11/2011
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 10
elämykset 12
huvit 13
Vammaiskapina Kansalaisaktivisti Amu Urhonen vaatii vammaisille lisää valtaa. Näkymä s. 8–9
Korvaushoitolääkitys jakaa mielipiteet s. 4–5
Hämeenkatu on keskustan vaarallisin s. 6
Testaa Tampereen aamupalat s. 13
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Utain verkossa: http://utain.uta.fi
Seksiopetus huvittaa poikia VALISTUS Väestöliitto selvittää, miksi nykyinen seksivalistus ei tehoa
yläkouluikäisiin poikiin. Tytöt tietävät seksiasioista poikia enemmän. Tampereen Klassillisen koulun oppilaiden mielestä seksiopetus on riittävää. Yhdeksäsluokkalaiset Jesse Turunen, Ville Kurimo, Juho Katajamaa ja Johannes YliHietanen eivät niele väitettä, jonka mukaan opetus keskittyy enimmäkseen tyttöihin. Turusella on poikien huonoihin oppimistuloksiin oma teoriansa. – Pojat eivät ole kasvaneet henkisesti
riittävästi. He hihittelevät tunneilla eivätkä jaksa keskittyä aiheeseen. Tampereen Klassillisessa koulussa seksuaaliopetusta järjestetään terveystiedon tunneilla. Niiden aikana oppilaat esimerkiksi harjoittelevat porkkanan avulla, miten kondomi asetetaan paikoilleen. Lisäksi he katsovat videoita seurustelusta ja opiskelevat aihetta kirjasta.
Väestöliitto on huolissaan siitä, että pojat tietävät seksiasioista huomattavasti tyttöjä vähemmän. Tutkimukset osoittavat, että seksivalistus on uponnut huonommin poikiin kuin tyttöihin. Ulkomaisista tutkimuksista selviää esimerkiksi se, että pojat pelkäävät kasvojen menettämistä koulujen järjestämillä seksivalistustunneilla. – Pojat kokivat painetta siitä, että heidän Jonne Räsänen
pitäisi tietää, miten yhdyntä onnistuu. He eivät kehtaa kysyä tunneilla, jos eivät tiedä seksiasioista, sanoo tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta. Australiassa, Englannissa ja Uudessa-Seelannissa tehdyissä tutkimuksissa pojat olivat sitä mieltä, että tytöt veivät seksivalitustunneilla päähuomion. – Tytöillä alkavat kuukautiset ja heillä on riski tulla raskaaksi. Ehkä sen takia opetus kohdistuu enemmän tyttöihin kuin poikiin, Kontula sanoo. Väestöliitto selvittää yläkouluikäisten poikien toiveita peruskoulun seksuaalikasvatuksesta. Se hyödyntää tutkimustuloksia uudessa opetusmateriaalissa, joka julkaistaan kahden vuoden päästä. Klassillisen koulun rehtori Marketta Kauhanen miettii syytä tyttöjen parempiin oppimistuloksiin. Hänen mukaansa ero voi johtua siitä, että tytöt joutuvat miettimään seksuaaliasioita poikia aiemmin. Hän ehdottaa tytöille ja pojille omia ryhmiä seksuaaliopetuksessa. Opetusta voisi järjestää esimerkiksi liikuntatuntien yhteydessä. – Pojat tykkäävät pelata tietokonepelejä. Pitäisikö heitä opettaa seksuaalisuudesta vaikka tietokonepelien avulla? Kauhanen ehdottaa. Mirjam Tahkokorpi
MITÄ?
Tietoa nuorisolle
Ville Kurimo (vas.) on opetellut kondomin käyttöä terveystiedon tunnilla. Kuvassa ovat myös Juho Katajamaa (kesk.) ja Jesse Turunen.
○○Syyskuussa julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan nuoret harrastavat aiempaa enemmän suojaamatonta seksiä ja tietävät entistä vähemmän ehkäisymenetelmistä. ○○Suomessa oppilaille annetaan seksivalistusta yleensä yläkoulussa.
⋆⋆UUTISPUTKI
Suomi ei pysy Kioton Pahoinpitelyt Fotofinlandia sopimuksessa lisääntyivät huimasti Utain-kuvaajalle Liikenteen päästöistä 90 prosenttia on peräisin autoista. Vuonna 2010 Suomen liikenteen kasvihuonepäästöt olivat 13,25 miljoonaa tonnia, vaikka biopolttoaineiden käyttö lisääntyi. Kioton pöytäkirjassa sovittu raja on 12,76 miljoonaa tonnia. Saara Jääskeläinen liikenne- ja viestintäministeriöstä vihjaa, miten autoilu vähentyy. – Talot on sijoitettava tiiviimmin, jotta joukkoliikenne on kannattavaa reunaalueillakin. Palveluita olisi hyödynnettävä yli kuntarajojen, Jääskeläinen sanoo. Hänen mukaansa Tampere on pitkällä asuntojen ja palveluiden järjestelyssä, mutta ei vielä joukko- ja kevyenliikenteen parannuksissa. Se työ on hidasta ja kallista. Kiire tulee. Vuonna 2020 päästöjen tulisi olla 15 prosenttia nykyistä pienemmät. – Tiemaksut ja polttoaineveron korotus ovat viimeisiä vaihtoehtoja. Noora Laaksonen
Pahoinpitelyjen määrä on kasvanut Tampereella voimakkaasti. Vuoden 2011 tammi–lokakuun aikana Tampereella on tehty 941 pahoinpitelyä. Ne ovat lisääntyneet viime vuodesta melkein 250 tapauksella. Kuluvan vuoden ensimmäisten 10 kuukauden aikana on tehty enemmän pahoinpitelyjä kuin viime vuonna yhteensä. Pirkanmaan poliisilaitoksen ylikonstaapeli Juha Aholan mukaan pahoinpitelyjen lisääntyminen on valtakunnallinen ilmiö. – Ilmiölle ei ole yksiselitteistä syytä. Voi olla, että pahoinpitelystä tehdään herkemmin ilmoitus, Ahola arvelee. Vuoden 2011 alusta tuli voimaan lainsäädäntömuutos, jolla lähisuhteissa tapahtuneet lievätkin pahoinpitelyt tulivat virallisen syytteen alaisiksi. Aholan mukaan tämä voi vaikuttaa pahoinpitelyilmoitusten kasvavaan määrään. Sanne-Mari Laaksonen
Fotofinlandia 2011 -valokuvakilpailun voitti Tampereen yliopistosta vuosi sitten valmistunut Maija Tammi. Hän osallistui kisaan kuvasarjallaan Bingo. Voittajan valinnut elokuvaohjaaja Dome Karukoski kiitteli kuvasarjan rujoutta ja elävyyttä. Karukosken mukaan kuvasarja pakottaa katsomaan sitä puolta Suomesta, jota ei välttämättä haluaisi nähdä. Tammi opiskeli tiedotusoppia kuvajournalismin linjalla ja kuvasi muun muassa Utaimeen. Kuvajournalismin yliopistonlehtori Anssi Männistö ei yllättynyt palkinnosta. – Tämä on mahtavaa, mutta myös jotain, mitä Maijalta osasi odottaa. Tällä hetkellä Maija Tammi työskentelee vapaana valokuvaajana New Yorkissa. Hänet on aiemmin valittu Vuoden lehtikuvaajaksi (2010) ja Vuoden lehtikuva -kisan yleisön suosikiksi (2009). Reetta Rönkä
Nokia ei ole enää halutuin työpaikka Konsulttiyhtiö Universumin tuoreen kyselyn mukaan Nokia ei ole enää yhtä kiinnostava työnantaja kuin ennen. Nokian sijoitus laski kaupallisen alan väen silmissä 17 sijaa viime vuodesta, tekniikan alan ihmisten listalla 9 sijaa. Nokia oli monta vuotta suomalaisten vastaajien silmissä ykkössijalla. Kiinnostavimmat työnantajat ovat kaupallisen alan ammattilaisten mielestä Fazer, Kone ja Finnair. Tekniikan alan väki arvostaa eniten Konetta, VTT:tä ja Metsoa. Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelun kehittämispäällikön Kaisa Lammi ei ole huomannut, että tietyt työnantajat olisivat opiskelijoiden suosiossa. – Tampereen yliopiston opiskelijoista enemmistö työllistyy julkiselle puolelle, eli valtiolle ja kuntiin. Anna von Hertzen
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
Kotityössä epäillään ihmiskauppaa JONNE RÄSÄNEN
Kodinhoitajina tai au-paireina työs-
kentelevien arvellaan joutuvan työperäisen ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskaupan asiantuntija, ylitarkastaja Venla Roth vähemmistövaltuutetun toimistosta kertoo, että kotityössä esiintyvä ihmiskauppa on tiedostettu eri puolilla Eurooppaa, ja sitä epäillään tapahtuvan myös Suomessa. Rothin mukaan tapauksia on kuitenkin erittäin hankala tunnistaa, koska kyse on nimenomaan kodeissa tehtävästä työstä. Työhön liittyvästä ihmiskaupasta ei ole annettu Suomessa vielä yhtään tuomiota. Ihmiskaupan epäillään rehottavan myös ravintola- ja siivousaloilla sekä puutarha- ja rakennusaloilla. Esimerkiksi tiistaina poliisi otti kiinni neljä henkilöä tapauksessa, jossa turkulaisen kebabravintolan yrittäjää epäillään törkeästä ihmiskaupasta. Rothin mukaan työssä ilmenevät ihmiskauppatapaukset jäävät usein selvittämättä, koska rikosten näyttö jää vähäiseksi. – Uhrit ovat yleensä avaintodistajia, mutte he lähtevät usein maasta. Tekijät saattavat painostaa uhreja tai luvata heille jonkin muun korvauksen. Syytteen nostamista hankaloittaa myös ihmiskauppaa koskeva laki, jonka kaikkien kohtien on täytyttävä.
