6/2012
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 12
elämykset 14
huvit 15
teemana ruoka
Siunattu ruoka Krishna-temppelistä saa hengellistä ravintoa myös lautasella. Näkymä s. 8–11
Opettajat paheksuvat seksikästä kollegaa s.2
Keittiöpsykologi pitää mielen kunnossa s.6
Utain paljastaa kohulööpin taustat s.12
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Utain verkossa: http://utain.uta.fi
Avaus
Tuomas Ylenius
tuomas.ylenius@uta.fi
Suomalaiset heittävät vuosittain kilomäärin ruokaa roskiin. Meidän olisi aika hylätä turha päiväysuskovaisuus ja luottaa omiin aisteihimme. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Foodspill-tutkimuksen mukaan suomalaiset heittävät vuodessa noin 23 kiloa ruokaa pois henkilöä kohden. Tästä määrästä lähes puolet on heittämishetkellä vielä syömiskelpoista. Ei tarvitse edes vedota nälkäisiin kehitysmaiden lapsiin huomatakseen, ettei touhussa ole järkeä. Ongelman ytimenä ovat ruokatarvikkeiden ostaminen yli tarpeen sekä parasta ennen - ja viimeinen käyttöpäivä -merkintöjen orjallinen noudattaminen. Esimerkiksi kananmunat säilyvät jopa kuukausitolkulla päiväyksen osoittaman päivämäärän ylitse. Huonosti säilyviäkään ruokia ei kannattaisi heittää pois ennen kuin ne näyttävät tai maistuvat pilaantuneilta. Jos ei halua riskeerata, voi leivät sulloa pakastimeen jo pari päivää ennen viimeistä käyttöpäivää. Kokonainen juustokaan ei ole välttämättä pilalla, vaikka pinnalla näkyisi hieman valkoista. Riittää kun leikkaa pilaantuneen osan pois. Järkevä ostosten suunnittelu on myös tärkeää. Yksinasumisaikani alussa ostin usein tuorevihanneksia lähinnä, koska ne ovat terveellisiä ja niitä pitäisi syödä. Kun alibivihannekseni pilaantuivat toistuvasti jääkaappiin, korvasin ne pakastevihannespusseilla. Itselleen valehtelun lopettaminen voi siis vähentää ruoan haaskausta.
Edunvalvonta siirtyy yhä enemmän yrityksille Yksityistäminen Asianajajaliitto pelkää, että yleisen
edunvalvonnan ulkoistaminen eriarvoistaa ihmisiä. Suurten ikäluokkien vanheneminen lisää edunvalvonnan tarvetta. – Pelkäämme, että kokemukseltaan hyvin eritasoiset yrittäjät ryhtyvät tekemään edunvalvontaa, kertoo Asianajajaliiton viestintävastaava Janne Laukkanen. Edunvalvojien pätevyyttä tai koulutustaustaa ei ole säädelty lailla. Suurin osa on koulutukseltaan muita kuin asianajajia. Tällä hetkellä oikeusaputoimistot hoitavat lähes kaiken edunvalvonnan. Tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä viidennes, eli 6500 holhottavaa, on yritysten asiakkaita. Asianajajaliitto pelkää, että asiakkaiden taloudellinen tasa-arvo kärsii, jos holhoamisesta tulee bisnestä. Tällä hetkellä edunvalvojan palkkio on sitä suurempi, mitä enemmän valvottava tienaa. Liiton mukaan on vaara, että suurituloisten etuja valvottaisiin paremmin kuin pienituloisten. – Halvin tuottaja ei välttämättä ole paras, Laukkanen sanoo.
Paikallinen maistraatti on vastuussa edunvalvonnan tasosta ja asiakkaan oikeuksista. Maistraatin tehtävään liittyy ongelmia. – Maistraatin valvonta riippuu työtilanteesta ja kiireestä, Muistiliiton edunvalvontakoordinaattori Henna Nikumaa toteaa. Sekä Nikumaa että Laukkanen ovat yhtä mieltä siitä, että ulkoistamiseen ei liity isoja ongelmia, jos valvonta toimii. Oikeusministeriön hallitussihteeri Päivi Tiainen-Hyrkkään mukaan ulkoistetun edunvalvonnan laatua ei vielä pystytä mittaamaan. Nykyään edunvalvontaa tarkastellaan lähinnä taloudellisen voiton näkökulmasta. – Uusia edunvalvojia haetaan avoimessa kilpailutuksessa, jossa heille asetetaan vähimmäisvaatimuksia, Tiainen-Hyrkäs toteaa.
mikä?
Edunvalvonta ○○Määrätään ihmiselle, joka
ei itse kykene valvomaan omaa etuaan tai hoitamaan asioitaan. ○○Edunvalvoja voi olla sairaan tai vanhuksen lähiomainen, muu läheinen tai yleinen edunvalvoja. ○○Yleinen edunvalvonta hoidetaan oikeusaputoimistoissa. Yritykset, kansalaisjärjestöt ja kunnat voivat hoitaa ne edunvalvonnat, joihin oikeusaputoimistojen rahat ja työntekijät eivät riitä.
Minni Soverila
Opettaja ei saa pukeutua seksikkäästi Opettajat paheksuvat kollegoidensa seksikästä pukeutumista. Esimerkiksi paljastavia kaula-aukkoja paheksutaan. Suotavia asioita sen sijaan ovat asiallisuus, kunnollisuus ja uskottavuus. Tämä käy ilmi Jyväskylän yliopiston taiteiden- ja kulttuuritutkimuksen laitoksella syksyllä julkaistavasta väitöskirjasta. Kollegoiden pukeutumista ruoditaan opettajien kesken välillä rankastikin. Usein
arvostelu tapahtuu selän takana, sillä opettajat eivät juuri keskustele pukeutumisen säännöistä. Väärin pukeutuva opettaja saatetaan jopa jättää palkkaamatta. – Periaatteessa opettaja saa näyttää monenmoiselta, mutta onko se kollegoiden mielestä sallittua onkin sitten eri asia, sanoo väitöskirjan tekijä Marjo Kamila. Opettajien asenteissa pukeutumista kohtaan on eroja. Yhden mielestä tiukat farkut
ja paita ovat liian seksuaalisia, toinen vetää rajan vasta roiskeläppään. Myös miesten ja naisten pukeutumiseen suhtaudutaan eri asentein. – Miehillä ei ole lähellekään niin suuret paineet kuin naisilla, kertoo Kamila.
Essi Harju
⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Jaana Hujanen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
Lukiotytöt juovat yhä Psykologi auttaa humalahakuisemmin painonhallinnassa
Joka toinen päivä kaatuu rekka
Joka neljäs lukiolaistyttö juo itsensä humalaan kuukausittain. Osuus on kasvanut kymmenen vuoden aikana neljä prosenttiyksikköä. Tieto käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastollisesta vuosikirjasta. THL:n tutkija Anni Lommi arvelee lukiolaistyttöjen humalahakuisuuden kertovan naisten alkoholinkäytön kasvusta. Lommin mukaan miesten ja naisten päihteidenkäyttö lähenee toisiaan. Lukiolaispoikien sekä peruskouluikäisten juopottelu on sen sijaan vähentynyt. – Ehkä humalahakuinen juominen ei ole ilmiönä enää niin cool, Lommi sanoo. Ammattikoululaiset juovat selvästi peruskoululaisia ja lukiolaisia humalahakuisemmin. Heistä yli kolmasosa humaltuu kuukausittain. – Sosioekonomiset erot vaikuttavat taustalla, Lommi sanoo.
