Tähtiopettajakoulutus by Yrityskyla-raportti

YRITTÄJYYSKASVATUKSEN TÄHTIOPETTAJA JOKA KUNTAAN -KOULUTUSOHJELMAN LYHYT ESITTELY Auli Ojala

Taustaa

Suomessa on kaikkiaan noin 236.000 yritystä. Niistä alle 10 työntekijän pienyrityksiä on 220.000 eli 93,1 prosenttia (ks.www.yrittäjät.fi). 2000-luvun alkupuolella yrittäjiä eläköityy suuri määrä. Tämän vuoksi pienyrittäjiä ja pienyrityksiä tarvitaan huomattava määrä lisää. Pienyrityksillä on maassamme huomattava kansantaloudellinen työllistävä vaikutus. Pienyritysten määrässä emme ole läheskään eurooppalaisella tasolla.

Pienyrittäjyyden tukeminen sekä yrittäjyyden ja yrittämisen ottaminen opetukseen ja ammattivaihtoehdoksi on yksi varteen otettava vaihtoehto. Myös Taloudellisen Tiedotustoimiston tuore nuorisotutkimus (2007) osoittaa, että nuoret kaipaavat omia konkreettisia kokemuksia työnteosta ja työelämästä. Nuoret toivovat enemmän yritysvierailuita ja opintokäyntejä omien koulutus- ja uravalintojen pohjaksi. Yrittäminen ja yrittäjyyskasvatus on huomioitu valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa ja yrittäjyyshankkeissa. Tällä hetkellä yrittäjyyskasvatus on opetussuunnitelman ohella eräitä koulutuksen keskeisimpiä kehittämisalueita. Kuitenkin yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen opettaminen pitäisi alkaa jo päiväkoti-ikäisestä. Silloin luodaan asenteet yrittäjyyteen. Yleissivistävän koulun osalta yrittäjyyskasvatuksen laaja-alainen koulutus puuttuu. Tärkeintä on saada yrittäjyyskasvatuksen opettajaksi yrittäjyyskasvatuksesta kiinnostunut, kunnan elinkeinorakennetta

tunteva,

yrittäjyyskasvatuksen

parhaiten yrittäjyyskasvatusta eteenpäin koulutasolla!

tähtiopettaja.

Hän

vie

Koulutusohjelman kuvaus

Opetusalan koulutuskeskus, Opeko, käynnisti vuonna 1997–1998 nelijaksoisen Yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettaja joka kuntaan -koulutusohjelman. Koulutusohjelman päätavoitteena oli viedä yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta eteenpäin kunnan koululaitoksessa yhteistyössä kunnan elinkeinoelämän kanssa. Tavoitteena oli myös syventää yritysten ja koulujen välisiä yhteyksiä sekä luoda uusia, toimivia projekteja koulujen ja elinkeinoelämän välille yhteistyön kehittämiseksi. Ensimmäisen koulutusohjelman neljäs jakso toteutettiin v. 1998 Englannissa, jossa yrittäjyyskasvatusta on opetettu jo kauan koululaitoksessa. Koulutus oli tarkoitettu lähinnä peruskoulun ja lukion opettajille, joiden työssä painottui yrittäjyyskasvatus ja -koulutus.

Suomen Yrittäjät ry on antanut tukensa koulutusohjelmalle. Koulutuksen yhtenä pyrkimyksenä on ollut tiivistää alueilla koulun ja elinkeinoelämän yhteistyötä. Koulutuksessa tämä on toteutunut siten, että osanottajat ovat laatineet yrittäjyyskasvatuksen projektisuunnitelmia, jotka on arvioitu pääkouluttajan toimesta ja toteutettu oppilaiden kanssa koulutukseen osallistujien projektipaikkakunnilla.

Yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettaja joka kuntaan -koulutusohjelma on järjestetty Opekossa vuosina 1997 – 1998, 1999 – 2000, 2003 – 2004 ja 2006. Koulutusohjelmaan on kuulunut myös mahdollisuus osallistua kansainväliseen yrittäjyyskasvatuskonferenssiin.

Koulutusohjelmaan

yhdistetty

konferenssimatkoja

Lontooseen vuosina 1998 ja 2004, Edinburghiin vuonna 2000 sekä Italian Calabriaan vuonna 2006.

Yhteistyötahot Suomen Yrittäjät ry Taloudellinen Tiedotustoimisto Opetushallitus Vakuutusyhtiöiden keskusliitto Yksityisyrittäjäin säätiö

Koulutukseen osallistujat

Ensimmäiseen koulutusohjelmaan osallistui 96 peruskoulun- ja lukion opettajaa. 70 % osallistujista oli historian ja yhteiskuntaopin opettajia. Muita opettajaryhmiä olivat kaupallisten aineiden opettajat, opinto-ohjaajat ja luokanopettajat. Luokanopettajat olivat kuitenkin vähemmistönä. Toiseen, sisällöltään vastaavanlaiseen koulutukseen osallistui noin 40 opettajaa, jotka olivat lähinnä peruskoulun ja lukion opettajia. Toisen koulutuksen kustansi Opetushallitus, lukuun ottamatta Skotlantiin suuntautuvaa konferenssimatkaa. Vuosien 2004 ja 2006 koulutukseen osallistui opettajia yhteensä noin 70. Vuoden 2006 koulutus toteutettiin Kuopiossa. Opettajat olivat pääsääntöisesti historian ja yhteiskuntaopin opettajia.

Yrittäjyyskasvatuksen oppimateriaali oman opetukseksi tueksi

Yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettaja joka kuntaan -koulutusohjelmaan kuului yhtenä osiona yrittäjyyskasvatuksen projektityön tekeminen, arviointi ja toteuttaminen käytännössä. Tässä julkaisussa käsitellään pääasiassa Kuopiossa vuonna 2006 koulutukseen osallistuneiden opettajien yrittäjyyskasvatuksen projektitöitä. Didaktisiksi malleiksi on otettu muutamia koulutukseen aiemmin osallistuneiden opettajien projektitöitä. Mallien avulla Sinun, hyvä opettaja, on helpompi toteuttaa yrittäjyyskasvatusta omassa koulussasi.

Tampereella 26.08.2008

Auli Ojala kaupallisten aineiden lehtori, FT, KL koulutusohjelman johtaja auojala@saunalahti.fi

1. YRITTÄJYYSKASVATUKSELLA KOULUKULTTUURIN MUUTOKSEEN Auli Ojala

Kulttuurin

olemusta

voidaan luonnehtia siten, että se on eräänlainen

humanistinen tuote, joka syntyy inhimillisen vuorovaikutuksen yhteydessä. Yrittäjyyskasvatus ja sen oivaltaminen tärkeäksi tavoitteeksi osana koulun kulttuuria, toimintaa, opetusta ja oppimista on askel kohti koulukulttuurin muutosta.

Jokainen koulu luo oman kulttuurinsa, omat juhlansa, sääntönsä ja tapansa. Koulukulttuurille on ominaista inhimillinen oppijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan vuorovaikutus. Koulukulttuuri on ikään kuin yhteinen maailmankatsomus, joka luo ja ylläpitää koulun toimintatapaa ja strategioita. Tämän lisäksi koulukulttuuri on sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan sidosryhmiensä kautta, joita ovat esimerkiksi seurakunta, yritykset ja kirjastot sekä koulun ylläpitäjä. Koulukulttuuri tuleekin käsittää laajassa merkityksessä osana ympäröivää yhteiskuntaa ja sen perususkomuksia, arvoja, normeja, ihanteita ja tapoja. Keskeisenä toimintavoimana ovat ihmiset: koulun johto ja työntekijät. Niistä muodostuu koulukulttuurin menestystekijä, joilla on osaamista ja eri ratkaisuja osaamisen kehittämiseen.

Vahvasta koulukulttuurista puhutaan silloin, kun koulun johdon ja työntekijöiden kesken vallitsee luottamus, voimakas sitoutuminen ja työmotivaatio. Tällöin työn ja vapaa-ajan välinen suhde ei ole kovin herkkä. Sen sijaan heikossa tai köyhässä koulukulttuurissa työnteko perustuu pinnalliseen arvomaailmaan, jolla ei ole paljon merkitystä kouluorganisaation jäsenille. On itsestään selvää, että vahvassa koulukulttuurissa organisaation, koulun tavoitteet tulevat paremmin saavutettua, mitä osaltaan tukee organisaation jäsenten kasvu yritteliäisyyteen ja yrittäjyyskasvatukseen.

Yrittäjyyskasvatuksella tarkoitetaan koulussa tai ympäröivässä yhteiskunnassa annettavaa opetusta ja kasvatusta. Sen tavoitteena on oppijan kasvaminen niin ulkoiseen kuin sisäiseenkin yrittäjyyteen. Yrittäjyyskasvatus valmentaa oppijan kasvamista elinikäiseksi oppijaksi, kosmopoliittiseksi maailmankansalaiseksi. Yrittäjyyskasvatus ei pelkästään muuta opetusmenetelmiä oppijakeskeisempään suuntaan. Sen tavoitteena on lisäksi kehittää koulukulttuuria ja koulun arkipäivän käytäntöjä kohti oppivaa organisaatiota.

Koulukulttuurin muutosmerkkejä

Yrityskulttuurin tunnuksina voidaan pitää rakennuksia ja esineitä sekä niiden sisältämää symboliikkaa: logoja, värejä, käyntikortteja ja toimintakertomuksia. Samanlaisia imagoa luovia tuntomerkkejä löytyy myös nykyisestä kehittyvästä koulusta. Kouluilla on omia kehittämissuunnitelmia ja toiminnallisia tavoitteita. Koulu pienorganisaationa on avautumassa ja jo osittain avautunut ympäröivälle yhteiskunnalle. Sen toiminnasta ja varsinkin saavutuksista kerrotaan paikallislehdissä. Lähes joka koululla on jo oma logo, toimintakertomus ja esite kasvatustavoitteista ja muusta toiminnasta. Myös koulun kotisivut kertovat paljon koulun toiminnasta. Sieltä voi lukea koulun opetussuunnitelmalliset tavoitteet, koulun arvopohjan ja opetussuunnitelmalliset painotukset. Opettajien ja muun koulun henkilökunnan kotisivujen sisältö taas ilmentää henkilökunnan osaamisprofiilia. Koulu tulosyksikkönä, itsenäisenä organisaationa ja kasvatuksellisena instituutiona on kulkemassa kohti pienyrityksen toimintamallia, vaikkakin koulussa korostetaan vahvasti humaanin kasvatusajattelun inhimillisiä päämääriä. Koulu ei ole liikelaitos, vaan se toimii inhimillisen kasvun, kulttuuriperimän ja humaanin kasvatusajattelun kasvupohjana.

Tällainen kulttuurin muutos on merkkinä koko koulun muutoksesta. Tällä vuosituhannella koulut joutuvat löytämään vahvuutensa ja olemassaolon oikeutuksensa, oman toiminta-ajatuksensa. Tämän tulisi näkyä myös koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa ja kehittämishankkeissa. Koulun tehtävänä on toiminta-ajatuksen mahdollisimman tehokas toteuttaminen. Koulun toiminta-

ajatus pitäisi vuosittain asettaa kriittiseen tarkasteluun sen vuoksi, että toimintaajatuksen avulla linjataan koulun saavutuksia ja tavoitteita yhdessä luodun vision, tulevaisuudenkuvan toteuttamiseksi. Tehokkaat visiot ovat realistisia ja ne ovat helposti viestittävissä koko kouluorganisaation jäsenille. Henkilökunnan mukaan ottaminen sitouttaa henkilökuntaa vision toteuttamiseen.

Koulujen profiloituminen ja osaaminen

Koulut, kuten yrityksetkin, profiloituvat ja poikkeavat toisistaan. Pienenevät ikäryhmät aiheuttavat sen, että kouluilla on toisinaan kilpailu oppilaista. Koulun sidosryhmänä vanhemmat ovat tärkeitä. Markkinointiin liittyvä koulujen välinen kilpailu muuttaakin Reynoldsin ym. (1992) mielestä koulun johdolle asetettavia vaatimuksia. Heidän mukaansa (emt, 1992) koulun johtaja tarvitsee korostunutta suhdetoimintakykyä, kykyä myydä tuotettaan, kykyä ylläpitää hyviä suhteita vanhempiin, oppilaisiin ja kykyä hallita nopeita muutoksia sekä kykyä motivoida henkilökuntaa. Henkilökunnan motivoiminen tehtäväänsä ja sen ammatillisen uusiutumisen ja kehittämisen tukeminen on opettajalle erityisen tärkeää, koska opettajalla on koulussa vähän uralla etenemismahdollisuuksia. Osaamisen johtaminen korostuu.

Osaamisen johtamisen tärkein elementti on tieto, nimenomaan koulun kehittymisen kannalta strategisesti tärkeä uusin tieto. Koulun johtajan on tärkeä saada tietää, kenellä on organisaatiossa uutta osaamista. Osaamisen johtaminen edellyttää henkilökunnan osaamiskartoitusten tekemistä. Todellisten työsisältöjen pohjalta tehty osaamiskartoitus ja siitä saatu strategisesti tärkeä tieto voidaan liittää koulun johtajan tai koulun johtamistiimin osaamisen johtamiseen. Uusin tieto on tärkeää koulun kehittymiselle globaalissa tietotaloudessa. Koulun tulee kasvattaa elinikäisiä oppijoita, sivistyneitä kansalaisia sekä samalla valmentaa heitä tulevaisuuden kosmopoliiteiksi. Uusin tieto ja tiedonkulku ovat keskeistä myös kuntataloudessa. Tästä toimii esimerkkinä ns. tilaaja- ja tuottajamalli, joka on käytössä Tampereen kaupungissa. Kouluorganisaatio on osa tilaaja- ja tuottajamallia. Siitä saatu ajantasainen strateginen tieto auttaa

esim. kuntabudjetin suunnittelussa. Tällöin koulun rehtorin osaamisen johtamisessa korostuu taloudellisuus, joka voidaan tässä rinnastaa liike-elämässä käytettyyn termiin business intelligence.

Oppivan koulun malli

Koulun kulkeminen kohti oppivan organisaation tietä käy joskus kangerrellen. Monien muiden tutkijoiden lailla käsitteet oppiva organisaatio ja organisationaalinen oppiminen ymmärretään tässä samaksi käsitesisällöksi. Oppivassa organisaatiossa tuetaan koko työyhteisön jäsenten oppimista. Virallista tietoja teoriapohjaa oppiva organisaatio -käsitteen toteuttamiseen koulussa mahdollistavat esimerkiksi vuonna 1999 voimaantulleet uudet koululait sekä viimeisimmät opetussuunnitelmauudistukset. Kuitenkin koulun muuttuminen on hidasta ja hankalaa. Opettajien ja rehtoreiden puheet ovat usein täynnä aitoa innostusta ja näkemystä, mutta koulun ja luokkahuoneen käytänteet ovat muuttuneet minimaallisesti tai ei lainkaan. (Ks. esim. Norris, Asplund, MacDonald, Schostak & Zamorksi 1996.) Ratkaisuksi tähän tilanteeseen tarjotaan oppivan koulun mallia, joka ei paljonkaan poikkea oppiva organisaatio -ajattelusta.

Oppiva koulu sitoutuu jatkuvaan oppimisympäristön arviointiin ja kehittämiseen jokaisen oppijan opetuksen yksilöllistämiseksi. Oppivan koulun opetuksessa korostuu oppijoiden ongelmaperusteinen, itseohjautuva, tiimimäinen oppiminen. (Ks. esim. Dumbrajs 2007.) Oppiva koulu kerää uutta tietoa tehokkaasti omasta toiminnastaan ja ympäristöstä ja arvioi systemaattisesti omaa toimintaansa ja sen tarkoituksenmukaisuutta. Tämän arvioinnin nojalla oppiva koulu orientoituu uudelleen tulevaisuuteen ja toimii siten, että sen tekemisistä tallennetaan tietoa myös uusien tilanteiden varalle. Jatkuva oppiminen, tekeminen, reflektointi ja suunnittelu vuorottelevat keskenään oppivassa koulussa ja muodostavat näin päättymättömän oppimiskehän. Tärkeää on myös arvioivan palautteen saaminen omasta työstä ja sen sitominen kouluorganisaation yleistavoitteisiin. Esimerkkinä edellisestä voidaan mainita rehtorin ja koulun henkilökunnan kehityskeskustelut ja osaamiskartoitukset.

Täydennys- ja jatkokoulutusta opettajille

Opettajien ja rehtoreiden pitkäkestoinen täydennyskoulutus on ammatillisen uusiutumisen avainalue. Työnantajan taholta on tärkeää, että myös tieteellistä jatkokoulutusta tuetaan, siitä maksetaan ja siihen kannustetaan kouluorganisaatiossa. Perinteisesti on ollut opettajan tai rehtorin oma asia, jos hän jaksaa iltapuhteinaan tehdä väitöskirjan ja näin mahdollisesti tuoda panoksensa koulun kehittämiseen. Omaa työtään tutkiva opettaja vie ongelmaperusteista, tutkivaa oppimista parhaiten luokkahuoneessa eteenpäin. Tutkivalla opettajalla on koulutukselliset edellytykset toimia uusimman, innovatiivisen tiedon koordinaattorina kouluorganisaatiossa. Apunaan hän voi käyttää mm. yliopistojen ja korkeakoulujen uusinta tietoa sekä hyödyntää näin saamaansa tietoa opetuksessaan. Esimerkiksi Gävleborgin läänissä Ruotsissa on meneillään yliopiston tutkijoiden, tutkivien opettajien ja oppilaiden välinen ”learning studies” oppimisen kokeilu, jossa yhdistetään oppijan, tutkivan opettajan ja yliopiston tutkijan tiedontuotanto matematiikan oppimisessa.

Koulujen toimintatapoja

Koulun käytäntöihin liittyvillä uskomuksilla ja koulun perusrakenteilla, kuten luokkaopetuksen opettajakeskeisyydellä on pitkät perinteet. Haaste suunnata koulua oppijakeskeisempään suuntaan on ilmeinen. Muutosta hankaloittavat kuitenkin suuret ryhmäkoot, resurssipula, täydennyskoulutuksen puute sekä johtamiskulttuuri. Ihmisten johtaminen on sidoksissa vuorovaikutukseen ja motivaatioon. Johtamisen piirissä olevat tavoitteet ja toiminnot ovat pääasiassa rationaalisella alueella, kun taas ihmisten toiminnan henkisestä sisällöstä valtaosa on tunnealuetta. Tunnealueen ja rationaaliseen järkeen perustuvat tavoitteet ovat usein ristiriidassa.

Tutkimusten mukaan eri organisaatioiden jäsenet käyttävät tavoitteen saavuttamiseen vain 10–20% mahdollisuuksistaan. Näinkin vakava henkisten

voimavarojen vajaakäyttö työpaikoilla on ongelmallista. Voimavarojen vajaakäytön syyksi on tarjottu heikkoa motivaatiota. Motivoinnilla ja motivoitumisella työhön on varsin kiinteä yhteys organisaation johtamiseen ja johtamisen uudentyyppisiin sisältöihin: tietojohtaminen, osaamisen johtaminen, henkilöstöjohtaminen, valta ja vastuu.

Kouluyhteisö on tietoperusteinen asiantuntijaorganisaatio, joka vaatii uudenlaista osaamisen johtamista. Osaaminen tulee saada koko organisaation käyttöön. Tämän mahdollistavat matalat organisaatiorakenteet, koko organisaatioon uutta tietoa lisäävä ja kattava tiimityöskentely, työn kierto sekä vähähierarkkinen, osaamista ja pedagogisia toimenpiteitä painottava, johtamiskulttuuri. Myös Harris (2002) korostaa rehtorin roolia hyvän keskustelukulttuurin luomiseksi koulussa. Rehtorit ovat avainasemassa kannustamaan koulun opettajia jakamaan ja kehittämään visioitaan sekä osallistumaan päätöksentekoon kouluorganisaatiossa. Hyvä keskustelukulttuuri on puolestaan avointa, tasaarvoista ja perustuu demokraattiseen päätöksentekoon. (Cantell 2006.) Tällainen toimintakulttuuri mahdollistaa ilon ja onnistumisen kokemukset omasta työstä ja työyhteisöstä, sillä avoimessa toimintakulttuurissa voi esittää eriäviäkin mielipiteitä ja silti saada yhteisöllistä tukea ja kannustusta.

Tieto ja tiimit

Myös tiimien työskentelyyn on syytä kiinnittää huomiota. Tiimeissä kiertävä tieto muuttaa opettajan tietorakenteita ja samalla hänen oppimistaan. Tiimeissä opettajien oppiminen tapahtuu toiminnan sekä vuorovaikutteisen pohtivan keskustelun kautta. Tiimi luo turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin tasa- arvoiselle dialogille. (Ks. esim. Dumbrajs 2007.) Jotta tiimeissä erilainen osaaminen ja tieto saadaan käyttöön, tulee tiimien olla vaihtuvia. Näin saadaan uusi, erilainen tieto esille paremmin kuin pelkästään ainekohtaisissa tiimeissä. Toiminnassa korostuu osaamisen johtaminen. Johtajan tulisi tietää, kenellä osaamista on, jotta tiimien tiedonmuodostus hyödyntäisi strategista osaamisen johtamista ja sitä kautta koko kouluorganisaatiota.

Tyypiteltyjä kouluja

Koulut voidaan tyypitellä monin eri tavoin. Nikkanen (1998) on tyypitellyt koulut niiden toimintatapojensa mukaan kolmeen eri kategoriaan: ankkurissa seisovat koulut, ajelehtijakoulut ja purjehtijakoulut. Ankkurissa seisovat koulut ovat väsähtäneitä ja urautuneita sekä aktiivisesta kehittämisajattelusta syystä tai toisesta luopuneita. Tällaisessa koulussa tapahtuu vähemmän organisationaalista oppimista, joka jatkuvasti ja kaikin mahdollisin keinoin helpottaa jäsentensä ja tiimiensä oppimista, ottaa huomioon ulkoiset ja sisäiset asiakkaansa, on tietoinen ydinosaamisistaan ja tietoisesti muuttaa itseään tekemällä toimintatavoistaan ja strategian muodostamisestaan, arvioinnistaan, kehittämistoimiensa vakiinnuttamisesta ja kehittämisestä hyvän oppimisprosessin.

Ajelehtijakoulut ovat puolestaan kouluja, jotka tarttuvat projekteihin ja tuulivirtaukseen paneutumatta mihinkään kehittämishankkeeseen syvällisimmin. Organisationaalinen oppimisprosessi voi jäädä tällaisissa kouluissa pinnalliseksi ja näennäiseksi. Nämä koulut näkevät paljon vaivaa antaakseen kuvan ulospäin ja ehkä itselleenkin kehittämisen muotivirtauksia seuraavasta koulusta.

Purjehtijoita ovat itseuudistuvat, konstruktivistiseen oppimis- ja tiedonkäsitykseen pohjautuvat, itseohjautuvat, oppivat koulut. Konstruktivistinen tiedonkäsitys ei koske tässä koulussa pelkästään oppijan oppimista vaan se kulkee läpi koko kouluorganisaation ja tukee koko henkilökunnan oppimista. Purjehtijakouluilla on hyvä keskustelukulttuuri, modernit oppijakeskeiset opetusmenetelmät, vähän hierarkiaa ja itseohjautuvat päätäntävaltaiset, vaihtuvat tiimit työskentelymuotona. Nämä koulut ovat ymmärtäneet sisäisen kehittämisen merkityksen laajasti omalta, työyhteisöjen ja koko koulun kannalta. Koulun rehtori hallitsee vaikean tiimijohtamisen sekä henkilökuntansa osaamisen johtamisen taidon. Koululla on yhdessä luotu ja selkeä visio, mihin pyrkiä. Se pyrkii kehittymään kohti organisaationaalista oppimista.

Verkostoissa oppii!

Tietoyhteiskunnan kehitys on vauhdittanut verkostotaloutta, jonka sanotaan olevan talouskehityksen seuraava vaihe. Tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa rakennetaan yhteistoimintaverkkoja ja oppivia organisaatioita. Verkostoitumisen vauhdittajana on toiminut informaatioteknologian lisääntyvä käyttö tietoyhteiskunnassa. Tietoyhteiskunta rakentuu tietoliikenteen ja erilaisten sosiaalisten sekä informaatioteknisten verkkojen varaan.

Tietoyhteiskunnassa ihmiset ja

organisaatiot saattavat olla yhtä aikaa useiden verkostojen jäseniä. Mitä useamman verkoston työyhteisön jäsen, sitä vaikeampi häntä on korvata. Verkostoilla on tärkeä tehtävä sosiaalisen rakenteen luojina ja tiedon välittäjinä. Verkostoitumisen avulla koulut ja ympäröivä yhteiskunta vahvistavat omaa osaamistaan ja vaihtavat uutta tietoa omaan toimintakenttäänsä.

Yrittäjyyskasvatuksessa verkostoituminen on tärkeää. Verkostoissa yritykset, yrittäjät, oppilaitokset ja oppilaitosten henkilökunta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tällöin he voivat rikastuttaa omaa tiedontuotantoaan ja samalla oppia uutta. Verkostoitumista voidaan toteuttaa eri oppilaitosten välillä sekä oppilaitosten ja sidosryhmien, esimerkiksi yrityspalveluorganisaatioiden ja eri järjestöjen sekä pk-yritysten ja suuryritysten välillä. Tällöin koulun johtajalta edellytetään verkosto-osaamisen johtamista. Hänen pitäisi tietää ja hyödyntää osaamisen

johtamisessaan

ympäröivän

yhteiskunnan

henkilöstönsä

verkostoja koko kouluorganisaation hyväksi. Tieto kulkee verkoissa ja koulun johto voi verkosto-osaamisen johtamisessa hyödyntää strategisesti tärkeää tietoa koko kouluorganisaation hyväksi.

Yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettaja joka kuntaan -koulutusohjelmassa verkostoituminen tapahtui siten, että jokaisella koulutukseen osallistuneella opettajalla oli sähköpostitiedot ja muut yhteystiedot kaikista koulutuksen osallistuneista. Sähköpostia käytettiin informaation välittäjänä, esimerkiksi projektitöiden tekemisen yhteydessä ja niiden arvioinnissa.

Yrittäjyyskasvatuksen didaktiikka

Didaktiikka keskittyy opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Didaktiikassa pohditaan opetuksen tavoitteita, opetusprosessia, tuloksia ja teorian kehittämistä hyvästä opetuksesta. Jo Aristoteles korosti opetuksen teoriassa tiedon etsintää. Tietoa etsivä, oppijan omaa mieltä esikuvana pitävä opetusmetodi, rakentuu oppijan elämyksenvaraisille kokemuksille. Se on yhtä käyttökelpoinen tänään kuin antiikin aikoinakin. Oppijat oppivat toisiltaan tietoa hankkiessaan. Oppimiskokemukset rakentuvat entisten oppimiskokemusten varaan.

Yrittäjyyskasvatuksen didaktiikan tiedepohja tukeutuu lähitieteisiin: kotitalous-, kauppa-, yhteiskunta- ja insinööritieteet, psykologia, kasvatustiede, sosiologia, luonnontiede ja yhteiskuntatieteet. Edellä mainittujen tieteenalojen sovellusalueita yrittäjyyden opettamisessa ovat mm: kuluttajakasvatus, oppimisen psykologia, sosiologia, ympäristökasvatus, tuotantotieteet ja markkinointi.

Yrittäjyyskasvatuksen didaktiikkaa on tarkasteltava kansantalouden osana, kunkin kunnan elinkeinorakenteen viitekehyksessä, sillä yrittäjyyskasvatuksen opettamisessa sidosryhmien ja koulun välinen vuorovaikutus on tärkeää. Oppimista ei luonnollisesti tapahdu muodollisesti vain koulussa tai luokkahuoneessa. Esimerkiksi työelämässä opitaan lähinnä työprosessin kautta niistä elämyksistä, joita jokapäiväinen työ tarjoaa. On jopa kokeellisesti todistettu, että oppijat oppivat paremmin muualla kuin luokkaopetuksessa. Koulu ei ole irrallinen yhteiskunnan saareke, vaan osa sitä. Yrittäjyyskasvatuksen tärkeä tehtävä on antaa oppijoille relevantteja simulointimalleja yrittämisestä ja samalla tukea oppijan sisäistä yrittäjyyttä, aktiivisuutta, luovuutta ja omaaloitteisuutta. Yrittäjyyskasvatuksen tulee ohjata oppijaa lähemmäksi sitä oppimisen mallia, jota työ ja laajemmin muuttuva yhteiskunta tarjoaa. Yrittäjyyskasvatuksen tärkein anti on antaa oppijalle oppimaan oppimisen valmiudet.

Perinteisen taloustieteellisen käsityksen lisäksi yrittäjyyskasvatuksen didaktiikassa esiintyy käsite lisäarvo. Henkinen lisäarvo voi tarkoittaa, että oppija osaa toimia yritteliäästi työssään. Aineellista lisäarvoa voi olla mm. elinkeinoelämän ja koulun vuorovaikutuksen myötä syntynyt idea tuottaa ajan tasalla olevaa oppimateriaalia. Tietoyhteiskunnassa tämä materiaali on verkkopohjaista, helposti muunneltavaa opetusmateriaalia, koska yhteiskunta muuttuu alati ympärillämme.

Kohti itseohjautuvaa oppijaa – elinikäistä oppijaa

Opetusta ohjaa opetussuunnitelma. Jokainen opettaja joutuu omassa työssään pohtimaan ja arvioimaan opetustaan sekä laatimaan oman, valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin pohjautuvan opetussuunnitelman. Tämän lisäksi nykyisissä opetussuunnitelmissa otetaan huomioon koulua ympäröivä yhteiskunta. Kuntakohtaisuus

nousee

selkeästi

esille.

Opetussuunnitelma

velvoittaa

opettajaa. Oppijakeskeiset opetusmenetelmät ja arviointikeskustelut, joissa vanhemmat ovat mukana, ovat tulleet kouluun helpottamaan kodin ja koulun yhteistyötä.

Muuttuvaa

opetussuunnitelmakäytäntöä

voidaan

kuvata

ulottuvuudella

perinne - jatkuvuus. Karkeasti kuvattuna aiemmin perinteen ohjaama opetussuunnitelmakäytäntö

tuotti

staattisia,

muutoksiin

sopeutumattomia

oppijoita, mikä johtui siitä, että opetussuunnitelmat ja opetusmenetelmät olivat valtakunnallisiin ohjausjärjestelmiin sidottuja, tiukkoihin normeihin napitettuja asiakirjoja.

Käytännön

opetustyössä

opetussuunnitelma

oli

oppikirjoihin

sitoutuneen opettajan päässä, mikä luonnollisesti suosi opettajajohtoista opetusta. Nyt kun työelämä ja yhteiskunta tarvitsevat oma-aloitteisia, riskinottokykyisiä, muutokseen sopeutuvia, osaavia työtekijöitä – yrittäjiä, on yrittäjyyskasvatuksella tärkeä tehtävä muuttaa opetusmenetelmiä niin, että ne tukevat oppijan itseohjautuvuutta ja kehittävät oppijan omaa ajattelua. Asenteet yrittäjyyskasvatukseen kylvetään jo varhain sekä kotona että koulussa. Erityisen tärkeää tämä on yrittäjyyskasvatusta opetettaessa, kun pyritään kasvattamaan

jatkuvaan muutokseen, dynaamisuuteen sopeutuvia itseohjautuvia, omaaloitteisia ja yrittäviä oppijia. Opettajan rooli muuttuu valmentajan, oppimisprosessin ohjaajan rooliksi.

Kohti elinikäistä oppimista

Yrittäjyyskasvatus tulee nähdä osana elinikäistä oppimista ja oppimaan oppimisen taitoja. Elinikäisen kasvatuksen ja elinikäisen oppimisen tarvetta voidaan perustella kahdella tavalla. Ensimmäisenä perusteluna on ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisellä on pyrkimys kehittyä koko elämänsä ajan. Toiseksi elinikäisen oppimisen tarvetta voidaan perustella ympäristön asettamilla vaatimuksilla, joista tärkein on teollisuuspainotteisen, tavarayhteiskunnan muuttuminen tietoyhteiskunnaksi. (Ks. esim. Mannermaa 2000.) Tieto, vuorovaikutus ja kommunikaatiotaidot tulevat yhä merkityksellisemmiksi tietoyhteiskunnassa. Kuljemme kohti tietointensiivistä taloutta, jossa tärkeimpänä pääomana on ihmisten henkinen pääoma. Henkisestä pääomasta voidaan käyttää myös käsitettä aineeton pääoma. Aineetonta pääoma on kaikki se mikä ei ole näkyvässä materiassa mitattavissa. Kouluorganisaatiossa aineetonta pääomaa edustaa henkilökunta. Henkilökunta on kouluorganisaation tärkein resurssi, mikä tulee huomioida koulun osaamisen johtamisessa.

