Vasen pääkaupunkiseutu 1/2013

ESPOON, HELSINGIN JA VANTAAN VASEMMISTON LEHTI 1/2013

ANNA UPOLA-LEHTO

Vasen OSUUSKUNNAT – MODERNIA YRITTÄMISTÄ KAUPPAKESKUKSET TESTISSÄ NYKYPÄIVÄN TURISMIA ÄÄRIOIKEISTO NÄKYY JO

Claes Andersson:

MIKSI HERRAKERHOMYYTTI VAIVAA YHÄ SUOMENRUOTSALAISIA? VAHVAT NAISET RIIKKA KORPINURMI, NIINA KARVINEN JA MINTTU SILLANPÄÄ

YHTEISTYÖTÄ YLI KUNTARAJOJEN

PÄÄKAUPUNKISEUDUN UUDET PÄÄTTÄJÄT Ota yhteyttä, jos haluat vaikuttaa!

PÄÄKIRJOITUS HENNA SAVOLAINEN

Espooseen kokoontuneet kunnallisjärjestöjen puheenjohtajat Niina Karvinen (vas.), Riikka Korpinurmi ja Minttu Sillanpää ovat kolmikymppisiä naisia, joita puolueessa on paljon.

Huoli omasta kotikaupungista KÄDESSÄSI ON vuoden 2013 ensimmäinen Espoon, Vantaan ja Helsingin Vasemmistojen yhteinen lehti – Vasen.

Tässä numerossa halusimme esitellä pääkaupunkiseudun kuntapolitiikan uusia ja vanhoja kasvoja. Huomaat, että monet heistä ovat naisia. Tällä samalla aukeamalla esittäytyvät kolmen kaupungin uudet vasemmistopuheenjohtajat – kaikki naisia.

Monien kuntavaikuttajien puheista kantautuu huoli kotikaupungeistaan ja niiden ihmisistä.

Helsinkiläinen Reijo Pipinen puhuu asunnottomuudesta. ”Miksi Suomi, joka asutti 400 000 siirtokarjalaista, ei pysty löytämään asuntoa 8 000 asunnottomalle (joista puolet on Helsingissä)?”

Espoon valtuutettu Kalevi Kivistö puolestaan vaatii välittömiä toimenpiteitä sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntoon saamiseksi. ”Lain vastainen tilanne palvelujen saannissa on häpeäksi näin rikkaalle kaupungille.”

Helsinkiläinen valtuutettu Sirpa Puhakka sanoo jyrkän ein kaupungin palvelujen yksityistämiselle, ”joka tuntuu olevaan kokoomuksen lempilapsi”.

40 vuotta Vantaan valtuustossa istunut Jaakko Laakso kysyy, mihin valta on vaaleissa valituilta valtuutetuilta kadonnut. ”Vantaa oli kuuluisa siitä, että vallankäyttö oli tiukasti kuntalaisten valitsemalla kaupunginvaltuustolla. Virkamiehet eivät ohjanneet, vaan toteuttivat kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen tekemiä linjauksia. Nyt vahvat virkamiehet vievät kaupungin kehitystä haluamaansa suuntaan ja kaupunginvaltuuston enemmistö tulee perässä.”

Huolien lisäksi monet haastateltavat kertovat erilaisista kokemuksistaan politiikkaan mukaantulosta. ”LIITYIN PUOLUEESEEN pari vuotta sitten ja aluksi tuntui siltä, etten oikein kehtaa lähteä mukaan toimintaan. Lopulta paikallisosastoni aktiivit tulivat soittamaan ovikelloa ja kysymään, tulisinko kokoukseen”, vantaalainen Kaarlo Kivimäki hehkuttaa.

Espoolaisen Jaana Wessmanin sai aktivoitumaan vastareaktio. ”Perussuomalaisten vaalivoitto aiheutti sellaisen olon, että jotakin olisi tehtävä. Heidän ajatusmaailmassaan köyhät taistelevat toisiaan vastaan, eläkeläiset maahanmuuttajia vastaan. Minusta kaikkien köyhien olisi yhdessä toimien parannettava asemaansa.”

Tutustu lehden avulla oman kaupunkisi vaikuttajiin ja heidän ajatuksiinsa! Ehkä inspiroidut itsekin lähtemään mukaan?

Espoon, Helsingin ja Vantaan Vasemmiston lehti.

Päätoimittaja Henna Savolainen. Toimitussihteeri Elina Vainikainen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Valokuvaajat Anna Upola-Lehto ja Mikko T. Helminen. Julkaisija Espoon, Helsingin ja Vantaan Vasemmistoliittot, Lintulahdenkatu 10, 3. krs, 00500 Helsinki. Paino I-print Oy, Seinäjoki.

2

Hilton herätti Kolme vasemmistovaikuttajaa kävi katsomassa Hiltondokumentin ja tunnisti monet nuorten jutut. Köyhäksi leimautumisesta on omaakin lapsuudenkokemusta.

TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVA MIKKO T. HELMINEN

V

irpi Suutarin käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Hilton! kertoo itähelsinkiläisistä nuorisoasuntola ”Hiltonissa” asuvista nuorista miehistä ja naisista. Hilton on yksi Nuorisosäätiön asuntoloista. Se on kaukana hotellista, vaikka kutsumanimi leikkisästi siihen suuntaan viittaakin. Asunnot ovat pieniä ja pelkistettyjä.

Elokuvan katsovat Helsingin Vasemmiston uusi puheenjohtaja, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa työskentelevä Riikka Korpinurmi, 34, Espoon Vasemmiston uusi puheenjohtaja, lääketeollisuudessa muun muassa lääkelogistiikan parissa työskentelevä farmaseutti ja insinööri Niina Karvinen, 36, sekä Vantaan Vasemmiston puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja Suomen Elintarviketyöläisten liiton

sel:n työntekijä Minttu Sillanpää, 32.

Hän on kolmikon ”konkari”, vaikka hänenkin puheenjohtajuutensa on vasta runsaan vuoden vanha. ”Eihän sen itse asiassa pitäisi mennä niin, että me käymme katsomassa tällaisia elokuvia. Mehän tunnemme näitä nuorten juttuja muutenkin ja tiedämme, mistä köyhyys, työttömyys ja joutilaisuus johtuvat. Niiden, jotka eivät kohtaa ja näe huono-osaisuutta omassa elinpiirissään, pitäisi mieluummin mennä katsomaan Hilton”, Minttu Sillanpää tokaisee. ”Esimerkiksi Espoon kuntapäättäjien olisi hyvä nähdä tämä. Tuntuu, että siellä on paljon niitä, jotka eivät ole ihan kartalla sen suhteen, missä mennään. Vastaavia ’hotelleja’ löytyy Espoostakin”, Niina Karvinen sanoo. ”Minua ahdisti katsoa sitä nuorten elämää, kun tiedän, että lapsiperheköyhyys on Helsingissä kolminkertaistunut 15 vuodessa. Elokuvasta näki, mistä ongelmat juonsivat juurensa: lapsuudenkodissa oli mennyt huonosti”, Riikka Korpinurmi sanoo.

”Yksi hyvä ystäväni asuu melkein Hiltonin naapurissa. Ennen hän suhtautui sen ympärillä pyöriviin porukoihin epäileväisesti. Dokumentin nähtyään hän sanoi, että ne ihmiset alkoivat tuntua hänestä tutuilta ja turvallisilta, ymmärrettäviltäkin.”

MINTTU SILLANPÄÄ

tunteet ja muistot ”Ihmiset ovat hauraita. Erityisen koskettava kohta oli, kun se vähän vanhempi mies muisteli, miten hänet vietiin lapsena kotoa pois ilman että kukaan kertoi hänelle syitä tai sitä, mihin muut menivät.”

ETSIVÄ NUORISOTYÖ ON ERINOMAISTA TYÖTÄ

”Helsingissä tehtävä opetusviraston koordinoima etsivä nuorisotyö on loistavaa, ammattimaista työtä. Siinä käydään kaikkien peruskoulun, lukion tai ammattikoulun keskeyttäneiden luona, ja sellaisten luona, jotka eivät ole hakeutuneet peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Tässä leffassakin etsivän nuorisotyön sosiaalityöntekijät olivat tosi mukavia.

Hieman toisenlaisilta vaikuttivat ne sossut, jotka tulivat tarkastamaan, miten yksi dokumentin päähenkilöistä selvisi kotona vastasyntyneen lapsensa kanssa”, Sillanpää katsoo.

Toisin kuin etsivään nuorisotyöhön, nuorisotakuuprojektiin Sillanpää suhtautuu hieman skeptisesti, koska ”siitä ei kukaan ole loppuviimeksi vastuussa”. Ei myöskään ole tietoa, mistä takuuseen saadaan rahat.

Usean ministeriön yhteinen nuorisotakuuprojekti käynnistyi maaliskuussa. Sen tulee tarjota alle 25-vuo-

”ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ ME TEEMME TIIVISTÄ YHTEISTYÖTÄ.”

tiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. ”Sitten on tämä syrjäytyminen.

Syrjäytynyt on identiteetti, jota tarjotaan muille, sillä ihmiset haluavat luokitella toisiansa. Onko sitä sanaa pakko käyttää ylipäätään? Se elokuvan hiljainen poika, jolla oli tyttökaveri, puhui ihan aiheesta: hänestä tuntui pahalta ajatella, että hän olisi jotenkin syrjäytynyt.” ”Myös ikärajat ovat ongelmallisia.

Jos asut sijoitettuna perheeseen, jälkihoito päättyy jo 21 vuoden iässä,

vaikka nuoret aikuiset tarvitsisivat tukea kipeästi ainakin 24-vuotiaiksi saakka. Tukea pitäisi itse asiassa antaa niin kauan kuin kukin sitä tarvitsee. Matalan kynnyksen ja ennaltaehkäisevät palvelut ovat äärimmäisen tärkeitä”, Riikka Korpinurmi sanoo.

KÖYHYYS JA VUOKRALLA ASUMINEN LEIMAAVAT

”Ala-asteella oli yleistä, että lapsia kiusattiin köyhyyden takia. Sain minäkin siitä kiusaamisesta osani, kun ei meidän perheessä ollut varaa ostaa muotivaatteita tai uusia urheiluvälineitä. Kuljin serkkujen vanhoissa

vaatteissa ja hiihdin vanhoilla suksilla”, Minttu Sillanpää kertoo. ”Minä muistan, kun perheemme asui Kirkkonummella ja toiset lapset sanoivat minulle osoittelevasti, että ai niin, tehän asutte niissä vuokrataloissa. Lapset imevät aikuisilta vaikutteita. Tuskin lasten mielestä oli niin suurta väliä, asuuko omassa vai vuokralla”, Riikka Korpinurmi jakaa kokemuksiaan leimatuksi tulemisesta. ”Olen syntynyt Tapiolassa, jossa asun vieläkin. Minua harmitti kuntavaalien aikaan, kun sain kuulla paljon kommentteja siitä, että ’vassari Tapiolasta, mistä sä mitään tiedät meidän huonompiosaisten asioista’. Olen kuitenkin asunut tosiaan jo ala-astelaisena täällä ja kyllä meitä oli muitakin niitä, jotka saivat koulussa oppia aika nopeasti, että on vähän vähempivaraisesta perheestä. Joitakin kiusattiin kunnolla”, Niina Karvinen kertoo.

Itä-Helsingillä on tietty maine, vaikka siellä asuu todella monenkirjavaa porukkaa ja on erilaisia asuinalueita. On myös 40 000 asukkaan Vuosaari, josta edellisellä valtuustokaudella ei ollut yhtään kaupunginvaltuutettua. ”Kävin kuntavaalikampanjoimassa Vuosaaressa. Siellä oli todellakin aistittavissa oman kaupunginosan Vuosaari-solidaarisuus, joka ylitti puoluerajat. Nyt sieltä onkin neljä valtuutettua, myös Eija Loukoila Vasemmistoliitosta”, Korpinurmi kertoo. ”Helsingissä niin sanottu koulushoppailu on lähtenyt ihan käsistä.

Olen kuullut perheestä, jonka toinen vanhempi muutti kirjansa niin sanotulle hyvälle asuinalueelle, jotta lapset saataisiin sen alueen lähikouluun”, Sillanpää sanoo.

Riikka Korpinurmen mukaan tärkeintä on, että kaikkia lähikouluja kehitetään ja kouluissa on nykyistä pienemmät ryhmäkoot. ”Maahanmuuttajalapset tarvitsevat enemmän tukea suomen kielen opinnoissa, ja heitä ajatellen pitää palkata myös enemmän erityisopettajia.” ”Itä-Helsinki on itse asiassa monella tavoin nousussa. Tällä hetkellä taantuvia alueita ovat esimerkiksi Malminkartano ja Kannelmäki Vantaankosken-radan varressa”, Minttu Sillanpää tietää kertoa. Mutta miksi näin on? Se vaatisi uudet keskustelut ja kenties uuden dokumentinkin.

Tieto ja ideat ylittävät rajat Pääkaupunkiseudun vasemmistolaiset tiivistävät yhteistyötään ”Nyt panemme kaikki paukut kesäkuussa Tampereella pidettävään kaksipäiväiseen puoluekokoukseen. Sitten tulee kesätauko, ja syksymmällä taas jotain uutta”, Helsingin Vasemmiston puheenjohtaja Riikka Korpinurmi kiteyttää tulevien kuukausien tapahtumakalenteria.

Niina Karvinen, Minttu Sillanpää ja Riikka Korpinurmi ovat päättäneet tehdä likeistä puheenjohtajayhteistyötä. ”Olemme istuneet lounaalla ja suunnitelleet”, Karvinen kertoo. ”Ensimmäinen yhteisprojektimme oli huhtikuussa pidetty metropoliseminaari. Omalle tekemiselleen saa tukea, kun ajatuksia voi jakaa toisten vastaavanlaisessa

tilanteessa olevien kanssa”, Minttu Sillanpää sanoo. ”Jos Helsingissä on tarjolla jotain mielenkiintoista, keskustelutilaisuuksia tai vaikkapa bileitä, niistä kerrotaan Espoossa ja Vantaallakin, ja tietysti toisin päin.

Jossain vaiheessa teemme taas jotain yhteistä, metropoliseminaarin tapaista, joka näytettiin myös netissä suorana lähetyksenä!”

Riikka Korpinurmi kertoo, että puheenjohtajilta on toivottu esimerkiksi ajankohtaisten teosten lukupiiriä. Helsingistä valittiin ennätykselliset 39 puoluekokousedustajaa 300:sta. Vantaalaiset saivat kahdeksan paikkaa ja espoolaiset viisi. Niin Korpinurmi, Karvinen kuin Sillanpääkin lähtevät puoluekokousedustajina Tampereelle.