– Vuodessa kaatuu keskimäärin 200
Katri Simola
Painonhallintaongelmat ovat lisänneet ruokapsykologien kysyntää. Vastaanotolle päätyy nykyaikana yhä useammin ihmisiä, jotka tarvitsevat apua painonhallintaan, kertoo psykologi Teemu Ollikainen. – Perinteinen terveysvalistus painottuu ravitsemukseen liittyvään tietoon. Psykologiset tekijät jäävät usein käsittelemättä. Ollikaiselta julkaistaan lähiviikkoina kirja psykologisesta painonhallinnasta. Hänen mukaansa painonpudotuksen suurin ongelma on se, että ihminen ei sitoudu siihen pitkäaikaisesti. – Yksilön näkökulmasta on tärkeää tietää, mikä saa ihmisen syömään enemmän kuin hän tarvitsee. Muun muassa tunnesyöminen on yksi syy, joka horjuttaa painonhallintaa. Niina Huuhtanen
raskaan liikenteen ajoneuvoa, kertoo toimitusjohtaja Jaakko Rahja Suomen tieyhdistyksestä. Erityisesti ongelmia on pienemmillä teillä, joilla on usein liukasta ja teiden reunat pettäviä. Suomen kuljetus ja logistiikka ry:n mukaan suurin syy teiden huonoon kuntoon on vuonna 2004 voimaan tullut kilpailutuslainsäädäntö. Se edellyttää, että kaupunki kilpailuttaa tieurakoitsijat keskenään. Suuret urakoitsijat pärjäävät kilpailussa muita paremmin. Ne säästävät paikallisteiden kunnossapidossa käyttämällä aliurakoitsijoitaan mahdollisimman harvoin. – Lakiuudistuksen jälkeen teiden kunto on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan. Ennen teitä aurattiin paremmin, sanoo 30 vuotta kuorma-autoa ajanut Peter Björk P.Björk Transport ab:stä. Mirka Muilu
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
Jonne Räsänen
Poikansa Valtterin kanssa Tammelantorin puistossa leikkinyt Markus Vinnari kannattaa isän automaattista oikeutta isyystestiin. Nykykäytännössä on ongelmia.
Isyystestin tieltä halutaan poistaa esteitä Hallitus haluaa uudistaa 70-luvulta peräisin olevan isyyslain, jonka mukaan äiti voi estää alaikäisen lapsen isän selvittämisen. Myös yhteensä 42 lausunnonantajaa lastensuojeluyhdistyksistä paikallisiin maistraatteihin olivat yksimielisesti sitä mieltä, että isyyslakia tulisi uudistaa. Suurimman osan mielestä äidillä on liikaa määräysvaltaa isyyden selvittämisessä.
Nykyisen, vuonna 1976 tehdyn isyyslain mukaan äidin vastustus estää isyystestin, vaikka mahdollinen isä tai lapsi sitä vaatisi. – Vanhassa laissa on annettu perheen suojelemiselle suuri arvo. Kun lakia uudistetaan, on syytä pohtia, miten tärkeänä pidetään lapsen oikeutta tietää biologinen isä ja miehen oikeutta varmistua isyydestään, oikeusministeriön Antti Leinonen sanoo.
Kaikki lausunnonantajat olivat yksimielisiä siitä, että molempien vanhempien niin vaatiessa isyys voitaisiin vastaisuudessa selvittää myös avioliitossa syntyneiltä lapsilta. Näillä lapsilla isäksi on jo automaattisesti merkitty äidin aviomies. Siitä, voisiko mahdollinen isä tulevaisuudessa kuitenkin riitauttaa äidin aviomiehen oletetun isyyden, ei syntynyt yhteistä mielipidettä.
Oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Leinosen mukaan lakia ja sen uudistamista arvioidaan kaikilta kanteilta. – Laki uudistetaan lähes varmasti seuraavien neljän vuoden kuluessa.
Susanna Kosonen
⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN
Huumevieroitukseen Eläinkauppiaat eivät tarkista vuosittain 50 vauvaa eläintenpitokieltoja
Ilmaisruoka vaatii pokkaa
Viitisenkymmentä vastasyntynyttä sai morfiinia vieroitusoireiden hoitoon Suomen yliopistollisissa sairaaloissa viime vuonna. Vastasyntyneiden vieroitusoireet johtuvat äidin raskaudenaikaisesta huumeidenkäytöstä tai Subutex-korvaushoidosta. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin viime vuonna morfiinilla 18 vauvaa. Vastasyntyneiden teho-osaston ylilääkärin Outi Tammelan mukaan tapaukset ovat hieman lisääntymässä. Yleisimmät vastasyntyneen vieroitusoireet ovat Tammelan mukaan itkuisuus ja levottomuus. Lisäksi vauvoilla voi olla vatsaoireita, kuten ripulia. – Hoidamme vieroitusoireita suun kautta annettavalla morfiinilla. Annostusta lasketaan asteittain, kun oireet hiljalleen helpottuvat, Tammela kertoo. Tavallisin vieroitettavien vastasyntyneiden hoitoaika on kuukausi.
Eläinsuojelurikoksesta tuomittu henkilö voi saada rangaistukseksi joko vankeutta tai kiellon omistaa eläimiä. Kieltoaika vaihtelee vuodesta elinikäiseen. Henkilö voi saada kiellon kaikkien eläinten tai vain eläinlajien omistukseen. Eläintenpitokiellosta tulee myös merkintä rikosrekisteriin, jos henkilö on aiemmin tuomittu ehdolliseen vankeuteen. Eläintenpitokieltorekisteri astui Suomessa voimaan kesäkuun alussa viime vuonna. Tällä hetkellä voimassaolevia kieltoja on 294. – Mahdollisia eläinoikeuksia rikkovia voi olla paljon. Ihmiset voivat hävittää todistusaineistot eikä tapauksia välttämättä viedä eteenpäin, Riitta Lönni sanoo.
Kilohinta on riittävän alhainen, mutta perunat näyttävät liian suurilta. Hyllyjä järjestelevä myyjä vilkaisee perunankaivajia oudoksuen. Pienen ja halvan perunan etsiminen ei käy käden käänteessä, vaan kättä joutuu kääntelemään peruna-altaissa yllättävän kauan. Kolmas yksinäinen peruna päätyy vaa’alle. Hinta jää taas sentin liian korkeaksi. Hämmentävä tunnelma jatkuu valtuustosalin ylälehterin eturivillä. Kellon vilkuilu tuntuu väärältä, kun koko muu rivi kirjaa keskittyneesti muistiinpanoja valtuutettujen puheenvuoroista. Kun ahtaalta lehteriltä kehtaa lopulta työntyä anteeksi pyydellen ulos, tuntuvat kahvihuoneessa odottaneet keksit työvoitolta. Ilmaisruoan hankkiminen käy työstä. Onko ruoka silloin edes ilmaista?
Viivi Vaarnavuo
Ville Halonen
Hanna Sipinen
Eläinten ostajat ja myyjät käyttävät vähän rekisteriä, joka sisältää tiedot tuomioistuinten määräämistä eläintenpitokielloista. Rekisteristä selviää, onko eläimen ostajalta tai myyjältä kielletty eläintenpito. Oikeusrekisterikeskus uskoo, ettei asian tiedottamisessa ole onnistuttu tarpeeksi hyvin. – Ihmiset eivät tiedosta tällaista mahdollisuutta tarkistaa ostajan tai myyjän taustoja eläinkaupoissa. Eivätkä ihmiset välttämättä halua maksaa tiedosta 20 euroa, Oikeusrekisterikeskuksen rekisteriasiantuntija Riitta Lönni sanoo. Tietoja luovutetaan eläimen myyjälle, jotta hän voi tarvittaessa tarkistaa ostajan tiedot. Jos yksityishenkilö epäilee eläimen kaltoinkohtelua, hänen tulee ottaa yhteyttä viranomaisiin. Viranomaisilla on oikeus tarkistaa asia sekä mahdollisesti huostaanottaa ja tarvittaessa lopettaa eläin.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
otto ponto
Urbaanit metsästäjät Vatsantäyte Tuhansia vuosia sitten ihminen sinnitteli
hengissä keräilemällä ja metsästämällä. Vielä nykyäänkin metsistä haetaan ravintoa, mutta myös kaupungista löytää ilmaista ruokaa, jos nokkeluutta ja pokkaa riittää.
