Uudistava Vaihtoehto 2010

Uudistava Vaihtoehto -viesti 2010

www.elintarvikedemarit.fi

Arvio TES-kev채채st채 Kaksikielisyys on vahvuus, och samma p책 svenska Sokerista kallista herkkua

Suomalaisia maitotuotteita, kiitos!

Ruotsalaisen maidon nopeasti lisääntyvä tuonti on närkästyttänyt monia suomalaisia maidontuottajia ja huolestuttanut myös muita kotimaisen meijerialan toimijoita.

Erityisen voimakkaasti viime keväänä julkisuudessa käsiteltiin tanskalais–ruotsalaisessa omistuksessa olevan Arlan toiminnasta esiintyneitä väitteitä, joissa spekuloitiin Arlan tavoitteita tuplata maidontuonti Suomeen vuoden 2010 aikana ja näin vahvistaa omaa kilpailuasemaansa suomalaisilla markkinoilla.

Käyty keskustelu kosketti kovin suomalaisia maidosta elantonsa saavia. Ruotsissa maidon tuottajahinta on jo romahtanut ja Suomessakin se on tippunut parissa vuodessa useita senttejä litralta. Lisäksi tilannetta varjostaa se, että suomalaiset maidontuottajat eivät vielä ole selvinneet kansainvälisen taloustaantuman vaikutuksista. Tämä vaikutti Venäjän hintojen laskettua siihen, että suomalaisten maitotuotteiden asema ulkomaisilla elintarvikemarkkinoilla heikkeni huomattavasti.

EU:n mukanaan tuoma kaupan vapautuminen on lisännyt jatkuvasti maitotuotteiden kansainvälistä kauppaa ja kilpailu on tuontituotteiden myötä kiristynyt myös Suomessa. Kotimaan verrattain suppeiden markkinoiden vuoksi meijeriteollisuus kilpailee tuotteillaan yhä enemmän kansainvälisillä markkinoilla. Kiinnostusta vientiin lisää EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, joka asettaa maidon tarjontaketjulle omat reunaehtonsa.

Tällä hetkellä kotimaisen meijeriteollisuuden hyöty järjestelmästä syntyy erilaisten vientitukien kautta EU:ssa voimassa olevan markkinajärjestelmän ansiosta.

Tuet kannustavat yrityksiä viemään tuotteita EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi Venäjälle, jonka suuntaan vienti on ollut vuosien ajan kasvussa, niin suomalaisten elintarvikkeiden laadun, kuin myös Suomen maantieteellisen sijainnin vuoksi. Kansainvälisillä markkinoilla Suomi tunnetaan puhtaudestaan ja elintarviketeollisuus

- Kaupat eivät tee enää teollisuuden kanssa vuoden sopimuksia vaan neuvottelut tuotteiden tilauksista tehdään kolmen kuukauden välein, tämä tietenkin vaatii yritysten edustajilta hyviä neuvottelutaitoja ja tuo paineita myös työntekijärintamalle. Epäonnistuneet neuvottelut saattavat johtaa vähäisempiin tuotantomääriin ja sitä kautta henkilöstön määrään.

- Myös kauppojen omat privat label -tuotteet vievät yhä enemmän hyllytilaa. Joten meijerialan yritysten täytyy näkyä jäljellä olevilla hyllymetreillä entistä paremmin ja mainosarvo nostaa päätään entistä enemmän.

Jaana Kanto, pääluottamusmies Valio Riihimäki

tuotteiden ja toiminnan korkeasta laadusta, tämä on lisännyt maitotuotteiden vientiä kotimaan ulkopuolelle.

Tehokkuutta lisätään jatkuvasti – kaupalla on valta Koko maidonvalmistusketjun aina tuottajasta maidonjalostukseen ja jakeluun on toimittava tehokkaasti kilpailukyvyn säilymisen turvaamiseksi.

Tehokkuutta on vuosien saatossa saavutettu vähentämällä henkilöstöä ja keskittämällä toimintoja. Meijeriteollisuuden työvoimaa on vähennetty 1990-luvulta lähtien nopeasti. Vielä 1990-luvun alussa työntekijämäärä oli lähes 8 000. Nyt ollaan tilanteessa, jossa meijeriala työllistää hiukan alle 5 000 henkilöä, joista työntekijöitä on noin 3 000 henkilöä. Myös meijereiden lukumäärä on vähentynyt keskittymisten myötä.

Suomen kaksi suurinta meijeriteollisuuden työllistäjää ovat Valio ja Arla Ingman, jotka tasapainoilevat kaupan kanssa solmittavien myyntisopimusten varassa. Kaupan

keskittymisen myötä, kauppojen ja teollisuuden väliset sopimukset vaikuttavat enenevissä määrin suoraan alan työllisyyteen. Suuren sopimuksen menettäminen voi tehdä ison reiän tuottajan kukkaroon. Kaupan keskittymisen vaikutukset työntekijöiden elämään voivat tulevaisuudessa nousta entistä suuremmiksi, vaikka yleisesti maitotuotteiden kulutus onkin aika vakaata. Itse kuluttajahinnoissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat kuluttajien tottumuksiin suhteellisen vähän, alan työllisyyttä ylläpitää maitotuotteiden jatkuva kysyntä.

Kuluttajien tottumuksissa ruuan turvallisuus ja alkuperän merkitys ovat kasvussa, tämä onneksi suosii kotimaista tuotantoa sekä lähi- ja luomutuotantoa. Usein kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavat enenevissä määrin myös raaka-aineiden hankinnan ekologisuus ja eettisyys, joten suomalaisen maitotuotannon soisi pärjäävän jatkossa myös halvempaa ulkomailta tuotua maitoa ja jalostettuja maitotuotteita vastaan.

Sokerista kallista herkkua Valtiovarainministeriön aikeet ottaa käyttöön makeisvero vielä tämän vuoden aikana, on saanut monet takajaloilleen.

Makeisveroa on kerätty Suomessa aiemminkin vuoteen 1999 asti, mutta sen jälkeen siitä luovuttiin kunnes jälleen kerran, verotulojen toivossa, valtio on lähtenyt ajamaan asiaa uudelleen. Nyt makeisverosta puhuttaessa, sen vaihtoehtona on väläytelty myös sokeriveron käyttöönottoa.

- Valtiolla on ilmeisesti tarve kerätä entistä enemmän verotuloja välillisten verojen kautta, toteaa Olli Havukainen, Suomen Sokerin Porkkalan tehtaan pääluottamusmies.

kaupan neuvottelujen seurauksena sokeriteollisuus on voimakkaasti supistunut koko Euroopassa. Suomessakin sokerikiintiöiden tiputtua, sokeritehtaita on jouduttu sulkemaan ja sokerijuurikkaiden viljelyä vähentämään.

- Ennen EU:hun liittymistä Suomessa tuotettiin sokeria omaan käyttöön sekä vientiin. Unioniin liittyessä suomaisilla oli vahva usko muutosvaiheessa annettuihin lupauksiin, joissa maatalouden jatko myös unionin reuna-alueilla turvattaisiin kuten ennen, sanoo Havukainen.

- Makeis-, virvoitusjuoma- tai sokeriverolla ei pyritä edistämään terveysvaikutuksia, se on vain ja ainoastaan valtion tapa kerätä lisää rahaa sata miljoonaa. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että sokerin kulutus on laskenut vuodesta 1985 lähtien, huomauttaa Havukainen.