Suomessa valtioneuvoston asettama elinikäisen oppimisen komitea (Komiteamietintö 1997) määritteli työnsä lähtökohdiksi tietoyhteiskunnassa esiintyvät osaamistarpeet: tiedonhankinta ja tiedonhallintataidot, viestintä- ja tietotekniikkataidot, kulttuurin ja yhteistyön edistämisen taidot sekä sosiaalista ja sivistyksellistä pääomaa kartuttavat elinikäisen oppimisen taidot. Juuri edellä mainittuihin seikkoihin pitäisi yrittäjyyskasvatuksen koulussa painottua, jotta oppijalla olisi valmiudet toimia tietoyhteiskunnan jäsenenä.

Jokainen opettaja tai mieluiten opettajaryhmä laatii oman oppilaitoksensa yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelman ja pohtii miten yrittäjyys soveltuu

opetettavaan oppiaineeseen. Apuna opetussuunnitelman laadinnassa opettajat voivat kernaasti käyttää koulun sidos- ja verkostoryhmiä.

Yrittäjyyskasvatuksen yleisinä didaktisina tavoitteina voidaan pitää (Ojala & Pihkala 1994.) oppija ymmärtää yrittäjyyden merkityksen kansantalouden hyvinvoinnin osana tietää kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin merkityksen yritystoiminnassa ymmärtää epävarmuuden sietokyvyn merkityksen yritystoiminnassa ja yhteiskunnassa perehtyy yrittäjän ammattiin oppii ammatinvalinnan ja jatko-opintojen kannalta tarpeelliset tiedot ja valmiudet, joita hän voi soveltaa myöhemmin elämässään

2. YRITTÄJYYSKASVATUKSEN TÄHTIOPETTEJA JOKA KUNTAAN -PROJEKTI Auli Ojala

Opetussuunnitelmallinen kuvaus Koulutusohjelman aikana tehdyissä projektitöissä lähestyttiin yrittäjyyskasvatusta karkeasti kolmesta eri näkökulmasta käsin: opetussuunnitelman, yritysten ja koulujen välisenä yhteistyön sekä kunnan elinkeinopolitiikan ja strategisen suunnittelun sekä koulujen välisen yhteistyön näkökulmasta. Didaktisesti ajatellen kaikki projektit kuitenkin mahtuvat sateenkaarena yhteisnimikkeenä ja yläkäsitteenä olevan opetussuunnitelman alle.

Yrittäjyyskasvatuksen koulutusohjelman yhtenä tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa opettajan toimimista tutorina opetustilanteessa ja samalla kehittää itseohjautuvia

opetusmenetelmiä,

koska

tulevaisuuden

työtehtävät

ovat

projektiluonteisia. Vakinaisten työtehtävien määrä vähenee. Itseohjautuvia opetusmenetelmiä tuki yrittäjyyskasvatusprojekteissa käytetyt toiminnalliset työtavat,

mm.

projektiopiskelu.

Projektiopiskelun

teoreettinen

perusta

nivoutuu kokemuksellisen oppimisen, yhteistoiminnallisen oppimisen, kognitiivisen psykologian ja motivaatiopsykologian alueille. Projektiopiskelussa on perusideana lähteä opiskelijoiden todellisuudesta. Projektiopiskelussa korostetaan ryhmän puitteissa tapahtuvaa yhteistoiminnallista ja suunnitelmallista toimintaa.

Projektityöskentelyn keskeisiä ominaisuuksia

Projektityöskentely on jäänyt lyhytaikaisten työsuhteiden ja määräaikaisten työmääräysten vuoksi pysyväksi työelämän ilmiöksi. Käsite työ on pirstoutunut lyhytaikaisiksi kehittämishankkeiksi tai projekteiksi. Tämän vuoksi oppijan tulee oppia koulussa projektitehtävien tekemistä opetusmenetelmällisin keinoin.

Projekteja tehdessään oppija oppii seuraavia keskeisiä työelämän kannalta tärkeitä asioita:

oppija oppii arvioimaan omaa työtään (projektiaan) oppija oppii ajattelemaan itsenäisesti oppija oppii kokemuksellisesti, todentuntuisissa olosuhteissa oppija oppii ratkaisemaan ongelmia oppija oppii tiedemäisen, tutkivan oppimistavan oppija oppii pitkäaikaiseen, ajallisesti rajattuun suunnitelmallisuuteen oppija oppii tulosvastuullisuuteen oppija oppii yhteistoiminnallisuuteen

Ongelmana yrittäjyyskasvatuksen opettamisessa voi olla, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Erityisesti tämä ongelma tulee esille opetettaessa yrittäjyyskasvatusta toisen asteen oppilaitoksissa. Tähän kuiluun tulevaisuudessa tuovat ratkaisun uudet oppimisympäristöt, jotka mm. mahdollistavat teknologisen näkökulman esittämisen liiketoiminnallisessa kontekstissa. Esimerkki uusista oppimisympäristöistä on virtuaalitodellisuus, joka tarkoittaa ihmisystävällistä liittymää tietokoneen ja ihmisen välillä. Virtuaalitodellisuus on teknologia, jolla saadaan

aikaan

keinotekoisia,

todentuntuisia

ympäristöjä.

Todellisuutta

voidaan mallintaa ja sen ominaisuuksia simuloida ja muuttaa. Vuorovaikutteinen kolmiulotteisuus vastaa enemmän kuin tuhat kuvaa. Tämän vuoksi opetuksessa ja koulutuksessa virtuaalitekniikoilla voidaan tehostaa oppimisprosessia, kehittää etäopetusta sekä laajentaa koulutussimulaattorien käyttöaluetta uusille alueille. Tästä esimerkkinä on yrittäjän työn luonteen opettaminen liiketoiminnallisessa kontekstissa. (Rakkolainen 1998; Leino 1988.)

3. YRITTÄJYYSKASVATUSPROJEKTIEN LYHYET SISÄLLÖLLISET KUVAUKSET

Kuopiossa syksyllä 2006 järjestetyssä yrittäjyyskasvatuksen koulutusohjelmassa tuotettiin useita yrittäjyyskasvatusprojekteja, joita seuraavassa lyhennetysti esitellään. Koska alakoulun luokanopettajia oli koulutuksessa vain muutama, ovat heidän projektimallinsa kuvauksessa vähemmistönä. Projektien esittelyn valintaperusteena on käytetty niiden toimivuutta käytännössä sekä niiden opetusmenetelmien moninaisuutta. Kahta samantyyppistä projektia ei ole otettu mukaan. Arviointi on lisätty niihin projekteihin, joista se on puuttunut. Arvioinnin tavoitteena on lisätä oppijan itsearviointia ja ajattelukykyä. Arviointi on erottamaton osa oppimisprosessia ja se kuuluu osana oppimisen taitoihin. Itsearviointi puolestaan kohdistuu oppijalle merkityksellisiin asioihin ja seuraa häntä koko oppimisprosessin ajan. Oppijaa arvioitaessa esiin nousevat seuraavat kysymykset: Miten järkevästi oppija suunnitteli ja toteutti työnsä? Kuinka sitkeästi hän pyrki tavoitteeseensa? Kuinka aktiivisesti hän myötävaikutti ryhmän toimintaan? Kuinka usein hän esitti projektin ongelman kannalta relevantin kysymyksen? Miten hän esitti ja kokosi tulokset toisille? Opettajan kannalta katsottuna arviointi kuuluu olennaisena osana opettajan työn kehittämiseen. Lisätietoa

projektien

toteutumisesta

antavat

Yhteystiedot löytyvät hankekuvausten yhteydestä.

projektitöiden

suunnittelijat.

Kaavin yläkoulun yritteliäisyysmalli

Janne Timonen janne.timonen@kaavi.fi Hilkka Pehkonen hilkka.pehkonen@kaavi.fi Kaavin yläaste PL 1, 73601 Kaavi

Taustaa Kaavi on asukasluvultaan pieni, mutta pinta-alaltaan keskikokoinen hajaasutusalueella oleva, kunta Koillis-Savossa noin 50 kilometrin etäisyydellä Kuopiosta. Kaavilaiset saavat elantonsa niin teollisuudesta kuin maataloudestakin. Palvelut työllistävät vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Kaavin asukasluku on laskenut tasaisesti muutaman kymmenen ihmisen vuositahdilla. Huippuvuosina 1960-luvulla Kaavilla oli vielä reilut 6000 asukasta, nykyisin heitä on enää n. 3600. Kaavi käsittää Kirkonkylän lisäksi muitakin kyliä: Maarianvaaran, Luikonlahden, Kortteisen ja Retusen, joissa on vielä toimivat kyläkoulut. Lisäksi on kymmenkunta pienempää kylää.

Kirkonkylä sijaitsee suurehkon Kaavinjärven rannalla, jonka vastarannalta alkaa Tuusniemen kunta. Kirkonkylällä sijaitsevat muiden peruspalvelujen ohella myös kunnan suurimmat työnantajayritykset. Suomen suurin hautakivien valmistaja on Kaavin Kivi Oy, joka valmistaa myös kivisiä keittiötasoja, lattioita ja muita kivituotteita. Niin ikään toimialallaan suurimpien joukossa oleva Lamituote Oy on keskittynyt mm. keittiöiden laminaattitasojen valmistamiseen. Levyosa Oy valmistaa muille metallialan yrityksille metallituotteita. Lisäksi Kaavilla sijaitsee Suomen suurin kirjekuoria valmistava yritys. Samalla vauhdilla kuin kunnan asukasluku on laskenut, on myös maa- ja metsätalous menettänyt Kaavilla merkitystään työllistäjänä. Maalais-imagostaan huolimatta Kaavin elinkeinorakenne on maaseutupitäjäksi varsin monipuolinen.

Kaavi on tunnettu myös timanteistaan. Kaavilla avattiin vastikään Euroopan ainoa timanttilouhos, jonka mineraalipitoisuus on kuuleman mukaan jopa maailman kolmanneksi suurin. Se on herättänyt paikkakunnalla suuria toiveita heikohkon työllisyystilanteen parantamiseksi. Näyttääkin siltä, että timanttilouhoksen toiminta ja itse louhos tulevat laajenemaan lähivuosina.

Heikon työllisyystilanteen ja korkean muuttotappion ohella Kaavin ongelmana on väestön ikääntyminen. Tämä tekijä lisää vuosi vuodelta palvelutalon ja erikoissairaanhoidon menoja. Sen johdosta kunta onkin säästänyt muilla sektoreilla etenkin peruskoulutuksessa. Kaavin kirkonkylällä sijaitseva yläaste on pian 40-vuotias, eikä siinä ole koko aikana tehty suurempia korjaustöitä. Muutama vuosi sitten tehtiin toiveita herättänyt remonttisuunnitelma, joka kuitenkin unohdettiin, kun Kaavin ja Juankosken kuntien päättäjät kesällä 2005 kaikessa hiljaisuudessa sopivat tulevasta kuntapariyhteistyöstä. Päätettiin, että Kaavin yläasteikäiset oppilaat sijoitettaisiin elokuusta 2008 alkaen Juankosken vasta rakennetun yläasteen tiloihin. Päätös oli rohkea. Kaavista tulisi näin ollen Suomen suurin haja-asutusalueella oleva yläasteeton kunta.

LYYTI ja YKÄ

Kaavin yläasteella on noin 150 oppilasta ja 11 päätoimista opettajaa sekä muutamia osa-aikaisia, jotka työskentelevät myös muissa kouluissa. Yritteliäisyys-hankkeet alkoivat 2000-luvun alussa. Ensimmäinen merkittävämpi hanke oli lukuvuonna 2002–2003 LYYTI eli "löydä oma yritteliäisyytesi" – yrittäjyyshanke, johon yläasteelta osallistui kaksi opettajaa. Tuolloin eläteltiin toiveita yhtenäiskoulusta, jossa yritteliäisyydellä olisi ollut suurikin merkitys. Hankkeen näkyvin aikaansaannos oli kevään liikuntapäivä, johon osallistui kaikki kunnan oppilaat ja merkittävä osa yrityksistä.

Seuraava suurempi hanke oli v. 2005 alussa alkanut YKÄ YRITTELIÄS -hanke. YKÄ-projektissa jouduttiin pohtimaan sitä, minkä ympärille hanke keskittyy. Päädyttiin siihen, että siinä keskitytään kiveen. Valinta oli helppo, koska sijaitseehan Kaavin pitäjä kivisessä maastossa ja alueella toimii monia kivialan

yrityksiä ja kaivostoimintaa on Kaavilla ollut jo pitkään. Kummiyritykset valikoituivatkin siten tältä pohjalta: seitsemänsien luokkien kummiyritys on Kaavin Kivi Oy ja kahdeksansien luokkien Juuan Tulikivi Oy. Ysien kummiyritys on paikkakunnallakin talkkia jalostava Mondo Minerals Oy. Valitettavasti Mondo Oy tulee pian lakkauttamaan talkin jalostuksen Kaavilla ja keskittämään toimintansa muualle Suomeen.

Syyslukukaudella 2005 Kaavilla pidettiin yrittäjyysmessut, jotka onnistuivat erinomaisesti. Messupäivänä oppilaat kiersivät erilaisissa työpajoissa esim. puutyöpajassa ja pajassa, jossa valmistettiin kiviveistoksia sekä työpisteessä jossa hiottiin kiviä koruiksi. Messuilla oppilaat esittelivät ja myivät työpajoissa valmistamiaan kivituotteita. Tuotteiden valmistuksessa asiantuntija- ja materiaaliapua saatiin kummiyrityksiltä. YKÄ-hankkeen rahoituksen ansiosta on vierailtu mm. Tulikivi Oy:n toimitiloissa Juuassa sekä opettajat ovat päässeet tutustumaan Nilsiän elinkeinoelämään ja etenkin Tahkon toimintaan.

TÄHTIOPETTAJA

Syksyllä 2006 lähdimme mukaan Opekon Tähtiopettaja-koulutukseen, jolloin kaksi koulumme opettajaa ilmoittautui mukaan. Toiminta on tänäkin lukuvuonna ollut viime vuoden kaltaista. Tämän vuoden yrittäjyysmessuilla oppilaamme valmistivat työpajoissa mm. tonttuja sekä kehittivät koululle uuden logon. Uutta meillä oli YKÄ-hankkeen rahoituksella kustannettu nelisivuinen YKÄ-lehti, joka ilmestyi 4.12.2006. Lehdessä haastateltiin paikallisia yrittäjiä ja 9-luokan oppilaat kirjoittivat siihen erilaisia aiheeseen liittyviä artikkeleita. Lehdessä oli muutamia mainoksia, joista saaduilla rahoilla muutamille yhdeksänsien luokkien oppilaille

kustannetaan

videoeditointi-opetusta.

Outokummun

ammattikorkeakoulussa

tarjottavaa

Kaksipäiväinen retki, jossa tehdään Kaavia ja sen lähiseutua tutuksi. Ohjattuja vierailuja yrityksiin ja tärkeimpiin nähtävyyksiin. Tutustutaan eri ammatteihin ja todetaan, että lähiseudulla on paljon annettavaa nuorelle niin työn kuin vapaa-ajankin merkeissä. Yöpyminen, illanvietto ja virkistäytyminen Nilsiän Tahkolla

"Keitos", joka ohjaa Kaavilla peruskoulun suorittaneet suuntaan, josta on vaikea väistyä "väärälle" tielle.

Kotiseutu tarvitsee osaajia!

VIDEO

Toteutetaan yhdessä Outokummun media-alan opiskelijoiden kanssa. Siinä esitellään paikkakunnan ja sen lähiseudun vahvuuksia. Videosta toteutetaan sekä www- että nauhaversiot. Internetpohjainen versio liitetään mukaan koulun uusille kotisivuille, ja otteita siitä voidaan liittää myös koulun uuden lehden wwwpohjaiseen versioon. Myös yrityksille tarjotaan mahdollisuus osallistua videon tekoon, ja siten saada laajaa näkyvyyttä.

Oppilaista tulee varmuudella omaaloitteisempia sekä Koillis-Savo ja Kaavi -myönteisempiä.

MAAKUNTARETKI

LEHTI

YRITTÄJYYSPÄIVÄ

Koulun upouusi lehti, josta tehdään kaksi versiota; www-versio ja perinteinen paperiversio. Koko koulu osallistuu lehden tekoon. Internet-version etuna on laaja näkyvyys ja rajoittamaton laajuus. Verkkoversio liitetään mukaan koulun uusille kotisivuille. Yhden tai useamman päivän kestävä tapahtuma, jossa yhdessä paikkakuntalaisten yritysten kanssa vietetään koko aika yhdessä.

Kuvio 1. Tähtiopettaja-koulutuksen projektisuunnitelma

Tulevan kevään suurin rupeama onkin Outokummun AKK:n kanssa yhteistyössä tehtävä Kaavi-video. Videossa esitellään Kaavin historiaa ja nykypäivää. Video tullaan esittämään Kaavin ystävyyskouluun Korsholmaan tehtävän vierailun yhteydessä. Molemminpuolisia vierailuja onkin jo tehty usean vuoden ajan ja toimintaan on liitetty myös yritteliäisyys. Tulevan vierailun aikana kaavilaiset nuoret tulevatkin vierailemaan Vaasan seudun yrityksissä, ja korsholmalaiset ovat jo nyt vierailleet paikallisissa yrityksissämme. Koulumme yrittäjyysvalinnaisryhmä onkin hankkinut kuluneen lukuvuoden aikana varoja keväällä suoritettavan vierailun rahoittamiseksi. Resurssien puutteessa emme kuitenkaan kykene toteuttamaan kaikkia projektisuunnitelmassamme esitettyjä suunnitelmiamme. Joudumme ainakin toistaiseksi jättämään pois lehden ja videon internet-versiot. Myös maakuntaretki jää varojen puutteen vuoksi tänä vuonna tekemättä.

Pieneksi kouluksi koulumme opettajat ja oppilaat ovat järjestäneet viime vuosina runsaasti erilaista yrittäjyyteen liittyvää ohjelmaa. Olemmekin ylpeitä saavutuksistamme ja olemme saaneet myös paljon tunnustusta. Kuntamme päättäjätkin ovat vihdoinkin ryhtyneet arvostamaan työtämme. Yrittäjyys-termi kuulostaakin päättäjien korvissa houkuttelevalta, kun siihen väistämättä yhdistetään myös uusien työpaikkojen luomisen tarve. Toki kouluissa harjoitettava yrittäjyyskasvatus voi ”bonuksena” omalta osaltaan tuottaa myös uusia työpaikkoja, mutta sehän ei ole näiden hankkeiden tarkoitus, vaan nuorten oma-aloitteisuuden ja itsenäistymisen tukeminen. Sitä päättäjät eivät ole välttämättä ymmärtäneet.

Ongelmiksi Kaavin yläasteen kaltaisissa kouluissa koemme ennen kaikkea opettajakunnan pienuuden. Toki se voi olla vahvuuskin, jos useimmat opettajat olisivat asiaan liittyen aktiivisia, mutta valitettavasti näin ei ole. Tärkeää olisikin, että suurin osa koulun opettajista saisi ainakin viikon koulutuksen aiheeseen. Ei olekaan mitään mieltä siinä, että yhdet ja samat kouluttautuvat uudestaan ja uudestaan. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, etenkään pienessä vähävaraisessa koulussa, jossa erityistehtäviä jo ennestään riittää, eikä valmiita opettajia voida pakottaa enää koulutukseen. Ratkaisuna voisikin olla, että jo opettajien koulutuksessa olisi pakollinen parin opintoviikon yrittäjyyskasvatus-kurssi.

Toinen suuri ongelma on se, että kouluilla on myös muita tärkeitä asioita, joihin on keskitettävä voimavaroja. Kaavilla ovat erityisenä ongelmana olleet päihteet, etenkin huumausaineet. Jos pieni koulu keskittää voimavaroja liiaksi yhteen hankkeeseen, on vaarana, että jotakin tärkeää jää noteeraamatta. Oletettavaa onkin, että tulevan lukuvuoden päähuomio keskitetään päihdevalistukseen. Tästäkin huolimatta yrittäjyyskasvatus tulee olemaan jatkossakin tärkeää meille. Uskomme, että ensi vuonnakin tulemme järjestämään yrittäjyysmessut ja yhteistyötä kummiyritysten kanssa tullaan syventämään. (Timonen & Pehkonen. 2006.)

Arviointi

Kaavin yrittäjyyskasvatussuunnitelman vahvuutena on sen monipuolisuus. Kunnan elinkeinorakenteen tunteminen, verkostoituminen eri oppilaitosten kanssa ja tutustuminen eri yrityksiin on olennainen osa yrittäjyyskasvatuksen oppimista. Tämä tuo lisäarvoa yrittäjyyskasvatuksen opetukseen, josta konkreettisena esimerkkinä mainittakoon videon tekeminen yhdessä Outokummun ammattikorkeakoulun kanssa. Edellisen lisäksi yrittäjyyskasvatuksen oppimisen kannalta nimenomaan oppilaille olisi tehtävä selväksi oman kunnan yritykset ja niiden tarjoamat työmahdollisuudet. Ongelmana Kaavin kunnassa, kuten niin monessa muussakin vastaavanlaisessa kunnassa on väestökato. Juuri tähän ongelmaan kunnan päättäjien tulisi kiinnittää huomiota. Miten saada koulutetut, työikäiset nuoret palaamaan takaisin kotiseudulleen? Samanlaisia ongelmia toki Suomen lisäksi muuallakin Pohjoismaissa, esim. Norjassa.

Kaavin malliin soveltuu luvun 4 pedagogisista malleista erityisen hyvin Suunnittelukokous-malli, jossa oppilaat tuottavat itse yrittäjyysaiheista materiaalia (Kaavi-videon) sekä Osataan yhdessä –malli, jossa materiaalia laaditaan yhteistoiminnallisesti.

Tuusniemen yläasteen Talonpojan tapaan – talonpoikaiskulttuuriprojekti vuosina 2003–2004

Kirsti Antikainen kirsti.antikainen@edu.tuusniemi.fi Tuusniemen yläaste PL 15, 71201 Tuusniemi

Projektin lähtökohdat

Tuusniemi on pieni, n. 3000 asukkaan pohjoissavolainen kunta Kuopion ja Joensuun puolivälissä. Kunnassa toimivat lukio, yläaste ja kolme ala-astetta. Lukio ja yläaste työskentelevät samassa rakennuksessa. Juuri peruskorjatulla kaksisarjaisella yläasteellamme opiskeli kyseisenä lukuvuonna n. 140 oppilasta. Projektia edelsi sen vetäjien, historian ja uskonnon lehtori Kirsti Antikaisen ja tekstiilityön, kuvaamataidon ja musiikin lehtori Ritva Heikkisen, osallistuminen Suomen Tammen järjestämille kulttuuriperintökursseille. Projekti olikin samalla yksi Suomen Tammen hankkeista.

Tuusniemi on vanhaa talonpoikaisaluetta ja talonpoikaiskulttuuri ja sen tuntijat eivät ole vielä alueelta kokonaan kadonneet. Esimerkiksi kesällä 2003 Tuusniemellä järjestettiin perinnemaatalousnäyttely. Kunnassa on vahva kotiseutuhenki ja aktiivisesti toimiva Kotiseutuyhdistys. Usean vuoden aikana kotiseutuihmiset esittivät opettajille yhteistyömuotojen koordinointia. Tavallaan voidaan sanoa, että projektillemme oli tilaus olemassa kuntalaisten taholta.

Hankesuunnitelma eteni pienryhmän (Antikainen, Heikkinen ja Repo) valmistelun pohjalta opettajien kokouksen hyväksyttäväksi helmikuussa 2003. Maaliskuussa 2003 lähetimme tiedotteen peruskoulun 6. – 8. luokkien oppilaiden vanhemmille tulevan lukuvuoden talonpoikaisteemasta, sen tavoitteista ja toteuttamisesta. Samalla toivoimme vanhempien auttavan meitä löytämään entisten asioiden, tapojen ja työtapojen taitajia. Alustavasti kyselimme vanhempien valmiuksia tulla mukaan eri tapahtumiin tai tarjota mahdollisuutta oppilas-

ryhmän vierailuun maatilalla tai kotipiirissä. Ilmoittautuneiden määrä oli tässä vaiheessa vähäinen. Ensimmäisessä järjestöjen, seurojen, yhdistysten ja yksityisten henkilöiden yhteisessä kokoontumisessa toukokuussa 2003 oli innostunut mieliala. Keväällä 2003 laadimme alustavan budjetin ja ryhdyimme hankkimaan apurahoja ja sponsoreita. Kesän 2003 olivat projektin tiedotteet ja ilmoittautumislomakkeet tietäjistä ja taitajista Tuusniemen julkisilla paikoilla kuten terveyskeskuksessa, kirjastossa, Osuuspankissa ja kunnanviraston neuvonnassa. Hankkeen valmisteluaika kesti yli vuoden ja oppilaat perehdytettiin tänä aikana tulevaan teemaan.

Tavoitteet

Nykyinen ylikansallinen nuorisokulttuuri on saavuttanut myös maaseudulla asuvat nuoret. Koemme tärkeäksi opettaa kotipaikkakuntamme nuorille asioita, jotka ovat jo kadonneet tai katoamassa. Nuorten tulee saada tietoa siitä, mitä on ollut ennen heitä itseään, ennen heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan. Uskomme, että juurensa tunteva nuori arvostaa kotipaikkakuntaansa ja voi tulla asumaan Tuusniemelle opintojensa jälkeen. Lukuvuoden 2003- 2004 aikana oppilaat tutustuivat myös tämän päivän maa- ja metsätalouteen tuusniemeläisellä maatilalla, koska aineiden opetusta ei ole ollut koulussa moneen vuoteen. Tavoitteena oli maatalousyrittäjyyteen tutustumisella lisätä kiinnostusta ja arvostusta elinkeinoa kohtaan, mikä ilmenisi uusina sukupolvenvaihdoksina. Tuusniemen kunnalle ja kuntalaisille on tärkeää, että kotiseutumme säilyy elinvoimaisena, vireänä ja kehittyvänä. Talonpoikaiskulttuuriteeman toteutuminen välittää ulkopuolisille tahoille kuvaa Tuusniemen kunnasta kouluja kulttuurimyönteisenä kuntana.

Lukuvuoden kestävällä projektilla pyrimme myös toteuttamaan pitkäjänteisempää yrittäjyyskasvatusta. Koko kouluyhteisö (oppilaat, opettajat ja henkilökunta) pyrki yhteisiin tavoitteisiin. Jokainen yhteisön jäsen oli nyt aktiivisesti mukana koulun toiminnassa ja tavoitteiden saavuttamiseksi ryhmien ja sen yksityisten jäsenten yhteistyö oli välttämätön. Jo hankkeen alusta lähtien oli selvää, että tarvitsimme ulkopuolista asiantuntemusta. Koulun yhteydet yhteistyötahoihin/

sidosryhmiin tulisivat lisääntymään. Yksi keskeisistä lähtökohdista oli, että oppilas asiantuntijan opastuksella itse tekemällä ja kokemalla opiskelisi teeman asioita.

Projektin toteuttaminen

Talonpoikaiskulttuuriprojektia toteutettiin koko lukuvuoden ajan muun koulutyön yhteydessä, mutta omalla erillisellä budjetilla. Hankkeen vetäjät valmistelivat yhteiset tapahtumat, joista opettajakunta päätti ja koko kouluyhteisö ne toteutti. Tapahtumien suunnittelussa olivat mukana niin opettajat, oppilaat, henkilökunta kuin kyseisen tapahtuman yhteistyötahot. Aihetta käsiteltiin samaan aikaan usealla eri tasolla. Talonpoikaiskulttuuriin liittyviä aiheita käsiteltiin eri oppiaineiden tunneilla. Esimerkiksi kemian tunnilla oppilaat tekivät saippuaa, valmistivat mustikkarohdosta tai tekstiilityön tunneilla opettelivat talonpoikaista kirjontaa ja räsymaton kudontaa..

Talonpojan vuodenkierto otettiin huomioon aamunavauksissa, vuotuisjuhlissa ja teemapäivinä. Kekrijuhlaan emännät valmistivat vuoden sadosta juhlapöydän. Oppilaita oli juhlissa tarjoilemassa. Kotitaloustunneilla valmistettiin myös juhlaruokia ja maakuntaleivät-näyttelyssä oli nuorten leipomia leipiä. Alkusyksystä oli työpäivä Rantamyllyllä; valmistettiin perunajauhoja, keitettiin suopaa, värjättiin lankoja ja separoitiin maitoa. Myöhemmin syksyllä tehtiin miesten töitä metsä-, erä-, riista-, metsästys- ja kalastuspäivänä: rakennettiin ansoja, tehtiin luutia, arvioitiin puiden pituutta ja tunnistettiin perinnekasveja. Keväällä jatkuivat vaimoväen työt lampaiden keritsemisellä ja nuoret tekivät itselleen pajupillin. Toukotöiden aikaan vierailimme Telkkämäen kaskiperinnetilalla, jossa tapahtui pellon karhitseminen ja nauriin kylvö (töpeksiminen). Oppilaat pääsivät riihenpuintiin, jauhamaan käsikivillä ja kehräämään villaa. Tuusniemeläisellä maatilalla perinteisen touon siunaamisen jälkeen alkoivat tietoiskut ja kilpailut nykyajan maanviljelyksestä.

Tuusniemen yläasteen vanhempainyhdistyksen ylläpitämässä kerhossa ryhmä oppilaita rakensi itselleen viisikielisen kanteleen, jota he soittivat vanhan ajan

joulujuhlassa syyslukukauden päättyessä. Kerhossa yläasteelaiset tekivät myös luonnonmateriaaleista koristeita kuten kransseja ja huovutustöitä. Osallistuivatpa oppilaat Koillis-Savon kalevalaisten järjestämään Kantelettaren lukumaratoniinkin.

Maaliskuussa 2004 toteutettiin talonpoikaiskulttuurin teemaviikko maanantaista lauantaihin. Jokaisena päivänä oli eri talonpoikaisteema; karjalaisuus ja ortodoksisuus, luterilainen kirkollinen päivä, maakunnat Pohjanmaa, Häme ja Ahvenanmaa sekä Suomen periteiset vähemmistöt romanit ja saamelaiset. Lauantaina kotiseutupäivänä teimme Oikkeitten Immeisten (tuusniemeläisistä käytetty nimitys) toimia entisaikaan ja nykyaikana.

Kuva 1. Oikkeitten Immeisten töitä entisaikaan. Kuvassa Camilla kirnuaa.

Muista teeman tapahtumista poiketen tämän viikon asiantuntijoista osa oli Pohjois-Savon ulkopuolelta. Koko viikon kestävä tavallisesta koulupäivästä

poikkeava toiminta edellytti saumatonta yhteistyötä kaikilta mukanaolijoilta. Samaan aikaan talon väki oppi tuntemaan toisensa ja yhteishenki kasvoi. Samoin näissä yhteisissä tapahtumissa rakennettiin suhteita koulun ulkopuolisiin tahoihin. Oppilaiden vastuulla oli heille annettujen tehtävien ja töiden tekeminen ja niiden kirjoittaminen portfolioon. Kannustimena oli parhaiden portfolioiden palkitseminen kevätjuhlassa.

Teoreettista teeman käsittelyä oli lukuvuoden aikana vähän ja sekin oli havainnollista ja konkreettista. Opettajat ja muut aikuiset motivoivat ja tukivat oppilaita tavoitteiden saavuttamisessa. Onnistuneet suoritukset vahvistivat nuoren minäkuvaa ja innostivat yrittämään edelleen. Teemaviikko näyttelyineen, perinneruokineen, avoimine ovineen, työpajoineen, työpisteineen ja tapahtumineen oli suuri voimanponnistus, mutta palkitsi meidät onnistumisellaan.

Kuva 2. Lisää Oikkeitten Immeisten töitä. Kuvassa Pekka separoi.

Projektin arviointi

Talonpoikaiskulttuuriprojekti on Tuusniemen yläasteella laajin tähän mennessä toteutettu hanke. Sen toteutumisen mahdollisti kouluyhteisön yhteistoiminta ja laaja, kymmenien koulun ulkopuolisten henkilöiden antama asiantuntija-apu. Kansallinen kulttuuriteema koettiin tarpeelliseksi ja ajankohtaiseksi ympäristössämme. Tuusniemeläiset, erityisesti isovanhemmat tulivat mielellään talkoohengessä mukaan tapahtumiin ja antoivat tietonsa ja taitonsa käyttöömme neuvoen aivan ”kädestä pitäen” nuoria entisajan töissä. Kädestä pitäen opetus ja oppiminen mahdollistivat hiljaisen tiedon siirtymisen vanhemmalta sukupolvelta nuoremmalle sukupolvelle. Kansanperinteen kannalta katsottuna tämä on erityisen arvokasta. Yksityisten henkilöiden lisäksi Tuusniemen yläasteella oli lukuvuoden aikana lähes 40 yhteistyökumppania. Yhteistyötahojen projektia tukevan toiminnan ansiosta hanke pystyttiin toteuttamaan pienellä budjetilla.

