www.wildblood.fi Wild Blood on suomalainen tatuointi-, moottoripyöräily-, musiikki- ja kulttuurilehti. Wild Blood on laadukasta lifestyleä ihmisille, joiden veressä virtaa kiinnostus vaihtoehtokulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin. Lehti sisältää kiinnostavia henkilöhaastatteluja sekä alan harrastajista että julkisuuden henkilöistä, extremen esittelyä ja tatuointeja mustetta syvemmältä – niin tekijöiden kuin kuvien kantajien kertomana. Wild Blood on myös tarinoita kustomoiduista moottoripyöristä, autoista sekä niiden tekijöistä. Wild Blood on Villiveriset Ry:n jäsenlehti
Toimitus: Päätoimittaja Aki Häkkinen aki@wildblood.fi Art Director Vesa Rönty vesa@wildblood.fi Internetsivusto Tuomas M. Mäkelä info@tumma.fi Heineken Lassi Sidoro Maukka Laurila Samuel Heikkinen Sande Parkkonen Hannu Hämäläinen O.W. Kinnunen Maija Rasmus Kansikuvat: Vesa Rönty Etukannen malli: Mindy Lee Pin-up.fi
PIENI MAA, SUURI KULTTUURI! Suomi on siitä erikoinen maa, että täällä ihmiset monesti hurahtavat johonkin oikein kunnolla. Jotkut jopa useampaan erilaiseen juttuun niiden viedessä totaalisesti mennessään. Miksipäs sitten ei? Sanotaan, että elämä on elämistä varten ja eri asioita pitää kokeilla. Joskus asioita opetellaan myös kantapään kautta. Reilun viiden miljoonan ihmisen ja neljän vuodenajan maaksi meillä on erittäin rikas kulttuuri monella sektorilla. Tuntuu, että suomalaiset ovat erikoistuneet moottoroituihin ajoneuvoihin ja löytyyhän meiltä muun muassa mestareita Formula 1 -radoilta, rallin maailmasta ja moottoripyörienkin puolelta niin radalta kuin enduropoluilta. Eikä unohdeta supermotoakaan saati kiihdytyspuolta. Moottoripyöräkerhojakin löytyy pian neljäsataa! Suomesta löytyy myös maailmalla tunnettuja bändejä, tatuointiartisteja, laskuvarjo- ja basehyppääjiä, friikkejä, kirjailijoita ja taiteilijoita. On myös maailman kärkeä lumilautailusta, syöksylaskusta ja taistelulajeista. Lista on pieneksi kansaksi aika huikea jos eri lajeja alkaa miettimään. Mikä tämän kansan sitten saa sykkimään? Siinä on ainakin omaa mieltä askarruttanut ajatus, joka osaltaan myös edesauttoi aloittamaan tämän lehden tekemisen. Mikäpä olisi kiinnostavampaa, kuin kuulla ihmisten tarinoita mielenkiinnon kohteistaan? Itsekin montaa lajia ja vehjettä kokeilleena innostun aina uudelleen eri asioista, joskin iän ja tapaturmien tuomat hidasteet luovat omat haasteensa.
On sääli, etteivät meidän päättäjät näe näitä kaikkia rikkauksia kansaa eteenpäin vievänä voimana ja vaikka sijoita erilaisia tukia ja lahjoituksia varsinkin nuorille eri alojen lahjakkuuksille. Lehteä tehdessä huomaa myös, kuinka hankalaa tänä päivänä on löytää sponsoreita ja mainostajia hyviä asioita avustamaan. Täällä tatuointeja ei nähdä taiteena kuten esimerkiksi Ranskassa, jossa tuetaan menestyviä artisteja työssään valtion kassasta. Meillä myös moottoriurheilijat joutuvat usein vaihtamaan kansalaisuuttaan, jotta saisivat lajiinsa rahallista tukea. Enempää poliitikoimatta: on sääli, että moni lahjakkuus kuoletetaan ja pakotetaan koneiston raskaisiin rattaisiin. Oli miten oli, niin Wild Blood Magazine kannustaa pitämään kulttuuria ja elämän suolaa yllä viimeiseen siirtoon saakka! Palautetta ja juttuideoita otamme aina mielellämme vastaan. Jos sinusta tuntuu siltä, että sinulla olisi meille ja lukijoillemme annettavaa, niin voit hakea meille avustajaksi! Tämä lehden tekeminen on mukava harrastus, joka toivottavasti välittyy myös teille kaikille!
Our culture runs deeper than blood!
Aki Häkkinen / Päätoimittaja
Sisällys:
Wild Girl
5
Jallu Chopper
12
Ehtaa vai ei?
20
Helsinki Sideshow Festival
26
Esittelyssä itselleen moottoripyörät rakentava Paula Härmä.
Wild Girl: Paula Härmä
Pena Arponen loihti ystäviensä avustuksella upean chopperin, johon teema saatiin uudenvuodenyönä lämmikettä maistellessa.
Ehtaa patinaa on vaikea jäljitellä. Keinot on monet, kun rottamallin autoa tuunataan.
Helsingissä järjestettiin todennäköisesti Euroopan ensimmäinen kansainvälinen sideshow festivaali.
Suomalainen Latolöytö
Mika Moretti: Deep Forest Tattoo 32 Esittelyssä Torniossa vieraileva pitkänlinjan tatuointiartisti Mika Moretti.
Suomalainen Latolöytö
44
Roadwolf MC
56
Sami Tirkkosella kävi tuuri. Hän löysi Suomeen uutena ostetun 1938 Chevrolet Master Tourining.
Esittelyssä Nurmeksessa sijaitseva Suomalainen moottoripyöräkerho Roadwolf MC. Do It Yourself: Jallu-Chopper
Monitoimimies: Tuomas Saukkonen 62 Tuomas Saukkosta voidaan pitää musiikin monitoimimiehenä. Wolfheart yhtyeen keulakuvana nykyään vaikuttava Tuomas kävi Oulussa ja Wild Blood jututti tuoreimmat kuulumiset.
Lassin Blogi
Lassi Sidoro, kehonmuokkausammattilainen ja friikkishowesiintyjä pitää aiheesta myös blogia. Tällä kertaa aiheena implantit.
Tuomas Saukkonen: Monitoimimies
68
HANAA AUKI: baaritiskillä ja baanalla
PAULA HÄRMÄ Paula edustaa sitä naisvähemmistöä, joka on hurahtanut hyvällä tavalla moottorilla kulkevien kaksipyöräisten ihmeelliseen maailmaan, jopa kiihkeämmin kuin useimmat harrastuksen parissa viihtyvät miehet. Vapaa-ajan ulkopuolella neidon löytää yleensä baaritiskin takaa, sieltä tarjoilevalta puolelta. Wild Blood Magazine päätti ottaa selvää miten neitoihminen päätyy noin fanaattiseksi motoristiksi
Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty
wildblood.fi
5
”Tuppasin aina jo pikkulikkana - vähän vajaa kuusivuotiaana - pyytelemään naapureiden mopoja lainaksi. Jos en saanut, niin otin salaa. Vanhemmat vissiin sitten meinasivat, ettei tuosta kyllä heppatyttöä tai lentopalloilijaa saa, niin sain ensimmäisen oman metsämopon noin kahdeksan vuotiaana. Kukaan muu niistä ei tiennyt meidän perheessä mitään, vaikka muutamia 6
kaksipyöräisiä oli ollutkin, joten itse ne jouduin sitten korjaamaankin. Kaiken jouduin maksamaan itse, eikä pyörä liikkunut jos se oli rikki, ellen itse säästänyt osiin. Korjaukseen ulkopuolella ei tietenkään ollut ala-ikäisellä varaa. Sen myötä on kaikki opeteltu mopojen manuaaleista sivu kerrallaan ja nyt aikuisempana entisen poikaystävän sekä ystäväpiirin
kanssa on tullut uppouduttua vielä enemmän tuohon lajiin moottoriremontteja myöten. Siitä sitten on lähtenyt idea haluta tehdä itse jotain alusta loppuun, ja mielellään vielä roskasta toimivaksi. Tekniikka, etenkin sellainen joka ei jostain syystä toimi, kiehtoo. Ongelmiin on kiva löytää ratkaisut ja päästä vielä itse hyötymään siitä jotenkin konkreettisesti.”
Ilmeisen monta kaksipyöräistä on tullut jo tutuksi? Millasilla peleillä on tullut jo ajeltua ja millasia laitteita on tulevaisuuden näkymissä?
crossina, Triumphin Speed Tripleä ja KTM:n motoja. Kun pyörä on saatu kuntoon sekä kulkemaan ja maksimissaan pari kesää ajettu, pyörän tuntee jo jotenkin liian hyvin. Sitten ”Pyöriä on ollut elämässäni alkaakin kaipaileen jotain uutta enemmän kuin sormia ja varpaita haastetta. Niin ajettavuudeltaan raajoissa, alkaen Tunturin Aquasta kuin tekniikaltaan. Tulevaisuuden ja päättyen tällä hetkellä nykyiseen näkymät on aika selkeät ja tavoitSuzukin vm.-95 Gsx-R 1100:n. Väliin teena olisi saada Buell talliin. on mahtunutYamahaa katupyöränä ja
Siinä on jo aika paljon uutta, mutta onneksi ympärillä on tukiverkosto poikia, jotka ovat luvanneet autella! Lainalla ei ole tullut pyörillä liikkuvia ostettua, joten vaatii hetken nyt myös rahan keräilyä. Suzukihan on nyt tällä hetkellä hiljaisessa myynnissä ja on muuten eka pyörä josta on todella vaikea luopua!”
wildblood.fi
7
Baaritiskin taakse Baariinhan Suomessa moni päätyy noin muutenkin, mutta miten löysit itsesi toiselta puolen tiskiä? ”14 vuotta tosiaan on tullut nyt vietettyä siellä tiskin toisella puolen. Tälläinen sosiaalinen luonne sopii passelisti tiskin taakse ja se pikkuperfektionisti meikäläisessä on saanut kaivamaan ammattitaidon itselleni myös tässä asiassa työtä tekemällä. Tavoitteena on harrastaa sen sorttista asiakaspalvelua, että yksi syy asiakkaan takaisin palaamiseen on juuri se henkilö siellä tiskin takana. Tässä myös syy siihen, että tykkään tehdä töitä max. 150 asiakaspaikan mestoissa. Vastuuta tykkään ottaa aina melkein liiaksi saakka. Auktoriteettia ja itsevarmuutta työ toki vaatii, mutta en koe ainakaan omalla kohdallani sen olevan ongelma.
