Wild Blood Magazine 02/2014 by Wild Blood

www.wildblood.fi Wild Blood on suomalainen tatuointi-, moottoripyöräily-, musiikki- ja kulttuurilehti. Wild Blood on laadukasta lifestyleä ihmisille, joiden veressä virtaa kiinnostus vaihtoehtokulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin. Lehti sisältää kiinnostavia henkilöhaastatteluja sekä alan harrastajista että julkisuuden henkilöistä, extremen esittelyä ja tatuointeja mustetta syvemmältä – niin tekijöiden kuin kuvien kantajien kertomana. Wild Blood on myös tarinoita kustomoiduista moottoripyöristä, autoista sekä niiden tekijöistä. Wild Blood on Villiveriset Ry:n jäsenlehtti

Toimitus: Päätoimittaja Aki Häkkinen aki@wildblood.fi Art Director Vesa Rönty vesa@wildblood.fi Internetsivusto Tuomas M. Mäkelä info@tumma.fi Matt Gone Toni Korpela Maukka Laurila Mikael Saarnisto Samuel Heikkinen Sande Parkkonen Hannu Hämäläinen O.W. Kinnunen Xeniya Balsara Maija Rasmus Kansikuvat: Justin George

TALVEN TAITTOA, PYÖRÄN LAITTOA! Me Suomalaiset olemme yleensä tyytymättömiä kelien suhteen, oli sitten liian kylmää, milloin liian kuumaa, tai sateista, ja niin edelleen. Haaveilemme prätkillä ja avoautoilla ajamisesta ympäri vuoden, kuten joissakin lämpimissä maissa tapana onkin. Ilman talvea meillä ei kuitenkaan olisi taitavia käsityöläisiä, enkä tarkoita siis niitä tv:n edessä istuvia tiettyjen ohjelmien parissa aikaansa viettäviä herroja, vaan enempi niitä tallin puolella viihtyviä. Suomalainen custom kulttuuri on itse asiassa maailmalla paljon arvostetumpaa, kuin mitä me itse ehkä käsitämmekään. Matkaillessa kuulee aina mainintaa siitä, miten hienoja laitteita meillä rakennellaan. Pohjoisella kansalla onkin joka vuosi useita kuukausia aikaa laittaa rakkaita harrastusvälineitäään uuteen uskoon ja samallahan siinä kehittyy vuosi vuodelta lisää. Prätkät ja autot vievät paljon aikaa, mutta kukapas se pakkasella viitsisi jatkuvasti pihallakaan olla raitistelemassa. Rakenteleminen on hyvää terapiaa arjen ulkopuolella ja myös sosiaalistaa ihmisiä yhteen harrastusten tiimoilta. Mikäpä myöskään sen mukavampaa, kuin päästä keväällä kuivalle tielle ensimmäistä kertaa nauttimaan uudesta luomuksesta! Ilman talven luomaa katkosta ajokauteen ei nautinto olisi läheskään yhtä mahtavaa, kuin jos ajaisimme laitteillamme ympäri vuoden - vai mitä?

Itse ainakin nautin, niin ajamisen tuomasta vapaudesta, kuin rakentamisenkin riemusta. Uuden luominen ja itsensä haastaminen on mukavaa, sekä välillä raivostuttavaa, koska aina eivät hommat mene putkeen. Mokien, sekä yritys-erehdys kokeilujen kautta, oppii aina uutta. Onnistumisista saa niitä uskomattomia JESSS fiiliksiä, minkä vuoksi ainakin itse pyrin mahdollisuuksien mukaan värkkäämään jatkuvasti jotain uutta. Kyllä meilläkin prätkien ja harrasteautojen harrastaminen on ympärivuotista. Osa vuodesta nautitaan makeimmasta palasta hedelmää ja loput vuodesta käytetään sen hedelmän kypsyttämiseen. Customointi kulttuuriin oppii ja sitä kaipaakin. Uusia ideoita syntyy jatkuvasti ja niitä pitää päästä toteuttamaan. Harrastekulttuuristamme kertoo myös väkilukuun suhteutettujen eri kerhojen määrä, joka ulkomaalaisista tuntuu mielipuoliselta. Reilun viiden miljoonan ihmisen maasta löytyy pian 300 mc kerhoa + muut moottoripyörien harrastekerhot + harrasteautokerhot + moottorikerhot. Puhutaan siis aikamoisesta määrästä harrastajia ja ajoneuvoja! Maailmalla eivät myöskään tahdo ymmärtää, että miksi näin on, koska ajokausi on niin lyhyt. Me kun ollaan niin perverssiä kansaa, että tykätään raplata vehkeitämme suurena osana harrastusta. Se myös selittää miksi ne ovat niin usein niin hienoja. Aurinko alkaakin taas mukavasti lämmittää ja monen laitteet odottavat laitumille pääsyä. Onkin mukava päästä katselemaan talven aikana tehtyjä luomuksia eri tapahtumiin ja tien päälle. Pitäkää Suomen lippua korkealla ja nauttikaa harrastuksistanne täysillä! Pitäkää kulttuuria elossa. Näinä erikoisina poliittisina aikoina ei koskaan tiedä onko se jo huomenna kiellettyä!

Our culture runs deeper than blood!

Aki Häkkinen / Päätoimittaja

Sisällys:

Wild Girl

Futuristinen V-Rod

MP-Messut & Kustom Kulture

Down Under Tattoo

Saab 96: Helga

Esittelyssä Seppämestari Kirsi Vahtera.

Villi Persoona: Seppämestari Kirsi Vahtera

Wild Blood pääsi tutustumaan oululaisen moottoripyörärakentajan Juha Sangin luomukseen

Helsingissä heräteltiin talvehtivia moottoripäitä kahden alan messun toimesta.

Esittelyssä Järvenpäässä ja Lappeenrannassa toimiva tatuointiartisti Markus Koskela.

Kuka väittää ettei Harley keuli?

sivu 18

Megakone Oy toimitusjohtaja Jari Luoma toteutti uniikin Low Rider Saab 96:sen

Diao-Wen

Malesiassa studiotaan pitävä tatuoinnin mestari.

Reindeershit MC

Väritetty mies: Matt Gone

Lassin Blogi

Esittelyssä Haaparannalla sijaitseva Suomalainen moottoripyöräkerho Reindeershit MC

Do It Yourself: Futuristinen V-Rod

Matt Gone on vakasti sairas, 43 vuotias mies. Hän aloitti kehonsa epämuodostumien peittämisen tatuoinneilla. Nykyään tuskin kukaan kiinnittää ensimmäisenä huomiotaan niihin.

Lassi Sidoro, kehonmuokkausammattilainen ja friikkishowesiintyjä pitää myös blogia aiheesta. Tällä kertaa haastattelussa Claudio Marrino

Matt Gone: Ruudusta Ruutuun

SEPPÄMESTARI KIRSI VAHTERA Kirsi omaa hyvin harvinaisen ammatin. Hän on vanhanliiton seppämestari ja takoo työkseen raudan tottelemaan käskyjään Teksti: Vesa Rönty Kuvat: Pasi Leppäaho

wildblood.fi

Lahtelainen 33-vuotias seppämestari Kirsi Vahtera aloitti tiensä metallin parissa Ikaalisissa vuonna 2001 - ja nyt ei puhuta musiikista. Hän pääsi opiskelemaan asesepäksi, mutta kiinnostus raudan perinteisempään käskemiseen ajoi Kirsin metallipuolelle ahjon äärelle heti opintojen alussa. 6

Metallin työstäminen ja työskentely ahjon ääressä tuntui mieleiseltä. Kirsi teki erikoisluvalla osan opintoajasta töitä pajalla jopa yömyöhään. Teoksia syntyi silloin jo useita satoja. Ensimmäinen näyttely metallitöistä järjestettiin Kihniössä jo opintojen aikana 2004. Sen jälkeen näyttelyitä on ollut tasaiseen tahtiin, yhteensä seitsemän.

Tällä hetkellä työnalla on Biomechanical - näyttelyn organisointi, jossa avataan useamman taiteenalan tekijän näkemyksiä. Tarkoitus on koota usean eri alan käsityöläisiä saman katon alle. Seppien lisäksi mukana on mm. puuseppä, tatuoija, valokuvaaja ja muotoilija.

mentteihin. Esimerkkinä puuseppä Tapio Kangasniemen kanssa toteutettu taottu puu selkeälinjaisella puutaustalla. Lisätietoa näyttelystä löytyy osoitteesta:

https://www.facebook.com/pages/Biomechanical/1440428289509794

http://www.routadesign.com

Kirsiltä on tulossa esille useita töitä, joissa metalli yhdistyy muihin elewildblood.fi

Väinämöinen ja Impi

missä Kirsillä on esillä kaikki Kale- ilmentymä on tehty Tampereen vala-aiheiset teoksensa. Mad Max tattoossa UV-värillä ja valkoisilla ääriviivoilla. WolfanKirsi ihailee suomalaista kulttuuria ja kansanperintöä. Erityisesti Ihostaan Kirsi on pyhittänyt sel- gelin riimua käyttivät myös NatAkseli Gallen-Kallelan tuotanto känsä Kalevalalle. Selkäkuvassa sisaksan SS-joukot, joten voi olla on ollut lähellä sydäntä ja suuri on Väinämöinen Gallen-Kallelan parempikin, ettei kuva ole selvaikute taiteeseen. Kalevalan ”Väinämöinen ja Impi” teoksesta. vemmin esillä. runous ja varhainen suomalainen mytologia ovat toimineet Kirsin Selässä oli aiemmin tehty aurinko, jonka päälle Tampereen Tako- Ikiturso-hirviö luovuuden lähteinä. mo-Tattoossa tehtiin Maailmansuunnitelmista Kalevala liitetään välillä puu- maailman naula taivaankant- Tulevaisuuden turhankin itsestäänselvästi tähän ta kannattamaan ja Väinämöinen tatuointien suhteen Kirsi paljasammattikuntaan, mutta Kirsille kanteleensa kanssa. Alkuperäinen taa luvanneensa Biomechanicalse on ollut aina lähellä sydäntä. suunnitelma ei ollut näin massiivi- näyttelyn joukkueelle ottavansa Mestarityönään hän teki reliefin nen, mutta koko selän kokoinen näyttelyprojektin logon tatuointina. aiheesta Kullervo ja metsän peto- Kalevala-teos ei Kirsiä harmita. karja esittelytelineineen. Kalevalassa riittää ammennettavaa vaikka koko loppuelämäksi, mutta välillä on miellyttävää tehdä töitä täysin eri maailmasta. Biomechanical - näyttely on hyppy toiseen aihealueeseen, mutta sen jälkeen on tulossa pelkästään Kalevala-aiheinen yksityisnäyttely,

Suojaan ihmissusien varalta Ranteessa Kirsillä on hieman harvinaisempaa tatuointitaidetta. Rannetta koristaa Wolfangel UV-tatuointi, joka suojaa häntä ihmissusilta. Ihmisusikammon

Lisäksi mieltä on askarruttanut Kalevala-aiheinen terävähampainen Ikiturso hirviö, joka tulisi kiertämään käsivartta suomuisena ja hauenkalloisena ölliäisenä. Fiilis kuvan kokoluokasta tuntuu kasvavan koko ajan, mutta ajatus full sleeve tatuoinnista ei ole vielä vakuuttanut Kirsiä.

Naisena ahjon ääressä

Fyysisesti seppämestarina toimiminen ei ole haaste erityisesti naisille, eikä alalla toimiminen varsinaisesti eroa sukupuolten välillä. Työskentely miesvaltaisella alalla Tekniikka on voimaa merkitykselseppämestarina on tuntunut lisempää ja käytössä ovat nykyluontevalta. Pieni uskottavuuson- aikaiset konevasarat sekä muut gelma vaivaa ajatustasolla. Harva koneet. uskoo naisen tekevän sepäntyötä, ja ennakkoluulot ovat johtaneet ”hauskojen” vitsien lisäksi myös Intohimon palo pitää vihamieliseen käytökseen ja syr- raudan kuumana jintään.

ovenkahvoja, vetimiä, naulakoita ja koruja, jotka taottuna voisivat olla tarjolla rinta rinnan desing-tuotteiden kanssa. Henkilökohtainen haave on takoa muutama iso kirves itselle. Aikaa vievä projekti on asetettu tavoitteeksi jo opintojen alussa, mutta tällä hetkellä kirveet ovat jääneet tekemättä. Lapsilleen Kirsi on ehtinyt takoa paja-vasarat. Kirsin tytär sai 1v syntymäpäivälahjaksi paja-vasaran ja Slayerin Reing in blood -levyn.

“taonta itsessään tapahtuu vasaralla alasinta vasten, kuten Ilmarisenkin aikaan, mutta en ole kokenut työtä koskaan fyysisesti liian raskaana.”

Fyysistä voimaa huomattavasti tärkeämpänä voimavarana Kirsillä Autoihin ja moottoripyöriin kuson intohimo työhönsä ja loputon tomoitujen osien kanssa Kirsi ei halu tehdä lisää rakastamastaan ole vielä ollut tekemisissä, mutta materiaalista. kysyttäessä kiinnostus heräsi.

Kirsi kohtasi voimakasta vastustusta oman ammattikuntansa puolesta pyrkiessään kohti seppämestarin erikoisammattitutkintoa. Pääsy näyttökokeeseen tuntui haastavalta, vaikka vaadittu näyttö ja työkokemus olikin taustalla.

“Rauta on miellyttävän juureva ja muokattavuudeltaan ihanteellinen materiaali, joka jo itsessään kertoo kuinka sitä tulee työstää teoksesksi tai käyttöesineeksi” Kirsi on haaveillut jo pitkään tuotesarjasta, joka sopisi suomalaisiin koteihin. Esimerkiksi

“jos sopiva ihminen kulkeutuu yhteistyötä tekemään ja ideat kohtaavat niin olen innolla matkassa” Nyt taottua Kalevalais-prätkää suunnittelemaan!

wildblood.fi

Hirtetty mies Romanttinen lahja Kirsin elämänkumppanille ja lasten isälle. Teos otettiin hyvin vastaan ja on ollut erittäin pidetty, vaikka kaikille lahja ei ehkä soveltuisikaan

wildblood.fi

Teksti:Aki H채kkinen Kuvat: Aki H채kkinen, Sauli Sassi

wildblood.fi

Juha Sangi on oululainen prätkänrakentaja, joka ei rakentele joka vuosi uutta pyörää. Silloin, kun uutta peliä tehdään itselle, kaikki tehdään viimeisen päälle. Kaikki osat valmistetaan itse, oli sitten kyse metallista tai lasikuidusta. Luomusten kanssa ei patsastella lehtien sivuilla, eikä kierrellä liikoja näyttelyissä. Wild Blood pääsi kuitenkin tutustumaan kyseiseen futuristiseen peliin hieman tarkemmin, kuin ohikiitävän murahduksen ehtisi havainnoida.