Toisin kuitenkin kävi, vuonna 2007 voimaan tuli kiistelty sokeriuudistus, jonka tavoitteena oli leikata EU:n omaa sokerintuotantoa ja samalla laskea myös sokerijuurikkaan ja sokerin hintaa.

- Sokeriuudistuksen periaatteiden mukaan EU:n oman tuotannon ja sovitun tuonnin pitäisi vastata kulutusta ja vietävää ylijäämää ei muodostuisi, kertoo Havukainen.

Suomalainen sokeriteollisuus on ollut vuosia myllytyksen kohteena. Suomen EU:hun liittymisen myötä ja maailman-

- Köyhille maille haluttiin antaa mahdollisuus tuottaa sokeria ja Euroopan sokerituotantoa vähennettiin niin, että

omavaraisuus laski 80 prosenttiin, hän jatkaa.

- Suomessakin omavaraisuusaste on ollut aikoinaan reilusti yli 100 prosenttia, mutta uudistusten myötä se on nykyään vain noin 40–50 prosentin luokkaa, kertoo Havukainen.

- Jos sokeriteollisuudelle vielä mätkäistään keinotekoinen vero, hankaloittaisi se ratkaisevasti jo muutenkin kovasti kärsineen sokeriteollisuuden toimintaa.

- Tilanne on huolestuttava, kilpailukyvyn täytyy pysyä kunnossa ja uusien verojen alalle tulo tuo varmasti uhkaa siirtää sokerituotantoa entistä enemmän ulkomailla, ja sitä kautta suomalaisten työpaikat ja koko suomalainen sokeriteollisuus on vaarassa hävitä kokonaan, Havukainen toteaa.

Makeisteollisuuden ja sokeriteollisuuden asettaminen verokeskustelussa vastakkain on keinotekoista. Todellinen ongelma on Suomen hallituksen tapa tasapainottaa valtiontaloutta sattumanvaraisilla lisäveroilla. Julkisen talouden alijäämää ei voi pitkäjänteisesti korjata yhteen toimialaan kohdistuvilla maksuilla.

HK Ruokatalo uhkaa siirtää toimintoja Suomesta ulkomaille. Yhtiön toimitusjohtaja Matti Perkonoja jyrisee julkisuuteen: “Kyse on siitä, kuka haluaa tehdä näitä töitä.” (TS 16. syyskuuta). Samaan hengenvetoon hän kehuu esimerkiksi balttien työhaluja.

Suomalaisen elintarviketeollisuuden kansainvälistyminen on toistaiseksi sujunut suhteellisen hallitusti. Markkinoita on askel kerrallaan vallattu, eikä laajentuminen ole merkittävästi vaikuttanut työpaikkoihin Suomessa. Nyt ollaan näemmä siirtymässä uuteen vaiheeseen. Samalla ollaan reippaasti syyllistämässä suomalaisia työntekijöitä tavalla, joka ei liene kovin viisasta edes yritysten omalta kannalta. Tosiasiassa suomalainen elintarviketeollisuus on tehokasta ja työntekijät ovat ammattitaitoisia ja motivoituneita.

Kevään neuvottelukierros näyttää nyt tarjoavan tekosyyn retoriikan koventamiseen. Meidän tuleekin tiivistää yhteistyötä myös yritysten henkilöstön osalta. Viime kevään aikana saimme merkittävää tukea pohjoismaisilta veljesjärjestöiltä, ja tätä toimintaa syvennetään jatkossa.

Suomalainen neuvottelujärjestelmä on kokonaisuudessaan tällä hetkellä kestämättömässä tilassa. Työnantajien haluttomuus ja kyvyttömyys neuvotella vastuullisesti työelämän kehittämisestä uhkaa rapauttaa hyvinvointivaltion perustan, vastuullisen ja kasvuun tähtäävän suomalaisen työmarkkinamallin.

Ennen kuin työnantajat tulevat järkiinsä, saattaa olla paljon vahinkoa aiheutettu. Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää huolehtia ammattiyhdistysliikkeen yhtenäisyydestä ja liittorajat ylittävästä yhteistyöstä.

Kevään neuvottelukierros oli monelta osin poikkeuksellinen. Monelle aktiiville työpaikoilla lakkovahtina toimiminen oli ainutkertainen kokemus.

Tässä kohtaa muuttuu lihaksi hokema siitä, että liitto on yhtä kuin jäsenet työpaikoilla. Kiitos keväästä ja neuvottelutuloksesta kuuluu siis kaikille.

Tämänkaltaisen pitkän väännön jälkeen on lopputuloksen arvioiminen tietysti vaikeaa ja kentän tuntojen tulkitseminen uskaliasta. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että päättäviin elimiin valitut kykenivät vastuunsa tuntien punnitsemaan eri tilanteissa vaihtoehdot ja muodostamaan niistä itse oman näkemyksensä.

Tästä on hyvä jatkaa.

Tänä syksynä on jälleen edessä luottamusmiesvaalit. Työpaikkatason edunvalvonta on liiton kivijalka. Haasteet seuraavalle kaksivuotiskaudelle ovat melkoiset myös työpaikkatasolla. Työnantajien tehostamisvaatimukset, pätkätyösuhteet, vuokratyön käyttö, ja lisääntyvä maahanmuutto luovat luottamusmiehelle vuosi vuodelta haasteellisemman toimintaympäristön.

Edessä siintävät myös vuoden 2012 liittovaalit. Tässäkin mielessä tämän syksyn pääluottamusvaalit ovat ehkä jopa tavanomaista tärkeämmät. Pääasia on, että jokaisella työpaikalla valitaan luottamismies johon porukka luottaa.

Työpaikkojen luottamusmieskunta vaikuttaa tietysti myös voimakkaasti liiton linjauksiin eri asioissa. Monet elintarvikedemarit ja sitoutumattomat ovat nytkin ehdolla. Onnea matkaan!

Henri Lindholm Liittosihteeri

Kentän ääni

Pääkirjoitus

Osaava työ asuu Suomessa

Totta vai tarua?

Eläkeikä, työssäjaksaminen ja työhyvinvointi ovat kaikki asioita, jotka puhututtavat paljon työpaikoillamme. Ne ovatkin mielestäni asioita, jotka tarkoittavat lähes samaa, eli miten selviydymme työelämästä terveenä eläkkeelle.

Varsinkin eläkeiän nostamisesta kuulee paljon keskusteluja, eikä vähiten sen takia, että se on kuuma puheenaihe tällä hetkellä eduskunnassa.

Elintarvikealalta katsottuna tuntuu hurjalta ajatukselta se, että eläkkeelle pääsyn ikää mentäisiin nostamaan. Jo alamme inhimilliset tekijät ovat sitä vastaan, koska työskennellessämme kohtaamme paljon erilaisia haittatekijöitä, kuten vuorotöitä ja kuuma- ja kylmätyöskentelyä.

Kevään työehtosopimusneuvottelut kulminoituivat pitkälti meidän tekemiimme työaika- ja sitä kautta työssäjaksamiskysymyksiin.

Työnantajapuolen ajamat suurimmat työaikajoustot olisivat lisänneet runsaasti viikonlopputyötä ja sitä kautta vaikuttaneet monen perheen yhteisen ajan vähenemiseen.

Saimme suurelta osin torpattua nämä työaikaheikennykset, ja positiivisena asiana voi pitää työehtosopimukseen saamaamme kirjausta 50 vuotta täyttäneiden ikäohjelmasta.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten ikäohjelma tullaan toteuttamaan ja miten se otetaan ylipäätään vastaan työpaikkatasolla.