Seppo Lähteenmäen mukaan Tampereella on useita hyviä kalastuspaikkoja aivan keskustassa ja sen tuntumassa.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
Seppo Lähteenmäki kairaa Näsijärven jäähän reiän ja laskee pilkin veteen Mustallalahdella, vain kivenheiton päässä keskustasta. Lähteenmäki on Tampereen Kalamiehet -yhdistyksen puheenjohtaja ja innokas pilkkijä. Hän kertoo pilkkimisen olevan ensisijaisesti harrastus, mutta ruoaksi kaloja on tänäkin talvena noussut jo useita kymmeniä kiloja. Talvisaikaan Lähteenmäen kotona pidetään päällä jopa kolmea pakastinta yhtä aikaa. Pilkkiminen oli aikoinaan kaupungissakin yleinen tapa hankkia ruokaa, mutta nykyään se on vähentynyt. Kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Lähteenmäki toteaa leikillisesti kuuluvansa kalastusseuran nuorisoon. – Nuoria on vaikea saada mukaan toimintaan. Pakkanen alkaa jo kangistaa jäseniä, kun yhtäkkiä nappaa. Ahvenparvi on osunut kohdalle, ja kymmenen minuutin sisällä jäälle nousee kuusi pientä ahventa. – Käytän kaikki mitä tulee, pienet ahvenet voi esimerkiksi savustaa. Täältä voi saada myös järvilohta. Pilkkiminen ei ole kaupunkilaisen ainoa keino hankkia ilmaista ruokaa. Utain selvitti, miten urbaani keräilijä voi löytää ravintoa luontaisesta elinympäristöstään. Kassaneiti vilkaisee toistamiseen näytöllä näkyvää hintaa. Hieman hölmistyneenä hän ojentaa pienehkön perunan kassan yli. – Ole hyvä. Kahden sentin perunan hinta pyöristyy alaspäin ja hinnaksi jää nolla. Todisteena tästä perunan mukana tulee kuitti, kuin aitoustodistus. Maun parantelemiseksi voi ilmaiseksi hankittuun ruokaansa hakea suolaa ja pippuria pikaruokaravintolasta. Matka jatkuu seuraavan tavaratalon ruokaosastolle. Maistiaiskojun ympärillä parveilee lähinnä eläkeläisiä.
Keksit Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksesta.
– Täältä lihapullia kermakastikkeessa! Tuote-esittelijä nostelee lihapullia paistinpannultaan pieniin muovikuppeihin. Eläkeläiset käyvät kiinni ja kiittelevät ruoan makua. Omaa vuoroaan joutuu odottamaan hetken aikaa. Kaupoissa on tarjolla monenlaisia maistiaisia leivästä hedelmiin. Parhaaseen ruuhka-aikaan saa vain hetken kiertämällä suunsa täyteen ruokaa. Makupaloja seuraa kuitenkin kysymys. – Mitä saisi olla? Paikalta voi poistua epävarmasti hymyillen ja jotain anteeksipyytävää mutisten. Neljäkymmentä minuuttia on kulunut, mutta puheille ei näy loppua. Valtuustosalin yleisö kuuntelee keskittyneesti ja kesken puheenvuoron poistuvia vilkuillaan ahtaalla lehterillä paheksuvasti. Heti salin ovien ulkopuolella odotus palkitaan.Kun valtuusto jää pohtimaan pormestarin valintatapaa, viereisessä huoneessa tarjotaan lämmintä juomaa ja keksejä. – Maistuuko kahvi tai tee? kysyy valtuustosalin ovea vartioiva nainen poistuvilta. Kauppahallin kojujen sulkemisaika lähestyy. Liikenisikö yksi vanhentuva makkara kotona odottavalle Mustille? Jänteitä ja luita olisi tarjolla, mutta muista vanhentuvista tuotteista ei mielellään luovuta ilmaiseksi. Kulmiensa alta pälyilevät vartijat näyttävät kärsimättömiltä, sillä ovet pitäisi jo lyödä lukkoon. Urbaanin metsästäjän päivä on menestys, jos hän tulee toimeen vähällä ruoalla. Ville Halonen ja Niina Alavillamo
Päärynä- ja omenapalat ovat maistiaisia Kauppahallista.
Salaperäinen dyykkaus Illan tullen ilmaisen ruoan metsästäjät yrittävät päästä kaivamaan roskiksia, ja syystä. Toisen jäte on toisen aarre ja pois heitetty ruoka usein vielä syömäkelpoista. Yritimme selvittää toimittaja Niina Alavillamon kanssa hyviä dyykkauspaikkoja Tampereelta, mutta tehtävä osoittautui haasteelliseksi. Asialle omistautunut keskustelupalsta Dyykkarit ei avannut salojaan satunnaiskävijälle. Vinkit ”dyykkiapajista” kulkevat käyttäjien välillä yksityisviestein, ja kaikenlaista julkisuutta paheksutaan. Pelko herkullisen ruoan loppumisesta paistaa läpi hyssyttelevistä kommenteista, mikäli joku erehtyy julkisesti kertomaan dyykkauspaikoista. Vaikuttaa siltä, että jätettä varjellaan jopa myytäviä tuotteita tarkemmin. Kaupungilla kaikki roska-astiat ovat tiukasti lukittuja tai aitojen takana. Säästyivät siis penkomiselta tällä kertaa, mokomat. Ville Halonen
Karamelli on pankin jakama ilmaisnamu. Jugurttirusinat ovat kaupan tarjoamia maistiaisia.
Ot
to
Po
nt
o
Tee on Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksesta.
Pippuri, suola ja sokeri ovat pikaruokaravintolan tarjoamia mausteita. Leipäpalat ovat maistiaisia tavaratalon herkkuosastolta. Ahvenet on pilkitty Mustaltalahdelta keskustan tuntumasta.
Perunan hinta oli niin pieni, että se pyöristyi nollaan.
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Keittiöpsykologi KEHITTÄJÄ Maailmassa on
paljon ammatteja, joita ei ole vielä olemassa. Satu Eerola loi illallispöydässä yhden. Satu Eerola on aina suhtautunut intohimoisesti ruokaan ja nauttinut illalliskutsujen järjestämisestä. Kestien syvälliset keskustelut ja yhdessäolo ystävien kanssa innostivat hänet kehittämään uudenlaisen psykologian toimialan, jollaista ei Suomessa vielä ollut. Keittiöpsykologia ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita pelkästään teen juontia ja notkuvia pitopöytiä, vaan psykologin ja asiakkaan kohtaamista, johon hyvä ruoka kuuluu olennaisena osana. – Kipinä keittiöpsykologiaan syttyi ystävien kanssa vietettyjen ruoanlaittohetkien lomassa. Suomen ainoan keittiöpsykologin pirteä ääni kajahtaa puhelimen toisesta päästä aamuyhdeksältä. Taustalta kuuluu auton kohinaa. Eerola on matkalla Porin yliopistokeskukseen pitämään luentoa. Ruoka ja ruoanlaitto toimivat Eerolan mielestä hyvinä hyvinvoinnin rakentajina siinä missä sienestys ja puutarhanhoitokin. Hänen mukaansa kattiloiden ääressä on mahdollista tehdä oivalluksia ja tutustua paremmin itseensä. Ruokaa laittaessaan ihminen saa jotain valmiiksi, ja toiminnalla on selkeä alku ja loppu. – Syöminen on ihmisen perustarve, ja ruokaa laittaessa kaikki aistit ovat käytössä. Nykyajan työelämä on täynnä erilaisia päättymättömiä prosesseja, joille ei näy loppua. Keittiöpsykologin työpajassa soppakauhaan tarttuu yhden ihmisen sijasta monta. Kolmesta neljään tuntiin kestävät sessiot sisältävät pippurin ja suolan lisäksi myös monipuolisia harjoituksia, joissa pohditaan elämän ja joskus ruoankin merkitystä. Esimerkiksi metaforaharjoituksilla luodaan yhteyttä ja kohtaamisia oman itsensä kanssa. – Harjoitukset riippuvat aina teemasta, joita ovat esimerkiksi uupumus tai neljänkympin kriisi. Eerolan luokse hakeutuu eniten niitä, joilla on ongelmia työssä jaksamisen kanssa. Ruoanlaitto tarjoaa apua ja mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi. Psykologiset menetelmät ja harjoitukset auttavat löytämään keinoja uupumukseen. – Ihmiset eivät voi hyvin! Monet unohtavat, mikä tuottaa heille nautintoa. Eerolan mielestä keittiöpsykologia sopii kaikille.
