Aspa Palvelujen asiakaslehti Numero 3 2013
Sanna Sepponen ja 13 kysymyst채 Jaana Pelkonen Mantelissa
Sisällys
3 Pääkirjoitus 4 Uutiset 6 Sopukassa viihdytään 8 Rakkautta teatterissa 10 Teema: Mahdollista! 12 Jaana Pelkonen vieraili Mantelissa 13 13 kysymystä 14 Unelmia ja toiveita 16 Asiakkaan kynästä
Päätoimittaja
Soili Helminen, puh. 0400 204853, soili.helminen@aspa.fi Toimitus ja taitto
Anni-Helena Leppälä, puh. 040 159 5622, anni-helena.leppala@aspa.fi Toimituksen osoite
Aspalainen, Aspa Palvelut, Viljatie 4 C, 00700 Helsinki, aspalainen@aspa.fi Kannen kuva
Anni-Helena Leppälä. Kuvassa Sanna Sepponen Kirjapaino
Katajamäki print & media Julkaisija
Aspa Palvelut Oy Aspalainen on Aspa Palvelujen asiakaslehti. Lehden voi tilata ilmaiseksi osoitteesta aspalainen@aspa.fi. Aspa Palvelut on yhteiskunnallinen yritys, jonka omistaa vammaisjärjestöjen perustama Aspa-säätiö. Tarjoamme itsenäistä elämää edistäviä palveluja kaikille tukea ja apua tarvitseville, muun muassa mielenterveyskuntoutujille, eri tavoin vammaisille ihmisille ja ikäihmisille.
2
Aspalainen
Tykkää meistä Facebookissa. www.facebook.com/ aspapalvelee
Pääkirjoitus
Mahdotonta haavetta ei ole P
arasta Aspassa työskentelyssä on se, että meillä pyritään tekemään mahdottomasta mahdollista. Pyörätuolissa olevan asiakkaamme saavuttamaton unelma oli Saanatunturille kiipeäminen. Sosiaalisen verkoston ja yhteistyön avulla unelma toteutui. Helppoa se ei ollut: avustajat vetivät ja työnsivät pyörätuolia kohti huippua. Vaivannäkö kuitenkin kannatti. Vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen asiakkaamme suorastaan säteilee kertoessaan ikimuistoisesta elämyksestä. Oma työ tuntuu hienolta ja arvokkaalta, kun se tarjoaa mahdollisuuden kehittyä sekä työroolissa että ihmisenä. Innovatiivisuutta, vastuullisuutta ja tavoitteita tarvitaan niin työssä kuin muussakin elämässä. Työmme on tärkeää ja innostavaa, koska se on asiakkaan lähellä ja hänen tarpeisiinsa suunniteltua. Asiakkaiden antama palaute pitää kiinni arjessa, antaa tarpeita kehittää työtä ja toimintaa mutta antaa myös innostusta ja onnistumisen kokemuksia. Yksilökeskeinen suunnittelu on Aspa Palvelujen tapa mahdollistaa asiakkaan arki ja juhla. Palvelusuunnitelma on välttämätön perusta yksilölliselle palvelulle, mutta yksilökeskeinen suunnittelu on syvällisempää asiakkaan toiveiden ja tavoitteiden ottamista kaiken tekemisen ytimeen. Aspa-koti Rantakoivussa käytössä on voimavarapuu, jonka avulla keskustelemme asiakkaiden kanssa heidän haaveistaan ja kannustamme unelmoimaan entistäkin rohkeammin. Eräs asiakkaamme siirtyi tehostetusta palveluasumisesta tuetun asumisen piiriin. Neljä vuotta sitten hänen haaveensa yksin elämisestä omassa asunnossa ei tuntunut realistiselta, mutta hän itse
uskoi siihen ja me tuimme tätä tavoitetta. Tällaisia haaveita voimme yhdessä asiakkaan ja hänen verkostonsa kanssa olla mahdollistamassa.
Tiina Apajasaari
Tiina Apajasaari on Aspa-koti Rantakoivun palveluvastaava.
Aspalainen
3
Uutiset Korkkareilla väkivaltaa vastaan
Aspa tukee Kalle Salosen Hammondklubia
Vammainen nainen kohtaa elämänsä aikana jopa 2–10 kertaa useammin väkivaltaa tai sen uhkaa kuin vammaton kanssasisarensa. Esteettömiä ja helposti saatavilla olevia palveluja väkivallan uhreille ei sen sijaan ole lainkaan tarjolla. Vammaiselle naiselle palveluihin pääsy on usein yhtä vaikeaa – tai mahdotonta – kuin korkkarien pitäminen. Vammaisjärjestöjen naisverkosto järjesti 18.10. Helsingissä Korkkarimarssin väkivaltaa vastaan, ja Aspasta mukana oli sekä asiakkaita että työntekijöitä. Korkkarimarssi huipentui Eduskuntatalolle, missä eduskuntaryhmien puheenjohtajille luovutettiin uunituore selvitys Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta ja vaadittiin heitä toimimaan väkivallan ehkäisemiseksi ja uhrien aseman parantamiseksi. Kirjan ovat kirjoittaneet Vammaisjärjestöjen naisverkoston jäsenet ja sen julkaisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hyisestä säästä huolimatta marssilla oli mahtava taistelumieli ja yhteishenki. Marssiin osallistuneita oli pyydetty sonnustautumaan tavalla tai toisella korkokenkiin, ja teemaa oli sovellettu kiitettävän luovasti.
