YKA: Yhteisö, kyky ja ammatti identiteetti by Yhteiskuntaala

YKA YHTEISÖ, KYKY JA AMMATTI-IDENTITEETTI

Maria Rytkönen & Juhani Saari

OPISKELUN JA

JA KOULUTUKSEN TUTKIMUSSÄÄTIÖ

YHTEISKUNTA-ALAN

OTUS

KORKEAKOULUTETUT RY

S ISÄLLYS Aineisto ja menetelmät

Opiskeluyhteisöön kiinnittyminen

1) Integroituminen

2) Integroitumisen yleisyys korkeakouluittain

3) Tyytyväisyys opintojen etenemiseen suhteessa integroitumiseen

4) Opiskelutaitojen osa-alueet suhteessa integroitumiseen

5) Koettu integroituminen ja tyytyväisyys kontaktiopetuksen määrään

Opiskelukyky

6) Kuinka motivoituneita opiskelijat ovat suorittamaan opintonsa loppuun?

7) Opintojen eteneminen ja tauot

8) Kuinka tyytyväisiä opiskelijat ovat opintoihinsa?

9) Opintojen ja muun elämän yhteensovittaminen

Ammatti-identiteetti 10) Pääaineen ja korkeakoulun vaikutus ammatti-identiteettiin

36 37

Yhteenveto

Kirjallisuus:

YKA: yhteisö, kyky ja ammatti-identiteetti -raportti avaa yhteiskunta-alan opiskelijoiden opiskeluyhteisöön kiinnittymistä, opiskelukykyä ja ammatillista identiteettiä. Lisäksi raportissa on tarkoituksena luoda korkeakouluittain vertailukelpoista tietoa opiskelijoiden kokemuksien eroavuuksista eri puolilla Suomea. Raportti tarjoaa empiiriseen aineistoon perustuvan kattavan yleiskuvan tutkittavista teemoista. Raportissa käsitellään tuoreen Opiskelijabarometri-kyselyaineiston avulla kolmea teemaa: kokemusta opiskelukyvystä, opiskeluyhteisöön kiinnittymisestä sekä yhteiskunta-alan opiskelijoiden ammatti-identiteetistä.

Opiskelukyvyllä tarkoitetaan opiskelijan työ- ja toimintakykyä opiskeluympäristössään. Opiskelukyky vaikuttaa opiskelijan opintojen sujuvuuteen ja tuloksiin sekä opiskelijan ja opiskeluyhteisön hyvinvointiin. Käsitteen on Suomessa lanseerannut YTHS:n ylilääkäri Kristina Kunttu (2011), jonka malliin raportissa käsiteltävä mittaristo perustuu. Opiskelukykyä tarkastellaan raportissa suhteessa yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen opiskelijoiden tyytyväisyyteen kontaktiopetuksen määrään ja opintopistekertymään sekä kokemukseen opintojen edistymisestä ja tauoista opinnoissa. Tässä raportissa opiskelukyvyn ymmärretään muodostuvan yleisistä opiskelutaidoista (kurssien suorittamiseen ja kirjallisuuden lukemiseen liittyvistä muuttujista), opiskeluinnosta sekä elämänhallintataidoista (opiskelun ja muun elämän yhteen sovittamisen taidot).

Opiskeluyhteisöön kiinnittymisellä tarkoitetaan opiskelijoiden kokemusta yhteisön mielekkyydestä, samaistumisesta kanssaopiskelijoihin sekä kiinnittymisestä korkeakouluyhteisöön ja opiskelupaikkakuntaan. Opiskeluyhteisöön kiinnittymistä on tutkittu tarkastelemalla opiskelijoiden kokemuksia opintojen sujuvuudesta, opiskelutaidoista ja opintomenestyksestä.

Opiskelijoiden ammatti-identiteetillä taas tarkoitetaan yhteiskunta-alan opiskelijoiden uskoa oman opintoalan mielekkyyteen ja työllistävyyteen sekä opintojen ja työn yhteensovittamiseen.

A INEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa hyödynnetään tuoretta Opiskelijabarometrin kyselyaineistoa, joka on kerätty kaikkien Suomen yliopistojen opiskelijoista poimitulla otoksella. Kysely on toteutettu korkeakouluittain ositetulla otannalla, jossa yhteiskunta-alan opiskelijoista on yliedustus (muiden alojen opiskelijoita poimittiin noin joka kymmenes ja yhteiskunta-alan opiskelijoita puolestaan joka neljäs). Ositettu otanta1 yhdessä opiskelijarekistereistä poimittujen opiskelun taustatietojen kanssa mahdollistaa luotettavan tilastollisen päättelyn ja tarkan estimoinnin. Kysely lähetettiin yhteensä 2 698 yliopistoissa yhteiskuntatieteellistä alaa opiskelevalle opiskelijalle, joista kyselyyn vastasi 744. Vastausprosentiksi muodostui siis 33,7. Kyselyyn vastasi yhteensä 220 mies- ja 524 naisopiskelijaa, joten miesten vastausaktiivisuus oli noin 25,9 prosenttia ja naisten 36,4 prosenttia. Sukupuoleen perustuva vastauskadon vinouma korjataan aineistossa edellä mainitulla painotuksella, jolla korjataan lisäksi tutkimusotoksen ikä- sekä korkeakoulukohtainen edustavuus. Korkeakoulukohtainen tutkimusotos sekä vastausprosentti on esitetty alla taulukossa 1a: Taulukko 1a. Tutkimusotos ja vastausprosentti korkeakouluittain Vastanneet

Tutkimusotos

Vastausprosentti

Helsingin yliopisto

236

733

32,20 %

Itä-Suomen yliopisto

144

24,31 %

Jyväskylän yliopisto

184

35,87 %

Lapin yliopisto

173

27,75 %

Tampereen yliopisto

205

559

36,67 %

Turun yliopisto

222

32,43 %

Vaasan yliopisto

111

31,53 %

Åbo Akademi

163

28,83 %

744

2289

32,50 %

Yhteensä

1 Ositus tarkoittaa survey-tutkimuksessa sitä, että tutkittavia poimitaan tutkimuskysymyksen kannalta mielenkiintoisista osajoukoista tarkoituksella erikseen laskettuja määriä, millä käytännössä lisätään tilastollisen päättelyn luotettavuutta verrattuna yksinkertaiseen satunnaisotantaan. Tässä tutkimuksessa osituksella on haluttu varmistaa, että jokaisesta yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta saadaan tutkimuksen toteuttamiseen riittävä vastaajamäärä.

Taulukossa 1b on esitetty lopullinen vastaajamäärä ja aineiston jakautuminen tutkintonimikkeisiin. Selkeästi aktiivisimmin vastasivat sosiaalitieteen opiskelijat. Pääaineluokituksessa on käytetty Tilastokeskuksen luokitusta. Taulukko 1b. Tutkimusotos ja vastausprosentti pääaineittain. Vastanneet

Vastausprosentti

VTM, politiikkatieteet

12,75%

VTM, taloustieteet

5,64%

VTM, sosiaalitieteet

12,08%

VTM, viestintätieteet

3,09%

VTM, filosofia

2,28%

VTM, tilastotiede

0,67%

VTM, muu pääaineryhmä

0,13%

YTM, politiikkatieteet

13,15%

YTM, taloustieteet

0,13%

YTM, sosiaalitieteet

149

20,00%

YTM, filosofia

1,21%

YTM, alue- ja ympäristötieteet 5

0,67%

YTM, matkailu

1,48%

HTM, hallintotieteet

154

20,67%

HTM, alue- ja ympäristötieteet 10

1,34%

VTM, pääaine tuntematon

4,70%

Yhteensä

744

Tutkimusraportti keskittyy avaamaan sille rajatuissa puitteissa opiskelijakyselyn tuloksia ilman syvälle menevää tulkintaa, sillä tutkimusteemaa koskettavien kysymysten ja muuttujien määrä on varsin laaja. Raportin puitteissa ei ole mahdollista syventyä yksittäisiin kysymyksiin ja ajojen tuloksiin kovinkaan syvällisesti, joten raportissa keskitytään tulosten kuvailuun. Tilastollisten 5

ajojen tulosten esittelyn yhteydessä raportoidaan havaittujen tulosten tilastollinen merkitsevyys sekä keskiarvoestimaattien kohdalla tilastollinen luottamusväli silloin, kun se voidaan katsoa tarkoituksenmukaiseksi. Tilastollisissa tarkasteluissa käytetään hyväksi muutamaa syventävää vastaajaluokittelua, joilla pyritään pääsemään käsiksi tutkittaviin ilmiöihin tutkinto-opintojen eri vaiheissa. Tutkimusraporttia varten opiskelijoiden opintojen vaihe määriteltiin alku-, keski- ja loppuvaiheisiin työmääritelmällä, jota on käytetty Otuksen aikaisemmissa tutkimuksissa2. Tässä työmääritelmässä opiskelijan katsotaan olevan opintojensa alkuvaiheessa (1) silloin, kun hän on aloittanut korkeakouluopintonsa ensimmäisen kerran vuoden 2013 jälkeen. Opintojen loppuvaiheessa (3) opiskelijan katsotaan olevan silloin, kun vähintään kaksi seuraavista ehdoista täyttyy: a) Opiskelijalla on yli 200 opintopistettä. b) Opiskelija arvioi suorittavansa tutkintonsa ennen vuotta 2016. c)

Opiskelija ei ilmoita jatkavansa opintoja edellä mainitun valmistumisajankohdan jälkeen.

Luokkiin 1 ja 3 kuulumattomat opiskelijat lukeutuvat tällöin opintojen keskivaiheeseen (2).

2 Saari, J., & Mikkonen, J. ja Vieno, A. (2013). Löytöretkiä tuntemattomalle mantereelle. Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluaikainen työssäkäynti ja tulevaisuusodotukset.

Työpoliittinen aikakauskirja, 56(2), 44–56.

O PISKELUYHTEISÖÖN KIINNITTYMINEN Kokemus opiskelu- ja tiedeyhteisön jäsenyydestä, yhteisön tuki sekä yhteisöllisyys rakentavat opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin. Parhaimmillaan tämä edistää hyvinvointia ja opintojen etenemistä (Mäkinen & Annala, 2012, 10). Opiskeluyhteisöön kiinnittymistä on mielenkiintoista tarkastella myös, koska sen on todettu johtavan parempiin oppimistuloksiin (Poutanen, Toom, Korhonen & Inkinen, 2012, 19). Vesa Korhosen opiskelijalähtöinen kiinnittymismalli ponnistaa Étienne Wegnerin (1998) käytäntöyhteisöjen (communities of practice) teoriasta ja Vincent Tinton (2000) klassisesta ajatusmallista, jossa opintoihin kiinnittyminen tapahtuu sosiaalisen ja akateemisen integroitumisen myötä. Onnistunut opintoihin kiinnittyminen edellyttää kolmen asian toteutumista: 1) kuulumisen tunne, 2) osallistumisprosessi opiskelun yhteisöihin, 3) akateemisten taitojen haltuunotto ja kehittäminen (Poutanen, Toom, Korhonen & Inkinen, 2012).

Kuulumisen tunne on kokemusta merkityksellisyydestä ja samaistumisesta yhteisöön. Tunne on henkilökohtainen, mutta sitä voidaan vahvistaa yhteisön toimintatavoilla. Opintojen kokeminen merkityksellisiksi vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vastaavasti yhteenkuulumisen tunteen puuttuminen luo ristiriitaisia tunteita ja merkityksettömyyden kokemuksia suhteessa opiskeluun ja oppimiseen (Poutanen ym., 2012). Toinen kiinnittymiseen liittyvä tekijä on syvenevä osallistuminen eri yhteisöihin, joita opiskelija kohtaa opintopolullaan. Parhaimmillaan osallistumisprosessi eri yhteisöissä on itsessään oppimiskokemus. Yhteisöt ovat hyviä tiloja jakaa tietoa, saada yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä kokea merkityksellisiä kokemuksia. Yhteisöjen jäsenyys muotoutuu omaksumalla yhteisön kulttuuriset toimintatavat, tiedot ja arvot. Yhteyksien jäädessä pahimmassa tapauksessa pinnallisiksi opiskelu voi olla yksinäistä ja siten raskasta. Tähän saattaa johtaa moni opiskelijan oman elämäntilanteen tekijä, kuten työssä käyminen (Korhonen, 2012, 305). Kolmanneksi, akateemisten opiskelutaitojen hallinta on käsitystä omista sosiaalisista, emotionaalisista ja fyysisistä oppimiskyvyistä sekä näiden haltuunottoa yhteisössä. Näiden lisäksi oppimisidentiteetti, koettu opintojen merkitys sekä opinto-ohjauksen sosiaaliset käytännöt ja opetussuunnitelma luovat pohjan opintoihin kiinnittymiselle.

Opintojen merkitys

Syvenevä osallistuminen

Kuulumisen tunne

KIINNITTYMINEN

Oppimisidentiteetti

Ohjauksen sosiaaliset käytännöt ja opetussuunnitelmat

Akateemisten opiskelutaitojen hallinta K U V I O 1 . O PINTOJEN KIINNITTYMISMALLI . (P OUTANEN YM ., 2012).