Projektille asetetut tavoitteet saavutettiin jopa niin hyvin, että projekti laajeni ja syveni lukuvuoden aikana. Opetusprojektissa mukana olleet saivat monipuolisen kuvan talonpoikaiskulttuurista, omista juuristaan, mistä on hyötyä sekä EU:n että maailmankansalaisena. Tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että tapahtumat on etukäteen hyvin valmisteltu ennen kuin ne tuodaan yhteisön päätettäväksi ja hankkeen vetäjät valvovat sen toteutumista. Kun on kysymyksessä näin pitkäaikainen ja laaja projekti, on hyvä varautua yllätyksiin. Muutosvastarintaa ilmeni vähän, mutta yhteisön muutoksen sietokyky kasvoi vähitellen. Suurin osa oli sitoutunutta, osa erittäin sitoutunutta hankkeen läpiviemiseen. Mutta kritiikkiäkään ei pidä pelätä. Kouluyhteisössä aktiivisuus oman työpaikan kehittämiseksi on lisääntynyt. Koulun imago ja markkinointi koetaan aikaisempaa tärkeämmäksi ja niitä pyritään kehittämään.

Oman väen kesken jatkuu monenlainen yhteistoiminta. Eri oppiaineissa osallistuva ja elämyksellinen opiskelu on lisääntynyt. Koulu rakensi projektin aikana yhteyksiä monille eri tahoille ja näin uusien projektien aloittaminen tulevaisuudessa on helpompaa. Yhteistyötarjouksia koululle tulee useita vuosittain. Sekä yläasteella että lukiossa on lisätty yrittäjyyskasvatuksen

opetusta. Tuusniemen lukion ja Tuusniemen yrittäjien kesken on aloitettu uudenlainen yhteistyö. Yhteiskuntaopin kurssin ”Minustako yrittäjä- miksikä ei?” opiskelija suorittaa vapaa-ajallaan yrittäjien ohjauksessa. Lukion päättöjuhlassa Tuusniemen yrittäjäyhdistys antaa ylioppilaalle todistuksen.

Projekti toi koululle runsaasti julkisuutta tiedotusvälineissä; sanomalehdissä, radiossa ja Itä-Suomen tv-uutisissa. Tuusniemen kunnan imagoon kouluystävällisenä kuntana sen vaikutus oli myös myönteinen. Koska projekti päättyi lukuvuoden päättyessä, ei kirjallista arviointia koulussa ennätetty ennen lomaa järjestää. Opetushallitukselle teimme Suomen Tammi-hankkeena projektin arvioinnin ja Suomen Kulttuurirahastolle annoimme selvityksen apurahan käyttämisestä. Keskeisille yhteistyökumppaneille lahjoitimme kuva-cd:n, joka kirjaston välityksellä on kaikkien kuntalaisten käytettävissä. Koululle jäi runsas projektin aikana syntynyt materiaali ja positiiviset kokemukset. (Antikainen, Heikkinen & Repo 2006.)

Tuusniemen talonpoikaisprojektin vahvuutena on kulttuuriperimän siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Näin siirtyy myös edelliseltä sukupolvelta hiljaista tietoa nuoremmille eri työtapojen ja tehtävien muodossa. Merkityksellistä on myös projektin lisäarvona tuotettu materiaali, joka tukee yhdessä oppimista. Tällä tavoin muutkin kuntalaiset saavat tietoa projektista ja ennen kaikkea omasta kulttuuritaustastaan. Verkostoituminen alan yrittäjien ja yrittäjän ohjannassa suoritettavat kurssit todistuksineen ilmentävät hyvää ideaa viedä yrittäjyyskasvatusta eteenpäin Tuusniemellä.

Julkaisun luvussa neljä esiteltävistä pedagogisista malleista Tuusniemen projektiin soveltuu erityisen hyvin Osataan yhdessä -malli, jossa korostuu muun muassa tekemällä oppiminen.

Yrittäjyyskasvatusprojekti Kallaveden malliin

Matti Hopponen matti.hopponen@kuopio.fi Tuija Väänänen tuija.vaananen@kuopio.fi Kallaveden koulu Blominkatu 2, 70820 Kuopio

Tavoite Yrittäjyyskasvatukselle suurempi huomio koulussa

Toteutusajankohta Lukuvuosi 2006–2007 ja hamaan tulevaisuuteen

Menetelmät Kyselyt eri aineiden opettajille syksyllä 2006

Nykyisten opetussuunnitelmien mukaan jokaisessa koulussa yhtenä aihekokonaisuutena on Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys. Näin myös Kallaveden koulussa. Aihekokonaisuus on kirjattu koulun opetussuunnitelmaan: miten ko. aihekokonaisuus näkyy koko koulun toiminnassa. Lisäksi jokaisessa oppiaineessa on koottu, miten aihekokonaisuus näkyy konkreettisesti kyseisessä aineessa.

Jokaisessa oppiaineessa painotetaan sisäistä yrittäjyyttä eli vastuun ottamista omasta oppimisesta, työnteosta ja paikasta luokassa ja koulussa. Sinnikkyys ja yrittäminen tuovat tulosta! Samoin yhteistyötaitoja, neuvottelemista ja työnjakoa harjoitellaan kaikissa aineissa. Monet luokat oppivat käytännön yrittämistä keräämällä opintoretkivaroja pitämällä koululla kioskia, jossa he pääasiassa myyvät karamelleja. Samoin oppilaat voivat olla koululla järjestettävissä erilaisissa tapahtumissa kahvittajina.

Äidinkielessä aihekokonaisuus heijastuu useilla eri alueilla. Opetellaan ilmaisemaan omia näkemyksiä, puolustamaan niitä ja harjoitellaan ilmaisutapoja niin kirjallisesti kuin suullisestikin. Käsityössä aihekokonaisuus näkyy konkreettisesti, kun käydään läpi suomalaista osaamista. Oppilaanohjauksessa tutustutaan yrittäjyyteen ammattina. Biologiassa mietitään oman toiminnan merkitystä ja sen vaikutusta kouluyhteisössä ja ympäristössä.

Historiassa tutustutaan yritystoiminnan historiaan ja myös taloushistoriaan. Yhteiskuntaopissa yrittäjyys ammattina on yksi käsiteltävistä aiheista. Lisäksi tehdään peruselintarvikkeiden hintavertailuja Petosen alueen kaupoissa: näin opiskellaan yritysten välistä kilpailua konkreettisesti ja myös taloudellista kuluttamista. Yhteiskuntaopissa pohditaan kuluttamisen ja palvelujen käytön merkitystä koko kansantaloudelle. Liikunnassa oppilaita ohjataan vastuullisuuteen ja aktiivisuuteen omassa liikuntakäyttäytymisessään. Lisäksi oppilaita otetaan

mahdollisuuksien

mukaan

liikuntatapahtumien

suunnitteluun

toteutukseen.

Matematiikassa lasketaan korkoja ja prosentteja sekä tehdään hintavertailuja. Fysiikassa ja kemiassa pyritään järjestämään yritysvierailuja mahdollisuuksien mukaan: vierailukohteina on ollut esimerkiksi Kuopion Energialaitos. Kuvaamataidossa tutustutaan taiteen ja taideteollisuuden ammatteihin. Myös tietotekniikassa saadaan tietoa informaatiotekniikan alan yrityksistä ja mahdollisuuksista työskennellä it-alalla. Kotitaloudessa tehdään omia ateriasuunnitelmia, joissa pohditaan mm. budjettia, taloudellisuutta ja ajankäyttöä. Lisäksi työn tulos nähdään konkreettisesti ja jos epäonnistutaan, pohditaan mikä meni pieleen ja miksi.

Pedagogisia vihjeitä yrittäjyyskasvatuksen soveltamiseen

Ohessa joitakin pedagogisia vihjeitä siitä, miten olemme koonneet yrittäjyyskasvatusta oman koulumme opetussuunnitelmaan. (Toimittajan muokkaamaa.)

Yrittäjyyskasvatus näkyy koulumme opetussuunnitelmassa äidinkielessä siten, että äidinkielen opetussuunnitelmassa korostetaan omien näkemysten, omien mielipiteiden esittämistä ja puolustamista. Ilmaisutapoja harjoitellaan sekä kirjallisesti että suullisesti. Keskeisenä teemana on puheenvuoron ajoittaminen, sen mitoittaminen kuhunkin puhumistilanteeseen ja erityisen tärkeää on kielimuodon valinta erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Yrittäjyyskasvatus näkyy koulumme käsityön opetussuunnitelmassa vastuun ottamisena omasta työstä ja työpaikasta luokassa. Käsityön opetuksessa yrittäjyyskasvatus näkyy myös keskeisesti suomalaisena osaamisena. Se korostuu käsityön opetussuunnitelmassa esimerkiksi kansanperinteen näkökulmana käsitöiden opetuksessa.

Yrittäjyyskasvatus toteutuu koulumme oppilaanohjauksessa yhteistyötaitojen korostamisena, yhteisössä toimimisena ja yrittäjän ammatin tuntemisena.

Yrittäjyyskasvatus korostuu biologiassa oman toiminnan ja sen vaikuttamisen merkityksenä kouluyhteisössä ja ympäristössä.

Yrittäjyyskasvatus ilmenee maantiedon opetuksessa kestävän kehityksen mukaisena toimintana oppilaiden oppimisessa sekä suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin painottamisena maantiedon oppimisessa.

Yrittäjyyskasvatus painottuu historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa kansanvallan kehityksenä, yritystoiminnan historian tuntemisena, taloushistorian ja aatehistorian painottamisena opetuksessa. Lähialueen yrityksiä ja yrityshistoriaa hyödynnetään opetuksessa.

Yrittäjyyskasvatus aukeaa liikunnan opetussuunnitelmassa siten, että oppilaita ohjataan vastuullisuuteen ja aktiivisuuteen omassa liikuntakäyttäytymisessään. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan oppilaita ohjataan liikuntatapahtumien suunnitteluun, osallistumiseen esimerkiksi kilpailuihin ja niiden toteutukseen.

Yrittäjyyskasvatus näkyy koulumme terveystiedon opetuksessa siten, että terveystiedon opetuksessa korostamme vastuun ottamista omasta opiskelusta ja opiskelutaitojen kehittämisestä.

Yrittäjyyskasvatus näkyy fysiikan opetuksessa siten, että korostetaan toiminnallisia kokeellisia menetelmiä ja vieraillaan yrityksissä mahdollisuuksien mukaan.

Yrittäjyyskasvatus näkyy koulumme kuvataiteen opetussuunnitelmassa siten, että korostetaan luovien toiminnallisten työtapojen lisäksi taiteen ja taideteollisuuden ammatteja.

Yrittäjyyskasvatus näkyy koulumme tietotekniikan opetuksessa siten, että siinä hyödynnetään informaatioteknologian alalla toimivien yritysten tiedontuotantoa ja mahdollisuuksia toimia työntekijänä it-alalla. Tietotekniikan käyttöä pyrimme lisäämään kaikkiin oppiaineisiin, koska se helpottaa oppilaiden toimimista tietoyhteiskunnan jäsenenä. Tämän lisäksi siinä oppii tietoyhteiskunnalle tärkeitä tiedonhankintataitoja, kykyä suhtautua kriittisesti tietoon ja ennen kaikkea tietotekniikan käyttö opetuksessa opettaa oppilaille itseohjautuvaa tiedonhankintaa muuttuvassa toimintaympäristössä. (Hopponen & Väänänen 2006; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.)

Arviointi

Kallaveden koulussa yrittäjyyskasvatusta on toteutettu opettajille kohdennetun kyselyn pohjalta. Kysely antaa tietoperustaa sille, miten opettajat toteuttavat yrittäjyyskasvatusta omassa oppiaineessaan. Samalla kyselyn tuloksista saadaan todentuntuista tietoa siitä, mikä on Kallaveden koulun yrittäjyyskasvatuksen tämänhetkinen tila. Kartoituksen tekeminen on realistinen lähtökohta lähteä viemään yrittäjyyskasvatusta eteenpäin Kallaveden koulussa. Kartoitus antaa myös vinkkejä muillekin tiedonhaluisille, miten he voisivat omassa koulussaan käydä läpi opetussuunnitelmaa ja toteuttaa yrittäjyyskasvatusta oppimiskäsitykseen nivotun yrittäjämäisen oppimisen avulla. Yrittäjyyskasvatuskartoitusta olisi syytä laajentaa myös kunnan hallintoon päin. Miten tuttu

yrittäjyys- ja yrittäjyyskasvatuskäsite on kunnan hallinnossa työskenteleville? (Ks. Seikkula-Leino 2006.) Tämä sen vuoksi, että paremmin ymmärrettäisiin sen laajempi merkitys mm. nuorten työllisten paluumuuttajien takaisin saaminen kunnan asukkaiksi.

Yrittäjyyskasvatuksen kurssi Kuopion Klassisessa lukiossa

Risto Maukonen risto.maukonen@kuopio.fi Risto Vuori risto.vuori@kuopio.fi Kuopion klassillinen lukio Opistotie 1, 70200 Kuopio

Kurssin tarkoitus ja sisältö

Kurssia tarjotaan opiskelijoille lukuvuodesta 2006–2007 alkaen. Kurssi olisi koulukohtainen soveltava kurssi, joka olisi yhteiskuntaopin valinnainen kurssi (YH 5). Kurssi arvosteltaisiin suoritusmerkinnällä. Kurssin suorittamisesta olisi mahdollista saada myös erillistodistus tai jonkinlainen yrittäjyyskurssin suoritus diplomi. Kurssin kesto 17/ 18 x 75 min opiskelutuokiota.

Kurssin alussa perehdyttäisiin teoreettisesti yrittämisen ja yrityksen perustamisen liittyviin vaatimuksiin. Kurssin tavoitteena olisi herättää opiskelijoiden mielenkiinto yrittäjyyttä kohtaan ja lisätä heidän valmiuksia toimia itsenäisinä yrittäjinä. Kurssin alussa ryhmä voi perustaa malliyrityksen, jolle laaditaan liikeidea ja liiketoimintasuunnitelma. Ryhmät esittelevät toisilleen malliyrityksen toimintaa, vahvuuksia ja heikkouksia.

Kurssin aikana on tarkoitus tutustua paikallisiin yrityksiin vierailemalla niissä ja haastattelemalla yrittäjiä. Opiskelijat voivat tutustua ennakkoon yrityksiin ryhmissä ja esitellä yritysten liikeideaa, markkinointia ja taloutta toisilleen. Opiskelijoiden yhteyksiä kesätyöpaikkoihin ja perheiden yrityksiin pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan. Paikallisten ja valtakunnallisten yrittäjäjärjestöjen kanssa on tarkoitus tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä. Toiveena on päästä mahdollisimman hyvään yhteistyöhön paikallisten yritysten, paikallisten ja valtakunnallisten yrittäjäjärjestöjen kunnan ja valtion elinkeinoviranomaisten sekä taloudellisen tiedotustoimiston kanssa.

Yrittäjyyden peruskurssin jälkeen on mahdollista kehittää yrittäjyyskasvatuksen jatkokurssi.

Arviointi

Arviointi tapahtuu toteutetun kurssin pohjalta. Arvioinnissa on mukana myös oppilaita ja yhteistyökumppaneita. (Maukonen & Vuori 2006.)

Julkaisun luvussa neljä esiteltävistä pedagogisista malleista kurssiin voidaan liittää Suunnittelukokousmalli, jossa oppilaat laativat arviointisalkun kirjoitelmistaan ja töistään. Arviointisalkku kehittää oppilaan itsearviointikykyä ja ajattelukykyä. Arviointisalkun tuotokset esitellään toisille, jolloin saadaan arvioivaa palautetta yhteistoiminnallisesti.

Nilsiän koulun yrittäjyyskasvatusmalli

Vesa Tolvanen vesa.tolvanen@nilsia.fi Nilsiän koulu PL 2, 73301 Nilsiä

Tavoite

Projektin tavoitteena on: luoda pysyvä käytäntö koulun ja yritysten yhteistyölle syventää ja laajentaa opinto-ohjauksen tavoitteita lähentää yritysten ja koulun yhteistyötä antaa vinkkejä oppilaiden uranvalintaan saada aikaan yhteistyötä luokanohjaajan, opettajien ja yrityksen välille koulun ja yritysten yhteistoiminnan lisääminen tietämyksen lisääminen kotiseudun mahdollisuuksista  kouluttaudu, hanki kokemuksia ja palaa Nilsiään tutustua Nilsiän ulkopuolella oleviin mahdollisuuksiin (teknologiateollisuus)

Ajankohta aloitus lukuvuosi 2006–07

Kohderyhmä peruskoulun (7) – 8 - 9.luokkalaiset opettajat

Menetelmät 1. Luokka-yritysyhteistyö 2. Valitaan luokalle yhteistyöyritys 7. luokan keväällä (8. luokka syksy) 3. Tehdään alustava suunnitelma yhteistyöstä 4. Tiedotetaan toiminnasta vanhemmille

5. Laaditaan toimintasuunnitelma lukuvuoden alussa yhdessä luokanohjaajan, yrityksen edustajan ja opinto-ohjaajan kanssa 6. Esitellään yritys luokalle 7. Oppilaiden tutustuminen yritykseen 8. Mietitään yhdessä missä oppiaineissa voidaan hyödyntää yrityksen tiedontuotantoa 9. Oppilaiden tarkempi tutustuminen yritykseen TET – harjoittelun (8 lk) yhteydessä. Pyritään syventämään raporttien avulla työelämäyhteyksiä kouluja yritysyhteistyöstä 10. Laaditaan suunnitelma yritystempauksista, vanhempainilloissa tiedotetaan kummiyrityksestä ja mahdollisista talkoista ja messuista 11. Yritysvierailut. Tutustutaan Nilsiän ulkopuoliseen teknologiateollisuuteen. Ohjelma tutustumiskäyntiin laaditaan yhdessä yritysten kanssa. Ajankohta kahdeksannen luokan kevät. Opettajat mukana yritysvierailulla oppimassa miten yrityksissä toimitaan ja työskennellään. Näin oppilaat ja opettajat oppivat yhdessä. Mietitään opettajien koulutusta yrityksissä.

Mallisuunnitelma opettajakuntamme yritysvierailusta KOHDE: Enfo Oyj, Kuopio KOHTEEN ESITTELY: Enfon ydinosaamista on suurten tietomassojen käsittely, tiedon jalostaminen ja jakelu. Yhtiö tarjoaa palvelukokonaisuuden, joka varmistaa tiedon hallitun ja turvallisen etenemisen asiakkaan valitsemien kanavien välityksellä. Enfo varmistaa asiakkaan tietojärjestelmien toiminnan ja jalostaa sisällön niin paperille kuin sähköiseen muotoon. Esimerkkinä on laskutustietojen reitti Enfon varmistamien palvelimien kautta asiakkaidemme asiakkaille joko tulostettuna paperiversiona tai sähköisessä muodossa. Enfo-konsernin liiketoiminnot on jaettu IT- ja teleoperaattoriliiketoimintoihin. Konsernin emoyhtiönä toimii Enfo Oyj, jonka tytäryhtiöitä ovat Enfo Partner Oy, Enfo Disnet Oy, KPY Palvelut Oy ja Itä-Suomen Toimistorat-

kaisut Oy. Konsernin liikevaihto vuonna 2005 oli 113,7 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa oli keskimäärin 453 työntekijää. VIERAILUN TAVOITE: Tavoitteena on esitellä Ahmon koulun opettajille uusi yritys. Vierailun aikana on tarkoitus kertoa opettajille yrittäjyydestä yleisesti. Tarkoitus on myös kiertää liiketiloja ja tutustua erilaisiin työtehtäviin. Vierailun ohessa pohdimme eri oppiaineiden suhdetta kyseiseen yritykseen ja yrittäjyyteen yleisesti. Lopuksi pidämme opettajainkokouksen yrityksen järjestämissä tiloissa. VIERAILUN TOTETUS: Kuljetus tapahtuu joko omilla autoilla tai linjaautolla, mikäli rahoitus järjestyy. Olemme olleet yhteydessä Enfo Oyj:n toimitusjohtaja Arto Herraseen, joka on luvannut ottaa opettajakuntamme vastaan. VIERAILUN AIKATAULU: Kevät 2007

12. Palautepalaveri ja arviointi keväällä. Mikä kouluja yritysyhteistyöstä toteutui, mikä ei toteutunut? Mikä oli projektin lisäarvo ja miten arviointi vaikuttaa seuraavan lukuvuoden suunnitteluun? Palautepalaverissa mukana oppilaiden vanhempia, opettajia, oppilaita ja luonnollisesti yrityksen edustajia. Tämän lisäksi projektin toimintaa arvioidaan koko ajan toiminnan edetessä yhdessä opettajien, oppilaiden ja yritysten edustajien kesken yhteistoiminnallisesti (vrt. Luvun 4 Osataan yhdessä -malli). (Tolvanen 2006.)

Kallaveden lukion yrittäjyyskasvatuksen projektisuunnitelma lukuvuodelle 2006–2007

Anne Sivén anne.siven@kuopio.fi Kallaveden lukio Maaherrankatu 2, 70100 Kuopio

Taustaa

Kuopiolaisen Kallaveden lukion painotusalueita ovat kuvataide, käsi- ja taideteollisuus, viestintä sekä kansainvälisyys. Varsinkin viestinnän opetuksessa tehdään paljon yhteistyötä paikallisen sanomalehden Savon Sanomien kanssa sekä Yleisradion, Radio Canthin ja tulevaisuudessa mahdollisesti Oikean Aseman kanssa. Yrittäjyyteen ja ammatteihin sekä jatko-opintoihin tutustutaan opinto-ohjauksen ja eri oppiaineiden tunneilla. Aineenopettajat ja opinto-ohjaajat ovat järjestäneet eri kurssien yhteydessä opiskelijoille tutustumiskäyntejä lähialueen yrityksissä ja korkea-asteen oppilaitoksissa. Kallaveden lukion koko opettajakunta on vuosittain tutustunut johonkin lähialueen yritykseen ja osa opettajista tai opinto-ohjaajista on ollut työelämään tutustumassa esimerkiksi koeviikon aikana. Esimerkiksi opinto-ohjaaja Anne Sivén oli syksyllä 2005 kolme viikkoa kansainvälisessä työssäoppimisessa Brysselin Eurooppakoulu II:ssa.

Lukuvuonna 2005–2006 oli Snellmanin juhlavuosi. Kallaveden lukion lehtityön kurssilaiset tekivät Niiralan Kulma Oy:n kanssa yhteistyönä Niiralan Kulman asukaslehden eli Nikulaisen. Musiikin kurssilaiset toteuttivat Suomi Poppiprojektin, jonka yhteydessä he suunnittelivat esityksen lisäksi tapahtuman markkinoinnin. Opiskelijat esiintyivät ensimmäistä kertaa Bestep- koulutusmessuilla joulukuussa 2005 ja sen jälkeen varsinaiset esitykset olivat tammikuussa 2006. Suomi Poppi -projekti oli hyvin suosittu, joten esitykset jatkuivat paikallisilla peruskouluilla.

Kallaveden lukiossa on tavoitteena ylläpitää oppilaitoksen painotusalueita ja niihin liittyviin projekteihin on luonnollista sisällyttää jatkossakin yrittäjyyden ja yritteliäisyyden teemat.

Aikataulu ja kohteet

Minna Canth on lukuvuoden 2006–2007 teemahenkilö. Kuopiolaisen Minna Canthin kautta tavoitteena on korostaa hänen elämäntyönsä merkitystä mm. oman oppilaitoksemme historiassa (vanha tyttökoulu), yrittäjänä, yhteiskunnallisena vaikuttajana ja suomalaisena kirjailijana. Tulevan lukuvuoden teema pyritään tuomaan esille niin opettajien kuin opiskelijoiden työssä.

Opinto-ohjaajat Tahkon yrittäjyyspäivässä 23.8.2006

Savon Yrittäjät ry, Osaava nuori työelämään -hanke ja Ykä Yritteliäs -hanke järjestävät opettajille ja opinto-ohjaajille yrittäjyyspäivän Tahkolla. Kallaveden lukiosta koulutukseen osallistuvat kaksi opinto-ohjaajaa. Koulutuksen tavoitteena on saada käytännön eväitä oppilaitoksille yritysten ja oppilaitosten yhteistyöhön.

Opettajien koulutuspäivä 8.9.2006

Opiskelijoilla on Taksvärkkipäivä (8.9.), joten suurin osa opettajista osallistuu opettajien koulutuspäivään. Aamupäivästä puolet opettajista tutustuu Kareliaparketin toimintaan ja loput opettajista suuntaavat Scantarp Oy:n tiloihin. Jälkimmäinen yritys tekee yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa mm. toimittamalla naamioverkkoja Suomen armeijalle. Näiden yrityskäyntien jälkeen jatkamme Karjalan Lennostoon ja iltapäiväksi suuntaamme Muuruvedelle. Olemme siellä yötä Kivennapa-matkailuyrityksessä ja yrittäjäpariskunta on luvannut kertoa meille oman ”yrittäjyystarinansa”. Opettajien yhteistyökykyjä ja yritteliäisyyttä

testataan

mm.

palaamme takaisin Kuopioon.

kirkkovenesoudulla.

Seuraavana

päivänä

Opiskelijoiden yrittäjyysvierailu Jyväskylän seudulle 15.9.2006

Lukion kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa suuntaamme ensiksi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitokselle tutustumaan hiukkaskiihdyttimen toimintaan. Sen jälkeen siirrymme Muuramen teollisuuskylään tutustumaan Harvian ja Nokkatumen toimintaan. Tavoitteena on saada nuoria insinöörejä (etenkin naisinsinöörejä) kertomaan työmahdollisuuksista teollisuuden parissa ja sitä kautta houkutella lukiolaisia hakemaan opiskelijoiksi matemaattisille aloille. Teknologiateollisuus on luvannut tukea linja-automatkaamme Jyväskylän alueelle.

Abipäivä Kuopion yliopistolla 13.11.2006

Joka vuosi järjestetään abiturienteille Kuopion yliopiston tiloissa abipäivä. Tässä tilaisuudessa esittäytyvät lähiseudun yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä lähialueen toisen asteen oppilaitokset. Opinto-ohjaajien tavoitteena on korostaa nuorille yritteliäisyyttä eli he itse miettivät tulevaisuuden suunnitelmiaan ja käyttävät abipäivän opintoannin mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen. Opinto-ohjauksen tehtävänä on auttaa abiturientteja jo lukion aikana miettimään jatko-opintomahdollisuuksia ja todennäköisesti minimoimaan virhevalintoja sekä välivuosien määriä.

Yrittäjyyslehti yhteistyössä Ykä Yritteliäs -projektin kanssa

Kallaveden lukion oma Oras- lehti on ilmestynyt 1800-luvun lopulta lähtien. Lukuvuonna 2006–2007 on suunnitelmissa tehdä yrittäjyyspainotteinen Oraslehti. Lehti ilmestyy joulu-tammikuussa ja sen painokustannukset maksaa Savonia-ammattikorkeakoulun Ykä yritteliäs -projekti. Lehteä jaetaan opiskelijoiden koteihin ja vanhempainilloissa sekä peruskoulujen yläluokkalaisille.

Naisia vallan kahvassa - valokuvanäyttely

Yrittäjyyspainotteisen Oras- lehden valokuvista huolehtivat valokuvauskurssilai-

set ja heillä on suunnitteilla valokuvanäyttely, johon kuvataan Kuopion alueen merkittäviä naisia. Ovatko he sitten kulttuurisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti vai elämän taitojen kannalta vaikuttavia naisia, niin se jää nähtäväksi. Valokuvanäyttely liittyy olennaisesti Minna Canthin juhlavuoden tapahtumiin. Yrittäjyyskurssi ja Työelämään tutustumiskurssi

Kallaveden lukiossa järjestetään joka vuosi yrittäjyyskurssi, joka on eräs historian syventävistä kursseista ja opinto-ohjauksen syventävä kurssi eli Työelämään tutustumiskurssi. Molemmissa kursseissa tutustutaan Kuopion alueen yrityksiin ja käydään läpi ulkoisen yrittämisen perustietoja.

Menetelmät

Kallaveden lukion painotusalueet viestintä, kuvataide, käsi- ja taideteollisuus sekä kansainvälisyys tukevat yrittäjyyden ja yritteliäisyyden korostamista. Suunnitellut

lukuvuoden

2006–2007

yrittäjyyskasvatusprojektin

pyritään

toteuttamaan lukiokurssien ja oppituntien puitteissa. Taustalle tarvitaan runsaasti opettajien innokkuutta painottaa yrittäjyyttä ja kokea se tärkeäksi sekä luonnolliseksi asiaksi osaksi koulutyötä.

Arviointi

Yrittäjyyskasvatusprojektit voidaan arvioida helposti, koska toiminta tapahtuu lukiokurssien yhteydessä. Jokainen kurssi suunnitellaan opiskelijoiden kanssa ja opiskelijat arvioivat kurssien sisällön jakson päättyessä. Opintoretkiltä otetaan palautteet sekä opettajilta että opiskelijoilta. Varsinkin opettajien palautteet ovat olleet erittäin myönteisiä, koska olemme jo kymmenen vuotta jatkaneet yrittäjyyskoulutuspäivien toteuttamista. (Sivén 2006.)

Mallissa voidaan soveltaa luvun neljä Osataan yhdessä -mallia, jossa korostuu tekemällä oppiminen. Lehdentekoon taas soveltuu hyvin Tietokone tutuksi malli, jossa oppilasta ohjataan kriittiseen tiedonhankintaan, analysoimaan tietoa ja kirjoittamaan jutun lehteen.

Ylä-Savon Teknostartti 2007

Mika Matilainen mika.matilainen@iisalmi.fi Juhani Ahon koulu Päiviönkatu 8, 74100 Iisalmi

Projektin tavoite

Projektin tavoitteena on informoida peruskoulun 8 -luokkalaisia teknologiatoimialan hyvistä työllistymismahdollisuuksista Ylä-Savossa. Tämän lisäksi oppilaille esitellään myös muiden toimialojen yrityksiä. Nuoret pääsevät tutustumaan seudun oppilaitoksiin ja koulutusvaihtoehtoihin. Tavoitteena on lisäksi olla edistämässä nuorten osallistumista yhteisten asioiden hoidossa. Koulutuksen ja työn vastapainoksi tiedotetaan monipuolisista vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksista. Teknostartti tapahtuma tuo esille positiivisen yläsavolaisuuden. Ylä-Savossa on hyvä elää, olla ja asua.

Aikataulu

Projektin suunnittelu tapahtuu lukuvuoden 2006–2007 aikana. Projekti huipentuu 23.5.2007 Iisalmessa pidettävään Teknostartti 2007 tapahtumaan.

Projektin kohde

Teknostartin kohderyhmänä ovat 8-luokkalaiset oppilaat Ylä-Savon alueelta. Alueen kunnista mukana ovat ainakin Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi, Pielavesi, Lapinlahti, Varpaisjärvi ja Vieremä. Tapahtumaan on vapaa pääsy, joten myös muut asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan päivän ohjelmatarjontaan.

Projektin sisältö, menetelmät ja yhteistyötahot

Juhani Ahon koulun kolmen yritys- ja taloustiedon valinnaisryhmää tutustuvat paikallisiin yrityksiin perusteellisesti. Ryhmien oppilaat esittelevät Tekno-startti tapahtumassa yksin tai pareittain jonkin paikallisen yrityksen. Esiteltäviä yrityksiä on n. 15–20. Oppilaat valitsevat yrityksensä heti lukuvuoden alkaessa. He käyvät itsenäisesti yritysvierailulla siinä yrityksessä, jonka he haluaisivat esitellä messuilla. On myös mahdollista, että vierailemme kyseisessä yrityksessä isommalla porukalla. Yrityksen kanssa sovitaan miten ja millä aikataululla messupisteen koostaminen vuoden aikana tehdään ja kuka yrityksestä opastaa oppilaita. Opettaja auttaa oppilaita yritysten löytämisessä ja toimii välittäjänä oppilaiden ja yrityksen välillä. Iisalmen seudun monet yritykset ovat jo entuudestaan tehneet yhteistyötä koulumme kanssa, joten näiden yritysten löytäminen ei pitäisi olla vaikeaa.