Aspa Palvelut on mukana mahdollistamassa Kalle Salosen Hammond-klubia Helsingin Bar Loosessa. Neljän klubin konserttisarja käynnistyi marraskuussa ja jatkuu helmikuuhun 2014 asti. Kalle Salonen on muusikkona harvinainen populaarimusiikin historiassa, sillä Kalle on niitä harvoja kehitysvammaisia, jotka säveltävät itse musiikkinsa. Salonen harjoittelee Pertti Kurikan Nimipäivistä tunnetun Lyhty ry:n Kulttuuripaja Valossa. Klubisarjan konserteissa Kalle yhtyeineen toimii illan isäntänä soittaen omaa materiaaliaan, mutta myös illan vierailevan muusikon tuotantoa. Vierailevan muusikon musiikkia on sovitettu Kallen Hammondeille sopivaksi. Marraskuussa järjestetyn ensimmäisen Hammond-klubin vierailija oli Poutahaukatyhtyeestä tunnettu Marko Haavisto ja joulukuun vieras on Wigwam-yhtyeestä tuttu Jukka Gustavson. Klubin jäljellä olevat keikkapäivämäärät ovat 17.12.2013, 21.1.2014 ja 11.2.2014. Aspan tuen ansiosta keikalle on vapaa pääsy, mutta yleisö voi maksaa vapaaehtoisen pääsymaksun Kulttuuripaja Valon toiminnan tueksi.
4
Aspalainen
Korkkareilla väkivaltaa vastaan.
Aspa Palvelujen yksiköt ovat nyt Aspa-koteja Aspa Palvelujen asiakaspalveluyksiköt ovat 1.12.2013 lähtien nimeltään Aspa-koteja. Aspa-kotien palveluvalikoima kattaa itsenäisen asumisen tuen tehostetusta palveluasumisesta aina tuettuun asumiseen ja päivätoimintaan. Aspa Palveluilla on eri puolilla Suomea 44 Aspa-kotia, jotka tarjoavat palveluja 65 kunnalle.
Kalle Salonen.
Angstilla mielenterveyden puolesta Maailman mielenterveyspäivänä 10.10. järjestetty ensimmäinen Angstiparaati keräsi päätapahtumaansa Helsingin Kansalaistorille parisen sataa osanottajaa. Päivän ohjelma käynnistyi jo aamulla, kun ensimmäiset flash mobit herättelivät työmatkalaisia erilaisilla tempauksilla. Päivän aikana järjestetyissä flash mobeissa mielenterveyskuntoutujat lukivat runoja, tanssivat, soittivat, lauloivat ja esittivät teatteria. Elokuussa alkaneet Aleksis Kiven patsaan kukitukset huipentuivat, kun yhdeksänteen kukitukseen osallistui sankka joukko mielenterveydestä kiinnostuneita ihmisiä. Viimeiset kukat julistivat samaa sanomaa, kuin edeltäjänsäkin: Kuka tahansa meistä voi sairastua. Kukitusta seurasi Angstimarssi, joka johdatti mielenterveyspäivän viettäjät rautatieaseman läpi Kansalaistorille. Päätapahtumassa esiintyivät Adjektiivi, Meidi, Tuomo Heikkilä, Veikkolan kartanoteatteri, Duo Ripa Ja Pastori Paranoid. Angstiparaati järjestetään jälleen ensi vuonna. Enemmän kuvia ja tunnelmia löytyy Angstiparaatin facebook-sivuilta: www.facebook. com/Angstiparaati
Aspalainen
5
Aspa-kodin kuulumiset
Sopukassa retkeillään ja Sauvon Aspa-koti Sopukassa liikutaan ja puhutaan paljon. Teksti: Anni-Helena Leppälä Kuvat: Anni-Helena Leppälä ja Merja Peri
S
auvolaiset matkustelevat paljon. Retkiä tehdään näyttelyihin ja tapahtumiin, ja joskus määränpää saattaa olla vaikkapa Ikea. Kuluneen syksyn aikana tie on vienyt muun muassa Heurekaan, jossa käytiin katsomassa Body worlds -näyttely. ”Katseltiin siellä ihmisen elimiä”, Ossi Lanto nauraa. ”Se oli hyvä reissu, mutta haasteellinen kahden pyörätuolin kanssa.” Ossilla on yhteisistä reissuista jo reippaasti kokemusta, hän on asunut Sopukassa sen perustamisesta lähtien – yli kymmenen vuotta.