Tässä raportissa lähtökohtanamme on Korhosen (2012) opintojen kiinnittymismalli (Kuvio 1), jonka pohjalta tarkastelemme yhteiskunta-alan opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä suhteessa kokemuksiin opintojen sujuvuudesta, opiskelutaidoista ja opintomenestyksestä. Keskeiset muuttujat, joiden yhteyksiä tarkastelemme, ovat kokemus opiskelu- ja tiedeyhteisöön kiinnittymisestä sekä tyytyväisyys kontaktiopetuksen määrään. Vastaamme tässä kysymyksiin, kuten missä korkeakouluissa yhteiskunta-alan opiskelijat kiinnittyvät parhaiten oman alansa opiskelija- ja tiedeyhteisöön ja missä vaiheessa opintoja; mikä on opiskelijoiden kokemus opiskelijayhteisöön kiinnittymisestä ja mikä on kontaktiopetuksen määrän merkitys; mikä on opiskelijoiden subjektiivinen kokemus opiskelutaidoista, vuorovaikutustaidoista ja opinnoista suoriutumisesta sekä onko näillä kokemuksilla yhteyttä integraation tasoon ja opintojen vaiheeseen?

1) I NTEGROITUMINEN Tässä osiossa tarkastelemme opiskelukyvyn sekä opintojen sujumisen osa-alueita suhteessa opiskelijoiden integroitumiseen oman alansa opiskelijoiden yhteisöön.

8,2 0%

21,6 10 %

20 %

17,9 30 %

12,4

40 %

En lainkaan

50 % 3

19,1 60 %

70 % 6

15,4 80 %

90 %

5,5 100 %

Täysin

K U V I O 2 . Y HTEISKUNTA - ALAN OPISKELIJOIDEN VASTAUSJAKAUMA KYSYMYKSEEN “M ISSÄ MÄÄRIN KOET KUULUVASI OMAN ALAN OPISKELIJOIDEN YHTEISÖÖN ? (1 E N LAINKAAN – 7 T ÄYSIN )”.

Jatkossa käsiteltävät tilastolliset tarkastelut integroitumisen suhteen perustuvat kuviossa 2 esitetyn vastausjakauman luokitteluun. Luokittelu on avattu taulukossa 2, jossa on lisäksi esitetty vastaajien jakautuminen näin saatujen ryhmien välillä. Ryhmittelyä käytetään jatkotarkasteluissa selittävänä muuttujana, kun ollaan kiinnostuneita opiskelijayhteisöön kiinnittymisen vaikutuksista tarkastelun kohteena oleviin ilmiöihin. Taulukko 2. Integroituminen opiskelijayhteisöön -luokittelu ja luokkien vastaavuus ”Missä määrin koet itsesi osaksi oman alan opiskelijoiden yhteisöä?” -väittämään. Ryhmittely Osuus opis- “Missä määrin koet itsesi osaksi oman kelijoista % alan opiskelijoiden yhteisöä?” (1 en lainkaan – 7 hyvin paljon) Heikko integroituminen 47,3 % Vastausluokat 1 (en lainkaan) – 3 Keskitasoinen 31,6 % Vastausluokat 4 (indifferentti) ja 5 Vahva integroituminen 21,2 % Vastausluokat 6 ja 7 (erittäin paljon) Tällä ryhmittelyllä tarkasteltuna opiskelijoiden integroituneisuuden aste näyttää jakautuneen suurin piirtein niin, että vajaa kolmannes kaikista (yhteiskunta-alan) opiskelijoista koki kuuluvansa oman alan opiskelijoiden yhteisöön vain heikosti tai ei lainkaan. Vajaa puolet sijoittui vastausjakauman keskivaiheille (vastakategoriat 3-5), ja vain joka viides koki itsensä vahvasti integroituneeksi. Toisaalta tiedetään, että opiskelijat ovat tekemisissä oman alansa muiden opiskelijoiden kanssa vaihtelevasti eri opintojen vaiheissa. Oman alan opiskelijayhteisö lienee opiskelijalle merkityksellisin opintojen alkuvaiheessa opiskelutoverien kokemusmaailman ja elämäntilanteen ollessa homogeenisimmillaan (yliopistomaailma näyttäytyy suurimmalle osalle uutena tuntemattomana), kun taas opintojen myöhemmissä vaiheissa kokemusmaailmat erkaantuvat (opinnot erikoistuvat ja opiskelijan elämäntilanne muuttuu). Tätä havainnollistaa hyvin kuvio 3, jossa integ9

roitumisen kokemus on jaoteltu opintojen alku-, keski- ja loppuvaiheeseen. Vastausjakaumaa tulkittaessa on myös tärkeä muistaa, että aineisto kuvaa tässä staattista opiskelijamassaa niin, että siirtymät alkuvaiheesta keskivaiheeseen eivät tässä kuvaa kokemuksen muutosta samojen yksilöiden kohdalla. Tästä huolimatta on luontevaa ajatella opintojen loppuvaiheen heikentyvän integroituneisuuden kokemuksen selittyvän juuri sillä, että siinä vaiheessa kanssaopiskelijoiden kanssa vietetty aika on vähemmän merkityksellistä kuin opintojen alkuvaiheessa.

Loppuvaiheen Keskivaiheen

10,3 % 7,1 %

24,6 % 22,7 %

Alkuvaiheen 4,6 % 11,5 % 0%

20,3 %

10 % En lainkaan

15,6 %

15,4 % 20 % 2

11,5 %

20,0 % 30 %

40 %

10,3 %

17,2 %

19,7 %

12,3 % 4,9 % 15,2 %

23,1 % 50 %

En paljon enkä vähän

60 % 5

23,8 % 70 %

80 %

90 %

8,2 % 1,5 % 100 %

Hyvin paljon

K U V I O 3 . O PINTOJEN ERI VAIHEISSA OLLEIDEN OPISKELIJOIDEN INTEGROITUNEISUUDEN KOKEMUKSET .

Kuviossa 4 integroituneisuuden kokemus on pilkottu opintojen vaiheiden lisäksi vielä opiskelijoiden sukupuolien mukaan. Opintojen alkuvaiheessa olleista vahva kokemus integroituneisuudesta oli miehillä huomattavasti yleisempää kuin naisilla, mutta tämä ero katoaa tarkasteltaessa keski- ja loppuvaiheen opiskelijoita. Opintojen vaiheiden väliset erot kokemuksissa heikosta integroitumisesta olivat naisilla pienempiä kuin miehillä (Kendallin tau-b korrelaatiotarkastelu). Opintojen alkuvaiheessa olleista heikkoa integroitumista kokivat useammin naiset, kun taas opintojen loppuvaiheessa olleilla kokemus heikosta integroitumisesta oli selvästi yleisempää miehillä.

Keskivaihe Loppuvaihe Alkuvaihe

Naiset

52,4 %

Miehet

30,8 %

60,2 %

Naiset

45,6 %

Miehet

44,1 %

Naiset

21,1 %

10 %

20,6 %

27,9 %

44,2 %

30,2 % 0%

22,1 %

41,5 %

20 % Heikko

18,7 %

33,8 %

Miehet

16,7 %

30 %

40 %

50 %

28,3 % 60 %

Keskitasoinen

70 %

80 %

90 %

100 %

Vahva

K U V I O 4 . O PISKELIJOIDEN INTEGROITUMINEN OMAN ALAN OPISKELIJOIDEN YHTEISÖÖN ( KARKEAMPI LUOKITTELU ) SUKUPUOLITTAIN OPINTOJEN ERI VAIHEISSA . I NTEGROITUNEISUUDEN TASO X O PINTOJEN VAIHE - OSITTAISKORRELAATIO SUKUPUOLITTAIN (K ENDALLIN TAU - B ) MIEHILLÄ -0,194 JA NAISILLA -0,135 ( P < 0,01).

2) I NTEGROITUMISEN YLEISYYS KORKEAKOULUITTAIN Kuviossa 5 on kuvattu edellä esitellyn jaottelun mukaisesti opiskelijoiden jakautuminen kolmeen ryhmään opiskelijayhteisöön integroituneisuuden suhteen korkeakouluittain niin, että korkeakoulut on järjestetty vasemmalta oikealle vahvimman integroituneisuuden ryhmän koon mukaan laskevassa järjestyksessä. Erot korkeakoulujen opiskelijoiden integroituneisuuden välillä ovat kuitenkin niin pieniä, että ne selittyvät korkeakoulukohtaisessa tarkastelussa tilastollisella epävarmuudella. Tätä havainnollistavat korkeakoulukohtaisen keskiarvotarkastelun (joka perustuu väittämän 7-portaisen asteikon tarkasteluun) luottamusvälit, jotka menevät käytännössä kaikkien korkeakoulujen osalta päällekkäin. Kyselyn 744 yhteiskunta-alan vastaajaa jakautuvat korkeakouluittain niin, että pienimmissä vastaajia oli noin 40–50 (Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopisto puolestaan suurimmat yli 200 vastaajalla kumpikin).

100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0%

26 %

23 %

21 %

19 %

17 %

13 %

14 %

28 %

30 %

25 %

29 %

32 %

35 %

36 %

43 %

38 %

46 %

47 %

51 %

50 %

48 %

46 %

47 %

43 %

48 %

Vahva Keskitasoinen Heikko

K U V I O 5 . K YSELYN VASTAUSJAKAUMA KORKEAKOULUITTAIN : I NTEGROITUMINEN OMAN ALAN OPISKELIJAYHTEISÖÖN LUOKITTELULLA VAHVA – KESKITASOINEN – HEIKKO .

K U V I O 6 . I NTEGROITUMINEN KORKEAKOULUITTAIN , KESKIARVOTARKASTELU (“M ISSÄ MÄÄRIN KOET KUULUVASI OMAN ALAN OPISKELIJOIDEN YHTEISÖÖN ?” 1 E N LAINKAAN – 7 H YVIN PALJON ).

Yhteiskunta-alan opiskelijoiden integroituminen opiskelijayhteisöön ei eronnut suuresti korkeakoulujen välillä. Vahvimmin vastaajat kokivat integroitumista Turun yliopistossa ja vähiten Lapin

yliopistossa. Yleisesti vastaajat kokivat integroituneensa heikosti. Heikkoa integroitumista koki korkeakoulusta riippuen 43–58 prosenttia vastanneista.

3) T YYTYVÄISYYS OPINTOJEN ETENEMISEEN SUHTEESSA INTEGROITUMISEEN Kuviossa 7 on esitetty keskiarvotarkastelu yhteiskunta-alan opiskelijoiden tyytyväisyydestä opintojen etenemiseen suhteessa opiskelijayhteisöön integroitumisen luokkiin. Kuviossa on käytetty luokittelua vahva, keskitasoinen ja heikko. Yleisesti voidaan sanoa, että opiskelijoiden integroitumisella ja tyytyväisyydellä opintojensa etenemiseen on yhteys. Tyytyväisyys opintomenestykseen, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tyytyväisyyttä opintojen etenemiseen suhteessa opiskelijan omiin tavoitteisiin, näyttää laskevan opintojen loppuvaihetta kohti integroitumisen tasosta riippumatta. Tätä selittää hyvin se, että loppuvaiheen opiskelijat reflektoivat tämän kysymyksen kohdalla useamman vuoden opintomenestystä, kun taas uudet opiskelijat vastasivat kysymykseen perusopintovaiheessa. Tästä huolimatta näyttää siltä, että mitä paremmin opiskelija kokee integroituneensa opiskelijayhteisöön, sitä tyytyväisempi hän on opintojensa etenemiseen. Erityisen hyvin tämä näyttäisi pitävän paikkansa opintojen alku- ja keskivaiheissa, joissa tyytyväisyys näyttää olevan integroituneilla suurempaa. Opintojen loppuvaiheessa olevista heikkoa integroituneisuutta kokeneet erosivat merkittävästi muista ja olivat vähiten tyytyväisiä opintojensa etenemiseen. Opintojensa alkuvaiheessa olleista opiskelijoista keskitasoista integraatiota kokeneet olivat vahvaa integroitumista kokeneita tyytymättömämpiä, mutta opintojen loppuvaiheissa olleiden keskitasoista integroitumista kokeneiden sekä vahvaa integroitumista kokeneiden tyytyväisyys oli samalla tasolla. Keskitasoista integroitumista kokeneilla ei eri opintojen vaiheissa olleiden välillä ollut tyytyväisyydessä niin suuria eroja kuin vahvaa ja heikkoa integroitumista kokeneilla.

9,00 8,00

8,17

7,85

7,36

6,95

7,00 6,00

7,01 6,71

6,78 5,96

5,00

5,27

Vahva Keskitasoinen

4,00

Heikko

3,00 2,00 1,00 ,00 Alkuvaihe

Keskivaihe

Loppuvaihe

K U V I O 7 . K ESKIARVOTARKASTELU “K UINKA TYYTYVÄINEN OLET OPINTOJESI ETENEMISEEN SUHTEESSA OMIIN TAVOITTEISIISI ? (1 E N LAINKAAN – 10 E RITTÄIN TYYTYVÄINEN )” OPINTOJEN VAIHEEN JA KOETUN OPISKELIJAYHTEISÖÖN INTEGROITUMISEN SUHTEEN .

4) O PISKELUTAITOJEN OSA - ALUEET SUHTEESSA INTEGROITUMISEEN Seuraavassa kuviossa on esitetty keskiarvotarkastelu väitteelle “Suoriudun hyvin itsenäisistä opintosuorituksista” opintojen vaiheen ja koetun opiskelijayhteisöön integroitumisen suhteen. Erot keskiarvoissa olivat sen verran marginaalisia, ettei voida sanoa, että opintojen vaiheella tai integroitumisen tasolla olisi vaikutusta tai yhteyttä opiskelijoiden omiin kokemuksiin itsenäisistä opintosuorituksista suoriutumisesta.