Hän on viime aikoina perehtynyt etenkin vanhusten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Eerola haluaa kehittää tapoja, joilla vanhukset saadaan tekemään yhdessä ruokaa. – Olen aina arvostanut ruokaa ja rakastanut ihmisiä. Ihmiset ovat aivan villinä tästä psykologian sovelluksesta, ja uskon heidän saavan kosketuksen itseensä tätä kautta. Eerola kertoo, että Suomen Psykologiliitto ry:n psykologi Teemu Ollikainen alkaa järjestää aiheesta koulutusta ensi syksynä. Eerola on ylpeä keittiöpsykologin tittelistään, mutta ei tippaakaan pollea. – Minusta on ihanaa tehdä asioita, jotka toimivat. En niinkään ajattele, että olisin luonut uuden oppialan, vaan ainoastaan konseptin, joka voi edesauttaa ihmisen hyvinvointia. Niina Huuhtanen
kuka?
Satu Eerola ○○Tamperelainen 39-vuotias keittiöpsykologi.
○○On toiminut virallisesti keit-
tiöpsykologina viime vuodesta lähtien. Epävirallisesti ystävilleen kuitenkin jo vuosia. ○○Valmistui Tampereen yliopiston psykologian laitokselta vuonna 2000. ○○Työskentelee Tampereella omassa yrityksessään Psykologipalvelu Coressa. ○○On toiminut aiemmin Tampereen yliopistossa opintopsykologina. ○○Perheeseen kuuluu aviomies, kaksi lasta ja boheemi koira. ○○On avoin kaikille makumaailmoille. Lähinnä sydäntä on Välimeren ruoka, johon hän on tutustunut matkoillaan.
ajassa kartalla luotain näkymä media
elämykset huvit 7
Jonne Räsänen
Jonne Räsänen
Tampereen Jäätelötehdas valmistaa yli 200:aa erimakuista jäätelöä. Jäätelömestari Harri Laine syö itse vain jogurttijäätelöä.
Jäätelöä käsityönä jaloviinasta ja ruusuista INTOHIMO Suomalaiset syövät jäätelöä ollessaan yksinäisiä,
onnellisia tai surullisia. Jäätelömestari Harri Laine ihailee Italian jäätelökulttuuria ja toivoo arvostusta artesaanijäätelölle. Tampereen Jäätelötehdas sijaitsee Valion vanhan pääkonttorin ruokalassa. Jäätelömestari Harri Laine kävelee tottuneesti sisään tehtaansa ovista ja aloittaa maalipurkeilta näyttävien tölkkien availemisen. –Tässä on kiiviä, Laine sanoo ja heiluttelee tölkkiä, jonka pohjalla on tummanvihreää kiisseliä. Ennen kosmetiikkaa myynyt 54-vuotias Laine tunnistaa yhtäläisyyksiä entisen ja nykyisen ammattinsa väliltä. Aluksi huulipunalle valitaan väri, sitten tunnustellaan ja maistellaan. –Olen aina halunnut Ferrarin ja tässä se on, Laine toteaa ja osoittaa toista jäätelökoneistaan. Viisi vuotta sitten Laine maistoi Riminin jäätelömessuilla ensimmäisen kerran italialaista jäätelöä ja päätti, että valmistaa jonain päivänä itse samanlaista. Laine osallistui Oslossa järjestetylle jäätelönvalmistuskurssille, jota ohjasi paaville jäätelöä valmistanut Marco Angele. Laine valmistui jäätelömestariksi vuonna 2011 italialaisesta Carpigianin jäätelöyliopistosta. Koulutus kesti kaksi vuotta, jonka aikana hän opiskeli lähinnä matematiikkaa ja kemiaa. Laine on valmistanut jäätelöä vuodesta 2007 lähtien. Tampereen jäätelötehtaalla kauppa käy parhaiten nyt,
sillä 60 prosenttia tehtaan jäätelöstä myydään talvella. Jäätelöä toimitetaan tehtaalta useisiin ravintoloihin Suomessa, ja kesäisin tehtaan jäätelöä myydään Frenckellin aukiolla sijaitsevassa Gelateria-kahvilassa. Laineen mukaan jäätelönvalmistajia on Suomessa vähän, vain kymmenen tehdasta. Hän luottaa omaan laatuunsa ja toivoo, että samankaltaisia jäätelötehtaita olisi enemmänkin. –Jos joku tekee parempaa jäätelöä kuin minä, opiskelen lisää. Laine on valmistanut jäätelöä jaloviinasta, ruusuista ja ohraryyneistä. Pyynnöistä huolimatta Laine ei valmista jäätelöä Fazerin sinisestä, sillä jäätelöstä tulisi liian kovaa. Laine aikoo siirtyä tulevaisuudessa eläkkeelle ja myydä jäätelötehtaansa. Haaveena on lähteä kiertämään maailmaa purjeveneellä. –Tiliasioista huolehtivan vaimoni kanssa olemme tehneet sopimuksen, että hän kertoo, kun minun ei tarvitse enää tehdä töitä. Toistaiseksi työskentelen sunnuntaisinkin, Laine sanoo. Ella Mikkola ja Vilma Sipola
Mustikkajäätelö on tuoreena pehmeää.
Mikä?
Tampereen Jäätelötehdas Oy ○○Aloitti italialaisen jäätelön,
gelaton, valmistuksen vuonna 2007. ○○Eri makuja yli 200. ○○Jäätelöt lisä- ja väriaineettomia. ○○Tehdas valmistaa parhaimmillaan 500 litraa jäätelöä päivässä. ○○Perheyritys, tehtaalla 3 työntekijää. ○○Jäätelöbaari Gelateria Frenckellin aukiolla.
8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Krishnan keittiössä Malla Murtomäki, teksti Jonne Räsänen, kuvat
Pyhä ruoka Krishna-temppelin
kokit eivät maista ruokaa kokatessaan, koska se on jumalan yksinoikeus. Munkki-kokkien on pidettävä myös huolta siitä, ettei ruoassa ole valkosipulia. Siitä jumala ei pidä. Krishnan ohjeita noudattamalla syntyy pyhää ruokaa, jonka on tarkoitus ilahduttaa sekä jumalaa että muita ruokailijoita. Arto Hämäläinen on saanut hindukasteessa nimen Agatila-gati das. Temppelissä toisia kutsutaan vain kastenimillä. Das-liite tarkoittaa jumalan palvelijaa.
ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit 9
10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Temppelin keittiön pitää olla erityisen siisti, sillä Krishnalle halutaan tarjota vain puhdasta ruokaa parhaista raaka-aineista. Lautaselle päätyi muun muassa kukkakaali-pakoraa tomaattichutneyssa.