Viihtyisä Sopukka ”Ei ole mitään valittamista ollut. Ensin tosin meni vähän aikaa, että totuin täällä olemiseen. Nykyisin olen hyvin aktiivinen”, Ossi kertoo. Jaakko ”Jaska” Virtanenkin on ehtinyt asua Sopukassa jo kahdeksan vuotta. ”Kyllä mää viihtynyt olen, ja kun on sähinää ja touhua. Vaikka porukka on samaa, ovat päivät sisällöltään erilaisia”, hän sanoo. Matkoille Jaska ei kuitenkaan yleensä lähde mukaan.
6
Aspalainen
Jaska Virtanen pitää tärkeänä yhteistä maailmanparannusta.
”Istun tossa pyörätuolissa ja tykkään, että on liian paljon sellaista repimistä, jos lähtee reissuun.” ”Jaskan kanssa käydään sitten kahdestaan kaupassa ja hautausmaalla”, Sopukan palveluvastaava Merja Peri lisää. Naapuriapuunkin Sopukassa voi luottaa. Ossilla on auto ja hädän tullen, niin hän toimii kyytimiehenä. ”Ossin saa pikemmin kiinni, kuin taksin”, Jaska toteaa.
Juttukaveri jokaiselle ”Kyllä täällä on monen näköistä toimintaa, mutta se on niin
henkilökohtaista mihin kukin osallistuu. Mä koitan jumpata itseäni vähän ja siihen menee aika paljon aikaa. Televisiota voi katsoa aina”, Jaska puhelee. Iltaisin asukkaat kerääntyvät yhdessä iltapalalle, jos vain sattuvat olemaan paikalla. ”Silloin syntyy semmoista maailmanparannusta, ja se on tärkeää”, hän kertoo. ”Meitä kun nyt on täällä tämänkin verran, niin jokaiselle kyllä löytyy juttukaveri”, Ossi lisää. ”Meilläkin on Ossin kanssa ajatustenvaihtoja, kun ollaan vähän niin kuin saman alan miehiä”, Jaska vielä täsmentää.
parannetaan maailmaa Mahdollisuus pelailla Kesäaikaan Sopukassa vietetään paljon aikaa ulkona. Grillaamisen lisäksi ulkona on järjestetty peli-iltoja. Viime kesänä ulkoilu kiinnosti muutenkin. ”Hyvällä ilmalla oltiin terassilla oli sitten grillaamiset menossa tai ei”, Ossi sanoo. Kelien muuttuessa on pelailukin siirretty taas sisätiloihin. Jos eivät perinteisemmät lajit kiinnosta, voi mennä vaikka vastapäiseen kirjastoon pelaamaan biljardia. Niin ainakin
Ossi tekee kerran kuussa, pelikaverin hän on aina saanut houkuteltua mukaansa Sopukasta. ”Kyllä täältä yleensä joku kaveriksi lähtee.” Sekä Ossi että Jaska pitävät Sopukkaa kotina, jossa apua saa silloin, kun sitä tarvitaan. ”Kyllä minä pidän tätä hyvänä systeeminä ja jokaisella on huusholli. Huone, vessa, keittiö ja sauna – hyvä sauna se onkin”, Jaska kiittelee. Joskus saunaan pääsemisen tarve voi olla hyvinkin ajankohtainen.
Merja Peri ja Ossi Lanto Sopukan
keittiössä.
”Kun Ossi oli syksyllä maataloustöissä, niin hän soitteli sieltä pellolta tänne flikoille, että pistäkääs sauna lämpiämään. Niin hän sitten pääsi sieltä suoraan lämpimään saunaan.”
Autokyytien lisäksi Ossilta luonnistuu myös lumitöiden teko. Kuva viime talvelta.
Aspalainen
7
Kulttuuri Kulttuuri
Elämäntaiteilijat uskovat rakkauden voimaan Teatterin avulla katsoja pääsee osalliseksi vammaisten arkeen. Teksti ja kuva: Anni-Helena Leppälä
T
eatteriryhmä Elämäntaiteilijat täytti kuluneena vuonna kymmenen vuotta. CP-yhdistyksen aikuisten harrastajateatteriryhmä esitti juhlaesityksenään näytelmän Kaiken se kestää.
Omat ajatukset Ryhmäläisten omien tarinoiden, ideoiden ja halujen varaan rakennettu näytelmä käsittele oikeutta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Helppoa se ei aina ole, toisinaan vastaan panee yhteiskunta ja toisinaan oma mieli.