8
Huumorilla pärjää sitten ainakin loppuviimein jos muutoin meinaa mennä jauhot suuhun. Tarjoilen asiakkaalle pientä showta juurikin omalla hölmöllä luonteellani sekä esimerkiksi harrastamallani liekityksellä, niin eiköhän sen paketin pitäisi olla valmis. Turha sitä töissä on ainakaan omia murheitaan miettiä saati sitten asiakkaille niitä näyttää. Niitähän voi käsitellä vaikka kypärän sisällä kotimatkalla?” Paulaa koristavat myös lukuisat tatuoinnit ja niitä onkin siunaantunut muutamilta eri artisteilta. Neito toteaakin yksioikoisesti, että ensimmäiset tuli otettua
kotikylän paikalliselta tekijältä, eivätkä ne enää juurikaan miellytä omaa silmää. Joskin siihen ajanjaksoon ne toki kuuluvat. Rintaa koristaa tamperelaisen Free Bird Tattoon Titan tekemä teksti Viha on hetken hulluus. ”Jokainen käsittäköön sen omalla tavallaan. Itselleni se merkkaa juurikin sitä, että mitä sitä turhaan kimpaantumaan, kun se on kuitenkin hetkessä ohi ja hetken hulluudessa voi turhaan aiheuttaa isompia ongelmia. Joten sateenkaaria ja aurinkoa vaan kaikille!”
Loput tatuoinnit ovat Argentiina- Paulan elämäntavasta. Kyseiseen laisen, nykyään Salossa vaikutta- kuvaan liitettiin myös ruusut ja kaksi pääkalloa muistoksi niille, van Mau Ghilia:n käsialaa. jotka on harrasteen myötä me”Selästäni löytyy viisi isoa värikäs- netetty. Paula arveeleekin, että tä ruusua koko yläselän leveydel- kyseisestä osasta hihaa tulee tä, jotka ovat peitekuvaa ja vielä kivuliaisuuden lisäksi myös kaikiskesken. Selän kanssa olen tehnyt ta tärkein. myös ainoan poikkeuksen peittämisen suhteen. Peitettävä kuva kun oli ”Olen saanut aikaiseksi Mau:n niin iso ja ruma, ettei sitä pystynyt kanssa huikean ystävyyden, joka enää itsekkään vahingossa katso- on mielestäni tulevienkin projektien kannalta tärkeä asia. Luulisin, maan.” ettei yhteistyömme lopu tähän Hihaprojektia Paulalle on tehty hihaprojektiin tai selän ruusuihin. nyt kerran kuussa viiden kuu- Omaa kipukynnystä on kiva etsiä kauden ajan useamman tunnin ja tatuoinnit tekevät omasta miesessioissa. Hän päätti, lestäni ihmisistä mielenkiintoiettä hiha tulee sisältämään sempia.” ainoastaan hänelle tärkeitä asioita - ei mitään täytehötöä. Siitä tulee Miltä tuntuu olla mimmimotorislöytymään perheenjäsenet sekä ti, kun monesti varsinki rakenteystävät, lempinimet ja harrasteet. lijat ovat miespuoleisia?
toinkin tehneet ystäväpiiristäni miespainotteisen vain paria hyvää naispuolista ystävää lukuunottamatta. Tykkään rentoudesta ja ”hyvä jätkä” -meiningistä, illanistujaisista ja siitä, kuinka ollaan valmiita auttamaan toista, vaikka vastapalvelus jäisikin hamaan tulevaisuuteen. Sitä se äijäporukassa viihtyminen on merkinnyt mulle suurimmissa määrin.
On hienoa saada olla oma itsensä ja tehdä asioita joista pitää, vielä sellaisten ihmisten seurassa, jotka jakavat ne itsellesi tärkeät harrasteet, sekä periaatteet ilman, että tarvitsee pelätä uskaltaako kysyä apua tai neuvoja. Ja jos on kyse siitä että miehet katsoisivat naisharrastajia alakanttiin, niin voin ottaa senkin mielummin vastaan kuin sen, että katsottaisiin ylöspäin ja oletettaisiin jotain suurta. Tuoreimmat, viime viikolla lisätyt ”Enpä ole kokenut kyseisessä ase- Näin voi ainakin rauhallisemmin männät, sytytystulpat sekä jakarit telmassa mitään ongelmaa - päin- oppia kantapään kautta.” kertovat toki olennaisesta eli vastoin. Harrasteet ovat muu-
wildblood.fi
9
Paulan mielestä prätkissä parasta on niiden tuomat haasteet, sekä nöyrtyminen niiden edessä. Vastapaino työhön, vapaus, rauhoittuminen, rentoutuminen, vauhti, voima, vääntö, yksilöllisyys, erottuvuus ja erilaisuus… ”Toisaalta voin olla täysin itsenäinen, mutta kuitenkin harraste tuo mukanansa myös loistavan porukan. Mahtavia uusia tuttavuuksia sekä ystäviä, kun vaan tajuaa ne ottaa vastaan! Suosittelen lämpimästi! Se on tämän elämäntavan suola.”
10
wildblood.fi
11
Teksti:Aki Häkkinen Kuvat: Vesa RÜnty, Pentti Arponen
Moottoripyöräily ja alkoholi eivät tietenkään suoranaisesti kuulu yhteen, mutta monesti ne ovat kuitenkin tiukasti linkeissä keskenään. Pitkän ajomatkan jälkeen on mukava ottaa maalikalja ja viettää illanistujaisia ajokavereiden kanssa kosteissakin tunnelmissa. Joskus alkoholi ja moottoripyörä sulautuvat visuaalisesti yhteen luoden lähes virheettömän symbioosin. Arposen Pena oli ostanut 2010 itselleen prätkäaihion, joka osoittautui paljon odotettua isommaksi projektiksi, kuin mikä oli alunperin tarkoitus.
Kerran pyörä oli jo ollut uljas rakennelma, mutta se oli kuitenkin lunastettu takaisin maksuongelmien vuoksi ja oli tullut jälleen myytäväksi. Pyörän entinen haltija oli kuitenkin purkanut pyörän osiin pelastaen siitä aikalailla kaiken toisaalle. Jäljellä oli silti hyvä runko, moottorin sisuskaluja vailla oleva hylsy ja erinäinen kasa kaikenlaista osaa. Alkuperäisenä ajatuksena Penalla oli pyörän nopea palauttaminen chopperiksi, mutta homman laajuuden selvittyä pieni aikalisä oli paikallaan. Rahaa ja aikaa tulisi menemään, lisäksi projekti vaatisi kokonaan uuden vision.
wildblood.fi
13
sen vaihdelaatikon kuoriin hankittiin leveämmän takarenkaan käytön mahdollistanut, oikealta vetävä konversiokitti.
Elettiin uudenvuodenyötä 2011, kun Pena ystävänsä kanssa katseli raketteja miettien samalla mikä prätkästä oikein tulisi rakentaa, jotta se olisi mieluinen. Ensimmäistä kertaa ei oltu pappia kyydissä, vaan pyöriä oli alla jo useampia, joten ideat piti pitää tuoreena.Ystävänsä kanssa oli tottakai hankittu ideiointijuomaa, ja taivaan välkehtiessä iloisesti Pena sattui vilkaisemaan lämmikkeensä etikettiä ja silloin niin sanotusti lamppu syttyi. Kädessään oli nimittäin jallupullo, joka näytti ja ilmeisesti maistui aivan chopperille. Visio oli valmis. Prätkän rakennus alkoi aivan nollilta ja runko maalattiin uudelleen. Osia hankittiin iso kasa heti lähtöön Motopartsilta, jonka palveluihin Pena on ollut todella tyytyväinen. Pyörä oli ollut vuonna 2000 fat boy -mallia ja läskinä se myös haluttiin pitää, joten perää pitämään hankittiin 300-sarjan kumi. Koneen hylsy toimitettiin Kalixiin Mectecin osaaviin käsiin ja siellä kone entrattiin hieman vakiota pirteämmäksi. Kone siis oli kirjaimellisesti hylsy ja kaikki sisällä oleva oli teillä tietämättömillä. Koneen ulkokuorikin oli kohtuullisen hapettunut, joten myös se pintakäsiteltiin uusiksi Penan itsensä toimesta. Alkuperäi14
Pyörän maalariksi valikoitui Oululainen K.O.Art, josta heti tuon uudenvuoden yön jälkeen varmisteltiin idealle vahvistusta. K.O.Artin Kalle oli tunnustanut hänellä olleen jo aiemmin sama idea omalle pyörälleen, kun tämä ideajuoma vielä oli maistunut. Idea otettiin siis erittäin suurella ilolla vastaan. Oikean maalin ja sävyn löytäminen osoittautui todella haastavaksi, sillä Pena halusi pyörän näyttävän mustalta, mutta siinä piti olla oikeassa valossa myös kullan kimallusta. Oulun Auto-Piste onnistui sekoittamaan yksilöllisen maalin juuri tätä projektia varten aikansa oikeaa sävyä haettuaan. Kalle otti grafiikat suoraan pulloista löytyvistä lähteistä ja kuvissa on käytetty niin yhden, kahden, kuin kolmenkin tähden jallua. Kävipä Pena myös ostamassa paikallisen Alkon kahden tähden pullot omaan varastoonsa niiden tultua markkinoille... siis kaikki mitä saatavilla oli muiden jäädessä nuolemaan näppejään. Maalin lisäksi grafiikat ovat lehtikultaa, jotka herättävät pyörän hienosti eloon päivänvalon osuessa siihen. Tankista löytyvä jallua tarjoileva Jokeri on maalarin visio juoman vaikutuksen alaisuudessa olevasta Penasta, ja löytyypä etulokasuojasta myös sulamispisteessä olevat arpakuutiojääpalat - eräänlainen väännös kuskin sukunimestä.
Pyörästä haluttiin tehdä super kliini ja kaikki puslat sun muut on tehty itse rosterista, käsin kiillottaen ne peilipinnalle. Sähköt ja ylimääräiset vaijerit on pyritty pitämään pois näkyvistä parhaan kyvyn mukaan. Sähköt aiheuttivatkin hieman hommaa, sillä pyörän purkanut henkilö oli leikellyt niissä olevia osia raakalla kädellä irti: sähkötyöt menivät kaikki uusiksi. Koska sähkökaaviota ei ollut saatavilla turvauduttiin myös hieman ystävien apuun ja yleismittari parhaana kaverina homma hiljalleen selvisi. Penalla on historiaa myös sähkö- ja autosähköpuolelta.