Mielestäni ikäohjelmasta on oikein ja aidosti toteuttamalla hyötyä niin työnantajapuolelle kuin meille työntekijöillekin. Nyt tulemme näkemään, kuinka tosissaan työnantajat ovat mukana kehittämässä yhteistä hyvää ja edistämässä eduskunnan paljon mainostamaa työurien pidentämistä.

Työilmapiirin ja työhyvinvoinnin parantamiseen tarvitaan kaikki mukaan, niin työnantajat kuin työntekijätkin. Niiden kehittyminen ei tapahdu yhdessä päivässä eikä yössä, vaan vaatii pitkää ja onnistunutta yhteistyötä. Romuttaa ne toki pystytään nopeassakin aikataulussa. Jos nämä asiat ovat työpaikalla hyvällä mallilla, siitä on hyötyä aivan varmasti kaikille. Työntekijöiden motivaatio kasvaa ja sairaslomat vähentyvät. On myös todennäköistä, että työtehokkuus lisääntyy ja siitähän ei varmasti ole haittaa työnantajallekaan.

Suuri kysymys onkin, jatkuuko niin valitettavan monessa työpaikassa vallitseva sanelupolitiikka vai otetaanko työntekijät oikeasti mukaan kehittämään työolosuhteita. Vai jäädäänkö tasolle, jossa työntekijäpuolen edustajat valvovat vain valvontavelvollisuuden alaiset asiat?

Tulevaisuudessa meidän työntekijöiden käsityksen pitää edelleen olla yhteinen siitä, että töiden lisäksi myös vapaa-ajan on pysyttävä laadukkaana ja siihen on varatta tarpeeksi aikaa. Jopa entinen pääministerimme Matti Vanhanen puhui perhearvojen puolesta ja vaihtoi 24/7-työn vähemmän aikaavievään, ja sai näin aikaa perheelleen. Tämä olkoon esimerkkinä myös työnantajapuolelle vapaa-ajan ja perheen yhdessäolon merkityksestä työntekijöille.

Simo Pynnönen Pääluottamusmies, Vaasan Oy, Jyväskylä.

Muista äänestää työpaikkasi luottamusmiesvaaleissa marras-joulukuussa!

Uudistava vaihtoehto -viesti 2010 Julkaisija: Elintarvikedemarit ja sitoutumattomat Päätoimittaja: Henri Lindholm Toimituskunta: Minna Räsänen, Ari Huuki, Jouni Hiltunen, Jorma Kivimäki ja Riitta Koistinen Kannen kuva: Pentti O. Pohjola Painopaikka: Scanweb, Kouvola Palautteet lehdelle: uudistavavaihtoehto@gmail.com www.elintarvikedemarit.fi

Vielä kerran paluu kevään vääntöihin Viime kevään työehtosopimusneuvottelut olivat vaikeat.

Neuvottelujen haastavuudesta kertoo se, että työntekijäpuoli sekä työnantajapuoli käyttivät kaikista vahvimpia laillisia aseitaan. Työntekijät lakkoilivat ja työnantajat tekivät työsulkuja. Lopulta neuvottelut etenivät niin, että valtakunnansovittelijalla oli edellytykset jättää sovintoesitys, jonka osapuolet hyväksyivät. Vaikeat asiat siirrettiin työryhmiin ja palkankorotukset nousivat yli EK:n asettaman palkkaankkurin 0,5 %.

Alku aina vaikea Neuvottelut siirtyivät liittojen välisistä neuvotteluista suhteellisen nopeasti valtakunnansovittelijan vetämiksi.

Kolme demaritaustaista liiton aktiivia seurasivat läheltä neuvottelujen etenemistä, Aulikki Ahola Tampereen Valion pääluottamusmies ja liittohallituksen jäsen, Tommi Seppäläinen Vaasan Oy:n Joutsenon pääluottamusmies ja tes-neuvottelukunnan jäsen ja Vesa Jalonen, Saarioisten säilyketehdas, Huittinen tesneuvottelukunnan jäsen.

- Työntekijäpuolella olisi ollut halua neuvotella.

Työnantajan ehdotukset olivat käsittämättömiä ja lihaja leipomoalan työaikamalleista tuli kynnyskysymykset heti alkumetreillä.

- Neuvotteluille oli toki varattu enemmän aikaa, mutta työnantajaliitto ETL perui aina viime hetkellä sovittuja tapaamisia, kertaavat tes-neuvottelukunnan jäsenet neuvottelujen alkutaivalta.

- Sen jälkeen kun liittojen väliset tavoitteet kerrottiin neuvottelupöydässä, niin ei ETL:n neuvottelijoilta löytynyt neuvotteluhalukkuutta, kertoo Jalonen - Ilmeisesti työnantajalla ei ollut edes halua neuvotella aidosti meidän kanssamme, koska tiesi meidän suhtautuvan kielteisesti heidän työaika esityksiinsä, Seppäläinen jatkaa.

- Eniten jäi viime keväästä harmittamaan, ettei ETL:n neuvottelukunnalla ollut todellisia eväitä neuvotella.

Heillä ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin avata meidän työehtosopimukset työaikamallillaan ja vastineeksi aina tarjottiin lähes nollaa. Valtakunnansovittelijalle meno tuntui olevan suunniteltu jo pitkälle etukäteen, toteaa Jalonen - ETL vain hirtti itsensä tuohon työaikamalliin ja me emme missään olosuhteissa voineet sitä hyväksyä. ETL pelasi vain aikaa ja odotti sovittelijalle pääsyä. Heillä oli ilmeisesti käsitys, että valtakunnansovittelija voi väkisin määrätä tällaisen työaikamallin työehtosopimukseen pitämällä sitä aina vain mukana. Näinhän asia ei ole, Jalonen selventää vielä neuvottelujen alkamista.

Meijeriala otti vastuuta työllisyydestä Koska neuvottelut jämähtivät liha- ja leipomoalan työaikamalleihin, niin meijerialalla oli halua päästä eteenpäin. SEL:n liittovaltuusto antoikin meijerialalle oikeuden neuvotella ehdoista palata työhön. Valion Tampereen tuotantoyksikön pääluottamusmiehelle Aulikki Aholalle oli selvää, että työhön paluun ehdoista lähdettiin neuvottelemaan.

- Meijerialalla oli raskaita ongelmia jo vuoden 2009 lopulla ja koko alkutalven. Maitosota, YT-neuvottelut ja tuontitavara painoivat meijerialaa. Lisäksi meijeriala poikkeaa toisista elintarvikealoista monella tapaa, esimerkiksi jo vallinneet työaikamallit ja raaka-aineen jokapäiväinen jalostustarve, kertoo Ahola.

- Lisäksi tiedossa oli, että työtaistelutoimenpiteillä ei saada suljettua tehtaita, vaan tehtaat pyörivät osittain toisen liiton jäsenten ja isäntien voimin. Kahden hylätyn sopimuksen jälkeen oli nähtävissä, ettei liittotason neuvotteluissa edetä meijeripuolta koskettavissa asioissa.

- Kaksi suurinta meijeritaloa, Valio ja Arla-Ingman olivat lähestyneet luottamusmiehiään neuvottelutarkoituksella ja kun ensisijainen tavoite palveluvuosilisien nostosta saavutettiin, ei ollut estettä neuvottelulle työhönpaluusta, Ahola kertaa neuvotteluiden kulkua.

Vaikka Ahola on suhteellisen tyytyväinen meijerialan työhönpaluusopimukseen, niin parannettavaa jäi.

