Asukas 1/2010

asukas A S I A KA S L E H T I V VO : N A S U K KA I L L E

numero 1 • helmikuu 2010

Uusi talo syntyy pala palalta

a u l i u p p m Teellä pyörällä

> s. 8

yhd

> s.26

Annan eka

oma >koti s. 4

Oma talous hallintaan s. 14 | Perinteiset pääsiäisherkut s. 22

kevät 2010 TEEMANA KIINTEISTÖT

> sisältö

4

VVO panostaa kiinteistöjen kuntoon ja energiatehokkuuteen

M

ikä on korjaustoiminnan oikea taso, miten onnistumista mitataan, millä tavalla korjaukset tehdään, entä kannattaako vanhoja 70-luvun kiinteistöjä enää korjata? Nämä ovat kysymyksiä, joita asuntoja omistavan yhtiön johto joutuu pohtimaan.

Kiinteistöjen ylläpito voidaan jakaa karkeasti kahteen toimintamalliin. Kiinteistö käytetään ja kulutetaan loppuun, ja sen jälkeen se joko puretaan tai tehdään täydellinen peruskorjaus.

Toinen tapa on, että kiinteistöä korjataan jatkuvasti ja suunnitelmallisesti. Olemme vakuuttuneita, että jälkimmäinen on järkevämpi tapa. Sitä ainakin osittain todistaa asuntojemme kilpailijoita korkeampi käyttöaste ja pienempi vaihtuvuus.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana VVO on panostanut korjaustoimintaan noin 600 miljoonaa euroa. Samalla ajanjaksolla VVO on rakennuttanut noin 4 600 uutta vuokra-asuntoa.

Näiden hankinta-arvo on ollut noin 380 miljoonaa euroa. Korjaustoiminta on niellyt siis yllättäen enemmän varoja kuin uustuotanto.

Alati kiristyvät energiatehokkuusmääräykset asettavat teknisiä ja taloudellisia haasteita, ja niiden seurauksena korjaustoiminnan nykytasolla pitäminen on ongelmallista. VVO on yhteiskuntavastuullisena toimijana sitoutunut ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Energiatehokkuusmääräykset astuivat voimaan uustuotannossa vuoden 2010 alussa. Muutaman vuoden kuluttua vaaditaan myös olemassa olevalta asuntokannalta nykyistä selvästi suurempaa energiatehokkuutta.

VVO:n talot kuluttavat sähköä, vettä ja lämmitysenergiaa lähes 40 miljoonan euron edestä vuodessa.

Energiatehokas toiminta hillitsee kulujen kasvua. Sitä emme kuitenkaan pysty tekemään yksin, vaan niihin talkoisiin kutsumme myös teidät asukkaat.

Eero Saastamoinen kiinteistöjohtaja

04 > TERVETULOA! 06 > UUTISIKKUNA 08 > MEIDÄN TALO Uusi talo syntyi pala palalta Tampereen Kalkunvuorenkadulle.

13 > KOLUMNI ASUKKAAN ELÄMÄÄ 14 > KODIN TALOUS Oma kulutus hallintaan pienellä tarkkaavaisuudella.

16 > ASUKASPOSTI 17 > VINKKI 18 > KOHENNUSTA KOTIIN Toimiva ja ergonominen työpiste kotiin.

22 > PATA JA KATTILA Pääsiäisenä herkutellaan perinteisesti.

24 > KUNNOSSAPITO JA PALVELU Järvenpään VVO-kotikeskus on täynnä elämää.

26 > VAPAA-AIKA Yksipyöräily on laji, joka kääntää katseet kaikkialla.

30 > UUTEEN KOTIIN Kuopion Pappilaanmäkeen valmistuu kolme matalaenergiakerrostaloa.

29 > RISTIKKO 32 > LUKIJAKILPAILU

> terveiset

22 8 Asukashallitus tervehtii asukkaita

VVO

Kuvan ylärivi: Eero Häyrynen, Lea Jäppinen, Tuomas Kimpari ja Rauno Aaltonen. Keskellä: Maija Leskinen, Raili Kankainen, Jarmo Natunen ja Eila Repo. Edessä: Tuija Palén, Lea Silvekoski, Sari Koskinen, Hannele Vepsä ja Leena Siivola.

:n uusi asukashallitus aloitti toimintansa vuoden alusta. Asukashallituksen puheenjohtajana jatkaa tuttuun tapaan helsinkiläinen Jarmo Natunen. Varapuheenjohtajiksi valittiin Raili Kankainen Tampereelta ja Sari Koskinen Jyväskylästä. Muita jäseniä ovat Tuomas Kimpari, Vantaa, Eero Häyrynen, Espoo, Tuija Palén, Hämeenlinna, Eila Repo, Porvoo, Maija Leskinen, Kuopio, Rauno Aaltonen, Lahti, Lea Jäppinen, Imatra, Lea Silvekoski, Oulu, Leena Siivola, Rovaniemi ja Hannele Vepsä, Turku.

Asukashallituksen toimikausi on kaksivuotinen 2010–2011, ja se ajaa VVO-asukkaiden etua kaikissa asumiseen liittyvissä kysymyksissä.

– Asukastoiminnalla voidaan vaikuttaa asukkaiden viihtyvyyteen ja myöskin kulujen järkeis-

18

kommentti

26

tämiseen taloissa, puheenjohtaja Jarmo Natunen kertoo.

– VVO:n asukkaille terveisiä, että tulkaa mukaan asukastoimintaan omissa taloissanne. Olisi kiva kuulla myös ehdotuksia, mitä tapahtumia voitaisiin järjestää, Sari Koskinen tiivistää.

– Olkaa myös aktiivisia tuomaan asioitanne esille asukashallituksen jäsenille, Raili Kankainen esittää toiveen.

Lue verkkosivuiltamme lisää asukashallituksen jäsenistä ja heidän tavoitteistaan asukastoiminnassa! Löydät haastattelut www.vvo.fi-sivujen Asukkaalle-osiosta, Asukas-lehden alta.

Koti alkaa kivijalasta. Vankka kivijalka on hyvä perusta turvalliselle arjelle. Sen varassa voi panostaa kotiin, perheeseen ja ystäviin.

Rentouttavia lukuhetkiä Asukas-lehden parissa!

Tällä kertaa teemanamme ovat kiinteistöt.

Marjaana Kivioja

Julkaisija/kustantaja VVO-yhtymä Oyj, Mannerheimintie 168a, PL 40, 00301 Helsinki, puh. 020 508 3300, faksi 020 508 3290 Päätoimittaja Marjaana Kivioja, puh. 020 508 3589. Toimitus Yhtyneet Kuvalehdet Oy, Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki Toimituspäällikkö Jari Kallio, Kynämies, puh. (09) 1566 8570 Tuottaja Anna Haikarainen, Kynämies, puh. (09) 1566 8573 Paino Punamusta, Tampere Paperi Novapress Silk 90 g/m2 Painosmäärä 47 300 kpl ISSN 1456-0569. 33. vuosikerta. Kannen kuva: Jorma Marstio. Asukas ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraava 31.5. 2010. Lehden peruutukset ja osoitteenmuutokset: asukas@vvo.fi www.vvo.fi

helmikuu 2010 asukas | 3

> tervetuloa | teemme yllätysvierailun naapurustossa teksti Katja Pesonen | kuvat Tommi Anttonen

Ensimmäiseen

omaan kotiin

Muutto vanhempien luota omilleen on kaksi­ piippuinen juttu. Aluksi voi tulla ikävä lapsuus­kodin lämpöön, mutta toisaalta itsenäisyys ja vapaus kihelmöivät hauskasti vatsassa.

A

nna Hiekkataipale, 19-vuotias opiskelija, muutti VVO:n asuntoon kesäkuussa. Hänellä on Jyväs­kylän keskustassa 38 neliön asunto, joka tuntuu jo kodilta. Anna myöntää tunteneensa haikeutta kotoa pois muuton takia, mutta ilo on kuitenkin päihittänyt ikävän.

– Keskustassa ei ole halpaa, mutta tässä on tosi hyvä hinta–laatu-suhde. Koulu on lähellä, ja joka paikkaan pääsee pyörällä tai kävellen. Vieressä on puisto, joten ei edes tunne asuvansa keskustassa. On rauhoittavaa katsoa aamulla pihalle, hän kertoo nautiskellen.

Asunnossa täyttyi kaksi nuoren naisen tärkeintä toivetta: erillinen makuuhuone sekä keittiö. Keittiö sai Hiekkataipaleelta erityishuomiota, sillä hän opiskelee Jyväskylän ammattiopistossa leipurikondiittoriksi. Anna pyöräyttää jos jonkin sortin leipomuksia muutaman kerran kuukaudessa.

– Ensimmäisen kerran leivoin pullia pari päivää muuton jälkeen. Yleensä teen erilaisia kakkuja, esimerkiksi kuivakakkuja ja suklaisia hyydykekakkuja.

Hiekkataipale oli suunnitellut muuttoa omaan kotiin monta vuotta, mutta kesällä aika tuntui viimein oikealta. Kun hän oli tehnyt muuttopäätöksen, kaikki alkoi lutviutua kuin sormia napsauttamalla: asunto löytyi päivässä.

Muutto meni sutjakasti, ja tavarat saatiin nopeasti sisälle. Uuden kodin hankinnoissa Anna pääsi halvalla.

– Tv-taso ja sänky ostettiin varta vasten, mutta kaikki muu oli omasta takaa valmiina. Tämä on minun näköiseni asunto. Koko ajan silti tulee mieleen ideoita sisustamiseen, hän kertoo.

Tupareissa kaveritkin sanoivat asunnon heijastavan asukastaan. Kaikki perustuu väreihin. HiekkataipaleeAnna ei ole niitä seen vetoaa vahva paletti, erityisesti punainen, musta ja valkoiihmisiä, joille koti nen. on vain nukkumista Mutta sisustus ei pelkästään tee kotia viihtyisäksi, siihen vaivarten. Siellä on kuttavat myös naapurit. viihdyttävä, ja kodin – Olen törmännyt moniin omanikäisiini täällä. Kaikki ovat oion oltava oman­ näköinen. kein mukavan oloisia ja moikkaavat tavattaessa, Anna iloitsee. a

4 | asukas helmikuu 2010

helmikuu 2010 asukas | 5

> uutisikkuna

> LAADUKASTA TOIMINTAA

> KERRO MIELIPITEESI

Tunnustusta Suomen laatupalkintokilpailussa

Osallistu gallupiin verkkosivuillamme

 VVO on saanut Suomen laatupalkintokilpailussa suurten yritysten sarjassa tunnustuksen hyvästä toiminnasta ja tuloksista. VVO on ensimmäinen kilpailussa palkittu asuntoalan yritys, jonka vahvuuksina nähtiin muun muassa asuntovuokrauksen hyvät asiakastulokset ja asukasyhteistyön jatkuva kehittäminen.

– Laatujohtamisen kehitystyö jatkuu. Tavoitteenamme on ylittää asiakkaiden odotukset jatkossakin, kertoo strategisesta kehityksestä vastaava varatoimitusjohtaja Urpo Piilo.

 Verkkosivuillemme www.vvo.fi tulee uusi osio, asukkaille suunnattu gallupkysely joka kuun alussa. Gallupiin pääset etusivun linkin kautta: www.vvo.fi  asukkaalle  gallup.

Kyselyyn kannattaa osallistua, sillä sen avulla VVO saa hyödyllistä tietoa asukkaiden mielipiteistä ja toiveista. Näitä tietoja voimme hyödyntää jatkossa muun muassa Asukas-lehden sisältöä suunniteltaessa.

Osallistumalla vaikutat!

KYSYMYS VASTAUS

?!