Oppilaat suunnittelevat yhdessä valitsemansa yrityksen kanssa messupisteen tekemisen. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat pitävät omaan yritykseensä tiiviisti yhteyttä vuoden aikana ja käyvät yrityksessä useita kertoja. Tällä tavalla he oppivat yrityksestä keskeiset asiat, mm. mitä tuotteita yritys valmistaa ja miten, millaisen koulutuksen tarvitsee päästäkseen yrityksen palkkalistoille, otetaanko yritykseen nuoria kesätyöntekijöitä, jne. Näitä tietoja tarvitaan, kun yritystä esitellään. Messuvieraiden kysymyksiin pitäisi osata valmistautua etukäteen mahdollisimman hyvin. Rahoitus ja materiaalit messupistettä varten tulevat yritykseltä. Satsaamalla messuihin ja oppilaiden opastamiseen yritys saa näkyvyyttä nuorten keskuudessa. On yritykselle edullista, että nuoret saavat siitä päivän aikana mahdollisimman hyvän ja positiivisen vaikutelman. Monilla firmoilla on talous tiukalla, joten on yritykselle eduksi kun oppilaat esittelevät sen toimenkuvaa eikä yrityksen tarvitse välttämättä lähettää paikalle palkattua henkilökuntaa. Tämä ei tietenkään ole kiellettyä. Yritys voi lähettää paikalle myös omaa henkilökuntaansa. Tällöin oppilailla on mahdollisuus oppia lisää alan ammattilaisilta. Teoriaa ja ideoita tarjotaan oppilaille kahdella yritys- ja taloustiedon viikkotunnilla. Näillä tunneilla vieraillaan eri alojen yrityksissä ja tavataan yrittäjiä.

Messuilla esittäytyvät lukuisat alueen yritykset omissa pisteissään, jotka on jaoteltu heidän toimenkuvansa mukaan. Nämä pisteet ovat yritysten itsensä suunnittelemia ja toteuttamia. Pyrimme antamaan näille yrityksille ennakolta informaatiota kohderyhmästämme, jotta yritykset huomioivat nuoret riittävän hyvin ja osaavat rakentaa pisteensä oikealla tavalla ja herättää tällä tavoin nuorissa kiinnostusta. Nuoria kiinnostavat erilaiset asiat kuin aikuisia. Kilpailut, pelit ja niistä saatavat palkinnot ja mainostuotteet ovat nuorten keskuudessa hyvin haluttuja. Juuri ne messupisteet, joissa on kilpailuja ym. tekemistä kiinnostavat eniten ja samalla ne myös jäävät paremmin mieleen. Yritysten lisäksi messuilla on eri järjestöjen osastoja. Päivän liikkumista valvoo liikkuvapoliisi, jolla on oma nurkkaus, jossa esitellään poliisiautoa ja moottoripyörää. Puolustusvoimien tehtävänä on tuoda tutuksi Suomen armeijaa ja sen kalustoa.

Koulumme 9-luokkalaisten Parlamenttikerho tutustuu vuoden aikana vaikuttamisen eri muotoihin ja lukuisiin vaikuttajiin. Yhteiskuntaopin tunneilla oppilaille tarjotaan mahdollisuus oppia perusteet yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Tätä syvennetään ja laajennetaan koulupäivän ulkopuolella toimivassa kerhossa. Oppilaat vierailevat kaupunginvaltuuston istunnossa ja valtuutetut käyvät kerhotunneilla keskustelemassa oppilaiden kanssa. Tutustumme kaupunginhallitukseen, kaupunginjohtajaan, eri lautakuntiin ja kaupunkimme muuhun hallintoon sekä lääninhallituksen toimintaan. Tämän lisäksi koulullamme on kiinteät yhteydet Suomen hallitukseen ja eduskuntaan. Vuoden aikana parlamenttikerholaiset

tapaavat

useita

ministereitä,

kansanedustajia

paikallistason vaikuttajia sekä tiedotusvälineiden edustajia. Parlamenttikerholaiset vierailevat keväällä eduskunnassa ja tekevät vuoden aikana matkoja muihin Ylä-Savon kuntien kouluihin. Näin koulumme pyrkii pitämään yhteyttä vaikuttajiin ja naapurikouluihin. Näistä vuoden aikana opituista vaikuttamisen mahdollisuuksista ja keinoista parlamenttikerholaiset kertovat Teknostartti tapahtuman luennolla toisille oppilaille, opettajille ja muulle messuyleisölle.

Teknostarttitapahtuman suunnittelijat kokoontuvat 1-2 kertaa kuukaudessa vuoden ajan ennen tapahtuman järjestämistä. Tapahtuman suunnitteluryhmän

kokouksiin osallistuu myös muutamia oppilaita mahdollisuuksiensa mukaan. On tärkeää, että oppilaiden ääni saadaan kuuluville heti suunnittelutyöryhmässä sillä tapahtuman kohderyhmä ovat nuoret ja sitä kautta tapahtuma vastaa paremmin oppilaiden odotuksia ja toiveita.

Muiden aineiden, erityisesti valinnaisaineiden ryhmissä kootaan harrastepisteitä, joita oppilaat yhdessä opettajien kanssa esittelevät messuilla. Näissä pisteissä, kuten myös yrittäjyyspisteissä on keskeistä, että ne ovat toiminnallisia ja suunnattu nuorelle kohderyhmällä. Ei riitä, että pisteessä kerrotaan jostain harrastuksesta. Pisteessä on päästävä jollain tavalla myös itse kokeilemaan harrastusta. Tällä tavoin päivä on täynnä monenlaista nähtävää ja koettavaa. Alustavasti olemme kaavailleet mm. erä-henkistä kalastus- ja metsästyspistettä, koirapistettä, moporataa, pienoismallien rakentamista jne. Elämysten avulla päivän viesti yläsavolaisuus menee paremmin perille.

Teknostarttipäivä ylittää monien lehtien uutiskynnykset ja useat toimittajat ovat seuraamassa päiväämme. Saamme lukea heidän juttujaan seuraavan päivän lehdestä. Myös paikallisradio ja television paikallisuutiset ovat paikalla. Mediasta kiinnostuneet oppilaat tekevät yhteistyötä eri toimittajien kanssa. Mediaväki on suhtautunut tähän ajatukseeni hyvin rakentavasti. Näin oppilaat pääsevät oppimaan miten uutisjuttuja tehdään.

Teknostartin järjestelyissä ovat mukava mm. Juhani Ahon koulu, Rautainen Savo, Ylä-Savon kehitys, Savonia-ammattikorkeakoulu/ Ykä Yritteliäs -hanke, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Iisalmen lyseo, Mahis ja seudun lukiot, Iisalmen kaupunki,

Iisalmen

vapaa-aikapalvelukeskus/

nuorisotyö,

Osaava

Nuori

Työelämään -hanke, Metallin kehittämishanke/YSAO, Iisalmen seudun Nuori Osallinen hanke, Poliisi, Kainuun Prikaati. Tapahtuman toteuttamiseen osallistuvat edellä mainittujen tahojen lisäksi lukuisat yritykset, joilla on merkittävä rooli myös järjestely- ja suunnitteluvaiheessa sekä mm. rahoittajina. Näistä yrityksistä mainittakoon mm. Ponsse Oyj.

Arviointi

Teknostartti 2007 tapahtumaa arvioidaan oppilaiden ja opettajien sekä yhteistyökumppanien palautteen perusteella. Tapahtumaan osallistujat saavat teknostarttipassin, jonka avulla he tutustuvat messuosastoihin. Passin lopussa on palautesivu, jossa kysellään kävijöiden mielipiteitä päivästä. Mielipiteensä kertomalla osallistuu arvontaan. Arvonnan hyvät palkinnot takaavat runsaan palautteen. Näiden palautteiden pohjalta tapahtuman järjestäjien ydinryhmä kokoontuu arvioimaan messupäivää. Päivän onnistumista arvioi omalta osaltaan myös media; sanomalehdet, radio ja televisio. Median läsnäolo tuo lisäarvoa projektille ja samalla tuo yrittäjyyskasvatushankkeemme sisältöä tutuksi kuntalaisille. (Matilainen 2006.)

Messujen järjestäminen vaatii suunnitelmallisuutta, yhdessä tekemistä ja verkostojen

hyödyntämistä

messutapahtumassa.

Julkaisun

seuraavassa

luvussa kuvatuista yrittäjyyskasvatuksen didaktisista malleista Teknostartti – tapahtumaan voidaan soveltaa Osataan yhdessä – ja Tietokoneluokka tutuksi – mallia, erityisesti tietoverkkojen hyväksikäyttöä messumainonnassa silmällä pitäen (esim. Nettilehti). Tämän lisäksi koulun tiimien tiedontuotantoa olisi syytä hyödyntää messuja suunniteltaessa, esimerkiksi tiedustelemalla eri tiimien verkostosuhteita ympärillä oleviin yrityksiin. Lisäksi koulun kotisivut voivat kertoa myös tulevista messuista ja niiden ohjelmasta.

4. YRITTÄJYYSKASVATUKSEN DIDAKTISTEN MALLIEN ESITTELY Auli Ojala

Seuraavassa on joitakin keskeisiä pedagogisia vihjeitä yrittäjyyskasvatuksen opettamiseen. Tärkeintä kuitenkin on, että oppijaa ohjataan itsenäiseen tiedonhankintaan ja hänelle annetaan sellaisia tehtäviä, jotka kehittävät oppijan itsenäistä ajattelukykyä ja itsearviointia. Tietokoneavusteista opetusta voidaan soveltaa kaikissa menetelmissä tukemaan oppijan itsenäistä tiedonhankintaa ja antamaan valmiuksia toimia tietoyhteiskunnan jäsenenä. Tietokoneavusteinen opetus verkkojen avulla helpottaa myös yhteyksien rakentamista yrityksiin, koska kuvamateriaalia ja kyselymateriaalia voidaan lähettää sähköpostitse. Oppijat voivat laatia eri yrityksistä projektitöitä, haastatella yrittäjiä, työntekijöitä ja laittaa nämä projektit vaikka koulun kotisivulle verkkoon. Projektitöitä voidaan sitten helposti muuttaa ajantasaiseksi, kun ympäröivässä yhteiskunnassa tai tutkittavassa kohdeyrityksessä tapahtuu muutoksia. Opettajan on kuitenkin syytä olla tietoinen tekijänoikeuksista verkkomateriaalin suhteen ja selostettava ne myös oppijille.

Suunnittelukokousmalli

Opetusjärjestelyt: suunnittelukokous, oppijat asettavat itselleen tavoitteen, suunnitellaan yhdessä yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelmaa. Suunnittelumallin pedagogiikan luonteeseen kuuluu itsenäinen opiskelu, opettaja ohjaa ja neuvoo tarvittaessa. Oppijat arvioivat itse tuloksensa. Suunnittelukokousmallissa ei ole oppijien välistä vertailua. Oppijat voivat laatia töistään ja kirjoitelmistaan arviointisalkun. Menetelmä kehittää oppijan itsearviointia.

Suunnittelukokousmallissa oppijat kirjoittavat omista, sukulaisten tai tuttavien yrittämiskokemuksista kirjoitelmia. Opintoretket yrityksiin raportoidaan kirjallisesti. Luodaan itse esim. yrittämisaiheista materiaalia, käyttäen apuna eri

sidosryhmiä. Yrittämisaiheisten projektitöiden esittelyssä hyödynnetään koulun kotisivuja asettamalla oppilaiden töitä esille. Kirjeenvaihtoa, esimerkiksi sähköpostin avulla ulkomaille ja kotimaahan pidetään suotavana. Oppija oppii vierasta kieltä, verkottumista ja samalla yrittäjyyttä. Yhteisvastuullisesti voidaan tehdä luokkalehtiä tai myydä mainoksia jne. Irrottaudutaan oppikirjoista. Vanhemmat ja muut koulun sidosryhmät otetaan mukaan toimintaan.

Tietokoneluokka tutuksi – malli

Opetusjärjestelyt: erityisvälineistö esim. tietokoneet ja yhteiset verkkopohjaiset alustat käytössä, jolloin opettajan ohjaus helpottuu. Opetusohjelma asteittain vaikeutuva, ohjaava, opettava, mutta kuitenkin esteettisyyttä korostava, esimerkiksi mainosten suunnittelu ja piirtäminen. Tietokoneella voidaan tehdä eritasoisia tehtäviä, eriyttäminen helpottuu. Luokkahuoneessa ei pulpetteja vaan työpisteitä ja työpajoja. Oppijia ohjataan itsenäiseen tiedonhankintaan. Kirjaston ja internetin käyttö opetuksessa joustavaa. Ohjaaja auttaa tarvittaessa. Vanhempien ja muiden sidosryhmien esim. yritysten kanssa tehtävä tiivis yhteistyö suotavaa.

Suggestopedinen malli

Opetusjärjestelyt: musiikin osuus merkittävä. Suositaan parityöskentelyä. Luokkaan pyritään luomaan aktivoiva ilmapiiri. Opetustilanteet ovat vaihtelevia. Pyritään luomaan rentoutunut olo oppijille. Suggestopedisen opetusmenetelmän tavoitteena on kehittää kaikkia aisteja sekä molempia aivopuoliskoita oppimistapahtumassa. Suggestopedinen opetusmenetelmä soveltuu hyvin esimerkiksi vieraskieliseen yrittäjyyskasvatuksen opetukseen. Jos esimerkiksi historian projektityöt tehdään vieraalla kielellä verkkoon, niin tällöin lukijakunta kasvaa maailmanlaajuiseksi. Koulun kotisivuja voidaan hyödyntää verkkopohjaisten projektitöiden esittelyssä.

Osataan yhdessä -malli

Opetusjärjestelyt: yksilön vastuu työskentelystä, ryhmän jäsenten positiivinen riippuvuus ja vuorovaikutus, vuorovaikutustaitojen systemaattinen harjoittelu ja arviointi. Luokkahuoneessa on työpisteitä ja tiedonhankintavälineitä.

Ryhmä yhdessä ratkaisee jonkin ongelman. Ryhmässä pyritään siihen, että kaikki jäsenet osallistuvat työskentelyyn. Ryhmän jäsenet luovat yhteistä materiaalia esim. yritysympäristön kartoitus ja raportointi. Järjestelijä selittää tehtävän ryhmälle. Neuvoja huolehtii siitä, että kaikki jäsenet osallistuvat tehtävän suorittamiseen. Ohjaaja tarkistaa, että kaikki ryhmän jäsenet ymmärtävät ongelmanratkaisun ja hän seuraa myös oppimisprosessin etenemistä. Ohjaaja myös tarkkailee ja tekee muistiinpanoja koko työskentelyprosessista. Yhteenveto ohjaajan johdolla, arviointi ja palaute tapahtuvat yhdessä keskustellen.

Yrittäjyyskasvatuksen opettaminen - eheytetty opetus

Tuntijaon mukaan yrittäjyyskasvatus on aihekokonaisuus, jota käsitellään kaikissa oppiaineissa sidottuna oppimiskäsitykseen ja opetettavaan ainesisältöön. Tämän lisäksi sitä voidaan opettaa erillisenä aihekokonaisuutena tai omana valinnaisaineenaan.

Aihekokonaisuutena, useimmiten eri oppiaineiden projektikokonaisuutena yrittäjyyskasvatusta opetettaessa se eheyttää opetusta seuraavasti:

oppija hahmottaa kokonaisuuden oppijalle esitellään asioita kokonaisuutena, jolloin sirpaletiedon osuus luonnollisesti vähenee opettaja selvittää, mitä asioita opetuksessa painotetaan

opetussuunnitelmassa olevia asioita käsitellään kokonaisuuksina opettajien välinen yhteistyö aihekokonaisuuksien opettamisessa ja suunnittelussa tärkeää

Opetuksen eheyttäminen - oppijan etu Opetushallituksen kokeilujen perusteella on eheytetyssä opetuksessa saavutettu seuraavia etuja oppijan kannalta: oppimismotivaatio kasvaa motivaation lisääntyessä oppijille muodostuu myönteisempi käsitys koulunkäynnistä kielellinen alue kehittyy, koska opettajan käyttämät termit ja ilmaukset eivät jää irrallisiksi, vaan liittyvät oppijan mielessä kokonaisuuksiin opettajalle jää entistä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia vaihdella opetusmenetelmiä ja työtapoja eriyttäminen on helpompaa heikommatkin oppijat pääsevät mukaan opetukseen, koska heille on kokemuksen mukaan suurin hyöty eheytetystä opetuksesta kotien ja ympäröivän yhteiskunnan, esim. yritysprojektien mukaantulo lisää opetuksen monipuolisuutta ja luo yhteydet todelliseen elämään oppijat tuovat mielellään omia taitojaan esille opetustilanteissa oppitunnit ei tiukasti rajattu, asioiden käsittelyjärjestelyssä voidaan joustaa

Opetuksen eheyttäminen opettajan kannalta

opettajien välinen yhteistyö lisääntyy, koska aihekokonaisuudet suunnitellaan usean opettajan kanssa opetusmenetelmien vaihtelumahdollisuus lisääntyy opettajan rooli muuttuu tiedonjakajasta tukijaksi ja auttajaksi oppilaiden ryhmätyöskentely lisääntyy opetus elävöityy, koska oppijat voivat vapaasti tuoda omat kokemuksensa käsiteltäväksi yleisissä keskusteluissa

tuntikertymän käyttöä voidaan suunnitella vapaasti opettajien erityistaitoja voidaan käyttää hyväksi vrt. jokainen aineenopettaja opettaa omassa luokassaan opettajat voivat jakaa luokat muutenkin, tiukat luokkarajat pois oppijat voivat kysellä toisiltaan asioita. (Paananen 1987; ks. Vauras 2004a ja b; ks. LIITE 1.)

LIITE 1 on tarkoitettu opetussuunnitelmalliseksi pohdinta- ja virikemateriaaliksi oman koulun yrittäjyyskasvatuksen kehittämiseen.

Koulutusohjelmassa aiemmin esiteltyjä malleja

Seuraavassa esitellään kolme aiemmissa Yrittäjyyskasvatuksen Tähtiopettaja joka kuntaan – koulutusohjelmissa esillä ollutta yrittäjyyskasvatuksen toteutusmallia opetuksen tueksi.

Alakoulun mallissa korostuu Syrjälän koulun toimintaympäristön onnistunut hyödyntäminen

yrittäjyyskasvatuksen

oppimisessa.

Koulu-yritysyhteistyö

ilmenee oppijatasolla oman kunnan elinkeinorakenteen tuntemisena sekä vanhempien osaamisen hyödyntämisenä oppimisessa. Merikarvian lukion malli on hyvä esimerkki lukion soveltavasta yrittäjyyskurssista. Mallissa noudatetaan oppijakeskeisiä työskentelytapoja. Oppiminen tapahtuu tutkimalla yrittäjyyttä yrittäjätarinoiden avulla. Arvioinnissa erotellaan oppijan arviointi ja kurssin kehittämistarpeiden arviointi. Neljän kunnan yhteistyönä toteutettu lukion yrittäjyyskurssi on ollut tulevaisuuden visioiden mukainen. Kurssin tavoitteena on kehittää kuntien välistä yhteistyötä sekä avartaa ja syventää suhteita koulutoimeen, kuntien elinkeinorakenteeseen ja yrittäjiin. Kuntien yhdistymisprosessit ovat valtakunnallisestikin katsottuna ajankohtainen asia. Tämä tuo haasteita yrittäjyyskasvatuksen kehittämiseen yhdistetyissä kunnissa.

Lisätietoa malleista ja niiden toteutumisesta suoraan ao. kouluilta.

Esimerkki alakoulun didaktisesta mallista – Klaukkalan työ- ja tapakasvatusprojekti: Ammatit tutuiksi Alkuperäisenä esiteltävä malli on ollut esillä aiemmissa Tähtiopettajakoulutuksissa

Projektin taustaa

Syrjälän koulu on ala-asteen koulu Nurmijärvellä, Klaukkalassa. Lukuvuonna 1999–2000 koulussa on 10 perusopetusryhmää. Koulun painopiste oli ilmaisuja ympäristökasvatus. Lukuvuodeksi 2000–2001 kouluun suunniteltiin työ- ja tapakasvatusprojektin käynnistämistä, joka painottaisi sisäistä yrittäjyyttä läpäisyperiaatteena koko koulutyössä.

Mitä yrittäjyyskasvatus on?

Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaassa sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, joita hän tarvitsee opiskeluaikanaan tai myöhemmin työelämässä riippumatta siitä, työskenteleekö hän toisen palveluksessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Yrittäjyys on elämänasenne. Tämä ilmenee suhtautumis- ja toimintatapana. Se on tietoista, tiettyyn päämäärään suuntautuvaa toimintaa, jonka avulla voi vaikuttaa omaan elämään.

Sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys

Yrittäjyyskasvatuksen avulla tuetaan oppilaan sisäistä yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä, aktiivisuutta, luovuutta ja sinnikkyyttä. Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan aktiivista toimintaa esimerkiksi kotona koti-askareissa, koulussa oppitunneilla ja kerhotoiminnassa, työharjoittelussa ja vapaa-ajan harrastuksissa tai työntekijänä vieraan palveluksessa. Sisäinen yrittäjyys ilmenee mm. haluna menestyä koulussa, urheilukilpailussa, työharjoittelussa, kesätöissä ja elämässä yleensä.

Oppilaat perehtyvät myös yrittäjyyteen ammattina. Tällaista toimintaa kutsutaan

ulkoiseksi yrittäjyydeksi. Yrittäjyyskasvatuksessa oppilas saa tietoja yhteistoiminnan perusteista, merkityksestä ja mahdollisuuksista yhteiskunnassa.

Projektin tavoite

Projektin tavoitteena on tutustuttaa oppilaat monipuolisesti Klaukkalan lähiympäristön yritys- ja työelämään. Opetusta syvennetään ala-asteen aikana siten, että oppilaille muodostuu kuva paikkakunnan elinkeinoista ja yrityksistä. Projektin suunnittelun ja toteuttamisen avulla kehitetään opettajien ja koko koulun yhteistyötä, luodaan me-henkeä. Projekti kehittää kodin ja koulun yhteistyötä, ts. vanhemmat ottavat entistä enemmän osaa koulun jokapäiväiseen toimintaan ja tuovat oman osaamisensa koulun arkeen. Lisäksi projektin tavoitteena on tehdä koko koulun yhteinen lehti, jossa esitellään projektin eri vaiheita ja sisältöjä. Lehti tehdään yhteistyössä lähiympäristön yritysten kanssa. Lehti julkaistaan toukokuussa v. 2000.

Projektin toteutus

1.–2. luokille esitellään oman koulun ja Syrjälän päiväkodin ammatit. Toteutus voitaisiin käsitellä opetusjaksossa: ennen vanhaan ja tänään. Tutustutaan päivän verran jonkin vanhemman työpaikkaan. Raportointi ja arviointi toteutetaan omassa luokassa.

3.-4. luokilla vieraillaan yrityksissä. Käyntien raportointi toteutetaan lehtijuttujen muodossa. Piirretään menestyvän yrittäjän muotokuva. Haastattelujen avulla sisennetään kuvaa itsenäisestä yrittäjyydestä ja työssä menestymisestä.

5. luokilla tehdään pienimuotoinen tutkielma paikkakunnan ammateista ja elinkeinorakenteesta,

joihin

Haukkasalo. (Aalto 1999. Nurmijärvi.)

meitä

tutustuttaa

elinkeinoasiamies

Hannu

Arviointi

Projekti sai mukavasti julkisuutta lukuvuoden päätteeksi julkaistavalla ilmaislehdellä, jossa oli kirjoituksia, piirroksia ja kuvia vuoden tapahtumista. Rahoitus lehteen oli saatu mainoksilla, joiden hankkijoina vanhemmat olivat olleet aktiivisesti mukana. Lehden tuotolla kouluun hankittiin välituntipihalle kiipeilyvälineitä yms. Koulun oppilaat otettiin suunnitteluun mukaan aivan alusta alkaen. Täten he paremmin sitoutuivat projektiin. Ympäröivää yhteiskuntaa ja yrityksiä lähestyttiin lehden mainosjulkaisujen myynnin avulla, samalla luoden verkostoja yrityksiin päin. Projektissa on onnistuneesti otettu mukana oppilaat, vanhemmat (vanhempainyhdistys) ja yritykset. Paikallislehti on ollut kutsuttuna mukaan sekä vuoden tapahtumiin että lehden julkistamistilaisuuteen. Lehdestä tehtävää verkkojulkaisua on myös pohdittu, koska silloin lehden lukijakunta olisi laajempi – erityisesti mikäli artikkelit kirjoitettaisiin englanniksi. Projekti soveltuu hyväksi esimerkiksi Suunnittelukokous - ja Tietokone tutuksi – malleista (kts. luku 4). Lisäarvona yrittäjyysprojektissa toteutettiin yrittäjyyslehti ja mainonnasta saadut tuotot hyödynnettiin koko oppilaiden hyväksi hankkimalla koulun pihalle kiipeilyvälineitä.

Esimerkki lukion didaktisesta mallista – Merikarvian lukion yrittäjyyskurssi Alkuperäisenä esiteltävä malli on ollut esillä aiemmissa Tähtiopettajakoulutuksissa

Taustaa Merikarvian lukion yrittäjyyskurssi kuuluu ns. soveltaviin kursseihin ja sen opetuksessa on käytettävissä 38 luokkatuntia. Kurssille yleisellä tasolla on annettu tavoite opiskelijoiden yritystoimintaa koskeviin asenteisiin vaikuttaminen siten, että yrittäjyys miellettäisiin yksilötasolla aikaisempaa selkeämmin mahdollisuutena toteuttaa itseään ja ansaita elantonsa joko kotipaikkakunnalla tai sen ulkopuolella. Kurssin tavoitteen asettamisessa on keskusteltu oppilaiden

kanssa ja pyritty ottamaan heidän näkökantansa huomioon kurssin suunnittelussa. Samoin suunnittelussa on käytetty apuna paikallisia yrittäjiä tai niiden edustajia.

Kurssin sisältö voidaan kiteyttää kahteen perustavoitteeseen, jotka ovat opiskelijoiden tutustuttaminen yrittäjyyteen sekä mahdollisuuksien tarjoaminen opiskelijan luovuuden ja itsensä toteuttamisen soveltamiseen yritystoiminnassa. Tämän projektiesittelyn tavoitteena on selkeyttää pedagogisia toimintatapoja, joiden avulla yrittäjyyskurssille asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

Yrittäjyyskurssin konkreettiset tavoitteet ja sisältö

Merikarvian lukion yrittäjyyskurssin sisältö rakentuu kolmen konkreettisen tavoitteen ympärille. Ensimmäinen on oppimisympäristön rakentaminen, jossa opiskelijat tutustuvat talous- ja elinkeinoelämän sekä yritystoiminnan eri osaalueisiin. Toinen tavoite on käytännön yrityksiin ja niissä vaikuttaviin yrittäjiin tutustuminen, jolloin opiskelijoiden mielikuvat yritystoiminnasta konkretisoituvat ja he oppivat mieltämään yrittäjät yksilöinä, joilla on yksilöllisiä ominaisuuksia, tavoitteita ja unelmia. Kolmas tavoite on oman paperiyrityksen ja sen liikeidean kehittäminen. Tällöin opiskelija pääsee kokeilemaan ja soveltamaan omaa luovuuspotentiaaliaan yritystoimintaan liittyviin haasteisiin.

Kurssin varsinaiset asiasisällöt esitellään tässä opetusmetodeineen. Yrittäjyys kansainvälisenä ja kansallisena toimintana. Tämän aihealueen käsittely auttaa opiskelijoita hahmottamaan yritystoiminnan asemaa osana yhteiskuntaa. Se pitää sisällään seuraavia asioita: tunnuslukuja yrittäjyyden kehityksestä Suomessa, elinkenorakenteen muutokset Suomessa (vaikutukset yrittäjyyteen), suomalaiset yritykset kansainvälisessä vertailussa ja Suomen asema kansainvälisillä markkinoilla. Alueen opettaminen tapahtuu diskursiivista luentotekniikkaa käyttäen. Se on ajankäytöllisesti tehokas tapa opettaa, jolloin aikaa jää varsinaiselle projektityöskentelylle. Projektityöskentelyssä oppilaat oppivat todellista tietoa yrittäjyydestä sekä tietoyhteiskunnalle niin tärkeitä vuorovaikutus- ja tiedonhankintataitoja.

Mikä on yritys?

Opiskelijat tutustuvat oppimistehtävien avulla yrityksen tyypillisimpiin ominaisuuksiin: liikeidea, tuotanto, markkinointi, kannattavuus, riskit, ohjaus ja resurssit. Tämän jälkeen pyritään etsimään keskustelemalla hyviä käytännön esimerkkejä edellä mainituista ominaisuuksista. Kirjastoa, yritysorganisaatioita ja internetiä hyödynnetään tiedonhaussa.

Yritystoiminta henkilökohtaisena yrittäjyytenä

Varsinkin nuorten keskuudessa yritykset koetaan instituutiona, joiden taustalla vaikuttavien yrittäjien toimenkuvia ei tunneta. Palkkatyö koetaan usein yrittäjyyttä selkeämpänä tulevaisuudensuunnitelmiin ja – haaveisiin kuuluvana vaihtoehtona, mikä puolestaan vaikuttaa mm. koulutusvalintoihin. Peruslähtökohtana yrittäjyyden opetuksessa on se, että kaikista ei tarvitse tulla yrittäjiä. Jokainen kurssilainen kuitenkin pyritään asettamaan kasvotusten sen tosiasian eteen, että yrittäjyys on yksi niistä vaihtoehdoista, joka saattaa tulevaisuudessa tulla konkreettisena vaihtoehtona kenen tahansa kurssille osallistuvan eteen.

Käytännön

opetuksessa

yritystoimintaa

henkilökohtaisena

yrittäjyytenä

lähestytään aluksi tutustumalla oppimistehtävien avulla yleisesti yrittäjäksi ryhtymisen motiiveihin, yrittäjien tyypillisiin taustoihin sekä erilaisiin yrittäjäominaisuuksiin. Tämän jälkeen siihen syvennytään kolmen alla olevan tehtävän avulla.

1. Opetusryhmä jaetaan pienryhmiin, jotka valmistelevat esityksen jonkin nuoren

menestyneen

yrittäjän

tarinasta

(materiaali

opettajal-

ta/yrityksiltä). Tämän jälkeen jokainen pienryhmä esittää oman aikaansaannoksensa koko opetusryhmälle. Lopuksi keskustellaan nuoren yrittäjän mahdollisuuksista (vahvuudet heikkoudet) yritysmaailmassa.

2. Opetusryhmä tekee tutustumiskäyntejä pienyrityksiin, joihin valmistaudutaan laatimalla etukäteen kysymyksiä aiheista: tie yrittäjyyteen ja yrittäjän

profiili. Pyritään saamaan yrittäjähaastattelujen avulla yrittäjän omaelämänkertoja nauhalle. Tämän jälkeen oppitunnilla tehdään pienryhmissä käsitekarttatyyppiset kuvaukset siitä, millaisena pienryhmän jäsenet näkevät yrittäjän.

3. Jokainen opiskelija arvioi kyselykaavakkeen avulla omia yrittäjäominaisuuksiaan.

Oman liikeidean kehittäminen

Liikeidea on yrityksen peruselementti, ja sen kehittäminen on eräs yritystoiminnan luovimmista ja keskeisimmistä prosesseista. Liikeidean kehittämiseen syvennytään vaiheittain seuraavaksi kuvatulla tavalla.

Ensimmäisessä vaiheessa tutustutaan alan kirjallisuuteen ja kirjataan aivoriihiperiaatteella hyviä liikeideoita. Tämän jälkeen pohditaan liikeidean toteuttamista jossakin esimerkkiyrityksessä (esimerkkiyritystä koskeva materiaali on opettajalla). Lopputuloksena kootaan liikeidean kokonaisuuden osia kuvaavan kaavion muotoon. Tämän jälkeen koko opetusryhmä tekee ohjaavan opettajan johdolla yhdessä SWOT – analyysin ko. yrityksen toiminnasta.

Toisessa vaiheessa opiskelijat tekevät pienryhmissä vastaavan esityksen jostakin paikkakunnalla toimivasta yrityksestä ja esittävät sen muulle ryhmälle. Jokaisen esityksen jälkeen keskustellaan ko. yrityksen erityispiirteistä koko opetusryhmän kanssa.

Kolmannessa vaiheessa jokainen opiskelija hahmottelee oman paperiyrityksen liikeidean aikaisemmin opittujen mallien tai itse keksityn mallin pohjalta ja esittelee sen ryhmälle, jossa se arvioidaan. Tällöin erityisenä tavoitteena on nimenomaan uusien jo totutuista poikkeavien ratkaisujen etsiminen - ei niinkään liikeidean toimivuus käytännössä. Lopuksi tutustutaan erilaisiin tapoihin käynnistää liikeidean pohjalta oma yritys. Liikeidea voidaan testauttaa ihan oikeasti esim. yrittäjäjärjestöissä, Ensimetrissä jne.