Jallu-chopper vei kokonaisprojektina useamman vuoden, sillä välissä piti rakentaa uutta hallia työkuvioiden ohella, sekä remontoida pari omakotitaloa siinä sivussa. Toki laiha lompakkokin aiheutti viivettä. Tänä keväänä pyörä kuitenkin on menestyksekkäästi käynyt suorittamassa ensiesiintymisiä kolmessa näyttelystä, pokaten niistä jokaisesta ykköspytyn. Kliini ja tasapainoinen look, sekä hauska teema ja tarina toimivat myös Wild Blood Magazinen toimitukselle. Otetaankos vaikka pienet sitten sille!
wildblood.fi
15
JALLU CHOPPERIN SPEKSI SIVU
Penan kiitokset: K.O.Art, Kalle; Jallu-maalaus, Mectec/Kalix,Ruotsi;moottori, Motoparts; Osat+runkotyöt, Rannikon MP-Osa ja Rengas; osia+hyviä neuvoja, Eska; penkki, Lisäksi kaverit jelppineet: Jaska, Ate, Masa, Juse, Timppa, Vesku
16
JALLU-CHOPPER - Runkoa nostettu 6” ja 40 asteen rake - Takaosaa levitetty 60mm - Ultima USD keula +10” - Vanteet Chrome Horse 21” x 2.15” ja 10.5” x 18” - Renkaat Metzeler - Ultiman jarrut - Midwest tankki ja takalokariaihio, joita itse muovattu/jatkettu - Maalaukset K.O. Art - Maali Oulun Auto-Piste - Moottori Mectec 95” big bore wisecon takomännillä ja s&s easy start nokilla - Mectecin työstämät kannet ja venttiilikoneisto
wildblood.fi
17
18
Parhaat vaihtopyörävalikoimat VRSCDX Night Rod Special 2008, TAB-putket yms. 15000km. 16900,-
Yli 100 vaihtopyörää varastossa joka lähtöön!
Kawa Z1000 -07
Hieno kunto, huoltokirja
31500km.
6800,-
Nyt esittelykäytöstä FLHTK Ultra Limited 2-tone, -14
2012 FLD 103 Switchback Kuin uusi! 20800.5300km.
2010 FLHX ABS, Stage 1 Kuin uusi! 27900.7400km.
39200,-
2011 Rocket Roadster Todella hieno! 19900.13500km.
Meille käy vaihdossa m-pyörät, kelkat, veneet, mönkijät ja toimitamme pyörän tarvittaessa kotiovellesi. Katso muut vaihdokit netistä! Jääsalontie 18, 90400 Oulu P. 08-5350200
.fi
UKNOWN INDUSTRIES
20
Ääärimmäisen hienosti Meksikossa patinoitunut Chevy C-10 Sport-malli. Sääli vaan, että toisen puolen pelleistä osa puuttui tai oli pahasti lommoilla.
Patina on viimeisten kymmenen vuoden aikana noussut autoharrastajien joukossa uuteen arvoon arvaamattomaan. Jopa siihen pisteeseen asti, ett채 sit채 yritet채채n tuottaa filunkikonstein.
Teksti:Heineken Kuvat: Heineken
wildblood.fi
21
Aito patina voi parhaimmillaan kertoa paljonkin jonkun tietyn auton menneisyydestä, kuten vaikkapa sen entisestä elinympäristöstä, surkeasta kohtelusta tai pahimmillaan jopa niinkin karusta kohtalosta kuin heitteillejätöstä. Hienoimmillaan ehta patina syntyy polttavan kuuman auringon alla. Etenkin silloin kun auto saa jäädä vuosikausiksi ja ympärivuotisesti parkkiin jonnekin muualle kuin varjoisaan tai auringolta suojattuun paikkaan. Huonoimmillaan eräänlainen aito patina syntyy vaikkapa Suomessa parkkeerattaessa auto lopullisesti jonkun maatalon vanhan pihakuusen alle. Tässä tapauksessa maalipinta pehmenee halkeilemiseen asti ja lopulta ulkokuori ja etenkin ihan ensimmäisenä ikkunantiivisteiden pinnat sammaloituvat. Ehtaa patinaa ei voi ostaa, mutta sitä voidaan kuitenkin tavoitella erinäisin konstein. Tätä on nähtykin melko paljon viime aikoina, mutta feikkipatinan tunnistaa käytännössä aina. Jonkun sortin arvostusta patinassa
22
täytyy olla, kun sitä nykyisin tavoitellaan keinoja kaihtamatta. Helpoin ja hikisin tapa on ottaa kätöseen pala, tai käytännössä useampi peräkkäin, hienoa santapaperia ja sillä sitten hinkuttaa maalipintaa kohti pohjamaalisävyä, tai aina peltipinnalle asti. Erilaiset hiomakoneet ja rälläkät soveltuvat myös feikin tehtailuun. Mutta yhtä hyvin myös erilaiset kemikaalit ja ihan vaikka ihan perisuomalainen keskikaljalla kyllästetty urea saavat peltipinnassa muutoksia aikaan. Viimeksi mainittu temppu hoituu sillä, että pellinpala putsataan ihan kokonaan kaikesta maalista, kusta lorautetaan siihen pissit päälle ja jätetään tämä osa sitten vielä sellaisenaan ulos. Mieluiten vielä vaikka kevyen kesäisen sadekuuron yhteydessä ja jätetään sitten vaan niin sanotusti uuniin muhimaan. Tässä tapauksessa liikutaan kuitenkin jo rottatyylin rajamailla ja silloin puhutaan vain yhden sortin rehellisestä kusetuksesta.
Nyt valahtaa jo tippa pienoismalliliimaa kalsareihin, kun miettii kuinka hienon kuljetusauton tästä Mexico Cityn kadulta löytyneestä rahtivankkurista saisi.
Ehkäpä yksi tunnetuimmista Overkill-peleistä on kuvan Sedan isolla turbolla, suurtehopumpulla ja Cumminsin dieselkuutosella. Maalipinta edustaa kuitenkin itsetehtailtua ruostejäljitelmää.
Oikeaoppisessa rottatyylissä pyritään ihan tietoisesti etsimään käsiin mahdollisimman ruosteinen ja läpimätä hylätty hylsy, tai vaihtoehtoisesti haalitaan kasaan mahdollisimman paljon läpiruostuneita peltiosia ja muita komponentteja, jotka eivät ole suoralta kädeltä keskenään yhteen sopivia. Äärimmillään näissä tapauksissa mennään jo Overkill-linjalle, ja usein jonkun täysin järjenvastaisen moottorivalinnan kera. Tämä on joidenkin tahojen mielestä se kaikkein kiehtovin juttu. Mutta tässäkään tapauksessa kyse ei ole ehdasta patinasta. Yksi tapa patinapinnan tavoittelussa on joko maalauttaa auto kokonaan uudestaan, hioa siihen feikkipatinaa tavalla tai toisella ja viimeistellä maalipinta sen jälkeen jollain sopivalla mattalakalla. Tämä toimii kuitenkin yhtä hyvin myös vanhan maalipinnan kanssa. Näillä tavoin päästään jo aika pitkälle patinan tavoittelussa, mutta ehtaa näistä ei saa tekemälläkään. Eikä mikään pelkkä mattamusta tai punertava Ferrex-ruosteenestomaalipinta tee mistään autosta patinavankkuria. Joillekin patina tarkoittaa samaa kuin kaikkien mahdollisten ja likitulkoon mahdottomilta tuntuvien keinojen hyväksikäyttö. Siihen kruunuksi vielä kasapäin erilaisia tarroja ja ties mistä pöllittyjä varoituskylttejä ja tekstejä ulkokuorta somistamaan. Heidän silmissään tämä on patinaa, mutta todellisuudessa liikutaan jo alatyylin rottalinjoilla.
Malliesimerkki läpikuultavan huonosti onnistuneesta Jenkkihemmon patinasta
>>
Kotitekoista patinaa löytyy moneen suuntaan ja tässä tavoitellaan jo rottatyyliä.
wildblood.fi
23
Isoisä osti tämän
1937 Chevyn
tehdasuutena, luovutti sen aikoinaan pojalleen, joka sittemmin luovutti sen eteenpäin tyttärelleen. Hienosti patinoituneiden orkkisväristen peltien alta löytyy nyt täysin uusittu Chevyn LS3-tekniikka, voimansiirto ja alusta, moderni ilmastointi ja jopa kolminopeuksiset tuulilasinpyyhkijät. Tyttären ainoa ehto työmääräyksen yhteydessä So-Cal Speedshopin suuntaan kuului: - Ulkokuoreen ette koske, mutta mukavuus ja voima kohdalleen, please.
24
Aito erottuu aina Varsinaisia julistautuneita patinakerhoja Suomesta ei vielä sen kummemmin löydy, mutta monelta paikkakunnalta löytyy helposti joku patinatyylin jäljittelijä. Rottatyylin kannattajat näyttelevät tässä suhteessa enemmistöä ja sen ympäriltä löytyy useampikin talliporukka yhtä hyvin kotimaastamme, muista Pohjoismaista, ylipäätään Euroopasta ja tietysti Pohjois-Amerikasta. Valpas silmä eroittaa ehdan aina feikistä ja keinot ehdan ja feikin paljastamiseen löytyy aina. Ihan samoin kuin taidejäljennösten, väärän rahan, kiinalaisten Louis Vuitton -kopioiden ja kaiken muun luksukseksi luettavan kanssa. Joten loppuyhteenvetona voidaan todeta, että ehta patina lasketaan tänä päivänä hifistelijöiden luksus-tuotteeksi, josta tänä päivänä ollaan valmiita maksamaan kovaltakin tuntuvia summia. Kaikki muu on vain jonkun yksittäisen autonomistajan itsetuntoa kohottavaa feikkiä ja sitä kautta omistajalleen jälleenmyyntiarvoltaan lähestulkoon arvotonta.