Perä oli jo valmiiksi leveä, mutta ei riittävän leveä. Kun kerran leikkiin ryhdytään, tehdään se kunnolla. Swingiä modaamalla saatiin lisää tilaa ja perää pitämään valikoitui 300 sarjan järeä kumi leveällä vanteella. Takavanne on hieman perinteisestä poikkeava, sillä siinä puolat ovat ovelasti sijoitettuna vetopuolelle ja antaa muhkean huulen oikealle puolelleen.

Moni ostaa rodeihin bodykittejä kataloogeista, mutta koska kädentaitoa löytyy ja tavoitteena oli luoda jotain uniikkia, korisarja tehtiin itse. Takalokari on valmistettu pellistä ja muu lasikuidusta. Lasikuitutöiden pohjana valmistettiin uretaanista muotoja muottia varten. Tällä tekniikalla valmistui etulokari, ”tankki”coveri, sekä räväkkä jäähdyttimen kotelo. Ohjaustanko on myös Juhan taidonnäytteen aihiona toimii perus 2007 omaa käsialaa. vuosimallin v-rod. Kyseessä siis ensimmäinen vrsca, jossa tuli 240 perä vakiona. Kokemusta oli perinteisten Harrikoiden tuunauksesta, mutta ”Moni ostaa rodeihin bodymieli teki tehdä jotain aivan toisenlaista ja uudemman koulukunnan suuntaista, mitä moni- kittejä kataloogeista, mutta kaan ei juuri harrasta. Aihiota haettiin pohjalta koska kädentaitoa löytyy ja halvin mahdollinen uusi rodi vaikka ilman kaikkia tehdasosia, sillä uusiksihan ne menisivät. Paikal- tavoitteena oli luoda jotain liselta diileriltä tulikin grafitinharmaa peli laatiuniikkia, korisarja tehtiin itse.. ” kosta pihalle ja siitä se projekti sitten lähti. 14

Vakiokeulaa piti tottakai myös muokata muhkeammaksi muun pyörän mukaisesti ja leveät t-pala aihiot leikkautettiin alumiinista. Kaikki muodot ja kiinnikkeet Juha teki itse käsin suorakaiteen muotoisista raaka-alumiiniosista. T-kappaleiden väliin ja alle lisättiin myös paksua putkea antamaan läskimpää ilmettä hieman upsidedown keulan tyyppisesti. Myös hieman minigunia muistuttava pakoputki on omaa tuotantoa ja tuo mukavaa futuristista ilmettä peliin. Takaiskarit valikoituivat Legendiltä, eli ovat napeilla korkeussäädettävät ja mukavat kompressoidut ilmaiskarit.

systeemi. Kieltämättä ratkaisu on mahtavasti oivallettu kahden laukun kokonaisuus, joka liukuu paikallensa suoraan takalokasuojan jäädessä sen sisälle! Sen paikalleen asentaminen ja poisottaminen vie käytännössä vain sekunteja ja palaset loksahtelevat kohdalleen paljon paremmin kuin monet tehdastekoiset bolt-on osat. Kaikenkaikkiaan Juha arvelee pyörän rakentamiseen menneen noin 300 tuntia ja kaikki tapahtui kotitallissa. Toivottavasti saamme tulevaisuudessakin ihastella miehen luovia luomuksia!

Koska pyörä on tehty ajamista varten, sillä tehdään myös pidempiä reissuja. Samoilla kalsareilla ei myöskään ole miellyttävää olla kovin pitkiä aikoja, niin kehiteltiin touring-optioita matkatavaroita ajatellen. Niinpä tähän erikoiseen teokseen täytyi tehdä erikoisempi tourbag

wildblood.fi

UKNOWN INDUSTRIES

Uknown Industries Todennäköisesti useimmat harrikkaharrastajat ovat kuulleet tietämättömien ja kateellisten vikinää amerikanrautojen olemattomista tehoista, niiden järkälemäisestä painosta ja puhumattakaan kovista hinnoista. Niin, H-D eittämättä pitää moottoripyöristä parhaiten arvonsa käytettyinä, ikään katsomatta. Harrikathan eivät tosiaan tunnetusti ole niitä markkinoitten keveimpiä pelejä, koska niitä ei tehdä muovista. Amerikkalaisuudestakin napistaan, sillä onhan niihin poimittu osia myös japanista, kuten keulakomponentteja, jarruja, kaasutinta ja niin edelleen. Oli miten oli, kyseessä on eräs maailman tunnetuimmista brandeistä ja soundeista. Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Justin George

Paljon herjaa heitellään myös siitä, että harrikoilla on mahdotonta keulia tai muuten kikkailla. Jason Pullen taisi olla ensimmäisiä H-D stunt kuskeja, jotka ottivat amerikan kakspyöräisen kunnolla haltuun. Itsekin olen ollut näkemässä kyseisen herran shown San Franciscossa lähimmillään metrin päästä ja onhan se miehekkäämpää menoa kuin satakiloa kevyemmillä peleillä. Sittemmin H-D keulittelut ovatkin hieman yleistyneet ja heitelläämpä niillä hyppyreistä volttejakin. Unknown Industries on moottoripyöräilyyn keskittyvä lifestyle-brändi, johon kuuluu harrikoita ruoskiva kolmihenkinen freestyle-tiimi. Ryhmän tuotokset ovat saaneet aika isoa levikkiä youtubessa ja Harley Wheelies nimellä kulkevat kokonaisuudet ovat mukavaa katseltavaa. Päätimmekin

perehtyä tähän ryhmään ja heidän ajokkeihinsa hieman syvemmälle. Kolmikko on ajanut kimpassa jo vuodesta 2005 ja viralliseksi brändiksi homma tärähti viime vuonna. Rämäpäät ovatkin erittäin onnellisia siitä, että saavat tehdä rakastmaansa hommaa nykyisin ammattimaisemmin ja tuottavat vaatemallistoa, DVDleffoja, sekä kiertävät ahkerasti eri paikoissa näytösajojen merkeissä.

wildblood.fi

Kade Gates

1991 Harley Davidson FXR Motor - Stock 80” EVO Builder- Kade Gates Exhaust- Custom Thunder Header Transmission- Jim’s 5 Speed Front Suspension - Progressive Springs with Stiff Weight Oil Rear Suspension - Works 13 3/4 Front End - 2000 and later Dual Disc 39mm Front Wheel - 19” Stock Harley 13 Spoke Mags Rear Wheel - 16” Stock Harley 13 Spoke Mags Front Tire: Dunlop 401 100/90 - 19 Rear Tire: Dunlop 401 150/80 - 16 Front Brakes - Dual Disc Lyndall Brakes Rotors and Pads stock late model Dyna Calibers Rear Brakes - Lyndall Brakes Rotors and Pads stock FXR Calibers Paint - Jordan Graham and Kade Gates Gas Tank - Harley FXR Tank Handlebars - Sporter Bars with custom cut, sleeved and welding by Kade Front Pegs - Speed Merchant Rear Pegs - Speed Merchant Seat - Corbin Fork Brace - San Diego Customs

Ensimmäinen Harley Wheelies video ladattiin nettiin 2009, ja se saikin uskomattomasti useamman satatuhatta katsojaa mikä tietysti innoitti jatkamaan hommaa ja videoiden tekemistä. Jäbillä oli myös aiemmin eri kana-

valla ladattua materiaalia, mutta kanava poistettiin oman turvallisuuden vuoksi. Siellä nimittäin kaahailtiin koukkuja karkuun temppujen seassa ja eipä sitä tietenkään haluttu tulla pidätetyksi niiden vuoksi.

Harrikka keulii kun osaa käskeä! Harrikoilla stunttaaminen on haastavaa, sillä ne painavat tuplat siitä mitä normi kikkailupelit ja voimaa on vastaavasti puolet vähemmän. Yhteistyö pyörän kanssa vaatii kuskilta oikeasti taitoa! Kolmikko vannottaa, että vakio H-D:lla voi keulia ja poltella kumia iloisesti. Kaikki on kiinni kuskin taidoista. Siltikään kaikille kokeilemista ei suositella sen haastavuuden vuoksi - saattaa tulla kallista romumetallia. Onnettomuudet eivät ole näillekään herroille vieraita. Kysyttäessä mikä ajamisessa on parasta, niin vastauksena simppelisti: ”Kaikki! Itsensä haastaminen ja rajoille meneminen, sekä uusien temppujen koittaminen. On upeaa kuinka pitkälle aina saakaan itsenä puskettua”. Moottoripyörän mestarointiin kuuluu myös se, että pyörää ruuvaillaan sekä huolletaan itse. On tärkeä tietää, kuinka pyörää säädetään ja mikä kuuluu minnekin. Moottorin kanssa on hyvä olla sinut, jotta sen saa säädettyä mieleisekseen. ”Se on sinun omaisuuttasi, niin tottakai sinun tulee tuntea se!”

Buddy Suttle

1992 Harley Davidson FXR Motor - 95” Twin CAM Builder - Big Al from Big Al’s Cycles

Exhaust -Thunder header Transmission - Harley five-speed Front Suspension - RaceTech Springs Rear Suspension - Works Connection 13.5 Shocks Front End - Harley Narrow Glide Front Wheel - 19” Stock Harley 13 Spoke Mags Rear Wheel - 16” Stock Harley 13 Spoke Mags Front Tire: Dunlop 401 100/90 - 19 Rear Tire - Dunlop 401 150/80 - 16 Front Brakes - Dual Disc Lyndall Brakes Rotors and Pads PM Calibers Rear Brakes - Lyndall Brakes Rotors and Pads PM Calibers Paint & Pinstripe Artwork -Taylor Schultz at Schultz Designz Gas Tank - Harley FXR Lowrider Handlebars - Big Al Cycle’s Low Bend Bars - Powder Coated Black Foot Pegs - Front: Arlen Ness, Rear: San Diego Customs Seat - Custom Corbin Fork Brace - San Diego Customs

wildblood.fi

Nick Leonetti

1985 Harley Davidson FXRT Motor - 80” EVO Builder - Big Al from Big Al’s Cycles and Vic Exhaust -Thunder Header Transmission - Harley 5 speed transmission Front Suspension - Race Tech Rear Suspension - Works Front End - 39m OEM Harley Front Wheel - 19” Stock Harley 13 Spoke Mags Rear Wheel - 16” Stock Harley 13 Spoke Mags Front Tire: Dunlop 401 100/90 - 19 Rear Tire - Dunlop 401 150/80 - 16 Front Brakes - Single Disc Lyndall Brake Rotor and Pad Rear Brakes - Lyndall Brakes Rotors and Pads Paint & Pinstripe Artwork -Taylor Schultz at Schultz Designz Gas Tank - Harley FXR Tank Handlebars - Big Al Cycles low bend Front Pegs - San Diego Customs Rear Pegs - San Diego Customs Seat - Mustang Fork Brace - San Diego Customs

2013 vuonna kolmikko veti kolmisenkymmentä näytöstä ja tälle vuodelle buukattuna on jo viisikymmentä showta, ja lisää on tulossa. Ahkerasti touhuavasta ryhmästä on siis kyse ja mikäli liikut rapakon takana niin kannattaa käydä tsekkaamassa www.unknownindustries.com, mikäli kiinnostaa nähdä livenä miten sitä stunttia tehdään ameriikan malliin. Wild Bloodin lukijoille terveisinä, että sällit rakastavat rapakon takaisesta tuesta ja malttamattomana odottavat myös jonain päivänä päästä näyttämään tälle puolen lampea taitojaan - aina Suomeen saakka!

wildblood.fi

Teksti: Samuel Heikkinen, Aki Häkkinen Kuvat: Maukka Laurila, Samuel Heikkinen

Helsingissä järjestettiin sydäntalvella useita tapahtumia, jotka hellästi

herättelivät suomalaisia moottoripäitä talvihorroksesta. Kaksi tapahtumaa nousivat ylitse muiden. Wild Blood lähti paikan päälle ottamaan selvää tulevan kesän tuulahduksista. >> wildblood.fi

MP14/petrol Circus Taas oli aika Suomen suurimpiin kuuluvan yleisötapahtuman, kevään moottoripyörämessujen. Tarjolla olisi edellisvuosien tapaan uudet mallit niin moottoripyöristä kuin niitä esittelevistä neitokaisista, molempia oltiin tultu ihastelemaan bussilasteittain maakunnista ja tungos sisääntuloväylillä oli sen mukainen. Moottoripyörämaahantuojien kansoittamien päähallien väenpaljous oli myös perinteinen, niinpä pikainen katsaus kauden trendiväreihin ja minihameen pituuteen riitti - ainoat mielenkiintoisemmat kohteet päähalleissa löytyivät uusista Indian-moottoripyöristä ja uutta tulemista tekevästä Nortonista. Jälkimmäinen on onnistunut luomaan hienon café-henkisen kaupunkipyörän joka perinteitä kunnioittavasta ulkonäöstään huolimatta on ahdettu täyteen nykyteknologiaa huippuluokan alusta- ja jarrukomponenttien muodossa. Indian tavoittelee selkeästi viipaletta ison rahan markkinoista touring- ja cruising-henkisillä malleillaan - Victory on tähän asti saanut lähes yksin lyödä kiilaa Harrikan hallitsemaan markkina-alueeseen japaninkustomien houkutellessa ostajakuntaa alemmassa hintaluokassa. Tulevaisuus näyttää kuinka vahva brändiuskollisuus ihmisissä on, joka tapauksessa terve kilpailu on aina tervetullutta.