Yrityksen tuominen markkinoille

Monet pitävät markkinointia yrityksen menestyksen kannalta keskeisimpänä toimintona, minkä vuoksi siihen on perusteltua paneutua erikseen yrittäjäkurssilla. Lisäksi markkinoinnin opetus tarjoaa opettajalle hyvän mahdollisuuden ravistella opiskelijan luovuuspotentiaali liikkeelle.

Myös markkinoinnin osalta opetus etenee teorian kautta käytännön sovellusten harjoitteluun. Aluksi tutustutaan oppimistehtävien avulla markkinoinnin yleisiin periaatteisiin, mahdollisuuksiin ja rajoituksiin sekä teorian että käytännön esimerkkien avulla. Tämän jälkeen pyritään rakentamaan vaiheittain etenevä kuvaus esimerkkiyrityksen markkinointiprosessista ja ideoidaan yhdessä opettajan kuvaama yritys viemistä markkinoille. Lisäksi tutustutaan oppijakeskeisesti markkinoinnin ja mainonnan pelisääntöihin esimerkiksi: miksi ostan uudet merkkifarkut?

Lopuksi jokainen opiskelija soveltaa opittua omaan paperiyritykseensä tekemällä sitä koskeva markkinointisuunnitelma tai lehtimainos, joka pyrkii vaikuttamaan yrityksen tavoittelemaan asiakassegmenttiin. Tässä suunnittelussa voidaan hyvin käyttää tietokoneavusteista opetusta.

Opiskelija-arviointi

Merikarvian lukion opetussuunnitelman yleistavoitteen mukaisesti opiskelijoiden suoritukset arvioidaan arvosteluasteikon 4 – 10 mukaisesti. Arviointiperusteena toimivat opiskelijan suorittamat harjoitustyöt sekä osallistuminen tuntityöskentelyyn. Harjoitustöiden (projektitöiden) arvioinnissa kiinnitetään erityinen huomio projektintyön sisältöön, luoviin ideoihin, työn monipuolisuuteen ja tiimissä työskentelyyn.

Kurssin kehittämistarpeiden arviointi

Kurssin alussa opiskelijoille jaetaan kysely, jonka avulla kartoitetaan heidän ennakko-odotuksensa ja suhtautuminen kurssiin. Tämän jälkeen suunnitellaan yhdessä opetussuunnitelmaan soveltuvat tavoitteet. Opiskelijoiden ideoita kurssisisällöksi pyritään ottamaan huomioon. Kurssin lopussa tehdään opiskelijoille suunnattu kysely, jossa opiskelijat itse arvioivat mitä he olivat kurssin aikana oppineet. Opiskelijoiden kehittämisideat otetaan seuraavan kurssin suunnittelussa huomioon. Tämän lisäksi arviointia toteutetaan jatkuvana opetuksen ohjaajan (opettajan) oppimisprosesseihin kohdistuvina havainnointeina.

Tietotaidollisten oppimissisältöjen osalta arvioinnissa kiinnitetään huomiota kahteen osa-alueeseen. Ensiksi arvioidaan opiskelijoiden yrittäjyydestä saaman mielikuvan selkeyttä ja totuudenmukaisuutta. Toiseksi arvioidaan opiskelijoiden suhtautumista yrittäjänä toimimiseen. Koetaanko se mahdollisesti haasteena ja itselle mahdollisena toimintana.

Arvioinnissa opiskelijoiden toiminnan luovuuteen liittyvien tavoitteiden toteuttamista kurssissa arvioidaan niin, että se tarjoaa mahdollisuuden luoville oppimisprosesseille. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota opiskelijoiden sitoutumiseen tehtävään, koska motivoituneen opiskelijan oletetaan olevan myös mahdollisimman luova opiskelija. (Tuuri 1999. Merikarvia.)

Kurssiin voidaan soveltaa julkaisun didaktisista malleista Suunnittelukokousmallia, jossa opiskelijat laativat töistään ja kirjoitelmistaan arviointisalkun ja esittelevät sitä yhteistoiminnallisesti toisilleen.

Esimerkki kuntien yhteistyömallista – Yrittäjyyskurssi lukioon neljän kunnan yhteistyönä Malli on ollut esillä aiemmissa Tähtiopettaja-koulutuksissa

Taustaa ja kurssin tavoitteita

Yrittäjyyskurssi lukioon -suunnitelma sai alkunsa tähtiopettajakoulutuksessa vuonna 1999. Kurssiin osallistuvat neljä kuntaa olivat: Sysmä, Pielavesi, Eura ja Sulkava. Yhteiseen lukion valinnaiskurssin suunnitteluun lähdettiin sen vuoksi, että yhteinen kurssi tukee kuntien yrittäjyyden tunnetuksi tekemistä ja samalla tuo lisäarvoa kunkin kunnan elinkeinorakenteen tuntemisesta oppijalle. Tavoitteena on laatia ajantasainen, oman kunnan yrittäjyyteen soveltuva kurssi lukioon. Kurssi kehittää kuntien välistä yhteistyötä sekä avartaa ja syventää suhteita koulutoimeen, kuntien elinkeinorakenteeseen ja yrittäjiin. (Kare, Lantto, Lääperi & Virolainen 1999.)

Arviointi

Tämä kurssi on otettu malliksi edellisistä tähtiopettajakoulutuksista, koska kuntien yhteistyö on vuoden 1999 jälkeen entisestään tiivistynyt. Kuntia yhdistetään ja kustannuksia pyritään säästämään. Yrittäjyyskasvatuksen opetuksessa oppijan kannalta tämä näkynee entistä enemmän yhdistettyjen kuntien elinkeinorakenteen tuntemisena ja työmahdollisuuksien tuntemisena yhdistetyissä kunnissa. Mallikurssi on luotu yhteistyössä neljän eri kunnan kesken. Projektivastaavat arvioivat kurssia koko ajan. Paikalliset yrittäjät esittävät toivomuksen kurssin sisällöstä. Palautetta pyydetään oppilailta, yrittäjiltä ja muilta yhteistyökumppaneilta koko kurssin ajan. Toteutuneen kurssin jälkeen pidetään uusi palaveri, jolloin kootaan yhteen hyvät ja huonot puolet kurssista ja kehitetään seuraavaa neljän kunnan kurssia.

Jyväskylän seudulla on 2000-luvulla kehitetty Jyväskylän seudun yrittäjyyslukiohanketta

(www.yritäjyyslukio.fi).

Yrittäjyys-

ympäristöpainotteisissa

lukioissa (Muuramen lukio, Jyväskylän yhteinen lukio, Palokan lukio ja Laukaan lukio) käytetään toiminnallisia, projektimaisia työtapoja opiskelussa. Tämä osaltaan tukee oppijan itseohjautuvuutta ja yrittäjämäistä oppimista. Haasteena on neljän kunnan budjetin tarkkuus, mistä esimerkkinä voidaan mainita palkanlaskennan erilaisuus. Hyvänä puolena on, että näillä kunnilla on runsaasti sisäistä koulutusta, jossa rehtorit ja opettajavalmentajat ovat mukana. (Ojala, 2008.)

5. KIRJOITELMIA YRITTÄJYYDESTÄ JA OPETTAJUUDESTA

Luvussa

käsitellään

koulutusohjelmassa

Yrittäjyyskasvatuksen lähinnä

luennoitsijoina

tähtiopettaja toimineiden

joka

kuntaan

asiantuntijoiden

kirjoituksia yrittäjyydestä ja opettajuudesta. Ensimmäinen kirjoitelma perustuu Tähtiopettaja–nimen ”isän” talousjohtaja Tauno Jalosen haastatteluun. Dosentti Esko Korkeakoski valottaa artikkelissaan puolestaan opettajan oman työn itsearviointia ja opettajan muuttuvaa roolia koulun toimintaympäristössä. KTT Kari Ristimäki prosessoi puolestaan yrittäjyyteen kasvattamista. Yrittäjyyspainotteisten lukioiden toimintaa ja suunnitelmia valaisevat kirjoituksillaan lehtori Aki Puustinen Muuramen lukiosta sekä rehtori Aki Virolainen Sulkavan lukiosta.

Tähtiopettajalla on tärkeä rooli koulussa Talousjohtaja Tauno Jalonen Suomen Yrittäjät ry, Helsinki

Johtaja Tauno Jalonen työskentelee Suomen Yrittäjissä Helsingissä. Suomen Yrittäjät ry toimii lähinnä pienten ja keskisuurten yritysten katto-organisaationa ja edunvalvojana. 19.12.2006 tehdyssä haastattelussa Tauno Jalonen toteaa (haastattelija Auli Ojala), että yrittäjyyskasvatus on tärkeä osa-alue opetusta, koska se on ministeriöiden ja EU:n suojeluksessa. Kuitenkin koulussa jonkun on siitä vastattava. Parhaiten se yrittäjyyskasvatuksen vastuu nivoutuu sellaiselle opettajalle, jolla on kiinteät, verkostoituneet asiantuntijasuhteet elinkeinoelämään ja hänellä on ennen kaikkea tietämys yrittäjyydestä ja yrittämisestä. Tällaista opettajaa voitaisiin kutsua vaikka sitten tähtiopettajaksi, toteaa Jalonen.

Tauno Jalonen toteaa, että hän on mielessään pohtinut ideoimaansa tähtiopettaja-käsitettä. Käsite tähtiopettaja on hyvä nimi, koska se lähtee liikkeelle ihmisen turhamaisuudesta. Jokainen opettaja haluaa olla hyvä omalla opetus-

sarallaan – tähti. Miksipä ei tällaista opettajaa, jolla on hyvät elinkeinoelämän suhteet ja tietämys yrittämisestä voitaisi kutsua tähtiopettajaksi. Hänhän on tähti edustamaallaan alalla ja tuo lisäarvoa koulun arkipäivän opetukseen ja toimintoihin, sanoo Tauno Jalonen. Johtaja Jalonen korostaa vielä, että tähtiopettaja – nimike on ansaittu aktiivisella yrittäjyyskasvatustyöllä – ei siis peritty.

Myös rehtorin rooli tähtiopettajan käytännön työssä on tärkeä. Hänen pitää tukea tähtiopettajan työtä, sisäistää sen tärkeys koko työyhteisölle ja sitouttaa useampi opettaja mukaan tähän tärkeään työhön. Usein syytetään kiirettä niin koulumaailmassa kuin yrityksissäkin. Ei ole aikaa. Aikaa kyllä löytyy kun on kiinnostusta asiaan! Yrittäjille tällainen tähtiopettaja on tärkeä yhdysside: hän tuntee elinkeinoelämää, puhuu samaa kieltä ja toimii siteenä koulun ja elinkeinoelämän välillä. Ja kun näihin aineksiin lisätään yrittämistä ja taloudesta aidosti innostuneet oppilaat, niin näistä aineksista syntyy hyvä yhteistyöverkosto koulujen ja yritysten välillä.

Pk-yritysten ongelmana on kuitenkin, että yrityksissä ei ole ihmisiä, jotka ohjaisivat esimerkiksi TET – harjoittelijaa. Silloin esimerkiksi opinto-ohjaajan olisi syytä ottaa enemmän vastuuta ohjauksesta. Samalla siinä oppii oppilas, opinto-ohjaaja ja yrittäjä. Ehkäpä seuraavalla kerralla jo yrittäjäkin on mukana oppilaan ohjannassa, kun hän tuntee ohjausmetodit. Toinen tärkeä seikka kouluja yritysyhteistyön lisäämiseksi on koulujen aktiivisuus yhteydenottoon yrityksiin päin. Pitää vain olla valmis suunnitelma, jota tarjota yrityksille, miten aktivoida koulun ja yritysten välistä yhteistyötä. Nykyisin puhutaan yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Yrittäjät kyllä arvostavat, jos opettaja ottaa yhteyttä yrityksiin. Esimerkiksi opetusmenetelmissä voitaisiin hyödyntää entistä enemmän uutta teknologiaa, jossa yrityksen imago saa positiivista julkisuutta. Esimerkkinä tällaisesta olisivat vaikka oppilaalle annettavat kunniakirjat kouluja yritysyhteistyöstä ja yrityksistä tehdyt projektityöt sekä vaikka sähköpostitse käydyt tuotehaastattelut. Opettajilla on kyllä pedagogisia ideoita kehittää tämän laatuisia menetelmiä. Tällöin teoria muuttuu käytännöksi. Kiinnostus opittavaan

ainekseen syvenee, kun oppilas huomaa, että kielitaidosta, matematiikasta ja kirjanpidosta on hyötyä koulun ulkopuolellakin. Se ei ole pelkästään paperinmakuista jupinaa kadeterin tuolta puolen.

Oppilaiden yrityselämään kohdistuvaa aktiivisuuttaan voidaan lisäksi tukea henkilökohtaisilla opetussuunnitelmilla, opintoviikoilla tai hyvillä numeroilla. Ja, kun oppilas sitten valmistuttuaan siirtyy työelämään, niin hänellä on valmiina suhteet ja tuntemus työnantajiin ja niihin yrityksiin, joiden kanssa hän on ollut tekemisissä jo kouluaikanaan. Siitä varmasti hyötyä sekä oppilaalle, että työnantajalle, painottaa Tauno Jalonen.

Koululla pitää olla kuitenkin missio siitä, miten elinkeinoelämän ja koulun vuorovaikutus saadaan paranemaan ja syvenemään, toteaa Tauno Jalonen. Onko koululla tällainen missio? Tätä kyselee Tauno Jalonen. Kaikista oppilaista ei tule yrittäjiä, eikä näin pidäkään olla. Tärkeintä on saada yrityselämän tuntemusta sellaisille oppilaille, jotka ovat aidosti yrittämisestä kiinnostuneita annettakoon heille tilaa kaikilla kouluasteilla. Tärkeää on opettajien yrityskoulutus! Opettajat mukaan samoille kursseille yrittäjien kanssa tutustumaan yrittäjän maailmaan. Näin yrittäjien uusi lainsäädäntö, arvonlisävero ja muut yrityselämää lähellä olevat asiat tulevat tutuksi opettajalle! Muutaman kymmenen euron seminaarit eivät voi olla edes rahasta kiinni. Ja mikä tärkeintä: opettaja saa roppakaupalla lisätuntemusta oikeaan yrityselämään, toteaa johtaja Tauno Jalonen lopuksi.

Oman opetuksen arvioiminen opettajuuden rakentamisessa Pääsuunnittelija, dosentti Esko Korkeakoski Koulutuksen arviointineuvosto Jyväskylän yliopisto

Koulutuksen kehittäminen on yhteydessä siihen, miten opettajuus kulloinkin ymmärretään ja millaiset käsitykset ohjaavat opettajien työn kehittämistä. Olennaisin puoli käytännön opettajuudessa on se, mitä opettaja itse ajattelee työstänsä. Opettajuuden sisältöä voidaan tarkastella myös siltä kannalta, mitä opettajan työhön katsotaan virallisesti kuuluvaksi ja mitä oppilaiden ja opiskelijoiden vanhemmat opettajilta odottavat.

Viime vuosisadan alun Suomessa opettajuus nähtiin muun muassa maalaiskylän kulttuurisena johtajuutena. Myöhemmin piiri vähitellen sulkeutui jopa niin, että opettajan toiminnalliset aktiviteetit eivät ulottuneet juuri opetustilaa ulommaksi. Kolmannen vuosituhannen alkaessa luokkien ovet ovat avautumassa moneen suuntaan. Opettajuus nähdään myös yhteisenä tulevaisuuden rakentamisena opiskelijoiden, kollegojen, työelämän ja erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa (esim. Mikkola 2002, 198–199).

Ajassa elävä, muutoshakuinen ja verkostoituva työkulttuuri edellyttää yhä enemmän jatkuvaa oppimista, jossa tapahtuu rinnan työn käsitteellistymistä ja asiantuntijuuden kehittymistä. Näiden tekijöiden rajapinnalla versoo ns. reflektiivinen asiantuntijuus (esim. Helakorpi 2001, 15). Opettajien työn uudistumisen eräinä merkittävinä strategioina on nähty muun muassa tutkimus ja arviointi. Itsearviointi jokaisen organisaation toimintatapana on lähellä myös opettajaa.

Useilla kansallisilla ratkaisuilla on luotu edellytyksiä sille, että opettajuutta voitaisiin rakentaa nyt enemmän vuorovaikutuksessa ja yhteisöllisyydessä kuin aikaisemmin. Koulun toimintaa koskeva päätöksenteko on nyt entistä lähempä-

nä opettajia. Yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset heijastuvat muutostarpeina opetuksen, opiskelun ja oppimisen toimintaympäristöihin.

Oppilaan arviointia laajempana ymmärrettävä koulutuksen arviointi on monien koulujen toiminnan luonnollinen osa. Siitä huolimatta on myös näyttöä siitä, ettei koulu ole pedagogisesti muuttunut kovin paljoa peruskoulun vuosikymmeninä (Korkeakoski 2001). Havainto koulun sisäisen muuttumisen verkkaisuudesta ei ole vain suomalainen ilmiö. Opetuksen perusrakenteita on vaikea muuttaa ja lisäksi useimmat kehittämisstrategiat eivät keskity oppimiseen ja opetukseen (Berends 1992). Toisaalta pedagogiikka on herkkää reviiriä opettajuudessa, jota on perinteisesti pidetty opettajuuden autonomisimpana alueena. Lähtökohtana tullisi kuitenkin aina olla se, että jokaisella opettajalla on työssään mahdollisuus itsensä toteuttamiseen, jatkuvaan kasvuun ja kehittymiseen (Helakorpi 2001, 153). Tässä kontekstissa opettajan itsearviointi voi olla väline, joka luo edellytyksiä uudistuvalle pedagogiikalle.

Itsearvioinnin juuret linkittyvät itsearvostukseen, itsetiedostukseen, reflektiiviseen ajatteluun ja pedagogisen ajattelun kehittämiseen. Ammatista riippumatta korkeatasoinen itsearviointi edellyttää riittävän vahvaa itsearvostusta, syvää tietoisuutta oman toiminnan tavoitteista, sisältöjen tuntemusta sekä menetelmäosaamista tavoitteisiin pääsemiseksi. Ulkopuolisesta arvioinnista on hyötyä vasta silloin, kun oppilaitos on kehittynyt riittävästi itsearviointitaidoissa (ks. Vaso & Lyytinen 2002).

Perinteinen tapa kohottaa opettajien osaamista on täydennys- ja jatkokoulutus. Oma oppilaitos voi myös olla opettajalle jatkuvan oppimisen ja uudistumisen paikka. Oppimista pidetään sen toiminnan, kontekstin ja kulttuurin tuotteena, jossa se kehittyy ja jossa sitä käytetään (Brown ym. 1989). Työyhteisössä aito, itsensä ja työnsä kehittämistä sekä opiskelua kannustava ilmapiiri nielaisee usein mukaansa. Kehittämisstrategiasta riippumatta lähtökohta uuden oppimiselle on aina yksittäisen opettajan halussa oppia ja kehittyä. Tietoa ja ymmärrystä omasta osaamisesta sekä sen puutteista voidaan kutsua yksilölliseksi tarpeeksi kehittää itseään ja osaamistaan.

Mitä on opettajan itsearviointi?

Hallinnollisena pelkistyksenä voidaan sanoa, että itsearvioija on asianosainen arviotavan kohteen kannalta. Itsearvioinnissa halutaan korostaa mm. itse asetettujen tavoitteiden saavuttamisen ja oman kehittämistoiminnan onnistumisen arviointia. Sisällöllisesti itsearviointi on osin päällekkäinen sen toiminnan kanssa, jossa opettaja tutkii tai kehittää omaa työtään. Ero on usein veteen piirretty viiva.

Opettajan itsearvioinnin voidaan ajatella kohdistuvan esimerkiksi 1) kouluun oppimis- ja opettamisympäristönä, 2) omaan opettajuuteen tai pedagogiseen ajatteluun, 4) oman opetuksen laatuun ja 5) oppimistuloksiin. Tällöin arviointitiedon olennaisia puolia ovat omat käsitykset, tiedot, kokemukset ja havainnot näistä asioista. Aineistosta riippuu, toimiiko materiaali aidosti itsearviointiprosessien käyteaineena ja saako sen dynamiikka aikaan syväoppimista yksilö- ja yhteisötasolla ja muutoksia ajattelussa ja toiminnassa. Arvioinnin taustaoletuksena on aina se, että sen seurauksena tapahtuu jotakin. Pitkällä tähtäimellä ammattitaidon syvärakenteissa tapahtuneet muutokset ovat merkittävimpiä.

Itsearvioinneissaan opettaja hankkii mm. tietoja, kokemuksia ja palautetta opetuksestansa. Keräämäänsä materiaalia opettaja luokittelee, vertailee, analysoi, jäsentää ja tulkitsee. Oman opetuksen arvon määrittäminen saattaa näyttäytyä

hetkellisesti ylivoimaisena,

mutta

vähäisetkin

edistysaskeleet

asiassa lienevät palkitsevia. Onnistumisen arvottamiseen voi sisältyä kriteerejä, jotka ovat jollakin tavalla ”sokeita” kokonaisuuden kuvaamisen kannalta, koska arvioija haluaa hypoteettisesti olla armollinen itselleen.

Itsearvioinneissaan opettajan oletetaan pyrkivän parempaan ymmärrykseen kohteena olevasta ilmiöstä, joskus sen käsitteellistämiseen sekä näkemään oma rooli opetuksen onnistumisen ensisijaisena edellytyksenä. Tällöin opettajan käyttöteoria täsmentyy ja intuitiivisen reagoinnin osuus vähenee.

Miksi itsearviointia?

Koulutuksessa ja opetuksessa itsearviointi on aina ollut mukana jollakin tavalla. Sillä on merkityksensä varsin autonomisena, kevyenä ja nopeana päivittäisten prosessien itsesäätelymekanismina. Se on eräs vastaus monimutkaistuneen ja tuloksia korostavan yhteiskunnan vaatimuksiin.

Itsearviointi saavuttaa massat nopeasti, ajantasaisesti ja usein ensisijaisesti käytännön tarpeista käsin. Se tuottaa relevanttia tietoa niille, jotka tekevät välittömiä kehittämispäätöksiä. Kansalliset ohjaus- ja palautejärjestelmät ovat usein hitaita ja raskaita, niiden vaikuttavuus paikallisen opetustoimeen, koulun toimintaan tai luokkahuoneprosesseihin on usein marginaalista.

Itsearviointi on työkalu ylläpitää korkeatasoista professiota koko työuran ajan. Perusta tälle kehittämiselle luodaan jo opettajankoulutuksessa. Kansasen (1991) mielestä opettajankoulutuksen tulee antaa opiskelijoille niin vahva teoreettinen tietämys opetuksesta ja sen tutkimuksesta, että heidän ammatillinen kehittymisensä voi jatkua koko opettajauran ajan. Tutkimuksen lisäksi myös oman työn arviointi antaa opettajille paljon opetuksen paremman ymmärtämisen, pedagogisen ajattelun kehittämisen kuin myös tiedon käytäntöön soveltamisen kannalta.

Arviointi on aina ollut sisäänrakennettuna opetukseen. Oppilaiden itsearvioinnin edellytysten parantaminen on myös opettajien tehtävä (esim. PL 22 §). Tämän tarkoituksena on tukea oppilaiden itsetuntemuksen kasvua ja kehittää opiskelutaitoja (Opetushallitus 2004). Tästäkin syystä monipuolinen arviointiosaaminen on opettajuudessa onnistumisen kannalta välttämätöntä.

Koulun toimintaympäristö - opettajien itsearvioinnin konteksti

Hopkinsin (1991) mukaan koulun toiminnassa tarvitaan organisaatiomuutos, joka kohdistuu suoraan koulun sisäiseen kulttuuriin sisältäen mm. koulun kehittämissuunnittelun (mm. opetussuunnitelma) ja itsearvioinnin. Lyytisen

(1996) mukaan itsearviointi on keskeinen osa strategista toimintaa, jolla luodaan edellytyksiä koulun johtamiselle ja kehittämiselle. Koulukohtaisen opetussuunnitelmakulttuurin kehittymisen taustalla on usein toimiva itsearviointi (emt.). Arviointi on osa koulun työyhteisön ja sen yksittäisten opettajien oppimisprosessia. Työyhteisön oppiminen on kuitenkin enemmän kuin opettajien oppimisen summa (Dixon 1992, 31–32). Silloinkin on kyse myös riittävästä henkilökohtaisesta autonomiasta oppia uutta (Candy 1991). Opettajat ovat nykyisin yhä selvemmin koulunsa – monet jopa asuinkuntansa kehittäjän roolissa, jolloin he ovat niiden kehittämisen onnistumista arvioitaessa itsearvioijia. Koulun toiminnasta järjestelmällisesti hankittu itsearviointitieto on toisaalta merkittävä informaatiolähde myös kansallisen arvioinnin kannalta. Avoimen ilmapiirin koulusta löytyy täysin se potentiaali, joka tarvitaan koulukohtaisen arviointitiedon keruuseen, johtopäätösten tekoon ja kehittämisen läpivientiin. Koulun toiminnan arviointi tukee sen henkilöstön osaamisen kehittämisdynamiikkaa.

Opettajakohtainen

itsearviointi

täydentää

tuota

arviointia.

Mitä opettajat voivat arvioida?

Opettajan oman opetuksen arviointikohteet nousevat koulun kulttuurisesta ja pedagogisesta kontekstista, mutta pääkohde on oma opetus laajasti ymmärrettynä. Miten onnistuin (-mme), miksi epäonnistuin (-imme), ovat pääkysymyksiä. Näin rajaten olemme ilmiössä, jossa arvioimme opetuksen laatua, sen eri tekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita sekä omaa rooliamme oppimisprosessien onnistumisessa. Arvioinnilla luodaan edellytyksiä entistä paremmalle opetukselle, jossa jokainen voi edellytystensä, tyylinsä ja taustansa mukaan oppia uutta.

Myös koulun toiminnan arvioinnin pääkohde on opetuksen laatu (ks. kuvio 2). Opetuksen laatu on ollut aina myös didaktisen tutkimuksen pääkohde (Uusikylä & Kansanen 1988). Opettajan näkökulmasta koulun kontekstissa arvioinnin kohteina voivat olla myös opettajan itsensä kehittäminen ammatillisesti (ks. Patrikainen 2000), erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus, yhteistyö-

suhteet, oppilashuoltopalvelut tai koko opetushenkilöstön osaamisen kehittäminen. Oppilaan kehityksen ja oppimisen monipuolinen arviointi palvelevat myös opetuksen onnistumisen arviointia, koska opetuksen intentio on oppimisessa.

Opettajan itsearvioinnin kohteena voi olla kaikki tavoitteeksi asetettu, koskipa se opetuksen toimintaympäristöä, suunnittelua, prosesseja tai tuloksia. Sitä mukaa kun opettajuus tiedostetaan enemmän myös yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi, arviointia voidaan tarkastella myös laajemmasta perspektiivistä. Koulun opetussuunnitelman arviointi tavoiteasiakirjana, työvälineenä ja arvioinnin perustana on jo merkittävä askel laajemman näkökulman suuntaan.

Opetuksen laatua voidaan kuvata esim. lauseilla tai väittämillä, jotka ryhmiteltynä ja toisiinsa sidostuen muodostavat mallin, jonka mukaisesti toimimalla katsotaan syntyvän hyviä oppimistuloksia. Itsearvioinnissa käytäntö ja opettajan käyttöteoria ovat vuoropuhelussa – se täsmentyy itsearviointiprosessien myötä. Ilman teoriaa on taas mahdotonta rakentaa tavoitteellista pedagogiikkaa (esim. Patrikainen 1997; Korkeakoski 2002, 213). Mallin koettelu omassa työssä antaa eväitä oman pedagogisen ajattelun kehittämiselle.

Opetusta arvioitaessa kohteiden runsaus on ongelma. Kohteiden valinnassa auttaa kokemus, mutta valinnat voidaan perustaa myös tutkimustietoon. Jos arvioitavalla opetuksen kohteella on tutkimustiedon perusteella merkitystä oppimisen kannalta, se kannattaa valita myös oman opetuksen arvioinnin kohteeksi. Opettajien osaaminen, opetuksen laatu ja oppimistulokset ovat keskeisiä kohteita. Syy-seuraussuhteiden tarkasteluihin opettajilla on aivan erityinen mahdollisuus: hehän vastaavat opetuksensa suunnittelusta, opetuksesta ja sen tulosten arvioimisesta sekä työnsä kehittämisestä.

Opetuksen laadulla tarkoitetaan tässä sitä, miten hyvin opetusprosessien eri tekijät yhdessä ja suhteessa toisiinsa edistävät toimintaympäristössään asetettujen tavoitteiden mukaista oppimista (ks. Korkeakoski 2002, 214). Määritelmä tarkoittaa kokonaisvaltaista kehystä tarkastella ja arvioida omaa työtä. Seuraavassa mallissa (KUVIO 2) on mainittu ne opetuksen arvioinnin

kohdealueet, jotka opettajan kannalta ovat tärkeitä. Kuvion jälkeisessä tiivistelmässä kohteet avattu muutamiksi avainväittämiksi, jotka toteutuessaan parantavat todennäköisesti opetuksen laatua. Kuvion elementit on yhdistetty toisiinsa väliviivoin, millä on haluttu kuvata kohteiden keskinäistä yhteyttä.

ammatillinen osaaminen omat käyttöteoriat omat kvalifikaatiot

opiskeluympäristöt koulun resurssit, tilat, välineet, materiaalit, opetusaika, perusturvallisuus jne.

opettajan itsearvioinnin kohteet – opetuksen laatu opetuksen laatu

opetuksen suunnitelmat koulun opetussuunnitelma opettajan omat suunnitelmat

kasvatus ja opetus

oppimistulokset

oppilaat/opiskelijat ja heidän erilaisuutensa sekä oppimisen lainalaisuuksien huomioon ottaminen, opetusjärjestelyjen tarkoituksenmukaisuus, vuorovaikutuksen laatu

osaamisen suhde tavoitteisiin, suhde aikaisempaan osaamisen tasoon ja suhde yksilöllisiin edellytyksiin

KUVIO 2. Opettajan itsearvioinnin kohteet ja niiden yhteydet koulun toimintaympäristössä. Kuvattu malli antaa karkean kehyksen opetuksen laadun arviointiin ja oman opetuksen itsearviointiin. Se on eräs kuvausmalli itsearviointia varten. Mallin kattavuudesta johtuen kohteet soveltuvat arvioitavaksi lähes kaikessa formaalissa koulutuksessa, vaikka käsitteiden valinnassa on ajateltu ensisijassa yleissivistävää opetusta. Jokainen väittämä voidaan purkaa käytäntöä (tässä opetuksen laatua) kuvaaviin osaväittämiin, joiden toteutumisen onnistumista opettaja testaa opetuksessaan.

KUVION 2 mallin opetuksen laatua kuvaavat väittämät ovat seuraavat:

1) opettajan ammatillinen osaaminen on korkeatasoista, jolloin opettajalla on syvällinen tieto ja ymmärrys tavoitteista, sisällöistä ja niiden arvioinnista selkeä kasvattajaidentiteetti ja tiedostettu yhteiskunnallinen orientaatio sisäistetty ja kehittyvä käyttöteoria opetuksesta halu kartuttaa ammatillista osaamista tavoitteisesti ja systemaattisesti sekä tutkimuksellista perusosaamista hyvän arviointiosaamisen rinnalla 2) opetuksen suunnitelmat perustuvat voimassaolevaan opetussuunnitelmaan, jolloin opetuksen tavoitteet ja sisällöt sekä muut pedagogiset lähtökohdat ovat opetussuunnitelman mukaisia opetuksen suunnittelu kohdistuu myös opetussuunnitelman kehittämiseen 3) oppimisympäristö on tarkoituksenmukainen, jolloin opettajat ja oppilaat kokevat oppimisympäristönsä myönteiseksi fyysinen oppimisympäristö täyttää asetetut suositukset ja normit oppivälineet ja oppimateriaalit täyttävät asetetut kriteerit 4) opetuksen laatu on korkea, jolloin tietoa oppimisen lainalaisuuksista hyödynnetään (välineenä mm. uusin pedagoginen ja oppimispsykologinen tieto); oppimista tukeva vuorovaikutus toimii hyvin oppilaan ihmisarvoa kunnioitetaan ja oppilaiden erilaisuus otetaan huomioon (välineinä mm. yhdenvertaisuus, oppilaskeskeisyys ja humanistinen ihmiskäsitys) opetusjärjestelyt ovat tarkoituksenmukaisia (mm. didaktiset periaatteet, työtavat ja opetusmenetelmät vaihtelevat ikäkauden, tavoitteiden, tilanteiden ja oppilaiden edellytysten mukaan) 5) oppimistulokset ovat hyvät suhteessa opetuksen ja kasvatuksen tavoitteisiin ja kriteereihin eri tavoitealueilla ja – tasoilla (esim. tavoitetaksonomiat) suhteessa oppilaiden edellytyksiin suhteessa oppilaiden aikaisempaan osaamisen tasoon

Mallin toteutumisen arvioimisessa opettajan työssä on kyse itsearvioinnista, vaikka näkökulma voi olla myös tutkivan opettajan. Todentaminen on sitä luotettavampaa, mitä useamman tahon käsitykset tai tiedot tukevat omia havaintoja (esim. oppilaat, kollegat, rehtori, vanhemmat, ulkoisen arvioinnin tulokset). Malli antaa pohjan opettajakohtaisesti oman opetuksen kokonaisvaltaiselle arvioinnille. Jokainen opettaja voi muokata mallia haluamallaan tavalla omassa käytännössään.