7,00 6,50 6,00 5,50 5,00

5,86

5,87 5,61

5,64 5,39

5,76 5,61

5,49 5,40

Vahva Keskitasoinen Heikko

4,50 4,00 Alkuvaihe

Keskivaihe

Loppuvaihe

K U V I O 8 . K ESKIARVOTARKASTELU VÄITTEELLE “S UORIUDUN HYVIN ITSENÄISISTÄ OPINTOSUORITUKSISTA (1 TÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 TÄYSIN SAMAA MIELTÄ )” OPINTOJEN VAIHEEN JA KOETUN OPISKELIJAYHTEISÖÖN INTEGROITUMISEN SUHTEEN .

Kuviossa 9 tarkastellaan opintojen vaiheen ja integroitumisen suhteen väitettä “Käytän opiskeluun varaamani ajan mahdollisimman hyvin”. Kokemuksella ajankäytöstä suhteessa opintojen vaiheeseen ja integroitumiseen ei ollut myöskään merkittävää tilastollista yhteyttä. 6,00 5,50 5,00

4,81

4,50

4,34

4,35 4,27

4,00

4,20

4,19

Alkuvaihe

Keskivaihe

Vahva 4,17

Keskitasoinen

4,01 3,99

Heikko

3,50 3,00 Loppuvaihe

K U V I O 9 . K ESKIARVOTARKASTELU VÄITTEELLE “K ÄYTÄN OPISKELUUN VARAAMANI AJAN MAHDOLLISIMMAN HYVIN (1 TÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 TÄYSIN SAMAA MIELTÄ )” OPINTOJEN VAIHEEN JA KOETUN OPISKELIJAYHTEISÖÖN INTEGROITUMISEN SUHTEEN .

Kuviossa 10 tarkastellaan samojen tekijöiden suhteen väitettä “Minulla on hyvät tiedonhakutaidot omalla alallani”. Erot olivat hyvin pieniä, mutta vahvan integroitumistason omanneet opiskelijat kokivat omat tiedonhakutaitonsa hieman paremmiksi kuin keskitason ja heikon integraatio-

tason omanneet. Opintojen keskivaiheella näyttäisi kokemus hyvistä tiedonhakutaidoista kasvavan erityisesti heikon integraation omaavilla. 6,00 5,80 5,60 5,27

5,40 5,20 5,00 4,80 4,60

5,37 5,16

5,03

Vahva

4,98

4,95

4,86

4,83

Alkuvaihe

Keskivaihe

4,99

Keskitasoinen Heikko

4,40 4,20 4,00 Loppuvaihe

K U V I O 1 0 . K ESKIARVOTARKASTELU VÄITTEELLE “M INULLA ON HYVÄT TIEDONHAKUTAIDOT OMALLA ALALLANI (1 TÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 TÄYSIN SAMAA MIELTÄ )” OPINTOJEN VAIHEEN JA KOETUN OPISKELIJAYHTEISÖÖN INTEGROITUMISEN SUHTEEN .

Kuviossa 11 on tarkasteltu väitettä “Minulla on hyvät opiskeluun tarvittavat vuorovaikutustaidot” opintojen vaiheen ja opiskeluyhteisöön integroitumisen suhteen. Vahvaa integraatiota tunteneet kokivat keskitason ja heikon integraation omaaviin verrattuna vuorovaikutustaitonsa hiukan paremmiksi niin alku-, keski- kuin loppuvaiheenkin opiskelijoiden joukossa. Erityisesti opintojen alussa olleet heikon ja keskitason integraation omaavat opiskelijat kokivat hieman heikompaa vuorovaikutustaitojen hallintaa, mutta opintojen keski- ja loppuvaiheessa olevilla kokemus siitä oli hieman korkeammalla tasolla.

6,50 6,06 6,00

5,87

5,99 5,56

5,50

5,53

Vahva 5,36

5,00

5,34

Heikko

5,05 4,50

Keskitasoinen

4,79

4,00 Alkuvaihe

Keskivaihe

Loppuvaihe

K U V I O 1 1 . K ESKIARVOTARKASTELU VÄITTEELLE “M INULLA ON HYVÄT OPISKELUUN TARVITTAVAT VUOROVAIKUTUSTAIDOT (1 TÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 TÄYSIN SAMAA MIELTÄ )” OPINTOJEN VAIHEEN JA KOETUN OPISKELIJAYHTEISÖÖN INTEGROITUMISEN SUHTEEN .

Yhteenvetona voisi sanoa, että integroitumisella sekä opintojen vaiheella ei ole merkittävää vaikutusta yhteiskunta-alan opiskelijoiden kokemuksiin opiskelutaitojen osa-alueista. Vaihtelu oli useammassa näkökulmassa (itsenäinen suoriutuminen, opiskelutehokkuus ja tiedonhakutaidot) integroitumistasojen välillä marginaalista, korkeintaan noin yhden luokitteluvälin mittaista. Ainoastaan opintoihin varatun ajan mahdollisimman hyvä käyttö oli opiskelun loppuvaiheessa olleilla hieman vähäisempää kuin opintojen alkuvaiheessa olleilla integraation tasosta riippumatta.

5) K OETTU INTEGROITUMINEN JA TYYTYVÄISYYS KONTAKTIOPETUKSEN MÄÄRÄÄN 5,00

4,76

4,78

4,80 4,60 4,40 4,20

4,63 4,39 4,36

4,45 4,02 3,83

4,00 3,80

4,12

Vahva Keskivahva Heikko

3,60 3,40 3,20 3,00 Alkuvaihe

Keskivaihe

Loppuvaihe

K U V I O 1 2 . K OKEMUS KONTAKTIOPETUKSEN RIITTÄVYYDESTÄ (1 AIVAN LIIAN VÄHÄN – 5 SOPIVASTI – 10 AIVAN LIIKAA ).

Kuviossa 12 on esitetty keskimääräinen tyytyväisyys kontaktiopetuksen määrään opintojen eri vaiheissa ja koetun integroituneisuuden suhteen. Tulosten perusteella näyttää siltä, että kontaktiopetuksen määrään kaikkein tyytyväisimpiä olivat opintojen alkuvaiheessa olleet heikkoa integroituneisuutta kokeneet. Tämä voi selittyä sillä, että heikkoa integroitumista kokevat voivat olla integroitumatta myös omasta halustaan ja elämäntilanteensa vuoksi, jolloin myös vähäinen kontaktiopetuksen määrä voidaan kokea hyväksi asiaksi. Vahvasti integroituneet kokivat vähemmän tyytyväisyyttä opintojen keskivaiheella. Eräs mahdollinen selitys kokemuksen erolle on, että vahvaa yhteenkuuluvuutta opiskelijayhteisöön tunteneet opiskelijat kaipaavat sosiaalisia tilanteita muita enemmän, mikä puolestaan vahvistaa näkemystä opetustuntien riittämättömyydestä. Kaikilla opiskelijoilla integroituminen ei ole lähtökohtaisesti tavoiteltava asia, vaan se voi olla myös opiskelijan valinta, joka johtuu monenlaisista syistä, kuten oma elämäntilanne, työ, perhe ja asumisetäisyys. Opiskelijat voivat siis haluta opiskella itsenäisemmin erinäisistä syistä, jolloin he voivat olla tyytyväisempiä kontaktiopetuksen vähäisempään määrään. Tämä joukko on luultavimmin myös se osa, joka on samaisesta syystä heikosti integroitunut. Tämä vahvistaa aja18

tusta siitä, että opiskelijayhteisössä on monenlaisia opiskelijoita, joilla on monenlaisia tarpeita. Voi siis olla, että osa opiskelijoista ei syystä tai toisesta halua kontaktiopetusta ja siitä syystä myös integroituu heikommin.

O PISKELUKYKY Opiskelukyvyllä tarkoitetaan opiskelijan työkykyä oppilaitoksessaan. Opiskelukyky vaikuttaa opiskelijan opintojen sujuvuuteen, tuloksiin sekä opiskelijan ja opiskeluyhteisön hyvinvointiin. Opiskelukyvyn hyödyt ulottuvat työelämään asti luoden pohjaa työkyvylle ja työssä jaksamiselle. Käsitteen on Suomessa lanseerannut YTHS:n ylilääkäri Kristina Kunttu (2011), jonka malliin raportissa käsiteltävä mittaristo perustuu. Malli koostuu neljästä yksilöä ja ympäristöä koskevasta ulottuvuudesta: omat voimavarat, opiskelutaidot, opetus ja ohjaus sekä opiskeluympäristö. Omat voimavarat käsittävät opiskelijan fyysisen ja psyykkisen terveyden, elämäntilanteen, sosiaaliset suhteet sekä ympäristöstä saadun tuen. Opiskelukykyyn vaikuttavat myös elämänhallinta ja elämäntilanteet, jotka määrittävät opiskelijan voimavaroja sekä kokemusta voimien ja kykyjen riittävyydestä. Opiskelutaidot tarkoittavat opiskelun sujuvuutta edistäviä taitoja. Tällaiset taidot liittyvät opiskelutekniikoiden, opintojen suunnittelun ja ajankäytön hallinnallisiin taitoihin. Opiskelutaitoihin liittyvät myös kyky tehdä opiskelustrategioita, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaidot sekä sosiaaliset taidot. Opetus ja ohjaus vaikuttavat keskeisesti opiskelijan mahdollisuuksiin toimia työympäristössään. Opetuksen laatu, pedagoginen osaaminen, opintojen ohjaus sekä vertaistuen saatavuus luovat pohjaa opintoihin ja opiskeluympäristöön kiinnittymiselle. Opetuksen laatu ja saatavilla oleva opintojen ohjaus edistävät opiskelukykyä. Opiskeluympäristö pitää sisällään fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön. Fyysisen ympäristön riskittömyyden ja esteettömyyden lisäksi opiskeluolosuhteet ja opiskelun järjestämisen muodot vaikuttavat opintojen mielekkyyteen ja opiskelukykyyn. Sosiaalinen ja psyykkinen opiskeluympäristö muodostuu yhteisön vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä. Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri edistää hyvinvointia ja opiskelukykyä. (Kunttu, 2011.)

Omat voimavarat •  persoonallisuus •  identiteetti •  elämänhallinta •  elämäntilanne ja -olosuhteet •  sosiaaliset suhteet •  fyysinen ja psyykkinen terveys •  käyttäytyminen

Opiskelutaidot •  opiskelutekniikka •  oppimistyylit ja -tavat •  kriittinen ajattelu •  ongelmanratkaisukyvyt •  sosiaaliset taidot •  opintosuunnitelman teko •  ajankäytön suunnittelu

OPISKELUKYKY Opetustoiminta •  opetus •  ohjaus •  pedagoginen osaaminen •  tuutorointi

Opiskeluympäristö •  fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö •  oppilaitosten yhteisöt •  opiskelijoiden omat yhteisöt

K U V I O 1 3 . O PISKELUKYKYMALLI (K UNTTU , 2011, 34.)

Arvioimme raportissa yhteiskunta-alan opiskelijoiden opiskelukykyä tarkastelemalla kontaktiopetuksen määrää sekä opiskelukyvyn yhteyttä opintopistekertymään, opintojen edistymiseen ja taukoihin opinnoissa. Olemme arvioineet, kuinka motivoituneita ja innostuneita yhteiskunta-alan opiskelijat ovat suorittamaan opintonsa loppuun. Kokevatko he opintonsa hyödyllisiksi? Pidetäänkö opintojen välissä taukoja ja mistä syistä? Mikä on opiskelijoiden kokemus opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisesta sekä opiskelustressitasosta?

6) K UINKA MOTIVOITUNEITA OPISKELIJAT OVAT SUORITTAMAAN OPINTONSA LOPPUUN ? Tarkasteltaessa opiskelijoiden kokemusta opintojen hyödyllisyydestä huomataan, että yhteiskunta-alan opiskelijoista suurin osa vastasi olevansa väittämän ”Koen opintoni tulevaisuuteni 21

kannalta hyödyllisiksi” kanssa täysin samaa mieltä. Osuus on kuitenkin huomattavasti pienempi verrattuna muiden alojen opiskelijoihin. Tarkasteltaessa kuviosta 14 opiskelijoiden kokemuksia opintojen hyödyllisyydestä nähdään, että yhteiskunta-alan opiskelijat kokivat opintonsa vähemmän hyödylliseksi kuin muiden alojen opiskelijat. Yhteiskunta-alan opiskelijat vastasivat kysymykseen opintojen hyödyllisyydestä ”Täysin samaa mieltä” selvästi harvemmin kuin muiden alojen opiskelijat. Kolme neljäsosaa opiskelijoista koki opintonsa hyödyllisiksi tulevaisuutensa kannalta, yksi kymmenesosa ei pitänyt opintojaan hyödyllisinä ja loput olivat näiden väliltä.

Muut alat

Yhteiskunta-alan 39,0 % 29,8 % 31,6 % 24,8 %

27,2 %

19,3 %

0,9 % 0,5 %

1,8 % 1,0 %

Täysin eri mieltä

5,9 %

3,5 % 3

8,8 %

5,7 %

Täysin samaa mieltä

K U V I O 1 4 . O PISKELIJOIDEN KOKEMUS NYKYISTEN OPINTOJEN HYÖDYLLISYYDESTÄ OMAN TULEVAISUUDEN KANNALTA ( ASTEIKOLLA 1 TÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 TÄYSIN SAMAA MIELTÄ ), YHTEISKUNTA - ALAN OPISKELIJAT VERRATTUNA MUIDEN ALOJEN OPISKELIJOIHIN .