Avaus
Minna Ohtamaa
minna.ohtamaa@uta.fi
Kaksikymmentä vuotta sitten joulua vietettiin – nykyään sitä suoritetaan.
Ihmiskaupan uhrit tuntevat usein pelkoa ja häpeää, eivätkä luota viranomaisiin.
– Uhrin on esimerkiksi oltava riippuvaisessa asemassa ja turvattomassa tilassa. On vaikea sanoa, kuinka riippuvainen uhrin on oltava, Roth selittää. Esimerkiksi Lempäälän Ideaparkin aasialaisravintolaan liittyvän ihmiskauppaepäi-
lyn syyte muuttui käräjäoikeudessa kiskonnan tapaiseksi työsyrjinnäksi. Pirkanmaan käräjäoikeus antaa kansliatuomion tapauksesta ensi viikolla. Reetta Paunonen
Jenna Lehtonen
Jopa tuhat kantaa HI-virusta tietämättään Suomessa on jopa tuhat HI-virusta tietämättään kantavaa henkilöä, arvioi Tampereen Aids-tukikeskuksen psykologi Katariina Huuhka. HIV-positiivisia on Suomessa lähes kolme tuhatta. Tilastojen ulkopuolelle jää siis neljäsosa. Pirkanmaalainen Suvi sairasti hiviä tietämättään yli viisi vuotta. – Menin lääkäriin, sillä minulla oli ollut ihottumaa ja kuumetta. Ei käynyt edes mielessä, että voisin olla HIV-positiivinen. Oireille ei löydetty syytä, joten lopulta lääkäri ehdotti HIV-testin tekemistä. Pirkanmaalla on tilastoitu tänä vuonna vain seitsemän uutta HIV-tartuntaa. Tilastoitujen tartuntojen määrä oli ensimmäistä kertaa alle kymmenen vuoden 2007 jälkeen. Viime vuonna Pirkanmaan sairaanhoitopii-
rissä todettiin 16 tartuntaa. Tilastot eivät kerro koko totuutta. – HIV-tartuntojen määrät Suomessa ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun. Pirkanmaan luvut ovat pieniä, eivätkä vuosittaiset heilahtelut sinne tai tänne sinänsä merkitse mitään. Tampereella on mahdollista tehdä nimetön ja maksuton HIV-testi sekä pikatesti, jonka tulos selviää vartissa. Tukikeskus ryhtyy pian tarjoamaan lisää testiaikoja, sillä niiden kysyntä on kasvussa. Riina Sten
Maailman AIDS-päivä torstaina 1.12. Suvin koko haastattelu Utaimen verkkolehdessä: utain.uta.fi.
Vaikka voisi kuvitella, että joulu on perinteiden juhla, erilaiset trendit iskevät siihenkin vuosittain. Täytyy olla upeat valot, itse askarrellut joulukortit ja suklaakalenterit, joiden sisällä on hienointa mahdollista sveitsiläistä tryffelisuklaata. Tuntuu, että joulua suorittamalla luodaan kiiltävää kuvaa omasta elämästä sekä itselle että muille. Samalla joulukilvoittelussa tiivistyy nykyyhteiskunnan henki. Ihmiset haluavat, että heidän elämänsä näyttää hyvältä ulospäin. Pelkkä oman ulkonäön puunaus ei riitä. Myös asunnon, ruoan, työn ja perheen on oltava tyylikkäämpiä kuin naapureilla, aina onnetonta chihuahuaa myöten. Seuraava joulutrendi voisi olla luonnollisuus, josta on tullut uusi tapa rakentaa imagoa. Luomujouluna riisipuuroon sekoitetaan maitoa suoraan lehmän utareesta ja voisilmä puuron päällä on oikeaa voita, ei mitään kasvirasvahöttöä. Kirkkoon mennään aattoaamuna hiihtämällä tai hevosella. Saunan jälkeen kukin perheenjäsen saa vain yhden lahjan. Televisio sammutetaan, ja kynttilät korvaavat jouluvalot. Aitoa joulua vietetään rauhassa. Kulutusvastainen joulutrendi olisi tervetullut yhteiskuntaan, jossa ihmisen arvo mitataan sen mukaan, mitä hänellä on päällään. Rakas markkinointikoneisto, tänä vuonna toivoisin luomujoulu trendiä.
⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN
Kela antaa tukea työttömille vastavalmistuneille Yhä useampi saa nyt Kelalta avustusta
opintolainansa korkoihin. Syy löytyy avustuksen tulorajasta, jota nostettiin elokuun alussa. Kela arvioi, että avustusta saavien määrä tulee jopa kaksinkertaistumaan uudistuksen myötä. Läheisimmin uudistus koskettaa niitä, jotka eivät löydä työpaikkaa heti valmistumisen jälkeen. Pienituloisina heillä on mahdollisuus maksattaa opintolainansa korot Kelalla. Tuloraja hilattiin uudistuksessa 1195 euroon kuukaudessa ja perheellisten kohdalla vielä hieman korkeammalle. Avustusta pystyy hakemaan, kun ei ole nostanut opintotukea viiteen kuukauteen. Tulorajaa nostettiin edellisen kerran vuonna 1996. Korottaminen tuli tarpeeseen, sillä entiset rajat eivät vastanneet enää nykyistä tilannetta. Korkoavustusta valmistumisensa jälkeen
Penteleesti portaita
saanut Ville Saarela pitää järjestelmää erittäin tarpeellisena. – En onnistunut saamaan kokopäivätyötä heti valmistuttuani yliopistosta, joten tulot olivat pienet. Sain korkoavustusta viisi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana. Se tuli tarpeeseen siinä vaiheessa, Saarela kertoo. Uudistuksella halutaan lisätä opinto-
lainan käyttöä ja houkuttelevuutta. Taustalla on valtiovallan toive lyhyemmistä opiskeluajoista ja nopeasta valmistumisesta. Kelan etuuspäällikkö Ilpo Lahtinen toivoo, että uudistus kantaa hedelmää. – Toivottavasti yhä useampi uskaltaa nyt hakea opintolainaa. Ei tarvitse pelätä, että laina ja korot kaatuisivat päälle, vaikkei saisikaan työpaikkaa välittömästi opiskelun jälkeen. Opintolaina on hyvä tukimuoto. Se sopii tähän järjestelmään, Lahtinen sanoo. Mikko Siltanen
Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi
Sateinen sää pakotti tekemään kuvare-
portaasin sisätiloissa. Istun Tampereen rautatieaseman ykköslaiturille vievillä askelmilla salamavalojen räiskeessä. Kiviportaat kylmettävät pyllyä – huomaan miettiväni virtsatietulehduksen vaaraa. Kuvaaja sommittelee salamoita ja kuvakulmaa. Iloitsemme yhdessä, kun kaikki saadaan vihdoin kohdilleen. Nyt pitää enää sijoittaa haasteltava istumaan tilalleni. Ah, mikä mieletön kansikuva tästä tuleekaan! Sitten tajuamme, ettei pyörätuolilla liikkuva Amu Urhonen pääse portaiden väliselle tasanteelle millään. Yhtäkkiä katsomme asemaa eri tavalla, nähden kaikki kynnykset, askelmat ja rotvallin reunat. On muuten penteleesti portaita. Reetta Rönkä
Lue lisää Mediatähystin-blogista verkkolehdestä utain.uta.fi/blogit
ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Jaana Hujanen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Noora Laaksonen
Söden kaveri on piikittänyt käsiin, kun käsivarret ovat jo rikki.