3

ANNA UPOLA-LEHTO

Mitä on elää ruotsinkielisenä Suomessa? Äidinkieli on ainoa kaikille ihmisille yhteinen kieli, sanoo pohjanmaalainen kirjailija Gösta Ågren. Claes Andersson kertoo elämästään kaksikielisenä suomalaisena.

CLAES ANDERSSON: ATT VARA SVENSKSPRÅKIG I FINLAND MODERSMÅLET ÄR DET ENDA språk som alla mänskor har gemensamt, säger den österbottniska författaren Gösta Ågren.

Mitt modersmål är svenska, också om karelskan var det första språk jag hörde och lärde mig, då vårt hembiträde Saimi kom från Karelen. Vi talade alltså svenska hemma, men mycket tidigt hade jag finskspråkiga kamrater och vande mig vid att tala också finska. På fotbollsplanen var det finska som gällde. I tonåren när flickorna blev intressanta var det ju inte språket jag var ute efter.

Jag blev alltså tidigt aktivt tvåspråkig och därför har jag aldrig på ett personligt plan upplevt någon stor konflikt mellan finskan och svenskan. Ju flera språk man lär sig, desto bättre. Barnet kan lära sig, inte bara två, utan fem språk lika bra.

Min första riktiga kyss, när jag cirka fjorton, skedde med en vacker finskspråkig flicka – det skedde bakom ett draperi på en hemmafest på Högbergsgatan i Helsingfors och jag minns det så bra, därför att jag faktiskt svimmade.

Efter krigen i slutet av 1940-talet hände det att jag fick stryk på gatan i Helsingfors om jag talade svenska. Alla stadsdelar i Helsingfors hade sina egna ungdomsgäng, Brunssagänget, Sörkkäjänget osv, som ordnade stora slagsmål, ofta i Brunnsparken.

Men på den tiden var det knytnävar (och kanske knogjärn) som gällde, inte knivar och absolut inte skjutvapen, Annars har jag för mig, att våra krig medförde en viss avspänning mellan språkgrupperna. Man hade krigat tillsammans och kanske blivit vänner under de långa åren av ställningskrig.

TROTS ATT finlandssvenskarnas sociala profil inte skiljer sig nämnvärt från den finskspråkiga majoritetens, fortsätter myten om finlandssvenskarna som ”herrskap” och överklass att existera. Ändå finns det i vårt lands svenskspråkiga jobbare, fiskare, bönder, sjukskötare, chaufförer, butiksbiträden osv precis som på finskt håll. En orsak till att 4

överklassmyten lever kvar hänger samman med att Svenska Folkpartiet är ett borgerligt parti som profilerar sig som ett språkparti.

Fyra av fem finlandssvenskar röstar därför borgerligt, på grund av språket. Det innebär också, att många finlandssvenskar röstar mot sina egna intressen. Arbetaren röstar in sin chef i fullmäktige och riksdag, det lågavlönade sjukvårdsbiträdet röstar in den svenskspråkiga överläkaren, fiskaren röstar på sin bankdirektör.

Det har bott svensktalande mänskor längs våra kuster ända sedan 1100-talet.

Identiteten som finlandssvensk uppkom dock först i början på 1900-talet. År 1919 blev Finland officiellt tvåspråkigt och vi fick världens kanske bästa minoritetslagstiftning. År 1900 fanns det 300 000 mänskor med svenska som modersmål i Finland- Är 2006 var antalet 290 000. Men antalet aktivt tvåspråkiga ökar hela tiden, så finlandssvenskarna är inte utrotningshotade.

Jag själv upplevde aldrig mitt svenska modersmål som någon belastning då jag blev invald i Riksdagen år 1987, och då jag blev Vänsterförbundets första ordförande år 1990. Men i praktiken gjordes ju jobbet mest på finska. I Riksdagens plenisal är det fullt möjligt att tala svenska, men om man vill att folk skall lyssna på vad man har att säga lönar det sig att tala finska.

I och med Sannfinländarnas valframgångar har klimatet hårdnat för alla minoriteter, de etniska och sexuella, men också för finlandssvenskarna. Kravet att frånta svenskan status som nationalspråk hörs allt oftare, och man vill göra svenskan frivillig i skolan. Språket och tilltalet har blivit rått och hotfullt, speciellt på nätet.

Vänsterförbundet har konsekvent tagit ställning mot rasism och diskriminering av minoriteter. Det är en linje som gör mig, som ex-ordförande, både stolt och glad. Ge aldrig efter för fanatikernas och de enögdas populistiska hatpropaganda. Socialism är humanism.

CLAES ANDERSSON

Minun äidinkieleni on ruotsi, vaikka lymiseen on porvarillinen rkp, joka ensimmäinen oppimani kieli olikin profiloituu kielipuolueeksi. Neljä karjalanmurre, jota Karjalasta kotoiviidestä suomenruotsalaisesta ääsin oleva kotiapulaisemme Saimi punestää siis kielensä takia porvarillishui. Muuten kotonamme puhuttiin ta puoluetta. Tämä johtaa siihen, että vain ruotsia. moni meikäläisistä äänestää omien Sain kuitenkin jo hyvin varhaisesetujensa vastaisesti. Työläinen ääsa vaiheessa suomenkielisiä ystäviä nestää pomoaan, matalapalkkainen ja totuin puhumaan myös heidän lähihoitaja ruotsinkielistä ylilääkäriä kieltään. Jalkapallokentällä puhuttiin ja kalastaja pankinjohtajaansa. suomea. Kun tytöt alkoivat kiinnosRuotsinkielisiä ihmisiä on asunut taa teini-iässä, en paljon välittänyt, rannikoillamme 1100-luvulta lähtien. mitä kieltä he puhuivat.

Identiteettinä suomenruotsalaisuus Minusta kasvoi siis aktiivinen kaksyntyi kuitenkin vasta 1900-luvulsikielinen, ja tästä syystä en ole kola. Vuonna 1919, kun Suomesta tukenut suuria konflikteja ruotsin ja li virallisesti kaksikielinen, saimme suomen välillä. Mitä useamman kiemaailman ehkä parhaan vähemmislen oppii, sitä parempi. Lapsen kietölainsäädännön. lenoppimiskyky ei rajoitu vain kahVuonna 1900 Suomessa oli teen, vaan hän voi oppia puhumaan 300 000 ihmistä, joiden äidinkieli jopa viittä kieltä yhtä hyvin. oli ruotsi – vuonna 2006 tämä lukumäärä oli 290 000. Aktiivisten kakEnsimmäisen oikean suudelmani koin ollessani noin 14-vuotias. Se sikielisten määrä kuitenkin kasvaa tapahtui kauniin suomenkielisen tykoko ajan, joten suomenruotsalaiset tön kanssa verhon takana kotibileiseivät ole vaarassa kuolla sukupuutsä Helsingin Korkeavuorenkadulla. toon.

Muistan sen elävästi, koska pyörryin ILMAPIIRI VÄHEMMISTÖJÄ jälkeenpäin.

KOHTAAN KOVENTUNUT Sotien jälkeen joskus 1940-luvun Itse en kokenut äidinkieltäni taakkaloppupuolella sain joskus turpaani na, kun minut vuonna 1987 valittiin Helsingin kadulla, koska puhuin eduskuntaan, tai kun minusta vuonruotsia. Tuolloin kaikilla Helsingin na 1990 tuli Vasemmistokaupunginosilla oli omat liiton ensimmäinen punuorisojenginsä. Oli Kaivarin jengi, Sörkän jengi heenjohtaja. Käytännön ja niin edelleen. Jengit työhän tehtiin kuitenkin järjestivät isoja tappelui- ”NELJÄ VIIDESTÄ enimmäkseen suomeksi. ta, usein juuri KaivopuisEduskunnan istuntosalisSUOMENtossa. Tappeluissa käysa saa toki puhua ruotsia, tettiin tuolloin pelkkiä RUOTSALAISESTA mutta jos halua ihmisten nyrkkejä, ei veitsiä eikä ÄÄNESTÄÄ kuuntelevan, kannattaa missään nimessä ampuse tehdä suomeksi.

KIELENSÄ TAKIA ma-aseita.

Perussuomalaisten Minulla on kuitenkin PORVARILLISTA suosion noustua ilmapiiri kaikkia vähemmistöjä sellainen mielikuva, että kohtaan on koventunut. sota ikään kuin laukai- PUOLUETTA.” si aiemmin kiristyneen Tämä koskee niin etnisiä tunnelman kieliryhmien kuin seksuaalisia vähemmistöjäkin, mutta myös suomenvälillä. Erikieliset sotivat yhdessä ja ruotsalaisia. Yhä useammin kuuluu ystävystyivätkin useiden asemasotavuosien aikana. vaatimuksia siitä, että ruotsin asema kansalliskielenä tulisi poistaa, RKP OSASYYNÄ ”HERRAKERHO”ja ruotsi halutaan vapaaehtoiseksi MYYTIN SÄILYMISEEN kouluissa. Keskustelun sävy ja kieOma suomenruotsalainen profiililenkäyttö on uhkaava ja raaka, erityini ei juuri poikkea suomenkielisen sesti internetissä. enemmistön profiilista. Silti myytti Vasemmistoliitto on johdonmukaisesti ottanut kantaa rasismia ja suomenruotsalaisesta ”herrakerhosta” ja yläluokasta on tänäkin päivänä vähemmistöjen syrjintää vastaan. voimissaan. Maassamme on kuitenTämä on linjaus, joka saa minut enkin muun muassa ruotsinkielisiä tisenä puheenjohtajana sekä ylpeäksi työläisiä, kalastajia, maanviljelijöitä, että iloiseksi. Älkää taipuko fanaatikkojen ja yksipuolisten populistiselle sairaanhoitajia, kuljettajia ja kaupankassoja – ihan samalla tavalla kuin vihapropagandalle. Sosialismi on humanismia. suomenkielistenkin keskuudessa.

CLAES ANDERSSON Yksi syy yläluokkakäsityksen säi-

Dan Koivulaakso:

”Perussuomalaiset toimivat äärioikeiston kilpenä” Dan Koivulaakso on joutunut äärioikeiston ja perussuomalaisten raivon kohteeksi kirjoitettuaan Mikael Brunilan ja Li Anderssonin kanssa kirjan Äärioikeisto Suomessa.

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

K

ymmeniä vihamielisiä ja aggressiivisia puheluja, satoja viestejä, tuhansia verkkokirjoituksia… Kun perussuomalaisten vaikutusvalta alkoi kasvaa, ja alkoi samalla näkyä, miten he toimivat ikään kuin suojakilpenä äärioikeistolle, nämä asiat oli pakko kirjoittaa auki.”

Dan Koivulaakso näkee, että perussuomalaiset ovat vähätelleet puolueensa sisällä toimivan Suomen Sisu -järjestön merkitystä. ”Perussuomalaiset ovat pystyneet politisoimaan ennen muu-

Äärioikeisto näkyy jo kaupunkikuvassa.

ta maahanmuutto- ja Eurooppakysymykset. Se, mikä ennen oli rasismia, on nyt ’maahanmuuttokriittisyyttä’, joka on heidän ajattelunsa ydintä ja näyttää uponneen turhautuneeseen äänestä-

jäkuntaan. Kuitenkin kysymys on eräästä äärioikeiston perinteisestä tavoitteesta, yhden rodun ja kulttuurin suljetusta kansakunnasta.” ”Vanhat puolueet, ennen muuta vasemmisto, eivät ole kyenneet

politisoimaan kysymyksiä siksi, että politiikassa perinteisesti on ollut kyse ennen muuta ihmisten ja kansakunnan toimeentulosta.

Nyt kamppailua käydään sen sijaan kulttuurillisella tasolla, siitä,

uhkaavatko jotkut ’vieraat kulttuurit’ meidän kansallisuuttamme.”

Timo Soini onkin nyt haastanut kokoomuksen siinä, kumpi on enemmän ”kansallinen”. ”Voi sanoa, että yhteiskunnan hegemoniakamppailu käydään tällä hetkellä oikeiston sisällä”, Koivulaakso sanoo. ”Käytännön politiikassa, Helsingin kaupunginvaltuustossa, perussuomalaisten oikeistolaisuus näkyy vielä selvemmin. He ajavat perinteistä, kovaa oikeistolaista työnantajapolitiikkaa.” ”Hyvä esimerkki on Helsingissä vasemmiston ja vihreiden äänin kaatunut kokoomuksen ja perussuomalaisten ajama palvelualoite, jota voi hyvin sanoa yksityistämisautomaatiksi. Kun se ei mennyt läpi Helsingissä, Jussi Hallaahon ystävä ja Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immonen lähti ajamaan sitä aloitteella Oulussa.

Immonen on väläytellyt myös lakko-oikeuden kaventamista.” ”Perussuomalaiset valittivat myös, että muualta tulevat tulevat tänne sosiaalipalvelujen piiriin, ja se ei ole hyvä. Silloin Vasemmiston Sami Muttilainen lohkaisi että hei, vilkuttakaa ne valtuutetut, jotka ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä – eipä kovin monta kättä noussut.”

Vasenkätinen oppi heittämään oikealla ”Olen laman lapsia”, sanoo Helsingissä Harjukadulla 1980 syntynyt Dan Koivulaakso. Nyt Dan on Helsingin kaupunginvaltuutettu, määrätietoinen toimija ja myös kirjailija.

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Danin äiti on ruotsinkielinen, ja poika oppi kaksikieliseksi. Hän kuunteli punkkia, harrasti roolipelejä ja pelasi koripalloa. Koriksessa vasenkätinen poika oppi heittämään oikealla, kun valmentaja unohti kysyä, oliko joukossa vasenkätisiä.

Yhteiskunta alkoi kiinnostaa vasta kun Dan turhautui varusmiespalveluksessa Dragsvikissa.

Globalisaatiokriittinen liikehdintä alkoi noihin aikoihin. ”Kävin joissakin mielenosoituksissa, mutta niiden organisointiin osallistuin vasta myöhemmin.”

Dan meni 2001 Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan tietotekniikkaa, mutta vaihtoi seu-

raavana vuonna Social- och kommunalhögskolaniin opiskelemaan journalismia, sosiologiaa ja rasismin tutkimusta. Diplomi-inssiä hänestä ei siis tullut, mutta tkk:n aika antoi yhteiskunnallisesti aktiivisen kaveriporukan. ”Sain itseluottamusta lähteä mukaan”, hän sanoo.

Opiskelun ohella hän toimi Amnestyssä, oli siellä töissäkin, ja teki lukuisia muita hommia postin varastosta kotiruokalähetiksi ja muuttomieheksi.

Dan teki kandin paperit kolmessa vuodessa ja lähti 2005 puoleksi vuodeksi Sambiaan vapaaehtoistyöhön. Siellä hän muun muassa kierteli valistustyötä tekevän teatteriryhmän mukana valokuvaten ja järjestäen ryhmälle rahoitusta.