Yhteisökoti Yhteisökoti Toivolan johtaja Vesa Toivola (Jyri Pietinen) ja sosiaaliohjaaja Tiina Tekevä (Tuula Koivula) ovat tulleet elämässään siihen vaiheeseen, jossa seuraava looginen askel olisi avioliitto. Vesa kuitenkin empii, kun ei kukaan kuitenkaan anna heidän tehdä lastakaan. Yhteisökodissa riittää musiikkiakin, kun sen asukas ja katulaulaja Rauha Tyynelä (Irmeli Toikkanen) täyttää tilaa laululla.
Intiaanityttö Uutta säpinää syntyy, kun aikojen takaa saapuva raskaana oleva Cihuaton (Sonja Pauhakari) yrittää löytää omaa paikkaansa. Raiskatuksi tullut tyttö ei tiedä keneen voisi luottaa ja miten luoda perhettä. Apuun tarvitaan niin pastoria (MirjaLeena Sormunen) kuin sosiaalityöntekijääkin. Onneksi yhteisökoti Toivola avaa ovensa Cihuatonillekin ja sopivan sosiaalityöntekijän avustuksella elämä alkaa asettua oikeisiin uomiinsa. Samalla yhteisökodin asukkaat ja hen-
8
Aspalainen
kilökunta muodostavat yhtenäisen ja tiiviin perheen, jossa kaikkien on hyvä elää. Lopulta Vesakin rohkaisee mielensä ja kosii Tiinaansa, joka toki vastaa myöntävästi.
Luomistyötä Tuula Koivula kertoo ajatuksen lapsiasian esille nostamiseen syntyneen CP-lehteä lukiessa. Lehdessä kerrottiin pariskunnasta, jonka lapsen odotus ei ollut sosiaalityöntekijöille mieleen. Sonja Pauhakari puolestaan halusi tuoda näytelmään mukaan esittämänsä intiaanitytön. Elämäntaiteilijoiden luomisprosessissa, jokainen ryhmäläinen saa tuoda mukaan omia ajatuksiaan. Jokaisella on mahdollisuus myös tuoda mukaan itseään kiinnostavia elementtejä. Tästä syystä esimerkiksi Kaiken se kestää on täynnä musiikkia.
Uutta musiikkia Näytelmän ohjaaja ja dramatisoija Laura Toikander teki myös esitystä varten laulun Ota
minut tosissaan. Kappaleen sanoitus sitoo yhteen koko näytelmän sanoman: Vaikka mun käsi on käyrä, askel horjuvaa. Vaikka puhe epäselvää, liike hapuilevaa. Niin tunne sua kohtaan on satavarmaa. Ota minut tosissaan.
Elämäntaiteilijoiden näyttelijät kertoivat esityksen jälkeen yleisölle näytelmän synnystä.
Aspalainen
9
Teema
Lokakuussa kaik Lokakuussa Helsingissä järjestetty Mahdollista!-viikko keräsi ihmisiä yhteen ja esitteli eri tavoin vammaisten ihmisten arkea ohikulkijoille. Teksti: Anni-Helena Leppälä
M
ahdollista!-viikon tarkoituksena oli esitellä Aspa Palvelujen ja Aspa-säätiön toimintaa ihmisille. Paikkana toimi Lasipalatsin Akkuna, jonne pienestä koostaan huolimatta mahtui yllättävä määrä toimintaa ja tapahtumia. Akkuna toimi myös kohtaamispaikkana eri puolilta Suomea saapuneille kokemusasiantuntijoille ja opiskelijoille.
dollista leikkiä nukkekodilla tai vaikkapa piirtää pohjapiirustuksen päälle unelmiensa kodin. Akkunan seinälle rakennet-
Me halutaan!
Koti ja työ Pääteemoina tällä ensimmäisellä Mahdollista!-viikolla olivat haluaminen, työ ja koti. Halukkaat saivat opastusta työnhakuun tai tietoa asumisesta Aspan asunnoissa. Lasipalatsin Akkunatilassa pääsi myös kuulemaan ajatuksia siitä, mikä tekee elämästä turvattoman tuntuista. Lisäksi oli mah-
10
Aspalainen
aalisia suhteita ja onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden testata omia rajojaan. Hyvä koti puolestaan syntyi kävijöiden mielestä omasta rauhasta, itsemääräämisoikeudesta ja luvasta olla oma itsensä.
tu mahdollisuuksien puu keräsi koko viikon ajan vastauksia eri kysymyksiin. Vastauksensa seinälle jättäneet olivat muun muassa aloittaneet työnteon keskimäärin 15-vuotiaana. Työpaikka oli monelle vastaajalle tarjonnut sosi-
Lokakuinen viima ei paljoa haitannut, kun Aspa-säätiön suunnittelija Milla Ilosen organisoima haluamis -mielenilmaus rantautui Kamppiin. Haluttavana oli ainakin ystävät, työpaikka ja oikeus liikkua. Samoin haluttiin aitoja kohtaamisia ja nähdyksi tulemista esimerkiksi ammattilaisena tai seksuaalisena olentona. Mahdollisuuspuuhun ilmestyneet toiveet olivat aika samankaltaisia. Eniten toivottiin mahdollisuutta rakastaa ja tulla rakas-
kki oli mahdollista! tetuksi, myös ilo ja onni toistuivat vastauksissa usein.