Elämää opiaateissa PÄIHTEET Tampereen katukauppaan virtaa viikoittain huumeita ja lääkkeitä.
Hervannan ex-huumekauppias muistaa, että 20 vuotta sitten niitä sai kaduilta vielä enemmän. Opiaattiriippuvainen Söde on tullut huumeiden käyttäjille tarkoitettuun keskukseen Nerviin tervehtimään kavereitaan. Siellä käytetään nimimerkkejä. Kirjava pipo, farkut ja iso pelipaita yllään 37-vuotias Söde vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. – Minusta huumeet nuorentavat. Silloin kun käytin amfetamiinia, painoin vain 52 kiloa, lähes 180-senttinen Söde kertoo. Hampaissa näkyy kova elämäntapa, mutta käsistä piikitysarvet ovat parantuneet. Viisi vuotta sitten Söde pääsi korvaushoitoon, jonka myötä huumeet ja rikokset ovat jääneet. Nyt hän haaveilee uudesta kodista ja jonottaa työvalmennukseen. Södestä tuli huumeriippuvainen teininä. Hän aloitti kokeilun kavereiden kanssa nyt jo myynnistä poistetulla Sombutolilla. Se on rauhoittava barbituraatti ja heroiiniakin koukuttavampi. – Kahdesta pilleristä menee ihan sekaisin. Me otimme kukin neljä kerrallaan. Olin kolme päivää lähes tajuttomana, Söde muistelee. Vuonna 1989 Söde alkoi piikittää opiaatteja. Sen jälkeen kokemusta on kertynyt useista aineista. Välillä meni vuosia hirveissä hallusinaatioissa.
Söde myi huumeita rahoittaakseen oman käytön ja elämisen. Toisinaan hän varasti autoja ja ruokaa sekä murtautui apteekkeihin. – Pillereiden lisäksi otimme lääkekirjoja. Näin tiesimme, mitä kannattaa syödä. Me myimme vain tutuille, jotka osasivat käyttää ainetta, eikä koskaan kakaroille. Söde ei ole tehnyt väkivaltarikoksia, mutta vankilassa hän on ollut kahdeksan kertaa. Istuessaan yhtä vuoden tuomiota Södelle kypsyi ajatus hakeutua hoitoon. – Kaveri oli metadonihoidossa, ja ajattelin, että saisinko vielä elämän raiteille. Yhdeksän kuukauden jälkeen laitoin hakemuksen vireille, Söde kertoo. Kolmen haastattelun jälkeen hän sai hoitopäätöksen ja pääsi K-klinikalle kuntouttavaan hoitoon, joka tähtää päihteettömyyteen. Söden lääkkeenä ovat Suboxone ja rauhoittava Bentsodiatsepiini. Aluksi hän kävi klinikalla päivittäin. Reilun kahden vuoden jälkeen hän siirtyi terveysasemalle jatkohoitoon. Hoidon aikana Söde on alkanut käyttää alkoholia. Hän ei jaksa olla aina selvänä, jos kaverit ovat sekaisin. Kotona se on helpompaa, mutta hän pelkää kramppeja. – Jos bentsoa lisättäisiin, niin pääsisin alkoholista. Kaikki vetää viinaa huumeiden ja lääkkeiden korvikkeeksi.
Monet Söden kavereista miettivät hoitoon hakemista tai ovat haittoja vähentävässä, niin kutsutussa kioskihoidossa. Siinä käyttäjä käy paikan päällä päivittäin puhallutuksessa ja ottamassa annoksen metadonia. Annosta ei anneta, jos kävijä on päihtynyt. Eräs Söden kavereista kertoo olleensa kioskihoidossa viisi vuotta, mutta ei ole siihen tyytyväinen. – Annos on niin pieni, ettei se pidä vieroitusoireita poissa. Sitten on pakko ottaa jotain muuta, 31-vuotias mies kertoo. Söde pitää metadonia hyödyttömänä hoitoaineena, eikä hän anna hyvää palautetta K-klinikasta. – Ne heittävät pihalle liian helposti ja epäilevät koko ajan, Söde sanoo. Söde kiittää omaa hoitoaan terveysasemalla. Hän kokee, että siellä häntä ymmärretään ja lääkkeistä tiedetään enemmän. Seuraava vaihe hoidossa on lääkeannoksen pienentäminen niin, että sen saisi apteekista. Nyt hän käy vielä terveysasemalla kerran viikossa hakemassa lääkkeensä. Pillerit liuotetaan kielen alla päivittäin. Jos Söde pistäisi lääkkeen suoneen, sen teho olisi vahvempi, ja toiminta muuttuisi huumekäytöksi. Osa potilaista pääsee lopulta eroon lääkkeistä. Söde uskoo
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
Yhdestä subutexista saa kadulla satasen Korvaushoidossa on etenkin nuoria aikuisia. Valtaosalla on pitkä käyttöhistoria.
Huumepoliisin mielestä liian iso osa korvaushoitolääkkeistä päätyy katukauppaan. Huumekuntoutuksesta vastaavassa avohoitoyksikössä annettuja lääkkeitä valvotaan myynnin Anna von Hertzen estämiseksi. Jari Luoto, Tampereen huume poliisin rikoskomisario:
Harri Haapasaari, Tampereen K-klinikan yksikköjohtaja:
valvonnasta: – Kun poliisimme käyvät narkomaanien asunnoissa, siellä on usein yksi henkilö, jolla on laillisia korvauslääkkeitä. Vieressä on viisi kaveria, jotka nauttivat näitä samoja lääkkeitä. Liian iso osa korvaushoitolääkkeistä päätyy katukauppaan. Subutex on arvokkaimpia huumeita katukaupassa. Tampereella pilleri maksaa 80–100 euroa kappale, pohjoisemmassa jopa 150 euroa.
Söden piikitysarvet ovat parantuneet hyvin.
– Asiakas ottaa hoidon alkuvaiheessa lääkkeet valvotusti. Hoidon myötä osan lääkkeistä saa kotiin, mutta lääkkeet merkataan tarkasti. Teemme tarkastuksia, eli pyydämme asiakasta tuomaan lääkkeet aika ajoin näytille. Jos tässä ilmenee ongelmia, palaamme valvottuun lääkkeidenottoon. Huumepoliisien ratsioissa lääkkeet ovat usein minigrip-pusseissa, eivätkä meidän pakkauksissamme. Katukauppaan lääkkeitä tulee muun muassa Ranskasta ja Englannista. Myös korvaushoidosta valuu myyntiin jonkin verran lääkkeitä.
saatavuudesta: – Osa korvaushoidossa olevista saa valtavia määriä lääkkeitä laillisesti. Tämä huolestuttaa huumepoliisia.
– Asiakkaamme saavat korvaushoitolääkkeen lisäksi usein muita lääkkeitä, kuten rauhoittavia ja hermosärkylääkkeitä. Lääkärit kirjoittavat edelleen lääkkeitä liian helposti. Tampereen huumelääkärit tapaavat toisiaan säännöllisesti. He keskustelevat lääkemääristä ja yrittävät yhtenäistää terveysasemien ja yksityisten lääkäriasemien käytäntöjä.