- Vaikka Valion ja Arla-Ingmanin tekemä sopimus työhön paluun ehdoista levisi laajasti, ei meijerialalle solmittu työehtosopimus sisällä kuitenkaan täysin niitä asioita, vaan ne jäivät talokohtaisilla sopimuksilla voimaan tämän sopimuskauden ajaksi. Työryhmiin meni tärkeitä läpivietäviä asioita, eli aina parannettavaa löytyy.

Tyytymättömyyttä ja tyytyväisyyttä Sen sijaan leipomoalalla ei ollut halua tehdä laajalti talokohtaisia sopimuksia. Tommi Seppäläisen mukaan leipomoala on jakautunut niin, ettei talokohtaisille sopimuksille ole edellytyksiä.

Aulikki Ahola Tampereen Valion pääluottamusmies ja liittohallituksen jäsen

- Isot konsernit varmaan pystyisivät rakentamaan jopa paremmat sopimukset, mutta pienet “narikat” olisi aivan tuuliajolla sen jälkeen. Mielestäni solidaarisuus lähtee siitä, että teemme yhdessä, ettemme jätä pieniä yksin.”

Seppäläinen täsmentää leipomoalan tilannetta tuomitsematta kuitenkaan meijerialan erillissopimusta.

SEL:n sopimusneuvotteluissa yksi asia nousi julkisuudessa ylitse muiden, ns. lihalauantai. Julkisuudessa leimattiin lihanleikkaajat ahneiksi aivan syyttä. Lihaalalla tehdään tarvittaessa lauantaityö ylitöinä vapaaehtoisperiaatteella.

Myös meijeriväessä lihalauantai aiheutti keskustelua - Tavallinen jäsen ei välttämättä ymmärtänyt, miksi lihamiesten lauantai on niin pyhä asia, kun meijerialalla tehdään ja on tehty töitä kaikkina seitsemänä päivänä.

Ahola toteaa, mutta ei kuitenkaan tuomitse liha-alan taistelua, vaan vakuutta solidaarisuutta jatkossakin.

Seppäläinen myöntää, että neuvottelut pyörivät paljolti liha-alan ja leipomoalan työaikamallien ympärillä.

- Kyllä neuvottelut pyörivät leipomo- ja liha-alan ympärillä kokonaisuudessaan, teollisuus jäi aivan ulkopuolelle, hän harmittelee mutta ei ole tyytyväinen leipomoalankaan sopimukseen.

- Leipomoala ei saanut tavoitteistaan läpi juuri mitään.

Palvelusvuosipalkkio oli ainoa, jossa jonkinlaista hyvitystä sopimukseen tulleisiin muutoksiin.

Sen sijaan liha-alalla ollaan pääosin tyytyväisiä neuvottelutulokseen.

- Ainakin uskoisin näin. Jalonen vastaa kysymykseen sopimuksesta.

- HK, Atrian ja Saarioisten liha-alan pääluottamusmiehet olivat sorvaamassa omassa palaverissaan lihalauantaita koskevaa tekstiä. Liha-lauantai ei ollut edellisellä sopimuskaudella työnantajan direktiossa, eikä se ole sitä nytkään, Jalonen toteaa tyytyväisenä Valtuusto kantoi vastuunsa Kun sopimus lopulta hyväksyttiin valtuustossa tiukin numeroin, niin lakkopäiviä tai työsulkupäiviä oli pahimmillaan takana jo reilut kymmenen. Lakon lopettamisesta puhuttiin liha-alalla jopa pakkokeinoin ja pienet yrittäjät alkoivatkin suunnitella jo talokohtaisia sopimuksia. Pitkän taistelun jälkeen valtuusto kantoikin vastuunsa ja hyväksyi sopimuksen.

- Tekijöinä päätökseen vaikuttivat myös varmaan meijerialalle syntynyt työhönpaluusopimus ja talokohtaisten sopimusten synty. Oli nähtävissä, ettei

Tommi Seppäläinen Vaasan Oy:n Joutsenon pääluottamusmies ja tesneuvottelukunnan jäsen ja Vesa Jalonen Saarioisten säilyketehdas Huittinen ja tes-neuvottelukunnan jäsen.

sopimus tulisi oleellisesti paranemaan, vaikka lakot olisivat laajentuneet.

- Liiton eheyden takia sopimuksen teko oli aika oleellinen asia. Tämä oli ilmeisesti demaritaustaisten liiton hallinnon jäsenten puolella oivallettu paremmin.

Myös omilta jäseniltä tuli viestiä, että taloudellisesti ei lakkoa pystytä enää jatkaman, Seppäläinen jatkaa.

Samoilla linjoilla on Jalonen - Neuvottelukunnassa tietysti punnerretaan työehtosopimusta täysillä ja valtuusto päättää omasta puolestaan kokonaisuudesta. Varmaan eri tekijät vaikuttavat eri ihmisillä, mutta uskallan kyllä sanoa, että valtuusto viimekädessä sitten kantoi vastuunsa työehtosopimuksen aikaansaamiseksi.

Broilertalosta löytyy hymyileviä luottamushenkilöitä Suomen suurimmassa siipikarjateurastamossa, HK:n Eurassa työskentelee tuotannossa noin 430 työntekijää.

Yli 120 000 lintua vuorokaudessa teurastava ja siitä eteenpäin jalostava tehdas on Matti Karimäen ja Silja Kariahon työpaikka.

Karimäki on tullut taloon töihin ensimmäistä kertaa 18vuotiaana kesätöiden kautta. Nyt 28-vuotias Karimäki ehti tehdä muutaman vuoden töitä määräaikaisena ennen kuin hänet vuonna 2008 vakinaistettiin.Vakinaistamisen myötä kiinnostus työpaikan asioita ja ay-toimintaa kohtaan kasvoi.

- Tein töitä osastolla, jossa valmistettiin broilerisuikaleita. Sieltä päädyin ensin osaston luottamusmieheksi, jota kautta myös varatyösuojeluvaltuutetuksi.

Nyt olen toiminut kuluneen kauden varapääluottamusmiehenä, kertoo Karimäki.

- Puolet nykyisestä työajasta menee henkilöstön edustustehtäviin, joten nykyään minulla ei ole vakituista työpistettä, vaan kierrän ympäri osastoa ja autan siellä, missä apua tarvitaan.

- Kun minua pyydettiin osaston luottamusmieheksi, en tiennyt ay-asioista paljon mitään. Olin kuitenkin avoin uusille haasteille ja halusin lähteä katsomaan, minkälaisesta toiminnasta on kyse ja oppimaan edunvalvontaa, kertoo Karimäki.

Toisten kokemuksista opiksi Karimäki sai luottamusmiesuransa alussa apua osaston entiseltä luottamusmieheltä.

- Hän kertoi minulle kokemuksistaan ja näkemyksiään.

Tieto oli tärkeää, ja sen avulla kokosinkin itselleni ensimmäisen tietopaketin tulevista hommistani. Tämän jälkeen tietomäärää olen kasvattanut luottamusmiehille tarkoitetuilla kursseilla sekä lukemalla asioista.

- Mitä enemmän asioista oppii ulkopuolelta, sitä enemmän haluaa ottaa itsekin selvää, lukea ja kysellä.

Karimäki valittiin varatyösuojeluvaltuutetuksi keväällä 2008 ja syksyllä myös yrityksen varapääluottamusmieheksi. Uusien luottamustehtävien kautta yhteistyöstä tehtaan työsuojeluvaltuutettuna toimineen Silja Kariahon kanssa tuli arkipäivää.