Arvotaan tulevaisuus Haluamisteemaan sisältyi myös viikon suosituin peli, jossa haluamisgeneraattori arpoi mahdollisuuksia ihmisten toiveiden mukaan. Asunnontoivoja tosin saattoi päätyä asumaan 30 hengen ryhmäkotiin ja parisuhdetta haluavan ainoaksi vaihtoehdoksi saattoi jäädä treffiseuran etsiminen babykinosta, mutta toisaalta yhtä hyvin tähdet saattoivat olla hyvinkin suotuisassa asennossa tulevaisuuden suhteen.
Eläviä kirjoja Viikon aikana järjestettiin myös elävä kirjasto, josta oli mahdollista lainata muun muassa CP-vammainen, saamelainen, mielenterveyskuntoutuja, työpaikkakiusattu, vegaani, skitsofreenikko tai näkövammainen. Kirjat olivatkin päivän ajan ahkerasti lainassa ja joutohetkinä kirjat lainailivat toinen tosiaan toisiaan. Avartavan ja mahdollisuuksia täynnä olleen viikon ajan esillä olivat myös aspalaisten Hyvä päivä -työt, joissa riitti ihmeteltävää niin Akkunassa kuin sen ulkopuolellakin. Etenkin kuviin liittyvät tarinat kiinnostivat Akkunan kohdalla pysähtyneitä ihmisiä.
Elävässä kirjastossa riitti vipinää.
Eikä kirjoistakaan ollut pulaa.
Halumispäivänä ilmaistiin mieltä.
Aspalainen
11
Kuvista tekoihin Kesällä järjestetty Hyvä päivä -valokuvaushaaste mahdollisti Joonatanin unelman toteutumisen. Teksti ja kuva: Anni-Helena Leppälä
E
nsimmäisenä syksyisenä päivänä Joonatan Raunio odottaa Mantelin edessä vierasta. Odotettavissa on Jaana Pelkonen, jonka tapaaminen on Joonatanille unelmien täyttymys. Joonatanille tämä tapaaminen ei ole kuitenkaan ensimmäinen, sillä ennen juhannusta hän kävi Jaanan vieraana eduskunnassa, nyt on vastavierailun aika.
Hyvä päivä Varsinainen syy Jaanan Mantelissa vierailuun on Joonatanin Hyvä päivä -tapahtumaan liittyvässä kuvassa: Salainen agentti 0,07 ja päivällinen Jaanan kanssa. Pihlajan päivätoiminnan palveluvastaava Anna Hokkanen otti kuvan tiimoilta yhteyttä Jaana Pelkoseen ja sai järjestettyä ensimmäisen tapaamisen.
Kylmässä tuulessa Syyskuinen tuuli pureutuu
Jaana kävi kylässä Joonatanin luona.
ohuiden vaatteiden läpi, mutta Joonatanin mielialaa se ei laske. Miehellä on loppumaton varasto autovitsejä, joita hän laskettelee hyvän seuramiehen tavoin. Lopulta Jaana saapuu, muutaman minuutin myöhässä, ja tarinointi päättyy siihen. Seuraa lämmin tervehdyshalaus ja ripeä siirtyminen sisälle pois hyytävän tuulen tieltä.
Sata kysymystä Mantelin takkahuoneessa odottavat Joonatanin tilaamat kahvi ja omenapiirakka. Niitä nauttiessa Jaanalla on sata kysymystä. Montako asukasta Mantelissa on? Paljonko Suomessa on aivovammaisia? Mikä on Joonatanin lempiruoka? Mitä sarjoja Joonatan katsoo televioista?
Ja vastausta
12
Salainen agentti 0,07 ja päivällinen Jaanan kanssa.
Aspalainen
Kysymyksiin vastataan. Jos ei vastausta löydy Joonatanilta, niin Mantelin palveluvastaava Raija Koskela auttaa. Joonatanin viikko kuluu varsin toimeliaissa merkeissä. Kaksi kertaa viikossa hän käy kuntoutumassa Hesevassa, maanantaisin on musiikkitera-
piaa ja kerran viikossa Pihlajan päivätoimintaa. ”Onko sinun elämässäsi lukujärjestys?”, Jaana kysyy. Hetken mietittyään Joonatan nyökkää. ”Siinä meillä on sitten jotain yhteistä”, Jaana sanoo. ”Eduskunnassa työskentely pakottaa elämään tietyn lukujärjestyksen mukaan”, hän lisää.