Asunto löytyi Lusakan suurimmasta slummista. Sambian jäl-

keen hän meni pariksi vuodeksi Tampereen yliopistoon ja valmistui pääaineenaan sosiaaliantropologia. Sittemmin hän on tehnyt monia erilaisia projektitehtäviä, kuten Amnestyn verkkokampanjoita.

Tampereella Dan liittyi Vasemmistonuoriin ja tuli valituksi sittemmin järjestön puheenjohtajaksi. Nykyisin hän työskentelee aluetoimitsijana Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa (jhl). Dan pitääkin työelämän tuntemusta ehkä vahvimpana osaamisalueenaan. Työelämää, ja erityisesti pätkätöitä, käsitteli myös hänen muutama vuosi sitten ilmestynyt ensimmäinen kirjansa, yhdessä neljän muun kanssa kirjoitettu Radikaaleinta on arki.

Toinen hyvin määrätietoisen Danin vahvuus on kyky laskea, ja sitäkin enemmän kyky nähdä, mitä on numeroiden takana – kenelle tahansa, mutta varsinkin poliitikolle, kallisarvoinen ominaisuus.

Hänen vahvuuksiaan ovat myös laaja toveriporukka ja kyky verkostoitua: uuden politiikanteon kulmakiviä nekin.

Ollako vai eikö olla? vaivaa Dan Koivulaaksoa. Siis vasemmisto hallituksessa tekemässä kokoomuksen kanssa kompromisseja, vai oppositiossa omalla linjalla.

5

VAPAATA KAUPUNKITILAA ASUKKAILLE Vantaalaisella Kaarlo Kivimäellä on innostava tarina siitä, miten hän päätyi aktivoitumaan politiikassa.

TEKSTI ARTO BÄCKSTRÖM KUVA MIKKO T. HELMINEN

L

iityin puolueeseen pari vuotta sitten ja aluksi tuntui siltä, etten oikein kehtaa lähteä mukaan toimintaan. Lopulta paikallisosastoni aktiivit tulivat soittamaan ovikelloa ja kysymään, tulisinko kokoukseen”, Kaarlo Kivimäki hehkuttaa.

Siitä lähtien mies on ollut aktiivisesti mukana Vasemmistoliiton toiminnassa Vantaalla. Viime kunnallisvaaleissa hän sai niin suuren äänimäärän, että paikka Vantaan vapaa-ajan lautakunnassa aukeni.

Täysin sattumalta ei Kivimäkikään kunnallispolitiikkaan päätynyt. Erityisesti kaupunkimaantieteeseen perehtynyt maantiedon, historian ja yhteiskuntaopin opettaja on työssään törmännyt myös konkreettisesti yhteiskunnan nurjaan puoleen. ”Opettajan kokemus vahvisti poliittisia käsityksiäni, kun omin silmin jouduin kouluissa todistamaan rasismia ja eriarvoisuutta. Siitä kehittyi lopulta se polte lähteä mukaan vaikuttamaan”, Kivimäki selventää.

Kivimäki toivoo, että ihmiset uskaltaisivat olla häneen rohkeasti yhteydessä. Hänet tavoittaa niin sähköpostilla (kaarlo.kivimaki@gmail.com) kuin sosiaalisesta mediastakin sekä tietysti Vasemmistoliiton tapahtumista ja toriteltoilta.

NUORILLE LÖYDYTTÄVÄ TILAA TOTEUTTAA ITSEÄÄN

Kivimäki osoittautuu nopeasti avoimeksi ja helposti lähestyttäväksi tyypiksi, jonka kanssa voi keskustella aiheesta kuin aihees-

ta luontevasti. Kivimäki kuvaakin itseään positiiviseksi, optimistiseksi ja monipuoliseksi ajattelijaksi. ”Mutta toisaalta olen myös aika suurpiirteinen ihminen, jolle kaiken ei tarvitse olla aina niin kohdillaan”, hän lisää.

Uudesta luottamustehtävästä vapaa-ajan lautakunnassa Kivimäki on erittäin innostunut. ”Erityisesti tilakysymykset ovat minulle tärkeitä. Asukkailla tulisi olla riittävästi tiloja omaehtoiseen kulttuuri- ja harrastustoimintaan. Varsinkin nuoret tarvitsevat vapaata kaupunkitilaa itsensä toteuttamiseen, ja uusia liikuntalajeja, kuten frisbeetä ja skeittausta, tulisi tukea sopivilla ratkaisuilla. Vantaata kehittäisin yleisesti siihen suuntaan, että ihmiset kohtaisivat enemmän toisiaan ja sosiaalista eriytymistä ei juuri tapahtuisi.”

Vapaa-ajan lautakunta huolehtii Vantaalla muun muassa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioista. Kivimäki on mies paikallaan, sillä hänellä on myös omia harrastuksia pitkä lista. Urheilun ystäväksi tunnustautuva Kivimäki pelaa vapaa-ajallaan jääkiekkoa, salibandya ja jalkapalloa. ”Myös keikoilla tulee käytyä, ja matkustelua harrastan sen verran kuin rahaa riittää.

Loppuaika meneekin avovaimon kanssa rintamamiestaloa nikkaroidessa ja koiran kanssa puuhaillessa.”

Tuovatko leikkaukset todella säästöjä?

Vantaan sosiaali- ja

terveyslautakunnan varajäsen Anu KronbergMerikukka on todella huolissaan kaupungin säästöohjelmasta.

TEKSTI ARTO BÄCKSTRÖM KUVA MIKKO T. HELMINEN

”Miten saamme Vantaan säilymään Vantaana? Miten kotikaupunkimme selviytyy säästökuurista?”

Anu Kronberg-Merikukka on alkujaan helsinkiläinen, mutta viimeiset 6

neljä vuotta Vantaan Pähkinärinteessä asustanut jhl:n luottamusmies.

Hän on työskennellyt mielenterveyskuntoutusta tarjoavassa Niemikotisäätiössä jo vuodesta 1996, joten sosiaali- ja terveysasioista löytyy asiantuntemusta pitkältä ajalta.

Vapaa-aikansa Kronberg-Merikukka viettää hevosten, kahvakuulan ja dekkareiden parissa. ”Olen myös hyvin perhekeskeinen ja ennen kaikkea äiti isolla ä:llä! Perheeseeni kuuluu mieheni, kaksi lasta sekä basenjirotuinen koira.”

Kunnallispolitiikkaan KronbergMerikukka päätti lähteä mukaan viime syksynä todettuaan, että sohvapolitikointi ei enää riitä. ”Olin ensin ehdolla kunnallisvaaleissa sitoutumattomana. Vasemmistoliiton mahtava vaalimeininki, upea

yhteishenki sekä todellinen ja aito tahto olla ihmisten asialla vakuuttivat minut ja liityin puolueen jäseneksi. Haluan olla mukana vaikuttamassa vantaalaisten hyvinvointiin ja tuomassa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta kaupunkiimme.”

VANTAA ON PÄÄSTETTY PAHOINVOIVAKSI

Vantaalla Kronberg-Merikukka kertoo viihtyvänsä hyvin, vaikka huoli kaupungin tilasta onkin suuri. Hänelle tärkeimpiä aiheita ovat mielenterveystyö ja lapsiperheiden asema. ”Erityistä tukea tarvitsevien perheiden hyvinvoinnista ja arjessa jakAnu Kronberg-Merikukka kuvailee itseään iloiseksi, puheliaaksi ja helposti lähestyttäväksi.

samisesta huolehtiminen on päässyt pahasti unohtumaan. Välillä ihmettelen, onko todella käytävä aivan pohjalla ennen kuin on oikeutettu saamaan apua.”

Vaikka köyhien ja lapsiperheiden hyvinvoinnista leikkaaminen on helppo todeta järjettömäksi, on Kronberg-Merikukan myönnettävä, että hänellä on toistaiseksi paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia kaupungin ongelmiin. ”Kun Vantaa on jo päästetty näin pahoinvoivaan tilaan, täytyy todella miettiä, onko enää mahdollisuuksia selvitä tilanteesta itsenäisesti. Näitä asioita olisi pitänyt ratkoa jo aiemmin.”

Tahtoa ja kykyä Kronberg-Merikukalta varmasti löytyy ratkaisujen löytämiseksi – vaikeinakin aikoina.

Perussuomalaisten vaalivoitto herätti halun toimia Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen ja yksilöasiain jaoksen puheenjohtaja Jaana Wessman toivoo, että alueiden jakautuminen hyviin ja huonoihin katkaistaan.

TEKSTI HELI HALLIVUORI KUVA MIKKO T. HELMINEN

Tiina Ahlfors viihtyy Isossa Omenassa.

Espooseen tarvitaan lisää vuokra-asuntoja Vieroitushoitoyksikössä työskentelevä Tiina Ahlfors lähti politiikkaan, kun hän työssään huomasi, miten vaikea asiakkaiden oli saada asuntoa hoitojakson päätyttyä.

TEKSTI HELI HALLIVUORI KUVA MIKKO T. HELMINEN

Kaupunginhallituksen varajäsen, konsernijaoston jäsen ja elinkeinoja kilpailukykyjaoston varajäsen Tiina Ahlfors haluaa lisää vuokra-asuntoja Espooseen. ”Omallakin perheellä on tiukkaa saada rahat riittämään asumiseen.

Kunnallisen asuntoyhtiön ei pitäisi vaatia etukäteen monen kuukauden vuokria. Tarvitaan myös kuntouttavaa asumista niille, jotka pääsevät pois laitosmaisesta hoidosta.”

Espooseen Kuopiossa varttunut Ahlfors muutti 2005 Saksan Hampurista. ”Opiskelin yhteisötaidetta. Rahoitin elämääni työskentelemällä hotellisiivoojana. Oli karmaisevaa, kun ymmärsin, että olin ollut maassa liian pitkään ilmoittautumatta viranomaisille. Menin maahanmuuttoviraston Hampurin toimistoon, missä kukaan ei ymmärtänyt englantia.

Tunsin oloni hyvin turvattomaksi.”

Asuntoasiaan tuskastunut Ahlfors liittyi 2008 Espoon Vasemmis-

toon ja toimi viime vuonna järjestön puheenjohtajana. Asuntopolitiikan lisäksi hän kokee omimmakseen sosiaali- ja terveyspuolen. ”Tavallisen espoolaisen arki”, hän täsmentää ja lisää: ”Siihen liittyy oikeastaan kaikki kaavoituksesta alkaen.”

ESPOON TARINA MÄÄRITTÄÄ TULEVAA

Nyt työn alla oleva niin sanottu Espoon tarina eli Espoon tulevaisuuden strategia on myös Ahlforsille tärkeä. ”Se ohjaa Espoon kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. Minusta on tärkeää, että sen avulla saadaan alueellinen eriarvoistuminen keskeytettyä ja että riittävät palvelut taataan kunnan omina palveluina.”

Ahlforsin mukaan myös koulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota. ”Koko ikäluokkahan on koulussa.

Parhaiten ehkäisemme syrjäytymistä panostamalla oppilashuoltoon.”

Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yhdistämistä jättikunnaksi Tiina ei kannata. Miljoonan asukkaan kunta on liian suuri.

Juoksua harrastavan Tiinan uusperheeseen kuuluu puoliso ja kouluikäinen sekä päiväkoti-ikäinen lapsi.

Kokopäivätyön ja luottamustoimien ohella sosionomin tutkinnon suorittanut Tiina opiskelee tällä hetkellä psykoterapiaa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa varten. ”Vapaa-aikaa on vähän, lukeminen rajoittuu kokousasiakirjoihin ja kurssikirjoihin. Odotan innolla vuotta 2014, jolloin opiskelut loppuvat!

Helsinki Midnight Run -juoksuun olen ilmoittautunut, sillä pakkohan tässä on pitää itsestään huolta.”

Jaana Wessman on lastenpsykiatriaan erikoistuva lastenlääkäri. Tällä hetkellä hän työskentelee kolme päivää viikossa. Kotona on kaksi alle kolmevuotiasta lasta, joita Wessman hoitaa vuoropäivinä puolisonsa kanssa.

Espoossa kaksivuotiaasta asti asunut Wessman liittyi Vasemmistoon tarkan harkinnan jälkeen vuonna 2011. ”Perussuomalaisten vaalivoitto aiheutti sellaisen olon, että jotakin olisi tehtävä. Heidän ajatusmaailmassaan köyhät taistelevat toisiaan vastaan, eläkeläiset maahanmuuttajia vastaan. Minusta kaikkien köyhien olisi yhdessä toimien parannettava asemaansa.”

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Wessman sai omien sanojensa mukaan ”yllättävän monta ääntä”, vaikka keskittyminen vaalityöhön ei ollut sataprosenttista. Nuoremman lapsen laskettu aika oli vaalipäivän kieppeillä.

PÄÄKAUPUNKISEUDULLE YHTEINEN VEROPROSENTTI

Wessmanin mielestä Espoon terveyskeskustilanne on ongelmallinen.

Lääkäreille on vaikea saada aikoja, sillä heitä ja hoitohenkilökuntaa on liian vähän. ”Tässä on oltu pahassa noidankehässä. Työntekijöiden työtaakka on ollut liian raskas, he ovat väsyneet ja jääneet pois työstä. Näin tilanne on pahentunut entisestään, ja Espoolle on tullut huono maine työnantajana.

Jos yksikin työntekijä on sairaana, muiden työtaakka kasvaa kohtuuttomasti.”

Jaana Wessman ja Taifuuni-kissa.

Wessmanin käsityksen mukaan pahin on jo ohi, ja hän toivoo, että työntekijöitä palkattaisiin tarpeeksi eivätkä he olisi jatkuvasti voimiensa äärirajoilla.

Pääkaupunkiseutua puhuttavaan kuntaliitosasiaan Wessmanilla ei ole selvää kantaa. ”Mielestäni pääkaupunkiseudulla pitäisi olla yksi yhteinen veroprosentti. On myös pohdittava, mitkä asiat on parasta päättää metropolialueella yhteisesti, kuten esimerkiksi liikenneasiat. Joitakin asioita taas voitaisiin mainiosti ratkaista kaupunginosissa.”

Vapaa-aikanaan Jaana viihtyy perheen parissa, hoitelee pihaa ja akvaariokalojaan. Wessmanille läheisiin harrastuksiin, kuten roolipelaamiseen, tanssiin ja miekkailuun, ei enää löydy aikaa kuten aiemmin.

Puistokulma tarjoaa monipuolisia tiloja, tilaisuuksia ja ravintolapalveluja Tervetuloa nauttimaan kotiruoasta!

Lounasravintola on avoinna ma–pe klo –.

Lounas klo –.

Tilauksesta myös muina aikoina.

Iloinen juhlapalvelu tarjoaa edullisen vaihtoehdon niille, jotka haluavat keskittyä juhliin.

Monipuoliset tilat soveltuvat erinomaisesti juhlien järjestämiseen. Tiloja on mahdollisuus vuokrata joustavasti, jopa – hengelle, tilaisuuden luonteesta riippuen.