S
uomen Krishna-liikkeen temppeli sijaitsee tavallisessa kerrostalossa Helsingin keskustassa, mutta ovien sisäpuolella tuntuu kuin olisi siirtynyt hetkessä Intiaan. Suitsukkeen makea haju sekoittuu vahvojen mausteiden huumaavaan aromiin. Viettelevä tuoksu tulee temppelin keittiöstä, jossa kokataan Govinda-kasvisruokaklubia varten. Keskiviikkoisin ja lauantaisin temppelillä valmistetaan siunattua ruokaa, prasadaa, jonka tarjoileminen on Suomen Krishna-liikkeelle tapa tehdä lähetystyötä. Ruoan mukana temppelin asukkaat jakavat rakkautta ja jumaltietoisuutta, joiden levittäminen on liikkeen tärkein tarkoitus. Klubille voivat tulla ruokailemaan kaikki kasvisruoan ystävät uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.
Temppelin keittiössä tunnelma on seesteinen. Oransseihin kaapuihin pukeutuneet munkkiopiskelijat ovat ennen kokkaamisen aloittamista peseytyneet huolellisesti. Peseytyminen on osa tarkkaa ruoanlaittorituaalia, jonka Krishnan palvelemisen traditio, bhakti, määrittää. Suomen Krishna-liikkeen edustamassa hindulaisuuden suuntauksessa Krishna käsitetään paitsi jumalana, myös henkilönä ja persoonana. Niinpä ruoka valmistetaan hänen makunsa mukaan.
Alttarin edessä saa myös iloita. Temppelissä asuva Janja Levomaa, eli Monna dasi, tanssittaa Irina Särkeä.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11
Jo ruoka-aineita valittaessa on tiedettävä, mitä Krishnalle voi tarjota. Ruoka on lakto-vegetaarista, eli ruokalistalla ei ole lihaa, kalaa eikä kananmunia. Myös nautintoaineet tupakka, alkoholi, kahvi ja tee ovat kiellettyjä. Edes perinteisesti kasvisruokavaliossa sallitut sipuli ja sienet eivät kuulu Krishna-keittiöön, sillä kuten nautintoaineet, ne tylsistyttävät mielen ja vaikeuttavat henkisen tiedon omaksumista. Keittiössä toimivien munkkien on tunnettava maustamisen salat kuin omat taskunsa, sillä ruokia ei saa maistella. Kysymys on Krishnan ilahduttamisesta, joten maistelemisen ilo säästetään hänelle. Valmis ruoka viedään alttarille astioissa, jotka on tarkoitettu ainoastaan Krishnalle. Ennen siunaamisen aloittamista munkkiopiskelija sulkee paksut punaiset verhot. Verhojen takana munkki liittää kädet yhteen ja tarjoaa ruoan Krishnalle. Hän kilisyttää messinkikelloa vasemmalla kädellään ja toistelee sanskritinkielisiä mantroja. Viiden minuutin odottelun jälkeen ruoka on muuttunut jumalan armoksi, ja se on valmista tarjottavaksi. Krishnan ilahduttamisen lisäksi kokkaamisen perusideana on tuoda iloa niille henkilöille, joille ruoka valmistetaan. Lounastajat syövät matalissa pöydissä lattialla istuen. Ruoka muistuttaa maultaan tavallista intialaisen ravintolan ateriaa, mutta itse ruokailuprosessi näyttää suomalaisen silmin korostetun hitaalta. Pöydissä istuu sulassa sovussa sekä temppelin asukkaita että tavallisia suomalaisia. Kaikki näyttävät nauttivan ruoasta ja toistensa seurasta. Vaikka ei välttämättä usko ruoan pyhyyteen, välitön ja lämmin tunnelma ruokailijoiden kesken tekee hetkestä erityisen. Siunattu ruoka lunastaa lupaukset siitä, että syömisessä on kysymys muustakin kuin materiasta. Ihmisten hymyistä päätellen ruoan valmistamiseen käytetty rakkaus on läsnä myös sitä nautittaessa.
Lue Utaimen verkkosivuilta temppelissä toimivasta Bhaktivedantakorkeakoulusta: utain.uta.fi
Weronika Särki on käynyt temppelin lounaalla perheensä kanssa jo neljän vuoden ajan.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Kohulööpin taustat: uutispäätoimittaja puolustautuu
Iltalehti/Kari Pekonen
Lööpin takana Viime viikolla suomalaisille
kerrottiin Nokian irtisanomisista, varuskuntien lakkauttamisista ja kuntaliitoksista. Iltalehden etusivulla päivä nimettiin mustaksi päiväksi ja väitettiin, että kaikki meni. Oliko tämä jo liikaa? Viime viikon keskiviikko oli Iltalehden toimituksessa kiireinen päivä. Toimittajat olivat juuri saaneet tietää, että kuusi varuskuntaa lakkautetaan, kuntien määrää supistetaan 70:een ja Nokia vähentää Suomesta tuhat työpaikkaa. Seuraavana päivänä Iltalehden etusivulla oli mustalla taustalla otsikko ”Kolme pommia samana päivänä: SALALIITTO?”. Lehden ohessa olleessa lööpissä kuulutettiin, että ”KAIKKI MENI”. Keskiviikko nimettiin Iltalehdessä mustaksi päiväksi. Samana päivänä sensaatio-otsikot kirvoittivat kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Viittaukset pommeihin ja salaliittoon sekä musta taustaväri herättivät kolmen kantelijan mielestä mielikuvia väkivallasta, kuolemasta ja sodasta. ”Nyt säikytellään ihmisiä tarpeettomasti”, oli kantelussa kirjoitettu. Kanne perustui epäilyyn siitä, että lööppi olisi rikkonut Journalistin ohjeita, joiden mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ja yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Iltalehden uutispäätoimittaja Panu Pokkinen puolustaa otsikoita. – Salaliittoteoria perustui siihen, että kolme isoa uutista julkaistiin samana päivänä. Muistaakseni myös Paavo Väyrynen oli epäillyt salaliittoteoriaa. Kannattaa ottaa se lehti käteen ja katsoa, jutussa väite on perusteltu, Pokkinen sanoo. Salaliittoa onkin epäilty pääkirjoituksessa kahdessa lauseessa ja lehden kolmannentoista sivun alakulmassa olevassa uutiskommentissa. Väyrysen haastatteluissa ei salaliitto-sanaa mainita.
Mustaa taustaväriä Pokkinen perustelee sen yleisyydellä. – Viime viikon kuudesta lööpistä viisi oli mustalla pohjalla. Iltalehden uutispäätoimittajana puolitoista vuotta ollut Pokkinen myös muistuttaa, että kyseiset uutisaiheet olivat näkyvästi käsiteltyjä lähes kaikissa medioissa. Panu Pokkinen ei paljasta, kuka tai ketkä lööpin ovat tehneet. – Lööppiaiheet valitaan keskustelemalla. Sanotaan vaikka näin, että lööppi on yhteisen journalistisen työprosessin tulos. Iltalehdessä sorrutaan joskus liioitteluun, myöntää Pokkinen. – Joskus – onneksi harvoin – ylilyöntejä sattuu, hän kertoo. Iltalehti on valinnut Ilta-Sanomia viihteellisemmän uutislinjan, kirjoittaa Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä kirjassaan Uutisista viihdettä, viihteestä uutisia (2007). – Ajattelisin mieluummin, että meidän uutisjournalismimme on iloisempaa. Kilpailu Ilta-Sanomien kanssa on tiukkaa, mutta tervettä, Pokkinen kommentoi väitettä.
Uutispäätoimittaja Panu Pokkisen mukaan keskiviikko 8.2. oli kiireinen uutispäivä.
