himo
6/2014
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 10
media 14
elämykset 16
huvit 17
Viehättävä vintage Sylvie Fraboulet-Jussila elää täysin 1950-luvun glamouria. Näkymä s.10
Yliopistoradio hylkäsi tekijänsä s.2
Luovilla työläisillä sankarimyytti murrettavana. s.6
Tulinen himo voi viedä mennessään s.9
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
13.2.2014
Avaus
Samuli Niinivuo
samuli.niinivuo@uta.fi
Lehden teema on vain liioiteltu ilmaus halusta. Himon utopiassa tämä lehti ei ilmestyisi. Halu on alati kesytettävissä oleva aie. Se ei pääse yltymään, koska ihmiseen juurrutetut käsitykset edellyttävät halun rampauttamista. Himo on halusta rimpuilevan ihmisen fantasia. Himo on hyperaktiivinen värinä, joka elää tottelemattomasti ja vaatii vimmaisesti eteensä saatavansa. Ihminen on yhä innokkaampi tekemään halustaan himon, jotta hän saisi vaiennettua omatuntonsa ja hyväksyttyä ahneutensa. Himo ei edellytä inhimillisyyttä. Halu on myös ihmisen alttein tunne. Se käy käskystä kuuliaiseksi. Himo ei nöyrry. Ihminen kykenee sinnikkäästi sietämään haluaan. Himo sen sijaan tekee hänen olostaan sietämättömän. Himoa tunteva ihminen potee kovaa kuumetta, mutta hänen verensä juoksee kylmänä. Jos eläisimme himon utopiassa,
yhteiskunta tuhoaisi itsensä vääjäämättömästi. Himon fantasian käydessä todeksi ihmisestä tulisi surmankuski, joka kiihdyttäisi säälimättömästi kohti määränpäätään. Hän suistaisi tieltään esteeksi asettuvan ja syleilisi maailmanloppua. Siis halutkaa, jos niin on välttämätöntä, mutta pitäkää himo ikuisesti poissa keskuudestamme.
Raha pakottaa pohtimaan radion jatkoa
Katarina Sällylä
YLIOPISTORADIO
Kaikki Radio Moreenin avustajasopimukset irtisanotaan säästösyistä. Avustajille tieto tuli yllätyksenä. RADIO Moreenin sisäisessä kirjeessä tarjottiin avustajille mahdollisuutta jatkaa ohjelmien tekemistä vastaisuudessa ilman korvausta. – Joku avustaja ehkä jatkaa. Itse en tekisi palkatonta työtä, toteaa Radio Moreenin päätoimittaja Gilbert Granholm. Radio Moreenin toiminnan kustantaa Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikkö. Yksikkö saa yliopistolta rahaa ainoastaan opiskelijoiden kouluttamiseen, joten Radio Moreenin avustajien palkkaaminen on ylimääräinen kustannus. Yksikön johtajan Heikki Hellmanin mielestä avustajista säästäminen on pakollinen ratkaisu. Se on nopea ensiapu budjetin tasapainottamiseen. Radio Moreenilla on tällä hetkellä noin 40 avustajaa, jotka tekevät yhteensä noin 50:tä ohjelmaa. Moreenin avustaja ja Bassoradion dj Antti Kujala yllättyi saatuaan tiedon avustajista luopumisesta. – Olen vihainen. Tuleeko yliopistoista vain tuotantolaitoksia? Kujala kysyy. Kujala ei itse ole yliopistossa opiskellut, mutta hänestä tuntuu hullulta, että yliopistoa vedetään kuin yritystä. Kaleidoskooppi-ohjelmaa tekevä opiskelija Jenna Vehka-aho ei ole vielä päättänyt, miten suhtautuisi ilmaistyöhön. Avustajapalkkio on ”muutamia kymppejä”, mutta sekin on opiskelijan kukkarossa paljon. – Olen harkinnut ilmaiseksi tekemistä. Toisaalta raha motivoi eri tavalla, Vehkaaho sanoo. Hänestä Moreenin vahvuus on, että siellä
Jenna Vehka-aho tekee Kaleidoskooppi-ohjelmaa Radio Moreenille 6 muun opiskelijan kanssa. Nyt ryhmä pohtii, jatkavatko he ohjelman tekemistä ilmaiseksi.
saa kokeilla erilaisia sisältöjä ja harjoitella radio-ohjelmien tekemistä. – En usko, että sellaista mahdollisuutta on muilla radio-asemilla. Kujalan mielestä rahallisen korvauksen poistaminen avustajilta on naurettavaa. Hän pitää siitä saatavia säästöjä pieninä. – Sillä tehdään vain avustajat kiukkuiseksi. Viedään sekin vähä, mitä on ollut. Kujala kuitenkin tekisi Moreeniin ohjelmaa ilmaiseksi. Hänelle Tampereen kult-
tuurin edistäminen ja paikallisradioiden ylläpitäminen ovat ensiarvoisia. Omasta ohjelmasta luopuminen ei houkuta. – Iso keskisormi rahakirstujen pitäjille, mutta aion jatkaa, jos vain mahdollista, Kujala sanoo. Milla Lappalainen, Nadja Mikkonen
Lue lisää Moreenin päätoimittajan näkemyksistä Utaimen verkkosivuilta.
⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Reetta Tervakangas (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Saara Airaksinen, Petteri Hiltunen, Viivi Koivu, Vilma Ruokoski, Vanessa Valkama, Milka Valtanen ja Ilana Pantzar. AD: Emppu Siltaloppi
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
Toas aikoo purkaa taloja myös Lukonmäessä ja Pappilassa Tampereen opiskelija-asuntosäätiö Toas haluaa purkaa 4 kohdettaan niiden huonon kunnon vuoksi. Toas on hakenut kaavamuutoksia alueille Tampereen kaupungilta. Alueille aiotaan rakentaa uusia taloja. Aamulehti uutisoi 11.2. Toasin aikovan purkaa Rauhaniemen rakennuksensa. Niiden lisäksi Toas haluaa purkaa 3 muutakin kohdetta: Lukonlystin, Lukonkierikan ja Pappilan. Talojen peruskorjaus tulisi niin kalliiksi, että Toas rakentaa mieluummin kokonaan uudet talot. Toasin toimitusjohtaja Timo Lehto kertoo, että uusiin taloihin rakennetaan nykyistä pienempiä asuntoja, vähemmän soluja ja enemmän yksiöitä. Tällä hetkellä osa kohteiden asunnoista on tyhjillään, sillä niiden suuret asunnot eivät ole opiskelijoiden suosiossa. Vaikka asuntojen määrä uusissa kohteissa
Työpaikka messuilta minuuteissa
kasvaa, asukaspaikat vähenevät. Asuntoja aiotaan purkaa ja rakentaa portaittain, jotta purettavien talojen asukkaita saadaan sijoitettua muihin Toasin kohteisiin ja valmistuviin, uusiin asuntoihin. Lehto ei vielä osaa sanoa, mitkä taloista puretaan ensin. – Kaavojen muutoksia on vasta haettu, ja kaupungin päätöksen saamiseen menee ainakin puoli vuotta, sanoo Lehto. Nyt purettavat kohteet ovat Toasin asuntojen halvimmasta päästä. Halpojen asuntojen purkaminen nostaa Toasin asuntojen keskimääräistä neliöhintaa. Vuokrat nousisivat Lehdon mukaan joka tapauksessa, koska myös vanhojen asuntojen remontointi nostaisi neliöhintaa. – Nyt purettavat talot ovat siinä kunnossa, että niille on pakko tehdä jotain, Lehto kertoo.
kokeiltiin keskiviikkona ensimmäistä kertaa julkista työhaastattelua. Suomen Telecenter Oy valitsi aamupäivän aikana 3 työnhakijaa, joita haastateltiin yleisön edessä. Henkilöstöjohtaja Linda Asikaisen mukaan tempauksella haluttiin löytää rohkeita ja sanavalmiita tekijöitä myyntitiimiin. – Myyntityö vaatii heittäytymistä. Jos hakija ei rohkene ottaa riskiä, ei hän lavallekaan nouse. Jo ensimmäisen tunnin aikana työhakemuksia tulvi niin paljon, että hakijat saatiin valittua. Asikainen uskoo, että livehaastattelua kokeillaan tulevaisuudessakin. Rekrytorissa oli tänä vuonna tarjolla 3 000 työpaikkaa. Viime vuonna 16 prosenttia kävijöistä sai messujen aikana kutsun työhaastatteluun.
Stina Kivinen
Katja Pajula
Tampereen Rekrytori-messuilla
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
utain.uta.fi
Ammattiopiskelijoiden liitto tyrmää palkattoman työssäoppimisen Koulutus
Työnantajat ovat kiinnostuneita Suomen Yrittäjien mallista.
Ammattiin opiskelevien liitto Sakki ry ei hyväksy uutta koulutusmallia, jossa osan ammatillisesta koulutuksesta voisi suorittaa työssä oppien, mutta ilman palkkaa. Suomen Yrittäjien ajama koulutusmalli eroaa merkittävästi oppisopimuksesta, joka edellyttää työsopimusta ja työehtosopimusten mukaista palkkaa. Uudessa mallissa opiskelija oppii käytännössä ammattiin ja on samaan aikaan kirjoilla oppilaitoksessa. Opintotukea makse-
taan kuten muillekin opiskelijoille. – Tämä on eräänlaista pätkätyötä ja kulujen siirtämistä yrityksiltä julkiselle puolelle. Työstä tulee maksaa palkkaa työehtosopimusten mukaisesti, sanoo Sakki ry:n puheenjohtaja Aleksej Fedotov. Kyse on toisen asteen koulutuksesta, jonka kehittämiseen opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi vastikään valtion rahoitusta. Mukana on parikymmentä oppilaitosta, mutta koulutusta ei ole vielä aloitettu.
Suomen Yrittäjien johtajan Veli-Matti Lampun mukaan uudenlainen koulutus voi palvella tuhansia nuoria, joille käytännön työ on luontainen tapa oppia. – Yrityksillä on paljon halua lähteä tähän mukaan. Vaatimuksena pitää kuitenkin olla se, että ne antavat tarpeeksi syvällistä koulutusta, Lamppu korostaa. Aleksej Fedotov puolestaan kiinnittää huomiota uuden koulutusmuodon varjopuoliin. – Tällainen koulutus ei välttämättä tuota
nuorille laajaa ammattitaitoa tai yleissivistystä, toisin kuin ammatillinen koulutus. Esimerkiksi Saksassa vastaava kokeilu on johtanut alipalkkaukseen, Fedotov toteaa. Lamppu ei usko, että yrittäjät ryhtyvät tavoittelemaan hyötyä kokemattomien opiskelijoiden harjoittelulla. Hän myös muistuttaa, että oppilaitosten kuuluu valvoa koulutuksen asiallisuutta. Perttu Räisänen
Winterparkin porausvahingon korvauksista erimielisyyttä Tampereen kaupunki ja talviurheilu-
puisto Winterpark pohtivat yhdessä, kuka joutuu vastuuseen jäähdytysputken hajoamisesta. Winterparkissa ollaan tyrmistyneitä asiakkaan toiminnasta, mutta kaupunki suhtautuu asiaan ymmärtäväisemmin. – Lähden tässä asiassa siitä, että ei syyteltäisi ketään. Tämä oli harmillinen sattuma, Tampereen kaupungin käyttöpäällikkö Matti Kaario sanoo. Winterparkin edustaja Teemu Salminen puolestaan on sitä mieltä, että asiakkaille pitäisi olla selvää, ettei yrityksen omistamaa jäätä mennä itse huoltamaan. Kun huoltoapua tarvitaan, pitäisi pyytää henkilökuntaa hoitamaan ongelmatilanne. – Ei ole asiakkaan asia mennä hoitamaan jäätä ja piste. Maanantai-iltana mies porasi jääkiekkomaalille reikiä jäähän ja hajotti vahingossa jäähdytysputken. Jäähdytysjärjestelmä jouduttiin sulkemaan, eikä tarkkaa tietoa kentän avaamisesta ole. Kaario epäilee, että vahingot eivät nouse lopulta kovinkaan suuriksi.
Kaupungin työntekijät ovat jäädyttämässä kenttää kuntoon ja luultavasti kaupunki ottaa vahingoista ainakin osan vastuulleen.
