tettavan rakennuksen kallistuessa. Rakennuksen liikkeen laajuutta varsinkin korkean talon yläosassa voi olla vaikea hahmottaa. Avattavan aukon kokoa ja piipun läheisten kantavien rakenteiden poistoa suunniteltaessa voidaan rakennuksen ääriviivat piirtää esimerkiksi mittakaavassa 1:20 valkoiselle paperille ja kalvolle. Asettamalla kuvat ensin päällekkäin ja kallistamalla sitten kalvoa nostettavan matkan verran voi mitata liikkeen laajuuden kussakin rakennuksen osassa. Kantavien seinien kautta perustuksille välittyy usein kymmenien tonnien kuorma, joten nostettavat rakenteet on tuettava niin, etteivät ne pääse luiskahtamaan tai kaatumaan. Jo pullotunkin kallistuminen ja luiskahtaminen pois paikoiltaan saattaa singota yli kymmenkiloisen nostimen useiden metrien päähän. Nostoalustan on oltava painumattomalla alustalla. Tarvittaessa maata vasten voidaan laittaa ensin hirsipeti, joka on riittävän laaja kantaakseen nostosta aiheutuvan kuorman sekä kestääkseen kaatumatta nostossa mahdollisesti syntyviä sivuttaisia voimia. Nykyisten pullotunkkien pohjalevyt ovat yleensä pieniä, joten hirsipedin ja nostimen väliin tulee asentaa riittävän suuri ja vahva teräslevy, esimerkiksi 250 mm × 250 mm ×18–25 mm. Myös tunkin työntövarren ja hirren väliin
on asennettava hirren levyinen, noin 1825 mm teräslevy, jotta tunkin työntövarren pää ei työntyisi hirren sisään. Hirsi on tarvittaessa muotoiltava alaosastaan siten, että tunkin työntövarren ja hirren väliin asetettava teräslevy istuu siihen hyvin eikä pääse kallistumaan tai luiskahtamaan paikoiltaan. Nostossa käytettävän nostimen ja sen alustan on oltava keskenään kohtisuorassa. Rakennusta nostettaessa yksi sen sivuista on hyvä jättää tukevien perustusten päälKuva: Pirkanmaan maakuntamuseo.
Rakennusta nostettaessa vauriokohtaa tulee kohottaa riittävän laajalta alalta, eli nostopisteitä on oltava useita, jotta vältytään rungon äkilliseltä taipumiselta.
23