Julkisen sanan neuvosto kumosi kantelun tällä viikolla. – Sekä lööppi että kansi kertovat kolmesta poikkeuksellisesta uutisesta. Vaikka otsikot ovatkin hätkähdyttäviä, heti niiden alta ja vierestä selviää, mistä on kyse ja mistä ei ole kyse, neuvosto perustelee päätöstä. Susanna Kosonen
⋆⋆Katukriitikot
Eines on teollisesti valmistettu elintarvike. Osa eineksistä on valmiita syötäväksi sellaisenaan, osa vaatii lämmityksen. Einekset ovat kiistelty puheenaihe. Niitä pidetään epäterveellisinä, sillä niiden ravintosisällöt jäävät monesti yksipuolisiksi. Lisäksi ne pilaantuvat helposti. Einesten puolesta puhuvat niiden käytön helppous ja nopeus. Mitkä einekset maistuvat tamperelaisille parhaiten?
Ella Mikkola
Sini Hulkkonen ”Maku ratkaisee, sillä monet einekset maistuvat samalta. Saarioisten tonnikalasalaatti on harvoja pastasalaatteja, jossa on oikeaa pastaa. Majoneesi kosteuttaa salaattia ja on maukasta. Salaatissa on kasviksia ja kaiken kaikkiaan yritystä.”
Ville Arola ”Lihapiirakka on helppo ja maukas purtava. Syön sitä harvoin, ja siksi se on minulle ennen kaikkea herkkuruokaa. Vaikka lihapiirakka on valmis syötäväksi sellaisenaan, nautin sen aina lämmitettynä.”
Tommi Hirvelä ”Vaikea kysymys, sillä en syö lainkaan eineksiä. Mikropizzat ja muut valmisruoat eivät kuulu ruokavaliooni. Lapsuuden ajan nötkötti, lihasäilyke, on ainoa eines, jota vielä näin vanhempanakin olen himoinnut. Nötkötin maku on se, jota kaipaan.” Vilma Sipola
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13
⋆⋆Mitä ihmettä?
Menestysvideoissa mässäillään kaloreilla Nyt ei pihtailla pekonissa: Epic Meal Time -ohjelmassa tehdään ruokaa vain varmavatsaisille.
Mediapeliä Eevi Kinnunen
eevi.kinnunen@uta.fi Kuvakaappaus
Mies kiroilee ja ahtaa suuhunsa viinaa, pekonia ja pepperonia.
Kieli kertoo käyttäjänsä ajatusmaailmasta, ja joskus kokeneidenkin kielenkäyttäjien ajatus harhailee.
Voi, miten virkistävää! Jos kaikenlainen intoilu luomusta, kasviksista ja omegakolmosista tympäännyttää, kannattaa piipahtaa osoitteessa www. epicmealtime.com. Siellä raavaat miehet valmistavat hiussuonia tukkeuttavia ruoka-annoksia, juovat Jack Daniels -viskiä ja lopuksi mussuttavat tuotoksensa mahdollisimman sotkuisesti. Ruokalistalla on ollut muun muassa pikaruokalasagne. Valtavaan vuokaan ladottiin kerroksittain 45 hampurilaista ja jauhelihakastiketta, pekonia, viskiä, friteerattuja sipulirenkaita ja juustoraastetta. Video on katsottu jo 13 miljoonaa kertaa. Lasagnessa on yli 70 000 kaloria. Tosin voiton energiapitoisuudessa vie autonrenkaan kokoinen, yli 130 000 kalorin hampurilainen. Epic Meal Time on niin suosittu, että sen päätekijät ovat voineet jättää vakityönsä sijaisopettajana ja graafikkona. http://www.epicmealtime.com Susanna Kosonen
Tällä kertaa Epic Meal Timessa nautitaan wokkipiirakasta.
⋆⋆Miksi näin?
Ikärajamerkinnät uusiutuivat
Pakonomainen laihduttamisen tarve inspiroi mitä eriskummallisimpiin ratkaisuihin. Netin syövereistä jokainen löytää omat konstinsa.
Kuvaohjelmien ikärajat muuttuivat vuodenvaihteessa. Uusi hämähäkkimerkki varoittaa katsojaa ahdistavasta sisällöstä.
”Lapamato laihduttaa ihan helkkaristi. Voi syödä vaikka kuinka paljon ja silti kilot karisee.” *minä vain*, Suomi24.fi
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuk-
sen ylitarkastaja Maarit Pietisen mukaan ikärajamerkintöjen uudistus oli tarpeellinen. Useimpia ikärajoja nostettiin vuodella. Käyttöön otettiin myös symbolit, jotka kertovat, minkälaisten sisältöjen vuoksi ohjelmalla on ikäraja. Uudet sisältömerkinnät kertovat Pietisen mukaan entistä paremmin kuvaohjelmien haitallisista sisällöistä. Ikärajojen nostamisen taustalla ei ole tieteellistä tutkimusta, vaan ikärajoja nostettiin, jotta ne vastaisivat tietokone- ja videopelien ikärajamerkintöjä, Pietinen kertoo. Uudistuksen läpimenon edellytyksenä oli, että vastuu kuvaohjelmien arvioimisesta siirtyy pois valtion elokuvatarkastamolta. Lakiuudistuksen myötä kuvaohjelmia arvioivat tästä lähtien yksityiset kuvaohjelmaluokittelijat.
Uudet merkinnät mukailevat yleiseu-
rooppalaista järjestelmää ja ovat ulkoasultaan samat kuin tietokone- ja videopeleissä käytettävät merkit. Uudet sisältömerkinnät varoittavat huumeista, seksistä, väkivallasta ja ahdistavasta sisällöstä. Syrjinnästä, kiroilusta ja uhkapelaamisesta varoittavia merkkejä ei otettu käyttöön Suomessa lainsäädännöllisistä syistä. Maarit Pietisen mukaan uusista merkeistä on jo käyty keskustelua sosiaalisessa mediassa. –Eniten on kiinnitetty huomiota seksistä kertovaan merkkiin, jonka heteronormatiivisuus on kyseenalaistettu, sanoo Pietinen. Pietisen mukaan olisi ollut hyvä, jos merkki olisi ollut sukupuolineutraali, mutta käytännön syistä kaikki merkit päätettiin pitää samoina kuin pelimerkinnöissä.
”Lapamato laihduttaa, mut en ite oo uskaltanu kokeilla. Kokeilisin amfetamiinia mieluummin kun se vähentää näläntunnetta.”
Nancy vastaa nimimerkille *minä vain*, Suomi24.fi
”Syöminen on rumaa. Sylkeä, ruokaa, mässytystä ja mussutusta, avautuvia suita, hampaita, kieliä, äänettömiä pikkuröyhtäyksiä. YÄK. Älä siis syö!”
Nimetön vierailija, Meidanperhe.fi
”Alanko polttaa jotta laihtuisin lisää? Siis tämä ei ole vitsi vaan olen täysin tupakkaa vastaan mutta kun kaikki on sitä mieltä että se laihduttaa. ” Jonna, Suomi24.fi
”Ota rotanmyrkkyä.”
Nimetön vierailija Plaza.fi
Ella Mikkola
⋆⋆Gradu paketissa
Aki Laurokari: Menneisyyden todistajat. Mikrohistoriallisen journalismin erittelyä. Tampereen yliopisto, viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2012.