ENERGIALAMPUT ONGELMAJÄTETTÄ

1

> YMPÄRISTÖ HUOMIOON

VVO-talolle Green Office -merkki  VVO:n uusi pääkonttori on saanut Green Office -merkin talon noudattaman ympäristöohjelman johdosta. WWF myöntää Green Office -merkin käyttöoikeuden ja diplomin toimistolle, jonka ympäristöjärjestelmä täyttää asetetut ympäristökriteerit. Merkki myönnettiin VVO:lle ensimmäisen kerran jo vuonna 1999, ja silloinen pääkonttori oli Suomen ensimmäisiä vihreitä toimistoja.

– Olemme sitoutuneita yrityksenä vihreisiin arvoihin. Se tuo myös taloudellisia säästöjä. Toimitalossamme seurataan sähkön- paperin- ja lämmönkulutusta sekä henkilöliikennettä. Kaikilla näillä osa-alueilla olemme onnistuneet vähentämään kuorimittavuutta, toteaa VVO-talon toimitilavastaava Jirka Tuominen.

6 | asukas helmikuu 2010

Mistä kuluttaja löytää osoitteet, joihin käytöstä poistetut energiansäästölamput voi viedä?

Osoitteesta www.kierratys.info, jätelajiksi valitaan SER eli sähköja elektroniikkaromu. Monin paikoin lamput voi palauttaa myös ongelmajätepisteisiin (esimerkiksi pääkaupunkiseudulla www.hsy.fi).

Puhelimitse voi tiedustella asiaa paikalliselta jätelaitokselta. Myös lamppuja myyvien kauppojen pitäisi osata kertoa lähin vastaanottopiste.

Elektroniikkaromun kierrätystä hoitavan Elkerin sivuilla (www.elker.fi) on luettelo kaupoista, jotka ottavat lamppuja vastaan.

Lisätietoa aiheesta löytyy myös osoitteesta www.lampputieto.fi.

2

Mihin lamput päätyvät?

Ekokemin ongelmajätelaitokseen, jossa niistä poistetaan niiden sisältämä elohopea. Lampun painosta suurin osa on lasia, joka menee pääasiassa lasivillan raaka-aineeksi. Lampuista saatavat pienet määrät metallia menevät metalliteollisuuden käyttöön.

3

Miten vaarallista lamppujen sisältämä elohopea on?

Sitä on lampussa hyvin vähän, noin 0.003 grammaa, eikä tällainen kerta-annos ole vaaraksi ihmiselle. Silti elohopea kannattaa ottaa varmuuden vuoksi talteen. Jos lamppu sirpaleiksi rikkoutuessaan on kylmä, sen alla oleva alue pyyhitään huolellisesti kostealla talouspaperilla. Lamppu viedään lasipurkissa ongelmajäteastiaan, ja kylkeen laitetaan maininta elohopeasta. Jos taas lamppu on lämmin, elohopea haihtuu höyrynä, jolloin huonetta on hyvä tuulettaa puolisen tuntia.

Vastaajina Flip ry:n asiamies PERTTI RAUNAMAA (1 ja 2) sekä laboratorionjohtaja GEORG ALFTHAN, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (3).

VVO LYHYESTI VUODEN 2010 VVO-TALO: VIERTOTIE 2 PORVOOSTA  Aktiivinen talotoimikunta on kehittänyt Viertotie 2:een mukavan yhteisöllisen ilmapiirin. Perinteiset elojuhlat, pikkujoulut, laskiaistapahtumat sekä kevät- ja syystalkoot kokoavat asukkaat yhteen. Kerhohuoneella kuntoilevat "Talon Ladyt" ja muulloin kuntoilulaitteita voi käyttää vapaasti.

– Olemme avuliaita toisiamme kohtaan ja kuin suuri perhe, asukkaat kertovat.

VVO:n asukashallitus ja VVO-yhtymä Oyj ovat vuodesta 1995 valinneet vuoden talon. Valintaan vaikuttaa esimerkillinen asukastoimintaa ja asuinympäristön huolehtiminen sekä hyvä yhteistyö asukkaiden, kiinteistönhoidon ja isännöitsijän kesken.

— ASUKAS-LEHDESTÄ LUKIJATUTKIMUS  Asukas-lehti toimii viestin välittäjänä asukkaille, mutta vastavuoroisesti lukijat pystyvät viestimään oman kotitalonsa toiminnasta muille asukkaille ja VVO:n työntekijöille.

Muutaman vuoden välein toistettava lukijatutkimus tehdään tästä Asukas-lehdestä. Puhelimitse tehtävällä kyselyllä kerätään lukijoiden palautetta lehdestä sen kehittämiseksi. Kysely tehdään 150 VVO:n asukkaalle viikoilla 9–10. Kiitämme kaikkia kyselyyn vastaavia.

— E-LASKUARVONTA ON SUORITETTU  VVO otti käyttöönsä maaliskuun alussa 2009 e-laskupalvelun. Se on mahdollistanut sen, että asukkaat ovat voineet vastaanottaa sähköisiä vuokralaskuja suoraan omaan verkkopankkiinsa.

Kaikki VVO:n asukkaat, joilla oli VVO:n e-lasku käytössään 31.12. 2009, osallistuivat automaattisesti mini-pc:n arvontaan.

Arvonta suoritettiin 1.2. 2010 ja onnetar suosi Kerttu Rönnbergiä Tampereelta.

VVO:lla on jo lähes 39 000 asuntoa!  Vuonna 1978 Asukas-lehti tiesi kertoa, että VVO:lla on 5 000 asuntoa. Nyt VVO:n asuntomäärä on jo lähes 39 000. Vuosi 2009 oli VVO:lle historiallinen. Se aloitti 1 115 vuokra-asunnon rakennustyöt, joka on enemmän kuin koskaan aikaisemmin VVO:n historiassa. Vuonna 2010 VVO tavoittelee jälleen merkittävää uudistuotantoa.

Vanhassa Asukas-lehdessä mainittu Vantaan Kiulukuja 6 valmistui VVO:n rakennuttamana vuonna 1978. Kohde on edelleen VVO:n omistuksessa ja on ollut koko historiansa ajan asukkaiden suosima kohde, jossa viihdytään hyvin.

> VERKOSSA TAPAHTUU

Kuvakisan voittaja arvottu  VVO:lla oli nettisivustollaan syksyllä kuvakisa, johon saattoi lähettää omia kuviaan muiden nähtäväksi ja arvioitavaksi. Kisan teema oli "Sata syytä asua". Kuvakisaan lähetettiin 335 kuvaa ja niitä arvioitiin yhteensä yli 200 000 kertaa. Kunkin kuukauden aikana lähetettyjen

kuvien joukosta valittiin kuukauden kuva.

Koko kisan voittajaksi arvottiin Pekka Porrassalmi Espoosta. Hän saa palkinnoksi 500 euron lahjakortin valokuvaustarvikeliike Top Shot Ky:hyn. Onnittelut Pekalle sekä kuukauden kuvat lähettäneille.

1930-luvulla ennustettiin, että vuonna 1984 kodit ovat pyöreitä, jottei pölyä keräänny nurkkiin, ja ruoka tehdään suuressa keskuskeittiössä, josta se toimitetaan syöjille.

Lähde: Mika Panzar, Tulevaisuuden koti. helmikuu 2010 asukas | 7

> meidän talo | kalkunvuorenkatu 28

Upouudellakin rakennuksella on paljon historiaa. VVO:n uusia kerrostaloja rakentavat monet toimijat kuin palapeliä ikään.

Uusi talo syntyy

pala palalta teksti Liisa Joensuu | kuvat Seppo Saarentola

V

iidennen kerroksen kolmiossa Kalkunvuorenkatu 28:ssa Tampereella on kotoista ja valoisaa. Kaikki tavarat tuntuvat olevan paikallaan, vaikka Timo Lahti, 29, Heidi Ojala, 25, ja viisivuotias Ossi ovat muuttaneet uuteen kotiinsa vain pari viikkoa aikaisemmin. Perhe on hyvin tyytyväinen 60 ne­liön kotiinsa ja hyvän kokoiseen lasitettuun parvekkeeseen.

– Pohjaratkaisu on mukava ja käytännöllinen. Pieni tila on saatu toimivaksi ja viihtyisäksi. Meille tästä tuli ihanneasunto, Timo ja Heidi sanovat.

Asunnon saaminen kävi yllättävän helposti, ja muutto vanhasta asunnosta Epilästä sujui sekin vailla kommervenkkejä. Ainoa jännitettävä asia oli, mah­ tuuko ruokapöytä sille ajateltuun kohtaan. Kyllä mahtui.

Sujuva oli myös talon syntyhistoria ensimmäisistä ideoista kaavoituksen kautta talon piirtämiseen ja rakentamiseen. Moni voisi kuvitella rakentamisen vievän kerrostalohankkeessa pisimmän ajan, mutta pisimmän pätkän aika­ janalla haukkaa valmistelu eri vaiheineen.

Vanhat juoksuhaudat suojellaan Asuinkerrostalo Kalkunvuorenkatu 28 Tampere

n 6 kerrosta n 38 asuntoa n Asuntokoot 42,5–69,5 neliötä n Talosauna n Talopesula

8 | asukas helmikuu 2010

VVO:lla on käytettävissä investointeihin vuosittain tietty määrä rahaa. Tampe­ reella oli tarvetta hissilliselle kerrostalolle. >>

1910–1914 Kalkun metsiin rakennettiin juoksuhautoja.

Maaliskuu 2005 Tampereen kaupunki vahvisti Kalkunvuoren asemakaavan.

Vuosi 2006 VVO alkoi suunnitella tontin hankkimista Kalkunvuoresta.

Lokakuu 2007 Tampereen kaupunki varasi tontin VVO:lle.

Arkkitehti Sami Ekman (vas.), projektipäällikkö Leena Aho-Manninen, apulaistonttipäällikkö Aila Taura ja vastaava rakennusmestari Erkki Mäkinen ovat keskeiset ihmiset Kalkunvuorenkatu 28:n takana.

Joulukuu 2007 Arkkitehtikonttori Vainio & Ekman Oy voitti VVO:n järjestämän arkkitehti­ suunnittelun tarjouskilpailun.

Tammi–huhtikuu 2008 Arkkitehti Sami Ekman teki rakennussuunnittelua yhdessä sähkö-, lvi- ja rakenne­ suunnittelijoiden kanssa.

Maaliskuu 2008 VVO:n ja Tampereen kaupungin välinen vuokra­sopimus tontista allekirjoitettiin.

Huhtikuu 2008 Pääurakoitsijaksi valittiin NCC Rakennus Oy.

helmikuu 2010 asukas | 9

Timo Lahti, Heidi Ojala ja Ossipoika ovat kotiutuneet mainiosti uuteen asuntoonsa. Pohjaratkaisu on käytännöllinen, ja kookas lasitettu parveke tuo avaruutta kotiin.

– Kalkunvuorenkatu 28:n vieressä Tesomalla on vanhoja VVO:n kohteita, ja halusimme täydentää vuokra-asuntotarjontaa tällä suunnalla. Lupa rakentamisen aloittamiseen Kalkunvuorenkadulla tuli poikkeuksellisen nopeasti, koska asuntomarkkinoilla Tampereella oli kysyntää tämän tyyppiselle kohteelle, kertoo projektipäällikkö Leena Aho-Manninen VVO:lta.

Kalkunvuori oli ensimmäisten ideoiden syntyessä vielä metsää, vieläpä hyvin historiallista metsää. Alueella on ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusrakenteita, ja metsään rakennettiin vuosina 1910– 1914 juoksuhautaa 2,5 kilometriä. Tampereen kaupunki on halunnut säilyttää puustoa niin, että koko Kalkunvuoren asuinalue profiloituu luonnonläheiseksi. Juoksuhaudat on suojeltu muinaismuistolain perusteella. Ne säilyvät maastossa, niitä tullaan kunnostamaan, ja alueelle syntyy ennen pitkää historiapuisto kyltteineen.