Kuviossa 15 on esitetty opiskelijoiden kokemuksia siitä, kuinka hyödylliseksi he kokivat opintonsa tulevaisuutensa kannalta. Opintojen eri vaiheiden välillä kokemus opintojen hyödyllisyydestä vaihteli. Optimistisuus oli vähäisempää opintojensa loppuvaiheissa olleilla.

6,00 5,90

100 %

92,1 % 84,5 %

5,97

90 %

80,2 %

5,80

80 %

5,70

70 %

5,60

60 %

5,67

5,50

50 %

5,40

Koen opintoni tulevaisuuteni kannalta hyödyllisiksi (1-7) Eri mieltä olevat %

40 % 5,42

5,30 5,20 5,10

Koen opintoni tulevaisuuteni kannalta hyödyllisiksi (1-7) Samaa mieltä olevat (%)

8,6 %

2,6 %

30 % 20 %

8,4 %

Koen opintoni tulevaisuuteni kannalta hyödyllisiksi (1-7) Keskiarvo

10 %

5,00

0% Uudet opiskelijat

Keskivaihe

Loppuvaihe

K U V I O 1 5 . V ÄITTEEN “K OEN OPINTONI TULEVAISUUTENI KANNALTA HYÖDYLLISIKSI (1 TÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 TÄYSIN 3 SAMAA MIELTÄ ). RYHMÄKESKIARVO SEKÄ VÄITTEEN KANSSA SAMAA MIELTÄ OLEVIEN OSUUS .

Kuviossa 16 on tarkasteltu opiskelijoiden kokemuksia oikealla alalla olemisesta suhteessa opintojen vaiheeseen. Kaikissa eri opintojen vaiheissa olleiden luokissa suurin osa opiskelijoista koki olleensa oikealla alalla. Niiden opiskelijoiden osuus, jotka kokivat vähiten olleensa omalla alalla, oli hieman suurempi opintojen loppuvaiheessa olleiden luokassa.

Kaikki

6,5 %11,9 %

23,7 %

38,6 %

17,0 %

Loppuvaihe (yli 200 op, valmistuu ennen 2016)

8 % 11 %

25 %

38 %

16 %

Keskivaihe

7 % 13 %

22 %

Uudet opiskelijat (2013 jälkeen aloittaneet) 2 % 12 %

23 %

39 % 40 %

17 % 21 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Täysin eri mieltä

Täysin samaa mieltä

K U V I O 1 6 . O PISKELIJAN KOKEMUS OIKEALLA ALALLA OLEMISESTA (1 TÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 TÄYSIN SAMAA MIELTÄ ) SUHTEESSA OPINTOJEN VAIHEESEEN .

Motivaatiota opintoihin on tarkasteltu kysymällä opiskelijoiden kokemuksia opinnoista valmistumisesta ja innokkuudesta omia opintoja kohtaan. Kuviossa 17 kuvataan, opiskelijoiden opinto 3 Ryhmäkeskiarvojen ero tilastollisesti merkitsevä (F-testin arvolla 13,7; df = 2; p < 0,01), kun verrataan loppuvaiheen opiskelijoita alku- ja keskivaiheen opiskelijoihin.

jensa keskeyttämisen harkitsemista sekä kokemusta opinnoista innostumisesta. Yhteiskuntaalan opiskelijoista suurin osa (83 %) oli väittämän “Harkitsen toisinaan opintojeni keskeyttämistä” kanssa eri mieltä ja noin 13 prosenttia samaa mieltä. Tämä tarkoittaisi, että noin joka kymmenes yhteiskunta-alan opiskelija koki opintojen keskeyttämisen edes joissain määrin todennäköiseksi. Suurin osa (80 %) opiskelijoista koki olleensa innoissaan opinnoistaan. Noin kymmenen prosenttia oli väittämän “Olen innoissani opinnoista” kanssa eri mieltä.

Harkitsen toisinaan opintojeni keskeyttämistä

Olen innoissani opinnoista

55,2 %

2,4 % 7,7 % 9,1 %

31,4 %

20,4 %

5,1 % 2,2 % 2,3 % 8,0 % 7,0 %

30,5 %

18,5 %

0,5 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1 Täysin eri mieltä

4 Ei samaa eikä eri mieltä

7 Täysin samaa mieltä

K U V I O 1 7 . O PISKELUINTOA JA OPINTOJEN KESKEYTTÄMISEN HARKITSEMISTA KUVAAVIEN VÄITTÄMIEN VASTAUSJAKAUMA ( TIIVISTETTY ). O PINTOJEN KESKEYTTÄMISEN HARKITSEMINEN SEKÄ OPINNOISTA INNOISSAAN OLEMINEN .

Kuviossa 18 on esitetty opiskelijoiden kokemuksia opintoja hidastavista tekijöistä yhteiskuntaalan ja muiden alojen opiskelijoilla. Yhteiskunta-alan opiskelijoiden opiskelua hidasti opinnäytetyö ja toimeentulovaikeudet useammin kuin muiden alojen opiskelijoiden opiskelua. Sen sijaan yhteiskuntatieteellisen alan vastaajien joukossa opintojen työläys, kurssien pakollinen suoritusjärjestys ja työssäkäynti ilmoitettiin muita harvemmin opiskelua hidastaneeksi tekijäksi. Myös heikko motivaatio oli harvemmin yhteiskunta-alan opiskelijoilla opintoja hidastava tekijä verrattuna muiden alojen opiskelijoihin. Yhteiskunta-alan opiskelijat ovat valinneet muiden alojen opiskelijoita harvemmin vaihtoehdon ”ei mikään” opintoja hidastavista tekijöistä. Vastaajia ohjeistettiin valitsemaan vaihtoehto “ei mikään” siinä tapauksessa, että opiskelija koki opintojensa edenneen suunnitellusti.

40 % 35 % 30 % 0,3 0,2 25 % 20 % 15 % 10 % 5% 0%

0,4 0,3 0,2 0,2 0,2 0,2

0,1 0,1 0,1 0,1

0,2 0,1

0,2 0,1 0,10,1 0,10,1 0,10,1 0,10,1 0,1 0,0

Muut alat Yhteiskunta-ala

K U V I O 1 8 . O PINTOJA HIDASTAVAT TEKIJÄT YHTEISKUNTA - ALAN JA MUIDEN ALOJEN OPISKELIJOILLA . V ASTAAJA SAI VALITA JOUKOSTA NIIN MONTA TEKIJÄÄ KUIN KOKI TILANTEENSA KUVAAMISEN VAATIVAN . V ASTAAJAA OHJEISTETTIIN VALITSEMAAN VAIHTOEHTO “ EI MIKÄÄN ” SIINÄ TAPAUKSESSA , ETTÄ HÄN KOKI OPINTOJENSA EDENNEEN SUUNNITELLUSTI . K UVIOSSA HIDASTAVAT TEKIJÄT ON ESITETTY YLEISYYDEN MUKAAN LASKEVASSA JÄRJESTYKSESSÄ .

Hienoinen vaikutus opintojen etenemiseen on myös toisen alan opinnoilla. Vastausvaihtoehto “opiskelu toisella alalla, jolta vaihtanut”, opintoja hidastavana tekijänä näyttäisi olevan hieman yleisempi yhteiskunta-alan opiskelijoilla kuin muiden alojen opiskelijoilla. Tämä voi ilmentää osaltaan toista ilmiötä, eli että yhteiskunta-alan opiskelijoissa on muita aloja enemmän niitä, jotka opiskelevat toista tutkintoa. Taulukosta 3 voi havaita, että yhteiskunta-alan opiskelijoiden keskuudessa on hieman enemmän toisen tutkinnon suorittaneita kuin muilla aloilla. Taulukko 3. Vastausjakauma kysymykseen “Oletko siirtynyt nykyiseen koulutukseesi opiskeltuasi ensin jotain toista alaa?” Oletko siirtynyt nykyiseen koulutukseesi opiskeltuasi ensin jotain toista alaa?

Muut alat (N=3536)

Yhteiskunta-ala (N=744)

En, nykyinen koulutukseni on ensimmäinen, jota opiskelen.

59,2 %

53,1 %

Olen jo valmistunut toiselta alalta (suorittanut korkeakoulututkinnon).

17,7 %

24,5 %

Kyllä, miltä alalta / mistä korkeakoulusta? 23,1 %

22,4 %

Taulukko 3 (jatkuu). Vastausjakauma kysymykseen “Oletko siirtynyt nykyiseen koulutukseesi opiskeltuasi ensin jotain toista alaa?” Harkitsetko tai oletko jo hakenut opiskelemaan jotain toista alaa kuin nykyinen koulutuksesi?

Muut alat (N=3536)

Yhteiskunta-ala (N=744)

En, aion jatkaa nykyisessä koulutuksessani.

89,1 %

85 %

Kyllä.

10,9 %

15 %

7) O PINTOJEN ETENEMINEN JA TAUOT Seuraavassa kuviossa on esitetty eri opintovaiheissa olevien yhteiskunta-alan opiskelijoiden arvioita valmistumisajastaan. On ymmärrettävä, että ensimmäisen vuoden opiskelijoiden arvio valmistumisestaan on vielä karkea heitto ja ilmentää useammin toiveajattelua, kun taas loppuvaiheen opiskelijat ovat jo kokeneempia ja kykenevät tarkemmin arvioimaan valmistumistaan.

Arvio valmistumisajasta 7,2 6,6

6,6

4,9

Uudet opiskelijat

Keskivaihe

Loppuvaihe

Kaikki

K U V I O 1 9 . E RI VAIHEISSA OLLEIDEN OPISKELIJOIDEN SUBJEKTIIVISET ARVIOT OPINTOIHIN KÄYTETTÄVÄSTÄ AJASTA VUOSINA .

Kuviossa 19 on esitetty opintojen eri vaiheissa olleiden vastaajien keskimääräinen arvio valmistumiseen kuluvasta ajasta. Kuvion lukuja tulkittaessa on hyvä pitää mielessä, että subjektiivinen arviointi on luonnollisesti opintojen alkuvaiheessa haastavampaa ja perustuu opintojen loppuvaiheessa vastaavasti jo toteutuneeseen opintoaikaan valmistumisen häämöttäessä. Ei liene siten yllättävä havainto, että opintojen alkuvaiheessa yhteiskunta-alan opiskelijat arvioivat kes26

kimäärin valmistuvansa viidessä vuodessa, kun taas opintojen loppuvaiheessa olevien arvio valmistumiseen kuluvasta ajasta oli noin puolitoista vuotta suurempi. Taulukko 4. Taukojen yleisyys ja yleisimmät syyt. Kaikista vastaajista

Miehistä

Naisista

Ei pitänyt taukoja

38,7 %

36,5 %

38,2 %

Armeija*

4,3 %

11,5 %

0,2 %

Työssäkäynti*

20,6 %

27,8 %

19,1 %

Toimeentulo-ongelma*

1,9 %

3,1 %

1,4 %

Perhe*

6,8 %

0,4 %

9,8 %

Välivuosi

5,6 %

3,1 %

6,5 %

Sairaus*

4,5 %

1,3 %

6,4 %

Järjestötoiminta

1,9 %

2,3 %

1,8 %

Tutkintoihin liittyvä siirtymävaihe

4,3 %

4,7 %

3,9 %

Muu syy

6,4 %

7,8 %

6,9 %

Keskimäärin montako vuotta enemmän kuluu valmistumiseen

3,1

2,4

2,5

Taulukossa 4 on esitetty opinnoissa pidettyjen taukojen yleisyys vastaajien keskuudessa sukupuolittain. Taulukossa esitetyt vaihtoehdot on kysytty niin, että vastaaja on voinut valita niin monta vaihtoehtoa kuin tilanteen kuvaaminen on edellyttänyt. Taulukossa tilastollisesti merkitsevät erot sukupuolten välillä on merkitty asteriskilla (*). Armeijan ja perheen mainitseminen oli odotetusti sukupuolittunutta, mutta yllättävää on sen sijaan havaita, että miehet pitivät toimeentulo-ongelmia taukojen syynä useammin kuin naiset. Naiset taas mainitsivat miehiä useammin sairauksien aiheuttaneen taukojen pitämistä. Opiskelijoita pyydettiin lomakkeessa myös arvioimaan valmistumiseen kuluvaa aikaa. Taulukossa on edellä mainittujen taukojen syiden yleisyyden lisäksi esitetty opiskelijan subjektiiviseen

valmistumisaikansa arvioon perustuva malliperusteinen estimaatti niille syille, joiden mainitseminen näyttäisi merkittävästi viivästyttävän opintoja. Tilastollisesti merkitseviä yli vuoden pituista opintojen pitkittymistä aiheuttaneita syitä näyttivät olleen erityisesti työssäkäynti, perhesyyt sekä sairastavuus. Työssäkäynnin osalta on erotettava varsinainen työssäkäynnin takia opinnoista poissaolemisen jakso opintojen viivästymisestä: Esimerkiksi vuoden poissaolo opinnoista voi näkyä opintojen pitkittymisenä yli vuoden pituisena pitkittymisenä, ja taulukossa esitetyt tulokset kuvaavat tätä jälkimmäistä. Työssäkäymistä koskevien tulosten osalta on siis syytä vielä korostaa, että taulukon tulokset kuvaavat niitä opiskelijoita, joilla opinnot ovat olleet vähintään vuoden verran kokonaan opiskelematta kyseisestä syystä. Tulos ei siis kuvaa opintojen ohella työssäkäynnin vaikutusta opintojen pitkittymiseen, sillä tämä on täysin toinen kysymys.