Talvikaudella sunnuntaisin ja tiistaisin Puistokulmassa järjestetään perinteisiä tansseja.

Ota rohkeasti yhteyttä, melkein kaikki on mahdollista!

Talkootie 4, 01350 Vantaa puh. 010 420 2620 www.puistokulma.fi

7

Olli Repo ei pidä maatalousteollisuutta kestävänä, koska siitä on tullut koneistuksen myötä oikea öljysyöppö.

Osuuskunnat

KAPITALISMIKRITIIKIN YTIMESSÄ

Osuuskuntatoiminta kiinnostaa taas. Monelle osuuskunnassa mukana oleminen on miellyttävämpi vaihtoehto freelancerina toimimiselle tai yksinyrittämiselle.

TEKSTI NIINA SOIKKELI KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

P

ekka Pättiniemi sai aikoinaan ajatuksen käyttää vapaata sivistystyötä välineenä lisäämään ihmisten tietoisuutta osuuskunnista ja auttaa osuuskuntatoiminnasta kiinnostuneita. Sen seurauksena Kansan Sivistystyön liitto ksl on asiantuntevimpia toimijoita osuuskuntakoulutuksessa.

Pekka on ksl:n pääsihteeri ja Osuustoiminnan Kehittäjät – Coop Finland ry:n puheenjohtaja. Mutta mitä osuuskunnat sitten oikeastaan

8

ovat: oikku yrityskentässä vai tapa tuottaa eettistä ja sosialistista yritystoimintaa?

TYÖNTEKIJÖIDEN VAPAUTUSLIIKE

Osuuskuntatoiminta alkoi muodostua teollisen kehityksen ja kapitalismikehityksen jälkijunassa. Osuuskunnat olivat työläisten pyrkimys vastustaa kapitalismin tuottamia vääryyksiä. ”Osuuskuntatoiminta oli työntekijöiden ja pienviljelijöiden vapautusliike. Kuluttajat halusivat kunnollista tavaraa ja reilua kauppaa. Se on

Pekka Pättiniemi ja Jukka Peltokoski keskustelevat skypekokouksessa Menestyvä yhteiskunnallinen yritys -kurssista, joka starttaa syksyllä.

osuustoiminnan lähtökohta.”

Nykymuotoisia osuuskuntia on ollut 1700-luvun lopulta lähtien. Henkilöstöomisteiset osuuskunnat alkoivat vallata tilaa 1800-luvulla ja ne ovat säilyttäneet asemansa tähän päivään asti. Marx näki osuuskunnat hy-

vänä mahdollisuutena: sosialistisuus onkin aina yhdistetty osuuskuntiin.

TYÖNANTAJA JA TYÖNTEKIJÄ SAMOISSA KENGISSÄ

Jukka Peltokoski on osuuskuntatutkija ja ksl:n osuuskuntakouluttaja.

kuntalaisten asemaa. Suurimpia ongelmia on, miten määritellään osuuskunnan kautta työskentelevän ihmisen työssäolovelvoitteen täyttyminen ja miten osuuskunnan jäsenyys vaikuttaa työntekijän statukseen. Osuuskuntien kautta työskentelee paljon itsensä työllistäviä, joilla ei katsota työssäoloehdon täyttyvän.

Nämä ihmiset osallistuvat työttömyysturvan rahoittamiseen, mutta eivät pääse nauttimaan siitä itse. He ovat työssä käyvien joukko, jolla ei ole työttömyysturvaa.

BIODYNAAMISTA LÄHIRUOKAA, KIITOS

Jyrki Tennille S-ketjun ketjuajattelu on toiminut kimmokkeena lähteä ruokapiiriin. Jyrki haluaa palvelua, ei vain hyllyjen täyttöä.

Peltokoski kertoo nykypäivän osuuskuntien perustuvan enemmän käytännön tarpeisiin kuin aatteellisuuteen. Jako aatteellisiin ja käytännönläheisiin osuuskuntiin on ollut silti aina ollut olemassa. ”Osuuskuntaneuvojia ei ole paljoa, eikä koulujen yritysopetuksessa osuuskuntia juurikaan käsitellä.

Osuuskunta on ollut vähän halveksittu ja syrjitty yrittämisen muoto.

Se ei istu uusliberalistiseen osakeja sijoitusmaailmaan. Osuuskunnat ovat aina olleet vastavoima kansainväliselle bisnekselle.”

Osuuskuntalakia ollaan muuttamassa, mutta uusikaan laki ei tuo vastausta kahden hatun ongelmaan, jossa osuuskuntalainen on samaan aikaan työnantaja ja työntekijä. Työttömyysturvamme perustuu edelleen oletukselle, että ihmiset ovat joko kokopäivätyössä tai työttöminä. ”On yritetty pitää yllä tiukkaa jaottelua, jossa on työntekijöitä ja työnantajia ja heidän välillään vallitsee eturistiriita. Osuuskunnissa nämä roolit monesti sekoittuvat. Ay-liike on myös halunnut pitää jaottelun kirkkaana.”

MONIA TAPOJA TOIMIA

Yhä useammalle osuuskunnat tarjoavat mahdollisuuden tehdä työtä yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa. Yksinyrittäminen ei ole kaikille mieluinen vaihtoehto ja nykyisessä pirstaloituneessa työmaailmassa kaikille ei ole tarjolla toistaiseksi voimassaolevaa kokopäivätyötä. Tomi Toivio tekee avoimen lähdekoodin töitä Osuuskunta Sangen kautta. ”Sangessa oli jo valmiiksi pari kaveria, joten se oli luonnollinen vaihtoehto osuuskunnaksi, jonka jäseneksi liittyä. Tällä hetkellä mieluummin toimin osuuskunnan kautta. En näe, että minulle olisi siitä mitään etua, että työskentelisin kahdeksan tuntia toimistossa. Projektien tilanteet tietysti vaihtelevat paljon ja eikä niissä rahan tulo ole tasaista.”

Tomi oli miettinyt jo pidemmän aikaa osuuskuntaan liittymistä. Mahdollisuus tehdä työtä ja hoitaa laskutus osuuskunnan kautta painoi vaakakupissa. ”Osuuskunnassa on jo valmiiksi infra, ilman että sitä tarvitsee itse luoda. Jos miettii, että toimisi freelancerinä, niin siinäkin tulee monesti vastaan, että pitäisi perustaa firma.

Osuuskunnan kautta toiminen ei myöskään sulje pois muita tapoja toimia.”

LAKIVERKON REIÄT

Osuuskuntatoiminnan suosio kasvattaa paineita selkeyttää osuus-

Herttoniemessä toimiva ruokaosuuskunta on syntynyt alueella toimivan ruokapiirin pohjalta. Ne kävelevätkin käsi kädessä tuoden alueensa kuluttajille ja jäsenilleen maukasta lähiruokaa. Halu tukea paikallisia tuotteita on tärkein syy kuulua ruokaosuuskuntaan.

Olli Revolle kaikki alkoi siitä, kun hän kävi kuuntelemassa, mitä on kumppanuusmaatalous (Community supported agriculture). ”Se tuntu kaikki siltä, että noinhan sen tulisi olla. Se, että kyseessä ei ollut mikään uusi kotkotus, teki myös vaikutuksen. Omaa mallia haimme Kanadasta, missä kasvukaudet ovat samaa rataa.”

Oman mallin etsinnässä päädyttiin osuuskunnan perustamiseen. ”Osuuskunnassa on valmiiksi sisään rakennettua ideologiaa, joka tuntuu sopivan tähän hommaan.

Toiminta ei myöskään vaarannu siitä, että porukkaa vaihtuu. Liittyminen ja lähteminen on helppoa.

Ei tarvitse järjestää mitään osakeanteja.”

TAIDOLLA JA SYDÄMELLÄ

Osuuskunta ja ruokapiiri tukevat toisiaan. Molempien jäsen ei ole pakko olla. Ruokapiiri saa osuuskunnan pellolla viljellyt tuotteet myyntiin jäsenilleen. Osuuskunnassa jäseniä on 140 ja ruokapiirissä 250. ”Me tehdään kestävän talouden projektia. Kun tehdään 150 taloudelle, niin kannattaahan se tehdä hyvin.

Nyt tämä on testattu myös liiketaloudellisesti toimivaksi. Velkaa ei ole tehty, vaan omillaan on pärjätty.”

Omillaan pärjääminen on myös jäsenien aktiivisuuden tulosta. Palkkaa maksetaan vain muutamille ja muuten mennään vapaaehtoisuuden pohjalta. Hommaa tehdään slow food -hengessä, halusta pitää ruokakulttuurin tasoa yllä. Herttoniemen Ruokaosuuskunta saikin Vuoden lähiruokateko -kunniamaininnan ja on herättänyt kiinnostusta eduskunnassa asti.

Heräsikö kiinnostus?

Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto HYO järjestää KSL:n tavoin osuuskuntakoulutusta. Keväällä vuorossa on osuuskuntia käsittelevä opintopiiri.

Lisätietoa www.yhteiskunnallinenopisto.fi tai riikka. taavetti@iki.fi.

Ruokapiiri toimii Herttoniemen asukastilassa (Hiihtomäentie 37). Toimintaan ja tuotteisiin voi käydä tutustumassa tiistaisin klo 16–19 ja perjantaisin klo 16–18.

Eija Loukoilan tavoittaa esimerkiksi Vuosaaren markkinoilta, joita järjestetään joka kuukauden neljäs sunnuntai.

Vuosaari on kaupunki kaupungin sisällä Vuosaari ei ole lähiö, se on keskisuuren kaupungin kokoinen kaupunginosa, johon mahtuu noin 120 eri kansalaisuutta, 100 kieltä ja lähes 40 000 asukasta.

Eija Loukoila on yksi heistä.

TEKSTI NIINA SOIKKELI KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Kaupunginvaltuutetun ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenen Eija Loukoilan mielestä Vuosaari on hieno kaupunginosa elää ja olla. Ongelmatonta elämä ei silti ole. ”Kun muutin tänne Oulusta opiskelemaan 1971, oli täällä 14 000 asukasta. Palvelut takkuavat koko ajan.

Päiväkodeissa on liian suuret ryhmät ja lapsia roudataan ympäri Helsinkiä, kun lähellä oleviin päiväkoteihin ei mahdu. On parakkikouluja, vanhuspalvelut tökkivät ja terveysasemalle ei kannata soittaa, koska ensimmäiset vapaat ajat on kuukauden päästä.”

Alueensa puolustaminen ja sen elinvoimaisuuden puolesta taisteleminen ovat pitkän uran kaupunkisuunnittelulautakunnassa tehneelle Eijalle tuttua touhua. ”Maankäytön, rakentamisen ja asumisen suunnittelemisesta kaikki lähtee. Kaupunkisuunnittelussa pyrin siihen, että jäisi riittävästi luontoa, rantoja ja viheralueita.”

Vihreät olivat aikoinaan Eijalle toinen vaihtoehto. Mitään katumusta ei

valinnan suhteen ole ollut. Eijalle Vasemmistoliitto on aina ollut punavihreä puolue.

KAIKEN TAKANA ON RAHA

Eija on tehnyt montaa eri työtä elämänsä aikana. Tällä hetkellä häntä työllistää oma firma. ”Koulutan tiedonhankintaa ja -hallintaa sekä tutkimusta. Paljon on joutunut vastaamaan siihen, miksi minä vasemmistolaisena koulutan bisnesmaailmassa markkinoinnin näkökulmasta.”

Eijalle yritykset ovat luonnollinen osa yhteiskuntaa, ja hän toimiikin Itä-Helsingin yrittäjien varapuheenjohtajana. Vaikka Vasemmistoliiton jäseniä on yrittäjinä Suomessa paljon, on Eija ainoa Vasemmistoliiton valtuutettu, joka on yrittäjä. ”Kun yrityksillä menee hyvin, se heijastuu koko yhteiskuntaan. Samoin heijastuvat asuntotuotannon ongelmat. Yrittäjienkään ei ole mahdollista hankkia lisää työvoimaa, kun ihmisen ei ole taloudellisesti järkevää tulla esimerkiksi pohjoisesta tänne. On avainkysymys, miten kohtuuhintainen asuminen Helsingissä turvataan.”

9

Jaakko Laakso:

”Valtuustosta on tullut virkamiesten leimasin” Jaakko Laakso istui tasan neljä vuosikymmentä Vantaan valtuustossa, pidempään kuin kukaan muu. Miten nyt kaupunki makaa?

TEKSTI ESKO TULUSTO

V

antaa oli kuuluisa siitä, että vallankäyttö oli tiukasti kuntalaisten valitsemalla kaupunginvaltuustolla.

Virkamiehet eivät ohjanneet, vaan toteuttivat kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen tekemiä lin-

jauksia. Nyt vahvat virkamiehet vievät kaupungin kehitystä haluamaansa suuntaan ja kaupunginvaltuuston enemmistö tulee perässä”, Jaakko Laakso sanoo. ”Leikkauspäätökset ovat tästä esimerkki. Poliitikot vetäytyvät virkamiesten selän taakse. Vain Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vastusti tehtyjä leikkauksia.”

Aikaisemmin valtuusto kokoontui tiuhaan; nyt kokoonnutaan harvemmin ja lähinnä vain lyömään leima vahvojen virkamiesten jo tekemille linjauksille.

KAUPUNGIN TULEVAISUUS HUOLESTUTTAA

Jaakko Laakso jäi viime vaaleissa pois valtuustosta ja myös eduskunnasta. Siellä hän työskenteli 36 vuotta, joista kaksi vuosikymmentä

kansanedustajana. ”Tein jo aikaa sitten päätöksen, että eläkeikään tullessani en enää pyri sen paremmin valtiollisiin kuin kunnallisiinkaan luottamustehtäviin.

Siksi luopumisessa ei ollut minkäänlaisia ongelmia.

Olen Strasbourgissa, Ranskassa päämajaansa pitävän Euroopan neuvoston yhtyneen vasemmistoryhmän kunniapuheenjohtaja ja toimin tässä tehtävässä aktiivisesti. Johdin vasemmistoryhmää kymmenen vuoden ajan. Harjoitan myös pienimuotoista konsulttitoimintaa kansainvälisten järjestöjen piirissä. Autan myös eräitä suomalaisia firmoja uusien markkinoiden löytämisessä.”

Silti Vantaan asiat eivät jätä häntä rauhaan. ”Nyt pääkysymys on Vantaan olemassaolo. Kunnallisten palvelujen

”En palaa politiikkaan”, Jaakko Laakso sanoo.

ulkoistamista ja yksityistämistä ajavat pääomapiirit haluavat liittää pääkaupunkiseudun kunnat yhteen.

Näin halutaan synnyttää poliittiset edellytykset keskeisten palvelujen yksityistämiselle, jopa pörssittämiselle.