Toukokuussa Oulun suunnalla kiepin tehneen Chevy Suburbanin kaksivärisen alkuperäisen tehdaslähtöisen kaksivärimaalauksen patinan loihti Teksasin aurinko. wildblood.fi
25
26
Teksti: Lassi Sidoro Kuvat:Timo Halen wildblood.fi
27
Maryanne Magdalen, Ruotsalainen kaunotar ja miekannielij채
Helsinki Sideshow Festival Helsingissä järjestettiin 14.6. Suomen ja todennäköisesti Euroopan ensimmäinen kansainvälinen sideshow festivaali Helsinki Sideshow Festival (HSF). Kyseessä oli suomalaisten taiteilijoiden pilottiprojekti, jonka kantavana ajatuksena oli tuoda alan parhaita artisteja ympäri maailmaa saman katon alle sekä tuoda sideshow kulttuuria tutuksi katsojille. Alunperin kaksipäiväiseksi suunniteltu tapahtuma typistettiin yhteen päivään, kun esiintyjille tuli odottamattomia peruutuksia mm. yhdellä maksavaurio. Tapahtumasta ei haluttu kuitenkaan luopua, joten lopulta HSF tiivisti yhteen iltaan lähes tuon kahden päivän edestä kummajaisia ja kaunottaria. Helsinki Sideshow Festival järjesti myös avajaistapahtumana Fringe!-klubin, jossa festarin ulkopuoliset esiintyjät pääsivät skabaamaan paikasta päätapahtuman lavalla. Klubin puolelta valikoitui lauantain alkuiltaan kaksi kovaa esiintyjää: Lady Carniwhore gootti burleskillaan ja The Power of Object esineteatteria burleskiin liittävällä esityksellään.
Lady Carniwhore, ensikertalainen joka pääsi Fringen kautta lavalle
Suomalaisista sideshowesiintyjistä lavalla olivat pitkän linjan karjuryhmä The Bobo`s Loco Carneval, HSF:n työryhmän edustajat Souci Jaws ja Luna von Krank ja Suomalaisen sideshow`n pioneeri Lassi aka Louis Cypher. Souci ja Luna vetäisivätkin tiukasti harjoitellulla teatraalisella showllaan illan komeimmaksi kehutun setin ja Bobosin tiukka temppukavalkadi voimamiehineen ja mellakantorjunta-aseineen oli melko brutaalia katsottavaa. Lassi palasi showssaan alkujuurille ja veti lyhyen tiukan ja raskaalla räimeellä täytetyn setin neulojen ja lihakoukkujen parissa. Ulkomainen line-up oli myös parasta laatua: Kanadan koomikkofriikit The Monsters of Schlock, jotka muuten vastaavat tämän vuoden Guinnesin ennätyskirjan melkein koko friikkiosastosta, ruotsalaiskaunotar Maryanne Magdalen , joka on yksi harvoista esiintyvistä naismiekannielijöistä, sekä Missy Macabre, lateksi- ja fetissipiireistä tunnettu friikkisirkusprinsessa. Yhteen iltaan pakattuna esiintyjäkavalkadi oli hengästyttävä, ja puuharyhmä vannoo, että ensi vuonna homma on vähintään kaksipäiväinen. Tarkoituksena on tuottaa laadukasta kansainvälistä friikkisideshowta ainutlaatuisella konseptilla. Tulevaisuudessa tapahtuman yhteydessä on luvassa myös luentoja aiheesta kaikille asiasta kiinnostuneille.
30
Power of Object valikoitui myös Fringe klubin avoimesta illasta
Englannin fetissi-scenen ykkösesiintyjä Missy Macabre wildblood.fi
31
32
Mika Moretti on persoonallinen tatuointiartisti Väylän varrelta Torniojokilaaksosta. Hänessä virtaa nomadiveri ja paikoillaan pysyminen tuntuu välillä vaikealta. Tällä hetkellä Mika asuu Ruotsissa pienessä kylässä keskellä metsää ja tekee tatuointeja nimellä Deep Forest Tattoos. Mika käy säännöllisesti vierailulla Suomessa ja tekee tuolloin tatuointeja Tornion Red & White Inkissä.
Nimi Deep Forest Tattoos tulee nykyisen asuinseudun mukaan, joka on Ruotsissa keskellä metsää.
New School -tatuoinnit, eli värilliset rock´n’roll -tyyliset old school -kuvat modernilla twistillä aloittivat Mikan uran tatuoijana. Uransa aikana Mika on tehnyt todella monipuolisesti erityylisiä tatuointeja. Nimenomaan monipuolisuus on se juttu, joka häntä kiinnostaa tatuoimisessa. Mieluiten Mika tekee Mikaa voidaan pitää pitkän linjan tatuointiartistina: hän aistillisia ja värikkäitä tatuointeja freehandina aloitti tatuointien tekemisen jo 21 vuotta sitten. Mikan suoraan iholle. mukaan tatuointiala valitsi hänet. Tatuointikoneen äänen kuultuaan päässä naksahti ja hän tiesi, että tämä 21 vuoden aikana tatuointiala on kehittynyt huimasti. on hänen työnsä ja kutsumuksensa. Tatuoimisessa Alasta, joka aiemmin oli lähinnä puuhastelua, on on mukana jotain jo edellisessä elämässä opittua. tullut bisnes. Tatuointivärien kehitys on ollut Mikan mielestä selvin kehitys viimevuosina. Nykyään ei Tatuointiartisti on maailman toiseksi vanhin ammatti. tarvitse enään pelätä, että värillinen tatuointi haalisSiitä lähtien kuin ihmiset ovat kommunikoineet, tuisi, sillä uusien tatuointivärien väripigmentti säilyy niin myös tatuointeja on tehty ihmisten iholle. Mika tuntee haalistumattomana. suurta ylpeyttä saadessaan jatkaa niin vanhaa perinnettä. Perinteiden tiedostaminen pitää Mikan myös nöyränä ”Perinteiden tiedostaminen pitää ammatissaan. Starailuun ei ole kenelläkään varaa. Mika perusti ensimmäisen liikkeensä Mika´s New School Tattoo Haaparantaan. Myöhemmin Suomen puolelle siirtyessään liikkeen nimeksi vaihtui Soft Spot.
Teksti: Vesa Rönty Kuvat: Mika Moretti, Vesa Rönty
Mikan myös nöyränä ammatissaan. Starailuun ei ole kenelläkään varaa.”
wildblood.fi
33
Mika varoittaa aloittavia tatuointiartisteja alan vaativuudesta ja kulutuksesta, mihin siinä joutuu niin henkisesti kuin fyysisestikin. ”Liian harvoin näkee tatuointiartisteja, jotka ovat jääneet eläkkeelle iän perusteella.Taiteilijaelämä vie monen mennessään”
koko perheelle. Reggae- ja HipHop musiikin tahdittamat tapahtumat valistavat nuoria viinan kanssa läträämisestä ja kannustavat raittiiseen elämäntapaan.
Mika suosittelee Wild Bloodin lukijoita ottamaan tatuointeja. ”Don´t think just ink” hän sanoo, mutta täydentää vielä, että ei Työmäärän järkeistäminen, monitulisi mennä kotona räveltävän puoliset aiheet ja nöyrä asenne tatuoijan luo, vaan suosia ammatpitävät Mikan mukana tatuointilaista. Tatuointi on sijoitus tuletialalla. Hän tekee nykyään huovaisuuteen. Ottamasi kuva pysyy mattavasti vähemmän töitä kuin mukanasi. ennen: yksi kuva päivässä on maksimi. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi menee taloudellisen edun edelle. http://www.deepforesttattoos.com/ Lisääntyneen vapaa-ajan johdosta Mika on panostanut myös vapaaehtoistyöhön. Hän perusti vasta Rakkaus Soturit -nimisen yhdistyksen, jonka tarkoituksena on tuottaa päihteettömiä musiikkikulttuuritapahtumia 34
wildblood.fi
35
Tatuointiaiheiset taidekirjat
Edition Reuss
Wild Blood tutustui Helsinki Inktapahtumassa saksalaiseen kustantajaan Matthias Reussiin, joka julkaisee tatuointialan kirjallisuutta. Kirjat ovat laadukkaita järkäleitä täynnä kuvia inspiroimaan tatuointiartisteja, tatuointia suunnittelevia ja yleisesti tietystä taidesuunnasta kiinnostuneita ihmisiä. Otimme tarkempaan käsittelyymme Edgar Hoillin kirjat Day of the Dead: Tattoo artwork collection ja Latino Art Collection.
36
EL DIA DE LOS MUERTOS - DAY OF THE DEAD
Kirja esittelee monipuolista hymyilevän viikatemiehen inspiroimaa taidetta ympäri maailman. Näyttävät kuvat tatuoinneista esineinstallaatioihin sytyttävät Day of the Dead - Tattoo Artwork inspiraation kuoleman kulttuuria Collection selventää lukijalleen kohtaan. mistä on kyse Latinalaisen Amerikan Viva la vida! kuolemanpäivän kulttuurissa, joka itseasiassa on elämän juhla. Meksikolaiset pääkallot, Calaverat, ovat yleistyneet tatuoinneissa ja katutaiteessa ympäri maailman. Kirja avaa pääkallon symboliikkaa ja esittelee aihetta sivuavia taideteoksia yli 150:tlä eri taiteilijalta.
Tatu Boby, kirjasta Day of the Dead Tattoo Artwork Collection wildblood.fi
37
LATINO ART COLLECTION Toinen Edgar Hoillin kirjoittama järkäle on Latino Art Collection. Kirja avaa EteläAmerikkalaista taidekulttuuria ja syventää ymmärrystä laajalti tatuointiskeneen levinneestä latinalaisesta symboliikasta. Länsimaissa on usein tulkittu väärin symboliikka, joka kumpuaa esiespanjalaiselta aikakaudelta, muinaisista Etelä-Amerikkalaisista jumalista. Kirja pyrkii antamaan juuret kulttuurien yhteentörmäyksestä muodostuneelle Latinalaisen Amerikan taiteelle. Kirjassa on koottu taideteoksia lukuisista latinoaiheista. Muinaiset jumalat, rukoilevat kädet, pellefiguurit ja kuoleman kasvot kuvittavat järkäleen lähes kolmeasataa sivua. Latino Art Collection on kattava teos aiheeseen perehtymiseen ja kuva-inspiraation hakemiseen.
