Arkistoaineistot kertovat esineistä ja ilmiöstä aikansa sanoin R I I N A O JA N E N
Kirjoittaja on Postimuseon projektitutkija Museoiden arkis toaineistojen saavutettavuus ja käytettävyys -hankkeessa
Postimuseo, Mediamuseo Rupriikki ja Suomen pelimuseo käynnistivät keväällä yhteisen hankkeen, joka pyrkii edistämään museoiden arkistoaineistojen saavutettavuutta ja käytettävyyttä. Museoiden arkistoaineistot ovat yleensä pieniä seulomattomia kokonaisuuksia, jotka ovat saapuneet museoon esimerkiksi esine- tai kuvalahjoituksen ohessa. Erityisten arkisto-organisaatioiden materiaalista poiketen museoiden säilyttämät aineistot voivat sisältää vaikkapa epävirallista viestintää, raapustuksia ja satunnaisia muistiinpanoja, paljastaen museon tutkimasta ilmiöstä jotain uutta. Arkistoaineistossa ei ole kiinnostavaa vain asiakirjojen tietosisältö. Käytetty paperi, käsiala, tehdyt koristelut ja painetut leimat voivat kertoa jotain ilmiöstä johon aineistot liittyvät.
40
MUSEOKELLO │ 2021
Tärkeä askel arkistoaineistojen käytettävyyden parantamisessa on digitointi, eli skannaus ja säilyvään tiedostomuotoon muuntaminen. Aineistojen skannaaminen ja julkaiseminen nettiin ei tee niistä välittömästi saavutettavia, vaan on tärkeä miettiä seuraavia etappeja: missä digitoituja asiakirjoja säilytetään, ovatko tietosisällöt haettavassa muodossa, miten aineistot on kuvailtu ja miten niiden olemassaolosta saadaan tieto tutkijoille ja harrastajille. Digitoituja aineistoja on myös helpompi hyödyntää museon omassa työssä. Aineistoa voidaan tarkastella tietokoneavusteisesti massadatana, mikä voi tarkoittaa vaikkapa aineistojen laittamista kartalle paikkatietojen avulla, tai ilmiöön liittyvien avainsanojen ja -henkilöiden tunnistamista. Historiallisesta arkistoaineistosta etsitään tutkimusten mukaan pääasiassa henkilöitä sekä paikannimiä.