– Alueen asemakaava vahvistettiin 16.3. 2005, kun kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan. Lainvoimaiseksi se tuli 28.4. 2005. Kaava meni yllättävän nopeas-

Toukokuu 2008 VVO jätti rakennuslupahakemuksen kaupungin rakennusvalvontaan.

ti läpi, vaikka maasto oli juoksuhautoineen hieman poikkeuksellinen, mainitsee apulaistonttipäällikkö Aila Taura Tampereen kaupungilta.

VVO:n kannalta historiallinen perspektiivi vie vuoteen 2006, jolloin VVO:ssa alettiin puhua tontin hankkimisesta Kalkunvuoresta. Keväällä 2007 asiasta käytiin neuvotteluja kaupungin virkamiesten kanssa, ja haaveet muuttuivat konkreettisiksi, kun kaupungin kiinteistötoimi varasi virallisesti tontin VVO:lle samana syksynä. Päätöspöytäkirjan päivämääräksi kirjattiin 30.10. 2007.

– Käymme neuvotteluja kaupungin kiinteistötoimen kanssa pari kertaa vuodessa siitä, mitä tontteja kaupunki voisi tarjota kaavoittaessaan uusia alueita. VVO laatii kirjeen, jolla se pyytää tiettyä tonttia tai korttelia käyttöönsä, Leena Aho-Manninen selvittää.

n VVO on laatinut omaan käyttöönsä Vuokratalojen suunnitteluohje VUSU:n, joka on toiminut ohjenuorana jo yli 30 vuotta. Se tähtää laadukkaaseen vuokratalojen suunnitteluun ja ylläpitoon.

Uudisrakentamisessa halutaan usein ylittää rakentamismääräysten vähimmäistaso kustannustehokkain keinoin.

VUSU:ssa korostetaan tämän lisäksi myös energiatehokkuutta, elinkaariajattelua ja asuinympäristön soveltuvuutta kaikille ikäryhmille.

Kaavoittaja määrää tontin käytöstä Kaavoittajalla on selvä näkemys siitä, mihin käyttöön eri tontit halutaan. Tässä kaavassa oli yksi iso kortteli, jonka kaupunki päätti jakaa kuuteen osaan. Tonttien varaajien oli

Kesäkuu 2008 ARA:ssa hyväksytettiin kohteen suunnitelmat ja uudisrakennuksen hankinta-arvo.

10 | asukas helmikuu 2010

VUSU vaikuttaa rakentamiseen

Elokuu 2008 Kaupunki myönsi VVO:lle rakennusluvan.

Syyskuu 2008 Rakennuslupa tuli lainvoimaiseksi.

Lokakuu 2008 Tontilla aloitettiin maanrakennustyöt ja kuopan kaivaminen.

Huoneistokohtaiset saunat vievät tilaa asuinpinta-alasta, joten ne korvattiin yhteisellä talosaunalla.

esitettävä yleisen käytännön mukaan tontilleen käyttösuunnitelma.

– Tontin vuokrasopimus VVO:n kanssa allekirjoitettiin 31.3. 2008. Vuokra-aika on 60 vuotta. Vuokraan vaikuttavat ARA:n (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) rajoitukset. Koska VVO:lla on rahoituksessa valtion korkotukilainaa, koko hanke hyväksytettiin ARA:ssa. Hyväksytys tapahtui kesäkuussa vuonna 2008, Aila Taura kertoo.

Arkkitehti sovitti toiveet yhteen Arkkitehti Sami Ekman tuli hankkeeseen mukaan joulukuussa 2007, kun Arkkitehtikonttori Vainio & Ekman Oy voitti VVO:n järjestämän arkkitehtisuunnittelun tarjouskilpailun. Arkkitehdin tehtävänä oli sovittaa yhteen niin tilaajan kuin kaavoittajan toiveet.

– Ensin oli mentävä kaavoittajan juttusille, jotta tulkitsisin kaavaa, kuten kaupunki haluaa. Kaavoittaja halusi korttelin ulkopintaan tiilimuurimaisen seinän ja rakennukseen linnamaisuutta ja luhtitalomaisuutta.

Kaikkien asuntojen oli auettava sisäpihalle. Porrashuoneeseen ideoin alueen histo-

Joulukuu 2008 Ensimmäiset seinä­elementit saatiin pystyyn.

rian vuoksi ampuma-aukkomaisia ikkunoita. Koska vieressä kulkee rata, kohteesta piti tehdä rakennuslupa-asiakirjoihin myös meluselvitys, Sami Ekman kuvailee lähtökohdan haasteita.

VVO:lta Sami Ekman sai tilaohjelman eli toiveet huoneistojakaumasta ja yhteistiloista.

VVO toivoi pieniä asuntoja, pääosin yksiötä ja kaksioita sekä jokusen kolmion. Asuntokohtaisten saunojen sijaan haluttiin talosauna ja asukkaiden pyykkihuoltoa varten talopesula. Luonnosvaiheessa arkkitehti hyväksytti VVO:lla Helsingissä asunnot pinta-aloineen sekä yhteistilat. Yhteistilat ja monet asuntojen varusteet ja yksityiskohdat määritteli VUSU eli VVO:n oma vuokratalojen suunnitteluohje.

Talopesula perustuu VUSU:n ohjeisiin.

Pesula ja kuivaushuone vähentävät kosteutta asunnoissa. Silti asuntojen kylpyhuoneet ovat isot, sillä niissä on oltava inva-mitoitus.

Ne ovat suuria verrattuina etenkin 1950- ja 1960-lukujen taloihin.

Huoneistokohtaiset saunat vievät tilaa asuinpinta-alasta, ja ne korvattiin yhteisellä talosaunalla. Näin saatiin rakennetuksi toi-

Tammi–maaliskuu 2009 Seinäelementtien pystytystä ja muita runkotöitä.

Huhtikuu 2009 Rakennus saavutti vesikattovaiheen.

mivampia ja tilavampia, paremmin asukkaiden tarpeita vastaavia huoneistoja.

VVO toivoi myös pientä taideprojektia.

Se on pihan puolen sisäänkäynnin kaareva muuri, jonka ääressä asukkaat voivat vaihtaa kuulumisia. Arkkitehdin tiivis suunnittelutyövaihe luonnoksista valmiisiin urakkakilpailuvaiheen suunnitelmiin kesti kaik­kiaan nelisen kuukautta eli tammikuusta huhtikuuhun 2008.

Laskelmien kautta kompromisseihin VVO tekee uusia kiinteistöjä varten aina etukäteen tarkat kustannuslaskelmat. Ennen kuin hanke lähtee urakkakilpailutukseen, VVO:lla itsellään on luonnosvaiheen pohjalta tehty kustannusarvio. Kun tarjoukset on saatu, voidaan vertailla, pysyvätkö urakoitsijoiden tarjoukset teoreettisen laskelman sisällä.

– Suunnittelijat ja urakoitsijat ovat ammattilaisia eivätkä yleensä laita mukaan kustannuksia nostavia töitä, Leena Aho-Manninen mainitsee.

Tavoitteena Kalkunvuoressa oli suunnitella asukkaiden tarpeita palveleva kiinteistö, >>

Toukokuu 2009 Harjannostajaiset.

helmikuu 2010 asukas | 11

Lopulliset ratkaisut rakentamisessa ovat aina monen kompromissin tulosta.

alussa oltiin jo vesikattovaiheessa, ja 14. päivänä toukokuuta 2009 vietettiin harjannostajaisia. Talon katolla nostettiin lippu salkoon, ja rakentajat nauttivat työmaalla perinteistä hernerokkaa.

Kesä kypsytti talon valmiiksi

jossa myös vuokrataso pystytään pitämään kohtuullisena. Tässä onnistuttiin hyvin. Lopullinen suunnitelma on kuitenkin aina kompromissien tulosta. Arkkitehti suunnitteli kiinteistöön aluksi värilliset käytävien ikkunalasit. Ne vaihdettiin kuitenkin kustannussyistä läpinäkyviin, ja käytävien seinät maalattiin eri kerroksissa erivärisiksi.

Vaikka rakennus näytti suven kynnyksellä ulkoisesti valmiilta, sisätöitä riitti koko kesälle: väliseinien ja alakattojen rakentamista, tasoite- ja maalaustöitä ja keittiösuunnitelmien yhteensovittamista kalusteurakoitsijan kanssa.

Loppukesästä ja alkusyksystä talossa asennettiin väliovia, tehtiin listoituksia, viimeisteltiin lvi-tekniikkaa ja asennettiin pesuhuoneiden kattoja. Jokainen urakoitsija teki lopuksi työstään niin sanotun itselle luovutuksen eli tarkasti työnsä omien laatujärjestelmiensä mukaan ennen tilaajan tarkastusta. Lopuksi eri töistä tehtiin viranomaistarkastukset.

– Tilaajana VVO edellyttää, että talo on valmis ja toimintakuntoinen kuukautta ennen kuin asukkaat muuttavat sisään, Erkki Mäkinen huomauttaa.

Rakennusluvasta hernekeittoon

Lokakuu toi asukkaat sisään

Rakennuslupaa VVO pääsi hakemaan toukokuussa 2008, ja lupa hyväksyttiin elokuussa. Tontilla kuoppaa alettiin kaivaa lokakuun alussa.

Kohteen pääurakoitsija oli kilpailutettu hyvissä ajoin huhtikuussa, ja urakkasopimus allekirjoitettu NCC Rakennus Oy:n kanssa kesäkuussa. Tuolloin sovittiin, että kohde valmistuu viimeistään lokakuussa 2009.

– Pääurakoitsija tekee aluksi aikataulun ja hankintasuunnitelmat, hankkii muun muassa maanrakennusurakoitsijan ja elementtitoimittajan. Jotta työmaa saadaan toimimaan, sille tarvitaan kunnallistekniikka. Kunnallistekniikan liittymissopimukset tehdään ihan

Timo Lahti ja Heidi Ojala löysivät uuden kotinsa VVO:n nettisivujen kautta. He ottivat yhteyttä VVO-kotikeskukseen ja pääsivät syyskuussa katsomaan rakennusta.

– VVO:n asuntoesittelijä oli todella mukava, ja pidimme niin alueesta kuin talosta. Kaikki kävi hyvin yksinkertaisesti: panimme hakemuksen sisään ja saimme asunnon.

Vain verotiedot tarkistettiin, muuta byrokratiaa hakuun ei liittynyt.

Ensimmäiset asukkaat muuttivat kiinteistöön lokakuussa, Lahti ja Ojala puolestaan marraskuun lopussa. Perhe on kotiutunut hyvin, ja Timo Lahti ehtinyt tulla valituksi jo talotoimikunnan puheenjohtajaksikin. a

Timo Lahti kertoo uuden kodin löytyneen VVO:n verkkosivujen kautta.

Kesä–elokuu 2009 Sisätyöt.

12 | asukas helmikuu 2010

alkuvaiheessa, NCC:n vastaava mestari Erkki Mäkinen kertoo.

Koska läheinen junarata olisi aiheuttanut rakennukseen tärinää ja tontti oli löyhää hiesumaata, talon perustukset paalutettiin. Ennen ensimmäisiä pakkasia paaluanturat oli laudoitettu ja valettu, ja ensimmäiset seinäelementit saatiin pystyyn joulukuussa 2008.