8) K UINKA TYYTYVÄISIÄ OPISKELIJAT OVAT OPINTOIHINSA ? Tarkastellaan seuraavaksi opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintomenestykseensä sekä niihin tekijöihin, jotka sitä aineistossa selittävät. Suhtautumisen erilaisiin korkeakoulujen opiskelijoita koskeviin niin sanottuihin “ranking”-listoihin on oltava kriittistä. Selvää on, että suuri osa opiskelijan tyytyväisyydestä tai tyytymättömyydestä on sellaista, jolle korkeakoulu ei itse voi mitään ja joka palautuu opiskelijan elämäntilanteeseen sekä opiskelumotivaatioon. Siten keskiarvotarkastelu korkeakouluittain ei vielä yksinään kerro opiskelijoiden opintojen edistämisen onnistumisesta kaikkea, sillä eri tavalla motivoituneet, erilaisissa elämäntilanteissa olevat opiskelijat ovat jakautuneet epätasaisesti eri korkeakoulujen välille. Barometriaineistolla on mahdollista arvioida korkeakouluun sekä toisaalta opiskelijaan itseensä paikantuvan tyytyväisyyden vaihtelun osuutta tyytyväisyyden kokonaisvaihtelusta menetelmällä, jota kutsutaan varianssikomponenttianalyysiksi. Menetelmän ideana on yksinkertaisesti arvioida sitä, kuinka suuri osuus kiinnostuksen kohteena olevan muuttujan varianssista on selitettävissä valituilla selitystekijöillä. Menemättä tässä liikaa yksityiskohtiin voidaan todeta, että varianssikomponenttianalyysi tuottaa tuloksen, jonka mukaan tyytyväisyydestä opintomenestykseen 7,7 prosenttia on sellaista, joka näyttäisi aineistossa paikantuvan korkeakouluun itsessään (ohjauksen riittävyys, kurssien suoritusjärjestys) ja 43 prosenttia puolestaan vaikuttaa paikantuvan opiskelijan elämäntilantee28

seen ja motivaatioon. Vastaavasti loput 49,3 prosenttia on sellaista, johon aineistolla ei päästä käsiksi tai joka johtuu muista tekijöistä tai mittausvirheestä. Taulukko 5. Vastaajien keskimääräinen tyytyväisyys opintomenestykseen (asteikolla 0–10). Yliopisto

Keskiarvo

Keskihajonta

Vaasan yliopisto

7,43

2,13

Turun yliopisto

6,77

2,43

Jyväskylän yliopisto

6,72

2,74

Itä-Suomen yliopisto

6,67

2,47

Tampereen yliopisto

6,65

205

2,67

Kaikki

6,55

743

2,64

Helsingin yliopisto

6,16

236

2,64

Lapin yliopisto

6,47

3,03

Åbo Akademi

5,76

2,8

Taulukosta 5 voi havaita, että keskimäärin tyytyväisimpiä opintomenestykseensä olivat Vaasan yliopistossa opiskelleet ja tyytymättömimpiä taas Åbo Akademissa opiskelleet. Kuviosta 20 nähdään, että yhteiskunta-alan opiskelijat olivat tyytymättömämpiä kontaktiopetuksen määrään kuin muiden alojen opiskelijat. Yhteiskunta-alan opiskelijoiden vastaukset kysymykseen “Kuinka tyytyväinen olet kontaktiopetustuntien määrään” painottuivat selvästi enemmän vaihtoehtoihin “Aivan liian vähän” ja “Sopivasti”. Enemmistö yhteiskunta-alan opiskelijoista (33 %) koki kontaktiopetustuntien määrän olleen sopiva.

50 %

100 % 43,2 %

45 %

90 %

40 %

80 % 33,3 %

35 %

70 %

30 %

60 %

25 %

50 %

Muut alat

40 %

Yhteiskunta-ala

30 %

Muut alat (kum.)

20 %

Yhteiskunta-ala (kum.)

20 %

16,1 % 15,4 %

12,9 %

15 % 10 % 5%

10,4 % 9,0 % 5,2 % 4,5 % 1,72,5 % % 2,1 %

9,4 % 7,2 % 7,2 % 6,0 %

4,2 % 4,0 % 1,5 %

1,5 %

10 % 0%

K U V I O 2 0 . T YYTYVÄISYYS KONTAKTIOPETUSTUNTIEN MÄÄRÄÄN YHTEISKUNTA - ALALLA JA MUILLA ALOILLA . V ASTAUSJAKAUMA KYSYMYKSEEN “K UINKA TYYTYVÄINEN OLET KONTAKTIOPETUSTUNTIEN MÄÄRÄÄN (0 NIITÄ ON AIVAN LIIAN VÄHÄN – 5 SOPIVASTI – 10 AIVAN LIIKAA )?” SEKÄ KUMULATIIVINEN SUMMA .

Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan joukkoa väitteitä, joilla kuvattiin opiskelijan tyytyväisyyttä opetusjärjestelyihin sekä opetettujen asioiden mielekkyyteen. Jälleen kerran on syytä muistaa, että opiskelijoiden keskimääräinen tyytyväisyys ei ole sama asia kuin opetuksen laatu. On todennäköistä, että osa opiskelijoista on muita kriittisempiä ja suhtautuu siten opetusjärjestelyiden toimivuutta ja sisältöä koskeviin väitteisiin eri lailla kuin vähemmän kriittiset opiskelijat. On mahdollista, että opiskelijapopulaatio on osassa korkeakouluista kriittisempää kuin muissa. Koska emme tiedä aineiston perusteella kriittisten opiskelijoiden jakautumisesta korkeakouluittain mitään, on tulkinnassa syytä pitäytyä opiskelijan subjektiivisen kokemuksen tasolla. Keskimääräistä tyytyväisyyttä on tarkasteltu kuviossa 21 mittaamalla opiskelijoiden kokemusta opetusjärjestelyiden tarkoituksenmukaisuudesta, oppimisen arvioinnin oikeudenmukaisuudesta, opetushenkilökunnan opettamistaidosta ja opetettujen asioiden mielekkyydestä suhteessa yliopistoon. Näyttäisi siltä, ettei yliopistojen väliltä löydy suuria eroja. Jyväskylän yliopistossa opiskelleilla näyttäisi kuitenkin olleen kaikkien vastaajien osalta parhaimmat kokemukset ja Helsingin yliopistossa opiskelleilla heikoimmat. 30

5,50

5,00

4,50

4,00

3,50

5,32 5,21 5,20 5,23 5,11 5,18 5,22 5,08 5,10 5,00 4,99 4,97 4,81 4,89 4,69 4,80 4,73 4,72 4,66 4,62

5,24 5,25

5,17 5,06 5,11

4,96 4,91 5,00 4,60 4,56 4,48 4,26

Oppimisen arviointi oikeudenmukaista Opetetut asiat ovat mielekkäitä Opetushenkilökunta osaa opettaa Opetusjärjestelyt tarkoituksenmukaisia

3,00

K U V I O 2 1 . Y HTEISKUNTA - ALAN OPISKELIJOIDEN KESKIMÄÄRÄINEN TYYTYVÄISYYS OPETUSTA JA OPETUSJÄRJESTELYJÄ KUVAAVIIN VÄITTEISIIN (1–7) KORKEAKOULUITTAIN .

Kuviosta 22 voi nähdä opiskelijoiden tyytyväisyyden oppilaitokselta saatuun tukeen opintojen etenemisessä. Korkeimman keskimääräisen tyytyväisyysasteen saavutti Vaasan yliopisto ja Helsingin yliopisto puolestaan heikoimman. Tulosta tulkitessa on hyvä muistaa, että kuviossa esitetään opiskelijoiden omia subjektiivisia arvioita omasta tyytyväisyydestään tuen määrään. Tulos voi siten ilmentää myös opiskelijoiden kriittisyyden tai vaatimuksien tasoa.

7,12 6,52

6,49

6,32

6,15

6,51

6,27

5,53

Helsingin Itä-Suomen Jyväskylän Lapin Tampereen Turun yliopisto yliopisto yliopisto yliopisto yliopisto yliopisto

Vaasan yliopisto

Åbo Akademi

K U V I O 2 2 . V ASTAAJIEN KESKIMÄÄRÄINEN TYYTYVÄISYYS OMALTA OPPILAITOKSELTA SAATUUN TUKEEN OPINTOJEN ETENEMISESSÄ (1 ERITTÄIN TYYTYMÄTÖN – 10 ERITTÄIN TYYTYVÄINEN ) KORKEAKOULUITTAIN .

Kuviossa 23 on esitetty yhteiskunta-alan opiskelijoiden kokemus siitä, kuinka hyvin heidän hakuvaiheen käsityksensä opinnoista on vastannut todellisuutta. Suurin osa koki käsitysten vastanneen todellisuutta melko hyvin (32 %) tai hyvin (30 %). Vain noin 15 prosenttia koki vastaavuuden melko huonoksi (11,4 %), huonoksi (3,3 %) tai erittäin huonoksi (0,6 %). Yleisesti ottaen suurin osa eli noin 70 prosenttia yhteiskunta-alan opiskelijoista koki, että heidän hakuvaiheen käsityksensä opinnoista oli vastannut hyvin todellisuutta.

3,3 % 0,6 % 11,4 % 0%

10 %

13,5 % 20 %

31,8 % 30 %

Erittäin huonosti

40 % 3

30,2 % 50 %

60 %

Ei hyvin eikä huonosti

70 % 5

80 % 6

9,2 % 90 %

100 %

Erittäin hyvin

K U V I O 2 3 . K UINKA HYVIN HAKUVAIHEEN KÄSITYS OPINNOISTA ON VASTANNUT TODELLISUUTTA .

9) O PINTOJEN JA MUUN ELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN Seuraavassa tarkastelemme yhteiskunta-alan opiskelijoiden opintojen ja muun elämän yhteensovittamista. Kuviossa 24 kokemusta opiskelun ja elämän yhteensovittamisesta on tarkasteltu kolmen muuttujan näkökulmasta: integroitumisen eli opiskeluun kiinnittymisen, opintojen vaiheen sekä työssäkäynnin näkökulmista. Integroituminen näyttäisi vaikuttavan kokemukseen

opiskelun ja elämän yhteensovittamisesta, erityisesti heikosti integroituneilla. Heistä yli puolet oli jossain määrin samaa mieltä “Koen opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisen haastavaksi” -väitteen kanssa ja jopa 8,6 prosenttia oli väitteen kanssa “Täysin samaa mieltä”. Opintojen vaihe ei vaikuttanut merkittävästi kokemukseen yhteensovittamisen haastavuudesta. Hieman vähemmän haastavuutta koettiin opintojen ja muun elämän yhteensovittamisessa opintojen keskivaiheessa. Työssä käymisen osalta näyttäisi siltä, että päätoimisesti työssä käyneet kokivat merkittävästi enemmän haastavuutta opintojen ja elämän yhteensovittamisessa. Heistä yli puolet oli ainakin jossain määrin sitä mieltä, että opintojen ja elämän yhteensovittaminen on haastavaa. Heistä väitteen kanssa oli “Täysin samaa mieltä” 14,1 prosenttia. Osa-aikaisesti työssäkäyvien ja työssä käymättömien välillä ei ollut opintojen ja muun elämän yhteensovittamisen kokemuksissa suurta eroa.

Integroituminen opiskelijayhteisöön Heikko 7,4 %

15,7 %

Keskivahva 6,0 %

20,8 %

22,7 %

Vahva 8,6 %

11,5 %

22,7 %

24,6 %

20,5 %

12,6 %

28,8 %

15,6 % 23,3 %

9,6 %

8,6 % 9,4 % 3,2 %

18,6 %

8,9 % 0,9 %

Opintojen vaihe Loppuvaihe 5,5 % 19,4 % Keskivaihe 8,9 %

20,5 %

20,8 %

Uudet opiskelijat 7,8 %

11,2 %

25,3 %

18,6 %

22,0 % 13,1 %

25,0 %

16,0 % 5,4 %

14,9 %

8,2 %

29,7 %

10,6 % 6,4 % 8,3 % 2,4 %

Työssäkäynti En käy töissä

10,3 %

Osa-aikaisesti 5,0 %

Täysin eri mieltä

24,9 %

23,7 %

Päätoimisesti 3,6 %9,0 % 0%

22,4 %

16,0 %

24,1 % 12,0 %

20 %

12,0 % 26,2 %

40 %

Ei samaa eikä eri mieltä

10,8 %

60 % 5

18,7 % 20,2 % 19,1 %

10,2 % 2,8 % 12,3 % 2,7 % 14,1 %

80 %

100 %

Täysin samaa mieltä

K U V I O 2 4 . O PISKELUN JA ELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN VASTAAJALLE VAIKEAA (1 T ÄYSIN ERI MIELTÄ – 7 T ÄYSIN SAMAA MIELTÄ ) TYÖSSÄKÄYNNIN , OPINTOJEN VAIHEEN SEKÄ OPISKELIJAYHTEISÖÖN INTEGROITUMISEN SUHTEEN .

Taulukossa 6 on esitetty opiskelijoiden osuudet työssäkäynnin ja opiskelupanoksen suhteen. Noin puolet opiskelijoista teki jonkin verran töitä opintojen aikana. 20 prosenttia kävi päätoimisesti töissä ja noin 30 prosenttia osa-aikaisesti. Päätoimisesti työssä käyneistä suurin osa opiskeli sivutoimisesti, osa-aikaisesti työssäkäyvät taas pystyivät paremmin opiskelemaan päätoimisesti – heistä suurin osa opiskeli päätoimisesti.