”
Ei ole asiakkaan asia mennä hoitamaan jäätä ja piste.
Teemu Salminen, Winterpark
Yleinen käytäntö Tampereen jäähal-
leissa on, että asiakaskin voi hoitaa jäätä, jos kenttämiehet ovat työllistettyjä. – Mielestäni kyseessä oli sattumien summa. Kyseessä oli kuitenkin henkilö, joka on tottunut toimimaan jäähalleissa, Kaario sanoo. Ratinan Stadionin Winterparkissa ei paikan päällä ole selviä ohjeita siitä, että asiakas ei itse saa hoitaa jäätä. Vahingon tapahtumailtana kentänhoitovuorossa olleita
Senni Luttinen
työntekijöitä ei myöskään Kaarion mukaan ollut tiedotettu tarpeeksi hyvin siitä, että poraa ei missään nimessä saa antaa asiakkaille. Tekojää on erilainen kuin normaaleissa jäähalleissa. Maalien kohdalla ei Ratinassa myöskään ole holkkeja, eli putkia, jotka pitävät maalit paikallaan. Kun jäässä on holkit, reikiä maaleille ei tarvitse porata. – Yrityksellä oli kiire rakentaa jää, joten holkkeja ei jostain syystä asennettu, kertoo Kaario. Silja Annila
Maanantai-iltana sattuneen vahingon jälkeen Tampereen Winterpark-talviurheilupuiston jäähdytysjärjestelmä jouduttiin sulkemaan.
⋆⋆
Nettipelaamisen suosion kasvu kärjistää peliongelmia NettirahaPeleihin liittyvät ongelmat näkyvät tukipuhelinpalvelu Peluuriin tulleissa puheluissa. Vuoden 2013 alkupuoliskolla yli puolet peliongelmiin liittyvistä puheluista käsitteli nettipelaamista. Veikkauksen pelitarjontaan liittyvien puheluiden osuus nousi 10 prosenttiin, mikä tarkoittaa 4 prosenttiyksikön nousua vuodesta 2012. Vuonna 2012 Peluuriin tulleissa yhteydenotoissa vakavien peliongelmien määrä tuplaantui aiempiin vuosiin nähden. Vuoden 2013 kesäkuun loppuun mennessä puhelujen määrä mukaili edellistä vuotta. Vakavista peliongelmatapauksista kaksi kolmesta oli nettipelaajia. – Viime vuosina puheluiden syyt ovat muuttuneet, sillä nettipelaamiseen liittyvät ongelmat ovat kärjistyneet, kertoo Peluurin kehittämispäällikkö Mari Pajula. Veikkauksen nettipelipalveluun rekis-
NÄIN lehti TEHTIIN
Suomi tarkkailijaksi Tyynellemerelle
Intohimona urheilu
Veikkauksen toimitusjohtaja Juha Koponen kertoo Veikkauksen kehittäneen toimintaansa entistä vastuullisemmaksi kiinnittämällä huomiota peliriippuvuuden ehkäisyyn. Veikkaus rahoitti Peluuria ja muuta vastuullisen rahapelaamisen edistämistä lähes 4 miljoonalla eurolla. Viime vuonna Peluuri vastasi kesäkuun loppuun mennessä 1 340 puheluun. Puolet puheluista koski varsinaisia peliongelmia. Kokonaisuudessaan Peluurin palveluita, joihin kuuluu puhelimen lisäksi netti- ja vertaistukipalveluita, käytettiin aiempaa enemmän.
Suomen uusi asema tarkkailijana Tyynenmeren allianssissa parantaa kauppamahdollisuuksia jäsenmaiden kanssa, vaikka kauppa onkin tällä hetkellä pitkälti järjestön sisäistä. Vuonna 2011 perustettu järjestö on vapaakauppaan pyrkivä talousalue, johon kuuluvat Chile, Peru, Kolumbia ja Meksiko. Suomi tukee vapaakauppaa ja on siksi kiinnostunut järjestön toiminnasta. Tarkkailijajäsenille suunnitellaan myös omia erityistehtäviä. Esimerkiksi Suomen koulutusosaaminen on herättänyt kiinnostusta Latinalaisessa Amerikassa. Suomen lisäksi tarkkailijoiksi valittiin Intia, Singapore, Marokko ja Israel. Järjestön toimintaa tarkkailee tällä hetkellä 30 valtiota. Tarkkailijana Suomi voi osallistua järjestön huippukokouksiin, mutta Suomella ei ole kokouksissa puheoikeutta.
Hiihtomies Timo Nurmi on sivakoinut kymmeniätuhansia kilometrejä 45 viime vuoden aikana. Urheilullinen elämäntapa välittyy vaatimattomasta miehestä. Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja Jarmo Hakanen on puolestaan ajanut kymmeniätuhansia kilometrejä matkustaessaan urheilutapahtumiin. Puheliaasta miehestä intohimo urheiluun näkyy. Suomalaista urheilua arvostellaan nyt näkyvästi. Haastateltaviemme kaltaiset urheiluihmiset kuitenkin luovat uskoa kotimaisen urheilun tulevaisuuteen. Suoritukset eivät parane kotisohvalla itkemällä, vaan tarvitaan pitkäjänteistä seuratyötä ja lajilleen omistautuneita esikuvia. Nurmi ja Hakanen esittivät meille toisenlaisen todellisuuden urheilusta ja suomalaisten omistautumisesta.
Heidi Huotilainen
Nikke Kinnunen
Ida Kannisto ja Silja Annila
teröityneiden määrä ylitti viime vuonna 1,5 miljoonaa, mikä tarkoittaa 5,1 prosentin kasvua. Ensimmäistä kertaa Veikkauksen kokonaismyynnistä yli kolmannes tuli digitaalisesta myynnistä.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Tyttöily vaatii turvaa Sukupuolet Transvestiitit ovat Suomen suurin sukupuolivähemmistö.
Pirkanmaan Seta tarjoaa vähemmistölle turvallisen tilan toimistonsa nurkasta. Katarina Sällylä
Transvestiitti on mies tai nainen, jolla on tarve eläytyä kumpaankin sukupuoleen. Kokemus alkaa usein jo lapsuudessa. Transvestiitit ovat sukupuolivähemmistöjen suurin ryhmä. Miespuoleisia transvestiitteja on Suomessa viimeisimpien arvioiden mukaan 80 000–100 000. Tyypillinen transvestiitti on heteroseksuaalinen mies joka pukeutuu naiseksi, eli tyttöilee. Moni haluaa tyttöillessään mennä täysin läpi naisena eikä tulla tunnistetuksi miehenä. Ilmiöön ei liity eroottista latausta, toisin kuin seksuaalisuuteen liittyvässä transvestisessa fetississä. Mieheksi pukeutuvia naisia on huomattavasti vähemmän. Toisaalta suomalaisessa kulttuurissa naisen on helppoa olla poikamainen. – Tunnen muutamia naisia, jotka poikailevat, sanoo Väisänen.
” Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiantuntija Mikko Väisänen työskentelee Pirkanmaan Setan lisäksi valtakunnallisessa Setassa.
Pirkanmaan Setan syyskokouksessa vessa oli todella pitkään varattuna. Sen eteen alkoi muodostua jonoa. Toiminnanjohtaja Mikko Väisänen ihmetteli, mistä on kyse. – Silloin vessan ovi aukesi ja esille purjehti mahtavasti ehostautunut henkilö. Hän oli käyttänyt kaiken sen ajan laittautumiseen, Väisänen kertoo. Setan aiemmassa toimistossa oli ehos-
Mitä?
Transvestisuus ○○Transvestisuus on tarvetta eläytyä vastakkaisen sukupuolen rooliin. ○○Ilmiöllä ei ole suoraa kytköstä seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. ○○Transvestiitteja on Suomessa yli 100 000. ○○Transvestisuus poistettiin sairaus luokituksesta vuonna 2011.
tautumisnurkkaus, mutta palvelun tarve oli unohdettu. Uusi ehostautumisnurkkaus on ollut toiminnassa reilun vuoden. Nurkkausta käytetään ennen Setan järjestämiä ryhmätapaamisia, oli sitten kyseessä transkahvila, hengellinen ryhmä tai vuosikokous. Kokouksen venyminen ei haittaa, sillä laittautumisessa saattaa mennä kauan. Paikalle tullaan omien asujen ja kosme-
tiikan kanssa. Kotiin poistuessa laittautuneet henkilöt vaihtavat yleensä siviilivaatteisiin. Tilaa ovat käyttäneet kaikenikäiset. Oletusarvona nurkkausta käyttävät etenkin transvestiitit, mutta käyttöä ei ole haluttu typistää vain yhden ryhmän käyttöön, vaan se on jokaisen käytössä. Seta varoo käyttämästä termejä, jotka rajaisivat ketään ulkopuolelle.
Tunnen muutamia naisia, jotka poikailevat. Mikko Väisänen, toiminnanjohtaja
Transvestisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 2011, sillä sairausleimaan ei ollut lääketieteellisiä perusteluita. Muutoksella oli Väisäsen mukaan valtavan suuri henkinen merkitys, mutta se ei ole välttämättä tehnyt transvestisuutta näkyvämmäksi katukuvassa. Osalle laittautuminen ei ole mahdollista kotonakaan. Ehostautumisnurkassa piipahtaminen saattaa olla ensiaskelia, joita otetaan ennen kuin siirrytään tyttöilemään julkiseen tilaan. Tämä on osaltaan kaapista ulostuloa. Kaikki eivät tosin halua kaapista ulos, vaan nämä hetket riittävät. Väisäsen muistuttaa, että harvalla on mahdollisuutta tulla median kautta kaikille kaapista ulos samalla tavalla kuin uimari Ari-Pekka Liukkosella. Tavallinen ihminen joutuu tulemaan kaapista ulos monta kertaa. – Olen oppinut, että kaappi ei ole kaikille välttämättä paha asia, vaan tarvittava suoja, jonne voi mennä aika ajoin turvaan, Väisänen sanoo. Leena Pihkala
Kommentti Sateenvarjotermejä sateenkaarikansasta Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevat käsitteet elävät ajassa,
ja sekös kismittää konkaritoimittajia. Setan julkaisu LHBTIQ – Näin kirjoitat seksuaalija sukupuolivähemmistöistä on tehty toimitustyön tueksi, mutta osalle apu ei kelpaa. Purnaamisessa on kunnostautunut etenkin Ruben Stiller, mutta myös Journalistilehden Jaakko Kilpeläistä ärsyttää uusien
sanojen opettelu. Miehiä kiukuttaa etenkin sana cis-sukupuolinen. Sanalla kuvataan ihmistä, jonka minäkokemus vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Kilpeläinen ja Stiller haluaisivat olla vain normaaleja. Kriitikkojen mielestä vähemmistösanojen kirjava kokonaisuus pitäisi niputtaa kaiken kattavien sateenvarjotermien alle, tai jättää vaikea aihe jopa kokonaan vaille palstatilaa.
Outoa kyllä, tekniikan tai talouden terminologian selittäminen lukijalle on kuitenkin osa työrutiinia. Oma vastenmielisyys aihetta kohtaan ei ole riittävä syy lintsata yleisön palvelemisesta. Toisto takaa sen, että ilmiöt ja sanat tulevat tutuiksi. Leena Pihkala
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
Liikenne autioitti Hämeenpuiston Kaupunkisuunnittelu Tänä vuonna laaditaan suunnitelma Pohjoismaiden pisimmän
esplanadin henkiinherättämiseksi. Kunnianhimoa puiston kehittämiseksi ei puutu. E.M. Staf, vapriikin kuva-arkisto
Saara Saarteisen haave on, että Hämeenpuistossa olisi vielä joskus talvipuistotoimintaa, kuten hiihtolatuja. Vuonna 1937 otetussa kuvassa näkyy TTY:n viestihiihto Hämeenpuistossa. Soittolavaa, vesiallasta, huvimajoja ja kioskeja. Kuvaus viime vuosisadan alun vilkkaasta oleskelupuistosta ei tue mielikuvaa tänä päivänä tuntemastamme Tampereen Hämeenpuistosta.