Alex Moreno, kirjasta Latino Art Collection
38
Ben Corn, kirjasta Day of the Dead Tattoo Artwork Collection
Rask, kirjasta Latino Art Collection
EDGAR HOILL Kirjojen kirjoittaja Edgar Hoill on losangeleslainen valokuvaaja ja maailmanmatkaaja, joka työskentelee läheisesti tatuointiartistien kanssa. Hän on työskennellyt valokuvaajana vuodesta 2004 lähtien ja nykyään hän on sen lisäksi kirjailija, taiteen kerääjä ja taidegallerian kuraattori. Edition Reuss on julkaissut näiden kahden kirjan lisäksi Edgar Hoillin kolmeosaisen Black & Grey Tattoo kirjasarjan. Suomessa kirjoja jälleenmyy Nordic Tattoo suplies ja Kustom Kulturen Platu.
Wild Blood Suosittelee!
Aztek, kirjasta Latino Art Collection
Khan, kirjasta Day of the Dead Tattoo Artwork Collection
wildblood.fi
39
Teksti: Aki Häkkinen Kuvat:Sauli Sassi, Aki Häkkinen
Projektissa ollaan vihdoin päästy pisteeseen, jossa kaikki osat ovat maalarin käsittelyssä viimeistelyä varten. Se miten tähän pisteeseen päädyttiin avataan seuraavassa. Viime kerralla mietittiin tankkilinjaa ja sen toteutusta. Tankissa päädyttiin käyttämään alla alkuperäistä tankkia ja päälle lasikuidusta muovailtua muotoa. Tämä toimintatapa on hyvä, koska kantapyöräprosentit säilyvät tankin osalta täysinä, sillä tankkiin itseensä ei kajota lainkaan muuten kuin pintapuolelta ulkoisilla kuorilla. Baggerlandin touringkuoria piti leikellä jonkin verran ja uudelleen kuiduttamalla tehdä penkkiin hyvin istuvat hännät. Tällä toteutuksella tankista tulee baggerimäisen muhkea ja muodokas. Kuorien kiinnitys tapahtuu käyttämällä rajusti erikoisliimaa, joka kiinnittää muodot lähes metallin hitsaamista vastaavaksi. Takalaukkujen kannet oli tarkoitus tehdä normaalista poiketen pyöreiksi myötäilemään takalokasuojan linjaa. Toteutetut prototyyppikannet eivät kuitenkaan istuneet lopulta pyörään niin hyvin kuin visiot antoivat ymmärtää, joten joissakin tapauksissa uusista ideoista on vain osattava myös luopua. Näinpä tässä projektissa päädyttiin alkuperäistyylisiin kansiin ja ne antavat pyörälle matalamman ilmeen korostaen samalla peräkokonaisuuden leveyttä.
Liimaa ja vielä vähän lisää liimaa niin hyvä tulee 40
Takavalon upotus
Jotta kliini ilme säilyisi läpi pyörän, sai alkuperäinen tankin päällä oleva paneeli luvan poistua kuvasta. Tankista haluttiin sileä kokonaisuus johon jää tilaa upealle maalaukselle. Lehmänpäälamppu ja sen päälle tuleva riser-coveri toimii nyt Motogadget mittariston kotina. Parkissa ollessaan mittaristoa ei juuri huomaa, vaikka virrat päälle käännettyään se erottuu kyllä paljon alkuperäistä upeammin. Samassa paketissa on napin painalluksella valittavissa näytölle kierroslukemia tai kulunutta matkaa eri muodoissa. Takalokasuoja tuli Baggerlandin touring-valikoimista, joskin sen sivuja jatkettiin hieman alemmaksi, Softailille makeammin sopivaksi. Alkuperäinen lokasuoja jätettiin paikoilleen ja uusi laitettiin sen päälle tukevasti uuteen kotiinsa. Takavaloksi upotettiin ledvalaisin, joka myös valaisee samalla rekisterikilven jolle on suojassa oma upotuksensa. K.O.Art toteuttaa viikinkiteemaisen maalauskokonaisuuden, jota päästään ihastelemaan valmistuneen pyörän esittelyssä ensi numerossa. Tässä kuitenkin hieman tietokoneella toteutettua hahmotelmaa ikäänkuin maistiaisena tulevasta.
wildblood.fi
41
Sami Tirkkosen uskomaton latolรถytรถ; Uutena Suomeen hankittu 1938 Chevrolet Master Touring
1938 Chevrolet Master Touring
Sukukalleutta oltiin pidetty tallessa, mutta pihalla hyvässä säilössä. Autosta löytyi edelleen kaikki paperit ja viimeisin katsastus Latolöydöistä kuulee aina puhut- oli tehty autolle vuonna 1959. tavan paljon ja yhteen väliin Erityismainintana oli tuolloin, että niitä tuntui varsinkin ameriikan tuulilasi olisi uusittava ensi tilassa. ihmemaa olevan pullollaan. Nyky- Paperit olivatkin yksi merkittävimpäivänä kuitenkin kaikenmaailman mistä tekijöistä miksi auto kiinnosaarteiden etsijät ovat kyllä ti tulevaa omistajaa. onnistuneet aika hyvin koluamaan kätköt joka puolelta. Vielä harvinaisempaa on kuulla suomalai- ”Viimeisin katsastus oli sesta latolöydöstä ja vielä uutena tehty autolle vuonna tänne rekisteröidystä ameriikan Erityismaininvalmisteesta, vai moneenko olette 1959. harrastuksissanne törmänneet? tana oli tuolloin, että Tirkkosen Sami teki tällaisen löydön jo 15 vuotta sitten. Vuosimallin 1938 Chevrolet Master Touring löytyi aivan raatona. Myyjänä toiminut herrasmies kauppasi hänen ukillaan ollutta Suomi-helmeä ja siitäkös Sami sitten innostui.
46
tuulilasi olisi uusittava ensitilassa. ” Auto on sittemmin entisöity lattiasta kattoon ja takaisin liikenteeseen se saatiin vuonna 2006. Sillä onkin sen jälkeen kierrelty kotimaan tapahtumissa ja muutaman kerran myös ruotsin puolella.
Näyttelyautona sitä ei kuitenkaan olla nähty kertaakaan, sillä se toimittaa pelkästään kruisailupelin virkaa. Auton vetojuhtana toimii perus 305 pikkulohko ja TH 700 laatikko. Kori on säilytetty alkuperäisenä, mutta lattiaa on nostettu kymmenen senttimetriä matalamman ilmeen saamiseksi. Runkoa on myös hieman niksautettu siten, että keulaa saadaan vielä vietyä alaspäin. Tämäkin on siis toteutettu kunnostamalla alkuperäistä, olemassa olevaa runkoa. Ilme on saatu näin sopivan matalaksi siten, että ajettavuus vielä säilyy hyvänä.
Mattamustaa ilmetta on hieman maustettu asiaankuuluvilla pinstraipeilla. Lisävarusteeksi on hankittu rapakon takaa hieman erikoisen näköinen vanhanajan jäähdytin eli kuvissa näkyvä kylkeen asennettu pönttö. Sen ideana on ollut saada autoon viileää ilmaa - periaatteessa. Käytännössä siitä ei ole apua kuumuuteen ainakaan Suomen oloissa. Sen toimintaperiaate on, että pömpelin sisällä on heiniä muistuttavaa materiaalia ja putkeen lisätään sopiva määrä vettä. Käsikäyttöisesti sitten vedellään rumpuun kiinnitetystä narusta, jolloin putken sisällä oleva suppilo pyörähtää ja kastelee heinät. Ilmavirta sitten kulkee suppilon läpi ja kuljettaa kostean ilman auton sisälle. Tämän teoriassa pitäsi tehdä ns. märkä t-paita tuulessa -efektin, jonka jokainen tietää tuntuvan viileältä. Tämä varmaan-
kin toimii paremmin kuivassa ja kuumassa, joilloin auton sisäilmaa saadaan kosteammaksi. Suomen ilmasto on kuitenkin hieman erilainen ja haluttua efektiä ei täällä saa aikaiseksi. Onhan tuo lisävaruste kuitenkin täällä eksoottinen ja hauska detaljina. Kyseinen keksintö on tehty 1930-40 luvulla ja toiminut siis sen ajan ilmastointilaitteena.
timattomalta herralta jenkkejä löytyy muitakin. A-mallin fordeja on tekeillä kaksin kappalein eli Roadster ja ‘29 Tudor. 1965 Impala Cabriolet löytyy myöskin ja ollut miehen ajokkina jo 20 vuoden ajan. Nelipyöräisten lisäksi löytyy myös Harley Davidson Softail, josta on tarkoitus rakennella latinotyylin lowrider kruiseri. Harrastukset ovat lähellä leivän lähdettäkin, sillä Sami toimii 50-luvun tyyliin katsastusinssinä. Hän siis tuntee alaa moneltakin kantilta. Kenties Auton rakentelun ja laittelun käymme toistekin tsekkailemassa lähtökohta on ollut sellainen, että tallista löytyviä projekteja niiden sen olisi voinut rakentaa tuoledetessä... laiseksi 50-luvulla. Siihen ei ole laitettu mitään, mitä ei sillä aikakaudella olisi saatu, eli noudatettiin hyvinkin perinteistä auton rakentelun linjaa. Mietinnässä on ollut joskus auton maalaaminen kiiltäväksi “oikeaksi väriksi”, mutta onhan peli miellyttänyt tälläisenaankin mukavasti. Kyseinen peli ei ole ainoa tallista löytyvä harrastelaite, vaan vaawildblood.fi
47
1938 CHEVROLET MASTER TOURING 305� moottori TH 700 vaihdelaatikko Nostettu lattia Madallettu keula Thermador Car Cooler1930-luvun ilmastointi
48
wildblood.fi
49
”
Oulussa yhdeksättä kertaa järjestetyt kansainväliset tatuointifestivaalit saivat kokonaan uudet puitteet Hotelli-Ravintola Lasaretin erittäin idyllisestä miljööstä kivenheiton päässä ydinkeskustasta. Lasarettihan on rakenttettu edesmenneen Oulun keskustan kasarmin sotilassairaalaalueelle ja vanhoja rakennuksia on modernisoitu hienosti. Maailmallahan on tavallista, että tatuointimessuja järjestetään hotellien yhteydessä palvelujen ollessa hyvin saatavilla niin vieraille kuin artisteillekin. Lasaretin Aurora-sali antaakin mahtavat puitteet toteuttaa monenlaisia tapahtumia. Juuri nämä saatavilla olevat resurssit vaikuttivat toimivan kokonaisvaltaisen tatuointikulttuurijuhlan näyttämönä erittäin hienosti. Aurora-salissa merkille pantavia olivat sen seitsemän screeniä, joissa tapahtumia riitti pelkkien tatuointiartistien työskentelyn seuraamisen lisäksi. Screeneiltä pyörivät tatuointiaiheiset kuvaesitykset ja kaksi tatuointi-aiheista dokumenttielokuvaa sai Skandinavian ensi-iltansa. Toisena elokuvana oli Roberto Borsin käsikirjoittama Horitoshi First - The Tattoo Master, jossa tutustuttiin Horitoshi I kautta japanilaiseen perinteiseen tatuointikulttuuriin.