Taulukko 6. Vastaajien jakautuminen opiskelun ja työssäkäynnin pää- ja sivutoimisuuden luokkiin. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten tämänhetkistä työssäkäyntiäsi? Käyn töissä Käyn töissä päätoimisesti osa-aikaisesti En käy töissä Kaikki Mikä seuraavista kuvaa parhaiten tämänhetkistä opiskelutilannettasi?

Opiskelen päätoimisesti

3,8 %

25,3 %

43,5 %

74,6 %

Opiskelen sivutoimisesti

15,6 %

4,7 %

3,2 %

23,7 %

En opiskele

2,1 %

0,2%

1,5 %

3,7 %

21,5 %

30,3 %

48,2 %

100,0 %

Kaikki

Yhteiskunta-alan opiskelijat eivät kokeneet merkittävästi enempää stressiä suhteessa muiden alojen opiskelijoihin. Kuviossa 25 on esitetty vastausjakauma yhteiskunta-alan opiskelijoiden kokemasta stressistä. Kysymyksessä stressiä pyrittiin arvioimaan 10-portaisella asteikolla (1 En lainkaan – 10 Hyvin paljon). Tulokset ovat jossain määrin hälyttäviä: Vastaajista melkein joka kymmenes valitsi vaihtoehdon asteikon ääripäästä (10), ja vastauskategoriat 8–10 käsittivät yhteensä 60 % kaikista vastaajista. Yhteiskunta-alan opiskelijoiden keskiarvo oli 6,79 (keskihajonta 2,35). 25 %

22,8 %

20,9 %

20 % 15 %

12,9 %

11,8 % 8,5 %

10 % 5%

2,0 %

2,9 %

3,5 %

4,2 %

4,7 %

5,7 %

0% En lainkaan

Hyvin paljon

K U V I O 2 5 . O PISKELIJOIDEN KOKEMA STRESSI OPINNOISTA JA ELÄMÄSTÄ (1 EN LAINKAAN – 10 HYVIN PALJON ).

A MMATTI - IDENTITEETTI Eheä identiteetti on osa tervettä persoonallisuutta. Saavutettu identiteetti on voimavara, joka ennakoi elämänhallinnan tunnetta ja psykososiaalista hyvinvointia, minkä vuoksi nuoruudessa kehittyvän identiteetin rakentuminen on erityisen tärkeää (Fadjukoff, 2009, 191). Identiteetin kehittyminen on jatkuva prosessi, joka rakentuu oman elämän historian, kokemusten, tapahtumien ja tilanteiden kokemuksista sekä niiden tulkinnoista (Ropo, 2009, 5). Identiteetin osa-alueita on moninaisia, ja ne kietoutuvat toisiinsa saumattomasti. Tässä kohtaa tarkastelemme kuitenkin erityisesti yhteiskunta-alan opiskelijoiden ammatti-identiteettiä. Ammatti-identiteetti on työidentiteetin osa-alue, jonka avaintekijöinä on oppiminen, sosialisaatio ja vuorovaikutus. Ammatti-identiteetin muodostuminen alkaa jo koulutuksen aikana, ja siihen kuuluu usko oman opintoalan mielekkyyteen, työllistävyyteen sekä opintojen ja työn yhteensovittamiseen. Ammatti-identiteettiä rakentavat koulutuksen aikana saatu tiedeperusta sekä työstä saadut mielikuvat ja kokemukset. Opiskelija rakentaa identiteettiä jatkuvasti reflektoiden omia mielikuviaan sekä koulutuksen aikana ympäristöstä että työkokemuksista muodostuneista mielikuvista. Tieteellinen maailmankuva, työstä opitut käytännöt sekä opiskelijan oma reflektointi muodostavat ammatti-identiteettiä.

Tiedeperusta

Teoreettisesti hallittu ammattikäytäntö

Tieteellinen maailmankuva AMMATTIIDENTITEETTI Opiskelija

Työ

Reflektoiva koulutusalansa asiantuntija K U V I O 2 6 . A MMATTI - IDENTITEETTIMALLI . (K AARESVIRTA (2004) T IETEEN , TYÖN JA OPISKELIJAN VÄLISET SUHTEET - MALLIA MUKAILLEN .)

Lähestymme tässä raportissa ammatti-identiteettiä tarkastelemalla yhteiskunta-alan opiskelijoiden uskomuksia työllistymisestä suhteessa korkeakouluun ja pääaineeseen. Selvitämme myös, kuinka suuri osa opintoalan mielekkyydestä selittyy pääaineella. On myös mielenkiintoista tarkastella yhteiskunta-alan opiskelijoiden kiinnostusta yrittäjyyteen sekä sitä, vaikuttaako opintojen aikana työssä käyminen omaan työllistymisuskoon. Koska ammatti-identiteetti rakentuu jo opintojen aikana, on hyvä tarkastella, onko opiskelijayhteisöön integroitumisella yhteyttä oman alan työllistymisuskoon ja mielekkään työn löytämiseen.

10) P ÄÄAINEEN JA KORKEAKOULUN VAIKUTUS AMMATTI - IDENTITEETTIIN Tässä osiossa tarkastelemme, missä määrin opiskelijoiden kokemukset työllistymisestään paikantuvat korkeakouluun ja pääaineeseen. Taulukossa 7 on esitetty opiskelijoiden pääaineen (ryhmitelty Tilastokeskuksen tutkinto-ohjelmakoodin mukaisiin ryhmiin) sekä korkeakoulun mukaan lasketut ryhmäkeskiarvot neljän ammatti-identiteettiä sekä valmistumisen jälkeistä työllistymistä koskevan väittämän suhteen. Ammatti-identiteetin kannalta kiinnostavia ovat taulukon kahden ensimmäisen sarakkeen muuttujat, joita ovat kokemus nykyisten opintojen hyödyllisyy37

destä sekä usko oman alan töiden löytymiseen valmistumisen jälkeen. Näistä ensimmäinen esitettiin vastaajille väittämän muodossa niin, että opiskelija otti siihen kantaa asteikolla 1 täysin eri mieltä – 7 täysin samaa mieltä. Taulukon kolme jälkimmäistä saraketta kuvaavat valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen liittyvien väitteiden todennäköisenä pitämistä. Näitä arvioitiin niin ikään 7-portaisella asteikolla, jonka ääripäät olivat 1 “Pidän hyvin epätodennäköisenä” ja 7 “Pidän hyvin todennäköisenä”. Kysymyksistä ensimmäinen mittaa vastaajien uskoa oman alan töiden löytymiseen, toinen uskoa ulkomaille työn perässä muuttamiseen sekä viimeinen uskoa yrittäjäksi päätymisen todennäköisyyteen. Taulukko 7. Opiskelijoiden keskimääräinen kokemus oman alan opintojen hyödyllisyydestä, työllistymisuskosta, ulkomaille työn perässä muuttamisesta sekä yrittäjyydestä. Ryhmäkeskiarvotarkastelu tutkintoluokittain sekä korkeakouluittain. Tutkinto (tilastokeskuksen tutkinto-ohjelma -koodi)

733199 VTM, muu pääaineryhmä 733203 YTM, sosiaalitieteet 733108 VTM, tilastotiede 733202 YTM, taloustieteet 733301 HTM, hallintotieteet 733102 VTM, taloustieteet 733106 VTM, viestintätieteet 733201 YTM, politiikkatieteet 733207 YTM, filosofia 733310 HTM, alue- ja ympäristö VTM, pääaine tuntematon 733101 VTM, politiikkatieteet 733103 VTM, sosiaalitieteet 733107 VTM, filosofia 733210 YTM, alue- ja ympäristö 733211 YTM, matkailu

Kuinka Koen todenopintoni näköistulevai- tä: Työlsuuteni listyn kannal- opisketa hyö- lemaldyllisik- leni si alalle 7,00 6,00 6,09 5,61 6,15 6,47 6,00 5,00 5,91 5,33 5,89 5,24 5,87 5,43 5,73 5,07 5,70 3,75 5,70 5,60 5,47 5,06 5,43 4,84 5,42 4,88 5,02 3,34 4,85 3,85 4,72 4,29

Työskentelen ulkomailla 2,00 2,70 3,15 4,00 3,32 4,05 4,30 4,08 3,13 3,98 4,72 4,36 4,09 3,87 4,21 4,07

Työskentelen yrittäjänä 3,00 2,60 3,96 4,00 2,58 2,84 3,48 2,56 2,17 2,54 2,67 2,77 2,71 3,03 2,53 3,67

N 1 149 5 4 168 42 18 88 9 16 40 88 90 15 5 11

Taulukko 7 (jatkuu). Opiskelijoiden keskimääräinen kokemus oman alan opintojen hyödyllisyydestä, työllistymisuskosta, ulkomaille työn perässä muuttamisesta sekä yrittäjyydestä. Ryhmäkeskiarvotarkastelu tutkintoluokittain sekä korkeakouluittain. Helsingin yliopisto 5,48 4,79 4,24 2,99 245 Itä-Suomen yliopisto 5,87 4,81 3,34 2,96 33 Jyväskylän yliopisto 5,47 4,70 3,39 2,55 66 Lapin yliopisto 5,84 5,24 3,62 2,79 46 Tampereen yliopisto 5,56 4,91 3,73 2,39 202 Turun yliopisto 5,73 4,87 3,89 2,46 74 Vaasan yliopisto Åbo Akademi

5,59 5,56

5,21 5,13

3,38 4,36

3,09 2,77

35 45

Kaikki

5,60

4,90

3,83

2,74

746

Taulukon lukuja tulkittaessa on syytä pitää mielessä opiskelijamääriltään pienten tutkintojen vastaajamäärä. Alle 10 tai 20 vastaajaa käsittävien tutkintojen keskiarvoista ei kannata tehdä johtopäätöksiä. Selkeitä eroja (joille löytyy tilastollista evidenssiä) kuitenkin on: Epäilevimmin opintojensa hyödyllisyyteen suhtautuivat matkailualan opiskelijat (heitä tosin on aineistossa vähän). Positiivisimmin suhtautuivat YTM sosiaalitieteen opiskelijat, joiden keskiarvo väittämän suhteen oli 6,1. Keskimäärin heikoin usko oman alan töiden löytymiselle (suurista pääaineryhmistä) oli VTM politiikkatieteilijöillä. Kiinnostavaa on myös havaita, että sosiaalitieteilijät olivat samalla kaikkein epäuskoisimpia sen suhteen, että tulisivat työskentelemään ulkomailla valmistumisensa jälkeen. Suurin usko ulkomailla työskentelemiseen oli VTM politiikkatieteilijöillä, mikä on varsin ymmärrettävää, sillä pitäähän tutkintoluokka sisällään kansainvälisten suhteiden ja maailmanpolitiikan opiskelijat, joista osa tähtää kansainväliselle uralle. Ulkomaille työskentelemään päätymiseen uskovia oli paljon myös VTM pääaine tuntematon -luokassa, joka pitää sisällään Åbo Akademin opiskelijoita (ÅA oli ainoa yliopisto, joka ei pystynyt yksilöimään kaikkien opiskelijoidensa pääainetta). Todennäköisyyteensä toimia tulevaisuudessa yrittäjänä opiskelijat suhtautuivat varsin epäilevästi. Aineiston keskiarvo 7-portaiselle väittämälle oli noin 2,8, eli keskimäärin opiskelijat pitävät yrittäjyyttä varsin epätodennäköisenä. Myönteisimmin yrittäjyyteen näyttivät suhtautuneen taloustieteiden opiskelijat.

Keskiarvotarkastelut muuttuvat joissain määrin mielekkäämmiksi siirryttäessä tarkastelemaan eroja korkeakoulujen välillä, jos keskitytään vastaajamäärien riittävyyteen. Todellisuudessa suuri osa eroista korkeakoulujen välillä selittyy tietenkin sillä, että niissä on erilaisia alakohtaisia painotuksia (voisi jopa väittää, että erot johtuvat vain siitä), jotka on hyvä pitää mielessä. Keskimäärin opintojaan tulevaisuutensa kannalta hyödyllisimpinä pitivät Itä-Suomen yliopiston sekä Lapin yliopiston yhteiskuntatieteilijät, kun taas vähiten hyödylliseksi ne kokivat Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston opiskelijat. Työllistymiseensä uskoivat heikoiten Jyväskylän yliopiston sekä Helsingin yliopiston opiskelijat, parhaiten Lapin yliopiston ja Vaasan yliopiston opiskelijat. Åbo Akademin opiskelijat pitivät ulkomailla työskentelyä kaikkein todennäköisimpänä. Epätodennäköisimpänä ulkomailla työskentelyä pitivät Itä-Suomen yliopiston ja Vaasan yliopistojen opiskelijat. Yrittäjyyttään keskimäärin todennäköisimpänä pitivät Vaasan yliopiston opiskelijat ja epätodennäköisimpänä Tampereen yliopiston opiskelijat. Lisäksi toteutettiin varianssikomponenttianalyysi, jolla pyrittiin vastaamaan kysymykseen, kuinka suuri osuus työllistymisuskosta loppujen lopuksi selittyy pääaineella ja kuinka suuri on korkeakoulun osuus. Taulukossa 8 on esitetty työllistymisuskon suhteen lasketun varianssikomponenttianalyysin tulos, jossa erotetaan työllistymisuskoa selittävistä tekijöistä opintojen aikainen työssäkäynti, tutkinnon vaikutus, opintojen vaihe sekä korkeakoulu. Tuloksen perusteella kyselylomakkeessa mitatuilla kysymyksillä selitetään yhteensä noin neljännes muuttujan kokonaisvarianssista. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijan työllistymisuskoon vaikuttavissa merkittävissä tekijöissä on paljon sellaisia, joihin kyselylomakkeella ei päästä käsiksi tai jotka ovat peräisin kaikille kyselytutkimuksille ominaisen mittausvirheen osuudesta. Kaiken kaikkiaan edes neljänneksen selittyvä kokonaisvarianssi on kyselytutkimuksessa varsin hyvä tulos.