Kylässä Joonatanilla Jutustelun ja mutustelun jälkeen Jaanalle esitellään Mantelia tarkemmin, katsotaan saunaa, yhteistä tilaa ja pihaa. Lopulta tie käy Joonatanin omaan asuntoon, jossa on esillä jos jonkinlaista Jaanaan liittyvää materiaalia. Joonatan kertoo tarinoita omasta lapsuudestaan ja Jaana kuuntelee kiinnostuneena. Yhtä kiinnostunut hän on Joonatanin huoneessa olevista kuntoutuslaitteista ja siitä tykkääkö Joonatan asua Mantelissa. Lopulta lämminhenkinen tapaaminen päättyy vakuutuksiin yhteydenpidosta ja Jaana jatkaa matkaansa seuraavaan tapaamiseen.
kysymystä
Tällä kertaa kysymyksiin vastasi Sanna Sepponen. Sanna on tuttu muun muassa televisiosarjoista Salatut elämät ja Toisenlaiset frendit.
13 kysymystä on jokaisessa numerossa ilmestyvä sarja, jossa kysytään tutulta ihmiseltä samat 13 kysymystä. Hyvinvointi syntyy rakkaudesta. Jos olisin Suomen itsevaltias niin ensimmäiseksi laittaisin kehitysvammaiset etusijalle. Tärkeintä elämässä on lemmikki ja perhe. Yhteiskunnan tulisi olla tasavertainen. Parasta arjessa on työrutiinit. Työ merkitsee minulle palkkaa. Koti merkitsee minulle aika paljon, se on paikka jossa pääsee pitämään lomaa. En ole koskaan tupakoinut. Minulla on aina mukanani avaimet ja lompakko. Jos olisin rakennus olisin mielummin siisti piha, koska silloin kaikki olisi helpompaa. Minua ärsyttää väkivalta. Ihailen Harry Potteria, koska se on mukava. Omituisinta minussa on pitkään nukkuminen.
Aspalainen
13
Aspa-koti
Unelmia ja toiveita Muratissa luotiin aarrekarttoja matkaoppaaksi unelmien saarelle. Teksti ja kuvat: Noora Lawson-Hellu
A
jattelimme piristää asiakkaita syksyn pimenevissä illoissa järjestämällä heille Muratin teema-iltojen mukaan aarrekarttaillan.
mansa, yksi yhteinen unelma kuitenkin nousi ykkösasiaksi kaikilla: oma asunto, parisuhde ja perhe.
”If you can dream it you can do it!”
Hyvä idea Otimme asian puheeksi Muratin huvitoimikunnan kokouksessa. Huvitoimikunta koostuu Muratin kolmesta asiakkaasta ja kahdesta työntekijästä, jotka suunnittelevat asiakkaiden yhteisiä tapahtumia. Kaikkien mielestä idea oli hyvä. Aarrekarttailta sai loistavan vastaanoton, lähestulkoon kaikki asiakkaamme osallistuivat.
Tunnelma korkealla Päästiin vauhtiin, liimailtiin, leikattiin kuvia ja kartongit alkoivat täyttyä mitä ihanimmista kuvista ja mietelauseista. Jokaisella oli mahdollisuus myös esitellä oma aarrekarttansa muille ja paljastaa unelmiaan. Vaikka kaikilla oli omat unel-
Tavoitteet toteutuivat
Tavoitteemme siis toteutuivat: pääsimme unelmien aarresaarelle! If tou can dream it, you can do it! Muratin asiakkaat ja henkilökunta toivottavat kaikille aspalaisille rauhallista joulua.
Käsiksi töihin Ensiksi jaoimme kaikille isot kartongit, liimaa, sakset ja ison kasan erilaisia aikakausilehtiä. Jokainen jäi hetkeksi miettimään, mitkä asiat ovat juuri minulle tärkeitä. Mitkä ovat unelmani ja mitä unelmaa haluaisin lähteä tavoittelemaan. Alkumietinnän jälkeen Muratissa kuului lehtien rapinaa, iloista keskustelua, naurua ja laulua. Muratin marraskuussa askarreltiin aarrekarttoja.
14
Aspalainen
Asiakkaan kynästä
Korallin koiraystävät Runot: Seija Halmetoja
Henricus ”Pola” Polakovski, Seija Halmetoja, Mirja-Leena ”Tittan” Sormunen, Viveca Saal ja Jyri ”Jykä” Pietinen sekä koirakaverit Vuokko ja Alli.
Alli on iloinen minut nähdessään, häntä heiluu vimmatusti, pää on minun polveani vasten, olen onnesta sekaisin.
Simo ”Simppa” Kettunen ja koiraystävä Alli.
Olen onnellinen kun täällä on saanut käydä avustajien koiria kylässä, Vuokko on kova tyttö antamaan suukkoja. Vuokko on suloinen pentukoira, Vuokko on pehmoinen valkoinen turkki. On ihana kaivautua Vuokon turkin sisään, villi koira, niin kuin pennun kuuluukin olla.