RATKAISUISTA: – Korvaushoidon ongelmien syy on systeemissä. Järjestelmä on organisoitu huonosti, ja se pitäisi ottaa pöydälle tarkasteluun.
Huumeriippuvaiset käyttävät usein myös alkoholia.
käyttävänsä korvauslääkkeitä lopun elämänsä. Jos lääkitys loppuisi, kivut palaisivat ja paluu amfetamiiniin olisi todennäköistä. Söden kaverin mielestä huumetilanne kaduilla on paha. Söde huomauttaa, että meno on kuitenkin rauhoittunut 90-luvulta. Subutexille olisi kysyntää, mutta eniten kaduilla myydään nyt kymmenen kertaa halvempaa Lyricaa. Se on hermosärkyyn tarkoitettu reseptilääke. – Lyricaan on kuollut eniten ystäviä. He ovat ottaneet niitä liikaa juuri alkoholin kanssa, Söde sanoo. Söden kaveripiirissä käytetään myös esimerkiksi pilveä, bentsoa, LSD:tä ja amfetamiinia. Piirit ovat laajat. Nervistä lähdettyään Söde tapaa kadulla tuttuja. Osalla on perhe ja takana monta yritystä pysyä puhtaana. Pian yksi kavereista kysyy, olisiko jotain. Rasia aukeaa, ja myyjä lupaa hakea illalla uuden erän. Juttua varten on haastateltu myös Taysin päihdepsykiatrian poliklinikan sairaanhoitajaa Maija-Liisa Romua sekä K-klinikan johtajaa Harri Haapasaarea. Noora Laaksonen
– Korvauslääkkeet yhdistettynä henkiseen tukeen tuottavat tuloksia. Tarjoammekin asiakkaille psykososiaalista tukea. Resurssien puutteen takia he kuitenkin menettävät tämän tuen, kun he siirtyvät meiltä terveysasemille hoitoon.
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Pelon koordinaatit
Hämeenkadulla joutuu väkivaltarikoksen uhriksi todennäköisimmin Tampereen keskustassa. Pelko rikospaikkaa kohtaan voi jäädä kummittelemaan uhrin mieleen pitkäksi aikaa. Paikasta voi tulla peikko muillekin. rikospaikat
”Lähdin syksyllä 2008 valomerkin jälkeen kävelemään keskustan ravintolasta Hämeenkadulta kohti Tammelaa. Matkan aikana huomasin, että minua seurataan. Mies huuteli perääni: ”odota”. Kävelin nopeammin, ja lopulta mies lähti juoksemaan perääni. Lähdin karkuun ja juoksin kotiin saakka.” Näin kertoo 23-vuotias tamperelaisnainen kotimatkallaan sattuneesta vähältä piti -tilanteesta. Rikoksen uhri tai pelottavaan tilanteeseen joutunut henkilö välttelee usein rikospaikkaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan. – Pelko paikkoja kohtaan on luonnollinen reaktio jokaisella, joka joutuu uhkaavaan tilanteeseen, toteaa Rikosuhripäivystyksen Sisä-Suomen aluepäällikkö Satu Hintikka. Jos pelolle antaa vallan, uhri voi kokea oman kotinsa ainoaksi turvapaikakseen. – Rikosuhripäivystys auttaa uhria tunnistamaan tapahtumaan liittyviä pelkoja, ja rohkaisee häntä vapautumaan niistä, Hintikka kertoo. Kun uhri tiedostaa välttelevänsä rikospaikkaa, hän voi pikkuhiljaa vallata tämän paikan takaisin itselleen.
”Tapahtuman sattuessa kävelin sillan alitse. En kulje enää siltojen ali pimeällä. Jos kävelen yksin, yritän mennä esimerkiksi ison porukan perässä tai kuljen kaverin kanssa.”
Pirkanmaan poliisilaitoksen rikosylikomisario Ilkka Laasasen mukaan rikoksilla on erilaisia tekopaikkoja. – Väkivaltarikoksia tapahtuu siellä, missä ihmiset kokoontuvat humalassa viikonloppuisin. Seksuaalirikoksia tehdään hiljaisissa paikoissa, usein yksityisissä tiloissa. Ryöstäjä etsii uhriaan sieltä, missä on ihmisiä. Tekopaikan pitää kuitenkin olla suojainen, Laasanen listaa. Henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia tehdään Tampereen keskustaalueella tilastollisesti eniten Hämeenkadulla Koskipuiston ja rautatieaseman välillä. Kadun varrella sijaitsee useita ravintoloita, ja riskialttein ajankohta rikokselle on ravintoloiden sulkemisaika. Tilastot, tuttavien ikävät kokemukset ja huhut saattavat saada ihmiset välttelemään tiettyjä alueita. Rikosylikomisarion mielestä ei kuitenkaan kannata leimata yksittäisiä paikkoja erityisen vaarallisiksi. – Jos halutaan välttää uhriksi joutumista, pitää huomioida paikan lisäksi kokonaistilanne: oma kunto, kellonaika ja seura. Se, että puistossa on sattunut jotain 5–10 vuotta sitten, ei vielä tee sitä vaaralliseksi, Laasanen muistuttaa.
”Aluksi tilannetta ei edes tajunnut. Vasta seuraavana aamuna ymmärsin, että siinä olisi voinut käydä pahemminkin. Kävelen edelleen yöllä keskustasta kotiin. Kuljen nykyisin pidempää ja valoisampaa reittiä ennemmin kuin valitsen oikoreitin.”
Sanne-Mari Laaksonen
Missä tamperelaisia pelottaa? Lue lisää verkkolehden Ilmiöt-osiosta osoitteesta http://utain.uta.fi. Viena KytÖjoki, lÄhde: Pirkanmaan poliisilaitos
Tampereen keskusta-alueella tehdyt rikokset ajalta 1.1.2011– 27.11.2011: henkeen ja terveyteen kohdistuneet ryöstöt seksirikokset sekä niiden yritykset
Eeva VÄrtÖ
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
Jukka Koivula
Simo Antilan mielestä presidentin pitää pysyä omassa aitauksessaan. Ila-vaimo kävi Tullintorilla hammaslääkärissä ja Simo oli mukana kyytimiehenä.
Tullintorin parlamentti pelkää rahojen katoavan Eurooppaan TUKIPAKETEILLE STOP Euron kriisimaiden tukeminen ja homojen tanssit linnanjuhlissa
loppuisivat, jos Tullintorilla aikaansa viettävät eläkeikäiset saisivat päättää. Pitääkö Suomen osallistua euron kriisimaiden tukemiseen? Marja-Liisa, 62 ”Kyllä tukeminen pitää ehdottomasti lopettaa. Olen saanut tarpeekseni siitä, että me köyhdymme sellaisten maiden takia, joissa harmaa talous rehottaa. Euroalueesta tuli liian laaja. Pohjoismaiden kannattaisi muodostaa oma talousalue ja jättää eteläinen Eurooppa siitä ulos.” Virpi, 57 ”Eurosta on ollut Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Euromaiden tukemisessa alkaa nyt kuitenkin tulla raja vastaan, ja suhtaudun siihen maltillisen kriittisesti. ” Simo, 83 ”Pitää tukea, mutta on oltava tarkka kontrolli siitä, mihin rahat menevät. Euro on kaksipiippuinen juttu, siinä on hyvää ja huonoa. Olen äänestänyt euromyönteisiä ehdokkaita.”
Ranska vievät muita kuin litran mittaa. Niiden maiden pankeistahan tässä on kysymys.”
Millainen on presidentin rooli nyky-Suomessa?
Virpi, 57 ”Homot saavat tanssia niin paljon kuin tahtovat.” Simo, 83 ”En kannata homotansseja. Ei tarvita mitään virallisia seremonioita vanhojen perinteiden rinnalle.”
Marja-Liisa, 62 ”Presidentti on arvojohtaja, joka edustaa Suomea maailmalla.”
Martti, 62 ”Linnanjuhlat on sotavereraanien juhla. Viidakkorumpujen tahdissa tanssivat homot häpäisevät sen arvon.”
Virpi, 57 ”Arvojohtaja ennen kaikkea.”
Timo, 67 ”Linnanjuhlat kuuluvat veteraaneille.”