Kuollut ja autio ovat sanoja, jotka kuvaavat paremmin nykykaupunkilaisen kokemusta. Lähes kaikki Hämeenpuistoa kritisoivat kommentit nostavat esiin saman ongelman: puisto on hieno alue, jonka mahdollisuuk-
sia ei ole hyödynnetty mitenkään. Suurin osa puiston rekvisiitasta purettiin viimeistään 1900-luvun ensimmäisinä vuosi kymmeninä.
kittaisliikenteen poistaminen parantaisi tilannetta. – Aivan varmasti mahdollisuus yksikaistaisuudesta selvitetään, Saarteinen sanoo.
Hämeenpuiston tilaan on nyt jälleen tartuttu. Viime viikolla Hämeenpuiston kehittämisohjelman työryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa. – Tarkoituksena on, että puistoa aletaan hyödyntää huomattavasti paremmin. Lisäksi mietitään, miten puistoa voitaisiin elävöittää. Ei sitä haluta tuollaisena pitää, Tampereen kaupungin tapahtumatoimiston vastaava tuottaja Saara Saarteinen sanoo. Vaikka keskustan itäpuolta ollaan kehittämässä vahvasti, kaupungilla on kunnianhimoa myös Hämeenpuistoa kohtaan. – Puistolla on todella merkittävä potentiaali, Saarteinen sanoo.
Ajankohtaiseksi Hämeenpuiston kehittämisen on tehnyt vuonna 2011 laadittu ja vuonna 2013 päivitetty Tampereen keskustan kehittämisohjelma ja liikenneverkkosuunnitelma. Hämeenpuiston tulevaisuuteen vaikuttavat liikennesuunnitelman lisäksi muun muassa Eteläpuiston, Kunkun parkin ja kaupunkiraitiotien rakentaminen, tunnelihanke ja pyöräilyverkon kehittäminen. Keskustavisiossa Hämeenpuisto olisi tulevaisuudessa maan pisin teemapuisto runsaine tapahtumineen. Puiston elävöittämistä varten suunnitellaan taidetta, uudenlaista valaistusta ja lisää tapahtumia. Kaupunkilaisille tehdyn kyselyn mukaan Hämeenpuiston leveää soraväylää toivotaan kavennettavaksi ja viheralueita monipuolisemmiksi. Myös ympäristöpsykologi Kirsi Salonen nostaa esiin samat parannusehdotukset: luontoelementtien ja polkumaisuuden lisäämisen. Juuri tällainen Hämeenpuiston ulkoasu oli sata vuotta sitten.
Hämeenpuistossa kokoontumisen perinne katkesi liikenteen lisääntyessä, kun Ratinan silta avattiin liikenteelle vuonna 1959. Näin kerrotaan Hämeenpuiston puistohistoriallisen selvityksen luonnoksessa. Lisäksi puiston kasvillisuutta on vähennetty. Myös liikenteen melu on kasvanut haitaksi. Saarteisen mielestä puisto olisi huomattavasti viihtyisämpi ilman autoliikennettä. Jo pelkästään autoteiden muuttaminen yksikaistaisiksi tai puistoa halkovan poi-
Niina Kellinsalmi
Nörttinainen pelaa eikä pelkää peliala Naiset ovat pitkään olleet vain koristeita peleissä. Tilanne on muuttumassa
paremmaksi, mutta ennakkoluulot elävät yhä. Rohkeita suunnannäyttäjiä kaivataan. Nörttiys on määrittänyt Nina Niskasen,
33, elämää aina. Termillä tarkoitetaan monia asioita, mutta Niskanen itse tulkitsee sen näin: – Nörtti voi olla kuka vain, joka on aivan suunnattoman innostunut jostain asiasta. Intohimo on kaikkia nörttejä yhdistävä tekijä. Perinteisesti on katsottu, että nörtit ovat erityisen kiinnostuneita tietotekniikasta ja peleistä. Ne mielletään tyypillisesti miesten maailmaan kuuluviksi asioiksi. Niskasta harmittaa, että nörttikulttuuri erottelee vielä 2010-luvulla naisnörtit omaksi yksikökseen.
”
Naisten tarinat on unohdettu. Nina Niskanen, nörttityttö
Naiset ovat tulleet näkyvämmäksi
ja aktiivisemmaksi osaksi nörttikulttuuria 20 viime vuoden aikana. Pelitutkija Sonja Ängeslevän mukaan eroottisesti latautuneet kuvat naispelaajista ovat muinaisjäänteitä.
Katarina Sällylä
– Naispelaajia oli ennen todella vähän. Jos peleissä oli naishahmoja, he olivat vain näyttäviä objekteja toiminnan taustalla, Ängeslevä täsmentää. Kaikki eivät silti sorru nörttityttöjen vähättelyyn. Ängeslevä on huomannut, että aktiivisesti pelaavat naiset saavat koko ajan enemmän arvostusta ja huomiota. Hänen mukaansa nimittely on ongelma lähinnä verkkopeleissä. Pelihahmon sukupuolen korostaminen on Niskasen mielestä tarpeetonta. Uskottavaan tarinaan voivat samastua niin mies- kuin naispelaajat. Koska miehet ja pojat ovat aikaisemmin hallinneet pelikulttuuria, menestyspelien hahmot ovat yhä pääosin miehiä. – Naisten tarinat on unohdettu. Elokuvissa, peleissä ja kirjallisuudessa täytyy usein olla erityinen syy sille, miksi joku hahmo on nainen, Niskanen huokaa. Pelialan työntekijöistä Suomessa 16 pro-
senttia on naisia, ja heistäkin vain puolet tuottaa sisältöjä. Toinen puoli työskentelee hallinnossa. Ängeslevän mukaan tähän on tulossa muutos. Viime vuosina palkkalistoille on päässyt yhä enemmän naispuolisia graafikoita, animaattoreita ja hahmosuunnittelijoita. He
Nainen on kyllästynyt olemaan pelimaailman objekti.
ovat vastuussa pelien visuaalisesta ilmeestä. Pelejä suunnittelevat miehet eivät Ängeslevän mielestä aina ymmärrä, mitä naiset peleiltä kaipaavat. Ratkaisuksi hän toivoo lisää monipuolisuutta pelikehittäjien jouk-
koon. Eri taustoista tulevat, eri tavoin ajattelevat ihmiset tuovat sisältöihin rikkautta. Katja Pajula
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Luovan työn raatajat kannattelevat TYÖELÄMÄ Myytti pitkää päivää tekevästä luovasta työläisestä on murtumassa. Senni luttinen
Luova työ ei ole mitä tahansa työtä. On helppo ajatella, että luovien alojen työntekijät tekevät työtään varsin eri tavalla kuin roskakuskit tai kunnan virkamiehet. Pelkkä ripaus luovuutta saa minkä tahansa työn vaikuttamaan taiteelliselta ja laiskalta itsensä toteuttamiselta ja jollain tapaa etuoikeutetulta. Luovalle työlle on vaikea keksiä yhteisiä määritteitä. Mediatyötä tutkineen professori Mark Deuzen mukaan työstä on luovilla aloilla tullut epävarmaa ja liukuvaa, mutta myös välttämätön elämäntapa. 12 vuotta sitten amerikkalaistutkija Richard Florida käytti ensimmäisenä luovan luokan käsitettä kirjassaan. Silloin hän arvioi kolmanneksen kehittyneiden maiden työväestöstä kuuluvan luovaan luokkaan. Pari vuotta sitten Florida päivitti luovan luokan osuuden lähes puoleen Yhdysvaltojen, Euroopan ja Aasian korkean tuottavuuden maiden työvoimasta. Kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni ja boheemi taiteilijaporukka. Luova luokka on yhteiskuntamme selkäranka, ja sen ylhäisiä edustajia jokaisen kelloon sidotun työmuurahaisen kuuluu kadehtia. Luovat työläiset ansaitsevat kuitenkin myös sympatiamme. Mieliimme on piirtynyt käsitys siitä, että luovien tekijöiden arkinen toimeentulo on oikeasti epäsäännöllistä ja joskus naurettavan vähäistä. Taiteilijayrittäjät painavat töitä vailla säännöllisiä työaikoja, mutta elävät siitä huolimatta valtion tuella.
Taide ei elätä tekijäänsä TOIMEENTULO Miltä tuntuu, kun omaa ammattia joutuu puolustelemaan yhteiskunnalle? Nadja Mikkonen
Taidemaalari Tiina Lamminen tienaa keskimäärin 1 200 euroa kuukaudessa, jos hän on saanut apurahaa. Muutoin taiteilijan on etsittävä muita tapoja saada tililleen tienestiä. – Taiteen myymisellä elää vain 1–2 prosenttia taiteilijoista, Lamminen sanoo. Moni ryhtyy taideopettajaksi, mutta Lamminen ei koe opettamista itselleen luontevaksi. Hän kertoo miettivänsä koko ajan uusia tapoja pärjätä, ja tähän mennessä strategia on aina löytynyt. Nyt Lamminen tekee tohtorinväitöskirjaa Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan. Omia töitään hän ei tosin osaa myydä. – Se strategia on epäonnistunut totaalisesti, hän toteaa.
” Taidemaalari Tiina Lamminen kertoo, ettei osaa myydä omia töitään.
Taiteen myynnillä elää vain 1–2 prosenttia taiteilijoista.” Tiina Lamminen, taidemaalari
Lamminen on harkinnut muita ammatteja jo kouluajoilta asti. Silti hän ajautui taidealalle, vaikka omat vanhemmatkin epäilivät ammatin järkevyyttä. Lammisella on maisteritutkinto Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän valmistui Münchenin kuvataideakatemiasta vuonna 2001. Näyttelyitä Lamminen on pitänyt parin vuosikymmenen ajan, ja hänen töitään on muun muassa Tampereen kaupungin julkisissa kokoelmissa. Koulutus tai kokemus eivät automaattisesti takaa toimeentuloa. Yleisen käsityksen mukaan taiteilijat ovat köyhiä, vaikka yksittäisen taiteilijan ammatinvalintaa ei kyseenalaistettaisikaan. Hän kertoo, että kuvataiteilijan ammatti ei enää pääse edes iltapäivälehtiin köyhien ammattien listalle. – Kaikkihan sen tietävät, että taiteilijat eivät tule toimeen, Lamminen toteaa. Ei ole ihme, että Lamminen ei avaa työhuoneensa ovea ulkopuolisille. Vuosikymmenten aikana hän on kehittänyt hyvän suojauksen ja tukun vakiovastauksia pahansuopiin kysymyksiin ammatinvalinnastaan. – Kaikkia en päästä reviirilleni, hän toteaa. Vaikka taiteilijuutta ei enää jokaiselle tar-
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
Suomea Erikoistutkija Pia Houni Työterveyslaitokselta on huomannut, että osa taiteilijoista tekee epätavallisen paljon töitä. Hän arvioi tämän johtuvan suureksi osaksi siitä, että taidealalla pidetään lyhyitä lomia tai jätetään lomat kokonaan pitämättä. Houni kuvailee, kuinka esimerkiksi teatterialalla uudet tulokkaat järjestävät itselleen liikaa töitä. Siitä tahti rauhoittuu tyypillisesti keski-iän kynnyksellä. Tutkijan mukaan myös muilla luovilla aloilla tunnetaan aloittelevien työntekijöiden muita suuremmat työpaineet. pelialan kasvu on ollut Suomessa huimaa. Neogames-sivuston mukaan pelityöntekijöiden määrä on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa reiluun pariintuhanteen. Samassa ajassa alan liikevaihto on pompannut 100 miljoonasta eurosta viime vuoden 800 miljoonaan. Peliyhtiö Aniwayn toimitusjohtaja ja Suomen Pelinkehittäjät Ry:n puheenjohtaja Miikka Lyytikäinen kertoo, että pelialan työtahti on vakiintunut tavanomaiseksi. Työnarkomaniaan viittaavaa pakonomaista työskentelyä alalla ei hänen mukaansa juuri esiinny. Työnarkomaniasta ei ole syytä puhua luovia aloja pystyssä pitävänä voimana. Työnarkomanialla ja kovalla ahkeroinnilla on nimittäin tutkijakaksikko Evan Douglasin ja Robyn Morrisin mukaan selvä ero. Työnarkomaanit eivät saa työstään tyydytystä, vaan heitä ajaa työntekoon sisäinen pakko. Taiteilijat ja muut luovat työntekijät sen sijaan ovat työhönsä keskimäärin tavallista duunaria tyytyväisempiä. He myös ko-
vitse selitellä, esimerkiksi lapset saattavat ihmetellä erikoista ammattia. – Vastaan ennen kuin he kysyvät: hyvä ammatti, mutta huono toimeentulo, Lamminen sanoo. ESIMERKIKSI KIRURGILTA tuskin usein udellaan, miksi hän ei vaihda ammattia. Tienestin määrä vaikuttaa osittain määrittelevän, mitä ammatteja pidetään järkevinä ja mitä ei. Lammisen keino vastata keskusteluun on siirtää se yleiselle tasolle taiteen merkityksestä. Hän käyttää tarkoituksel-
Katarina Sällylä
kevat oman työnsä tärkeäksi paitsi itselleen, myös muille. On turhaa yrittää tehdä luovaa työtä ilman minkäänlaista sisäistä kannustinta. Taiteilijan voi katsoa olevan aina töissä. Eihän sillä ole mitään merkitystä, tuleeko uraauurtava inspiraatio työpöydän ääressä vai illalla suihkussa. On hyvin vaikeaa säädellä työmääräänsä, jos työksi lasketaan jo pelkkä ajattelu. Pia Houni arvioi, että suhtautuminen työntekoon on luovilla aloilla muuttumassa. Taidetyöläiset ovat alkaneet kiinnittää aiempaa enemmän huomiota omaan hyvinvointiinsa. He murtavat myyttiä arjen yläpuolelle kohoavasta ammattikunnastaan täysin työlleen omistautuneina ahertajina, joiden kone pysyy käynnissä silkasta luomisen ilosta. Muutos on lähtenyt heistä itsestään. Boheemitaiteilijat ovat tulleet järkiinsä. Perttu Räisänen
Lähteet: Evan Douglas & Robyn Morris: Workaholic, or Just Hard Worker? Mark Deuze: Media Work Richard Florida: The Rise of the Creative Class Revisited Pia Houni & Heli Ansio (toim.): Taiteilijan työ – taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa
lisesti käsitteitä, joita yleensä kuulee vain poliitikkojen tai Pekka Himasen suusta. Jos kulttuurin ja taiteen tarpeellisuutta Suomelle kyseenalaistetaan, Lamminen iskee takaisin konsulttikielellä. – Taiteilija tuottaa innovaatiokehrää, jossa voidaan tuottaa sovellettuja ratkaisuja, hän sanoo. Keinot ammatin jatkamiseen ovat Tiina Lammisella selvästi hallussa. Nadja Mikkonen
MITÄ?