Pola ja Vuokko ulkoilevat yhdessä.
Aspalainen
15
Asiakkaan kynästä
Nälkäpäivä sai ker Tampereen Käpytien päivätoiminnan väki osallistui syyskuun 12.-14. päivinä järjestettyyn valtakunnalliseen Nälkäpäiväkeräykseen. Teksti ja kuvat: Käpytien päivätoiminnan asiakkaat
A
amukahvien jälkeen lähdimme Käpytieltä kaupunkiin Punaisen Ristin toimistolle. Meidät kaikki puettiin punaisiin liiveihin ja saimme kolikkolippaat sekä tarroja ja kortteja, joita jaoimme ihmisille, kun he lahjoittivat rahaa keräykseen.
Hyvä perehdytys SPR:n toimistolla meille kerääjille kerrottiin hyvin, mihin keräyksen varat menevät ja miten kerääjien toivottiin käyttäytyvän vastuullisessa tehtävässä. Toimistolla sovittiin lisäksi paikka, minne kerääjät menevät, jotta kaikki eivät kerää samassa paikassa. Ilmapiiri SPR:n toimistolla oli ystävällinen ja työntekijät oikein mukavia. Saamamme perehdytys ja keräysohjeet olivat todella loistavat.
Katastrofirahastoon ”Oli hyvä kerätä, kun osasi sanoa minne rahat ovat menossa. Keräyksen tuotot menevät SPR:n katastrofirahastoon, mistä Punainen Risti jakaa rahaa sinne missä vaan sattuukin katastrofi, kotimaassa tai ulkomailla,” kertoi kerääjäksi lähtenyt Heli.
16
Aspalainen
Keräysparit Ensimmäisenä keräyspäivänä hypättiin SPR:n toimistolta bussiin ja mentiin Tammelantorille keräämään. Torilla muodostettiin keräyspareja. Pareista toinen kulki lippaan kanssa ja toinen antoi lahjoittajalle kiitokseksi tarran tai kortin, mistä sai lisätietoa Nälkäpäiväkeräyksestä sekä siitä, mihin keräyksen tuotot menevät. ”Keräysparit oli hyvä juttu ainakin yksikätiselle ja yksijalkaiselle ja miksei muutenkin, jos on porukkaa paljon,” Heli pohti. Tammelantorilla keräämisestä saimme erilaisia kokemuksia. Pääsääntöisesti kaupungilla kohtaamamme ihmiset olivat kaikkien kerääjien mielestä oikein mukavia. Torilla kohtasimme toki myös ihmisiä, jotka eivät kerääjistä olleet moksiskaan, eivätkä lahjoittaneet rahaa.
”Ihmettelen sitä, että nuoret antoi. Että ne osasivat ajatella niin järkevästi,” ihmetteli eräs kerääjä. Myös se, että kaupungilla kiertelevät muut kerääjät tervehtivät ja tulivat juttelemaan, tuntui mukavalta. Punaiset liivit yllämme olimme kaikki yhtä!
Nuoret yllättivät Kaikki kuitenkin käyttäytyivät kerääjiä kohtaa mukavasti ja asiallisesti. Erityisesti se seikka, että nuoret tuntuivat lahjoittavan rahaa keräykseen, lämmitti usean kerääjän mieltä ja aiheutti jopa ihmetyksen aihetta:
Käpytien päivätoimintayksikön Janne, He
rääjiä Tampereella
eli ja
Hyvää huolta Toisena päivänä käveltiin Rautatieasemalle ja myöhemmin pääkirjaston edustalle keräämään rahaa. Molempina päivinä käytiin välillä lounaalla: ensimmäisenä päivänä torin läheisyydessä ja toisena päivänä SPR:n toimistolla, missä tarjolla oli mustamakkaraa, kahvia, jogurttia, leipää ja keksiä ja kakkua. Meistä kerääjistä pidettiin siis oikein hyvää huolta!
Punaisen Ristin toimistolla työntekijät pitivät kirjaa Nälkäpäiväkeräyksen sen hetkisestä tilanteesta, mikä oli mielenkiintoista nähdä. Lisäksi jokainen kerääjä sai vielä päivän päätteeksi itselleen kortin, jonka taakse oli merkattu kunkin henkilökohtaisesti keräämä summa.
Paljon rahaa Isolla porukalla saatiin kahden päivän aikana hyvin kerättyä rahaa ja toimistolla kovasti kiiteltiin meitä osallistumisesta. ”Rahaa tuli niin, että loppua ei näkynyt”, muisteli Janne. Kukaan kerääjistä ei ollut aiemmin ollut kerääjänä ja kaikille jäi uudesta kokemuksesta oikein hyvät muistot. Kaikki olivat sitä mieltä, että keräämään mennään ensi vuonnakin. Joku jopa toivoi, että keräys järjestettäisiin vaikka kerran kuukaudessa! ”Miten en oo aikaisemmin lahjoittanut tuommoiseen keräykseen? No nyt tyhjensin kolikot, 35 senttiä. Siitä sitä lähdetään, ensi vuonna se on 350 euroa. Ainakin, jos tulee kenossa. Kyllä mä ilman muuta lahjoittaisin, jos voittaisin kenossa,” summasi Janne. Illalla kaikilla oli hyvä mieli nukkumaan mennessä, kun tiesi että oli itse tehnyt jotain hyvää ja että rahat menivät Punaisen Ristin hyväksi.