- Uusien luottamustehtävien kautta vapautusaikaa niiden hoitoon lisättiin ja silloin pääsin kunnolla oppimaan asioiden hoitoa käytännön tasolla, kertoo Karimäki.

Uusi työ uudelta paikkakunnalta Silja Kariaho haki töitä HK:lta 12 vuotta sitten muutettuaan perheensä kanssa Euraan.

- Täytyi saada uudella kotipaikkakunnalla töitä ja täällä aukesi vuorotteluvapaan sijaisuus, kertoo Kariaho.

Vuorotteluvapaa jatkui, ja Kariaho ehti kiertää tehtaan eri osastoilla eri tehtävissä ennen valintaa työsuojeluvaltuutetuksi vuonna 2008.

- Olen luonteeltani utelias ja tykkään vaihtaa eri tehtäviä ja tehdä töitä eri ihmisten kanssa. Tehtaan eri tehtävät tulivat vuosien aikana tutuiksi, samoin ihmiset, Kariaho kertoo.

- Olen tykännyt työstäni tehtaalla, se on ollut vaihtelevaa ja mielekästä. Olen päässyt itse vaikuttamaan mm. siihen, missä järjestyksessä asioita teen ja millä tahdilla.

Olen myös aina ollut aloitteellinen ihminen, miettinyt miten asioita voisi tehdä paremmin ja miten asiat kehittyisivät.

- Tästä syystä työsuojeluvaltuutetun tehtävä on ollut minulle mieluisa, yksikään päivä ei ole samanlainen ja voi nähdä asioiden molemmat puolet ja saada tuloksia aikaan.

- Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin kuuluu turvallisuustarkastusten yms. lisäksi paljon ihmisten kuuntelemista ristiriitatilanteissa ja neuvomista erilaisissa asioissa.

- Meidän tehdas on sen verran suuri ja täällä on töissä paljon naisia, joten usein työsuojeluvaltuutetun tehtävä on myös ns. “kotipsykologin” hommaa, kertoo Kariaho.

- Meillä on osastoja, joissa työt ovat pakkotahtisia ja rankkoja ja työtä tehdään kylmässä. Pakkotahtisessa hihnatyössä pienetkin asiat saattavat nousta pintaan ja työstressi purkautuu helposti työkavereihin, tämänkaltaisia tilanteita selvitellään sitten yhdessä, kertoo Kariaho.

- Tavoitteenamme on, että asioihin täällä puututaan jo ennen, kuin pienet kinat leimahtavat riidoiksi.

Yhteistyö kaiken aa ja oo Henkilöstön edustajina Kariaho ja Karimäki ovat yhtä mieltä siitä, että työntekijöiden edunvalvonta on pääasia.

- Kaikki eivät välttämättä tiedä, mikö asia kuuluu luottamusmiehelle ja mikä taasen työsuojeluvaltuutetulle. Siltä henkilöltä kysytään, kuka ensimmäisenä tulee käytävällä vastaan, Karimäki toteaa.

- On tärkeää, että yhteistyö toimii luottamushenkilöiden välillä, se helpottaa paljon päivittäisiä työtehtäviä ja työntekijät saavat ajankohtaisimmat tiedot helposti, mainitsee Kariaho.

- Luottamusmiehenä ja varatyösuojeluvaltuutettuna toimiminen on antanut minulle paljon. Olen oppinut työelämän laeista, ammattiyhdistysliikkeestä, järjestäytymisen merkityksestä ja siitä, kuinka asioita hoidetaan, luettelee Karimäki.

- Uudet opit ovat antaneet myös omaan elämään uusia valmiuksia toimia, ja uudet tutut ammattiyhdistysliikkeen kautta ovat iloinen asia.

- Kun on pystynyt jäseniä auttamaan työmaalla, tulee siitä itselleen myös hyvä mieli, Kariaho ja Karimäki toteavat hymyillen.

Broilerituotanto Suomessa Suomen siipikarjalihan tuotanto on viime vuosikymmenten ajan ollut nouseva teollisuudenala. Suomalainen lihasiipikarja-ala työllistää suoraan ja aliurakointien kautta merkittävän määrän henkilöitä aina kotitiloilta lihateollisuuteen ja kauppaan asti. Tuotantotiloja Suomessa on yli 35 000 kappaletta, ja ala toimii pääosin perustuen tuotantosopimuksiin, joissa lihasiipikarjan kasvattaja ja siipikarjateollisuusyritykset sopivat yhdessä sopimustuotantoon liittyvistä asioista. Tiivis yhteistyö osapuolten välillä lisää suomalaisen siipikarjalihan alkuperän läpinäkyvyyttä ja sitä, että se on kuluttajalle yksinkertaisesti selvitettävissä.

voitu ottaa myöhemmin tasaamaan alan kulutuspiikkejä. Kun pakastettua lihaa ei enää uuden standardin myötä voi myydä tuoreena, on yritysten jätettävä liha pakastamatta ja pyrittävä takaamaan lihan tasainen tuotanto muilla tavoin.

Karimäki näkee uudistuksessa kotimaisen lihan kannalta tervetulleen muutoksen: - Tämä uusi asetus turvaa sen, ettei esimerkiksi Brasiliasta voi tuoda enää pakastettua broilerinlihaa, joka voitaisiin myydä suomalaisille kuluttajilla tuoreena.

Viime keväänä EU:n laatiman uuden markkinointistandardin myötä pakastettua broilerinlihaa ei enää saa myydä tuoreena. Aiemmin broilerin tuotannossa pakastaminen on mahdollistanut sen, että tuotantoa on voitu tehdä ympäri vuoden tasaisesti ja varastoida pakkaseen, josta lihaa on

- Ainakin niille broilertaloille, joilla on kotimaisen lihan teurastusta, tämä tuo selkeää kilpailuetua, hän toteaa.

Tulevaisuus tulee näyttämään, miten muutos näkyy työntekijöiden arjessa.

Uhkana voi olla lisääntyvä osa-aikatyö kulutuspiikkien tasaamiseksi esimerkiksi kausituotteiden valmistamisen osalta.

Kaksikielisellä työpaikalla asioita hoidetaan suomeksi ja ruotsiksi På en tvåspråkig arbetsplats är man fackligt aktiv på bägge språken Suomen väestöstä äidinkielenään ruotsia puhuvia on noin 5,4 prosenttia. Ruotsin kielen asema suomen toisena virallisena kielenä tulee perustuslaista, joka takaa ruotsinkielisille oikeudet saada palveluita omalla äidinkielellään. Myös ammattiyhdistysliikkeelle ruotsinkielisten jäsenten palvelu on normaalia arkipäivää.

Pietarsaaressa sijaitsevan Snellmannin työntekijöistä suuri osa on äidinkieleltään ruotsia puhuvia. Pääluottamusmiehenä kohta kuusi vuotta toiminut Asko Peltola on tottunut käymään keskusteluja työntekijöiden kanssa ruotsiksi ja suomeksi.

- Joka päivä tulee tilanteita, joissa tarvitaan ruotsin kielen taitoa. Tietenkään ruotsi ei taivu minulta yhtä hyvin kuin oma äidinkieleni suomi, joten välillä saa miettiä tosissaan, miten sanat taipuvat kokonaisiksi lauseiksi, Peltola naurahtaa.

- Varsinkin alaan liittyvä ammattisanasto sekä ammattiyhdistysliikkeen käyttämää sanastoa täytyy opiskella jatkuvasti lisää, Peltola myöntää.