”
50
”
Ink, Blood and spirit - Little Swastika documentary taas oli elokuva Little Swastikaksi nimetystä artistista, joka tekee hieman tavallisesta poikkeavaa tatuointitaidetta.
9.th OULU INTERNATIONAL TATTOO CONVENTION
Wild Blood oli mukana Oulussa, kun Oulu tattoo festival järjestettiin yhdeksännen kerran. Kansainväliseksi neljä vuotta sitten kasvanut tapahtuma on ottanut paikkansa Suomen tatuointimessujen joukosta. Tällä kertaa areena oli vaihtunut Oulun Lasarettiin, joka tarjosi erinomaiset tilat tatuointikansalle.
Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty
Oulun tatuointifesteillä oli myös keskustelutilaisuuksia mm. Lassi Sidoron kanssa bodymodifikaatioista, ja myös yleisö pääsi esittämään mieltä askarruttavia kysymyksiään aiheesta. Teboritatuoinnit eli perinteiset käsintehdyt japanilaiset tatuoinnit olivat esillä Oulussa ensimmäistä kertaa ja Horitoshi I oppilas Roberto Borsi, alias Horibudo I, näytti miten homma toimii. Arpitatuoinnin tekemistäkin pääsi ihmettelemään läheltä ja pääsipä paikalla kokeilemaan myös suspensiota. Artisteja oli mukavat 25 kappaletta ja kauimmainen nahkanvärjääjä oli saapunut aina brasiliasta saakka. Oulun tatuointifestille tyypillinen rento ilmapiiri on miellyttävä. Ensivuodelle on luvassa 10-vuotisjuhlan kunniaksi meininkiä vielä kattavammin. Mikäli et ole koskaan käynyt Oulun tapahtumaa tsekkailemassa, niin ensi vuoden toukokuulle kannattaa laittaa muistutusta ja saapua ihmettelemään festin antia!
wildblood.fi
51
Best Oriental
Best Color 52
Best Black & Grey
Best of Friday: Markus Koskela, Down Under Tattoo wildblood.fi
53
54
wildblood.fi
55
Roadwolf MC:n
kerhotilat ovat Nurmeksen ytimessä, vanhassa meijerissä. Pihalle on pysäköity komea rivi amerikkalaisia moottoripyöriä, kun Wild Bloodin toimitus kurvaa
56
omillaan pihaan ottamaan kokoontuneena illanviettoon. selvää nurmeslaisesta sielun- Hoidamme pitkän ajomatkan maisemasta. horjuttaman nestetasapainon kuntoon ja haastattelu voi alkaa. Kävelemme yläkerran kerhotiloihin, jonne kerholaisia on
Teksti: Vesa Rönty, Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty
wildblood.fi
57
Roadwolf MC:n tarina sai alkunsa vuosituhannen vaihteessa, kun kaksi nurmeslaista motoristia otti yhteyttä tunnettuun kajaanilaiseen moottoripyöräkerhoon kysyäkseen kerhotoiminnasta ja yhdessä ajamisesta. Kajaanilaisten palaute oli, että jos teillä on hyvä porukka Nurmeksessa, niin miksette perusta omaa kerhoa sinne?
”Jos on teillä on hyvä porukka, niin miksette laita omalle kylälle klubia” 58
Lopulta vuonna 2001 kuusi nurmeslaista miestä, joilla kaikilla oli yhteinen kiinnostus amerikkalaisiin moottoriajoneuvoihin ja rock ´n roll musiikkiin, istuivat yhdessä saunan lauteille suunnittelemaan asiaa. Viisi näistä miehistä päätti perustaa moottoripyöräkerhon. Susirajalla kun ollaan, niin nimeksi päätettiin valita Roadwolf MC. Kerhon värit vahvistettiin Kouvolan bikermeetingissä vuonna 2002.
kymmentä. Jäseniä on Nurmeksen lisäksi mm. Joensuusta, Kuopiosta, Kajaanista ja Kuhmosta. Roadwolf MC:tä voikin sanoa Itä-Suomen Moottoripyöräkerhoksi.
”Susirajalla kun ollaan, niin nimeksi päätettiin valita Roadwolf MC”
Kerho hankki uudet tilat 2012 Nurmeksen vanhasta osuusmeijeristä. Nyt kolmetoista vuotta myöhemmin Tilaa on riittävästi: yhteensä 650 viidestä perustajajäsenestä on vielä lämmintä neliötä, joista noin puolet kolme mukana ja jäseniä on toistaon vuokralla ulkopuoliselle.
ulkopuolella. Viron ajokauden avajaiset ovat tulleet tutuiksi ja myös mm. Espanjalaisia mutkateitä on kurvailtu auringonlaskuun. Ulkomaan reissuilta on Vuosittain pidettävä Friendship mieleen painunut paikallisten Run on yksi tärkeimmistä tapah- kerhojen vieraanvaraisuus. tumista kerholaisille. Silloin saRoadwold MC on tullut tunnetuksi manhenkiset ihmiset käyvät aja- ”Sellaisia mutkateitä ei Google monista järjestämistään tapahtu- massa, saunovat ja viettävät iltaa Mapsista löydä, joihin paikalliset mista. Mopot Show -moottoripyö- yhdessä ilman sen kummenpaa motoristit opastaa ja aina on vasränäyttely on kerännyt Itä-Suomeen oheistoimintaa, tapahtuma kes- taanotto ollut vieraanvarainen ja ystävällinen. Vähintään samaan moottoripyöriä ja moottoripyöräili- kittyy olennaiseen. on itse pyrittävä, sillä sitä saa jöitä jo 10 vuotta peräkkäin. Ensimmäinen itäsuomalainen tatuointi- Roadwolf on käynyt yhdessä mitä antaa.” festivaali North Karelian Tattoo Fest ajamassa myös Suomen rajojen Moottoripyörän rakentamiseen löytyy tilat ja työkalut sekä vapaa-ajanviettoon isot tilat. Roadwolfin uusi sauna oli juuri työn alla, kun Wild Blood kävi vierailulla, mutta pienempi vanha sauna tarjosi kipakat löytyt.
on ottanut paikkansa tatuointialan tapahtumissa ja East rock Bike meet on tarjonnut rock´n’rollia Pohjois-Karjalan kansalle.
wildblood.fi
59
Yhdessä ajaminen ja veljeys oli yksi tärkeimmistä syistä moottoripyöräkerhon perustamiseen. On aivan eri asia ajaa moottoripyörällä yksin, kuin kahdestaan tai isommassa porukassa. Kerho kokoaa erilaisia ihmisiä erilaisine mieltymyksineen. Voidaan pitää erilaisista moottoripyöristä, jalkopallokerhoista tai politiikasta, mutta yksi asia on yhteinen ja se on klubi: Roadwolf MC. Roadwolf toivottaa tuoreille kerhoa perustaville motoristeille malttia. Kaikkea ei tarvitse saada heti ja nyt. Hyvät asiat syntyvät yleensä ajallaan.
60
Haastattelu jatkui Roadwolfin kerhotiloissa puheliaiden Itä-Suomalaisten motoristien kanssa, kiemurrellen Hipsteri-biker, Kommunisti-biker ja Oldschoolbiker teemojen kautta katolilaisiin uskon isiin, mutta Wild Bloodin toimituksen oli pakko viheltää peli poikki ja kysyä millaisia terveisiä Roadwolf MC haluaa lähettää Wildbloodin lukijoille:
”Ajakaa moottoripyörillä ja ajakaa kalenterin älkääkä kellon mukaan. Ihan sama millä ajatte, kunhan ajatte!”
wildblood.fi
61
62
Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty
Viherpeukaloiva metallimuusikko
miksi pitäisi vain opetella ne paranoidit ja muut tutut renkutukset, kun niistä soinnuista voi muokata omiakin. ”Ei oo tavallaan Tuomas Saukkonen kuuluu siihen ikinä kiinnostanut se puoli, et metallimuusikkokaartiin, joka oi- opettelee toisten tekemiä biisejä. keasti syö ja hengittää musiikkia. Pitää olla vaan joku oma lelu millä Mies on ollut mukana niin monessa pääsee tekeen omia biisejä.” menestyneessä pumpussa ja taustavaikuttajana vielä useampitäisi vain massa, että oli mielenkiintoinen ”Miksi keissi ottaa mies haaviin Wild opetella ne Paranoidit Bloodin jututettavaksi.
”Ehtiihän sitä kun tekee vaan. Kai se on semmonen elämäntyylijuttu ihan selkeesti”
ja muut tutut renkutukset, kun niistä soinnuista voi muokata omiakin.”
Metallimuusikot vaikuttavat usein ulospäin synkiltä ja vakavamielisiltä hahmoilta, joiden niskoja sekä hartioita maanvetovoima tuntuu painavan alaspäin. Raskaissa ja syvissä vesissä tarpeeksi tarvottuaan sitten käydään studiossa purkamassa nauhoille tuskien taivalta.
Before the Dawn lienee Tuomaksen tunnetuin oma bändi ja muita herran vetämiä projekteja on ollut muun muassa Black Sun Aeon, Routasielu, The Final Harvest, Dawn of Solace ja tuorein, sekä herran tämän hetken ainoa bändi Wolfheart. ”Mulla on vaan ollu hirvee draivi soittaa hyvien tyyppien kans. Tehä keikkaa ja musaa - se vaan on saatanan siistiä. Jos vaan ois yks tietty bändi niin se ei anna kauheesti vapauksia.”