Suomalaisten kuvataiteilijoiden tulot ○○Kuvataiteilijat ovat taiteilijoista pienituloisimpia. ○○Suurella osalla kuvataiteilijoista taiteen tekemisen menot ovat siitä saatuja tuloja suuremmat. ○○Turun kauppakorkeakoulu teki vuonna 2007 selvityksen kuvataiteilijoiden tuloista. Tutkimukseen vastanneista kuvataiteilijoista kolmasosa ansaitsi
vuodessa alle tuhat euroa taiteensa myynnistä. Toinen kolmannes ansaitsi vuosittain 1 000–4 999 euroa. ○○Tutkimuksessa puolet vastaajista ei ollut lainkaan palkkatyössä tutkimushetkellä. Lähteet: Turun kauppakorkeakoulu, Elisa Akola, 2007, Opetusministeriö, 2009.
Anni Vuohensilta ei pidä sattumista rahkassaan. Sen takia hän suosii pehmeää vaihtoehtoa.
Rahkamuija tuhoaa hittiruokaa Ravinto Maitorahka kulkee
Anni Vuohensillan mukana jopa hotelliaamupalalle. Vähän rasvaa, hiukan hiilihydraatteja ja paljon proteiinia. Erinomaista, ajattelee maustamattoman maitorahkan suurkuluttaja Anni Vuohensilta. – Jos en 2 päivään saa maitorahkaa Suomessa, käynnissä on vakava poikkeustila. Silloin olen sairas tai kyseessä on suuri haluttomuus. Vuohensilta on syönyt maitorahkaa vuodesta 2011 asti. Rahkamuija-nimisen blogin hän perusti kesällä 2012. Vuohensilta suunnittelee osan bloginsa kirjoituksista yhdessä aviomiehensä kanssa. Mies esiintyy blogissa nimellä Rahkaäijä. Ensin Vuohensilta kirjasi päivittäiset rahka-annokset ylös ruutupaperille tukkimiehen kirjanpidolla. – Sitten mieheni tilasi ulkomaisesta verkkokaupasta rahkalaskurin. Rahkalaskuri roikkuu jääkapin ovessa. Kun rahkapurkki aukeaa, laskuri napsahtaa. Yksi napautus tarkoittaa 250 gramman rahkapurkkia. Vuohensilta nauttii maitorahkaa aina aamupalaksi puuron tai leivän kaverina. Päivän toisen rahkaannoksensa hän syö joko välipalana koulussa, töissä tai iltapalaksi kotona. Rahkalaskuri vietti 1-vuotissyntymä-
päiviään 17. tammikuuta 2014, jolloin rahkalaskuriin napsahti 636. rahkapurkki. Rahkamuija kirjoitti blogiinsa päivityksen, johon hän oli laskenut rahkavuoren lukuina. Vuoden aikana hän oli syönyt yhteensä 159 kiloa maitorahkaa. Ruoka oli maksanut Vuohensillalle 515,2 euroa ja se oli sisältänyt 95 400 kilokaloria. Rahkamuijan vatsaan oli uponnut 15,9 kiloa proteiinia. Vuohensilta kertoo, että oikeiden lisukkeiden, esimerkiksi tuoreiden marjojen kanssa maitorahka myös maistuu hyvältä. Vaikka paljon urheileva Vuohensilta syö runsaasti rahkaa, hän painottaa ettei ruokavalio saa kokonaan perustua maitorahkan varaan. Mitä tulee paljon puhuttuihin pitkälle käsiteltyihin maitotuotteisiin ja niiden haittavaikutuksiin, Rahkamuijalla on suora mielipide. Hän tietää paljon muita tuotteita, jotka ovat paljon prosessoidumpia kuin maustamaton maitorahka. – Jos ihminen lähtee sille linjalle, ettei voi syödä mitään käsiteltyä ruokaa, voi syödä käpyjä. Nette Tuominen
Mikä?
Maitorahkan kulutus ○○Kulutus kasvoi viime vuonna 30 prosenttia Pirkanmaan Osuuskaupoissa. ○○K-Supermarket Länsiportissa myydään maitorahkaa 400–500 purkkia viikossa.
○○Maitorahka on suosittua sen keveyden ja korkean proteiini pitoisuutensa vuoksi. ○○Rahkan hyllytilan lisääntyminen kaupoissa on vauhdittanut myynnin kasvua.
8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Senni Luttinen
Milja Ponkala alkoi toipua masennuksestaan, kun myönsi tarvitsevansa apua.
Mikään ei kiinnosta ” Masennus Milja Ponkala yritti pärjätä ja olla vahva, kunnes se ei enää onnistunut.
Ollessaan 20-vuotias Milja Ponkala oli töissä mummonsa grillikioskissa. Siellä hän joutui aseellisen ryöstön uhriksi. Neljä vuotta myöhemmin Ponkala kertoo ryöstön olleen hyväkin asia. Se antoi hänelle luvan romahtaa, masentua ja hakea apua jo pitkään jatkuneeseen pahaan oloon. – Jos ryöstöä ei olisi tapahtunut, en tiedä, missä olisin nyt. Ponkalalle oli pienestä asti kerrottu, että hän on vahva ihminen ja pärjää aina. Niinpä Ponkala piilotti pahan olonsa muiden auttamiseen. Hän kertoo olleensa aina helposti masentuvaa tyyppiä. Koulukiusaaminen sai aikaan ammattikouluun asti jatkuneen ulkopuolisuuden tunteen. – Esitin ulospäin sosiaalista, mutta oikeasti olin aika syrjäänvetäytyvä, Ponkala kertoo. Elämän perusasiat muuttuvat masentuneelle vaikeiksi. Ponkala pystyi hoitamaan vain välttämättömimmät asiat. Aamuisin ei huvittanut nousta sängystä, eikä suihkussa jaksanut käydä. Hän ei nukkunut ollenkaan tai saattoi nukkua vuorokauden ympäri. Kaveripiiri kutistui, kun Ponkala ei jaksanut enää tavata ystäviään ja kiinnostua heidän asioistaan. – En vain jaksanut mennä enää esittämään, että kaikki on hyvin. Ponkala kuvailee äitiään ja mum-
moaan vahvoiksi ihmisiksi, jotka odottivat
vahvuutta myös häneltä. Kun Ponkala kertoi pahasta olostaan mummolleen, mummo kielsi asian. – Pääsyy taisi olla se, että vanhalle kansalle psyykkiset sairaudet ovat vähän vieraita. Perheen oli vaikea hyväksyä Ponkalan masennusta, mutta hänen äitinsä oli kuitenkin se, joka hänet lopulta sai psykiatrin puheille. Myöhemmin mummokin ymmärsi häntä paremmin, ja nykyään heidän välinsä ovat läheiset. Milja Ponkalalle eniten apua oli nuorisotyöntekijöistä. Heille hän saattoi puhua omista asioistaan ilman, että hänen tarvitsi huolehtia heidän ongelmistaan. Ponkala sai myös lääkityksen masennukseensa. Hän kertoo, että koska masennus johtui hänen taustastaan, lääkkeistä ei ollut hänelle apua. Lopulta hän söi lääkkeitä vain uniongelmiinsa. Masennuksen pahimmassa vaiheessa Ponkalan ajatukset pyörivät itseinhon ympärillä. – Ajattelin, että olen vastenmielinen, en osaa mitään ja kaikki on minun syytäni. Ponkala teki paljon töitä, että sai käännettyä ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Aina kielteisten ajatusten iskiessä hän yritti ajatella olevansa oikeasti ihan hyvä tyyppi. Vähitellen ajatukset alkoivat muuttua. Ponkala oppi, että on ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja hänen asioistaan. Nykyään hän näkee masennuksensa asiana, joka piti
käydä läpi, ja josta hän on parantunut. Ilman sitä hän ei olisi nyt sellainen ihminen kuin on. Hän on opetellut näyttämään tunteitaan ja sanomaan ei tarvittaessa.