Käpytiellä kahvitellaan ja bussilla SPR:lle hurautetaan. Punaista päälle puetaan ja lippaat kädessä Mansea kierretään. Tänne, tonne, sinne ja kolikot kirstuun kilahtaa. Illalla hyvä mieli kun on saatu aikaan jotain tempaavaa. Aspalainen
17
Asiakkaan kynästä kynästä
Mahdollisuuksien lumottu maa katso vuorten ja metsien taa. Pegasoksen siivet odottavat kulkijaa yksisarvisen käynti varsin hiljaa. Maahiset elävät mullan alla menninkäinen löysi etsiessä oman kullan. Keijukaiset valmistavat hunajaa yhdessä sekoittaen kärpäset lentävät makua haistellen. Metsän henki tarjoaa siimeksessä yösijan vuorten taivaallinen isä pyhän pihan. Mahdollisuuksien lumottu maa Jumalan itsensä suojamaa. Rebekka, Aspa-koti Metsola, Jyväskylä
Mummo ja moottoripyörä
M
ummo hankki moottoripyörän ja se maksoi maltaita. Mutta kuitenkin mummo tahtoi sen. Se oli komea, se kiilteli auringossa ja oli viisisataa kuutioinen. Mummo oli itsekin roteva ja vahva, mutta ketterä. Mummopa hyppäsi pyörän selkään, lähti ajelemaan kohti Tamperetta. Ajellessaan mummo ei huomannut kaarevaa mutkaa ja risua tiellä, vaan lensi kaaressa tienposkeen. Mummon ei käynyt mitenkään, mummo nauroi makeasti, otti pyöränsä ja jatkoi matkaansa.
18
Aspalainen
Mummo oli tuossa tuokiossa perillä. Pihamaalla asteli sokea pappa, hän koetteli pyörää ja sanoi vain: ”Oho, kappas vain, on se mummo aika epeli. Ajella nyt moottoripyörällä vielä kahdeksankymppisen. ja siihen meni sukanvarteen kerätyt säästöt.” Mummo nuorena oli kova ajelemaan mopolla ja haaveili moottoripyörästä. Nyt se oli totta ja elämä jatkui näin rauhalliseen, onnelliseen loppuun. Raija Nurmela, Aspa-koti Loimitupa, Loimaa
Maittava matka Tallinnaan A
spa-koti Riekonmarjan asukkaat pääsivät retkelle Tallinnaan. Idea matkaan lähti siitä, kun eräs Enontekiön asukkaista haaveili reissusta jonnekin Rovaniemeä kauemmaksi. Kolmipäiväisen matkan aikana ainakin erilaiset liikennevälineet tulivat tutuiksi, kun matkaa taitettiin niin ilma-,maa-, kuin meriteitsekin.
L
ähimä Enontekiöltä iltalennolla Helsinkiin, jossa yövyimme Omena-hotellissa. Helsingistä menimme laivalla Tallinnaan. Laivalla oli mukavaa ja sai olla ulkona. Laivan hytissä oli hyvä. Tallinnan hotellissa kävimme syömässä. Anne Eira
Kuvassa: Anita Karppinen, Ida Hyvärinen, Pirjo Loponen, Jari Stoor, Artturi Alatalo, Anne Eira, Kari Rantatalo ja Niina Keskitalo.
M
Laivamatka Tallinnaan oli riekonmarjalaisten mieleen.
inun mielestäni Tallinnan reissu oli suurenmoinen. Lento Hetasta Helsinkiin oli suurenmoinen. Laiva oli ensikertalaiselle hieno kokemus, myös lentomatka oli hieno kokemus ensi kertaa lentokoneeseen astuneelle. Myös laivassa oleminen oli hienoa. Menimme Hesan bussilla lentokentältä hotelliin ja yöksi ja ihailimme nähtävyyksiä, muun muassa eduskuntataloa. Söimme Tallinnassa lounaan. Kun lähdimme laivalla Suomeen nautimme laivan ihanasta päivällisestä, johon kuului muistaakseni alkuruoka, pääruoka ja jälkkäriksi ihanaa jäätelöä ja suklaaleivoksia. Jari Stoor
Aspalainen
19
Hyv채채 joulua ja onnellista uutta vuotta 2014 toivottavat Aspa-koti H채rm채nrannan joulupukki ja Aspalaisen toimitus.