Tammikuun toisella viikolla 2009 elementtejä päästiin asentamaan ripeämmässä tahdissa. Runkotöissä kului keskimäärin kaksi viikkoa kerrosta kohden. Huhtikuun

Syyskuu 2009 Urakoitsijoiden itselle luovutus, toimintakokeet, viranomaistarkastukset ja tontin pihaalueiden viimeistelytyöt.

Lokakuu 2009 Kohde valmistui ja ensimmäiset asukkaat muuttivat sisälle.

Marraskuu 2009 Timo Lahti, Heidi Ojala ja Ossi muuttivat taloon 27.11. 2009.

> kolumni | asukkaan elämää

Yhdessä ja yksityisesti

K

errotaan miehestä, joka asusti erämailla vuolaan virran varrella. Virran yläjuoksulle, peninkulmien päähän, vaelsi toinen mies ja löysi sieltä paikan pirtilleen. Uudisasukas veisteli seinähirttä rannan tuntumassa. Lastu putosi veteen ja lähti keikkumaan alavirtaan. Alajuoksun mies näki lastun ja vihastui: en ole yksin.

Legendat ja ennakkokäsitykset elävät omaa elämäänsä. Niiden kanssa voi vitsailla, mutta todellisuudessa olemme aina kaivanneet ja tarvinneet sekä yksityisyyttä että hyvää naapuruutta.

Kotkan Kirkkopytingissä elämme yhteisöllisyyttä (jos toki yksityisyyttäkin) pihalla ja kerhohuoneessa, ja kunhan kevät tulee, uudessa huvimajassa. Olemme yksityisiä ja yhteisöllisiä, kukin tarpeensa ja harrastuksensa mukaan.

Oikeastaan huvimaja ei ole uusi. Se saatiin toiselta pihalta. Syksyllä huvimaja puhdistettiin ja homepestiin, miehet kunnostivat lattian ja ikkunoita. Kunhan kevät tulee, se saa ulkopintaansa punaisen maalin ja valkoiset ikkunapuitteet. Siitä tulee samanvärinen kuin isosta pytingistä, ja se saa nimekseen Pikkupytinki.

Naiset suunnittelevat jo sisustusta: kukkaverhot vai pystyraidat, korituolit vai penkit? Onko meillä mattoja vai käydäänkö kirpparilla?

Kukkaverhot vai pystyraidat, korituolit vai penkit?

IRJA SINIVAARA on kotkalainen kirjailija, joka asuu 1800-luvun loppupuolella rakennetussa Kirkkopytingissä. Talo on ollut alun perin EnsoGutzeitin työläisten asuttama. Nykyisin Kirkkopytinki on VVO:n ja Museoviraston hyvässä huomassa.

Talomme yhteisöllisyyden pesä on kerhohuone – ainakin ennen Pikkupytingin sisustamista. Kerhohuoneet ovat oivia paikkoja harrastaa sosiaalista elämää. Kodikkaasti sisustettu yhteinen tila vain muutaman askeleen päässä kotiovesta luo turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Kaikki ovat tervetulleita, mutta kenenkään ei tarvitse tuntea itseään velvoitetuksi.

Toisinaan jutellaan ja haaveillaan Pikkupytingin keväästä. Kuka muistaa, mitä kukkasipuleita laitoimme syksyllä maahan? Joskus ollaan hiljaa ja kuunnellaan äänikirjaa. Kutimet vain viuhtovat.

Seinän takaa pyörävajasta kuuluu kolahdus. Myös siellä touhutaan. Vajaan on järjestetty paikka pieniä korjaustöitä varten. Kunhan kevät tulee, polkupyörät on huollettu.

Ja kerhohuoneessa on kudottu sukkapareja ja villapuseroita, askarreltu pääsiäiskoristeita sekä ommeltu verhot huvimajaan.

Kunhan kevät tulee… a

helmikuu 2010 asukas | 13

> kodin talous | tunnista rahareiät

KUKKARON HERRAKSI teksti STIINA HONKAMAA | kuvitus JANNE HARJU

Oman talouden hallinta on taitolaji.

Pienellä tarkkaavaisuudella voi säädellä omaa kulutustaan yllättävän paljon.

T

alouden hallinnassa tärkeintä on kuluttaa vain sen verran kuin tulot sallivat. Ei siis elää luotolla jatkuvasti, Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Anu Raijas toteaa.

Olennaista on olla siis tietoinen siitä, mihin rahaa kuluu ja kiinnittää huomiota erityisesti suuriin menoeriin. Yksinkertaiselta kuulostava asia ei kuitenkaan käytännössä aina ole helppo toteuttaa. Usein tuntuu siltä, ”ettei osta mitään, mutta johonkin rahat vain häviävät”. Mihin ne rahat sitten oikein katoavat?

Rutiinit kuntoon Taloustieteen professori Pekka Räsänen Turun Kauppakorkeakoulusta kertoo, että suomalaisten suurin menoerä ovat asumiskustannukset. Tähän kuuluvat vuokrat, lainaerät, vastikkeet ja energialaskut. Asumiseen uppoaa keskimäärin neljäsosa kaikista menoista. Seuraavaksi eniten kulutetaan liikkumiseen. Tähän kategoriaan kuuluvat joukkoliikennemaksut ja oman auton käyttömaksut. Erilaisia vaihtoehtoja on järkevä puntaroida perinpohjaisesti suurten menoerien kohdalla.

– Auto vai julkinen liikenne, sitä kannattaa tietenkin myös miettiä, Räsänen korostaa.

14 | asukas helmikuu 2010

– Myös vakuutusmaksut ja muut vastaavat toistuvat maksut kannattaa kilpailuttaa. Vieläpä säännöllisesti, muutaman vuoden välein. Vakuutusmaksujen ongelmana tosin ovat usein erilaiset kytkykaupat. Esimerkiksi lapsivakuutus on miltei kaikissa pankeissa sidottu kotivakuutukseen, huomioi Räsänen.

Ruokaan käytetään keskimäärin vain kymmenesosa kulutusmenoista. Tämä on kuitenkin alue, jossa tavat ja tottumukset merkitsevät paljon. Ongelmaksi muodostuu etenkin pois heitettävien elintarvikkeiden osuus. Arviolta noin 15–20 prosenttia kotiin ostetuista elintarvikkeista jää nimittäin käyttämättä ja päätyy jätteeksi.

Kukin kuluttaa tyylillään  Kuluttajia on yhtä monta kuin yksilöjäkin, mutta silti voidaan selkeästi havaita samankaltaiseen kuluttamiseen taipuvaisia ryhmiä. Kuluttajatyyppejä on määritelty erilaisissa tutkimuksissa sitä kautta, millaiseksi kuluttaja kokee itsensä tai millaisiksi hänen kulutustaipumuksensa voidaan nähdä suhteessa toisiin ihmisiin.

Yleisimmin käytetyt kuluttajaluokitukset ovat perinteiset, niukkuuteen pyrkivät ja elämyshakuiset kuluttajat. Arkikielellä ensimmäinen ja suurin ryhmä ovat ”tavikset”, joiden kulutus liittyy elämisen perustarpeisiin. Arvopohjaiset kuluttajat pyrkivät elämään jonkin ideologian tai tärkeiden periaatteiden mukaan. Tämä voi liittyä esimerkiksi ekologiaan, veganismiin tai uskonnollisiin arvoihin. Kolmanneksi tulevat ne kuluttajat, jotka ovat intohimoisesti innostuneet jostakin tietystä asiasta ja panostavat

sä Miten

selvää rah

aa ?

ä

t st ä

 Tarkkaile ja seuraa hintoja.  Hyödynnä tarjouksia ja alennusmyyntejä.  Suunnittele ostoksia ja noudata suunnitelmia.  Tee itse (esimerkiksi ruokaa).  Mieti tavaroiden välttämättömyyttä.

– Ruokaan liittyviin tottumuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Mitä ostaa, ja päätyykö puolet leivästä roskiin? Rutiinit merkitsevät pienissä menoerissä yksittäisiä päätöksiä enemmän. Toki sama pätee esimerkiksi harrastuksiin, vapaaajan menoihin ja ravintolalaskuihin, Räsänen sanoo.

liittymien sekava hinnoittelu ja määräaikaissopimukset, jota operaattorit harjoittavat, on muutenkin omiaan sotkemaan kuluttajien käsityksiä todellisista maksuista. Näissä tarvitaan siis tarkkuutta.

Jotta matti pysyy pois kukkarosta, ei penniä tarvitse kuitenkaan varsinaisesti venyttää. Suunnittelu ja harkinta ovat kaiken A ja O. – Ihan yksinkertainen oman talouden kirjanpito voi olla yllättävän hyödyllistä. Sen tarkkailu, mihin rahaa menee milloinkin, opettaa kyllä malttia rahankäytön suhteen.

Heräteostokset ovat niitä, jotka voivat olla turmiollisia omalle taloudelle ennakoimattomuutensa takia, Pekka Räsänen vinkkaa vielä. a

Pienistä puroista iso joki

siihen ajallisesti ja rahallisesti merkittävästi.

– Asenteet ovat silti eri asia kun toteutunut kulutus. Rahankäyttö toteutuu kuitenkin käytettävissä olevien taloudellisten resurssien mukaan, taloustieteen professori Pekka Räsänen Turun Kauppakorkeakoulusta muistuttaa.

Mistä pienistä puroista sitten syntyy isoja summia aivan vaivihkaa?

– Hintoja on hyvä seurata ja hyödyntää alennuksia. Rahankäytön lisäksi on syytä kiinnittää huomiota tuotteiden pitkäikäisyyteen. Kestävät tuotteet tulevat pidemmän päälle edullisemmaksi, Kuluttajatutkimuskeskuksen Raijas korostaa.

– Pienet tavat voivat olla pidemmän päälle suurikin menoerä. Esimerkiksi jos ostaa joka päivä iltapäivälehden, kertyy siitä kuukaudessa jo lähes 40 euroa, hän jatkaa.

Räsänen on samoilla linjoilla: – Jos on tapana ostaa aina kauppareissulla uusi naistenlehti tai lapselle lelu tai karkkia, se voi viikkotasollakin kasvattaa menoja huomaamatta.

Myös tietoliikennemenot, eli netti- ja puhelinmaksut ovat kasvussa.

– Varsinkin lapsiperheissä nämä ovat aiheuttaneet ongelmia. Kännyköiden ja

Keskivertoperheen rahojen jakautuminen kuukausitasolla  Kahden huoltajan lapsiperheen keskimääräiset kulutusmenot vuonna 2006 (summat euroina).

Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 504 Alkoholijuomat ja tupakka 77 Vaatteet ja jalkineet 196 Asuminen ja energia 909 Kodin kalusteet, koneet ja tarvikkeet 219 Terveys 102 Liikenne 677 Tietoliikenne 113 Kulttuuri ja vapaa-aika 476 Koulutus 8 Hotellit, kahvilat ja ravintolat 163 Muut tavarat ja palvelut 516

Kulutusmenot yhteensä, euroa

3960

(Lähde: Tilastokeskuksen Kulutustutkimus)

helmikuu 2010 asukas | 15

> asukasposti

> HELSINKI

Arabianrannan Gunnel Nymaninkatu 4/8 on nyt Merituuli  Perinteinen uuden vuoden vastaanottajaisemme oli tänä vuonna tärkeämpi tilaisuus kuin koskaan. Olihan siellä tarkoitus julkistaa talollemme nimi. Ylivoimaisen äänisaaliin sai kaunis nimi Merituuli. Eli nykyään asumme siis Arabianrannan Merituulessa (epävirallisesti tietenkin). teksti JARI PUUSTINEN | kuva AVP.FI/RADIO CONTROLLED AIRPLANE

> VANTAA

Jyrki Niskanen lumosi  Oopperalaulaja Jyrki Niskanen lauloi ja laulatti Tikkurilantie 41:n senioritalossa 26.11. 2009.