Muun muassa kuntien nyt omistama rakennuskanta halutaan myydä yksityisille ja saattaa sitä kautta kiinteistökeinottelun piiriin. Jokainen, joka on lopettamassa Vantaan itsenäisenä kuntana, tukee tätä kehitystä.”

Yhtä suorasukaisesti hän suhtautuu Vasemmiston mukanaoloon kuuden puolueen hallituksessa. ”Pidän virheenä sitä, että Vasemmistoliitto päätti lähteä hallitusyhteistyöhön suurituloisten etuja ajavan kokoomuksen kanssa. Tämä on merkinnyt takinkääntöä miltei kaikissa asioissa.”

NOPEASTI KIINNI VALTUUSTOTYÖHÖN

”Vantaan kaupungin talous- ja velkaohjelma lyö läpi kaikessa päätöksenteossa ehkä enemmän kuin odotin. Pari ensimmäistä kuukautta on mennyt opetellessa, mutta varsinaiseen työhön pitää päästä kiinni nopeasti”, Eerola katsoo. ”Tunnen kuitenkin, että olen tullut kuulluksi eli että mielipiteeni ovat käyneet kokouksissa selviksi.”

Eerolan mukaan lautakuntatyöskentely on työorientoitunutta, ja valtuustossa osa puheista on luonnollisesti tarkoitettu yleisölle. Valtuusto on myös näyttämö. ”Koska olen seurannut politiikkaa niin pitkään, mitään valtavia yllätyksiä ei ole tullut vastaan lukuun ottamatta sitä, että asioita hoidetaan virkamiesvetoisemmin kuin olin ajatellut. Luottamusmiesten pitää tunnistaa, mitkä ovat isoja ja mitkä pieniä asioita. Mutta poliittisen linjan pitää pysyä valtuuston käsissä!”

Antero Eerola teki Vantaan kaupunginvaltuuston ensimmäisen valtuustokyselyn, joka koskee Vantaan maapolitiikkaa.

MENESTYSRESEPTIT VAALEIHIN

Politiikan näyttämöllä Ensimmäisen kauden vantaalaisvaltuutettu Antero Eerolalle kaupungin talousja velkaohjelman vaikutus kaikkeen päätöksentekoon tuli hiukan puun takaa.

TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVA MIKKO T. HELMINEN

Ensimmäisen kauden vantaalaisella kaupunginvaltuutetulla ja Paavo Arhinmäen eduskunta-avustajalla Antero Eerolalla, 38, on yhdenlaiset täysiikäisyysjuhlat tänä vuonna: hän liittyi 10

”JALKATYÖTÄ ON TEHTÄVÄ!”

Vasemmistoliiton jäseneksi 1995 eli 18 vuotta sitten. ”Olen ollut poliittisesti aktiivinen yläasteen viimeisiltä luokilta saakka.

Jo Suomen Lukiolaisten Liitossa tutustuin Arhinmäkeen, ja sittemmin toimin seitsemän vuotta Kansan Uutisten eduskuntatoimittajana. Minua

pyydettiin ehdokkaaksi kevään 2011 eduskuntavaaleihin. Silloin oli hyvä sauma lähteä ehdokkaaksi. Pyyntöjä lähteä ehdokkaaksi tuli paljon, koska olin ollut tv-toimittajana julkisuudessa”, Antero Eerola kertoo.

Eduskuntavaalit menivät hänellä Uudenmaan vaalipiirissä ensikertalaiseksi erittäin hyvin, kuten myös viime syksyn kuntavaalit. Nyt Eerola on valtuuston lisäksi myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen ja vasemmistoryhmän vararyhmänjohtaja.

Eniten vasemmistoääniä Vantaalla sai Jussi Saramo, toiseksi eniten Antero Eerola. Hän katsoo, että puolueen vaisu vantaalaismenestys johtui ennen kaikkea kahden näkyvän kuntavaikuttajan, Jaakko Laakson ja Ilmari Heinosen, poisjäämisestä. ”Kun me teemme kuten Helsingissäkin on tehty, menestystä tulee.

Olemme koko ajan yhteydessä kuntalaisiin ja viemme heidän asioitaan eteenpäin. Jalkatyötä on tehtävä!” ”En tiedä vielä, lähdenkö ehdokkaaksi eu-parlamenttivaaleihin. Ne ovat niin kalliitkin, kun vaalipiirinä on koko Suomi. Sitä vastoin on selvää, että olen eduskuntavaaliehdokkaana jälleen 2015.”

Piirun verran runotyttöä Koulupsykologi Anna Vuorjoki päätyi sekä Helsinkiin että politiikkaan melkein sattumalta.

TEKSTI AINO HALONEN KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Vasemmistoliiton helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenen Anna Vuorjoen kerrostalokoti Oulunkylässä on vaalea ja valoisa. ”Viihdyn täällä hyvin. Tulin Helsinkiin muutama vuosi sitten pätkätyöhön, mutta tapasinkin miehen.

Vaikka olemme eronneet, minä jäin tänne.”

Oulussa syntynyt ja Turussa psykologiksi opiskellut 36-vuotias Anna kertoo, kuinka hänet yllättäen vetäistiin politiikkaan. ”Minulla on pitkä tausta erilaisissa järjestöissä ja ehkä siksi minua pyydettiin vuoden 2011 eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi. En voinut kieltäytyäkään, vaikka tulin ihan puskista ja tuskin tunsin sanaa kampanjapäällikkö. Kokemus oli sanalla sanoen stressaava.”

Tiiviissä aikataulussa oli pakko oppia lobbausta, valtakoneiston rakenteita ja iso määrä muita ehdokkaita.

Anna arvosti jalkatyötä. ”Koskettavinta oli tavata ihmisiä kadulla.

Toiset tulivat kritisoimaan ja toiset avautumaan, mutta ymmärsin pian, että jokainen politiikkaan haluava on yleisön silmissä osavastuussa kaikesta, mitä koskaan on tehty pieleen. Se on raskas tieto, mutta vain jaksettava kantaa.”

Annan äiti oli Oulussa skdl:n edustajana lautakunnassa, isällä puolestaan oli porvarillisempi tausta ja työ lääkärinä. Lapsena Anna ajatteli, että järjestöriitojen ruotiminen ruokapöydässä on ihan tavanomaista. ”Vasemmistosta tuli mun juttu, koska sen ydin on tasa-arvoisessa tulonjaossa ja ympäristönsuojelussa.

Niistä pidän kiinni.”

POLITIIKKA ON IKUISTA OPPIMISTA

Kuntavaalit menivät jo sutjakammin ja valtuustotyöhön Anna oppii aktiivisella kyselemisellä. ”Politiikka on ikuista oppimista, mutta työni psykologina antaa kosketuspintaa lautakuntatyöhön. Onneksi voin muissa osa-alueissa luottaa toisiinkin.”

Politiikassa eteneminen ei ole Annalle itsetarkoitus. ”Teen työni niin intensiivisesti kuin voin, ja haluan nähdä sen vasemmiston arvoja kannattelevana ja edistävänä pitkänä kokonaisuutena, en pelkkänä aloitejonona.”

Pöydälle Anna haluaa nostaa mielenterveyspalvelut, nuorten vaikuttamisen ja peruskoulun uskonnonvapauden. ”Näistä uskonnonvapaus tulee muita harvemmin arjessa esille, joten siinä aion olla itse aloitteellisin.”

Taide on Annalle valtava voimavara. ”Nyt harrastan lyriikkaa”, Anna

Vuorjoki kertoo ymmärtäneensä nopeasti, että jokainen politiikkaan haluava on yleisön silmissä osavastuussa kaikesta, mitä koskaan on mennyt pieleen.

paljastaa. ”Ehkä siksi, että se on lyhyttä ja minulla on hyvin vähän vapaa-aikaa”, hän jatkaa nauraen. ”Mutta aion vielä tarttua proosaankin. Aivan kuten aion ottaa haasteita vastaan ja jatkaa tätä työtä.”

Jonain päivänä peileistä ei ole enää vastusta ja alat etsiä vertaistasi.

Katsoisit tätä varovaista ikkunaa, sen takaa toista, niin haurasta, ettet voi rikkoa sitä koskaan.

ANNA VUORJOKI

”Ajatus ei riitä – täytyy toimia” Helsinkiläinen valtuutettu ja nuorisotutkija Veronika Honkasalo viihtyy uutena oppilaana kuntapolitiikassa.

TEKSTI AINO HALONEN KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Veronika Honkasalo valittiin valtuustoon ensikertalaisena huomattavalla äänimäärällä. ”Puolueen toiminnassa olen ollut vasta vähän aikaa, mutta vasemmistolaisuus lähtee jo kotoa”, kertoo Veronika. ”Ideologiaa ei tyrkytetty, sen sijaan kriittinen ajattelu ja keskustelu olivat aina läsnä.”

Opiskeluaikoina helsinkiläistynyt 37-vuotias valtiotieteiden tohtori

Veronika Honkasalo inspiroitui ranskalaisopiskelijoiden mielenilmaisuista.

kasvoi ruotsinkielisessä Siuntiossa, eikä ensimmäiseksi uskoisi, että 90-luvun lopun ankkalammessa ui kiihkeästi Merita-pankkia arvostellut mielenosoittaja. ”Olin Etelä-Ranskassa opiskelijavaihdossa, mutta yliopisto olikin lakossa ja kaduilla pulpeteista rakennettuja barrikadeja. Tunnollisena tyttönä alkuun harmistuin, mutta lopulta opiskelijoiden vaivannäkö epäkohtien korjaamiseksi muuttui kimmokkeeksi: miksi Suomessa vain nyhjätään? Asioille voi tehdä jotain ja se on suoranainen velvollisuus.”

Kahden alle kouluikäisen lapsen ja tiheästi matkustavan puolison kanssa ei ole helppoa yhdistellä arjen palasia. ”Koko ajan on priorisoitava kokouksia, mutta itsekin kasvoin osallistuvassa ympäristössä ja välillä otan lapset värityskirjoineen kokouksiin mukaan.”

VAIKKA ASIAT RIITELEVÄT, HENKILÖT EIVÄT

Yhteiskunnallinen aktivismi on Veronikalle tuttua, mutta valtuutetun

työssä on paljon uutta. ”Olen oppinut pehmentämään omia kantojani ja käyttämään mielikuvitusta, jotta saan ne myytyä vastapuolelle”, Veronika nauraa. ”Yllätyin siitä, että todellinen lautakuntatyö tehdään kulisseissa.

Valtuusto on kuin näyttämö. Herkullisiin aiheisiin on helppo tarttua ja some-aikana yksittäiset epäkohdat ponnahtelevat salamannopeasti pinnalle peukutettavaksi. On vaikeaa saada mediaseksikkäiksi elintasokuilua ja alueellista eriarvoistumista, jotka ovat hitaan kehityksen tulosta eikä niitä äkkiliikkeillä korjatakaan”, Veronika miettii. ”Mutta ennen kaikkea on tultava toimeen ihmisten kanssa. Vaikka asiat riitelevät, henkilöt eivät.”

Konkreettinen työ varhaiskasvatuslautakunnassa on hyvää vastapainoa tutkijan analyyttiselle työlle. ”Olen kiinnostunut tiedon saannin mekanismeista, kuten terveyskeskuksen käyttäjäkyselystä, jossa tietyt ikäryhmät korostuivat selvästi. Haluaisin varmistua, että alueet ja ihmiset tulevat tasapuolisesti kuulluiksi.”

11

Espoon valtuustossa

KOKEMUS JA LAATU KORVAAVAT MÄÄRÄN

Espoon kaupunginvaltuuston 75 valtuutetusta vain kaksi edustaa Vasemmistoliittoa. Heillä on kuitenkin sellaisia ominaisuuksia, jotka suurimmalta osalta espoolaisista valtuutetuista puuttuu.

TEKSTI ANTERO KREKOLA KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

K

alevi Kivistö, 72, ja Kari Uotila, 58, tunnetaan pitkän uran tehneinä valtakunnallisina vaikuttajina. Vaikka maailman jäsentäminen ja ideologia perustuvat yhteiseen vasemmistolaiseen maailmankatsomukseen, tausta ja kokemukset tulevat erilaisista maailmoista.

Kari Uotila, tuttavallisesti Uotu, edustaa niin Suomen eduskunnassa kuin Espoon kaupunginvaltuustossakin harvinaiseksi käynyttä työläistaustaa. Meriteollisuudessa ja MasaYardsilla levyseppänä ja pääluottamusmiehenä näkyvästi toiminut Uotila on viime vuosina saanut kovasti julkisuutta ja kiitosta ”feministisenä miesasiamiehenä”, tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Tanen miesjaoston ja eduskunnan miesverkoston vetäjänä. Espoon valtuustossa Uotu on istunut vuodesta 1992. Nykyisistä espoolaisista kansanedustajista hän on toiminut eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa pisimpään.

Kalevi Kivistön tausta puolestaan liittyy tieteeseen, valtakunnantason politiikkaan ja hallintoon. Kasvatustieteilijänä työuransa aloittanut Kivistö on ennättänyt toimia puoluejohtajan ja kansanedustajan tehtävien ohella useampaan otteeseen opetusministerinä 70- ja 80- luvulla, kaksi kertaa presidenttiehdokkaana, Keski-Suomen läänin viimeisenä maaherrana ja loppu-uran opetusministeriössä ylijohtajana.

Molemmat vasemmistopoliitikot nauttivat Espoon valtuustossa ar12

Espoon valtuuston vanhat konkarit Kalevi Kivistö ja Kari Uotila toivovat, että nuoret vaikuttajat uskaltavat pyytää neuvoa ”vanhoilta staroilta”.

vostusta yli puoluerajojen ja heidän puheenvuoroja kuunnellaan ja arvostetaan - joidenkin mielestä vähän liikaakin. Mihinkään valtuuston räyhäryhmään näitä tovereita on vaikea yhdistää.

Mitkä asiat kiinnostavat teitä henkilökohtaisesti valtuustotyössä eniten? ”Kasvavan kaupungin haasteisiin vastaaminen vasemmistolaisista lähtökohdista on aina kiinnostavaa ja vaativaa”, Uotu toteaa. Molemmat kantavat huolta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluista.

Kalevi haluaa korostaa vanhuspalvelujen kehittämistä ja aiemmasta henkilöhistoriastaan ”vaatteisiin tarttuneita” koulutus- ja kulttuuriasioita.

Kunnan taloutta molemmat pitävät myös tärkeänä.

Mitkä ovat tärkeimpiä tavoitteita Espoon Vasemmiston kuntapolitiikassa?

Kalevin mielestä lähipalvelujen ja lähidemokratian kehittäminen on jäänyt taka-alalle. ”Kunnan toiminta pitää saada lähemmäksi ihmistä”, hän toteaa.

Uotu haluaa pelkistää: ”Yksityistämisuhat, lähipalvelut, vuokra-

asuminen ja joukkoliikenne ovat Vasemmiston tavoitelistalla lähes pysyvästi.”