Ajattelin, että kaikki on minun syytäni.” Milja Ponkala
Stina Kivinen
Masentunut tarvitsee tukea ja rajat Kun ihminen masentuu, se vaikuttaa hänen itsensä lisäksi myös läheisiin. Perheen ja ystävien voi olla vaikea suhtautua masentuneeseen. Pelottaa, että sanoo jotain väärin ja omalla toiminnallaan vain pahentaa sairastuneen oloa. Itsensä syyttäminen toisen sairaudesta on yleistä. Masentuneen omaisten on kuitenkin ymmärrettävä, ettei syy ole heissä. Osa ihmisistä myös vähättelee masennusta tai kieltää sen kokonaan. Tämä pahimmillaan vain syventää masennusta ja lisää hyödyttömyyden tunnetta. Masentuneen omaisten tulee tajuta, että vaikka sairastunut tarvitsee tukea, kaikkea käytöstä ei tarvitse eikä saakaan hyväksyä. Käytökselle on asetettava hyväksyttävät rajat, sillä muutoin koko perheen tai ystäväpiirin suhteet saattavat huonontua. Masentuneeseen ihmiseen ei pidä suhtautua tuomitsevasti, mutta ei liioin liian suojelevasti. Jokapäiväisten askereiden vai-
keutuminen on yleinen masennuksen oire. Sairastuneen on silti annettava tehdä itse ne asiat, joihin hän pystyy. Kun läheinen sairastuu, myös omaisten käytös usein muuttuu. Omaa hyvinvointiaan ei kuitenkaan pidä laiminlyödä, sillä silloin on vaarana sairastua itsekin. Sekä omaisille että sairastuneille tarjotaan vertaistukea. Siihen kannattaa tarttua, sillä toisten ihmisten kokemukset auttavat. Ongelmiensa kanssa ei pidä jäädä yksin. Masentuneen kanssa on oltava rauhallinen. Vanhojen kaiveleminen tai hänen persoonallisuutensa arvosteleminen ei auta. Kerro mikä harmittaa käytöksessä, ei ihmisessä itsessään. Nikke Kinnunen
Ohjeet sairastuneen kanssa toimiseen ovat Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:ltä
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
Huumaava hurahtaminen intohimo Kun ihminen kunnolla hurahtaa johonkin asiaan, koko elämä alkaa pyöriä
sen ympärillä. Hurahtaa voi vaikka chileihin. Päihdeongelmaisen elämä pyörii vain
päihteiden ympärillä, ja rakastuneen ajatukset ovat jatkuvasti rakkauden kohteessa. Samanlainen ilmiö on havaittavissa, kun ihminen hurahtaa johonkin harrastukseen. Ali Hellsten on tuntenut vetoa tulisiin ruokiin lapsesta asti. Vanhempien kaapista löytynyt tabasco-pullo pääsi kokeiluun ensimmäisten joukossa. Siihen aikaan kauppojen valikoima oli vielä suppea. Chilinkasvatukseen hän tutustui vuonna 2006. Internet avasi ovet uudelle harrastukselle. – Löysin erään chilisivuston ja tajusin, että näitähän voi kasvattaa itsekin. Jotkut maustavat chilillä vain miedosti ruokansa. Toiset taas tykkäävät rääkätä itseään ja hakevat jatkuvasti entistä tulisempia kokemuksia. He ovat innoissaan, kun löytyy uusia aiempaa tulisempia lajikkeita. – Tulisen chilin syöminen voi olla todella tuskaista, Hellsten kertoo. Hän vertaa chilikokemuksesta selviämistä maratonin juoksemiseen. – Onhan se rankkaa, mutta sen jälkeen on voittajaolo. Nykyään hänellä ei ole enää tarvetta rääkätä itseään. Hän tietää jo tarpeeksi hyvin, mitä tulisuus voi pahimmillaan olla. Chiliä hän käyttää lähinnä ruuanlaittoon, ei rajojensa etsimiseen. – Chiliä tulee laitettua lähes joka ruokaan ainakin vähän. Jos ruuassa ei ole chiliä, tuntuu kuin siitä puuttuisi jotakin. Chilin tulisuus perustuu siinä luontai-
sesti esiintyvään kapsaisiiniin. Kapsaisiini itsessään on mauton aine, mutta se vaikuttaa kipuhermostoon. Kipua lievittääkseen aivot erittävät endorfiinia,
Juulia Järvenpää
joka tunnetaan mielihyvähormonina. Tästä seuraa tulisen chilin syömisen jälkeinen hyvänolontunne. Kapsaisiinilla on muitakin hyvää oloa lisääviä vaikutuksia. Neurobiologi Richard Palmiter on tutkinut kapsaisiinin vaikutuksia hiirillä Washingtonin yliopistossa. Kapsaisiini aktivoi dopamiinijärjestelmää lisäten näin dopamiinintuotantoa aivoissa. Dopamiini on keskeinen tekijä muun muassa rakastumisessa ja uskoon tulemisessa. Se on yhdistetty myös tekojen toistuvuuteen. Ihmiskehon luontainen palkintojärjestelmä perustuu pitkälti dopamiiniin. Dopamiini kertoo meille, minkälaisia asioita meidän kannattaa tehdä. Jos saamme palkinnon teostamme, teemme sen todennäköisesti uudestaan. Dopamiiniryöpyn himoitseminen voi pahimmillaan johtaa riippuvuuteen. Alkoholi ja monet huumeet lisäävät hetkellisesti dopamiinineritystä aivoissa. Kenties muihinkaan asioihin hurahtaneet eivät ole niin erilaisia kuin haluaisivat ajatella. Mielihyvän metsästäminen ei aina ole pahasta. Hurahtaminen liikuntaan tai chiliharrastukseen voi tuoda paljon iloa elämään. Hellsten sai chiliharrastuksesta itselleen ammatin. Hän pyörittää nykyään Tampereella toimivaa chilitarvikeliikettä. – Chiliharrastus yhdistää ihmisiä. Olen saanut harrastuksen kautta myös paljon uusia ystäviä, Hellsten kertoo. Juulia Järvenpää Ali Hellsten esittelee kukkivaa bolivian rainbow -chiliä, jonka sato muistuttaa sateenkaarta kirjavine väreineen.
Hevosrehuja aamiaismuroihin? eläintuotteet Ihmiset käyttävät muun muassa eläinten täydennysrehuja ja perusvoiteita. senni luttinen
Sari Ruohola kertoo, että hevostarvikeliike Kaviolasta ostetaan hevosten linimenttiä ja kylmägeeliä myös ihmisten käyttöön.
Eläimille tarkoitetut rasvat ja muut valmisteet ovat tuttuja etenkin ihmisille, joiden kotona on ollut kotieläimiä. Vanhemmat ja isovanhemmat vinkkaavat eläinten tuotteista nuoremmille sukulaisilleen. Osa nuorista taas löytää eläinten tuotteet netin kautta. Monella keskustelupalstalla jaetaan vinkkejä muun muassa siitä, miten hiukset saa kasvamaan tuuheiksi eläinten turkin parantamiseen tarkoitetuilla biotiinivalmisteilla. Eläinten lisäravinteiden eli täydennysrehujen käyttäminen on halvempaa. Ne ovat moninkertaisesti ihmisten tuotteita riittoisampia. Asiantuntijat ovat erimielisiä täydennysrehujen turvallisuudesta ihmisille. – Valmisteita saa käyttää vain niille eläinlajeille, joiden käyttöön ne on suunniteltu. Teho ja turvallisuus on testattu aina kyseisen lajin kohdalta, kertoo Tarja Root, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran rehujaoston esimies. Vitabalans Oy:n eläinjaoston tuoteryhmäpäällikkö Pauliina Kotamäki ei ole yhtä tiukkalinjainen. – En usko, että ihmisen olisi vaarallista
käyttää eläinten täydennysrehuja. Niiden käyttäjän vain tulee tietää tarkkaan, mitä ainesosia valmiste sisältää. Kaikki eläimille tarkoitetut tuotteet eivät ole halvempia kuin ihmisten vastaavat valmisteet. Toisinaan eläinten tuotteet vain koetaan paremmiksi. Esimerkiksi lemmikkisampoo on hellävaraisempaa hiuksille ja sopii myös allergikoille. Se ei kuluta ja sähköistä hiuksia samalla tapaa kuin tavalliset sampoot. Lemmikkisampoossa on paljon vähemmän ainesosia kuin ihmisten sampoossa. Eräskin luomulemmikkisampoo sisältää ainoastaan vettä, luomurypsisaippuaa ja luomurypsiöljyä. Hevosten linimentti koetaan tehokkaammaksi kuin ihmisille tarkoitetut kylmägeelit. Linimentti on liuos, joka iholle hierottuna auttaa palautumaan urheilusuorituksesta. Se myös lievittää tulehduksia ja rasitusvammoja. – Myymme linimenttiä enemmän ihmisten käyttöön kuin hevosille, kertoo tamperelaisen hevosliike Kaviolan työntekijä Sari Ruohonen. Marianne Minkkinen
10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Aina muodissa
Vintage Isoisän olkihattu, mummon kaappikello ja ranskalaiset korot saattavat
olla ummikolle roinaa, mutta asiaan perehtynyt esteetikko tunnistaa aarteen. Menneet vuosikymmenet ovat vintagen harrastajille tätä päivää. Löytäjä saa pitää. Kuvat: Katarina Sällylä Teksti: Alma Onali Taitto: Petri Kangas
”Tämä on elämäntapa, ei harrastus”, Taru Järvikallio kertoo. Järvikallio on sanojensa mukaan elänyt aktiivista ”hamsterielämää” jo 20 vuotta. Hänen intohimonsa ovat laukut, joita hänellä on parhaimmillaan ollut yli 400 kappaletta. Järvikallio oli Vapriikissa myymässä tavaraa siivouksensa jäljiltä.
ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit 11
12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Vuonna 1947 ranskalainen Meuricehotelli antoi uudenvuoden asiakkailleen lahjaksi paikallisen käsityöläisen tekemiä shamppanjacoolerin muotoisia laukkuja. Sellaisen Sylvie Fraboulet-Jussila pelastaisi kokoelmistaan, jos hänen talonsa syttyisi palamaan. Maarit Berg taas valitsisi prinsessamallisen villakangastakin 50-luvulta ja arvokkaan Lucite-laukun. Punatut huulet puristuvat viivoiksi. Pelkkä ajatuskin vaikeasta valinnasta saa naiset silminnähden ahdistuneeksi. Vintage-esineet ovat Fraboulet-Jussilalle ja Bergille enemmän kuin tavallista käyttötavaraa. Ne ovat heidän elämäntapansa. Y h t e e n sä 465 asukokonaisuutta. Fraboulet-Jussila esittelee garderobiaan suomalaisen vintageyhteisö Fintage ry:n blogissa. Jokainen vaate ja asuste esiintyy kuvissa vain kerran, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Keräily kuuluu asiaan, kun on hurahtanut menneiden vuosikymmenten tuotteisiin eli vintageen. – Välillä menee överiksi, jos tavaraa on saatavilla. Kerran toin Jenkeistä yhdellä reissulla 14 laukkua, Fraboulet-Jussila päivittelee. Naiset myöntävät, että estetiikan vaalimiseen menee rahaa. – Jos näet jotain mihin ihastut, niin tiedät, että toista ei tule vastaan. Se on saatava, Berg kertoo. Hinnat vaihtelevat kovasti. Hyvä jakkupuku voi maksaa mitä tahansa muutaman kympin ja 400 euron väliltä. – Mutta saako Henkkamaukalta 20 eurolla työkäyttöön hyvää suoraa hametta? Fraboulet-Jussila kysyy.
Vintagevaatteisiin pukeutujat ovat Maarit Bergin (vas.) mielestä aina muodissa. Sylvie Fraboulet-Jussila on samaa mieltä, mutta huomauttaa, että kaikki eivät välttämättä ajattele samoin.
Vintage-tuotteet kestävät usein paremmin kuin nykytuotteet. Kankaat ovat laadukkaampia ja leikkaukset paremmin suunniteltuja. – 50-luvulla vaatteet tehtiin ihmisen mallisiksi. Nykyvaatteet roikkuvat päällä, Berg sanoo. Vapriikki Vintage -tapahtumassa leijailee kohisevaa jazzia suoraan gramofonista. Katossa lentää aura täytettyjä joutsenia. Myyntikojujen myyjättärillä on kiharat kohdillaan, silmänrajaukset moitteettomasti vedetty. Huulipunaa ja hajuvettä. Matkalaukuista kurkistelee vanhoja leluja ja nahkakenkiä. Kaunottaret ja komistukset menneiltä ajoilta käyvät kauppaa. Pienellä pojalla on henkselit. Siellä täällä keikkuu myös Fjällräven-reppuja. Vintagesta on tullut suosittua. – Se on hyvä ja huono asia. Hinnat ovat nousseet, mutta toisaalta valikoimaa on paljon enemmän, Fraboulet-Jussila kertoo. Vintage-diggailu on myös hyväksytympää kuin ennen. Outoja katseita ja kommentteja naiset ovat saaneet aina. Nykyään kehuja tulee kummastelua enemmän. – Nyt kun olen nelikymppinen, olen myös itsevarmempi. Uskallan olla oma itseni. Kymmenen vuotta sitten en ihan uskaltanut, Fraboulet-Jussila sanoo. Huolellisuus kuuluu elämäntapaan. Esteetikkojen hiukset eivät sojota kotoa lähtiessä, ja lähikauppaan he laittavat huulipunaa. Laittautuminen on arkea. – Enää ei kysytä, että minne oikein olen menossa, Berg sanoo.
teita vanhoilla kaavoilla. Vintage-tyylisesti tuotetut uudet vaatteet, reprot, harjaantunut etsijä tunnistaa jo ensisilmäyksellä. Ne ovat ajan hengen mukaisia, mutta eivät kuitenkaan sama asia. Jos rekissä näkyy samaa vaatetta monessa koossa, niin FrabouletJussila kiertää sen kaukaa. – Aarteenetsintä on se juttu! Naiset pysähtyvät kehumaan kilpaa ystävätärtä, joka sovittelee vaatteita. Keltainen paita ja punaiset hiukset, ihastuttava yhdistelmä. Yllytysraati, ystävätär naurahtaa. – Tunnemme monet täältä jo vuosien takaa, Fraboulet-Jussila sanoo. Molemmat naiset ovat erikoistuneet 50-luvun estetiikkaan. He sisustavat kotinsa aidoilla aikakauden tuotteilla, uudelle designille ei ole tarvetta. Matkustelu kuuluu myös elämäntapaan, ulkomailla käydään fiftarikeikoilla, tapahtumissa ja ostoksilla. Puolisotkin ovat kiinnostuneita vintagesta. – Minun puolisoni on keräilijä. Vaatteet, lehdet, autot, kaikki, Fraboulet-Jussila kertoo.