Saimme ihastella taiteilijan äänivaroja – tuntui kuin sisäpihan lasikatto olisi noussut ilmaan!

Mukana oli oman talon asukkaiden lisäksi kutsuttuna muiden VVO-talojen senioreita Vantaalta, yhteensä kuulijoina oli noin 70 henkilöä.

Kiitos Jyrki!!! kuva ja teksti TAPIO HAAPOJA ja TAPIO HOKKANEN

> JYVÄSKYLÄ

Tupaantuliaiset  Jyväskylässä Vaihdekuja 4:ssä vietettiin joulukuussa VVO:n rakennuttaman kohteen tupaantuliaisia. Vaihdekuja on vuokrattu pitkäaikaisella vuokrasopimuksella Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:lle.

Asunnoissa on huomioitu yksilöllistä asumista sekä ympärivuorokautista moniammatillista apua tarvitsevien vaikeasti vammaisten tarpeet. Vaihdekujan palveluita voivat hyödyntää myös lähiseudun VVO:n muiden kohteiden asukkaat.

Kuvassa Jyväskylän VVO-kotikeskuksen aluepäällikkö Martti Müller (vas.), Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n toimitusjohtaja Risto Hämäläinen ja Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n Keski-Suomen aluejohtaja Leena Yksjärvi.

> PIEKSÄMÄKI

Pöllöt kesäasukkaina  Tässä on se pöllöperhe, joka ilahdutti Tahintie 12–14 asukkaita kesän 2009 alussa. Pöllöt ovat sarvipöllöjä: äitipöllö, isäpöllö sekä keväällä syntynyt pöllölapsi. Pöllöt viihtyivät pihapuissamme toista kuukautta, vanhemmat opettivat pikkupöllöä lentämään ja käyttäytymään ”kunnon pöllöjen lailla”! teksti JARMO MARKKANEN | kuva RITVA HÄKKINEN

Kerro myös muille lukijoille talosi tapahtumista, ideoista ja ihmisistä! Parhaat palat julkaistaan lehdessä tai nettisivuilla.

Lähetä aineisto sähköpostilla osoitteella asukas@vvo.fi tai postissa VVO-yhtymä Oyj/Asukas-lehti, PL 40, 00301 Helsinki.

Kuvia ei palauteta.

16 | asukas helmikuu 2010

> vinkki

Lastenhuoneen

väriläiskä

A

nna vanhoille ja puhki leikityille leluille uusi elämä mobilena lastenhuoneen katossa.

Kirkkaanvärinen mobile on mukava virike pienen lapsen sängyn yläpuolella, mutta toimii isommallakin lapsella kattokruununomaisena, hauskana sisustuselementtinä.

Mobileen voi laittaa killumaan melkeinpä mitä leluja tahansa – pehmoleluista vanhoihin helistimiin. Muoviset eläinhahmot voi uudistaa esimerkiksi spraymaaleilla. Selkeät ja kirkkaat värit ovat lasten mieleen!

Koko komeuden ripustamiseen voi käyttää esimerkiksi vanhan henkarin tai pari. Mobilen rakennusaineeksi tarvitaan lisäksi siimaa ja pieniä ruuvattavia koukkuja tai lenkkejä, joista lelut saa ripustettua. Kannattaa kuitenkin valita suurin piirtein samankokoisia ja -painoisia leluja ripustettavaksi, tai ainakin parillinen määrä jokaista kokoa. Myös ripustuskorkeus ja -kohta muuttavat mobilen tasapainoa herkästi. teksti Neea Laakso | kuva Suvi Laine

helmikuu 2010 asukas | 17

> kohennusta kotiin | tietokonepiste teksti STIINA HONKAMAA | kuvat TOMMI TUOMI

Toimiva työpiste kotiin

Työpiste kannattaa sijoittaa tilaan, jossa on helppo rauhoittua ja keskittyä ilman muuta hälinää.

18 | asukas helmikuu 2010

Monet niska–hartia­ seudun säryt juontavat juurensa suoraan kehnosta työ­asennosta.

Ergonomia-asiat on siis hyvä muistaa laittaa kuntoon myös kodin tietokonepisteessä.

Kodin tietokonepisteen suunnitteluun kan­ nattaa kiinnittää huomiota etenkin, jos teh­ dään etätöitä tai työskennellään muuten pit­ kiä aikoja kerrallaan, Työterveyslaitoksen tut­ kija Irmeli Pehkonen opastaa.

Jos työskentelee pitkään huonossa työ­ asennossa, esimerkiksi pää eteenpäin taipu­ neena tai sivulle kiertyneenä ja hartiat jän­ nittyneinä, niska- ja hartiaseutu kipeytyy. Jos taas selkä ei ole riittävästi tuettuna, alkaa ala­ selkä helposti oireilla.

Niska- ja hartiavaivat ovat hyvin yleisiä aikuisväestön keskuudessa. Työterveyslai­ toksen toteuttaman tutkimuksen mukaan 25–64-vuotiaista lähes puolet kärsii niskatai hartiavaivoista. Alaselän särkyjä esiintyy kolmanneksella. Niska- ja hartiavaivat ovat yllättävän yleisiä myös lapsilla ja nuorilla.

15–16-vuotiaista tytöistä tällaisia särkyjä esiin­ tyy lähes puolella ja saman ikäisistä pojista kolmanneksella.

Ergonomisesti hyvä työpiste kotonakin on sijoitus tulevaisuuteen. Erityisiä toimisto­ kalusteita ei kuitenkaan kotiin välttämättä tarvitse hankkia, vaan tavallisia huonekaluja­ kin käyttämällä voidaan rakentaa kotiin toi­ miva työnurkka. >>

helmikuu 2010 asukas | 19

Tärkeimmät asiat tietokonetyöpisteen ergonomiassa:

1 2

Hanki hyvä, selkää tukeva työtuoli.

Säädä työpöydän korkeus sellaiseksi, että näytön ylin tekstirivi on katseen vaakatason alapuolella.

3 4

Varaa näppäimistön eteen tilaa ranteiden tukemiseen.

Aseta hiiri sellaiselle etäisyydelle, että työskentely on mahdollista kyynärvarsi ja ranne tuettuna ja ranne suorana.

5

Varaa työpöydälle riittävästi tilaa työssä tarvittaville aineistoille.

6

Varmista, ettei katseen suunnassa ole heijastuksia tai häikäisyä.

7

Pidä taukoja!

Erilaisia työtuoleja kannattaa kokeilla, jotta löytää itselleen sopivimman mallin.

20 | asukas helmikuu 2010

Panosta rauhalliseen ilmapiiriin Työpiste on hyvä sijoittaa rauhalliseen tilaan. Paras ratkaisu on erillinen ikkunallinen työhuone. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, tila kannattaa erottaa muusta huoneesta esimerkiksi sermillä tai sijoittaa sellaiseen huoneeseen, jossa muu perhe ei vietä paljon aikaa.

Työskentelytilaan valitaan rauhallinen yleisilme, joka tuntuu työskentelijästä mukavalta eikä haittaa keskittymistä. Yleensä tämä tarkoittaa suhteellisen vaaleita ja seesteisiä värivalintoja. Liikaa tilpehööriä on syytä välttää työpisteen ympäristössä.

Riittävä yleisvalaistus on tärkeää, ja lisäksi työpöydälle kannattaa hankkia kohdevalo. Katseen suunnassa ei saa olla häiritseviä heijastuksia tai häikäisyä.

Jos aurinko paistaa suoraan sisälle,

Kohtalaisen tasokas työtuoli on sijoitus, joka ei mene hukkaan. huoneessa on hyvä olla kaihtimet tai muut verhot.

Työpöytä ja -tuoli sopiviksi Ei ole aivan sama, millaisen pöydän ääressä työskentelee. Työpöydän tulee olla riittävän suuri, jotta tietokoneen lisäksi siinä on tilaa tarvittaville aineistoille ja välineille.

Paperityöhön tarvittavan pöytätilan olisi oikeakätisellä hyvä sijaita tietokoneen vasemmalla puolella kulmittain. Tämä antaa luonnollista ”liikuntaa” hartianseudulle.

Kalusteet Ikea ja kuvausrekvisiittaa.

Työpisteen ilme pidetään selkeänä ja kaikki turhat tavarat siivotaan pois pöydältä.

Työpöytä ei saa olla liian korkea. Yleensä 60–75 senttiä on sopiva korkeus. Ergonomisesti oikeaoppisessa työasennossa hartiat ovat rentoina ja niska suorassa.

Kohtalaisen tasokas työtuoli on sijoitus, joka ei mene hukkaan. On hyvä kokeilla erilaisia istuimia. Tuolin istuinosan koon ja muodon tulee tuntua käyttäjästä sopivalta. Tuolin säädettävyys on tärkeää erityisesti silloin, jos samaa työpistettä käyttävät useat, erikokoiset perheenjäsenet.

– Säädettävästä tuolista ei ole kuitenkaan mitään hyötyä silloin, jos sitä ei säädetä oikein, Pehkonen tähdentää.

– Tuoli säädetään siten, että jalat voidaan pitää tukevasti lattialla tai jalkatuella. Tuolin etureuna ei paina polvitaipeita, ja selkätuki tukee selkää.

Miten tietokone sijoitetaan?

Kun työpisteen yleispuitteet ovat kun-

Näppäimistö ja hiiri on hyvä sijoittaa niin, että niiden edessä on riittävästi tilaa ranteiden tukemiseen.

nossa, on aika kiinnittää huomio itse työvälineeseen. Tietokoneen näyttö tulisi sijoittaa näkemisen kannalta sopivalle etäisyydelle, joka on yleensä 60–75 cm kasvoista. Etäisyys riippuu kuitenkin näytön koosta. Karkeasti laskettuna etäisyyden tulisi olla 1,5 x näytön halkaisijan pituus.

Korkeussuunnassa näyttö sijoitetaan siten, että sen yläreuna on silmien ja katseen vaakatason alapuolella.

Tärkeää on ottaa huomioon myös tietokone. Näppäimistö ja hiiri sijoitetaan niin, että niiden edessä on tilaa ranteiden tukemiseen. Hiiri kannattaa myös asettaa mahdollisimman lähelle näppäimistöä siten, että ranne pysyy suorana hiirtä käytettäessä.

Näppäimistön tulisi olla sellainen, että se mahdollistaa työskentelyn hartiat rentoina, ja hiiren pitäisi myös sopia hyvin käyttäjän käteen. Tietokoneen toiminnot, kuten pistekoko, pi-

täisi säätää kullekin käyttäjälle sopiviksi.

Muistamisen arvoista on myös, että pieni liikunta töiden välissä tekee aina terää. Varsinaista taukojumppaa ei kuitenkaan tarvitse itselleen järjestää.

– Lyhyet tauot ja jaloittelu ovat tärkeitä tietokonetyössä. Tämän vuoksi kirjahyllyn tai printterin ei tarvitse sijaita aivan työpisteen vieressä, Pehkonen muistuttaa. a Lisätietoa:  www.ttl.fi  Aihesivut  Ergonomia  Työkalut

 Ketola, R (toim.) Toimiva toimisto.

Työterveyslaitos 2007.

Lue lisää kodin ergonomiasta verkosta, www.vvo.fi-sivujen Asukkaalle-osiosta, Asukas-lehden alta.

helmikuu 2010 asukas | 21

Perinneherkut pöytään teksti IRENE KIURU | kuvat SUVI LAINE

Kevätterkuin Irene

Pääsiäinen on yksi tärkeimmistä kirkollisista juhlista, jota on vietetty jo 100-luvulla. Juhlan vietto kuuluu olennaisesti eri uskontoihin, ja myös suomalaisessa ruokapöydässä on muualta poimittuja perinneherkkuja.