Ammattiliitto voisi tarjota Peltolan mukaan ruotsinkielisille jäsenilleen enemmänkin palveluita.

- Koska olemme kaksikielinen maa, olisi hyvä, että liitosta lähtevä materiaali esimerkiksi työpaikkojen ilmoitustauluille olisi aina käännettynä myös ruotsiksi.

- Usein ruotsinkieliset ymmärtävät ja puhuvat suomea, mutta lukeminen voi olla hankalaa. Juuri näissä tilanteissa esimerkiksi ilmoitustauluilla oleva tieto voi mennä kokonaan ohi, Peltola harmittelee.

Yhteistyö auttaa puolin toisin Snellmannilla työsuojeluvaltuutettuna ja Pietarsaaren elintarviketyöläisten ammattiosaston puheenjohtaja Hannu Mäkelä on Peltolan tavoin joutunut turvautumaan usein sanakirjaan ja ruotsinkielisten työkavereiden apuun.

- Suomenkielisenä työsuojeluvaltuutettuna olen huomannut, että ruotsia puhuvien on joskus vaikeaa tulla luokseni, koska kynnys puhua suomea on korkealla. Samalla tavalla, kuin meille on välillä vaikeaa puhua ruotsia.

- Onneksi kommunikointi kuitenkin yleensä onnistuu ja löydetään tavat, joilla asiat selvitetään. Jos minä en löydä sanoja ruotsiksi, usein kuitenkin toinen osapuoli ymmärtää suomenkielisiäkin sanoja sieltä täältä, Mäkelä kertoo.

- Olisi hyvä jos työsuojeluasioista löytyisi enemmän materiaalia jaettavaksi työpaikalle.

Lyhyesti ja ytimekkäästi työsuojelun pääkohtia läpikäyvät kirjaset ovat hyviä työvälineitä, Mäkelä kertoo.

- Pietarsaaren ammattiosaston johtokunnassa edustettuina ovat molemmat kielet.

Kokouksissa puhutaan pääosin suomea, mutta päätösasiat ja tapahtumailmoitukset käännetään yhteisvoimin aina ruotsiksi. Lisäksi mm. liiton tapahtumiin ammattiosasto hoitaa aina oman, kaksikielisen ilmoittautumismahdollisuuden helpottaakseen osallistumista.

Onneksi lainsäädäntötoimin ollaan varmistamassa työehtosopimusten kääntäminen myös ruotsiksi ja vieläpä valtion toimesta. Ammattiyhdistysliike on näin saavuttamassa pitkäaikaisen tavoitteensa. Toivottavasti tämä myös rohkaisee ruotsinkielistä jäsenistöä osallistumaan ay-koulutukseen entistä aktiivisemmin. Ruotsinkielinen ay koulutuksen jatko voidaan varmistaa vain jäsenistön toimesta. Solidaarisuus ja työkaverista välittäminen kun ovat paitsi pysyvä tarve myös niin sanotusti “samma på svenska”

Av Finlands befolkning talar ca. 5,4 % svenska som modersmål. Svenska språkets ställning garanteras av grundlagen, där det stipuleras att de svenskspråkiga har rätt service och tjänster på sitt eget modersmål. Även för facket är det naturligt att tjäna sina medlemmar på svenska.

Vid Snellman i Jakobstad har en stor del av de anställda svenska som modersmäl.

Huvudförtroendeman Asko Peltola, som innehaft befattningen i sex år, är van att diskutera på båda språken.

- Varje dag uppkommer situationer där jag behöver svenska. För att vara ärlig är mina färdigheter förstås inte alls lika goda som på mitt eget modersmål och det är ibland svårt att sammanfatta mina tankar till en hel mening, tillägger Peltola med ett leende.

- Speciellt yrkesterminologin och det fackliga språkbruket kräver ständig förkovring.

Facket kunde erbjuda sina svenska talande medlemmar flere tjänster anser Peltola.

- Eftersom vi är ett tvåspråkigt land vore det bra att allt material som tillkommer arbetsplatsen och är ansedd för affischtavlan skulle vara översatt till svenska.

- Ofta talar ju de svenskspråkiga medlemmarna även finska men just affischtavlans material kan man faktiskt ha svårigheter med och man kan den vägen missa viktig information.

Samarbete hjälper båda vägarna Skyddsombudet på Snellman och därtill avdelningsordförande för Pedersöre livsare, Hannu Mäkelä är ofta, likt Peltola, tvungen att anlita ordbok eller att ty sig till sina svenskspråkiga kompisar.

- Som ombud märker jag ibland att de svenskspråkiga ibland har svår att anlita min hjälp eftersom tröskeln att använda finskan ibland är hög. Samma gäller för oss med svenskan. Det är svårt ibland.

- Lyckligtvis så sker kommunikationen allt som oftast och om jag inte hittar just de rätta orden blir jag i alla fall förstådd, tillägger Mäkelä.

- I sig vore det utmärkt om man kunde erhålla mer material när det gäller arbetsmiljön även på svenska. Korta och effektiv broschyrer som man kan dela ut är bra redskap berättar Hannu Mäkelä.

- När det gäller avdelningens styrelse så anlitar man båda språken. Man talar mest finska men vi är måna om att alla beslut och skriftliga meddelanden översätts. Det är alltid möjligt att anmäla sig till alla evenemang även på svenska. Det här underlättar deltagandet avsevärt.

Till all lycka håller facket nu på att uppnå ett långvarigt mål. Man har lyckats lagvägen säkra att kollektivavtalen i framtiden översätts även till svenska av myndigheterna.

Man får hoppas att det här uppmuntrar allt fler svenskspråkiga att delta i den fackliga undervisningen. Den fackliga utbildningens framtid på svenska kan säkerställas endast av medlemmarna. Behovet av solidaritet kvarstår och gäller i all högsta grad på båda språken.

Syömärin päiväkirja Syöminen on mukavaa. Se on paitsi hyvä tapa ravita ruumista, myös mukava tapa viettää aikaa, pitää palaveri, seurustella ja solmia suhteita. Minä syön mielelläni kaikkea luvallista, kiellettyä, arveluttavaa ja kummallista (paitsi kesäkeittoa).

Syön mielelläni paljon, mutta kun ikää alkaa karttua, määrää pitää tietysti yhä enemmän miettiä.

Syön vuorokaudessa leipää noin viisi viipaletta, siitä tulee vuodessa 1 820 viipaletta. Lihaa uppoaa arvion mukaan kolmesataa grammaa viikossa, vuodessa kepeät 16 kiloa ja muutama kilo voileipäkinkkua päälle. Kanaa menee saman verran kuin lihaa, ja kalaa varmaan viitisen kiloa vuodessa. Popsin perunaa eri muodoissaan vuoden mittaan 12 kiloa.

Arvioin itseni hyväksi ihmiseksi: hedelmiä ja vihanneksia uppoaa viikossa puoli kiloa, vuoden mittaan 25 kiloa. Voipaketti kestää kaapissa kauan, koska se tirisee lähinnä pannulla kalan tai lettujen kaverina, sitä riittänee kilo vuodessa. Samassa ajassa margariinia tulee siveltyä leivälle kolme–neljä kiloa.

Herkkuosastolla käy vilske. Karkkia ja suklaata menee vuodessa kymmenisen kiloa, ja koska jäätelö on lähes terveellistä, sitä saa syödä saman verran. Erilaisia leipomoherkkuja minulla menee – pullaksi muutettuna – pari sataa per vuosi.