Kaikki verhoilutyöt ammattitaidolla Kansipojantie 6, Toppila, 90520 Oulu anton.mustonen@luukku.com 044-541 5609

www.verhoomoanton.com

Edellisvuosien kokemukset mielessä suurimmat odotukset tämän vuoden messuista oli ladattu Petrol Circuksen rakennettujen pyörien osastoon. Liekö ennakko-odotukset olleet liian suuret koska käteen jäi lähinnä fiilis puolityhjästä hallista jossa varsinaisia näyttelypyöriä oli enintään kourallinen. Toki nämä muutamat olivat sitten sieltä hienommasta päästä, Segun Atom Nucleus suoritti ensiesiintymisensä ja Aliens Mc:n Alin pannuchopperi jatkoi hienoa näyttelykiertuettaan voitettuaan käytännössä kaiken mahdollisen edellisenä kesänä. Liekö näyttelyjärjestäjän tälle vuodelle uusiksi pistämä luokkajako ja arvosteluperusteet karsineet enimmät näytteilleasettajat Suomessa kuitenkin rakennetaan vuosittain kymmeniä todella hienoja moottoripyöriä eikä niitä tarvitse kovin suurien kivien alta kaivaa. Petrol Circuksen pyörät oli jaettu hämmentävästi eri luokkiin niin, että käytännössä suurin osa varsinaisista näyttelypyöristä joutui samaan ryhmään taistelemaan samasta ykkössijasta rakentelutyylien eroista huolimatta. Samaan aikaan muiden luokkien edustajia oli nippa nappa niin paljon että kaikki palkinnot saatiin jaettua. Ja järjestäjä itsekin totesi jälkeen päin että tekstiviesteillä suoritettu yleisöäänestys ei sittenkään ollut paras vaihtoehto, nyt nimeltä mainitsemattomat ykköspokaalit jaettiin selkeästi niille ketkä olivat saaneet sosiaalista mediaa hyväksi käyttäen kaikki kaverit äänestämään omaa laitettaan. Mutta kokonaisuutena MP-messut puolustaa selkeästi paikkaansa Suomen suurimpana moottoripyöräalan tapahtumana ja monelle kausi alkaa tuosta helmikuisesta viikonlopusta - vaikka normitalvina lunta on kainaloihin asti niin messuhallin lämmössä moiset sivuseikat unohtuvat ja ajatus karkaa kesäisille mutkabaanoille kaksipyöräisen sarvissa.

Kustom Kulture Show Mielestäni on hienoa, että ajokauden ulkopuolella järjestetään mielenkiintoisia tapahtumia, joissa vierailija pääsee kutittelemaan aistihermojaan mitä hienoimmilla laitteilla ja meiningillä. Sarjassaan toinen Kustom Kulture Show järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla helmikuun puolivälissä ja koska missasin edellisvuoden avauksen, niin nyt täytyi käydä tarkastelemassa millainen tapahtuma oikein onkaan. Tapahtuma ei ole mikään jättiläinen verrattuna esimerkiksi MP-messuihin tai American Car Showhun, mutta merkillepantavaa on se, että fiilis on täysin erilainen ja tiivis. Paikalle saapuneet vieraatkin ovat nähneet vaivaa pukeutumalla todennäköisesti hieman arkiasusta poiketen ja tulleet selvästi paikalle viettämään aikaansa, eivät pelkästään kävelemään tarjonnan ympäri ja poistumaan. Tarjontaa on monelta eri sektorilta kustomhenkeen hyvin istuen, joskin tuulahdus on enemmän sellainen vintage henkinen. >> 28

Paikalle on saatu upeita ajoneuvoja sopiva määrä ja selvästi harkiten. Ajoneuvojen lisäksi tarjontaa on aina musiikista, vaatteista, soittimista, tatuoinneista erilaisiin alan palveluihin ja yhdistyksiin. Kauimmaiset näytteilleasettajat olivat saapuneet Japanista ja he tarjosivat pinstraippausta sekä muuta taidetta. Lavalla nähdään niin elävää musiikkia, muotinäytöksiä, kuin tanssiakin burleskin muodossa. Iloinen pilkahdus

oli myös paikalla käyty hyväntekeväisyyshuutokauppa ja valokuvanäyttely. Mikäli et ole käynyt vielä koskaan tapahtumassa niin kannattaa ensi vuonna suunnata itse paikalle katselemaan monipuolista tarjontaa. Kehuttuja pulled pork -hampurilaisiakin oli tarkoitus maistella, mutta edelläni ollut asiakas ennätti nappaamaan nenän edestäni kaksi viimeistä, joten jospa sitten ensi vuonna uusi yritys.

wildblood.fi

Teksti: Aki HĂ¤kkinen Kuvat: Markus Koskela, Vesa RĂśnty

Markus Koskela on Suomen tatuointi skenessä jo aika tuttu nimi ja mies onkin kiertänyt eri tapahtumissa ahkerasti jo useamman vuoden ajan. Pohjanmaalta ponnistava herra vaikuttaa neuloineen nykyään Järvenpäässä sekä Lappeenrannassa surffaillen kahden liikkeen välillä.

Markus on erikoistunut realismi-, uusklassismi- ja neojapanilaistyyleihin. Nämä tyylit ovat hänelle helpoimpia ja samalla vaikeimpia. Tyypillinen asiakas tänä päivänä tietää yleensä mitä haluaa, ja ottaa isoa kuvaa sekä antaa paljon vapauksia.

Herran asiakkaat ovat yleensä löyTatuointiuraa kokeiltiin ensimmäisen täneet Markuksen, sillä hän pyrkii kerran jo 90-luvulla, mutta silloin olemaan aika piilossa. Jonot ovat siitä ei oikein tullut mitään. Huonot kuitenkin minimissään parin kuulähtökohdat eivät tuolloin vieneet kauden luokkaa, paitsi tapahtumishommaa oikein eteenpäin ja graa- sa joissa pääsee ottamaan kuvaa nofinen suunnittelu vei miehen men- peammin. nessään kymmeneksi vuodeksi, kunnes kapitalismi tuhosi sen alan Visiot kuviin tulee siitä mitä asiakas täysin. haluaa ja 99% Markus piirtää mallit itse. Koirat ovat Markukselle myös 2008 tatuointihommat ottivat uudelleen tärkeitä ja hän tekeekin mielellään miehen otteeseensa, ja lisäsiivi- koira-aiheisia tatuointeja. Potretystä hommaan toivat apu Fireline teissa muutenkin haastavinta on se tattoon Rossilta sekä Otherside oikean henkilön tai koiran saamitattoon porukalta koutsauksen nen iholle, eikä pelkän kuvakopion muodossa. tuottaminen.

Markus Koskela Helsinki Inkissä

Markuksen tekemiä tatuointikoneita wildblood.fi

Miksi sitten tatuoinnit ovat se juttu? ”Nappulasta saakka tatuoinnit kiinnostaneet ja skeneä on tullut seurattua koko ajan. Tatuoinnis yhistyy aika pitkälle kaikki. Se on erittäin vaativaa, jos aikoo olla hyvä. Siinä on pitkät perinteet ympäri maailmaa, joka kuvaa ihmiseloa eri aikakausilla ja kulttuureissa. Siin yhistyy käsityö ja taide. Alunperin myös underground/kustom kulttuuri meisingit kiinnosti. Vanhana rasviksena noihan oli sitä turpo ekstreemeä.” kiteyttää Markus. Tärkeä muistutus nuorelle, nopeasti kehittyvälle sukupolvelle, on että vanhan koulukunnan tatuointipioneereja pitäisi kunnioittaa ja muistaa, mistä meininki on kehittynyt ja mikä työ on tehty pohjalle, että nykytilanteeseen on päästy. Markus ei tee kaula- tai kämmenselkätatuointeja ennen kuin muita perinteisiä leimoja on alla. Nuo paikat pitää ansaita!

Ketä Markus alalla seurailee sitten eniten? ”Miun lemppari artisteja muutamia mainitakseni ovat Jeff Gogue, Aaron Bell, Chris O’Donnell, Mike Rubendall ja Chris Trevino. Suomalaisia tulee seurattua aika tasasesti kaikkia. Mut mitä välillä tulee kahteltua enemmänki on Otherside tattoon posse, Tinoa ja Tatuatan Jarnoa... realismin taitajia riittää euroopassakin todella paljon.” Koska kustom kulttuuri on lähellä sydäntä, niin käsityöt vievätkin välillä miestä myös autotallin puolelle. Siellä rakennellaan custom-prätkiä ja omia tatuointikoneita. ”Yksin autotallissa olessa saa sitä omaa laatuaikaa. Hitsin tai rälläkän kans hyvän musiikin pauhatessa touhuaminen on parhautta.” Terveisiä lukijoillemme? Täysiä vastavirtaan!

www.downunder.fi 32

wildblood.fi

Kaakkois-Aasian Mestari

DIAO-WEN

Malesiassa vieraillessani olin yleensä paikan ainoa länkkäri ja vieläpä kohtuullisen tatuoitu sellainen. Voisi jopa sanoa, että paikallinen nähtävyys - joillekin varmasti yhdenlainen friikki. Malesian katukuvassa ei näy tatuointeja ihan hirveästi, joten pitihän se käyttää hitunen aikaa tämänkin kulttuurin tutkimiseen tällä maaperällä. Malesiasta löytyy muutamia kovia nimiä, joista ei moni eurooppalainen ole välttämättä kuullutkaan. Tarkoituksenani oli alunperin käydä tsekkaamassa Kuala Lumpurissa 34

Kinki Ryusakin Bloody Ink liikettä ja toki vilkaista tätä pippurin kokoista neitoakin hieman, mutta ehkäpä sitten ensi reissulla.

tatuointeja jo yli 17-vuoden ajan. Palkintoja on pokailtu niin Thaimaan kuin Taiwaninkin tatuointitapahtumissa ja syystäkin. DiaoWen ei tee asiakkaan tuomista Kiinalaisväestöllä siellä täällä malleista tatuointeja, vaan tässä näkyi tatuointeja ja tutustuinkin talossa kaikki tehdään itse custoOzzy-nimiseen motoristikaiffa- mina. riin, jolla itselläänkin oli jo aika tukevasti leimaa. Hän vinkkasi Johor Omia malleja voi toki tuoda, Bahrussa toimivasta kovasta ar- mutta ne käyvät artistin muovaitistista, jolta oli ottanut todella lun läpi ennen laskeutumistaan näyttäviä leimoja. nahkalle. Itseoppinut mestari piirtääkin paljon ja häneltä voi myös Diao-Wen on Aasian suunnalla ostaa taideteoksia paperisenakin, varmasti tunnettu nimi ja tämä mikäli oman nahkansa sijasta kiinalainen taiturismies on tehnyt haluaa koristella kotia.

wildblood.fi

Oppilaita ei herralla ole ollut eikä näillänäkymin tule olemaankaan, sillä hänen kokemuksensa mukaan lojaalisuus on nykypäivänä ihmisillä kadoksissa. Oppeja otetaan vastaan muutamia vuosia ja kun omasta mielestä taidot ovat hyvät, niin sitten jo karataan omaa liikettä perustamaan, vaikka mestari tietäisikin, ettei aika olisi vielä kypsä siihen. Kyseinen liike ja sen artisti ei ole Malesian edukkaimpia, mutta laadukkaimpia kylläkin. Monet eri Aasianmaiden tatuointiartistit asioivat kyseisessä liikkeessä ottamassa itselleen kuvaa, mikä kertoo paljon artistin tasosta. Samaten täällä tehdään toisten artistien tekeleiden päälle upeita cover-up tatuointeija.

Hauska oli myös katsella herran rentoa työskentelyä ja tupakointi kuuluu täällä osana hommaa. Tuhkakuppi pitää olla aina käden ulottuvilla eli työkohteen vieressä, niin voi välissä imaista tuumailu savut. Mikäli liikut Johor Bahrussa joskus, niin kannattaa käydä ehdottomasti ihmettelemässä paikanpäällä ja koittaa saada kuvaa mestarilta nahkaan tai sitten seinälle!

”Oppeja otetaan vastaan muutamia vuosia ja kun omasta mielestä taidot ovat hyvät, niin sitten jo karataan omaa liikettä perustamaan”

wildblood.fi

Uuden luominen on aikaa vievää hommaa ja softail bagger on mielenkiintoinen haaste. Koska valmiita osia ei ole niin ideoita syntyy mukavasti ajan saatossa. Muutamia valmis osia haluttiin kuitenkin käyttää tässä projektissa. Ohjaustangoksi valittiin Carlinin valmistama evil ape , joka tuo prätkään heti aivan eri asenteen, sekä ilmeen. Tangon sisälle vedetyt sähköt tuovat ilmeestä myös hieman kliininpää ja johtosarjan jatkaminen on pieni vaiva tästä siisteydestä. Ovathan sähköt näin myös paremmin suojattuna ulkoisilta haavereilta. Ilmanputsari valikoitui Nessin katalogista, sillä se seuraa hyvin pyörän tulevia kurveja ja kyseistä putsaria en ollut muissa näkemissäni pyörissä nähnyt vielä käytettävän. Siisti kaareva muoto ja tarpeeksi iso ilmanotto toimii bagger lookissa, sekä lisätehon tuojana upeasti.

Bäggerin uuden stongan ja ilmaputsarin sovitusta 38

Tankkilinja on vielä mietinnässä ja se, että valmistetaanko kaarevaa läskimpää linjaa pellin, vaiko lasikuidun avulla. Baggerlandin touring mallien tankkicoverit ovatkin nyt kuvassa testissä, joskin niitä joutuisi muovailemaan kuiduttamalla softailiin istuvammaksi jo pelkästään ölytankinkorkin sijainnin vuoksi. Katsotaan tätä tarkemmin seuraavassa osassa, kun testauksia saadaan tehtyä enemmän.

varasuunnitelma pellistä valmistamiseen jo takataskussa. Tästä myös lisää seuraavassa vaiheessa.

Laukkujen kansia ei voi myöskään jättää perinteisen näköisiksi, vaan haluan saada niihin pyöremämpää muotoa. Kansien valmistuksen apuna käytetäänkin nyt takalokasuojan päälyosan linjaa jotta se saadaan mätsäämään keskenään. Takalokasuoja aihio on myös valmistumassa softailin perää ajatellen testaukseen ja mikäli se ei toimi, kuten ajateltu, on

To be continued...