> pata ja kattila | pääsiäisherkut

P

erinteisen pääsiäisen lammasruuan voi valmistaa vaihteeksi padassa. Pataherkku hellii vatsaa ja mieltä ja on helppo valmistaa.

Pasha ja kulitsa liittyvät erityisesti ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen. Sana pasha periytyy venäjän pääsiäistä tarkoittavasta sanasta nacxa, joka puolestaan on peräisin heprean sanasta pesah. Kulitsa on pullataikinasta tehty makea leipä. Kulitsa koristellaan kyrillisillä X ja B-kirjaimilla, jotka tarkoittavat ”Kristus on ylösnoussut”. a

Pasha

Kulitsa (2 isoa limppua)

5 dl maitoa 1 prk, 250 g maitorahkaa 1 dl sokeria 100 g pehmeää voita 1 pala, 50 g hiivaa 1 keltuainen 1,5 tl suolaa 0,5 dl sokeria 2 tl kardemummaa 0,5 dl mantelirouhetta

2 tl vanilliinisokeria 1 tl vaniljasokeria 2 kananmunaa 1 rkl sitruunan mehua 2 dl perunajauhoja 50 g korintteja ½ rasia (50 g) sukaatteja 50 g sukaatteja Vinkki: ½ rasia (50 g) karamellisoitua 2 dl kuohukermaa Myös appelsiininkuorta suodatin­paperi käy n

Liota puista pasha4 rkl mantelirouhetta sideharson sijaan. muottia noin tunnin ajan n. 11–12 dl vehnäjauhoja Pasha­muotiksi käy mikä tahansa puu- tai muovikylmässä vedessä. Kie200 g voita tai margariinia muotti, jossa on valuhauta sideharso ja jäähvoiteluun kananmuna misreiät nesteelle. dytä se kylmässä vedesn Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. sä ja kierrä kuivaksi. VuoSekoita joukkoon muut ainekset vehnä- ja peraa muotti sideharsolla. Aseta runajauhoja ja rasvaa lukuun ottamatta. Alusmuotti kulhoon tai muulle alustalle, johon rahta taikina kimmoisaksi pullataikinaksi lisääkasta irtoava neste voi valua.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää rah- mällä jauhoja vähitellen. Lisää lopuksi pehmeä ka, keltuainen, mausteet, mantelirouhe ja su- voi tai margariini ja vaivaa taikina tasaiseksi. kaatit sekä korintit. Vaahdota kerma ja lisää Anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

Leivo kohonneesta taikinasta kaksi pyöreää se rahkaseokseen. Kaada seos muottiin ja paina massa tiiviiksi. Käännä sideharson helmat limppua. Jätä vähän taikinaa limppujen päälpohjan päälle. Peitä tuorekelmulla ja anna pas- le tulevaa koristetta varten. Rullaa taikinasta ohuita taikinanauhoja ja muotoile kulitsojen han tekeytyä yön yli jääkaapissa.

Kumoa pasha vadille ja irrota sideharso va- pinnalle kirjaimet X ja B. Anna kulitsojen kohota liinan alla lämpöisesroen. Koristele hedelmillä ja suklaakarkeilla. sä ja vedottomassa paikassa noin 30 minuuttia.

Tarjoile pashan kanssa kulitsaa.

Huom! Isoon pashamuottiin tarvitset kak- Voitele leivät kanan­munalla ja paista 200-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia. sinkertaisen annoksen.

Pääsiäisen lammaspata (4 annosta) Tarjoa lammaspata pääruokana riisin kera.

Kasvisruokailijoille lihan voi korvata vastaavalla määrällä munakoisoa, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

500­­–­­600 g lampaankaretta 1 munakoiso 1 sipuli 1 vihreä paprika 1 iso tomaatti 1 pieni kesäkurpitsa 1 dl vettä 2 rkl tomaattipyreetä 4 valkosipulinkynttä hienonnettuna ½ dl silputtua minttua 2 tl paprikajauhetta 1 tl suolaa pinnalle: n. 50 g voita koristeluun tuoretta minttua ja persiljaa

n

Leikkaa lampaankareet luiden välistä paloiksi ja asettele uunivuoan pohjalle. Pilko kasvikset suupaloiksi ja lisää ne lihojen päälle. Sekoita veteen hienonnettu valkosipuli ja tomaattipyree sekä silputtu minttu ja mausteet. Kaada seos lihan ja kasvisten päälle. Nostele varovasti, jotta liemi pääsee valumaan kaikkialle. Lisää voi nokareina padan pinnalle.

Anna padan hautua 200 asteessa noin 1 ½ tuntia. Peitä vuoka kannella tai foliolla ensimmäisen tunnin ajaksi. Keitä lisäkeriisi.

helmikuu 2010 asukas | 23

> kunnossapito ja palvelu | asumisen asialla teksti Katja Pesonen | kuvat Tommi Tuomi

VVO-kotikeskus Järvenpäässä tarjoaa kodin tuhansille. Täällä pidetään huolta kahdeksan kunnan VVO-asukkaiden asioista ja järjestetään koteja niin nuorille, lapsi­perheille kuin senioreille.

Kotikeskus täynnä elämää

K

aupunkina Järvenpää voi olla piskuinen, mutta siellä sijaitsevan VVO-koti­ keskuksen toiminta on monipuolista ja laajalle levinnyttä. Järvenpään lisäksi se pitää lankoja hyppysissään Tuusulan, Keravan, Nurmijärven, Porvoon, Mäntsälän, Hyvinkään ja Riihimäen asuntoasioissa. Kotikeskuksen toiminnasta vastaa aluepäällikkö Nina Silvonen, jonka alaisina työskentelee viisi isännöitsijää, viisi myyntineuvottelijaa sekä yksi tekninen isännöitsijä. Silvonenkin isännöi muiden töidensä ohella. ­­– Isännöinti on hyvä keino pysyä arjessa kiinni. Tämä työ on pitkälti käytännön työn junailua, ja jos ei arkea näkisi, aluepäällikön tehtävässä ei onnistuisi kovin hyvin, hän toteaa.

– Tässä työssä on oltava inhimillinen näkökulma, sillä koti on pyhä paikka, Silvonen täsmentää.

Toimivan kokonaisuuden lomassa on myös kehittämisen paikkoja. Silvonen nostaa ensimmäiselle sijalle yhä suuremman asiakasläheisyyden. Kotikeskuksessa pyritään jatkuvasti tulemaan entistä lähemmäs asiakasta muun muassa tekemällä asuntojen esittelystä lähtien kaikki itse. Myyntineuvottelijat hakevat asiakkaan vaikka rautatieasemalta näyttöön, jos tarve niin vaatii.

Nykyisille asukkaille olisi myös tiedotettava entistä tehokkaammin mahdollisuuksista asunnonvaihtoon sekä remonttieduista, jotta VVO:lla viihdyttäisiin vuosia eteenpäin.

Koti kaikille

Myyntineuvottelija Leena Ryynänen istuu työpöytänsä takana kuulokkeet korvilla.

– Minun työasentoni on päivittäin se, että suu ja kone käyvät, hän nauraa.

Hän on juuri asukkaan pyynnöstä sanonut irti yhden vuokrasopimuksen ja tekee uutta perään.

VVO:n valttikortti on muuttoetu. Uudella vuokralaisella on vapaat kädet tehdä pieniä parannuksia ja maalata koti näköisekseen. Toisinaan tarvitaan kunnon remppaa. Siihen VVO-kotikeskus järjestää omat ammattilaisensa. Esimerkiksi keittiöremontit kulkevat heidän kauttaan sukkelasti, ja silloinkin vuokralainen voi vaikuttaa vaikka kaap­ pien väreihin.

VVO:lle on tärkeää, että asukas kokee asunnon omakseen.

24 | asukas helmikuu 2010

Jatkuvaa huolenpitoa

Isännöitsijä Mervi Mäcklin seuraa päivittäin huolto­yhtiöille tehtyjä ilmoituksia kiinteistöistä ja sitä, miten huoltotyöt etenevät.

Tule käymään! n

Järvenpään VVO-koti­ keskus on yksi VVO:n 13 kotikeskuksesta, jotka toi­ mivat kaikki samoilla pe­ riaatteilla.

VVO pyrkii jatkuvasti en­ tistä henkilökohtaisempaan kontaktiin asiakkaidensa kanssa. Niinpä kotikeskuk­ sessa kaikki myyntineuvot­ telijat hoitavat sekä asun­ tojen ennakkotarkastuksen, esittelyn että vuokraami­ sen. Myös isännöitsijät ovat yhteydessä vuokralaisiin.

VVO-kotikeskus on paikka, jonne uudet asukkaat ja jo VVO:lla asuvat toivotetaan ilolla tervetulleeksi.

Kyseisen asukkaan lapset ovat muuttaneet pois pesästä, ja hän haluaa vaihtaa asunnon pienempään. Kun asunto on irtisanottu, Ryynänen tarkastaa sen kunnon, jotta tietää mitä oikein markkinoi.

Tämän jälkeen hän etsii uutta vuokralaista, jolle hän esittelee asunnon.

Syvällisemmän tarkastuksen asuntoon tekee isännöitsijä, esimerkiksi Minna Niemeläinen, jonka päivät täyttyvät kiinteistökierroksista. Myyntineuvottelija tarkastaa asunnon yleensä silloin, kun kalusteet ovat vielä paikallaan. Isännöitsijä sen sijaan tutkii sen tyhjillään.

– Katson, mitä huoneistoon tarvitsee tehdä. Jos hella on jäänyt siivoamatta, se siivotaan, tai jos se on rikki, se vaihdetaan, Niemeläinen kertoo.

VVO:ssa kiinteistöjen huolto on ulkoistettu huoltoyhtiöille. Ne ottavat vastaan asukkailta vikailmoituksia ja välittävät tehtävät urakoitsijoille. Isännöitsijät seuraavat päivittäin sitä, millaisia ilmoi-

tuksia yhtiöt ovat saaneet ja kuinka korjaustyöt etenevät.

– Pientä pintaremonttia teetetään huoltoyhtiöillä päivittäin, remonteista ja urakoitsijoiden kilpailuttamisesta vastaava tekninen isännöitsijä Mika Virtanen kertoo.

Suuremman vahingon sattuessa Virtanen toimii työmaavalvojana, ja lisäksi hän suunnittelee Silvosen kanssa tulevien vuosien remonttitarpeita.

Näiden kartoittamiseksi Virtanen ja isännöitsijät tekevät tiuhaan perustarkastuksia alueen asunnoista.

Kaikki viat korjataan mahdollisimman pikaisesti. Asukkaista ja heidän kodeistaan halutaan Järvenpäässä pitää hyvää huolta. a Tekninen isännöitsijä Mika Virtanen vastaa remonteista ja urakoitsijoiden kilpailuttamisesta.

> into isännöitsijä

Kuvassa edessä vasemmalta: Maija-Liisa Siura, Minna Niemeläinen ja Mervi Mäcklin. Takana: Kristiina Sivén-Hytti, Mika Virtanen, Leena Ryynänen ja Nina Silvonen.

Lattiakaivon synkät salaisuudet  Lattiakaivon puhdistamiseen viemärihuollosta vastaava perheenjäsen (yleensä mies) ryhtyy yleensä vain pakkotilanteessa, pitkin hampain ja kumihansikkain. Likaisesta lattiakaivosta uhoavat näkymät muistuttavat kauhuelokuvia. Kun kaivon kannen nostaa, edessä avautuu hiuksista, kuolleesta ihosta, rasvasta ja usein pumpulipuikoista, tukkapinneistä ja muista kylpyhuoneen pikku yksityiskohdista koostuva kalmankelmeä mätäs. Haju ei välttämättä ole voimakas, koska kaivo yleensä huuhtoutuu jatkuvassa käytössä. Mutta vähintäänkin lievä tunnusomainen tuoksahdus on aina mukana.