Simo, 83 ”Presidentti pysyköön siinä aitauksessa, johon hänet teljetään kovaa palkkaa vastaan. Mutta poliittiset vaalithan nämäkin ovat aina olleet.”
Mitä ajatuksia Tampereen Keskusareenahanke herättää?
Martti, 62 ”Kekkonen oli viimeinen todellinen presidentti, nämä muut ovat ihan höpö-höpöä, varsinkin tämä punapää!”
Martti, 62 ”Ei missään nimessä pidä tukea. Suomella ei ole siihen varaa, ja homma on karannut käsistä. Isot valtiot sanelevat päätökset, jotka muuttuvat joka viikko. Faktoja ei ole esitelty julkisesti, ja Suomen hallitus on asioista pihalla.”
Timo, 67 ”Arvojohtaja ensisijaisesti.”
Timo, 67 ”Se on utopiaa, että markkaan palattaisiin. Euron kanssa on tultava toimeen, mutta nyt Saksa ja
Marja-Liisa, 62 ”Linnanjuhlat kuuluvat sotiemme veteraaneille. Homoihin en ota kantaa.”
Häiritsevätkö tanssivat homot linnanjuhlissa?
Virpi, 57 ”En tykkää. En usko, että sellaiset Dubai-tornit sopivat ulkonäöllisesti Tampereelle.” Marja-Liisa, 62 ”Kyllähän Tampere on osa Eurooppaa, joten ei muuta kuin tornia vain pystyyn.” Martti, 62 ”Veikkaanpa, että hankkeesta lankeaa iso lasku veronmaksajien maksettavaksi.” Timo, 67 ”Hanke maksaa, mutta tuo ajan kanssa Tampereelle paljon välillisiä tuloja.”
Jukka Koivula
8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Vallaton vammainen Valtaväestölle vammaiset ovat söpöjä maskotteja, jotka eivät osaa päättää omista asioistaan. Amu Urhonen ei suostu mukautumaan totuttuun vammaisrooliin. Hän kannustaa muitakin vammaisia kapinoimaan. Reetta Rönkä, teksti Eeva Värtö, kuvat
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
– Oletus on, että vammainen on nöyrä ja kiitollinen hyväntekeväisyyden kohde. Vammaisia ei nähdä erilaisina yksilöinä, Urhonen kuvailee. – Ihminen on kahdella jalalla kulkeva älykäs nisäkäs, Amu Ur-
honen siteeraa sanakirjaa ulkomuistista ja hymähtää. Ystävä onkin joskus ehdottanut, että Urhosen voisi lähettää Luonnontieteelliseen museoon lajiarvioitavaksi. Sillä hän ei kulje kahdella jalalla vaan pyörätuolilla. Tai kontaten. Urhonen on äiti, opiskelija, kansalaisaktivisti, kirjailija, vaimo ja poliitikko. Usein hänet kuitenkin nähdään vain avuttomana hyväntekeväisyyden kohteena. – Vammaisista ajatellaan, että ”voi kun toi on niin positiivinen, vaikka toi on vammainen”. Oletus on, että vammaiset kärsivät koko ajan, vaikka se ei ole totta, Urhonen lataa.
Urhosen mukaan vammaisille ei anneta vastuuta, joka yhteiskunnassa eläville normaalisti lankeaa. Asiat tehdään ja päätetään puolesta, toimitaan ”vammaisen parhaaksi”, vaikka ilman hänen suostumustaan. Urhonen kertoo esimerkin vammaisesta teinistä, jolle avustaja lappaa päivittäin lautasmallin mukaisia ruoka-annoksia, vaikka hän tahtoisi muiden teinien tavoin syödä epäterveellisesti. Vammaisella ei ole valtaa tehdä vääriä valintoja. – Eihän omista virheistään voi koskaan oppia, jos niitä ei pääse
tekemään. Itsenäisyys ja avuntarve ovat ihan eri asioita, Urhonen painottaa. Urhonen kehottaa vammaisia kapinoimaan. Kapinoinnilla
hän tarkoittaa omasta päätäntävallasta kiinni pitämistä. Hän esimerkiksi liikkuu mielellään kontaten, vaikka kontillaan oleva aikuinen hämmentää ja häiritsee valtaväestöä. Urhonen opetettiin lapsena häpeämään konttaamista, vaikka se tuntuu hänestä luonnollisimmalta tavalta liikkua. – Vain lapset ja eläimet konttaavat, tokaisi apuvälineistä vastaava virkailija, kun Urhonen kieltäytyi suihkupyörätuolin käytöstä ja kertoi konttaavansa suihkuun. – Pystyasentoa tuputetaan vammaisille lapsuudesta lähtien. Siihen kasvetaan, että kävelemättömyys on puute, Urhonen summaa. Urhonen haluaa lopettaa vammaisten pystyyn pakottamisen. Ensi vuoden alussa hän astuu vammaisten etujärjestö Kynnys ry:n puheenjohtajan saappaisiin – vaikkei kenkiä hän käytäkään. Urhonen luopui muutama vuosi sitten jalkineista, sillä ei yksinkertaisesti tarvitse niitä. – En ole niitä naisia, jotka rakastavat kenkiä. Omistan vain yhdet kengät, nämä lämpimät huopikkaat, joita käytän kylmällä säällä.
kuka?
Amu Urhonen ○○Vuonna 1980 syntynyt kansalais-
aktivisti, kirjailija ja poliitikko. Tällä hetkellä äitiyslomalla. ○○Asuu Tampereen Tammelassa aviomiehensä ja vauvansa kanssa. ○○Kirjoittanut marraskuussa ilmestyneen pamfletin Kompastuksia, jossa kertoo vammaisena olemisesta Suomessa. ○○Ryhtyy vuoden vaihteessa Kynnys ry:n puheenjohtajaksi. ○○Toiminut Vihreiden ehdokkaana kunnallis- ja eurovaaleissa. Vihreiden Vaivaisten puheenjohtaja. ○○Opiskelee sosiaalipolitiikkaa Tampereen yliopistossa ja teologiaa Helsingin yliopistossa.
10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Kahden euron katuterapeutti
Eeva VÄrtÖ
TUTTU NÄKY Veijo Rantasalo kauppaa
romanilehti Romano Boodosta pikkurahalla jo kolmatta vuosikymmentä. Neuvoja hän jakaa ilmaiseksi. – Hei! Täällä Veijo. Minä olen se tumma
poika, Veijo Rantasalo esittele itsensä puhelimessa. Hän haluaa sopia haastattelun rautatieasemalle. Tietenkin. Kellonajaksi hän ehdottaa kello kahta, koska junaliikenne vilkastuu kolmen aikaan iltapäivällä. Silloin on hänen mahdollisuutensa saada kaupattua muutama Romano Boodos -lehti. Veijo Rantasalo on mies, jonka näkee päivittäin Tampereen rautatieasemalla myymässä romanilehteä. Hän on ollut siellä jo 22 vuotta. Rantasalo myy yleensä reilut kymmenen lehteä päivässä. Hänen mukaansa ihmiset ostavat lehteä usein pelkästä uteliaisuudesta. – Vaaleat ostavat enemmän kuin romanit. Toiset haluavat tietää enemmän romanikulttuurista, ja toiset taas nappaavat lehden muuten vain matkalukemiseksi. Osa ostaa lehden kannatuksen vuoksi. Jotkut tulevat Rantasalon luo, vaikka he eivät oikeastaan halua ostaa lehteä. He etsivät kuuntelijaa, neuvokkaita sanoja, seuraa tai sosiaalista tuokiota päivään. He tietävät, että Rantasalon vastaanotto on auki asemalla. – Kai minä olen jotenkin helposti lähestyttävä, Rantasalo miettii. Juuri nämä ihmiset ovat syy, miksi Rantasalo jaksaa kiertää aseman odotusaulan lattiaa päivästä toiseen. – Minä olen uskonnollinen. Omalla tavallani. Tässä hommassa saa puhua ihmisten kanssa uskonnosta, kulttuurista ja muusta. Se on terapiaa minulle itselleni, koska minullakin on joskus pahoja masennuskausia. Romano Boodoksella ei rikastu. Lehden irtonumero maksaa kaksi euroa, ja Rantasalo saa yhdestä myydystä kappaleesta noin puolet itselleen.
kuka?