Miten opettaja hankkii arviointitietoa?

Opettaja voi hankkia itsearviointitietoa suoraan (esim. tarkkailemalla oppilaita) tai välillisesti (esim. kysymällä oppilailta). Opettaja voi saada tietoa koulun ulkopuolisilta tahoilta (esim. arvioijat, tutkijat, vierailijat, vanhemmat ja opetushallinnon edustajat) sekä palautetietoa myös koulunsa rehtorilta, kollegoilta ja muulta henkilökunnalta. Jo opetusharjoittelussa opiskelijaparit ovat osoittautuneet erinomaisiksi aidon keskinäisen palautteen antajiksi. Opettajayhteisön ja erilaisten opettajaryhmien arvioiva keskustelu kohdistuu usein koulun toimintaan, omaan työhön ja oppilaiden tekemisiin, ja tietoa prosessoidaan myös koulun ulkopuolelta saadun palautteen avulla, mutta sen arvo saattaa jäädä vähäiseksi ilman selkeää palautetiedon keruumekanismia.

Itsearviointitietoa kerätään usein erilaisten arjen rutiinien lomassa. Järjestelmällinen koulun arviointityö on paikoin onnistuttu sovittamaan luonnolliseksi osaksi koulun normaalia työtä (ks. Korkeakoski ym. 2000, 149). Arvioinnin merkitys oppimisessa syvenee sitä enemmän, mitä paremmat kognitiiviset ja asenteelliset valmiudet opettajilla on oppia uutta, mitä tärkeämpinä opettajat kokevat arvioitavat kohteet ja mitä enemmän opettaja on osallistunut arviointien suunnitteluun. Tällöin opettaja ymmärtää paremmin kohteen käytännöllisen merkityksen työssään.

Opettaja voi hankkia arviointitietoa myös havainnoimalla (esim. päiväkirjamerkinnät, portfoliot), vuorovaikutuksessa oppilaiden, opettajien, opettajatiimien ja hallinnon (esim. kehityskeskustelut) sekä vanhempien kanssa (vanhempainillat

ja erilaiset arviointikeskustelut), käyttämällä kyselyjä oppilaille (esim. vuosittaiset tai kurssikohtaiset palautteet), haastattelemalla, toimimalla opetuksen kehittämiskokeiluissa ja analysoimalla oppimistuloksia (testit, kokeet, kirjoitelmat, portfoliot yms.). Olennaista on, että arviointitietoa dokumentoidaan systemaattisesti sekä pohditaan, mitä tuo tieto merkitsee omalta kannalta ja opetuksen kehittämisen kannalta.

Hyvän kysely- tai palautelomakkeen laatiminen on pitkä prosessi, joten kyselyjen kertakäyttöisyys ei ole perusteltua edes yksittäisen koulun toiminnassa. Tietoteknisten mahdollisuuksien myötä oppimistulosten ympärille voisi olla perusteltua suuremmissa kouluissa luoda tietopankki, jossa osa tiedosta on oppilailta vuosittain kerättyä tietoa. Jatkuvaan tai kurssikohtaiseen palautteenantoon on erilaisia mahdollisuuksia mm. sisäisten tietoverkkojen välityksellä. Vapaamuotoinen palaute sopinee tiedonhankinnan välineeksi opettajille, jotka haluavat erityisesti laadullista palautetietoa työstänsä. Strukturoitu kysely tuottaa vertailukelpoista trenditietoa koulujen kesken ja koulun sisäisiin tarpeisiin. Pitkittäistietojen keruu on aina perusteltua. Tilastollisten monitoimiohjelmien tiedostoihin voidaan kerätä oppilaskohtaista arviointitietoa eri lähteistä. Opetuksen tutkimuksessa käytetään paljon ns. teemahaastattelua, johon ennakolta sisältyy usein vain teemat. Ns. kehitys- tai arviointikeskusteluissa on myös teemahaastattelun aineksia. Vuorovaikutuksen osapuolina voivat olla koulussa opettaja ja rehtori tai opettaja ja vanhemmat. Näissä keskusteluissa pohditaan toiminnan tavoitteita, etsitään yhdessä keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi ja arvioidaan aikaisempien tavoitteiden toteutumista. Opettaja toimii usein teemahaastattelijan tapaan käydessään arvioivia keskusteluja oppilaittensa ja kollegojensa kanssa. Aito kiinnostus haastateltavan toimintaa ja ajattelua kohtaan luo edellytykset onnistumiselle. Oppilaiden kuvaukset oppimisestaan (esim. portfoliot) ovat itsearvioinneissa tärkeää tietoa.

Havainnointi on ikivanha opettajan tiedonhankinnan menetelmä. Opettajalla on hyvät mahdollisuudet havainnoida opiskelua ja oppimista luonnollisissa olosuhteissa. Opetus on vuorovaikutusta, jossa jonkinlainen havainnointi ja reflektointi ovat aina läsnä. Havainnoinnin suunnitelmallisuus ja systemaatti-

suus tekevät arvioinnista vielä paremman työkalun. Satunnaistakaan havainnointia ei tulisi väheksyä. Asenteellisen valmiuden salliessa opettajat voivat myös seurata toistensa työtä ja antaa toisilleen palautetta.

Oman opetuksen onnistumisen arvottaminen

Opetuksen suunnitelmia voidaan arvioida, miten hyvin suunnitelmat vastaavat toimipaikan opetussuunnitelmaa ja sen kriteerejä (ks. Korkeakoski 2003). Opetuksen laatua voidaan kuvata ja arvottaa erilaisten laatujärjestelmien sovelluksilla, joiden standardeilla pyritään kehittämään ja varmistamaan laatua (esim. Vaso & Lyytinen 2002).

Oppimistulosten arvottamisessa on olennaista opetuksen merkityksen pohtiminen tulosten edellytyksenä. Käytännössä pohdiskeluista syntyy tuloksina vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Osaamisen tasoa arvotettaessa tulisi ottaa huomioon aikaisempi taso ja oppimisen edellytykset. Kuinka hyvä on riittävän hyvää, on aina sopimuksenvarainen asia. Arvioijan on aina asetettava tuo rima jollekin korkeudelle.

Opetuksen ja oppimistulosten suhde on aina kompleksinen tutkittavaksi saatikka arvioitavaksi. Sen suhteen analyysi on kuitenkin itsearvioijalle (opettajalle) välttämätöntä, koska päätökset opetuksen kehittämisestä tehdään joka tapauksessa jollakin perusteella. Hyvä itsearviointi lisää ymmärrystä omasta onnistumisesta ja opetuksen kehittämisen tarpeista.

Opettajuuden rakentuminen itsearvioinnissa

Itsearviointiin liittyy monia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä prosesseja. Itsetiedostus, reflektiivinen ajattelu ja kollegiaalinen reflektointi ovat prosesseja, jotka syventävät opettajan tietoisuutta. Uusi tieto ja ymmärrys tukevat itseohjautuvuutta. Itsearvioijan on myös päätettävä siitä, mitä tuloksista seuraa käytännössä.

Opettajan työtä on aina arvioitu – tahtoipa opettaja sitä tai ei. Oppilaan saama tarkoituksenmukainen palaute ja arviointi on aina ymmärretty osana oppimisprosessia. Sama koskee opettajan työtä.

Opettajuuden rakentumisen kohdetta on kuvattu tässä artikkelissa käsitteellä käyttöteoria, jonka eräänä keskeisenä alueena on mainittu opettajan pedagoginen ajattelu. Ekola & Rantanen (1988) käyttävät taas didaktisen ajattelun käsitettä tilanteessa, jossa ajattelua tarkastellaan tavoite-, tilanne- ja menetelmätietona eli kuinka opettaja pyrkii tavoitteisiin ottamalla huomioon vaadittavat oppimisprosessit, oppilaiden oppimiseen liittyvät tekijät ja tilannetekijät. Arvioinnilla voidaan pedagogisen ajattelun tasoa parantaa.

Omaa toimintaansa arvioiva opettaja kykenee luomaan myös oppilailleen edellytyksiä itsearviointiin (ks. PL 1998/628, 22 §). Kehittyessään opettajien itsearviointi voi pitkän päälle hyvinkin johtaa koko opetus- ja oppimisympäristön syvällisempään ymmärtämiseen, opettajan omien tiedostamattomien käsitysten ja arvojen uudelleen tarkasteluun sekä oppilaiden oppimissolmujen avaamiseen. Se on voimaantumista (ks. Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 67) ja halpaa täydennyskoulutusta.

Lähteet

Berends, M. (1992) A description of restructuring in nationally nominated schools. Paper presented at the annual meeting of American Educational Research Association. San Francisco. Brown, D., Collins, A., & Duguid, P. (1989). Situated cognition and the culture of learning. Educational Researcher, 18(1), 32–42. Candy, P.C. (1991) Self-Direction for Lifelong Learning. San Francisco: Jossey-Bass Publishers. Dixon, N. (1992). Organizational learning: A review of literature with implications for HRD professionals. Human Resource Development Quarterly, 3(1), 29–49.

Ekola, J. & Rantanen, H. (1988). Opettajan didaktinen ajattelu. Koulun pedagogisen toiminnan kehittäminen ammattioppilaitoksissa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja A. Tutkimuksia 24. Helakorpi, S. (2001) Koulun johtamishaaste. Helsinki: Tammi. Hopkins, D. (1991) Itsearviointi ja koulun kehityssuunnittelu koulun kehittämisen strategioina. Cambridge Institute of Education. Moniste. Jakku-Sihvonen, R., & Heinonen, S. (2001). Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin. Helsinki: Opetushallitus. Kansanen, P. (1991). Pedagogical thinking: The basic problem of teacher education. European Journal of Education, 26(3), 251–260. Korkeakoski, E. (2000) Paikallinen arviointi – osa valtakunnallista koulutuksen kehittämistä. Teoksessa E. Korkeakoski, E.K. Niemi, O. Arra, K. Lindroos, & E. Säilä (toim.), Kuntien ja koulujen itsearviointikäytäntöjä (ss. 141–151). Helsinki: Opetushallitus. Korkeakoski, E. (2002). Opetuksen laatu ja oppimistulokset perusopetuksen tavoitteiden kannalta. Teoksessa P. Kansanen & K. Uusikylä (toim.), Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia (ss. 211–243). Jyväskylä: PS-Kustannus. Korkeakoski, E. (2003). Kirja-arvostelu: Perusopetuksen opetuskokeilussa lukuvuonna 2003–2004 noudatettavat opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 3–9 ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 1–2. Didacta Varia, 8(2), 144–147. Lyytinen, H.K. (1996). Johdatus oppilaitoskohtaiseen itsearviointiin. Teoksessa P. Nikkanen & H.K. Lyytinen, Oppiva koulu ja itsearviointi (ss. 37–55). KTL. Jyväskylän yliopisto. Mikkola, A. (2002). Onko opettajankoulutus yhteiskunnallinen vaikuttaja? Teoksessa P. Sallila & A. Malinen (toim.), Opettajuus muutoksessa (ss. 187–200). Aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. Opetushallitus (1998). Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli. Helsinki. Opetushallitus (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Patrikainen, R. (1997). Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys luokanopettajan pedagogisessa ajattelussa. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 36. Patrikainen, R. (2000) Opettajuuden laatu. Jyväskylä: PS-Kustannus. Perusopetuslaki 21.8.1998/628. Uusikylä, K. (1999) Didaktiikka ja opetuksen laatu. Teoksessa: P. Kansanen & J. Husu (toim.) Opetuksen tutkimuksen suuntaviivoja (ss. 23–29). Helsingin yliopiston tutkimuksia 203. Uusikylä, K., & Kansanen, P. (1988). Opetussuunnitelman toteutuminen. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 66. Vaso, J., & Lyytinen, H.K. (2002). Arviointi. Teoksessa H.K. Lyytinen, J. Vaso, M. Kangasoja, & A. Rönkä (toim.) Arvioi ja opi. Arvioimalla yhteisölliseen oppimiseen (ss. 32–65). Vantaa.

Voiko yrittäjyyteen kasvattaa? KTT Kari Ristimäki Vaasan yliopisto

Meitä näyttää kovasti vaivaavan kysymys, voiko yrittäjyyteen kasvattaa? Mielipiteitä esitetään niin puolesta kuin vastaan. Yrittäjyyden yhteydessä puhutaan geeneistä, äidin maidosta tai Pohjanmaalle ehkä parhaiten sopivasti veren perinnöstä. Yritän osallistua keskusteluun ja tässä yhteydessä vastata kysymykseen onko kasvatukseksi nimetylle toiminnalle tilaa yrittäjyyden edistämisessä?

Jotkut tahot näyttävät nimittäin olevan sitä mieltä, että yrittäjyyteen voidaan kasvattaa. Tämän lähestymistavan mukaan, ajatus ihmisen yrittäjyyden, sen kaikissa

merkityksissään,

syntymälähtöisyydestä

tai

geeniperustasta

voimakkaasti kyseenalainen. Uskoa yrittäjyyden kasvatuksellisuuteen osoittaa mm. yrittäjyyskasvatuksen ottaminen koulun opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 1994. Aihealue on edelleen mukana juuri uudistetussa opetussuunnitelman perusteissa nimikkeellä aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys. Koululle on siis asetettu normi jonka mukaan ainakin koulun tulee kasvattaa yrittäjyyteen. Tuon normin oikeutuksesta näytetään olevan kuitenkin montaa mieltä. Yhdet puolustavat, toiset vastustavat yhtä innokkaasti, kolmannet katsovat pääasiassa sivusta, eivätkä tee mitään.

Edustan käsitystä, jonka mukaan yrittäjyyskasvatus on olemassa meidän virallisessa kasvatusjärjestelmässä joka tapauksessa, halusimme me sitä tai emme, teimme me sitä tiedostaen tai tiedostamatta. Perustellun mielipiteeni mukaan jokainen opettaja on yrittäjyyskasvattaja ja tulisi myös olla tietoinen tästä roolistaan, lienee syytä hieman perustella.

Käsitykseni taustalla on ajatus tulevaisuudesta jossa tämän päivän nuoret tulevat elämään. On esitetty mielipiteitä, että tulevaisuudessa yrittäjämäistä toimintatapaa edellytetään keneltä tahansa, työelämän kulloisestakin roolista

riippumatta. Totta tai ei niin ainakin opettajat näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että oppilailta tulisi voida odottaa yrittäjämäisempää otetta mm. koulutyöhön. Ongelmaksi näyttää muodostuvan, mitä ihmettä tuolla yrittäjämäisellä toiminnalla kulloinkin ja kukakin tarkoittaa?

Koulun

harjoittaman

yrittäjyyskasvatuksen

kannalta

yrittäjyys

pitäisi

määritellä siten, ettei sen kautta koulun yleissivistävään toimintaan liity mitään eettisesti arveluttavaa. Tästä lähtökohdasta käsin yrittäjämäisen toiminnan määritteleminen uutta luovaksi innovatiiviseksi toiminnaksi täyttää vaatimukset. Toisaalta yrittäjyyteen liittyy riski, joka itse yrittäjän kohdalla tarkoittaa erilaisten riskien hallintaa. Kolmanneksi yrittäjyyteen liittyy se tosiseikka, että yrittäjän tulee toimintansa kautta saada muutkin uskomaan hänen ideaansa ja mukaan toimintaan. Yrittäjällä tulee olla kyky ja kumppanit saada yrittäjyyden palaset osumaan kohdalleen.

Edellä kuvatulla tavalla yrittäjämäinen toiminta, innovatiivisuutena, riskien hallintana ja toiset mukaan saavana toimintana ja kasvatustavoitteena vastaa hyvin koulun yleisiä kasvatustavoitteita, eikä näin muodosta sille minkäänlaista vastakohtaa tai ristiriitaa. Lisäksi noista kolmesta yrittäjyyden määritelmästä voidaan havaita, että ne ovat toimintatapoja joiden voidaan katsoa kehittyvän ihmisessä koko hänen elämänsä ajan. Yrittäjyyskasvatus on siis toimintaa johon osallistutaan kaikilla virallisen kasvatusjärjestelmämme asteilla päiväkodista kolmanteen asteeseen.

Yrittäjyyskasvatus ei siis yrittäjämäisen toiminnan edistämisen suhteen ole ristiriidassa koulun yleisten kasvatustavoitteiden kanssa. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden kanssa ristiriidassa sitä vastoin näyttää olevan sisäisen yrittäjyyden (yrittäjämäinen toimintatapa toisen palveluksessa) käsite. Tuon käsitteen käytön kautta opettajat yhdistävät yrittäjyyskasvatukseen toimintatapoja joka sisältää piilo-opetussuunnitelman. Piilo-opetussuunnitelman kautta opetamme lapsillemme yrittäjyyden suhteen vääriä asioita. Ei tulevaisuuden Suomi tarvitse henkilöitä jotka odottavat, että heille sanotaan mitä pitää tehdä. Suomi tarvitsee henkilöitä jotka itse keksivät mitä kulloinkin pitää tehdä.

Viimeksi mainitussa tapauksessa meidän tulee kasvattaa ihmisiä jotka ahkeruuden ja rehellisyyden lisäksi ovat luovia, idearikkaita, rohkeita, innovatiivisia, itsenäisiä, aktiivisia, oma-aloitteisia, yrittäviä kansalaisia. Tähän tavoitteeseen pyritään yrittäjyyskasvatuksella. Sisäisen yrittäjyyden käyttäminen yrittäjyyskasvatuksen yhteydessä hankaloittaa tähän tavoitteeseen pääsemisen, ja lisäksi sulkee yrittäjäksi ryhtymisen yrittäjyyskasvatuksen ulkopuolelle.

Tässä jutussa ei vielä ole otettu kantaa yrittäjäksi ryhtymiseen. Se näyttääkin niin yrittäjyyden kuin yrittäjyyskasvatuksen kannalta olevan kovin kuuma peruna. Mikä on yrittäjyyskasvatuksen suhde tähän? Näytetään olevan sitä mieltä, että tämän päivän nuorille yrittäjyys entistä suuremmalla todennäköisyydellä on varteenotettava uranvalinnallinen vaihtoehto jossakin vaiheessa elämää. Koulun tehtävä on kasvattaa oppilaitaan niin, että nämä selviävät omassa tulevaisuudessaan. Koulun missionsa mukaisesti tulee auttaa oppilaitaan mm. valitsemaan tuossa uranvalinnallisessa tilanteessa itselleen parhaiten sopiva vaihtoehto.

Yrittäjyyskasvatuksen kautta tulisi siis jollakin tavalla ottaa kantaa yrittäjyyteen uravalinnallisessa mielessä. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei kyse ole ainoastaan ammatinvalinnanohjaajien toiminnasta, vaan mitä suurimassa määrin jokaista koulun ja päivähoidon opettajaa koskettavasta kysymyksestä. Tästä yksi esimerkki: ”Päiväkodissa kuulin ensimmäisen kerran sanat poliisi ja liikemies. Ne ilmaantuivat eräässä päivähoitajan tarinassa, jonka aiheena oli opettaa lapsille moraalia. Tarhatädin mielestä liikemiehet olivat ainaisia veronkiertäjä rosvoja, joita yhteiskunnan ylpeyksien eli poliisien piti oikeuden miekalla ojentaa. Tuosta päivästä lähtien tajusin haluavani mahtavaksi ja suoraryhtiseksi poliisiksi. (Mies, 22v)”.

Lainaamalla kyseistä kertomusta en tietenkään tarkoita, että tuon kokemuksen perusteella kyseinen poika, nyt jo mies, olisi päätymässä poliisiksi. Tarkoituksenani on osoittaa kuinka jo aivan pienten ajatuksissa saatetaan pohtia tai

sivuta tulevaisuuden ammatillisia ja siten ehkä myös yrittäjyyteen liittyviä kysymyksiä ja valintoja. Ehkä kaikkein eniten kyseisellä lainauksella haluan lisäksi korostaa sitä asiaa, että me kasvattajat voimme kyllä päättää mitä me kulloinkin lapsille opetamme. Siihen mitä lapset oppivat, emme kuitenkaan viimekädessä voi suoraan vaikuttaa.

En malta, tässä lopussa, olla puuttumatta jutun alussa mainittuun yrittäjyyden synnynnäisyyteen tai geeniperustaan. Tässä suhteessa näytetään, aina silloin tällöin, hauskalla tavalla viitattavan Pohjanmaahan mutta myös Amerikkaan. Amerikkaa jotkut pitävät yrittäjämäisenä siksi, että sinne on muuttanut ja kantanut geeninsä kaikkein yrittäjämäisin aines kaikista niistä maista joista sinne on aikojen saatossa muutettu. Suomessa olen tätä kuullut korostettavan esimerkiksi Kymenlaaksossa. Sieltä kun luodaan ihastuneita katseita mm. yrittäjyysgeenirikkaaseen Pohjanmaahan. Heidän oma väestönsä kun on kertomansa mukaan ”jälkeenjääneiden jälkeläisiä”. Junnu Vainiolla on kuulemma sellainen iskelmä, jossa noilla sanoilla kuvataan Kymenlaaksolaista nahjusta. Tarinan mukaan Kymenlaaksosta kaikkein yrittävin aines geeneineen muutti Amerikkaan ja surkein aines jäi Kymenlaaksoon. Pitävät sitä selvänä osoituksena yrittäjyyden geeniperustasta.

Kuunnellessani tarinaa olin hyvilläni, Pohjalaisiahan tuossa taas kehutaan. Mutta yhtäkkiä tuli kumma olo. Mistäs päin Suomea sitä aikanaan kaikkein eniten lähdettiin Amerikkaan? Olen kuullut, Pohjanmaalta! Miten siis on mahdollista, että Pohjanmaa on yrittäjyysmaakunta. Jos, Kymenlaaksolaiset lainaavat Junnu Vainiota, niin itsekin muistan vanhan Jurvan mommani laulaneen Pohjanmaalta Amerikkaan lähtijöistä. Laulussa laulettiin jotenkin siihen tapaan kuin, ”Raukat vain menköhön merten taa”. Pohjanmaalta ei siis Kymenlaakson tapaan lähtenytkään geeneineen kaikkein yrittävin, vaan raukkamaisin aines ja seurauksena Pohjalainen yrittäjyysgeeni rikastui. Yrittäjyys on siis geeneissä….tai sitten ei.

Yrittäjyyspainotteinen Muuramen lukio Lehtori Aki Puustinen Muuramen lukio

Muuramen lukio perustettiin vuonna 1995 kasvukunta Muurameen, joka oli jo tuolloin tunnettu yritysten ja nuorten perheiden haluttuna kotipaikkana. Paikalliset yrittäjät olivat alusta saakka vahvasti mukana suunnittelemassa yrittäjyyspainotteista uutta lukiota. Lukiotyöryhmässä muiden yrittäjien ohella keskeisenä hahmona toimi teollisuusneuvos Jorma Nokkala. Siten Muuramen lukion keskeisimmäksi painoalueeksi valittiin yrittäjyys, mikä näkyi esimerkiksi niin, että opettajan virkoihin valittiin henkilöitä, joilla oli yrittäjähenkeä ja innokkuutta kehittää lukiota sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden alueilla. Lisäksi yrittäjyyttä tukemaan

valittiin

painopistealueiksi

tietotekniikan

käyttö

opetuksessa,

kansainvälisyys sekä ilmaisu ja viestintä.

Tunnustukset

Jo vuonna 1999 Muuramen lukion yrittäjyyskasvatusohjelma voitti Nuorkauppakamarin valtakunnallisen Vuoden tuottava idea-kilpailun yhteiskuntasarjan. Kilpailussa menestymisen perusteina mainittiin yrittäjyyden opetussuunnitelman lisäksi monipuolinen yhteistyö yrittäjien kanssa, yrittäjämäinen toimintatapa työyhteisössä sekä projektioppiminen. Keski-Suomen TE- keskus myönsi Muuramen

lukiolle

kunniamaininnan

innovatiivisesta

toiminnasta

lukion

kehittämisessä.

Muuramen kunta on tarjonnut lukiolle hyvän kasvualustan. Kunta tunnetaan seutukunnalla yrittäjämyönteisyydestään. Kunta on tarjonnut lukuisille yrityksille hyvän toimintaympäristön ja huomioi aina päätöksiä tehdessään yrittäjien näkökulman. Kunta on palkittu kunniamaininnalla Vuoden tuottava ideakilpailussa ”Muurame-hengestä”. Muurame valittiin Suomen luovimmaksi kunnaksi vuonna 2002 ja yrittäjäystävällisimmäksi kunnaksi vuonna 2004.

Yhteistyö paikallisten yrittäjien ja yhteisöjen kanssa

Muuramen lukio tekee jatkuvaa yhteistyötä yritysten ja yhteisöjen kanssa. Yhteistyömuotoja ovat olleet esimerkiksi yrittäjien tietotekniikkakoulutus, kielten opetus yritysten henkilökunnalle, www-sivujen tekeminen yrityksille, markkinointivideoiden tuottaminen, perheyrittäjyysmessut, yrittäjiltä saatujen projektitöiden tekeminen sekä yrittäjien jakamat stipendit.

Muuramen lukion yrittäjyyden opiskelijat ovat järjestäneet yhteistyössä paikallisten yritysten ja yhteisöjen kanssa Muuramen kulttuurikeskuksessa seuraavat messut: Yrittäjyys- ja jatkokoulutus-, Ympäristö-, Kansainvälisyys- sekä lapsiperheille suunnattu Lapselliset – messutapahtuma. Lukio on ollut myös mukana järjestämässä yrittäjäjuhlia ja veteraanijuhlia.

Vuosina 2002–2003 lukiossa toteutettiin markkinointiprojekti, jossa EAKRrahoituksen avulla perustettiin lukioon mediapaja laitteistoineen. Mainosalan yrittäjä työskenteli rahoituksen tuella lukiossa ja ohjasi opiskelijoita yritysten markkinointimateriaalin laatimisessa. Hankkeessa perustettiin myös opiskelijoiden ja opettajien yhteinen työosuuskunta Kisälli, joka toimii aktiivisesti edelleen.

Laatu- ja ympäristöjärjestelmät

Yrittäjämäinen toimintatapa työyhteisössä näkyy muun muassa yhteisinä arvoina ja periaatteina, panostuksena yhteishengen kehittämiseen sekä oman laatukäsikirjan käytössä. ISO 9000 – standardia noudattava lukion laatukäsikirja sisältää kuvaukset toiminnan tavoitteista, pääprosesseista, toimintojen kehittämisestä ja arvioinnista. Laatukäsikirja on ollut jatkuvan kehittämisen kohteena ja viimeksi se täydentyi syksyllä 2005 käyttöönotetulla lukion uudella opetussuunnitelmalla. Se toimii myös uusien opettajien perehdyttämiskansiona. Laatutyön innoittamana henkilökunta päätti jatkaa kehittämistyötä ja rakentaa oppilaitokselle oman ympäristöjärjestelmän. Muuramen lukion ympäristöjärjestelmä hyväksyttiin vuonna 2005 ensimmäisenä lukion ympäristöjärjestelmänä. Sertifikaatti edellyttää opettaja- ja oppilaskunnan sekä koko oppilaitoksen

muiden

toimijoiden

sitoutumista

ympäristöystävälliseen

toimintaan

sekä

ympäristöasioiden jatkuvaan kehittämiseen.

Muuramen lukion yrittäjyyskasvatus tänään

Yrittäjyyden kehittäminen yli kymmenen vuoden aikana on johtanut Muuramen lukiossa seuraaviin nykyisiin toimintamuotoihin.

Sisäinen yrittäjyys on toiminnan perusta. Pedagogisesti on pyritty löytämään työskentelymuotoja, jotka ovat aktivoivia ja innovatiivisia. Tällaisia työmuotoja ovat projektiopiskelu, monipuolinen yrittäjyyskurssitarjonta, toiminta osuuskunta Kisällissä ja teemavuodet. Lukio tekee yhteistyötä nuorten yrittäjyystalo Innolan, paikallisten yrittäjien ja eri oppilaitosten kanssa.

Projektiopiskeluun on varattu erikseen aikaa lukion työjärjestyksessä. Projektityöskentelystä on kehitetty toimintamalli yhteistyössä Innolan kanssa. Projekti toteutetaan noudattaen tiimissä laadittua suunnitelmaa, aikataulua ja työnjakoa. Näin opiskelijat perehtyvät jo lukioaikana korkeakouluissa ja työelämässä käytettävään työskentelymuotoon. Opiskelijat toteuttavat mieleisensä konkreettisen projektin kahden jakson aikana. Ohjaajina toimivat lukion opettajat. Tämän lisäksi opiskelijat voivat tehdä projekteja oma-aloitteisesti milloin tahansa lukion aikana.

Yrittäjäjyyskursseja on tarjolla kuusi. Ensimmäinen kurssi tutustuttaa yrittäjyyden peruskäsitteisiin ja yrityksen perustamiseen. Toisen kurssin aiheena on yritystalous ja budjetointi, kolmannen markkinointi. Neljäs kurssi käsittelee kansainvälistä yritystoimintaa. Viides kurssi on itsenäinen suoritus ja se on tutkielma opiskelijan valitsemasta yrityksestä. Kuudes kurssi toteutetaan tekemällä oppien, joko järjestämällä messut tai muu tapahtuma.

Työosuuskunta

Kisällissä

kokeillaan

ulkoista

yrittäjyyttä

turvallisessa

ympäristössä. Toiminnan suunnittelusta vastaa lukion opiskelijoista koostuva ns. varjohallitus, yrittäjyyskasvatuksen opettaja sekä Innolan toiminnanjohtaja.

Hallituksen opiskelijoista toimitusjohtaja vastaa kokouksista, projektipäällikkö toimii sihteerinä, talousvastaava hoitaa rahaliikenteen, markkinointipäällikkö hoitaa ulkoisen markkinoinnin ja tarkkailee hinnastoa ja tiedotusvastaava hoitaa koulun sisäisen tiedotuksen. Työnvälityksen, rekrytoinnin ja työsopimukset hoitaa puolestaan Innola. Liikevaihto on ollut koko ajan nousussa; tänä vuonna se on lähes 20 000 €, josta voittoa on vajaa 2300 €.

Lukiossa on kolme eri teemavuotta: yrittäjyys ja yhteiskunta, ilmaisu ja viestintä sekä ympäristö ja luonnontieteet. Teemavuoden aikana pyritään nostamaan esille uuden opetussuunnitelman mukaisia aihekokonaisuuksia. Kaikki teemavuodet palvelevat osaltaan sisäistä yrittäjyyttä. Viime vuonna yrittäjyyden ja yhteiskunnan teemavuoden aikana järjestettiin mm. nuorten muuramelaisten yrittäjien Talk Show, päättäjien kyselytunti, työelämäpäivä ja MuurameDiili, jossa opiskelijatiimit kilpailivat kekseliäisyydessä ja markkinointitaidoissa yrittäjiltä saatujen työtehtävien parissa.

Nuorten yrittäjyystalo Innolan toiminnanjohtaja toimii myös työosuuskunta Kisällin toisena toiminnanjohtajana ja on siten lukion palkkalistoilla. Vastavuoroisesti yrittäjyyden opettaja on Innola ry:n hallituksessa. Lukiolaisista moni on mukana Innolan Duuniringissä. Lisäksi Innolan toiminnanjohtaja valmentaa lukion projektiopiskelijoita. Yhteistyö tarjoaa paljon mahdollisuuksia kehittää yrittäjyyteen liittyviä yhteisiä hankkeita.

Paikalliset yrittäjät suhtautuvat erittäin myönteisesti kaikenlaiseen yhteistyöhön lukion kanssa. Eri kurssien yhteydessä tehdään yrityskäynteja ja yrittäjiä vierailee oppitunneilla. Lukion toisen vuoden opiskelijat käyvät tetissä. Myös opettajille on oma työelämään tutustumisviikko.