Minni Soverila
⋆⋆Lämpenee
Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
Laurokari tutki, kuinka toimittajat muodostivat päähenkilöidensä tarinan kahdessa artikkelissa vuodelta 2008. Päähenkilöinä olivat sisällissodassa valkoisten puolella auttanut nainen ja punaisten riveissä taistellut nainen. Toimittajat rakensivat kuvaa sodasta yhteisen tragedian kautta, ja päähenkilöt nähtiin uhreina. Hanna sipilä
Enää ei tarvitse kiertää maailmaa katutaidetta bongailemassa. Streetartutopia.com kerää yhteen eri alojen katutaiteilijoita ja heidän töitään. Utopiana on yhdistää eri tyylit, taiteilijat ja yleisö. Nimensä mukaan katutaide on sidottu maastoon. Nettisivusto tekee paikallisen maailmanlaajuiseksi ja antaa lyhytikäiselle taidemuodolle jatkoaikaa. Sreet art utopia leviää aktiivisesti sekä Facebookissa että Twitteristä. Ideana on, että jokainen voi lähettää kuvia löytämästään taiteesta ja jakaa sen verkossa muille. Sivusto tekee voittoa mainoksilla. Tuotto menee lyhentämättömänä nettisivun kehittäjän oluenjuontiin, vuokraan ja hauskanpitoon.
http://streetartutopia.com
Minni Soverila
Ylen Aristoteleen kantapää -ohjelma listaa viikoittain median fraasirikoksia. Viime vuoden pahimmaksi rikkeeksi ohjelma valitsi Tuulilasi-lehdessä käytetyn lauseen ”Trafi saa kiukkuisia pyyhkeitä autoilijoilta”. Ajoneuvoveron perintää käsitelleessä jutussa saada pyyhkeitä -ilmausta oli sovellettu väärin, ja pyyhkeet muuttuivat virkkeessä varsin elollisen oloisiksi. Kielioppaiden mukaan kuvalliset ilmaukset ovat omiaan värittämään kieltä, mutta vain, jos niitä käytetään oikein. Vertauksen tulisi selventää asiaa ja olla lukijoille tuttu. Jos näitä ohjeita noudattaisi kuuliaisesti, yhtäkään vanhaa sananlaskua ei uskaltaisi enää käyttää. Joskus vanha sanasto vaikeuttaa sanonnan ymmärtämistä. Esimerkiksi ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”. Otetaanpa ensinnäkin tuo pyy. Sanontaan olisi kannattanut valita joku tutumpi lintu, kuten varis. Muuten saattaa käydä niin kuin minulle lapsena, että pyy sekoittuu kyyhyn. Tässä sanonnassa häiritsee myös tuo pivo, joka tarkoittaa kouraa. Sen lisäksi, että pivo-sana on todennäköisesti monelle vieras, kehottaa sanonta myös hurjiin tekoihin. Nykypäivänä linnun nyrkkiinsä rusentava saisi luultavasti sekä tuomion eläinsuojelurikoksesta että jonkun taudin. Joidenkin sananparsien kieli on niin eilispäiväistä, että värssyt suorastaan vääristävät totuutta. Esimerkiksi sanonta ”moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä” ei pidä paikkaansa. Silkkohan tarkoittaa jauhettua männyn nilakuitua. Enpä ole koskaan saanut kakkua, jonka marsipaanikuoren alta olisi paljastunut pettua. Kerran tosin olen syönyt pahaa pakastesitruunakakkua. Tuonkin kakun ellottavuus johtui kuitenkin siitä, että leivonnaiseen oli tarttunut enemmän pakastimen ja pahvipakkauksen kuin sitruunan maku. Lehtikielessä myös itsestäänselvyyksiä tulisi välttää. Ei tarvitse kertoa, että sarjamurhaaja on vaarallinen, sillä vaaratonta murhaajaa tuskin onkaan. Samanlaisia turhuuksia esiintyy myös sananlaskujen joukossa. Esimerkiksi ”ei omena kauas puusta putoa”. Kyllähän jokainen ymmärtää, että omena putoaa maahan puun viereen. Tuulisella kelillä tilanne tietysti muuttuu, mutta eivät hedelmät silloinkaan sinkoudu tolkuttoman kauas. Sanontojen alkuperäistä merkitystä ei ehkä tunneta, mutta niille on syntynyt uusi, yhteinen merkitys. Jos kirjoittaa kiukkuisista pyyhkeistä, tulee varmasti ymmärretyksi ja lisäksi herättää hilpeyttä. Epätäsmällisyyteen ei pidä pyrkiä, mutta turhantarkkuus köyhdyttää kieltä. Eläköön sananvapaus!
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Hetken taide katoaa vatsaan
RUOKATAIDE Helmikuun Kulinaariviikoilla taiteilijoiden maalaukset muuntuvat syötäviksi.
Food is art -yhdistys pistää tamperelaiset keittiömestarit hakemaan inspiraatiota kuvataiteesta. Jonne Räsänen
Denver art museum
Giuseppe Arcimboldo oli kuuluisa yltäkylläisyyden kuvaaja. Jonne Räsänen
Jälkiruoka tuijottaa takaisin. Kieli on ulkona, otsa mutrussa ja silmät harittavat. Ruoka lautasella tuijottaa takaisin. Sillä on silmät, suu ja partakin. Hella & Huone -ravintolan kokki Arto Rastas kokoaa alkupalaa lautaselle taidemaalari Giuseppe Arcimboldon tyyliin. Rastas valitsi innoittajakseen italialaisen Arcimboldon, jonka maalaukset ovat yhtä aikaa muotokuvia ja ruoka-asetelmia. Maalaukset muistuttavat kohteitaan poikkeuksellisen hyvin, vaikka kasvojen piirteet koostuvat juureksista, hedelmistä, vihanneksista ja kukista. – Tarkoitus ei ole jäljitellä alkuperäisteoksia, vaan hakea fiilistelevää otetta. Kolmiulotteisten kasvojen luominen lautaselle on hankalaa, mutta pelkkä silmien, nenän ja suun muotoileminenkaan ei riitä. Sen osaa kolmevuotiaskin, Rastas kertoo. Ravintolan keittiössä Rastas tarttuu siveltimeen ja maalaa keltaisen sävyjä lautasen pintaan. Maali vain on korvattu bataattipyreellä. Kasvot saavat ääriviivat, kasvomaisuus riittää. Siveltimen käyttäminen ei ole Rastaan mukaan vain Food is artin tuomaa hulluttelua, vaan se kuuluu annosten pikkutarkkaan kokoamiseen joka päivä. Pian porkkana, retikka ja riimihärkä muodostavat muotokuvan, mutta tulkkia silti tarvitaan. – Jos kerron, miten annosta kuuluu katsoa, näet siinä kasvot juuri sellaisina kuin tarkoitinkin, Rastas kertoo. – Tuossa on kaula ilman nahkaa, vihreä parta, kieli ulkona, tuossa nenä, silmä ja porkkanasta tukka.
Ravintola Hella & Huoneen kokki Arto Rastas sai idean jälkiruokaan Arcimboldon taiteesta. Maalausten mukaileminen tuo ruokalistaan jotakin aivan uutta, mutta samalla annokset asettuvat kriittisten silmien alle. Rastaan mukaan ruuan maku ja nautinnollisuus voivat mennä ohi, jos keskitytään vain annoksen ulkonäköön ja jäljittelyn arvioimiseen. – Tärkeintä kuitenkin on, että ruoka on hyvää. Taide tulee vasta toisena. Hänestä ruoka on silti aina taidetta. – Lopputuloksen pitää olla mietitty. Jokaisella osasella on oma paikkansa lauta-
sella. Pihvi ja kasa ranskalaisia eivät edusta harkittua esille laittoa. Ruokalistalla ja yksittäisellä annoksella voi jopa kertoa tarinan. Tunnelmaa voi hakea metsästä, merestä tai kasvimaalta. Mielikuvituksen käyttö on enemmän kuin sallittua. – Jos kukkaruukkuun jauhetaan mustia oliiveja kuvastamaan multaa, ja siihen istutetaan juureksia ja vihanneksia, joita voi sitten ikään kuin poimia mullasta, on annos
tarjonnut syöjälleen uudenlaisen tarinan ja kokemuksen. Ruoka on katoavaa taidetta ja hetken nautintoa. ”Lopulta ruoka on vain ruokaa, vai onko?” kysyy seinätaulu ravintolan keittiössä. Millamari Uotila
Katso Kulinaariviikoille 1.-29.2. osallistuvat ravintolat osoitteesta www.foodisart.fi.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
Avautumista ventovieraille ihmiskirja Biseksuaali Noora Mäki on elävä kirja, jonka voi lainata
keskustelukumppaniksi Elävästä kirjastosta.