Veijo Rantasalo ○○Syntynyt Vammalassa 1967.
○○Kotipaikkakuntana Tampere.
○○Valmistunut ylioppilaaksi
Tammerkosken aikuislukiosta 1992. ○○Toiminut Romano Boodos -lehden irtonumeroiden myyjänä 22 vuotta. ○○Romano Boodos on Romano Missio ry:n kustantama Suomen romanilehti. ○○Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ○○Lehden voi myös tilata kotiin vuositilauksena. ○○Romaniyhteisö määrittelee lehden yhteiskuntaa palvelevaksi erikoislehdeksi. Lehden pääaiheita ovat kulttuuri- ja koulutusasiat. ○○Romano Missio on yhdistys, joka tukee romanikulttuuria- ja kieltä ja opiskelevia romaninuoria. Yhdistys tekee myös sosiaali- ja koulutustyötä. Jos Veijo Rantasalo ei kauppaisi romanilehteä rautatieasemalla, hän opiskelisi ehkä psykologiaa. – Se olisi helppoa. Olen jo melkein kuin psykologi.
– Se on taskurahaa. Riippuu, miten paljon kahvittelee tai käy kirpputoreilla, Rantasalo toteaa. Elättääkseen itsensä Rantasalo on tehnyt muun muassa rakennus- ja puutarhatöitä. Hän on ollut myös Tampellan tehtaassa apumiehenä ja Särkänniemen huvipuistossa karusellimiehenä. Viime vuosina hän on tienannut elantonsa enimmäkseen siivous-
urakoilla. Seuraavan urakan hän kaavailee ottavansa ennen kesää. – Sitten lähden Ruotsiin, missä äitini, siskoni ja veljeni ovat. Koko sukuni on siellä. Rantasalo ei ole koskaan halunnut jäädä sukulaistensa luo länsinaapuriin. Hän on asunut Tampereella pikkupojasta saakka ja väittää tuntevansa kaikki tamperelaiset ainakin kasvoilta.
– Se on makuasia. Tykkään olla täällä. Rantasalo ei voisi myydä Romano Boodosta Ruotsissa, koska siellä ovat omat paikalliset lehtensä ja niiden kauppiaat. Sitä paitsi hän ei usko, että ruotsalaiset asiakkaat tulisivat hakemaan häneltä muuta kuin lehden. Reetta Paunonen
⋆⋆Katukriitikot
Suomessa kustannettavien sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksuista peritään yhdeksän prosentin arvonlisävero ensi vuoden alusta alkaen. Koska lehtitalot siirtävät todennäköisesti arvonlisäveron tilaajien maksettavaksi, sanoma- ja aikakauslehtien hinnat nousevat. Vaikuttaako mahdollinen hinnan nousu lehtien tilaamiseen? Reetta Paunonen
Reetta Paunonen
Virva Väle, 21. ”Kyllä se varmasti vaikuttaisi, mutta en ole vähään aikaan tilannut mitään lehteä. En ole perehtynyt lehtien tilaamiseen, enkä tiedä, minkä hintaisia lehdet ovat nykyään. Luen yleensä vain lehtiä, joita vanhempani tilaavat itselleen.”
Nitta Helander, 21. ”Uskon, että se vaikuttaisi, mikäli tilaisin jotain lehteä. En varmasti tilailisi lehtiä niin innokkkaasti. Mitä edullisempi, niin tottakai sen parempi. Tilasin pitkään Cosmopolitania, mutta nyt en tilaa mitään lehteä. Lapsen takia ei ole aikaa lukea.”
Veikko Hyrkkänen, 62. ”Kaikkea se valtiovalta keksii. Tilaan Aamulehteä, useita aikakauslehtiä ja harrastelehtiä. Aikamoinen summa niihin menee. En uskalla edes laskea. Voi olla, että arvonlisäveron takia joutuu miettimään, kannattaako jotain lehteä tilata. Vaimon kanssa ollaan jo keskusteltu, että joku lehti täytynee pudottaa pois.”
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11
⋆⋆Mitä ihmettä?
Koira eurolla
MEDIAPELIÄ
Ihmisille iskee usein koirakuume. Suloisen koiranpennun näkeminen kadulla aiheuttaa ehdollistumisreaktion, jonka seurauksena oma sesse halutaan heti, helposti ja halvalla.
Juha Leveelä
juha.leveela@uta.fi
heppoiset perusteet saavat ihmiset etsimään koiraa internetin myyntisivustoilta. Esimerkiksi Keltaisesta Pörssistä saa yli tuhat osumaa hakusanalla ”koira”. Netissä kauppaa käydään niin valioluokan rotukoirista kuin sekarotuisista turreista, sillä internet on helppo kanava koiraa myyvälle: ilmoituksen voi jättää vaivattomasti ja ilmaiseksi. Lähes ilmaisia ovat myös lukuisat koirat. Moni on saanut arvokseen yhden euron. Ilmaiskoiria kuvaillaan usein ilmoituksissa iloisiksi, energisiksi ja leikkisiksi. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö suomentaa: – Usein tällainen leikkisä koira on todellisuudessa ongelmatapaus, jota omistaja ei ole osannut tai viitsinyt kouluttaa. Ylisirniön mukaan ihmiset eivät ymmärrä, että koira sotkee, metelöi ja vaatii aikaa. Ensin menee hermo naapureilta, sitten omistajalta, ja niin koira päätyy samaan paikkaan,
Kukkahatut vaanivat kaduilla, internetissä ja sanomalehden mielipidepalstoilla. Nämä kyseenalaisen moraalin kannattajat ovat aina valmiina levittämään yksipuolista maailmankuvaansa.
josta on lähtöisinkin, eli Keltaisen Pörssin myyntisivuille. Koiran ostaminen onkin paljon helpompaa kuin sen hoitaminen. Ylisirniö toivoo, että ihmiset hankkisivat koiransa vastuullisesti luotettavalta kasvattajalta. Jos taas ei ole varma, onko koiralle tarpeeksi aikaa, ei sitä kannata hankkia lainkaan. Keltainen Pörssi ei ole koiran koti. Minna Ohtamaa
⋆⋆Miksi näin?
”Hyvää päivää henkilökunnan puolesta kaikille matkustajille. Lähtö viivästyy hieman koska junasta puuttuu kuski. Lähdemme matkaan hetimmiten kun sellainen löytyy. True story.”
Ihahaa, virtuaalihepo hirnahtaa
Juho Antikainen
Mitä saadaan, kun yhdistetään hevostytöt ja koodaustaito? Kokonainen virtuaalihevosmaailma täynnä toinen toistaan upeampia mielikuvitustalleja. Virtuaalitallimaailmaa hallinoi Virtuaalinen ratsastajainliitto (VRL), joka vastaa oikean elämän Suomen ratsastajainliittoa. VRL tekee samanlaista työtä kuin esikuvansakin: rekisteröi talleja, kokoaa jäseniä yhteen sekä tarjoaa palveluita ratsastuskilpailuista virtuaalisen ammattitutkinnon suorittamiseen. VRL:n alaisissa talleissa on hirnunut virtuaalihevosia jo 1990-luvun loppupuolelta saakka. Vaikka virtuaalihevoset ovat mielikuvituksen tuotetta, on virtuaalihevosharrastus kehittynyt niin pitkälle, että hevosia harvoin
keksitään tyhjästä. Niillä on pitkät sukupuut, ja eri rotuja kasvatetaan kuin oikeita hevosia konsanaan. Hyvillä hevosilla on laadukkaat kuvat ja kauniit sivut, joita ei ole tekaistu hetkessä. Kuten missä tahansa harrastuksessa, virtuaalimaailmassakin syntyy sisäpiirejä, hierarkioita ja ystävyyssuhteita. Vaikka näitä hevosia ei oikeasti ole olemassa, niiden ympärillä pyörivä maailma on todellista. Minna Ohtamaa
⋆⋆Gradu paketissa Juulia Lipponen: Ahneus, moraali ja oikeudenmukaisuus talousjournalismissa finanssikriisin aikaan. Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden laitos, sosiologia, 2011.