Minkä asian muuttaisitte Espoossa ensimmäisenä, jos siihen olisi valtaa?

Kalevin mielestä sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntoon saaminen kaikille ikäryhmille vaatisi välittömiä toimenpiteitä. ”Lain vastainen tilanne palvelujen saannissa on häpeäksi näin rikkaalle kaupungille”, hän korostaa.

Myös Uotu korostaa terveysasemien toiminnan pikaista kuntoon saattamista. Hän pitää tärkeänä myös kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisäämistä.

Miksi Espoossa Vasemmiston kannatus on näin vähäistä?

Uotun mielestä oikeistohegemonia jyllää toistaiseksi Espoossa. Näkyvyys pienellä ryhmällä on vähäistä ja aktiivisten vasemmistolaisten määrä pieni.

Kalevin mielestä taustalla on muun muassa tietoisella maa- ja kaavoituspolitiikalla aikaansaatu väestörakenne. Espoossa asuu keskimääräistä vauraampaa väkeä, jolla

usein on ”oma suu lähempänä kuin yhteisvastuun pussin suu”.

SITKEÄLLÄ TYÖLLÄ PIENIKIN RYHMÄ SAA AIKAAN TULOKSIA.

Mitä vasemmistolaisuus merkitsee teille henkilökohtaisesti nykyisessä globaalissa maailmassa?

Uotulle vasemmistolaisuus merkitsee arvoja kuten oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu ja solidaarisuus.

Näistä on puhuttava ja näitä on edistettävä kaikilla tasoilla, omassa lähiympäristössä, kaupungissa, seudulla, Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa.

Kalevin mielestä globalisaatio nykyisellään on poistanut lähinnä kansallisvaltioiden rajojen muodostamia taloudellisen voitontavoittelun esteitä. Vasemmistolle se on ennen muuta sosiaalisen vastuun toteuttamista lähellä ja kaukana.

Mitä terveisiä tai ohjeita haluaisitte välittää uusille luottamushenkilöille?

Kalevin mielestä hyvin perustelemalla ja sitkeällä työllä pienikin ryhmä saa aikaan tuloksia. ”Olkaa ulospäin suuntautuvia, tukekaa toisianne ja pyytäkää neuvoja meiltä vanhoilta staroilta”, toteaa Uotu lopuksi.

Vaikuttaja läpi kuuden vuosikymmenen Pitkän linjan valtuutettu Ilmari Heinonen jätti valtuuston, mutta jatkaa vielä Korson aluetoimikunnassa.

TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVA MIKKO T. HELMINEN

Oikeusavustajan tehtävästä runsaat kolme vuotta sitten eläkkeelle jäänyt korsolainen Ilmari Heinonen, 67, oli kunnallisessa luottamustehtävässä ensimmäisen kerran 1969. ”Olin silloisen kaavoituslautakunnan varajäsen. Sen jälkeen olenkin istunut lähes kaikissa mahdollisissa lautakunnissa sosiaali- ja terveyslautakuntaa lukuun ottamatta.”

Heinonen nousi Vantaan valtuustoon 1981 ensimmäiseksi nelivuotiskaudeksi ja uudestaan vuonna 2000.

Hän ennätti olla varsinaisena tai varavaltuutettuna kaikkiaan 16 vuotta. ”Terveydellisten syiden takia luovuin ehdokkuudesta. Voinnin mukaan olen puolueen hommissa mukana.”

LOMAUTUKSIA JA LEIKKAUKSIA VASTAAN

”1990-luvun lopulla Vantaalla toteutettiin opettajien lomautuksia, joita vastustin voimakkaasti lastemme koulun johtokunnan puheenjohtajana. Niistä käytiin oikeuttakin,

Ei

mutta sen hävisimme. Voitimme asian lopulta eduskunnassa, kun perusopetuslakia muutettiin Vantaan tapauksista viisastuneena. Lakiin lisättiin kohta oppilaan oikeudesta saada keskeytyksettä opetussuunnitelman mukaista opetusta”, Heinonen kertoo luottamushenkilöuransa kohokohdista.

Kolmisen vuotta sitten syntynyt, terveysasemien lakkauttamista vastustava kansanliike keräsi jopa 30 000 vantaalaisen nimen adressiin. Kolmen terveysaseman mallia ajanut kokoomus joutui perääntymään. Heinonen oli mukana myös tässä puoluerajat ylittäneessä liikehdinnässä. ”Yksityistämiset ja ulkoistamiset ovat pahimpia tappioita. Niiden myötä demokratia on karannut kauemmaksi. Säästöt ovat kyseenalaisia, sillä kuntalaisten rahoja käytetään yritysten voittojen pönkittämiseen.

Kunnan henkilöstön asema on muuttunut turvattomammaksi, kun työntekijät on siirretty liikelaitosten palvelukseen. Kunnallisia palveluja ei tule alistaa markkinavoimien armoille ja voittojen saalistuksen kohteiksi.”

Ilmari Heinonen vastusti Vantaan terveysasemien lakkauttamista kansanliikkeessä ja on valmis uuteen taistoon, jos terveysasemaverkkoa yritetään uudestaan harventaa.

EI MITÄÄN ALUEKAAPPAUKSIA

”Korson asioissakin olen saanut pieniä parannuksia katuvalaistukseen, teihin ja Tussinkosken kunnostamiseksi. Iso juttu oli tietysti se, kun valtuustossa kaadoimme Helsingin ja Vantaan yhdistämisaikeet luvuin 45–22.”

Millaiselta vaikuttaa Vantaan tulevaisuus? ”En kannata mitään aluekaappauk-

sia. Aviapoliksen alueen ja lentokentän toimivuuden takia toivoisin kuitenkin, että pieni alue Etelä-Tuusulasta, Riihikallioon asti, ja mahdollisesti Kerava yhdistyisivät Vantaaseen. Tämä olisi kaupunkisuunnittelunkin kannalta viisasta. Metropolihallintoa kannatan myös, jotta kehyskunnat eivät luistele muun muassa asumista ja liikennettä koskevasta vastuusta.”

grammaakaan kaatopaikalle

HOK-Elanto on vastuullinen yritys, jonka sinä omistat.

Ympäristöstä huolehtiminen on vahvasti mukana kaikessa toiminnassamme – aina jätehuoltoon saakka.

Tehokas jätteiden lajittelu kuuluu arkeen ja tavoitteemme on, että kaatopaikalle ei päätyisi grammaakaan.

alennetaan hyvissä ajoin ennen niiden viimeistä käyttöpäivää, jotta hyvää ruokaa ei jäisi yli. ”Parasta ennen” -päiväyksen ylittäneet leivät esimerkiksi ohjataan ensisijaisesti hyväntekeväisyyteen ja syötäväksi kelpaamattomat bioetanolin tuotantoon.

Toimipaikoissamme jätteet lajitellaan tarkasti kierrätettäväksi. Näin saadaan valtaosa jätteestä uusiokäyttöön tai hävitettäväksi oikealla tavalla. Vuonna 2012 vain 1 % myymälöistä syntyneistä jätteistä päätyi kaatopaikalle!

HYVÄT NEUVOT KOTIIN VIETÄVÄKSI

TILAUKSET MENEKIN MUKAAN Yksi tärkeimmistä keinoista myymälöiden ja ravintoloiden jätemäärän vähentämiseen on hävikin hallinta tilaustoiminnan kehittämisellä. Lisäksi tuotteiden hintaa

Kannustamme myös asiakkaitamme kestäviin ratkaisuihin kotona. Maalis–huhtikuun aikana kiersivät Riperuokaneuvojat Helsingin, Espoon ja Vantaan Prismoissa kertomassa, miten voit valmistaa jääkaapin rippeistä maistuvaa ruokaa.

h o k - e l a n t o. f i

Lue lisää osoitteesta hok-elanto.fi Vastuullinen yritys, jonka sinä omistat.

13

Frank rakastaa kulttuuria ja lähiöitä Aitous on piirre, jota ei voi olla ihailematta. Jokainen Sami ”Frank” Muttilaisen äänestäjä voi varmasti allekirjoittaa mieheltä tämän ominaisuuden löytyvän.

TEKSTI NIINA SOIKKELI KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Olemme tottuneet, että poliitikot ovat kaikkialla sosiaalisessa mediassa, jopa ärsyttävyyteen asti. Helsinkiläisellä Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutetulla ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenellä Sami ”Frank” Muttiaisella ei ole kotisivuja eikä blogia. ”Mä päivittelen kuulumisia Facebookiin, mutta joka asiassa en halua olla pätemässä.”

Frankille politiikka on ennen kaikkea yhteisten asioiden ajamista. ”Ei politiikka mitään tähtitiedettä ole. Siellä pärjää maalaisjärjellä. Mulla ei ole poliittista historiaa. En ole opiskellut noita asioita missään piirileireillä, vaan Maatullinaukiolla. Politiikka ja sen kapulakieli on tehty ihmisille vieraaksi, mä pyrin kääntämään sen ihmisläheisemmäksi. Mä en ole huutelemassa siellä vain omia asioitani, oon sanansaattaja, nii-

den ihmisten puolesta, jotka ei ole valtuustossa itse.”

BAARI JA PITSERIA EIVÄT RIITÄ

Frankille ei riitä, että lähiöstä löytyy baari ja pitseria. Frank haluaa, että lähiöissä on elämää, palveluita ja kulttuuria. Ihmisille ikään katsomatta tulee olla paikkoja, joissa viettää aikaa. ”Asukastaloja tulisi tukea enemmän, ne ovat aina tulisilla hiilillä. Ei-kaupallisia tiloja tulisi yleensäkin olla enemmän. Jos sä oot 15-vuotias jätkä, joka soittaa punkkia lähiössä, niin olis kiva, jos sulla olis paikka, missä soittaa sitä. Alkumetreillä voisi tukea enemmän. Päätä paijataan siinä vaiheessa, kun on saanut jo statuksen.”

Frankin mielestä olisi tärkeää, että valtuutettuja olisi ympäri Helsinkiä. ”Se takaa parhaan kehityksen koko Helsingin kannalta.”

SANOISTA TEKOIHIN

Frank järjestää vapaaehtoisvoimin Puotinharjussa 15. kesäkuuta mu-

Sami ”Frank” Muttinen asuu Puotinharjussa, mutta budjattua on tullut ympäri Helsinkiä.

siikkipainotteisen kulttuuritapahtuman, jonka yhteydessä järjestetään nuorten graffititapahtuma Stoan aukiolla Itäkeskuksessa.

Frank on saanut lähelle rakentuvan venäläisortodoksisen kirkon rovastilta luvan antaa nuorten

maalata työmaata ympäröivän vaneriaidan. ”Ei sen mikään Roskilde tarkotus oo ollakaan, mutta kaikille on jotain. Tarkoitus on lisätä lähiöiden hyvinvointia ja että porukka vähän tietäis, ketä naapurit on.”

Frank on myös perustanut Lähiöiden Ystävät -yhdistyksen, jotta samanlaisia tapahtumia voitaisiin järjestää ympäri Helsinkiä. ”Tärkeintä on, että porukalla on hyvä olla. Lähiöiden yhdistämisestä ja arvostamisesta tässä on kyse.”

Tiukka kurvi vasempaan! tarjoushinta 3kk

Kestotilauksen ensimmäiset 6 kk

36 e

62 e

tilaukset@kansanuutiset.fi p. 09 7596 0208 www.kansanuutiset.fi

14

Joka perjantai tuhti lukupaketti.

Politiikkaa, kulttuuria, ihmisiä & ilmiöitä.

Yömajan lattialta asunnottomien auttajaksi Putoaminen tapahtui

Reijolla oli kaverina taksikuski.

Kun tämä lähti yövuoroon, Reijo huomasi joutuneensa kuskin on-offvaimon kanssa sänkyyn. Suhteesta syntyi kaksi lasta, joista toinen on kehitysvammainen niin harvinaisen kromosomivirheen takia, että niitä tunnetaan Suomessa vain kaksi tapausta. Lapsiluku oli nyt kuusi.

Tämä avovaimo nakkasi Reijon kadulle, mistä juominen – ja tämä juttu – alkoi.

äkkiä, kun avovaimo heitti Reijo Pipisen ulos pääsiäisen jälkeen 2001.

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

O

lin käyttänyt alkoholia koko ikäni, urheiluaikana vähemmän, mutta nyt aloin tosissani juoda.

Kaikki raha meni kurkusta alas. Sitä kesti kolme ja puoli vuotta. Yhteydet katkesivat. Nukuin yömajoissa. Sillan alle en mennyt, mutta eivät yömajat siitä paljoa poikenneet. Saleissa kaikui yhtämittainen mölinä. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, että olisi pitänyt kärrätä sairaalaan.

Siinä vaiheessa ei juominen ole enää kivaa. Ei tule enää mielen nousua, ei helpotusta, kaikki vain ahdistaa entistä enemmän. Itkuviinaa silloin juodaan.

Hakeuduin ensi kertaa katkolle.

Kaksi viikkoa Hangonkadulla, sieltä kahdeksi kuukaudeksi parantolaan Tervalammelle. Yritin vielä katuelämää, mutta päädyin ensisuojan kautta Mauri Poikeljärven Syväpuroyhteisöön.

Kävin kaksi kertaa lomalla ja tinttasin viinaa. Jälkimmäisellä kerralla yksi virolainen tempaisi minua kaljapullolla päähän. Palasin Syväpuroon 15 hakastikkiä päänahassa.

Yksi Suomen ensimmäisistä tiskijukista, 30 vuotta raittiina ollut sosiaalityöntekijä Johnny-Kai Forssell sanoi: ’Reijo, olet 54, eikö sun kannattais jo harkita juomisen lopettamista kokonaan?’ Sanoin, että jos laitat Marxin kuvan aa-kerhon kokoushuoneeseen seinälle tyyneysrukouksen yläpuolelle, teen sen. Se perkele laittoi. Siellä se yhä oli kun lähdin.”

Alkoi Reijo Pipisen toinen elämä.

KOLMEN SUOMENMESTARUUDEN URHEILIJA

Pipisen duunariperheen poika pelasi Käpylän Pallossa nappulaliigaa ja myös koripalloa, kunnes löysi uimisen ja vesipallon. Uimaseura Kuhissa legendaarisen Reijo Vartian johdolla tuli kaksi nuorten Suomen mestaruutta ja sitten aikuisten mestaruus. ”Kuhat oli minulle oikeastaan ensimmäinen perhe”, Reijo muistelee.

Mestaruusvuoden jälkeen pelikaveriksi Kuhiin ilmaantui muuan Kuopiosta muuttanut Paavo Lipponen, mutta mitalia ei enää kaulaan saatu. ”Mahtoi Paavoa vituttaa.”

Reijo valmistui automaalariksi, mutta ei pitänyt ammatista. ”15-vuotiasta ei pitäisi laittaa valitsemaan tulevaisuuttaan”, hän sanoo.