näin koin
Mirka Muilu
mirka.muilu@uta.fi
– Mitä sinun miehesi sanoo, kun tuot
Kasvotusten keskustelu on parasta lääkettä stereotypioiden purkamiseen. Elävässä kirjastossa lainaaja voi tiedustella kirjalta asioita, joita ei muualla kehtaa kysyä. Keskustelut kirjan ja lainaajan välillä ovat aina luottamuksellisia. Ensimmäinen Elävä kirjasto pidettiin Roskilde-festivaaleilla Tanskassa vuonna 2000. Suomessa Elävää kirjastoa on järjestetty vuodesta 2006. Toimintaa pyörittää valtakunnallinen nuorisotyöjärjestö Allianssi. Omasta elämästä kertominen vieraille ihmisille on Mäen mielestä yllättävän helppoa. Kirja saa päättää, mihin kysymyksiin vastaa. Rohkeiden kyselijöiden kanssa syn-
tyvät värikkäimmät keskustelut. Eläväksi kirjaksi Mäki ryhtyi hetken mielijohteesta, vaikka kaapista ulos tuleminen jännittikin. Normaalissa arjessa hänen ei tarvitse määritellä suuntautumistaan, sillä Mäki seurustelee miehen kanssa. – Biseksuaalisuudesta puhuminen Elävässä kirjastossa on rohkaissut minua tuomaan asiaa enemmän esille myös kirjaston ulkopuolella. Helmiina Suhonen
Seuraava Elävä kirjasto 29.2–2.3. ChillHousetapahtumassa Tampere-talolla.
Viena kytöjoki
vieraita naisia kotiin? Elävässä kirjastossa esitetty kysymys huvittaa Noora Mäkeä. Hän ei tapaile miehiä ja naisia samanaikaisesti tai hypi sängystä toiseen, vaikka onkin biseksuaali. Mäen mielestä biseksuaalisuuteen liitetyt ennakkoluulot pysyvät tiukassa. Mielikuvat muodostetaan usein populaarikulttuurin tai pornon pohjalta. Etenkin nuoria miehiä kiinnostaa kysellä hänen seksielämästään. – Jos kysymykset liittyvät pelkästään seksiin, mietin, mistä on aiheellista kertoa. Liian henkilökohtaisiin kysymyksiin voi vastata myös huumorilla, Mäki sanoo.
Elävä kirja Noora Mäki (vas.) kertoi biseksuaalisuudesta lainaajilleen Millalle ja Liisalle viime viikolla Elävässä kirjastossa.
MUISTILISTA 16.–22.2.2012: Monipuolista menoa kohtuullisella hinnalla
Viivi Vaarnavuo
16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Tutustu Oscarehdokkaaseen
Treenaa vatsalihaksiasi kunnon naurulla
Tanssi itsesi kumoon
Rentoudu
Women only
Leivontapäivä
Näe livenä talenttia
Lähde Finnkinoon S-etukortti kourassa, niin saat kuukauden elokuvasta The Descendantsnäytöksestä 15 prosenttia hinnasta pois!
Stand upkoomikko Tommi Tuominen viihdyttää Musiikkiteatteri Palatsissa kello 22. Saavu ajoissa, jotta saat istumapaikan!
Uusittu Amarillo Ilves avaa ovensa. Avajaisviikonloppuna esiintyvät Raappana, Sputnik, Reginan vangit ja One Jack two Jack. K-22.
Anna itsellesi aikaa ja pysähdy hetkeksi rentoutumaan. Sekin on aina sallittua.
Telakka järjestää naisille Turvesaunaillan kello 16:30 alkaen. Varaa aika iltaan ja hoitoihin mahdollisimman nopeasti.
Mitä muutakaan laskiaistiistaina tehdään kuin leivotaan ja syödään mahan täydeltä pullaa?
Lähde Jack the Roosteriin seuraamaan jännittävän bändikisan avajaisia. Näe suuret tulevaisuuden lupaukset kello 22 alkaen.
-15% normaalista hinnasta
Ilmainen
Ilmainen
Ilmainen
16–22 e + hoidot alk. 20 e
Ruokakaupan hinnat
Ilmainen
Itäinenkatu 4
Hämeenkatu 30
Hatanpään valtatie 1
Kotisohvalla
Tullikamarinaukio 3
Ruokakauppa ja keittiö
Satakunnankatu 13 B
Taiteilija istuu 40 vuorokautta häkissä ja paastoaa. Vahdit varmistavat, ettei taiteilija syö. Eikä hän syö. Ei sittenkään, kun impressaari viimeisenä paastopäivänä nostaa riutuvan ruumiin hurraavan väkijoukon eteen ja tarjoaa tälle ruokaa. Franz Kafkan novellissa Nälkätaiteilija päähenkilö paastoaa vuosia vain pieniä taukoja pitäen. Hän nauttii ihmisten arvostusta, mutta kärsii yksinäisyydestä. Ajoittain taiteilija ojentaa luisevan kätensä ristikon lävitse ihmisten kauhisteltavaksi. Ihmisten, jotka eivät häntä ymmärrä. Heille taiteilija on pelkkää viihdettä, mutta hänelle itselleen nälkä on koko elämä. Nälkiintyvä ruumis ei ole kuten laulu, maalaus tai esitys, jonka voi aina erottaa taiteilijan kehosta. Nälkätaiteilijan teos on ihmiselämän mittainen performanssi. Taide syntyy puutoksista ja heikkouksista. Novellin maailmassa tuo puutos on kuopalle kääntynyt vatsa, jota ei mikään ruoka paranna. Nälkätaiteilija ei halua syödä. Hän ei vain löydä itselleen maittavaa ruokaa. Mistä tämä taide sitten saa energiansa, kun ei ainakaan ruuasta? Nälkätaiteilija eristäytyy, mutta silti hän tarvitsee toisia ihmisiä. Ajan mittaan katsojat kyllästyvät taiteilijaan, mikä merkitsee hänen tuomiotaan. Häkki sijoitetaan sirkukseen tallien läheisyyteen, mutta ihmisiä kiinnostavat vain eläimet. Kun yleisömassa taiteilijan ympäriltä katoaa, katoaa samalla hänen taiteensa merkitys. Ehkäpä rapistuva ruumis on myös vertauskuva sille, kuinka ihminen rapistuu ilman rakkautta. ”Yritäpäs selittää jollekin, mitä nälkätaide on! Hän joka ei sitä tajua, sille sitä ei voi selvittää”, päähenkilö pohtii kohtaloaan novellin puolivälissä. Näin teksti sysää nälkätaiteen merkityksen keksimisen lukijan vastuulle. Ainakaan novellin päähenkilö ei ole askeetti. Hän ei kieltäydy nautinnoista. Syömättömyys on hänelle helpointa maailmassa, jossa sopivaa ruokaa ei löydy. Siinä on kenties taiteilijuuden ydin: taiteilijan on oltava taiteilija, hänellä ei ole vaihtoehtoa. Ehkä tuo häkissä riutuva performanssi haluaa kuvata ihmisen suhdetta ruokaan, tai laajemmin henkisen suhdetta ruumiiseen. Mitä ylevämpää on taiteilijan tuska, sitä vähemmän hän tarvitsee ruumistaan. Ruoasta kieltäytyminen on sairasta ja äärimmäistä kapinaa ihmisruumiin rajoitteita kohtaan. Olisi kuitenkin väärin lukea Nälkätaiteilijaa vain synkkänä kuvauksena yksinäisestä taiteilijaelämästä. Mielestäni Kafka tulee novellissaan esittäneeksi väitteen taiteilijan kohtalosta hirtehishuumorin avulla. Ylevistä pyrkimyksistään huolimatta taiteilija kuolee nälkään, yksin olkien keskelle, tuskin eläimen veroisena.
keväällä 2012 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.
Kati Laukkanen / Viena Kytöjoki