VR on tänä syksynä saanut ennätysmäärän palautetta lippu-uudistuksen vuoksi. VR:n Yhteisellä matkalla -sivu Facebookissa kerää monenlaisia kannanottoja. Salaperäinen asiakaspalvelija kivimies Mikko vastaa.
”Kappas, verkkokaupasta ostettu ja maksettu lippu ei tulostu! No ei se mitään, saahan sen kätevästi sähköpostiin, kun jonottaa muutamalla lisäeurolla puhelinpalveluun. Paluumatkalla pääsee onneksi bussiin!” Harri Uusitalo
”VR – Vaihda Resiinaan tai Venaile Rauhassa!” Reima Suvisuo
”Miksi verkkokaupan ollessa kiinni ei pysty katsomaan aikatauluja? ”
Jasmin Dahl
”Hei Jasmin! Välitän kysymyksen asiantuntijallemme. -mikko.”
Mikko-kivimies
⋆⋆Lämpenee
Julkisen sanan neuvostossa on kiire. Käsittelyajat ovat tuplaantuneet tavoitellusta 60 päivästä. Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
Vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin juuret olivat inhimillisissä virheissä, ahneudessa ja moraalikadossa. Myös talousjournalismissa alettiin kommentoida talouden ja moraalin vaikeaa suhdetta. Lipponen tutkii kriisin aikaista talouskeskustelua, johon ilmaantui yhtäkkiä arvolatautuneita käsitteitä. Reetta Rönkä
Etiikalla pyyhkii valtakunnassa hyvin. Ainakin, mikäli mittarina käytetään Julkisen sanan neuvostoon tulevien kanteluiden määrää. Kanteluiden määrä kääntyi kasvuun vuonna 2008. Tuolloin niitä tuli noin 220. Tänä vuonna ylittynee 300:n rajapyykki. Ilmiötä selittää osaltaan verkkouutisoinnissa käytettävät monimerkitykselliset otsikot, jotka ärsyttävät lukijoita aikaisempaa enemmän. Mahdollisuus jättää kantelu verkossa on myös laskenut kynnystä kääntyä JSN:n puoleen. Yleisestä trendistä poiketen JSN:ssä suunnitellaan työntekijän palkkausta. Tarvetta on, sillä JSN:n nykyinen kapasiteetti on suunniteltu 150 kantelulle. Asiasta uutisoi Aamulehti 27.11.
www.jsn.fi/kantelun_ohjeet/
Juha Leveelä
Kukkahatuilla on alueellisesti eriytyneitä maailmanparannuskohteita. Etnografisen tutkimukseni mukaan Tampereen seudulla huolta aiheuttavat erityisesti polkupyöräilijät, spurgut sekä ympäri Suomen aina muodissa olevat lapset. Videopelit tuhoavat lapset! Mitä jos polkupyöräilijän kyydissä olisi ollut lapsi! Entäpä jos OMA lapsesi olisi litkinyt juopon viinat katukiveykseltä? Kuinka olisi henkisen kehityksen käynyt, mikäli juuri sinun kullannuppusi havaitsisi spurgun virtsaavan kadulle? Yhyy, buhuu ja valtavat traumat. Faktoja ei ole. Aikaa ei löydy googlettamiseen. Mutu-tuntumalla kailotan aivopieruni puskista mielipidekirjoitusten hengessä. Sähköisen median laajentaessa valtaaluettaan 1990-luvun puolivälin jälkeen rusahti printti-median selkärangasta nikama. Ilmaan huudeltiin kauniita ajatuksia kansalaisjournalismista. Pelastus, armahdus ja uusi, uljas maailma! Tähän päivään tultaessa tulokset eivät mairittele, väitän minä. Toimittajat kirjoittavat raflaavia kolumneja sekä näkökulmia. Klikkaa mua ja kommentoi. Kukkahatut tarttuvat syöttiin ja antavat palaa sydämensä kyllyydestä. Lehden markkinointiosasto hykertelee innoissaan. Kyllä näitä klikkausten määriä kelpaa esitellä mainostajille. Internet-maailmassa kukkahatut ovat helposti sivuutettavissa, kommenttiketjut kun vaativat hiiren oikean näppäimen painalluksen avautuakseen. Kaduilla puolestaan riittää vihainen katse tai kansainvälinen käsimerkki. Sanomalehden mielipidesivuilla oloni on haavoittuva. Uteliaisuus voittaa terveen järjen. Mitä ne nyt ovat keksineet? Voiko ihminen olla noin tyhmä? Antakaa nyt muiden elää, vaikka ette siihen itse kykene. Vaihtoehtoisesti mielipidepalstojen lopettaminen ei olisi pahasta. Loputon nillitys ei saa pyöräilijälle kypärää päähän, heijastinta kaikkien hihaan roikkumaan tai lapsia turvaan maailman ”pahuudelta”. Ihminen saa olla tyhmä, mutta onko se pakko julkisesti näyttää.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Punkkari lähtee Linnaan
Pekka Elomaa
Muusikko Pertti Kurikan
Nimipäivät kertoo kehitysvammaisten arkipäivästä soittamalla punkrokkia. Pioneeriyhtye on huomattu myös korkeimmassa valtiojohdossa. Pertti Kurikka ei ollut varma mitä tehdä, kun hän sai presidentiltä kutsun itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Runsaslukuisen juhlakansan joukkoon ahtautuminen ei kuulostanut punkmuusikosta houkuttelevalta, sillä tilaisuutta voisi seurata kotona omasta televisiosta. Myös oma käyttäytyminen Linnassa epäilytti. Mitä jos hän syö liikaa ja oksentaa? Lopulta Kurikka päätti kuitenkin ottaa kutsun vastaan. – Juhliin täytyy mennä. Tämä on iso askel minulle ja monelle muulle, enkä halua jättää tilaisuutta käyttämättä, hän sanoo. Kurikka on tullut tunnetuksi punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivien biisintekijänä ja kitaristina. Nelihenkinen bändi sai alkunsa vuonna 2009 kehitysvammaisille suunnatussa Lyhty-musiikkityöpajassa Helsingissä, ja on sittemmin saavuttanut valtaisan suosion. Nimipäivien kantaaottavat sanoitukset kertovat heidän omasta elämästään ja sen ongelmista. Bändin kappaleet Päättäjä on pettäjä, Kallioon! ja Sä et oo normaali edustavat aivan uudenlaista vammaiskulttuuria. Linnan juhliin Kurikka ottaa mukaansa ohjaajansa Kalle Pajamaan. Muu yhtye ei saanut kutsua, mutta se ei kuulemma häirinnyt. – Kari Aalto, Toni Välitalo ja Sami Helle olivat kaikki innoissaan, kun kuulivat kutsusta. Pojat tulivat halaamaan, ja olivat sitä mieltä, että hieno homma. Kun Kurikalta kysyy, kenet hän haluaa tavata Presidentinlinnassa, vastaus on nopea. – Tarja Halosen. Sinne on tulossa paljon tärkeitä ihmisiä, mutta kyllä presidentin tapaaminen on hienoa. Hänhän minut sinne kutsuikin. Pukukoodin suhteen punkkitaristi on turvallisen konservatiivinen. – Pitää kunnioittaa muita vieraita ja pukeutua siististi tummaan pukuun. Ei näin hienoihin juhliin viitsi nahkarotsi päällä mennä. Illan ohjelmaan kuuluu tietysti myös tanssimista, mutta siitä Kurikka ei ole erityisen innostunut. Tarpeen vaatiessa hän lupaa kuitenkin näyttäytyä myös parketilla. Nimipäivien loppuvuoteen mahtuu itsenäisyyspäivän lisäksi paljon muutakin juhlimisen arvoista. Yhtye julkaisi viime viikolla Kyllä eläimetkin osaa pieree -epllevyn, ja ensi vuonna päivänvalon näkee bändistä kertova dokumenttielokuva Kovasikajuttu. Yhtye on Kurikan mukaan erittäin tyytyväinen Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin ohjaamaan elokuvaan. Kurikka itse tekee uuden aluevaltauksen tarinankertojana. – Kohta julkaistaan kasetti, joka sisältää tekemiäni kauhutarinoita. Sen nimi on Kalevi Helvetti kertoo kum-
Pertti Kurikka seikkailee tulevassa Kovasikajuttu- dokumenttielokuvassa kotimaan lisäksi myös Euroopassa.
mitusjuttuja. Kalle auttoi idean kehittelyssä, ja lopputuloksesta tuli hyvä. Kasetin julkaisee Hikinauhat. Tulevaisuudessa Pertti Kurikan Nimipäivät aikoo julkaista lisää uutta materiaalia. Kokopitkää levyä ei ole vielä tulossa, mutta pienempiä julkaisuja kyllä. Keikkoja on tarkoitus tehdä ahkerasti niin Suomessa kuin muuallakin. – Jonnekin ulkomaille mennään soittamaan. Vielä en tiedä minne, sittenhän sen näkee, Kurikka pohtii. Mikko Siltanen
KUKA?