ASUMINEN ON OIKEUS

Reijo Pipinen ei ole juonut kohta kahdeksaan vuoteen. Silti yhä ”toisella olkapäällä keikkuu asunnottomuuden, toisella alkoholin peikko”.

Hän on työssä Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä. vva:lla on yökahvila ja ”yökiitäjä”, joka etsii suojaa vailla olevia ihmisiä kaduilta, vertaistukipalvelu, 25 hengen sällikoti pitkäaikaisasunnottomille sekä heille kesäpaikka Vartiosaaressa. Tunnetuksi vva on tullut muun muassa Asunnottomien yö -kampanjoista.

Reijo Pipinen kuuluu ympäristöministeriön pitkäaikaisasunnottomien ohjausryhmään. Parhaillaan hän on mukana ray:n rahoittamassa projektissa ”asunnottomuuden kokeneena asiantuntijana”. Projektissa kunnat uusivat entisiä yömajojaan nykymääräysten mukaisiksi: Reijon kohde on Lahti, muut mukana olevat kaupungit ovat Tampere, Jyväskylä ja Kuopio. ”Tavoitteemme vva:ssa on, että perustuslakiin kirjattu oikeus asumiseen hyväksyttäisiin samalla tavalla subjektiiviseksi oikeudeksi kuin esimerkiksi oikeus saada päivähoitoa”, hän sanoo.

TYÖTÄ PITÄÄ JAKAA

”Kerran duunari – aina duunari. Se reiluus tulee työmailta”, Reijo Pipinen sanoo.

Mimmit kiinnostivat – kovasti.

Reijo avioitui 23-vuotiaana 1974: poika, joka kuoli leukemiaan 1999, oli syntynyt jo 1973. Avioliitto kesti viisi vuotta. Lapsia syntyi kaksi.

Ero tuli vuoden keikalla Ruotsissa.

Reijo myöntää, että hänellä oli ikävä tapa katsella, oliko ”aidan toisella puolella vihreämpää ruohoa”.

Uusi kumppani oli eron jälkeen Suomessa jo odottamassa. Viisivuotisen suhteen aikana syntyi yksi lapsi. Lapsentekohommiin Reijo ehti silti myös ex-vaimonsa kanssa: Reijo oli Hangossa maalaamassa laivakuljetuksessa naarmuuntuneita autoja ja kävi viikonvaihteisin ex-vaimonsa

luona Vantaalla. Lapsiluku oli siis nyt neljä.

Viimeisen pitemmän automaalarijaksonsa Reijo teki 1982–1984. Sen jälkeen hän lähti Sirola-opistoon: työväen asia oli kiinnostanut häntä nuoresta lähtien. Sieltä ”naisen perässä työttömäksi Kajaaniin” 1986, mutta ei siitä pysyvämpää tullut.

90-luvun lama-Suomessa Reijo oli työtön. ”Kun oli penskoja ja duunia ei saanut, kiertelin markkinoitakin intialaisen kauppiaan apulaisensa. Mies oli kylmänarka ja alkoi palella heti kun lämpötila laski alle plus viidentoista.”

”SILLAN ALLE EN MENNYT, MUTTA EIVÄT YÖMAJAT SIITÄ PALJOA POIKENNEET.”

Reijo Pipinen kysyy, miksi Suomi, joka asutti 400 000 siirtokarjalaista, ei pysty löytämään asuntoa 8 000 asunnottomalle (joista puolet on Helsingissä). ”Jokainen eduskuntaan valittu pitäisi laittaa puoleksi vuodeksi kadulle ilman rahaa, niin politiikan sisältö muuttuisi”, hän heittää. ”Ei voi ymmärtää, mitä on elää ilman asuntoa, jos ei ole sitä itse kokenut.”

Työpaikat ja kohtuuhintaiset vuokra-asunnot olisivat ratkaisu. ”Mutta jos työtä ei saada lisää, sitä pitää jakaa. Tosin silloin tietty porukka ei pysty pitämään purjevenettä, kesämökkiä saaristossa ja kahta–kolmea autoa, mutta tingittävä on, sillä samaan aikaan toisilla on tuskin jäljellä edes oikeutta olemassaoloon.”

Nykyisessä surkeassa työllisyystilanteessa hän kannattaa kansalaispalkkaa, mutta ei ehdotettua 750 euroa. ”Tuntemani sosiaalialan asiantuntija laski, että Helsingissä sellainen perustulo, joka ei johda kiertämiseen luukulta toiselle, on noin 1 200 euroa. Mieti vähän sitä.”

15

Kauppakeskuksissa käyminen on

NYKYPÄIVÄN TURISMIA

Kauppakeskukset ovat meille tärkeitä paikkoja. Ne ovat ottaneet kirkon paikan tärkeimpänä julkisena tilana.

TEKSTI HELI HALLIVUORI KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

O

stosten tekemisen lisäksi käytämme kauppakeskuksissa suuren osan vapaa-ajastamme. ”Kuluttaminen on minuuden rakentamista ja yhteiskuntaan osallistumista”, toteaa valtiotieteen tohtori Pasi Mäenpää, joka on perehtynyt kaupunkisuunnitteluun ja kaupunkikulttuuriin. ”Kauppakeskusten tärkein ominaisuus on koko, koska niiden vetovoima perustuu siihen, että kuluttaja tuntee saavansa kaiken yhdestä paikasta”, Mäenpää selittää. ”Autoilun yleistyminen on johtanut siihen, että koko kaupunkiseutu on mukavasti saavutettavissa. Kauppakeskuksessa käyminen on eräänlaista turismia.”

Lähin ostoskeskus ei ole enää automaattinen valinta. Ostoskeskuksissa käydään ympäri lähiympäristöä, tässä tapauksessa pääkaupunkiseutua. Niissä vietetään yhteistä aikaa perheiden ja ystävien seurassa.

Mäenpää haluaa tehdä eron ostoskeskusten ja kauppakeskusten välillä. Ostoskeskus eli ”ostari” on pienempi ja vanhempi, yleensä yhden lähiön tarpeisiin suunniteltu kauppakeskittymä. Munkkivuoren ostoskeskus vuodelta 1959 on Suomen vanhin ostoskeskus.

Kauppakeskus puolestaan on pääosin yhden katon alla sijaitseva isompi kauppakeskittymä: ensimmäisenä Suomeen rakennettiin Tapiolan Heikintori (1968). Suurimpia kauppakeskuksia pääkaupunkiseudulla ovat Itis ja Sello.

Jumbo ei halunnut juttuun Kauppakeskus Jumbo ei halunnut toimittajaa ja valokuvaajaa tiloihinsa. Kauppakeskuksen johtajan mukaan he ovat tehneet ”päätöksen jättäytyä pois kaikesta poliittisesta toiminnasta sekä siihen liittyvistä medioista”.

Suomen perustuslain ja Journalistiliiton ohjeiden mukaan olisimme toki saaneet kuvata ja haastatella ihmisiä Jumbon käytävillä, jotka ovat julkista tilaa.

16

VA NTA A

V I ISA RI ESPO O

MY YRMANNI H E L S I N KI

ITIS

S OU KKA

JOKAINEN SUOMALAINEN VIERAILI 67 KERTAA

Monet nyrpistävät nenäänsä kauppakeskuksille, mutta tosiasiassa hankkivat niistä muutakin kuin alennusmyyntikirjoja. Jokainen Suomessa asuva kävi viime vuonna kauppakeskuksissa keskimäärin 67 kertaa! Tämä käy ilmi Suomen kauppakeskukset ry:n tilastoista.

Vantaalaisille, espoolaisille sekä Helsingin lähiöissä asuville kauppakeskukset ovat tärkeitä sekä työllistäjinä että kauppapaikkoina – ilman niitä hankinnat olisi tehtävä Helsingin keskustasta.

Kauppakeskusten huonoina puolina Mäenpää luettelee arkkitehtuurin köyhtymisen, keskusten toiminnallisen yksipuolisuuden, julkisen tilan yksityistymisen sekä autoilun lisääntymisen, mikä on sekä yhteiskuntarakenteellinen että ekologinen ongelma. Hän toivoo, että tulevaisuuden ostoskeskukset suunniteltaisiin yksityisten toimijoiden sekä kuntien yhteistyönä, ja että kansalaisjärjestöt voisivat entistä suuremmassa määrin osallistua niiden toimintaan.

TESTIRYHMÄ LIIKKEELLE

Kaikki vierailukohteemme Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä olivat hyvin siistejä, niissä oli maksuttomat wc:t ja kaikissa ainakin yksi kahvila. Olo tuntui kaikkialla turvalliselta, vaikka Myyrmannin ulkopuolella humalainen mieshenkilö ryhtyikin sanaharkkaan.

Paikoin kauppakeskukset ovat aivan toistensa naapurissa. Asiakkaalle saattaa olla vaikea ymmärtää, että Myyrmanni ja Isomyyri ovat kaksi eri asiaa.

Houkuttelevia kauppoja ja tuotteita löytyi jokaisesta kauppakeskuksesta: jos kukkaro olisi ollut paksumpi, olisi jokaiselta reissulta voinut palata useankin ostoskassin kera.

Saara Lindbladin kahvilassa neuleliikkeen alakerrassa on kuppeja muuallakin kuin pöydillä, mukava sohva ja monenmoisia lankoja.

SOUKKA LANKOJA JA PUBEJA Espoon Soukassa sijaitsee pieni alueostoskeskus.

Pubien lisäksi sieltä löytyy kaksi päiväkotia, ompelimo, atk-huolto, seurakunnan nuorisotila, ruokakauppa, kangasliike, kioski ja pankkiautomaatti.

Liikkeet sijaitsevat osin kerrostalojen pohjakerroksessa, osin erityisissä liikerakennuksissa. Rakennusten keskellä on vesiallas, istutuksia ja penkkejä. Yleisilme on mukava. ”Pankkeja ei enää ole, eikä postia. Pubeja on joka nurkassa”, toteaa Bernt Blom, joka on asunut Soukassa jo vuodesta 1972. Hän nauttii kahvista neuleliikkeen alakerrassa huovutusvillojen ja nokkoslankojen elävöittämässä ympäristössä. ”En minä näistä langoista ymmärrä mitään, mutta hyvä, että kahvila tuli”, Blom toteaa. Tilavaan neuleliikkeeseen tuleekin asiakkaita koko Suomesta. Valikoimassa on erikoisuuksia, kuten hiilikuituisia neulepuikkoja ja Uruguaysta tulevia Reilun kaupan lankoja.

MIINUKSET: Asiakas on sään armoilla, sillä liikkeisiin on kuljettava ulkokautta.

PLUSSAT: Kiva vesiallas, eksoottinen neuleliike ja kahvila sen tiloissa. Hyvät julkiset yhteydet.

MYYRMANNI TAIDETTA ELÄMÄÄN Vantaan Myyrmäessä sijaitseva Myyrmanni on selkeä kauppakeskus, jonka palvelutarjonta on monipuolinen. Samasta rakennuksesta voi hankkia juustoa, tulityökortin ja

MIINUKSET: Liian vähän istuinpenkkejä. Juha Ojansivun veistos on sijoitettu huonosti. Ei perinteistä pohjapiirustusta. Infon henkilökunta ei osannut ruotsia.

PLUSSAT: Hyvät julkiset yhteydet.

Läheisyys Myyrmäkitaloon.

kristallivalaisimen. Kaikki liikkeet ovat kolmen helposti hahmotettavan käytävän varrella. Kolmannessa kerroksessa on pieniä erikoisliikkeitä. Siellä sijaitsevassa divarissa lehtiä selaa espoolainen Verner Puhm, liikkeen vakioasiakas. ”Tulen tänne autolla. Se on halvempaa kuin bussilla liikkuminen, eikä aikaa mene odotteluun”, hän toteaa.

Divarin omistaja Timo Juntunen kertoo, että kotimaiset dekkarit ovat kaupan tärkein myyntituote. Hän harmittelee sitä, että Tarjoustalo muutti viereisestä tilasta pois ja sen sijalle tuli pankkikonttori. ”Yläkerta on nyt hiljentynyt. Tarjoustalo veti hyvin väkeä tänne.”

Aivan Myyrmannin vieressä on Myyrmäkitalo, jossa toimii kirjasto sekä myös Vantaan Taidemuseo. Se lisää kulttuurinrakastajien silmissä Myyrmannin vetovoimaa suuresti: täällä voi ostosten ohella käydä katsomassa nykytaidetta, ja vieläpä ilmaiseksi! Museo ei ole turhan suuri, sen näyttelyt jaksaa katsoa läpi. Pieni museokauppahylly ei sekään aiheuta pahaa oloa ylitsepursuavan runsaalla tarjonnalla.

ITIS LENTOKENTTÄTUNNELMAA Valtavat kalsean siistit käytävät vailla levähdyspenkkejä luovat Helsingissä sijaitsevaan Itikseen eli entiseen Itäkeskukseen lentokenttätunnelman.

Eksymme tatuointiliikettä etsiessämme ensin Itäväylän ylittävälle käytävälle, sitten kolmanteen kerrokseen pysäköintitasolle. Siellä kaksi kymmenvuotiasta poikaa seikkailee kaiteiden toisella puolella. Huomaamme, että kauppakeskuksen vanha nimi komeilee vielä monessa paikassa rakennuksen seinillä ja ovissa.

Sisäpuolelle palattuamme löydämme vihdoin kosketusnäyttötaulun. Se ei toimi. ”Ei se ole toiminut yli vuoteen”, toteaa tatuointiyrittäjä Diego Villahello. Löysimme hänen liikkeensä lopulta selaamalla Itiksen nettisivuja älypuhelimella. 11 vuotta kauppakeskuksessa toiminut tatuointiyritys sijaitsi aiemmin ostoskeskuksen sisäkäytävän varrella. Toimitilasta oli luovuttava, kun Stockmannia ryhdyttiin laajentamaan. ”Uusi sijainti on parempi, tänne pääsee suoraan kadulta. Harmittaa vain, että remontoin vanhat tilat juuri vuotta ennen kuin ne piti jättää”, Villahello selittää.

Kontulalainen Tuula Virtanen kertoo tulevansa Itikseen kerran viikossa. ”Täältä saa kaiken, ja täällä on helppo liikkua pyörätuolilla. Taksi tuo ovelle. Välillä käyn Jumbossa.”

MIINUKSET: Vain yksi levähdyspenkki jättimäisen kauppakeskuksen käytävillä.

Toimimaton opastetaulu, eikä perinteistä pohjapiirustusta. Vanhan nimen esilläolo voi erehdyttää asiakkaita.

PLUSSAT: Ruotsinkielentaitoinen infohenkilökunta. Itäväylän ylittävällä käytävällä pienyrityksiä. Hyvät julkiset yhteydet.

Kontulalainen Tuula Virtanen on tyytyväinen Itiksen tuotevalikoimaan ja helppokulkuiseen ympäristöön.