Eri osien testaaminen ja muovailu vie aikaa, mutta se palkitseekin viimeistelyvaiheessa. Tarkoituksena on kokeilla erilaisia ratkaisuja, jotta saadaan ne toimivat jutut selvitettyä, sekä helpotettua mahdollisia seuraavien softail baggereiden syntymisiä.

Teksti: Aki Häkkinen Kuvat:Sauli Sassi, Aki Häkkinen

Helga keulilla näyttää suunnan

Töihin ryhdyttäessä huomattiin, että auto oli todella huonossa kunnossa. Kori oli pahasti ruostunut ja varaosiksi ostettiin toinen Jari Luoma omaa kunnioitustahe- samanlainen auto, joka maksoi rättävän, persoonalliseksi tuuna- 150€. tun Saab 96:sen. Keulakoristeen mukaan nimensä saaneen ja vii- Auton koriin jouduttiin tekemään kinkiaihein koristellun ”Helgan” mittavat korjaukset. Lokasuojat työn jälki on viimeisteltyä ja modi- korjattiin ja hitsattiin kiinni koriin, fioinnissa ei ole pulaa innovatiivi- jotta päästiin eroon liikkuvista suudesta. saumoista. Auton kattoa chopattiin 100mm ja keulaan ja perään Suomessa valmistettu Vm.76 Saab tehtiin modifiointia, jotta saatiin oli pitkään Jarilla metsästysauto- linjakas pyöreä look. Hitsaus- ja na. Isopyöräisenä autona Saabilla modifiointitöiden jälkeen korin pääsi vaativiinkin paikkoihin, eikä kaikki hitsaukset tinattiin, kori sillä jäänyt helposti kiinni. Pitkän hiekkapuhallettiin ja maalattiin. kovan käytön jälkeen Saab näytti tulleen tiensä päähän, viimeis- Modifioituun koriin teetettiin tään siinä vaiheessa kun metsäs- pienemmät ikkunat, takavalot tyskoira puri takapenkin rikki, poistettiin kokonaan ja korvattiin mutta jostain syntyi kipinä lähteä led-valoilla. Keulalle asennettiin entisöimään Saabista uniikki Low pyöreät ajovalot ja pyöreät vilkut Rider menopeli.

Low Rider Helgan alustaan uusittiin nivelet, laakerit, jarrulevyt, jarrurummut, jarruputket ja sylinterit. Eteen asennettiin standardi iskunvaimentimet ja taakse tilattiin Englannista Gazmatic International Ltd. lyhyemmät mittatilausvaimentimet. Tavaratilaan asennettiin paineilmatekniikka ilmajousia varten. Eteen ja taakse Slam Specialtiesin SS-5 palkeet, jotka matalimmillaan ovat 2,7” ja korkeimmillaan 8,625” ilmajouset siis nostavat auton n.12cm. Parkissa Helga on tyylikäs Low Rider.

Moottori kunnostettiin kokonaan uuteen uskoon ja tällä hetkellä se on hieman pirteämpi kuin vakiokone ja siitä irtoaa noin 84 hevosvoimaa. Sylinterit porattiin ja niihin asennettiin ylikoon männät. Kampiakseli kiillotettiin ja laakeroitiin, tasapainoakselin ja nokka-akselin laakerit uusittiin. Koneeseen asennettiin Saab Superin 2-kurkkuinen imusarja ja Weberin 2-kurkkuinen kaasutin. Öljypumppu vaihdettiin kahteen kertaan, sillä koekäytössä se leikkasi kiinni ja katkaisi akselin. Onneksi suurempaa tuhoa ei päässyt tapahtumaan koneelle.

Lehtikuparia ja Pin Stripingia Tapio Mäntynen Lapualta loihti Helgaan tyylikkään viikinkiaiheisen erikoismaalauksen. Maalauksessa käytettiin Pin Striping tekniikkaa ja Viikinkiaiheisiin yk-

sityiskohtiin käytettiin maalin Positiivisia Viboja lisäksi lehtikuparia, mikä antaa maalauksille uniikin ilmeen ja Helgalla on miellyttävää ajaa liikiillon. kenteessä. Auto toimii teknisesti moitteettomasti ja vastaantuliMyös auton kojeltaulu on kupari- jat pääsääntöisesti hymyilevät nen ja siinä on vakiomittareiden ja Helgan nähtyään. hallintalaitteiden lisäksi mittarit ja hallintalaitteet ilmajousille. Saab on ehtiny olemaan Jarin Auton penkit on muotoiltu ja verhoiltu nahkalla. Etupenkeissä on brodeeratut Helga logot, jossa on yhdistetty Saabin alkuperäistä logoa Helga nimeen. Myös ovet ja kojetaulun yläosa on verhoiltu nahkalla. Katto on verhoiltu mustalla kankaalla ja lattia mustalla huovalla.

omistuksessa n.18 vuotta ja muutostyöt Helgaksi kestivät reilut 2 vuotta. Uutta projektia Jarilla ei ole vielä työn alla, mutta haaveena on tehdä vielä jokin näyttävä amerikan rauta tietä nielemään.

”Vastaantulijat pääsääntöisesti hymyilevät Helgan nähtyään” wildblood.fi

SAAB 96 ”HELGA”

Jari Luoma

Modifioitu kori 100mm chopattu katto Slam Specialties SS-5 Ilmajouset Gazmatic International mittatilausvaimentimet Nahkaverhoilu Erikoismaalaus lehtikuparia Matalat ikkunat mittatilaustyönä Erikoiskilpi ja muutoskatsastus prosentilla 96 wildblood.fi

”

Helsingissä järjestettiin maaliskuussa kahdenenkymmenennen kerran Helsinki Ink tatuointi festivaali, jossa Wild Blood oli arvatenkin paikalla. Kaapelitehtaan merikaapelihalli oli pakkautunut täyteet kansainvälisiä tatuointiartisteja ja ihonsa täyteen koristelleita ihmisiä. Tapahtuma oli kolme päiväinen ja starttasi perjantaina iltapäivällä. Perjantaina väki valui hiljalleen halliin ja tatuointikoneet alkoivat surista. Messuilla tehtiin myös perinteistä Tebori tatuointia. Japanilainen mestari Horikyo 1st oli saapunut paikalle tekemään tatuointeja. Hän on todelline supertähti tatuointiartistien piirissä. Kymmenien vuosien kokemuksella hän loihti intensiivisesti värjättyjä perinteisiä japanilaisia tatuointeja. Perjantain musiikkiesityksestä vastasi lahtelainen The Blanko orkesteri. Puoli-akustinen setti, johon kuului efektien läpi viety akustinen kitara, sähköbasso ja Kajun rumpu groovasi silmät avaavalla temmolla. Ensimmäisenä ajatuksena tuli mieleen, että ”ei akustista voi soittaa noin”, ja niinhän se vain näytti soittavan. Upean kuuloista!

”

Illalla palkittiin vielä päivän paras tatuointi, joka meni kaulaa koristavalle Muerte henkiselle värikuvalle.

”

Lauantaina Kaapelitehtaan ovelle oli kertynyt pitkä jono jo heti ovien avauduttua kahdeltatoista. Päivä näytti selkeästi vilkkaammalta myös hallin sisällä.

20.th HELSINKI INTERNATIONAL TATTOO CONVENTION

Wild Bloodin villiverinen iskuryhmä otti osaa Helsinki INK - tatuointimessujen 20v. syntymäpäiville. Juhlat keräsi Helsingin kaapelitehtaan täyteen persoonallista ja värikästä kansaa. Wild Bloodin kojulla pääsi liittymään jäseneksi Villiverisiin ja sovittelemaan uunituoreita Tattoo Artist Collection t-paitoja.

Teksti: Vesa Rönty Kuvat: Vesa Rönty

Päivän aikana yleisöä ilahdutti Helsinki Roller Derby joukkueen tytöt ja Shimmerin Sheilas Burleski ryhmä. Tatuointimessuilla oli käynnissä myös taidenäyttely ja huutokauppa. Tatuointiartistien ristinmuotoiset taideteokset olivat esillä ja ostettavissa. Taideteoksilla kerätyt rahat lahjoitettiin lyhentämättömina uudelle lastensairaalalle. Lauantaina tatuointeja palkittiin yhteensä neljässä sarjassa, joista yksi näyttävin oli varmasti ”Best Japanese Tattoo”. Lavalle nousi mestari Horikyo 1st ja kroppansa japanilaiselle tatuoinnille pyhittäneitä ihmisiä. Aurinkoinen päivä houkutteli paikalle myös motoristeja moottoripyörineen. Tämän vuoden leuto talvi on mahdollistanut Helsingissä moottoripyörällä ajamisen miltei läpi vuoden. Yöllä Helsinki Ink vietti jatkoja Virgin Oilissa, missä Rock ´n Roll meininkiä ylläpiti Barbaque Babes ja Knuckle Bone Oscar.

Sunnuntaina päivän ohjelman starttasi kansainvälisesti palkittu Burleski tähti Loulou D’Vil. Cowgirl henkisen näytöksen aikana yleisö varmasti pyyhki viimeisetkin unihiekat silmiltään ja jäivät monttu auki katsomaan, kun Loulou jätti lavan vaatteissa, jotka mahtuisivat tulitikkuaskiin. Tatuointikoneet kävivät koko sunnuntainkin ja palkintoja jaettiin Best Black&Gray, Best Neo Classic ja Best of the day sarjoissa. Helsinki Inkissä riitti paljon nähtävää. Yleisö ja artistit olivat kansainvälisiä ja koskaan ei tiennyt puhuakko suomea vai englantia vastaantulijalle. Paikanpäälle oli saapunut myös sunnuntaina ajokauden alottaneita moottoripyöräilijöitä koleasta ja sateisesta säästä huolimatta.

” wildblood.fi

Messuilla kilpailtiin yhteensä yhdeksässä sarjassa ja palkintoja jaettiin hämmentävän korkealaatuisille teoksille. Lauantaina jaetun Best Japanese tattoo kilpailun voitto meni oikeutetusti Horikyo 1st tatuointimestarin upealle Tebori taidonnäytteelle Uki Matsuuran iholle. Best of Saturday sarjan voittanut Ukrainalainen tatuointiartisti Sivak, joka loihti värikkään Jack Nicholsonin esittämän Jokerin. Mustaharmaan sarjan voittanut Tatuata Tattoon Gustavin luomus sai katsojan haukkomaan henkeä realismillaan.

Best Black & Grey 50

Best Japanese

Best of Saturday: Ukrainalainen artisti Sivak ja Jack Nicholson Jokerina wildblood.fi

Tony Raita juhlii Helsinki Ink syntymäpäiviä. Taustalla shampanjasta kastunut saksalainen juontaja

Helsinki Ink juhli 20- vuotissyntymäpäiviään ja juhlisti sitä asiaan kuuluvasti täytekakulla ja shampanjalla. Messut ovat yksi euroopan vanhimpia tatuointitapahtumia. Paikan päällä oli pariskunta, joka oli vieraillut messuilla 14 vuotta putkeen.

Wild Bloodilla ja Villiverisillä oli koju Helsinki Inkissä, jossa jäseniä jututettiin ja uusia jäseniä kerättiin. Päivänvalon saivat myös Wild Blood Tattoo artist collection T-Paidat Tony Raidan ja Samuli Pinolan grafiikoilla.

Villiveriset Ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään Haukiputaan Best Western Samanttassa keskiviikkona 14.05.2014. klo:11:00 Jäsenet tervetuloa!

wildblood.fi

Kaakkois-Aasialainen valtio Malesia on melkoinen sulattamo kansan suhteen, sillä sen väestö koostuu monikulttuurisesti rikkaasta pohjasta. Valtauskontona on islam ja valtaväestönä malajit. Erittäin näkyvästi edustettuina ovat myös kiinalaisten, sekä intialaisten merkittävät vähemmistöt ja islamin lisäksi maasta löytyy uskontoina muun muassa buddhalaisuus, kristinusko, hindulaisuus, konfutselaisuus, taolaisuus, sikhiläisyys ja luonnonuskonnot. Toki länsimaisuus on myös rantautunut kristinuskon mukana jo hyvä tovi sitten ja lähes kaikki länkkäriruokaketjut ovat jokapuolella hyvin edustettuina. Malajikielen lisäksi paikallisväestö puhuukin yllättävän hyvin englantia. Malesian yhteenlaskettu pinta-ala on hitusen Suomea suurempi, joskin väkiluku on lähes kuusinkertainen. Miksi sitten tämmöinen Malesia special? Sain kutsun tovi sitten ystäväni kautta laulamaan Malesialaiseen metalliorkesteriin nimeltään Wynken Delirium, joka oli menettänyt aiemman nokkamiehensä työuran viedessä voiton hituisessa nosteessa olevan bändin edeltä. WD on kotoisin maan toisiksi suurimmasta kaupungista Johor Bahrusta ja on toiminut samalla nimellä jo vuodesta 2004 lähtien. Aluksi ajatus toisellapuolen maapalloa toimivan orkesterin laulajan pestistä tuntui hieman absurdilta mutta onhan niitä nähty hullumpiakin juttuja. Mielenkiintoa nosti lisäksi se, että Suomessa kuppiloita on tullut pian kierreltyä jo 20-vuoden ajan eri bändien mukana, joten olisihan se virkistävää vaihtelua. Ilmasto, mausteinen itämainen ruoka ja juttujen mukaan fanaattinen fanikulttuuri eivät nekään nyt niin pahalta ajatukselta vaikuttaneet asiaa puntaroidessa. Tutut olivatkin jo aiemmin Aasiassa kyseisen orkesterin kanssa heittäneet muutaman keikan ja sain tietoa bändistä, sekä paikallisesta kulttuurista. Siitä se ajatus sitten lähti ja kerranhan täällä eletään, joten tulta päin! Nykyinen tietoliikenneaikakausi helpottaa huomattavasti mantereiden välistä kommunikointia ja biisien tekeminen on kohtuullisen helppoa äänitiedostojen suhistessa bittiavaruudessa, joten laulajana on helppoa ottaa biisejä haltuun kotonaan missä tahansa.

Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Regina Rahma Fitriani, Karina Damayati Pamungjas Aki Häkkinen

Päätöksen tehtyäni ensimmäiselle minitourille Malesiassa oli aikaa reilut kaksi kuukautta. Minitouri tehtäisiin yhdessä thaimaalaisen teknistä tappometallia vetävän In Vein orkesterin, sekä indonesiasta tulevien melodista death metallia runttaavan Beside ja hardcorea moukaroivan Devadata bändien kanssa. Kyseiset orkesterit nauttivat omissa kotimaissaan aika kovaakin suosiota. Itse en ollut aiemmin kuullutkaan kyseisistä pumpuista ja mielenkiinnolla jäin odottelemaan mitä tuleman pitää. Malesian metalliskene ei ole vielä järin suuri, vaikka maassa silloin tällöin pistäytyykin maailmanluokan orkestereita. Muslimit eivät käytä Malesiassa alkoholia laisinkaan ja kiroilua katsellaan myös paheksuvasti. Keikkapaikat ovat usein pieniä underground tyyppisiä ratkaisuja, joissa ei ole baareja. Bändejä on yleensä paikalla useita ja montaa eri genreä. Festareilla taas bändejä on huomattavasti vielä enemmän ja musiikkilajit vaihtelevat metallin lisäksi, punkin, skan, reggaen ja rockin välillä kattavasti. Kiertueel-

lamme neljän bändin lisäksi oli aina pari paikallista vahvistusta aloittamassa iltaa. Ilta käsitys on myöskin hieman erilainen kuin mihin olin tottunut Suomessa, sillä kotimaassa keikkaillessa soitto alkaa yleensä puolenyön jälkeen. Malesiassa kun ei tarvitse nauttia niitä pohjia kotona vaan mennään suoraan asiaan eli musiikkiin, niin keikat alkavat jo kello 18-19. Jengi tulee paikalle iloisena ja energisenä nauttimaan live meiningistä täysillä aina pyörtymiseen tai vammautumiseen saakka. Bändien treenikulttuuri on myös hieman erikoisempi, kuin mihin olin itse tottunut. Meillä suomessa bändi yleensä vuokraa treenikämpän, jossa pitää soittokamojaan ja siellä sitten käydään kimpassa soittelemassa. Malesiassa taas vuokrataan jokaiseen yhteistreeniin ns. vuokra ”studio” eli soittotila mistä löytyy valmiina soittimet ja äänentoistokalusto. Näitä tiloja on saatavilla useampia. Ennen kiertueen alkamista kävimmekin parissa eri paikassa treenaamassa keikkasettiä läpi. Ensimmäinen mesta vaikutti aivan perus suomalaiselta tree-

nikseltä, joskin korkeaa lämpötilaa vastaan hyökättiin ilmastoinnilla. Toisena iltana treeniksenä toimi paikallinen keikkapaikka eli pieni sali matalalla lavalla varustettuna. Molemmat paikat ajoivat asiansa aivan mallikkaasti. Entisenä rumpalina oli hieman erikoinen ajatus, että joka treenit soitetaan eri rumpusetillä, vaikka rumpali itse omistaakin kaksi eri settiä. Niitä käytetään kotitreeneissä ja joillain omilla keikoilla. Koska metalliskene on vielä aika alkutaipaleella teimme mekin kiertueellamme aikamoista pioneerityötä, sillä jokainen buukattu eventti toteutui ensimmäistä kertaa koskaan. Ensimmäinen keikka oli Melaka nimisessä erittäin historiallisesti tärkeässä kaupungissa. Keikkapaikka oli eksoottisesti kahdeksannessa kerroksessa ja mikäli oikein ymmärsin niin kyseessä oli valtion ylläpitämä äänitysstudio/musiikkikoulu. Siellä ei aiemmin ollut pidetty metallikeikkaa, joten olikin ilo päästä korkkaamaan homma!

wildblood.fi

Lämppäreinä toimi koulun oppilaiden hevibändi, sekä hieman mustempaan metalliin painuva bändi, jonka rumpalina toimi koulun vetäjä itse. Itse soittotila oli pienehkö lavalla varustettu huone, jossa oli hyvin rakennettu akustiikka. Hyvin se moshpit pyöri tässäkin tilassa ja paikalle löytänyt jengi diggaili meiningistä. Valoefektit hoidettiin hyvällä huumorilla ja kattovalokatkaisimella. Paikan vetäjä (nimi) oli pitkänlinjan metalli diggari. Hänen henkilökohtaisesta c-kasettikokoelmasta toimistosta löytyikin pari kotimaista klassikkoa Sentencesiltä ja Amorphikselta, jotka olivat hänelle erittäin tärkeitä. (kuva) Toinen keikka oli open air festari aivan mielettömän upealla hiekkaranta-alueella, joka oli käsittääkseni yksi malesialaisten rantalomakohde, kuten Suomessa esimerkiksi Nallikari Oulussa. Hyvänkokoinen lava oli rakennettu aivan rantaviivalle ja valaisut, sekä äänentoistot olivat samaa luokkaa kuin muuallakin maailmassa. Pääsimmekin launtain päivävuorolaisten jälkeen pimeyden laskeuduttua ensimmäisenä bändinä 56

nauttimaan rakennetusta valaistuksesta, mikä oli hieno kokemus kuumassa kesäfestari tunnelmassa keskellä Suomalaista talvea. Paikalla oli myös muutama tv-kamera screeneineen ja väki saattoi nautiskella keikasta livenä myös kankaalta. Artsplash- festivaalit järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja kyseessä oli kolmipäiväinen tapahtuma. Bändikattausta oli tarjolla todella runsaasti eri musiikkigenreistä. Asuimme rantabungaloveissa, joissa nukkuminen oli todella hiostavaa. Paikalliset itse nukkuivatkin mieluummin terasseilla, joissa kävi pieni tuulen vire. Eksoottisen hommasta teki se, että wc oli käytännössä reikä lattiassa ja suihkussa seinässä oleva hana, ämpäri ja saunakauhaa muistuttava lappoväline. Yksin ei myöskään tarvinut ”suihkussa” käydä, sillä seuraa piti aika miehekkään kokoinen torakka.

pätsiin. Onneksi bändeille varatussa tilassa sentään hönkäsi ilmastointi, mutta salin puolella olevasta ilmastoinnista ei ollut vastusta fanaattiselle metallikansalle. Arvioisin sisälämpötilan kohonneen jonnekin 50 asteen nurkille. Tila ei ollut eurooppalaisessa mittakaavassa järin suuri, mutta sitäkin intensiivisempi. Sisälle päästettiin kerrallaan 120 ihmistä ja ulkona oli vähintään saman verran porukkaa odottamassa sisäänpääsyään. Matala lava näytti paikan missä orkesterit hommansa hoitavat, sillä keikan aikana oli täysi mahdottomuus liikkua muualle muutenkuin ilmateitse ihmismassan yli. Meininki oli järkyttävän huikeaa ja kirjaimellisesti porukka taisteli pitissä niinkauan kuin päässä tajuntaa piisasi. Kuulin keikan jälkeen, että kolme henkilöä oli menettänyt tajuntansa tapahtumassa ja yksi loukannut nilkkansa. Itse jaoin suurimman osan varaamastani juomaveKolmas ja tourin päättävä keikka destä yleisölle ja en muista koskaan täräytettiin maan pääkaupungissa olleeni niin hiestä uitettu kuin keikan Kuala Lumpurissa ja jälleen uudessa jälkeen. paikassa ensimmäinen metallikonsertti. Tälläkertaa kivuttiin kolmanteen kerrokseen todella kuumaan

Toinen kitaristimme joutui skippaamaan KL:n keikan ja vedimmekin speciaalisetin viimeisen keikan kunniaksi. Wynken Deliriumin alkuperäinen laulaja Asri kävi duetoimassa kanssani kaksi biisiä ja saimme Beside kitaristin Rizkyn fiittaamaan namutellessamme yleisölle Panteraa ja Sepulturaa. Chaos AD biisiin saatiin vielä huutokomppausta Devadata orkesterin nokalta Bodaksen keuhkoista ja niin hieno pakansotkemislopetus kiertueelle oli valmis! Merkille pantavaa kiertueella oli länkkärinä se, että yleisö tosissaan on mukana meiningissä ja pääsin poseeraamaan varmasti muutamaan sataan yhteiskuvaan musadiggareiden kanssa. Porukat tulevat innokkaasti moikkaamaan ja ottamaan valokuvia. Koko hommasta huokuu hyvä kimppahenki ja känniääliöt loistavat poissaolollaan. Erittäin miellyttävää on myös se, ettei bändikavereiden ryyppäämisistä tai krapuloista tarvitse olla lainkaan huolissaan, saati etsiä seuraavana aamuna miehistöä pitkin kyliä kyyteille. Kuumuuteen

pitää varautua juomalla ja paljon! Samoten autojen ilmastointi tekee helposti kepposet. Hikisenä sisään ja jäähdytys päälle monta kertaa päivässä niin vilustuminen on aivan automaatti ainakin meikäläiselle. Keikkapaikoilla ei ole aina suihkuja, ruokaa, juomaa tai pyyhkeitä saati muuta ihmeellistä raiderimatskua. Itse on ostettava lavajuomat ja huolehdittava kuivia vaatteita päälle keikkojen jälkeen, sekä koittaa löytää suihku jostain. Joskus se suihku on tosiaan vesihana seinässä tai lisädödö kainalossa mutta sissejähän tässä ollaan! Mielenkiinnolla jään seuraamaan skenen kehitystä Malesiassa ja nyt pääsen itse omalta osaltani vaikuttamaan siihen myös jatkossa. Uusia keikkoja on luvassa ja valkoisen miehen huutosaundi tuntui kelpaavan aasialaisvetoiseen metalliin. Onhan tämä eksotiikkaa puolin ja toisin, sekä eräänlaista sillanrakentamista euroopan ja aasian välille.

Teksti: Vesa Rรถnty Kuvat: Vesa Rรถnty 58

Reindeershit MC:n

Kerhotilat sijaitsevat Haaparannalla Vojakkalassa.Ajettuani Näkymättömän rajan yli Ruotsiin haastattelemaan Suomalaista moottoripyöräkerhoa, punaisen kerhorakennuksen pihalla minua on vastassa kerhon perus-

tajajäsen Taisto ja Saksanpaimen komeita, pääasiassa amerikkalaisia koira Nemo. moottoripyöriä. Sisälle päästyäni huomaan, että yksi kavereista on työn touhussa kasaamassa jäykkäperäistä Shovelia ja muutkin pilttuut ovat täynnä

Paikalla ovat Marko, Taisto ja Arto, Käymme peremmälle talliin juttelemaan mistä Reindeershit MC:ssä on kyse.

wildblood.fi

Reindeershit MC on perustettu kolmen kaverin toimesta vuonna 1993, eli ikää on jo kohta kunnioitettavat 21 vuotta. Perustamisvuonna ei Lapissa ollut muita kerhoja kuin Karu MC Rovaniemellä, eikä Harrikoitakaan näkynyt katukuvassa. Nykyisin kerhon pääluku on kasvanut kahteentoista ja kerhotiloina toimii oma rakennus HaaparannanVojakkalassa.

Syy siihen, miksi suomalainen moottoripyöräkerho sijaitsee maantieteellisesti Ruotsin puolella on yksinkertaisesti harrastustilojen puute. Tiloja etsittiin molemmilta puolelta rajaa ja Suomen puolelta ei tiloja löytynyt. Haaparannan Vojakkala osottautui hyväksi paikaksi ja sinne on päätetty jäädä. Vaikka kerho sijaitsee Ruotsissa, niin kello käy Suomen aikaa ja jäsenistö

koostuu suomalaisista. Ruotsalaisiakin on ollut mukana kerhon toiminnan alkuvuosina, mutta he ovat karsiutuneet ajan saatossa pois.

”Reindeershit MC on Pohjoiseen viittaava nimi, joka ei ole liian vakava.”

Reindeershit MC:n nimi tuli perustamisvaiheessa. Pohjoiseen viittaava nimi, joka ei ole liian vakava. Kerho perustettiin kun haluttiin Rock ´n Roll meininkiä ja nahkaliivit. Meno ei ole ollut koskaan liian vakavaa ja aina on mielummin hymyilty kuin irvistelty.

Pyöriä on tykätty rakennella ja suurin osa kerholaisista ajaa vanhemmilla Harrikoilla. Panheadeja löytyy useampi ja muualla yleisiä Twincameja ei ole kuin kolme.

kalusto sorvaukseen ja hitsaukseen, on asianmukaiset tulityötilat ja maalaushuone. Kaikki pyritään tekemään omissa tiloissa.

Omien pyörien lisäksi kerholaiset Kerhotiloista löytyy jokaiselle rakentavat ja kustomoivat jonkin jäsenelle pilttuu pyörän raken- verran pyöriä kavereilleen aina tamista varten ja työkalujen ja kun on tilaa ja aikaa. Kerholaisille verstas on aina näy- -tilojen suhteen Reindeershit MC tellyt isompaa roolia kuin baari. on hyvin omavarainen. Löytyy

wildblood.fi

Reindeershit MC:n seinällä oli esillä erikoinen syntymäpäivälahja. Pata MC:n 10-v lahjaksi antama poron vasa, joka ei ollut koskaan syntynyt.

Karu MC:n järjestämät Poronpurijaiset ovat kuuluneet vuosittain niihin tapahtumiin, missä Reindeershit MC on tottunut käymään yhdessä.

Valtion rajasta ja moottoripyöräkerhon liiveistä huolimatta kerholaiset ovat saaneet olla varsin rauhassa virkavallan puolesta. Kerhon perustamisen aikaan, kun Suomi ei ollut vielä EU:ssa rajalla Reindeershit MC:n oma tapahtu- oltiin hieman tarkempia ja kerna Lapland Tattoo Weekend on holaisiakin seurattiin enemmän, järjestetty joka vuosi vuodesta 97 mutta nykyään raja on lähes nälähtien. Tapahtuma on sijoittunut kymätön ja olipa liivit päällä tai ei, Helmikuulle ja on eräänlainen moot- niin raja ylittyy huomaamatta. toripyörätapahtuma ilman moottoripyöriä. Huippuluokan Tatuointiar- Ruotsin poliisikin on jättänyt kiutisteja, bändejä ja hyvää meininkiä saamisen vähiin, kun tietävät ettei keskellä talvea tarjoava tapahtuma kerhossa kukaan puhu sanaakaan on ottanut paikkansa Pohjois-Suo- Ruotsia. men tapahtumakalenterista.