Kahvia tulee juotua ihan liikaa – varsinkin töissä, jos joku minua ahkerampi sitä keittää. Kymmenen kuppia päivässä tekee vuodessa 50 pakettia.

Jos olisin keskivertosuomalainen, söisimme yhdessä vuoden mittaan miljardi pullaa, 100 miljoonaa kiloa

lihaa ja 60 miljoonaa kiloa perunaa. Elintarviketeollisuudella lienee eväistä tarkat luvut, mutta isolle kasalle tuokin kuulostaa.

Herkkuosastolla käy vilske.

En hyljeksi ulkomaista ruokaa, sillä maailmalta tulee paljon hyvää ja laadukasta. Mutta mikäli minusta riippuu, tekemistä suomalaisillekin ammattilaisille riittää – jos se vain on inhimillisesti ja reseptien kannalta mahdollista.

Lupaan työllistää jatkossakin suomalaisia lihanleikkaajia, meijerityöläisiä, leipureita, siankasvattajia, karjanajajia, teurastajia, mylläreitä, oluenpanijoita ja ruokaa roudaavia rekkakuskeja. Lupaan olla edelleen ostamatta mitään Lidlistä – koska jos juoksen aina halvimman latvialaisen makkaran tai puolalaisen hillon perässä, kohta ei muuta Suomesta saakaan.

ja olla kinkutta – minun puolestani leipurit ja lihanleikkaajat levätkööt pyhäisin.

Pakkaamistakin voisi hillitä, hysteerisistä hygieniavaatimuksista huolimatta. Olen ostanut pakattuja ja pakkaamattomia elintarvikkeita niin sisilialaisista vuoristokylistä kuin baltialaisen kauppahallin nuhjuisemmasta nurkasta, enkä ole vielä tauteja saanut. En siis usko, että minut pelastaa suojakaasua pullisteleva muovirasia, joka on pakattu suojamuoviin, kääräisty pahvikääreeseen ja sinetöity valmistajan ripsraps-sulkijalla, joka ei yleensä toimi.

Jos näihin vaatimuksiin ei suostuta, minä… no, ainakaan syömistä en voi kyllä lopettaa.

Mutta koska suosin suomalaista, minulla on oikeus myös vaatia elintarviketeollisuudelta asioita.

Eläimiä pitää kohdella kunnolla, mutta ihmisiä pitää kohdella vähintään yhtä hyvin. Elukat pitää tappaa nopeasti, mutta työntekijöitä ei saa tappaa työllä.

Haluan, että jalostamot, meijerit ja leipomot maksavat säällistä palkkaa ja järjestävät kunnon työolot.

Haluan myös, että työntekijöille annetaan mahdollisuus lepoon. Jos en ole muistanut lauantaina ostaa leipää ja kinkkua, voin syödä sunnuntain aamiaiseksi näkkäriä

Sami Turunen Kirjoittaja on lahtelainen lehtityöläinen, jonka lempieläin on lammas lautasella.

Sano vain rohkeasti ei Ei ne mitään siellä eduskunnassa tiedä. Ei niin yhtään mitään. Yhtä todellisuudesta vieraantunutta sakkia koko porukka.

Ja tämä Euroopan unioni ja ties mikä globalisaatio.

Ongelmia se vaan tietää. Kyllä meidän pitäisi ihan hoitaa nämä omat asiat ja jättää nuo kansainväliset hömpötykset vähemmälle. Menee meidän työpaikat vaan.

Työtä. Sitäkin ne aina lupaa eikä tee mitään. Naapurikin joutu työttömäksi, ja se on kyllä väärin. Kohta se sitten sattuu omalle kohdalle, eikä ne politiikassa tee mitään, ei mitään. Eihän ne tiedä mitään.

Onneksi asiat hoituu helposti kuntoon. Onhan näitä espoolaisia maistereita, jotka sanoo, että työttömyys on tasan tarkkaan EU:n vika. Ja muut ongelmat johtuvat puolueista, ennen kaikkea niistä vanhoista puolueista – juuri niistä jotka eivät ymmärrä todellisuudesta mitään.

Ainakaan enää – ja on vähän kyseenalaista ovat koskaan ymmärtäneetkään.

Niinpä. Kansanvalta on vaikea laji, kun välillä tuntuu, että kansa ei halua oikeita ratkaisuja. Oikeat ratkaisut ovat – ainakin välillä – niitä vaikeita ratkaisuja. Niitä, joita ei rehellisesti voi tiivistää iskulauseiksi ”Missä EU, siellä ongelma”. Ei se eliittikään välttämättä paremmin tiedä, ei todellakaan. Mutta ei siltikään tarvitse hyväksyä niitä kaikkein helpoimman näköisiä ratkaisuja.

juoksussa ihan varmasti metsään. Kuka hitto edes haluaisi sellaisen tossun luottamusmiehekseen? Siis sellaisen, joka tekee juuri niin kuin kovaäänisimmät siellä työpaikalla huutavat. Tuskin – tai toivottavasti – ei kukaan.

Sama pätee muihinkin luottamushenkilöihimme kunnanvaltuutetuista kansanedustajiin. Kaveri, joka lupaa tehdä juuri niin kuin sinä haluat, on se kaveri, joka lirtsii sinua pahiten silmään. Se on useimmiten se sama kaveri, joka myös sanoo tietävänsä kaikki ratkaisut. Ja väittää vielä, että ne ratkaisut ovat helppoja.

Se nimittäin on helppo juttu. Siis kumota. Jos helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja olisi olemassa, niitä ihan varmasti käytettäisiin tai niitä olisi jo käytetty. Tässä on nimittäin kaksi vaihtoehtoa. Poliitikot ovat joko enimmäkseen ihan rehellisesti hoitamassa asioita tai sitten ne ovat laiskoja ja ahneita.

Mutta kummassakin tapauksessa niitä helppoja ratkaisuja olisi jo sovellettu. Jos rehellisyys on enimmäkseen totta, niitä olisi käytetty ihmisten parhaaksi. Jos laiskuus ja ahneus pätee, sittenkin niitä olisi käytetty. Miksi laiska ja ahne ihminen tekisi asioista tarpeettoman vaikeaa, jos kerran helppokin tie on olemassa?

jostain tietystä asiasta, on jo pirun kyydissä matkalla helvettiin.

Olemme taas sen helpon ratkaisun äärellä. On aivan liian helppoa sanoa edustavansa kansan todellista tahtoa. Silloin ei tarvitse perustella, miksi on jotain mieltä tai miksi haluaa, että asia menee jollakin tietyllä tavalla. Aina voi vedota siihen, että kyllä minä tiedän, olen kansan asialla – ja nuo muut väärässä, nehän edustavat sitä eliittiä.

Helpoille ratkaisuille pitää sanoa rohkeasti ei. Ei kukaan oikeasti halua, että luottamusmies menee työpaikalla helpoimman kautta ja kumartaa jokaisen suuntaan. Ei kukaan halua, että kunnanvaltuutettu toimii juuri sillä tavalla, kuin on viimeksi tapaamaltaan ihmiseltä kuullut. Ei kukaan oikeasti halua, että kansanedustaja yrittää työssään tehdä vain ihmisiä miellyttäviä päätöksiä.

Ei kiitos, ei liian helppoja ratkaisuja.

Kansan tahto = kaikkein kovaäänisimpien tahto Kuka hitto edes haluaisi sellaisen tossun luottamusmiehekseen?