Ainahan asiat eivät tietenkään näin ole, varsinkaan jos puhutaan todella aktiivisesti hommia paiskovista yksilöistä - tuskin tälläkään miehellä edes olisi aikaa vajota liian syvälle synkkyyteen. 15-vuotiaana alkanut soittoharrastus alkoi heti mennä omille linjoilleen, sillä herra ei ymmärtänyt
Tuomas on paitsi muusikko myös tuottaja, äänittäjä ja stage manageri useammassakin tapahtumassa. Mistä löytyy aika tähän kaikkeen? ”Ehtiihän sitä ku tekee vaan. Kai se on semmonen elämäntyyli juttu ihan selkeesti, et mä käyn töissä ja siinä puitteissa, ettei se häiritse musan tekoa.
Töissä pitää käydä, sillä jollainhan sitä täytyy elää. Hevimusiikki ei ole mikään kultakaivos. Kaikki ajankäytön suunnittelu kuitenkin menee silleen, et musalle jää aikaa, kun se on niin kivaa ja mikään ei mene kuitenkaan sen edelle.” Tuomas on vakiokalustoa hoitamassa lavamanagerointia Jalometallissa ja Qstockissa, sekä joissain muissa tapahtumissa myös vaihdellen vuosittain. Omia tapahtumia hän ei kuitenkaan lähtisi toteuttamaan koskaan, kun on nähnyt liian läheltä millaista hommaa se on ja miten siinä voi pahimmillaan käydä.
wildblood.fi
63
Multitalentin kroppaa koristaa myös hyvällä alullaan oleva leimakokoelma - mistäs nämä ovat lähteneet rakentumaan? ”Mä olin kuustoistavee, kun mä otin ekan. Kyl se oli ihan selkee heti skidinä, et heti kun pystyy ottamaan niin ottaa. Eka oli sellanen perustribaali kansiosta - toi tohon noin. Mä voisin yrittää sille jonkun tarinan säveltää taustalle, mut sitä ei oo. Se vaan oli niinku sellanen, et läntti jonnekkin ja homma lähtee käyntiin. Sit piirrettii puolittain itse semiripulia vähän kontrastiksi. Pikkuhiljaa näistä lähdetty sittemmin kasailemaan 15 vuoden ajan kokonaisuutta.” Tuomaksella, kuten monilla muillakin, on hovitatuoijat. Lahdessa Mustosen Juha oli pitkään herran nahan kimpussa siellä asuessaan ja sen jälkeen kuvioihin on tullut Wild Bloodistakin tuttu Koskelan Markus.
64
Tuomakselle on tärkeää, että tatuointiartistin kanssa on keskenään hyvä kommunikaatio ja sinne ei vaan mennä enää ottamaan leimaa joltain. Markus saa kiitosta siitä, että on artistina kuunnellut Tuomaksen tekemiä biisejä ja saanut niistä inspiraatiota taiteeseen, jota sitten itse ehdottanut leimattavaksi. Tuomas onkin hyvin antanut vapaita käsiä tatuointiartistille toteuttaakseen näitä visioita. Muutaman kerran on käynyt niin, että on mennyt ottamaan jotain aivan muuta kuvaa, mutta yön aikana kuunneltu musiikki on muuttanut suunnitelmat aivan täysin. ”Kaikki tatskat mulla liittyykin näihin musajuttuihin ja niillä on mulle joku henkilökohtainen juttu, paitsi se yks läjä tuolla selässä.
Yks hassuttelujuttu pitää myös aina olla.” Tällä mies viittaa rystysissä olevaan Teho -tekstiin, joka sai alkunsa videohaastattelun yhteydessä tapahtuneesta läpästä. Tuomas siemaili siinä Teho -energiajuomaa ja heitti, että pitäis saada tästähyvästä jo jotain sponssia. Kuinkas ollakkaan sittemmin energiajuoman edustaja ottikin yhteyttä ja heitettiin ideana ilmoille tatuointiakin, joka sittemmin toteutettiinkin kaikessa hauskuudessaan herran näppeihin ja myös juomissa on pysytty. Harkinnassa on kuitenkin tulevaisuudessa peittää tuo läppä, mutta aika näyttää. ”Se on vitun noloa kassajonossa nostaa vasemmalla kädellä se tölkki siihen liukuhihnalle ja tajuat ite...lompakko kaivetaankin sit oikealla kädellä.” - Tuomas hekottaa.
wildblood.fi
65
Kasvotatuointeja ei vielä hirveästi Suomessa oltu nähty, kun ne ilmestyivät Tuomaksen kasvoja koristamaan. Reilun kahdenkymmenen ikäisenä alkoivat arpitatuointijutut tulla pintaan ja sähköpolttolaitteet olivat just tulleet liikkeeseen. Tuomas oli aivan ensimmäisten joukossa kenelle niitä alettiin sitten kokeilemaan. ”Siinä oli kolme jätkää ympärillä tsekkailemassa miten toi toimii. Ota toi toinen kärki - eiku ei tuo näytä yhtään hyvälle. Kukaan ei tienny yhtään miten niillä tehdää ja sit jonkun jalkaan vähän harjoiteltiin. Sit, kun se oli valmis ja käry vaan nousi, niin ihmeteltiin, että mitäs tolle tehään. En mä tiiä. Palovammahan se on, että varmaan pitää jollekki lääkärille soittaa. Laitetaan ny toi kelmu vaikka siihen päälle. Sit soiteltiin yhen kaverin muijafrendille joka oli sairaanhoitaja, et me tehtiin tälle yhelle Jampalle nyt tälläne et mitäköhän sille pitäis tehä.” Alunperin Tuomaksen kasvojen pistetatuoinnit olivat polttamalla tehtyjä arpitatuointeja ja vieläpä kahteen kertaan. Kun ei tiedetty miten niitä pitäisi hoitaa, jotta ne jäisi näkymään, niin kokeilemalla mentiin. Kädessäkin oli polttotribaali, josta muistona on tatuoinnin alla
66
näkyvää geloidimökkelikköä. Kasvoihinkin joihinkin kohtiin pisteet jäi ja joihinkin ei.
”Sit soiteltiin yhen kaverin muijafrendille joka oli sairaanhoitaja, et me tehtiin tälle yhelle Jampalle nyt tälläne et mitäköhän sille pitäis tehä.” Lopulta päädyttiin tatuoimalla laittamaan väriä pisteisiin. Tarkoituksena oli kuitenkin tehdä aika hillitty kasvokoristelu afrikkalaisen tribaalikulttuurin vaikutteiden inspiroimana. Tuomas ottaa sellaisia leimoja, kuin itse haluaa. Hän kertoo törmänneensä liian usein ilmiöön, jossa ihmiset miettivät liikaa mitä muut ihmiset ajattelevat ja sitten päätyvät johonkin muuhun tatuointiin, kuin ehkä olisi alunperin halunnut. Kuitenkaan koskaan ei voi tietää mitä muut miettivät. Tuomas on ammatiltaan viherrakentaja ja puutarhuri. ”Nytkin niinku
kotipihoja teen tällä naamalla. Väliin tulee ihan positiivisia kommentteja. Et ei ois uskonut ton näkösen jätkän tekevän tämmöstä hommaa, pensaita meitsille istuttaa tähän näin. Kyllä se on se oma käytös mikä vaikuttaa siihen miten ihmiset suhtautuu suhun.” Eli jos Tuomaksen naama ja runko (naiset hox) miellyttää niin ei muuta kuin tilaamaan, joko keikalle tai pihaa laittamaan iskuun - molemmat ammattilaisen ottein.
wildblood.fi
67
Kirjoittaja: Lassi Sidoro, kehonmuokkausammattilainen, friikkishowesiintyjä. Pin-Up Tattoo Korkeavuorenkatu 29 www.scar.fi lassi@scar.fi
Kehonmuokkaus: Implantit Implantit ovat yksi modernin kehonmuokauksen suosituimmista osa-alueista. Implanttien historia on pitkä, tosin ei läheskään niin pitkä kuin esim. arpitatuointien. Implantteja on tietävästi tehty jo 1800-luvulta lähtien ja mahdollisesti jopa aiemmin. Alkuvaiheessa yleisin implantti oli ns. genital beading eli genitaalialueelle asennettavat pienet implantit ja näitä tehtiin lähinnä vankilaoloissa. Esimerkiksi Japanissa Yakuza-kulttuurissa vankilassa tehdyt implantit ovat jopa traditio. Implantilla tarkoitetaan kirurgisesti ihon alle pysyvästi laitettua kappaletta. Materiaalit implanteissa vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Implantit jaotellaan ns. Subdermaali- ja Transdermaali-implantteihin. Englanninkielestä tulevat nimitykset kääntyvät suomeksi ihonalainen (subdermal) ja ihonläpäisevä (transdermal) kuvaten implantin laittotapaa. Subdermaali-implantit ovat siis kokonaan ihon alla olevia implantteja, kun taas Transdermaali-implantit mahdollistavat erilaisten kierrepäisten osien liittämisen itse implanttiin.
68
Implanttien materiaalit ovat kehittyneet viimeisen 20 vuoden sisällä rajusti, alkupäässä ihon alle laitettiin tietämättömyyden vuoksi jos jonkinlaisia enemmän tai vähemmän haitallisia materiaaleja. Vankilaoloissa tehdyissä beadingeissa käytettiin mm. kiviä ja muuta roskaa joita karuissa selleissä sattui olemaan käytettävissä. Ammattimaiset kehonmuokkaajat ovat käyttäneet Subdermal implanteissa mm. Teflonia, Titaania, Kirurginterästä ja silikonia. Nykyaikana silikoni on suurimmaksi osaksi syrjäyttänyt muut materiaalit, poikkeuksena kuitenkin magneettiset implantit joissa magneetti on kapseloitu joko tefloniin taikka silikoniin. Transdermaali implantit ovat nykyään järjestään titaania, ennen käytettiin myös kirurginterästä mutta koska teräksen laatu on aina epävarma on siirrytty turvalliseen gr23 tai vastaavaan implant grade titaaniin.