Taulukko 8. Varianssikomponenttianalyysi työllistymisuskolle korkeakoulun, tutkinnon, opintojen vaiheen ja työssäkäynnin suhteen. Varianssikomponentti

Estimaatti

Korkeakoulu

0,018

0,7 %

Tutkinto

0,482

17,8 %

Tämänhetkinen työssäkäynti

0,051

1,9 %

Opintojen vaihe

0,108

4,0 %

Selitetty varianssi yhteensä

0,659

24,4 %

Selittämätön varianssi

2,047

75,6 %

Varianssi yhteensä

2,706

100 %

Tuloksista tekee mielenkiintoisen havainto, jonka mukaan suurin osa työllistymisuskon selitetystä varianssista paikantuu opiskeltavaan tutkintoon eikä juurikaan opiskelijan korkeakouluun. Tämä johtuu tietenkin osaltaan siitä, että eri tutkintonimikkeet ovat vahvasti sidoksissa korkeakouluun: Tilastokeskuksen koulutusohjelmakoodi erottaa jo itsessään toisistaan yliopistot, joissa yhteiskuntatieteistä valmistutaan YTM- ja VTM-nimikkeillä. Toisaalta tulos, jonka mukaan suurin osa eroista opiskelijoiden työllistymisuskossa paikantuu opiskeltavaan tutkintoon, on varsin uskottava: työmarkkinat näyttäytyvät hyvin erilaisina sosiaalialan opiskelijalle verrattuna vaikkapa kehitysmaatutkimuksen tai filosofian pääaineopiskelijoihin. On myös hieman yllättävää, että opiskelijan senhetkinen työssäkäynti ei selitä kuin kaksi prosenttia muuttujan kokonaisvaihtelusta. Tämä selittynee osin sillä, että kysymys on nimenomaan omalle alalle työllistymisestä, kun taas kyselylomakkeessa opintojen aikainen työssäkäynti voi olla käytännössä mitä tahansa. Kuviossa 27 on esitetty opintojen hyödyllisyyden kokemusta kuvaavan mittarin jakauma opintojen eri vaiheissa. Hyvänä tuloksena voidaan pitää sitä, että opintojaan edes joissain määrin hyödyllisinä pitää vielä opintojen loppuvaiheessa noin 80 prosenttia vastaajista. Pienen opintojaan hyödyttöminä pitäneen joukon suhteellinen osuus oli alkuvaiheen opiskelijoilla noin kolme prosenttia mutta loppuvaiheen opiskelijoilla kuitenkin vajaa kymmenen prosenttia (8,4%). Vastaa-

vasti erittäin tyytyväisten osuus (väittämän kanssa täysin samaa mieltä olevat) oli loppuvaiheen opiskelijoista vain hieman yli puolet verrattuna opintojen keskivaiheessa olleisiin.

Loppu

6,2 %

Keskivaihe

11,4 %

27,1 %

7,1 % 7,0 %

Alkuvaihe 2,6 %5,4 % 0%

32,9 %

22,8 %

30,3 %

22,8 %

10 %

20 %

20,1 % 31,3 %

31,0 % 30 %

Täysin eri mieltä

40 % 2

38,2 %

50 % 4

60 % 6

70 %

80 %

90 %

100 %

Täysin samaa mieltä

K U V I O 2 7 . K OKEMUS OPINTOJEN HYÖDYLLISYYDESTÄ SUHTEESSA OPINTOJEN VAIHEESEEN .

Kuviossa 28 on esitetty subjektiivista uskoa oman alan töiden löytymiseen kuvaavan kysymyksen vastausjakaumia kiinnostavien taustamuuttujien suhteen. Vaikka valtaosalla opiskelijoista työllistymisnäkymät pysyivät suhteellisen myönteisinä läpi opiskelun, on kuviosta selvästi havaittavissa pessimismin olleen voimakkaampaa erityisesti opintojen loppuvaiheessa. Opintojen aikaisen työssäkäynnin vaikutus näyttäisi olleen siinä, että alalle työllistymisensä suhteen täysin varmojen opiskelijoiden osuus oli suurin päätoimisesti työssä käyneiden kohdalla. Lisäksi heikosti opiskelijayhteisöön integroituneille työllistymisnäkymät näyttäytyivät muita huonompina, vaikkakaan ei voida sulkea pois sitä, että kyseessä saattaa olla opintojen vaiheeseen paikantuva kovarianssi. Aikaisemmissa tarkasteluissahan huomattiin integroituneisuuden olleen pääsääntöisesti heikompaa opintojen loppuvaiheessa, jolloin loppuvaiheen muita pessimistisemmät opiskelijat ovat varmasti yliedustettuina myös heikon integroituneisuuden ryhmässä.

Opintojen vaihe Loppuvaihe 4,6 %8,1 % Keskivaihe Uudet opiskelijat

11,5 %

15,0 %

6,1 % 9,7 % 8,0 %

26,1 %

23,6 %

32,6 %

5,0 % 12,4 %

37,9 %

11,1 %

27,6 %

14,4 %

29,7 %

13,1 %

Työssäkäynti En käy töissä 3,4 %7,8 % 9,0 % Käyn töissä osa-aikasesti 3,8 % 10,9 %

13,3 %

32,5 %

14,1 %

25,2 %

30,6 %

Käyn töissä päätoimisesti 4,2 %5,2 % 9,8 % 6,6 %

8,7 %

26,8 %

26,0 %

12,5 %

27,7 %

20,5 %

29,6 %

20,2 %

Integroituminen Vahva 4,5 %4,8 %8,0 % Keskitasoinen

32,2 %

3,4 % 6,6 % 13,7 %

Heikko 4,0 % 8,8 %

Kaikki

14,1 %

6,2 % 9,7 % 0%

10 %

34,5 % 11,9 %

Erittäin epätodennäköistä

27,3 %

12,0 %

20 %

23,9 %

30,5 %

30 % 2

27,2 %

40 % 4

26,1 %

50 % 5

60 %

70 %

80 %

11,8 % 10,0 %

12,6 % 90 %

100 %

Erittäin todennäköistä

K U V I O 2 8 . K UINKA TODENNÄKÖISENÄ VASTAAJA PITÄÄ TYÖLLISTYMISTÄ OMALLE ALALLEEN (1 ERITTÄIN EPÄTODENNÄKÖISTÄ – 7 ERITTÄIN TODENNÄKÖISTÄ ) SUHTEESSA OPINTOJEN VAIHEESEEN , OPINTOJEN AIKAISEEN TYÖSSÄKÄYNTIIN SEKÄ OPISKELIJAYHTEISÖÖN INTEGROITUMISEEN .

Tämän edellä mainitun yhdysvaikutuksen tarkastelemiseksi on kuviossa 29 eroteltu työllistymisuskon suhteen opiskelijan integroituminen opiskelijayhteisöön opintojen eri vaiheissa. Keskiarvotarkastelussa on mahdollista verrata samantasoista integroituneisuutta kokevien mutta eri vaiheissa opintojaan olevien uskoa työllistymiseensä. Tulokset näyttävät tukevan aikaisempia havaintoja niin, että mahdollista on sekä yleinen pessimismin kasvu valmistumisen lähestyessä että opiskelijayhteisöön integroituneisuuden pessimismiltä joissain määrin suojaava vaiku-

tus: opintojensa loppuvaiheessa olleet opiskelijayhteisöön vahvasti integroituneet uskoivat keskimäärin työllistymiseensä yhtä paljon kuin heikosti integroituneet opintojensa alkuvaiheessa. 5,80

5,63

5,60

5,41

5,40 5,20

5,17 5,33

5,29

Vahva

5,00 4,80

Keskitasoinen

4,96

Heikko

4,60 4,40

4,66

4,61 4,51

Keskivaihe

Loppuvaihe

4,20 4,00 Alkuvaihe

K U V I O 2 9 . K ESKIARVOTARKASTELU , TYÖLLISTYMISUSKO (“T YÖLLISTYN OPISKELEMALLENI ALALLE ” 1–7) OPINTOJEN VAIHEEN SEKÄ KOETUN INTEGROITUMISEN SUHTEEN .

On järkeenkäypää ajatella, että opintojen loppuvaiheessa enemmän opiskeluyhteisöön integroituneet löytävät verkostoidensa avulla työllistymisuskoa vahvistavia tekijöitä enemmän kuin ne, joilla työllistymistietoa kuljettavaa verkostoa ei koeta olevan. Vaikka keskimääräinen opiskelijayhteisöön integroituneisuuden kokemus oli opintojen loppuvaiheessa olleilla alhaisempaa kuin aikaisemmissa vaiheissa olleilla, näyttää siltä, että erityisesti vahva yhteenkuuluvuuden tunne muihin opiskelijoihin suojaisi jossain määrin työllistymisuskoa koskevalta pessimismiltä. Tässä kohtaa täytyy myös muistaa, että ne opiskelijat, jotka kokivat työllistymisuskonsa heikoksi, ovat luultavimmin jo lopettaneet opinnot eivätkä siten edes näy vastaajien joukossa.

Taulukko 9. Työelämän materialismi–jälkimaterialismi-mittari (Inglehart). Yhteiskunta-alan opiskelijoiden arvostukset työelämässä. Toinen valinta Ajattele työtä yleensä. Mikä seuraavista aspekteista on sinulle tärkeintä työssä? Entä toiseksi tärkeintä? (Inglehart) Hyvä palkka Ensimmäinen valinta

Hyvä palkka, jotta ei tarvitsisi olla huolissaan rahasta Työpaikan turvallisuus: se, ettei ole vaaraa toiminnan loppumisesta tai työttömyydestä. Työskenteleminen mukavien ihmisten kanssa Mielekkään työn tekeminen - työssä tuntee saavansa aikaan jotakin tärkeää.

Yhteensä Materialistisia (palkka + turvallisuus) Välimuoto (yksi kumpaakin) Jälkimaterialistisia (mielekkyys + ihmiset)

Työpaikan turvallisuus 3,0 %

4,7 %

Työskenteleminen mukavien ihmisten kanssa 1,8 %

Mielekkään työn tekeminen 6,7 %

Yhteensä 11,5 %

2,4 %

6,0 %

13,1 %

2,8 %

6,9 %

3,0 %

1,1 %

31,7 %

13,5 %

23,2 %

39,5 %

17,6 %

27,4 %

68,4 % 15,4 %

100,0 %

7,7 % 66,2 % 26,0 %

Lopuksi taulukossa 9 on tarkasteltu yhteiskunta-alan opiskelijoiden arvostuksia työssä. Vastaajia pyydettiin valitsemaan neljästä työelämän osa-alueesta itselleen tärkein sekä toiseksi tärkein asia (hyvä palkka, työn turvallisuus, mielekäs työ ja työkaverit). Taulukossa on Inglehartia mukaillen merkitty värikoodein ne vastausluokat, joissa ensimmäinen ja toinen valinta ovat olleet A) materialistisia (palkka + turvallisuus), B) jälkimaterialisteja (mielekäs työ ja työkaverit tärkeintä) sekä näiden välimuoto C) (yksi kummastakin kategoriasta). (Inglehart & Abramson, 1994, 336– 354.) Kaiken kaikkiaan häviävän pieni osa opiskelijoista tuntui arvostavan työssä ensisijaisena asiana varmuutta ja hyvää palkkaa. Suurin osa vastaajista (noin kaksi kolmesta) valitsi yhden kummastakin kategoriasta ja sijoittui arvostuksiltaan näin niin sanottuun välikategoriaan. Neljännekselle vastaajista ensisijaisia tekijöitä työssä olivat työn mielekkyys ja hyvät työkaverit.

