TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtajalta Maria Feodorowilta, mariafeodorow@hotmail.com, 040 370 0618.

Työryhmän sihteerinä toimii Elisa Selinummi, elisa. selinummi@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Miika Kautto, Sonja Kekkonen, Serveh Khalili, Eetu Kinnunen, Roby Mountrakis, Elisa Penders

TULEVAT TAPAHTUMAT

9 SYYSKUU

20.-28.9.

IUSY/YES: Post 2015 -seminaari, Espanja 10 LOKAKUU

10.-12.10.

TT3: Mediakoulutus, Ylöjärvi 11 MARRASKUU

8.-9.11.

D-Tour/DAY, Jyväskylä 12 JOULUKUU

3.12.

Glögit, Helsinki

Tykkääthän jo meistä Facebookissa?

Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS

www.demarinuoret.fi