Kaikki rekit käydään tarkasti läpi, kaikki laatikot pengotaan, Fraboulet-Jussila opastaa vintage-shoppailun saloihin. Uniikkius on tärkeää. Berg tekee itse vaatMuseokeskus Vapriikin tilat muuttuivat vintagen kauppakujaksi ja näytöstilaksi viikonlopun ajaksi.
Valinnan vaikeus kiusaa shoppailijaa. Asusteen on sovittava tyyliin, ja tyylejä löytyy vuosikymmen toisensa perään.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13
Sara Lehto ihastelee View-Masteria Martti Pätiälän avustuksella. Pätiälä ei myönnä tavallisesti pukeutuvansa vintagevaatteisiin.
Tyylistä ei tingitä kotona laiskotellessakaan. Fraboulet-Jussila vetää yllensä 50-luvun aamutakin ja tohvelit. – Vintage-vaatteet ovat aivan yhtä mukavia kuin uudetkin. Niissä voi vetää vaikka lootusasentoon jos huvittaa! Naisten arvot ja asenteet eivät kuitenkaan ole vintagea. Berg ja Fraboulet-Jussila
”
Aarteenetsintä on se juttu!
Sylvie Fraboulet-Jussila, vintage-intoilija
kieltävät jyrkästi asettuvansa menneeseen naisen rooliin. Elämä on arvoiltaan täysin modernia. Nainen saa olla kaunis ja vahva samaan aikaan. Vintage-maailma on puhtaasti esteettinen, vaikka hyviä tapoja ja kohteliaisuutta tietysti arvostetaan. – Kyllä nainen saa ansaita enemmän kuin miehet, Fraboulet-Jussila sanoo ja hymyilee merkitsevästi.
Jonna Heiniluoma suunnittelee vihreää cocktailhattua Timantin työpajassa. ”Kotona olen jotain askarrellut, mutta en ikinä näin hyvässä opissa”, Heiniluoma sanoo.
Modisti Fiona Timantti arvostaa kierrätystä ja on jopa dyykannut iltapukuja. Timantti veti hattutyöpajan Vapriikissa. Opastusvuorossa Irina Pukari.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Kääntäjä avaa tien kulttuuriin Katarina Sällylä
Käännösala Tiina Häkkinen haluaa olla
av-kääntäjä, vaikka ala on kriisissä. Hän taistelee työehtosopimuksen puolesta, jotta laadukkaat käännökset johdattaisivat ihmisiä jatkossakin uusien kulttuurien pariin. Syksyllä 2012 suurin osa BTI International -käännöstoimiston työntekijöistä irtisanoutui. MTV Media oli myynyt käännöstyönsä yritykselle, jonka emoyhtiön BTI:n freelancer-työntekijöilleen maksamat palkkiot eivät noudattaneet alalla hyväksyttyä tasoa. Yksi yhteistyön lopettaneista freelancereista oli Tiina Häkkinen. – Lopetin yritykselle työskentelyn kun tajusin, että ala on menossa vessanpöntöstä alas. Jos alan suurin toimija Suomessa ei suostu neuvottelemaan reiluista työehdoista, ei tätä työtä enää kannata tehdä. Englannin käännöstieteen opinnot Tampereen yliopistossa veivät Häkkisen ensin tekniseksi kirjoittajaksi eri yrityksiin, mutta palavinta innostusta Häkkinen tunsi tv-sarjojen ja elokuvien kääntämistä kohtaan. Vuonna 2009 hän oli mukana perustamassa osuuskuntaa, jonka kautta teki avkäännöstöitä muun muassa BTI:lle. MTV Media ostaa suurimman osan käännöksistään siltä. Käännösalalla ei ole työehtosopimusta. Käännöstoimistot ja yrittäjät määrittelevät itse hintansa, ja toimeksiantajat palkkaavat edullisimman vaihtoehdon. Sen vuoksi käännösalan palkkioita on poljettu jatkuvasti alaspäin. Häkkinen on ollut mukana TES-työryhmässä, jonka tavoitteena on saada avkäännösalalle yleissitova työehtosopimus. Se tarkoittaa, että kaikkien käännöstoimistojen on maksettava työntekijöilleen samaa minimipalkkaa. Syntymiseen vaaditaan, että yli puolet alan palkkasuhteessa olevista työntekijöistä on sopimuksen piirissä. – Tällä hetkellä neljä Suomessa toimivaa käännöstoimistoa on sitoutunut neuvotteluihin. Vuonna 2016 toimeksiantajat kilpailuttavat käännöstyöt uudestaan. Siihen mennessä yleissitova sopimus on saatava
aikaan, jotta ala voidaan pelastaa, Häkkinen pohtii. Alalla ei ole juuri töitä, ellei suostu isojen käännöstoimistojen pieniin palkkoihin. Häkkinen tekee edelleen av-käännöksiä, mutta ei täysipäiväisesti. Vaikeasta tilanteesta huolimatta hänen silmänsä syttyvät, kun tulee puhe työstä. – Parasta ovat ne pienet oivallukset, kun saa ratkaistua esimerkiksi vaikean sanaleikin. Mieluiten käännän rikossarjoja tai 1800-luvun draamaa. Katson itse todella vähän televisiota, koska ammattiminää ei saa pois päältä. Ja omia tekstityksiä en voi katsoa ollenkaan!
”
Käännöstyöstä pitää maksaa asiantuntijan palkkoja.
Tiina Häkkinen, av-kääntäjä
Av-kääntäjät ovat nyt ensimmäistä kertaa yhdistyneet ja ryhtyneet taistelemaan alan jatkuvuuden puolesta. Häkkinen uskoo, että käännösalan tunnelin päässä on valoa. – Av-kääntäminen on ikkuna kulttuuriin. Suomalaiset oppivat vierasta kieltä huomaamattaan tv:n kautta, ja käännöstyöllä on suuri merkitys myös äidinkielemme vaalimisessa. Siksi siitä pitää maksaa asiantuntijan palkkoja asiantuntijoille. Miksi jatkaa alalla, jolla toimeentulo on epävarma ja tulevaisuus synkkä? – Rakastan työtäni ja koen olevani hyvä kääntäjä. Minulla on vahva ammatti-identiteetti. Voin mennä pikaruokalan kassalle, mutta kokisin silti olevani av-kääntäjä. Kaisa Uusitalo
Kääntäjä Tiina Häkkinen tekee av-töitä osuuskunnan jäsenenä. Hän ei halua alkaa yksityisyrittäjäksi, sillä alalla toimeentulo on epävarmaa.
Kuka?
Tiina Häkkinen ○○Valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2003. ○○Työskennellyt teknisenä viestijänä, asiatekstikääntäjänä ja av-kääntäjänä.
○○Kääntänyt muun muassa sarjoja Rikoksista pahin ja Maanalainen armeija. ○○Ollut mukana av-kääntäjien TEStyöryhmässä.
Elsa Pulkkinen
Jarkko Sundell
⋆⋆Katukriitikot
Facebook täytti viime viikolla 10 vuotta. Princetonin yliopiston tutkijat ovat ennustaneet, että vuoteen 2017 mennessä Facebook menettää 80 prosenttia käyttäjistään. Utain kävi kysymässä tamperelaisilta, onko tämä ennustus käymässä vähitellen toteen vai käyttävätkö he vielä Facebookia yhtä paljon kuin ennenkin. Teksti ja kuvat: Milja Leikkari
Sara Kallio
Käytän Facebookia vielä aika paljon. Ennen laiton Facebookiin kuvia, mutta nykyään jaan kuvat ja päivitykset yleensä Instagramissa. Facebookissa on kuitenkin kaikkein kätevintä pitää yhteyttä ihmisiin. Käytän sitä eniten verrattuna muuhun sosiaalisen mediaan.
Käytän Facebookia melko paljon, mutta 5 viime vuoden aikana olen käynyt siellä vähitellen yhä vähemmän. Käytän sitä silti paljon kouluasioihin ja hallitusyhteistyöhön, en niinkään muihin juttuihin. Käytän netissä eniten sähköpostia ja Facebookia.
Käytän sitä vielä jonkin verran. Oikeastaan käytän Facebookia saman verran kuin ennenkin. Lähinnä sinne tulee laitettua joitain hauskoja päivityksiä ja juteltua kavereiden kanssa. En käytä mitään muita sosiaalisia medioita.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
⋆⋆Mitä ihmettä?
Naiset takaisin keittiöön
Mediapeliä
Return of Kings -sivustolla liputetaan perinteisten sukupuoliroolien puolesta. Sivustolta löytyy ohjeita lukijoille, kuinka olla viehättävämpi vastakkaisen sukupuolen silmissä, sekä perusteita sille, miksi miesten valta on parasta, mitä ihmiskunnalle on koskaan tapahtunut. Mielenkiintoista antia ovat muun muassa seksivinkit. Naisia neuvotaan takaamaan kumppanin nautinto. Ei saa olla liian passiivinen, muttei myöskään liian aktiivinen. Ohjeiden mukaan miehen osuus makuuhuoneessa taas ei ole kovin vaikea. Tärkeintä on
Mira Mannersola www.returnofkings.com
olla itsekäs ja paukuttaa mahdollisimman kovaa, koska naiset pitävät siitä. Toisaalta internet on erikoisia sivustoja pullollaan. Muita hyödyllisiä neuvoja tarjoaa esimerkiksi opas seksin harrastamiseen delfiinien kanssa. Jos seksi ei onnistu delfiinin kanssa, löytyy verkosta ohjeet myös koiran seksuaaliseen tyydyttämiseen.
Kunnianhimo kannustaa ihmistä parempiin suorituksiin, mutta krooninen voitontahto tekee hyvästäkin päivästä huonon. Olympialaisten aikaan huippuosaajat ovat kaikkialla. Aamusta iltaan televisio näyttää urheilijoita, jotka ovat yltäneet omissa lajeissaan parhaiden joukkoon. Korkeinta tasoa tuskin voi saavuttaa ilman kestävää kunnian himoa. Myös valokeilan ulkopuolella moni herää aamuisin kilpailunhalun voimalla. Jokainen päivä on täynnä valintoja. Kaikki tehty ja tekemättä jätetty palvelee pitkäjänteistä tarkoitusta, kun ihminen haaveilee jostain suuremmasta.
Juulia Järvenpää
⋆⋆Miksi näin?
Taide antaa odottaa Lars von Trierin tuore elokuva Nymphomaniac tuli Suomessa ensiiltaan viime perjantaina, mutta vain Helsingissä. Levitysyhtiöltä kerrottiin, että elokuvan on syytä lämmetä ja kerätä mainetta ennen kuin se päätyy pienille paikkakunnille. Nordiskfilm
Onko tämä poikkeuksellinen menettelytapa, Nordisk filmin elokuvalevityksen johtaja Katarina Nyman? – Arthouse-tyylin elokuville tällainen on normaalia. Esimerkiksi Lars von Trierin Antichrist tuli Suomessa ensi-iltaan aluksi vain Helsingissä ja Tampereella. Sen jälkeen sitä esitettiin muun muassa Turussa, missä se menestyi Tamperettakin paremmin. Tähän aikaan vuodesta elokuvamarkkinoilla on myös kovasti ruuhkaa. Nelituntiselle Nymphomaniacille ei noin vain löydy tilaa elokuvateattereiden esityslistoilta. Entä jos elokuvan keräämä maine ei olekaan hyvää mainetta? – Olemme katsoneet elokuvan ja arvioineet sen niin laadukkaaksi, että vastaanotto on varmasti hyvä. Tällaisten asioiden arvioiminen on osa elokuvan levittäjän ammattitaitoa. Eivätkö ihmiset katso elokuvaa laittomasti, jos elokuvateatterit eivät näytä sitä ajoissa? – Piratismista on aina haittaa. Eiköhän Lars von Trierin yleisö ole kuitenkin sen verran valistunutta, että he haluavat katsoa
Heikki Tikkanen: Oudon melun ihmeet: 17 äänikävelyä PC-peleissä. Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta, 2013.