Oppilaitosten välisestä yhteistyöstä nousee esille yhteistyö Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian kanssa. Tiimiakatemian opiskelijat ovat auttaneet mm. Kisällin perustamisessa ja MuurameDiilin järjestämisessä. Tiimiakatemian Jämsänkosken yksikön opettaja toimii Kisällin varsinaisen hallituksen jäsenenä, joten toiminnalla on jatkuvuutta. Uutena yhteistyömuotona

on syksyllä 2006 alkanut ESR-hanke Jyväskylän seudun Yrittäjyyslukio, jossa mukana ovat Muuramen lukio, Jyväskylän yhteinen lukio (Voionmaa), Palokan lukio ja Laukaan lukio.

Tulevaisuus?

Muuramen lukio haluaa profiloitua alueella selkeästi yrittäjyyskasvatukseen erikoistuneeksi lukioksi. Tämä on luonnollinen jatkumo lukion yrittäjyyspainotteiseen historiaan. Lukion koko opettajakunta on sitoutunut toimimaan tämän tavoitteen hyväksi. Yrittäjyyslukiostatus tukisi hyvin niin Keski-Suomen maakunnan Y4-strategiaa kuin maan nykyisen hallituksenkin yrittäjyyspolitiikkaa. Muuramen kunnan yrittäjyysmyönteisyys tarjoaa hyvät edellytykset toiminnalle.

Syksyllä 2006 alkanut hanke Jyväskylän seudun yrittäjyyslukio perehdyttää toimimaan yrittäjyyskasvatuksen koordinoivana kouluna. Mikäli Muuramen lukio saa yrittäjyyslukion statuksen, se auttaa voimakkaammin kehittämään yrittäjyyskasvatusta alueella.

Tavoitteena on saada Muuramen lukioon yrittäjyyslinja, jossa on 12 yrittäjyyteen liittyvää kurssia. Tavoitteena on edelleen kehittää nykyisiä toimintamuotoja ja löytää myös uusia muotoja, kuten Sulkavan lukion kanssa kehiteltävä yrittäjyyskasvatuksen lukiodiplomi. Näin voimme tarjota alueella yrittäjyydestä kiinnostuneille mahdollisuuden opiskella laajasti yrittäjyyttä jo lukioaikana. Samalla Muuramen lukion yrittäjyyden osaamista voidaan hyödyntää Jyvässeudulla. Yhteistyöstä Sulkavan lukion kanssa hyötyvät molemmat osapuolet ja kumpikin lukio toimii jatkossa alueellaan yrittäjyyskasvatusta koordinoivana lukiona.

Yrittäjyyspainotteinen Sulkavan lukio Rehtori Aki Virolainen Sulkavan lukio

Sulkavan lukio kuuluu Mikkelin seutulukioverkoston lukioihin ja tekee yhteistyötä erityisesti Joroisten, Rantasalmen, Juvan ja Puumalan kuntien lukioiden kanssa. Lukiomme painottaa yrittäjyyttä, aktiivista kansalaisuutta ja kestävää kehitystä. Koulumme toiminnassa korostuvatkin opiskelijoiden tavoitteellinen työskentely ja vastuunkantaminen omista sekä yhteisistä asioista. Nämä taidot kehittyvät mm. käytännön oppilaskuntatyössä ja Lumo Oy:n toiminnassa

Sulkavan lukion yrittäjyyskasvatuksen historiaa

Sulkavan lukion yrittäjyyskasvatus on liittynyt vuonna 1994 perustettuun lukion oman yrityksen Sulkavan Lumo Oy:n toimintaan. Lumo Oy on hoitanut Sulkavan Suursoutujen majoitustoimintaan jo yli 12 vuotta. Opiskelijat ovat välittäneet Suursoutujen yksityismajoituksen, hoitaneet opettajien ohjauksessa majoituksen koululla ja viime vuosina myös leirintäalueella koulun kentällä. Tämän toiminnan ympärille on muotoutunut neljä yrittäjyyskurssia, joissa käytäntö ja teoria ovat olleet nivoutuneena toisiinsa.

Sulkavan lukion yrittäjyyskasvatus tänään

Yrittäjyyskasvatus Sulkavan lukiossa tähtää opiskelijan monipuoliseen kehittymiseen. Lukion yrittäjyyskasvatus luo osalle pohjaa ammatinvalinnalle, mutta antaa eväitä kaikille yrittäjämäisen toimintatavan omaksumiseen elämässään.

Yrittäjyyskasvatus Sulkavan lukiossa tarjoaa opiskelijalle

tietoja yrittäjyydestä (esim. taloudesta, markkinoinnista, johtajuudesta)

käytännön harjoittelua

tutustumista yritysmaailmaan

sosiaalisia taitoja (esim. kielitaito ja vuorovaikutustaidot)

eettistä näkökulmaa ja näkemystä kestävästä kehityksestä

teknisiä taitoja esim. tietoja viestintätekniset taidot

Nämä yrittäjyyskasvatuksen osa-alueet on otettu huomioon valittaessa opetussuunnitelmaan määritettyjä yrittäjyyskasvatusta tukevia kursseja ja yrittäjyyskursseja. Lukion oman yrityksen Lumo Oy:n toimintaan liittyvät neljä yrittäjyyskurssia:

Yrittäjyyskasvatuksen

teoriaa

käytäntöjä,

Yrittäjyyttä

käytännön kautta, Yrittäjyyttä ja vastuunkantoa ja Yrittäjyyden projektikurssi. Sulkavan lukioon on suunniteltu myös syksyksi 2007 neljä uutta yrittäjyyskurssia, jotka ovat Markkinointia ja asiakaspalvelua, Yrityksen perustaminen ja pyörittäminen, Yritystutkimus ja Diplomikurssi. Opetussuunnitelmaan määritellyt yrittäjyyskasvatusta tukevat kurssit edesauttavat opiskelijan monipuolista kehittymistä. Sulkavan lukion yrittäjyysdiplomi on opiskelijalle todistus yrittäjämäisestä toiminnasta lukioaikana

Sulkavan lukiossa toimiva Sulkavan Lumo Oy on yrittäjyyskasvatuksen ympäristönä. Virallinen osakeyhtiö on mahdollistanut varsinaiseen yritystoimintaan tutustumisen tekemisen ja vastuunottamisen kautta. Lumo Oy:ssä on toimitusjohtaja, varatoimitusjohtaja, sihteeri, tiedotus- ja markkinointipäällikkö, projekti- ja ryhmävastaavat. Yrityksen toiminta perustuu opiskelijoiden aktiiviseen osallistumiseen. Lukiomme opiskelijoista yli puolet osallistuu Lumo Oy:n toimintaan lukioaikanaan. Yrittäjyyspohjainen oppimismalli tukeutuu paikalliseen toimintakulttuuriin ja on omalta osaltaan tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Sulkavan lukio tekee yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa järjestämällä yhteisiä koulutus- ja ideointitapahtumia. Tiivistä yhteistyötä tietoja viestintätekniikan yrityksen kanssa on tehty esim. Osaajat kotiin -hankkeen yhteydessä, yhteistyössä on tuotettu mm. Sulkavan kunnan esittely-CD.

100

Sulkavan lukio yrittäjyyslukioksi

Visio: Sulkavan lukio on alueellisesti merkittävä yrittäjyyskasvatuksen toimija Etelä-Savossa lukuvuonna 2008 -09 toimien yrittäjyyskurssien ja yrittäjyysdiplomin alueellisena tarjoajana ja lukion yrittäjyyskasvatuksen kehittäjänä. Missio: Sulkavan lukion erikoistehtävänä on yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen ja osaltaan toteuttaminen Etelä-Savon alueella yhdessä Joroisten, Rantasalmen, Juvan ja Puumalan kuntien lukioiden kanssa.

Sulkavan yrittäjyyslukio -

Organisoi alueelliset yrittäjyyskurssit ja yrittäjyysdiplomin

Kehittää malleja yrittäjyyskasvatukseen

Ylläpitää ja kehittää yhteistyötä sidosryhmien kanssa esim. yhteyksiä yrittäjiin ja muihin koulumuotoihin

Kehittää yrittäjyyslukioverkostoa

Alueellisena yhteistyönä Joroisten, Rantasalmen, Juvan, Sulkavan ja Puumalan lukioissa on aloitettu syksyllä 2006 alueellisen yrittäjyyskasvatuksen kehittämisryhmän toiminta. Mukana on rehtoreita, yrittäjyyden, historian ja yhteiskuntaopin opettajia. Erikseen kutsuttuina ryhmään pyydetään edustajia johtoryhmistä ja sidosryhmistä esim. yrittäjäjärjestöistä ja toisista koulumuodoista.

Yrittäjyysdiplomi suunnitellaan otettavaksi käyttöön alueella syksyllä 2007. Sulkavan lukio tarjoaa alueella yrittäjyysdiplomikurssin ja alueen lukiot tuottavat tarvittavat yrittäjyyskurssit. Tavoitteena on tuottaa alueella lähikuntien kanssa 12 yrittäjyyteen liittyvää kurssia syksyksi 2007.

Sulkavan kunta koordinoi Elvira -virtuaalikoulu -hanketta, joten alueen lukioissa on käytössä verkko-opetuksen mahdollistava Moodle -oppimisympäristö. Alueen lukiot ovat myös mukana ISOverkostossa, Itäsuomalaisessa oppimisverkostossa, mikä mahdollistaa laajemman verkkokurssitarjonnan.

Sulkavan lukio tekee yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kanssa. Ottaen

101

huomioon alueen ominaispiirteet, metsät, järvet, suot, lukio on aloittanut yhteistyön metsäyrittäjyyteen liittyen Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston, luonnonvara- ja ympäristöalan kanssa.

Yhteistyö yrittäjyyskasvatuksen alalla on aloitettu Muuramen lukion kanssa. Sulkavan lukion yrittäjyysdiplomia on käytetty pohjana kehitettäessä Muuramen lukion kanssa yrittäjyyskasvatuksen lukiodiplomia. Muuramen kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on saada vertaistukea, materiaalia ja mahdollisesti järjestää verkkokursseja vuorovuosin. Toiminta tapahtuu pääosin verkon välityksellä, mutta vierailut antavat myös konkreettisia esimerkkejä siitä miten yrittäjyyskasvatusta toteutetaan. Kokemusten vaihto kehittää yrittäjyyskasvatusta eteenpäin.

Sulkavan lukio haluaa profiloitua alueella yrittäjyyskasvatukseen erikoistuneeksi lukioksi. Tavoitteena on saada Sulkavan lukioon yrittäjyyslinja, jossa on 12 yrittäjyyteen liittyvää kurssia. Näin tarjotaan yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille mahdollisuus opiskella yrittäjyyttä jo lukioaikanaan.

102

6. TÄHTIOPETTAJAT KANSAINVÄLISTYVÄT Auli Ojala Opetusalan koulutuskeskus Opeko on kouluttanut vuosina 1997 – 2006 yli 200 yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettajaa. Nelijaksoisen Yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettaja joka kuntaan -koulutusohjelman yhtenä päätavoitteena on ollut viedä yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta eteenpäin kunnan koululaitoksessa, yhteistyössä kunnan elinkeinoelämän kanssa sekä syventää yritysten ja koulujen välisiä yhteyksiä ja luoda uusia toimivia projekteja koulujen ja elinkeinoelämän yhteistyön parantamiseksi. Koulutusohjelmaan on alusta alkaen sisällytetty mahdollisuus

osallistua

kansainväliseen

yrittäjyyskasvatuskonferenssiin.

Koulutusohjelmaan on yhdistetty konferenssimatkoja muun muassa Edinburghiin v. 2000, Lontooseen v. 2004 sekä Calabriaan v. 2006.

Viides kansainvälinen yrittäjyyskasvatuskonferenssi Edinburghissa 20.–23.6.2000

Toiseen vuosina 1999–2000 toteutettuun Yrittäjyyskasvatuksen Tähtiopettaja joka kuntaan – koulutusohjelmaan osallistui lähes 40 yrittäjyyskasvatuksen, lähinnä lukion ja peruskoulun, opettajaa. Heistä suurin osa oli historian ja yhteiskuntaopin opettajia. Koulutusohjelman neljäs jakso toteutettiin Edinburghissa, Skotlannissa, jossa yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettajat osallistuivat viidenteen kansainväliseen yrittäjyyskasvatuskonferenssiin, ”The 5th International Partnership Network Conference”, 20.–23.6.2000. Tästä kansainvälisestä jaksosta moni opettaja sai ideoita ja virikkeitä toteuttaa yrittäjyyskasvatusta omassa koulussaan ja kunnassaan. Kansainvälinen konferenssi oli tarkoitettu yrittäjyyskasvatuksen opettajille sekä niille henkilöille tai organisaatioille, jotka läheisesti työskentelevät koulu – yritysyhteistyön kehittämishankkeiden parissa. Konferenssin suojelijana toimi Englannin pääministeri Tony Blair.

Konferenssin ohjelma koostui tasokkaista kansainvälisistä yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijoista, joita olivat mm. Skotlannin elinikäisen oppimisen komitean

103

puheenjohtaja Edo Weeple, joka loi yleiskatsauksen skottilaiseen yrittäjyyskasvatukseen elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Alrich Smith esitti puolestaan katsauksen Etelä-Afrikan tapaan hoitaa yrittäjyyskasvatushankkeita. Siellä yrittäjyyskasvatushankkeet ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia. Tunnetun öljyyhtiön, BP Amoconin edustaja Paula Banks selosti yrittäjyyskasvatusta globalisaation näkökulmasta, tuoden samalla esille mm. niitä hankkeita, joissa öljy-yhtiö on ollut mukana koulu–yritysyhteistyössä. Näissä hankkeissa korostui vahvasti ympäristökysymykset.

Esitelmien lisäksi konferenssiin osallistujilla oli mahdollisuus osallistua erilaisiin yrittäjyyskasvatusprojekteja esitteleviin workshopeihin ja sessioihin. Tällaisia sessioita olivat mm. opettajien yrityksiin tutustumismalli, nuorten työssäoppimismalli, Nuori yrittäjyys -malli sekä yrittäjyyskasvatuksen globalisaatiomalli, taloudellista ja kasvatuksellisesta näkökulmasta. Tällaisessa sessiossa mm. prof. Fenton Robb, The Institute of Management esitteli oppilaitoksille tarkoitetun kehittelemänsä ohjelman yhdessä Earlston High Schoolista olevan John Weisterin kanssa. Valmennusohjelma vahvistaa oppilaiden oma-aloitteisuutta ja kokemuksia työssä oppimalla sekä koulussa, että ympäröivässä yhteiskunnassa. Itseohjautuvat opetusmenetelmät lähtevät koululehden teosta omaaloitteiseen työpaikan hankkimiseen. Skotlantilaisten pilottikoulujen kokemukset olivat tästä ohjelmasta rohkaisevia, prof. Fenton Robb totesi. Kaiken kaikkiaan yrittäjyyskasvatuksen workshopeja ja sessioita kolmipäiväisen seminaarin aikana oli yli 60 eri tapahtumaa.

Skotlantilaisen yrittäjyyskasvatusmallin yhteydessä historian ja yhteiskuntaopin lehtori Seija Hietakangas esitteli tähtiopettajakoulutuksessa syntyneen mallin ”A Project on Entrepreneurial Education in Pieksämäki Area”. Tässä ns. ”veturihankkeessa” ohjataan opiskelijoita itseohjautuvien työtapojen avulla yrittäjämäiseen toimintaan. Hankkeessa korostetaan opettajien ja koko kouluorganisaation henkilökunnan sitoutumista yritteliäisyyteen ja yrittäjyyskasvatukseen sekä annetaan uusia ideoita yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelmalliseksi malliksi. Konferenssialustus on luettavissa kokonaisuudessaan liitteessä 2 (LIITE 2).

104

Seitsemäs kansainvälinen yrittäjyyskasvatuskonferenssi Lontoossa 16.–19.11. 2004 Auli Ojala Kolmas vuosina 2003 – 2004 toteutettu Yrittäjyyskasvatuksen Tähtiopettaja joka kuntaan – koulutus huipentui kansainväliseen yrittäjyyskasvatuksen konferenssiin ”The 7 th International Partnership Network Conference” Lontoossa 16.–19.11.2004. Aiemmin tähtiopettajat ovat olleet vastaanlaisissa konferensseissa Lontoossa 1998 ja Edinburghissa vuonna 2000. Konferenssit toteutettiin yhteistyössä Taloudellisen Tiedotustoimiston kanssa.

International Partnership Network on riippumaton ja voittoa tavoittelematon maailmanlaajuinen verkosto, joka perustettiin Yhdysvalloissa 1999. IPN:in jäseninä on lukuisia koulutus- ja viestintäalan järjestöjä ja yhteisöjä. Sen tavoitteena on hyviä käytäntöjä jakamalla lisätä ja kehittää uusia oppimismalleja eri toimijoiden yhteistyön tuloksena.

Näkökulma brittiläiseen kouluun

Konferenssimatkan

yhteydessä

tutustuimme

Uxbridgessa,

Middlesexissa

sijaitsevaan Vynersin kouluun. Koulu oli erikoistunut matematiikan ja tietotekniikan opetukseen. Kannettavien tietokoneiden määrä olikin suuri ja niitä käytettiin tehokkaasti joka oppiaineen opetuksessa osana kriittistä tiedonhankintaa ja itseohjautuvia opetusmenetelmiä. Koulun rehtori Mr Brian Houghton selosti koulu-yritysyhteistyömuotoja heidän oppilaitoksessaan osana koulun opetussuunnitelmaa. Hän kyseli meiltä mm. suomalaisten menestymistä Pisa – tutkimuksessa ja selostimme hänelle syitä menestykseen suomalaisessa koulussa. Paikallinen koulualueen johtaja Peter Sale puolestaan korosti kouluyritysyhteistyön verkostosuhteita ja eri työskentelymuotoja, jotka hyödyttävät oppilaitosta, yhteistyöyritystä ja ennen kaikkea oppilasta. Kouluvierailun aikana tutustuimme käytännössä opetukseen luokissa. Oppaina meillä olivat koulun koulupukuun sonnustautuneet oppilaat, iältään noin 16 – 17 -vuotiaita.

105

Institute of Education Lontoossa

Toinen tutustumiskohteemme oli Lontoon yliopiston ”Institute of Education”. Mr Jack Peffers, Institute of Education, kertoi yrittäjyyskasvatuksen historiasta ja sen pitkistä perinteistä Isossa-Britanniassa. Lontoon yliopiston johtaja Mrs Toni Griffiths kuvaili ryhmälle tutkimusprojektiaan, jonka tutkimustiimin jäsenet olivat Isosta-Britanniasta, Ruotsista, Irlannista, Espanjasta, Tanskasta ja Unkarista. Tutkimusprojektin tarkoituksena oli selvittää tulevaisuuden työn luonnetta ja oppimista työkokemuspohjaisessa viitekehyksessä. Tutkimus oli kohdistunut 16- 19 -vuotiaisiin opiskelijoihin ja sen tarkoituksena oli tutkia miten oppiminen ja työharjoittelu nivoutuvat yhteen yhdentyvän Euroopan työmarkkinoiden ja työpaikkojen vaatimustason kanssa.

Tutkimusprojektin lähtökohtana oli korostaa kontekstin merkitystä analysoitaessa oppilaan työkokemuksen merkitystä oppimisessa. Tällöin työkokemuksen kautta oppilaalle välittyvä tieto voi olla hyödyllistä (rich) tai hyödytöntä (poor), riippuen kontekstista, jossa oppilas on työskennellyt. Tärkeää on myös miten oppilas soveltaa kouluoppimistaan työharjoittelussa ja miten hän suhtautuu muodolliseen ja epämuodolliseen oppimiseen työharjoittelupaikallaan. Tutkimus kehittää viisi työssäoppimismallia. Työssäoppimiseen vaikuttavat oppijan taidot, konteksti, annettu opetus, koulutuspolitiikka ja sen erilaiset taloudelliset, teknologiset, sosiaaliset vaikutukset Euroopan maiden sisällä. Myös uudet ideat oppimisesta kehittävät itse työssäoppimisprosessia. Nämä mallit kehittävät oppilaan muodollista ja epämuodollista oppimista työharjoittelussa ja samalla painottavat miten erilainen konteksti vaikuttaa oppilaan työssäoppimiseen.

Koulu-yritysyhteistyön kehittämisnäkymiä

”The 7 th International Partnership Network Conference” koostui lukuisista esitelmistä, workshopeista ja round table - esityksistä. Mm. Tähtiopettajakoulutuksessa mukana ollut Riikka Kuusisto Turun koulukeskuksesta piti Round

106

table -esityksen yhteistyöprojektistaan ”International Entrepreneurship Education”. Policy forumilla käsiteltiin yrittäjyyskasvatukseen ja yritysten ja organisaation väliseen yhteistyöhön kohdistuva mielipide-kyselytutkimus, joka kohdennettiin kongressiin osallistujille samanaikaisesti ja sähköisesti kahdeksaantoista eri maahan. Raportoin ohessa mielipidekyselyn tuloksia soveltaen niiltä osin, joilta toivon sen hyödyttävän koulu-yritysyhteistyötä myös Suomessa. Round table tyyppiseen Policy forumiin Lontoossa osallistui osanottajia mm. Norjasta, Ruotsista, Englannista, Intiasta, Kanadasta ja allekirjoittanut Suomesta.

Yritysyhteistyön tuloksena mielipidetutkimukseen osallistuneet 172 vastaajaa 18 eri maasta arvelivat oppimisen ja tietotaidon kehittyvän (88 % vastanneista), uusien oppimismahdollisuuksien lisääntyvän (81 % vastanneista), oppilaan persoonallisuuden kehittyvän (71 % vastanneista) ja ennen kaikkea opetussuunnitelmaa rikastuttavien mahdollisuuksien lisääntyvän (70 % vastanneista). Tämän lisäksi uskottiin, että yritysyhteistyö lisää teknologian käyttöä ja lähentää yhteiskuntaa, koulua ja yrityksiä.

Koulu-yritysyhteistyön tekee puolestaan menestykselliseksi kirkas visio siitä, mihin yhteistyöllä pyritään (80 % vastanneista). Toiseksi yhteistyö vaatii vahvaa henkilöstöjohtamista (66 % vastanneista). Kolmanneksi projektin onnistuminen vaatii hyviä kommunikaatiotaitoja kaikkien projektiyhteistyöhön osallistujien kesken (65 % vastanneista). Vastanneista 84 % piti ensisijaisen tärkeänä johtamisen (leadership) merkitystä koko projektin onnistumisessa.

Projektin onnistumista edesauttavat seuraavat ominaisuudet: hyvät kommunikaatiotaidot (79 % vastanneista), vahva visio ja uusien ideoiden huomioiminen (78 %), avoimuus uusien ideoiden jakamiseen ja mahdollisuuteen tehdä ja ajatella asiat toisin kuin ennen (77 %), innostuneisuus hyödyntää ja nähdä verkostosuhteiden merkitys organisaatiossa (70 %).

Kysely – ja mielipidetutkimuksessa kyseltiin myös koulu-yritysyhteistyön

107

tulevaisuutta. Tulevaisuuden skenaarioita luodessaan 63 % vastanneista piti tärkeänä sitä, että projektin johto kiinnittää huomion niihin muutoksiin ja toimintatapaan miten projekti toteutetaan. Vastanneista 17 % korosti projektin johdon kiinnittävän huomion ensisijaisesti projektin kokonaisvaltaisiin muutoksiin organisaatiossa. Vain 7 % vastanneista oli sitä mieltä, että projektin johto huomioi vain status quon eli mitään muutosta ei tapahdu organisaatiossa eikä yhteistyössä toteutettiinpa projekti tai ei. Kysyttäessä mitä esteitä yhteistyökumppanuuden syntymiselle on 37 % vastanneista vastasi, että organisaation johto on liian kiireinen kohtaamaan muutoksia. Vastanneista 23 % oli sitä mieltä, että ei ole mitään esteitä yhteistyökumppanuuden tuomille muutoksille organisaatiossa. 17 % vastanneista puolestaan näki resurssien vähyyden (raha ja henkilökunta) esteeksi muutoksille ja 16 % vastanneista oli sitä mieltä, että organisaation suurin este oli johdon vision puute.

Workshopien taikaa

Konferenssin kymmenlukuiset workshopit tarjosivat paljon mielenkiintoista yrittäjyyskasvatukseen liittyvää osaamista ja tietotaitoa. Esimerkiksi A Scottish Career Education Resource 3–18 years -workshop tarjosi oppimis- ja opetusmateriaalia 3–18-vuotiaille opiskelijoille. Materiaalin käyttö kehittää oppilaan tietoa (tietotaitoa), käytännön taitoja, tekniikkaa ja eri oppimisstrategioita. Nämä materiaalit ja menetelmät kohdentuvat työhön ja työssä oppimiseen tulevaisuuden globaaleille työmarkkinoille. Norjalainen Ola Risnes (Confederation of Norwegian Business and Industry, Norway) selosti Business at School workshopissa teollisuuden, kaupan ja oppilaan välisiä yhteistyöprojekteja. Projektin tarkoituksena on antaa oppilaalle realistinen kuva liiketoimintaosaamisesta ja teollisuudesta osana hyvinvointiyhteiskuntaa. Brittiläinen Christine Appleby selosti puolestaan worshopissaan johtajuuden ja johdon merkitystä koulun kehittämisessä osana oppivan organisaation ja yrittäjyyskasvatuksen ideaa. Yhteenvetona Lontoon yrittäjyyskasvatuskonferenssista voidaankin todeta, että vierailut, verkostoitumiset eri maiden osallistujaopettajien kanssa ja monet Round table - ja workshop – esitykset tarjosivat konferenssiin osallistu-

108

jalle monipuolisen lisän rikastuttaa opetustaan omassa koulussaan.

Tekstin lähteet perustuvat kaikille osanottajille jaettuun konferenssijulkaisuun, ennen konferenssia lähetettyyn mielipidekyselyyn sekä kirjoittajan omiin muistiinpanoihin.

Kahdeksas kansainvälinen yrittäjyyskasvatuskonferenssi Calabriassa 2.- 5.10.2006

Vuonna 2006 järjestetty neljäs Yrittäjyyskasvatuksen Tähtiopettaja joka kuntaan – koulutus päättyi omakustanteiseen kahdeksanteen kansainväliseen yrittäjyyskasvatuksen konferenssiin Italian Calabriassa. Calabria sijaitsee ”Italian saappaankärjessä” Sisiliaa vastapäätä. Calabrian maakunta on tunnettu turismista, oliivien tuotannosta, sitruunoista, tomaateista, juustoista ja viineistä. Vuodesta 1970 lähtien Calabrian pääkaupunki on ollut Catanzaro. Alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Alueen pinta-ala on 15 082 km² ja väestöntiheys 133 as./km²:

Italia on jo perinteisesti ollut pienyrittäjyysaluetta. Erityisesti paikallinen perheyrittäjyys kukoistaa maassa. Tämä näkyi myös ohjelmassa. Paikalliset italialaiset yrittäjät pitivät puheenvuoroja yrittäjyydestä. ”The 8 th International Partnership Conference: Building futures through partnership – Local and International Agenda” -konferenssiin osallistui vajaa sata osanottajaa eri puolilta maailmaa. Aktiivisia yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijoita kokoontui konferenssiin mm. Australiasta, Italiasta, Yhdysvalloista, Etelä-Afrikasta, Norjasta, Egyptistä ja Suomesta. Konferenssiosallistujien lisäksi kuulijoina oli lukuisa joukko italialaisia koululaisia.

Luentojen, paikallisten ja kansainvälisten seminaarien sekä workshopien avulla osallistujat saivat tietoa siitä, mitä muualla tapahtuu yrittäjyyskasvatuksen kentällä. Kaikille osallistujille tarkoitetuissa seminaareissa käsiteltiin yrittäjyyden lisäksi, miten kontekstisidonnaista oppimista edistetään tulevaisuudessa.

109

Kontekstisidonnaisella oppimisella tarkoitettiin tässä yhteydessä oppijan, opettajan ja ympäröivän yhteiskunnan mukaan ottamista oppimisprosessiin.

Calabrian alueen kolme yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijaa, Davos Style puheenjohtajana, valottivat seudun lähtökohtia tuoda oppimista lähemmäksi yhteiskunnallista todellisuutta. Workshopeissa esitettiin yrittäjyyskasvatuksen käytännöllisiä ja toiminnallisia oppimismalleja. Aiheina olivat sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vastuu, terveys ja hyvinvointi nuorten näkökulmasta, lapsuus, yrittäjyyskasvatuksen kehittyminen ja yrittäjyys, turismi, yrittäjyys ja vapaa-aika, pienyrittäjän osaaminen kilpailuareenalla, nuorten yrittäjyyskasvatusleiri sekä ympäristökysymykset ja niiden resurssointi. Seminaarissa jaettiin palkintoja (LIITE 3). Global Best Awards 2006 – palkinnon voittaja oli norjalainen projekti. Norjan Hurum Lower Secondary School:in oppilaat ja opettaja esittelivät terveyskasvatusprojektiaan, joka toiminnallisena, oppilaiden hyvinvointia vahvistavana mallina edistää yrittäjyyskasvatusta. Myös Suomeen tuli kunniamaininta nuorten yrittäjyyskasvatusleiristä.

Kansainvälinen Global Best Awards 2006 -kunniamaininta Suomeen

Seminaarissa jaettiin kunniamainintoja kolmessa kategoriassa: terveys ja koulutus (health and education), alueellinen kehittäminen (regional development) ja yrittäjyyskasvatus (entreprise education). Nuorten yrittäjyyskasvatusleiri NY24h -Camp ja siihen yhdistetty opettajaseminaari saivat kunniamaininnan kansainvälisessä Global Best Awards 2006 -kilpailussa. Palkitsemisen perusteena oli toimintamallin innovatiivisuus ja laaja-alainen yhteistyö. Nuorilta nuorille – periaatteella suunniteltu ympärivuorokautinen oppimistapahtuma vahvistaa nuorten työelämävalmiuksia ja yrittäjyystaitoja.

Yrittäjyyskasvatusleiri on Nuori yrittäjyys ry:n ja Taloudellisen Tiedotustoimiston TAT-Palvelu Oy:n suunnittelema ja toteuttama kokonaisuus, jota ovat taloudellisesti tukeneet myös Yksityisyrittäjäin Säätiö, Opetushallitus ja Länsi-Suomen lääninhallitus. Nuori yrittäjyys -leirejä järjestettiin syksyn 2005 ja kevään 2006

110

aikana Lohjalla, Espoossa, Lahdessa, Tampereella, Porissa, Jyväskylässä, Oulussa ja Vaasassa. Leireille osallistui yhteensä 623 henkilöä; 262 opettajaa ja 361 opiskelijaa. Kesällä 2006 järjestettiin tutor-koulutus 60 ammatillisen oppilaitoksen opettajalle ja opiskelijalle yhdestätoista eri oppilaitoksesta. Syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana tapahtumia on järjestetty tutorkoulutukseen osallistuneissa ammatillisissa oppilaitoksissa. (Alakoski 2007.)

Kansainvälinen

yrittäjyyskasvatuskonferenssi

järjestetään

vuonna

2008

Suomessa. Kunniamaininnan yrittäjyyskasvatusprojektista saanut koulutuspäällikkö Tomi Alakoski ja koulupalvelujohtaja Liisa Tenhunen – Ruotsalainen TAT:ista kutsuvatkin ohessa (Kuva 3 & 4) konferenssin Suomeen vuonna 2008. Kuvassa 3 on taustalla Yhdysvaltojen, Norjan ja Etelä-Afrikan toimitsijaorganisaation johtohenkilöitä. Kuvassa 4 näkyvät Liisa Tenhunen-Ruotsalainen, taempana Tomi Alakoski, yrittäjyysluokan vetäjä Aila Lampela Kempeleeltä, Juhani Pirttiniemi Opetushallituksesta, Tähtiopettaja-koulutuksen pääkouluttaja Auli Ojala Tampereelta sekä Jari Mäkelä Vakka-Suomen Ammatti-instituutista.

Kuva 3. Näkemiin Calabria – tervetuloa Suomeen! (Kuva: Aila Lampela)

111

Kuva 4. Suomi kutsuu vuonna 2008 - Tähtiopettaja oletko valmis! (Kuva: Aila Lampela) Yrittäjyyskasvatuksen Tähtiopettaja joka kuntaan – koulutuksen pääkouluttaja Auli Ojalalla oli myös mahdollisuus alustaa konferenssivieraita oman yrittäjyyteen liittyvän väitöstutkimuksensa tuloksista (LIITE 4). Pienyrittäjän osaaminen kilpailuareenalla – tutkimuksen päätehtävänä oli kuvata makrotasolla pienyrittäjän kilpailuareenaa sekä mikrotasolla pienyrittäjän osaamista pienyrittäjän työn, pienyrityksen ja yritysympäristön näkökulmasta. Kilpailuareenalla tarkoitettiin pienyrittäjän yritysympäristöä ja makrotasolla globaalia yritysympäristöä.