Lattiakaivo pitäisi puhdistaa kerran kuukaudessa, mutta harva näin tekee. Se kyllä kannattaa: kylppärin ilma raikastuu, ja vesi lorisee pois iloisemmin.

Vielä konkreettisempi syy on, että toisin kuin luulisi, sottaisesta kaivosta vesi haihtuu nopeammin kuin puhtaasta. Kun vesilukko kuivuu, sieltä alkaa nousta todella tömäköitä viemärin hajuja.

Lattiakaivon suojaksi on olemassa kertakäyttöisiä sihtejä. Sihdit pitää vaihtaa miltei viikoittain, koska ne keräävät tehokkaasti kaiken epäpuhtauden.

Viemärin puhdistaminen ei vaadi erityisiä supermiehen taitoja: ritilä irti, irtoroska käsin pois, ja sitten jynssätään tehokkaalla pesuaineella ja vanhalla astiaharjalla. Lopuksi huuhtelu runsaalla viileällä vedellä. Viileällä, koska pöpöt viihtyvät lämpimässä.

Jos kaivo on päässyt tukkeutumaan ja tulvii yli, kurnuttaa ja ryystää, normaalikonstit eli imupumppu tai viemärinavausneste tepsivät yleensä. Nesteen kanssa pitää vain olla varovainen, koska se syövyttää. Varminta on tietysti ottaa yhteyttä huoltomieheen, jolloin hän voi samalla tarkistaa niin kaivon kuin lavuaarin hajulukon toimivuuden. Ennaltaehkäisy on tässäkin tapauksessa parasta hoitoa! 

helmikuu 2010 asukas | 25

> vapaa-aika | yksipyöräilyn huumaa

P

ojat olivat poikia 1800-luvullakin. Vuonna 1866 keksityssä ensimmäisessä polkupyörässä oli todella suuri etupyörä ja pieni takapyörä. Pian poikaporukoissa keksittiin ottaa polkupyörästä takapyörä pois. Sitten kisattiin siitä, kuka pääsee yhdellä pyörällä pisimmälle.

Yksipyöräinen on pysynyt kuvioissa tähän päivään asti. Monelle yksipyöräisestä tulee ensimmäisenä mieleen sirkusten pellet ajelemassa pyörällä samalla palloja jonglööraten. Pyörää käytetään kuitenkin laajasti myös sirkuksen ulkopuolella. Yksipyöräily on tehokas laji, joka kehittää niin tasapainoa, voimaa kuin kärsivällisyyttäkin. Vantaalaiset kaksoset Tuomas ja Lauri Puranen ovat harrastaneet lajia kolmisen vuotta.

– Rento laji on takuuvarma katseidenkääntäjä, pojat naurahtavat.

Inspiraatio pilailupuodista Kaksosten harrastus sai alkunsa pilailupuodista. Naamareita, peruukkeja ja leikkihämähäkkejä pursuavia hyllyjä vasten nojasi myynnissä oleva yksipyöräinen, joka jäi kutkuttamaan Tuomaksen mieltä. Myöhemmin poikien isä löysi taloyhtiön varastosta käyttämättä jääneen yksipyöräisen. Pyörän omistaja suostui vaihtamaan ajokin pullakahveihin, ja poikien harrastus sai aloituspotkunsa.

Yksipyöräistä silmäillessä mieleen nousee väistämättä ajatus: miten tuolla on mahdollista pysyä pystyssä? Kaksoset kertovat, että alku vaatii pitkäjänteisyyttä.

– Ensimmäisenä päivänä pyörän päällä ei pysynyt ollenkaan.

Alussa kaikki meni pieleen, mutta sitten jokin naksahti kohdalleen.

Kahden viikon päästä pääsi jo kymmenen metriä eteenpäin. Muistan, kuinka hyvä fiilis saavutuksesta silloin tuli, muistelee Lauri.

teksti KARITA SAINIO | kuvat JORMA MARSTIO

kaduilla

Pomppimista kiville, lankulla tasapainottelua ja metsäteillä kruisailua. Yksipyöräily on laji, joka kääntää katseet kaikkialla.

26 | asukas helmikuu 2010

OON T N U K Ä PYÖR KEVÄTTÄ VARTEN  Useimmilla meistä on tavallinen kaksipyöräinen polkupyörä, joka kannattaa huoltaa kevätkuntoon hyvissä ajoin ennen lumien sulamista. Kaikkein tärkeintä on pitää pyörä puhtaana. Vesipesu puhdistaa lian ja vanhan öljyn pois ketjuista ja jarruista. Lämpimän pesuveden joukkoon kaadetaan reilu loraus tiskiainetta.

Renkaat pitäisi vaihtaa uusiin vähintään viiden vuoden välein. Sisäkumiin tulee ajan myötä säröjä, vaikka renkaat näyttäisivät päällisin puolin ehjiltä. Vanhat ja sileäksi kuluneet renkaat pidentävät jarrutusmatkaa, mikä voi tuottaa ikäviä yllätyksiä.

Ohjeet kotipyörähuoltoon antoi Okka Granbacka. www.pyorahuolto.com

Pyörän ketjut pyyhitään puhtaiksi kostealla kankaalla, ei paperilla, josta saattaa jäädä kuidunpalasia ketjun pintaan ja väliköihin.

Renkaanvaihto käy näppärästi kahden muovisen rengasraudan kanssa.

Rengas irrotetaan vanteesta työntämällä rengasrauta kumin alle ja nostamalla sen avulla kumia ylöspäin.

Kulunut vanha ketju voi pilata rattaat. Pikaliitoksella varustettu ketju on helppo vaihtaa itse ilman erikoistyökaluja.

Tuomas (vas.) ja Lauri temppuilevat yksipyörän kanssa esimerkiksi ajamalla silmät kiinni, takaperin tai palloja ilmassa heitellen.

Lue tarkempia ohjeita näistä ja muista polkupyörän keväthuoltoon liittyvistä asioista verkosta, www.vvo.fi -sivujen Asukkaalle-osiosta, Asukas-lehden alta.

helmikuu 2010 asukas | 27

Yksipyöräily vaatii tasapainoa ja taitoa, mutta laji ei ole kuitenkaan vaarallinen. Tasapainon pettäessä pyörä liukuu nopeasti alta pois eteen tai taakse ja jalat ehtivät pelastaa kaatumiselta.

Yksipyöräilyssä on monta eri alalajia, kuten maastoyksipyöräily eli muni, temppuiluun keskittyvä freestyle sekä pitkien ajomatkojen cross country.

Jokaiselle alalajille on oma pyörämallinsa. Esimerkiksi maastoyksipyöräisissä rengas on raskas ja tukeva, kun taas sirkuksesta tutuissa pitkäkaulaisissa kirahvipyörissä se on pieni ja kevyt.

Onpa olemassa jopa impossible wheel, mahdoton pyörä. Se on satulaton rengas, johon on liitetty jalansijat, joilla ei voi polkea.

Tasapainottelua kauppakasseilla

Alussa pyörällä kannattaa harjoitella ajamalla jotakin tukea, kuten seinää tai mattotelinettä, vasten. Pää on pidettävä kylmänä, vaikka pystyssä ei heti pysyisikään.

– Meillä oli alussa kaide, josta pystyi ajaessa pitämään kiinni. Heti kaiteen jälkeen sitten kaatui. Kun saman teki parikymmentä kertaa peräkkäin, niin kyllä se alkoi ärsyttää, vastaa Tuomas kysyttäessä, tekikö mieli koskaan luovuttaa ja heittää hanskoja tiskiin.

Tarvitsee vain lähteä ovesta ulos ja ajaa.

Kypärä ja säärisuojat eivät ole hassumpi idea, vaikka laji ei olekaan vaarallinen. Tuomas ja Lauri ovat säästyneet mustelmilta ja kolhuilta.

Wheel walking haaveena Tuomaksen ja Laurin pyöräily onnistuu nykyisin vaikka ajamalla silmät kiinni, takaperin tai palloja ilmassa heitellen. Välillä poljetaan yhdellä jalalla, ajellaan metsäpolkuja pitkin tai hypitään kivien päälle. Pojat ajavat myös pitkiä reittejä: ennätyksenä on kymmenen kilometrin lenkki. Vielä on kuitenkin temppuja, joita on haaveissa osata.

– Wheel walkingin haluaisin oppia. Siinä nostetaan jalat pois polkimilta, viedään ne renkaan päälle ja sitten kuljetetaan rengasta jaloilla, Lauri miettii.

28 | asukas helmikuu 2010

Yksipyöräilyä netissä  www.giftle.fi Foorumi, jossa Suomen yksipyöräilijät kohtaavat taitotasoon katsomatta.

 www.fin.unidrifters.com Suomalaisen yksipyöräilyryhmän kotisivut, joissa on lajin historiaa, kuvia, videoita ja linkkejä.  www.unicycling.org Sivusto sisältää muun muassa yksipyöräilyn taitotasotaulukon, jonka kautta voi opetella perusteita.  www.krisholm.com Yksipyöräilytähti Kris Holmin vauhdikkaat englanninkieliset kotisivut.  www.qu-ax.com Yksipyörävalmistajan sivut, joilla muun muassa blogi, opastusta harrastuksen aloittamiseen sekä videoita.

Yksipyöräilyinnostus on tarttunut muihinkin nuoriin kaksosten asuinalueella. Tuomas ja Lauri laskevat, että harrastajia on nyt yhteensä viisi. Pojista koostuva porukka ajelee yhdessä esimerkiksi lähistöllä sijaitsevaa Kuusijärveä ympäri. Hiekkatiereitillä on mukavasti pieniä esteitä, mäkiä ja kiviä, joilla temppuilla.

Kesällä kaksoset rakensivat pihaan temppuradan, jossa oli muun muassa lankkuja tasapainotteluun sekä hyppyreitä. Radalla vietettiin monta iltaa pyöräilyporukan kesken.

Entäpä tytöt, löytyykö heitä tämän harrastuksen parista?

– Tällaiset extremelajit sopivat ehkä paremmin pojille, Tuomas miettii.

Vaikka kaksosten harrastuspiirissä ei olekaan vastakkaista sukupuolta näkynyt, myös tytöt harrastavat yksipyöräilyä.

Laurin mieleen on erityisesti jäänyt Saksan reissulla nähty tyttö, joka ajoi yksipyöräisellä kauppakassien kanssa. Pyöräilijä on hyvä esimerkki lajin monipuolisuudesta. Yksipyöräinen sopii niin kaupunkiin kuin maastoon, temputteluun tai hyötyliikunnaksi.

– Ja tämä on siitä hyvä harrastus, että se ei kaipaa suuremmin alkuvalmisteluita. Tarvitsee vain lähteä ovesta ulos ja ajaa, Lauri summaa ja hyppää pyöränsä satulalle. a

www.sanaris.fi | laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen

Ristikko 1/2010

Osallistu kilpailuun ja voita Sagaformin yrttiruukku!

Lähetä ristikon ratkaisusanat sekä nimesi ja osoitteesi 30.4. 2010 mennessä joko sähköpostitse asukas@vvo.fi tai postitse VVO-yhtymä Oyj/Asukas-lehti, PL 40, 00301 Helsinki.

Voit tulostaa ristikon myös verkosta www.vvo.fi/asukas-lehti.

Nimi Osoite

Viime numeron voittajat: Viime lehden ristikon voittaja oli Esko Paavola Helsingistä, ja lukijakilpailun voittajaksi onnetar poimi Markku Hyvösen Lahdesta.