Vojakkalan kylä on ottanut moottoripyöräkerhon mielellään vastaan. Kun kerho osti uudet tilat ja siirtyi vuokralaisesta tilalliseksi, niin Vojakkalan kylän vanhimmat kävivät antamassa kerholle viirin. Viiri annetaan aina taloon, minne syntyy uusi lapsi. Reindeershit MC toivottaa kaikki tervetulleeksi ensi vuonna Lapland Tattoo Weekendiin tutustumaan eksoottiseen tatuointi&moottoripyörätapahtumaan missä ei ole moottoripyöriä

wildblood.fi

Matt Gone - ruudusta ruutuun Matt Gone tunnetaan maailmalla ruutumiehenä ”The Checkered man” ja syystäkin, sillä miehen kaikista tatuoinneista 99% on ruutukuviolla toteutettua. Tämä 43-vuotias vakavasti sairas mies jaksaa hauskuuttaa porukkaa ja matkustaa ympäriinsä eri tapahtumissa. Julkisuudessa mies on ollut jo yli 25-vuoden ajan ja on mukana säännöllisesti tatuointialan tapahtumissa, taide tapahtumissa, autonäyttelyissä ja lukuisissa TV-ohjelmissa.

” Which places are the most painful to take ink? Behind the genitals. Behind them. Understand?” Tatuoinnit saivat alkunsa vuonna 1986. Teemaksi valikoitui ruudut, koska se oli originelli ja mies on ainoa ruututatuoitu mies maapallon historiassa. Alunperin tatuoinneilla lähdettiin peittämään syntyperäisen taudin aiheuttamia epämuodostumia ja todentotta niihin ei varmasti kukaan enää kiinnitä huomiota. Matt sairastaa vakavaa munuaissairautta ja

kärsii myös harvinaisesta syntyperäisestä Polandin syndroomasta. Nykyisen värikkään vartalonsa vuoksi hän saa hyvin huomiota mediassa ja käyttää tätä kanavaa puhuakseen näistä taudeista, sekä saamaan näistä tietoa ihmisille. Matt kertoo myös, ettei monet lääkärit edes tiedä näistä mitään ja pitää tärkeänä näiden asioiden esille tuomista, jotta ihmiset saisivat parempaa hoitoa vastaaviin vaivoihin. Matt onkin vuosien varrella kerännyt paljon informaatiota aiheesta ja pyrkii omalta osaltaan edesauttamaan toisten ihmisten hoitoon pääsyä ja lisäämään tietoisuutta näistä vaivoista.

”Alunperin tatuoinneilla lähdettiin peittämään syntyperäisen taudin aiheuttamia epämuodostumia ja todentotta niihin ei varmasti kukaan enää kiinnitä huomiota.”

ta, mutta tämä kuoli 1997. Sailor Cam Cook viimeisteli Sailor Moseksen projektin. Henry Goldfield sittemmin on tehnyt viimeiset viimeistelyt ja Dave Lum tatuoi Mattin korvat. Roy Boy Cooper teki joukon alkupään tatuoinneista vuosina 1986-90 mutta hän kuoli neljä vuotta sitten. Dennis Dwyer teki osansa alkupään tatuoinneista 1990 jälkeen, joita on sittemmin uudelleen korjailtu. Dennis on eläköitynyt tatuointialalta jo kauan kauan sitten. Näiden ”pääartistien” lisäksi tatuointeja on tullut pieninä osina noin 90:ltä artistilta. Nämä pienemmät jutut koostuvat muunmuassa vierailtujen eri maiden lipuista ja valuuttamerkinnöistä ruutujen sisälle.

Matt on ottanut suurimman osan tatuoinneistaan viideltä eri artistilta, jotka ovat jo joko kuolleet tai lopettaneet tatuoimisen kokonaan. Sailor Moses teki suurimman osan vartalotatuoinneiswildblood.fi

Kehon sisäisiä tatuointeja Vartalotatuointien lisäksi Matt pitelee ennästystä ihmisestä, jolla on eniten kehon sisäisiä tatuointeja. Näitä löytyy esimerkiksi värjätystä kielestä, kurkusta, suusta, luomien sisäpinnoilta jne. Silmämunien tatuoinnit/värjäykset ovat myös tätä päivää, mutta Matt on ainoa, joka on tehnyt sen kahteen kertaan! Välillä pitänyt vaihtaa väriä, jottei tule tylsäksi. Silmätatuointien ottaminen on todella vaarallista ja Matt on saanut vaarallisuudesta osansa. Vain kolme tuntia toisen kerran silmämunan tatuoimisen jälkeen Mattilla oli kiire lennolleen. Lentokoneen aiheuttama paine sai silmän turpoamaan ja vei kome kuukautta, että turvotus laski. Tuuria on ollut mukana kuitenki ja näkökyky on säilynyt. Matt pitää useita eri ennätyksiä nimissää ja viimeisimpänä sai juuri kauan haluamansa Guinness World Recordsin ”most checker tattoos” tittelin. Esillä oleminen tarkoittaa ahkeraa matkustelua ja Matt onkin tienpäällä yli 100 päivää vuodessa. Keskimäärin hän viettää lentokentillä 30 päivää vuodessa! Elämäntyyliä voi pitää hulluna mutta se on hänen elämäntyylinsä. Sairaudesta johtuen matkustaminen rajoittuu siten, että ikinä reissu ei kestä kerrallaan kolmea viikkoa pidempään ja 20 reissua vuodessa on maksimi. Samoissa tapahtumissa hän käy harvoin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tapahtumat, joista Mattin voi bongata löytyvät miehen nettisivuilta www.mattgone.net ja miestä kannattaa käydä jututtamassa!

Teksti: Vesa Rรถnty Kuvat: Xeniya Balsara

Freefall-suspension kokenut mies Mikael Saarnisto uhosi jo edellisessä haastattelussa tekevänsä jotain vielä hurjempaa. Maaliskuun lopulla 2014 pitkään suunniteltu tempaus toteutettiin Tammelassa. Kaivinkone pysäköitiin järvenrantaan ja jäähän sahattiin avanto. Mikael nostettiin lävistetystä selästään kaivinkoneella taivaalle, josta hänet hetken jälkeen laskettiin hiljalleen avantoon. Hurja video suspensiosta löytyy osoitteesta: https://vimeo.com/89526696

wildblood.fi

Kirjoittaja: Lassi Sidoro, kehonmuokkausammattilainen, friikkishowesiintyjä. www.scar.fi

Kehonmuokkaus: Arpitatuoinnit Kautta historian ihmisillä on ollut tapana merkitä kehoaan erilaisin keinoin. Tatuoimisesta on viitteitä 5000 vuoden takaa ja syyt ovat vaihdelleet henkiparantamisesta esteettisiin seikkoihin. Tatuointia vanhempi kehon koristelutapa on ihon arpeuttaminen. Arpitatuointikulttuuri on suhteellisen pieni verrattuna musteen kanssa tehtyihin tatuointeihin mutta siltikin yhä elossa oleva perinne.

Useasti syvin motivaatio arven ottamiseen on kokemus ja se tekniikka jolla arpi tehdään, esteettisen vaikutelman lisäksi. Arpiin liittyy huomattavasti voimakkaammin rituaalin omaisia motivaatioita kuin tavallisiin tatuointeihin. Tietyllä tavalla arpeen liittyy aina jonkinlainen primitiivinen funktio, itse muoto ei ole niin tärkeä kuin kokemuksen merkitys arven kantajalle. Riippumatta tekniikasta on arven ottaminen kivun kannalta huomattavasti isompi prosessi kuin tavallinen tatuointi.

Suomessa arpia tehdään kohtuullisen vähän, eikä tekijöitä ei ole montaa. Polttotatuointi tyyppisiä tatuointeja tehdään eniten diatermia laitteella jolloin sähkön avulla poltetaan ihon pintakerros pois. Rituaalin omaisia polttorauta tatuointeja tehdään hyvin vähän koska raudan tekeminen vaatii paljon työtä ja metallialan tuntemusta. Skalpellilla leikatut viillot ja ihonpoistot ovat tarkempia keinoja mutta ammatJoillakin tekniikoilla haetaan tasaista sileää arpea titaito näiden tekemiseen on harvassa koska virhejossa vain ihon pinnan väri muuttuu ja tulos on marginaali hommassa on melko iso. hienovarainen kuvio, joillakin tekniikoilla taas pyritään aiheuttamaan selkeästi kohonnut arpi jolloin saadaan aikaiseksi eräänlainen 3d-efekti. Suurimmaksi osaksi toimivat arpitatuoinnit ovat hyvin yksinkertaisia kuvioita, sillä yksityiskohtaiset kuviot katoavat helposti arven parantuessa. Arpitatuointi ei ole samalla tavalla tarkka tapa merkata ihoa kuin normaali tatuointi mutta lopputulos voi olla onnistuessaan aivan omaa luokkaansa. Arpien muodostamiseen on useita tekniikoita kuten polttomerkit, viillot, ihonpoisto, ”ink-rubbing” eli viiltoon hierottu väri, kemiallinen poltto ja jopa auringonvalolla polttaminen.

Claudio Marrino: Little Swastika dokumentti Claudio Marrino on ruotsalainen graafikko joka tunnetaan mm. Ghost-yhtyeen nettisivujen ja graafisen ulkoasun takaa. Hänen esikoisohjauksensa on lyhyt dokumentti Saksalaisesta tatuoijasta Marc ”Little Swastikasta”. Claudion dokumenttia esitetään ensi näytöksissä ympäri Eurooppaa tatuointimessuilla. Oulun tatuointimessut ovat onnistuneet saamaan oikeuden suomen ensiesitykseen. Lassi haastatteli Claudiota skypen välityksellä dokumenttiin liittyen. Claudio on hyvin kiireinen dokumentin saavuttaman suosion vuoksi, dokumentti on määrä näyttää mm. New Yorkissa modernin taiteen galleriassa ja ympäri eurooppaa tatuointitapahtumissa. Aikataulujen sovittelemisen jälkeen ehdimme istahtaa hetkeksi video konferenssiin juttelemaan dokumentista, tatuoinneista, Little Swastikasta ja Claudion työstä. Aloitetaan perusasioista: Claudio on graafinen suunnittelija, tatuointien keräilijä ja muusikko. Miehen työ koostuu bändien graafisen ulkoasun suunnittelusta ja nettisivujen toteuttamisesta. Kysyin mikä sai miehen lähtemään tekemään dokumenttia ja kuinka Little Swastika valikoitui päähenkilöksi. >>

wildblood.fi

”Olen aina rakastanut elokuvia ja halunnut päästä itse tekemään elokuvia. Aiemmin olen tehnyt muutaman musiikkivideon omille bändeilleni mutta nyt olen ensi kertaa ohjaajan roolissa. Alunperin suunnittelimme tekevämme dokumentin eri tatuointityylien mestareista ja eri tatuointityyleistä.

”Olen aiemmin tehnyt Little Swastikan nettisivut. Kun pyysin Marcia dokumenttiin hän suostui välittömästi. Marcin suostuminen johtui ehkä siitä, että hän luuli olevansa vain yksi osuus isommassa tatuointikulttuuria kuvaavassa dokumentissa. Kun dokumentin aiheeksi profiloitui nimenomaan Little Swastika hän ei ehkä ollut enää yhtä tyytyväinen.” Little Swastika on vanha tuttuni ja aloitin projektin Claudio naurahtaa. ”Dokumentin tekee ainutlaatuipyytämällä häntä dokumenttiin edustamaan omaa seksi se, että halusin tehdä intiimin kuvauksen ihmityyliään. Kun olimme aloittaneet Little Swastikan sestä ja taiteesta, en vain tatuoinneista. osuuden ilmeni että muita tatuoijia oli vaikea tavoittaa ja osa ei edes halunnut olla mukana projektissa. Little Swastika oli loistava lähtökohta aiheelle. Hän Mielestäni Little Swastika oli näistä tatuoijista se on henkilö jolle taide on koko elämä, ei vain työ. joka oli ehdottomasti dokumentin arvoinen joten Hän elää ja asuu studiossaan jota voi myös kuvata keskityimme häneen.” Claudio vastaa. galleriaksi. Little Swastikan visuaalinen näkemys on hyvin lähellä graafista suunnittelua ja se on aina Little Swastika tunnetaan omalaatuisesta tyylistään kiehtonut minua. Omalla alallaan, dotwork tatuoinja sen lisäksi että mies on ”pistetatuoimisen” eli nissa, Little Swastikaa on kopioitu paljon. Hän on dotwork tattoon pioneeri ja mestari, hän on myös kuitenkin kehittänyt taidettaan jatkuvasti ja muut tehnyt huimia useamman ihmisen kattavia kollaasi- tyylilajin edustajat seuraavat muutaman vuoden tatuointeja. Marc on myös hyvin yksityinen henkilö hänen perässään. Little Swastikan psykedeeliset ja vastustaa perinteistä tatuointibisnestä. Kuinka kuviot ja huimat kollaasit ovat taitteellisesti aivan Claudio onnistui saamaan miehen innostumaan do- omalla tasollaan. Yritämme näyttää dokumentissa kumentin aiheena olemisesta ja onko Marcin oma- tämän kaiken, 15 minuuttia on rajattu aika mutta laatuinen graafinen näkemys vedonnut Claudioon? pääsimme hyvin henkilökohtaiselle tasolle.”

CVLT NATION PRESENTS

Dokumentin idea vaikuttaa kiinnostavalta ja Little Swastika on hyvin kiehtova henkilö, kuinka paljon ennakkokiinnostusta on syntynyt? ”Kiinnostusta on ollut todella paljon vaikka olemme vasta julkaisseet nettisivut, trailerin ja yhden t-paita designin. Olemme olleet yllättyneitä mielenkiinnon määrästä.” Dokumentin tekeminen on tuonut Claudiolle uusia tulevaisuuden suunnitelmia. ”Jatkossa haluan tehdä lisää tämän tyyppisiä projekteja mutta ei vain tatuointialaan rajoittuen.” hän pohtii. Little Swastikan taidetta ja elämää pääsee tsekkaamaan www.little-swastika.com osoitteessa ja dokumentin trailerin voi katsoa Claudion nettisivuilla www.claudiomarino.com/ink-blood-and-spirit/ Dokumentin suomen screening tapahtuu Oulun Tattoo Festivaaleilla 23.5.-24.5.