Y HTEENVETO Tässä raportissa tarkastellaan yhteiskunta-alan opiskelijoiden kokemuksia opiskelijayhteisöön integroitumisen, opiskelukyvyn ja ammatti-identiteetin näkökulmista. Tutkimuksessa hyödynnetään tuoretta Opiskelijabarometrin kyselyaineistoa, jossa on kaikista Suomen yliopistojen opiskelijoista poimittu otos. Kysely lähetettiin yhteensä 2 289 yliopistoissa yhteiskuntatieteellistä alaa opiskelleelle opiskelijalle, joista kyselyyn vastasi 744. Vastausprosentti oli siten 32,5. Opiskeluyhteisöön kiinnittyminen Opiskeluyhteisöön kiinnittyminen eli integraatio koostuu opiskelu- ja tiedeyhteisön jäsenyyden, yhteisön tuen sekä yhteisöllisyyden kokemuksista. Parhaimmillaan tämä edistää hyvinvointia ja opintojen etenemistä sekä parempien oppimistuloksien saavuttamista. Raportissa käytetään lähtökohtana Vesa Korhosen (2012) opintojen kiinnittymismallia. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että vajaa kolmannes kaikista yhteiskunta-alan opiskelijoista koki kuuluvansa oman alan opiskelijoiden yhteisöön vain heikosti tai ei lainkaan. Vajaa puolet sijoittui vastausjakauman keskivaiheille (vastakategoriat 3–5). Vain joka viides koki itsensä vahvasti integroituneeksi. Opintojen alkuvaiheessa miehet kokivat vahvaa integroituneisuutta huomattavasti yleisemmin kuin naiset. Erot korkeakoulujen välillä ovat sen verran pieniä, että ne ovat tilastollisesti epävarmoja. Vahvimmin integroitumista koettiin kuitenkin Turun yliopistossa ja vähiten Lapin yliopistossa. Aineiston perusteella integroituneisuuden tasolla oli yhteys opiskelijoiden tyytyväisyyteen opintojensa etenemiseen. Tyytyväisyys opintomenestykseen näyttäisi laskevan opintojen loppuvaihetta kohti. Mitä paremmin opiskelija koki integroituneensa opiskelijayhteisöön, sitä tyytyväisempi hän oli opintojensa sujuvuuteen. Opintojen loppuvaiheessa heikosti integroituneisuutta kokeneet erosivat muista merkittävästi. He olivat selkeästi vähiten tyytyväisiä opintojensa sujuvuuteen. Integroitumisen taso näytti vaikuttavan myös opiskelijoiden kokemukseen vuorovaikutustaidoista. Vahvan integraation omanneet kokivat hiukan muita enemmän omanneensa hyvät vuorovaikutustaidot.

Myös tyytyväisyydellä kontaktiopetuksen määrään opintojen eri vaiheissa ja koetulla integroituneisuudella oli havaittavissa yhteys. Kaikkein tyytyväisimpiä olivat opintojen alkuvaiheessa heikkoa integroituneisuutta kokeneet. Kokemus oli opintojen keski- ja loppuvaiheessa opiskelevilla kriittisempi. Opiskelukyky Opiskelukyvyllä tarkoitetaan opiskelijan toimintakykyä opiskelussaan ja oppilaitoksessaan. Opiskelukyvyn hyödyt ulottuvat työelämään asti ja luovat pohjaa työkyvylle ja työssä jaksamiselle. Käsitteen on luonut Kristina Kunttu (2011), jonka malliin raportissa käsiteltävä mittaristo perustuu. Opintojen hyödyllisyydestä yhteiskunta-alan opiskelijoista suurin osa (27,2 %) vastasi olevansa täysin samaa mieltä. Tämä on kuitenkin heikompi tulos verrattuna keskimääräisiin muiden alojen opiskelijoiden kokemuksiin (39,0 %). Noin kolme neljäsosaa opiskelijoista koki opintonsa ainakin joissain määrin hyödylliseksi tulevaisuutensa kannalta. Optimistisuus oli myöhäisemmissä opintojen vaiheissa olleilla vähäisempää kuin opintojensa alkuvaiheissa olleilla. Suurin osa yhteiskunta-alan opiskelijoista koki olevansa oikealla alalla opintojen vaiheesta riippumatta. Kuitenkin noin joka kymmenes yhteiskunta-alan opiskelija oli harkinnut opintojen keskeyttämistä. 80 prosenttia opiskelijoista koki olleensa innoissaan opinnoistaan. Noin kymmenen prosenttia oli väittämän “ Olen innoissani opinnoista” kanssa eri mieltä. Yhteiskunta-alan opiskelijoiden opiskelua hidasti opinnäytetyö, toimeentulovaikeudet ja toinen tutkinto useammin kuin muiden alojen opiskelijoilla. Sen sijaan opintojen työläys ja heikko motivaatio hidastivat opiskelua muiden alojen opiskelijoihin verrattuna harvemmin. Opintojen välissä pidettävien taukojen yleisimmät syyt olivat vastaajien keskuudessa sukupuolittuneita. Armeijan ja perheen mainitseminen oli odotettua, mutta yllättävää oli se, että miehet pitivät toimeentulo-ongelmia taukojen syynä useammin kuin naiset. Naiset taas mainitsivat miehiä useammin, että sairaudet ovat aiheuttaneet taukojen pitämistä. Tilastollisesti merkitseviä yli vuoden pituisia opintojen pitkittymisiä näyttivät aiheuttavan erityisesti perhesyyt, sairastavuus sekä työssäkäynti.

Tyytyväisyydestä opintomenestykseen vain 7,7 prosenttia oli sellaista, joka näyttäisi aineistossa paikantuvan korkeakouluun itsessään. 43 prosenttia puolestaan paikantuu opiskelijan elämäntilanteeseen ja motivaatioon. Keskimäärin tyytyväisimpiä opintomenestykseensä olivat Vaasan yliopistossa opiskelleet, tyytymättömimpiä taas Åbo Akademissa opiskelleet. Yhteiskunta-alan opiskelijat olivat tyytymättömämpiä kontaktiopetuksen määrään kuin muut opiskelijat. Enemmistö yhteiskunta-alan opiskelijoista (33 %) koki kontaktiopetustuntien määrän olleen sopiva. Tulkinnassa on syytä pitäytyä opiskelijan subjektiivisen kokemuksen tasolla. Merkittäviä eroja yliopistojen välillä ei löytynyt. Kuitenkin Jyväskylän yliopiston opiskelijoilla näyttäisi olleen parhaimmat kokemukset ja Helsingin yliopiston opiskelijoilla heikoimmat. Yhteiskunta-alan opiskelijat kokivat pääosin mielikuvansa hakuvaiheessa vastanneen melko hyvin (32 %) tai hyvin (30 %) todellisuutta. Vain noin 15 prosenttia koki vastaavuuden melko huonoksi (11,4 %), huonoksi (3,3 %) tai erittäin huonoksi (0,6 %). Opiskelun ja elämän yhteensovittamiseen näyttäisi vaikuttaneen opiskelijan kokemus opiskeluyhteisöön integroitumisesta, erityisesti heikosti integroituneilla. Heistä liki puolet oli jossain määrin samaa mieltä “Koen opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisen haastavaksi” -väitteen kanssa. Tästä osuudesta jopa 8,6 prosenttia oli väitteen kanssa “Täysin samaa mieltä”. Opintojen vaihe ei vaikuttanut merkittävästi kokemukseen opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisen haastavuudesta, mutta työssäkäynti puolestaan vaikutti. Päätoimisesti työssä käyneet kokivat eniten haastavuutta opintojen ja elämän yhteensovittamisessa. Osa-aikaisesti työssä käyneiden ja työssä käymättömien välillä ei ollut suurta eroa. Noin puolet yhteiskunta-alan opiskelijoista teki jossakin määrin työtä opintojen aikana. Kaksikymmentä prosenttia kävi päätoimisesti töissä ja noin kolmekymmentä prosenttia kävi osaaikaisesti. Päätoimisesti työssä käyneistä suurin osa opiskeli sivutoimisesti, kun osa-aikaisesti työssä käyneet taas pystyivät opiskelemaan päätoimisesti paremmin – heistä suurin osa opiskeli päätoimisesti. Yhteiskunta-alan opiskelijat eivät kokeneet merkittävästi enempää stressiä suhteessa muiden alojen opiskelijoihin. Vastaajista melkein joka kymmenes valitsi vaihtoehdon asteikon ääripäästä

(10), ja vastauskategoriat 7–10 käsittivät yhteensä 60% kaikista vastaajista. Opiskelijat kokivat stressiä siis hälyttävän paljon. Ammatti-identiteetti Eheä identiteetti on osa tervettä persoonallisuutta ja voimavara, joka ennakoi elämänhallinnan tunnetta. Ammatti-identiteetti on työidentiteetin osa-alue, jonka avaintekijöinä on oppiminen, sosialisaatio ja vuorovaikutus. Ammatti-identiteetin muodostuminen alkaa jo koulutuksen aikana, ja siihen kuuluu usko oman opintoalan mielekkyyteen, työllistävyyteen sekä opintojen ja työn yhteensovittamiseen. Valtaosalla yhteiskunta-alan opiskelijoista työllistymisusko oli suhteellisen myönteistä vastaajien opintojen vaiheesta riippumatta. Pessimismi oli kuitenkin voimakkaampaa opintojen loppuvaiheessa olleilla. Työssäkäynti ei selitä kuin kaksi prosenttia opiskelijoiden työllisyysuskosta. Heikosti opiskelijayhteisöön integroituneilla usko omaan työllistymiseen oli selvästi heikompaa. Opintojensa loppuvaiheessa olleet opiskelijayhteisöön vahvasti integroituneet uskoivat keskimäärin työllistymiseensä yhtä paljon kuin heikosti integroituneet opintojensa alkuvaiheessa olleet. Keskimäärin opintojaan tulevaisuutensa kannalta hyödyllisimpinä pitivät Itä-Suomen yliopiston sekä Lapin yliopiston opiskelijat. Vähiten hyödyllisiksi opintonsa kokivat Jyväskylän ja Helsingin yliopiston opiskelijat. Valtaosa työllistymisuskon selitetystä varianssista paikantuu opiskeltuun tutkintoon eikä juurikaan opiskelijan korkeakouluun. Keskimäärin heikoin usko oman alan töiden löytymiselle oli VTM politiikkatieteilijöillä (suurista pääaineryhmistä). Optimistisimpia olivat YTM sosiaalitieteilijät sekä hallintotieteilijät. Opintojaan joissain määrin hyödyllisinä piti vielä opintojen loppuvaiheessa noin 80 prosenttia vastaajista. Opintonsa hyödyttömiksi kokeneen joukon osuus oli opintojen alkuvaiheessa olleista kolme prosenttia, kun loppuvaiheessa olleista se oli vajaat kymmenen prosenttia. Todennäköisyyteensä toimia tulevaisuudessa yrittäjänä opiskelijat suhtautuivat varsin epäilevästi. Vahvimmin tulevaisuudessa yrittäjänä toimimiseensa uskoivat tilastotieteen opiskelijat.

Yliopistokohtaisesti todennäköisimpänä yrittäjyyttä pitivät Vaasan yliopiston opiskelijat ja epätodennäköisimpänä Tampereen yliopiston opiskelijat. Työssä yhteiskunta-alan opiskelijat arvostivat eniten työn mielekkyyttä, hyviä työkavereita ja palkkaa.

K IRJALLISUUS : Fadjukoff, P. (2009). Identiteetti persoonallisuuden kokoavana rakenteena. Teoksessa Metsäpelto R-‐L. & Feldt T. (toim.) Meitä on moneksi – persoonallisuuden psykologiset perusteet. Jyväskylä: Ps-‐kustannus. 179–194. Heikkilä, K. (2006). Työssä oppiminen yksilön lähtökohtien ja oppimisympäristöjen vuorovaikutuksena. Tampere: Tampere University Press. <https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67574/951-‐44-‐6558-‐ X.pdf?sequence=1> Inglehart, R., & Abramson, P. R. (1994). Economic Security and Value Change. American Political Science Review, 88(02), 336–354. Kaaresvirta P. (2004). Oppiminen työelämäprojekteissa. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulu 2004. Korhonen, V. & Rautopuro, J. (2012). Miksi opinnot eivät suju? Yliopisto-‐opintojen hitaan etenemisen ja opiskelemat-‐ tomuuden yleiskuvaa ja ongelmia tunnistamassa. Teoksessa Mäkinen M., Annala J., Korhonen V., Vehviläinen S., Norrgrann A., Kalli P. ja Svärd P. (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Tampere 2012. Korhonen, V. (2012). Towards inclusive higher education? Outlining a student-‐centered counselling framework for strengthening student engagement. Teoksessa S. Stolz & P. Gonon (toim.) Challenges and Reforms in Vocational Education – Aspects of Inclusion and Exclusion. Bern: Peter Lang, 297–320. Kunttu K. (2011). Opiskelukyky. Teoksessa Kunttu K., Komulainen A., Makkonen K, Pynnönen P. (toim.): Opiskeluterveys, Duodecim, Porvoo 2011 Mäkinen M. & Annala J. (2012). Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot. Teoksessa Mäkinen M., Annala J., Korhonen V., Vehviläinen S., Norrgrann A., Kalli P. ja Svärd P. (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampe-‐ reen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Tampere 2012. Poutanen K., Toom A., Korhonen V. & Inkinen M. (2012). Kasvaako akateeminen kynnys liian korkeaksi? Opiskelijoi-‐ den kokemuksia yliopistoyhteisöön kiinnittymisen haasteista. Teoksessa Mäkinen M., Annala J., Korhonen V., Veh-‐ viläinen S., Norrgrann A., Kalli P. ja Svärd P. (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampereen Yliopistopaino Oy – Ju-‐ venes Print. Tampere 2012. Ropo, E. & Gustafsson, A-‐M. (2006). Elämäkerrallinen näkökulma ammatilliseen ja persoonalliseen identiteettiin. Teoksessa Eteläpelto A. & Onnismaa J. (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosi-‐ kirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskoulutuksen tutkimusseura. 50–76. Tinto, V. (2000). Taking retention seriously: Rethinking the first year of college. NACADA Journal 19 (2), 5–10. Viuhko, M. (2006). Opiskelijatutkimus 2006. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja työssäkäynti. Opetusministe-‐ riön julkaisuja 2006:51. Opetusministeriö / Undervisningsministeriet, Koulutus-‐ ja tiedepolitiikan osasto / Utbildnings-‐ och forskningspolitiska avdelningen 2006. http://www.minedu.fi/julkaisut Wenger, E. (1998). Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity. Cambridge (UK): Cambridge University Press, 1999.