Uudella Salikissa-videollaan räppäri Skandaali katselee himoiten, kun naiset pumppaavat kuntosalilla vähissä vaatteissa. Osa verkkokeskustelijoista näkee videossa huumoria, osa naisten halventamista. En ymmärrä, miksi porukka täällä itkee tästä. Täähän on ihan loistavalla huumorilla höystetty biisi sekä video! Omasta mielestä tää ei loukkaa kyllä ketään salilla kävijää. Henny, ylex.fi Ai seksistinen paluuvideo? Ihanko totta? Entä jos se olisi ollut yhtä seksistinen miehiä kohtaan? Olisiko se sitten ollut seksistinen? Rohkenen epäillä. Cybernaut76, youtube.com
Nymphomaniacin mieluummin valkokankaalta kuin läppärin ruudulta. Mihin kaikkialle Nymphomaniac tulee nähtäväksi ja milloin? – Ainakin isoimpien kaupunkien elokuvateatterit ovat ilmaisseet kiinnostuksensa sen esittämiseen. Ne alkavat näyttää elokuvaa maaliskuun alussa. Mira Mannersola
⋆⋆Gradu paketissa
Miksi jokaisen artistin täytyy saada vääntää tästä saliaiheesta nyt oma biisinsä? Ja musiikkivideoita en edes vaivaudu katsomaan enää, kun nuo puolialastomat seksiobjektit (asdfghfeminismi) tursuaa joka puolelta. Joo ei, en tykkää. Kukasäoot, demi.fi Ei kommenttia videosta, ei kommenttia lyriikoista tai biitistä, vaan kommentti, että kelpo mainosmusaa ja rahoittajatkin varmaan löytyy linkkien takaa vai miten se menikään Fast ja Proteinsmoothie? Kuupa Naama, youtube.com
Silja Annila
⋆ ⋆Lämpenee Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
mira.mannersola@uta.fi
Homot olympialaiset virittävät ihmisoikeuskeskustelua Venäjällä. Olympialaiset ovat tehneet Venäjästä todella homon.
Tikkanen tutki äänen kokemista tietokonepeleissä. Äänet synnyttävät epävarmuuden tunnetta peleissä, joissa on keinotekoista konfiktia. Pelaajan arkitodellisuuden kokemukset vaikuttavat peliäänen havainnointiin ja tulkintaan. Ääni on merkitysten liikettä pelimaailman ja todellisen maailman välillä.
Netissä vitsaillaan koreasta avajaisseremoniasta ja työntekijöiden sateenkaariunivormuista. Eräässä videossa miespuoliset kelkkailijat hinkkautuvat toisiaan vasten hidastetussa urheilusuorituksessa. Toisessa klipissä venäläinen mies laulaa homovuoresta drag-tyylisessä esityksessä. Nettiparodiointi on vastaus Sotshin pormestarin lausuntoon siitä, ettei kaupungissa olisi lainkaan homoseksuaaleja. Homokeskustelu viriää, mutta ehkä väärällä jalalla. Voiko pilkanteko kääntyä lopulta Venäjän vähemmistöjä vastaan?
Milla Lappalainen
Milla Lappalainen
Menestymisenhalu on luonnollista. Tarve arvostukseen on kirjattu ihmisen mieleen, ja media tarjoaa onnistujille palkinnoksi valtakunnallista huomiota. Kilpailunhalu motivoi huippusuorituksiin, mutta arkipäiväistyessään se muuttuu kuluttavaksi. Moni pyöriskelee päättymättömässä, jokapäiväisessä kunnianhimossa. Voitontahto päivystää mielen perukoilla ja näyttää kaiken joko paremmuutena tai huonommuutena. Arkinen kunnianhimo myrkyttää hyviäkin päiviä. Se sivuuttaa onnistumiset ja keskittyy siihen, mikä on vielä saavuttamatta. Ammatilliset onnistumiset eivät tunnu miltään, kun työkaveri on esimiehen suosikki. Krooninen voitontahto liioittelee tavoitteiden merkitystä. Jos minunkin nimeni kelpaisi otsikoihin, olisin onnellinen. Elämä kuitenkin ravistelee kunnianhimoista ilman varoitusta. Eräänä päivänä ämpärillinen kylmää vettä kaatuu niskaan, kun lääkäri kertoo huonoja uutisia tai läheinen katoaa. Varjo lan keaa tulevaisuuden ylle. Käännekohta paljastaa, millä on oikeasti merkitystä. Arkinen voitontahto painuu taka-alalle. Ihmistä kiinnostaa enää se, mistä syntyy aidon onnellisuuden ydin. Ympärillä muut jatkavat sosiaalista peliä, jossa taitavin niittää menestystä. Käännekohdan kokenut välittää enää niistä, joista todella pitää. Tällä kertaa selvisit säikähdyksellä. Elämä vain muistutti rajallisuudestaan. Enää ei tarvitse pelätä jokaista päivää ja yötä, vaan voit taas ruveta luottamaan siihen, että elämä kantaa. Pian jo unohdat käännekohdan aivan kuin öisen painajaisen. Ei se ollutkaan totta. Olet jälleen onnellisessa asemassa ja vapaa keskittymään arkiseen kilpailuun. Olet jälleen turvassa. Jaksat taas pohtia, miten sekin yksi saa poseerata lehtien kansissa ilman mitään sormella osoitettavaa syytä. Olet jälleen tarvehierarkian korkeammalla tasolla, jolla ihminen keskittyy tavoittelemaan arvostusta. Kunnes turvallinen pohja seuraavan kerran pettää alta.
16 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Senni Luttinen
”Hiihto on talvella mukavampaa, kuin se, että kulkee makuuhuoneen ja olohuoneen väliä ja katselee ikkunasta ulos”, sanoo Timo Nurmi.
Sivakoiden kahdesti maailman ympäri Hiihto Timo Nurmi tietää, ettei kunnossa pysymiseen ole oikotietä.
Himohiihtäjälle kilometrejä on 45 vuoden aikana kertynyt yli 90 000. EI MINULLA OLE tarvetta kertoa itsestäni. Näin toteaa vaatimaton urheilumies Timo Nurmi, 72, ja jatkaa: – Ehkä voisin kuitenkin jo sanoa itseäni hiihdon harrastajaksi. Innostus lajia kohtaan syttyi jo ennen kouluaikoja, kun Nurmi kavereineen kiisi suksilla Massunmäkeä alas. 40-luvulla harrastusvaihtoehdot olivat vähissä. Myöhemmin Nurmi hyödynsi työmatkat hiihtämällä aamulla töihin ja illalla mutkan kautta takaisin. Harjoittelu tuli näin luonnostaan. Nurmi kuvailee hiihtoa kokonais valtaiseksi lajiksi, joka pitää yllä fyysistä kuntoa. Varsinaisesti kilpailumielessä hän ei ole koskaan hiihtänyt, mutta harrastus on silti määrännyt elämää. – Aina se on mielessä, että huomennakin pitäisi mennä lenkille, Nurmi sanoo. Kesäisin hiihto täytyy korvata muilla lajeilla, kuten sauvakävelyllä. Aikaisemmin Nurmi harrasti juoksua ja ehti juosta Pirkan hölkän 42 kertaa. Hiihtäminen on silti lempilapsi. – Talvi olisi ankeampi ilman hiihtoa, Nurmi toteaa. HYVÄNÄ TALVENA latu kulkee Nurmen
kotitalon nurkalta. Ihannetilanne on sellainen, että kotoa pääsee suoraan suksimaan.
Nurmelta löytyy myös omat välineet latujen tekemiseen ja toisinaan lähin reitti kulkee oman takapihan pellolla. Tänä talvena Nurmi on ehtinyt käydä hiihtämässä jo 59 kertaa. Lumettomasta säästä huolimatta hiihtokilometrejä on kertynyt kunnioitettavat 1 095. Suurimman osan määrästä Nurmi on hiihtänyt Valkeakoskella, jossa säilyi reilun kilometrin mittainen latu huonosta säästä huolimatta. Nurmea ei ladun lyhyt mitta häirinnyt: – Kyllähän uimahallissakin uidaan 50 metrin mittaista rataa edestakaisin. Tammikuun kovilla pakkasilla Tampereen kaupunki onnistui tykkilumen avulla tekemään muutamia latureittejä Kauppiin. Silloin Nurmi siirtyi hiihtämään pidemmille reiteille. ELÄMÄNTAPALIIKKUJALLA on takana 46 Pirkan hiihtoa. Ensimmäisen kerran hän osallistui tapahtumaan vuonna 1964 ja seuraavan kerran 5 vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen hän onkin ollut mukana joka vuosi. Moni asia on ehtinyt muuttua 46 vuoden aikana. Alkuaikoina ladut tehtiin hiihtämällä. Koska osanottajia oli niin paljon, latupohja petti hiihtäjien alla. Silloin koitos oli kilpailijalle kova urakka.
– Puusuksien aikaan se oli oikea Pirkan hiihto. Nyt sinne mennään, hiihdetään ja tullaan pois, Nurmi kuvailee muutosta. Tavoitteena hänellä on hiihtää 50 osallistumiskerran raja rikki. Tällä hetkellä yli 50 kertaa hiihtäneitä Pirkan hiihdon Hiihto kuninkaita on 13. PIHASSA on työpaja, jossa Nurmi huoltaa omien suksiensa lisäksi naapureiden ja tuttujen suksia. Omia suksia varastosta löytyy 9 paria. Tänä vuonna Nurmi on pärjännyt 5 parilla. Vajan seinään nojaa monta paria sauvoja, ja kaapit ovat täynnä erilaisia purkkeja ja purnukoita, jotka sisältävät hiihto voiteita. Tuulipukuun ja saappaisiin pukeutunut mies asettaa sukset telineeseen ja alkaa voidella niitä tottunein ottein. Hetken kuluttua hän nostaa seinältä toisen parin, joka vaatii erilaisen voitelun. Nurmi innostuu muistelemaan tarinoita, joita lajin parissa on vuosikymmenien aikana sattunut. Silitysrautaan tarttuessaan hän naurahtaa: – Rautaa olen paljon käyttänyt, mutta vaatteita jos pitäisi alkaa silittää, loppuisi ammattitaito pahasti kesken. Ida Kannisto
Tämänvuotiseen Pirkanhiihtoon Nurmi osallistuu luottavaisin mielin. ”Rimakauhua ei ole. Sen tietää, että terveenä pääsee maaliin asti.”
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 17
Perhe nimeltä Pyrintö
Senni Luttinen
Näin koin
Milja Leikkari
milja.leikkari@uta.fi
Toteutin haaveeni kilometrin korkeudessa Tampereen yläpuolella. Usein haaveet vain hylätään kylmästi, eikä niitä edes yritetä tavoitella.
Urheilu Jarmo
Hakanen johtaa Tampereen Pyrintöä pelimannihengellä.
Kuumailmapallot näyttävät pieniltä, kun niitä näkee turvallisen kaukana taivaalla. Läheltä katsottuna ne ovat kaikkea muuta kuin pieniä. Ilmalla täytettävä kangas on valtava. Sen pyöristyminen suureksi kupoliksi kestää ikuisuuden. Tässä ajassa ehdin käydä hiljaa mielessäni läpi 100 tapaa, kuinka kuolisin seuraavan tunnin aikana. Vilkas mielikuvitukseni ei auttanut hermojen hallinnassa yhtään. Onneksi kuvitelmani heikosta hedelmäkorin kaltaisesta häkkyrästä osoittautui myös vääräksi. Kori on korkea ja tukeva, ja siinä on kahvat, joista saa ottaa sekä fyysistä että henkistä tukea. Ensimmäiset minuutit olivat pahimpia. Kori nousi ilmaan todella nopeasti, ja minä sen mukana. Maan pinnalle jäävät ihmiset pienenivät silmissä. Mahaan sattui. Järkeni ei millään uskonut, että lennän taivaalla pelkän korin ja valtavan ilmapallon varassa.