Teksti: Ote kirjasta Outlaw Biker Historiikki Kuvitus: Maija Rasmus

Viimeisen kymmenen, kahdentoista vuoden aikana näiden poliisien, palomiesten ja sotilaiden kerhojen lisääntyminen on ollut räjähdysmäistä, Marylandin osavaltion poliisin eläkkeelle jäänyt luutnantti Terry Katz sanoi 9. lokakuuta 2013 NBC-televisioyhtiölle antamassaan haastattelussa. Wall Street Journalille antamassaan haastattelussa Katz arvioi näiden kerhojen lukumäärän kymmenkertaistuneen edellisten viidentoista vuoden kuluessa. Katz ei ollut kuka tahansa. Hän IOMGIA:n varapresidentti. IOMGIA, International Outlaw Motorcycle Gang Investigators’ Association on juuri se kansainvälinen viranomaisten yhdistys, jonka kautta outlaw-kerhoja koskevaa politiikkaa ajetaan ympäri maailmaa. -

Et voi esittää olevasi jotakin tulematta sellaiseksi, jota esität. Et voi olla bikeri yöllä ja sitten poliisi päiväsaikaan, Katz sanoi ja tarkoitti viimeaikoina valtaisaksi paisunutta ongelmaa. Viranomaisten perustamista moottoripyöräkerhoista oli tullut paha ongelma muille viranomaisille. Kun valtaosa viranomaiskerhoista oli harmittomia viikonloppukerhoja, yhä useampi poliisien perustamista kerhoista pyrki matkimaan outlaw-kerhoja. Katzin mukaan he matkivat Hells Angelsejä ja Warlockseja. Poliisikerholaiset vetivät ylleen samanlaisia liivejä, ajoivat samanlaisia pyöriä, ja rikkoivat samalla tavalla lakeja. Itseasiassa Arizonassa, jossa liittovaltion viranomaiset olivat vuosikausia huutaneet outlaw-kerhojen pahuudesta, kaikkein rikollisimmaksi moottoripyöräkerhoksi nimettiin Iron Brotherhood MC. Sen jäseniksi pääsevät vain ja ainoastaan poliisit. Eric Amato, Phoenixin poliisilaitoksen veteraani, ja muut Iron Brotherhood MC:n miehet lähtivät joulukuussa 2012 juhlimaan Prescottin kaupungin baareihin täydet biker-vermeet yllään. He aloittivat ryypiskelyn ja uhoilunsa enteellisesti Hooligan’s -nimisessä baarissa. Osa jatkoi Moctezuma-nimiseen kapakkaan, jonka ovimies pysäytti heidät. Ovimiehen myöhemmän lausunnon mukaan ka-

pakalla on sääntö, jonka mukaan motoristeja ei päästetä sisään kerhotunnuksissa. Iron Brotherhoodille sääntö ei merkinnyt mitään, sillä Yavapain piirikunnan sheriffin laitoksen huumerikosyksikön tutkija William Suttle otti esiin poliisilätkänsä, jonka jälkeen ovi aukesi ja ryhmä marssi sisään. Baaritiskillä oli jo Prescottin poliisipäällikkö Clair Fessler, joka oli myös Prescottin Iron Brotherhood MC:n osaston presidentti. Hänellä oli myös kerholiivinsä yllään. Pahaksi onnekseen 23-vuotias Justin Stafford oli myös kapakassa ja oli jo juonut muutaman olusen. Hän päätti mennä kysymään liivejään kantavilta motoristeilta keitä he olivat ja mistä kerhosta oli kyse. Stafford ei ollut itse minkään kerhon jäsen, eikä kuulunut mihinkään ryhmään tai ollut rikollinen. Hän oli aivan tavallinen nuori mies, joka oli juonut parit oluset baarissa. Tappelu alkoi siinä samassa. Presscot New Courier -lehti sai haltuunsa yhden baarin turvakameranauhoista ja siinä näkyi kuinka useampikin Iron Brotherhood MC:n jäsen hakkaa Staffordia ja väliin tullutta toista miestä. Nämä siviileitä kapakassa hakkaavat miehet olivat siis kaikki poliiseja ja yksi pääpukareista oli kaupungin oma poliisipäällikkö. Stafford joutui sairaalaan pahoinpitelyn seurauksena.

Osavaltion yleisen turvallisuuden virasto teki tapauksesta 350 sivuisen tutkimusraportin. Raportissa Saffordin kerrotaan olleen hyvin juovuksissa, kun hän lähestyi kerholaisia uteliaisuutensa ohjaamana. Prescottin poliisipäällikkö ja kerhopresidentti Fessler kertoi Staffordin kysymysten olleen aggressiivisia ja että tämä oli kysellessään kosketellut kerhotunnuksia, kiroillen samalla ikävästi. Stafford puolestaan kertoi, että Fesslerin vieressä seisonut kerholainen tarttui häneen ensimmäisenä kurkusta, työnsi seinää vasten ja löi ensimmäisen iskun. Tämä kerholainen tunnettiin lempinimellä ”Guido”, eli italiaano, ja hän oli nimenomaan Eric Amato. Yleisen turvallisuuden virasto raportoi, että tutkimusta vaikeutti se, etteivät Fessler ja Suttle olleet yhteistyöhaluisia. Yhtään kerholaista ei koskaan syytetty mistään rikoksesta, vaikka he olivat hakanneet Staffordin ja väliin tulleen siviilin keskellä baaria kaiken kansan nähden. 54-vuotias poliisipäällikkö Fessler kiisti osallistuneensa tappeluun millään tavalla, turvakamerakuvista huolimatta, mutta erosi pian sen jälkeen ”vahvistamattomien lisäsyytösten” aiheuttaman mielipahan vuoksi. Suttle erosi virastaan she-

riffin laitoksessa. Eric Amato jatkoi työtään Phoenixin poliisissa ”ilman pidätysoikeutta”, eikä poliisilaitos suostunut kommentoimaan millään tavalla ”meneillään olevaa sisäistä tutkintaa”. Neljäs pahoinpitelystä epäilty oli ollut ambulanssin ensihoitaja. Guidon lisäksi muut tunnettiin nimillä Tarzan, Mongo sekä Top Gun. Välikohtaus ei ollut ensimmäinen Iron Brotherhood MC:n taipaleella. Kerholaiset olivat jo tunnettuja väkivaltaisuudestaan ja valmiudestaan sen käyttämiseen. He olivat joidenkin raporttien mukaan uhkailleet ihmisiä, tönineet sivullisia ja pelotelleet kansaa useampaankin otteeseen. Joidenkin väitteiden mukaan he olivat myös syyllistyneet muihinkin rikoksiin, kuin vain pahoinpitelyihin. Jotkut ulkopuoliset olivat jo nimenneet Iron Brotherhood MC:n Arizonan osavaltion rikollisimmaksi moottoripyöräkerhoksi. Vaikka Iron Brotherhood MC:n kansallinen johtokunta ei suostunutkaan kommentoimaan kyseistä välikohtausta mitenkään, se ilmoitti että Whiskey Row chapterina tunnettua osastoa ei enää ollut. Yavapain piirikunnan sheriffin laitoksen henkilöstöosasto suositteli jokaisen sen palveluksessa olevan Iron Brotherhood MC:n jäsenen erotta-

”Totuuksia ja näkökulmia valtamediasta poiketen” nostaa esiin kirjoituksia järjestäytyneen mediakentän ulkopuoleltaja antaa suunvuoron ihmisille joilla on painavaa asiaa.

mista. Hells Angels MC:n paikallinen osasto puolestaan haastoi Iron Brotherhood MC:n avoimeen ja sääntöjen mukaiseen nyrkkeilyotteluun. ”Me järjestämme nyrkkeilytapahtuman 31. maaliskuuta 2013. Esitänkin julkisen haasteen Iron Brotherhood MC:n jäsenille otella minua, Michael Trevor Koepkea, vastaan tapahtumassamme. Olen tietoinen siitä, etteivät he luultavasti hyväksy tarjoustani, vastakkaisista näkökannoistamme johtuen. Minun moottoripyöräkerhoni (Hells Angels MC) on valmis lyömään ystävällismielisesti vetoa ottelusta. Jos heidän valitsemansa ottelija, heidän kerhonsa jäsen, voittaa 3 x 3 erän ottelun, me lahjoitamme tuhat dollaria mille tahansa heidän valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Jos minä voitan, Iron Brotherhood MC lopettaa itsensä virallisesti Arizonan osavaltiossa. Järjestämme tapahtuman turvallisuusnäkökohdat ensisijaisena tärkeysjärjestyksessä. Tarjoamme näin näille kiusaajille mahdollisuuden todistaa, että he ovat oikeasti kovia kavereita, joista on seisomaan sanojensa ja tekojensa takana. Haluamme myös korostaa, että hyvä reilun pelin henki on meidän standardimme ja että me takaamme turvallisen ympäristön kaikille katsojille ja ottelijoille. Kiitos.” -

Tälläkertaa vuorossa on ote Sami Parkkosen kirjasta Outlaw Biker historiikki Jos ote herättää kiinnostuksen ja tekee mieli lukea lisää, niin osoitteessa www.progs.fi Kirjan voi hankkia itselleen. Alennuskoodilla WILDBLOOD saat kirjasta 5€ alennuksen.

Se oli keino asettua vastustamaan näitä heppuja. He pilaavat moottoripyöräkerhojen maineen, Yavapai County Hells Angelsien presidentti Micahel Koepke kommentoi haastetta. Helvetin enkelit eivät pitäneet siitä, että sivullisia hakataan baareissa noin vain ja että heitä uhkaillaan ja tönitään siellä sun täällä. Iron Brotherhood MC ei vastannut haasteeseen, sen edustajaa ei näkynyt nyrkkeilytapahtumassa, eikä kukaan kerholainen suostunut kommentoimaan haastetta millään tavalla julkisuudessa. Vuonna 2008 Iron Pigs MC:n jäseniä oli Sturgisissa, maailman kenties tunnetuimmassa kokoontumisajossa. Satojen tuhansien paikalla olijoitten joukossa oli myös outlaw-kerholaisia. Viisi Iron Pigs MC:n jäsentä ryypiskeli Loud American Roadhouse -baarissa satojen muiden motoristien joukossa, kun kello yhden aikaan kajahti sarja laukauksia. Yksi Hells Angels MC:n jäsen haavottui ja päätyi sairaalaan. Tutkimuksissa selvisi, että ampuja oli yksi viidestä Iron Pigsistä. Syytteitä ei koskaan nostettu, koska ampuja oli toiminut ”itsepuolustukseksi”. Virallisen version mukaan Helvetin enkelit olivat saartaneet Iron Pigsit ja hyökänneet heidän kimppuunsa. Media kertoi, että Hells Angels MC:n jäsenet olivat hyökänneet Iron Pigsien kimppuun täysin yllättäen. Hiukan epäselväksi tilanne kuitenkin jäi, sillä Helvetin enkeleitä oli kaksi ja Iron Pigsejä viisi. Virallisen version syynä saattoi olla se, että ampuja ja hänen kaverinsa kuuluivat kaikki Iron Pigs MC:n ohella Seattlen kaupungin poliisiin. Iron Pigs MC on poliisien, vanginvartijoiden, vartijoitten ja palomiesten moottoripyöräkerho, joka pyrkii olemaan mahdollisimman kova kerho. Sen perustivat Kalifornian Orovillessä vuonna 2000 poliisien alkuperäisestä ”outlaw”-kerhosta Wild Pigs MC:stä eronneet miehet. Iron Pigs MC:n liivit ovat täysin samanlaiset kuin millä tahansa outlaw-kerholla. Se myös kantaa liiveissään outlaw-kerhoista tuttua salmiakkimerkkiä, jossa on 99% tunnus. Kerhon motto on ”Älä anna paskiaisten uuvuttaa sinua”. Kerhon nettisivuilla sanottiin ”Joudumme ammatissamme sietämään kaikenlaista paskaa,

joten meidän ei tarvitse sietää sitä silloin kun leikimme”. - Jotkut meistä saavat kiksejä, kun pysähdymme punaisiin valoihin ja näemme ihmisten kipittävän lukitsemaan asuntojensa ovia, Iron Pigs MC:n kansallinen varapresidentti Anthony ”Konrbread” Barber sanoi paria vuotta aikaisemmin tv-haastattelussa. Iron Pigs MC oli myös haastanut Philadephia Phillies -ammattilaisbaseball-seuran lasten joukkueen oikeuteen, koska näiden nimi oli Iron Pigs. Lapsilla nimi oli ollut käytössä jo ennen poliisien moottoripyöräkerhoa, mutta se ei estänyt poliisien moottoripyöräkerhoa nostamasta tekijänoikeusjuttua lasten joukkuetta vastaan. Aseetonta Helvetin enkeliä vakavasti haavoittanut ampuja Ronald Smith oli myös Seattlen poliisilaitoksen poliisien ammattiyhdistyksen virkailija ja kun Seattlen poliisipäällikkö Gil Kerlikowske kutsui häntä ”hävettäväksi” ja sanoi Smithin ampuneen Joseph McGuirea virka-aseellaan, Smith haastoi työnantajansa oikeuteen ja vaati 169 800 dollarin korvauksia. 150 000 dollaria henkisistä haavoista ja 19 800 dollaria lakimieskuluja ja menetettyjä palkkoja. Erityisen närkästynyt Smith oli siitä, että virka-ase oli mainittu, vaikka hän oli ampunut McGuirea Seattlen poliisin urheiluseuralta ostamallaan omalla Glock-merkkisellä pistoolillaan. Laitokselle esittämässään korvausvaatimuksessa Smith kertoi ampuneensa McGuirea vain puolustautuakseen ”etukäteen suunnitellulta ja harkitulta hyökkäykseltä” ja että hänen tekonsa ei ollut ”liioiteltu tai kohtuuton”. Ikään kuin ammutuksi tulemisessa ei olisi ollut tarpeeksi, viranomaiset harkitsivat syytetoimia ammuttua Helvetin enkeliä vastaan, syytenimikkeenä väkivaltainen päällekarkaus. Viisi kuukautta sairaalassa ampumavammoistaan toipumassa ollut McGuire kun oli lyönyt Smithin lattiaan. McGuire suostui myöntämään tavallisen päällekarkauksen vuonna 2009. Vaikka virallisten tutkimusten mukaan Smith oli toiminut itsepuolustukseksi ja häntä ei koskaan syytetty mistään, silminnäkijöiden mukaan koko tapahtuma sarja oli ollut Iron Pigsien syytä. Smith ja viisi muuta kerholaista olivat piirittäneet Joseph McGuiren, joka oli ollut baarissa yhden kokelasjäsenen kanssa. Poliisibikerit olivat haukkuneet kahta motoristia