Divariyrittäjä Timo Juntusen liikkeestä löytyy lehtiä, kirjoja, äänilevyjä ja dvd:itä moneen makuun.

Mattokauppias Pasi Paakkosen mielestä Varisto on hyvä liikepaikka. Jumbossa vuokra olisi liian korkea.

nelle! e s jä a rv tu , e ll e is Arvo ammattila

VIISARI PIENI SELKEÄ KAUPPAKESKUS Huonekaluja, kesäkeittiöitä ja sisustustarpeita löytyy joka makuun ostoskeskus Viisarista Vantaan Varistosta.

Sen sijaan kauppakeskuksen löytäminen naapuruston liikekeskittymien keskeltä ei ollut helppoa.

Kauppakeskus on selkeä, jättimäisiin liikkeisiin pääsee kotoisan pienestä aulasta. Yläkerrassa yrittäjä Pasi Paakkosen mattoliikkeessä on esillä arviolta 5 000 mattoa, yhden euron kynnysmatoista 5 000 euron aitoihin itämaisiin mattoihin. ”Aloitin yritykseni toiminnan täällä 90-luvun alussa. Paikasta on tullut tunnettu sisustajien keskuudessa, ja tänne on helppo saapua”, Paakkonen toteaa. ”Kyllä voisin Jumboonkin mennä, mutta siellä ei olisi varaa näin isoon tilaan, ja se on tarpeen!”

Leena ja Maija Pulkkinen kertovat, että saapuivat Viisariin autolla. ”Tulimme katsomaan kaappia”, Maija kertoo. Hän on itse asiassa jo kerran käynyt kaappia katsomassa, mutta haluaa näyttää sen tyttärelleen

lan Auto- ja Kuljetusa Työntekijäliitto ry

MIINUKSET: Huonot julkiset yhtey-

det, vaikea löytää perille.

PLUSSAT: Pieni koko kauppakeskukseksi. Asiakkaiden käytettävissä kaksi pyörätuolia.

ennen kaupantekoa. ”Olemme tänään sisustuskiertueella, olemme jo käyneet Tattarisuolla ja Ikeassa!”, he nauravat.

www.akt.fi a s s e te it o s o e il Viera AUTO-"JA"KULJETUSALAN"TYÖNTEKIJÄLIITTO" John Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki PL 313, 00531 Helsinki (09) 613 110, faksi (09) 739 287 etunimi.sukunimi@akt.fi

17

VOITOT VEROLLE, LISÄÄ TYÖPAIKKOJA Hallitus alensi keväällä yhteisöveroa peräti 4,5 prosentilla 20 prosenttiyksikköön.

Mitä ratkaisusta ajattelee Vasemmistoliitolle yrittäjäohjelman tehnyt YTM Mikko Koikkalainen?

TEKSTI JA KUVA ESKO TULUSTO KUVITUS ANNA LÖFSTRÖM

U

udistuksella tavoiteltiin lisää työpaikkoja. Idea on, että kun yhteisöveroa alennetaan ja osinkoverotusta korotetaan, on yritykselle kannattavampaa pitää tuotot sisällä yrityksessä sijoituksina ja investointeina.

Näin yrityksen on mahdollista kasvaa ja palkata lisää työntekijöitä.”

Veronalennus kaivaa 900 miljoonan, dynaamisten vaikutusten jälkeen 450 miljoonan euron, aukon verotuloihin. ”Mielestäni menetystä olisi pitänyt paikata vähentämällä yritystukia ja nostamalla osinkoverotusta”, Mikko Koikkalainen sanoo.

VEROTUKSEN RAKENTEELLINEN MUUTOS

”Kyseessä ei ole suhdannepoliittinen ratkaisu vaan verotuksen rakenteellinen muutos, jolla pyritään siirtämään verotuksen painopistettä liiketoiminnan verotuksesta voittojen verotukseen.”

Lähtökohtana on, että jos investoinnit lisääntyvät, uskotaan sen parantavan yritysten kilpailukykyä ja lisäävän työllisyyttä. Koikkalainen kertoo, että jos tarkastellaan eurooppalaisia valtioita viimeisen 50 vuoden ajalta, onkin nähtävissä yhteys 18

”SYKSYLLÄ PAREMMAT PALKKARATKAISUT.”

investointiasteen ja työllisyyden välillä. ”Tässä otetaan riski, sillä yhteisöveron alentamisen ei edes oleteta näkyvän investoinneissa ja työllisyydessä nopeasti. Kaikki riippuu globaalin taloustilanteen kehityksestä ja siitä, miten hyvin eurokriisin hoidossa onnistutaan. Ne ratkaisevat viime kädessä sen, onko yhteisöveron alentamisella vaikutuksia muuhun kuin valtion budjettiin menetettyinä verotuloina.”

TÄRKEÄ TYÖLLISYYS TAKA-ALALLA

Mikko Koikkalaista huolestuttaa, että työllisyyden hoito on jäänyt viime aikoina taka-alalle – myös Vasemmistossa. ”Jos työllisyys ei parane, yhteiskunnallinen epätasa-arvoisuus ja tuloerot kasvavat, olivat veroratkaisut mitä tahansa. Työllisyyden parantumisella olisi myös positiivisia vaikutuksia kuntatalouteen. Kuntatalouden tila puolestaan vaikuttaa suoraan laadukkaiden ja riittävien julkisten palveluiden tarjontaan.”

Keskitetty tuloratkaisu kariutui keväällä. Koikkalaisen mukaan se ei ehkä ollut pelkästään huono asia. ”Ratkaisu olisi ollut erittäin maltillinen, palkankorotukset korkeintaan nimellisiä. Yhteisöveron alentaminen mahdollistaa sen, että ensi syksynä käytävissä liittokohtaisissa

Mikko Koikkalainen toivoo EU:n alueelle yhtenäistä yritysverokantaa, jolla poistettaisiin maiden väliltä epäterve verokilpailu.

palkkaneuvotteluissa voidaan neuvotella paremmat, vaikkakin yhä maltilliset, palkkaratkaisut. Tämä edistäisi kotimaista kysyntää ja toisi lisää verotuloja sekä kuntien että valtion kassaan.” ”Näen, että yhteisöveroratkaisun oikeudenmukaisuus on riippuvainen myös siitä, minkälaisiin ratkaisuihin työnantajat ja palkansaajat päätyvät ensi syksynä.”

OIKEUDENMUKAISEMPAA VEROTUSTA

Yhteisöveroa alennettiin enemmän kuin Vasemmisto olisi halunnut. ”Kehysriihen linjaukset edustavat

tältä osin kansainvälistä verokilpailua. Viime kädessä siinä voittajina ovat vain pääoma ja häviäjinä työntekijät sekä hyvinvointivaltio. Euroopan vasemmistopuolue voisikin harkita tavoitteekseen ajaa Euroopan talousalueelle yhtenäisempää yhteisöverokantaa”, Koikkalainen näkee. ”Veropolitiikan oikeudenmukaisia tavoitteita voisivat olla esimerkiksi seuraavat: erilaisten yritysmuotojen yhtenäinen kohtelu, ei eroja pörssiyritysten ja esimerkiksi suurten listaamattomien perheyritysten välille sekä tasapuolisempi kohtelu piensijoittajien ja suuromistajien välillä pääomaverotuksen suhteen.”

Verotuksesta on poistettava niin sanottu verosuunnittelu eli holdingyhtiöiden toiminnasta hyötyminen.

Yhtiömuodon valinnan tulisi perustua liiketoiminnallisiin syihin eikä siihen, miten minimoidaan oma pääomaveron määrä. Mitä tasapuolisempi verotus eri yhtiömuotojen välillä on, sen parempi se on hyvälle verojärjestelmälle, kertoo Koikkalainen. ”Parasta olisi erottaa veropolitiikassa niin sanottu oikea yrittäminen, sijoitustoiminta, yrityksen omistaminen ja näiden verokohtelu niin, että tämä oikea yrittäminen olisi verotuksellisesti edullisinta. Tämä lienee vaikeaa ellei mahdotonta, mutta se voisi olla yksi hyvä vasemmistolaisen verolinjauksen lähtökohta.”

Peruspalveluiden turvaaminen haaste Helsingissä

VASEMMISTON VALTUUTETUT HELSINGISSÄ PAAVO ARHINMÄKI

paavo.arhinmaki@ eduskunta.fi

Sirpa Puhakka pitää alkaneella valtuustokaudella suurimpana haasteena peruspalvelujen turvaamista. myys hipoo kymmentä prosenttia. Noin 9 000 nuorta on täysin vailla ”Palvelut on toteutetperuskoulun jälkeistä tava kaupungin omina koulutus- tai työpaikkaa.” palveluina. Jyrkkä ei ”Vanhuslain toteutkaupungin palvelujen taminen edellyttää yksityistämiselle, joka vahvaa lisäpanostustuntuu olevaan kokoomuksen lempilapsi”, ta kotihoitoon ja hoivapaikkoihin. Myös sanoo Helsingin kaupunginvaltuutettu Sipa omaishoito vaatii vahvistusta”, vaatii PuhakPuhakka (vas).

Sirpa Puhakka ka.

Kaikille on taattava Vasemmistoliiton työtä ja toimeentuloa, tavoitteena ovat myös myös Helsingissä. Vasemmistoliiton aloitteesta saatiin vahvat sosiaali- ja terveysasemat. kaupungin strategiaan linjaus, jon”Palveluja on vahvistettava lisääka mukaan 500 päivää työttömänä mällä psykiatrista ja geriatrista osaamista. Hoitoa on saatava niin päihdeolleille tai uhan alla oleville tulee kuin mielenterveysongelmiin. Ja enkaikkien Helsingin virastojen hakea naltaehkäisy on otettava tosissaan”, työllistymismahdollisuuksia. painottaa Puhakka. ”Viime vuonna Helsinki maksoi sakkoja valtiolle 20 miljoonaa. Tämä on iso raha, ja se on käännettävä HELSINKI ON KANSAINVÄLINEN! työllistämiseen. Strategiassa on mukana myös positiivisen diskriminaaPuhakka pitää hyvänä kotikaupuntion periaate eli kaikkein heikoimkinsa kansainvälisyyttä. massa asemassa olevien palveluihin ”Maahanmuuttajien työllistämiseen, kielen opetukseen ja oppisopikohdennetaan lisäresursseja”, kertoo muskoulutukseen liittyviä toimenPuhakka, joka on myös Helsingin piteitä lisätään Vasemmistoliiton kaupunginhallituksen jäsen. aloitteesta. On tärkeää, että maahanPAUKKUJA NUORISOTAKUUSEEN muuttajat pääsevät täysivaltaisesJA VANHUSLAKIIN ti mukaan koulutukseen ja työeläHelsingin Vasemmisto aikoo panosmään.” taa vanhuksiin ja nuoriin. ”Perussuomalaisten puheita voi ”Valtuustoryhmämme ajaa täysilvain ihmetellä. Jos heillä olisi valta, lä nuorisotakuuta ja vanhuspalveluhe sulkisivat Helsingin rajat. Pöyristyttävää”, sanoo Puhakka. lakia. Helsingissä nuorisotyöttö-

VERONIKA HONKASALO

ryhmän 2. varapuheenjohtaja ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen, veronika.honkasalo@ nuorisotutkimus.fi

TEKSTI HENNA SAVOLAINEN

AVOIN ESPOO ESITTÄYTYY BLOGEISSA TEKSTI HENNA SAVOLAINEN

Avoinespoo.fi-sivuston lähtökohtana on kirjoittaa asiat, ei niinkään ideologia, edellä. Tällä hetkellä blogeja pitävät vasemmiston kunta-aktiivit, mutta kuka tahansa on tervetullut mukaan kirjoittajaksi. ”Sivustolle on kirjoitettu myös Eläkeläiset ry:n nimissä”, kertoo sivuston perustajajoukkoon kuuluva Susanna Kaukinen.

Ainoa vaatimus kirjoittajille on, että kirjoitus koskee Espoota ja on asiallinen.

Sivustolla on tähän mennessä pohdittu aiheita kuten dementiatestien teettämistä vanhoille valtuutetuille, asukasfoorumeita ja Espoon kaupunginteatterin talokysymystä.

Kaukinen näkee sivuston edistävän kansalaisaktivismia ja demokratiaa. ”Espoon kaupungin on kehityttävä Reykjavikin suuntaan ja toimittava suoran ja sähköisen demokratian

edelläkävijänä. Ylhäältä alas tapahtuvan kabinettipäättämisen aika on ohi.”

DAN KOIVULAAKSO

ryhmän 1. varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen varajäsen, dan.koivulaakso@gmail. com EIJA LOUKOILA

kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen, eija. loukoila@suomi24.fi

SILVIA MODIG

valtuustoryhmän puheenjohtaja ja pääkaupunkiseudun koordinaatioryhmän jäsen, silvia. modig@eduskunta.fi SAMI ”FRANK” MUTTILAINEN

kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen, sami. muttilainen@gmail.com SIRPA PUHAKKA

kaupunginhallituksen jäsen, sirpa.puhakka@ pp2.inet.fi PEKKA SAARNIO

kaupunginteatterin hallituksen jäsen, psaarnio@welho.com ANNA VUORJOKI

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, anna. vuorjoki@kolumbus.fi

VANTAALLA ANTERO EEROLA

valtuustoryhmän varapuheenjohtaja, antero. eerola@eduskunta.fi JUSSI SARAMO

jussi.saramo@minedu.fi

MINTTU SILLANPÄÄ

minttu.sillanpaa@ gmail.com

KATI TYYSTJÄRVI

valtuustoryhmän puheenjohtaja, kati.tyystjarvi@heureka.fi

ESPOOSSA KALEVI KIVISTÖ

kalevi.kivisto@ kolumbus.fi

KARI UOTILA

kari.uotila@ eduskunta.fi

PAAVO FELIX BARDY

STADIN VALTUUSTO NOSTAA NÄKEMYKSIÄ ESIIN

Helsingissä on toiminut vuoden 2010 alusta Stadin valtuusto -sivusto, joka seuraa puolestaan pääkaupungin kunnallispolitiikkaa.

Aluksi sivustolla julkaistiin pääasiassa vain aloitteita, mutta pikkuhiljaa mukaan tuli myös toivottuja epävirallisempia blogikirjoituksia kuntapolitiikasta. ”Sivusto perustettiin sen vuoksi, että saamme omia kuntapoliittisia näkemyksiämme paremmin esille ja että ne eivät huku muun toimintamme alle. Samalla kertyy kuntapoliittinen arkisto”, kertoo Helsingin Vasemmistoliiton toiminnanjohtaja Jorma Pikkarainen. www.avoinespoo.fi www.stadinvaltuusto.fi

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki jakoi avustuksia. Savonlinnan Oopperajuhlat sai eniten, 740 000 euroa. Tuska Open Air Metal Festival sai 20 000 euroa.

19