Todellinen urheilumies Jarmo Hakanen luettelee ulkomuistista niin huippu-urheilijoiden syntymäpäivät kuin heidän uriensa tähtihetketkin. Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja on ollut seurassa mukana yli 30 vuoden ajan. – 17-vuotiaana lintsasin koulusta, että voisin olla hommissa nuorten Suurkisoissa. Silloin tajusin, että tällaista työtä haluan tehdä, Hakanen kertoo. Pyrintöä voi oikeutetusti nimittää Suomen johtavaksi yleisseuraksi. Lippu laiva on miesten koripallon edustusjoukkue. Suomen huipulla kilpailevat myös suunnistajat ja yleisurheilijat. – Menestys ruokkii menestystä. Kun seuran nimi on tuttu, toimintaan on helpompi tulla mukaan, Hakanen sanoo. Hyvän seuratoiminnan ylläpitäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Yleisseuroilla on Hakasen mielestä etu puolellaan. – Jokin laji saattaa olla aallon pohjalla, mutta yleisseuran tuella sieltä on helpompi nousta kuin yksin. Vapaaehtoistyön merkitys suomalaiselle urheilulle on valtava. Joissain seuroissa vapaaehtoisia on vaikea löytää, mutta Pyrinnössä tilanne näyttää hyvältä. – Täytyy luoda ilmapiiri, johon on kiva tulla. Urheiluelämässä ei pärjää virkamiesasenteella, vaan pelimannihengellä, Hakanen sanoo. Toiminnanjohtaja on tärkeässä roolissa tekemässä tunnelmasta avointa. Vaikka johtajan vastuullaan on talous ja hallinto, toimistoon ei saisi jumittua. – Käy kentällä, kuuntele, kysy, Hakanen esittelee oman ohjenuoransa. Viestiään vahvistaakseen hänen napauttaa pöytää jokaisen teesinsä kohdalla.
Pyrinnön toimiston seinällä komeilee suomalaisten olympiavoittajien kirjo. Hyvää seuratoimintaa tehdään Hakasen mukaan sydämellä. – Ei tämä ole pelkkien ostopalvelujen tuottamista. Yleisseurassa toiminta on sekä taloudellisesti kannattavaa että yhteisöllistä. Pyrinnön jäsenmäärä on lähes tuplaantunut 15 viime vuoden aikana. – Muualta tulevat sanovat näkevänsä
seurassamme perhekeskeisyyttä, Hakanen kertoo. Hän on sitä mieltä, että yleisseurojen tulevaisuus on vakaampi kuin yhteen lajiin erikoistuneiden. Seurojen toiminnasta vastaavat kuitenkin ihmiset, ja juuri omistautuneet tekijät takaavat laadun. Silja Annila
Muistilista 13.–19.2.2014: Kulttuuriolympialaiset Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Milja Leikkari ja Samuli Niinivuo
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. Club Harha
Valtakunnallinen keikkapäivä
Tiiliskiviklubi
Taidekahvila
The Imperfectionists
Musiikkihetki
Stand Up
Taikurit Jose & Johannes viihdyttävät asiakkaita taikatempuilla.
Ystävänpäivänä tarjolla Suomen rockklubien liiton järjestämä keikka.
Kotimaisen kirjallisuuden huiput palkitaan.
Näytillä on paljon valmistuvien kuvataiteilijoiden teoksia.
Kolme mediataitelijaa näyttää teoksissaan puutteellisen todellisuuden.
Mielenkiintoisia elämänkertoja aina Patti Smithistä Leif Segerstamiin.
Tarjolla on vauhdikasta ohjelmaa ja naurua iltaan.
Ilmainen
Ilmainen
Ilmainen
2 euroa
Ilmainen
Ilmainen
3 euroa
O’Connell’s Irish Bar klo 20–22
Klubi klo 21
Telakka klo 19
TAMK, 1. & 2. kerros klo 12-16
Galleria Rajatila klo 13–18
Pääkirjasto Metso, musiikkiosasto klo 17
Musiikkiteatteri Palatsin Stand up -kellari klo 22
Lennon jälkeen olin ylpeä itsestäni. Nousin koriin, vaikka pelotti. Selvisin vielä hengissäkin. Päiväunelmien kaltainen haaveilu oli muuttunut todellisuudeksi. Minusta tuntui, että olin saavuttanut jotain. On todella surullista, että moni ei ikinä saa kokea sitä puhdasta riemua, joka kuplii mahanpohjassa, kun oma haave toteutuu. Ihmiset kyllä haaveilevat paljon, mutta tekoihin näiden haaveiden saavuttamiseksi ryhdytään vain harvoin. Kukaan ei ota haaveilua vakavasti. Haaveet toimivat liian usein vain ajanviettona ja päivän piristyksenä, kun arkielämä jumittaa paikallaan. Itsekin syyllistyn tähän unelmoivaan huokailuun, jolla paetaan tylsiä hetkiä. Jotkut haaveista eivät kuitenkaan katoa, vaan huomaan ajattelevani niitä koko ajan. Viimeistään silloin tiedän, että ne ovat toteuttamisen arvoisia. Haaveet ovat kuin lapsuuden idoleita, joihin ihastutaan. Ne ovat kaukaisia, joten niistä fantasioiminen on turvallista. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi tyytyä vain haaveilemaan silmät kiinni. Haaveet hylätään monesta syystä. Usein ihmisillä on käytännöllisempiä tavoitteita, jotka menevät villien unelmien edelle. Keksimme mielessämme lukuisia syitä siihen, miksi suuret haaveet jäävät vain päiväunelmiksi. Minäkin uskottelin itselleni, että kuumailmapallolla lentäminen pelottaa varmasti. Tuskin siellä ylhäällä nyt niin hienon näköistä edes on. Silti jo parin viikon päästä puristin korin kahvoja katsoen pientä Tamperetta alapuolellani. Olin todella onnellinen, etten ollut kuunnellut järkeni ääntä.
Shhh... Suomessa!
Po h
900 000
65
800 000
60
600 000
50
500 000
45 2007
2008
2009
2010
työnantajaa
T
K
H
E
S
L
M
J
HELP WANTED!!!
Tampereella tarjolla on 509 työpaikkaa.
Pirkanmaan 5 tarjotuinta ammattialaa Kampaajat, kauneudenhoitajat
ь!
32
kpl Yrittäjät
57 Siivoojat
40-45
45-50
50-54
Saara Sivonen
Jyväskylä
yli 300 näytöstä veti katsojia reilusti Tampereen väkiluvun verran
Lahti
Tampere
Pirkanmaalla on tarjolla myös
Goo
Tartu elämäsi tilaisuuteen!
美好
Kiinnostuitko?
Oulu
Katsojat 249 205
dd
的一
Te-palvelut https://www.mol.fi/tyopaikat/tyopaikkatiedotus/haku/
天
Vantaa
Tamperelaiset 211 507
Tere päevast!
197 osa-aikatyötä 8 ilta- ja viikonlopputyötä
Turku
ay!
Helsinki
Espoo
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työ- ja elinkeinoministeriö, Työnvälitystilasto. ISSN = 1797-3732. 2013:2, Työnvälityksen vuositilastot vuonna 2012. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö [viitattu 11.11.2013]. Saantitapa: http://www.tem.fi/tilastojulkaisut.
40
30-34
Kaipaatko rahaa?
Lisätietoja antavat: 98
25-29
Vuonna 2012 poliisin tietoon tuli 107 kuolemaan johtanutta rikosta. Todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi vaihtelee paikkakunnittain.
HEI OPISKELIJA!
Myyntiedustus ja puhelinmyynti 30
Myyjät
20-24
Paikkakunta vai henki?
Pirkanmaan ELY-Keskus http://www.ely-keskus.fi/web/ely/ ely-pirkanmaa-tyollisyyskatsaukset#.UoHGQJSD7Nf
2 513
1 156
1 076
885
829
811
537
Venäjä
Ruotsi
Arabia
Persia
Eesti
Englanti
Kiina
Suomen tähän asti katsotuimmain suomalaisen musikaalin Vuonna 85 vuosien 2006–2010 katsojamäärä suhteutettuna Tampereen asukasmäärään
Suomen jälkeen yleisimmät äidinkielet Tampereella vuonna 2012
Aleksi Tuomola
Pekka selonen
kalliimmin asut keskustassa. Katso kuva!
Yritysten konkurssit aiheuttavat vuosittain satojen työntekijöiden irtisanomisen. Grafiikka kuvaa Tampereella nurin menneistä firmoista irtisanottujen henkilöiden määrää vuosina 2007–2012.
597 2009
493
LAMPUT SAMMUU
99 patenttia
655
661
2011
2012
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
2010
3,5
Katarina sällylä
Milloin talvi alkoi
Tamperelaisilla ei välähdä enää samaan tahtiin, kuin vuosituhannen alussa. Grafiikka näyttää Tampereella haettujen sähkötekniikan alan patenttien määrän 1990-luvulta vuoteen 2012.
532
3,0
Henkirikokset suurimmissa kaupungeissa 100 000 asukasta kohden 2008–2012
Elias Lahtinen
Hyvin menee
Oho! Näin paljon
LÄHDE: Tilastokeskus & TINFO
M H
15-19
Teatterikaupunki Tampere Hittimusikaalin katsojamäärä ylitti asukasluvun reippaasti
3000
H
kuolleen ikä
Mira Aaltonen
God
Avoimet työpaikat kuun lopussa (kpl)
T
11% 5%
ры б До dag!
4000
1000
15%
ен д й
50 023
2000
oh
Väkevät
Tampereella asui vuoden 2012 lopussa 13 913 ihmistä, joiden äidinkieli ei ollut suomi.
vo Sa
aa nm
Viini
Saksa 17 963
Kielillä puhuva Tampere
lä-
en
a
5,6 l
Ete
aa m
A hv
Siideri ja lonkero
Emilia kangasluoma
72 107
HELMIKUU
9,1 l
18
Venäjä 20 714
69%
Olut
7,6 l
muu
työnhakijaa
5000
an
%
Suomi
Vuonna 2012 Pirkanmaalla ilmoitettiin yhteensä
777
kuolleiden määrä
40
Suomi 82 4 717
82
HAEMME KASVAVAAN JOUKKOOMME
Paras aika hakea töitä vuonna 2012 oli
6000
2012
Yöpyjien kotim aat 2012
Tiistai 12. marraskuuta 2013
10 029
2011
Pi r k
2006
Alle 20-vuotiaita kuoli eniten liikennetapaturmissa vuonna 2012 Pirkanmaalla. Toiseksi eniten liikenteessä kuoli 30-vuotiaita ja 45–50 vuotiaita. Vuoden 2012 aikana liikenteessä ei menehtynyt yhtään keski-ikäistä.
Suomessa ostetaan vuodessa yli 42 miljoonaa litraa puhdasta alkoholia. Tämä tarkoittaa 7,7 litraa jokaista asukasta kohden.
55
700 000
AVOIMET TYÖPAIKAT
avointa työpaikkaa avointa työpaikkaa
5,6 l
70
1 000 000
can drive my car
lk n s a de hda o h *ost*eatstu u kpausta k
aa m
Majoitusliikkeiden huonekäyttöaste %
1 100 000
Annamari tolonen
Pirkanmaalla
ja n
Yöpymisiä Tamperee lla
kpl
Ruotsi 14 410
Koko Suomessa
pi
10,7 l
Utain julkaisi takakannessaan kuvajournalismin 2. ja 3. vuosikurssin infografiikoita. Lähtökohta on ollut ajankohtainen aihe, joka koskee Tamperetta tai Pirkanmaata.
Mol.fi tarjoaa nyt:
I
o o s li a s u te k a s t a tt u kohden puh li d as alk oho
toiseksi eniten
Laura Hakalisto
Baby
JUOMA tavat
Tampereella yövytään
Lap
Kaikki lukuvuonna 2013–2014 julkaistut lehtien takasivut.
Oletko SINÄ etsimämme henkilö?
Riina Rinne
Ella Kiviniemi
31.
21.
14.
7.
2013–2014
1.
31.
2008
2011–2012
21.
14.
337
7.
2007
1.
2009–2010
6 patenttia
Myytävien asuntojen keskimääräiset neliöhinnat Tampereella 2013
30.
2012–2013
21.
14.
2010–2011 Yli 2 900 €
2 600–2 900 €
2 300–2 600 €
2 000–2 300 €
7.
Alle 2 000 €
1990
1994
1997
Lähde: Tilastokeskus
2000
2003
2006
2009
2012
= 5 patenttia
1.