ja muutenkin koetelleet hermoja, kunnes Smith oli onnistunut suututtamaan McGuiren. Tämä oli lyönyt kerran nyrkillä, jolloin Smith oli lentänyt lattiaan. Smith väitti toimineensa kuoleman vaarassa päällekarkauksen alla ja viralliset tutkijat uskoivat sen. Tosin kukaan muu paikalla ollut Iron Pig ei osallistunut tappeluun millään tavalla missään vaiheessa, solvaamista lukuunottamatta. He eivät myöskään puolustaneet Smithiä missään vaiheessa mitenkään yhtään miltään. Todellisuudessa 43-vuotias Smith oli siis haastanut riitaa ja kun suuttunut vastapuoli oli lyönyt hänet lattiaan yhdellä lyönnillä, hän oli ampunut tätä kahdesti vatsaan. Smithin tiedettiin vihanneen erityisesti Hells Angels MC:n jäseniä. Vuonna 2005, siis kolmea vuotta ampumista ennen, hän oli seuraillut ja jahdannut Seattlessa sijaitsevan moottoripyöräliikkeen omistajaa. Lopulta Smith oli rynnännyt sisään liikkeeseen uhkaillut sen omistajaa. Tämä kun oli Helvetin enkeli. Smith ei tiennyt, että paikassa oli nauhoitus päällä, jolle tallentuivat hänen sanansa. Smith kutsui liikkeen omistajaa paskasäkiksi, kehoitti tätä vilkuilemaan taakseen ja ilmoitti, että Hells Angels MC:n jäsenyys on jo rikos itsessään. Tämä asenne sai Smithin ampumaan Joseph McGuirea vatsaan Sturgisissa. Samana vuonna 2008 Norman Stamp, 65-vuotias Baltimoren kaupungin veteraanipoliisi, istui ryyppäämässä stripparikapakassa kavereittensa kanssa, kun baarin ulkopuolella alkoi tappelu. Stamp ryntäsi ulos muiden joukossa nyrkkiraudat käsissään. Tappelua rauhoittamaan tullut poliisi John Torres ampui Stampia etälamauttimella ja tämä kaatui maahan. Kun Stamp oli tavoitellut virka-asettaan, Torres ampui häntä kuolettavasti. Vasta tässä vaiheessa Stamp oli ilmoittanut olevansa myös Baltimoren poliisilaitoksen jäsen, aivan kuten Torreskin. Stamp oli sonnustautunut Chosen Sons MC:n tunnuksiin ja kuului tähän poliisien muodostamaan kerhoon, kuten kaikki muutkin paikalla olleet ja tappeluun osallistuneet poliisit, Torresia lukuunottamatta. Norman Stamp haudattiin virallisin kunniamenoin säkkipilleineen ja lippuineen, ja Baltimoren poliisipäällikkö Fredrick H. Bealefeld III ylisti vainajaa maasta taivaisiin.

Hän oli monelle meistä mentori ja sitäkin useammalle hyvä ystävä, poliisijohtaja lausui. Vuotta myöhemmin, vuonna 2009 Chosen Sons MC oli outlaw-kerhoihin erikoistuneen ATF-viraston virallisen tutkinnan alla. Syynä oli se, että kerhon jäsen, entinen palkkionmetsästäjä Michael Papantonakis, joka oli siirtynyt perunalastubisnekseen, oli myynyt muutakin kuin perunaa. Hän oli myynyt Baltimoren Lexington Marketissa sijaitsevasta Uts-perunalastukojustaan myös aseita perunapusseissaan. Hänen asiakkaitaan olivat pahamaineiset katujengit Bloods ja Crips, jotka ovat tappaneet toisiaan jo kolmen vuosikymmenen ajan. Kohtalon ironiaa oli sekin, että Papantonakisin väitettiin myyneen aseita myös Hells Angels MC:n jäsenille. Puolustuksen mukaan kaikki oli erehdystä. Herra Papantonakis oli vain innokas aseharrastaja, jonka keräilyinto oli lähtenyt lapasesta. Niinpä hän olikin päättänyt myydä muutamia aseita pois tilan loppuessa, eikä hän tiennyt ostajien olleen jengiläisiä. Oikeus ei uskonut selitystä ja passitti Chosen Sons MC:n jäsenen tutkintavankeuteen. Chosen Sons MC perustettiin jo 1969 ja sen alkuperäiset jäsenet olivat kaikki poliiseja. Sittemmin jäseniksi hyväksyttiin myös palomiehiä ja lopulta joukkoon hyväksyttiin myös palkkionmetsästäjät, yksityisetsivät ja muut vastaavat. Vuonna 2009 kerholla oli neljä osastoa Marylandissa ja se väitti olevansa osavaltion suurin. Jäseniä arvioidaan olleen satakunta. Joidenkin mielestä muistakin rikoksista epäilty Chosen Sons MC on kaikkein pahamaineisin poliisikerho Yhdysvalloissa ja täysverinen outlaw-kerho, mutta asia ei ole ihan niin. Se vain esittää sellaista, kuten muutkin viranomaiskerhot. Vuonna 2013 Melrose Parkin poliisipäällikkö hajoitti The Reapers MC -nimisen kerhon, koska se oli sekaantunut baaritappeluihin ja muihin vastaaviin. Kerhon jäsenet olivat kaikki paikallisia poliiseja ja viranomaisia. -

Jos tähän touhuun ei puututa, näitä Arizonan kaltaisia juttuja alkaa tulla enemmänkin. Jos nämä miehet pukeutuisivat katujengien rytkyihin ja heiluisivat kuin katujengiläiset, hyväksyttäisiinko se? Ei todellakaan, Kaliforniassa vuosikausia outlaw-kerhoja tutkinut etsivätveteraani David Bertocchini lausui. San Josen eläkkeellä oleva moottoripyöräkerhoihin erikoistunut tutkija Jorge Gil-Blanco oli hänkin tyrmistynyt tilanteesta. - Tällainen sotkee lautamiesten päät tuomioistuimissa, hän sanoi poliisikerhojen touhuista. - Minun ei pitäisi edes istua tässä todistamassa tällaista käytöstä. Vagos MC:n jäseneksi edennyt ilmiantaja George Rowe kertoi kirjassaan osallistuneensa kerhon järjesteämään hyväntekeväisyysajoon, johon oli osallistunut outlaw-kerhojen rinnalla myös Blue Knights MC, se kaikkein kunnollisin poliisikerho, ja muita viranomaiskerhoja. Paikalla oli myös Vagos MC:n support-kerho Green Machine MC, jonka presidentti oli Cathedral Cityn poliisivoimien ylikonstaapeli.

syystä. Useimmat oikeat outlaw-kerhot eivät ota jäsenikseen poliiseja tai vanginvartijoita ja syy ei ole se, että kerhoon päässyt poliisi näkisi rikollista toimintaa. Syynä on se, että outlaw-motoristeille noissa ammateissa toimivat edustavat valtion pakkokeinosysteemiä, joka pakottaa ihmiset tottelemaan ja rajoittaa heidän vapauksiaan, sulkee heitä vankiloihin, pidättää heitä ja kontrolloi ihmisten elämää. Suurin syy outlaw-motoristien tuntemaan vastenmielisyyteen on kuitenkin se, että nämä kerhot esittävät viranomaisversiota outlaw-kulttuurista. Iron Pigs MC:n jäsenet käyttäytyivät kuten viranomaiset uskovat outlaw-motoristien käyttäytyvän. Viranomaisten silmissä outlaw-motoristit ovat kiusaajia, uhkailevat siviileitä ja hakkaavat joukolla avuttomia kansalaisia. Juuri siksi Iron Pigs MC:n miehet toimivat niin. He esittivät sitä mitä kuvittelivat motoristien olevan. Viranomaiset uskovat outlaw-motoristien myyvän laittomasti aseita ja juuri siksi Chosen Sons MC:n jäsen teki niin.

On hyvin harvinaista, että outlaw-kerhoissa on poliiseja, puhumattakaan siitä että olisivat presidenttejä. Pagans MC:n Phildelphian osaston monivuotinen presidentti Gorilla Mondevergine oli entinen poliisi, mutta hänkin oli poikkeus. Iron Pigs MC tai Chosen Sons MC eivät ole outlaw-kerhoja. Ne ovat viranomaisten kerhoja, eivät virallisia virastojen perustamia, mutta nimenomaan viranomaisten perustamia. Niiden jäsenkunta koostuu viranomaisista ja ne värväävät jäseniään viranomaisista. Näitä kerhoja ei ole yksi eikä kaksi, vaan monta. Iron Pigs MC, Bandidos MC:n kanssa vuonna 2010 kahinoinut Iron Order MC, Chosen Sons MC, Wild Pigs MC, Untouchables MC, City Heat MC ja Blue Steel MC ja monet muut eroavat suurimmasta viranomaisten moottoripyöräkerhosta Blue Knights MC:stä merkittävällä tavalla. Kun Blue Kinghts MC on selkeästi niin sanottu ”kunnollinen kerho”, nämä muut pyrkivät esittämään outlaw-kerhoja.

Viranomaiskerhojen jäsenet leveilevät, uhoilevat ja pullistelevat, koska he uskovat outlaw-motoristien käyttäytyvän niin. - Nämä kaverit eivät ymmärrä lainkaan mistä tässä hommassa on kyse, yksi outlaw-motoristi kommentoi viranomaiskerhojen käyttäytymistä jo 1990-luvulla. - Emme me ole mikään show tai esitys. Me olemme sitä mitä olemme, eikä meitä kiinnosta se mitä joku meistä ajattelee. Nuo heput, he haluavat mainetta ja he haluavat ihmisten kavahtavan, kun he saapastelevat keskellä katua. Se on lapsellista ja typerää. Ehkä niin, mutta sellaiseksi outlaw-kerhojen imago on muuttunut. Viranomaiset ovat alkaneet uskoa itse omaa propagandaansa ja perustavat omia moottoripyöräkerhojaan, joissa he sitten esittävät sitä mitä kuvittelevat outlaw-motoristien elämän olevan. Fiktiivinen versio on muuttunut todeksi, eikä suinkaan outlaw-kerholaisten toimesta, vaan poliisien itsensä toimesta.

Chosen Sons MC oli jo vuonna 1995 esittänyt fiktiivistä outlaw-kerhoa tv-sarjassa Homicide. Ne oikeat outlaw-kerhot eivät pidä näistä kerhoista monestakaan

Ympyrä on sulkeutunut. Poliisit esittävät outlaw-kerholaisia oman fiktionsa pohjalta, omien kertomustensa perusteella. Sons of Anarchyn fiktiivisestä maailmasta on tullut todellisempaa kuin todellisuudesta. Sarjassa esiintyneet Sonny Barger ja Chuck Zito, molemmat Hells Angels MC:n veteraaneja, ovat kuvanneet sarjaa Hollywoodiksi. Sitä se onkin. Mikään oikea outlaw-kerho ei toimi kuten tv-sarjan kerho, eivätkä outlaw-motoristit toimi kuten sarjassa toimitaan. Todellisuudessa sarjan kerhon tavoin toimiva outlaw-kerho olisi jo aikapäiviä stten päätynyt vankilaan tai hajonnut. ”Tosi-tv” -sarjat kuten Devil’s Run väittävät esittävänsä oikeaa biker-elämää, mutta ne ovat todellisuudessa fiktiota, tuottajien ja tekijöiden versio siitä mitä he kuvittelevat keholaisten elämän olevan. Kerhot on luotu sarjaa varten ja sarjassa on mukana aitoja ihmisiä esittämässä kerholaisia. Mukana on myös aitoja motoristeja esittämässä motoristeja. Mukana on myös entisiä outlaw-kerholaisia esittämässä outlaw-kerholaisten rooleja.

Todellisuuden ja fiktion raja on alkanut todellakin hämärtyä. Jonkinlaisena tämän kehityksen huippuna voidaan pitää sitä, että ATF on käyttänyt ”dokumentti”-sarja Ganglandin jaksoja todistusaineistonaan. Liittovaltion viranomaiset ovat todellakin liittäneet televisiosarjassa esitettyjä väitteitä todisteiden joukkoon! Nämä ”todisteet” ovat siis tv-sarjassa esitettyjä väitteitä ja oletuksia, käsikirjoittajan kynäilemiä lauseita, jotka möreä-ääninen lukija lukee nauhalle. Ne ovat ihmisten sanomisia, joita ei ole missään todistettu, tai jotka eivät välttämättä perustu todellisuuteen. Ne eivät ole valaehtoisia todistajalausuntoja. Ja silti, niitä on liitetty todisteitten joukkoon liittovaltion viraston ja syyttäjien toimesta! Sons of Anarchy -sarjan luojat ovat sanoneet, että se on fiktiota, Hollywoodia, kuvitelmaa, mutta miljoonille tv-katsojille se on totta. Se näyttää siltä, aivan kuten Iron Pigs MC:kin, mutta aivan kuten Iron Pigs MC, Sons of Anarchykin on vain fiktiota. Fiktio on kuitenkin ohittanut mediassa todellisuuden. Fiktiivinen kuva outlaw-motoristeista on korvannut sen todellisen kuvan. Fiktio on korvannut faktan jopa poliisin ja syyttäjien puheissa. Todellisuus on liian totta.

kiitt채채 tukijoitaan!

wildblood.fi

Our culture runs deeper than blood

Wild Blood lehti paperisena kotiisi?

Liittym채ll채 villiveriset ry:n j채seneksi tuet vaihtoehtokulttuurien esille tuomista ja saat paperisen lehden kannettuna kotiisi. http://wildblood.fi/liity-jaseneksi