Normaali implantoinnissa iho avataan implanttialueen ulkopuolelta jonka jälkeen iho nostetaan ”irti” tarkoitukseen suunnitellulla elevaattorilla kunnes muodostunut tasku on tarpeeksi iso implantille. Tämän jälkeen implantti laitetaan taskuunsa ja sisäänlaittoreikä suljetaan ompeleilla, kudosliimalla taikka sulkuteipeillä. Jotkut käyttävät myös kirurgisia sulkuniittejä. Beading eroaa perusimplantoinnista siinä että se voidaan suorittaa myös neulalla, eli taskua ei muodosteta elevaattorilla vaan silikonipallot kuljetetaan neulalla ja asennustapilla ihon alle. Genital beading tehdään useimmiten miehille. Naisillekin tehdään beadingia ulompien häpyhuulten alle mutta kyseinen operaatio on harvinainen ja lähinnä esteettinen kun taas miesversio voi olla hyvinkin käytännöllinen. *wink wink*
wildblood.fi
69
Implanteissa ammattitaitoa vaativat eniten tilan ja operaation puhtaus, sekä implantin sijainnin ja koon valinta. Netin ihmemaailmassa näkee paljon kyseenalaisia operaatioita, joissa on laitettu aivan liian isoja implantteja aivan vääriin paikkoihin, myös operaatiokuvat ovat välillä karmaisevia. Kunnollinen kehonmuokkaaja käyttää operaatiossa steriloituja ja pakattuja välineitä ja implantteja, sekä huolehtii aseptisesta työympäristöstä ja työjärjestyksestä. Yleisimpiä ongelmia ovat implantin ”vaeltelu” joka saattaa olla seurausta ylenmääräisen turvotuksen aiheuttamasta taskun laajenemisesta jolloin implantti ei kiinnity aloilleen tai alunperinkin liian ison taskun tekemisestä, tulehdukset huonon työpuhtauden takia, mekaaniset rasitukset jotka ärsyttävät implantteja, esim. huono asettelu, liian kovat materiaalit pehmytkudoksen päällä jotka lähtevät sitten uppoamaan kudokseen tai huonot materiaalit jotka hajoavat ajan myötä sekä ylipäätänsä typerät ideat ja ratkaisut. Yleisesti ottaen implantit ovat kuitenkin yllättävän helppoja parannettavia silloin, kun ne on tehty ammattimaisesti turvallisessa ympäristössä.
70
Teksti: Sande Parkkonen Kuvitus: Maija Rasmus
47 Miljardin huijaus Kansalaiset, Medbörgare! Mediassa esillä olleiden tietojen mukaan teiltä on huijattu 47 000 000 000 euroa. Tai oikeammin, teidän nimissänne on otettu lainaa 47 miljardia. Huijarit tiedetään oikein hyvin. Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen, muut ministerit, valtiovarainministeriö ja jokainen kansanedustaja, joka on hyväksynyt jokaisen tämän hallituksen budjetin. He ovat ottaneet teidän nimissänne velkaa 47 miljardia.
Tilanne olisi täysin toinen, jos tuo 47 miljardia olisi käytetty johonkin teitä hyödyttävään. Tilanne olisi aivan toinen, jos tuolla rahalla olisi ostettu jotakin, perustettu jotakin, tai jos se olisi edes annettu teille käteisenä suoraan kouraan. Tuo 47 miljardia on kuitenkin kadonnut. Se on LISÄvelkaa. Se ei ole siis vanhaa velkaa, vanhoja lainoja tai menoja, vaan LISÄVELKAA. Huijaus tehtiin näin: teille on koko ajan sanottu, että hallitus leikkaa menoja. Niin se on tehnytkin. Teidän verorahoillanne kustantamia yhteiskunnan palveluita on leikattu lähes kahdeksalla miljardilla. Uutta velkaa ei ole siis otettu lainkaan teidän hyvinvointiinne. Jos joku niin sanoo, hän valehtelee.
Teille on koko ajan vakuuteltu, että hallitus pysäyttää velkaantumisen. Todellisuudessa jokainen tuon lauseen suustaan päästänyt on valehdellut teille päin naamaa pääministeristä lähtien. Todellisuudessa hallitus on ottanut teidän piikkiinne LISÄÄ VELKAA 47 miljardia. Mihin ihmeeseen se on mennyt? Teille on sanottu, että hallitus ottaa lisää velkaa teidän nimissänne säilyttääkseen työpaikat Suomessa. Se on törkeä valhe. Työpaikat sen kuin katoavat maasta milloin milläkin tekosyyllä, myös valtionhallinnosta. Eli tuota LISÄVELKAA ei ole käytetty työllistämiseen tai uusien työpaikkojen luomiseen, vaan johonkin aivan muuhun. Työllistämisväitteen todistavat paskapuheiksi jatkuvat irtisanomisuutiset, joista saamme nauttia viikottain.
Teiltä on viety yhteiskunnan palveluita, eli hyvinvointianne on leikattu liki kahdeksalla miljardilla. Mutta samaan aikaan valtion menoja, eli lainojen . korkomaksuja, on kasvatettu räjähdysmäisesti ottamalla LISÄVELKAA 47 miljardia.
Väitän, että jokainen viisivuotiaskin olisi työllistänyt 47 miljardilla paljon enemmän ihmisiä, kuin hallitus. Hallituksen tavoite onkin vähentää työpaikkoja, ei lisätä niitä. Itseasiassa väitän, että viisivuotias apinakin olisi työllistänyt tuolla summalla enemmän ihmisiä, kuin eduskunta ja hallitus, jotka ovat tuon LISÄVELAN teidän piikkiinne ottaneet. 47 000 000 000 euroa on niin iso raha, että sillä palkkaisi 2000 euron kuukausipalkkaisia seinien pystyssä pitäjiä kuukaudeksi 2 350 000 henkeä. Tosin, nuo seinien pystyssä pitäjätkin toisivat valtiolle verotuloja ja kulutuksensa kautta enemmän tuloja, kuin se musta aukko jonne hallitus ja eduskunta ovat tuon 47 miljardia hukanneet. Jos 47 000 000 000 euroa jaettaisiin kuukausittaisiksi summiksi, käyttöön tulisi 391 666 667 euroa. Tuolla summalla palkkaisi 195 833 ihmistä tekemään mitä vaan 2000 euron kuukausipalkalla kokonaiseksi vuodeksi. He maksaisivat veroja
ja kuluttaisivat ja loisivat lisää taloudellista toimintaa, joka toisi valtiolle lisää verotuloja Joidenkin tietojen mukaan kilometri moottoritietä maksaa 100 miljoonaa. Tuolla summalla olisi rakennettu 470 kilometriä moottoritietä. Sellainenkin projekti olisi tuonut verotuloja, luonut työpaikkoja, luonut kulutuskysyntää jne. Sekin olisi ollut ymmärrettävää taloudellista toimintaa. Mutta tieverkosto rapistuu määrärahojen puutteessa. 47 miljardista ei ole herunut senttiäkään niiden ylläpitoon.
karsitaan kovalla kädellä ja palveluita leikataan, omaisuutta myydään pois jne. Tehdään siis miinusta kovalla kädellä ja sen lisäksi otetaan LISÄVELKAA 47 000 000 000 euroa teidän piikkiinne. Te maksatte.
Hallitus ja eduskunta ovat taikoneet 47 miljardia LISÄVELKAA tyhjän vuoksi. Te ette ole saaneet yhtään mitään tuolla summalla. Ette mitään. Paitsi sitä lisävelkaa.
47 miljardilla valtio olisi voinut ostaa Turun telakan ja varmistaa noin 20 000 työpaikan säilymisen Suomessa. Telakoiden lisäksi valtio olisi voinut ostaa Kemijärven paperitehtaan, joka olisi säilyttänyt työpaikat ja tuonut valtiolle lisäksi vuositasolla 30-60 miljoonaa euroa puhdasta liikevoittoa. Valtio olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa tuolla summalla ja lisätä työpaikkoja ja hyvinvointia, mutta se ei ole tehnyt niin. Päinvastoin, työpaikkoja
”Totuuksia ja näkökulmia valtamediasta poiketen” nostaa esiin kirjoituksia järjestäytyneen mediakentän ulkopuoleltaja antaa suunvuoron ihmisille joilla on painavaa asiaa.
Tälläkertaa vuorossa teksti Sami Parkkosen Räyhäblogista http:// http://rayhablogi.blogspot.fi/ ”Tarkoituksena on rähistä ja meuhkata estottomasti yhteiskunnallisia asioita poliittisesti epäkorrektisti ja liiemmin soveliaisuussääntöjä miettimättä.”
GLOBAL
Toimitustamme on lähestytty useista suunnista ympäri maailmaa tatuoitujen neitosten toimesta ja meistä olisi väärin pitää näitä villiverikköjä pelkästään itsellämme. Global Wild Girl on uusi osio lehdessämme, joka esittelee aina uuden tatuoidun neidon jostain päin maailmaa. Mikäli haluat mukaan niin ei muuta kuin emailia osoitteeseen info@wildblood.fi
Angi on Californialainen tatuointiartisti ja alternativemalli. Hän omisti tatuointiliikkeen Californiassa, mutta lopetti sen saatuaan toisen lapsensa. Nyt hän keskittyy lapsiinsa ja mallin työhön. Tatuointeja hän tekee satunnaisesti ystävilleen, ilman bisneksen tuomia paineita.
“I love my family to death, but I have been an artist my entire life and really needed something to do where I could be creative again.” Kotiäitinä pysyminen tuntui ontolta ilman luovaa työtä. Perinteiseksi malliksi ei ollut asiaa kroppaa koristavien tatuointien ansiosta, mutta alternativemallin ura on ottanut tuulta alleen. Ja alternati74
vemallina työskenteleminen on myös hyvä tekosyy ottaa lisää mustetta ihoon. Ensimmäisen tatuoinnin Angi otti täyttäessään 18. Kaverit suosittelivat aloittamaan pienellä kuvalla, mutta hän valitsi ison selkäkuvan. Selän jälkeen alkoi täyttymään oikea käsivarsi ja sen jälkeen tatuoinnit ja tatuointiala veivät Angin mukanaan. Nykyään Angi ottaa kuvansa Black Lotus Tattoo -studiolla Californian Modestossa. Työn alla on coverup-hiha Phillip Bertramin toimesta, ja ylhäälle selkään ja kaulaan mustaharmaata kuvaa tekee James Hanna.
Teksti: Vesa Rรถnty Kuvat: Lance Miller wildblood.fi
75
Global Wild
76
d Girl
78
kiitt채채 tukijoitaan!
wildblood.fi
79
Our culture runs deeper than blood!
Wild Blood lehti paperisena kotiisi?
Liittym채ll채 villiveriset ry:n j채seneksi tuet vaihtoehtokulttuurien esille tuomista ja saat paperisen lehden kannettuna kotiisi.
http://wildblood.fi/liity-jaseneksi