Pertti Kurikka ○○54 vuotta ○○Punkmuusikko. ○○Kotipaikka Helsinki. ○○Harrastaa omassa bändissä soittamista ja pyöräilyä. ○○Musiikilliset esikuvat ovat Karanteeni ja Kollaa kestää.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13
Jari Juvani
NÄIN KOIN Riina Stén
riina.sten@uta.fi
Kohta katsotaan taas kolme tuntia ihmisten kättelyä telkkarista. Tervehtimistä seurataan intohimoisesti, mutta arkeen sama kiinnostus ei yllä. Sieltä se lähestyy. Tervehdinkö? En sano mitään. Miksi en sanonut mitään? Hävettää. Suomessa ei tervehditä, jos ei ole syytä. Eli jos toista ei tunne tarpeeksi hyvin. Etenkin suljetuissa tiloissa, kuten rappukäytävissä ja hisseissä, kohtaaminen saattaa olla kiusallista. Toisen olemassaolon tunnustaminen on joskus vaikea paikka.
Ohjaaja Toni Jyvälä vetää viimeisiä harjoituksia ennen Lenzin ensi-iltaa.
”Maailma on lohduton paikka”
Teatteri Tampereen Ylioppilasteatterin Lenz-näytelmä pohtii uskon
merkitystä nykyelämässä. Teos pureutuu henkiseen jaksamiseen. Näytelmäkirjailija Georg Büchnerin 1800-luvulla kirjoittama novelli Lenz kertoo mielen horjumisesta. Tarina perustuu tositapahtumiin ja kertoo runoilija Jakob Lenzistä, joka sairastuu skitsofreniaan. Lenz matkustaa syrjäiseen vuoristokylään etsimään rauhaa elämäänsä. Kolmen viikon vierailun aikana Lenzin mielenterveys kuitenkin järkkyy entisestään. Auttajaksi pestatun pastori Oberlinin omakin usko joutuu lopulta koetukselle. Ohjaaja Toni Jyvälä sai idean kirjoittaa Lenzin näytelmäksi viime keväänä, jolloin Ylioppilasteatteri haki uusia tuotantoja ohjelmistoonsa. Ohjaaja ihastui Lenzin rosoiseen kieleen ja mystiseen tarinaan.
– Novelli huusi minulle: ”Ota minusta ote! Lihallista minut näyttämölle!” Jyvälä keskittyy näytelmässä uskon tematiikkaan, eli siihen, kuinka usko jumalaan, omaan itseen tai tulevaisuuteen on joskus koetuksella. – Näytelmän maailma on synkkä ja lohduton, mutta mukana on myös toivon kipinä, Jyvälä lupaa. Vaikka Lenzin tarina on vuosisatoja van-
ha, ohjaaja näkee sen olevan ajankohtainen. Nykyäänkin ihminen taistelee oman jaksamisensa äärirajoilla. – Ihminen ei koskaan muutu, vaan maailma muuttuu. Ihmisen perustarpeet pysyvät
samoina aikakaudesta riippumatta. Näytelmä pohtii, pystymmekö auttamaan toisiamme hädän hetkellä. – Meidän pitää tuntea itsemme, ennen kuin voimme auttaa muita. Näytelmässä pastori Oberlin haluaa vain sokeasti parantaa Lenzin, vaikka parempi olisi lähettää tämä oikeaan hoitoon. Mirjam Tahkokorpi
Lenz-näytelmä saa ensi-iltansa Tampereen Ylioppilasteatterissa perjantaina 2.12.2011. Lue Jakob Lenzin tarina Utaimen nettisivuilta utain.uta.fi.
Muistilista 1.12.−7.12.2011: Testaa Tampereen aamiaistarjontaa!
01. 02. 03. 04. 05. 06. 07. Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Cafe Siilinkari
Ikea
Klubi
Cafe Aamurusko
Kahvila Nostalgia
Koti
Tuoppi
Aamupalabuffet. Saatavana myös ranskalainen aamiainen. Hyvä vaihtoehto erityisesti lapsiperheille.
Halvin vaihtoehto! Listalla mm. luomukaurapuuroa. Tarjolla myös pika-aamiainen. Rahaa jää viikonloppuostoksiin.
Aamupalalla vaihtoehtoja esim. vegaaneille ja keliaakikoille. Vaihtuvia djvieraita.
Perinteisen aamupalan lisäksi tarjolla erikoiskahveja ja haudutettua teetä. Sopii hyvin aamuvirkuille.
Tiloissa on ennen sijainnut Finlaysonin kutomon värjäämö.
Juhlista itsenäisyyspäivää sinivalkoisella aamiaisella kotioloissa. Valmista itsellesi vaikka mustikkamaitoa.
Pubiaamiainen Suomen vanhimmassa kapakassa.
7,20 €, lapset 4 €, perhelippu 19 €
2 €, pikaaamiainen 1,90 €
8,90 €
6€
4€
Riippuu rahatilanteesta.
2,50 €
Arkisin klo 7−10, la-su klo 8−11
Arkisin klo 9.45−11.00, la klo 8.45−11.00
Lauantaisin klo 11−14
Arkisin klo 6–10, la 7−12, su 8−12
Arkisin klo 7.30−9.30
Sopivana hetkenä.
Ma-la klo 10– 12, su 11−12
Olen asunut kerrostalossa sekä Turun että Tampereen keskustassa. Kokemani perusteella tervehtimisessä on alueellisia eroja. Ei pahalla Turku, mutta Tampereella ihmiset tervehtivät huomattavasti useammin kuin Turussa ja availevat ovia. Turussa samassa rapussa kanssani asui mies, joka ei koskaan vastannut tervehdykseeni mitenkään. Kaikesta huolimatta jatkoin hänen tervehtimistään, kunnes muutin talosta. Varmasti molemmat koimme kohtaamiset ahdistaviksi. Loppuaikoina talossa tervehdin häntä tarpeettoman kovaäänisesti. En sietänyt sitä, että hän ei ikinä vastannut. Tervehtiminen vaatii jonkun yhteisen tekijän, jos tervehtijät eivät tunne henkilökohtaisesti. Toisinaan rekka- ja ratikkakuskit, yleensäkin kollegat, nostavat kättä toisilleen. Mielestäni samassa rapussa tai naapurustossa asuminen on huomattava yhteinen tekijä. Jos joku tervehtii, saatika avaa oven, jään kiitollisuudenvelkaan. On suorastaan juostava ovesta ulos, että ei vain tuhlaisi sen avaajan aikaa. Minulle tulee tarve osoittaa, että olen kiitollinen tästä poikkeuksellisesta ja huomaavaisesta kohtelusta, joka joissain kulttuureissa on itsestäänselvyys. Miksi sitten sanoa mitään, jos ei tunne toista? Koska se kuuluu hyviin tapoihin. Tarvitseeko hyviin tapoihin olla jokin syy? Ei. Vähintä, mitä voi tehdä, on vastata tervehdykseen. Mumina tai korahduskin on parempi kuin lattian intensiivinen tuijottaminen. Jos kurkku on kipeä tai ääntä ei muuten vain tule, on silmillä hymyily usein tehokkaampaa kuin mikään ääni. Lähestyvän itsenäisyyspäivän kunniaksi jokainen ottakoon presidentillisen linjan tervehtimiseen. Tervehditään kaikkia, eikä sillä niin väliä, kumpi puhuu ensin.
Syksyll채 2011 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.
Niklas Makinen