Iloiset onnittelut voittajille!

Viime lehden 4/2009 ristikon ratkaisu:

helmikuu 2010 asukas | 29

> uuteen kotiin | vvo rakentaa teksti Anna Haikarainen | kuvat Pentti Vänskä ja VVO

Pappilan mailla kaupungin kupeessa Kuopion keskustan tuntumaan, luonnon­läheiseen ja rauhaa huokuvaan Pappilan­mäkeen nousee kahdessa vaiheessa yli 100 vuokra-asuntoa. Huhtikuun lopussa 2010 alueelle valmistuu kolme uutta matala­energia­kerrostaloa.

V

VO:n uudiskohteessa Kuopion Pappilanmäellä on vielä täysi rakennusmiesten työntouhu päällä. Asukkaat pääsevät muuttamaan Papinkuja 7:ään viimeistään toukokuussa 2010.

Papinkuja 7 sijaitsee upealla ja keskeisellä paikalla, joka houkuttelee puoleensa monenlaisia asukkaita, niin lapsiperheitä, sinkkuja kuin senioreitakin. Kaikki kaupungin palvelut löytyvät Pappilanmäen läheisyydestä.

– Keskustaan pääsee kävellen 10 minuutissa. Lähimmät bussipysäkit ovat parinsadan metrin päässä linja-autoasemalla. Kauppa, koulu ja päiväkoti ovat noin kilometrin etäisyydellä, isännöitsijä Mikko Kortelainen esittelee aluetta.

30 | asukas helmikuu 2010

Erikoisuutena valoa tulvivat viherhuoneet Nyt harjakorkeudessa oleviin kolmeen kerrostaloon valmistuu yhteensä 59 huoneistoa. Kuntarahoituksen rahoittama kohde on korkotuettua vuokraasuntotuotantoa. Rakennusurakoitsijana on toiminut NCC Rakennus Oy ja arkkitehtitoimistona QVIM Arkkitehdit Oy. – Yksityisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistäminen on onnistunut Pappilanmäellä hyvin. Talot muodostavat intiimin, mutta silti puoliavoimen korttelipihan, rakennusarkkitehti Petteri Hiltunen kuvailee aluetta.

Kolmikerroksiset talot A ja C sekä viisikerroksinen talo B ovat pääasiassa tiilipintaisia kerrostaloja. Kaikissa asunnoissa on lasitetut parvekkeet, ja

– Huoneistokoot Papinkujalla vaihtelevat 32,5–70 neliön yksiöistä neljän huoneen, keittiön, saunan ja viherhuoneen asuntoihin, isännöitsijä Mikko Kortelainen esittelee.

maantasossa sijaitsevissa asunnoissa on oma piha-alue.

– Suurimmissa huoneistoissa erikoisuutena ovat 7–8 neliön kokoiset viherhuoneet, joissa on isot, lähes kattoon asti ulottuvat ikkunat, Mikko Kortelainen kertoo.

Hulppeat näköalat saunojille B-talon ylimmässä kerroksessa asukkaiden käytössä on kaksi näköalasaunaa, joista voi pujahtaa vilvoittelemaan

Asuntojen pintamateriaalit ja varustus  Asuntojen pintamateriaalit ovat pääosin M1-luokiteltuja vähäpäästöisiä materiaaleja. Lattiat ovat tammensävyistä laminaattia ja seinät valkoisiksi maalattuja. Pesuhuoneiden lattiat ovat turvapinnoitettua muovimattoa, ja seinät on laatoitettu.

pesupöydät ruostumatonta terästä kahdella altaalla.

 Pesuhuoneessa altaan yhteydessä on allas-, peilija pyykkikaapit.  Keittiöissä on liesi, ilmanvaihtoon kytketty liesikupu, korkea jääkaappipakastin, sekä varaukset astianpesukoneelle ja mikroaaltouunille. Kylpyhuoneissa on varaukset pyykinpesukoneelle ja kuivausrummulle.

 Keittiöiden työpöytien taustapinnat ovat laatoitetut, muuten seinät ovat valkoisiksi maalattuja.

 Asunnot varustetaan koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla.

 Keittiöiden kalusteovet ovat taivelaminaattia, muiden tilojen kalusteovet ovat melamiinia. Työpöytätasot ovat pähkinäsävyisiä taivelaminaattitasoja ja astian-

 Kiinteistöön asennetaan kaapeli-tv-järjestelmä sekä Cat 6 e puhelin-/datayleiskaapelointi, joka mahdollistaa nopeat laajakaistaiset tietoliikennepalvelut.

 Papinkuja 7:n keskineliövuokra on 13,25 euroa.

Vuokraan sisältyy vesimaksu. Vakuusmaksu on 250 euroa. Varallisuusrajat.

lasitetulle ulkoterassille. Saunan yhteydessä on monitoimitila, johon kuuluvat viherhuone ja minikeittiö.

– Saunat ovat todella näyttäviä.

Niistä on näkymät Puijon metsiin, ja viherhuoneesta näköalat avautuvat joka suuntaan. Näihin puitteisiin on loistavat mahdollisuudet saada asukkaiden yhteistoimintaa, Hiltunen sanoo.

B-talossa sijaitsee ilmainen pesutupa kuivaushuoneineen. Talojen yhteistiloissa ovat myös huoneistokohtaiset irtaimistovarastot, joissa on lautarakenteiset säilytyshyllyt, sekä ulkoilu- ja lastenvaunuvarastot.

Kussakin talossa on automaattisesti avautuvilla ovilla varustettu hissi.

Jokaiselle tasolle, myös kellariin, on esteetön pääsy.

Taloja ympäröi puisto. Piha-alueella on vehreä oleskelualue ja leikkialue leikkivälineineen sekä polkupyörävarasto. Autopaikat sijaitsevat Suntionkujan ja Pappilantien varressa. Osa Pappilantien paikoista on katettuja.

Määräyksiä energiatehokkaampi Pappilanmäen uudet talot ovat osa VVO:n energiatehokkuuteen pyrkivää rakentamista.

Normitaloon verrattuna tilojen lämmittämisen käytettävää energiaa säästyy noin 60 prosenttia. Papinkujan kiinteistö onkin energiatehokkaampi kuin vuonna 2010 voimaan tulleet energiamääräykset edellyttävät.

– Taloissa on tehokas, keskitetty järjestelmä, jolla poistoilman lämpö otetaan aiempaa tehokkaammin talteen, Mikko Kortelainen kertoo.

– Rakennusosien lämmöneristykseen on kiinnitetty erityistä huomiota, esimerkiksi ulkoseinässä on eristeenä yli 20 senttiä villaa. Ikkunat ovat 4-lasisia, ja niiden lämmöneristyskyky on lähes 40 prosenttia määräyksiä parempi, projektipäällikkö Risto Keränen NCC Rakennus Oy:stä luettelee.

Rakennuksen erinomaisella ilmanpitävyydellä varmistetaan, ettei kylmää ulkoilmaa pääse virtaamaan hallitsemattomasti rakenteiden läpi sisätiloihin eikä lämmin sisäilma pääse karkaamaan harakoille.

VVO ja NCC suunnittelevat parhaillaan Pappilanmäen uudisrakentamisen seuraavaa vaihetta. Papinkuja 3:een rakentuvissa VVO:n vuokrataloissa on tarkoitus kannustaa myös asukkaita mukaan energiansäästöön.

– Pyrimme selvittämään, voidaanko tehokkaalla asukasohjauksella vaikuttaa asumistottumuksiin. Järjestämme koulutusta, jossa kerromme ihmisille, mitä energiatehokas asuminen on ja miten jokainen voi omilla toimillaan säästää energiaa, Risto Keränen selvittää. a

B-talon ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta näköalasaunasta ja lasitetulta terassilta avautuvat upeat näköalat kaupunkiin.

> lukijakilpailu 1/2010 VO ITA PYÖ RÄI LYKYPÄ RÄ

Mikä on tämän lehden paras juttu?

V

iime numerossa parhaaksi jutuksi äänestettiin ”Kuluttaja, muista oikeutesi” sivuilla 12–13. Miltei yhtä paljon ääniä sai juttu ”Ennakoimalla riskit pieniksi” sivuilla 8–11.

Kerro meille, mikä oli mielestäsi tämän numeron kiinnostavin juttu, entä vähiten kiinnostava? Puuttuiko lehdestä jotain tai oliko jotain liikaa? Onko mielessäsi aihe, josta haluaisit lukea enemmän? Entä olisiko omassa talossasi tapahtumia, talkoita, yhteisiä harrastuspiirejä tai muuta asukastoimintaa, josta voisimme tehdä juttua?

Kaikki lukijapalaute on erittäin tervetullutta, joten ota rohkeasti meihin yhteyttä. Vastanneiden kesken arvotaan laadukas aikuisten MET-pyöräilykypärä, jonka kokoa voi säätää.

Lähetä vastaus 30.4. 2010 mennessä joko sähköpostitse: asukas@vvo.fi tai postitse: VVO-yhtymä Oyj/Asukas-lehti, PL 40, 00301 Helsinki.

Osallistua voit myös netissä: www.vvo.fi/asukaslehti

VVO-KOTIKESKUKSET

> VVO on suomalainen yritys, joka vuokraa, rakennuttaa ja myy asuntoja. Yhtiö omistaa noin 39 000 vuokraasuntoa ja tarjoaa kodin lähes 70 000 asukkaalle. VVO:lla on ympäri Suomen VVOkotikeskuksia, jotka palvelevat asunnon vuokraukseen ja asumiseen liittyvissä asioissa.

Salomonkatu 5 B, 2. krs 00100 HELSINKI paakaupunkiseutu@vvo.fi 020 508 3400

Ainonkatu 7 53100 LAPPEENRANTA lappeenranta@vvo.fi 020 508 4260

Sibeliuksenkatu 2 13100 HÄMEENLINNA hameenlinna@vvo.fi 020 508 4200

Saaristonkatu 2 90100 OULU oulu@vvo.fi 020 508 4900

Väinönkatu 15 40100 JYVÄSKYLÄ jyvaskyla@vvo.fi 020 508 4160

Koskikatu 9 96200 ROVANIEMI rovaniemi@vvo.fi 020 508 4800

Rantakatu 3 a 04400 JÄRVENPÄÄ jarvenpaa@vvo.fi 020 508 4100

Kyllikinkatu 15 b 33500 TAMPERE tampere@vvo.fi 020 508 4400

Maljalahdenkatu 25 70100 KUOPIO kuopio@vvo.fi 020 508 4700

Tuureporinkatu 6 20100 TURKU turku@vvo.fi 020 508 4500

Aleksanterinkatu 7 A, 3. krs 15110 LAHTI lahti@vvo.fi 020 508 4300

Vernissakatu 1, 5. krs 01300 VANTAA vantaa@vvo.fi 020 508 3860

VVO-KOTIKESKUKSET OVAT AVOINNA MA–PE 8.30–15.30

VVO:N OMISTUSASUNTOJEN MYYNTI

PÄÄKAUPUNKISEUTU Avoinna ma–pe 9.00–16.00 asuntomyynti@vvo.fi Mannerheimintie 168a 00300 Helsinki 020 508 3663 Salomonkatu 5 B, 2. krs, 00100 Helsinki 020 508 3400 TAMPERE Kyllikinkatu 15 b, 33500 Tampere Avoinna ma–pe 9.00–16.00 asuntomyynti.tampere@vvo.fi 020 508 4455 AVAINASUKASPALVELU

Avoinna ma–pe 8.30–15.30 avainasukas@vvo.fi, www.avainasukas.fi 020 508 3900 VUOKRAVALVONTA

Avoinna ma–pe 8.30–15.30 vuokravalvonta@vvo.fi 020 508 5000