Tutkimuskohteena oli 29 pienyrittäjää, joiden yritykset sijaitsivat Pirkanmaalla. Toimialaltaan pienyritykset olivat ääripäitä: 14 korkeaa teknologiaa käyttävää yritystä ja 15 perinteisen metalliteollisuuden alan yritystä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui Nonakan ja Takeuchin kehittämään organisaation tiedonluomisen prosessimalliin. Mallia täydennettiin Mahoneyn ja Sanchezin sekä van den Boschin ja van Wijkin mukaan tiedolla

112

johtamisen kompetenssipohjaisella, yksilökeskeisellä kollektiivisella johtamistiedolla. Tutkimuksessa sovelletaan Porterin timanttimallia lähinnä pienyrittäjän yritysympäristön jäsentämiseen ja sitä täydennetään toimialaa koskevilla uhkaja mahdollisuustekijöillä.

Tutkimuksen empiirinen materiaali oli hankittu yhdistämällä erilaisia tiedonhankintamenetelmiä: haastattelulomake, nauhoitetut haastattelut ja observointiin perustuvat kenttäpäiväkirjat.

Tutkimuksessa käytettiin grounded theory:n straussilaista lähestymistapaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että korkea teknologian yrittäjät olivat koko ajan tekemisissä uuden tiedon kanssa. Korkea teknologian yrittäjät kytkivät tiedon tiiviisti osaamisen johtamisen viitekehykseen ja hyödynsivät strategisen uuden tiedon liiketoimintaosaamiseksi ja teknologiaosaamiseksi. Lisäksi korkea teknologian yrittäjillä oli kokonaisvaltainen ymmärrys ja abstrahointikyky toimialansa tulevaisuuden kehittymisestä intuitiona. Tämän vuoksi korkean teknologian yrittäjien tiedonkäsite oli lähempänä know why –tietoa kuin know how –tietoa.

Metallialan yrittäjien osaamisen johtamisessa oli enemmän operatiivisia piirteitä kuin korkean teknologian yrittäjien. Metallialan yrittäjien osaamisen johtaminen oli lähellä yrittäjän työn ammatillista osaamista, tiedon käyttöä ammatissa tietyllä substanssialueella. Tällöin metallialan yrittäjien tiedonkäsite oli lähempänä know how –tietoa. Tiedon välisen eron toteaminen tutkimuskohteena olevien pienyrittäjien välillä oli tutkimuksen keskeisin kontribuutio. (Ojala 2007.)

Väitöstutkimuksen keskeiset tulokset

Keskeisin ero korkean teknologian ja metallialan yrittäjien välillä oli käsitys tiedosta. Tiedonkäsityksen ero oli myös tutkimuksen keskeisin teoreettinen löydös (Taulukko 1).

113

Taulukko 1. Osaamisen johtamisen keskeiset erot

Tietoyrittäjä (korkean teknologian yrittäjä) oli koko ajan tekemisissä uuden tiedon kanssa. Hän kytki tiedon tiiviisti osaamisen johtamisen viitekehykseen. Korkean teknologian yrittäjän osaamisen johtamisessa uuden tiedon ja uuden teknologian omaksuminen on kilpailukyvyn kannalta tärkeää. Tietoyrittäjän mielestä tieto on raaka-ainetta, joka muuttuu tietoyrittäjän toimesta taloudelliseksi arvoksi ja liiketaloudelliseksi osaamiseksi yritysorganisaatiossa. Tietoa käytetään yhteiseen toimintaan tiimimäisen työotteen ja tietovisioon sidotun koko organisaatioon levitettävän toiminta-ajatuksen avulla. Tietoyrittäjän yrityksessä tieto ulkoistetaan osaamiseksi ja tietotuotteiksi. Tällöin tietoyrittäjän manageriaalinen tiedonmuodostus kohdentunee know how ja know why -tiedon yhdistämiseen uudenlaiseksi know what -tiedoksi.

Taitoyrittäjän (metallialan yrittäjä) manageriaalinen tiedonmuodostus kohdistui ammatilliseen, tietyn substanssialueen osaamiseen, know how -tietoon. Taitoyrittäjä ei osaamisen johtamisessa yhdistänyt tietoyrittäjän tavoin know

114

how ja know why -tietoa uudenlaiseksi strategiseksi know what -tiedoksi. Toisaalta miten tutkimuksen teoreettinen löydös: tiedonvälinen ero voitaisiin ratkaista tietoja taitoyrittäjän osalta globaalissa tietotaloudessa? Kuviossa kolme esitetään hypoteettinen malli tiedonkulun prosessista taitoja tietoyrittäjän yritysorganisaatiossa. Malli kuvaa tietoja taitoyrittäjän johtamiskompetenssin jakamista tulevaisuuden globaalissa tietotaloudessa. Mallissa taitoyrittäjän käytännönläheinen know how -tieto yhdistyy tietoyrittäjän teoreettiseen know why -tietoon. Malli mahdollistanee myös hiljaisen tiedon siirron tietoja taitoyrittäjän yritysorganisaatiossa (vrt. Lawson & Lorenz 1999).

Kuvio 3. Hypoteettinen tiedonkulun prosessimalli.

Kuvion kolme mallia voitaneen soveltaa myös koulutuksen kentällä siten, että teoreettisesti lahjakkaat ja käytännöllisesti lahjakkaat oppilaat ovat opetuksellisesti ja opetussuunnitelmallisesti tekemisissä jo opiskeluaikana toistensa kanssa ja jakavat näin tiedonkulun prosessin. Siitä hyötyvät kaikki, niin oppilaat kuin tulevat työnantajatkin.

115

Väitöstutkimuksen sovellukset yrittäjyyskasvatukseen

Taulukossa yksi (Taulukko 1) esitetään väitöstutkimuksen keskeiset erot osaamisen johtamisessa. Kun vertaa osaamisen johtamista kouluorganisaatiossa tapahtuvaan osaamisen johtamiseen, niin samanlaisuuksia business – maailman välillä löytyy paljon. Näitä keskeisiä yhteneväisyyksiä esiintyy mm. tietoyrittäjän osaamisen johtamisessa (ks. Taulukko 1). Kouluorganisaation johtajan tulisi levittää koulun toiminta-ajatus ja visio koko kouluorganisaatioon, hänen tulisi omata ja osata taloudellista, teknologista ja liiketaloudellista osaamista (business inteligence). Lisäksi hänen johtamistyössä tulee hyödyntää ja tehdä mahdolliseksi (esim. tiimeissä) seniorityöntekijöiden hiljaisen tiedon siirtäminen nuoremmille työntekijöille sekä hyödyntää uusinta tutkimusta (tiedontuotanto: yliopistot – koululaitos). Koulun johtajan osaamisen johtamisessa on tärkeää olla tietoinen uusimmista opetusmenetelmistä ja opetuksen virtauksista. Osaamiskartoitusten avulla tulisi selvittää ja tietää kenellä on uudenlaista osaamista kouluorganisaatiossa. Tämän lisäksi niin osaamisen johtamisessa kuin yrittäjyyskasvatuksessa ovat uusin tieto ja tulevaisuuden abstrahointikyky tärkeitä, kuin myös sen soveltaminen strategiseen osaamisen johtamiseen ja käytäntöön. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi projektimaisten työtapojen ja tiimimäisen työotteen muodossa työorganisaatiossa. Kaikki edellä mainittu johtanee lopulta myös koulukulttuurin muutokseen, jossa yrittäjyyskasvatuksella, innovatiivisuudella ja uudenlaisilla ajattelumalleilla on tilaa.

116

KIRJALLISUUSLUETTELO

Ainley, P. & Corney, M. (1990) Training for the future. Oxford: The Alden Press Ltd. Alakoski, T. (2007) Kansainvälinen Global Best Awards 2006 – kunniamaininta Suomeen. Tiedote. Helsinki: TAT. Anttiroiko, A. (2000) Strateginen tietojohtaminen kunnallishallinnossa. Hallinnon tutkimus 2000. Nro 1, 9 – 32. Aristoteles (1989) Nikamakhoksen etiikka (suom. Simo Knuutila). Helsinki. Ayres, K. (1999) Tekniikka ja johtamistaidot uudessa koulutusohjelmassa: Yritykset tarvitsevat tietojohtamisen osaajia. Anturi: Tamperelainen tiedeyhteisölehti. Tampere. Teknillinen korkeakoulu. Nro 1, s.8 Cantell, H. (2006) Aktiivinen kansalaisuus. Nuoret ympäristövaikuttajina. Teoksessa Ojanperä, T. (toim.): Näkökulmia aktiiviseen kansalaisuuteen. Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun julkaisu. Nro 2, 43-59. Carter, S. & Cannon, T. (1992) Women as Entrepreneurs. London: Academic Press. Limited. Chell, E., Haworth, J. & Brearley, S. (1991) The Entrepreneurial Personality: Concepts, Cases and Categories. London: Routledge. Copeland, B. (1986) Enterprise Redefined Curriculum. Vol.7, Nro 97, 57-60. Personality. London: Routledge. Doram, C. & Preece, R. (1985) A Curriculum Discussion Document “Entrepreneurial Skills”: A Curriculum Strategy for Self-employment and very small businesses, Hands Limited and Hartlepool College of Further Education. Dumbrajs, S. (2007) A learning community: Teachers and studies engaged in developing their own learning and understanding. Kasvatustiede. Nro 123. Väitöskirja. Joensuun yliopisto.

117

EERJ European Educational Research Space (2003) Vocational and lifelong education research. Special Issue guest edited by Griffiths, T. od European Educational Research Journal. Vol. 2, No 1. Engeström, Y. (2001) Expansive Learning at Work: Toward an activitytheoretical reconceptualisation. Journal of Education and Work. Vol.14. No.1, pp. 133–156. Eronen, A. (1997): Henkilöstön osaaminen yrityksen taseeseen? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. Sarja B 133. Helsinki: ETLA. Griffiths, T. & Guile, D. (2004) Learning through work experience for the knowledge economy. Issues for educational research and policy. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. Hanhisalo, K., Kainu, A.-P. & Vaherva, T. (1994) Koulutus yrittäjän tukena. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 32/1994. Hannula, M. & Lönnqvist, A. (2002) Concepts of performance measurement. Suorituskyvyn mittauksen käsitteet. Vantaa: Tummavuoren kirjapainot Oy. Hannus, J., Lindroos, J-E. & Seppänen, T. (1999) Strateginen uudistuminen osaamisen ajan toimintaympäristössä. Espoo. Harris, A. (2002) Effective leadership in schools facing challenging context. School Leadership & Management 22, 15-26. Hietakangas, S. (2000) A project on entrepreneurial education in Pieksämäki area. Paper presented at the 5 th International Partnership Conference 20. – 21.06.2000 in Edinburgh, Scotland. (LIITE 2) Heikkilä, J. (1981) Luovan ongelmanratkaisun didaktiikka. Helsinki: WSOY. Heinonen, V & Viljanen, E (1988) Evaluaatio koulussa. Jyväskylä. Heimonen, J. & Ruohonen, M. (2000) Pentti Järvinen 60 vuotta: Työtä tieteen hyväksi. Tampere: University of Tampere. 2000, 142.

118

Herzberg, F. (1968) One more time: how do you motivate employees? Harvard Business Review: Nro 46, 53 - 62. Herzberg, F., Mausner, B & Snyderman, B. (1959) The motivation to work. New York. Huotari, M. & Iivonen, M. (2000) Tietojohtaminen vaatii yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Tietopalvelu 2000: Nro 3, 5 – 8 Huuskonen, V. (1992) Yrittäjäksi ryhtyminen. Teoreettinen viitekehys ja sen koettelu. Turun Kauppakorkeakoulun laitoksen julkaisuja A - 2:1992, Turku. Holma, A., Lappalainen, K. & Pilkevaara, S. (1997) Näkymätön näkyväksi: tieto, osaaminen ja knowledge management. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Iivonen, M. & Huotari, M. (2000) Tietojohtaminen – uudet aatteet ja vaateet? Kanava. Nro 3: 205 – 208. Jalonen, T. (2006) Tähtiopettajalla on tärkeä rooli koulussa. Haastattelu Suomen Yrittäjissä Helsingissä 9.11.2006. (Haastattelija Auli Ojala.) Jahnukainen, I. (1992) toim. Uudistuva pienyritys. Weilin + Göös. Johnson, C. (1983) Entrepreneurship and the start-up process. Durham University Unpublished Dissertation. Kirjavainen, P. (1995) Osaamisen kehittyminen: Näkökulma tietoyritysten strategisiin haasteisiin. Artikkeli. Liiketaloudellinen aikakausikirja. 3/95. Kirjavainen, P. (2000) Strategisen osaamisen johtaminen. Helsinki: Edita. Kolb, D. A. (1984) Experimental learning. Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs N. J: Prentice-Hall. Koiranen, M. (1993) Ole yrittäjä. Tampere: Tammer-Paino Oy. Koiranen, M. (1997) Henkinen kasvu yrittäjyyteen. Teoksessa M. Parikka (toim.) Kasvu yrittäjyyteen. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Opetuksen perusteita ja käytänteitä. Nro 27, 23–26.

119

Koiranen, M. (1998) Perheyrittäminen. Huomioita suku- ja perheyrityksistä. Tampere: Tammer-Paino Oy. Koiranen, M. (2000a) Juuret ja siivet. Perheyrityksen sukupolvenvaihdos. Helsinki: Edita. Koiranen, M. (2000b) Pohdintoja perheyrittäjyyden merkityksestä ja perheyrittäjyyden edistämisestä. Virkaanastujaisesitelmä. Jyväskylän yliopisto 12.4.2000. Muistiinpanot. Koiranen, M. & Ruohotie, P. (2001) Yrittäjyyskasvatus: analyyseja, synteesejä ja sovelluksia. Aikuiskasvatus. Artikkeli nro 2, 102–111. Rauma: West Point. Komiteamietintö (1997). Elinikäisen oppimisen komiteamietintö. Helsinki: Painatuskeskus. Kovalainen, A. (1992) Naisyrittäjän kuva. Teoksessa Jahnukainen, I. (toim.) Uudistuva pienyritys. Jyväskylä. Kyrö, P. (1997a) Yrittäjyyden muodot ja tehtävä ajan murroksessa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kyrö, P. (1997b) Yrittäjyys kulttuurin murroksessa. Teoksessa Aaltio – Marjosola (toim.) Organisaatio ja yrittäjyys I. Helsinki: WSOY. Kyrö, P., Nurmi, K. & Tikkanen, T. (1999) Yrittäjyyden ensiaskeleita yhteiskunnassa. Helsinki University Press. Helsinki: Yliopistopaino. Kyrö, P. (2001) Yrittäjyyskasvatuksen pedagogisia lähtökohtia pohtimassa. Artikkeli. Aikuiskasvatus nro 2, 92–102. Rauma: West Point. Kyrö, P. (2004) Tutkimusprosessi valintojen polkuna. Julkaisematon käsikirjoitus. Tampere: A. Ojalan arkisto. (Julkaistu vuonna 2004, Tampereen yliopisto, Tampere.) Kyrö, P. (2006) Yrittäjyys, talous ja kestävä kehitys. Yrittäjyyskasvatuksen julkaisusarja. Tampere: Tampereen yliopisto. Lahti, A. (1992) Pienyritysten kansainvälistyminen. Teoksessa Jahnukainen, I. (toim.) Uudistuva pienyritys. Jyväskylä. Laslett, P. (1988) John Locke, Two treateises of Government, ed. Cambridge University Press. Cambridge.

120

Lawson, C. & Lorenz, E. (1999) Collective Learning, Tacit Knowledge and Regional Innovative Capacity, Regional Studies 33 (4), 305-317. Leino, J. (1988) Tietokone opetuksen kehittämisessä 3. Helsingin yliopisto. Tutkimuksia 118. Lehtisalo, L. & Raivola, R. (1992) Koulutuspolitiikka. Helsinki: WSOY. Luukkainen, O – Toivola, T. (1998) Yrittäjyyskasvatus – mitä se voi olla? Kokkola: Chydenius-Instituutti. Mannermaa, M. (2000). Tulevaisuuden haltuunotto: PK-yrityksen ennakoinnin käsikirja. Helsinki: Työministeriö. Maslow, A. (1970) Motivation and personality (2nd). New York. Mäntylä, R. (1998) Henkilöstön kehittämisestä osaamisen kehittämiseen. Lisensiaattityö. (julkaisematon) Kasvatustieteiden laitos. Tampereen yliopisto. Mäkinen, V. (1992) Tiede ja tutkimus pienyrityksen apuna. Teoksessa Jahnukainen I. (toim.): Uudistuva pienyritys. Jyväskylä. Nikkanen, P. (1998) Kohti oppivaa organisaatiota. Luentomoniste. Esitelmä. 20.4.1998. Opeko, Heinola. Nonaka, I. (1991a) Managing the firm as an information creation process. Advances in Information Processing in Organizations, Vol. 4. Greenwich, Ct: JAI Press, 239–275. Nonaka, I. (1991b) The knowledge-creating company. Harvard Business Review 69, 6, 96–104. Nonaka, I. & Kenney, M. (1991) Towards a new theory of innovation management: A case study comparing Canon, Inc. and Apple computer, Inc. Journal of Engineering and Technology Management 8, 67–83. Nonaka, I. (1994) A Dynamic Theory of Organizational Knowledge Creations Science. Vol 5, No. 1. February, 14–37. Nonaka, I. & Takeuchi, H. (1995) The Knowledge-Creating Company. New York: Oxford University Press.

121

Nonaka, I. (2000) Knowledge creation: a source of value. New York: Macmillan. Nonaka, I. (2001) Managing industrial knowledge: creation, transfer and utilization. London: Sage. Nonaka, I. & Nishiguchi, T. (2001) Knowledge emergence: social, technical and evolutionary dimensions of knowledge creation. Oxford: Oxford University Press. Nonaka, I. & Takeuchi, H. (2004) Hitotsubashi on Knowledge Management. Singapore: John Wiley & Sons (Asia) Pte. Ltd. Nonaka, J. & Teece, D. J. (2001) Managing industrial knowledge creation, transfer und utilization. London: Sage. Nonaka, I. & Toyama, R. & Konno, N. (2000) SECI, Ba and Leadership; a Unifield Model of Dynamic Knowledge Creation. In: I. Nonaka & D. Teece (Eds) Managing industrial knowledge. London. Norris, N., Aspland, R., MacDonald, B., Schostak J. & Zamorksi, B. (1996) An Independent Evaluation of Comprehensive Curriculum Reform In Finland. National Board of Education. Helsinki. Ojala, A. (1998) Pienyrittäjän koulutustarve. Lisensiaattitutkimus. Tampere: Tampereen yliopisto. Ojala, A. (2006) Expertise of Small Business Entrepreneurs in the competition arena. Paper presented at 8th International Partnership Conference 2.– 5.10.2006 in Calabria, Italy. (LIITE 4) Ojala, A. (2007) Pienyrittäjän osaaminen kilpailuareenalla. Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu 659. Väitöskirja. Tampereen yliopistopaino, Tampere. Ojala, A. (2008) Yrittäjyyslukioille lähetetty kysely. A. Ojalan arkisto. Tampere. Ojala, A. & Pihkala, J. (1994) Alkutaival yrittäjyyteen koulussa. Opetushallitus. Painatuskeskus. Ojala, A. & Pihkala, J. (1995) First steps towards entrepreneurship in school.

122

Opetushallitus. Painatuskeskus. Ojala, M. (2005) EU-kilpailuoikeus. Helsinki: Edita Prima Oy. Paananen, S. (1987) Eheytetty opetus. Otava. Peltonen, M. (1986) Yrittäjyys. Keuruu. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. (1994) Opetushallitus, Helsinki. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2004) Opetushallitus, Helsinki. Raivola, R. (1994) Adult education in new Europe. Teoksessa Parjanen, M (toim.) Outside the Golden Gate. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, Tampere. Raivola, R. (1998) Koulutuspolitiikasta oppimisen edistämispolitiikkaa. Pääkirjoitus. Aikuiskasvatus 3/98. Rauma. Rakkolainen, I. (1998) Virtuaalitodellisuuden hyötysovellukset. Artikkeli. Teoksessa Varis T. (toim.) Avautuminen tietoyhteiskuntaan. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus. A1/98. Rauste von Wright, M.-L. & von Wright, J. (1995) Oppiminen ja koulutus. Helsinki: WSOY. Reynolds, D. (1985) Studying School Effectiveness. Taylor & Francis, Basingstoke. Reynolds, D. & Cuttance, P. (toim.) (1992). School effectiveness and School Improvement in the 1990s. Michigan Press. Ristimäki, K. (2004) Yrittäjäksi identifioituminen. Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus nuorten yrittäjyyteen liittyvän identiteetin kehityksestä. Acta Wasaensis 130. Liiketaloustiede 51. Johtaminen ja organisaatiot. Universitas Wasaensis, Vaasa. Ruohotie, P. (1996) Oppimalla osaamiseen ja menestykseen. Helsinki: Edita.

123

Routamaa, V. (1993) Yrittäjyyden ulottuvuudet. Vaasan yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja 4/93. Press, East Lansing. Ropo, E. (1992) Opetussuunnitelmastrategiat elinikäisen oppimisen kehittämisessä. Kasvatus 23(2), s. 99 - 110. Seikkula-Leino, J. (2006) Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistus 2004– 2006 ja yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen. Paikallinen opetussuunnitelmatyö yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta. Opetusministeriön julkaisuja 2006:22. Helsinki: Yliopistopaino. Stevenson, H. H. & Sahlman, W. A. (1989b) „The entrepreneurial process‟ in P. Burns and J. Dewhurst (eds) Small Business and Stevenson & H. H., Roberts, M. J. & Grousbeck, H. I., (1985) New Business Ventures and Entrepreneur, Homewood, Ill.: Irwin. Stevenson, H. H., Roberts, M. J. & Grousbeck, H. I. (1989a). New Entrepreneurship. Ch. 5: pages 94-157. Ståhle, P. (1999) Knowledge management: tietopääoma yrityksen kilpailutekijänä. Helsinki: WSOY. Ståhle, P. & Grönroos, M. (1999) Knowledge management: tietopääoma yrityksen kilpailutekijänä. Ekonomia sarja. Helsinki: WSOY. Ståhle, P., Grönroos, M. & Pyöriä, P. (2000) Knowledge Management: tietopääoma yrityksen kilpailutekijänä. Kirja-arvostelu. Kansantaloudellinen aikakausikirja 1, 143–145. Ståhle, P. (2002) Tieto liiketoiminnan ytimessä. http://www.sas.com/offices/europe/finland/sas/402tietojohtaminen.htm. (Käytetty 12.7.2006.) Taloudellinen Tiedotustoimisto. (2007) Nuorisotutkimus. Helsinki: TAT. Tilastokeskus. Tampereen Aluepalvelu. Yritystilastot. 2006. Timmons, J. A., (1989) The Entrepreneurial Mind, Andover, Mass.:

124

Brick House Publishing, New York. Uljens, M. (1997) School didactics and learning. London: Psychology Press. Uusikylä, K. (1998) Pedagogisen lahjakkuuden ulottuvuuksia. Kasvatus 2/98. Artikkeli. Jyväskylä: Kirjapaino Oma. Vauras, M. (2004a) Aihekokonaisuudet opetuksen eheyttäjänä. Teoksessa M-.L. Loukola (toim.) Aihekokonaisuudet perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Jyväskylä: Gummerus, 11–17. Vauras, M. (2004b) Oppimiskäsitys. Teoksessa M.-L. Loukola (toim.) Aihekokonaisuudet perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Jyväskylä: Gummerus. 28- 29. Vaherva, T. (1980) Evaluoinnin lähtökohtia aikuisopiskelijan näkökulmasta tarkasteltuna. Teoksessa Vaherva, T. & Ekola, J. Arviointi aikuisopetuksessa. Osa I. Helsinki: Valtion Painatuskeskus. Vaherva, T. - Juva, S. (1985) Koulutuksen talous. Helsinki. Von Krogh, G., Ichijo, K. & Nonaka, I. (2000) Enabling Knowledge Creation: How to Unlock the Mystery of Tacit Knowledge and Release the Power of Innovation. New York and London: Oxford University Press. Vroom, V. (1964) Work and Motivation. New York. Yrittäjyyskasvatuksen projektisuunnitelmat: Yrittäjyyskasvatuksen tähtiopettaja joka kuntaan -koulutusohjelma.(1999 – 2006). Projektisuunnitelmat. Suunnitelmien tekijät mainittu tekstissä. Opetusalan koulutuskeskus. Tampere & Heinola.

125

LIITTEET LIITE 1 Oman kouluni yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelman tavoitteet. Kirjaa ja mieti. (Tekijä Auli Ojala)

1. Miten yrittäjyyskasvatus näkyy opetussuunnitelman arvopohjakeskusteluissa? _______________________________________________________________ 2. Miten kouluni toiminta-ajatus näkyy yrittäjyyskasvatuksen opetuksessa? _______________________________________________________________ 3. Miten koulussani toteutetaan yrittäjyyskasvatusta a) projekteina ___________________________________________________ b) yhdistettynä eri oppiaineisiin ______________________________________ c) valinnaisaineena _______________________________________________ 4. Oman kouluni ensimmäinen yrittäjyyskasvatustavoite on _______________________________________________________________ 5. Oman kouluni toinen yrittäjyyskasvatustavoite on _______________________________________________________________ 6. Mitä opetusmenetelmiä sovellan yrittäjyyskasvatuksen opetukseen? _______________________________________________________________ 7. Miten oppijan itseohjautuvuus ja teknologian käyttö näkyy yrittäjyyskasvatuksen opetuksessa? _______________________________________________________________ 8. Keiden opettajien kanssa teen yhteistyötä yrittäjyyskasvatusta opetettaessa? _______________________________________________________________ 9. Yrittäjyyskasvatuksen sidosryhmät ovat _______________________________________________________________ 10. Oman kouluni kurssisisällöt muodostuvat seuraavista integroiduista oppiaineista ja opetuspaketeista _______________________________________________________________

126

LIITE 2 A PROJECT ON ENTREPRENEURIAL EDUCATION IN PIEKSÄMÄKI AREA

Seija Hietakangas City of Pieksämäki 5 th International Partnership Conference 20 th – 21 th June 2000 Edinburgh International Conference Centre EICC

Veturi is Finish and it means a railway engine. Pieksämäki is an important railway crossroads in Finland. We decided to call our project on entrepreneurial education in Pieksämäki Area by that name.

I Aims

The project on entrepreneurial education aims at helping and encouraging students to take responsibility. It encourages on going learning and helps students find new opportunities. Veturi thereby aims to help students develop their personal characteristics and self-esteem. We hope that it will eventually stimulate and inspire them to establish their own business.

Central themes here are employment and self-employment – the capability and potential to offer work to others, and acquire work for oneself.

When students take initiative in entrepreneurial activities, we also talk about motivation, work ethics and individual responsibility.

II Education for teachers and other teaching staff

The aim here is to make every teacher adopt entrepreneurial education as part of their work.

127

Educational issues that come to the fore include: Defining and discovering an entrepreneurial spirit Looking at entrepreneurship in general Learning from projects and team work Developing and discussing new teaching methods and curricula As well as operational models and ideals

The current situation a project called a decade of enterprising in southern Savolax of Pieksämäki area I The current project aims to create a teaching model and a curriculum for the Pieksämäki area. Teachers from different schools in the area will come together and from a team. This team will then further develop and enhance an entrepreneurial spirit in all the schools from day-care to adult education. At the beginning of the school year, the team will prepare a local entrepreneurial curriculum. In the autumn they will organize a happening called Young Entrepreneur. Finally, special curricula to all school levels will be completed. The team will also provide teacher training in entrepreneurial education. Schools themselves will be involved by organizing special days devoted to entrepreneurial education. What is essential in entrepreneurial education in parents„ support. The current project, therefore , aims to raise awareness of and interest in entrepreneurial work.

II Entrepreneurial education in the senior secondary school of Pieksämäki

Courses in entrepreneurial education have been carried out in the senior secondary school of Pieksämäki for fours years now. The 20 students who have taken these courses each year have become acquainted with the local the entrepreneurship. During their study , they have written papers on the present state of different companies.

128

All in all, entrepreneurial education is one of three core areas of our school activities. In the senior secondary school of Pieksämäki there are also other areas where entrepreneurial education forms an essential part, such as:

Environmental education Intercultural education Intercultural education (study trips to Rome, Athen, London and Grete) New technology Students‟ Uunion Co-operation between the home and the school (in fund-raising for study trips) Career counseling Students, orientation to working life Annual school concerts etc.

Curriculum in the senior secondary school of Pieksämäki

The aim is to get students acquainted with local companies and their backgrounds. The 30 students taken on the course every year, will visit the companies and learn about business ideals, marketing and financing. In addition the students will prepare a survey of the local services. During the second year, 10 students may take part in one-year national competition for young entrepreneurs. There are prizes for the best students. In addition to this, the students may take part in international exhibitions and even include a Cambridge Certificate of Enterpreneurial Education in their stydies. (Ylönen, M. & Ritvanen, M. & Vantermo,V. & Hietakangas, S. 1999; Pieksämäki)

_____________________________________________________________ A project on entrepreneurial education in Pieksämäki area. Paper presented at 5 th International Partnership Conference 20. – 21.06.2000 in Edinburgh, Scotland.

129

LIITE 3 Global Best Awards – voittajat vuonna 2006 The 8 th International Partnership Conference Building futures through partnership – Local and International Agenda Calabria, Italia 2.-5.10.2006

Konferenssissa jaettiin kunniamainintoja kolmessa kategoriassa: terveys ja koulutus (health and education), alueellinen kehittäminen (regional development) ja yrittäjyyskasvatus (entreprise education). Vuoden 2006 kunniamainintoja saivat seuraavat tahot:

Eurooppa Hurum Lower Secondary School, Norway (Health and Education) Australia Kwinana Industries, Australia (Regional Development) Amerikka Canfor/BCIT, Canada (Enterprise Education) Lähi-Itä Alexandria School to Work, Egypt (Regional Development) Global Best Awards –kunniamaininnat 2006

Health and Education Family Place Resource Centre – Growing Together Project, Canada Regional Development Positive Circles, Norway Irvine Company and Prince Charles Schools, Canada Community Youth Mapping Egypt Enterprise Education Junior Achievement – Young Enterprise Finland Economic Information Office, Finland

130

LIITE 4 Expertise of small entrepreneurs in the competition arena

Tampere University of Technology Department of Production Economics Institute of Information Management

Ojala, Auli Expertise of small entrepreneurs in the competition arena

Keyword: knowledge management, competence, entrepreneur, small enterprise

ABSTRACT

The main research task was to accomplish a macrolevel description of the competition arena of the small entrepreneur and a microlevel description of the expertise of the small entrepreneur from the perspective of the work, the small enterprise and the entrepreneurial environment. Competition arena refers to the entrepreneurial environment of the small entrepreneur and on the macrolevel to the global entrepreneurial environment.

The research object comprised 29 small entrepreneurs whose companies were located in Pirkanmaa (the Tampere region in southern Finland). The branches included represent extremes: enterprises utilising high technology and enterprises in the traditional metal industry. Fourteen technology firms and 15 metal firms were included in the study.

The theoretical frame of reference is based on the process model of the organisationsâ&#x20AC;&#x; knowledge creation developed by Nonaka and Takeuchi. This is supplemented with the management by information competence-based, individual-centred collective management information of Mahoney & Sanchez

131

and van den Bosch and van Wijk. The study applies Porter‟s diamond model for purposes of analysing the entrepreneurial environment of the small entrepreneur and this is complemented by threat and opportunity factors with bearing on the field.

The empirical material of the study was gathered using various information acquisition methods: interview questionnaire, recorded interviews and field diaries based on observations. The study employs Strauss‟s grounded theory approach. The research findings show that the high technology entrepreneurs are constantly involved with new information. The high technology entrepreneurs linked information closely with the frame of reference of management by expertise and utilised the new strategic information as business expertise and technology expertise. Moreover, the high technology entrepreneurs had a holistic understanding and ability to make abstractions on the further development of their field as an intuition. Thus the high technology entrepreneurs‟ information concept is closer to „knowing why‟ than „knowing how‟.

The management expertise of the entrepreneurs in the metal industry demonstrated more operative features than that of the high technology entrepreneurs. The management expertise of the metal firms was professional expertise of the entrepreneur, the utilisation of information in certain substantial areas within the profession. Thus the knowledge concept of the entrepreneurs in the metal industry was closer to „knowing how‟. The main contribution of the study lies in the distinction made between the knowledge of the small entrepreneurs which were the subjects of the research.

Expertise of Small Business Entrepreneurs in the competition arena. Paper presented at 8th International Partnership Conference 2. – 8.10.2006 Calabria, Italy.