Ajatellaanpa nyt vaikkapa työpaikkaa ja luottamusmiehiä. Jos luottamusmies valitsisi ongelmatilanteessa helpoimman ratkaisun tai sen, mikä eniten miellyttäisi työkavereita, mentäisiin pitkässä

Kukaan ei sitä paitsi voi väittää edustavansa kansan tahtoa – tai tietävänsä mitä kansa ajattelee. Ensinnäkin tässä maassa on (onneksi!) niin montaa erilaista mielipidettä. Toisekseen usein se kansan tahto on niiden kaikkein kovaäänisimpien tahto. Jos kuuntelee niitä, jotka tilan ottavat tai niitä, jotka eniten laittavat viestejä

Petteri Oksa Kirjoittajana vähän tai jo enemmänkin päälle kolmekymppinen vantaalainen järjestötyöläinen, joka haluaisi ajatella olevansa ajattelija, mutta ei aina muista ajatella.

Takasivun gallup 1. Tuntosi TES-keväästä? 2. Millaisena näet kotimaisen elintarviketuotannon tulevaisuuden? markkinaosuuksia ole kevään jälkeen saatu takaisin, vaan pienten tuotteet ovat pitäneet pintansa hyllyissä.

Omalla työpaikallani ihmetellään tilausten pienuutta ja sunnuntaitoimituksista ollaan luopumassa, myös kolmivuoron tarve jatkossa on kysymysmerkki.

Elintarvikealalla isojen yritysten keskittäminen suurella todennäköisyydellä jatkuu edelleen.

Mikko Lehtonen varastomies Saarioinen Sahalahti 1. Viime TES-kevät opetti melkoisesti. Koskaan aikaisemmin en ole ollut mukana näin kireissä neuvotteluissa, jossa jouduttiin turvautumaan lakkoon!

Toki oppimista jäi vielä melkoisesti, sekä omalla työpaikalla, että varmaan liiton tasollakin. Seuraavalla kierroksella ollaankin varmasti “fiksumpia” kaikki.

2. Päällimmäisenä mieleeni jäi puutteet tiedon kulussa sekä maltti, tai lähinnä sen puuttuminen.

Minä näen suomalaisen elintarviketeollisuuden tulevaisuuden näkymät valoisina, mutta haastavina.

Kilpailu on jo nyt erittäin kovaa ja varmasti vain kiristyy entisestään. Ulkomaan tuontia on ja tulee myös olemaan, toki sen määrään voidaan me kuluttajina vaikuttaa. Kyllä suomalaisille parhaat eväät tehdään Suomessa!

Tarja Hietanen pakkausosaston luottamushenkilö Valio Jyväskylä 1. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni mukana lakossa.

Lakkovahtina olo oli uutta ja kyllä tilanne oli välillä myös stressaava, tuli paljon uusia asioita kohdattavaksi.

Uskon kuitenkin, että joukkojen yhteistyöllä saimme aikaan meijerialalle uudistuksia, joten jotain hyvääkin sopimuksella saavutettiin.

Jari Järvinen lihanleikkaaja HK Forssa 1. Hetken jo pelkäsin, että tuleeko tästä vuoden 1918 toisinto, mutta onneksi pelkoni oli turha.

Palkankorotukset jäivät aika pieniksi, mutta se oli odotettua. Ehkä rahaakin tärkeämpää oli se, että lauantai säilyi vapaapäivänä.

2. Uskon, että kotimaisen ruuan arvostus lisääntyy tulevaisuudessa entisestään. Meillä on kuitenkin alalla hyvä hygieniataso ja turvalliset tuotteet ja luomu- ja lähiruokatuotanto lisääntyy koko ajan. Luulen, että kun ympäristöasiat ovat koko ajan enenevissä määrin puheissa, vaikuttaa myös se ihmisten kulutustottumuksiin ja halutaan ostaa ja tukea kotimaassa tuotettua ruokaa.

2. Aika paljon alan tulevaisuus riippuu siitä, miten maataloustuki muuttuu. Muuttuuko mitenkään?

Laajamittaiseen tuotannonsiirtoon ulkomaille en usko.

Jos raaka-aineita kuljetetaan muualle valmistettavaksi, se lyhentää liiaksi tuotteen myyntiaikaa. Selvää kuitenkin on, että yrityskauppojen myötä jonkinlaisia vaikutuksia saattaa tulla.

Yhtenä suurimpana tulevaisuuden haasteena näen työaikaan ja työmäärään kohdistuvan muutospaineen.

Pakkotahtisella lihanleikkuulinjalla, kun ei juuri ole aikaa laskea käsiänsä.

Jouni Autio leipomotyöntekijä Fazer leipomo Vantaa 1. Sekava ja sotkuisa kevät, monta erillistä lakko-altoa sai porukan ihan “pyörryksiin”, milloin mikin aalto alkaa ja loppuu!

Työpaikoilla oli nyt yksi sukupolvi työntekijöitä, jotka eivät aiemmin ole ollut mukana työtaisteluissa. Heille oli järkytys huomata jälkikäteen, kuinka pieni lakkoavustus on. Siltä osin tiedonkulkua olisi parannettava, vaikkakin tehtaissa, joissa vuorotyötä tehdään, on kaiken tiedottaminen vähintäänkin työlästä.

Yleisesti ottaen ihmisillä on helpottunut olo kun sopimukset syntyivät vihdoin ja viimein. Nyt ihmiset ovat etsiytyneet lueskelemaan mitä uudet TESit pitävät sisällään.

2. Tottakai jatkossakin Suomessa elintarvikkeita tehdään, jonkin verran kevään työtaisteluiden aikana ulkomaisten elintarvikkeiden tuonti lisääntyi ja pienet kotimaiset toimijat saivat hyllytilaa keskusliikkeiden marketteihin. Yllätys isoille firmoille on ollut se, ettei

Kari Riikonen varapääluottamusmies HK ruokatalo Outokumpu 1. Kevät oli haastava ja vaikea. Tuntui, että tuotannollista työtä tekevällä ei saisi olla omaa ihmisarvoista elämää vaan aina pitäisi olla työn antajan pelinappulana töissä. Ihminen tarvitsee aikaa myös perheelleen.

Kun työntekijä pyytää vähän lisää palkkaa selvitäkseen laskuistaan voittajana, se on tosi pahasta yrityksille, jotka pyrkivät keräämään suurvoitot. Onneksi lopulta työehtosopimukset syntyi. Toivottavasti emme enää jää lisää jälkeen muiden teollisuuden alojen palkoista!

Eija Mäkelä leipäjuustopakkaaja Juustoportti Jalasjärvi 1. TES:n tekeminen oli kovaa vääntöä, mutta pääsimme mielestäni tyydyttävään lopputulokseen.

2. Tulevaisuudessa vaaditaan entistä enemmän sitä, että pysytään ajan hermolla ja kovenevassa kilpailussa mukana.

2. Ainakin liha-alalla keskittäminen jatkuu, kolme suurinta alan yritystä keskittävät edelleen kustannustehokkaisiin yksiköihin. Tämän seurauksena muutamalle pienemmälle toimijalle jää tilaa ikään kuin “lähiruokalipun” alle. Elintarvikealan koko ajan kovenevassa kilpailussa työnantajat ovat lähteneet leikkimään epätyypillisillä työsuhteilla, määräaikaisuuksilla ja vuokraväellä, tuon negatiivisen kehityksen olisi päätyttävä jo järjestäytymisasteenkin vuoksi.